Foorumiarkisto

Elikkäs elikkäs..

Mitä paintyylia suositte?

Onko kenties Old School ja voimamörssäys se joka saa pysymään teidät penkissä matsin aikana?
Vai onko kenties Benoit/Angle tyyppiset heitto ja lukko koneet enemmän teidän tyyliänne?
Vai tykkäättekö sellaisista hyppypavuista kuten RVD ja Mysterio?
Vai onko teidän tyylinne kenties sekoitus näitä kaikkia tai vain osaa näistä?

[Ihan vain varmuuden varalta laitan tähän tyylien "oikeat" nimet: Old School/Power/Brawl, Teknikaalinen, Nopea/High flying]

Itse suosin tälläista tekniikka-nopeus yhdistelmää.
Parhaana esimerkkinä tästä olisi varmaan Chris Jericho.
Hänessä esiintyy oikeastaan kaikki puolet jollakin tasolla.
En jaksa katsoa tylsää ja kankeaa brawlausta kovin kauaa...
En jaksa katsoa Kurtin ja Benoitin 10 minuutin tenkniikka vääntöä myöskään...
Myös tuollaiseen high flying tyyppiseen painiin tuskastuu jonkun ajan kuluttua...
Siispä yhdistämällä näitä vaihtoehtoja mielenkiintoni pysyy suht.koht. raiteillaan.

Nyt on teidän vuoronne puhua kansa...

Kyllä minullakin tuo painityyli kallistuu Jerichon puoleen. Jerichossa yhdistyy hyvä brawl, keskinkertainen mattopaini, hyvä high-flying ja heel-kaudellaan hän osasi rule breakerin roolin (eg. Royal Rumble 2002).
Jos painija käyttää yhtä ja samaa tyyliä vuodesta toiseen, niin siihen helposti kyllästyy.

Jos nyt kumminkin täytyy valita jokin painityyli, niin valitsen mattopainin. Se on loistavaa tekniikkapainia jossa tarvitaan muutakin kuin pelkkää lihasvoimaa. Ja yhtenä syynä on se, että olen submission-finishereiden harras ihailija. Kun Bret Hart kiskaisee Sharpshooterin käyntiin on yleensä vain ajan kysymys millon vastustaja luovuttaa. Ei tosin aina.

Lyhyesti siis: Jericho + Bret Hart + Owen Hart + Kurt Angle = ehdottomasti paras tyyli.

Striker/brawler/submission eli siis jotain hossahtavaa mäiskintää pienellä möyrinnällä höystettynä.

Pidän ehkä eninten sopivasta sekoituksesta erityyppisiä painijoita.
Mielestäni painijan pitää olla taidokas, joka osaa erillaisia sidontoja sekä näyttäviä paini liikkeitä. Mutta sitten painijalla pitää olla voimaa sopivan paljon sekä olisi hyvä, jos uskoiltaisi otta joitain näyttäviä bumppeja. Kokoa olisi hyvä olla noin reilu 100kg sillä hirveän isoilla painjoilla tulee sitten jo koko esteeksi joiden liikkeiden suorittamiseen. Painijalla olisi hyvä olla myös muutama high flyer liike joka tuo matsiin helpolla nopeiden tunteen. Sitten pidän myös, jos pystyy tekemään joitain power-liikkeitä kuten, vaikka powerbomp
Painijan pitää osata ottaa myös yleisö huomioon, jotta saataisiin tunnelmaa matsiin loistava esimerkki tällaisesta on Hulk Hogan, koska hän saa jo pelkällä läsnä olollaan tunnelmaa.

Eli lyhyesti Hooganin, Jerichon, Benoitin, Angelin, Bret Hartin, Jeff Hardyn ja Mikc Foleyn sekoitus jossa on vielä ehlä hiukan Shawn Michaelsia.

Kaikki on ihan yhtä hyviä, jos painija osaa sen hyvin.

Kyllä minä tykkään isoista painijoista, niin kuin Kane ja Undertaker, mutta on nämä 'hyppypavutkin' hyviä, niin kuin Rey Mysterio ja RVD. Riippuu vähän painijoista, mattopainista en tykkää, koska se on minusta niin tylsän näköistä, semmoiset ilmavat liikkeet ovat minusta hyviä, niin kuin Rey Mysterion ja RVD 'n liikkeet.

