Foorumiarkisto

Herätelläämpä tätä topicia. Hyvin moni on minulle RoH'ia suositellut. olen muutaman ottelun sieltä nähnyt ja pidin kovasti. Ainoana 'ongelmana' on tunnelman puuttuminen. Kyllähän kunnon ottelut korvaavat tunnelman.

Esitänpä tässä pari kysymystä:

Kuulopuheiden mukaan RoH'illa ei ole virallista esitys päivää. Kuinka usein ilmestyy uusi show? (Esim. kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa)

Onko RoH'illa aktiivi rosteria? (Esim. kuten WWE'lläkin on tietty aktiivi rosteri)

Onko rosterissa ulkomaalaisia painijoita?

Tekeekö RoH esiintymisensä aina samalla alueella?

http://www.onlineworldofwrestling.com/p ... s/roh.html

"Coca" kirjoitti:
Ainoana 'ongelmana' on tunnelman puuttuminen. Kyllähän kunnon ottelut korvaavat tunnelman.

Tunnelman puuttuminen? Joko olet katsonut vain vanhaa ROH materiaalia kun tapahtumat pidettiin tuttuun indytyyliin pienissä liikuntasaleissa, tai sitten käsityksemme hyvästä tunnelmasta eroavat melkolailla.
Se että loppuunmyyty Manhattan Center kannustaa täysillä suosikkejaan, mölyää jokaisen 'ison liikkeen' jälkeen ja elää & kuolee jokaisessa nearfallissa luo mielestäni tunnelmaa, paremmin kuin se että katsomossa on kymmeniätuhansia ihmisiä, mutta heistä suurin osa vain istuu hiljaa, tai välillä kiljuu suosikilleen.

Kannattaa heittää tuollaiset "Indyissä ei ole tunnelmaa" - ennakkoluulot samantien roskikseen ja nauttia ROH:n tarjoamasta maailman parhaasta painista, sekä sen uskomattomasta tunnelmasta.

"We are ROH, I'm Austin Aries.. AND WE ARE WRESTLING!"

RoH alkaa olla jo siinä rajoilla, että kutsuakko sitä enää Indyksi vaiko eikö. Se on niin paljon edellä muita indyjä, jotka ovat pääasiassa vielä paikallisia promootioita, vaikka myyvätkin DVDitä tapahtumistaan. RoH on yksi kolmesta koko maan kattavista lafkoista, joista kaksi muuta siis TNA ja WWE. Monille RoHista mitään tietämättömille on hyvä kertoa, että suuri osa TNA:n "omista" painijoista on suoraan sieltä lähtöisin ja viimeaikoina se on alkanut muistuttaa vanhaa ECW:tä siinä mielessä, että sekä TNA että WWE ovat sieltä porukkaa rekrytoineet. Ja siitä ei ole epäilystäkään, etteikö RoH tarjoaisi tämänhetken parasta painia yhdysvalloissa, vaikka itse jään kaipaamaan ehkä pikkaisen enemmän promoja. Yhteistyö japanilaisten kanssa on tuonut myös uutta tyyliä ja taitoa yhdysvaltoihin vierailevien tähtien muodossa. Kobashi vs Joe ja KENTA vs Danielson ovat epäilemättä tämän vuosikymmenen parhaita otteluita. Misawan RoH-debyyttiä odotellessa.

EDIT: My bad

"Riveni" kirjoitti:
RoH alkaa olla jo siinä rajoilla, että kutsuakko sitä enää Indyksi vaiko eikö

Aivan totta, mutta todellinen peruste siihen ei ole lafkan koko tai kansainvälisyys, vaan sopimukset, jotka ROH on solminut lähes kaikkien painijoidensa kanssa. Ne eivät ole mitään WWE-tason täysisopimuksia, mutta antavat turvaa sekä painijoille että promootiolle.

Promoja kaipaan lisää minäkin, kuten myös tarinankerronnallisia kehäsegmenttejä. Misawa ei varmasti tule Kobashi-tasoisia esiintymisiä ROH:ssa tekemään (mm. siitä syystä, että ei halunnut vastaansa Danielsonia), mutta tunnelma varsinkin Manhattan Centerillä tulee korvaamaan jotakin. Niin, ja Riveni varmasti tarkoitti KENTA vs. Danielson otteluita, jotka todellakin ovat näkemisen arvoisia.

"Captain Charisma" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:
Ainoana 'ongelmana' on tunnelman puuttuminen. Kyllähän kunnon ottelut korvaavat tunnelman.

Tunnelman puuttuminen? Joko olet katsonut vain vanhaa ROH materiaalia kun tapahtumat pidettiin tuttuun indytyyliin pienissä liikuntasaleissa, tai sitten käsityksemme hyvästä tunnelmasta eroavat melkolailla.
Se että loppuunmyyty Manhattan Center kannustaa täysillä suosikkejaan, mölyää jokaisen 'ison liikkeen' jälkeen ja elää & kuolee jokaisessa nearfallissa luo mielestäni tunnelmaa, paremmin kuin se että katsomossa on kymmeniätuhansia ihmisiä, mutta heistä suurin osa vain istuu hiljaa, tai välillä kiljuu suosikilleen.

Kannattaa heittää tuollaiset "Indyissä ei ole tunnelmaa" - ennakkoluulot samantien roskikseen ja nauttia ROH:n tarjoamasta maailman parhaasta painista, sekä sen uskomattomasta tunnelmasta.

"We are ROH, I'm Austin Aries.. AND WE ARE WRESTLING!"

No anteeksi ettei netissä (tai ylipääntäänkään muualla) levitetä RoHin uusia jaksoja. Toki olen seurannut indyjä suht tiheään, mutta todennut tunnelman olevan huomattavasti alhaisempi kuin tottumassani WWE'ssä. Toki hyvä show vie voiton puhtaasti tunnelmasta.
Asiasta toiseen. En oikein löydä (jos sivu nyt oli ylipäätään tarkoitettu minulle) tuosta Jack DiBiasen linkistä esiintymis päiviä. Voisiko joku kertoa milloin esimerkiksi tulevat RoHin kaksi seuraavaa jaksoa?

ROH:lla on yleensä joka toinen viikonloppu tapahtuma sekä perjantaina että lauantaina, karkeasti sanoen USA:n koilisosissa, ja myös Englanti, Japani, Las Vegas ja San Francisco on tullut/tullaan kiertämään. Tapahtumat eivät tule televisiosta, vaan ne julkaistaan DVD:illä, jotka ilmestyvät kohtuullisen tasaisesti kunhan valmiiksi saadaan muokattua. Tällä hetkellä DVD:issä ollaan menossa elokuun Death Before Dishonor tapahtumissa. Uudet tapahtumat äänitetään ensi viikon viikonloppuna, mutta niiden julkaisemisessa sitten tosiaan kestää.

Lisäksi ROH:lla on sivutoimisena tulonlähteenä/mainoksena PPV-tapahtumia kuudesti vuodessa, mutta ne kulkevat vähän eri tahdissa DVD-tapahtumien kanssa, eikä niilläkään tietenkään ole vain tiettyä päivää, jolloin esitetään.

"Coca toisessa topicissa" kirjoitti:

Laitetaanko RoHin tapahtumat esimerkiksi nimillä Gaged Rage, joka olisikin sitten ROHin viikottainen tapahtuma?
PS. Jatketaan tätä Ring of Honor topicissa.

ns. viikottaisia tapahtumia ei ole, vaan niitä on epätasaisesti n. 4 kuukaudessa. RoH julkaisee tapahtumat yleensä DVD:llä, jotka tulevat myyntiin arvolta kuukauden jäljessä ja ne sitten joku rippaa ja laittaa sivustoille. Gaged Rage oli yksi tämänvuotisista tapahtumista. Jotkut tapahtumat ovat yksittäistapauksia, toiset taas vuosittaisia, esimerkiksi Glory by Honorit, jotka ovat mukana siis joka vuosi. Nämä tapahtumat ovat yleensä "isompia", eli otteluita saatetaan rakentaa enemmän ja suuremman luokan vierailevia tähtiä saattaa käydä ottelemassa. Tänävuonna mukaan ovat sitten tulleet nämä PPV:t, jotka ovat sisällöltään kuitenkin samanlaisia kuin DVD-julkaisut.

Kun näitä tapahtumia on vaikea löytää tietämättä niiden nimiä, olisiko kenelläkään mitään listaa, missä olisi loppuvuoden tapahtumat? ROHin suraaminen on alkanut kiinnostaa ja halua olisi pitkälle. Toivottavasti joku voi auttaa minua.

Ps. Jos listaa ei löydy, voit tietysti ilmoitta jo esitetyn uusimman tapahtuman ja päivämäärän ja seuraavan tulevan tapahtuman. (Jos olen oikein ymmärtänyt, se on 30.11 ja nimi on Dayton.)

No et sitten ajatellut ROH:n nettisaiteilta tarkistaa?

http://www.rohwrestling.com/News/default.aspx?cid=73

Ja seuraavan tapahtuman nimi ei ole Dayton, vain se käydään Daytonissa, Ohiossa.

"Mindmaker" kirjoitti:
No et sitten ajatellut ROH:n nettisaiteilta tarkistaa?

http://www.rohwrestling.com/News/default.aspx?cid=73

Ja seuraavan tapahtuman nimi ei ole Dayton, vain se käydään Daytonissa, Ohiossa.

Oi! Empä tullut ajatelleeksi, että Dayton on myös Kaupungin nimi. Tuolta samaiselta sivustolta sen uusimman tapahtuman päivämäärän bongasin, mutta nimihän sen löytämiseen tarvitaan. Silmä kovana kohti ROHin sivustoa --->

Uusin netistä löytyvä taitaa olla Motor City Madness.

Vielä kysyn, että jos tapahtuma esitetään tänään, niin tuleeko se huomenna nettiin vai onko odottamis aika pidempi?

Aktiivisesti olette vastailleet kysymyksiin! Kiitos siitä! Seuraava kommenttini liittyy jo ihan ohjelmaan eikä ole kysymys.

Ei, vaan edelleenkin ensin tapahtuman editoidaan rauhassa kuntoon ja julkaistaan DVD:llä reilu kuukausi tapahtuman käymisen jälkeen, jonka jälkeen joku rontti laittaa ne nettiin.

Motor City Madnessin sijasta suosittelen sitä aikaisemmin käytyjä tapahtumia, mutta se tosiaan on uusin julkaista tapahtuma.

Nyt tuli katsottua ensimmäinen Ring Of Honor showni - Motor City Madness. Ainoana miinuksena huomasin backstage ja muiden promojen puuttuminen. Tämän kuitenkin korvasi loistava paini ja yleisön luoma korkea tunnelma. Tällaista paina olen etsinyt viimeiset puoli vuotta. WWE'n jälkeen TNA oli pieni korvuke ja toimi hyvin, mutta ROHissa on aineksia vaikka mihin. Karismakas ja laaja rosteri. Yhtäkään sysipaskaa miestä ei showssa näkynyt. Jokainen osasi hommansa hiukan huonommin tai paremmin. Kommentoin tässä showta.


Opener Silas Young vs. Davey Richards vakuutti minut shown tasokkuudesta. Molemmat miehet näyttivät taidokasta teknistä painia, upeit potkuja ja hyvin myytyjä heittoja. Tämä ottelu olisi vienyt yli puolet WWE'n PPV'n otteluista 10-0.

Pakko kommentoida tähän väliin Kenny Kingin ja Chasyn Rancen entrace biisistä, joka sattuu olemaan vanha versio 50 Centin - I Get Moneystä. Suurta hilpeyttä sai aikaan tämä tunnari.
Brian Danielson ei jotenkin iske minuun. Gimmick saattaa tehdä sen. Hyvin toki keksitty hahmo ja tunnari on legendaarinen Final Countdown.
Fatal 4 Way oli katsottavaa kamaa. Jotenkin tämä ottelu ei viihdyttänyt minua läheskään yhtä paljon kuin muut. Ei kuitenkaan huono ottelu ollut. Hieno ja laadukas lopetus. Pidin lopusta!

Taso säilyi korkealla kun kehään hyppäsivät Chris Hero ja Jimmy Jacobs. Tämäkään ottelu ei jättänyt kylmäksi, vaan tarjosi hyvän osoituksen siitä, mitä ROH on. Alkuhässäkkä, jossa molemmat miehet esittivät halunsa kätellä toisiaan oli hauskaa vaihtelua jokapäiväiseen WWE touhuun. Odotin Jimmyn vievän voiton Ninja- tyylisen liikkeen jälkeen, mutta toisin kävi. Tunnelma oli korkealla loppuväännöissä, jossa molempien miesten naismanagerit ottivat mittaa toisistaan. Loppujen lopuksi Jacobs otti Gilliotine Choken ja Herolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa.
Ottelun jälkeen Jimmy otti vielä Heron halveksitun plösö ?managerin? haltuunsa Gilliotine Chockella. Nice Finnish Again!

El Generico vs. Marfuji oli todella hyvä vääntö ja yleisö teki ottelusta vielä paremman. 'Ole!'- huudot kaikuivat ympäri hallia ja jälleen kerran molemmat miehet osoittivat mahtavat taitonsa. Headlockeja oli ehkä pari liikaa, mutta sehän ei menoa haitannut. Lopussa päin tuntui, että Generico ottaa loppukirin ja vie voiton, mutta taas kävi toisin. Super Ninja oli oiva ja uskottava lopetus tälle tiukalle ja tunteikkaalle ottelulle. Kättely vain loppuun.

Tag Teamista ei oikein jäänyt mitään päähän. Ihan hyvä ottelu kuitenkin.

Street Fight Rocky Romero vs. Jack Evans oli se illan kohokohta. Tämä olisi voitu säästää ME'ksi. Niin hyvä ottelu oli kyseessä. 450 Splashin suhahtaessa lattialle, oli kerrankin olo, että tuo näytti kivuliaalta. Isommissa piireissä tämä kohta ei vain jotenkin toimi. Evansin High Flying toiminta oli parasta vähään aikaan. Hän väisteli tuolin iskuja hienosti ja hypytkin olivat näyttäviä. Lopetus tuli jotenkin äkkiä, mutta tuntui uskottavalta ja upealta.

Erick Stevens vs. ROH World Champ Takeshi Morishima oli normaali single ottelu. Mitään erikoista ei tapahtunut. Erick Stevensin German Suplex oli todella hieno! Back Drop tuntuu jotenkin hassulta finisherinä.


Main Event viihdytti aivan eri tavalla kuin edelliset joukkue ottelut. oli paljon near falleja ja upeita heittoja. Molemmat joukkueet pelasivat hyvin yhteen. Ratkaisu lopetuksen kannalta oli illan uskottavin. Piledriveriä en olekaan nähnyt matsin ratkaisijana pitkään aikaan.

Todella hyvä fiilis jäi päälle!

Hienoa, että pidit.

