Foorumiarkisto

Tänään on erittäin tärkeä päivä. Okei, joku Jeesus kai syntyi näihin aikoihin, Coca-Cola Companyn mainosmies kulkee kodista toiseen, Shrek tulee tänään TVstä (tai tuli), monet ihmiset päättävät masennuksen takia päivänsä ja tänään tapahtuu enemmän murtoja kuin minään muuna aikana vuotta.

Puhun kuitenkin jostain aivan muusta.

Katsokaa tuonne vasemmalle.

Aivan, joskus aamuyöllä 24.12.2003 minä rekisteröidyin uudelle foorumille. Okei, kyseessä ei tietenkään ollut aivan ensimmäinen rekisteröitymiseni foorumille, vaan jonkinlainen ylösnousemus IWCn bittitodellisuudessa. Huomattavaa sekin kuitenkin.

Vuoden aikana olen spammannut ainakin 1400 viestiä (koska spamcount kävi niillä paikkeilla jossain vaiheessa), todennäköisesti todellinen määrä on jossain 2000 viestin paikkeilla, jos ei enemmänkin. Ehdin 'kokeilla' moderointia reilut puoli vuotta ja ehdin kyllästyä siihen sinä aikana täydellisesti. Olen ehtinyt aiheuttaa pahennusta, tuhota nuorempien käyttäjien markkiutta enemmän kuin laki sallii ja muutenkin varmasti jättänyt oman jälkeni (tai tahrani) foorumiin.

Eli siis ensi vuonna kun avaatte niitä lahjojanne, unohtakaa Jeesus, Joulupukki, Mr. Hankey, Frosty ja jopa Shrek ja muistakaa minut.

Kiitän huomiostanne.

[size=9](Viime hetken heelpisteitä awardseja varten kalastellen)[/size]

Olinkin varma että joulun suuriin itsemurhalukuihin oli jokin syy...

Viikon lausahdus™:

"Orkl!"

-forMANKIND

Mitäh?
Koskas tälläinen on tullut päästettyä suusta?

Joitain meistä ei vain ole tarkoitettu nyky-yhteiskuntaan.

Eilen kokoonnuimme tappamaan aikaa kaveriporukalla. Sellaista turhaa lässytystä ja niin edelleen. Jossain vaiheessa jouduimme pieksemään heidät Trivial Pursuitissakin.

Jossain vaiheessa keskustelu siirtyi ruokaan. Se on hyvä aihe, koska kaikki varmasti tietävät siitä jotain. Toiset meistä ensisijaisesti vain syövät, mutta kyllä meilläkin on ainakin vahvoja mielipiteitä jos ei muuta.

Ja kun puhuttiin ruuasta, puhuimme myös ruokavaliosta. Mainitsin siitä, että useimmat vegetaristit ovat kyllä omasta mielestään hyvällä asialla, mutta samalla heillä ei ole riittävää tietotaitoa koko hommaan, koska eivät osaa tehdä ruokaa, jossa olisi esimerkiksi riittävästi proteiinia. Erityisen suuri ongelma on tilanteissa, jossa imettävä äiti ei syö oikein.

(Älkää vegetaristit vielä pillastuko, tämä on vasta johdattelua)

Joka tapauksessa, siinä vaiheessa selvisi, että meillä oli aito vegetaristi paikalla: erään kaverini uusi tyttöystävä, jota en ollut koskaan aikaisemmin tavannut. Kaverini yritti viestittää eleillä ja ilmeillä, että ei mielellään mennä tuolle alueelle, mutta sehän vain villitsi meitä ja pahasti.

Aloimme puhua kaikesta siitä, mitä olimme syöneet tässä 'joululoman' aikana. Kukaan kunnon eläimiä suojeleva vegetaristi ei voi istua hiljaa, kun alan laskemaan sitä määrää kanoja, jotka ovat menettäneet jalkansa minun takiani. Sitten mainitsin riistakäristyksen.

Se sai hyvän reaktion aikaan. "Eikö riitä, että vangittuja eläimiä tapetaan?"

No, ilmeisesti riittää, koska ostin sitä vain, koska se oli poistumassa lähikaupan valikoimasta ja siksi he myivät sitä puoleen hintaan. Hyvää se oli kuitenkin, mutta se ei ole pointti tässä tapauksessa.

Ennen kuin ehdin sanoa mitään, eräs toinen kaverini puuttui nopeasti tilanteeseen: "Mitä riistaa käytät? Minä sain toissapäivänä hyvän kokoisen kissan kiinni. Siitä sai hyvää käristystä." "Minulla oli se siili siinä portaiden alla talviunilla, se oli hiukan hankala nyljettävä ja lihaa oli vähän, mutta kyllä kannatti." Jne. You get the picture. Mutta jostain syystä vegetaristimme otti sen aivan tosissaan.

Siitä kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu kun kävimme läpi kaikenlaisia eläimiä, joita kaupunkilaisena voi löytää: Vaasan isohko kanadanhanhi kanta, sorsat, rotat, koirat, pulut, harakat, piisameitakin täältä löytää, kun osaa etsiä, jne. ja jostain syystä se meidän vegetaristimme uskoi kaiken.

Loppu hiukan lyhyemmin: Cow, jossain tuolla Vaasassa on nyt hylätty nainen, joka kaipaa lohduttajaa. Tartu tilaisuuteen, hän on mahdollisesti tänään liikkeellä. Kaverini piti häntä niin tyhmänä eilisillan jälkeen, että päätti jättää hänet samantien. Sitten hän vuodatti minulle melkein tunnin puhelimessa siitä, että miten hän itse oli saattanut olla niin tyhmä, että oli ihastunut sellaiseen naiseen. Itse valmistin siinä samalla ullakolta löytämääni lepakkoa uunia varten.

Olin ensimmäinen joka kirjoitti alertissa vuonna 2005! Jes!

Jei.

Minun tuolini hajosi juuri. Katsoimme tuossa 24 Hour Party Peoplen (miksi tehdä itse mitään, kun voi katsoa aiheesta leffoja) ja olin tulossa lukemaan mahdollisia uusia viestejä. En ollut kovin toiveikas niiden määrän suhteen (tai laadun, kun tiedetään mikä ilta nyt on), mutta pitihän ne kuitenkin tarkistaa.

Heti istuessani yksi pyöristä irtosi. Tarkempi tutkimus paljasti, että syynä oli muoviosan, joka piti pyörää kiinni, oli haljennut. Iloista. Erikoista oli se, että tuoli ei edes kaatunut. Istun sillä tuolilla itse asiassa tälläkin hetkellä. Tasapaino-ongelmia ei ole, mutta lihasaistini sanoo, että asennossani on jotain vikaa. Sopivasti kumartumalla taaksepäin, kun kyseinen pyörätön osa on edessä, sitäkään ei huomaa.

Noh, tämä tuoli on palvellut minua puolitoistavuotta uskollisesti. Olen varmaan viettänyt tässä aikaa enemmän kuin sängyssäni. Tämä oli hyvä tuoli. Ilmeisesti se 80 euroa, jonka tästä maksoin, ei taannut aivan riittävää laatua. Damn it.

Noh, maanantaina pitää käydä shoppailemassa itselleni siis uusi tuoli. Tämä saa vetäytyä rauhassa eläkkeelle. Uutta pyörää tuskin kannattaa hankkia, koska luultavasti muutkin tuolin osista alkavat olla siinä vaiheessa, että entropia saa ne kiinni ja nekin tuhoutuvat. On se surullista.

Alan ymmärtää hiljalleen lemmikkien omistajia.

Miksikö? Koska olen koko päivän kouluttanut hienoa järjestelmääni, joka osaa luoda HOPSeja (Henkilökohtainen OPintoSuunnitelma). Järjestelmä sinänsä on hyvin yksinkertainen ja sen sisältämä oppiminen on melko pitkälti rajoittunut tiettyjen reaktioiden vahvistamiseen, jolloin vastaavasti muita reaktioita heikennetään. Sellaistahan kyllä oppiminen on muutenkin luonnossa. Tosin, paljon kaoottisemmassa järjestelmässä, mutta tunnetusti eläimet ovat sen verran yksinkertaisia, että niiden käyttäytymisestä on helppo erottaa vastaavia toimintoja.

Syy siihen miksi järjestelmän pitää olla oppiva, on se, että oppimalla se saavutta autonomisuutta eli sen toiminta ei ole pitkällä aikavälillä riippuvaista minun asiantuntemuksestani. Lisäksi, oppimalla se voi pysyä paremmin mukana mm. trendien muutoksissa ja osaa reagoida sellaisiin asioihin, joiden ennustaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta etukäteen (esim. suosittu opettaja jää eläkkeelle ja jättää kurssinsa jollekin todelliselle kusipäälle, jolloin kurssien suosio laskee).

Miten tuo nyt sitten liittyi niihin lemmikkeihin? Noh, onko niistäkään muuta iloa, kuin että niitä voi muokata omaksi kuvakseen kouluttamalla? Toki, kissasta on aina seuraa tai whatever, mutta silloinhan tilanne on täysin päinvastainen: kissan näennäinen omistaja on vain kissan orja, joka pitää kissasta huolta.

Järjestelmässäni on tietenkin etuja lemmikkiin nähden: jos huomaan, että olikin virhe kouluttaa sitä johonkin suuntaan, painan vain nappia ja kaikki saavutettu on poissa. Kaput. Sillä selvä. Mikä valta...

Joku voi tietenkin väittää, että lemmikki rakastaa omistajaansa tai muuta sellaista, mutta kyllä tämä minunkin järjestelmäni rakastaisi, jos osaisi. Siinä on kuitenkin yksi pieni puute: Se on rakennettu WAMP-alustalle, eli se käyttää Windowsia käyttöjärjestelmänään. Jos se käyttäisi Linuxia, tuokin puoli olisi hoidossa. Tosin, erään kaverini teorian mukaan, jos käyttäisin Macia, kaikki naiset rakastaisivat minua, mutta niinhän se menee jo nytkin.

Kun tämä toimii, siirryn leikkimään StarLogolla ja pääsen hiljalleen rakentamaan täysin autonomista moniagenttijärjestelmääni, joka aikanaan valtaa maailman.

Sitä odotellessa, np. Sleepy Sleepers - Nykäsen Matti

Tuolin saga jatkuu, niin jännittävä kuin se onkin...

Tänään aamulla päätin sitten lähteä hakemaan uutta tuolia. Vanhakin olisi varmaan ollut vielä korjattavissa, mutta jätän se tuohon sivuun odottamaan, että firma jaksaa vihdoin hankkia tilat, jotta ainakin minulle löytyy sitten kunnon tuoli.

Mietin aamulla, että pitäisikö lainata naapurin autoa, mutta sitten paljastui, että sen jarrut olivat (taas) aika huonossa jamassa, joten päätin sitten leikkiä miestä ja kantaa uuden tuolin kotiin.

Luonnollisesti, huono idea. Luulisi, että tässä iässä olisi jo oppinut, mutta ei niin ei. Tuoli maksoi vain 59 euroa, mikä oli aika vähän mukavuuteen nähden. En saanut aivan sitä tuolia, jonka olisin halunnut (siinä oli metallinen tukiranka, joka olisi varmaan kestänyt pidempään minun käytössäni), mutta ihan hyvä tuoli tämä on kuitenkin. Vaatinee hiukan totuttelua, etenkin se kuinka hyvin tämä taipuu taaksepäin. Tuntuu siltä kuin tasapaino olisi menossa, vaikka tuoli kyllä pysyykin pystyssä varsin hyvin.

Öö... eksyin... niin, päätin kantaa tuolin kotiin. Matkaa, pari kilometriä. Hei, minä olen terve, kohtalaisen nuori mies, jolla on vielä lihasmassaa jossain piilossa, joten tuon ei olisi pitänyt olla paha juttu. Ongelma vain oli sama mikä esiintyy hyvin usein vastaavissa tilanteissa: Tuolista ei saanut millään järkevällä tavalla otetta. Kokeilin heittää sen olkapäälle, mutta sen muoto oli sellainen, että sen pitäminen rasitti huomattavasti kättä, koska sitä piti pitää samassa asennossa pitkään. Olkapäältä toiselle heittäminenkään ei oikein toiminut, koska jostain syystä vasen käteni on huomattavasti heikompi kuin oikea, vaikka normaalisti tilanteen pitäisi olla päin vastainen. Kaksin käsin edessä ei toiminut, koska se oli hyvin epämukavaa. Kokeilin myös heittää sen selkään, mutta muovinen kappale, jolla se sidottiin paikalleen, petti nopeasti.

Jännittävää eikö...

Lopulta minulta meni melkein tunti matkaan, jonka taitan normaalisti vajaassa puolessa tunnissa, kun en kiirehdi.

Noh, onpahan ainakin tuoli.

Tuo ei ole mitään verrattuna siihen että kannoin kesällä 20 kilon käsipainopakkauksen Stockmannilta metroon ja metrosta kotiin. Okei, matkaa oli yhteensä vähemmän mutta painon määrä tekee minusta kovemman jätkän

Hei, minä olen käynyt armeijan...

montax leukaa sä vedät

Luultavasti kaksi. Armeija-aikana (viimeisessä lihaskuntotestissä) 8. Tällä massalla se on aika hyvin.

Voi teitä matosia...

16-20 leukaa ainakin...

Mutta puheenaiheena olikin leukojen vetäminen, ei Paul Bearerin nokittaminen.

"hauskaa"

Mutta mutta, kait sitä voisi tässä hieman hyvästellä teitä ali-ihmisiä, joilla ei ole muuta tekemistä, kuin selata pellepainifoorumia ja jutustella siitä, kuinka vajaita tietyt postaajat ovat, vaikka eivät ole heitä muuten kuin tekstin perusteella "tavanneet". Nettipäteminen on tosiaan taitolaji. Menkää siis nurkan taakse ottamaan happea ja tukehtukaa ilmaan. Siksipä pistän vielä viimeisen kerran soimaan viileimmän kitarakappaleen ever.

np. Santana - Europe

Ah, kolmen minuutin jälkeen Santana näyttää mistä kana pissii. Luulisin, että haarojen välistä, mutta samapa tuo. Vapise Steve Vai!

Vaikka näin alkuun ei kovin kauaa joudu olemaan ilman 'Alerttia, itseasiassa kolme viikkoa, mutta silti se pistää varmasti vapisemaan öisin. Samalla muut toverit luulevat, että saletisti tuo kaveri polttaa heroiinia ja pistää pilveä suoneen. Wait, meniköhän se noin? Anyways, nyt kun ei vähään aikaan enään pääse spammaamaan palstoja täyteen tuubaa, sen sijaan pääsee leikkimään muka-kovaa armeijan alokasta. Olen harvinaisen laiska kaveri, joten varmasti tulee "mukavat" kaksi kuukautta. Luultavimmin se tekee hyvää, kuten myös kunnon nostaminen, mutta silti laiskuus > muu(t). Minusta tulee mies... ja kohta hallitsen hampaiden pesun ja rakon tyhjentämisen samaan aikaan. Yay!

forMANKIND saa/joutuu jatkaa Herrasmiesliigaa ainoana jäsenenä, mutta mitäpä tuosta. Saat viedä HML:n kunniaan tuossa whatever stable skabassa tai muuten... tai muuten mitä? Aivan. Muista vaihtaa kermaiset housut aamuisin sekä aina ennen nukkumaanmenoa unohdat kaiken maailman nartut ja horot, ja unelmoit true kultaasi, Wankie'ta. Ja muista aina, että...

