On tullut aika valita The WOTY, Wrestler of the Year, Vuoden painija. Kuka on yllättänyt teidät, kuka on tarjonnut teille eniten, ketä kannattaa tarkkailla tulevina vuosina, kuka antoi teille jotain muistettavaa, kuka tekee parhainta työskentelyä kehässä, entäs sitten mikissä, kuka on vakuttanut teidät parhaiten, kuka on vuoden painija?
Jokaisella tulee varmasti asiaa miettiessää heti päähän jonkinlainen mielikuva. Mutta kun asiaa alkaa miettiä pitkäpintaisemmin ja enemmän kuin vain yhdeltä tasolta käy päätös lähes mahdottomaksi. Taitavia painijoita on maailma täynnä eikä heidän erilalisuutensa tee päätöksestä kuin vaikeampaa. Lisäksi täytyy todella pohtia ihan esimerrkinä vaikka, että kummalle antaa enemmän arvoa: loppuunsa käyvän vuoden aikana tapahtuneeseen läpilyöntiin, iskuun wrestlingfanin mieliin ikuisiksi ajoiksi vai pysyminen ylhäällä omalla paikallaan vetäen tasaisen mahtavaa settiä, aivan niinkuin edellisinäkin viitenä vuotena.
Äänestys olkoon aivan yleinen WWE:stä TNA:n kautta pienempiin indyihin ja Japaniin. Tietenkään varsinaisesta tuloksesta ei voi näin tulla luotettava, koska vain harva on oikeasti mukana seuraamassa näitä kaikkia. Omakin tulokseni rakentuu oikeastaan vain kolmesta promootiosta, mutta ainahan voi vaikka julkaista omansa tyyliin "Vuoden WWE painija", "Vuoden indypainija" ja "Vuoden Japsipainija". Tai miten vaan haluaa, ei se nähkääs niin nuukaa ole.
Ei sitten kiitos mitään viestejä tyyliin "Tripsu oli paras" tai "Ylivoimaisesti CeNa" vaan perustellaan kunnolla. Ihan yhtä painijaa vaan haetaan, jotka sitten kerätään yhteen yhteiseksi valinnaksi vuoden painijaksi, mutta ainahan voit innostua niinkuin minä ja kerätä vaikka parhaat kymmenen painijaa postaukseesi. No niin, without further ado:
1. Samoa Joe
Liikun nyt kyllä todella vaarallisilla vesillä sillä juurihan äsköttäin minä ensimmäisessä kappalleessa totesin "entäs sitten mikissä". Samoa Joe ei kieltämättä ole mikään mestari mikissä ja varsinkaan TNA:n seuraajalla Joe äänessä on lähes tuntematon käsite. Samoa Joe tilanteen tullen kyllä hoitaa asiansa mikissä luontevasti ja onnistuneesti. Samoa Joe oli alunperin hardcore painija, mutta viimeisimpien vuosien aikana varsinkin Ring of Honorissa hän on osoittanut olevansa myös kaikkea muuta. Ei ole painityyliä, jossa Samoa Joe ei pärjäisi. Hän on etiketti esimerkki siitä mitä TNA:n X-division oikeasi merkitsee. Joe heel turn ei TNA:ssa yleisön kannustuksia TNA:ssa hiljennä ja ROH:ssa mies on todellinen legenda, jonka pelkkä mukana ole pistää yleisön rusinaksi, saatika sitten jos hän tekee jotain. Samoa Joen vuosi ei alkanut keyfaben mukaan kovin mallikkaasti, koska se näytti olevan hänen ensimmäinen vuosi kolmeen vuoteen ilman ROH world championshippia. Matsit kuitenkin jatkoivat puhumuista puolestaan, hienoin Pure title ottelu ROH:n historiassa James Gibsonia kanssa, mahtava 4-way Redemptionissa ja vihdoin vakavasti otettava MOTYC Kenta Kobashia vastaan. Tällä välillä Samoa Joe oli kuitenkin ehtinyt tehdä jo TNA debyyttinsä ollen näin osallisena toisen vuosipuolikkaan lähes kaikissa match of showeissa: Samoa Joe vs. AJ Styles Part I ja Part II sekä Unbreakeble Triple Threatissa. Samoa Joe jatkaa voittokulkuaan wrestlingin huipulla tarjoten juuri parhaan vuotensa. Samoa Joe is fucking Pro Wrestling.