Itse tuli katsottua samainen tapahtuma eilen viikon ollessa pulkassa, väsyneenä ja nälkäisenä, ja kyseessä olikin siihen tilaan mitä loistavin tapahtuma. Ei Danielsonia vääntämässä klassikkoa vaan mukavaa pientä painia ennen eeppistä PPV:ä seuraavana päivänä.

Varoittelin aikaisemmin tuosta tapahtumasta ensimmäisenä katsottuna ROH-tapahtumana, mutta mikäs sen parempaa kuin tykätä suhteessa heikostakin eventistä, koska usko minua, paljon parempaakin on luvassa. Seuraava tuleva tapahtuma on tosiaan tuo 30.11 ilmestyvä PPV. Sitä ennen voin suositella Motor City Madnessiä edeltäviä tapahtumia, ne ovat kaikki myöskin oikein hyviä.

"Risbe" kirjoitti:
Hienoa, että pidit.

Itse tuli katsottua samainen tapahtuma eilen viikon ollessa pulkassa, väsyneenä ja nälkäisenä, ja kyseessä olikin siihen tilaan mitä loistavin tapahtuma. Ei Danielsonia vääntämässä klassikkoa vaan mukavaa pientä painia ennen eeppistä PPV:ä seuraavana päivänä.

Varoittelin aikaisemmin tuosta tapahtumasta ensimmäisenä katsottuna ROH-tapahtumana, mutta mikäs sen parempaa kuin tykätä suhteessa heikostakin eventistä, koska usko minua, paljon parempaakin on luvassa. Seuraava tuleva tapahtuma on tosiaan tuo 30.11 ilmestyvä PPV. Sitä ennen voin suositella Motor City Madnessiä edeltäviä tapahtumia, ne ovat kaikki myöskin oikein hyviä.

Ajattelin itse hypätä suoraan kärryille ja katsoa vanhempia tapahtumia myöhemmin. MCM oli todellakin hyvän luokan tapahtuma. Feudeista en saanut mitään irti jos niitä ylipäätään hypetettiin ja edistettiin. Uskoisin innostukseni nousevan opittuani painijoiden nimiä ja signature liikkeitä. Niin ja tietenkin feudeja. Painin taso oli korkeimmalla ikinä nähtävistäni showeista ja pidin tästä puolesta aivan pirusti. Jos tämä jakso oli ROHin huonoimpia, parhaimmat saattavat mennä helposti esimerkiksi WWE'n Wrestle Manian edelle. Tämäkin voitti minusta useat PPV't, mutta itseäni häiritsi se, etten tuntenut muita kuin Chris Heron ennen tätä tapahtumaa ja suurin osa otteluista meni siihen, että yritti päntätä miehien nimiä päähänsä. Toki näin otteluista kaiken oleellisen ja vähän oleellisettomampaa.
Street Fight oli ylivoimaisesti katsomistani viikon otteluista paras. Seuraavaksi on SD!'n katsominen alla. TNA'n taidan jättää kokonaan väliin innostuksen laskettua tämän shown jälkeen.
Seuraavaa Ring Of Honor episodia odotellessa!

Ihmeen vähän täällä on ollut keskustelua ROH:in kolmannesta PPV:stä, joka likkuu siis nimellä " Man Up".

Cardi on tämän näköinen:

ROH World Tag Team Title Ladder War
Jay & Mark Briscoe defend vs. Kevin Steen & El Generico

ROH World Title Match
Takeshi Morishima defends vs. Bryan Danielson

Single Series
Austin Aries, Erick Stevens & Matt Cross compete in singles matches vs. Roderick Strong, Rocky Romero & Davey Richards

Four Corner Survival
Claudio Castagnoli vs. Nigel McGuinness vs. Naomichi Marufuji vs. Chris Hero

Plus more with: Larry Sweeney, Sara Del Rey, Tank Toland & Bobby Dempsey; Delirious; Brent Albright;
Adam Pearce with Shane Hagadorn; BJ Whitmer and others!


Saattaapi hyvin olla vuoden paras tapahtuma.
Danielsonin ja Morishiman revanssia odotan eniten, nimittäin tuo Manhattan Mayhemin ottelu oli yksi vuoden parhaista.
Niin ja tietenkin Stenerigo vs Briscoes, myös mahdollinen MOTYC. Tuo ladder matsi on hyvä vaihtoehto perus tagin sijasta.

Pääsinpähän minäkin tutustumaan tähän promootioon ainakin pintapuolisesti. Täytyy sanoa, että pidän ja paljon. Enkä ole ikinä nähnyt yhtä sekopäistä yleisöä kuin ROH:in tuntuu olevan! Painijoillakin on varmasti mahtavat fiilikset kun yleisö elää niin hyvin mukana.

Katsoin Ring of Honor- Redemptionin vuodelta 2005 kokonaan. Siinäpäs oli paljon uusia kiinnostavia tuttavuuksia: Jimmy Jacobs, Austin Aries, Alex Shelley, Low Ki, Homicide ja Christopher Daniels. Hitto vie kun Brian Kendrick, tai anteeksi Spanky, veti hulvattoman matsin Colt Cabanaa vastaan. Siinä oli vasta naurussa pitelemistä. Oli myös kivaa nähdä CM Punk heelinä ja Jamie Noble (siis James Gibson, sori) muunakin kuin Hornswogglen narutettavana.

Tuon shown lisäksi katsoin monta yksittäistä matsia, joista bongasin Bryan Danielsonin ja KENTA:n. Näin myös muutaman japanilaisen matsin ja sieltä löysin Naomichi Marufujin. Käsittäkseni Marufujia ja KENTAa näkee edelleen ROH:issa, joten on aika selvää, että sen katsomisesta tulee yhtä säännöllistä kuin WWE:n katsomisestani. On siellä niin monta minun makuuni sopivaa painijaa, ettei tätä promootiota voi jättää huomiotta. Mitä kaikkea ne ihmiset menettävätkään, jotka katsovat vain WWE:tä...

En jaksanut man uppia katsoa kokonaan, joten tyydyin lataamaan ladder warin ja jumanskekka mikä matsi! Täynnä makeita bumppeja, hienoja liikkeitä ja tunnelmaa. IMO Briscojen ja Steenericon feudi on ollut vuoden paras ja tämä ottelu olikin lähes, ellei jopa paras. Suosittelen todella paljon. Oma MOTYC:ini.

Kannattaa kyllä kattoo koko show, ladder-matsi oli kyllä parhaasta päästä mutta oli siellä muitaki hyviä.

Meredithille: moni noista vuoden 2005 ROH'n "uusista" tuttavuuksista on nykyään TNAssa (Alex Shelley, Low Ki nimellä Senshi, Homicide, ym)

Onks ROH'lla muuten enää tänä vuonna PPV'tä vai meneekö ens vuoden puolelle seuraava?

"JunkyardHog" kirjoitti:
Onks ROH'lla muuten enää tänä vuonna PPV'tä vai meneekö ens vuoden puolelle seuraava?

Seuraava PPV Undeniable menee ensi vuoden puolelle, tarkemmin joskus tammikuun aikoihin.

Ja kannattaa ehdottomasti katsoa Man Up kokonaan. Jokainen ottelu oli hyvä ja tunnelma oli katossa. Melko helposti tämän vuoden paras PPV.

Ja nyt jos joku ei ole katsonut PPV:tä niin äkkiä katsomaan. Ehdottomasti vuoden paras PPV.

Jokainen matsi oli todella hyvä, varsinkin ME joka oli luultavasti paras ladder matsi. Ikinä. Missään. Nelikko pisti uransa ja kroppansa peliin jotta vuoden feudi, joka tuotti yli puolentusinaa **** -> matseja saisi arvoisensa päätöksen, ja sen se tottavie saikin. Vuoden paras ottelu, mikään ei enää mene tästä yli.

The Age of the Fall! DANGEROOOOOOOOOOOUS! Debyytti oli ainakin todella vakuuttava. Kun poppoon nokkamiehenä toimii Jimmy Jacobs ja mukana ovat myös Tyler F'N Black ja Necro Butcher niin eihän tuloksena voi olla muuta kuin, loistavuutta.

Kommentoin Man Upia hiukan myöhässä, sillä ei ole ollut paljoa aikaa kirjoitella.
Show oli todella hyvää antia. Yksikään ottelu ei auiheuttanut hetkeä, jolloin olisi pitänyt kelata. Nähtiin bumppia, taitopainia, high flyingiä ja lähes kaikkea mitä hyvä vapaapaini show tarvistee. Kunnon promoja kaipaan vieläkin, mutta pieni puutehan ne vain ovat. Feudejakin edistetään vain matsaamalla, joka suoritetaan WWE'ssä erilaisilla angleilla ja promoilla. Muuten Ring of Honor on täyttä tavaraa!

Four Corner Survival
Claudio Castagnoli vs. Nigel McGuinness vs. Naomichi Marufuji vs. Chris Hero
- Kovalla menolla aloitettiin. Vauhtia riitti ja jokainen pääsi loistamaan ottelun aikana. Chris Hero on jotain todella upeaa! Hän pääsi taas egoilemaan urheilullisuudellaan. Odotin innoissani laritia ja liike iskettiin todella yllättävään kohtaan! McGuinnes otti hienon voiton!

Tähän väliin Bryan Danielson kertoo viimeisimmästä mestaruus ottelustaan ja silmänsä 'menosta'.

Austin Aries, Erick Stevens & Matt Cross compete in singles matches vs. Roderick Strong, Rocky Romero & Davey Richards
- Ja hyvä tavara vain jatkui! Tässä nähtiin kolme single ottelua, joista yksikään ei ollut huono tasoinen. Matt Cross esitti kovan taiston Rocky Romeroa vastaan. Crossin liike, jossa hän nosti Romeron 'Powerbombiin väärin päin' ja pyörinnän jälkeen hyppäri perttelilleen oli todella näyttävä liike. Myös Stomp kontalla olevan Rockyn selkään näytti todella realistiselta. Ottelu loppui vain huikan tönkösti. Tai ei tönkösti vaan yllättävästi. En olisi uskonut selvätyksen menevän potkun jälkeen. Rocky siis vei tämän upean taiston jälkeen.

Seuraavassa Single Seriesin ottelussa kohtasivat Austin Aries ja Davey Richards. Uljas vääntö tämäkin. Hienoa tekniikkaa osoittivat molemmat osaanottajat. Todella hienon German Superplexin Richards pamautti. Näytti todella kivuliaalta liikkeltä oikeastikin! Aries voitti tämän ottelun Brain Busterin ja 450 Splashin jälkeen. Yleisö oli kympillä mukana!

Roderick Strong voitti Eric Stevensin, mikä oli mielestäni harmi. Olen alkanut pitää näet Stevensistä. Tässäkin ottelussa oli kohta yli muiden. Nimittäin Back Suplex köysien ulkopuolella. Uskoin suosikkini voittavan Super Powerslamin jälkeen, mutta jotenkin Strong nousi vielä tämänkin jälkeen. Yleisö oli tässäkin todella hyvin mukana tunnelmassa. Otteluhan päättyi Super Powerbombin jälkeiseen Driveriin.

Seuraavaksi oli ROHin mestaruusottelu American Dragonin ja Morishiman välillä. Ihan hyvä ottelu singleksi. Tuki oli tietysti Danielsonin puolella. Odotin jo hetken Bryanin vievän, mutta ohraisesti kävi. Ensi kerralla sitten.

Ja viimeiseksi oli Main Event ROHin Tag Team vöistä ja ottelutyyppi oli ladder. Paljon bumppia ja upeita suorituksia mahtui tähänkin otteluun. Todellinen OMG tilanne tuli lähes alussa kun El Generico paiskattiin kulmauksessa olevien tikkaiden läpi. Toinen Briscoista oli hyppäämässä Genericon päälle kehään, mutta loikkasikin kehän ulkopuolella olevan Kevin Steenin päälle leg dropin. Steen muuten makasi pöydällä. Ottelun ratkaisukin oli yllättävä. Oletin Steenin tippuvan, mutta Briscoe sai vyön Kevinin ollessa vielä tikkailla. Ottelun aikana fanit Chanttasivat 'Match of the Yearia'. Todella hyvä ottelu! Pirun hyvä tapahtuma!

"Lance Storm" kirjoitti:

Man Up

I ordered my very first Pro-Wrestling PPV last week. I know I’ve stated many times that I just can’t bring myself to pay for wrestling after being a part of it for so long, but after the insistence of Bryan Alvarez that this was an absolute must see show, I sucked it up and ordered the ROH Man Up PPV.

I don’t think I enjoyed the show as much as Bryan did, but it was still, absolutely worth the money and an extremely great show. There were a lot of things I absolutely loved about the show and a few things that I did not. The difference for me between ROH and WWE or TNA is that the things I didn’t like about the ROH show were more a matter of taste than anything else.

I’m not a huge fan of the stronger more dangerous, reckless abandon style of wrestling that is quite prominent in ROH. I’m far more conscious of people’s long-term health now that we better understand the risks of concussion and drug use due to injuries, so watching guys working this hard, taking such big risks, did detract from my over all enjoyment. That being said I still loved the majority of the show, and recommend it very highly.

I think the most amazing thing about this show, aside from the incredible work rate of the boys, is that the show was so amazingly easy to follow and get into. ROH doesn’t have regular TV, and I do not follow their product on DVD. There were maybe 4 guys on the show whose work I was familiar with, and I had no knowledge of the feuds or angles building up to this show, yet I understood and could follow EVERYTHING.

I remember every match; I remember all the guys who were on the show, and for the most part understand who were heels and faces, I know who was feuding with whom, and everyone’s general character and place in the company. Several people got over on the show and stood out, yet no one came off looking bad either. There were no run ins or bull shit finishes, and yet ROH still managed to tell some stories and extend some programs that I would like to see followed up. This to me is how a show should be booked. I went in to this show without any knowledge of the product, yet I could follow it and understand it; I enjoyed it immensely, and at the end of the show was left with a desire to see more. If that isn’t a home run I don’t know what is, and on top of that it only cost me $20. (In some areas it was as cheap as $10 or $15)

If you are looking for a faster paced, more realistic alternative to WWE or even TNA, ROH is where you should be looking. ROH Man Up provided death defying stunts, great wrestling, amazing high spots, with great easy to follow booking and story telling, with non of the embarrassing mindless nonsense, of Leprechauns running through walls, pointless gimmick matches, endless run ins, and un honored promises and stipulations. ROH isn’t Sports Entertainment, ROH is an Entertaining Sport; ROH is WRESTLING!

For the safety of the boys, I hope they tone down the “death defying” aspect of their work rate a bit, but other than that ROH is awesome, and if you haven’t seen Man Up yet, you have to order this show on replay or track it down on DVD. It’s the most entertainment per dollar you can find on PPV. Congratulations to everyone who worked on this show, and thank you for the entertainment you provided me.

Jos joku ei ole vielä nähnyt tätä PPV:tä, niin viimeistään nyt olisi aika katsoa se.

