Foorumiarkisto

Eli kun tuota WOTY:ä ollaan äänestämässä niin laitetaan pystyyn myös MOTY-topic. Eli mikä on teidän mielestänne vuoden 2005 Match of the Year.

Minun MOTY on ehdottomasti:

Wrestlemania 21 - Shawn Michaels vs Kurt Angle
Aivan loistava ottelu, yksi parhaita näkemistäni. Molemmat miehet laittavat kaikkensa peliin. Monta läheltä piti tilannetta, monta hienoa spottia. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä ottelua. Ansaitsee ehdottomasti MOTY arvon. *****½ tähden ottelu.

Mutta laittakaas nyt teidän MOTY:jä.

Unbreakablen X-Division mestaruusottelu Christopher Daniels vs. AJ Styles vs. Samoa Joe.

Todella hyvä ottelu, joka kesti juuri sopivasti, sisälsi hienoja spotteja ja jännitystä. Lisäksi yleisö kävi todella kuumana. Luultavasti paras koskaan näkemäni ottelu. Lopetusta en varmaan unohda koskaan.

Vuoden painijaa en osaa sanoa, mutta tähän voinkin vastata. Tietenkään en ole nähnyt kaikkia matseja ja painopisteeni keskittyykin WWE:hen. Noh, mutta ei kai tässä, aloitetaan listaamaan. Nämä eivät ole sitten missään järjestyksessä.

Vuoden MOTY-ehdokkaat:

Wrestlemania XXI
Single match:
Kurt Angle vs. Shawn Michaels

Tämä on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista matseista ja luulisimpa, että alkuvuoden, ellei jopa koko vuoden odotetuin matsi. Jo Seriesissä alkujaan saanut feudi huipentui vuoden tärkeimpään paini tapahtumaan ja melkoinen koitos siitä saatiinkin aikaan. Noin 30 minuuttia uskomatonta vääntöä, joka loppui mahtavasti, kun Shawn taputti mattoa. Myös näimme Anglen moonsaultin pitkästä aikaa. Tämä matsi todisti jälleen kerran, että nämä herrat todellakin ovat nimensä veroisia ja kuuluvat parhaaseen painijoiden eliittiin.

Arvosana: *****

New Years Revolution
Elimination Chamber, World heavyweight Championship:
Triple H vs. Chris Jericho vs. Batista vs. Randy Orton vs. Edge vs. Chris Benoit

Pitkän tauon jälkeen Elimination Chamber palaa maata järisyttävällä tavalla takaisin WWE kehään, jonka loistokkuus lähentelee jopa ensimmäistä Chamberia, vaikka ei kuitenkaan aivan. Toinen Chamber SS 03:ssa oli hienoinen floppi, mutta tämä matsi palautti Chamberin arvon jälleen paikoilleen. Reilulla ajalla varustettu, Shawn Michaels tuomarina sekä mielenkiintoiset feudit tekivät tästä matsista todella loistavan. Benoit sekä Jericho hoitivat loistavasti hommansa lyömällä tekniikkapainia heti alusta sekä panostamalla kaikkensa tähän matsiin. Toimivat jobbareina, mutta ansaitsevat suuret kunnian osoitukset kovasta työstä. Edgen ja Michaelssin feudi sai lisää tuulta alleen sekä Ortonin ja Triple H:n hienohko floppi feudi siirtyi kohti päätöspysäkkiä. Muutamia spotteja ja bumbbeja myös nähtiin. Ainoa harmillinen juttu oli se, että Tripsu voitti matsin, mutta toisaalta se oli paras ratkaisu, mutta toisaalta taas ei. Kuitenkin varsin loistokas ottelu. Saa nähdä, mihin ensi vuoden Chamber yltää.

Arvosana: *****

Royal Rumble
The Royal Rumble match

Tämähän on tietenkin aika epäreilu ehdokas, koska tässä yhden painijan ei tarvitse tehdä paljon töitä, mutta silti tämä jokavuotinen matsi kuuluu aina vuoden parhaimmistoon. Royal Rumble ottelu on kyllä ihan omassa kastissaan ja sitä ei oikein voi veerata muihin otteluihin. Tämän vuoden Rumble oli alusta loppuun todella vakuuttavaa katsottavaa, vaikka lopetus olikin hiukan tönkkö, jonka takia tämä Rumble häviääkin viime vuotiselle hiukan. Monet painijat pääsivät loistamaan tässäkin Rumblessa ja myös uusia feudin alkuja sai tämäkin aikaan Maniaa varten. Kokonaisuudessaan loistava ottelu.