>

Varmasti myös narttuni Ässä-täti ja Trisu jäävät kaipaamaan maailman machointa miestä, mutta ei hätää, minä en jää kaipaamaan teitä. Myös Arse-setä saa jäädä yksin spammaamaan palstoja, ellei uusia ehdokkaita löydy avoimen keskustelun sisäpuolelta. Uskon sinuun, Nash. Ja koska TKoH taitaa vieläkin olla harvinaisen aktiivinen, saavat itse sivun raapustukset jäädä tauolle. Muut voivat jatkaa pätemistä samaan vanhaan malliin.

Tosin en ole vielä lähdossa, vaan about muutaman tunnin päästä. Mikä parasta, juna lähtee 11:30, olen perillä 12:30 ja seuraava bussi paikanpäälle (Upinniemeen) lähtee 13:30. Joten kyllä! Pääsee odottamaan tunnin asemalla turhaa. Happy happy joy joy, happy happy joy joy! Noh, nyt pakkaamaan ja kun tulen takaisin, näen varmasti 35000+ "Eih, Wankie älä lähde", "Wankie, vie mun neitsyys plz" ja "Yhyy, vedän ranteeni auki tänään" -viestejä. Niitä odotellessa ->

// script for forum spam

void main( void )

{

&story = 0;



loop:

if (&story <= 35000)

 {

  int &var = random(3, 1);

  if (&var == 1)

   {

    say_stop("`#Eih, Wankie älä lähde!", &sarppi);

   }

  if (&var == 2)

   {

    say_stop("`5Wankie, vie mun neitsyys plz!", &nash);

   }

  if (&var == 3)

   {

    say_stop("`9Yhyy, vedän ranteeni auki tänään...", &muu_foorumi);

   }

   &story += 1;

   goto loop;

 }else

kill_this_task();

}

Uuh, Sarppi osaa koodata, very sexy...

Tosin ihmeellinen kieli, ilmeisesti jokin proseduraalinen skriptikieli, mutta tuo 'loop:' hiukan hämää. Myös erikoinen tapa muotoilla tulosteita (tai ainakin oletan niin).

Jokin omituinen opetuskieli, perhaps? Tosin, niiden suhteen kyllä opittiin jo kauan sitten, että niitä ei kannata käyttää.

Muka viisasta? Jos kyseessä olisikin käsi, niin pitäisikö käden suun edessä ylipäätänsä näyttää viisaalta?

Viittaa siihen ajattelijapatsaaseen, joka perinteisesti enemmän tai vähemmän yhdistetään enemmän Aristoteleen kuin Schuldineriin.

... mutta...

Mitä vittua on tapahtunut minun rakkaalle foorumilleni? Keskusteleeko kukaan enää mistään? Täällä on vain joukko asennevammaisia ihmisiä. Luulin, että se puoli oltaisiin jo suosiolla jätetty minulle. Tällainen foorumi ei kestä kuin rajoitetun määrän meikäläisiä ja minä täytän sen kiintiön erinomaisesti.

Enkä minä oikein voi osoitellakaan ketään. Aivan liian moni tuntuu kuvittelevan, että heidän on pakko saada viimeinen sana, koska uskovat kai jostain syystä, että he eivät silloin voi menettää kasvojaan. God damn it. Ei se mitään auta. Enpä usko, että oma arvostukseni on mitenkään kasvanut kenenkään silmissä sen takia, että en koskaan luovuta väittelyitä. Tuskinpa siis se kenenkään muunkaan imagoa ainakaan parantaa. (Ja minä olen vielä useimmiten oikeassa, teillä taas ei yleensä ole edes aihetta, jonka suhteen olla oikeassa tai väärässä).

Jotenkin nykynuoret eivät tunnu käsittävän vapauden konseptia: Okei, teillä on vapaus kirjoitella miten haluatte, mutta samalla teillä on vastuu siitä, että se vapaus säilyy, ja että te käytätte sitä oikeuttanne tavalla, joka on rakentava ja jos ei mitään muuta, niin ainakin viihdyttävä. Se ei siis tarkoita viestejä, joiden lainaus on tusina riviä ja siihen sitten kirjoitetaan yksi tai kaksi perään. Se ei myöskään tarkoita mitäänsanomatonta rivinmittaisten viestien vaihtelua julkisesti. Jos teillä on jotain juttelun tapaista asiaa, käyttäkää zättejä (kuten jo aikaisemmin mainitsin), IRCiä tai vaikka sitä helvetin meseä, johon te kaikki jostain syystä haluatte sotkeutua.

Aivan kuten valta ja vastuu ovat selvä pari, niin myös vapaus ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä. Yhteisön toiminnan kannalta jokaisen on ymmärrettävä se oma vastuunsa ja kannettava se. Tämä tarkoittaa myös kaikkia tämän foorumin esi- ja varhaisteinejä. Ja tietenkin vanhempiakin. Elääksemme sovussa, meidän pitää yrittää elää sovussa.

Ensimmäisenä toivoisin, että purkaisitte nuo turhat stablet. Ne toimivat vain, kun ne eivät tee mitään. Niihin ei nähtävästi osata suhtautua, joten älkää muodostako sellaisia. Jättäkää ne meille, joilla on jotain hajua niistä.

Ja mitä vittua, Natu? Muuta nyt ensin edes Vaasaan.

Nuorisoa syrjitään?

Tämä on ollut yksi lempiaiheitani jokaisessa foorumissa/yhteisössä tähän saakka, tästä aiheesta onkin aina kiva ranttia. Harmi että monet käsittävät sen silti väärin..

Sanalla teini-ikäinen on melko selkeitä negatiivisia mielleyhtymiä (connotations). Teinit ovat huolimattomia, itsekeskeisiä, sivistymättömiä, ailahtelevaisia, julmia, käytöstaidottomia... pitkä lista. Todennäköisesti tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että keskimäärin teini-ikäisissä ihmisissä esiintyy näitä piirteitä tavallista enemmän. Ainakin itsekeskeisyys kuuluu kehitysvaiheeseen, jonkun psykan ykköskurssin tms luotettavan lähteen perusteella.
Ei ole varmaankaan ihme, että monissa piireissä nuorisoa ei arvosteta kovin paljoa. Teiniä on vaikea pitää uskottavana tai luotettavana tai kypsänä, koska suurella todennäköisyydellä hän ei ole sitä!!

Kuitenkin on poikkeuksia. Löytyy nuoria ihmisiä jotka oikeasti tulevat toimeen muiden kanssa ja jaksavat olla kiinnostuneita yhdestä aiheesta yli kaksi viikkoa. Mitä heille tapahtuu?
Yksinkertaista, he kärsivät kiltisti ikänsä tuoman leiman. Muut tuomitsevat heidät - itsekseen on kiva ajatella, että "mitä tuokin minusta tietää!". Muut arvelevat, ettei heidän päässään liiku mitään syvällistä - itsekseen on kiva ajatella, että "minä olen varmaan maailman syvällisin ihminen!". Samaa rataa eteenpäin. Jos jokin ärsyttää, tee itsestäsi marttyyri ja muista, että jos olet varma siitä, että olet ihan oikeasti fiksu, siitä on varmasti sinulle tulevaisuudessasi jotain hyötyä. Ihan sama, vaikka kukaan muu ei tajuaisi sitä ennen kuin täytät kaksikymmentä.

Minä en ole uskottava eikä minua oteta vakavasti kaikissa piireissä joissa niin tahtoisin käyvän. En ole uskottava metalliyhtyeen x fani, koska olen teini-ikäinen tyttö (rinnastus vaikkapa Negativen faneihin jne). En ole uskottava wrestling-fani, koska minusta Chris Jericho näyttää hyvältä (siispä tietenkin katson painia vain siksi, että minusta Chris Jericho näyttää hyvältä).
Kuitenkin minua on siedetty yllättävän hyvin molempiin puutteisiin nähden, eli ei maailma ihan noin suvaitsematon ole. Niin kauan kuin itse yrittää olla asiallinen, voi aina kuvitella olevansa muita moraalisesti parempi tms. Marttyyrius on kivaa, ja minä nauran tälle viestille viiden vuoden päästä.

P.S. Oooh, Wankie on palannut!

Tänään olisi paljon asiaa, mutta katsotaan mistä jaksetaan puhua...

Mutta aloitetaan lempiaiheellani (ei, en puhu nyt edes off topicista), itsestäni.

Kävin tänään katselemassa wanhaa friendtestiäni ja pakkohan sitä on kommentoida...

Ensinnäkin softa näytti olevan perseestä, koska välillä kysymykset näyttivät menevän sekaisin jonkun toisen kysymysten kanssa. Ei, minä en tosiaan ole niin huono kirjoittamaan englanniksi, vaikka olenkin varmaan edelleen ruosteessa.

Toisekseen, minkä helvetin takia siellä ei voi sulkea quiziä ja sen jälkeen vielä katsella tilastoja. Nyt kun menin sen omani sulkemaan, en pääse enää naureskelemaan teidän yrityksillenne veikkailla minun housujeni sisältöä.

1. Montako kynää minulla on tyypillisesti housuni reisitaskussa?
2 (0 points) 14
5 (0 points) 11
10 (2 points) 0
12 (10 points) 2
Liian monta (5 points) 36

Miksi itse pitäisin taskussani olevien kynien määrää liian suurena? Todellinen määrä on siis 12. Ja niille kaikille on kyllä käyttöä...

Eli:[list][*:24rt7qx2]Taulutussi[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]Kaksi permanent kalvotussia (punainen ja musta)[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]nonpermanent kalvotussi (sininen)[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]kaksi alleviivaustussia (keltainen ja vaaleanpunainen)[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]lyijytäytekynä[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]kuulakärkikynä[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]kalenterin kynä[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]mustekynä[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]fine roller[/*:m:24rt7qx2]
[*:24rt7qx2]varalyijytäytekynä (tenttejä varten)[/*:m:24rt7qx2][/list:u:24rt7qx2]
Tuossako muka liikaa? Näin opiskelijan/opettajan näkökulmasta, tuossa on juuri sopivasti kyniä. Näin nörtin näkökulmasta, pari lisäkynää, ihan varmuuden vuoksi, ei olisi pahitteeksi. Tuostakin on kadonnut jonnekin esim. musta kuulakärkikynäni (fine roller tosin hoitaa hyvin sen viran).

Vain 2 / 63 sai tuon oikein... toki annoin hiukan, noin itseironian nimissä, pisteitä tuosta viimeisestä vaihtoehdostakin, mutta reilusti vähemmän kuitenkin.

2. Mitä seuraavista kursseista EN ole suorittanut?
Kansainvälisen kaupan teoria (1 points) 19
Ohjelmoinnin erikoiskurssi (10 points) 1
Tieto, informaatio ja tiede (0 points) 6
Tuotantoprosessit (0 points) 18
Johtaminen ja organisaatiot (0 points) 19

Vielä heikommin kuin äsken. Miksi käydä ohjelmointikursseja, kun se on jo muutenkin hallussa? Toki, en mitään kyllä oppinut juuri mitään uutta noilla kolmella viimeiselläkään kurssilla, mutta noin täydellisen maailmankuvan kannalta, kannatti ne kyllä käydä. Ensimmäinen oli mielenkiintoinen ja se sai minut hetkeksi kiinnostumaan kunnolla kansantaloustieteestä, mutta harmi kyllä muiden kurssien järjestelyt olivat sitten paljon heikommat ja jäivät suorittamatta (minähän en luennoilla käy).

3. Kuka seuraavista on idolini?
Neil Gaiman (2 points) 6
Lofti Zadeh (3 points) 2
Trent Reznor (1 points) 15
Alain Turing (5 points) 8
Ei ole käyttöä idoleille (10 points) 32

Viimeinen vaihtoehto oli sen verran johdatteleva, että ei mikään yllätys, että reilu osa sai tuon oikein. Kommentoitakoon kuitenkin noita nimiä (huomatkaa, että olen kuitenkin antanut jokaisesta pisteitä).

Neil Gaiman on siis kirjoittaja. Sanalle writer ei ole hyvää suomennosta ammattikuvana, mutta menköön noin. Hän on kirjoittanut läjän sarjakuvia, tärkeimpänä koko alkuperäisen Sandman-sarjan, joka on mahtavaa luettavaa. Sen jälkeen hän on kirjoittanut useita romaaneja, lastenkirjan, TV-sarjan ja niin edelleen. Aikamme paras tarinankertoja ja hänestä olen puhunut toisaallakin tällä foorumilla jo paljon, joten jääköön tämä tähän. Lukekaa häntä.

Zadehista olisi voinut antaa kyllä enemmänkin kuin 3 pistettä. Hän on oikeastaan noussut jo Turinginkin yli. Zadeh on sumean logiikan 'isä' ja sitä kautta soft computingin keksijä (tavallaan). Sumea logiikka kyllä tunnettiin jo pitkään ennen häntä, mutta hän oli ensimmäinen, joka piti sitä todellisena vaihtoehtona perinteiselle eksaktia tietoa vaativalle logiikalle. Soft Computing taas on tekoälytutkimuksen alue, joka pyrkii erilaisilla menetelmillä simuloimaan luonnossa (erityisesti ihmisten tekemää, luonnollisesti) tapahtuvaa päätöksentekoa. Tällaisilla menetelmillä voidaan hyvinkin helposti rakentaa kohtalaisen monimutkaisiinkin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmiä. Soft Computing on tulevaisuutta, jos mikään.

Trent Reznor on muusikko, joten minulla ei ole mitään syytä idolisoida häntä (koska en itse musiikkia tee). Lisäksi hänen elämäntapansa eivät ole aina olleet mitenkään kunnioituksen arvoisia, mutta minkäs teet... Sex and drugs and rock'n'roll.

Turing oli ensimmäisiä merkittäviä tietojenkäsittelyteoreetikkoja. Hän keksi tietojenkäsittelyssä yleisesti käytössä olevien automaattien teorian ja kuvasi niiden avulla modernin tietokoneen toimintaa kauan ennen kuin teknologia, jolla sellainen rakennettiin oli olemassa. Hän myös keksi menetelmän, jolla saksalaisten koodit purettiin toisen maailmansodan aikana, joten hänellä on ollut suuri merkitys myös sillä alueella. Kuuluisin hän on ns. Turingin testistä, jolla voitaisiin mahdollisesti tunnistaa aidot tekoälyt. Tosin testissä on monia heikkouksia, mutta mielenkiintoisempaa onkin se, että Turing tutki miten sellaista voitaisiin testata kauan ennen kuin kukaan oli ajattelevaa konetta alkanut rakentaa. Sodan jälkeisen maailman olot eivät olleet parhaat mahdolliset ja Turing, joka oli homo, päätyi seksuaalisuutensa takia vainojen kohteeksi. Hän teki itsemurhan vuonna -54.