Minustakin Chris Jerichossa on sitä jotakin. Osaa painia 'tavallista' painia, osaa mattopainia, osaa tehdä kaikenlaisia lukituksia. Siinä on minusta juuri ne aineet jolla pääsee pitkälle minun listallani. Jerichon matseja on aina kiva katsoa, kun ne ei ole ikinä tylsiä, ja muutenkin niissä tehdään paljon liikkeitä.

Minuun iskee vähän kaikki painityylit, mutta "hyppypavut" jostain syystä vähiten. Anglen lukko, tekniikka ja heitto paini on mieleen, mutta Triple H:n brawlit menevät myös. Tyylillä ei niin väliä kunhan on taitava painimaan.
Usein myös promotustaidot ovat ihan yhtä tärkeät, jopa joskus tärkeämmät kuin painitaidot. Heidenreich on jo aika hyvä promoamaan, mutta kehässä vielä raakile. Silti herraa katselee ihan mielellään. Sama pätee Carlitoon, hänen painitaidoistaan on aika vaikea sanoa mitään kun vielä ole kunnon matsia nähty. Ihan hyvältä vaikuttaa.

Bottomline America: The Champion on painityylien suhteen kaikkiruokainen.

Minun mielestä tekniikka pelleilyä on aivan liikaa ja kun katsoo Kid Kashin matseja voi sanoa ennen matsia kymmenen hyppyä. Nykyään paini menee tämmöseksi tekniikka pelleilyksi.esim. Brian Kedrick(miten lie kirjotetaan) Paul London, Carlito, jne.. liian paljon saman tyyppisiä. Pidän Shelton Benjaminin paini tyylistä, koska se sisältää kaikkea, paitsi Carlitoa vastaan matsit oli pelkkää sunset flippiä vuoron perään

"Miccelsson" kirjoitti:
Minun mielestä tekniikka pelleilyä on aivan liikaa ja kun katsoo Kid Kashin matseja voi sanoa ennen matsia kymmenen hyppyä. Nykyään paini menee tämmöseksi tekniikka pelleilyksi.esim. Brian Kedrick(miten lie kirjotetaan) Paul London, Carlito, jne.. liian paljon saman tyyppisiä. Pidän Shelton Benjaminin paini tyylistä, koska se sisältää kaikkea, paitsi Carlitoa vastaan matsit oli pelkkää sunset flippiä vuoron perään

Onkos Booker T:n ja Ric Flairin ottelut samantyyppisiä.

Highflying vai mörssärit? Vastaus on: molemmat= TNA= Monty Brown, Abyss ja Matt Bentley esimerkiksi.

Vastaukseni on X-Division.

Kyllä, suosikkipainityylini on spottihoroilu yhdistettynä teknisiin elementteihin, joilla ei kuitenkaan yleensä ole ottelun pääpaino. Hyvänä esimerkkinä Danielsin TNA ottelut.

Pidän painista(oho) ja tarkoitan sillä Tekniikkapainin ja Brawlin sopivaa yhdistelmää. Spottihuorailua en paini-mielessä katso. Hienoa akrobatiaahan se on, mutta painia ei kyllä minun mielestäni. Tietenkin matseissa saa spotteja olla, mutta yksi tai kaksi, pidemmissä matseissa enemmänkin. Ja tietyt high-flying liikkeetkin menevät, koska ovat aidon oloisia, mutta jotkut spottiloikat ovat niin naurettavia, etten edes mielikuvitusta käyttäen kykyene kuvittelemaan, miten ne todellisuudessa mukamas ovat toimivinaan.

Painija parhaimmillaan olisi sellainen, joka pystyisi toimimaan kehässä mahdollisemman monipuolisesti. Eli brawler, technical ja highflyer yhdessä.

No tuollaisia kasvaa melko vähän puissa.

Kenta Kobashi tyylinen vääntö on se joka saa minut syttymään. Ja kyllähän nuo lentelijät vievät perjaatteessa kenet tahansa mukanaan, mutta Kobashin tyyli kaikkea sitä, mistä minä pidän.

