Hajatuksia.
Jotain omituista tapahtui herran vuonna 2006. Loppuvuodesta haluni katsoa painia katosi.
Alkuvuodesta jaksoin edes katsoa jaksot kunnolla ja seurata muutenkin alan ”tapahtumia” eli toisella nimellä ”huhuja”. Onneksi jossain vaiheessa vuotta tajusin lopettaa moisten sivustojen lukemisen, koska uskon vakaasti niiden haittaavan katsomisnautintoa. Tätä kirjoittaessa yritän kovasti muistella viime vuoden tapahtumia painissa, mutta en muista juuri mitään. Tähän voi olla parikin eri syytä, joko olen jo iän puolesta dementoitunut tai sitten en vain jaksanut keskittyä mitä katsoin ja siksi niitä ei muista. Melkoisen pelottavaa, koska muina vuosina olen sentään muistanut tapahtumat, pidin niistä tai en.
Ehkä parisen sanaa historiastani painin kanssa. Aloitin katsomisen Wrestlemania 4 aikoina legendaariselta Sky Channelilta. Kaveri nauhoitti sitä aluksi ja sitten HTV saapui meille ja kykenin katsomaan kotona. Olin kaikkien suureksi iloksi melkoinen Warrior fani ja toki Mega Powers lämmitti nuoren miehen sydäntä myös. Muutamia vuosia katsoin tapahtumia, Wrestlemania 6 tuli jo Eurosport kanavalta, koska Sky katosi meidän verkoista. Warrior fanille voitte kuvitella miten iso juttu oli nähdä, että joku voitti Hoganin. Noh, kaikki tiedämme mikä riemu tästä kaikesta tuli. Painia ei näkynyt enää meidän kämpässä ja siksi se jäi. Muutamia vuosia myöhemmin katsoin saksalaista kanavaa ja suureksi ilokseni Macho ja Hogan siellä seikkailivat. hetkeä myöhemmin aloin pohtia miksi firman nimenä oli WCW, ensimmäinen ajatus oli, että WWF on vain muuttanut nimeä. Pitkään en jäänyt sitä miettimään ja elin väärässä luulossa. Joku aika myöhemmin tajusin onneksi, miten asia on. Kuitenkaan en innostunut painista sillä hetkellä, itse olen myöhemmin tullut tulokseen, että alitajuntani halusi suojella minua. Vuonna 2001 sitten subi alkoi näyttää painia ja siitä asti olen taas jaksanut aktiivisesti seurata. Tämä uusi innostus sai minut hakeutumaan sitten Suomessa tapahtuneisiin painijuttuihin, jotka olivat upea kokemus edelleen vaikka koin ne rankkoina näin myöhemmin. Joinain päivinä kaipaa sitä kaikkea mikä painitapahtuman järjestämiseen menee ja niitä hienoja kokemuksia mitä se antoi.
Ajoittain olen nykyään täynnä intoa odottaessa uutta jaksoa ja sitten jostain syystä se into katoaa. peruskysymyksenä voin esittää ”johtuuko se itse ohjelman tasosta vai painin ulkopuolisista tekijöistä?” Mitään yhtä selitystä en löydä tähän ja olen sitä jo nyt melko pitkään pohtinut. Haluaisin ajatella olevani ihminen, joka kykenee tekemään itse omat johtopäätökset ohjelmien tasosta. Ajoittain jaksoin viime vuonna puolustella WWE:n tekemisiä ja sillä hetkellä olin sitä mieltä, että miksi ihmiset näkevät aina kaiken niin negatiivisena. Edelleen olen sitä mieltä, ei kaikki mitä WWE tuota olen potaskaa, vaikka kuinka ihmiset haluaisivat sen nähdä niin. Tässä on ehkä suurin pointti minun ja monien muiden välillä. En koe, että intoni on loppunut sen takia, että tarinat tai paini itsessään olisi huonoa. En usko, että vaikka tarinoita ja 5 tähden matseja olisi ohjelmissa liitosta riippumatta, että olisin kovin innoissani. Seikka mikä minua raivostuttaa, koska haluaisin olla innostunut katsomisesta. Järjetön homma, tiedän hyvin. Ehkäpä joku lapsuuden trauma selittää tämän kaiken, tarvitsen tavan jolla voisin nähdä maailman iloisena ja kauniina. Kaikesta huolimatta minulla on suuria ongelmia valintojen kanssa mitä wwe on viime vuosina tehnyt. Monia painijoiden pusheja en tajunnut yhtään ja toisaalta toisten pushien puutosta jaksan aina ihmetellä. Sekä tarinoiden kohdalla ainoa asia mitä koen, on järkyttävä myötähäpeä.