Arvosana: *****

Vengeance
Single match:
Kurt Angle vs. Shawn Michaels

Myös tämä herrojen toinen kohtaaminen sisälti klassikon aineksia, mutta tämä ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä kuin Maniassa. Manian tunnelma sekä kunnollisen jatkofeudin puute alentivat tämän matsin pisteitä. Kuitenkin tämä ottelu oli todella laadukas ja ehdottomasti tämän PPV:n paras matsi. Tällä kertaa oli Anglen vuoro olla häviävänä osapuolena ja se sopi kyllä hyvin, sillä muuten Shawn olisi näyttänyt melko huonolta. Kaikessa loistavuudessaan ansaitsee ehdokkuuden tähän listaan.

Arvosana: ****½

Against All Odds
30-minute iron man match, X-Division Championship:
AJ Styles vs. Christopher Daniels

En ole TNA:ta hirveästi seurannut, mutta satunnaisia otteluita kyllä. Tämä matsi on todella hyvä. En ole Danielssia kehässä nähnyt tätä lukuunottamatta ja AJ:täkin vain hiukan, mutta voin tämän perusteella sanoa, että loistavia painijoita ovat molemmat. Todella nopeatempoista matsaamista alusta loppuun ja ottelussa nähtiin tekniikkarunkkausta, mattopainia, subbareita, hienoja hyppyjä sekä paljon läheltäpiti tilanteita. Kaikkea mitä hyvältä matsilta vaaditaan esiintyy tässä. Ainoa miinus oli tunnelma ja selostajat. TNA:ssa vain ei ole sitä samaa hohtoa mitä WWE:ssä ja selostajat ovat mielestäni surkeita. Kuitenkin loistava ottelu.

Arvosana: ****½

SummerSlam
Single match, WWE Championship:
John Cena vs. Chris Jericho

Tämä matsi sai minut sykähtymään, vaikka Cena olikin mukana. Matsi oli todella nopeatempoinen ja molemmat herrat pistivät kaikkensa peliin (jopa Cena). Yleisö antoi pisteitä myös todella paljon, sillä se oli todella kuumana koko ottelun ajan. Lopetus nyt oli mitä oli ja vaikka matsi olikin melko lyhyt, niin silti tästä jäi todella hyvä maku suuhun. Cenan paras matsi tänä vuonna ehdottomasti.

Arvosana: ****+

Unforgiven
Steel cage match:
Matt Hardy vs. Edge

Tämä matsi oli todella viihdyttävä ja paikkasi Slamin flopin hyvin. Feudi oli erikoinen, mutta todella mielenkiintoinen, koska siinä oli oikeaa heattia taustalla. Matsi oli tarpeeksi pitkä ja molemmat pistivät parastaan peliin. Spotteja nähtiin muutama, mutta voiton vei kuitenkin Hardyn Legdrop häkin päältä. Todella komea hyppy. Todella viihdyttävä matsi, joka jäi tästä PPV:stä parhaiten mieleen.

Arvosana: ****+

Judgement Day
Single match:
Eddie Guerrero vs. Rey Mysterio

Tämä oli yhdessä yllätyksellisen I Quit ottelun ohella Judgement Dayn kohokohta. Todella vakuuttavaa painia, kuten näiltä herroilta saattaa odottaakin. Myös feudi oli loistava tässä vaiheessa, mikä teki tästä matsista hyvin mielenkiintoisen. Ei ehkä tämän vuoden paras ottelu, mutta ehdokkaana toimii mainiosti.

Arvosana: ****

Wrestlemania XXI
Money in the bank ladder match:
Edge vs. Chris Benoit vs. Kane vs. Chris Jericho vs. Christian vs. Shelton Benjamin

Ei tämän vuoden paras matsi, mutta kuitenkin niin hyvä, että ansaitsee paikkansa täällä. Todella tiivistä vääntämistä ja spottailua jokaiselta mieheltä. Benjamin kuitenkin loisti tässä matsissa eniten tekemällä hurjia bumbbeja joka väliin. Pituutta oli hyvin, mutta pieni lisäaika ei olisi ollut pahitteeksi. Todella kova ottelu, joka ei jättänyt kylmäksi.

