WWE STARRCADE
Pidetty: Sunnuntai, viikko 3, Joulukuu
Sijainti: The United Center (Great Lakes)
Yleisöä: 15 000 (Loppuunmyyty)
------------------------------------------------------------
Tervetuloa Starrcadeen! Luvassa on todellinen yllätyksien ilta, kun 40 painijaa arvotaan muodostamaan yhteensä 20 joukkuetta. Illan päätteksi nähdään vielä hurja battle royal -ottelu, jonka voittaja kohtaa joko Shawn Michaelsin tai The Undertakerin vuoden 2008 Royal Rumblessa. Ennen kuin ilta varsinaisesti pääsi alkamaan, saimme nauttia PPV:n alkuvideosta.
Klikkas tästä!
Alkuvideon jälkeen kuva leikkasi parkkihalliin, jossa valkoisesta limusiinista ulos astunut
Shawn Michaels jo käveli innokkaasti. WWE:n kiistatonta mestaruutta kantava Shawn hymyili kameralle rennosti, ja avasi areenan sisään vievän oven...
Arvosanan: B+
...ja samalla alkoikin jo soimaan hänen tunnarinsa. Puolet The United Centerin väestä huusi iloissaan kuullessaan Jimmy Hartin säveltämän ja Sensational Sherrin laulaman biisin alkusoinnut, kun taas puolet buuasi. Pitkän ja hienon sisääntulonsa jälkeen Shawn käveli selostuspöydälle. Sen takana seisoi tänään vain kaksi miestä:
Jim Ross ja
Jerry Lawler. Lawlerin toivotellessa Shawnin tervetulleeksi selostuspöytään, asetti HBK headsetin paikoilleen ja kiitti Jerryä vieraanvaraisuudesta. Tässä vaiheessa iltaa Good ol' JR yritti pitää tunteensa kurissa ja itsekin toivotti Shawnin tervetulleeksi selostamaan tätä PPV:tä. Kun PPV:n virallinen tunnari, Johnny Cashin
"God's Gonna Cut You Down" oli soinut tarpeeksi, alkoi
Vince McMahonin tuttu ja turvallinen
"No Chances" soimaan ja pian teh zheirmän o' the booood näyttäytyikin sisääntulorampilla. Pahamaineinen Vince McMahon käveli sisääntulorampin oikeassa kulmassa olleen arpomapallon luo, ja ilman kummempia selittelyjä alkoi arpomaan seuraavan tag team -ottelun painijoita. Plomplomplomplomplomplomplom... plom. Vince nosti yhden punaisista pallukoista ilmaan ja luki ääneen siinä lukeneen tekstin:
TRIPLE H!
Samalla pärähtikin Motörheadin
"The Game" soimaan ja tämä kymmenkertainen maailmanmestari teki mahtipontista sisääntuloaan, saaden koko United Centerin väen seisaalleen. Shawn Michaelsin mielestä tämä on epäreilua: Triple H:n partnerin mahdollisuudet pilataan antamalla hänelle näin surkea ottelukaveri. HBK:n onneksi Tripsu ei hänen kommenttejaan kuullut, vaan jäi vielä hetkeksi poseeraamaan nuorattuun neliöön. Silloin Mr. McMahon otti vapauden arpoa Triple H:n parin. Plomplomplomplomplom (pienet punaiset pallot pyörivät suuressa lasipallossa ).. plom. Triple H:n pari on..
Simon Diamond!
Hunter Hearst Helmsley ei liiemmin iloinnut kuullessaan Drain Sthin biisin
"Simon Says" spiikkereistä, mutta partaansa hivellen hyväksyi asian kuitenkin kunnialla. Simon sen sijaan oli täysin innoissaan: on todellinen etu painia Triple H:n kanssa tässä turnauksessa. Tämä Richmondista, Virginiasta kotoisin oleva ECW-originaali ei saanut toivottua reaktiota yleisöltä, mutta onhan se ihan ymmärrettävää: tämä on Simon Diamondin ensimmäinen PPV-esiintyminen sitten One Night Stand kolmosen. Kun Hunter ja Simon olivat tutkiskelleet toisiaan tarpeeksi, keskeytti Vince pippalot ja alkoi hetimiten arpomaan heille vastustajia. Taas punaisten pallojen pyöriessä jännitys tiivistyi, ja kun Vince oli kosketellut ballseja tarpeeksi, nosti hän taas yhden niistä ylös. Tällä kertaa siinä luki..
Big Stevie Cool!
Triple H:n ja Simon Diamondin ehkä yllättävänkin hyvin toimiva joukkue sai siis vastaansa ainakin Stevie Richardsina tunnetun ECW-originaalin. Survivor Seriesissä ilman Intercontinental-mestaruutta jäänyt Stevie oli taas intoa täynnä: mikä olisikaan parempi tapa nousta takaisin koviin tekijöihin kuin voittamalla ykköshaastajuuden päämestaruuteen? Pian Vince oli jo nostamassa seuraavan painijan nimeä. Plomplomplomplom..
Paul London! Näin ollen seuraava matsi on Triple H & Simon Diamond vs. Big Stevie Cool & Paul London!
Arvosana: B+
TAG TEAM MATCH
Triple H & Simon Diamond vs. Paul London & Big Stevie Cool
Kun Stevie Richards ja Paul London olivat tarpeeksi miettineet sopivaa strategiaa tulevaan otteluun, kilahti kehäkello kolmesti ja matsi pääsi vauhtiin. Londonilla ja Steviellä syntyi riitoja jo tässä vaiheessa ottelua: kumpikin halusi alottaa ensimmäisenä kehässä. Pienen riidan jälkeen Stevie luovutti ja päästi Paulien rinkiin. Veteraanien joukkueessa ei samankaltaisia eripuraisuuksia nähty, vaan Simon aloitti kehässä ensin ja se kävi Hunterille ihan hyvin. Vihdoinkin matsi pääsi alkamaan. Heti alkuun Simon ja London lukitsivat collar & elbow tie-upin. Pienikokoisempi London ei mahtanut Simonin voimille mitään, vaan joutui tippumaan polvilleen. Diamond heittäytyi kuitenkin liian ylimieliseksi ja se kostautui: London yllätti ECW-originaalin huvittavalla short arm scissors -liikkeellä. WWE:ssä cruiserweight- ja joukkuemestaruusvyötä kantanut London lisäsikin tulta pesään lyöden Simonia muutaman kerran turpaan. London teki sitten löysähkön irishi whipin, jota seurasi kuvankaunis dropsault. Triple H seurasi matsin kulkua apronilla kulmakarvat kutrussa, kun taas Stevie Richardsin naamalle pilkeni pientä hymyn tapaista asiaa. London ja Simon eivät kuitenkaan keskittyneet Stevien tai Hunterin ilmeisiin, vaan jatkoivat ihan mukiinmenevää painiaan. Paul London haki tekemänsä dropsault liikkeen jälkeen overdriveä, mutta Simon Diamond counteerasi hienosti, juntaten Londonin kanveesiin back suplexilla. Diamond ei haaskannut aikaa lainkaan, vaan kiipesi toiselle köydelle ja yritti ajaa polveansa suoraan Londonin naamavärkkiin. Komeasta shooting star press -hypystään tunnettu London oli kuitenkin liian nopea kaveri, kierien hyökkäyksen alta pois. London nousi heti pystyyn ja suorastaan liisi omaan kulmaukseensa. Vaihto tapahtui, ja Big Stevie Cool käveli ylpeänä kohti Simon Diamondin ruhoa. Diamond pääsi kuitenkin yllättämään Stevien tökkäämällä sormensa suoraan hänen silmiin! Diamond huomasi tilaisuutensa tulleen, ja kävi vikkelästi vaihtamassa Triple H:n kehään. Hunter sai asiaan kuuluvat suosionosoitukset astuessaan rinkiin. Pam, pam ja pam - kolme lyöntiä suoraan suurisuisen Stevie Richardsin suojaamattomaan pääkalloon. Yleisöä villinnyt Tripsu heitti Richardsin samantien köysiin ja iski hänelle komean high kneen, Harley Racen tapaan. Tässä vaiheessa ottelua Jim Ross oli iloinen kuin kylläinen sika, kannustaen Hunteria kaikin äänin. Shawn Michaelsia tämä Hunterin hallinta ei yhtään naurattanut, ja hän alkoikin solvaamaan Tripsun väkivaltaista käytöstä. Iskemänsä spinebusterin jälkeen HHH katsoi suoraan Shawn Michaelsia silmiin, hymyili pirullisesti, ja iski Stevie Richardsille tappavan Pedigree-iskun. 1... 2... 3! Kyllä! Simon Diamond ja Triple H etenevät illan pääotteluun.