Koko listauksen kärkikolmikko on todella lähelle toisiaan, itseasiassa kaikkiahan tässä ovat lähellä toisiaan. Mutta, se mikä erottaa Samoa Joen muista on hänen tasaisuutensa. Shawn Michaelsilla kuten Kurt Anglellakin on ollut mahtavat ottelunsa, tilanteensa, segmenttinsä, mutta Samoa Joe on lähes aina mahtava.
2. Shawn Michaels
Shawn Michaellsilla on nimissään tämänkin vuoden aikana kovat saavutukset. Moni uskoi, ettei hänestä olisi enää comebackin jälkeen entisekseen, mutta toisin on. Shawn Michels on ollut mukana kahdessa vuoden 2005 muistettavimmissa feudeissa, Kurt Angelen ja Hulk Hoganin kanssa. Myös vuoden kovimpien otteluiden joukkoon kuuluvat kaksi ottelua Kurttia ja yksi ottelu Shelton Benjaminia vastaan ovat hänen nimissään. The Showstopper, The Headliner, The Main Event, The Icon kuvaa häntä hyvin. On hän sitten kehässä tai mikissä yleisö rakastaa häntä, ja hän antaa heille viihdettä parhaimmillaan.
3. Kurt Angle
Tällä miehellä on paljon yhteisä Shawn Michaelsin kanssa. Klassikko Wrestlemaniaa edeltävä feudi päättye klassikko otteluun. Kuten Michael myös Kurt loistaa kaikkialla, kuka voisi ikinä unohtaan I'am just a sexy Kurtin tai Kurtin erehtymässä Big Shown heilan pukukoppiin. Jos Kurt taistelee niinkuin huhutaan, että taistelisi erinäisiä vaivojaan vastaan, niin pirun moisesti hän sitten taisteleekin. Ura ei ole ollut hätkähdyttävän pitkä mutta sitäkin loistokkaampi ja jokainen vuosi, myös 2005 on lisää mahtavaa viihdettä hänen suunnaltaan. Aikansa parhaita ellei paras tekninen painija.
4. AJ Styles
Paluu indysceneen. Parhaiten AJ Styles tunnetaan TNA:sta, jossa hän veti taas mahtavan vuoden. Nopeasti mietittäny AJ Styles oli kaikissa TNA:n kahdessatoissa PPV:ssä mukana illan parhaimmassa ottelussa ja se on jotain mihin tuskin ketään muu on pystynyt. AJ vs. Abyss @ Lockdown,AJ vs. Samoa Joe I & II, AJ vs. Daniel Ironman I & II, Unbreakeable Triple Threat ja Final Resolutionin Ultimate X ovat kaikki vuoden parasta tarjontaa. TNA tykkää bookata AJ Stylesiä spottimaisiin otteluihin, vaikka AJ Styles todellisuudessa on todella monipuolinen painija. Hän on sen TNA:ssa muutamassa ottulussa todistamisen lisäksi todistanut sen myös palattuaan tänä vuonna pitkästä aikaa Ring of Honoriin vetäen myös sielä hyviä otteluita. Ikä ei häntä vielä paina ja mikkitaitojakin on aikaa kehitellä. Hänellä on tekemistä jos aikoo voittaa oman vuotensa 2005, se nimittäin oli mahtava.
5. John Cena
Aivan, tämä siis selvästikkin kertoo teille jo etteivät kaikki täällä ole teknisiä huippuja. John Cena ei taatusti ole keskivertoakaan parempi tekninen painija ja kaikenlisäksi kärsii "rock-syndroomasta". Tosin enemmän tai vähemmän jokainen WWE:n painija kaipaisi liikearsenaaliinsa ja sitä kauttaa otteluunsa lisää väriä. Vuosi 2005 on ollut Cenan vuosi. Mitä hän oli tammikuussa? Rumaa spinner vyötä pyörittelevä kehnohko räppäri, joka voitti ottelut viidessä minuutissä chaingangin avulla. Muutokseen siitä nykyiseen, kohtuullisia otteluita tekevään ja asiallisia promoja vetävään firman kärkikasvoon, ei vienyt edes koko vuotta. Vuonna 2005 John Cena todisti vastoin kaikkia uskomuksia, että hänestä tosiaan on pitkäaikaiseksi main event peluriksi. Vaikka hänen mestaruuskauttansa on vaivannut liika itsensä toistavuus ja vaikka osa yleisöstäkin on ilmaissut sen suoraan on Cenalla ollut vuosi täynnä hyviä otteita ja otteluita varsinkin PPV:ssä. Muun muossa Judgment Dayn I Quit ottelu on kokonaisuudessaan nautittava.
