nWo-Sting kirjoitti:
tämän viikon jakso oli oikein hyvä. Andersonin hahmo alkaa mennä mielenkiintoiseen suuntaan. En spoilaile tällä kertaa mitään mutta suosittelen katsomaan jos vaan aikaa on tämän viikon jakson.
Itse taas pidin jaksoa melko kuivana. Tarkastellaanpas jaksoa hieman tarkemmin...
– Minun mielestäni Andersonin kääntäminen hyvikseksi on täysin väärä ratkaisu. Toki tässä voi käydä niin, että hän vain esittää hyvistä saadakseen Hardyn luottamuksen puolelleen, minkä jälkeen hän voi pettää tämän ja muuttua yhä vihatummaksi heeliksi, mutta olisin siltikin nähnyt hänen pysyvän alusta saakka mieluummin heelinä kuin facena. Andersonissa on kyllä potentiaalia vaikka kuinka fanitetuksi hyvikseksi, mutta turnin aika ei todellakaan ollut/ole vielä.
– Ink Inc. -joukkueen ja Team 3D:n kuvio ei kiinnosta näin "paperilla" sitten yhtään, mutta täytyy kyllä myöntää, että Ray ja Neal vetävät hyvin roolejaan. Mutta se ei silti pelasta sitä, että heidän välisestä Slammiversary-kohtaamisestaan tulee auttamatta kamalaa katseltavaa: Ray kun ei ole enää se 10 vuoden takainen painija, joka pystyi venymään edes jokseenkin viihdyttäviin matseihin. Eikä kyllä hikisestä Nealistäkään ole ottelun pelastajaksi, joten kusessa ollaan.
– Jos Andersonin kääntäminen hyvikseksi on tyhmä idea, sitä on myös Kazarianin kääntäminen pahikseksi. Mikä ihme siinä on, etteivät TNA:n bookkaajat anna kenenkään painijan pysyä facena tai heelinä edes puoltakaan vuotta, vaan joka jaksossa nähdään muutama tosi "shokeeraava" turni, jotka vain ja ainoastaan sotkevat juonikuvioita ja tekevät niitä entistä sekavimmiksi. Nytkin luovuttiin ihan turhaan hyvästä, koko ajan paremmaksi muuttuvasta facesta. Ihan niin kuin Flairillä ei olisi muutenkaan ollut orjiaan jo ihan tarpeeksi. Ainoa plussa on se, että Kazarianin ja Stylesin kinastelusta Natun suosioon pääsemisestä voi kehittyä jotain viihdyttävää.
– Jay Lethalin paluu omaksi itsekseen on kieltämättä hyvä juttu, mutta jotenkin tästä silti heijastuu sellainen fiilis, että miehen juna on mennyt jo. Tarkoitan sitä, että miehellä ei ole minkäänlaista momentumia alla liian pitkäksi venyneen Black Machismo -kauden jälkeen, joten tällainen yhtäkkinen nousu main eventin portaille tuntuu hieman tönköltä. Herää myös pelkoa siitä, onko TNA muovaamassa hänestä(kin) pelkkää Ric Flair -imitoijaa. Toivottavasti ei.
– Olikohan se sitten Orlando Jordan, joka hakkasi Shannon Mooren backstagellä? Muuten epäilisin totta kai Brother Raytä, mutta kun Mooren selän päällä lojui pelikortti, kääntyy katseeni kohti villikortti-OuJeitä. Toivon kuitenkin olevani väärässä, koska siinä, että OJ hakkaisi Mooren, ei satu olemaan mitään järkeä.
– Abyssin ja Wolfen juonikuvio on karmea. Miksi ihmeessä joku tahtoisi kannustaa ylipainoista, mielenterveydeltään häilyvää ex-murhaajaa, joka on vienyt toisen miehen varatun naisen ja toteuttaa tämän kustannuksella likaisia fantasioitaan 30 päivän ajan? Ainakin minun sympatiani ovat täysin Desmondin puolella, mikä taas kertoo jotain kuvion järkevyydestä.
– Rob Terryn ja Orlando Jordanin feudi Global-mestaruudesta on yksi parhaista TNA-feudeista pitkään aikaan. Se on tasan kahden (ja vain ja ainoastaan
kahden) painijan yksinkertainen (joskin OJ:n pervoiluilla väritetty) riita, jossa haastaja yrittää voittaa mestarin vyön itselleen. Yksinkertaista mutta erittäin toimivaa. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta Jordanista on tullut yksi Impactien valopilkuista. Jos ei muuten, niin erinomaisen tunnarin ansiosta.
– Naisten kuviot eivät kiinnosta lainkaan. Madison Raynen haastajaksi Slammiversaryyn olisin toivonut umpitylsän ja yliarvostetun "OMG, OMG, OMG, OMG" -Roxxin asemesta Angelina Lovea, mutta käsittääkseni hän on loukkaantuneiden listalla, joten sille ei voi mitään. No, toivottavasti Angelina pääsee mestaruuskahinoihin mukaan palattuaan, sillä tahdon Bound for Gloryyn kolminottelun hänen, Raynen ja Velvet Skyn välille Knockout-mestaruudesta.
– Matt Morganin uusi gimmick on yhä yhtä rautainen ja hänessä on vaikka kuinka paljon potentiaalia hyväksi main eventeriksi, mutta tämä alkupisteeseensä jämähtänyt "feudi" Samoa Joen kanssa on kyllä ollut melko puuduttavaa seurattavaa. Tuntuu siltä, ettei kukaan tiedä, mitä Morganin kanssa kuuluisi tehdä (feudia Joeta, Bändiä vai lähiaikoina mitä luultavammin palaavaa Hernandezia vastaan), ja sen vuoksi hän vain... on. Toivottavasti mies saa jonkin hyvän ottelun tämän vuoden Bound for Gloryyn.
Aika surkea jakso tosiaan. Mitkään kuviot eivät oikein nappaa, ja vyötilanne on surkein vuosiin. RVD on joo hyvä mestari ja saa aikaan kovia matseja, mutta ottelu Stingiä vastaan ei kiinnosta ollenkaan, Doug Williams ei saa ansaitsemaansa näkyvyyttä x-divisioonan mestarinakaan, joukkuevyöt ovat olleet yhtä tyhjän kanssa kohta puolen vuoden verran ja naisten mestaruus ei ole vieläkään toipunut siitä, miten se kammottava arpajaisjakso sitä raiskasi. Ainoa kiinnostava vyö tällä hetkellä on tosiaan se Rob Terryn omistama Global-mestaruus. :/