Kurt Anglen painitapa on mieleeni. Sidonta- ja heittoliikkeet ovat aina kiehtoneet vapaapainissa, koska niissä tarvii enemmänkin, kuin lihasvoimaa. Painitapa on paras, jos sitä kantaa tekninen painija, kuten Kurt Angle, joka on tässä tapauksessa paras esimerkki.

Voimaan painottuvasta painitavasta en pidä, koska se ei ole monipuolista ja seisaltaan painiminen, josta en sen suuremmin pidä, on liian suuressa arvossa tässä. Tässä painitavassa painotutaan murskaamiseen voimien avulla, joka on tehokasta, mutta liian yksipuolista. Seisaltaan painiminenkin on liian suuressa arvossa tässä, josta en pidä.

Ric Flairin tapa otella on mieleeni, niin henkinen ottelutapa, että painitapa. Ric Flairin pitkäaikainen kokemus on suuntaa-antava lippulaiva ja karismaa häneltä ei puutu. Ric Flair osaa pitää katsomotunnelmaa korkealla ja mies on erittäin tekninen painija ikäisekseen. Hänen perusiskunsa toistuvat ottelusta toiseen, mutta tämä painija osaa hommansa ja häneen en ikinä kyllästy.

HBK:n painityyli on mielestäni mukavaa katsottavaa. Hän osaa jonkin verran jokaista aluetta. Hän osaa ottaa myös bumppia ihan kunnolla. Lisäksi hän tempaa yleisön esiintymisellään mahtavasti mukaan.
Big Shown tyyli on myös hyvä. Hänellä on voimaa ja kokoa paljon. Lisäksi osaa näytellä todella hyvin rooliaan. Joskus kun vihainen jätti herää, niin hän niputtaa koko porukan kasaan todella näyttävästi.
Hulk Hogan on sitten showmies numero 1. Hän pitää yleisöön koko ajan suurta kontaktia yllä. Vaikka hän on kankea(ainakin nykyisin) brawleri, hän osaa viihdyttää ja pitää yleisön koko ajan mukana. Vaikka ottelun tempo on hidasta, tunnelma on katossa koko ajan.

Siinä on kolme suhteellisen erilaista kaveria, mutta jokaisella on ainakin yksi hyvä puoli: tunnelman luominen, joka minusta on ehkä tärkeintä.

Ric Flair osaa myös pitää tunnelmaa yllä, mutta hän ei kuulu kärkisuosikkeihini.

EDIT: Tarkoitan siis sitä, että painityylillä ei ole niin suurta merkitystä minusta kuin tunnelmalla. Painityyleistä lähinnä semmonen brawlaus lisättynä heitoilla on minun mieleen.

Vähän brawlia, paljon heittoja ja spotteja + tekniikkapainia = paras yhdistelmä minulle. Näissäkin on tietysti poikkeuksia, mutta nimet Kurt Angle, Chris Benoit, AJ Styles, Christopher Daniels ja Samoa Joe riittävät varmaan kertomaan mistä painista pidän eniten.

Joskus myös ison miesten mörssäys menee, mutta en siitä ole niin järin innostunut. Pelkästään spottailuun tarkoitetut matsit ovat myös mukavaa katsottavaa, esimerkkinä ROH:ssa olevat 6 miehen matsit. Mutta ei sitäkään liikaa, se on vain kivaa vaihtelua.

Tässä muutamia "monipuolisia" painijoita:

HBK on sekoitus noita kaikkia. Vaikkakin yleensä vain hakkaa toista, mutta loppupuolella lähtee ihan komeita heittoja ja monesti diving elbowkin. Parhaina vuosinaan myös moonsault.

Latino Heatistä löytyi selvästi kaikki kolme puolta. "Three Amigos", Lasso From El Paso ja Frogsplash. Brawlausta tyyleistä melko vähän.

Angle on yksi suosikeistani. Paras puoli hänessä on omasta mielestäni komeat heitot: Angle Slam, Belly To Belly Suplex, German Suplex... kyllä niitä löytyy.