6. James "Jamie Noble" Gibson
Myöskin yksi vuoden suurimpia yllättäjiä. Kuka olisi uskonut kaiken sen jälkeen mitä oli Jamie Noblelta vuosien WWE:ssä jälkeen nähnyt, että vaihto indyiohin ja oman nimen takasin ottaminen tekisi hänestä vuoden kovimpia painijoita. Mitä ilmeisemmin James halusi kaikenlisäksi itse eroaan WWE:stä ja nähtyäni kaiken sen mihin se johti , en voi häntä moittia. Helmikuusa alkoi hänen indy kierroksensa, mahtavia neljän tähden otteluita toistensa perään. James Gibson vs. Aries, vs. Samoa Joe, vs. Roderick Strong, vs. Bryan Danielsson ja Redempitionin 4-way nyt tulevat ensimmäisenä ROH:n puolelta mieleen. Se intensiteetti, jolla James Gibson joka ikisellä kerralla kameran edessä ollessaan työskentelee on ihailtavaa. Hän todella pisti joka ikinen kerta kaikkensa peliin päästessään painimaan ilman rajoja. Hänen vuotensa ei ollut kovin pitkä ja varsinkin minulle aivan liian lyhyt, mutta sitäkin mahtavampi. James Gibson teki jo paluunsa isosedän hoiviin. Jotain on kuitenkin muuttunut vuoden aikana. James "Jamie Noble" Gibson ei ole enää minulle se WWE:n perus cruiseri vaan pirunmoinen painija täynnä halua ja taitoa työhänsä.
7. Batista
The Animal is definitely unleaheded in year 2005. Kaava kulkee hyvin pitkälti Cenan rataa. Batistalla ei ollut takanaan yhtään kunnon single ottelua vielä vuoden alussa eikä mikissä ollut minkäänlaista varmuutta. Minä olen pitänyt Batistan mestaruuskaudesta Cenankin vastaavaa enemmän. Batistalle ei ole rakennettu mitään mahdottomuuksista selviytymis luonnetta ja feudia JBL:n kanssa lukuunottamatta olen pitänyt kaikesta. Tämä tulee todennäköisesti olemaan korkein sijoitus, mitä ikinä tulevaisuudessakaan pystyisin Batistalle antamaan, joten tämä olkoon nyt oikeutettu.
8. Roderick Strong
Ja ei kolmea ilman neljättä, nimittäin vuonna 2005 itselleen nimensä tehnyttä painijaa. Vielä kuluvan vuoden kesäkuussakin Roderick Strong oli minulle pelkkä smarkkien luoma muotipainija, mutta jälleen kerran, aivan niinkuin kolmen yllä olevankin kanssa, jouduin toteamaan itseni olleen väärässä. Strong on minun tuntemani indymaailman vuoden suurin nousija, midcardista suoraan vuoden kovimpien otteluiden puolikkaaksi. Jälleen kerran voinee muutaman mainita eli Strong vs. Gibson, Strong vs. Bryan Danielsson I & II ja Strong vs. CM Punk I & II ovat varmasti katsastamisen arvoisia. Strong kehittyi vuodessa mahtavaksi stiffiksi painijaksi ja oppi käyttämään mark-out backbreakkereitaan juuri oikeassa paikassa ja tilanteessa. Ikää on niukasti yli kahdenkymmenen. Indymaailma on täynnä kahdessakymmenessä olevia nykyisiä ja tulevaisuuden huippupainijoita. Ihmettelen kyllä miksi WWE ei käytä heitä hyväkseen vaan palkkaa OVW:hen painijoita tyyliin Mikey Batts.
9. Christopher Daniels
Kertoo muiden kovatasoisuudesta, että Christopher Daniels on vasta yhdeksäntenä. Hänellä oli hyvä vuosi, mutta ei mitenkään mahtava. Ottelut AJ Stylesin kanssa TNA:ssa ovat tietenkin muistettavia ja AJ:n tavoin myös Christopher Daniels teki kovan paluun Ring of Honoriin. Daniels on karismaattinen kaveri ja hyvä tekninen painija, mutta jotenkin tämä vuosi jäi odottamaan itseään. TNA:n X-division mestaruuden ennätyspitkä mestaruuskausi ja puolikas vuosi ROH:ssakin jäivät hieman vaisuiksi. Ei mitenkää ratkasevasti, kunhan vain jätti hänet aivan kuumimman kärjen ulkopuolelle.