Arvosana: ****

No joo, tässä olisi minun ehdokkaat. Muita mainittavan arvoisia matseja tällä vuodella olisivat mm. Triple H vs. Flair I ja II, Elimination ottelu Seriesissä sekä HiaC Ortonin ja Takerin välillä. (En ole sitä vielä nähnyt, mutta olettaisin sen olevan melko hyvä)

En uskalla yhtä vuoden parasta nimetä, koska mieltymykseni vaihtelevat joskus päivittäinkin. Iskenpä siis tähän muutaman ottelun, jotka eniten miellyttivät tai muuten vaan ansaitsevat tulla mainituiksi. Nykypainista seuraan oikeastaan ainoastaan WWE:tä todella aktiivisesti, mutta yritän kaivella tähän otteluita muualtakin.

WWE WrestleMania 21: Kurt Angle vs. Shawn Michaels
Mahti Ankka ja 4 Realkin tästä jo hyvin sanoivat, joten ei ole tarvetta toistaa. Siinä mielessä hyvin poikkeuksellinen matsi, että odotukset tätä kohtaan olivat huikeita, mutta tämä ei pettänyt yhtään. Yleensä liiallinen hypettyminen ainakin itselleni aiheuttaa pienen pettymyksen kun ottelun vihdoin näkee. Lisäksi oikea mies voitti.

WWE Taboo Tuesday: Ric Flair vs. Triple H (steel cage)
Angle vs. HBK:n tavoin tarinaltaan loistava feud. Ainoastaan harmittaa kun ensimmäinen ottelu on häkissä, mutta toisaalta häkki mahdollisti heti alkuun sellaisen ottelun, jota tällainen feud kaipaa. Triple H tarvitsee melkeinpä aina vastustajakseen itseään paremman, jotta kykenee loistavaan otteluun. Flair on toki jo vanha ja aika rajoittunut, mutta silti kykenee saamaan Triple H:sta paljon irti. Lopetus oli ottelun ainut pettymys.

TNA Against All Odds: AJ Styles vs. Christopher Daniels (iron man)
30-minuuttisen nimittäminen iron maniksi on vähän huumoria, koska he sen vajaat 30 minuuttia painisivat singles-matsissakin, jos ottaisivat mukaan muutakin kuin spottailua. Ottelusta on jo sen verran aikaa, että en hirveästi yksityiskohtia muista, mutta hyvin he ajan käyttivät. Paras näkemäni TNA-ottelu ikinä.

TNA Unbreakable: Christopher Daniels vs. AJ Styles vs. Samoa Joe
Varsin huikea ottelu. Kuten Saimou jo sanoi, sisälsi hienoja spotteja ja jännitystä. Oli sopivan pitkä ja pysyi koko ajan viihdyttävänä. Tämä on kuitenkin sen tyyppinen ottelu jo spottisuutensa vuoksi, että nyt kun yhden on nähnyt, on jo nähnyt melkein kaiken. Jos toinen tällainen ottelu tulisi, se ei luultavasti innostaisi kuin ehkä parin uuden spotin takia, vaikka hyvä olisikin.

NOAH Destiny: Kenta Kobashi vs. Kensuke Sasaki
Aikas vähän tulee NOAH:ia katsottua ja tänäkin vuonna katsominen rajoittui Kobashi vs. Rikioon, Destinyn muutamaan otteluun, muutamaan syyskuussa joissain tapahtumissa käytyihin otteluihin ja ３ｒｄ Great Voyageen. Edes Kobashi eikä myöhemmin Misawa tai Tauekaan saanut Rikiosta mitään minua innostavaa irti, joten vuoden parhaaksi japanilaiseksi otteluksi jäi tämä Kobashi vs. Sasaki. Eikä se tarkoita, että tämä pettymys olisi. Perinteisen hyvyyden lisäksi tämä tarjosi aivan mahtavan viisminuuttisen chopfestin. Tottakai tuollainen näyttää aikalailla painiäijävirtuaalipeeniksen kasvattamiselta, mutta sillä ei ole yhtään mitään väliä, koska se on yksi suurimmista mark out -hetkistä minkä olen painia katsoessa kokenut ja pistää hymyilyttämänä synkimpinäkin päivinä.