Ottelun voittajat: Triple H & Simon Diamond
Ottelun kesto: 3min 50sec
Arvosana: B-
Matsin jälkeen Triple H otti vielä mikrofonin käteensä ja ilmoitti voittavansa tämän illan pääottelun ja Royal Rumblessa WWE:n mestaruuden. Shawn Michaels tyytyi tekemään pelokasta tekonaurua, ja unohtamaan nuo puheet siihen paikkaan. Pian Tripsukin kuitenkin päätti lähteä backstagelle, jolloin Maria Kanellis tuli esiin. Marian tehtävänä oli jatkaa Vincen vaikeata uraa. Eli siis kosketella palloja. Ja pianhan tämä kanadalainen kauneus nosti yhden punaisen booltsin ylös, jossa luki..
Nick Moore!
Eipä kauaa kestänyt kunnes Tears For Fearsin
"Shout" pärähti soimaan ja tämä kiiltävään kylpytakkiin pukeutunut herrasmies käveli tyyni ilme kasvoillaan kehään. Joo-o. Maria ei jaksanut olla koskematta palloihin, joten pian saimme kuulla taas plomplomia ja CM Punkin entinen tyttöystävä nosti jälleen uuden pallon ilmaan:
John Morrison!
John Morrison ja Nick Moore - mikä joukkue! Uskomattoman hienoon takkiin komistautunut Morrison oli kävellä kehään kohti uutta tag team -partneriaan, mutta pysähtyikin Marian kohdalle, nappasi mikrofonin hänen kädestään ja sanoi tietävänsä Marian rakastavansa hänen pallojaan. Maria, hieman jälkeenjäänyt kun on, naurahti hieman ja vilkutti iloissaan Morrisonille. Morrison ja Moore, kahden egoistin törmäys. Kaikesta huolimatta nämä kaverit kättelivät ennen ottelua, osoittaen näin olevansa loistojoukkue. Pian kuva keskittyi kuitenkin taas Mariaan, jolla oli jo uusi pallo kädessään. Morrisonin ja Mooren vastustajaksi tulee..
Jeff Hardy!
Voiko enää pahempaa vaihtoehtoa olla? Jeff Hardy on tag team-painin ekspertti - johan sen todistaa sekin seikka, että Jeff on toinen osapuoli hallitsevista WWE:n joukkuemestareista. Noin minuutin yleisöä villittyään Jeff halusi tietää partnerinsa nimen. Marialle tämä passasi paremmin kuin hyvin, ja pian tämän kanadalaisen naisen käsi oli taas pallojen keskellä. Plomplomplomplomplom.. Hihhei!
CHRIS BENOIT!
The Facial Expressions of John Morrison: O________O
The Facial Expressions of Nick Moore: -_______-
The Facial Expressions of Jeff Hardy:
Vastaus aikaisempaan kysymykseen: kyllä, Jeff Hardyakin pahempia vaihtoehtoja on olemassa. Kun Our Lady Peacen (jota muuten kuuntelen par'aikaa)
"Whatever" räjähti soimaan, räjähti myös viisitoistatuhatta painifania ympäri United Centeriä. Seisaalleen nousseet katsojat taputtivat käsiään yhteen ja huusivat yhteen ääneen aivotonta "JEEEEEE"-huutoaan. Benoit tuttuun, kylmänviileään tapaansa käveli kehään, nosti kätensä ilmaan ja tuuletteli hetken yleisön suureksi mielihyväksi. Ennen matsin alkua Jeff ja Benoit sopivat selvästi jonkinsortin taktiikoita, kun taas aina niin itsevarmat Nick Moore ja John Morrison panikoivat omassa kulmauksessaan. Nyt se alkaa!
Arvosana: B-
TAG TEAM MATCH
"Picture Perfect" Nick Moore & "Shaman of Sexy" John Morrison vs. Jeff Hardy & Chris Benoit
Tämä illan toinen ottelu lähti käyntiin varsin vauhdikkaasti, kun lentävää tyyliä hyödyntävät Jeff Hardy ja John Morrison pääsivät taas kerran vastakkain. Ensimmäiset kolme minuuttia olivatkin spottipainoista painia, Jeffin ja Morrisonin vuorotellen väläyttäen taitojaan erilaisia liikkeitä suorittaen. Hienoimpiin hetkiin sisältyi Morrisonin tekemä upea handspring leg drop ja Hardyn jo legendaariseksi noussut Whisper in the Wind-liike. Harmi vain, kun kaikelle hyvälle on tultava joskus loppu. Vauhdikas paini päättyi nimittäin kuin seinään kun Joey Mercuryn entinen tag team-partner vaihtoi "kuvankauniin" Nick Mooren kehävuoroon. Moore, tavalliseen intensiiviseen ja stiffiin tyyliinsä, kävi Jeffreyn kimppuun vihaisesti, mutta silti niin varmasti. Kaikessa hiljaisuudessa kesällä täydellisen muodonmuutoksen tehnyt artist-formerly-known-as-Eugene tekikin kaikkensa illan pääottelu tähtäimessään. Moore hidastikin Jeffin menoa muun muassa lukuisten lyöntien, choppien ja konnankonstien avulla. Kaiken tämän raakuuden keskellä Moore osoitti myös jaloja painitaitojaan iskemällä Jeffille vaikean Tiger Bomb to The 'Lo Down-kombon. Juuri kun tämä yleisön vihaama Nick Moore oli pyrkimässä junttaamaan Jeffiä kanveesiin vaarallisella sit-out tombstone piledriverillänsä, osoitti Jeff elonmerkkejä ensin pyristelemällä irti Mooren otteesta ja sitten iskien rajun muulinpotkun Mooren nassuun. Potkun vaikutuksesta Moore horjahtelikin lepäämään kulmaukseen, jolloin Hardy äkkäsi mahdollisuutensa tulleen ja vaihtoi Chris Benoit'n vuoroon! Kaksi viikkoa sitten Mooren piessyt Benoit oli enemmän kuin iloinen päästessään hakkaamaan Jeffiä kurittanutta Moorea. Tai oikeastaan Benoit ei ollut iloinen, hän oli.. täysin tyyni. Rauhallisuudestaan huolimatta Benoit ei ollut millään armeliaalla tuulella, ei tosiaan. Raivotautinen ahma lähtikin heti hurjaan hyökkäykseen, kuolettaen Mooren rintalihaksia verisillä, lähes Ric Flairin tasoisilla chopeilla. Pian tämä Kanadasta kotoisin oleva Benoit siirtyi tehokkaampiin iskuihin, satuttaen Mooren alaselkää taivaallisilla german suplex-heitoilla. Saipa myös John Morrison osansa Benoit'n raivosta - epäonnistuneen pelastusyrityksen seurauksena Morrison sai syödä kanveesia belly to belly suplexin muodossa. Survivor Seriesissä mestaruudesta kustetettu Chris Benoit osoitti todellista mielenkiintoa illan pääottelua kohtaan käyttäen tässä matsissa hänen perussettinsä ulkopuolisia liikkeitä. Benoit nimittäin junttasi tuon pahamaineisen Nick Mooren kanveesiin uskomattoman hurmaavalla Liger Bombilla. Tätä seurasi vielä Jeff Hardyn tekemä Swanton Bomb (eikä tuomari Mike Chioda tietenkään diskannut faceja) ja Benoit'n täydellisesti suoritettu diving headbutt-finisher. 1.. 2.. 3, Benoit ja Jeff Hardy jatkoon.
Ottelun voittajat: Chris Benoit & Jeff Hardy
Ottelun kesto: 4min 54sec
Arvosana: B-
Matsin jälkeen Jeff Hardy ja Chris Benoit vielä osoittivat kunnioitusta toisilleen, kättellen keskellä kehää. Kun yleisö oli saanut tarpeekseen Benoit'n ja Hardyn juhlimisesta, saatiin taas todistaa arpomakoneen ihmeellisiä tapahtumia. Tällä kertaa arpojaksi oltiin valittu jumalatarmainen
Torrie Wilson. Matt Hardyn kanssa taannoin flirtaillut Torrie meni suoraan asiaan ja upotti kätensä keskelle kymmeniä palloja. Hetkensä ravisteltuaan Wilson nosti ensimmäisen pallukan ylös..
LEX LUG.. ei, anteeksi. Pallossa lukikin:
Val Venis!
"Hello Ladies~!", huudahti jäätävän sängen kasvattanut Intercontinental-mestarimme, Val Venis. Hammastikkuun, pitkiin kiharaisiin hiuksiin ja 'I came, I saw, and I came again'-t-paitaan komistautunut Venis iski silmää ihanaiselle Wilsonin Torrielle matkallaan kehään. Puhtaan valkoisen pyyhkeensä yleisön jollekin onnelliselle sankarille viskannut Venis ei jäänyt turhia showboattailemaan, vaan suorastaan vaati tietää kaveruksensa nimen. No, Torrie tietenkin toteutti Veniksen unelmat ja alkoi taas arpomaan. Plomplomplomplom.. plom.