10. Eddie Guerrero
Ei pelkästää tästä vuodesta vaan koko urasta, jota oikeastaan yksi mitattaessa Eddie ohittaisi enemmistön edellä olevista. Eddie oli mahtava viihdyttäjä niin menneinä lähemmän kahtenakymmenenä vuotena kuin vuonna 2005:kin. Eddie rakasti työtään ja antoi sen näkyä. Hän loisti kaikessa, kaikkialla ja milloin vain mitä ikinä tekikään. Eddien viimeistä vuotta väritti hyvin pitkälle feudi Rey Mysterion kanssa joka henkilökohtaisesti oli minun mieleeni. Viimeiset kuukauden jättivät monille huonon maun suuhun, mutta varsinkin tapahtumat aina kesäkuun Smackdownissa käytyyn otteluun asti olivat mahtavia ja minä nostan nyt ja olen ennenkin nostanut sen vuoden parhaiksi feudeiksi. Parhaita lajissaan, kiitos sinulle Eddie Guerrero.
Honorable Mentions: (ei järjestyksessä)
Chris Benoit: Vuosi oli aika perus työskentelyä ja osaksi itsestään riippumattomista syistä ei päässyt esittämään mitään sydäntä siirtävää. Alkuvuosi meni pataan ottaessa ja paikkaansa rosterissa hakiessa eikä loppuvuosikaan tarjonnut mitään erikoista. Benoitin ei kuitenkaan tarvitse olla Benoittia kummempi ollakseen huippu.
Chris Jericho: Vähän samaa ongelmaa kuin Benoitillakin alkuvuodesta ja loppuvuottahan ei nyt edes ole. Hänen heeliytensä oli oikein mukavaa ja välillä olin mikissäkin näkevinäni vanhan kunnon Chris Jerichon. Toivottavasti joskus palaa tätäkin vuotta ehompana.
Paul London: Koko listauksen ehkä pienin nimi. Vuosi alkoi hyvin pushilla cruiserweight mestaruuteen.Täydellisestä tiedoista kun ei tässä ole tietoakaan niin luotan siihen, että syy Londonin äkillisellä tiputukselle on siinä, että hän uskalsi sanoa Vincelle jotain asioiden todellisesta luonteesta. Tosin ei hän kyllä mestaruuskaudellakaan sen parempia otteluita vetänyt kun tällä hetkellä Velocityssä, elis siis ihan perus hyviä otteluita
Christian: ...on ollut koko vuoden mukavassa posittiviseesä valossa sitten alkuvuoden nettiväen hänen innostumisen ja "feudin" Cenan kanssa aina loikkaamiseensa TNA:han.
Austin Aries: Mies, joka päätti Samoa Joen lähes kaksi vuotisen mestaruuskauden ja veti perään itse todella mukavan oman mestaruuskauden. Hyviä otteluita ja debyytti TNA:ssa, jossa kylläkin yhä odottaa suurempaa huomiota.
Rey Mysterio: Cruiserweight, joka nostettiin ensimmäisenä lajissaan pääjuonikuvioihin. Vähän on Mysterio menettänyt sitä arvaamaton-gimmick haaraansa, mutta edelleen viihdyttävä kehässä.
CM Punk: Kohuttu painija WWE:hen siirtymisen ja hienon feudin koko ROH:n rosteria vastaan. Hyviä otteluita ja kaksi vuoden hienoimpiin hetkiin kuuluvaa kohtausta: tapahtumat ennen ja jälkeen viimeisen ROH ottelun ja myös Nowhere to Runin häkki ottelun Jimmy Ravea vastaan seuranneet juhlinnat.
Triple H: ...lienee pakkomaininta, vaikka 2005 ei todellakaan ole hänen parhaita vuosiaan. Feudi Batistan kanssa menetteli, mutta ilman otteluitaan Ric Flairiä vastaan hän ei olisi lähelläkään mukana.
Tuli kieltämättä aika monta "ylimääräistäkin" mainitaa, mutta rajan vetäminen kahden todellä lähellä toisiaan olevan painijan välille on vaikeaa. Nytkin jäi vielä ainakin painijat Ric Flair, Homicide ja Bryan Danielsson tätä suurempaa mainintaa vaille. Maailmasta löytyy enemmän taidokkaita ja viihdyttäviä painijoita kun uskoisikaan.