Juu, itse katsoin PPV:n viikonloppuna. Kaikesta tarjoamasta hyvyydestään huolimatta se on silti hieman yliarvostettu ja -hypetetty PPV. Tunnelma oli hyvä, monet matseista olivat ihan viihdyttäviä, mutta vuoden parhaimmaksi PPV:ksi nimittämistä tai ladder-otteun nimittämistä vuoden parhaaksi matsiksi en kykene sulattamaan. Minun kommenteistani ei kannata kuitenkaan liikaa suuttua, sillä en muutenkaan ole mikään erityinen RoH-fani, ja yhdenkin kokonaisen RoH-PPV:n katsominen vaatii pinnistelyä ja keskittymistä.

Openerilta en odottanut liiemmin mitään, sillä Marufujin katseleminen on jäänyt vähemmälle, enkä koskaan ole ymmärtänyt Nigel McGuinnessin hypetystä, enkä sitä, mikä tekee hänestä niin hienon ja ah, indyjen ehdottoman kuninkaan. Mitä nyt näkemäni materiaalin perusteella uskaltaisin sanoa, osoittautuu mies ihan karismaattiseksi painijaksi joka osaa pitää matsin koossa ja väläyttää hyvien brawlaustaitojensa lisäksi myös teknisiä suorituksia. Jokin hänessä kuitenkin mättää. Häneltä puuttuu se, joka tekee painijasta mielenkiintoisen. Se osoittautuu tällä kertaa varmaan fonz factoriksi. En vaan saa McGuinnessin lookista mitään kiinnostavaa irti (ei sillä, että painijan tarvitsisi olla jotenkin miehisesti kaunis ollakseen viihdyttävä, mutta jonkinnäköinen, edes hieman massasta erottuva look on aina hyväksi), enkä näin ollen jaksa kiinnostua hänestä erityisemmin. Tämä paljon puhuttu lariat-raiskaus ei minua henk. kohtaisesti ärsytä tai harmita ollenkaan, joten vika ei piile siinä.

Niin, se opener oli ihan mukava, joskin siinä edettiin jotenkin epäkiinnostavalla kaavalla. Alku oli ihan hyvää settiä jokaiselta painijalta (vaikka hieman rauhallisemminkin oltaisiin voitu vetää), mutta loppumatsin finishersodasta en liiemmin välittänyt. Jo se tuntuu tyhmältä, kun jokainen painija pääsee rauhassa iskemään 1 vs. 1 -tilanteissa finisherinsä toisilleen (neljän miehen ottelussa pitäisi nähdä todellisen sodan tuntua siten, ettei kahta äijää [tuomaria ei oikein nuo kehävuorot enää kiinnostaneet] pitäisi päästää temmeltämään toisiaan [eikä varsinkaan antaa heidän iskeä ottelun loppumisen kannalta vaarallisia lopetusliikkeitä toisilleen], vaan tällaisen sekasorron synnyttyä pitäisi nähdä neljän painijan samanaikaista brawlausta kehässä), mutta se tuntui vielä tyhmemmältä, kun yksikään niistä ei tuottanut toivottua tulosta. Myöskään Nigelin no-sellauksesta ottelun lopussa en tykännyt, vaikka hän siis erittäin taitavasti niistä köysistä takaisin äksöniin ponkaisi. Ihan ok räpellys, joka sytytti yleisön loppuiltaa varten - vaan ei minua.

No Remorse Corpsin ja tämän toisen liittoutuman singles-matsit olivat ihan mukavia välipaloja, joskaan ne eivät tarjonneet mitään päätähuimaavaa tai sellaista, mikä antaisi tälle PPV:lle leiman vuoden parhaasta PPV:stä. Näppäriä liikkeitä nähtiin jokaiselta tyypiltä, mutta siihen varsinaiseen tunnelmaan (mihin esim. HBK ja moni muu erittäin karismaattinen painija pääsee) ei törmätty. Niinpä nämä jäivät hieman mitään sanomattomiksi, joskin ihan mukaviksi matseiksi. En välttämättä jaksoisi katsoa toista kertaa uudelleen.

Morishiman ja Danielsonin ottelu oli lyhyydestään huolimatta erittäin hyvää tavaraa. Kunnon monsterheel vs. hyvillä mahdollisuuksilla varustettu, mutta silti underdogina pidetty painija -kuvio toimii aina, eikä se tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Morishima on myös siinä suhteessa hyvä valinta mestariksi, että kaiken tuon massan ja hitauden lisäksi hän pystyy ällistyttävän atleettisiin sekä teknisiin suorituksiin. Vähän niin kuin Joe, mutta Joe ei gimmickinsä takia ollut yhtä kova monsterheel minun silmiini kuin Mori, joka oikein pelkällä pärställään aiheuttaa, jos ei ärsytystä, niin ainakin kuvan hyvästä heelistä. En sitten tiedä miten hän facena toimisi, mutta heelinä hän on kyllä tällä hetkellä RoH:n parhaimmistoa. RoH tarvitsee lisää tällaisia vahvan roolin omaavia painijoita, jotka kuitenkin voivat gimmickistään huolimatta painia uskottavasti niin hyvin kuin suinkaan pystyy. Onneksi Morishima nappasi voiton talteen, vaikka Danielsonistakin tykkään paljon. Morishima jatkakoon hyvää kauttaan, kun kerta yleisökin tykkää ja matsit ovat laadultaan näin näppäriä ja brutaaleja.

Sitten se illan pääottelu, joka lievästä ylihypetyksestään huolimatta oli ihan hyvä ottelu. Katselin tämän ottelun juuri sellaisella päällä, jolloin kaiken maailman tikapuumättö olisikin juuri kelvannut, joten nautin tästä ehkä normaaliminääni enemmän. Mielenkiintoa ei ainakaan laskenut Briscoeiden, El Genericon ja erittäin karismaattiseksi osoittautuneen Kevin Steenin selviäminen painijoiksi.

Eniten ottelussa minut varpailleni saivat ne pirun komeat piledriverit tikkaille (El Generico on LOISTAVA myymään hooked piledriverin, oli alla sitten tikkaat tai ei), hullut, kivuliaatkin spotit sekä ennen kaikkea ottelun tunnelma. Ei, en puhu nyt siitä tunnelmasta kuinka RoH:n fanit chanttasivat matsin jälkeen "match of the yearia" tai jotain muuta vastaavaa, vaan siitä tunnelmasta, jotka nämä painijat onnistuivat luomaan käymällä toistensa kimppuun aina pienenkin mahdollisuuden tullen, tehden kaikkensa saadakseen vastustajat kanveesiin ja kamppaillen vaikka kynsin ja hampain ottelun voitosta. Tuntui todellakin siltä, että nämä heput vihaavat toisiaan niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Kunnes...

...nähtiin niitä hetkiä, jolloin joku painija ei käynytkään vastustajansa päälle vaikka tällä hyvä tilaisuus olikin tehdä niin. Myös ne seikat, kuinka joitakin liikkeitä ei jaksettu myydä heti liikkeen sattumisen jälkeen kunnolla, eikä niitä sitten muistettu myydä myöskään ottelun kuluessa. Nämä virheet onnistuttiin hukuttamaan valtavaan spottimereen, joka on kyllä, hyvin viihdyttävää, mutta samalla kovin epärealistista ja harmittavaa. Saatan itkeä pienistä asioista, mutta usein juuri nämä pienet seikat pilaavat matsin tunnelman.

Vaikka saatankin kuulostaa osittain melko negatiiviselta, tykkäsin PPV:stä ja lupaan ladata tulevaisuudessakin RoH:n PPV:itä kunhan vaan riittää aikaa ja kiinnostusta. Illan matsiksi nimittäisin Morishima-Danielsonin, mikäli se olisi saanut hieman enemmän aikaa, mutta tyydytään nyt tuohon ladder-matsiin, joka oli kaikesta huolimatta yli neljän tähden ottelu.

Enska pisti pystyyn hyvän arvostelun ja olin paikoitellen itsekin samaa mieltä, mutta muutama kohta jäi vaivaamaan mieltä.

"enska" kirjoitti:
Juu, itse katsoin PPV:n viikonloppuna. Kaikesta tarjoamasta hyvyydestään huolimatta se on silti hieman yliarvostettu ja -hypetetty PPV. Tunnelma oli hyvä, monet matseista olivat ihan viihdyttäviä, mutta vuoden parhaimmaksi PPV:ksi nimittämistä tai ladder-otteun nimittämistä vuoden parhaaksi matsiksi en kykene sulattamaan.

Olisi hauska kuulla näin aluksi, että mikä PPV ohittaisi tunnelmassa, otteluiden laadussa ja kokonaisuudessa Man Upin. Vuoden oikeasti yliarvostetuin ja -hypetettyin PPV WrestleMania ei ainakaan ohita sitä, eikä TNA:han tarvitse edes mennä. Openeria lukuunottamatta kaikissa otteluissa oli edes jonkinmoinen tarina takana, joten niitä on vähän turha arvostella, jos ei ole edes juonikuvioista perillä.

-- enkä koskaan ole ymmärtänyt Nigel McGuinnessin hypetystä, enkä sitä, mikä tekee hänestä niin hienon ja ah, indyjen ehdottoman kuninkaan --

Tuskin kukaan pitää Nigel McGuinnessiä "indyjen ehdottomana kuninkaana", ainakaan sen jälkeen, kun hän aloitti Lariat-liikkeiden massakäytön ja hän on muutenkin kadottanut matkan varrella sitä loistavuutta mitä hänellä oli vuosien 2005 ja 2006 aikana. Nigel on kylläkin edelleen erittäin taitava kehässä ja näin, varsinkin silloin, kun oikea vastustaja osuu kohdalle.

Sitten se illan pääottelu, joka lievästä ylihypetyksestään huolimatta oli ihan hyvä ottelu. Katselin tämän ottelun juuri sellaisella päällä, jolloin kaiken maailman tikapuumättö olisikin juuri kelvannut, joten nautin tästä ehkä normaaliminääni enemmän. Mielenkiintoa ei ainakaan laskenut Briscoeiden, El Genericon ja erittäin karismaattiseksi osoittautuneen Kevin Steenin selviäminen painijoiksi.

"Ihan hyvä ottelu" oli melkoinen loukkaus siihen nähden mitä ottelun taso oikeasti oli. Ja selvisikö sinulle todellakin vasta tuolloin, että ottelussa kohtaavat Briscoet ja Steenerico? He ovat feudanneet helmikuusta asti läpi koko vuoden ja tämän ottelun oli tarkoitus päättää feudi, ainakin Honor Nationista päätellen. Feudiin on mahtunut monta erittäin hyvää ottelua, verisiä brawleja ja draamaa, kaikkea sitä mikä tekisi tästä ottelusta, feudista ja PPV:stä Drivenin ohella vuoden parhaan.

"Machete" kirjoitti:
Olisi hauska kuulla näin aluksi, että mikä PPV ohittaisi tunnelmassa, otteluiden laadussa ja kokonaisuudessa Man Upin. Vuoden oikeasti yliarvostetuin ja -hypetettyin PPV WrestleMania ei ainakaan ohita sitä, eikä TNA:han tarvitse edes mennä. Openeria lukuunottamatta kaikissa otteluissa oli edes jonkinmoinen tarina takana, joten niitä on vähän turha arvostella, jos ei ole edes juonikuvioista perillä.

Ihan alkuun täytyy ilmoittaa minun olevan hyvin kiitollinen sinulle siitä, ettet ottanut minun melkeinpä jopa kyynisistä kommenteistani hernettä nenääsi, vaan vastasit äärimmäisen asiallisesti takaisin. En tiedä mikä minuun meni, mutta tuota arvosteluani lukiessani törmään muutamiin aika typeriin seikkoihin, joita en välttämättä olisi täysin virkeänä kirjoittanut.

Jos itse asiaan mennään, niin kyllä, se vuoden paras PPV on tällä hetkellä minun mielestäni tulossa *gasp* TNA:n puolelta. Toukokuun Sacrifice-PPV oli varsin täyteen ahdetusta kortista huolimatta mielenkiintoinen ja varsin hyviä matseja tarjonnut show. Etenkin Chris Harrisin ja James Stormin matsi iski minuun täydellisesti. Myös Robert Rooden ja Jeff Jarrettin, Joen ja AJ:n sekä Sabinin, Lethalin ja Duttin välinen ottelu oli viihdyttävää tavaraa, puhumattakaan PPV:n pääottelusta (Angle-Christian-Sting) tai Tiger Maskin esiintymisestä illan hyvässä fillerimatsissa, jossa hän otteli Senshiä, Jerry Lynniä ja Alex Shelleytä vastaan. Kolikon kääntöpuolena nähtiin Damajan ja Bashamin handicap-ottelu Kip Jamesia vastaan, Danielsin ja Rhinon heikohko matsi ja 3D:n mestaruuspuolustus LAX:ää ja Steiner & Tomko -tiimiä vastaan.

Varteenotettavia PPV of the year vaihtoehtoja ovat myös WWE:n tänäsunnuntainen, varsin hyvältä näyttävä Armageddon (jota tietenkään en voi vielä rankata yhtään mihinkään suuntaan), WWE:n aika paljon aliarvostettu Cyber Sunday sekä TNA:n positiivisesti yllättänyt Bound For Glory. WrestleMania ei suinkaan vuoden kärkipäähän tänä vuonna kuulu. Minun mielipiteisiini vaikuttaa kuitenkin kovasti se markitus: Shawn Michaelsin paluumatsi PPV:hen tuntui todella isolta, Chris Jerichon paluumatsi PPV:hen tuntuu todella isolta, The Undertakerin näkeminen päämestaruuskahinoissa miellyttää ja on hienoa nähdä Stingin painimassa vieläkin TNA:n mittakaavalla erinomaisia matseja. Mikäli olisin RoH:ia paljon aktiivisemmin jo sen alkuajoista seurannut (katselin kyllä joskus 2003-vuonna hajanaisia matseja RoH:sta), olisivat nämäkin Man Upin ottelut tuntuneet varmasti paljon paremmilta. Tuo minun virke olikin siis hieman hölmösti sanottu: sulatan kyllä sen, jos joku muu tätä PPV:tä vuoden parhaaksi kutsuu, mutta minun mielestäni näin ei ole. Vuoden parhaimmistoa ehkä, vuoden paras, ei.

"Machete" kirjoitti:
Tuskin kukaan pitää Nigel McGuinnessiä "indyjen ehdottomana kuninkaana", ainakaan sen jälkeen, kun hän aloitti Lariat-liikkeiden massakäytön ja hän on muutenkin kadottanut matkan varrella sitä loistavuutta mitä hänellä oli vuosien 2005 ja 2006 aikana.