Syy miksi minulla ei ole käyttöä idoleille on selvä: En ole vielä lukenut tai kuullut kenestäkään, joka olisi riittävän täydellinen idoliksini. Suurimmalla osalla neroja (joita luonnollisesti idolisoisin ensimmäisenä) on todella pahoja henkisiä ongelmia tai heiltä puuttuu muuten vain selkäranka tehdäkseen sen mitä on tarpeen. Esim. Zadeh ei koskaan itse puolustanut teorioitaan. Hän vain istui ja pysyi tyynenä, kun häntä solvattiin erilaisissa tilanteissa. Osittain sen takia, hänen teorioitaan ei ole vieläkään täysin hyväksytty ja niiden suhde esim. todennäköisyyslaskentaan on vieläkin kiistan aihe.

4. Suosikkilevyni (seuraavista)
Pretty Hate Machine (10 points) 19
Psyence Fiction (2 points) 21
Troublegum (3 points) 11
Kaakao (1 points) 6
Aamen (5 points) 6

Aika moni veikkasi oikein. Syynä lienee varmaan enemmän kyseisen levyn nimi kuin varsinainen tieto. Tästä samasta syystä todennäköisesti myös Psyence Fiction on kerännyt paljon veikkauksia. Selvyyden vuoksi, artistit/bändit ovat: Nine Inch Nails, UNKLE, Therapy?, Maj Karman kauniit kuvat ja Kotiteollisuus.

Pidän noista kaikista viidestä levystä hyvin paljon, mutta kyllä Pretty Hate Machine vie voiton. Se ei ole lempilevyni, mutta valitsinkin nuo vaihtoehdot juuri sen takia, että pystyin pistämään ne tuollaiseen selkeään paremmuusjärjestykseen, joka näkyy pistemääristä.

5. Mikä ei kuulu joukkoon
Ares (0 points) 23
Tyr (2 points) 5
Tsernobog (10 points) 9
Huitzilopochtli (0 points) 20
Nergal (2 points) 6

Tämän olisi pitänyt olla helppo. Neljä sodan jumalaa ja yksi pimeyden jumala. Ei pitäisi olla ongelmia. Aika harvalla mennyt kuitenkin oikein.

Ares on siis kreikkalaisten sodan jumala (oli varmaan jo kaikkien tiedossa), Tyr viikinkien, Huitzilopochtli atsteekkien ja Nergal mesopotamialaisten. Tsernobog (kirjaimellisesti Musta jumala)on itäeuroopassa tunnettu pimeyden jumala ja Byelobogin (Valkoinen jumala) vastapari. Gaimanin tekstissä heidät esitetään saman henkilön eri persoonallisuuksina.

6. Suosikkitaidemuotoni on...
sarjakuva (10 points) 4
musiikki (1 points) 8
musiikkivideot (4 points) 5
elokuvat (3 points) 5
kirjallisuus (2 points) 41

Hiukan yllättäen, sarjakuva. Kuten noissa neljässä muussakin, suurin osa sarjakuvasta ei ole taidetta, mutta silloin kun sarjakuvalla osutaan oikeaan, se on tosiaan paras taidemuoto. Se venyy visuaalisesti vain niin paljon enemmän kuin elokuva ja oikein tehtynä, hahmoja voidaan viedä uskomattoman paljon pidemmälle kuin kirjoissa. Varsinaista kilpailua ei siis ole. Lukekaa Sandmanit.

7. Pöydälläni olevista noin 40 kirjasta suurin osa käsittelee...
ohjelmointia (1 points) 26
sumeita järjestelmiä (4 points) 5
oppimista (3 points) 9
tekoälyjä (10 points) 8
tietokantoja (2 points) 15

Tilanne on muuttunut selvästi sitten tämän testin tekemisen jälkeen. Pöydälläni on enää 19 kirjaa (tosin lisää sitten työhuoneessani yliopistolla, yöpöydälläni ja tietenkin kirjahyllyssä, joten osittain tämä on vain järjestelykysymys), koska palautin reilun hyllymetrin kirjoja kirjastoon kun sain diplomityöni jonkinlaiseen kuntoon (101 sivua, pitäisi vain kirjoittaa tiivistelmät ja paikata aukkokohdat lähteissä ja se on sillä selvä...).

Noh, eiköhän se sitten jatko-opintojen aikana taas pääse karkaamaan käsistä..

Edelleen, suurin osa kirjoista on tekoälykirjoja, tosin, kuten jo aikaisemmin jossain mainitsin, tämä on pieni kompa, koska sumeus on suoraan tekoälyä, oppimista, ohjelmointia ja tietokantoja käsittelevät kirjani taas sitten tekevät sitä pääasiassa nimenomaan tekoälyjen kannalta.

8. Mikä seuraavista EI ole käynnissä oleva projektini?
GWA (2 points) 3
Farenburg (1 points) 8
Lohikäärmeen vuosi (1 points) 22
Neopolis (10 points) 16
Valmistuminen (0 points) 14

Hyi ihmiset, sitä ei luoteta minuun haluuni valmistua vai? Nyt se alkaa olla oikeasti lähelläkin...

9. Mitä seuraavista ei löydy 'kattavasta' DVD-kokoelmastani?
Uhrilampaat (Collector's Edition) (0 points) 4
South Park - Bigger, Longer and Unc... 15
Chicken Run (0 points) 18
Amelie (2 points) 14
Englantilainen potilas (10 points) 12

Ajattelin heittää ainakin yhden helpon... Puhuin suhtautumisestani tähän off-topicin off-topicin off-topicissa. Chicken Run tosin on sittemmin kadonnut kokoelmastani, kun annoin sen lahjaksi siskolleni. Lisäksi parin kymmenen DVDn kokoelma on kasvanut yli sataan.

10. Minkä seuraavista kappaleista sanat minulla on seinälläni?
Burt Bacharach - This Guys in Love ... 10
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus... 12
KMFDM - A Hole in the Wall (0 points) 17
Elvis Presley - In the Ghetto (0 points) 10
Turo's Hevi Gee - Aja vaan (0 points) 14

Tämäkin on muuttunut, koska Cartman sai minut yllytettyä pistämään In the Ghettonkin tuonne seinälleni. Nick Cavellakin saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Olisi ehkä pitänyt antaa pisteitä tuosta Hole in the Wallista, koska mainitsin syyn ShoutBoxissa aikoinaan, joka olisi oikeuttanut sen paikan seinälläni. Toisaalta, se on menneisyyttä.

Oikea vastaus on näköjään kadonnut tuonne saitin tekijöiden heikon ohjelmointitaidon uumeniin, joten pitää tässä ilmoittaa, että oikea vastaus oli siis tuo ensimmäinen... Älkää kysykö miksi, koska en sitä itsekään tiedä. Tosin, voidaan olettaa, että Faith No Moren versiolla oli jotain tekemistä sen kanssa, että se sinne päätyi.

Np. Nick Cave and the Bad Seeds - In the Ghetto

Ja sitten vakavampaan aiheeseen... itseeni.

Valmistuminen on aika pelottavaa. Se alkaa lähestyä ja en odota sitä todellakaan mitenkään innolla. Periaatteessa se tarkoittaa (tai tarkoittaisi), että minun rakas opiskeluaikani on ohi. Käytännössä tilanne ei varmaan tule juuri muuttumaan. Roikun tulevaisuudessa aivan yhtä paljon ainejärjestömme huoneella ja käyn varmasti ainejärjestön saunailloissa ja suorittelen kursseja, kun siltä tuntuu (jatkotutkintoa varten), mutta ei se ole enää sama asia.

Taustalla on tietenkin osittain aikuistumisen pelko. Sitä en haluaisi missään tapauksessa tapahtuvan. Ihmiset, jotka yrittävät käyttäytyä kuin aikuiset, ovat yleensä melko säälittävää porukkaa. Eipä sillä, että nuoret olisivat sen parempia, mutta usein opiskelijat eivät ainakaan yritä esittää jotain mitä eivät olisi, vaan käyttävät opiskeluaikojen vapauden hyväkseen ja tekevät mitä haluavat. Se taitaa olla minun kohdaltani ohi. Tosin, osittain se on ollut ohi jo pitkän aikaa, mutta siihen olen jo sopeutunut. Toivottavasti sopeudun uusiinkin muutoksiin. Ainakin minulla on (toistaiseksi) mahdollisuus toimia yliopistoympäristössä, mikä mahdollistaa ainakin pehmeän laskun aikuisuuteen. Todellisuutta minun ei tarvitse kohdata lainkaan niin kauan kuin pysyn täällä yliopiston suojissa ja se on hyvä juttu.

Noh, ehkä minun pitääkin aikuistua ennen kuin voin tohtoriksi itseni väitellä. Toisaalta, tuntien meidänkin yliopistomme professoreita (en puhu nyt (välttämättä) omistani), niin aikuisuus ei taida olla kyllä vaatimus siihenkään virkaan.

Noh, sitten kolmanteen aiheeseen, joka käsittelee itseäni vain osittain, joten tämä ei ole enää tärkeää...

Olen ollut viime aikoina aistivinani, että foorumilla on tapahtumassa jälleen sukupolven vaihtuminen. Wanker on armeijassa, minä olen spammannut viime aikoina vähemmän ja muutkin vanhemmat käyttäjät ovat alkaneet kadota tai ainakin siirtyä vahvemmin taustalle. Cow'kin on näköjään taas kadonnut jonnekin.

Samalla foorumille näyttäisi ilmestyneen joukko uusia käyttäjiä, jotka ovat selvästi muodostamassa omaa yhteisöään, johon me taas emme tunne enää samalla tavalla kuuluvamme.

Tämä on tietenkin osa pitkäaikaisen foorumin luonnollista kehitystä. Niin vain tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Täälläkin se on tapahtunut jo kerran aikaisemmin. Todennäköisesti meidänkin täytyy vain hyväksyä muutos ja elää sen kanssa. Tuskin minä foorumia jätän, mutta luultavasti panokseni tulee tippumaan entisestään. Toiset varmaan sopeutuvat uuteen järjestykseen, toiset eivät, mutta veikkaanpa, että puolen vuoden tai vuoden päästä esim. huippupostaajien lista tulee näyttämään hyvin erilaiselta (siis määrissä huiput, laatu no edelleen minun käsissäni) ja tämäkin muutos tapahtuu niin hitaasti vain sen takia, että minulla on niin vahva ote ykköspaikasta, samalla kun Wanker pysyy todennäköisesti aika tiukasti kakkospaikassa kiinni. Lisäksi tähän topiciin spammaamalla post count ei enää kasva, joten haa haa, ette saa meitä koskaan kiinni.

Yksi juttu kuitenkin vielä ennen kuin te nuoret viette meidän foorumimme. Meissä wanhoissakin on edelleen potkua ja jos The Champion kuvittelee olevansa jotain, niin voimme kerrata minun triviavoittojani.

To be the man, you've gotta beat the Man. Consider yourself challenged.

Natu: Etkö tosiaan löytänyt mitään parempaa kuvaa tuosta naisesta? (Ehdin jo unohtaa nimen.) Tuossa hän näyttää joko kehitysvammaiselta tai ihmiseltä, joka yrittää hymyillä väkisin, mutta ei oikein tiedä miten se tehdään.

Mutta sitten asiaan, eli jatkan tuosta foorumin kehittymisjutusta...

Tulipahan käytyä jostain syystä Vaparin puolella ja (tarkkaavainen kun olen), huomasin seuraavan:

"Vaparin etusivu" kirjoitti:
Our members have made a total of 18496 posts
We have 1553 registered members

Meillä taas...

"'Alertin etusivu" kirjoitti:
Käyttäjämme ovat kirjoittaneet yhteensä 18888 viestiä
Meillä on 2642 rekisteröityä käyttäjää

Pitkään meillä oli viestimäärä noin puolet Vaparin viestimäärästä. Tämä ei voi johtua pelkästään siitä, että olin aina innokkaampi siivoamaan kuin nykyiset modet, koska ei kirjoitustahti niin suuri aikaisemmin ollut.

Tuon perusteella on vaikea sanoa kumpi on se todellinen ykkönen (sehän nyt on muutenkin selvää), mutta ilmeisesti tilanne on muuttumassa. Ilmeisesti aktiivisuus tällä puolella on kasvanut ja vastaavasti siellä heikentynyt.

Mitään varsinaista kilpailuasetelmaa ei tietenkään ole, mutta minua vain kiinnostaa tällaiset asiat (siis tässä tapauksessa yhteisöjen kehittyminen). En halua puuttua toisen puolen asioihin millään tavalla, joten en niitä tässä kommentoi. Kommentoin vain, että ehkä tämä uusi sukupolvi, joka täällä on nyt (ilmeisesti) nousemassa, on kai sitten onnistunut tuomaan takaisin aktiivisuutta.

Uudella sukupolvella on kuitenkin vielä ongelmansa. Teiltä puuttuu selkeästi kaksi asiaa: Yhteisöllisyyden tunne ja alpha. Pitkällä ajanvälillä noiden molempien pitää muodostua, jos te aiotte selvitä yhteisönä.

Teillä on ensimmäisen suhteen sellainen etu, että tässä ympäristössä omegaa ei tarvitse löytää, vaan niitä tulee aina olemaan. Niitä tulee ja menee jatkuvasti. Oikeastaan nuo 'vierailijat' vain vahvistavat yhteisöllisyyttä, koska yhteisöllä on tapana nousta yhdessä niitä vastaan (ks. Nash). Muuten teillä näyttää vielä olevan paljon setvimistä sisäisen hierarkian suhteen. Paljon isoja selvittämättömiä suhteita ja niin edelleen.

Tuohon viimeiseen liittyen, teillä ei tunnu olevan ketään, joka voisi ottaa minun paikkani jonkinlaisena johtajana (alphana), joka on yksinkertaisesti se henkilö, johon koko foorumi henkilöityy. Tällä hetkellä tuon suhteen ollaan aika pahassa limbossa (koska oma aktiivisuuteni on menossa alaspäin), eikä paikkaajaa näytä olevan tulossa. Nyt olisi hyvä tilaisuus kunnostautua tuolla alueella ja hankkiutua cardin huipulle. Valitettavasti minä olen pahempi kuin UT ja HBK yhteensä ja tulen pitämään paikastani kynsin ja hampain kiinni.

