Foorumiarkisto

Sori, SoapBox on muuttumassa minun unipäiväkirjakseni mutta tästä unesta on pakko kertoa koska se selkeästi sisältää spoilereita seuraavasta Tarantinon leffasta... Näin siis sellaista unta missä Tarantino ystävällisesti näytti jonkun preview/trailer-homman minulle ennen ketään muuta. Pakko kirjoittaa se tänne niin kauan kuin vielä muistan vuorosanat suht hyvin.. Ja näin se meni:

*************************************************************

Kohtaus sijoittuu sairaalaan. Pelkkiä miehiä sekä yksi "miehekäs" nainen (lyhyet hiukset jne). Miesten kasvot ovat jotenkin "pelottavalla" tavalla mutanttimaiset ja he ovat juuri huomaavassa ettei nainen taida kuulua heidän maailmaa valloittavaan mutanttijoukkoonsa....

Mies1: Hey, you! Do you ever feel like dressing up?

Nainen: No?

(Sitä miksi tämä kysymys paljastaa ettei kyseessä ole mies voin selittää vain sillä että ehkä ne mutantit ovat metroseksuaaleja tai jotain....)

Random mies: Do you ever feel like suing this desk?

Nainen: Yes...

Mies1: Well well boys, it looks like we've got ourselves a lawyer, a woman, instead of one of us. Now how do yo like that....

Muut miehet: We don't like it.

Mies1: I guess where gonna have to turn you into a man then, huh? ---- I think we're gonna start with the wisdom teeth, yes, yes...

Nainen alkaa huutaa ja yrittää kontata karkuun. Mies1 saa yhtäkkiä jostain käsiinsä kirveen ja alkaa jahdata sen kanssa naista. Hän heiluttelee sitä jahdatessaan vimmatusti ja yrittää selkeästi osua naisen jalkoväliin (wisdom teeth, hehe).

*************************************************************

Taisi olla pitempikin mutta muuta en muista. Parasta minusta tässä oli se että, toisin kuin yleensä unissa, koko juttu ei pelottanut minua vaan muistan nauraneeni "katsoessani" tätä samalla tavalla kuin nauran katsoessani Tarantinon leffoja, vaikka jossain vaiheessa en enää muistanutkaan että katson leffaa vaan kuvittelin kai olevani paikan päällä. Good times. Psykiatrit varmaan saisivat jotain mielenkiintoista tästä irti.

Uusi SoapBox \o/!

Kertokaa minulle miksi elämän pikkuasioiden täytyy ollaa niin hankalia ja monimutkaisia. Ostin pari kuukautta sitten sen PlayStationin uuden pienemmän mallin. Siinä on se nettipeliadapteri jo valmiiksi sisäänrakennettu. Ajattelin sitten että tästä pääsee suoraan pelaamaan kunhan liitän sen ADSL-boxiin. Mutta eipä se tietenkään niin helposti käynyt, koska ensin piti rekistöröityä johonkin Sonyn juttuun, että pääsee pelaamaan ja saa jonkun ihmeen verkkoyhteyslevyn. No, eihän se nyt niin kauheata ollut, joten menin Sonyn sivuille ja rekistöröidyin. Siellä sanottiin, että verkkoyhteyslevy lähtee postiin heti kun on rekistöröitynyt.

Sitten odotin pari viikkoa ja postissa tuli vihdoinkin se levy, tai niin ainakin luulin. Mutta ei, tottakai sieltä tulee joku helvetin lappu, jossa sanotaan ne samat asiat, kun siellä sivustollakin. No, odotin taas jotain kolme viikkoa ja taas sieltä tuli Sonylta joku kirje. Ajattelin tietysti, että tämä se on ja avasin kirjeen. Kirjeessä oli joku CD-kotelo ja olin jo varma että tässä se on. Mutta taas oletin väärin, sillä sieltä tuli JOKU HELVETIN DEMO 5000, JOKA LENSI SAMAN TIEN ROSKIIN! Niin, ja olihan mukana taas vaihteeksi joku lappu, jossa sanotaan "Verkkoyhteysley toimitetaan erikseen lähetettävän aloituspakkauksen mukana". MIKÄ VITUN ERKIKSEEN LÄHETETTÄVÄ ALOITUSPAKKAUS??????

Sitten päätin soittaa Sonyn asiakaspalveluun ja haukkua ne tyypit, mutta eihän sieltäkään vastata. "Mua ei huvita taas mikään."

Yhteenveto: Sony < *

Minun päiväni pelastuvat helpolla. Olen ottanut tavaksi nauttia elämän pienistä iloista ja sen ansiosta jopa hieman pientä suurempi ilo onnistuu pelastamaan koko päivän niinkin hyvin etteivät mitkään myöhemmät vastoinkäymiset pysty vaikuttamaan minuun enää mitenkään. Ja näin kävi tänään.

Sain töissä puhelun talon ulkopuolelta ja heti ensitöiksensä soittaja kysyi minua nimeltä. Se yleensä ei lupaa hyvää. Normaaleissa tapauksissa se olisi tarkoittanut sitä että olen luvannut tehdä jotain jollekulle asiakkaalle ja antanut vielä koko nimeni jonkinlaiseksi vakuudeksi siitä että se jokin tulee tehtyä ja sitten autuaasti unohtanut koko asian tai sitten töiden ulkopuolella on tapahtunut jotain niin järkyttävää että minulle pitää soittaa työnumeroon. Eli ei mitään hyvää. Onneksi tämä ei ollut normaali tapaus.