Jokaisella tulee varmasti asiaa miettiessää heti päähän jonkinlainen mielikuva. Mutta kun asiaa alkaa miettiä pitkäpintaisemmin ja enemmän kuin vain yhdeltä tasolta käy päätös lähes mahdottomaksi. Taitavia painijoita on maailma täynnä eikä heidän erilalisuutensa tee päätöksestä kuin vaikeampaa. Lisäksi täytyy todella pohtia ihan esimerrkinä vaikka, että kummalle antaa enemmän arvoa: loppuunsa käyvän vuoden aikana tapahtuneeseen läpilyöntiin, iskuun wrestlingfanin mieliin ikuisiksi ajoiksi vai pysyminen ylhäällä omalla paikallaan vetäen tasaisen mahtavaa settiä, aivan niinkuin edellisinäkin viitenä vuotena.
Äänestys olkoon aivan yleinen WWE:stä TNA:n kautta pienempiin indyihin ja Japaniin. Tietenkään varsinaisesta tuloksesta ei voi näin tulla luotettava, koska vain harva on oikeasti mukana seuraamassa näitä kaikkia. Omakin tulokseni rakentuu oikeastaan vain kolmesta promootiosta, mutta ainahan voi vaikka julkaista omansa tyyliin "Vuoden WWE painija", "Vuoden indypainija" ja "Vuoden Japsipainija". Tai miten vaan haluaa, ei se nähkääs niin nuukaa ole.
Ei sitten kiitos mitään viestejä tyyliin "Tripsu oli paras" tai "Ylivoimaisesti CeNa" vaan perustellaan kunnolla. Ihan yhtä painijaa vaan haetaan, jotka sitten kerätään yhteen yhteiseksi valinnaksi vuoden painijaksi, mutta ainahan voit innostua niinkuin minä ja kerätä vaikka parhaat kymmenen painijaa postaukseesi. No niin, without further ado:
1. Samoa Joe
Liikun nyt kyllä todella vaarallisilla vesillä sillä juurihan äsköttäin minä ensimmäisessä kappalleessa totesin "entäs sitten mikissä". Samoa Joe ei kieltämättä ole mikään mestari mikissä ja varsinkaan TNA:n seuraajalla Joe äänessä on lähes tuntematon käsite. Samoa Joe tilanteen tullen kyllä hoitaa asiansa mikissä luontevasti ja onnistuneesti. Samoa Joe oli alunperin hardcore painija, mutta viimeisimpien vuosien aikana varsinkin Ring of Honorissa hän on osoittanut olevansa myös kaikkea muuta. Ei ole painityyliä, jossa Samoa Joe ei pärjäisi. Hän on etiketti esimerkki siitä mitä TNA:n X-division oikeasi merkitsee. Joe heel turn ei TNA:ssa yleisön kannustuksia TNA:ssa hiljennä ja ROH:ssa mies on todellinen legenda, jonka pelkkä mukana ole pistää yleisön rusinaksi, saatika sitten jos hän tekee jotain. Samoa Joen vuosi ei alkanut keyfaben mukaan kovin mallikkaasti, koska se näytti olevan hänen ensimmäinen vuosi kolmeen vuoteen ilman ROH world championshippia. Matsit kuitenkin jatkoivat puhumuista puolestaan, hienoin Pure title ottelu ROH:n historiassa James Gibsonia kanssa, mahtava 4-way Redemptionissa ja vihdoin vakavasti otettava MOTYC Kenta Kobashia vastaan. Tällä välillä Samoa Joe oli kuitenkin ehtinyt tehdä jo TNA debyyttinsä ollen näin osallisena toisen vuosipuolikkaan lähes kaikissa match of showeissa: Samoa Joe vs. AJ Styles Part I ja Part II sekä Unbreakeble Triple Threatissa. Samoa Joe jatkaa voittokulkuaan wrestlingin huipulla tarjoten juuri parhaan vuotensa. Samoa Joe is fucking Pro Wrestling.
Koko listauksen kärkikolmikko on todella lähelle toisiaan, itseasiassa kaikkiahan tässä ovat lähellä toisiaan. Mutta, se mikä erottaa Samoa Joen muista on hänen tasaisuutensa. Shawn Michaelsilla kuten Kurt Anglellakin on ollut mahtavat ottelunsa, tilanteensa, segmenttinsä, mutta Samoa Joe on lähes aina mahtava.