Esimerkkinä koko viime vuodesta voi toimia ECW:n perustaminen, kuukausia jaksoin hehkutella itsekseni moista ”menoa”, mutta loppuvuodesta jakson katsominen kesti noin 5 min. Jotain mättää ja pahasti. Se kaikki valtava potentiaali mitä näin kesällä ECW:sä, on mielestäni melko täydellisesti poissa. Aivan varmasti vielä ei ole mitään lopullisesti menetetty sen suhteen ja voi olla, että ylireagoin siihen. Kovin omituiselta potaskalta viime jaksot ovat tuntuneet. Jokainen voi varmaa luetella ne kymmenet asiat miksi pitää tai ei pidä asioista, joten en omalla kohdalla jaksa sitä edes yrittää.
Haluan uskoa, että on olemassa painiohjelma, joka sisältää hyvää painia ja viihdettä. En usko, että edellä mainitut sulkevat toisensa pois vaan voivat olla se yhdistävä tekijä millä keskinkertaisesta tulee hyvä. Miten mahtavaa olisi katsoa jaksoa ja nauttia samalla lailla, kun nautin 80-luvulla ja antaa palaa vain. Antaisin pienoisen summan siitä, että kykenisin katsomaan lajia ”markin” silmin. Toki en nyt tarkoita, että menen leikkimään Lesnaria mäen päälle. Mutta se viaton tunne, joka melko varmasti kaikilla on alussa, on kaunis asia. Sitä ei tulisi aliarvioida. iso osa meistä on syyllistynyt siihen, että nauraa toisen ilolle ja kokee suurta ylemmyyttä olemalla ”suuri ja viisas”. Paskat sanon minä, muka tietämällä painista jotain ei ole yhtään sen parempi kuin ns. noob.
Yleisesti olen tullut tulokseen, että painin ulkopuoliset tekijät vievät vain niin voimakkaasti tällä hetkellä, että on vaikea keskittyä painiin. Ehkäpä se on tekosyy ja alitajuntani vain yrittää kertoa minulle tuotteen olevan skeidaa, mutta en usko. En tiedä kumpi on parempi ratkaisu pitää tauko kokonaan painista vai pysyä väkisin mukana ja toivoa, että huomaan jossain vaiheessa muutoksen.
Kirjoituksen tarkoitus on saada oma pää auki näistä asioista ja ehkä muilla on hieman vastaavia kokemuksia, joita on mielenkiintoinen kuulla. Sekä tietysti pieni keskustelun herättely olisi poikaa.
Kuten tavallista tämä sisältää typoja ja lukihäiriön aiheuttamia ajatuskatkoja, joten valitan. En huomaa niitä ja en jaksa tähän aikaa miettiä tämän enempää. Sad i know.
Jotain omituista tapahtui herran vuonna 2006. Loppuvuodesta haluni katsoa painia katosi.
Alkuvuodesta jaksoin edes katsoa jaksot kunnolla ja seurata muutenkin alan ”tapahtumia” eli toisella nimellä ”huhuja”. Onneksi jossain vaiheessa vuotta tajusin lopettaa moisten sivustojen lukemisen, koska uskon vakaasti niiden haittaavan katsomisnautintoa. Tätä kirjoittaessa yritän kovasti muistella viime vuoden tapahtumia painissa, mutta en muista juuri mitään. Tähän voi olla parikin eri syytä, joko olen jo iän puolesta dementoitunut tai sitten en vain jaksanut keskittyä mitä katsoin ja siksi niitä ei muista. Melkoisen pelottavaa, koska muina vuosina olen sentään muistanut tapahtumat, pidin niistä tai en.
Ehkä parisen sanaa historiastani painin kanssa. Aloitin katsomisen Wrestlemania 4 aikoina legendaariselta Sky Channelilta. Kaveri nauhoitti sitä aluksi ja sitten HTV saapui meille ja kykenin katsomaan kotona. Olin kaikkien suureksi iloksi melkoinen Warrior fani ja toki Mega Powers lämmitti nuoren miehen sydäntä myös. Muutamia vuosia katsoin tapahtumia, Wrestlemania 6 tuli jo Eurosport kanavalta, koska Sky katosi meidän verkoista. Warrior fanille voitte kuvitella miten iso juttu oli nähdä, että joku voitti Hoganin. Noh, kaikki tiedämme mikä riemu tästä kaikesta tuli. Painia ei näkynyt enää meidän kämpässä ja siksi se jäi. Muutamia vuosia myöhemmin katsoin saksalaista kanavaa ja suureksi ilokseni Macho ja Hogan siellä seikkailivat. hetkeä myöhemmin aloin pohtia miksi firman nimenä oli WCW, ensimmäinen ajatus oli, että WWF on vain muuttanut nimeä. Pitkään en jäänyt sitä miettimään ja elin väärässä luulossa. Joku aika myöhemmin tajusin onneksi, miten asia on. Kuitenkaan en innostunut painista sillä hetkellä, itse olen myöhemmin tullut tulokseen, että alitajuntani halusi suojella minua. Vuonna 2001 sitten subi alkoi näyttää painia ja siitä asti olen taas jaksanut aktiivisesti seurata. Tämä uusi innostus sai minut hakeutumaan sitten Suomessa tapahtuneisiin painijuttuihin, jotka olivat upea kokemus edelleen vaikka koin ne rankkoina näin myöhemmin. Joinain päivinä kaipaa sitä kaikkea mikä painitapahtuman järjestämiseen menee ja niitä hienoja kokemuksia mitä se antoi.