Soittaja oli käytännössä normaali asiakas, hän oli ainoastaan yhden työkaverini sisko. Ja syy miksi minua osattiin kysyä nimeltä oli se, että tämä työkaverini oli nimenomaan suositellut minua ja neuvonut hoitamaan kyseessä olevan pyöräkaupan minun kanssani. Mielenkiintoiseksi (ja mieltä lämmittäväksi) asian tekee sen että olen osastomme kahdesta "teknisen puolen" myyjistä se nuorempi, kokemattomampi ja kieltämättä vähemmän asiantuntija. En epäile etteikö tämä suosittelijakin olisi tietoinen tästä mutta siitäkin huolimatta hän suositteli minua.

"Nothing is better than the respect of your peers"

Ja tottahan se on, krediittiä on todella mukava saada, vaikkakin se saa minut myös häpeämään sitä että itse en ole kovin aulis antamaan kanssatyöntekijöilleni heidän ansaitsemaa krediittiä. Olen niin old-skool että kaikki "hyvin tehty" -kehua suuremmat menevät jo henkilökohtaisen avatumisen kategoriaan, ja sitähän suomalainen mies ei tue. Ainakaan selvin päin.

Kyllä, minulla on tunnepohjaisia ongelmia.

Ja jotta tämä viesti ei olisi liian pettymys niille, jotka odottivat jotain suurta elämäämuuttavaa henkilökohtaista paljastusta, saanen antaa edes hieman huumoria esittelemällä teille muutaman syyn miksi palveluammatit ovat niin suuressa suosiossa nykyaikaan.

Case a:

Kaksi naista haluaa ostaa television. Kyseinen televisio on poistunut valikoimista eikä jäljellä ole kuin mallikappale. Mallikappale, joka on televisiorivistössä ylimmällä rivillä. Hinnasta tingitään jonkin aikaa, ja kyselyihin mahdollisesta myyntilaatikosta vastaan että se on mennyt roskikseen jo kauan sitten. Kunhan hinnasta ollaan päästy selvyyteen ja kaikki muut yksityiskohdat on varmistettu (koska en halua turhan päiten nostaa televisiota alas jokusen metrin korkeudesta) haen tikaspuut ja otan tämän 28" television maan tasalle. Melkein heti kun televisio on jalkojeni juuressa alkaa ihmettely:

"Niin, sille ei ole mitään laatikkoa siis? En ole varma saammeko kannettua sitä ilman laatikkoa. Ehkä meidän ei sittenkään pitäisi ottaa sitä."

Näin vähästä en lannistu. Käyn varastosta kaivamassa vanhan Philipsin television laatikon tyhjennettyäni sen ensin muutamasta sadasta uistimesta. Vien laatikon myymälän ja pakkaan television sinne.

"Ai se on noin iso laatikossa. Mahtuukohan se autoon?"

Eikä se sitten mahtunut. Televisio piti ottaa pois laatikosta että se olisi mahtunut asiakkaan autoon. Asiakkaat saivat televisionsa ja minä sain muutama sata uistinta paikassa minne ne eivät kuuluneet.

Case b:

Asiakas katselee MP3-soitinta ja on erityisesti kiinnostunut sen sanelukone-ominaisuudesta. Varoitan että laitteen mikrofoni on heikko eikä äänitä kunnolla ellei laitetta pidä lähellä suuta. Asiakas halusi käyttää sitä oppituntien tai kokousten tai sellaisten äänityksessä ja varoitin uudestaan että pöydälle asetettuna kyseinen soitin ei kovin pitkän matkan päästä ota kunnolla ääntä. Neuvottuani mistä hän voisi mahdollisesti hankkia kunnon sanelukoneen asiakas lähti pois aavistuksen pettyneenä pois.

Tunnin kuluttua hän tuli takaisin. Hän halusi kuitenkin ottaa sen mp3-soittimen. Varoitin vielä kertaalleen että mikrofoni on suhteellisen heikkotehoinen. Hän osti laitteen.

Muutaman päivän kuluttua saan soiton neuvonnasta. "Asiakas haluaisi palauttaa mp3-soittimen. Sen mikrofoni ei ilmeisesti ole tarpeeksi tehokas."

No shit, Sherlock.

Case c:

Olimme mainostaneet viikkoa aikaisemmin lipasto lehdessä. Asiakkaan tullessa kysymään kyseisen lipaston perään se oli päässyt loppumaan mutta olimme saamassa lisää muutaman päivän kuluttua. Asiakas oli ajanut kauppaamme jokusen kymmenen kilometrin päästä, ilmeisesti pelkästään sen kyseisen lipaston takia (vaikka ostoskärryt olivatkin täynnä ruokatarvikkeita) sillä hän vaati välittömästi että lähetämme lipaston hänelle, rahtivapaasti. Lipaston lähettäminen maksaa pienen omaisuuden enkä luonnollisestikaan voinut myöntyä siihen. Asiakas poistui uhaten samalla kirjoittavansa minusta perin negatiivisia asioita paikallislehden yleisönosastoon.