Tämä ei ole minulle varsinaisesti ajankohtainen aihe juuri nyt, eikä toivottavasti ihan lähitulevaisuudessakaan...

Läheis(t)en kuolema. Miksi se tuntuu _niin_ pahalta? Ei taatusti ole montaa sellaista ihmistä, jota kenenkään kuolema ei satuttaisi, ja pahasti. Periaattessa kuoleman ei pitäisi olla pelottavaa, ainakaan kristinuskossa,sen avullahan pääsee vaan parempaan paikkaan. Joissain tapauksissa myös huonompaan. Mutta silti, silti se tekee aina yhtä kipeää. Toisaalta, minulla ei oikein ole tähän perspektiiviä, enhän minä ole tietääkseni kuollut, joten mistäs minä tiedän pelkäävätkö kaikki kuolevat ihmiset kuolemaa. Tuskinpa.

Syy siihen tuskaan on tietysti niin yksinkertainen, että jopa A.K sen tajuaa. K.o läheisen menetys. Jos henkilö on ollut oikeasti läheinen, ja kuulunut jokapäiväiseen elämääsi, tottakai siihen jää aukko. Et voi enää puhua kuolleen kanssa, nähdä häntä, tai saada mitään muutakaan kontaktia. Kuolema on lopullista. Lopullista. Tosin, uskovaiset (kuten minä) turvautuvat tietenkin siihen, että Taivaassa tavataan. Siihen minäkin uskon.

Minun lähipiiristäni ei ole vielä kovin montaa tärkeää ihmistä kuollut. Päällimäisinä ovat mielessä mummoni sisko (isotäti?), joka kuoli syöpään keväällä 2003. Pysähdytti miettimään, hautajaiset tietysti herkistivät, mutta jatkoin elämääni suhtkoht normaalisti.

Kesällä 2003 kuoli sitten isäni isä, eli pappani. Sattui. Yhä elämäni pahin hetki. Pappa oli yksi hienoimmista tuntemistani ihmisistä, yhdessä vanhempieni ja heidän vanhempiensa kanssa. Tuntui pitkään, etten pääse siitä koskaan yli. Muistan ne vaiheet kuolemasta kertoneen tiedon jälkeen: Ensin tuli järkytys, se kaikkein pahin vaihe. Sitten parin tunnin päästä, kun sain puhuttua vanhemmilleni, tuli eräänlainen helpotus, tunne että papalla on kaikki hyvin. Sitten tuli se pisin vaihe, eli ikävä. En yhtäkkiä nähnytkään pappaani päivittäin, käynyt pelaamassa golfia hänen ja isäni kanssa, tai kertoillut muuten vain päivän kuulumisia. Ajattelen pappa yhä jokaikinen päivä.

Eikä tuossa e.m. tilanteessa edes pahinta ollut se, mitä itse koin, vaan se mitä isäni joutui kestämään. Itse hajoan luultavasti aivan täysin kun isäni tai äitini kuolee. Toivottavasti minä lähden ensin. Tai mieluiten samanaikaisesti. Jos ja kun kuitenkin luultavasti käy niin, että molemmat vanhempani minua ennen kuolevat, täytyy silloin olla jotain josta pitää kiinni, jotain johon turvautua. Yksin en sitä tule kestämään.

Kaikkein pahin taitaa kuitenkin olla lapsen menetys. Erityisesti äidille, ja varmaan myös isälle ihan yhtä kova kolaus. Äitini&isäni tuskin selviäisi ihan pienellä jos minä tai siskoni kuolisimme lapsina. Ehkä kuolisi suruun. Jos oma tuleva lapseni kuolisi, itsemurha olisi lähellä, luulen ma.

Ei muuta. Tiedä edes miksi tämän kirjoitin, tulipahan vain mieleen. Tuosta varmaan saa sen kuvan, että olen helposti kiintyvää sorttia, ja niinhän minä olenkin.

Äh, ketut ja marjat Rumblen uppimiselle, minulla on sentään todellinen ja viiltävä ongelma.

Aikaisemmin tänään keksin viimeinkin miksi haluan pukeutua penkkareissa: Jeesus Nasaretilaiseksi (kyllä, minä tähtään ilman jarruja helvettiin). No minusta tuo oli loistava idea, mutta äsken soitin äidilleni kysyäkseni että millainen kävelykeppi Jeesuksella oli, ja hän tyrmäsi pukeutumisidean alkuunsa. Ei sillä, äitini ei ole mitenkään uskonnollinen, mutta hänen mielestään tuo rikkoisi hiukan liian montaa poliittisen korrektiuden sääntöä.
Olen toki samaa mieltä, niinhän se tekisi, mutta miksi minua pitäisi muka kiinnostaa? Eikö minun elämäntehtäväni ole tähänkin mennessä ollut olla mahdollisimman epäkorrekti? Mutta silti, ehkä minun pitäisi tätä tempausta välttää...vaikka eihän tämä toisaalta Amerikka ole.
Ja sitten astui oman edun tavoittelu kuvaan. Entäpä opettajat? Tiedän että ainakin kaksi kouluni opettajista on uskonnollisia, ja todennäköisesti lopuistakin enemmän tai vähemmän suurin osa on tekemisissä Jeesuksen sanomien kanssa. Asetanko kolmen vuoden perseen nuoleskelun vaaraan pukeutumalla Jeesus Nasaretilaiseksi?
Ja lisäksi tuo voisi olla sopimatonta myös siksi että viimeksi eilen jouduin tunnustamaan kristillisen uskoni tultuani kummiksi lapselle jonka äiti on tavallaan ihan uskovainen, enkä minä haluaisi sinänsä loukata häntä tai muita sukulaisiani (ollaanpa sitä nyt empaattisia).

Ollakko Jeesus vai eikö olla?

Juuri oikea paikka kysyä moraalisia ohjeita... tällaiset saa kyllä pistää ihan suoraan YV-boksiinikin (tai käyttää mailia... tällaisiin tarkoituksiin voisin oikeastaan pistää ihan oman auttavan puhelimen pystyyn).

No niin, ensinnäkin, ne opettajat, jotka potentiaalisesti voisivat loukkaantua asustasi...

Onko heidän takanaan vielä paljonkin arvosanoja?

Jos he oikeasti ottavat itseensä, kuinka paljon se tuottaa sinulle mielihyvää?

Mitä jos jätät sen tekemättä? Kadutko sitä?

Jos taas teet sen ja siitä on sinulle jotain konkreettista haittaa, kadutko sitä?

Ensin mietit näitä kvalitatiivisesti (kyllä, ei, hiukan, ottaisihan se päähän). Mikäli se ei tuota haluttua tulosta, täytyy turvautua kvantitatiivisiin menetelmiin. Tässä tulee apuun päätösanalyysi.

Päätösteoria = todennäköisyyslaskenta + hyötyteoria

Kaikki melko yksinkertaisia konsepteja. Niiden avulla voidaan laskea vaikka seuraavasti:

L = [p, A; 1-p, B]

Missä p on tapahtuman A todennäköisyys, A ja B ovat tapahtumia. L on tietty tilanne. Oletetaan, että L on siis se tilanne, että olet päättänyt olla Messias. Todennäköisyys p on se, että kärsit siitä jotenkin (tapahtuma A), tällöin siis sen todennäköisyys, että pääset vain nauttimaan tapahtumasta on 1-p. Nyt pitää selvittää A:n ja B:n suhteellinen hyöty (eli siis mahdollinen menetys arvosanoissa ja mielihyvä).

Määritellään tässä vaikka, että A = -1 ja B = 2. Jos A:n todennäköisyys on .6 (ja siten B:n todennäköisyys .4), arvioitu kokonaishyöty on -1 * 0.6 + 2 * 0.4 = 0.2 eli positiivinen. Tällöin, jos et keksi parempaa vaihtoehtoa, jonka odotettu hyöty on parempi, sinun tulisi olla Messias.

Seuraavassa paljon turhaa pohdiskelua:

Miksi tuntuu äärimmäisen vaivalloiselta päivittää kotisivuja, kun taas tänne voisi kirjoittaa yhden A4:n valitusta vaikka joka päivä? Miksi kotisivujen päivittämättömyyden voi selittää itselleen, että on tehtävä koulutöitä ja on koeviikkoja ja Ei Ehdi Mitenkään, vaikka joka ikinen ilta postailee jotain ties miten moneen topicciin eri keskustelualueilla? Onko näennäisesti keskusteleminen ihmisten kanssa jotenkin "tavanomaisempaa", vai liittyykö se siihen, että kotisivuja päivittäessä pitää käyttää 3 sekuntia niiden sivujen uploadaukseen? Jos jompikumpi noista, niin miksi ihmeessä?

Miksei nyt vaan voisi käpertyä talviunille lukemaan kolmeksi kuukaudeksi Viistotaivalta sen sijaan, että pitäisi tehdä abi-hommia, ja miksi abi-hommat tuntuvat vastenmielisemmiltä kuin loppukokeet (erityisesti kun joku freskon maalailukin on ihan hauskaa)? Miksi matematiikan preli tuntuu tärkeämmältä kuin vaikka ruotsin suullinen esitys, vaikka matematiikan preli ei vaikuta mihinkään arvosanaan tai edes tuleviin kouluihin pääsyyn, kun taas ruotsin suullinen esitys on 15% päästötodistuksen ruotsin numerosta?

Moraalisempiin pohdiskeluihin: Miksi muiden ihmisten ongelmat kiinnostavat? Johtuuko se siitä, että silloin oma elämä tuntuu tasapainoisemmalta, ja jos näin, pitäisikö minun tuntea jotain henkistä ahdistusta siitä, etten haluakaan kuunnella toisten ahdinkoa pelkkää hyväsydämisyyttäni? Huomaako joku muu sen? Loukkaantuuko joku, jos sanon, että minusta on ihan mukavaa kuunnella sen ongelmia?
Todennäköisesti, mutta miksi, mikä siinä on se loukkaava osa? Tämä oli minusta mielenkiintoinen ongelma, pohdin sitä aika kauan pari päivää sitten ennen kuin nukahdin.

Tieteiden taso nousee: Jos jossain on todella suuri planeetta/tähti/musta aukko/muu kappale, ja jokin pienempi kappale pudotetaan sitä kohden niin että kappaleen kiihtyvyys on hyvin suuri, miksei kappale koskaan saavuta valon nopeutta? Olettaen että matka jolla (koko ajan kasvava) painovoima vaikuttaa kappaleeseen on varsin pitkä, ja planeetta tms. on varsin massiivinen. Mikä hidastaa sen liikkeen?

Huoh, väsyttää. Miksi voi nukkua vähän vaikka miten pitkään, mutta heti kun nukkuu yhdenkin normaalipituisen yön, on seuraavana päivänä koko ajan ihan nukuksissa?

Mistä syntyy tarve kirjoittaa pitkiä ja turhia viestejä? Tämäkään ei ole kuin jotain epämääräistä "pätemistä" sillä, että pystyy tuottamaan yli neljä riviä tekstiä. Miksi minä koen sen jotenkin mielekkäämpänä kuin monet muut? Onko laverteleminen edes parempaa kuin asioiden tiivistäminen? Missä yhteydessä?

Lopetan, ennen kuin joku poistaa minut kyllästyksissään foorumilta.....

"Sarppi" kirjoitti:
Onko näennäisesti keskusteleminen ihmisten kanssa jotenkin "tavanomaisempaa", vai liittyykö se siihen, että kotisivuja päivittäessä pitää käyttää 3 sekuntia niiden sivujen uploadaukseen? Jos jompikumpi noista, niin miksi ihmeessä?

Tarvitset sisällönhallintajärjestelmän sivuillesi. Se auttaa aina. Yrittäisin myydä sinulle sellaisen, mutta se ei ehkä olisi aivan sopivaa, koska yksityishenkilöt eivät yleensä ole valmiita maksamaan hintojamme (varsinkaan opiskelijat).

Joka tapauksessa, tässä tulee vastaan PHPn (ja mahdollisesti tietokannan) ihanuus. Päivittäminen suoraan selaimen kautta on melko ihanaa.

Miksi matematiikan preli tuntuu tärkeämmältä kuin vaikka ruotsin suullinen esitys, vaikka matematiikan preli ei vaikuta mihinkään arvosanaan tai edes tuleviin kouluihin pääsyyn, kun taas ruotsin suullinen esitys on 15% päästötodistuksen ruotsin numerosta?

Tämä oli kai sellainen retorinen kysymys, mutta vastaanpa kuitenkin.

Matematiikassa piilee avain kaikkiin maailman ratkaisemattomiin ongelmiin. Matematiikka on kieli, jolla voidaan ilmaista mitä tahansa hyvin yksinkertaisesti ja tavalla, jonka kuka tahansa matematiikkaa riittävästi ymmärtävä voi hahmottaa. Matematiikka ylittää kaikki kielirajat. Se on universaali kieli. Kun ihmiskunta päätti lähettää itsestään tietoa avaruuteen, asioita selvennettiin mahdollisten muiden maailmoiden asukkien todennäköisesti ymmärtämällä tavalla, eli matematiikalla.

Jos maailman ihmiset ymmärtäisivät paremmin matematiikkaa, maailma olisi parempi paikka. Haluaisitko sinä sairaanhoitajan, joka ei osaa laskea oikeaa määrää lääkettä? Haluaisitko sinä että rikolliset saisivat rangaistuksen siten, että rikos ei oikeasti kannattaisi? Haluaisitko sinä, että virustorjuntaohjelmistosi löytäisi oikeasti ne virukset? Haluaisitko sinä, että se hissi, jota käytät kestää? Kaikkeen näihin on avain matematiikassa.

Toisaalta, jos ruotsi häväisi kielenä täysin, kukaan ei edes huomaisi.

Jos on tarpeen, voin todistaa, että muillakin planeetoilla on asutusta.

Mikä hidastaa sen liikkeen?

Miksi avaruuden lämpötila ei ole absoluuttinen nolla?

Onko laverteleminen edes parempaa kuin asioiden tiivistäminen? Missä yhteydessä?

Hyvää sulavaa tekstiä lukee varsin mielellään pidempäänkin. Lyhyistä parin rivin sepustuksista puuttuu aina tyyli (koska sitä ei niihin yksinkertaisesti saa mahdutettua), jolloin ne ovat persoonattomia ja etäisiä kaikille.

Kysymys on enemmänkin siitä, milloin asioiden tiivistäminen on edullista. Esim. usein tenteissä tai kokeissa opiskelijat yrittävät parhaansa mukaan venyttää tekstiä. Itse en pidä siitä lainkaan. Useimmat opettajat antavat jonkinlaisia ohjeellisia sivumääriä töille ja odottavat, että kaikki hyvät työt ylittävät sen (esim. kun YO-kokeissa on englannin kirjoitustehtävässä 150-200 sanan rajat, se tarkoittaa käytännössä sitä, että vaaditaan 180-220 sanaa), minä annan maksimipituuden, jota ei saa ylittää. Pituuden vaatimus johtaa siihen, että oppilaat toistavat itseään, yrittävät ilmaista kaiken tarpeettoman monimutkaisesti, kirjoittavat liikaa esimerkkejä ja yrittävät sanoa kaiken alkuun epäselvästi, jotta voivat kerätä lisäsanoja ilmaisemalla itseään myöhemmin selvemmin.

