Foorumiarkisto

Katsoin juuri TNAn Deadly Draw'ta ja minulle tuli mieleen, että onko Ron Killings tuon matsin perusteella todistanut olevansa mestaruuden arvoinen. Siinä vaiheessa kun The Truth tuli kehään, hänen vastustajistaan kaksi oli ollut jo kymmenen minuuttia toistensa kimpussa ja Ravenkin oli ollut jo viisi minuuttia ringissä. Uuden mestarin pitää todistaa olevansa vanhaa parempi. Täyttyykö tuo ehto tämän tyyppisessä tilanteessa? Mielestäni ei.

Sama tilanne ensimmäisessä Elimination Chamberissa, jossa HHH joutui aloittamaan matsin ja HBK tuli vasta viimeisenä mukaan. Viime Armageddonin tag team gauntlet systeemissäkin (mikä lienee sen nimi ollutkaan) tapahtui jälleen sama juttu, Natu ja Batista tulivat haastajina mukaan otteluun vasta mestareiden jälkeen.

Samasta syystä kuin se, että DQ tai count out ei voi johtaa mestaruuden vaihtumiseen, mestaruus ei saisi mielestäni missään nimessä vaihtua näin. Uuden mestarin pitää oikeasti taistella tiensä vanhan mestarin kimppuun ja voittaa sitten vanha mestari. Haastajalla ei saa olla mitään tuollaisia keinotekoisia etuja. Joskus on toki ihan hyvä juttu, että heel pääsee nappaamaan facelta mestaruuden epärehellisesti, mutta se taas on aivan eri asia. Heelin ei tarvitse todistaa olevansa ketään parempi, pelkästään pahempi.

Tämä näkökulma on tavallaan hyvin markittava, mutta sisälläni elää vielä pieni mark ja mielestäni AJ ei hävinnyt mestaruutta. Samoin HHH ei mielestäni menettänyt mestaruutta ECssä, vaan itse asiassa silloin hän vain todisti olevansa kaikkia muita kovempi, koska onnistui olemaan ottelussa alusta loppuun asti (vaikka tulikin lopulta eliminoiduksi).

Mielipiteitä?

Mielestäni mestaruus voi ihan hyvin vaihtuakin aiemmin mainitsemallasi tavalla, kunhan mestaruuden/t voittaa heel-painija/t. Muussa tapauksessa: jos feudi ennen mestaruuden vaihtumista on pitänyt sisällään matseja, joissa haastaja on tarpeeksi usein voittanut mestarin, ei hänen välttämättä tarvitse itse mestaruuden vaihtumis-ottelussa osoittaa olevansa parempi vastustajaansa. Tosin tuollainen saattaa huonontaa matsia, mutta se on sivuseikka, kunhan yleisö tykkää. (Nimenomaan se yleisö, jota suuri osa katselijoista on, eli markkeja.)

En tunne tuota Truthin tapausta mutta itse olen ollut sitä mieltä, että mestaruus voisi hyvinkin vaihtaa omistajaa myös diskauksella. Tietysti ymmärrän sen kannan, että pitää todistaa olevansa mestaria parempi. Mutta wrestlingin kuuluu ainakin muodollisesti noudattaa sääntöjä ja minulla on periaate "väärä ei tule oikeaksi säännöillä". Eli siis diskauksella säilymisen pykälä ei tee mestaruuden säilymistä oikeaksi.

Ainakin WWE:ssä on silloin tällöin ehdottomasti menty liiallisuuksiin diskauspykälän käytöllä. Kurt Angle säilytti muistaakseni lukuisia kertoja (ensimmäisen) WWE-mestaruutensa diskauksella ja kyllä HHH:llakin niitä tilanteita kertyi liikaa. Joissakin tilanteissa (kuten viime JD:ssä) diskaus kyllä näyttää katsojastakin "hyvältä" ratkaisulta mutta pitemmän päälle soisin itse wrestlingiinkin enemmän reilun pelin henkeä.

Jos haastaja voisi voittaa diskauksella niin ainakin hän olisi osoittanut olevansa moraalisesti parempi kuin ilkiä heel-champ Ja kyllä niitä herkullisia mestaruudella kusettamisia saataisiin tässäkin skenaarioissa aikaiseksi. Jos itse olisin wrestlingin ylituomari en ehkä heti ryhtyisi DQ-pykälää muuttamaan mutta ainakin ottaisin sen vakavaan harkintaan.

Äääh, minä en jaksa moisesta välittää... Ei haastajan tarvitse tulla mestariksi uskomattoman työn tuloksena, vaan usein kusetus/säännöt yms. riittää aivan mainiosti. Mielummin katson pieniä kepulikonsteja, ja muiden avulla hyötymistä, kuin Benoitmaista "yksin vaikka harmaan kiven läpi" tyylistä taistelua. Ei haastajan tarvitse olla paras, vaan ovelin kaikista, kuten Ric Flair todisti lukuisat kerrat hänen kulta-aikanaan.