Ei sentään nolannut itseään ja kirjoittanut. Se tästä enää olisi puuttunut.

Myönnän että tämä on kovin yksipuolinen kuva. Suurin osa asiakkaista on mukavia/kohtuullisia/ystävällisiä ja myös myyjien puolella on olemassa tylyä käytöstä. En kiellä ettenkö itsekin olisi antanut aliarvoista palvelua asiakkaan käytöksestä, kiireestä tai omista henk. koht. ongelmistani johtuen. Olemme kuitenkin vain ihmisiä. Ja lopuksi vielä yksi keissi joka näyttäisi olevan suhteellisen identtinen aikaisempien kanssa mutta siinä on kuitenkin yksi selkeä ero.

Case d:

Sain soiton paikkakunnan toisesta marketista. Asiakkaat kyselivät yhden vanhemman halvan kotiteatterisarjan perään. Ainoa myyntikappale oli (jälleen kerran) ylimmällä hyllyllä joten ilmoitin puhelimen välityksellä kyseisen sarjan kaikki mahdolliset haittapuolet ja varmistin että he todellakin haluavat ostaa tämän laitteen. Linjan toisessa päässä vakuuteltiin että heti kun eteen osuu niin kassalle viedään. Otin (jälleen kerran) tikaspuut ja sain nostettua tämän laitteiston ihmisten korkeudelle.

Asiakkaat tulivat, katsoivat kyseessä olevaa sarjaa, katsoivat vieressä olevaa uudempaa hieman kalliimpaa sarjaa.

"Mutta jospa kuitenkin..."

Malli josta he olivat kiinnostuneita oli aivan tuore emmekä olleet ehtineet ottaa mallikappaletta vielä. Mutta he halusivat kuunnella sitä joten otin yhden laatikon auki ja revin mallikappaleen. Kiinnitin kaikki viisi kaiutinta, subwooferin, kytkin televisioon ja annoin heidän kuunnella. Aikansa pohdittuaan he ottivat sen uudemman sarjan. Vaikka kuinka vannoivat ostavansa sen vanhemman kotiteatterisarjan jonka olin henkeni uhalla taistellut alas useiden metrien korkeudesta. Hieman harmitti kaikki ylimääräinen ja turha työ. Poistuessaan asiakkaat sanoivat:

"Kiitoksia todella paljon että viitsitte nähdä vaivaa!"

Ja kaikki harmit olivat poispyyhkäistyt. Muistakaa siis, asiakaspalvelijatkin ovat ihmisiä, me elämme yhtä paljon kiitoksista ja pahoitteluista kuin muutkin. Jos teillä on sellainen tunne että olitte kenties aavistuksen hankala asiakas, te todennäköisesti olitte sellainen. Ja silloin kannattaa pahoitella. Siinä on negatiivisen ja positiivisen keissin ero.

Tietysti oikeuksistaan täytyy pitää kiinni. Huonosta palvelusta (mikäli kyseessä ei ole ylitsepääsemättömät olosuhteet) pitää valittaa. Mutta jos palvelun saaminen tuntuu kestävän ikuisuuden koska paikalla on ruuhka-aikana vain yksi myyjä, kyseinen myyjä ei välttämättä ole paras kohde tunteenpurkaukselle.

Ja lopuksi, mikäli olet hyvännäköinen neitonen, puhelinnumeron kirjoittamisessa pankkikorttitositteeseen ei ole mitään väärää. Päinvastoin, se on suotavaa.

...Suomen pankkiyhdistys ei toisaalta ole välttämättä samaa mieltä kanssani.

Lehmällä on mielenkiintoinen työ. Nykyajan asiakkaat on ihailtavan viisaita.

Vihdoin katsoin kokonaisen Huuman jakson, ja olihan se ihan hauska, mutta:

Se on sairaan sekava, välillä ei meinaa pysyä perässä alkuunkaan, kun yhtäkkiä on joku ihmisruletti ja sitten ollaankin Tommi Mäkisen kyydissä. Riitta Väisäsestäkin huomasi, että hän ihmetteli haastattelun lyhyyttä.

Tavara. Huuma kielii materialisoituneesta maailmasta. Äijä voittaa 21 palkintoa, autosta purukumiin. Siinä välissä oli mm. kaurakeksejä, Mallorcan matka ja taulutelevisio. Täysin käsittämätöntä. Ja kaikki vain vastaamalla prinssi Charlesin ikää koskevaan kysymykseen.

Ohjelman yleinen hölmöys. Jollain tavalla homma menee jossain vaiheessa teennäiseksi, kun Jaska ja se toinen siinä ihmettelevät, että mitäköhän nyt seuraavaksi tapahtuu, kun me ei tiietä mitä tässä verhon takana oikein on! No, saattaa olla, etteivät he tienneetkään, mutta kuitenkin kaikenlaiset agilityradat, tietokilpailut ja Jari Sarasvuon haastattelut eivät oikein mahdu samaan ohjelmaan, jonka takia sarjassa on paljon, mutta silti niin vähän kaikkea. Ei tunnissa ehditä näyttämään kaikkea sitä, mitä Huumassa tarjotaan. Se tekee sarjasta niin sekavan.