Shelton Benjamin! Auts.
Shelton, tuo midcardissa koko uransa rypinyt tummaihoinen teknikko käveli 'Gorilla positionista' sormi tiukasti Venikseen suunnaattuna. Benjamin oli sanaton. Hän vain piti sormeaan kuin maalattuna Veniksen naamavärkissä ja lopulta suunnisti mainion GPS-sormijärjestelmänsä avulla kauhujen neliöön. Kehässä Venis aloitti pornahtavan röhönaurun, Sheltonin pullistaessa sieraimiaan vihasta. Höh. Juuri kun bileet olivat käydä hauskoiksi, nosti WCW:ssäkin työskennellyt Torrie Wilson illan kolmannen pallonsa kouraansa.
Lance Cade!
Joukkuemestaritaustan omaava Lance Cade käveli hymysuin kehään. Caden ilmeestä paistoi toivo ja innokkuus. Lance oli ehdottoman varma paikastaan illan pääottelussa - kuka tahansa pystyisi päihittämään Veniksen ja Sheltonin tiimin tyylisen vihamiehistä koostuvan joukkueen. No, miten Vellu ja Shellu heidän toiseen vastustajaansa reagoi? Venis naureskeli itsekseen ja Shelton puri hampaitaan paniikissa. Tämän tylsähkön näkymän jälkeen jopa itse JBL olisi kiinnostunut kun kuva siirtyi takaisin The Next Miss Layfield #43:een, Torrie Wilsoniin. Selvästi huvittuneen oloinen Wilson oli jo nostanut pallon kupolista ja lukenut itsekseen Lance Caden partnerin nimen. No, kuka astuu Lance Caden avuksi? ...
Hornswoggle!
Lance Cade oli kuolla. Vahvoja tekijöitä Caden menehtymiseen olisi ollut hämmästys, epätoivo, vitutus ja shokki. Teksasilainen punaniska ei kyennyt sulattamaan sitä faktaa, että hänen pitäisi otella ykköshaastajuusottelun karsintamatsissa yhdessä likaisen kääpiön kanssa. Hornswoggle sen sijaan ei ollut kuolla. Ei ainakaan samoista syistä kuin Cade. Horny oli nimittäin erittäin iloinen. Kehässä tarpeeksi riehuttuaan Hornswoggle rauhoittui hetkeksi ja kello kilahti kolmesti.
Arvosana: C+
TAG TEAM MATCH
Val Venis & Shelton Benjamin vs. Lance Cade & Hornswoggle
Illan kolmas ottelu oli täynnä huumoria. Siinä missä Venis kiusasi hämmentynyttä Benjaminia, jyrsi Hornswoggle Lance Caden jalkoja. Kun tätä sekamelskaa oltiin ihmetelty pyöreät kolmekymmentä sekuntia, pääsi matsi vihdoinkin alkamaan kunnolla, kun Lance Cade pakotti Hornswogglen vaihtoon. Saimmekin nauttia lupaavan oloista painia Lance Caden ja Val Veniksen toimesta. Nähtiin collar & elbow tie-up, wrist lock-vaihdoksia ja muutamia Lariat-yrityksiä. Pian Shawn Michaelsilta oppejaan saanut teksasilainen, Lance Cade, pääsi väläyttämään ennennäkemättömiä suorituksia, tehden Venikselle muun muassa vaikean rolling boston crabin sekä komean flying splashin. Vaan kun kellotaulu näytti tasan minuuttia, teki ei-niin-McMahon Hornswoggle törkeän tempun vaihtaen itsensä kehävuoroon puraisemalla Lance Cadea korvaan. Samalla myös Shelton vaihtoi itsensä sisään tag team-kaveriltaan kysymättä, joten todistimme Hornyn ja Sheltyn painia. Tai no, eipä sitä oikein voi painiksi sanoa kun vihreään menninkäisasuun pukeutunut kääpiö yrittää saada jotain aikaiseksi erittäin vajailla painitaidoilla. No, ei Horny aivan jalkoihin silti jäänyt: Finlayn ystävä onnistui välttelemään Benjaminin iskuja ja yllättipä tämän Brock Lesnarin entisen joukkuekaverin puraisemalla häntä silmiin. Benjaminia totuus Hornyn naurun alaiseksi jäämisestä ei naurattanut ollenkaan, vaan tämä Maailman Paras Puhdas Atleetti iski Littlöh Bastaaaardille rajuhkon T-Bone-heiton. 1.. 2.. 3, kahdesta vihamiehestä koostunut Val Veniksen ja Shelton Benjaminin joukkue varmisti paikkansa illan barbaariseen, armottomaan ja painiuria lopettavaan pääotteluun.
Ottelun voittajat: Val Venis & Shelton Benjamin
Ottelun kesto: 1min 59sec
Arvosana: B- (kyllä)
Matsin jälkeen siirryttiin jälleen kerran eeppiselle arpomispisteelle jossa pahamaineiset Jillian Hall ja Todd Grisham harrastivat oraaliseks.. tjoo. Tällä kertaa arpomakoneen pallot olivat täysin rauhassa, sillä kukaan arvon arpojista ei ollut paikalla. Sen sijaan
Vince McMahon astui taas esiin. McMahon meni suoraan asiaan ja ilmoitti Bobby Lashleyn olevan ulkona turnauksesta. Miksi? Hänet kidnapattiin ihmisgorillojen toimesta uusimmassa Raw'ssa. Siispä jonkun painijan pitäisi paikata Lashleyn jättämän aukon, eikö niin? Kyllä vain. Siksipä Vince napsautti tyylikkäästi sormiaan, samalla kun kuulimme sen ah, niin ihanan autokolarin äänen. Aivan oikein,
Mick Foley astui sisääntulorampille hurjien poppien saattelemana. Miss Foley's baby boy leikki yleisön kanssa aimoisen ajan, kunnes odotti vesi kielellä tag team-partnerinsa paljastamista..
"OH YEEEEEEAAHHH~!" Ei. Kyseessä ei ollut Randy Savage, Jay Lethal eikä edes Paul Bearer, vaan toinen puolikas hallitsevista WWE:n joukkuemestareista:
Matt freakin' Hardy. North Carolinan kultapoika teki räväkän sisääntulonsa syvien hymykuoppien kera. Kehään asti päästyään hän löi jostain kumman syystä nyrkkinsä yhteen ECW:ssä, WCW:ssä ja WWE:ssä menestystä niittäneen Foulin kanssa. Pian kuva siirtyi takaisin arvontapisteelle, ja koska Vince rakastaa ballseja yhtä paljon kuin kukkoja, ei hän malttanut olla arpomatta Mattitudelle ja Foleylle vastustajia. Plomplommm...
Chavo Guerrero!
Uuuh.. Chaaa-vooo!" Tuon ulvonnan päätyttyä alkoi seksikäs latinamusiikki soimaan ja Eddie Guerreron muistoa epäkunnoittava (tätä mieltä on tuhatpäinen yleisö ja entinen Michael Cole ) Chavito Guerrero käveli kehää kohti kädet kohti kattoa, naamallaan tyyni ja itsevarma ilme. Nenäkkäänä hyppytekniikkomattopainifrogsplashdoitforeddiepapuna suosioon noussut Chavo päätti vielä pyöriä hetken kehässä, kunnes viittoi Mänsä VicMahonia kourimaan _taas_ kerran palloja. Hetken hurskailtuaan McMahon nosti taas kerran yhden huono-onnis.. voittomahdollisuuksen omaavan vapaapainijan palluran ilmaan. Tämä painija oli...
"We are the Nation, of domination!" Okei, painija kuului NOD:iin, mutta kuka hän oli? Heh, ketä se edes kiinnostaa. No, pian The United Centerin smark-painoitteiselle yleisölle selveni kyseessä olleen punaisiin boksereihin ja ärtyisään ilmeeseen pukeutuneen
Marcus Cor Vonin pallo. Cor Von ja Guerrero kohtaavat siis Foleyn ja Hardyn. Älä jätä tätä väliin!