Hankala kysymys. Kyllähän se noita kaikkia yhdessä taitaa olla. Harvemmin ne kyllä samaan painijaan mahtuu.

Mutta juuri lempipainijoistani löytyy tyyppejä, jotka ovat tällä voimapuolella ja sitä on ilo katsella.
Hyppijät ovat myös loistavia. Sitä vasta ilo onkin katsella, kun ei koskaan tiedä miten he yllättävät.

Oikeastaan juuri nämä mattopainijat ovat sellaisia, joita ei niin paljon jaksa katsoa. Angle ja Benoit esim. molemmat hienoja/hyviä painijoita, mutta matolla kieriskely ja lukot eivät aina iske. Toisaalta lukoissa on se, että jännättään, että luovuttaako se nyt vai.

Eli mieluiten siis painija, joka kykenee niin monenmoisiin suorituksiin.

Koska en WWEtä niinkään painin takia katso, kyllä sitäkin mielellään kattoo, jos on painijat valittu oikein. Pidän ison kokoisista miehistä kehässä paljon.

Esimerkiksi: Big Show, Kane, Heidenreich, jne.
Ja kyllä, pidän Heidenreichistä kehässä, jos te ette se on voi voi.
Reyn tyylisistä pidän RVDstä, Jeff Hardykin oli kova sana joskus.
Mutta Reystä en pidä kyllä yhtään, yhtään se osaa painia.
Snitskystä en pidä kyllä ollenkaan, se ei osaa mitään.
Kurtin paini menee, mutta Benoit'n paini on aika tylsän oloista.

Niin paini tyyli on tämä Brock Lesnar mainen nopea heittokone tyyli. Hän osaa kaikki osa-alueet, heitot,hypyt(tai ainakin teki SSP:n), juoksu hyökkäykset, nämä Spine buster ja Big Back Body Dropp. Siinä on loistavaa painia.

Eli kaikki yhdessä iso ja nopea painija on paras.

Koko sen ajan kun olen vapaapainia seurannut, on sydäntäni lähellä olleet isot painijat kuten; Kane, Taker, Show, Lesnar. Toki näiden matsit aina välillä ''epäonnistuvat'' kun matsit ovat liian pitkiä, ja se menee sellaiseksi möhellykseksi, mutta nautin niistä joissa painijan voima tulee esille jotenkin ja finisherit ovat nättejä tällä tyylillä.

Muut tulevat sitten perässä; teknikaalinen, hyppely jne. Brock lesnar oli erinomainen painijana, hänessä yhdistyi mieletön voima, tenkniikka, ja ei minkäänlainen kankeus tullut esille.

"PowerSlave" kirjoitti:

Muut tulevat sitten perässä; teknikaalinen, hyppely jne. Brock lesnar oli erinomainen painijana, hänessä yhdistyi mieletön voima, tenkniikka, ja ei minkäänlainen kankeus tullut esille.

Kun Lesnar on kehässä niin yleensä Lesnar on aina voitolla eikä tule koskaan mitään jännitystä matseihin eli ne on yksipuolisia.

Minä tyykkään ehkä eniten brawler-tyypeistä.

Oma vastaukseni voi olla hieman nyypämäinen, mutta itse pidän eniten täydestä HC-spottihoroilusta. Sen jälkeen tulee tekninen osio, sitten muu high-flying, tämän jälkeen submission-tyyli ja viimeisenä voimapesäily.

Itselleni tärkeintä on intensiivisyys. Huippuesimerkkeinä mielestäni tästä ovat tällä hetkellä WWE:ssä Kurt Angle ja Chris Benoit. Myös isot ja intensiiviset kaverit kuten Kane tai Snitsky, miksei myös Triple H ovat mainioita kun vaan vauhti pysyy kovana.
Yksi uusi kaveri jota seuraan mielenkiinnolla on Bobby Lashley, hänestä suorastaan pursuaa voimaa ja intensiivisyyttä, jota painijalta tarvitaan.