Yhteenvetona voisin sanoa, että seuraavan kerran kun ohjelmaa mainostetaan Viiden Tähden Viihteenä, suhtautukaa siihen epäilevästi.

Tällainen yleinen kokoelma sälää...

WrestleMania-sunnuntai... poikkeuksellisesti Areskin on melkein innoissaan painista. Kaikenlaista sitä sattuukin. Lähetin Wankerille veikkaukseni ja siinä mainitaan, että olen jopa hiukan kiinnostunut UTn matsista. Lähinnä toki sen mahtavan countdown-videopaketin ansiosta. Noh, ei tule pärjäämään viime vuodelle millään asteikolla, mutta kai siellä jotain hienoa tapahtuu.

Viikon univelat tuli myös vihdoin maksettua. Taas melko vittumainen viikko töiden suhteen. Perjantaina tulin aamuviideltä kotiin töistä... ja seuraavana aamuna yhdeksäksi jatkamaan niitä. Ei pitäisi tehdä tuollaista enää tässä iässä. Noh, toivottavasti firma lähtee pyörimään, jotta tuokin olisi sen arvoista.

Teoriani Trent Reznorin keski-iän kriisistä vahvistui kun onnistuin tässä juuri kuuntelemaan sen uuden sinkun sanat... Kappale tuntuu käsittelevän jollain tapaa kapinaa ja sitä että ihmisiltä puuttuu rohkeutta oikeasti kapinoida. Kappaleen nimi on kai huonosti valittu, koska se ei ole mielestäni kovin kuvaava, vaikka toistetaankin sanoissa monta, monta kertaa.

Trent Reznorista puheenollen, jostain syystä olen pohtinut näiden julkisesti jatkuvassa depiksessä elävien todellista luontoa. 24 Hour Party Peoplessa Tony Wilson mainitsee erityisesti, että hänen muistonsa Ian Curtisista (Joy Divisionin laulaja, teki itsemurhan 1980, teki monta, monta todella synkkää kappaletta) eivät ole mitenkään negatiivisia, vaan hän muistaa hänet enemmän eksentrisenä, mutta mukavana heppuna, vaikka leffassa hänet kuvataankin muuten kroonisesti masentuneeksi ja täydeksi kusipääksi.

Toinen klassinen masentunut bändi on Depeche Mode. Kuitenkin silläkin bändillä on sen verran itseironian tajua, että pistivät ensimmäiselle kokoelmalleen otteita erilaisista arvosteluista. Suunnilleen jokaisesta kappaleesta löytyy ote todella paskasta arviosta ja toinen todella hyvästä. Paskat ovat melko mielenkiintoisia:

"Paul Weller @ Melody Maker" kirjoitti:
I've heard more melody coming from Kenny Wheeler's asshole.

"John Gill @ Time Out" kirjoitti:
I've often wondered why God bothered with Depeche Mode.

"Dave Walters @ Time Out" kirjoitti:
What do expect from this lame bunch of dickheads?

Useamman bändin tai artistin pitäisi tehdä vastaavia mielenkiintoisia retrospektiiveja uraansa.

Toki tuollaisista tehdään aivan liian helposti aivan liian pitkälle meneviä tulkintoja. Esim. Newtonin persoonasta olen lukenut kahdenlaisia tulkintoja, jotka on tehty samoista lähtökohdista. Toisten mukaan Newton oli täysi kusipää, joka nautti toisten alistamisesta älyllisesti (hei, minulla on jotain yhteistä Newtonin kanssa), toisten mukaan hän vain yritti sopeutua ja tuli yllytetyksi lukuisiin erilaisiin kilpailuihin esim. Leibnizin kanssa erilaisista kansallisista tmv. syistä.

Newtonin uran loppuvaiheen oleskelu parlamentin ylähuoneessa kertoo jotain siitä, että hän oli enemmän jälkimmäistä sorttia, ainakin elämänsä loppupuolella.

Sinänsä muuten jännä ajatus, että Newton, joka yksinkertaisesti mullisti tieteen ja on tosiasiassa se jättiläinen jonka olkapäillä lukuisat myöhemmät tiedemiehet ovat seisoneet (viitaten Newtonin omaan kommenttiin edeltäjistään), sai palkkiokseen ensin homman rahapainon johtajana (missä hän myös mullisti alaa keksimällä menetelmiä, joilla väärennöksiä estettiin) ja sitten tuolla ylähuoneessa. Onko tosiaan se, että pääsee valtion hommiin jonkinlainen palkinto?

Toisaalta se, että Newton haudattiin Westminster Abbeyhin kertoo myös jotain, mutta toisaalta sekin vain on jonkinlainen kommentti, että "teitpä hyvän elämäntyön, nyt olet samanarvoinen kuin kuninkaalliset", vaikka ne kuninkaalliset on suurimmaksi unohdettu jo aikoja sitten ja Newton taas tullaan muistamaan AINA. Newton oli Michael H. Hartin listalla historian merkittävimmistä henkilöistä sijalla 2, häviten vain Muhammadille. Aikaa myöten Islamkin todennäköisesti kuihtuu, mutta Newtonin merkitys tulee aina pysymään, joten aikanaan sekin ehkä kääntyy (tuskin kuitenkaan vielä satoihin tai tuhansiin vuosiin, tosin asiantuntijat arvioivat, että sivilisaatio ei kestä edes niin pitkään, mutta se jää nähtäväksi).