2. Shawn Michaels
Shawn Michaellsilla on nimissään tämänkin vuoden aikana kovat saavutukset. Moni uskoi, ettei hänestä olisi enää comebackin jälkeen entisekseen, mutta toisin on. Shawn Michels on ollut mukana kahdessa vuoden 2005 muistettavimmissa feudeissa, Kurt Angelen ja Hulk Hoganin kanssa. Myös vuoden kovimpien otteluiden joukkoon kuuluvat kaksi ottelua Kurttia ja yksi ottelu Shelton Benjaminia vastaan ovat hänen nimissään. The Showstopper, The Headliner, The Main Event, The Icon kuvaa häntä hyvin. On hän sitten kehässä tai mikissä yleisö rakastaa häntä, ja hän antaa heille viihdettä parhaimmillaan.
3. Kurt Angle
Tällä miehellä on paljon yhteisä Shawn Michaelsin kanssa. Klassikko Wrestlemaniaa edeltävä feudi päättye klassikko otteluun. Kuten Michael myös Kurt loistaa kaikkialla, kuka voisi ikinä unohtaan I'am just a sexy Kurtin tai Kurtin erehtymässä Big Shown heilan pukukoppiin. Jos Kurt taistelee niinkuin huhutaan, että taistelisi erinäisiä vaivojaan vastaan, niin pirun moisesti hän sitten taisteleekin. Ura ei ole ollut hätkähdyttävän pitkä mutta sitäkin loistokkaampi ja jokainen vuosi, myös 2005 on lisää mahtavaa viihdettä hänen suunnaltaan. Aikansa parhaita ellei paras tekninen painija.
4. AJ Styles
Paluu indysceneen. Parhaiten AJ Styles tunnetaan TNA:sta, jossa hän veti taas mahtavan vuoden. Nopeasti mietittäny AJ Styles oli kaikissa TNA:n kahdessatoissa PPV:ssä mukana illan parhaimmassa ottelussa ja se on jotain mihin tuskin ketään muu on pystynyt. AJ vs. Abyss @ Lockdown,AJ vs. Samoa Joe I & II, AJ vs. Daniel Ironman I & II, Unbreakeable Triple Threat ja Final Resolutionin Ultimate X ovat kaikki vuoden parasta tarjontaa. TNA tykkää bookata AJ Stylesiä spottimaisiin otteluihin, vaikka AJ Styles todellisuudessa on todella monipuolinen painija. Hän on sen TNA:ssa muutamassa ottulussa todistamisen lisäksi todistanut sen myös palattuaan tänä vuonna pitkästä aikaa Ring of Honoriin vetäen myös sielä hyviä otteluita. Ikä ei häntä vielä paina ja mikkitaitojakin on aikaa kehitellä. Hänellä on tekemistä jos aikoo voittaa oman vuotensa 2005, se nimittäin oli mahtava.
5. John Cena
Aivan, tämä siis selvästikkin kertoo teille jo etteivät kaikki täällä ole teknisiä huippuja. John Cena ei taatusti ole keskivertoakaan parempi tekninen painija ja kaikenlisäksi kärsii "rock-syndroomasta". Tosin enemmän tai vähemmän jokainen WWE:n painija kaipaisi liikearsenaaliinsa ja sitä kauttaa otteluunsa lisää väriä. Vuosi 2005 on ollut Cenan vuosi. Mitä hän oli tammikuussa? Rumaa spinner vyötä pyörittelevä kehnohko räppäri, joka voitti ottelut viidessä minuutissä chaingangin avulla. Muutokseen siitä nykyiseen, kohtuullisia otteluita tekevään ja asiallisia promoja vetävään firman kärkikasvoon, ei vienyt edes koko vuotta. Vuonna 2005 John Cena todisti vastoin kaikkia uskomuksia, että hänestä tosiaan on pitkäaikaiseksi main event peluriksi. Vaikka hänen mestaruuskauttansa on vaivannut liika itsensä toistavuus ja vaikka osa yleisöstäkin on ilmaissut sen suoraan on Cenalla ollut vuosi täynnä hyviä otteita ja otteluita varsinkin PPV:ssä. Muun muossa Judgment Dayn I Quit ottelu on kokonaisuudessaan nautittava.