Niin, tuo "indyjen ehdoton kuningas" oli ehkä hieman karkea ja typerä ilmaisu. Olen ulkomaalaisilta foorumeilta saanut sellaisen käsityksen, että Nigel on joku 'uuden ajan Bryan Danielson', jota on markitettava, tai ei kuulu joukkoon. Se on mielestäni typerää, sillä en hänessä sitä loistavuutta näe.

"Machete" kirjoitti:
Ja selvisikö sinulle todellakin vasta tuolloin, että ottelussa kohtaavat Briscoet ja Steenerico?

Kyllä minulla oli kortti tiedossa ennen kuin PPV:n latasin, mutta jos en olisi ottanut asioista selvää, en olisi tiennyt Briscoeiden ja Steenericon feudaavan. On tosiaan jäänyt tämä indyjen seurailu aika mitättömäksi tänä vuonna, vaikka aktiivisesti olen koittanut tuloksia lueskella ja joitan tapahtumiakin katsella. Kyllähän minä siis sen tiesin, että Briscoet ja Steenerico olivat jo vastakkain otelleet tänä vuonna, mutten ollut varma ennen Man Upin kortin lukemista painisivatko Briscoet Steenericoa vastaan. Eli kaikesta epäselvyydestä tiivistettynä: tieto selvisi hieman ennen PPV:n lataamisen päätöstä.

"Machete" kirjoitti:
Feudiin on mahtunut monta erittäin hyvää ottelua, verisiä brawleja ja draamaa, kaikkea sitä mikä tekisi tästä ottelusta, feudista ja PPV:stä Drivenin ohella vuoden parhaan.

En voi tähän sanoa oikein mitään, kun en feudin kulkuun ole tarkemmin tutustunut, mutta minuun, paatuneeseen, TNA:ta, ECW:tä ja CZW:tä (hei, se oli silloin cool juttu) fanittaneeseen WWE-faniin ei iskenyt erityisemmin kuin kaksi viimeistä ottelua, kun taas esim. siinä *gasp* TNA:n Sacrificessa nähtiin monta minua kiinnostanutta ja laadultaankin hyvää ottelua. En nyt ole kiveen kaivertamassa juuri sen Sacrificen olleen vuoden paras PPV, mutta oman rehdin mielipiteeni mukaan nautin siitä enemmän kuin tästä. Ok, tökkikää minua kepeillä tai potkikaa minua munille.

EDIT: Mahtava määrä typoja. Ehkä onnistuin huijaamaan alkusyksyn lukukokeessa ja minulla todellakin on lukihäiriö.

En lähde kirjoittamaan pidempää raporttia, koska hyvin pitkälti samoilla linjoilla enskan kanssa olen. Ei missään nimessä pettymys, mutta kieltämättä yliarvostetun oloinen tapahtuma. Kaikenkaikkiaan vauhdikasta menoa ja huikeita suorituksia, mutta samanlaiseen tunnelmaan en syttynyt kuin moni muu. Pääottelu täytyy itseasiassa katsoa uudelleen, kun uni vei voiton ja suurin osa matsista meni ohi(eikä ollut ensimmäinen kerta Briscoe Boyzien ottelussa). Ilman tuota matsia vuoden parhaan tapahtuman titteli kuulostaa liioitellulta, mutta saattaahan mieleni muuttua, kun saan ladder war:n kokonaan katsottua.

"enska" kirjoitti:
Ihan alkuun täytyy ilmoittaa minun olevan hyvin kiitollinen sinulle siitä, ettet ottanut minun melkeinpä jopa kyynisistä kommenteistani hernettä nenääsi, vaan vastasit äärimmäisen asiallisesti takaisin. En tiedä mikä minuun meni, mutta tuota arvosteluani lukiessani törmään muutamiin aika typeriin seikkoihin, joita en välttämättä olisi täysin virkeänä kirjoittanut.

Sattuuhan näitä. Itsekin saisin varmasti jostain WWE:n viikottaisesta show'sta aikaiseksi raportin, joka olisi kyllä kyynisyyden multihuipennus. Pari kuukautta sitten yritin arvostella silloisen SmackDown!in, mutta jätin julkaisematta, koska se oli enemmänkin surkea valitus kuin keskustelua, positiivista sellaista, aikaansaava kunnon raportti.

Jos itse asiaan mennään, niin kyllä, se vuoden paras PPV on tällä hetkellä minun mielestäni tulossa *gasp* TNA:n puolelta. Toukokuun Sacrifice-PPV oli varsin täyteen ahdetusta kortista huolimatta mielenkiintoinen ja varsin hyviä matseja tarjonnut show. Etenkin Chris Harrisin ja James Stormin matsi iski minuun täydellisesti. Myös Robert Rooden ja Jeff Jarrettin, Joen ja AJ:n sekä Sabinin, Lethalin ja Duttin välinen ottelu oli viihdyttävää tavaraa, puhumattakaan PPV:n pääottelusta (Angle-Christian-Sting) tai Tiger Maskin esiintymisestä illan hyvässä fillerimatsissa, jossa hän otteli Senshiä, Jerry Lynniä ja Alex Shelleytä vastaan. Kolikon kääntöpuolena nähtiin Damajan ja Bashamin handicap-ottelu Kip Jamesia vastaan, Danielsin ja Rhinon heikohko matsi ja 3D:n mestaruuspuolustus LAX:ää ja Steiner & Tomko -tiimiä vastaan.

Itse pidin myös paljon Sacrificestä, varsinkin openerista, Chris Harrisin ja James Stormin Texas Death Matchista ja tietenkin Samoa Joe'n ja AJ Stylesin kohtaamisesta. Huonot puolet mainitsitkin jo, mutta näiden lisäksi en pitänyt main eventin lopputuloksesta yhtään. Hyvä PPV vaikka en itse menisi vuoden parhaaksi sanomaan, mutta TNA:n puolelta se olisi ihan käypä kandidaatti.

Mikäli olisin RoH:ia paljon aktiivisemmin jo sen alkuajoista seurannut (katselin kyllä joskus 2003-vuonna hajanaisia matseja RoH:sta), olisivat nämäkin Man Upin ottelut tuntuneet varmasti paljon paremmilta.

Tuskin ihan noinkaan kaukaa ei tarvitse katsomiskokemusta hankkia mutta, jos todellakin haluaa pysyä tapahtumien kuluissa mukana, niin suosittelisin katsomaan itse tapahtumat, jos ei niin suosittelisin lukemaan sentään edes raportit. ROH:n omalta foorumilta näitä löytyy ihan mukavasti. YouTubesta löytyy ringofhonor-nimiseltä käyttäjältä mukavia tietopaketteja, jotka perustuu ennen PPV:tä nähtyihin tapahtumiin. Man Upin tietopaketissa käsiteltiin pääosin Briscoet vs. Steenerico-feudia. Kannattaa käydä katsomassa vaikka seuraisikin tapahtumia aktiivisesti, muistin virkistys ei ole koskaan pahitteeksi.

Niin, tuo "indyjen ehdoton kuningas" oli ehkä hieman karkea ja typerä ilmaisu. Olen ulkomaalaisilta foorumeilta saanut sellaisen käsityksen, että Nigel on joku 'uuden ajan Bryan Danielson', jota on markitettava, tai ei kuulu joukkoon. Se on mielestäni typerää, sillä en hänessä sitä loistavuutta näe.

Nigel on erittäin hyvä, kuten jo aikaisemmin kerroin, mutta hän ei ole lähellekään samaa tasoa kuin Bryan Danielson. Muutama vuosi sitten häntä jaksoi katsoa mielellään heelinä, mutta nykyiset ottelut ja tapahtumat ovat vieneet hänestä sen mielenkiinnon pois. Bryan Danielson on paras painija maailmassa, 'nuff said.

Glory By Honor ykkösilta on nyt sitten katsottu ja ajattelin pienen arvostelun siitä raapustaa. Saattaapi sisältää SPOILEREITA, varsinkin jos seuraat "PPV-ajassa".

1) Kevin Steen & El Generico vs. Brent Albright & BJ Whitmer
Oikein mukava opener. Hieno homma että Steen & Generico jatkavat joukkueena myös Briscoes feudin jälkeen. Steen ei heeleillyt vaan keskittyi olemaan äijä. Vauhdikas ja muutenkin hyvä avaus tapahtumalle.
***

2) Claudio Castagnoli vs. Hallowicked
HEEEEYYY~ Yllättävän lyhyt ottelu, mutta silti ihan kelpo actionia. Enpä tältä paljon enempää odottanutkaan.
**

3) Delirious vs. Davey Richards
Blaah, se on Delirious. Richardskaan ei ole viime aikoina iskenyt enää entiseen malliin, mutta toimi kyllä tällä kertaa. Kelvollinen ottelu, kasvatti hyvin mielenkiintoa illan kovimpia matseja varten. Daveyn pitäisi kyllä pian päästä sille seuraavalle tasolle, ovi on ollut auki jo vuoden, enää pitäsi ottaa se viimeinen askel.
***

4) Jay & Mark Briscoe vs. Roderick Strong & Rocky Romero (World Tag Title Match)
Hieno ottelu, vaikka ei oikeastaan ihan hirveästi etukäteen kiinnostanut. Ei nyt mitään kovin muistettavaa, mutta silti jälleen ihan kelpo mestaruuden puolustus Briscoeilta.
***1/4

5) Jimmy Jacobs, Tyler Black, & Necro Butcher vs. Jack Evans, Ruckus, & Jigsaw
Age of the Fall'in promot läpi tapahtuman olivat hyviä ja niin oli tämä ottelukin. Jotenkin tämäkin tuntui turhan lyhyeltä, mutta oli silti toimiva actionpakkaus.
***

Ottelun jälkeinen stablejen brawl oli hienoa seurattavaa.

6)Mitch Franklin vs. Ernie Osiris (Top of the Class Trophy Match)
Mitch Franklin ja jätkä jonka Sara Del Rey squashasi = SKIP!

7) Bryan Danielson vs. Austin Aries (3rd Mach In The Best Of Three Series)
"Nää on meidän Flair & Stemboat". Koin tätä ottelua katsoessani oudon elämyksen. Minä, suuri Bryan Danielson fani, löydän itseni kannustamasta Austin Ariesia ja huutamassa "TAP! TAP! TAP!" kun Aries saa Horns of Ariesin lukittua. Hienoa mattopainia ja tarinankerrontaa, ottelun loppu oli jälleen aivan mahtavaa menoa.
****

8 ) Nigel McGuinness vs. Chris Hero (ROH World Title Match)
Nigel on loukkaantunut, mutta Sweeney on juoninut asiat niin että joko Nigel puolustaa vyötään Heroa vastaan, tai luovuttaa vyönsä Herolle. Nigel osoittaa tietysti että häneltä löytyy FIGHTING SPIRITiä. Tarina oli tietysti hieno, ja ottelu hoidettiin loistavasti vaikka Nigel olikin loukkaantunut. Kaltaiselleni elämää suurempien nearfallien ystävälle oli tämä hyvä ottelu.

Spoiler

Tässähän sai ihan tosissaan pelätä että Hero voittaa.

***1/2

9) Mitsuharu Misawa & KENTA vs. Takeshi Morishima & Naomichi Marufuji
Vain Kobashi puuttui. Neljä aivan loistavaa japsipainijaa, Misawan ROH debyytti ja kuuma yleisö. Misawa oli hyvä, vaikka olisi voinut kuvitella että hän olisi antanut itsestään enemmän ja olisi ollut innostuneemman oloinen kun kerran on Amerikkaan asti raahautunut. Mies ei ollut ollenkaan kuin Kobashi. No ehkä kakkosillassa sitten. Marufuji & KENTA toimivat jälleen kerran loistavasti vastakkain. Hieno Main Event, jolle olisin tosin toivonut erilaista loppua.
****

Kokonaisuutena tapahtuma oli varsin hyvä. Ei ehkä ihan vuoden parhaita, mutta keskitasoa parempi. Oikeastaan mukaan ei mahtunut mitään kovin heikkoa, BriscoesNRC sekä NigelHero olivat hyviä kun taas AriesDanielson ja ME olivat todella hyviä. Suosittelen katsomista kaikille.

Glory By Honor VI: Night 2

1) Chris Hero vs. El Generico
Heron gimmick oli ottaa koko ottelun valtaansa, mutta kun paini pääsee lopulta kunnolla alkamaan, se myös toimii. Mainio opener jälleen kerran.
***1/4

2) Delirious & Kevin Steen vs. BJ Whitmer & Brent Albright
Face Kevin Steen toimii, siinä on tulevaisuuden World champion. Hyvin buukattu, kelpo joukkueottelu.
***

3) Austin Aries vs. Shane Hagadorn
Squash

4) Claudio Castagnoli vs. Naomichi Marufuji
Hyvä ottelu, joskin hieman enemmän tältä odotin. Alussa hyvää lukotusta ja mattopainia, lopussa jännittäviä nearfalleja sekä hienoja countereita.
***1/2

5) The Briscoes vs. Jimmy Jacobs and Necro Butcher (World Tag Title Match)
"Fuckin' Bullshit!"

6) Alex "Sugarfoot" Payne vs. Tyler Black
Täysin turha squash tähän väliin. Antakaa Tylerille oikeita vastustajia.
-

7) Bryan Danielson vs. Takeshi Morishima
Kyllä, tämä on vuoden toiseksi paras feudi. Danielsonin "No-nonsense" asenne toimi hyvin ja hän osoitti jälleen olevansa maailman paras painija. Loistavasti buukattu, lähes MOTYC tason ottelu.
****1/4

8 )Vulture Squad vs. No Remorse Corps
Kivaa vaihtelua NRC vs. Resilience 6-man tageille. Eiköhän tästäkin ihan hyvä feudi vielä kehkeydy. Cross Vulture Squadiin ja Stevens NRC:hen voisi olla hyvä siirto .. . Viihdyttävää peruskamaahan tämä oli.
***

9) Chris Hero vs. Austin Aries
Ilkeä Hero halusi varastaa Ariesin titleshotin. Melko hyvä ottelu, mutta tässä vaiheessa sitä vain odotti tulevaa Misawa vs. KENTA matsia.
***1/4

10) Mitsuharu Misawa vs. KENTA
Budokan tason ME. Misawa näytti että vielä se vanhakin jaksaa, kun taas KENTA näytti miksi hän on tuleva legenda.
****1/4

11) The Briscoes vs. Jimmy Jacobs & Necro Butcher (World Tag Title Match)
"Vii Vant Briskous" ja lopulta tämä ottelu sitten nähtiinkin, vieläpä No DQ stipulaatiolla höystettynä. Eipä Necrosta toisaalta normaalissa matsissa mitään ihmeellistä irti saada. Jacobs oli hullu. Varo nyt Jimmy oikeesti vähän tai loukkaannut uudestaan. Myös Mark uhmasi painovoiman lakeja suorittamalla SSP:n ulos kehästä. Jos se botchaa sen vielä kerrankin, niin saattaa sattua muuallekkin kun leukaan. Kuten olettaa saattaa rakennettiin ottelu hienojen spottejen varaan ja kyllähän niitä ihan kiva määräkin oli.
***3/4

Aika helposti saatoin antaa tänään lumihiutaleita. Mutta kyllä tämä laskuissani hakkaa ykkösillan helposti ja on yksi vuoden parhaista tapahtumista. Kolme huippumatsia, voiko siitä edes enää paljon paremmaksi pistää.