Mietin tässä päivänä eräänä tuota kirjaakin. Edellinen versio on muistaakseni vuodelta 1992 (en ole ihan varma, enkä jaksa tarkistaa) ja tulikin siitä mieleeni, että onkohan joku noussut listalle sen jälkeen. Ensimmäisenä tuli mieleen Millenium-palkinnon voittaja Tim Berners-Lee. Internet on muuttanut paljon asioita ja tulee muuttamaan vielä enemmän. On toki vaikea verrata esim. kirjapainon ja Internetin vaikutusten eroa ja toisaalta on myös vaikea arvioida Berners-Leen todellista osuutta Internetin kehityksessä. Joka tapauksessa, siinä on todennäköisesti tämän ajan merkittävin ihminen.

Riittänee täksi aamuksi/aamupäiväksi.

Jotenkin aika hauskaa miten jopa englannin tehtäväkirjat vittuilevat nykyään päin naamaa... oi niitä aikoja milloin edes koulukirjat olivat kannustavia.

http://img.photobucket.com/albums/v460/ ... 02524b.jpg

Tänään on ollut harvinaisen rasittava päivä ja minua on ärsyttänyt noin miljoona ja kolme asiaa. Seuraavassa niistä kolme:

Ensinnäkin, minun puolestani MPAA voi painua helvettiin. Niiden rahanahneiden sikojen takia en nyt näe kolmatta tuotantokautta siitä ainoasta sarjasta jota nykyään säännöllisesti katson...prkl! Aikaisemmin tuon sarjan torrentteja sai vain lokitorrentista, mutta koska MPAA ystävällisesti sulki sen ("you can click but you can't hide"...Hey MPAA~~ BITE ME!), en saa niitä enää mistään. Tähän päivään saakka olin elätellyt toivoa toisten trackereiden, DC:n, eMulen tai vaikka ircin hengessä, mutta nyt ei enää mikään auta. Tänään tajusin ettei edes entinen suprnova ole palaamassa koko ajan päivittyvään tyyliinsä, joten hyvästi vapaa-ajan viihde.

Toiseksi, miten vaikeaa voi olla löytää yhtä iPod Miniä Suomesta ilman että joutuu maksamaan 20 euron postikuluja tilatessaan sen Saksasta? Minäpä kerron: todella vaikeata. Gigantin nettisivuilla ei ole edes mainintaa mp3-soittimista, Anttila ei ole iPodista kuullutkaan jne. Ei väkisin.

Ja lopuksi... Kävin aikaisemmin musiikki-topicissa tuolla Muun keskustelun puolella, ja sen seurauksena minulla on soinut viimeiset viisi tuntia New York City Boysin ja Carmina Buranan mix päässäni. Ja lemme tell'ya, it ain't pretty. Miettikää nyt itsekin: O Fortunaa ja Pet Shop Boysia. Huoh.

Lyhyesti: olen raivoissani.

Rosebud.

"Cambridgessa tutkitaan? Kiertoviesti" kirjoitti:
I cdnuolt blveiee taht I cluod aulaclty uesdnatnrd waht I was rdanieg. The phaonmneal pweor of the hmuan mnid. Aoccdrnig to a rscheearch at Cmabrigde Uinervtisy, it deosn't mttaer inwaht oredr the ltteers in a wrod are, the olny iprmoatnt tihng is taht the frist and lsat ltteer be in the rghit pclae. The rset can be a taotl mses and you can sitll raed it wouthit a porbelm. Tihs is bcuseae the huamn mnid deos not raed ervey lteter by istlef, but the wrod as a wlohe. Amzanig huh? yaeh and I awlyas thought slpeling was ipmorantt.

Tämä hauskistui huomattavasti, kun jonkun postattua tuon Dink Smallwood -foorumille seuraava henkilö ilmoitti, ettei ymmärrä yhtään mitä siinä sanotaan
Taustatietoa tästä kiertelijästä..

Bah. Tätä tämä on.

Minulle soittaa, noin 45 vuotias nais-henkilö, ja ilmoittaa tietokoneensa olevan rikki. Olen siis töissä joka tarjoaa Tietokonehuoltoa, Koti- ja Auto-HiFiä ja kaikkea muuta härpäkkää.

Noh, Minä alan sitten tavalliseen tapaa kuulustelemaan, mikä mahdollisesti olisi vikana. Kysyessäni naiselta, minkälainen tietokone hänellä on, vastaukseksi saan, että PC. Noh, sehän helpotti asiaani. Menettämättäni malttiani vielä tässä vaiheessa, kysäisen, että tietääkö rouva mahdollisesti, mikä on koneessa rikki? Käynnistyykö se? Tuleeko kuva näyttöön? Vastaus on lyhyt ja ytimekäs. Netti ei toimi.

Noh, päätimme pomoni kanssa että lähden kotikäynnille, ja katson, voinko saada koneen korjattua. Otin mukaani kaikki mahdolliset virusten torjunta/poisto ohjelmat, ja spywaren tuhoajat. Simppelit, Ad-Aware 1.06 SE, ja SpyBot 1.03SD. Virusten torjuntaa valitsin helppo käyttöisen, ja ennekaikkea, ilmaisen, Avast! - ohljeman.