Aina on The Rock eniten otteluissa viihdyttänyt. Hänen oikean käden lyöntisarjat ja Samoan Dropit. Aijai.
Brawlaaminen on rautaa, mutta Shelton Benjaminin painityyli puree WWE:ssä minuun parhaiten. Anglea, HBK:ta ja Triple H:ta unohtamatta.

Taidanpa kallistua Highflyer/brawlaajiin. Saman tyylisiin kuin Dudleyt, Edge & Christian, Benoit & Jericho sekä Hardy boyz tyylisiin painijoihin.

Kaikki ovat vanhoja joukkueita jos joku ei sitä älynnyt..

Itseeni oikeastaan uppoaa tyyli kuin tyyli. Mieluiten noista kolmesta tulee katsottua Highflyereita & brawlaajia. Highflyereista parhaat ovat Rey Mysterio ja Rob Van Dam. Brawlaajista parhaat mielestäni ovat Kane, Undertaker ja Big Show. Kyllä tekniikka -ja heittopainikin iskee minuun, kun kyseessä ovat Kurt Angle tai Chris Benoit, mutta kyllä siihen alkaa aika helposti kyllästymään.

Tekniikkapaini on parasta. Piste. Angle, Benoit, Haas ja ennen Benjamin. Tuossa muutama nimi. Harmi, että Benjaminilta emme enää näe muuta kuin hyppyjä, potkuja ja jobbailua.

Liika pomppiminen vain rasittaa, tosin toisinaan se on mukavaa katselua, kunhan sitä ei olo koko show. Ja itseasiassa brawlauskin on m'mkay..

Katsoin äsken Kurt Angle vs. Shawn Michaels Wrestlemania 21:ssä. Siinä ottelussa oli jotenkin vain näyttävää tekniikkapainia. Jos tuollaista saisi nähdä useammin olisin todella onnellinen. Hienon matsin "pojat" laittoivat pystyyn.

Jostain kumman syystä olen joskus jättänyt vastaamatta tähän threadiin, mutta teen sen nyt.

Olen yleensä tuollaisen "all around" painin ystävä, eli melkein kaikki menee. En oikeastaan pidä 70-luvun hitaista ja pitkäveteisistä otteluista, eikä myöskään mikään kauhean pitkä mattovääntö saa isoja hurraa huutoja minussa. Joskus myös minulle tulee mielialan vaihdoksia painin suhteen, ensiksi saatan katsoa innoissani jotain kunnon high flying painia, kun taas joskus olen aivan lopen kyllästynyt siihen.

Itse olen lähinnä Owen Hart-tyylisen painin kannalla, eli hyppy ja vääntöpainija. Näitä painijoita kun ei hirveästi enään näe.

Tykkään eniten high-flying ja tekniikka-painin yhdistelmästä.

Varmaan pidän eniten tällaisista mörssäreistä ja brawlereista. Tykkään myös katsoa Rob Van Damia. Hänen hyppyjään on aika mukava katsoa, mutta en ole ikävä kyllä sitä pitkään nähnyt, kun ECW:tä ei Suomessa näytetä.

Mitä tahansa muuta, kuin hidasta tekniikka-painia tai hidasta brawlausta.

Itseäni innostaa Carliton luchailu. Hänen liikkeet nykyisin ovat TODELLA rennosti tehtyjä, mutta monipuolisuus on parasta. Kuten jo sanottiin, HBK voi scoop slammata, loikkia köysiltä, ja yleensä HHH:takin vastaan matsin kulku kulkee headlockissa. Shelton on Carliton tapaan rento, jossa tulee nähtyä kaikenlaista. Mutta pakko on sanoa, että monipuolisin (minun mielestäni) itse painibisneksessä olevana ja matseissa on Eddie Guererro. Mies vetää suplexeja ja muita perusheittoja JBL:nkin kokoisille jässiköille, karismaa riittää, myöskin tunnelmantuonti, ja hurraukset ovat facena (vai sanoisiko tweenerinä?) huippuluokkaa. Mies veti choppeja ja lyöntejä, heitteli, teki Luchadore temppuja, kuten Hurricarnara ja Cross Body, Frog Splashhia, ja joskus mies tekee sidontojakin, ja tietenkin valehtelee, fuskaa ja huijaa, eli toisin sanoen Low Blowwia, Eye Pokea ja aseilla hakkaamista (ja tietenkin se ''tyrmäys'' temppu). Eddie on mielestäni monipuolisin ja kiinnostavin katsottava painija.