Arvosana: C
TAG TEAM MATCH
Mick Foley & Matt Hardy vs. Chavo Guerrero & Marcus Cor Von
Ding ding ding and dong dong dong. Neljäs karsintamatsi lähti käyntiin ryminällä, kun Marcus Cor Von ja Matt Hardy näyttivät kovatasoista brawlausta. Lyöntejä vaihdeltiin ja potkuja potkittiin, mutta mitään erityistä emme vielä ensimmäisen minuutin aikana todistaneet. Pian Cor Von pääsi niskan päälle, ja pienen kulmassa_tukahduttamissession jälkeen vaihtoi Chavo Guerreron kehävuoroon ilman epäselvyyksiä. Chavito Heat osoittikin aitoa meksikolaista taistelutahtoaan, sillä
nimi Guerrero tarkoittaa warrioria. Eräs Parts Unknown asukas saattaa haastaa Guerreron suvun oikeuteen tuon seikan takia.. Eniveis, Chavo siis jatkoi siitä mihin Cor Von jäi. Edesmenneen setänsä varjoon jäänyt Chavo pystyi biittaamaan oddsit, iskien ottelun ensimmäisen puhtaan painiliikkeen. Kyseessä oli Chris Benoit'n tyyliä kopioinut räväkkä snap suplex. Tuon suplexin jälkeen Chavon piti nopeasti palata takaisin heelin roolinsa, kuristaen Mattia saappaallaan ja raapaisten tätä silmistä. Pian tämä nuoruutensa trampoliinipainiin käyttänyt Mattitude alkoi osoittaan merkkejä vahvasta hulk-up -nousemisesta, puristaen valkoiset hampaansa yhteen ja kääntäen Chaviton geneerisen headlockin tylyyn irishi whipiin. Eipä mahtanut El Pason mies mitään, kun Hardy tunki teipatun nyrkkinsä suoraan hänen kurkkuun. Mattitude Version 1.0 jatkoi Chavon pieksemistä muun muassa bulldogin, scoop slamin ja russian leg sweepin voimin. Lopulta tämä North Carolinan mies oli jo iskemässä ei-ikinä-ottelua-lopettavaa Side Effect-kakkosfinisheriään. Chavo kuitenkin kykeni taistelemaan tiensä ulos tuosta tylsästä double clotheslineltä näyttävältä iskulta, ajaen kyynärpäänsä Mattin ohimoon. Guerrero haki välittömästi jalkasaksia, mutta Matt taisteli takaisin ja iski Chavolle näyttävän tilt a whirl backbreakerin. Eipä kestänyt kuin vajaat neljä sekuntia, niin Miss Foley's Baby Boy oli jo kehässä. Vaihto tehtiin ja neljänä eri hahmona tunnettu Mick Foley lyllersi innoissaan kohti päänsärkyä potevaa Chavo Guerreroa, Marcus Cor Vonin kannustaessa Chavoa taustalla. Tässä vaiheessa ottelua Shawn Michaels alkoi hypettämään itseään selostuskopissa ja tuomari kärsi vihlovasta mahakivusta. Kaiken kokeneena ja nähneenä veteraanina Foley päätti lopettaa ottelun nopeasti, iskien ensiksi Cor Vonin alas apronilta tyylikkäällä Lariatilla, ja viimeistellen Guerreron perintöä kantavan Chavon Pulling Piledriverillä. 1.. 2.. 3, Hardy och Foley suuntaa illan päämatsiin!
Ottelun voittajat: Mick Foley & Matt Hardy
Ottelun kesto: 5min 12sec
Arvosana: C+
Jim Johnstonin säveltämän legendaafwifwen
"Wreck":n soitua tarpeeksi täällä Chicago Blackhawksien kotiareenalla, kierivät Chavito ja Cor Von kehästä ulos. Matt ja Foley sen sijaan jäivät kehään ja lyhyen hymyilysession jälkeen ojensivät tassunsa toisilleen. Aww.. hienon kättelyn jälkeen miehet jäivät vielä hetkeksi juhlimaan nuorattuun neliöön, kuvan siirtyessä salakavalasti backstagelle.
Arvosana: C+
"Tämä tässä on
Daniel Rodimer (jossain areenan uumenissa Vince McMahon saa mahtavan orgasmin) ja minä olen hänen uskollinen managerinsa,
Paul Heyman! Kuten me teimme viime Raw'ssa hyvin selväksi, olemme WWE:ssä vain viljelemässä tuhoa. Ai miksi? MIKSI? Hehee.. me
nautimme yleisöä nuolevien wannabe-sankarien kivusta ja tuskasta! Aina ne samaiset beibifeissit tulevat paikalle nuolemaan yleisöä.. minkä takia? Kunnian? E-vitun-hei: he ovat tekopyhiä pelkureita! Ja kun Roddy on viljellyt tarpeeksi tuhoa (Rodimer iskee rystysensä yhteen ja murisee eläimellisesti), on hänen seuraava maalinsa WWE:n mestaruus!"
Kun Paul Heymanin ponihäntää oltiin ihailtu riittämiin, siirryttiin takaisin kehäalueelle. Tällä kertaa arpojana toimi Mickie James, joka oli juuri nostamassa illan ensimmäistä palloaan kouraansa. Lyhyen jännityksessä pidon jälkeen Mickie huudahti ekan painijan nimen ilmoihin, ja sehän oli..
Charlie Haas!
Charlie Haasin tehdessä sisääntuloaan Jim Ross alkoi mumisemaan siitä komeasta ja nuoresta atleetista, Shelton Benjaminista, ja muistutti Lawleria ja HBK:ta World's Greatest Tag Team-joukkueen mahdollisesta paluusta tässä ottelussa, tyystin unohtaen Benjaminin jo painineen aikaisemmin samana iltana. Hiljaisten hetkien jälkeen kuva leikattiin takaisin Mickie Jamesin kauniisiin kasvoihin, jolloin tämä Alexis Laree-nimellä ennen WWE-uraansa pyörinyt neiti jo nosti toisen palluran ilmaan..
Booker T!
"We are the Nation, of domination!" Jo toisen kerran samana iltana saimme kuulla tätä Jim Johnstonin yksinkertaista sisääntulotunnaria, Booker T'n osoittaen päätänsä pudistavaa Charlie Haasia sormella ja hihkaisten ettei tykkää tästä yhtään sen enempää kuin Charliekaan. Hetken funtsittuaan Bookaman kapusi kehikkoon ja piti katseensa tiukasti Haasin silmissä. Hyrr.. Meininki oli käydä niin kuumaksi, ettei mahtipontisilla kameramiehillä ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin kuvata taas Mickietä. Iloisesti pomppinut pikkubimbo nosti kolmannen pallon ilmaan ja huudahti kovaan ääneen
Trevor Murdochin nimen. Saattaa olla, että Haasin ja Bookerin unlikely duo'lla on sittenkin mahdollisuuksia edetä illan pääotteluun.
Niin ainakin Chicagon väki tykkäsi ennen kuin Mickie oli ilmoittanut ottelun viimeisen painijan. Neljäntenä miehenä kehään kuulutettiin nimittäin Chicagon oma poika,
kyllä vain,
CM Punk! WWE:n United States-mestaruusvyötä jo SummerSlamista asti hieronut straight-edge superstar sai aikaan massiiviset popit, Killswitch Engagen
"This Fire Burns":n soidessa areenan spiikkereistä. Puolisen minuuttia sisääntulolavalla sähköidyttyään Punker nousi kehään, vippasi Trevor Murdochin lätsän yleisöön ja nousi juhlimaan kulmaan. Seuraavaksi siis kaksi oudohkoa joukkuetta ottavat toisistaan mittaa. WHO WILL SURVIVE? YOU'LL FIND OUT WHEN WE COME BACK TO MONDAY, ERM, SUNDAY NIGHT RA.. STARRCADE! ...JR, we don't have commercials here on Pay-Per-View!
Arvosana: C
TAG TEAM MATCH
Booker T & Charlie Haas vs. Trevor Murdoch & CM Punk
Starrcaden viides tag team -ottelu lähti räjähtävällä toiminalla käyntiin, kun CM Punk ja Charlie Haas pistivät kaikkensa likoon joukkueidensa puolesta. Nähtiin niin tekniikkapainia kuin perus brawlaustakin, vaan selätyksiä ei siltikään todistettu. Vilauttipas Chicagon oma poika hieman VINTAGE CEE-ÄM PUNKIAKIN, lukitsemalla Charlien komeaan tarantula-liikkeen tyyliseen kulmasubmissioniin, jossa hän kietoi jalkansa Haasin käsien ympärille ja väänsi omilla käsillään epäonnisen Charlien niskaa. Ottelun tuomari ei hyväksynyt kyseisen liikkeen suorittamista kuin vaivaisen viiden sekunnin ajan, joten Punkerin oli päästettävä irti otteestaan. Haasin horjahdellessa keskelle kehää, oli Punk jo noussut kulman päälle ja pian hyppäsikin Haasin päälle mainiolla flying crossbodyllä. Eipä kestänyt enää kauaakaan, kunnes Punk tappoi yleisön vaihtaessaan punaniska-Murdochin kehään. Pliis. Trevor ei yleisön antamista buuauksista välittänyt, vaan lähti hyökkäykseen kuin nälkäinen PETO~! No, Murdochin epäonneksi Haas oli jo levännyt tarpeeksi ja pystyi ohittamaan Murdochin rajun pyykkinarun alittamalla hänen kätensä. Haas nappasi heti tuosta punaniskasta tukevan otteen, junttasi tämän kanveesiin german suplexilla, ja päätään pudistellen vaihtoi Bookerin kehään. Houstonista, Teksasista kotoisin oleva Booker T meni innolla kehään, ja iski Trevorille tehokkaan neljän knife edge chopin sarjan. Booker yritti jopa roundhouse kickiä, mutta Trevor päätti ettei lankea tuohon potkuun tänään. Suurta sisua ja taistelutahtoa osoittaen Murdoch väistikin Bookerin potkun ja hyppäsi ainakin neljä metriä eteenpäin, iskien kätensä täysillä Bookerin kaulaan Lariatin muodossa. Tuon Lariatin jälkeen Murdoch käveli tyytyväisenä apronille, ja taggasi CM Punkin takaisin kehävuoroon. Punker ei turhia jäänyt venailemaan, vaan jatkoi siitä mihin Murdokki jäi. Auts, auts, AUTS! Jäätäviä kierrepotkuja Bookerin naamaan!