Myös ainakin minua miellyttää enemmän huijaava, sääntöjä hyväksi käyttävä haastaja velmu, joka jo tällä piirteellä tuo sitä väriä kehään, ja aivan uuden ulottuvuuden itse otteluun. Ric Flairin ja Eddien suurin vahvuus on kehässä se, että he tekevät kehässä temppuja, joita me katsojat janoamme ja me smarkit rakastamme sydänmiemme kyllyydestä. Valitettavasti Benoit ei kuulu siihen kastiin, mutta hänen muuta avunsa antavat tämän värittömyyden anteeksi. Mitä vuoden 2002 EC:hen tulee, niin minusta Triple H teki miehen työn, mutta Shawn osasi käyttää tilanteen hyväkseen, ja otti voiton. Näin minun oma markkini asian näkee, ja pitää Shawnia ottelun ylivoimaisena ykkösenä, ja Hunteria miehenä, joka melkein kesti, muttei sittenkään. Sellaista tämä lajin on. Voittaja on se, joka osaa käyttää kaikkea hyväkseen omien taitojensa lisäksi, ja tämä on hyvä näin.

Ron Killings on muuten mies, joka todellakin ansaitsi mestaruutensa, jos minulta kysytään. Loistava painija kaiken kaikkiaan...

Ei haastajan tarvitse olla paras, vaan ovelin kaikista, kuten Ric Flair todisti lukuisat kerrat hänen kulta-aikanaan.

Totta kai oveluudella voi paikata muita puutteita...

Pointtini oli kuitenkin se, että jos säännöt suosivat jota kuta, niiden pitää suosia mestaria.

Mitä vuoden 2002 EC:hen tulee, niin minusta Triple H teki miehen työn, mutta Shawn osasi käyttää tilanteen hyväkseen, ja otti voiton. Näin minun oma markkini asian näkee, ja pitää Shawnia ottelun ylivoimaisena ykkösenä, ja Hunteria miehenä, joka melkein kesti, muttei sittenkään. Sellaista tämä lajin on. Voittaja on se, joka osaa käyttää kaikkea hyväkseen omien taitojensa lisäksi, ja tämä on hyvä näin.

Tämä on hyvä esimerkki tuosta edellä mainitsemastani. HHHn olisi pitänyt olla mestarina paremmassa asemassa. Haastajan ei olisi missään tilanteessa pitänyt saada sellaista etua kuin Michaels sai. Vaatiiko mestarin piekseminen jotain erityistaitoja, jos mestaria on piesty jo valmiiksi 20 minuuttia? Tässä ei ollut kysymys siitä, että Michaels olisi osannut jollain tapaa käyttää tilanteen hyväksi, vaan kysymys oli siitä, että Michaelsille annettiin halvalla tilaisuus voittaa vyö, ja niin hän (hyvin ansaitsemattomasti) tekikin.

Koko EChän oli hoidettu nurinkurisesti. Sen, joka melkein selviää loppuun asti ja melkein voittaa mestaruuden olisi pitänyt olla tietenkin face, joka olisi siten saanut kunnon pushia, vaikka ei olisikaan mestaruutta vienyt. Ongelmana oli tietenkin se, että WWE ei ollut kovin innoissaan RVD:n, Bookerin tai Kanen pushaamisesta, eikä HBK ollut kai aivan kunnossa otellakseen niin pitkän matsin...

Eipä noista Chambereista kumpikaan ole mennyt sitten kovin nappiin. Jälkimmäisessähän Triple H (loukkaantuneena kylläkin) lymyili häkkinsä piilossa ja Goldberg tuli viimeisenä kehään. Tosin kyseessähän oli Goldberg joten se selittää paljon. Toivon kuitenkin seuraavassa EC:ssä olevan vähän erilainen juoni. Jos mukana olevat tulevat seuraavista Benoit, Y2J, HBK, Kane, Orton, Edge ja Trips niin luulisi noilla painijoilla saavan aikaan parhaan EC-spektaakkelin tähän mennessä. (Siis jos EC:tä tänä vuonna järjestetään.)

Mestarin ei minusta tarvitse todistaa sinänsä mitään. Kyllä se on feudin face, jonka tehtävä se on. Heel saa mennä sieltä missä aita on matalin, vaikka mestarina. Se ei aiheuta mitään arvonalenemisia, koska kyseessä on pahis (paitsi kertautuessaan - Trips & moukari). Hyvällä tyypillä on nämä todistamismurheet niskoillaan. Tietenkin poikkeuksia voi olla kuten Eddien gimmick. Mutta noin pitemmän päälle hyvis saa käyttää likaisia keinoja vain kun heel todella ylittää rajan ja vie homman "liian pitkälle".