Mitä etua tuosta on kenellekään? Pitkä kirjoittaminen on hyvä asia, mutta vain jos on sitä asiaa. Miksi opettajat (jotka joutuvat lukemaan kuitenkin jokaisen vastauksen kokonaisuudessaan) rankaisevat itseään hankkimalla pitkiä vastauksia?

Taisin eksyä aiheesta... Whateva... piti joka tapauksessa kommentoida vain tuota matematiikkaa (taas) ja palata siivoamaan, koska huomasin, että viime siivouksesta on jo aika pitkä aika...

Älä koskaan valmistaudu etukäteen henkisesti leffailtaan, sillä elokuvavuokrauksen jumalat ovat ilkeitä ja pikkumaisia

-The Book of SC - 14:7-8


Mikähän ihme tässäkin on ongelmana? Ei se oikeasti voi olla niin vaikeaa saada muutama leffa vuokrattua. Paitsi että vuokraamoni of choice on Kauppapuistikon scheisse Makuuni.

Village on ollut vuokrauslistallani jo jonkin aikaa, viime viikolla kävin viimeksi tarkistamassa ja pettymyksekseni huomasin että sille varattu paikka oli tyhjä. Panin myös merkille että se varattu paikka oli yllättävän pieni, mikä tarkoittaa että syystä tai toisesta kyseisellä vuokraamolla ei kovin montaa kopiota ollut vuokrattavana. No, joku toinen päivä, ajattelin.

Tänään leffoja hyllyttäessäni huomasin että Carreyn elokuva Tahraton mieli oli ilmestynyt ja koska en ollut kuullut elokuvasta muuta kuin hyvää päätin että siinä olisi oiva valinta vuokraukseen. Ja koska tänään oli aamuvuoro ja huomenna tarvitsee vasta yhdeksi töihin, olisi loistava hetki käyttää hyväksi Makuunin Torstai-tarjousta ja napata sekä Village että Tahraton mieli mukaan. Ja tästä päästään siihen henkiseen valmistautumiseen. Virhe #1.

Kas kas kummaa, kaikki Villaget oli taas vuokrattuna. Jäljellä vain tyhjä kohta ja se yhä ärsyttävä taustapaperi ilkkumassa minulle. Tahrattomasta mielestä ei ollut näkyvissä senkään vertaa. Oikeasti, kuka käy vuokraamassa kaikki elokuvat arkipäivänä ennen neljää? Töissähän ihmisten pitäisi olla silloin!

Ei sinänsä etteikö täällä kotonakin olisi katsottavaa. Kummelin molemmista bokseista on yhä jaksoja katsomatta, Ylpeyttä ja ennakkoluuloa on vasta kaksi jaksoa takana ja Seinfeldiäkin on vielä puolitoista levyllistä korkkaamatta. Mutta henkisesti etukäteen valmistautuminen on aina henkisesti etukäteen valmistautumista.

Mua huvita taas enää yhtään mikään.


Haluaisin tässä vaiheessa myös varoittaa ihmisiä huijauksesta, joka on Modesty Blaisen DVD. Sellaistakin tuli muutama kappale tänään myyntiin. Suurilla kirjaimilla kotelon päällä lukee "Quentin Tarantino presents: Modesty Blaise". Koska olen yrittänyt pysyä edes jotenkuten perillä elokuva-asioista enkä ollut kuullutkaan moisesta projektista, epäilykseni heräsivät. Takakannessakin hehkutettiin kuinka palkintoja voittanut ohjaaja Quentin Tarantino esittää loistoelokuvan jne jne. Lopulta suurennuslasin avulla sain takakannesta tievattua elokuvan todellisen ohjaajan joka oli joku nevahöörd Scott Spiegel. Markkinointia vai kusetusta? Vain luoja tietää - jos hänkään.

Makuunin elokuvaesittelystä:
"Mestariohjaaja Quentin Tarantino esittää tämän nopeakäänteisen action-makupalan, joka valottaa Peter O’Donnellin legendaarisen agenttisarjakuvan taustoja."

Huvittavasti ohjaajasta ei tuossakaan mainita yhtään mitään, toisaalta näyttäisi hieman siltä että tuossa on elokuvan takakannen tekstit aika pitkälti yksi yhteen. Myönnettäköön, en kyllä minäkään pitäisi hirveästi meteliä ohjaajasta jonka CV:n kohokohta on From Dusk till Dawn 2.

Asiasta toiseen, tämä ei varmaan kenellekään ole mikään uutinen, mutta mikä ihme pakottaa naisia kysymään kysymyksiä joihin he eivät halua rehellistä vastausta? Työkaverini oli ilmeisesti käynyt tukkatohtorilla ja mainitsin hänelle asiasta (eli toisinsanoen ilmoitin että olin huomannut hänen uuden kampauksensa. Häntä uuden kampauksen huomaaminen näytti miellyttävän, ja voitte kuvitella, miten onnellinen olen joka kerta, kun saan tilaisuuden lausua tällaisia siroja pikku kohteliaisuuksia, joita naiset niin mielellään kuuntelevat). Hän kysyi normaalin tapaan että mitä minä pidin siitä ja mieleeni tuli vain että pidin enemmän hänen edellisestä hiustyylistään. Ennen kuin suuni ehti aloittaa puhumisen järki käytti veto-oikeuttaan ja sanoin "Näyttää hyvältä." Eihän se sinänsä valhetta ollut vaikka ei ilmaissutkaan tuntemuksiani tarkasti, mutta kuitenkin se ainoa hyväksyttävissä oleva vastaus.

Ymmärrän kyllä mikä tämän takana on, mutta ei se tarkoita että minun pitäisi hyväksyä vain positiivista palautetta tavoittelevat kysymykset. Kuten luki aikoinaan Mitä miehet haluisivat naisten tietävän -listassa: Jos ette halua kuulla vastausta, älkää kysykö kysymystä.

Sanoisin että mua ei taas huvita yhtään mikään mutta sitä tuli jo käytettyä ja tämä on itseasiassa enemmän huvittavaa ja piristävää kuin ärsyttävää. Joten älkää koskaan muuttuko, jatkakaa tiedustelemista paidan sopivuudesta ja kampauksen tyylikkyydestä. Ainoa asia mitä minun on muistettava on olla jatkuvasti haukkana ettei vahingossakaan vastaa mitä ensimmäisenä tulee rehellisesti mieleen.

Aika rokkaavaa.

Kuten kaikki tiedämme, minulla on miljoonia ja miljoonia faneja,

Eettinen egoismi - I'm beginning to see the point.

Tänään sain muutama tunti ennen työpäiväni loppua tietooni työasioita jotka eivät tuntuneet mielestäni loogisilta eivätkä reiluilta. En ole varma onko minulla lupaa kertoa niistä eivätkä ne todennäköisesti ketään kiinnostaisikaan (periaatteessa loistava yhdistelmä, salainen asia mistä kukaan ei ole edes kiinnostunut) mutta pääasia on että ne jäivät harmittamaan minua. Saattaa jopa olla että osittain jopa valitin asiasta, mikä on sinänsä harvinaista koska minä ei usko valittamiseen. Eli jos SC tosissaan valittaa jostain, silloin jokin on kunnolla pielessä.

Rupesi jopa tuntumaan siltä että se olisi saattanut pilata koko loppuillan ja sehän ei todellakaan käynyt päinsä. Onneksi pian paikalle pelastava enkeli puhelinsoiton myötä. Eräs kassaneideistä tiedusteli olivatko Shrek-korvat (älkää kysykö) ilmaisia elokuvan oston yhteydessä. Vastatessani myöntävästi vastakommenttina tuli "oiii, minäkin haluan!" And Silly Cow hatches a master plan.

Ennen töistä lähtöä kävin kysymässä kyseiseltä kassaneidiltä halusiko hän sellaiset Shrek-korvat (älkää vieläkään kysykö). "Joo!" Kerroin sitten että voisin käydä myymälästä hakemassa yhdet sellaiset ja jättää ne neuvontaan mistä hän voisi poimia ne mukaansa, mikäli hän oikeasti haluaa sellaiset. "Haluan! Haluan!" Kiitosten saattelemana minä siis kävin hakemassa Shrek-korvat (emmekös me jo sopineet siitä kysymisestä?) ja jätin ne hänen nimellään varustettuna neuvontaan. Ja oloni parani heti. Ei tuollainen pieni hyvä teko saanut minua unohtamaan sitä epämukavaa työasiaa mutta se tuntui menettäneen merkityksensä.

En lähde sanomaan että tein sen palveluksen pelkästään unohtaakseni epämukavat asiat mutta vaikka sillä hetkellä en asiaa niin ajatellut tuntuu pelkästään loogiselta että tässä lähdettiin osin yhtä paljon itseni piristämisestä kuin työkaverin ilostuttamisesta.

Olen siis ilmeisesti menossa jollain tavalla oikeaan suuntaan vaikkakaan ei liene kovin tervettä että tämä oli mielestäni osoitus terveestä itsekkyydestä.

I suck.


Okei, nyt saa kysyä. Ja vastaus on tämä:

Varoitus: Seuraavassa kirjoitan jotain henkilökohtaisempaa kuin koskaan aiemmin. Tämä erityisesti varoituksena niille, joiden on helpompi käsittää maailmaa olettamalla, että olen jonkinlainen psyko-/sosiopaatti. (Cow, katselen sinua tämän ruudun läpi, vaikka tiedänkin, että luet tämän kuitenkin kokonaan varoituksista huolimatta... nykynuoret...)

Kirjoitin eräänlaisen version jo alla olevasta itseäni varten, mutta se sisälsi sen verran paljon itsesyytöksiä ja itsesääliä, että se jääköön vain itselleni.

"Stan Marsh" kirjoitti:
You guys have no idea how this feels. It's like, you always hear songs about a broken heart and you think it's just a figure of speech? But it's true. My chest hurts. I feel this like, sinking feeling where my heart is. It's broken...

Eikä se kyllä lainkaan helpotu iän myötä. Tunne on edelleen yhtä paha kuin joskus silloin nuorempana. Pahimmillaan hengittäminen on vaikeaa ja vatsa etsii uutta asentoa.

Aivan hyvät naiset ja herrat, Aki astui jälleen markkinoille, vaikkakaan ei täysin omasta tahdostaan.

Olihan se jo nähtävissä. Tänä vuonna emme vain yksinkertaisesti viettäneet enää aikaa yhdessä. Mahdollisuudet olivat hyvin vähissä ja sopivien aikojen etsiminenkin tuntui jo jääneen. Lopullinen niitti tuli toissa viikon perjantaina. Yritimme löytää maanantaille (ystävänpäivä) jotain aikaa, jota viettää keskenämme, mutta sekin tuntui aivan mahdottomalta. Ei niin yksinkertaisen asian järjestämisen pitäisi olla ylivoimaista, mutta kun aikataulut vain eivät käy yhteen, lopputulos on mitä on.

Pitkän, tuskallisen keskustelun jälkeen päätimme erota. Keskustelusta en muista juuri mitään, koska olin puolittain shokissa koko ajan ounastellen mitä oli tulossa. Olen kuulemma itse ehdottanut eroa, mutta mitään muistikuvaa minulla ei siitä ole.

Shokki jatkui pitkään. Lauantain ja sunnuntain tein töitä, jotta minun ei tarvinnut ajatella asiaa. 28 tuntia töitä viikonlopun aikana ei ole enää kovin terveellistä, mutta pitipähän minut ainakin liikkeessä. Maanantaina tilanne ei lainkaan parantunut. Tullessani kotiin ruokatunnille (vaikka en kyllä mitään pystynyt syömään, eikä minulla kyllä varsinaisesti mitään ruokatuntiakaan ole) minua odotti pakettikortti. En tajunnut ennen kuin vasta postissa mistä oikeastaan oli kysymys.

Se oli hänelle tarkoitettu lahja. Se ei olisi voinut saapua huonompaan aikaan. Reaktioni olivat jälleen niin vahvat, että ne vaikuttivat fyysisesti. Jalkani olivat pettää kävellessäni takaisin kotiin.

Mietin pitkään, että mitä minun pitäisi sillä tehdä. Se oli sen verran henkilökohtainen, että ei sitä oikein kenellekään muullekaan viitsisi antaa. Toisaalta, se oli kallis ja olen saita paska, joten ei sitä poiskaan viitsinyt heittää. Se muistutti minua hänestä ja koska hän vaikutti olevan yhtä shokissa kuin minä, enpä oikein halunnut antaa hänellekään mitään uutta murehtimisen aihetta. Tällaisessa tilanteessa olisi kuitenkin parasta vain päästä yli, eikä jäädä kiinni asiaan.

Se ei ole vain niin helppoa...

Viikko kului hitaasti. Työt pitivät mielen muualla. Tosin, olin varmaan täysi idiootti koko viikon. Yhdessä vaiheessa pomoni yritti ottaa puheeksi jatkoni (mikä on hiukan epävarmaa, koska olen laitoksen nuorin ja kesällä ehkä menetämme joukon työpaikkoja, joten minä lähden ensimmäisenä), mutta halusin vain pois siitä tilanteesta, joten hymyilin hänelle vain typerästi ja vältin parhaani mukaan koko tilannetta (good going, me).

Luentojen pitäminen ei ole helppoa, kun mielessä on jotain muuta koko ajan. Pari kertaa unohdin täysin missä olin ja pari kertaa taisi lipsahtaa jotain. Aika monet oppilaistani ovat myös kavereitani, joten he kyllä huomasivat, että nyt jokin on pahasti vialla.

En kyllä puhunut heille mitään asiasta, vaan ohitin sen väittämällä että en vain ole nukkunut viime aikoina riittävästi (mikä piti hyvin paikkaansa). Perjantaina olin pelaamassa pokeria kaveriporukalla, joka myös väkisinkin teki saman huomion (koska normaalisti en koskaan jää tappiolle kyseisessä pelissä). Tässä vaiheessa puhuin kenenkään kanssa ensimmäisen kerran tapahtuneesta... kului viikko, että pystyin edes siihen.

Kaveriporukankin reaktio oli poikkeava... täydellinen hiljaisuus. Normaalisti tämä porukka yrittäisi repiä huumoria asiasta, mutta meidän erossamme oli jotain, mikä sai heidät täysin hiljaisiksi. Juttelin tänään erään heistä kanssa ja hänen mukaansa kysymys oli pohjimmiltaan siitä, että meitä oltiin pidetty jollain tapaa varmana tapauksena. Jos meistä kahdesta ei ollut kuin 16 kuukauden (melko tarkasti) suhteeseen, miten kukaan voisi koskaan selvitä pidempään? Toki vastaesimerkkejä löytyy paljonkin... Vanhempani olivat yhdessä 18 vuotta ilman mitään varsinaisia edellytyksiä...