A-uuuuuuuts, tuon täytyi sattua (kanavoiden Urheilukanavan legendaarista selostajaa). Neljä tehokasta potkua horjutti Bookerin tasapainoa niin, että hän tipahti polvilleen. No, pian CM Punk rankaisi häntä Shining Wizardin, ja Colt 45'n voimin. Haas oli tässä vaiheessa menossa auttamaan puolitajutonta joukkuetoveriaan, kunnes yht'äkkiä jäikin paikoilleen ja alkoi hymyilemään. Charlie selvästikin
nautti Bookerin tuskista. King Punkah nosti vielä King Bookahin ylös, kaatoi hänet kanveesiin sambo suplexilla ja lukitsi hänet tappavaan Anaconda Viceen. "RÄÄÄÄH", kuului viisin, viisin, viisin, viisin, VIISINkertaisen WCW:n maailmanmestarin suusta kun tämä Chicagon nuorukainen väänsi ja väänsi hänen kättään mitä kivuliampaaseen kulmaan, Charlie Haasin röhönauraessa taustalla. Eipä auttanut useat mestaruusvyötä Bookeria tänään, vaan hän luovutti hampaitaan purren ajassa 7:26, luovuttaen näin voiton ja jatkopaikan Murdochin ja Punkin joukkueelle.
Ottelun voittajat: Trevor Murdoch & CM Punk
Ottelun kesto: 7min 26sec
Arvosana: B
Matsin jälkeen painuttiin backstagelle, tai tarkemmin ottaen Edgen naamaan. Kyllä, kamerakuva oli nimittäin kiinni tuossa paholaisen pärstässä. Edge ei tällä kertaa (ihme kyllä) kehunut itseään tai mitään muuta vastaavaa, vaan hän lähti pienelle löytöretkelle. Okei? Edge kertoi, että on saanut aivan tarpeekseen siitä ettei hän saa mestaruusmatseja vaikka raataa jokaisessa Raw'ssa ja jokaisessa PPV'ssä perseensä ruville. Edge katsoi kameraan, nauroi, ja sanoi että on helpompiakin teitä nousta mestariksi kuin nuolla Vince McMahonin takamusta tai päihittää tuhansia vastustajia. Niinpä Edge käveli kameraryhmän seuratessa HBK:n pukukopin ovelle ja aikoi syöksyä sisään! Vaaaaaan ovi olikin lukossa (ja mestaruusvyö Shawnilla selostamossa ;E) ja Edge jäi tympeää naamaa näyttäen pukuhuoneen taakse. Olkapäitään kohautellen Edge oli jo lähtemässä pois paikalta, kunnes äkkäsi puolivahingossa erään toisen pukuhuoneen oven, jossa paistoi nimikyltti 'CM Punk'. Rated-R Superstar katsoi pitkään tuota ovea, herjasi Punkerin elämäntapoja ja ... avasi oven joka ei ollut jostain syystä lukossa (>:O). Sisään päästyään Edge nuuski paikkoja, ja pienen taistelun jälkeen havaitsikin mustassa salkussa olleen WWE:n United States-mestaruusvyön. Edge katsoi vyötä hullunkiilto silmissään, nappasi sen, poistui juosten paikalta ja nauroi räkäisesti vielä kamerakuvan ulkopuolellakin.
Back in the ring again. Tällä kertaa arpojana toimi Kelly Kelly, joka on Jerry Lawlerin mukaan
erittäin kokenut pallojen käsittelijä. Huoh. Kun Lawler oli tokaissut kaikki paskat, pervot vitsinsä, pyllisti Kelly kameraan ja pitkitetyn arpomissession jälkeen nosti taas kerran jonkun pallon ylös.. Tadaa:
Gregory Helms!
"Listen... It's time! The time for revolution!" Pitkään epäsankarimaiseen viittaan komistautunut Greg Helms käveli tyyni ilme kasvoillaan kohti hikistä kehää. Sinne saavuttuaan Helms jäi vielä hetkeksi showboattailemaan, kunnes siirryimme takaisin retard-Kellyn seuraan. Kelly teki taas pitkitetyn pyllistyksensä ja nosti Gregory Helmsin tag team -kaverin pallon ylös arvontapallosta.. HOLY NAPA SHIT! It's Teddy Long's good ol' friend:
THE UNDERTAKER!
Gongi paukahti, valot sammuivat ja pian kehä täyttyi sadoista tuhansista, yksisilmäisistä tappajadinosauruksista. Ei, se olikin vain amerikkalaisena koviksenakin tunnettu The Undertaker, joka oli jälleen kerran kaivanut tiensä Death Valleyn hiekkahelvetistä, vain otellakseen Gregory Helmsin kanssa tänään täällä The United Centerissä. Voinette varmaan kuvitella Gregory Helmsin naamalle nousseen hymyn, kun hänen tag team -kaveriksi osoittautui näinkin dominoiva ja brutaali larppaaja kuin Mark Calloway. Kaiken järjen (pahamaineisen Power 15:n) mukaan The Undertakerin todellakin pitäisi olla paras vaihtoehto tag team -kaveriksi, sillä hän on tällä hetkellä Kuuminta Hottia mitä WWE:stä löytyy. No, kun olimme lievät 15 minuuttia ihmetelleet 'Teikkerin satanistisiä (!!!) rituaaleja, leikkasi kuva taas arpomispisteelle. Yeah, peloissaan ollut Kelly siellä jo innoissaan pyöritteli palloja lasikuvussa. Plomplomplomplom...
Finlay!
"You say your name is Finlay and you love to fight. I say your name is Finlay and you're a BATHTURD!" Oh noes! Joku työpaikkansa juuri menettänyt neropatti oli tuonut Finlayn themen alkuun hieman... väriä. No, kahden dollarin pihviäkin sitkeämpi Finlay ei kuitenkaan asiasta hermostunut, vaan käveli perusilme naamallaan kohti The Undertakeriä ja Gregory Helmsiä, osoittaen ilmiömäistä ja ihailtavaa uhkarohkeutta sekä Kovan Äijän ehdottomia meriittejä. Hmm... tästähän voisi kehkeytyä vaikka kuinka loistava ottelu. Nyt peukut pystyyn, toivottavasti neljäskin painija on joku taidokas heppu!
Ja niin se olikin! Kelly huusi kovaan ääneen
Brian Kendrickin nimen, jolloin Jim Johnstonin luoma
"Rocker"-biisi alkoi soimaan ja tämä Shawn Michaelsin kouluttama babyface o' babyfaces ryntäsi iloisena ja ah, niin innokkaana kehään. JR ei voinut käsittää Finlayn ja Kendrickin osoittamaa pelottomuutta heidän katsoessa The Undertakeriä SUORAAN SILMIIN~. Okei, aloitetaan tämän kultakimpaleen katselu jo!