Noh, minä asun Porvoossa, jos joku tietää paikan, ja kysein asiakas Askolassa. Noin 29 kilometriä matkaa työpaikalta -> asiakaan luokse. Lähdin köröttelemään huimaa vauhtia, autona alla Toyota LiteAce, joka ei ole mikään huippu peli. Saavuin asiakkaan luokse noin 25 minuutin ajamisen jälkeen, ja parkkeerasin kauhealla vaivalla auton pihaan. Ja sitten konetta katsomaan.

Kone oli suht uus, noin kolme vuotta vanha Fujitsu Siemensin konepaketti. Käynnistin koneen, ja kas kummaa. Ei mitään. Kone ei lähtenyt käyntiin, kuin viidennen yrityksen jälkeen, ja vain jäädäkseen jumiin F-Securen käynnistyksen yhteydessä. Ehdin kuitenkin nähdä työpöydältä, luultavammat ongelman aiheuttajat. KaZaa ja noin viisi "sex-dialleria", sekä liudan muita SearchBar:in ja Gain:in sukulaisia. Kummaa kyllä, konetta käyttävät vain kyseinen nais-henkilö, sekä hänen 17 ja 19 vuotiaat tyttärensä. (Eivät olleet paikalla tuolloin, darn.)

Noh, Kyselin häneltä, että onko koneessa ollut muita vikoja, kuin että netti ei toimi. Vastaus: "No onhan siinä."

Päätin jättää asian siihen, ja ehdotin, että ottaisin koneen mukaan työpaikalleni, täydelliseen formatointiin ja uudelleen asennukseen. No, se kävi, ja kerättyäni asiakkaan "Recovery" cd:t, läksin ajamaan takaisin Porvooseen.

Pari päivää meni, kun konetta väsäsin, ongelmitta jopa vältyttiin. Soitin asiakkaalle, että kävisikö jos tuon koneen sinne takaisin. No se kävi, joten taas LiteAce alle, ja Askolaan. Saavuin paikalle, ja aloitin heti koneen asentamisen. Oikeat ajurit printterille, ja ADSL boksille. Missä ADSL boksin (TeleWell IE-100) ajurit ovat? Vastaus: "Noh, vanhalta työkaverilta se on saatu, ei kai siinä mitään cd:tä ole mukana."

Ah, kuinka ironia potkiikaan päähän. Minulla ei ollut cd:tä mukana, ja ajurit saisi helposti netistä. Lähin netti yhteys tosin sijaitsi 29 kilometrin päässä. No, sovimme, että käyn hakemassa (lue: Polttamassa) ajurit toimistolla, ja palaamme huomenna asiaan.

Seuraavana päivänä otin ajurit, ja lähdin köröttelemään kohti Askolaan. (Tähän väliin on lisättävä, että kysyinen menopelin huippu nopeus on 79 km/h.) Saavuin paikalle, ja nainen tulee avaamaan oven, sanoen: "et ikinä arvaa. Löysin sen cd:n heti kun olit lähtenyt. Se oli tuolla paperikasassa." Niinpä v*tun tietysti.

Asennettuani ajurit, ajoin takaisin Porvooseen, ja toivon, etten enään ikinä joudu tekemään mitään. Noh, pakkohan sitä on työtä tehdä. Tämäkin on työharjoittelua, joten en saa palkkaa, ja kestää viisi kuukautta. SIIS VIISI! noh, onneksi on enään kaksi kuukautta jäljellä, jotta pääsee ansaitsemaan elantoa kesätöissä.

Bah.

Nyt menee lujaa.

Olin faijalle sanonut, että jos on aikaa, niin jos hän voisi käydä Fennica Comicsissa, (kun on Hesassa töissä) ostamassa Ranma 15 ja 16, sekä Blade Of The Immortalin ykkösosan. Ja niin hän ehti. Hän jopa löysi Suomalaisesta Kirjakaupasta Suomi-Japani-Suomi -sanakirjan. Nyt mä oon sit niinku kunnon otaku (siis kunnon anime/mangafani)! Ja ei muuta kuin toissapäivänä saamaani japaninkielisen Fullmetal Alchemistin kymppiosan kääntämiseen. (Yksi faijan kaveri oli ollut Japanissa, ja osti sen minulle.) Ja huomenna lähdetään Rukalle ja huomenna koulu alkaa vasta kymmeneltä ja nyt koneesta soi Suomen parhaan bändin YUP:n kappale Homo Sapiens.

Kertakaikkiaan mikään ei vituta minua tällä hetkellä!

Ooh! Suits you, sir!

Ulkona saattaa olla pimeää, koleaa ja välillä sataa vettäkin, mutta minun maailmassani aurinko paistaa, naiset hymyilevät ja pikkulinnut laulavat. Toistaiseksi isoin projekti minun (vielä kohtalaisen) lyhyen elämäni aikana on suunnilleen ohi.

DIPLOMITYÖNI TULI PAINOSTA!

JES!