NOAH Destiny: Toshiaki Kawada vs. Mitsuharu Misawa
Ja heti tuon jälkeen vuorossa oli jatkoa 90-luvun kovatasoisimmalle feudille (katso video-osasto jos on jäänyt epäselväksi). 2000-luvun Kawadan näkeminen on jäänyt NOAH:n syntymisen ja Kawadan All Japaniin jäämisen vuoksi todella vähälle. Misawa on vieläkin kova, vaikkei toki 90-luvun tasolla, koska onhan tuota ikääkin jo. Ei silti ollut yllätys, että kaksikko iästä ja ei niin hyvistä väleistä huolimatta pystyi taas mainioon otteluun. Taas saatiin nähdä ganso bomb, joka vihlaisee omaakin päätä, vaikka vain katsoisi ottelua. Tiger Driver '91 vähän näytti jäävän löysäksi, mutta riemastutti sekin. Vähän väärä mies voitti, mutta ei se otteluun negatiivisesti vaikuttanut.

NOAH 3rd Great Voyage: Kensuke Sasaki & Katsuhiko Nakajima vs. Kenta Kobashi & Go Shiosaki
Tämä ei yllä taisteluun vuoden parhaan ottelun tittelistä, mutta täytyy tämä mainita vuoden parhaana tag-matsina, mikä ei tosin ole kovin paljon. WWE:ssä nimittäin panostus tag-divariin on mitä on ja TNA:n divisioona ei kiinnosta. Mainio ottelu tämä kuitenkin on ja siinä mielessä erityinen, että harvemmin tulee nähtyä konkari & nuori jätkä vs. konkari & nuori jätkä -otteluita. Japanissa noita kai on enemmän, mutta tosiaan en hirveästi seuraa. Go Shiosakilta olen kai yhden ottelun nähnyt ennen tätä ja Nakajimalta en yhtään. Sakaki ja Kobashi ovat toki tutumpia. Minut yllätti kovasti kuinka hyvin nämä selvästi pienemmät nuoret miehet sopivat otteluun. He tarjosivat hyvää vauhdikasta vastapainoa Sasakille ja Kobashille. Samalla he näyttivät oikeasti uskottavilta, vaikka selvästi nämä konkarit olivat ne joukkueen ässät kuten pitääkin. Tässäkin oli mukava chop-osuus.

ROH: Kenta Kobashi vs. Samoa Joe
Joesta olen kiinnostunut koko ajan yhä enemmän, vaikka hänessä on joku piirre, jonka vuoksi tuskin osaan miestä koskaan ihan ykkössuosikkeihin kuuluvana pitää. Yleisö teki tästä hyvin erilaisen verrattuna muihin Kobashin otteluihin, koska Yhdysvalloissahan tämä tietysti oli. ROH:n yleisöstä en normaalisti pidä juurikaan, mutta tämäntyyppisessä ottelussa pitääkin kannustaa kumpaakin ja mielestäni yleisön arvostus näkyi ja kuului juuri oikealla tavalla. Ei tämä hirveästi erilaista tarjonnut muihin Kobashin otteluihin verrattuna, mutta eipä se pakollista olekaan. Yhdessä Joelle luultavasti tärkeässä tavoitteessa tässä erityisesti onnistuttiin. Hän sai kertaheitolla reilusti lisää uskottavuutta ainakin minun silmissäni, vähän kuten tuossa äsken mainitsemassani tag-matsissa Shiosaki ja Nakajima.

PWF MayDay 2: Starbuck vs. Steve Corino
Hirvittävän vaikeaa on arvioida livenä nähtyjä otteluita objektiivisesti, vaikka katsoisi ne uudestaan dvd:ltä. Tosin tunnelma on äärimmäisen olennainen asia painissa, joten live-fiilis pitääkin ottaa huomioon. MayDayssa oli muutama livenä aivan huikean fiiliksen saanut ottelu, mutta tämä niistä erityisesti toimii myös kotisohvalta katsottuna. Kovasti tätä ottelua myös tulikin odotettua etenkin Snow Plow'sta lähtien kun kumpikin PWF-debyyttinsä teki. Enkä voi väittää pettyneeni.