Edit: Tuli vahingossa valehtelee, huijaa ja valehtelee

Eddie on mielestäni monipuolisin ja kiinnostavin katsottava painija.

Tässä taitaa vain nykyään olla sellainen "pieni" ongelma.

"DeadManWalking" kirjoitti:

Eddie on mielestäni monipuolisin ja kiinnostavin katsottava painija.

Tässä taitaa vain nykyään olla sellainen "pieni" ongelma.

Niinpä taitaa olla...

Minuun iskee niin monenlainen paini,mutta enimmikseen tekniikkavääntö ja high-flying myös.

Kyllä paras on yhdistelmä kaikkia kolmea tyyppiä. Luulisin tosin, että ehkä makuni kallistuu enemmän tekniseen vääntöön ja hyppypapuihin (ihana ilmaus muuten), koska liian raskastekoiset painijat eivät oikein iske. 120 kiloiset ja alle ovat vielä ketteriä, mikä on ehkä eniten ihailemani piirre. Hyvä esimerkki koon vaikutuksesta on Spear. Jos joku Edgen kokoinen tekee sen, liike on terävän ja todellakin lävistävän näköinen. Jos joku Batistan tai Lashleyn kaltainen lihaskimppu tekee niin se on kuin tavarajuna, TUMPS! Ei yhtään niin hyvän näköinen...

Painijoita joiden painityylistä pidän: Edge (etenkin ennen niskaleikkausta), Shawn Michaels ja Jeff Hardy.

Paras yhdistelmä on nämä kaikki kolme yhdessä. Vähiten silti tykkään näistä "hyppypavuista" ja arvostan enemmän teknistä osaamista, tiettyä mörssärimäisyyttä ja karismaa. Tämä on siis perusajatukseni, mutta yleensä kiinnostukseni vaihtuu painijoiden mukaan, eli se on aika yksilökohtaista. Esimerkiksi Chris Benoit ei tule olemaan koskaan lempipainijani, koska häneltä puuttuu se tietty karisma ja mikkitaito, jotka iskevät minuun. Tapaus Batista onkin aivan eri juttu kuin Benoit. Batistalla ei ole myöskään hirveän kovat mikkitaidot, mutta tietty mörssärimäisyys ja karisma iskevät minuun.

Tämä on erittäin vaikea kysymys minusta, koska tämä on niin painijakohtaista. Ja uskon, että monet muutkin ajattelevat näin.

Hmmm, massiiviset 130+ kg painijat eivät enään säväytä minua juurikaan sillä nämä painijat tuppaavat olemaan aika kömpelöitä kehässä, eivät kaikki, mutta monet. Alle 85kg painijat ovat hieman liian "pieniä" myös sillä jotenkin vain tulee kurja ja nolo tunne kun esim. Rey Mysterio ottaa matsia Big Showta vastaan. Jotenkin se vain tuntuu niin mahdottomalta että niin pieni mies voi hakata henkihieveriin yli kaksimetrisen körilään(matsithan ovat pelleilyä, mutta te älykkäät ymmärrätte toivon mukaan mitä tarkoitan...xP). Paras paino luokka on noin 90-120kg välillä. Ja tämä väli kattaa suurimman osan painijoista jotka osaavat kaikkia näitä tyylejä.

