Jokainen tuntee Hoganin ja kuvittelee tietävänsä hänen merkityksensä painille... Samoin Austinin, The Rockin, Flairin, HBKn, Bruno Sammartinon ja niin edelleen. TKoF on jopa yrittänyt valaista meitä Gorgeous Georgen merkityksestä. Meillä on jonkinlainen käsitys myös sellaisten ihmisten kuin Paul Heyman, Eric Bischoff, Vince Russo, Ed Ferrara ja Vince McMahon merkityksestä. Kaikki nämä ovat merkittäviä henkilöitä ja heitä käsitellään sellaisina. Toisten merkityksestä voidaan olla montaa mieltä (okei, about kaikkien), mutta he ovat kuitenkin melko yleisesti tunnustettuja...
Mutta ketkä ovat ne painijat, jotka ovat olleet merkittäviä, mutta joiden merkitys on päässyt unohtumaan... Tässä pari... tämä on ehkä hiukan ECW-painotteinen, mutta minkäs teet...
Ron Simmons: Myöhemmin Farooq, mutta hänen varsinainen merkityksensä on siinä, että hän oli ensimmäinen musta maailmanmestari (2.8.-30.12.1992). Rasismi on hyvin juurtunut painimaailmaan. Aikoinaan mustia ei edes pantu ottelemaan valkoisten kanssa, koska pelättiin, että yleisö ei hyväksyisi sitä. Simmonsin edelläkävijän asemasta kertoo jotain sekin, että seuraava musta maailmanmestari (The Rock) nähtiin vasta melkein kuusi vuotta myöhemmin.
Dean Malenko: Benoit ja Guerrero kiersivät pitkään maailmaa oppimassa erilaisia tyylejä ja hiomassa taitojaan. Ennen heitä oli kuitenkin Malenko, joka aloitti samanlaiset kierrokset jo 7 vuotta ennen Benoit'ta. Malenko toi myös vahvasti teknistä tyyliä suuren yleisön tietoisuuteen siinä missä muutkin, nykyisin nimekkäämmät painijat. Malenko toi myös takaisin no nonsense -gimmickiä. Ei siis mitään turhaa gimmickiä, hän vain tuli ottelemaan. Austin kopioi tätä vahvasti ja nykyään se on taas hallitseva.
Sabu: Sabu on alkanut hiljalleen saada ansaitsemaansa kunnioitusta. Okei, monet smarkit eivät hänestä vieläkään pidä, mutta kylmä totuus on se, että Sabu määritteli melko pitkälti 90-luvun painityylin. Nyt se on jo ehkä hiljalleen kuolemassa, mutta esim. pöydät ovat edelleen kohtalaisen iso osa painia, samoin kuin monet Sabun liikkeistä.
Raven ja Sandman: Gimmickeihin liittyen puhutaan usein Gorgeous Georgen, Nature Boy Buddy Rogersin, Superstar Billy Grahamin ja Nature Boy Ric Flairin merkityksestä, mutta nuo ovat perinteisiä gimmickejä. Raven ja Sandman toivat täysin oman tyylinsä mukaan. Ensin oli Sandmanin hyvin erilainen lähestymistapa, joka näkyy eniten varmasti Austinin hahmossa. Sitten oli Ravenin lähestymistapa, jossa hahmo olikin täysin ulkopuolinen. Sen vaikutus on näkynyt myöhemmin ainakin Mankindissa.
Siinä muutama ajatus...
Mutta ketkä ovat ne painijat, jotka ovat olleet merkittäviä, mutta joiden merkitys on päässyt unohtumaan... Tässä pari... tämä on ehkä hiukan ECW-painotteinen, mutta minkäs teet...
Ron Simmons: Myöhemmin Farooq, mutta hänen varsinainen merkityksensä on siinä, että hän oli ensimmäinen musta maailmanmestari (2.8.-30.12.1992). Rasismi on hyvin juurtunut painimaailmaan. Aikoinaan mustia ei edes pantu ottelemaan valkoisten kanssa, koska pelättiin, että yleisö ei hyväksyisi sitä. Simmonsin edelläkävijän asemasta kertoo jotain sekin, että seuraava musta maailmanmestari (The Rock) nähtiin vasta melkein kuusi vuotta myöhemmin.
Dean Malenko: Benoit ja Guerrero kiersivät pitkään maailmaa oppimassa erilaisia tyylejä ja hiomassa taitojaan. Ennen heitä oli kuitenkin Malenko, joka aloitti samanlaiset kierrokset jo 7 vuotta ennen Benoit'ta. Malenko toi myös vahvasti teknistä tyyliä suuren yleisön tietoisuuteen siinä missä muutkin, nykyisin nimekkäämmät painijat. Malenko toi myös takaisin no nonsense -gimmickiä. Ei siis mitään turhaa gimmickiä, hän vain tuli ottelemaan. Austin kopioi tätä vahvasti ja nykyään se on taas hallitseva.
Sabu: Sabu on alkanut hiljalleen saada ansaitsemaansa kunnioitusta. Okei, monet smarkit eivät hänestä vieläkään pidä, mutta kylmä totuus on se, että Sabu määritteli melko pitkälti 90-luvun painityylin. Nyt se on jo ehkä hiljalleen kuolemassa, mutta esim. pöydät ovat edelleen kohtalaisen iso osa painia, samoin kuin monet Sabun liikkeistä.
Raven ja Sandman: Gimmickeihin liittyen puhutaan usein Gorgeous Georgen, Nature Boy Buddy Rogersin, Superstar Billy Grahamin ja Nature Boy Ric Flairin merkityksestä, mutta nuo ovat perinteisiä gimmickejä. Raven ja Sandman toivat täysin oman tyylinsä mukaan. Ensin oli Sandmanin hyvin erilainen lähestymistapa, joka näkyy eniten varmasti Austinin hahmossa. Sitten oli Ravenin lähestymistapa, jossa hahmo olikin täysin ulkopuolinen. Sen vaikutus on näkynyt myöhemmin ainakin Mankindissa.
Siinä muutama ajatus...