PWF Finlandia Fall Brawl: Starbuck vs. Stark Adder (2 out of 3 falls)
Stark Adderin kehittyminen on ollut huimaa livenä näkemieni otteluiden perusteella tai sitten Starbuck on vaan niin loistava vastustaja. Luultavasti molemmista on kyse kun tässä he pistivät pystyyn ottelun, joka ylitti kaikki odotukseni. Ottelumuoto on paras mahdollinen ja sen hyväksikäyttämisessä myös onnistuttiin. Tarina tässä on se perinteinen kouluttaja vs. koulutettava, mutta sepä onkin yksi kiinnostavimmista, jos siinä onnistuttaan. Tämä on myös ensimmäinen PWF:n ottelu, jossa mestaruus merkitsi minulle jotain ja oikeasti halusin nimenomaan toisen voittavan. Starbuck oli ollut "suomalaisista" se suosikkini koko ajan, mutta Adderin voitto olisi tässä tuntunut huikean hyvältä. Tosin jälkeenpäin ajatellen Starbuckin tämä kuuluikin voittaa eikä se Adderin uskottavuutta laskenut tippaakaan. Starbuck huokuu karismaa aina, oli kyse sitten promoamisesta, painimisesta tai laulamisesta. Adderilla on mikkitaidoissa vielä kehittämistä, mutta tietoisesti tai todennäköisemmin tiedostamatta Bruiser Brodylta asustukseen vaikutteiden ottaminen saa markittamaan huikeasti.

Erityismaininta vielä vuoden yllättäjälle eli Triple H vs. Batistalle Vengeancesta. HIAC tuntui ennen ottelua typerältä tekosyyltä venyttää tylsäksi kuivunutta feudia, mutta ottelu oli tosi viihdyttävä. En muista mitään muuta ottelua, jossa HHH pystyisi saamaan näin hyvän ottelun itseään näin paljon heikomman painijan kanssa.

"Goner" kirjoitti:
NOAH 3rd Great Voyage: Kensuke Sasaki & Katsuhiko Nakajima vs. Kenta Kobashi & Go Shiosaki
Tämä ei yllä taisteluun vuoden parhaan ottelun tittelistä, mutta täytyy tämä mainita vuoden parhaana tag-matsina, mikä ei tosin ole kovin paljon. WWE:ssä nimittäin panostus tag-divariin on mitä on ja TNA:n divisioona ei kiinnosta. Mainio ottelu tämä kuitenkin on ja siinä mielessä erityinen, että harvemmin tulee nähtyä konkari & nuori jätkä vs. konkari & nuori jätkä -otteluita. Japanissa noita kai on enemmän, mutta tosiaan en hirveästi seuraa. Go Shiosakilta olen kai yhden ottelun nähnyt ennen tätä ja Nakajimalta en yhtään. Sakaki ja Kobashi ovat toki tutumpia. Minut yllätti kovasti kuinka hyvin nämä selvästi pienemmät nuoret miehet sopivat otteluun. He tarjosivat hyvää vauhdikasta vastapainoa Sasakille ja Kobashille. Samalla he näyttivät oikeasti uskottavilta, vaikka selvästi nämä konkarit olivat ne joukkueen ässät kuten pitääkin. Tässäkin oli mukava chop-osuus.

Jaa, minusta tämä ottelu oli ehkä koko vuoden matseista juuri se, jota parhaaksi kutsuisin. Minuun tämä iski kuin tuhat volttia, ehkä matsin tarinaa analysoidessa auttoi se, että tunnen myös Shiosakin ja Nakajiman aiempia vaiheita enemmän. Kylmät väreet hiipivät selkäpiissäni katsoessani Nakajiman tekevän Kobashille high-angle german suplexia.

Olen tätä match of the year -nimeämistä miettinyt, mutta jotenkin siitä postaaminen on työn ja tuskan takana. Osaksi sen vuoksi, että en kamalasti pitänyt WWE:n vuoden parhaista tai parhaiksi väitetyistä matseista (joskin Angle vs Michaelsit olivat hyviä). Olen myös ihmetellyt sitä, että vaikka pidän ROHia yhtenä vuoden vahvimmista promootioista, en oikeastaan keksi yhtään ROH-matsia, joka olisi ollut lähellekään MOTY-tasoa (tosin en ole nähnyt Kobashi vs Joeta kokonaan, enkä yhtään tapahtumaa Punkin lähdön jälkeen). Sen sijaan NOAH-matseja keksin suuren liudan, mainittakoon tuon aiemman tagin lisäksi KENTA vs SUWA, differ cupin finaali ja jo Gonerinkin mainitsema Kobashi/Sasaki.

WWE:n tämän vuoden matseista se, josta olen eniten pitänyt, on varmasti 21.10. SD:ssä painittu Benoit vs Booker T. Tämä on se matsi, jossa Benoit tekee elbow suicidan kehästä ulos ja bumppaa selostuspöytään. Oikeastaan on harmi, että tuo matsi muistetaan vain tuosta nimenomaisesta spotista, sillä koko matsi on loistava ja irrallisimpana osana on ehkä tuo bumppi.