Ring of Honor - Honor Nation 5.10.-07 From Boston

Jotenkin tuntuu oudolta kommentoida tätä showta, sillä yksikään ei ole laittanut ensimmäistäkään mietettä kyseisestä episodista tänne. Aluksi tuntui kuin olisin katsonut vanhan PPV'n, mutta tulokset, ottelut ja päivämäärä täsmäävät, joten aloitan kommentoinnin. En laita voittajaa matsin otsikkoon ettei kukaan spoilaantuisi vain sen takia.

Brent Albright & Adam Pearce vs. Matt Cross & Erick Stevens

Perus Tag Team vääntöä alusta asti. Ei tapahtunut mitää kummoista. Near Falleista yllättävin oli varmaankin Stevensin TKO'n jälkeisen Stompin jälkeen tullut selätys. Omasta mielestäni väärät voittajat, mutta sen verran lopetus oli uskottava, että käy se näinkin. Albright viskasi Stevensin Half Nelson Suplexilla niskoilleen ja peli oli selvä. En lähtisi ottelua tuomitsemaan, sillä oli monessakin kohtaa itsekin mukana jännittämässä. **½

Delirious vs. BJ Whitmer

Ottelu alkoi edellisen matsin jälkeisien uhoamisien kautta, kun Whitmer kutsui 'örkin' kehään. Ottelusta yli puolet oli silkkaa brawlia, mutta mikäs sitäkään on katsellessa kun ukot hoitavat sen hyvin. Hienoja liikkeitä nähtiin tässäkin ottelussa. Jokseenkin silmääni pisti kohta, jossa Deliriouksen piti nousta ylös, mutta hänen päässään roikkuvista hapsuista yksi oli BJ'n kengän alla ja nouseminen oli hankalaa. Eikö tuokin asia ratkaistaisi vain ottamalla hapsut pois? Persoonallisuudella ei ole tuollaisissa väliä, kun gimmick säilyy muun vaatetuksen myötä.
Pirun hieno lopetus ottelulle kun BJ iski jonkinlaisen Piledriverin.
**½

Danielson oli takahuoneissa ja kiitti faneja sähköposteista ja muista yhteydenototista ja kertoi ettei ole unohtanut mitä Morishima teki hänen silmälleen. Hän kohtaisi myöhemmin Austin Arieksen.

Age Of The Fall saapui kehään promottamaan, mutta heidät keskeytti Jay Briscoe, joka saapui mättämään molempia Fallin jäseniä. Brawlaus jatkui Backstagelle asti. Fanitkin saivat nähdä tämän läheltä rynnätessään takahuoneille katsomaan taistelua.

Hallowicked vs. El Generico vs. Nigel McGuinnes
Kerpele minkälainen matsi! Olin alusta asti innoissani jokaisen osaanottajan ansiosta. Lähinnä McGunnesiä kannustin, mutta ei se Genericonkaan voitto olisi haitannut tippaakaan. Päin vastoin.
Alusta asti Nigel jakeli Lariateja. Ottelu ei kuitenkaan ollut epätasainen, vaan jokainen sai osuutensa parrasvaloissa. Genericon yrittäessä jotain potkua kulmassa olevalle Hallowickedille antoi McGuinnes pirun kovan tällin Lariatilla. Ajattelin ottelun jääneen lyhyeen, mutta toisin kävi. Loppupuolella El Generico antoi todella stiffin Tornado DDT'n köysille kassittaneelle Hallowickedille.
Vähän tämän jälkeen iski Nigel Genericolle Tower of Londonin kehän reunukselta ulkopuolelle kehää. Nigelin noustua Hallowicked loikkasi voltilla perään. Ottelu päättyi Nigel McGuinnesin eduksi Lariatin jälkeisen Tower of Londonin iskeydyttyä kehän pintaan. En olisi pistänyt pahakseni jos ottelu olisi jatkunut vielä vähän aikaa.
***+

Kevin Steen oli promottamassa Backstagella. Hän puhui mahdollisuudestaan voittaa ROHin mestaruus tänä iltana.

Seuraavaksi oli shown huvittavin kohta. Claudio Castagnoli vs. Chris Hero. Yleisö karjui F*ck You Hero! ja Chris ryntäili ympäri hallia pidellen korviansa. Heron manageri kuitenkin moitti yleisöä ja käski heidän huutaa Chris is awesome!. Yleisö totteli miestä, mutta aina tämän huudon jälkeen oli pakko huutaa vielä F*ck You Hero!

No nyt sitten itse otteluun. Taidokasta painia alusta asti. Yleisöä Claudio huudatti nostelemalla käsiä ilmaan. Välillä omiaan ja välillä Heron. Ottelu sai päätöksensä Castagnolin iskettyä suht rajun näköinen European Uppercut.
***+

Nyt Jay Briscoe oli jatkanut brawlausta, mutta vastustaja oli vaihtunut. Tällä kertaa hän suorastaan tappeli Necro Butcherin kanssa. Tästä muodostettiinkin sitten No-DQ ottelu, joka ei tarjonnut mitään ihmeellistä. Loukkaantunut Mark sai turpiinsa Age of Fallilta.
Butcher vei ottelun lopulta Side Slamilla tuolien päälle.
**

Age of Fall vs. Mitch Franklin & Ernie Osiris
Squash. Hiukan pitkä sellainen. Muuta ei jäänyt päähän kuin Power Bomb turvaaitaa päin.
*

Seuraavaksi oli illan selvästi tasokkain ottelu. Austin Aries vs. Bryan Danielson Best of Three Series.

Ei jumankauta mitä taitopainia! Upeita lukkoja, heittoja kääntöä ja vääntöä tämä mahtava ottelu sisälsi. Tässä on yksiä niistä alueista jota minä tykkään katsella!
Koko ottelua ei tuhlattu tekniikkapainiin vaan löytyi sieltä muutakin kuten pientä brawlin poikasta. Pääasiassa kuitenkin sitä tekniikkapainia.
ottelu oli lähellä päättymistää kun Aries iski Brainbusterin ja yritti 450 Splashia, mutta epäonnistui Danielsonin laitettua polvet ylös ja Austin tippui mahalleen jalkojen päälle. Danielson käytti tilanteen hyväkseen ja lukisti jonkinlaisen päänpuristuksen laittaen jalat Austinin pään ympärille.
Aries pääsi kuitenkin irti ja otti hetkeä myöhemmin Bryanin lukitukseen jussa hänen päänsä kaartui taakse ja Aries piti otetta kiinni sillassa. (Näette sitten. Hankala selittää tietämättä liikkeen nimeä)

Ottelun jälkeen yleisö chanttasi R-O-H'ta. En yhtään ihmettele! Tämä oli klassikko. Liioittelen tähdet viiteen.
*****

6-man Tag Team Match - Jack Evans, Ruckus (näyttää ehkä hiukan 2Pacilta?) & Jigsaw vs. Roderick Strong, Davey Richards & Rocky Romero

No tästä ottelusta ei puuttunut ainakaan vauhtia! Koko ajan oli jonkin moista tapahtumaa. Useinmiten jonkinlainen potku tai heitto. Niin vauhdikas ottelu, ettei mieleen meinannut jäädä mitään. Parhaiten kuitenkin muistui kohta, jossa kaikki hyppäsivät kehän ulkopuolelle vuorotellen toistensa päälle. Viimeisenä oli vuorossa Jack Evans ja hyppy oli arvatenkin yli muiden. Ennen hyppyä yleisö chanttasi Jack, Jack, Jack, Jack!
Seuraavaksi parhaiten mieleeni muistui kohta, jossa Rocky Romero? yritti tehdä Jack Evansille Big Bootia, mutta Evans teki flikin taaksepäin, jolloin potku meni tämän ylitse. Todella näyttävää!
Kolmanneksi parhaiten mieleeni jäi Jackin musertaminen nurkkaan kohdassa kun tuomarin keskittyminen on muualla ja Roderick Strong suoraan sanoen rusersi Evansin köysien väliin.
Ottelu loppui evansin tehtyä ensin Stomp kulmauksessa roikkuvalle Romerolle, Jonka jälkeen Ruckus hyppäsi voltin potkaisten roikkuvaa Rockya ja sen jälkeen Jack kiipesi köysille ja teki 2 voilttia ilmassa tippuen selälleen Romeron päälle.
***½

Main Event - Kevin Steen vs. Takeshi Morishima for the ROH Heavyweight title

Tämä ottelu oli omalta osaltani suuri yllättäjä. Odotin jotain kahden tähden luokkaa, mutta saimmekin päälle kolme. Ottelu perustui Steenin yrittämiseen kaataa Morishima ja teloa tämän jalka. Sekaan mahtui vielä voltteja ynnä muita Steenin temppuja. No Kevin onnistui telomaan Morishiman vasemman jalan, mutta vähän ajan päästä Takeshi oli jo pystyssä pidellen jalkaansa. Hän teloi Steenin ja iski tälle Big Bootin. Nyt tällä kertaa Steen pysyi pystyssä!
Myöhemmin El Generico saapui paikalle kannustamaan omiaan. Tässä vaiheessa oli arvattavissa, että jotain tapahtuu. Generico kehotti Steeniä kiipeämään köysille ja Kevin teki työtä käskettyä. Hän hyppäsi Swantonin ja tämän jälkeen vielä Frog Splashin, mutta Morishima ei suostunut luovuttamaan. Kevin yritti vielä kerran hypätä. Tällä kertaa Moonsaultia, mutta Takeshi väisti. yleisö yritti tsempata Steeniä huutamalla ''Ole'' jne.
Morishiman ollessa köysillä, loikkasi Kevin hänen seurakseen ja viskasi tämän Superplexillä alas, mutta Morishima nousi heti tämän jälkeen. Kevin yritti vielä selättää Spine Busterin jälkeen, mutta turhaan. Morishima iski Lariatin.
Tämän jälkeen jän yritti Tiger Suplexia? ja jälleen kerran Morishima oli vahvempi ja heitti Back Dropin. Tämän jälkeen hallitseva mestari tipahti perseelleen Steenin rinnuksille. Steenin spiritti ei riittänyt ja Clotheslinen jälkeen Takeshi iski Backdrop Driverin.
***½

Ottelun jälkeen Generico tuli tarjoamaan vettä Kevin Steenille ja Steen raivostuksissaan tönäisi tämän pois. Loppujenlopuksi Steen viskasi vedet El Genericon naamalle.

Todella hyvä ja yllättävä jakso! Klassikko ainesta Steenin ja Morishiman ottelussa ja vielä Austin Arieksen ja Bryan Danielsonin matsissa. Koko showlle annan tähdiksi kolme ja plussan päälle. Niin hyvä fiilis jäi näistä viimisistä otteluista.

Koska ROH on alkanut kiinnostamaan Austin Aireksen myötä, niin mistä pystyis kattomaan näitä jaksoja? Oon tällä hetkellä vaan vilkuillut niitä harvoja otteluita ROHista Youtubessa, mutta olisi kiva nähdä ihan kokonaisia jaksojakin...

Itsekyselin näitä samoja juttuja aijemmin. Osaan kysymyksistä, mitä nyt mielessäsi liikkuukin, löydät edellisiltä sivuilta. ROHilla ei ole säännöllistä ohjelma paikkaa vaan jaksoja on satunnaisesti pari kuukaudessa. Jaksot editoidaan rauhassa ennen kuin ne julkaistaan DVD'lle. Uusimpana esimerkkinä on tuo jakso jota kommentoin tänään aijemmin. Jakso on esitetty muutama kuukausi takaperin. Laillisesti voit seurata ROHia ostamalla DVD'n joka esitys kerran jälkeen, mutta laittomasti voit etsiä jaksot

Spoiler

www.pwtorrents.net tai www.xtremewrestlingtorrents.net tai muilta torrentti sivustoilta.

Jakson löytää yleensä muutamaa kuukauttaesitystä jäljessä. Ajan kohdan tietää joko itse selaamalla uusimmat ROH uppaukset ja myynnit tai sitten odottelemalla, että muut keskustelijat showtakommentoivat WA'han.

"Coca" kirjoitti:
Itsekyselin näitä samoja juttuja aijemmin. Osaan kysymyksistä, mitä nyt mielessäsi liikkuukin, löydät edellisiltä sivuilta. ROHilla ei ole säännöllistä ohjelma paikkaa vaan jaksoja on satunnaisesti pari kuukaudessa. Jaksot editoidaan rauhassa ennen kuin ne julkaistaan DVD'lle. Uusimpana esimerkkinä on tuo jakso jota kommentoin tänään aijemmin. Jakso on esitetty muutama kuukausi takaperin. Laillisesti voit seurata ROHia ostamalla DVD'n joka esitys kerran jälkeen, mutta laittomasti voit etsiä jaksot

Spoiler

www.pwtorrents.net tai www.xtremewrestlingtorrents.net tai muilta torrentti sivustoilta.

Jakson löytää yleensä muutamaa kuukauttaesitystä jäljessä. Ajan kohdan tietää joko itse selaamalla uusimmat ROH uppaukset ja myynnit tai sitten odottelemalla, että muut keskustelijat showtakommentoivat WA'han.

Itse en kutsuisi Ring Of Honorin tapahtumia jaksoiksi... mutta ihan miten vaan.

"Egomaniac" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:
Itsekyselin näitä samoja juttuja aijemmin. Osaan kysymyksistä, mitä nyt mielessäsi liikkuukin, löydät edellisiltä sivuilta. ROHilla ei ole säännöllistä ohjelma paikkaa vaan jaksoja on satunnaisesti pari kuukaudessa. Jaksot editoidaan rauhassa ennen kuin ne julkaistaan DVD'lle. Uusimpana esimerkkinä on tuo jakso jota kommentoin tänään aijemmin. Jakso on esitetty muutama kuukausi takaperin. Laillisesti voit seurata ROHia ostamalla DVD'n joka esitys kerran jälkeen, mutta laittomasti voit etsiä jaksot

Spoiler

www.pwtorrents.net tai www.xtremewrestlingtorrents.net tai muilta torrentti sivustoilta.

Jakson löytää yleensä muutamaa kuukauttaesitystä jäljessä. Ajan kohdan tietää joko itse selaamalla uusimmat ROH uppaukset ja myynnit tai sitten odottelemalla, että muut keskustelijat showtakommentoivat WA'han.

Itse en kutsuisi Ring Of Honorin tapahtumia jaksoiksi... mutta ihan miten vaan.

Mutta silti kaikki ymmärsivät pointtini ja ovat tyytyväisiä.