Arvosana: B
TAG TEAM MATCH
Gregory Helms & The Undertaker vs. Finlay & Brian Kendrick
Kendrick, Finlay, Helms ja The Undertaker samassa ringissä... wooooooo! Tähän asti positiivisesti yllättäneen Starrcaden kuudes(kaan) ottelu ei pettänyt, vaan se oli ehdoton positiivinen yllätys. Se alkoi nopealla arm drag- ja side headlock-vaihdoksiin keskittyneellä painilla, kun kaksi entiseen cruiserweight-divariin kuulunutta painijaa, Gregory Helms ja Brian Kendrick, yrittivät sytyttää hieman tylsistyneeseen yleisöön uudestaan sitä kaivattua kipinää. No, noilla manuuvereilla sitä ei sytytetty, mutta muutaman täydellisen hurracanranan ja jalkasaksi-liikkeen jälkeen yleisö osoitti kiinnostusta ottelua kohtaan. Näiden lennokkaiden suorituksien lisäksi Kendrick ja Helms säväyttivät makeamahaista yleisöä hyppypotkujen ja räjähtävän nopean ketjupainin muodossa. Pian Hurricane-nimellä ennen otellut Helms pääsi kuitenkin merkittävästi niskan päälle tekemänsä spinning wheel kick ja spinning leg drop-kombonsa jälkeen. Tätä komboa seurasikin useat pikkutehokkaat liikkeet ja iskut, mutta tarpeeksi alistuksesta saanut Kendrick ei antanut Helmsin suorittaa Shining Wizard-lopetuslikkettään hänelle. Spanky kierähtikin nopeasti alta pois ja hyppäsi omaan kulmaukseensa... vaihtamaan Finlayn kehään. Tämä vaihdos herätti ristiriitaisia tunteita yleisössä, sillä Kendrickin underdogmaisuus oli saanut yleisön Kentsun joukkueen puolelle. Vaan Finlaystä tämä katsomo ei kuitenkaan hirveästi innostunut, aliarvostaen tätä buuas- ja vihellysmyrskyjen muodossa. Onneksi tämä heel vastaan heel-osio ei kestänyt minuuttia kauempaa, vaan pian Helms pääsi iskemänsä tornado ddt'n jälkeen vaihtamaan itse The Undertakerin kehävuoroon. Nyt katsojat eivät jääneet tuppisuina miettimään mitä tehdä, vaan huusivat innoissaan kuin orgasmia nauttivat villieläimet savannilla. Undertaker ja Finlay eivät Kendrickin ja Helmsin tapaan tarjonneet ihmeellistä painia, saati teknisiä suorituksia (vaikka heistä ehkä olisikin niihin), vaan keskittyivät siihen, missä he molemmat loistavat: kehäpsykologian oikeinkäyttöön, eli toisinsanoen yleisön lellimiseen oikein ajoitetuilla lyönneillä, potkuilla, hallintasessioilla ja hulk upeilla. Yleisön harmiksi kaikki hyvä loppui kuitenkin ennen aikojaan, sillä jo ennen viidettä minuuttia oli kello kilahtanut, kun The Undertaker oli selättänyt kahden dollarin pihviä ilmeisesti löysemmän Finlayn tehokkaan Tombstone Piledriverinsä jälkeen. Greg-vitun-Helms nousee mestaruuskahinoihin - kiitos WWE:n mestaruuden ykköshaastajan, The Undertakerin.
Ottelun voittajat: Gregory Helms & The Undertaker
Ottelun kesto: 4min 55sec
Arvosana: A
Gongi soi jälleen ja katsojien aivot pestiin tappavan sinisillä spottivaloilla. Kun äsköisen ottelun osanottajat olivat tehneet paluunsa bäksteizzille, tuli tällä kertaa arpomisvuoroon Victoria. Victoria ei ollut yhtään leikkituulella, vaan hän käveli suoraan arpomapaikalle, ravisteli palloja miehekkäästi ja nosti heti viiden sekunnin plomplomisoinnin jälkeen ensimmäisen pallon ylös:
BATISTA!
Oh my! JR ihmetteli, pystyykö yksikään joukkue päihittämään sellaista tiimiä, jossa painii Batista. Shawn Michaelsin mukaan Batista ei osaa mitään muuta kuin voimaliikkeitä, eikä Batu voisi pärjätä hänelle hitautensa ansiosta. Batistan ajatukset eivät tänään pyörineet kuitenkaan JR:n tai HBK:n kommenteissa, vaan siinä, miksei hänen vaimo pystynyt edes imuroimaan, kun hän sairasti syöpää. Miettikää nyt, kyllä hänen nyt pitäisi
edes imuroida, vaikka hän sitä saatanan syöpää sairastikin. Niin just! Enivei, Batistan kaveriksi paljastui the newly self-proclaimed elitist:
Kenny FUCKING Dykstra!
Kenny FUCKING Dykstran sisääntuloteeman alettua soimaan, alkoi Batistan naamalle muodostua hitaasti (mutta varmasti) vitutusta kuvaava... ilme? Ilme. Jerry Lawler ihmetteli kovin, miksi ihmeessä Batista edes kehtaisi näyttää nyrpeää naamaa, kun hän saa kaverikseen todellisen sankarin, jota jopa eliiteistä eliiteimmätkin elitistit ihailevat ja matkivat. Pitkää nenää ja William Regalilta lainattua ilmemekanismia Batistalle näyttänyt Dykstra riisui pitkän ja paljon buuauksia keränneen sisääntulonsa loppuvaiheilla kaikenmaailman korut sun muut pois, kuvan hiljalleen siirtyessä Victoriaan. MY GOSH tuo nainen on nopea ja villi, brutaalisuuden ihmiskuva. Hän oli nyt jo nostanut kolmannenkin pallon ylös... here we go:
RANDY ORTON!
Good Gawd almighty, this... this is going to be one HUGE slobberknocker of slobberknockers, if you will. Jim Ross, innostuksesta puhkuen, selitti ettei neljännellä painijalla ole hirveästi merkitystä: onhan se aina pirun ison profiilin ottelu kun kaksi entistä Evoluuuuution jäsentä ottavat yhteen. Hmm... Randy Ortonin sisääntulo oli niin tylsä, etten keksinyt siitä mitään kirjoitettavaa. Siispä siirryimmekin taas Vict... BLARGH. Hän oli TAAS nostanut ennen aikojaan pallukan ilmaan ja Randy Ortonin kaveriksi osoittautui... heh, kukas muukaan kuin itse
MR. KENNEDY... KENNEDY! Ken-nnnne-ddddyyyy. Kennedy!
Arvosana: B+
TAG TEAM MATCH
Batista & Kenny Dykstra vs. Constant Adrenaline Rush (Randy Orton & Mr. Kennedy)
...KENNEDY! Kenn... joo. Ennen kuin ottelu virallisesti alkoi, showboattailivat Randy Orton ja Ken Kennedy yleisön harmiksi, samalla kun Batista katseli Dykstraa tuimasti silmiin. Lopulta ottelu alkoi. Matsin alkuun nähtiin tylsähköä brawlia, kun Kenny Dykstra ja Randy Orton ottivat toisistaan mittaa päälukkojen ja rest holdien muodossa. Pian kuvioon lisättiin myös barbaariset dropkickit ja ihanteelliset chopit. Joopajoo. Jotta katsojat eivät menehtyneet tylsyyteen, vaihtoi "The Crowd Killer" Randy Orton Ken Kennedyn kehävuoroon. Ken Kennedy vs. Kenny Dykstra-vääntö olikin äsköistä Orton-Dykstraa rutkasti viihdyttävämpää katseltavaa, vaikkei tässäkään mitään erityistä todistettu. Ellei sitten Kennedyn kananpoikatanssia lasketa. En tiedä miksi hän teki niin. Enivei, matsi jatkui siis Kennedyn ja Dykstran välisenä. Osion aikana nähtiin mm. Kennedyn tekemät back body drop, vertical suplex ja flying knee drop, kun taas Dykstra sai perille vain lyöntejä. Pian Kentsu oli vakavasti niskan päällä, valmistellen jo Green Bay Plungea. Silloin kuitenkin kuvioihin astui jokaisen Michael Colen sankari, Batista. Bautistan Dave iski Kennedylle pyykkinarun, jolloin Kentsun ote lipeni ja Dykstra tippui turvallisesti kanveesiin. Kenny hyppäsikin nopeasti vaihtoon, tagaten Batistan kehään yleisön orgasmoidessa. BatuBatu oli intoa täynnä. Hän brawlasi kuin nälkäinen hyeena, potkien ja hakaten suurisuista Missstttteeeeer Kennedyä. Saipa Batista iskettyä Kentsulle jopa kuuluisan spinebusterinsa, mutta selätyksiä ei siltikään nähty. Pian tuon kyseisen spinebusterin jälkeen Batista osoittikin peukaloillaan kanveesia, mikä tarkoitti Batista Bombin lähenemistä. Hiiiop, Kennedy ilmaan ja ... ei! Kennedy iski nyrkeillään Batua naamaan, jonka seurauksena Batu kaatui selälleen mattoon. Nyt astui kuvioihin Kenny Dykstra, joka yritti kaataa Kennedyä maahan pyykkinarulla... vaan pyykkinaru osuikin juuri jaloilleen päässyttä Batistaa kalloon! Nyt Kentsu rollasi Batun nopeasti mattoon, 1... 2... 3! Kyllä! Constant Adrenaline Rush jatkoon, Batu ja Dykstra ulos.
Ottelun voittajat: Randy Orton & Mr. Kennedy
Ottelun kesto: 5min 34sec
Arvosana: B-
Ding ding ding. Kun ottelu oli päättynyt, lähtivät Kennedy ja Orton kehästä pois. Dykstra ja Batista sen sijaan vielä jäivät sinne myymään ottelussa kärsimiään iskuja. Vaan Batistan ilta ei tässäkään PPV:ssä (shades of No Mercy) mennyt hyvin: tappelua rakastava irlantilainen,
Finlay, hyökkäsi hänen kimppuunsa ottelun jälkeen shilleghalin kanssa. Pam, pam, pam, pampampam. "MY GAWD, can someone stop this... this... glam... CARNAGE?!", kuului Jim Rossin suusta, kun Finlay löi, löi ja löilöilöi Batistaa reiteen valtikallaan. Tämä vuoden 2007 ehdottomasti kuumin ja mielenkiintoisin feudi ei siis ole vieläkään ohi! (!!!)