Lauantaina sitten itkin... Siihen meni kahdeksan päivää, mutta pystyin siihen sitten lopulta. Se teki hyvää. Viime kerrasta olikin jo pitkä aika (tällä viikolla tulee täyteen vuosi siitä kun eräs tuttavani kuoli edessäni). Kuuntelin koko päivän melankolista musiikkia, mikä on aina hyvä tapa purkaa negatiivisia tunteita. Kolmas Nainen, Eppu Normaali, Niskalaukaus ja niin edelleen... ne auttavat aina.

Tänään maailma tuntuikin sitten jo valoisammalta. Ei ehkä paljon, mutta parempaan päin ollaan kuitenkin menossa. Söin jo normaalisti ja aloin jo katsella muita naisia. Onnistuin myös antamaan hänen lahjansa ja vaihdoimme tavaramme (olisihan se nyt ollut aivan hirvittävää, jos olisin menettänyt Tarantino Collectionini ... katsokaa, voin jo heittää läppääkin asiasta...). Juttelimme jopa hetken tilanteesta ja luulen, että se auttoi kumpaakin.

Muisto ei ole vieläkään kadonnut minnekään, eikä varmaan tulekaan katoamaan, mutta ainakin voin nyt elää sen kanssa. Pahinta ovat kohtalaisen pienet asiat. En enää koskaan herää hänen vierestään. Se oli aina hyvä alku päivälle. Vaikka koko muu päivä olisikin kussut, ainakin olin sen lyhyen hetken onnellinen. Jään kaipaamaan myös hänen tapaansa ymmärtää mistä puhun, vaikka olisikin ollut täysin eri mieltä. Kaipaan keskusteluja elokuvista. Kaipaan jopa hänen surkeita vegeruokiaan (en tosin kovin paljoa).

Joka tapauksessa, kai tästä pitää jotenkin jatkaa. Tänään kuuntelin jo melkein positiivishenkistä musiikkiakin. Tunnun myös saaneeni luovuuteni vihdoin takaisin ja keksin jopa aiheen uudelle kirjalle tänään (oma Animal Farm, joka tapahtuu tietokoneen sisällä). Ehkä pian olen taas oma kusipäinen itseni...

Cow, koska luit kuitenkin tänne asti kaikista kielloistani huolimatta, kuuntele vanhemman sanaa: Jos olet käymässä kukkakaupassa naisen takia, älä liioittele, vaan osta vain yksi vahvavartinen punainen ruusu. Se toimii aina (ja on edullinen vaihtoehto). Sävyä voi pohtia naisen mukaan, itse pidän tummemmista, jopa mustia sävyjä omaavista, mutta ne eivät ole kaikkia varten.

Np. Eskobar & Heather Nova - Someone New

"forMANKIND" kirjoitti:

Jos totta puhutaan niin et ole meitä yhtään parempi.

Muhah!

Tietenkin olen.

Pah. Itse asiassa luulen, että olet saanut moden pestisi kyseenalaisin keinoin. Olen varma, että olet Trisun henkilökohtainen orja, säälittävä ja likainen. Sinulle syötetään rotan paskaa ja 1x1m -kopissasi, jossa on vain reikä tyhjentymistä varten sekä hikinen nelikasikuutonen, jossa netti paskoja kommenttejasi sekä vammaista vittuiluasi ja sarkasmiasi varten.

"Vega" kirjoitti:
Joo sori oon ihan väsyny ja meen just nukkuu.

Et ole ainut...

"forMANKIND" kirjoitti:

Ohjeeksi vielä uusille kirjoittelijoille. Ottakaa gimmick. Älkää olko kaikki tylsiä speedo miehiä/naisia/poikia/tyttöjä/lantaläjiä(wanker), vaan erottukaa joukosta.

Narf.

Ei mitää gimmickejä tueta. Mun gimmickki on no gimmick needed ja se passaa mulle yhtä hyvin kuin aurinkolasit mun silmille , eli aivan surkeasti. Pitänee ruveta miettimään tässä erinäisiä vaihtoehtoja..
Ja tuohon foorumin käyttäjäkunna vaihtumiseen en sen enempää ota kantaa, koska rupesin oikeastaan käyttämään vasta vuodenvaihteen jälkeen, vaikka rekisteröitymispäivä väittääkin jotain lokakuulta. Njah, jos nyt todellakin on käymässä niin, että tulevaisuudessa käyttäjäpolvi (on muuten kohtuutyhmä sana) vaihtuu, niin katsotaan mihin sitten päästään.

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen, miksi tulin tänne edes kirjoittamaan tänään. Eli, mua potuttaa kyllä oikein kunnolla nyt jo vähitellen ihmiset, jotka bussissa vain änkevät siihen viereen istumaan, vaikka muuallakin olisi vapaata paikkoja ja vaikka ei olisikin, niin silti pistää potuttamaan kun vaan ängetään. Nyt kahen vuoden ajan oon aika pitkälti kulkenut koulun bussilla ja jopa 2 kertaa on koko aikana joku kysynyt, että onko mun vieressä vapaata tilaa. Ehkä kuulostaa nipottamiselta, muta kuulostakoon, on vaan niin ärsyttävää huomata kun kaiken maailman tyypit änkee istumaan siihen viereen ihan kun kukaan ei siinä myös istuisi. Ehkä tähän myös osittain vaikuttaa se, et ite en koskaan änge kenenkään viereen bussissa, vaan seison :P
Okei jes sain valitettua aiheesta joka on vaivannut jo usean kuukauden, päivä kunnossa.

Kaikki tietää ainakin mun gimmickin. Kuuluisin SmackDauniin tällasena. Joo sori oon ihan väsyny ja meen just nukkuu.

Niinpä, tunnetusti kun wwe:n ainakaan suurimman osan painijoista gimmickissä ei ole erityisemmin kehumista, niin kyllä sinne varmaan vielä yksi huonon gimmickin omaava mahtuu.

Mietin tässä vaan että ihmisiä on katoillut täältä 'Alertin foorumilta tiuhaan tahtiin ja uutta porukkaa tulee hidasta tahtia lisää. VWO on vähentänyt foorumilla viettämäänsä aikaa aika paljon, Ares ja SC eivät juurikaan enään pyöri täällä molemmat varmaankin löytänyt elämän, Sarppia ei ole näkynyt luoja ties kuinka pitkään aikaan ja Wesnt on myös pääsemässä irti "fooruminkahleista" jotka meidät muut tänne sitovat. Adminitkin ovat vähentäneet foorumilla oloaan paljon (voi kyllä johtua siitä että nyt ei ole trolleja ollut maisemissa spammimassa paikkaa täyteen paskaa). Tee vanha moderaattori, hänhän on ollut jo niin kauan poissa että jokainen hänen viestinsä on kultaakin kalliimpi. Tee (jos muistelen oikein) taisi noin 4-6kk sitten lähteä Japaniin tai jotain.



Minne nämä ihmiset sitten katoavat? Kenties he ovat löytäneet elämän tai sitten he ovat löytäneet paremman paikan kuin 'Alertin foorumi (Yea right, ihan kuin parempaa paikkaa olisikaan). Olisiko mahdollista että he palaavat vielä? Kuka tietää, kenties he tekevät The Rock tyylisiä visiittejä tänne ja käyvät pari viestiä kirjoittelemassa ja sitten taas häipyvät pitkäksi aikaa, kunnes kenties joskus tulevat takaisin. Ai että tässä muistelee kesää ja syksyä lämmöllä kun kaikki vanhimmat ja viisaimmat olivat vielä täällä yötä päivää Ares vielä spammaamassa foorumia ja vastailemassa kaikkeen mahdolliseen, Sarppi kirjoittelemassa totuuksia ja muuta mukavaa luettavaa, Tee vastailemassa painija aiheisiin viesteihin ja heittelemässä "koukku" mielipiteitä ja kysymyksiä joihin oli vanhempien käyttäjien lähes pakko vastata ja keskustelu oli syntynyt, Laatukeskustelussa oli Laadukkaita viestejä paljon ja uutta oppi silloinen nobo kuin minä lukiessani onnellisena mitä sinne oli kirjoitettu. Ah memories, my god you just gotta love good memories.


Ja paluu asia tekstiin. Miten tämän foorumin sitten käy kun kaikki nämä vanhat ja viisaat lähtevät pois? Luhistuuko tämä kasaan, jatkuuko se parempana, vai jatkaako se samaa rataa kuten ennenkin? Luulisin että foorumin kirjoitusten taso ainakin laskee ja yleistietoisuus vähenee, kunnes joku viisas eksyy tänne ja alkaa oikomaan muiden juttuja ja tekee ennen pitkää Arekset ja muuntuu foorumin suurimmaksi spammeriksi, kunnes tajuaa kysyä itseltään, Mitä minä täällä teen tuhlaamassa vapaa-aikaani vapaapainifoorumilla, vaikka en edes katso vapaapainia, kuin satunnais tapauksissa?


Kun taas tämä viisas henkilö on poistunut sen ajan käyttäjien joukosta niin ennen pitkää ilmaantuu uusi viisas joka tekee suurinpiirtein samat asiat ja päätyy samaan kysymykseen kuin edellinen. Tosin voihan olla että kukaan viisas ei eksy tänne vaan joukossamme on joku viisas joka voi ohjata kansan oikealle tielle, joku nykyinen uusi käyttäjä voi olla THE ONE WHO SHALL LEAD US FROM THE DARKNESS, AND BRING US TO LIGHT. BlasterMaster voisi olla tämä viisas, tai Kameli tai Live for the Moment. Mahdollisia henkilöitä jotka täyttäisivät tämän paikan olisi muitakin.


Ei ole vielä varmaa milloin foorumi kokee sen suurimman järkytyksen, järkytyksen joka järisyttää tämän koko paikan liitoksistaan pois, järkytys joka tuhoaa tämän foorumin suurimman stablen ja syöksee paikan viikon kestävään epävarmuuteen ja pimentoon. Tämä järkytys olisi Areksen lähtö, vWo olisi historiaa, kirjoittamisen kuningas olisi poissa ja miten kävisi viestien ladulle ja pituudelle ja perusteellisuudelle? Eihän sitä uskalla edes ajatella.


Pointtini on että miten saadaan säilytettyä foorumi pystyssä, ilman näitä johto hahmoja jotka opastavat ihmisiä näiden ollessa hakoteillä ja jos uusia johto hahmoja ilmaantuu, niin pystyvätkö hoitamaan hommansa yhtähyvin kuin aikaisemmat, vaiko huonommin tai paremmin? Ratkaisu asiaan lyötyy mutta asian ongelma onkin verrattavissa rubiikin kuutioon. Ratkaisu löytyy mutta kuinka pian?



Kansalle vielä: Kaikkea ei pidä ottaa tosissaan, vaikkakin terve totisuus on hyvästä joissakin asioissa.

"Silly Cow" kirjoitti:
1. Vaasassa on liian vähän ruotsia. Ruotsi on kaunis kieli

Väärin. Omaan korvaani ruotsi on aivan karsean kuuloista. Aina kun kuulen kunnollista ruotsalaisten ruotsia (<- tälle oli joku oma hieno nimitys, jotan en millään jaksa etsiä), minuun iskee vastustamaton halu repiä korvani juurineen irti. Sen sijaan suomenruotsalaisten ruotsia (riksvenska?) pystyy jo ainakin kuuntelemaan.

Ruotsin kielessä on monia asioita joista en vain pidä. Sanat ovat hankalia kirjoittaa sekä lausua, "pikkusanoja" (prepositioita?) on liikaa, etc. Pahintahan on tietysti se aivan käsittämätön nuotti. Kuuntelen tuhat kertaa mieluummin mikahäkkismäistä puhevikaisen tavutusharjoittelua muistuttavaa änkytystä, kuin jonkun börjen ruotsinkieltä. Lisäksihän tämä nuotti kuullostaa kerrassaan geimäiseltä. Ja ei, tämä päätelmä ei johdu yleisistä mielikuvista ruotsalaisten seksuaalisuuteen, vaan olisin tuota mieltä vaikka joku Igor Siperiasta puhuisi venäjää noin. Btw, olen myöskin pakkoruotsia vastaan, mutta asiassa ei taatusti tapahdu muutoksia niinkauan kuin Suomi on kaksikielinen maa.

Sitten kehtaavat vielä valittaa, ettei meillä ole puheessamme nuottia. Entäs sitten, suomi on oikeasti kansainvälisessä mittakaavassa aika hieno ja varsinkin erikoinen kieli. Edes sukulaiskielissämme (esim. Viro) ei taivuteta sanoja niinkuin täällä.

Ruotsalaisethan todistivat seksuaalisuutensa varsin mielenkiintoisella tavalla tuossa viikko pari takaperin, kun kolmea jääkiekkoilijaa syytettiin raiskauksesta. Kolmea perheellistä jääkiekkoilijaa. No, ei sitä raiskausta tietääkseni sitten kuitenkaan tapahtunut, mutta sukupuoliyhteydessä nämä kolme veijaria (Huselius, Lilja & Tallinder) olivat olleet k.o naisen kanssa useita kertoja aina keskiyöstä aamupäivään. Raiskaussyyte oli ilmeisesti katuvan naisen kostoisku, ja tarkoituksena oli rahastaa rikkaita jääkiekkoilijoita. Tosin, eihän sitä tiedä mitä on tapahtunut, raiskauksesta kun harvoin jää mitään näkyviä jälkiä. IMO, varsin syvältä nämä varsinkin Jenkkilässä aika yleiset rahastusyritykset, joissa esim. juuri raiskaussyytteen avulla yritetään rahastaa rikkaita ihmisiä. Kaikki kolme peluria muuten saivat potkut seurajoukkueistaan, pelikiellon maajoukkueeseen ainakin tämän kauden osalta ja ikuisen leiman otsaansa. Huselius ja Lilja tosin saivat siirtyä Sveitsiin loppukaudeksi erikoisluvalla. Kyseinen episodihan tapahtui SHG:tä edeltävinä maajoukkueen harjoituspäivinä, siitä tuo pelikielto maajoukkueeseen.

Jos nyt lähdetään tylyn rehelliselle linjalle, sopiva toimintatapa voisi olla lyhyt (tai aavistuksen pidempikin) peiliinkatsomussessio. Vanha kaarti osaa kirjoittaa hyviä viestejä, vanhalla kaartilla on mielenkiintoisia mielipiteitä. Mutta kuinka usein tämä vanha kaarti ottaa osaa painiaiheisiin keskusteluihin?