Pakko vähän kommentoida Cocan arvostelua. Mielipiteitähän nämä kaikki ovat, mutta muutama kohta meni kyllä yli ymmärryksen.

** Jayn ja Necron No-DQ:lle on suorastaan loukkaus kyseisiä painijoita kohtaan. Ottelu ei ehkä tarjonnut mitään uutta ja ennennäkemätöntä, mutta miehet saivat siirrettyä "vihansa" kotikatsomoon asti. Todella hyvä brawl, mutta hei tällänen se Necro Butcher on, tiedän ettei hänen tyylinsä toimi kaikille. Edes itse en ole Necron suurin fani, mutta kaksi tähteä tälle ottelulle on väärin. Itse antaisin sellaiset ***1/2.

"Coca" kirjoitti:
Main Event - Kevin Steen vs. Takeshi Morishima for the ROH Heavyweight title

Tämä ottelu oli omalta osaltani suuri yllättäjä. Odotin jotain kahden tähden luokkaa, mutta saimmekin päälle kolme

Mit.. mit.. mit.. MITÄ HELVETTIÄ?!?! Mr. Wrestling, Kevin Steen haastaa Morishiman, joka ei ole paininut ROH:ssa yhtään alle *** matsia, ja odotat noin ** koitosta . Lähes kaikki Morishiman mestaruudenpuolustukset noudattavat samaa kaavaa, mutta ovat siitä huolimatta, tai juuri siksi olleet viihdyttäviä. Morishimalla on takanaan loistava vuosi ROH:ssa ja hän on yksi tämänhetken parhaista brawlereista.

Danielson vs. Aries matsia hieman yliarvostit, kuten itsekin sanoit, mutta kyllähän se todella hyvä olikin. Täydet ***** pitäisi kuitenkin olla sen verran vaikea saavuttaa, että itse en ole antanut sitä millekkään tämän vuoden ottelulle. Kiva oli lukea tätä arvostelua, mutta sellainen pyyntö olisi että voisitko olla paljastamatta ottelun voittajaa ja muutenkin yrittää spoilata mahdollisimman vähän. Arvostelu joka paljastaa tulokset ei nimittäin välttämättä innostaisi ainakaan minua katsomaan kyseistä tapahtumaa. Kommentit ja arvostelut ovat aina mukavaa luettavaa, mutta mieluiten ilman spoilereita .

"Captain Charisma" kirjoitti:
Pakko vähän kommentoida Cocan arvostelua. Mielipiteitähän nämä kaikki ovat, mutta muutama kohta meni kyllä yli ymmärryksen.

** Jayn ja Necron No-DQ:lle on suorastaan loukkaus kyseisiä painijoita kohtaan. Ottelu ei ehkä tarjonnut mitään uutta ja ennennäkemätöntä, mutta miehet saivat siirrettyä "vihansa" kotikatsomoon asti. Todella hyvä brawl, mutta hei tällänen se Necro Butcher on, tiedän ettei hänen tyylinsä toimi kaikille. Edes itse en ole Necron suurin fani, mutta kaksi tähteä tälle ottelulle on väärin. Itse antaisin sellaiset ***1/2.

"Coca" kirjoitti:
Main Event - Kevin Steen vs. Takeshi Morishima for the ROH Heavyweight title

Tämä ottelu oli omalta osaltani suuri yllättäjä. Odotin jotain kahden tähden luokkaa, mutta saimmekin päälle kolme

Mit.. mit.. mit.. MITÄ h****ttiÄ?!?! Mr. Wrestling, Kevin Steen haastaa Morishiman, joka ei ole paininut ROH:ssa yhtään alle *** matsia, ja odotat noin ** koitosta . Lähes kaikki Morishiman mestaruudenpuolustukset noudattavat samaa kaavaa, mutta ovat siitä huolimatta, tai juuri siksi olleet viihdyttäviä. Morishimalla on takanaan loistava vuosi ROH:ssa ja hän on yksi tämänhetken parhaista brawlereista.

Danielson vs. Aries matsia hieman yliarvostit, kuten itsekin sanoit, mutta kyllähän se todella hyvä olikin. Täydet ***** pitäisi kuitenkin olla sen verran vaikea saavuttaa, että itse en ole antanut sitä millekkään tämän vuoden ottelulle. Kiva oli lukea tätä arvostelua, mutta sellainen pyyntö olisi että voisitko olla paljastamatta ottelun voittajaa ja muutenkin yrittää spoilata mahdollisimman vähän. Arvostelu joka paljastaa tulokset ei nimittäin välttämättä innostaisi ainakaan minua katsomaan kyseistä tapahtumaa. Kommentit ja arvostelut ovat aina mukavaa luettavaa, mutta mieluiten ilman spoilereita .

Ymmärrän tuskasi arvosteluani kohtaan, sillä en ole Kevin Steeniä nähnyt kunnolla toiminnassa hyppelemässä ja painimassa kunnolla. Mitä nyt pari Tag Team ottelua + Man Upin ladder. Morishimaltakaan en ole nähnyt kuin pari ottelua ja vauhti ja paini ei niissä ollut huipussaan. Hyviä otteluitahan nekin olivat, mutta antoivat jotenkin huonon vaikutelman Takeshista. Ja kun molemmat ovat kooltaan isoja ja kun oma kuvani miehistä oli väärä, en siksi osannut odottaa läheskään noin hyvää ottelua. Joka tapauksessa näimme todella hyvän väännön ja sehän riittää.

Briscoen ja Butcherin ''taistelusta'' sen verran, että kyseistä hardcorea näkee lähes joka viikko TNA'ssa, eikä tämä jaksanut innostaa yhtä paljon kuin olisi pitänyt. Pidän toki molemmista Briscoista, mutta Necro ei iske. Tällainen brawl sopii hänelle, mutta en pitänyt siitä juuri tässä showssa. Jonain toisena päivänä olisin arvostanut molempien miehien suorituksia suuresti, mutta en tällä kertaa. Päiväkysymys.

Sitten Arieksen ja Danielsonin otteluun. Pidän juuri tuollaisesta ottelutyylistä höystettynä pienillä powersuorituksilla ynnä muilla heitoilla aivan s**tanasti! Jos en olisi ollut noin tohkeissani, olisin antanut ottelulle jotain neljän tähden luokkaa. Hieman alle tai tasan. Viestissäni kuitenkin luki näin:

Liioittelen tähdet viiteen.

Viimeisimmässä blogauksessani tarkimmat lukijat saivat selville, että olen aikeissa katsoa jokaisen ROH-tapahtuman, joka on tähän mennessä ilmestynyt. Urakka lähti liikkeelle luonnollisesti vuodesta 2002, joka on nyt onnellisesti takana päin ja olen kirjoittamassa kyseisestä vuodesta pientä yhteenvetoa. Tämä on tarkoitettu niille, jotka ovat enemmän tai vähemmän kiinnostuneita ROH:sta ja haluavat tietää minkälaista menoa noin kuusi vuotta sitten nähtiin. Tämä on myös hyvä mahdollisuus minulle koota vähän ajatuksia, nostaa aktiivisuuttani ja saamaan ihmiset kiinnostumaan ehkä vähän enemmän ROH:sta. Tietenkin nämä asiat on aina parempi kokea oman television tai tietokoneen ruudulta kuin hikisestä kirjoituksestani, joten suosittelen tukemaan tämän hetken parasta painia tarjoavaa promootiota ja sijoittaa parikymmentä dollaria teitä kiinnostavaan tapahtumaan kuin tuhlata se rahamäärä karkkeihin ja limsaan. Muut hankintatavat ovat sitten täysin teidän vastuulla.

ROH 2002 - Spotfestien ja ylihypetyksen vuosi

Älkää antako otsikon hämätä, ihan näppärä vuosi tämä oli. Vuoden ja samalla koko ROH:n potkaisi käyntiin The Era of Honor Begins. Tapahtuma alkoi Da Hit Squadin yrityksillä saada katsojat tunnelmaan ja he tekivät visiittejä bussissa New Yorkista tulleiden fanien luona ja jonkun matkan päässä odottivat Bostonista asti vaivautuneet fanit. Monsta Mack ja Mafia vetivät ihan kiitettävän segmentin ja pian päästiin itse Murphy Recreational Centerille, jossa Christopher Street Connection teki sisääntuloa ja kehässä Buff E väitti, että ROH tarkoittaa todellisuudessa Ring of Homosexualsia. Da Hit Squad sai tarpeekseen ja tyhjensi kehän. Muuta mainittavaa olivat The Amazing Redin loistava ottelu Jay Briscoeta vastaan, Boogie Knightsien ja Natural Born Sinnersien ottelu, josta sai alkunsa The Carnage Crew ja pääottelu, jossa kohtasivat Low Ki, American Dragon ja Christopher Daniels. Tässä vaiheessa koin suuren herätyksen, ensimmäinen näkemäni ROH-ottelu oli nimittäin tämä. Etsin joskus vuosia sitten YouTubesta tai jostain muualta videoita Low Ki'stä ja tämä sitten sattui kohdalle. En tosin kiinnittänyt huomiota mikä promootio tämän järjesti, joten ROH sai luvan odottaa vielä jonkun aikaa. Seuraavaksi vuorossa oli Round Robin Challenge, jossa Low Ki, Dragon ja Daniels kohtasivat toisensa singles-otteluissa. Sen jälkeen tuli Night of Appreciation, joka pidettiin Eddy Guerreron kunniaksi. Ei muuta mainittavaa paitsi, että Daniels ja Donovan Morgan muodostivat The Prophecyn, joka nyt näin pähkinänkuoressa ei uskonut ROH:n luomaan Code of Honoriin.

Näiden kolmen tapahtuman jälkeen oli vuorossa Road to the Title, jossa nähtiin turnaus, jonka oman lohkonsa voittaneet ottelisivat toisiaan vastaan ja voittaja saa kunnian olla ensimmäinen ROH-mestari. Block A:n voitti Spanky, joka voitti tieltään Paul Londonin ja Jody Fleischin, Block B:n voittaja oli Christopher Daniels voitettuaan Scoot Andrewsin ja AJ Stylesin, Block C:stä jatkoon meni Doug Williams, joka peittosi Jay Briscoen ja American Dragonin ja Block D:n voittaja oli Low Ki, joka puolestaan voitti Prince Nanan ja The Amazing Redin. Lohkojensa voittajat kohtasivat toisensa Crowning a Champion-tapahtumassa 60 minuutin Iron Man-ottelussa. Jos onnistui saamaan vastustajansa selätetyksi tai taputtamaan mattoa sai kaksi pistettä mutta, jos itse joutui näiden uhriksi, menetti yhden pisteen. 60 minuuttia vedettiin kunnialla läpi vaikka kehässä olikin selostajien ja painijoiden mukaan reippaat 95 astetta. 60 minuuttia kilahtaessa kelloon lopputulokseksi jäi Christopher Daniels 2, Doug Williams -1, Low Ki 3, Spanky -1, joten Low Ki'stä tuli ensimmäinen ROH-mestari. Itse olin täysissä fiiliksissä ja tyytyväinen siihen, että ensimmäinen mestaruuskausi oli omistettu Code of Honorin kunnioittamiseen. Low Ki murtui takahuoneeseen päästyään ja kertoi omistaneensa voittonsa Russ Haasille.

Lopuista tapahtumista ei olekaan sen pahemmin sanottavaa kuin, että ROH valtasi Bostonin kuudennessa tapahtumassa ja siellä ottelivat muun muassa Briscoen veljekset toisiaan vastaan. Tähän perustuu ihan oma juonikuvionsa eli Mark oli kateellinen sille, että Jay oli täysi-ikäinen ja sai otella Pennsylvanian osavaltiossa, jossa ROH järjesti suurimman osan tapahtumistaan. Mark onnistui tämän ottelun voittamaan ja myöhemmin hän liittyi The Prophecyyn. Unscriptedissä tapahtui jokaiselle itseään kunnioittavalle ROH-fanille painajainen numero yksi, Xavier voitti ROH-mestaruuden Low Ki'ltä. Xavierin mikkitaidot ovat lähellä Bobby Lashleyn tasoa ja otteluissaan hän tappoi ainakin minut tylsyyteen. Xavier on ainoa ROH-mestari, jonka tunnistan oikeasti huonoksi. Onneksi The Prophecy lisäsi sentään edes vähän mielenkiintoa. Samaisessa tapahtumassa oli myös erittäin hyvä Street Fight-ottelu Paul Londonin ja Michael Shanen välillä ja CM Punk ja Colt Cabana tekivät myös nopean visiitin. Kehässä he tapasivat toisensa vasta Night of the Butcher-tapahtumassa, jonka nimestä voi päätellä, että itse Abdullah the Butcher otteli tuossa tapahtumassa. Vuosi loppui Final Battle 2002-tapahtumaan.

Sitten näin loppuun kommenttia ROH:n silloisista kommentaattoreista. Koskaan ei tullut sellaista paria vastaan, jonka molemmat puoliskot olisivat olleet huonoja, mutta ei siellä kertaakaan sitä toivottua hyvää paria ollut. Steve Corino piti ROH:n kommentaattoritiimiä pystyssä, jopa vaikeina Donnie B-aikoina, joka ei onneksi hirvittävän monta tapahtumaa ehtinyt selostaa, mutta hän onnistui silti botchaamaan yli sata liikkeen nimeä. Corino koitti aluksi korjata Donnie B:n virheitä, mutta ilmeisesti sitten kyllästyi. Corinon ja Donnie B:n jälkeen selostamoon astui itse Gabe Sapolsky, joka tunnetaan kommentaattorina ehkä paremmin nimellä Jimmy Bower, mutta näinä aikoina hänet tunnettiin Chris Loveynä. Vaikka Chris Lovey pelasti meidät Donnie B:ltä, emme säästyneet ylihypetykseltä, joka oli paikoitellen erittäin rasittavaa. Jokainen lopetusliike oli mukamas koko bisneksen paras ja he eivät ole tietenkään nähneet kenenkään siitä potkaisevan ulos. Myös jokaisesta tapahtumasta löytyi vähintään kaksi MOTYC:tä. Kyllä siellä oli todella hyviä otteluitakin mukana, mutta rajansa kaikella. Vuosi 2002 oli ROH:n osalta ihan mukiinmenevä. Olen ilmeisesti tekemässä samanlaista yhteenvetoa sitten, kun olen saanut katsottua ROH:n tapahtumat vuodelta 2003, mutta sitä saattekin odotella muutaman kuukauden. Sitä ennen olen kuitenkin tekemässä ROH:n neljännestä PPV:stä eli Undeniablesta arvostelua ja ajattelin myös Final Battle 2007:n arvostella.

Sillä välin saatte kuvitella mielessänne miltä näyttäisi "An overhead reverse forward face driver-type maneuver!" Taattua laatua Donnie B:ltä.