6. James "Jamie Noble" Gibson
Myöskin yksi vuoden suurimpia yllättäjiä. Kuka olisi uskonut kaiken sen jälkeen mitä oli Jamie Noblelta vuosien WWE:ssä jälkeen nähnyt, että vaihto indyiohin ja oman nimen takasin ottaminen tekisi hänestä vuoden kovimpia painijoita. Mitä ilmeisemmin James halusi kaikenlisäksi itse eroaan WWE:stä ja nähtyäni kaiken sen mihin se johti , en voi häntä moittia. Helmikuusa alkoi hänen indy kierroksensa, mahtavia neljän tähden otteluita toistensa perään. James Gibson vs. Aries, vs. Samoa Joe, vs. Roderick Strong, vs. Bryan Danielsson ja Redempitionin 4-way nyt tulevat ensimmäisenä ROH:n puolelta mieleen. Se intensiteetti, jolla James Gibson joka ikisellä kerralla kameran edessä ollessaan työskentelee on ihailtavaa. Hän todella pisti joka ikinen kerta kaikkensa peliin päästessään painimaan ilman rajoja. Hänen vuotensa ei ollut kovin pitkä ja varsinkin minulle aivan liian lyhyt, mutta sitäkin mahtavampi. James Gibson teki jo paluunsa isosedän hoiviin. Jotain on kuitenkin muuttunut vuoden aikana. James "Jamie Noble" Gibson ei ole enää minulle se WWE:n perus cruiseri vaan pirunmoinen painija täynnä halua ja taitoa työhänsä.
7. Batista
The Animal is definitely unleaheded in year 2005. Kaava kulkee hyvin pitkälti Cenan rataa. Batistalla ei ollut takanaan yhtään kunnon single ottelua vielä vuoden alussa eikä mikissä ollut minkäänlaista varmuutta. Minä olen pitänyt Batistan mestaruuskaudesta Cenankin vastaavaa enemmän. Batistalle ei ole rakennettu mitään mahdottomuuksista selviytymis luonnetta ja feudia JBL:n kanssa lukuunottamatta olen pitänyt kaikesta. Tämä tulee todennäköisesti olemaan korkein sijoitus, mitä ikinä tulevaisuudessakaan pystyisin Batistalle antamaan, joten tämä olkoon nyt oikeutettu.
8. Roderick Strong
Ja ei kolmea ilman neljättä, nimittäin vuonna 2005 itselleen nimensä tehnyttä painijaa. Vielä kuluvan vuoden kesäkuussakin Roderick Strong oli minulle pelkkä smarkkien luoma muotipainija, mutta jälleen kerran, aivan niinkuin kolmen yllä olevankin kanssa, jouduin toteamaan itseni olleen väärässä. Strong on minun tuntemani indymaailman vuoden suurin nousija, midcardista suoraan vuoden kovimpien otteluiden puolikkaaksi. Jälleen kerran voinee muutaman mainita eli Strong vs. Gibson, Strong vs. Bryan Danielsson I & II ja Strong vs. CM Punk I & II ovat varmasti katsastamisen arvoisia. Strong kehittyi vuodessa mahtavaksi stiffiksi painijaksi ja oppi käyttämään mark-out backbreakkereitaan juuri oikeassa paikassa ja tilanteessa. Ikää on niukasti yli kahdenkymmenen. Indymaailma on täynnä kahdessakymmenessä olevia nykyisiä ja tulevaisuuden huippupainijoita. Ihmettelen kyllä miksi WWE ei käytä heitä hyväkseen vaan palkkaa OVW:hen painijoita tyyliin Mikey Batts.
9. Christopher Daniels
Kertoo muiden kovatasoisuudesta, että Christopher Daniels on vasta yhdeksäntenä. Hänellä oli hyvä vuosi, mutta ei mitenkään mahtava. Ottelut AJ Stylesin kanssa TNA:ssa ovat tietenkin muistettavia ja AJ:n tavoin myös Christopher Daniels teki kovan paluun Ring of Honoriin. Daniels on karismaattinen kaveri ja hyvä tekninen painija, mutta jotenkin tämä vuosi jäi odottamaan itseään. TNA:n X-division mestaruuden ennätyspitkä mestaruuskausi ja puolikas vuosi ROH:ssakin jäivät hieman vaisuiksi. Ei mitenkää ratkasevasti, kunhan vain jätti hänet aivan kuumimman kärjen ulkopuolelle.