Tästä päästään oikeaan aiheeseen vasta, kiertelyn kautta tosin. Eli siis pelkkä potkiminen ja hakkaus eivät ole mieleeni, myöskään jatkuva kehästä lentely ympäriinsä ei ole mukavaa koska se veisi maun ja hyppyjen overiuden (c'mon se on totta, kaikki mikä on vähänkään ilmavaa on katsojien mieleen, ja selostajatkin hehkuttavat esim. Dropkickia yms. liikkeitä enemmän kuin muita "normaaleja" liikkeitä). Voitte myös arvata että pelkästään matossa möyriminen ei ole myöskään mieleeni, koska matsit olisivat liian hitaita ja ratkaisu teoriassa voisi tulla ensimmäisen sekunnin aikana kun jokin mattovääntäjä tulee ja nappaa otteen. Heittely sen sijaan on mukavaa ja oikeastaan se on ainoa yksittäinen "tyyli", mikä iskee minuun. Mutta rehellisesti ottaen sekoitus näitä kaikkia luo niitä MOTYja sekä todellisia klassikoita, esimerkkeinä vaikkapa WM19 Lesnar vs Angle, sekä monet Shawn Michaelsin matsit (joita on liikaa nimettäväksi). Tosin aina ilman jotakin noista voidaan luoda upea matsi, ei ehkä täydellinen MOTY, mutta hyvä silti.

Eniten ehkä nopea-tekniikka, power ja old school myös ehkä high flying jos on, vaikka pöytä ja tikas tai muuten vaan köysistä hyppäämistä käytetään.

Brawlerin, Submissionin ja High-Flyingin yhdistelmä olisi paras. Esimerkkinä ehkä joku Benoit.

Hmm.. itse olen melkoisen kaikkiruokainen painin suhteen, mutta tässä tulee joitain esimerkkejä.

Mörssäri, hyppypapu vai heittokone? No, jos noista täytyisi valita yksi, sanoisin heittokone. Esim. Kurt Anglea on mahtavaa katsella kehässä, etenkin silloin kun hän todellakin on kehässä "wrestling machine". Tuo lempinimi kertoo IMO Anglesta kaiken; hän on kone. En muista olenko nähnyt yhtäkään alle kahden ja puolen tähden ottelua Anglelta, ja se on jo hyvin. Mutta ettei tämä mene pelkäksi Kurt Angle sepitykseksi, mainitsen myös Chris Benoit'n. Hän vetää tyylikkäitä suplexeja, ja taitaa myös mattopainin, samoin kuin Kurt.

Mutta toisaalta, tykkään katsella näitä ns. hyppypapujakin kehässä. Mutta se edellyttää sitä että vastassa on joko toinen hyppypapu, tai sitten oikeasti hyvä painija. Kukaan (ainakaan omasta mielestäni) ei tahdo nähdä jotain Jimmy Yang vs. Khali-ottelua, koska kummatkin saavat toisensa vain näyttämään huonolta. High-flyer vs. High-flyer on todella mukavaa katseltavaa, esimerkiksi kunnon cruiser-vääntöä on lähes poikkeuksetta mukava katsoa. Kun kaksi pikkuista hyppypapua loikkivat ympäriinsä ja tekevät kaiken maailman springboard- ja hurricanrana-liikkeitä, nousee hymy suupieliini.

Mörssärit sitten... nooh, en oikein pidä. Paljon mielummin katson vähemmän lihaksikkaita oikeasti hyviä ja viihdyttäviä painijoita kehässä, kuin jotain Batistan kaltaisia steroidihirviöitä. Puhumattakaan Lashleystä ja muista. Myös kaikki nuo jotka ovat WWE:ssä, ja muuallakin, pelkän kokonsa vuoksi ovat todella harvoin suosikkejani; kaikki Khalit ja Big Show't.. ei kiitos. Etenkin jokin hoss vs. hoss (köhköhBig Show vs. JBL @ No Way Out '05) on jotain sanoinkuvaamattoman karmeata.

Mutta sitten taas, ei hyvään otteluun tarvita mitään älyttömän hyviä painijoita, pelkkä tunnelma voi joskus tehdä mielestäni ottelun. Siis sellaisen kolmen tähden ottelun, mutta esim. Undertaker vs. Batista ei ollut hyvä painillisesti ja en pidä kummastakaan, se silti oli IMO *** -ottelu. Mutta kaikista mieluiten katson kehässä esimerkiksi Kurt Angle vs. Shelton Benjamin -tyylisiä otteluita, missä kaksi todella taitavaa ja atleettista painijaa iskevät yhteen, ja näemme sekoituksen viihdyttävää mattopainia, tyylikkäitä heittoja sekä myös hitusen spottailua.