Arvosana: B-
"Batista... tuota noin... heh, tahtoisin pyytää anteeksi! E-e-e-ei ollut mi-mi-mi-minun vi-vivivivikani että hä-hävisimme ässäsäsäsköisen ottelun!", yritti Kenny Dykstra vakuuttaa. Vaan Batista, hikisenä, hakattuna ja vittuuntuneena ei hyväksynyt Dykstran selityksiä, vaan junttasi hänet kanveesiin ensin spinebusterilla, sitten sidewalk slamilla ja lopulta jopa Batista Bombilla. Segmentin päätteeksi Iso Paha Batu kiipesi vielä kulman päälle juhlimaan kuin viimeistä päivää, unohtaen täysin myydä Finlayn vahingoittanutta reittään. Way to go, Big Dave.
Extreme Exposésta ja Diva Search 2006:sta tutuksi tullut Layla sai kunnian arpoa seuraavan ottelun painijat. Tämä 29-vuotias, Englannissa syntynyt plikka olikin hyvin jännittynyt tulevasta tehtävästään. Jes? Kerro nyt jo ne osallistujat! Ok, ok. Ensimmäiseksi mieheksi arvottiin...
Montel Vontavious Porter!
"One, two... you here the clock tickin'? Tick-tock, you about to stop living... yadayadablahblahI'M CUMMING~!" Aivan kuten WrestleMania 23:ssakin, nytkin MVP:n tien kohti kehää johdatti kymmenet cheerleaderit. Tämä Miamista, Floridasta kotoisin oleva nenäkäs ei-niin-entinen-US-mestari (mikä ihmeen fetissi minulla on tuon viivahirviön suhteen?) olikin tavallista iloisempi. Let's face it: hänellä on naisia, iso virtuaalipippeli ja BUH GAWD~! ...tag team -kaverina
THE GREAT KHALI!
Kyllä, luit oikein. Laylan seuraavaksi palloksi ilmeni WWE:n lähes suurin mahdollinen pallo. Eeh. Niin, hän siis arpoi The Great Khalin matkalipun MVP:n joukkuetoveriksi. Kun Khalin hurjan pelottavaa
"Dangar"-themeä ja Bobby Lashleynkin puheskillejä eeppisempää yritystä möristä eläimellisesti ja barbaarisesti oltiin kuunneltu ikuisuuksia, siirtyi kuva toiseen sydämettömään monsteriin, Laylaan. Tämä ei-niin-Mizin-naisystävä (can someone stop this CARNAGE?) ei Kelly Kellyn tapaan jäänyt turhia aikailemaan, vaan nosti Khaaaleeen ja MVP:n ensimmäisen vastustajan pallukan ilmaan. Yarr, it's The Big Red Pirate,
KANE!
lol kein. Heti Laylan huudettua Kanen taiteilijanimen ääneen, pistivät WWE:n tuotantorekan kaverukset parastaan räjäyttämällä punaiset pyrot kehäkulmauksista ja vähän sisääntulolavan lavasteistakin. Tietenkin saimme nauttia myös musiikista, kiitos Finger Elevenin biisille
"Slow Chemical". Juuri kun Montel Vontavious Porterin ja The Great Khalin joukkue näytti varsin voittamattomalta (heh, ei niin), astui kuvioihin Kane ja ihmiset helpottuivat miettien Khalin mahdollista häviötä tulevassa tag team -ottelussa. No, kenen kanssa Kane tulee ottelemaan näitä pahiksia vastaan?
"ONE OF A KIND!" Hey, hey, hey, se on
Rob Van Dam! Laylan neljäs arpoma painija oli tosiaan ECW:n maailmanmestari, RVD, joka oli intoa täynnä: nyt nähtäisiin
erittäin pitkään odotettu Kane & RVD -joukkueen reunion. Tommy Dreameriltä ECW:n mestaruusvyön voittanut ECW-originaali, RVD, pyörähti muutamaan otteeseen kehässä,
morjesti Kanelle, ja käski tuomarin kilauttaa kelloa. Oh, all hell is gonna break loose!
Arvosana: B+
TAG TEAM MATCH
MVP & The Great Khali (w/Armando Alejandro Estrada) vs. Kane & Rob Van Dam
Helvetti, Khali, SNITSKY ja zombiet ovat irti. Tämä jättiläisellä, saatanan ihmiskuvalla, vankilakundilla ja pössyttelijällä varustettu ottelu lähti käyntiin kiinnostavasti, kun MVP ja RVD ottivat ensimmäistä kertaa ikinä mittaa toisistaan. Meno olikin yllätyksellisen hienoa, sillä RVD pystyi kantamaan tylsyyden esikuvaa, MVP:tä, ihan kelpo osioon, jossa nähtiin mm. RVD:n stiffejä kierrepotkuja ja MVP:n... showboattailua. Meno katkaistiin kuitenkin ilkeästi, kun MVP taggasi Suuren Khalin sisään. Vaikka Van Dam on aivan uskomaton painija ja atleetti, ei edes hänestäkään ollut tekemään Khalista kiinnostavaa. Tämä Punjabin suurin hirviö pääsikin heti hallintaan käyttäen kulttiarvoon nousseita BRAIN CHOPPEJAAN, hengenvaarallista Vice Grip-otettaan sekä syömällä RVD:n aivoja. Ääh, unohtakaa viimeinen. Khali teki kuitenkin yhden merkittävän virheen, joka muutti ottelun kulun. Se virhe oli ohitse mennyt roundhouse kick, jonka ansiosta RVD sai tarpeeksi aikaa kieriä omaan kulmaukseen ja taggaamaan Big Red Machinen kehään. Khane ja Kali - kaksi tämän vuoden WrestleManian kokonaisarvosanaa pilannutta painijaa - tutkiskelivat toistensa lihaksia. Pian äksöni muuttui katselusta pystypainiin, joka päättyi kaikkien ihmetykseksi Kanen voittoon. Kane sai punnerrettua tiensä ulos helvetin liekeistä, ja oli vielä kykenevä tönäisemään Khaleen persuksilleen. Samantien Kane lähti hakemaan big bootia, mutta Intian hirviö pystyi väistämään Kanen saappaan. Khali nappasikin heti Kanesta tukevan otteen ja valmisteli tappavaa Khali Bombia. Silloin kuitenkin RVD sekaantui kuvioihin iskemällä Khalille rajun flying thrust kickin. RVD hoiteli myös MVP:n pois kuvioista. Kane ottikin nopeasti tilanteesta vaarin, junttasi Khalin kanveesiin chokeslamilla, antoi RVD:n hypätä Khalin päälle viiden tähden sammakkoloikalla ja selätti tuon Punjabilaisen koeputkieläimen. Kane ja RVD jatkoon.
Ottelun voittajat: Kane & Rob Van Dam
Ottelun kesto: 5min 40sec
Arvosana: B-
"Tervehdys, oi lojaalit kuulijani. Minä, kuten hyvin tiedätte, olen Booker T. Mies, jolla on jokaista WWE-fania paksumpi lompakko ja tuuheampi letti. Mies, joka himoitsee kunniaa vähemmän kuin menestystä. Mies, joka... kidnappasi teidän Sankarinne (huom. iso s-kirjain), Robert Lashleyn.
* kamerakuva zoomaa ulospäin, jolloin Bookerin vieressä istunut ja jeesusteipillä puolustuskyvyttömäksi ja mykäksi (thank God) teipattu
Bobby Lashley näkyy ruudussa *
Hiljenny, Robert. Nuo sinun säälittävät kommunikointiyritykset tekevät minut sairaaksi. Katsokaas, nyt ei ole kyse kateudesta, mestaruusvöistä tahi kloonauksesta. Ei tosiaan. Meillä (Marcus Cor Von, Elijah Burke, Theodore Long ja Shelton Benjamin liukuvat linssiin) on... tai
oli ongelma. Robert ei antanut meidän sieluillemme rauhaa, vaan hänen täytyi yrittää nousta meitä vastaan ja paljastaa samalla heikkoutensa nuoleskelemalla apua Charlie *ptyh* Haasilta, RVD:ltä ja Sabulta (RIP). Sellainen peli ei täällä Nation of Dominationin alueilla vetele, ei todellakaan. Muistatteko, kun Survivor Seriesin jälkeisessä Raw'ssa minun hyvä ystäväni, Theodore Long, kertoi erään painijan liittyvän kohtapian NOD:iin. Hyvä, sillä se painija istuu juuri nyt edessänne. Se on Robert Lashley, joka pian tajuaa olevansa musta kuin zorro, eläimellinen kuin viidakon peto ja ennen kaikkea Nation of Dominationin tukipilari. Robert saa itse päättää tehdäkö yhteistyötä meidän kanssa, vai pistääkö meidät tekemään hänet yhteistyöhaluiseksi meidän kanssa. Marcus, kärrää Robertia, me lähdemme."