Uusia gimmickejä, uusia matseja, uusia painijoita, kaikkea uutta tulee koko ajan joten keskustelunaiheita pitäisi riittää. Tietysti kiinnostus painiin on saattanut vähentyä (mikä ilmeisesti pitää paikkansa aika monen kohdalla) jolloin keskustelunaiheet rajoittuvat painin ulkopuolisiin asioihin ja pääkiinnostus onkin aiheiden sijasta se tuttu yhteisö. Mutta tämä on yhä nimenomaan painifoorumi, ja siitä useimmat kirjoittavat. Onko reilua valittaa viestien ja väittelyiden huonosta tasosta mikäli emme itse anna kunnon esimerkkejä. Onko reilua valittaa että muut kirjoittavat huonoja viestejä mikäli emme itse kirjoita niitä lainkaan?

Pitkät viestit saavat aikaan muita pitkiä viestiä. Hyvät argumentit saavat aikaan hyviä vastaargumentteja. Hyvät keskustelijat saavat aikaan lisää hyviä keskustelijoita. Luonnollisesti kaikkien kohdalla tämä ei tule koskaan toimimaan, mutta seura tekee kaltaisekseen. Minua suorastaan inhottaa olla näin tylyn suora, mutta jos huomaa tason laskeneen niin oikea toimintatapa ei ole valittaa siitä vaan pyrkiä nostamaan sitä.

Toivottavasti en ollut liian tyly, sillä en oikeasti toivoisi yhdenkään näistä "tyytymättömistä" lähtevän, jopa ne muutamat viestit mitä he kirjoittavat tuntuvat olevan merkki siitä että hyvää luettavaa löytyy takuuvarmasti. Mutta tilanne ei ole sellainen, että huonommat kirjoittavat olisivat vieneet meiltä tilaa. Me olemme antaneet heille sen tilan. Keskustelua painista tulee olemaan jatkuvasti. Ja jos osa paremmista keskustelijoista lopettaa, keskustelun taso luonnollisesti tipahtaa.

(6+6+2+3+4+1) / 6 = 3,666...
(2+3+4+1) / 4 = 2,5

Vastauksena kahdelle ylläolevalle, unohtakaa häröily, "chattaily" ja muut senkaltaiset turhanpäiväiset viestit.

Yhden rivin vitsivastaukset ja foorumin käyttäminen chattina ei koskaan paranna muiden kuvaa sinusta. Mutta jos kyse on käyttäjästä jonka tuntee vanhastaan hyvin, se ei myöskään huononna sitä kuvaa. Tämä saattaa kuulostaa kaksinaismoralismilta ja elitismiltä (ja hyvinkin mahdollisesti on sitä) mutta ennen kuin lähdette "väärinkäyttämään" foorumia, tehkää itsestänne joku. Tehkää itsenne tunnetuksi, luokaa mainetta. Siinä vaiheessa kun ihmiset tuntevat teidät hyvin ja ovat oppineet yhdistämään nimenne laatuun, siinä vaiheessa voitte myös vetää homman ihan lööperiksi ja kirjoittaa vitsivastauksia. Sitä ennen, ihan oikeasti, ketään ei kiinnosta. Sen jälkeen, ihan oikeasti, ihmisiä kiinnostaa ja huvittaa.

Ja Kenitykselle, näin se asia on. Vaikka olisi kuinka tunnettu, jokaisella foorumilla homman joutuu aloittamaan ihan alusta. Jokainen uusi tulokas on kirjoitustaidoton idiootti kunnes toisin todistetaan. Jokaisella foorumilla joutuu todistamaan olemassaolonsa oikeutuksen uudestaan. Sen kanssa pitää elää. Varsinkin jos luonne/kirjoitustyyli on hieman muista poikkeava (kuten olen huomannut sinulla olevan) niin aloittaminen uudella foorumilla on paljon vaikeampaa. Selvästi muista eroavia on vaikea sulattaa elleivät he ole osoittaneet olevansa tärkeä osa yhteisöä.

Vastauksena tuohon aiempaan keskusteluun vanhempien käyttäjien ennakkoasenteista: totta kai se on totta. Miksi omien tuttujen puheet eivät kiinnostaisi minua enemmän kuin jonkun satunnaisen kadulla vastaan kävelevän parin keskustelu?
Yläasteella kehitin väkisinkin muiden keskustelujen seuraamisesta taiteenlajin, ja aina kun meillä oli tunteja musiikkilukion puolella, kuuntelin käytävällä isojen lukiolaisten kummallisia juttuja ja siinä mielessä "opin tuntemaan" osan niistä, lähinnä ne jotka näyttivät tarpeeksi eksentrisiltä tai muuten mielenkiintoisilta. Loppujen keskustelut eivät kiinnostaneet sitten pätkääkään. Toisin sanoen, ihmiset kiinnittävät huomiota vain niihin yksilöihin, jotka ovat heistä mielenkiintoisia - ja tarpeellisen kiintiön mielenkiintoisia ihmisiä saatuaan eivät välitä hankkia lisää. Ellei vastaan osu jotain vähintäänkin yhtä mielenkiintoista persoonallisuutta.

Täällä persoonallisuus ja muiden henkilösta saama kuva tietty riippuu kokonaan viestien sisällöstä... totta kai "uudessa kansassakin" on ollut mielenkiintoisia yksilöitä, mutta he ovat olleet toisaalta paikalla niin vähän aikaa, että en uskalla tehdä vielä varsinaisia johtopäätöksiä. Kurjaa kai, mutta ei uusia ihmisiä koskaan arvosteta, missään, ennen kuin he alkavat erottua muiden joukosta. Lohdutukseksi voin sanoa, että marttyyrius on kivaa ja pirteätä, sitä kannattaa aina harrastaa (joskaan ei ehkä ääneen vaan lähinnä omassa päässään).

Ja mielenkiintoisena sivuseikkana kerron, että olen jonkun ihmeellisen testin mukaan sukupuolineutraali, hyvin jännittävää..

"Ares" kirjoitti:
Nyt sinne Huumeisiin.

Lainattu puhtaan absurdisuuden kannalta. Vaikkakin jotenkin oletan että Ares itsekin tiesi lauseensa ironisuuden sitä kirjoittaessaan...

And if I could be serious for a moment.

P*skat! Oikeasti, p*skat! Tämä on ollut yksinkertaisesti uskomattoman huono päivä, ja minun asteikollani se on jo paljon. Selventääkseni kuinka tähän ollaan päästy, voisin esittää sen suosittuun Hollywood-maiseen tapaan ja tehdä siitä trilogia. Ja päinvastoin kuin jotkut trilogiat, tämä ei ole vesitetty versio kirjallisesta trilogiasta, tämä ei ole turha trilogia jota on venytetty tyhjänpäiväisillä jatko-osilla eikä tämä myöskään ole viisiosaisen trilogia jota kuitenkin kutsutaan trilogiaksi. Tämä on enemmänkin episodimainen trilogia, jossa jokaisessa osassa on oma juonensa ja suurimmaksi osaksi omat päähahmonsa mutta jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden joka tullaan tuntemaan nimellä "SC:n uskomattoman huono päivä".

Episodi I: Kunnossa olemisen suhteellisuus

Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen mikä tarkoitti sitä etten ollut voinut kovin paljoa vaikuttaa työasioihin saati siihen minkälainen tilanne minua odottaa päiväni aloittaessani. Perjantaina ostoksilla käydessäni minulle vakuutettiin että sunnuntain mainos on kunnossa ja kaikki tuotteet joita ihmiset tulevat vartavasten hakemaan ovat hyllyssä, hyvällä paikalla ja oikealla hinnalla.

Yksi suurin osa mainoksesta oli halpoja kodinkoneita, sellaisella hinnalla että jotkut tosiaan voivat lähteä kotoaan sunnuntaina vain niitä hakeakseen. Ja mikä onkaan tilanne: Mainoksessa olevasta viidestä tuotteesta kahta on vain muutama hassu kappale ja kahdesta on väärä malli mainoksessa. Se toikin mukanaan aavistuksen noloja tilanteita heti kaupan auettua ennen kuin olin itse edes ehtinyt tutustua tuotteiden sijoitteluun.

"Missäs tämä mainoksen tuote on?"
"Taitaapi olla täällä, ei. No ehkä sitten täällä, ei. Katson varastosta. Ei."

Toimii.

Mutta eipä tämänkaltainen tyräys minun päivääni pilaisi. Noin tunnin kuluttua tilanne oli selvinnyt ja suhteellisen hyvään korvaavaan vaihtoehtoon oltiin päädytty. Normaalisti tämä olisi ainoastaan pieni takaisku alkupäivälle jonka olisin hyvin voinut kuitata ironisella kuittauksella ja jatkaa hyvän päivän muodostamista. Normaalisti siis tarkoittaa sitä että tämä olisi ollut päivän ainoa takaisku.

Episodi II: Kun tauko ei olekaan tauko

Koska en ole luonnostani avoin henkilö, en märehdi tätä kovinkaan paljoa. Mutta jos Ross kiksauttaa kopiointiliikkeen myyjää ollessaan tauolla, kuinka minulle ei suoda edes mahdollisuutta tarjota kahvia töiden jälkeen? En ymmärrä mitä ideaa on olla tauolla mikäli kuitenkin käytetään poikaystävä-veruketta? Vannon, jossain vaiheessa lakkaan syyttämästä huonoa onneani ja rupean antamaan tämän vaikuttaa itsetuntooni. Jossain vaiheessa.

Mutta ei tämä minun päivääni normaalisti pilaisi, rejection is not a new thing to me. Tietysti lähtisin kotiin pettyneenä, mutta tämänkaltaisissa fiilikseissä, ei koskaan.

Episodi III: Seitsemän samurain kirous

Seitsemän aasialaista asiakasta + tajuton määrä arpomista + uskomaton määrä ihmettelyä + hävyttömän huono englannin kielen taito = vähintään 1,5h työpäivästäni. Sillä aikaa kun minun olisi pitänyt tehdä joitain asioita joiden tekemättäjättämistä ei varmasti huomenaamulla katsota suopeasti minä yritän saada selville mitä nämä asiakkaat oikeasti haluavat ja mitä eroa on "plussa-cardilla" ja "memory cardilla" kun digitaalikamera irtoaa halvemmalla plussa-kortilla.

Mutta typerät ja jossain määrin ärsyttävät asiakkaat ovat oikeasti tämän ammatin suola, se humoristinen lisä mikä auttaa meitä jaksamaan. Mutta edellisen episodin tapahtumien myötä en ollut lainkaan sillä tuulella. Mikä aiheutti sen etten missään vaiheessa pystynyt tai jaksanut nauraa heille, he ainoastaan harmittivat minua.


Näiden kolmen episodin yhteisen sanoman myötä minä jouduin lähtemään töistä v*tuuntuneena, ja se v*tutti minua. Aikamoinen noidankehä. Uskollisimmat lukijani saattavat muistaa kuinka sama uhkasi toistua muutama viikko sitten, mutta silloin onnistuin välttämään tämän ansan "Shrek-korva" -tapahtuman myötä. Tänään ei vastaavanlaista pelastavaa enkeliä tullut vastaan.

Jouduin siis lähtemään töistä äärimmäisen huonotuulisena. Ennen lähtöäni jätin palautetta siitä ainoasta huonon tuuleni syystä mikä oli työtovereideni syytä (ks. Episodi I), siitä tuli turhankin negatiivissävytteinen. Mutta tarkoitukseni on päästä huomenna töihin normaalissa olotilassani, eli sietämättömän positiivisena) ja selittää viestini negatiivisuden syistä sen verran kuin olen heille valmis asiasta avautumaan. Mutta sehän ei onnistu ellen nollaa täydellisestä tätä käsittämättömän huonoa päivää. Ja siksipä teenkin sitä sillä parhaalla tavalla (olen varsin tietoinen että jotkut foorumilaisista eivät ole samaa mieltä) jonka suomalainen mies tietää.

nd. Karhu III (4 of 12 Limited Edition)

Elämä roxxors teh b1g 0ne!

Toissapäivänä postiluukusta pamahti tiedote taloyhtiöltä. En siihen kummemmin jaksanut syventyä, lähinnä pääkohdat painoin mieleeni.

"Korjauksia WC-tiloissa blah blah veis poikki blah blah käytetään yleisavainta blah blah"

Se ratkaisi asian, meitsi lähtee lipomaan. En osaa selittää tätä mahdollisesti hyvinkin kummallista luonteenpiirrettä mutta en ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi vain ollessa ja jollitellessa mikäli joku työskentelee ympärillä. Palveluiden käyttämisessä tämä ei haittaa, mikäli itse olen nimenomaan palkannut kyseisen henkilön, samanlaista epämukavuuden tunnetta ei tule.

Mutta mikäli kyseessä on jonkin taloyhtiön palkkaama mies jota en ole aikaisemmin edes nähnyt, en pysty olemaan kotona normaalisti. Sama vika on työpaikalla mennessäni aamuvuoroon. Mikäli satun ennen töiden alkua nauttimaan kahvia ja savuketta ja siivooja tulee siistimään tupakointihuonetta, kahvista ja savukkeesta nauttiminen vähenee olennaisesti.

Joten lähdin siis evakkoon työmiesten tieltä. Ei sinänsä, etteikö tekemistä olisi ollut. Kävin korjaamassa pienimuotoisen fibauksen lomamatkani varauksessa, maksamassa ennakkomaksun kyseisestä lomasta, ostin Seinfeldin kolmoskauden dvd-boksin. Käväisin myös kirjastossa, ja hetken harkitsin jopa myöhästymissakkojeni maksamista (jotka olin siis jo kertaalleen maksanut, hemmetin riistäjät) mutta hylkäsin ajatuksen. Oli kuitenkin mukava kierrellä kirjastossa aivan rauhassa ja katsella mitä hyllyiltä löytyykään. Onnistuin myös jälleen kerran hajoamaan pääkirjastomme aneemiseen sarjakuvavalikoimaan.

Mutta mikään näistä ei riitä syyksi elämän totaaliseen roxxorointiin. Tämän loistavan tunteen aiheutti sää. Tällä hetkellä ulkona on suorastaan loistava ilma. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, pakkasta on noin kymmenen astetta eikä tuule lainkaan. Juuri tällaisten päivien vuoksi talvi on ylipäätänsä olemassa, huomenna saattaa olla taas loskakeli tai hävyttömät määrät pakkasta mutta tällä hetkellä voin sanoa rakastavani talvea.

Pohjalaisen mielenlaadun huomioonottaen moni mahdollisesti piti minua heikkojärkisenä kävellessäni takaisin kotiin, sen verran leveä hymy kasvoillani oli. Mutta en voinut sille mitään, pakkasen nipistellessä poskia ja nenänpäätä ja auringon valaistessa katua, en yksinkertaisesti voinut olla mutrusuin. Elämä on tehty nauttimista varten, ja tällaiset päivät ovat omiaan muistuttamaan siitä.

Woooooo!!!