Kukaan (ainakaan omasta mielestäni) ei tahdo nähdä jotain Jimmy Yang vs. Khali-ottelua,

Jaa-a minun mielestäni ainakin Rey vs JBL feudin aikana matsit:
Rey vs Kane, Rey vs Henry, Rey vs Khali oli ihan mielenkiintoisia ja sinänsä jopa hyviäkin matseja.

"erkko777" kirjoitti:

Kukaan (ainakaan omasta mielestäni) ei tahdo nähdä jotain Jimmy Yang vs. Khali-ottelua,

Jaa-a minun mielestäni ainakin Rey vs JBL feudin aikana matsit:
Rey vs Kane, Rey vs Henry, Rey vs Khali oli ihan mielenkiintoisia ja sinänsä jopa hyviäkin matseja.

Minun mielestäni nuo kaikki olivat jotain sanoinkuvaamattoman karmeata. Ne olivat niin perus underdog vs. monster-matseja kuin ikinä voi olla. Ensin underdogi saa turpaansa oikein antaumuksella, kunnes saa yhtäkkiä vireen päälle, mutta sitten monsteri niittää ud'n jälleen matalaksi. Mutta sitten taas jos kyseessä on mestaruusottelu, niin underdogi tietenkin voittaa. Joko jollain ihme konstilla, tai sitten roll-upilla tms. IMO nuo tekivät juuri Reyn reignistä niin kauhean. Häneltä ei nähty muistaakseni yhtäkään matsia koko reigninsä aikana jossa hän olisi päässyt näyttämään todellisia taitojaan; Rey nimittäin otti turpaansa, nousi hetkeksi, otti jälleen turpaansa, voitti "yllättäen". Jos matsit olisivat olleet tasaisia, ehkä ReyRey olisi voinut todella käyttää niitä hyppypapu-taitojaan hyväksi, mutta ei. Reyn reigni oli ainakin omissa silmissäni helvetin tylsä

"Nodachi" kirjoitti:
Reyn reigni oli ainakin omissa silmissäni h**vetin tylsä

I Agree. Reyn parhaat matsit WWE:ssä olivat vuosina 2002-2005, sillä vuonna 2006 (tai 2005 loppupuoliskolla) alkoi tämä Eddie-jupakka, joka muutti Reyn hyppypavusta jeesustelijaksi: ''Omistan tämän voiton Eddielle'' ''Eddie on taivaassa'' ''Eddie on nyt iloinen'' jne. Ja samalla Reyn matsit tylsistyivät yhä enemmän, joo mutta mikä musta on kirjoittamaan jotain elämänkertaa ReyReystä, seuraavan kerran kun tekee sen oikean comebackin, niin saisi olla samantasoisia matseja kuin 2002, tai muuten... noh, enpäs sanokkaan.

"Tebacka" kirjoitti:

"Nodachi" kirjoitti:
Reyn reigni oli ainakin omissa silmissäni h**vetin tylsä

I Agree. Reyn parhaat matsit WWE:ssä olivat vuosina 2002-2005, sillä vuonna 2006 (tai 2005 loppupuoliskolla) alkoi tämä Eddie-jupakka, joka muutti Reyn hyppypavusta jeesustelijaksi: ''Omistan tämän voiton Eddielle'' ''Eddie on taivaassa'' ''Eddie on nyt iloinen''

En jeesustelijasta tiedä, mutta hänestä tuli megaface sanan todellisessa tarkoituksessa. Eddie oli helvetin suosittu, ja Rey oli hänen frendi. No, tietysti jo valmiiksi tuolla asetelmalla Reystä saatiin kunnon megaface, mutta sitten kun alkoi nuo kaikki Orton ja Chavo -feudit, niin ei helvetti.. Kaikki nuo Eddiehen liittyvät juonikuviot ovat IMO ehkä häpeällisimpiä kuvioita wrestlingissä miesmuistiin. Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että Eddien nimi kantoi Reyn WH-mestaruuteen. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuo on omasta mielestäni täysin totta.

High-flying kunhan se ei mene överiksi(Hardyt). Painijat, jotka osaa kaikkea, on myös viihdyttäviä(Edge).