10. Eddie Guerrero
Ei pelkästää tästä vuodesta vaan koko urasta, jota oikeastaan yksi mitattaessa Eddie ohittaisi enemmistön edellä olevista. Eddie oli mahtava viihdyttäjä niin menneinä lähemmän kahtenakymmenenä vuotena kuin vuonna 2005:kin. Eddie rakasti työtään ja antoi sen näkyä. Hän loisti kaikessa, kaikkialla ja milloin vain mitä ikinä tekikään. Eddien viimeistä vuotta väritti hyvin pitkälle feudi Rey Mysterion kanssa joka henkilökohtaisesti oli minun mieleeni. Viimeiset kuukauden jättivät monille huonon maun suuhun, mutta varsinkin tapahtumat aina kesäkuun Smackdownissa käytyyn otteluun asti olivat mahtavia ja minä nostan nyt ja olen ennenkin nostanut sen vuoden parhaiksi feudeiksi. Parhaita lajissaan, kiitos sinulle Eddie Guerrero.
Honorable Mentions: (ei järjestyksessä)
Chris Benoit: Vuosi oli aika perus työskentelyä ja osaksi itsestään riippumattomista syistä ei päässyt esittämään mitään sydäntä siirtävää. Alkuvuosi meni pataan ottaessa ja paikkaansa rosterissa hakiessa eikä loppuvuosikaan tarjonnut mitään erikoista. Benoitin ei kuitenkaan tarvitse olla Benoittia kummempi ollakseen huippu.
Chris Jericho: Vähän samaa ongelmaa kuin Benoitillakin alkuvuodesta ja loppuvuottahan ei nyt edes ole. Hänen heeliytensä oli oikein mukavaa ja välillä olin mikissäkin näkevinäni vanhan kunnon Chris Jerichon. Toivottavasti joskus palaa tätäkin vuotta ehompana.
Paul London: Koko listauksen ehkä pienin nimi. Vuosi alkoi hyvin pushilla cruiserweight mestaruuteen.Täydellisestä tiedoista kun ei tässä ole tietoakaan niin luotan siihen, että syy Londonin äkillisellä tiputukselle on siinä, että hän uskalsi sanoa Vincelle jotain asioiden todellisesta luonteesta. Tosin ei hän kyllä mestaruuskaudellakaan sen parempia otteluita vetänyt kun tällä hetkellä Velocityssä, elis siis ihan perus hyviä otteluita
Christian: ...on ollut koko vuoden mukavassa posittiviseesä valossa sitten alkuvuoden nettiväen hänen innostumisen ja "feudin" Cenan kanssa aina loikkaamiseensa TNA:han.
Austin Aries: Mies, joka päätti Samoa Joen lähes kaksi vuotisen mestaruuskauden ja veti perään itse todella mukavan oman mestaruuskauden. Hyviä otteluita ja debyytti TNA:ssa, jossa kylläkin yhä odottaa suurempaa huomiota.
Rey Mysterio: Cruiserweight, joka nostettiin ensimmäisenä lajissaan pääjuonikuvioihin. Vähän on Mysterio menettänyt sitä arvaamaton-gimmick haaraansa, mutta edelleen viihdyttävä kehässä.
CM Punk: Kohuttu painija WWE:hen siirtymisen ja hienon feudin koko ROH:n rosteria vastaan. Hyviä otteluita ja kaksi vuoden hienoimpiin hetkiin kuuluvaa kohtausta: tapahtumat ennen ja jälkeen viimeisen ROH ottelun ja myös Nowhere to Runin häkki ottelun Jimmy Ravea vastaan seuranneet juhlinnat.
Triple H: ...lienee pakkomaininta, vaikka 2005 ei todellakaan ole hänen parhaita vuosiaan. Feudi Batistan kanssa menetteli, mutta ilman otteluitaan Ric Flairiä vastaan hän ei olisi lähelläkään mukana.
Tuli kieltämättä aika monta "ylimääräistäkin" mainitaa, mutta rajan vetäminen kahden todellä lähellä toisiaan olevan painijan välille on vaikeaa. Nytkin jäi vielä ainakin painijat Ric Flair, Homicide ja Bryan Danielsson tätä suurempaa mainintaa vaille. Maailmasta löytyy enemmän taidokkaita ja viihdyttäviä painijoita kun uskoisikaan.