Maksoi tosin loppujen lopuksi reilut 30 euroa kappale (tilasin 7), mutta kyllä se oli sen arvoista. Professorikin jo kertoi arvostelunsa ja toinen tarkastaja oli yhtynyt siihen, joten ensi keskiviikkona, kun arvosana lopulta annetaan, meikäläisen ego tulee kasvamaan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ja olen tosissani tuon kanssa. Tällainen rajoittunut kolmiulotteinen maailma ei vain enää riitä, vaan jostain tarvitaan lisää tilaa (tai miksikä sitä nyt sitten kutsutaankaan kun päästään neljänteen ulottuvuuteen). Minulle on jäänyt hiukan epäselväksi, että onko aika nyt sitten neljäs ulottuvuus vai ei. Jos on, egoni havaitaan varmasti vielä tuhansien vuosien päästä ja todennäköisesti sen laajeneminen vaikuttaa menneisyyteen sen verran, että nykypäivän tapahtumat tulevat olemaan hyvin erilaisia kuin minä me ne nyt muistamme.

Noh, seuraavaksi sitten lisuria vääntämään...

"Ares" kirjoitti:
DIPLOMITYÖNI TULI PAINOSTA!

JES!

On oltava isosta asiasta kysymys, jos Ares käyttää capseja ja huutomerkkejä edes soapboxissa... Onnitteluni, voin kuvitella tuon tunteen, tosin vasta paljon pienemmässä mittakaavassa, mutta mielikuvitus korvatkoon aukot. Nyt mahtaa olla hyvä olo.

Minun päiväni ihanin tapahtuma sattui vähän vähemmän älyllisesti stimuloivassa ilmapiirissä, Kuopion Modassa, etsiessäni mekkoa lakkiaisiin. Kokeilin ensin päälleni M-kokoa, joka oli hieman iso. Tyytyväisenä myhäillen vaihdoin päälle S:n ja naureskelin, että jo on kun olen näin kutistunut... mekko oli juuri sopivan pituinen ja istui ihan kohtuullisesti, mutta hihan aukkoihin (hihaton mekko siis) jäi pahasti tyhjää, ne eivät oikein sopineet. Myyjä apuun ja katsastamaan, näytti siltä kuin mekkoa olisi pitänyt kaventaa sivuilta ja päiviteltiin jo siinä, että onpa laitettu sivuun vetoketju ja tuleepa hankala kavennettava, melkein pitäisi ommella koko asuste uudestaan.

Sitten myyjä: "Hei, mutta täällähän on vielä XS-koko. Kokeilepa vielä sitä." Ensin nauretaan ajatuksellekin minusta XS-koossa n. 3 minuuttia, lopulta mielenosoituksellisesti pistän sen päälleni ja aion näyttää maailmalle, että XS jää varmaan jo olkapäistä kiinni, mutta kas ihmettä, se istuu täydellisesti. Ei tarvinnut kaventaa, ja minulla on lakkiaisasu. Kokoa XS. Ja minä olen jo pitkään ihmetellyt, miksi vaatteista edes tehdään sellaisia kokoja...

Hyvä päivä.

Sain silakat tänään, mutta vielä odottelen sitä melkein satavarmaa viidentoista bejben naislaumaa. Hmph, pitää lukea käyttöohjetta tarkemmin.

Abtronic.

Pyh, penispumppu riittää.

Vituttaa taas vaihteeksi oikein urakalla, kun oma kone on jo toista viikkoa paikallisessa korjaamossa "jonossa" odottelemassa uutta vuosituhatta tahi sitä, että joku läskimahainen djatanomi tai joku muu alan rautainen ammattilainen lopettaisi sen hentain imuroimisen ja keskittyisi vaikkapa ihan työhönsä. Tässä jo ihan alkaa olo muuttua päivä päivältä vittumaisemmaksi, kun pitää aina netissä oleminen sijoittaa joko tyttöystävän luokse tahi tänne kirjastoon missä nytkin takanani mölyää esikoululaisten ryhmä "opettelemassa kirjaston tapoja." Valitettavan heikolta näyttää ainakin näin reippaan lukiolaisen silmistä. Minun sukupolveni sentään osasi käyttäytyä prkl...

Toinen asia mikä vatuttaa on tietenkin se, että joka aamuinen pulahdukseni uima-altaaseen on estetty, kun pieniä viemäritöitä on tehtävä. Miten helvetissä vanhempani luulevat minun selvitytvän ilman päivittäistäni uima-annostani, kun kuitenkin se herättää melkein paremmin kuin kahvi. Hitto vie, se suihkussa lotraaminen ei tosiaan ole sama asia. Tässä alkaa kaltaiseni kermaperse jo melkein itkemään elämän tuskaa. Onneksi viihde nimeltä Ed Ferrara piristää aina surkeimmankin päivän kusemaan hunajaa.

Loistavaa, ekaa kertaa foorumilla viikkoon ja siitä vaan lukemaan rästiin jääneitä viestejä. Hiiren patterit päättää sitten saman tien kuolla ja uusia odotellessa joudun tuijottamaan RKO Ortonin viestiä puoli tuntia

Missä on Firefoxin näppäisurffaustoiminnot? Ei se niin vaikeaa ole.

Nii-in, hyvä kysymys. Kuitenkin olisin jonkun ihmekombon kautta kopioinut sen RKO Ortonin viestin tuhanteen eri ikkunaan ja sittenhän ne pippalot olisi vasta alkaneet.