The Pay-Per-View & Video-On-Demand broadcast of “Undeniable” on Friday, January 18, 2008, via Dish Network, iN DEMAND, & TVN from the internationally-acclaimed Ring Of Honor (ROH), who also brought you “Respect Is Earned,” “Driven," & “Man-Up!” A free 10-minute preview of “Undeniable” can be experienced at www.ROHVideos.com, hosted by Larry Sweeney & Chris Hero.

Since the advent of its revered product, ROH has been inundated with rave reviews across-the-board. The Wrestling Observer Newsletter called “Man Up!,” “from a wrestling standpoint, up there with the best PPVs of all-time. Seriously.” Now, ROH ups the ante on its celebrated brand of Combat Art which utilizes elements of wrestling, mixed-martial arts, & aggression like you’ve never seen before to create its own niche in this depressed era of silly WWE storylines that turn off real wrestling fans and disenfranchised former fans.

- “Undeniable” is headlined by an ROH World Championship Title match between the champion, Japan’s Takeshi Morishima (who had shockingly won the belt by defeating Homicide in Philadelphia, PA on February 17, 2007, taking it home to Tokyo and defending it all over the world) & the challenger, Great Britain’s Nigel McGuinness.

- Also on the line is the ROH World Champion Tag Team belts, as worn by Jay & Mark Briscoe. They defend against the team of Davey Richards & Rocky Romero.

- Austin Aries faces former partner Roderick Strong in a Grudge Match.

- A wild six-man tag team bout pits Delirious, Kevin Steen, & El Generico against Adam Pierce, Brent Albright, & BJ Whitmer.

- Former ROH World Champion, Bryan “The American Dragon” Danielson squares off against Chris Hero.

- Sara Del Ray takes on Daizee Haze.

- In tag team action, the high-flying crowd-pleaser Jack Evans teams up with Ruckus to face Jimmy Jacobs & Tyler Black.

“There’s a reason this broadcast is called `Undeniable,’” says ROH owner Cary Silkin. “I don’t mind saying that our brand of wrestling, once experienced, is, indeed, undeniable. We have fine-tuned our broadcasts to the point where I’d put our presentation up against anybody in the world. The shows are so loaded, and the price is affordable. I dare anybody to put out this kind of action at these prices! The knowledgeable wrestling fan knows that Ring Of Honor brings the goods. It’s undeniable.”

“Over the past weeks and months,” adds Gelman, “the response from our valued cable and satellite partners has been nothing short of enthusiastic. As ROH continues to grab critical acclaim and put out the best product in ring sports today, these very partners have demonstrated their support through aggressive marketing and promotions. We’re proud of our growth to date and hold an optimistic outlook towards 2008.”

Ja tässä siis tämä Sweeneyn & Heron hostaama PPV Preview.
http://www.youtube.com/watch?v=tmqXi_g3Z7Y

Hyvin mielenkiintoiselta tämäkin PPV näyttää vaikka ME ei tietyistä syistä kiinnosta lähellekkään niin paljon kuin edellisen PPV:n. Aries vs. Strong sekä Danielson vs. Hero ovat kuitenkin hyvin mielenkiintoisia ja myös se on hienoa että tällä kertaa Sara Del Rey ja Daizee Haze pääsevät mukaan PPV:hen. "American Angel" ja The Haze voisivat nyt näyttää että myös naiset osaavat painia. Jonkunlaista arvostelua luvassa sitten kun tapahtuma on katsottu.

Some critics were sent advance screeners of ROH "Undeniable" and here is
what they have to say:

"Overall, once again, the company gives far more bang than you get for your buck. The top two matches...are worth the price of admission alone. Based on in-ring quality, ROH is already on top of the best PPV race for 2008." - Mike Johnson at PWInsider.com

"The wrestling, announcing and crowd reactions are great. The booking makes complete sense....the second half, has three long and very good
matches....far better from a wrestling standpoint than anybody else in North America is going to do...." - Dave Meltzer, 1/14/08 Wrestling Observer Newsletter

"(9.0)....I highly recommend this show. It was just plain fun to watch. I
wasn’t insulted by the booking one time and I was on the edge of my seat during the second hour of the show. Congratulations to ROH for bringing back pro wrestling as a sport." - Sean Radican at PWTorch.com

Don't take the journalists word for it, witness history for yourself when
Nigel McGuinness battles Takeshi Morishima for the ROH World Title in a
hard-hitting slugfest. This is a must see for any ROH or true pro wrestling fan. The lineup has it all from controversial characters to grudge matches to explosive action. Check out this lineup for ROH "Undeniable" on PPV at a low price:

ROH World Title Match
Takeshi Morishima vs. Nigel McGuinness

ROH World Tag Team Title Match
Jay & Mark Briscoe vs. Davey Richards & Rocky Romero

Grudge Match
Austin Aries vs. Roderick Strong

Six Man Tag Team Action
Kevin Steen, El Generico & Delirious vs. The Hangmen Three

Special Challenge Match
Bryan Danielson vs. Chris Hero

Women's Match
Sara Del Rey vs. Daizee Haze

Tag Team Attraction
Jack Evans & Ruckus vs. Jimmy Jacobs & Tyler Black

Plus more with all the stars of ROH!!! You'll see why its "Undeniable" that
you get the most action for your dollar with ROH PPV!!! Check out the debut
of ROH "Undeniable" this Friday night!!!

Eli eiköhän luvassa ole taas aivan mahtava PPV. Viimeistään nyt olisi jokaisen painifanin aika antaa ROH:lle mahdollisuus, sillä ei siinä ainakaan mitään häviä jos jättää yhden WWE:n viikottaisen pois ja katsoo Pohjois-Amerikan parasta painia tarjoavan promootion PPV:n.

Jonkin verran se aikaa vei, mutta nyt on PPV katsottu. Tässä nyt kävi vähän niin kun pelkäsin. 2h on liian vähän seitsemälle ottelulle ja sen takia ensimmäinen puolikas oli vain kelvollinen, toisen ollessa loistava.

1) Jack Evans & Ruckus vs. Jimmy Jacobs & Tyler Black
Kaksi tuoretta ja hyvin toimivaa joukkuetta vastakkain, mikäs sen parempaa.
Todella vauhdikas ja hyvä opener, joskin melko lyhyt, mutta eihän ensimmäisen ottelun pidäkkään mikään klassikko olla.
***

2) Sara Del Rey vs. Daizee Haze
Oltaisiin ihan hyvin voitu jättää pois koko PPV:stä..
-

3) Bryan Danielson vs. Chris Hero
Heron pelleily alkaa kyllästyttämään, yrittäisi painia välillä . Hero tekee itsensä naurettavaksi maailman parhaan painijan rinnalla, vaikka tosiasiassa on itsekin lähes samalla tasolla. Edes Danielson ei nyt kuitenkaan saanut pelle-Herosta irti huippumatsia, mutta kyllähän tämäkin ihan kiva vääntö silti oli. Hyvää toimintaa heti kun Hero aloittaa painimisen.
***

4) The Hangmen 3 vs. Steen, Generico & Delirious
Ennen ottelua hienoa mikkityöskentelyä Pearcelta. Itse ottelu oli ihan kelvollinen 6-man tag, mutta eipä siitä pahemmin mitään jäänyt mieleen.
**1/2

5) Austin Aries vs. Roderick Strong
Kaikinpuolin hieno ottelu, jonka tunnelmaa ei edes lopun botchi pilannut (hyvin selostajat paikkasivat sen). Aries nostaa jälleen osakkeita silmissäni. Miehellä on kyllä sellainen määrä karismaa että heikompaa voisi hirvittää .
****1/4

6) The Briscoes vs. No Remorse Corps
Tämä ei ollut ihan tavallinen sekopäinen Briscoes ottelu joka sopi tilanteeseen ihan hyvin. Perinteistä joukkuepainia kaikilla mausteilla. Loppu on tietysti jälleen yhtä hullunmyllyä ja se kruunaa muutenkin hienon joukkuematsin.
****

7) Takeshi Morishima vs. Nigel McGuinness
Shima työstää Nigelin kättä ettei tämä pystyisi tekemään Lariatia, mutta jotenkin koko käden työstäminen kuitenkin unohdetaan ottelun kuluessa..
Loppu oli jännittävää seurattavaa, muutamat no-sellaukset (FIGHTING SPIRIT!) sopivaan kohtaan, ja isoja liikkeitä vuoronperään. Ei yllä kahden edellisen matsin tasolle, mutta on silti tarinaltaan ja tunnelmaltaan kelpo ottelu.
***1/2

Kuten alussa mainitsin oli PPV:n toinen puolikas hienoa toimintaa ja se nostaakin Undeniablen varmasti ihan korkealle kun loppuvuodesta aletaan parhaita PPV:itä rankkaamaan.

Pakko todeta kuitenkin että...

DVD:t > PPV:t

Nyt olen odottanut jo todella pitkään. Seuraavakin jakso jo valmiiksi hommattu, mutta missä on vuoden 2007 Undeniable? Olen etsinyt kaikki paikat läpikotaisin ja CC'kin on jo sitä kerennyt kommentoimaan. Seikassa häiritsee varsinkin se, että nyt vuoden 2008 Undeniablea hypetetään ROH'n pääsivulla, netissä ja upitaan joka paikkaan. Olen jopa spoilaantunut

Spoiler

mestaruusvaihdoksesta

Survival of the Fittesin katsomisen aloittamisen takia. Onko siis välttämätöntä ostaa tämä episodi, vai saisiko sitä lainattua keneltäkään.

Spoiler

(Waretettua!)

"Coca" kirjoitti:
Nyt olen odottanut jo todella pitkään. Seuraavakin jakso jo valmiiksi hommattu, mutta missä on vuoden 2007 Undeniable? Olen etsinyt kaikki paikat läpikotaisin ja CC'kin on jo sitä kerennyt kommentoimaan. Seikassa häiritsee varsinkin se, että nyt vuoden 2008 Undeniablea hypetetään ROH'n pääsivulla, netissä ja upitaan joka paikkaan. Olen jopa spoilaantunut

Spoiler

mestaruusvaihdoksesta

Survival of the Fittesin katsomisen aloittamisen takia. Onko siis välttämätöntä ostaa tämä episodi, vai saisiko sitä lainattua keneltäkään.

Spoiler

(Waretettua!)

Tähän mennessä on ollut vain yksi Undeniable ja se oli juuri se, jonka Double C arvosteli. Tarkentaakseni, Undeniable nauhoitettiin jo 6. lokakuuta, mutta näki päivänvalon vasta tässä kuussa. Kieltämättä hieman monimutkaista, koska tapahtumat ja PPV:t eivät kulje tällä hetkellä käsi kädessä ja tuohon lisätään vielä muutaman kuukauden viive.

Oma arvosteluni Undeniablesta ilmestyy joko huomenna tai seuraavan viikon alussa.

1) Age of the Fall (Jimmy Jacobs & Tyler Black) vs. The Vulture Squad (Jack Evans & Ruckus)

Age of the Fall on kiinnostava stable, anteeksi, vallankumous. Jokainen henkilö hoitaa hommansa hyvin ja korvaavat toistensa heikkoudet. The Vulture Squad on myös kiinnostava tapaus vaikka stablen kolmas henkilö Jigsaw hieman laskee pisteitä. Jigsaw ei ole missään tapauksessa huono, mutta hänen tilallansa olisin mielummin katsonut esimerkiksi Human Tornadoa, joka olisi toiminut parittaja-gimmickinsä avulla loistavasti wannabe-Eminemin ja suklaakorppikotkan kanssa. Itse ottelu oli hyvä ja vauhdikas vaikka pituutta olisin kaivannut ehkä hieman enemmän. Hyvä näytös kuitenkin molemmilta ja onnistui siinä missä sen pitikin.
**½

2) Sara Del Rey vs. Daizee Haze

PPV:n suurin pettymys Tank Tolandin puuttumisen ohella. Odotin tästä oikeasti hyvää naisten ottelua ja ROH:n tilaisuutta näyttää miten hyvällä mallilla naisten paini on siellä. Aivan liian lyhyt ottelu arvosteltavaksi, toivottavasti seuraavassa naisten ottelussa, joka päätetään näyttää PPV:ssä, panostetaan kunnolla. Ei tässäkään ottelussa ollut oikeastaan muuta vialla kuin lyhyys.
N/A

3) Chris Hero vs. Bryan Danielson
Täytyy antaa pieni maininta Chris Heron nykyiselle gimmickille. Hero, kun hän painii tosissaan ja pistää kaiken peliin, hän on yksi maailman parhaimmista painijoista. Nykyinen gimmick syö otteluiden laadusta paljon pois, mutta täytyy antaa Gabelle pisteet siitä, että hän ei ole onnistunut tuhoamaan Heroa kokonaan vaan saanut hänestä loistavan huumorihahmon, joita tarvitaan aina vähintään yksi. Tätä ottelua ei turhaan kutsuta unelmaotteluksi ja sitä se olisi voinut olla ilman Heron nykyistä gimmickiä. Hero veti kuitenkin roolinsa hyvin ja Sweeney oli mahtava kehän laidalla, kuten aina. “You’re going to get your fucking head kicked in”-chantin alkaessa Hero pisti Bobby Cruisen tekemään ilmoituksen hänen puolestaan ja sanomaan, että se on vain "purely speculation” ja Heron pilkattua Danielsonin käyttämää silmälappua oli ottelu pelastettu ainakin Heron osalta. Hyvä ottelu nostamaan Heron heel-arvoa ja Danielsonin overiutta.
***

4) Kevin Steen, El Generico & Delirious vs. The Hangm3n (Adam Pearce, BJ Whitmer & Brent Albright)

Ennen ottelua Adam Pearce pyysi Kevin Steeniä liittymään Pimeälle puolelle. Tuosta olisi puuttunut vain Pearcen suusta kuultu "I'm your father" ja vuoden promo olisi ollut tuossa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan Pearce yritti saada Steeniä vakuuttumaan siitä, että El Generico oli syynä siihen, ettei hänellä ollut kultaa vyötärönsä ympärillä. Steenillä oli tilaisuus liittyä The Hangm3niin ja tehdä siitä The Hangm4n, mutta hän päätti valita vanhan partnerinsa heidän sijaan. Pearcen promo oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä, tälläsiä saisi olla vaikka joka tapahtumassa. Ottelu oli melko perus kuuden miehen tag-ottelu, joka ei maailmaa mullistanut millään tavalla. Hyvä startti Steenericon, Deliriousin ja The Hangm3nin feudille.
**¾