Näin kirjallisuuden lukeminen kehittää ihmistä:

Historian kokeessa oli ote jostakin Lev Trotskin artikkelista. Se oli hauska ja ironinen (ja ehdin jopa naureskella sille otteelle, vaikka siinä kokeessa ei aikaa ole kulutettavaksi turhuuksiin). No, minä tietenkin tulen siihen tulokseen, että jos tämä mies kerran on kirjoittanut jotain, josta minä voin oppia historiaa, minun selvästikin tulee oppia historiaa niistä kirjoituksista. Lainaan ensin jonkun läpyskän kirjastosta, mutta oh - netistä löytyikin sivu, mistä Trotskin kirjoja sai ladata pdf-muodossa tai lukea suoraan sivuilta.

Koska minä olen muutenkin laajalti kiinnostunut muiden elämistä, valitsin tietenkin My Lifen. Ja.... tämä on aivan loistava kirja! Ensinnäkin, tämä pitää täydellisesti paikkansa historiallisessa mielessä (no, yllätys..), joten olen ihan oikeasti oppinut tästä paljon tarpeellista. Toiseksi, löydän täältä jatkuvasti pieniä lausuntoja joissa Trotski kuulostaa kummallisen paljon samanlaiselta kuin minä, ja ne huvittavat minua joka kerta. Kolmanneksi, tämä on todella hyvin kirjoitettu. Jopa kertojan vaihteleminen minäkertojasta hänkertojaan ja aikamuodon imperfektistä preesensiin toimii tehokeinona. Huumoria, kielikuvia, vaikka ties mitä. Ironiaa, niin kuin oli odotettavissa jo tämän viestin alun perusteella... ja a plethora of sophisticated vocabulary.
Neljänneksi, törmäsin juuri sanaan "vent", ja tajusin että se on hyvä synonyymi sanalle "rant", ja silloin molemmat voidaan suomentaa sanaksi "purkautua", ja tämä on paras suomennos ranttimiselle mitä olen koskaan nähnyt tai keksinyt. Ai, ja nykyinen siginikin on samaisesta kirjasta.

Luin kirjaa --> opin historiaa ja osaan ranttimisen sijaan puhua purkautumisesta. Tämä on niin huikeata kehitystä minussa, että tuskin on ennen nähty. Varjopuolena tästä tietenkin kehittyy fiksaatio Trotskiin (oletteko nähneet kuvia? sillä on pelottavat hiukset ) ja olen jo nyt alkanut idolisoida sitä.. en kuitenkaan aatteellisella tasolla (vaikka on tämä hyvää propagandaakin).

w0wz, kerrankin ticketservice toimii. Tuli tilattua Maydayn liput ja sitten vain miettimään miten hemmetissä pääsee Hesasta pois :/

"Wankie" kirjoitti:
w0wz, kerrankin ticketservice toimii. Tuli tilattua Maydayn liput ja sitten vain miettimään miten hemmetissä pääsee Hesasta pois :/

Mene Hyppyselle yöksi.

"BlasterMaster" kirjoitti:
Mene Hyppyselle yöksi.

Bah, ei Hyppynen uskalla. Saan jopa naantalilaiset hiljaiseksi muutamassa minuuutissa. Mainitsee sanasen-kahden heidän neitsytreiästään, eikä tarvitse enään kuunnella erittäin köyhiä puujalkavitsejä.

Voisin pysyä Wankerin tahdissa mukana. Eri asia sitten mitä vanhemmat ajattelisi kun tuon parikymppisiä miespuolisia vaseliinia kanniskelevia kännisiä nettituttuja yöksi...

Draken kaava on seuraava: N = R * p1 * n * p2 * p3 * p4 * p5

[list][*:1gnjuwle]R on keskimääräinen nopeus, jolla tähtiä syntyy[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p1 on mahdollisuus, että tähdellä on planeettoja[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]n on keskimääräinen määrä elämää mahdollistavia planeettoja sellaisella tähdellä jolla niitä ylipäätään on[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p2 on mahdollisuus, että elämää yleensä syntyy[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p3 on mahdollisuus, että tuo elämä elää niin pitkään, että se pääsee kehittymään älykkääksi[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p4 on mahdollisuus, että kyseinen älykäs elämänmuoto pääsee jossain vaiheessa kehittymään niin pitkälle, että se oppii kommunikoimaan tähtien välillä [/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p5 on teknistyneen sivilisaation keskimääräinen elinikä[/*:m:1gnjuwle][/list:u:1gnjuwle]
Tuolla voidaan siis laskea, että kuinka monta sivilisaatiota on tällä hetkellä ympäri galaksia yrittämässä ottaa toisiinsa yhteyttä.

Ongelma vain on, että noita arvoja ei oikein tunneta, ensimmäistä lukuunottamatta (joka on noin 40 tähteä vuodessa).

Muillekin arvoille on arvioita:[list][*:1gnjuwle]p1 = 0,5[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]n = 0,5[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p2 = 1 (tavallaan aika yllättävää)[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p3 = 0,1[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p4 = 0,1[/*:m:1gnjuwle]
[*:1gnjuwle]p5 = 500 (aika pessimististä)[/*:m:1gnjuwle][/list:u:1gnjuwle]

Tämä tarkoittaa, että tässä galaksissa pitäisi olla noin 50 sivilisaatiota, jotka yrittävät ottaa toisiinsa yhteyttä. En sitten tiedä onko se hyvä idea, mutta uteliaisuus on se, mikä ihmisistäkin teki älykkäitä.

Ongelma vain on, että minusta tuntuu taas, että se älykkyys ei ole vielä saavuttanut tätä planeettaa, mikä toimii loistavana vastaesimerkkinä tuolle kaavalle. Kyllähän mekin kaikenlaista koko ajan puskemme avaruuteen, mutta eipä sieltä mitään tunnu kuuluvan.

Osaammehan me jo kaikenlaista kivaa, kuten lukea ja kirjoittaa, mutta miksi, oi miksi, suurin osa väestöstä silti jaksaa vastustaa kaikkea sellaista hienoa, joka todella auttaisi meitä käsittämään ympäröivää todellisuutta. Kaaos on olemassa ja se pitää vain hyväksyä. Samoin sumeus, kvanttimekaniikka, nanoteknologia ja niin edelleen.

Tänään eräs sähkötekniikan opiskelija ilmoitti minulle, että ei usko kvanttimekaniikkaan. Sepäs mukavaa. Eipä sillä, eihän se nyt niin olennaista olekaan, mutta kun hänenkin opinnoistaan melko suuri osa pohjautuu juuri kvanttimekaniikan periaatteille. Hänen mielestään ei ole todisteita, kun ei ole sovelluksia. No, perkele, kvanttitietokone on jo tehty, mutta se on pientä se, koska jokainen transistori perustuu kvanttimekaniikan toiminnalle. Mutta ilmeisesti sekään ei sitten riitä todisteeksi. Lähinnä kai sen takia, että hän oli lueskellut jotain kirjaa, jossa joku parapsykologi oli kieltänyt kvanttimekaniikan olemassaolon.

Noh, hänellä on varmasti loistava tulevaisuus ylemmässä johdossa, koska ei häntä mihinkään oikeasti tärkeään asemaan voi päästää.

Tuohon edelliseen ranttiini liittyen tuli mieleen sellainen juttu, että joskus aikoinaan kauan sitten (viime vuosituhannella) olin toimitusharjoittelijana ja siellä oli samaan aikaan eräs minua vanhempi harjoittelija, joka oli jostain syystä erittäin tieteiden vastainen. Minä, joka mielelläni kirjoitin aiheista, jotka olivat jollain tapaa tieteellisiä tai sivusivat sitä, tietenkin onnistuin usein aiheuttamaan erilaisia konflikteja. Joskus tahallani, joskus en.

Joka tapauksessa, tällä naisella oli jostain syystä jotain atomeita vastaan. Hän otti aina esimerkiksi tieteitä vastustaessaan atomit. Hänen mielestään vaikka atomeita olikin olemassa, niin niiden tuntemuksella ei ollut mitään merkitystä. Hän toisti usein, että hänelle ei ollut mitään merkitystä sillä, että koostuiko seinä atomeista vai ei. Usein rääkkäsin häntä sitten kysymyksillä siitä, että oliko hänelle mitään merkitystä sillä, että elikö Shakespeare vai ei (humanisti kun oli) tai että saiko hän palkkaa vai ei (koska hänen ajatuksensa menivät usein kommunistiselle puolelle).

Jostain syystä nuo atomit vain olivat jatkuva keskustelujen kohde. Yritin selittää, että vaikka hän ei sillä tiedolla, että kyseinen seinä koostuu atomeista, mitään tehnytkään, niin se, joka materiaalin oli suunnitellut, saattoi hyvinkin tarvita sitä tietoa. Toisaalta, samaa tietoa tarvitaan jatkuvasti monessa muussa asiassa. Useimmille meistä atomeiden tuntemus on kuitenkin vain jotain, mikä auttaa meitä ymmärtämään maailmaa hiukan paremmin (jotkut paljon paremmin, toiset taas ovat hitaita).

Ei se koskaan auttanut... toiset ovat häiriintyneitä.

Mutta hei... minulla oli jotain toisenlaistakin kirjoitettavaa.

Ostin tänään heräteostoksena whiteboardin. Käytännössä siis vain pellin, joka on maalattu valkoiseksi. Toisella puolella on pysyvällä tussilla tehty Ganttin janakaavion hahmotelma, mutta ei se haittaa, se on hyvä ostos.

Nyt kun vain keksisi minne sen saisi hyvin seinälle. Ah, decisions, decisions.

Noh, tuo kyllä varmasti helpottaa meikäläisen muistiinpanoja aikaa myöten huomattavasti. Tällä hetkellä pistän post iteja tai muita lappuja joka paikkaan, pian ne ovat menneisyyttä...

Mitenkähän minäkin jaksan innostua pellinpalasta...

Kiintoisa havainto aamulla/yolla:

Oikea silmani aukeaa helpommin kuin vasen. Aamuisin vasen silmaluomi tuntuu muurautuneen kiinni, kun taas oikea on virkea kuin peipponen. Rahmasta tai muustakaan aineesta se ei johdu, koska silmani eivat missaan tohnassa ole olleet noin vuoteen (indeed, silmani tuntuvat kummallisen kuivilta) Tama efekti myos kantautuu myohemmin paivaan, jolloin joskus peiliin vilkuillessa nayttaa silta etta vasen silma olisi puoleksi sulkeutunut, mika saa minun kauniit enkelinkasvoni nayttamaan groteskin epasopusuhtaisilta. Lahinna rasittava seikka, terveysvaaraa en ole viela keksinyt mutta kait tamakin jonkin sortin syovasta johtuu.

Kuka tuo 1# Ezkimo mark on?
On ihan hyvin viestejä, ja en ole kuullutkaan...

Woooooo!!!

Sen jälkeen kun tajusin kalliiden tuoksujen ylivertaisuuden Axen sun muiden bulkkikamoihin verrattuna olen odottanut tätä päivää. Kalliissa dödöissä kun on vain yksi huono puoli, ne ovat kalliita. Mutta siitä ei minun tarvitse enää välittää koska kauneuspisteemme "selektiivisen" valikoiman (en vieläkään edes tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa) poistuttua loppuunmyytyjen tuotteiden testerit laitettiin henkilökunnalle jakoon. SC sai oman puuhapussinsa eilen ja koska tiedän että teitä kaikkia kiinnostaa niin maan perusteellisesti, laitan pienen listan siitä mitä kaikkia minulle tyrkytettiin.

[list][*:2lh739h6]Carolina Herrera 212 EdT 100ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Clavin Klein Escape EdT 75ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Versace Versus deodorant spray 150ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Clavin Klein Crave EdT 75ml x2[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Tommy Hilfiger cologne spray 100ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Escada EdT 125ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]DKNY EdT 75ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Jaipur Boucheron EdT 100ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Gucci Rush EdT 125ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Kenzo EdT 100ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Kenzo Air after shave spray 150ml[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Clarins Antiperspirant deo stick 75g[/*:m:2lh739h6]
[*:2lh739h6]Clarins ryppyvoide 50ml[/*:m:2lh739h6][/list:u:2lh739h6]

Kaikki ovat kyllä testereitä mutta myöskin enemmän tai vähemmän täysinäisiä. En viitsi edes lähteä laskemaan mikä tuon puuhapussin arvo on...

Nyt SC:llä on uusi tuoksu joka arkipäivälle kahden viikon ajan, ja viikonloppuna voin käyttää aikaisemmin saamaani Escadan todella hyvää EdT:a. Jos naisihmiset eivät nyt lakoa edessäni niin on se jo kumma...

...ellen sitten liikaa innostu noiden kanssa jolloin naisihmiset (ja myös miesihmiset) kirjaimellisesti lakoavat edessäni.

Tuntuu pahalta katsoa vierestä, kun jotkut rinnakkaisluokkalaiseni nauravat aina porukalla koulussa jollekkin hieman erillaiselle ihmiselle, kun hän kävelee käytävillä tai menee ruokalaan tai ylipäätänsä liikkuu meidän koulussamme. Mikä tarve on nauraa ihmiselle, joka ei ole tehnyt heille mitään pahaa? Voi tuntua todella riemastuttavalla saada aina naurut peräänsä ilman että on tehnyt mitään pahaa muille, on vain hieman erillainen kun nämä "viisaat miehet". Ja kun tämä kiusattu ei uskalla tai tuskin kehtaa kertoa kenellekkään joka voisi auttaa. Kyllä minä ainakin mieluummin (painotan sanaa mielluummin) nauraisin jollekkin, joka on tehnyt jotain harvinaisen vituttavaa itselleni, vaikka sekin olisi harvinaisen typerää, mutta siihen olisi edes vähän painavempi syy. No, tuollaiset tapaukset varsin yleisiä kouluissa ja niihin pitäisi tietenkin ottaa kantaa ja pari kertaa olisikin jo tehnyt mieli pyyhkiä lattiaa niillä älykääpiöllä. En kuitenkaan varsinaisesti halua puuttua asiaan tai, ehken vain ole tarpeeksi rohkea..

Joskus pari vuotta sitten menin erään eukon luo ja laitoin sitä ennen pikkuisen dödöä karvaiseen kroppaani (unelmia..) ja kun astuin tämän naikkosen kämppään haistan aivan jumalattoman parfyymin hajun tai tuoksun, miten sen nyt ottaa. Naikkonen valittaa minulle miten paljon käytänkään jotain dödöä jonka hajun tuskin haistaa vaikka työntäisi nokkansa senttimetrin päähän dödötuupista. No, naiset ovat aina oikeassa.. Joten, jättäkään ne deodorantit laittamatta sillä naiset varmasti haistelee mieluummin hikisiä paikkojanne!

Ja miksi minä en ole vielä saanut Schindlerin lista leffaa!!!!! No kesä on lähenemässä, joten kesän alussa täytyy kartuttaa aivan liian vaatimatonta dvd-hyllyäni.
Ei järjellä, vaan tuurilla.