Hah! Nyt se tapahtui! Naas eilen Bushmeister vetaisi polvisuojat koipiinsa ja vaansi collar & elbow tieuppia puolentoista tunnin ajan jaahallissa. Eli treenaaminen alkoi nyt, pitkan odottelun jalkeen, ja uusi painitahti on syntymassa. Tai jotain. Erotanpahan wristlockin wristwatchista jos ei muuten.

Hurrauksia minulle, yar.

NYT LOPPU SE RIEHUMINEN. ettekös ole kuulleet pyhästä kirjaSTA nimeltä raamattu? RKO orton go go!!!

"Hyppynen" kirjoitti:
RKO Ortonilla on foorumin paras gimmick nykyään. Vouhottavan ylikristillinen esiteini, jolla on päänsärkyäaiheuttavimmat kotisivut ikinä.

Okei, saitte minut kiinnostumaan niin paljon että etsin haulla RKO Ortonin viimeisimmät viestit.
Ja nyt herääkin kysymys: "Mitä vittua?"
Ei muuta.

Paitsi että c'mon, vähän edes yritystä:

"RKO Orton" kirjoitti:
Oho no try to leave in peace dudes.

Gimmickistä tulee hiukan liian monimutkainen jos yrität ryöstää siihen Allunkin gimmickin. Jotain rajaa.
You people. Ei muuta kuin Jane Austenia kauniiseen käteen ja opettelemaan kunnon englantia.

Vielä yksikin "anteeksi nyt kun kirjoittelen tänne MUTTA..." -tyylinen viesti Avoimessa Vapaapainikeskustelussa Keskustelijat -ryhmään kuuluvalta ja lähden kaatamaan puhelintolppia. Argh. Mikä siinä on, että eräät kuvittelevat olevansa jotakin erikoista ja foorumin sääntöjen koskemattomissa? Jos on aivan selkeästi ilmaistu Avoimeen kirjoittelun (siis, Keskustelijoiden taholta) häiritsevän Ylläpitoa niin kuinka se on niin helvetin hankalaa käyttää niitä minimaalisen pieniä herneitä siellä päässä ja päätellä että "Jaa, ehkäpä tämä foorumi nyt voi elää ilman todella hauskoja viestejäni Avoimessa".

Kai tässä nyt on lähdettävä sitten sille linjalle, että poistan järjestelmällisesti jokaisen Avoimeen kirjoittelevan pois Keskustelijat -ryhmästä. Siinäpähän sitten kirjoittelette niitä muka-hauskoja kommenttejanne oikein luvan kanssa kaikkiin kolmeen ketjuun jotka Avoimesta löytyy

Enkä ole vielä edes saanut aamukahvia.

Hitto, jotenkin on koko viikko ollut todella stressaavan tuntuinen. Koko ajan on tullut uusia asioita nenän eteen, vaikkei uusien asioden kohtaamisen mielestäni pitäisi olla niinkään stressaavaa. Mukavaahan sen pitäisi olla, kun saa uusia asioita normaalien paskojen rutiinien tilalle, mutta stressiä pukkaa. Jotenkin tuntuu, jotta minä möhlin jumalauta, itseluottamus on suurinpiirtein nollarajan alapuolella. Ja viime viikko oli taas vitutuksen jylläämistä. Joka päivä olisi tehnyt mieli hakata jokin jääkiekko maila etc. päreiksi. Koulussa meni kyllä hyvin, mutta jotenkin viikko tuntui tylsältä, kaverit meni minne sattuu eikä mikään jaksanut kiinostaa. Netissäkin olosta sai lähinnä päänsärkyä, joka sitten kesti siihen asit, kunnes painoin pään tyynyyn ja rupesin vetelemään hirsiä. Ja ruokakaan ei maistunut, se on jo saatana ihmeellistä. Minähän rakastan ruokaa..

Tosin tällä hetkellä fiilis on hyvä. Huomenna lähden käymään ammattikoululla, jossa minun pitää hoitaa pari juttua. Ja se ei kestä kovin pitkään, about 4 tuntia. Kun taas äsken vein kauppaan pulloja, joista tuli yhteensä mukavat 11.80 euroa. Yksi euro pelikoneeseen, pelimiehen panokset kehiin ja painan nappia. Sieltä napsahti mukavat 9 euroa. Siitä kirotusta Apilasta josta minä en ikinä voita prkl pennin hyrrääkään. Ei minulle tälläistä pitäisi tapahtua, jotain kummaa on tapahtunut. Kirous on laantunut. Ja vielä yksi tuttu, mukava ja hyvännäköinen leidi moikkaisi. Tosin näin hyvä tuuri enteilee sitä, ette huomenna tai viimeistään ylihuomenna olen taas vitutuksen kourissa. Ja nyt hankkimaan päänsärkyä netistä loppuillaksi..

14. paiva tata kuuta Slam All-star Wrestlingin tapahtumassa kehaan astelee mita todennakoisimmin mies nimelta Metallic Mercenary II, eli allekirjoittanut. Peljatkaa.

Tuli muuten mieleen, että jos Undertaker ja hänen vaimonsa Sara eroaisivat ja heidän välinsä menisi niin pahaksi, että oikein vihaisisivat toisiaan niin, että poistaisiko Taker sen Sara- tatuoinnin, vai etsisikö uuden Sara- nimisen muijan vai jättäisi sen muuten vain, koska ei halua poistattaa sitä?