5) Roderick Strong vs. Austin Aries

Tältä ottelulta odotin eniten ja oli ehdottomasti odotuksen arvoinen. Alussa nähtiin hyvää atleettista painia ja Grudge-ottelun tunnelma piti jännitystä yllä. Tätä ottelua varten kannattaa pitää mielessä, että molemmat heistä olivat osa samaa Generation Next-stablea ja he olivat ROH:n joukkuemestareita yhdeksän kuukautta. Feudin juuret ovat siis huomattavasti syvemmällä kuin Fifth Year Festival: New York. Ottelusta jäi parhaiten mieleen Ariesin brutaali potku Strongin kalloon ja Brainbuster läpi pöydän, josta se meni kirjaimellisesti palasiksi. Vaikka lopetus osittain botchattiin, Dave Prazak paikkasi sen täydellisesti, eikä latistanut tunnelmaa yhtään. Viimeistään tuon jälkeen olen alkanut pitämään Prazakia ylivoimaisesti tämän hetken parhaimpana selostajana. Prazak tietää mistä puhuu, osaa liikkeiden nimet, heittää sujuvaa läppää, eikä jää botchien jälkeen hiljaiseksi kuin hänen omaisensa olisi kuollut.
****¼

6) ROH World Tag Team Title Match: Jay & Mark Briscoe © vs. No Remorse Corps (Davey Richards & Rocky Romero)

Perinteinen joukkueottelu, jossa on mukana Briscoet. Älytön spottihuoraaminen ja sekopäisyys jätettiin tällä kertaa taka-alalle vaikka mukana oli liikkeitä, joiden merkitys jäi vähän hämäräksi. Loistava ottelu alusta loppuun, mieleen jäi erityisesti Markin kung fu-liikkeet, missile dropkick Romerolle ja Ace Crusher Richardsille. Tässä ottelussa huomasin myös miten paljon Mark on muuttunut sitten vuoden 2002 ja 2003. Mark oli huomattavasti enemmän veljensä kaltainen ja paini oikeastaan hyvin, eikä hänen tarvinnut edes tehdä yli kymmenen kuolemaa uhmaavaa spottia. Lopussa meno muuttui hullummaksi ja yleisö kävi kuumana, joka on aina plussaa. Kokonaisuudessaan loistava ottelu.
****

7) ROH World Title Match: Takeshi Morishima © vs. Nigel McGuinness

Kauan tätä tarvi odottaa ja kyllä sitä sitten kannatti odotella. Morishima työsti Nigelin kättä ottelun alussa, mutta se sitten unohtui ottelun etenemisen myötä, joka on ollut melko tuttu näky Morishiman mestaruusotteluissa. Menoa se ei kuitenkaan paljoa haitannut tai ainakaan Nigelin Lariat-spammia se ei todellakaan haitannut yhtään. Mahtoikohan rikkoa Honor Nationin Lariat-ennätyksen? En tiedä, enkä viitsi nyt tarkistaa. Ottelu oli oikeastaan pelkkien isojen liikkeiden tekemistä ja taisteluhengen ylläpitämistä ja se erosi bookkaukseltaan paljon kahteen viimeiseen otteluun verrattuna, joka piti oudolla tavalla katseen kiinni ruudussa. Viimein Nigel iskee Jawbreaker Lariatin ja Morishima pysyy kanveesissa kolmoseen asti ja näin meillä on uusi mestari. Toivotaan, että Nigel pitää mestaruuskaudella Lariatit edes hieman kurissa.
***¾

Loistava PPV, kiitos toisen puoliskon. Heikkouksia oli paikoitellen, kuten alkupään otteluiden lyhyys ja Tank Tolandin puuttuminen. Seuraava PPV Rising Above kuulostaa lupaavalta, siellä nähdään muun muassa Austin Arieksen ja Nigel McGuinnessin mestaruusottelu, joka kuulemma ylitti tämän PPV:n Arieksen ja Strongin mittelön.

Lauantai-aamupäivä, ei kiire minnekään ja ROH:n viimeisin PPV, Undeniable. Ei yhtään hullumpi setti.

Seuraavat kommentit ovat sitten aika lailla "uuden katsojan" kirjoittamia, eli voi olla että en osaa esimerkiksi ottaa ottelun taustoja kovinkaan hyvin huomioon. Takana Man Up PPV sekä n. "5 ottelua per vuosi" tahti vuodesta 2004 lähtien.

1) Jack Evans & Ruckus vs. Jimmy Jacobs & Tyler Black
Juuri sellainen kuin openerin kuuluukin olla. Ainakin minut tämä sai heti oikeaan fiilikseen ja odottamaan innolla loppu-PPV:tä. Kauemminkin tätä olisi kelvannut katsoa, mutta ottaen huomioon otteluiden ja ajan määrän oli tämä kestoltaan juuri sopiva.
***

2) Sara Del Rey vs. Daizee Haze
"Tämähän on oikein mukiinmenevää painia" -> se loppui. Mainio lyhyeksi showcaseksi naisten taidoista, mutta kuten jo aiemmin sanottu PPV:n rakenteeseen olisi sopinut paremmin joko pidempi ottelu tai sitten tämän kokonaan pois jättäminen.

3) Bryan Danielson vs. Chris Hero
Sanokaa mitä sanotte, mutta minuun tuo Heron gimmick iskee kyllä täysillä. Kaiken lisäksi mies pystyy vaihtelemaan sulavasti tuon hölmöilyn ja aggressiivisen otteen välillä, eli Hero ei gimmickistään huolimatta näytä heikolta. Ja Danielsonia vastaan nyt tuskin kukaan pystyy painimaan huonoa ottelua. Upposi.
***½

4) The Hangmen 3 vs. Steen, Generico & Delirious
Alun segment oli todella laadukas, kun taas itse ottelu jäi pahasti sen varjoon. Ainut PPV:n matseista joka ei pitänyt jatkuvasti otteessaan, ja samalla siis myös illan heikoin ottelu.
**

5) Austin Aries vs. Roderick Strong
Nopeasti äskeisen jälkeen tilanne kuitenkin korjattiin. Huhhuh mikä ottelu! Juuri tällaista tavaraa sopisi odottaa esimerkiksi TNA:n X Division mestaruusotteluilta. Minulla ei ole tästä mitään pahaa sanottavaa. Ylivoimaisesti alkuvuoden paras ottelu (niin, kuinka sen ajankohdan nyt ottaa) ja samalla MOTN.
****½

6) The Briscoes vs. No Remorse Corps
Malliesimerkki hyvästä tag team ottelusta. Sopivassa suhteessa perinteistä joukkuepainia ja spottailua. Tykkäsin, taas.
****

7) Takeshi Morishima vs. Nigel McGuinness
Noh, sitten olikin luvassa illan suurin pettymys, vaikken tältä suurempia edes odottanut. Lähtökohtaisesti en kauheasti pitänyt kummastakaan ottelijasta, eikä tämäkään onnistunut tajuntaa räjäyttämään. Tosin Morishimasta sain nyt vähän monipuolisemman kuvan. Sen sijaan Nigelistä minulla on edelleen "paljon melua tyhjästä" kuva, eikä tämä typerästi miljoonalle lariat-yritykselle rakennettu ottelu osakkeita nostanut. Kaiken lisäksi se käden telominen unohdettiin kokonaan. Toivottavasti seuraava ME ottelu Ariesta vastaan on parempi.
**½

Kokonaisuutena hyvä PPV, joskin ME söi PPV:n jälkeistä fiilistä melkoisesti. Innolla kuitenkin odotan jatkoa.

Sain viimeinkin katsottua Ring Of Honor - Undeniablen. Show ei ollut samaa tasoa kuin monet muut ovat tässä 2007- vuoden aikana ollut, mutta ei tätä voi missään nimessä huonoksi episodiksikaan sanoa.

Openerina toimi pienten hypetysten ja promotteluiden jälkeinen Tag Team- ottelu Jack Evans & Ruckus vs. The Age Of Fall.

Vauhtia ei ainakaan tästä ottelusta puuttunut, joka mahdollisti Ruckuksen ja Evansi taitojen esittelyn todella hyvin. Myös Age of Fall pääsi näyttämään kyntensä iskemällä nättejä yhteispelillä iskettyjä liikkeitä ja -sarjoja. Hyvinä esimerkkeinä lennokkaista ja nopeista liikkeistä näimme Jack Evansin erilaiset hypyt ja luchaliikkeet. Myös nopeasta ja yllättävästä liikkeesta puhumme, kun Ruckus iski Swinning Neckbreackerin kuin tyhjästä.
Age Of Fallilta ensiluokkaisina suorituksina olivat esimerkiksi Double Dropkick kulmauksessa roikkuvalle Ruckukselle tai Jimmy Jacobsin Power Bomb Evansille turva-aitaa päin.

Molemmat joukkueet osaavat hyödyllistää teknistä osaamistaa todella laajalla alueella mukaanlukien High Flyingin, heittelyn ja erilaisen lukkopainin, jotka yhdistämällä saadaan aikaiseksi todella mahtavia otteluita uskomattomien ROH-atleettien kesken.

Seuraavaksi olikin Chris Hero ja kumppanit kehän keskellä hypettämässä maailman parhaaksi naispainijaksi haluavaa Sara Del Reytä. Hän otteli singles ottelussa Daizee Hazea vastaan ja kyseiset naiset saivat pystyyn hyvin lyhyen, mutta ytimekkään taitopaini ottelun, joka valitettavasti keskittyi taustalla tapahtuvaan Chri Hero vs. Claudio Castagnoli temmellykseen. Claudio saapui ringstagelle kesken ottelun ja ensitöikseen alkoi mätkimään Team Chrisiä.

Chris Hero vs. Bryan Danielson.
Molemmat painijat kuuluvat ehdottomalle suosikkilistalleni osaamisiensa perusteella. Herolla kuitenkin todella suurena vaikuttajana on hänen mahtava heelmäinen käytöksensä ja gimmick, joka on edelleenkin vanha tuttu ylimielinen urheilija, jolla on halu todistaa osaamisensa. Näitä osaamisen heruttelukykyjään Chris pääsi näyttämään heti ottelun alussa loikkimalle suuntaan jos toiseen Danielsonin katsellessa vierestä.

Ottelu itse ei ollut normaalia tekniikkapainiottelua tasoltaan korkeammalla, sillä tunnelmaa ei ollut lähes piiruakaan sen vertaa, mitä olisi tarvittu. Myös Danielsonilta on nähty paljon parempia näyttöjä ja kun vastassa on vielä taidokas ja urheilullinen Chris Hero, ei ottelun tason pitäisi ihan noin alhainen olla.

Pienen huuman edellisen ottelun jäljiltä saatua päälle, oli aika tuoda Kevin Steen piinapenkkiin. Hänen olisi pitänyt Hangmen 3'n mukaan lyödä entiseltä joukkuetoveriltansa El Genericolta vintti pimeäksi, mutta Steen ei jättänyt ystäväänsä, vaan näytti että joukkue on yhä kasassa ryhtyen yksi kapinaan stablea vastaan. Pian apuun riensi myös Delirious, jonka avulla pystyyn saatiin kelpo 6-man Tag Team Match.

En tätäkään ottelua lähtisi heikoksi kutsumaan, mutta en kyllä kehuskelisikaan hirveästi. Vaikka tasoa pidettiin yllä erilaisilla spoteilla ja heitoilla, oli silti tämä hiukan keskitasoa alempana oleva ottelu muiden seassa. Steen ja Generico kyllä pelasivat nätisti yhteen ja voittaja oli yllättävä. Tuollaisen segmentin jälkeen olisi voinut lyödä aika paljonkin vetoa lennokkaamman joukkueen puolesta.

Nyt alkoi sitten vihdoinkin meno pyöriä kunnolla, kun Austin Aries ja Roderick Strong pääsivät ottamaan mittaa toisistaan. Alkumeininki ei ollut välttämättä mieleeni, mutta meno vain parani koko ajan loppua kohti mennessä. Ensimmäinen tikki oli varmaankin Backdrop köysien päällä. Sitten mahtavia ja tunnelmakkaita tilanteita oli jo todella paljon, mutta lopetus oli kerrassaan mahtava - Brainbuster kehän ulkopuolella olevan pöydän päälle ja 450 Splash Kurt Anglemaisesti polvien kanssa hoisi tehtävänsä. Paras ottelu vähään aikaan!

Briscoet kohtasivat seuraavassa hikisessä tag team väännössä Rocky Romeron ja Davey Richardsin
Molemmat tiimit ovat kyllä tag team divareiden parhaimmistoa, mutta Briscoet ovat aatelistoa ja omasta mielestäni veljekset ovat jopa parhaat koko maailmassa. Tag Team työskentely on todella sujuvaa ja heillä on kokemusta yhdessä. Molemmat ovat taitavia myös yksilöinä monilla painityyleillä brawlauksen mukaanlukien.

Matsi oli sekoitusta mahtavasta joukkuetyöskentelystä kuin myös yksin sooloilemisesta, sekä pienestä spottailusta sopivissa määrin. Jokainen osaanottaja näytti meille todella mahtavia suorituksia ja vyöt meinasivat kertaalleen vaihtaa omistajaa. Todella hyvä ottelu ennen odotettua Takeshi Morishiman ja Nigel McGuinnesin ottelua, joka oli seuraavaksi!

Mielipiteensä kullakin, mutta minusta tämä oli sekä tunnelmaltaa, että painiltaan hyvä ottelu alusta loppuun. Lariatin huorausta oli tietysti liikaa, mutta kaikki muu oli kaikinpuolin hyvää. Morishima perusti taktiikkansa käsien murjomiseen eliminoidakseen Lariatin käytön. Haave tästä kuitenkin painui unholaan käden iskeydyttyä joka kerta leukaperiin.

Positiivisen hyvä tunne jäi päälle tämän Ring Of Honorin episodin jälkeen ja hyvä meno sen kun vain jatkuu ROHin puolelta...

Itse olen löytänyt ROH:in vasta vähän aikaa sitten, mutta tarkoitus olisi alkaa katsoa sitä enemmänkin. Voisitteko viisaampina ja kokeneempina kertoa joitakin must-see PPV:ita, showta ja otteluita? Tähän mennessä olen nähnyt paljon matseja Bryan Danielsonilta ja KENTA sekä Austin Aries ovat miellyttäneet silmää.

"meredith" kirjoitti:
Itse olen löytänyt ROH:in vasta vähän aikaa sitten, mutta tarkoitus olisi alkaa katsoa sitä enemmänkin. Voisitteko viisaampina ja kokeneempina kertoa joitakin must-see PPV:ita ja otteluita? Tähän mennessä olen nähnyt paljon matseja Bryan Danielsonilta ja KENTA sekä Austin Aries ovat miellyttäneet silmää.

PPV:itä ROH on lähettänyt vasta kolme (eiköhän CC pian korjaa mikäli meni lukumäärä väärin), jotka ovat olleet Driven, Man Up sekä Undeniable. Noista kaikki ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia.

Otteluita... noh, jos nyt lähdetään ihan firman historiasta liikkeelle niin Samoa Joen ja CM Punkin ottelusarja sekä Samoa Joe vs. Kenta Kobashi tulee mieleen sellaisista itse katsomistani huippuhetkistä.

Muut huippushowt ja -ottelut listannee tähän Captain Charisma ja/tai Machete (tulee muuten pitkä lista), mutta tuossa pitäisi riittää katsomista ainakin näin aluksi.