"Jack DiBiase" kirjoitti:
Samaa ilmeni vielä kai 70-luvullakin. Huhujen mukaan Vince sr. valitsi Sammartinon viemään mestaruuden Nature Boy Buddy Rogersilta, koska Rogers ei olisi ehkä muuten luovuttanut sitä.
Niin ja vielä 80-luvullakin Hoganin kohdatessa Andren.
Jos nyt WrestleMania III:n matsia tarkoitat, niin enpä tuosta ole varma. Bobby Heenan on sanonut, että jopa hän olisi noussut kehään laskemaan Andrelle voiton, jos Andre vain olisi mennyt Hoganin päälle makaamaan ja käskenyt tuomarin laskea. Toki tarinoita on jälkeenpäin mukava liioitella, mutta tiedä sitten mikä on totta. Harva kuitenkaan uskalsi pistää vastaan Andren tahdolle.
Voi olla, että et tätä mestaruuksien arvottomuudella hakenut, mutta onhan tuo maailmanmestaruus myös suuresti lajin edustamista. Tai ainakin oli kun vöillä oli vielä merkitystä. Esimerkiksi Thesz, Bockwinkel ja Flair olivat esimerkillisiä mestareita edustavuutensa (pukeutuminen, käytös ja noin yleinen tyylikkyys) vuoksi verrattuna vaikka Cenaan ja noh, Austiniin. En ota kantaa Flairin käyttäytymiseen yöaikana, mutta kuitenkin. Kyllähän asiasta vain vähän tietävä pulliainen saa painista vähän eri kuvan kun näkee lajin kansikuvapoikana tyylikkään ihmisen juntin sijaan. Kayfaben murtumisen jälkeen tosin kaikilla alkaa olla liian selvä kuva painista, joten tiedä sitten vaikuttaako tuo mihinkään enää.
Joka tapauksessa vöiden haltijat on valittu etukäteen kabineteissa, eikä vöillä täten oikeasti ole mitään arvoa.
Vaikka esim. NWA:ssa saattoi pikkupromoottorit ehdottaa mestaruutta omalle painijalleen taidoista riippumatta, niin pääasiassa isot mestarit ovat kuitenkin aina olleet vähintään lajin parhaimmasta päästä. Ja hyvyydeksi minä tässä lasken ainakin painitaidot, yleisön sytyttämisen ja etenkin rahan teon, joka tietysti pääasiassa koostuu molemmista edellämainituista. Toki kaikki lajin parhaista eivät ole mestaruuksia keräilleet hirveästi, mutta tässä olikin kai kyse niistä ketkä ovat. Eli pidän painia jossain määrin arvostelulajina kuten vaikka on taitoluistelu, jossa promoottorit arvostelevat painijat hyvyyden mukaan ja suurinpiirtein paras on mestari. Tietysti asiasta päättävän tai päättävien omat mieltymykset vaikuttavat kovasti, mutta ei isoja mestareita ihan pystymetsästä repäisty. Eli jos on mestari, on helvetin hyvä. Ja tietysti täytyy ottaa huomioon myös tuo, että pystyykö olemaan luotettava ja pitämään vyön vaikka väkisin. Nämä asiat eivät toki ole päteneet pariinkymmeneen vuoteen.
Olihan mestarin lisäksi mestaruus itsessään kova juttu, koska se toi rahaa. Vyön vahvuus markienkin silmissä näkyy jo siinä, että minne tahansa mestari meni, yleisöä virtasi paikalle katsomaan, että pystyykö oman kylän sankari voittamaan mestaruuden. Ei yleisö voinut olla tyytyväinen jos oma sankari voitti diskauksella, koska vyö on se mikä ratkaisee yleisön näkökulmasta.
Eli lyhyesti mestarin ympärillä pyöri usein suurin raha, koska mestari sitä osasi tehdä ja yleisö uskoi painin aitouteen, ja raha on se mikä ratkaisee kaiken. Andret, Sheikit ja muut ovat toki asia erikseen. Ymmärrän mitä tarkoitat vöiden arvottomuudella aikakaudesta riippumatta, mutta en halua itse uskoa tuohon millään tavalla.