Ajoittain olen nykyään täynnä intoa odottaessa uutta jaksoa ja sitten jostain syystä se into katoaa. peruskysymyksenä voin esittää ”johtuuko se itse ohjelman tasosta vai painin ulkopuolisista tekijöistä?” Mitään yhtä selitystä en löydä tähän ja olen sitä jo nyt melko pitkään pohtinut. Haluaisin ajatella olevani ihminen, joka kykenee tekemään itse omat johtopäätökset ohjelmien tasosta. Ajoittain jaksoin viime vuonna puolustella WWE:n tekemisiä ja sillä hetkellä olin sitä mieltä, että miksi ihmiset näkevät aina kaiken niin negatiivisena. Edelleen olen sitä mieltä, ei kaikki mitä WWE tuota olen potaskaa, vaikka kuinka ihmiset haluaisivat sen nähdä niin. Tässä on ehkä suurin pointti minun ja monien muiden välillä. En koe, että intoni on loppunut sen takia, että tarinat tai paini itsessään olisi huonoa. En usko, että vaikka tarinoita ja 5 tähden matseja olisi ohjelmissa liitosta riippumatta, että olisin kovin innoissani. Seikka mikä minua raivostuttaa, koska haluaisin olla innostunut katsomisesta. Järjetön homma, tiedän hyvin. Ehkäpä joku lapsuuden trauma selittää tämän kaiken, tarvitsen tavan jolla voisin nähdä maailman iloisena ja kauniina. Kaikesta huolimatta minulla on suuria ongelmia valintojen kanssa mitä wwe on viime vuosina tehnyt. Monia painijoiden pusheja en tajunnut yhtään ja toisaalta toisten pushien puutosta jaksan aina ihmetellä. Sekä tarinoiden kohdalla ainoa asia mitä koen, on järkyttävä myötähäpeä.
Esimerkkinä koko viime vuodesta voi toimia ECW:n perustaminen, kuukausia jaksoin hehkutella itsekseni moista ”menoa”, mutta loppuvuodesta jakson katsominen kesti noin 5 min. Jotain mättää ja pahasti. Se kaikki valtava potentiaali mitä näin kesällä ECW:sä, on mielestäni melko täydellisesti poissa. Aivan varmasti vielä ei ole mitään lopullisesti menetetty sen suhteen ja voi olla, että ylireagoin siihen. Kovin omituiselta potaskalta viime jaksot ovat tuntuneet. Jokainen voi varmaa luetella ne kymmenet asiat miksi pitää tai ei pidä asioista, joten en omalla kohdalla jaksa sitä edes yrittää.
Haluan uskoa, että on olemassa painiohjelma, joka sisältää hyvää painia ja viihdettä. En usko, että edellä mainitut sulkevat toisensa pois vaan voivat olla se yhdistävä tekijä millä keskinkertaisesta tulee hyvä. Miten mahtavaa olisi katsoa jaksoa ja nauttia samalla lailla, kun nautin 80-luvulla ja antaa palaa vain. Antaisin pienoisen summan siitä, että kykenisin katsomaan lajia ”markin” silmin. Toki en nyt tarkoita, että menen leikkimään Lesnaria mäen päälle. Mutta se viaton tunne, joka melko varmasti kaikilla on alussa, on kaunis asia. Sitä ei tulisi aliarvioida. iso osa meistä on syyllistynyt siihen, että nauraa toisen ilolle ja kokee suurta ylemmyyttä olemalla ”suuri ja viisas”. Paskat sanon minä, muka tietämällä painista jotain ei ole yhtään sen parempi kuin ns. noob.
Yleisesti olen tullut tulokseen, että painin ulkopuoliset tekijät vievät vain niin voimakkaasti tällä hetkellä, että on vaikea keskittyä painiin. Ehkäpä se on tekosyy ja alitajuntani vain yrittää kertoa minulle tuotteen olevan skeidaa, mutta en usko. En tiedä kumpi on parempi ratkaisu pitää tauko kokonaan painista vai pysyä väkisin mukana ja toivoa, että huomaan jossain vaiheessa muutoksen.
Kirjoituksen tarkoitus on saada oma pää auki näistä asioista ja ehkä muilla on hieman vastaavia kokemuksia, joita on mielenkiintoinen kuulla. Sekä tietysti pieni keskustelun herättely olisi poikaa.
Kuten tavallista tämä sisältää typoja ja lukihäiriön aiheuttamia ajatuskatkoja, joten valitan. En huomaa niitä ja en jaksa tähän aikaa miettiä tämän enempää. Sad i know.