TAG TEAM MATCH
John Cena & Daniel Rodimer vs. Elijah Burke & Giant Gonzales (w/Armando Alejandro Estrada)
Joo, en jaksanut kirjoittaa tälle ottelulle arpomistaustaa. No jos nyt jotain kuitenkin kiinnostaa, niin arpojana toimi Lilian Garcia. Niin ja Daniel Rodimerin sisääntuloteemana palveli Drowning Poolin biisi
"Hate", joka alitajunnallisesti tuo mieleen Snitskyn nykyisen teeman. Eniveis, matsi lähti käyntiin Daniel Rodimerin piestessä Elijah Burkea... no, sata-nolla. Rodimerin liikevalikoima koostui stiffeistä lyönneistä, kivuliaista potkuista, komeista voimaa vaativista juntista kuten sidewalk slamista, running powerslamista sekä järisyttävän korkeista yliheitoista, ja jopa hieman teknisistä otteistakin. Lihaksikas Rodimer ei antanut Burkelle siis pienintäkään saumaa hyökkäyksiin. Pian kuitenkin Elijah kykeni väistämään Roddyn pyykkinaruyrityksen ja vaihtoi Giant Gonzalesin kehään. Samalla Rodimer vaihtoi ohi menneestä pyykkinarustaan vittuuntuneena John Cenan kehävuoroon, ja vajaan minuutin brawlauksen jälkeen Cena teki historiaa olemalla ensimmäinen mies joka selätti Giant Gonzalesin toisella vuosituhannella jälkeen Kristuksen. Tappavana liikkeenä toimi F-U.
Ottelun voittajat: John Cena & Daniel Rodimer
Ottelun kesto: 2min 43sec
Arvosana: C+
"Your time is up, my time is now! John Cenan teema pärähti sadannen tuhannen kerran soimaan ja mies itse nousi kulman päälle iloisena. Jospa häntä onnistaisi tänään battle royalissa. Voitonjuhlat keskeyttivät kuitenkin Paul Heyman, joka huusi Daniel Rodimerille jotain epäselvää. Pian asiat selvenivät, kun Rodimer hyökkäsi Cenan kimppuun vihaisesti. Lyönti, lyönti, lyönti, lyönti, potku, potku, potku, potku ja PAM, Island Driver! Heyman teki selväksi että tästä lähtien tuon hienon paalujuntan nimi tulee olemaan Roddysizer. Heyman teki selväksi myös sen, että hän halusi tehdä Cenasta mahdollisimman heikon illan battle royaliin, jotta Rodimerilla olisi helpompi taival ykkös, tai sanotaanko kakkoshaastajuuteen.
Kun Cena, Heyman ja Rodimer olivat häipyneet kehäalueelta, tuli kaikkien iloksi Sensational Sherri arpomaan seuraavan ottelun joukkeet. Jäljellähän oli enää neljä painijaa: Edge, Mordecai, Rey Mysterio ja Tommy Dreamer. Jim Ross ehti jo hehkuttaa kuinka hienoa olisi jos Rey Mysterion ja Edgen joukkue tekisin one night only-paluun, mutta hänen unelmat särkyivät pirstaleiksi kun ensimmäiseksi joukkueeksi paljastui Tommy Dreamerin ja Rey Mysterion liittoutuma. Näin ollen toinen joukkue on siis Edge ja Mordecai. Let the games begin!
Arvosana: B+
TAG TEAM MATCH
Tommy Dreamer & Rey Mysterio vs. Mordecai & Edge
Ja niin tulikin illan viimeisen tag team -ottelun aika. Jim Ross epäili Mysterion ja Dreamerin joukkuetyöskentelyn toimivuutta samalla kun HBK kauhisteli Mordecain naamaa. Huhhuh. No, kello kilahti ja matsi alkoi Dreamerin ja Mordecain ottaessaan toisistaan mittaa. Alkuun vääntö oli melko tiukkaa, mutta pian kävi hyvin selväksi kumpi vei ja kumpi vikisi. Mordecai nimittäin junttasi Tommyn mattoon ensin back suplexilla, sitten body press slamilla (kyllä) ja lopulta vielä belly to belly suplexilla. Yrittipä Mordecai jopa Razor Ramonin kuuluisaksi tekemää Crusifixion -liikettä, eli Razor's Edgeä, vaan ECW:n sydän ja sielu, Tommy Dreamer, pystyi pakenemaan tämän valkohiuksisen ja -partaisen selootin otteesta. Dreamer ei halunnut jäädä enää hetkeksikään tuon omanlaatuisen uskonpuhdistajan kynsiin, vaan vaihtoi tag team "kaverinsa", Rey Mysterion kehään. Mysterio katseli tuttuun underdogmaiseen tapaansa Mordecaita silmiin, otti vauhtia köysistä ja BANG! ...söi Mordecain saappaan. Tästä alkoikin varsinainen riepotus, kun Mordecai teki Mysteriolle mitä ikinä tahtoi. Nähtiin KOLME body press slamia, yksi valtavan korkea yliheitto, muutama stiffi lariat ja Kevin Thorn-ajoilta liikevalikoimaan jäänyt Kiss of Death. Mysterion viruneena hakattuna kanveesissa tajusi Edge tagata itsensä sisään lyömällä Mordecaita olkapäähän - Edge haluaisi nimittäin itse olla se, joka tekee ratkaisusuorituksen tässä matsissa. Edge menikin Mysterion liikkumattoman ruhon luo ja laski, 1... 2... ....whaaat? Mordecai nappasi Edgeä jalasta kiinni ja nosti hänet niskasta ilmaan. Edge huusi naama punaisena mikä Mordecaita vaivaa, mutta Mordecai ei vastannut näihin sanoihin sanoilla. Mordecai nappasi Edgen Crusifixion-asentoon ja juuri kun hän oli heittämässä Edgeä helvettiin, livahti Edge otteesta irti ja potkaisi Mordecaita munille. Samaan aikaan oli Mysterio jo noussut kivuistaan ja Reiska kamppasikin Edgen heti mattoon Edgen oikeaan polveen sijoitetulla dropkickillä. Mysterio iski Edgelle vielä enziguirin ja hurracanranan, joiden jälkeen valmisteli kuuluisaa West Coast Pop -hyppyään. Vaan kesken liikkeen tapahtui saatanallisia asioita: juuri kun Mysterio oli noussut köysille,
hyppäsi Mordecai häntä päin stiffisti shoulder blockilla. Tästäpä ei Mysterio enää toipunut, vaan otti kymmenen sekunnin nokoset kehän ulkopuolella. Voitto count-outilla Edgen ja Mordecain joukkeelle, joka toimi jyrkistä mutkista huolimatta ihan hyvin.
Ottelun voittajat: Mordecai & Edge
Ottelun kesto: 11min 14sec
Arvosana: B-
Matsin jälkeen Edge juoksi innoissaan backstagelle ja Mordecai jäi kehään suorittamaan rituaalejaan. Silloin kuitenkin pääottelusta tippunut Tommy Dreamer hyökkäsi loukkaantuneen Rey Mysterion kimppuun muun muassa potkujen ja lyöntien avulla. Iskipä Dreamer Mysteriota terästuolillakin kalloon, kunnes lähti backstagelle. Jotain feudia kehkeytämässä näiden heppujen välille?
Arvosana: C-
"Hey yo. Minä olen
Val Venis, teidän ikioma WWE:n Intercontinental-mestari. Kuten kaikki tietää, minulla on ollut viimeaikoina eräs kilpailija. Yksilö. Tämä kilpailija on Shelton Benjamin, joka kovasti himoitsee minun kaiken kokenutta kultakimpalettani. Ymmärrän että se kerää katseita ja sitä on vaikeaa olla himoitsematta, mutta hei: voisit tulla ihan kasvotusten ilmoittamaan minulle että tahdot matsin. Joka tapauksessa, poikani, tänään minun tavoitteenani ei ole pelkästään battle royalin voitto, vaan myös sinun, Shelton, sinun eliminointi ottelusta!"
Arvosana: B
Ken Kennedy: "Orton... ehkä meidän pitäisi hoidella The Undertaker yhdessä pois illan battle royalista."
Randy Orton: "En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi, Ken. Hoitelemme ensin The Undertakerin pois, ja sitten me kaksi otamme rehtimielisen kilpailun voitosta."
Mr. Kennedy: "Näin tehdään. The Undertaker on ainoa josta voi koitua jonkin sortin esteitä meille, selviytyjille."
Randy Orton: "Vaan entäs Edge? Miksemme solmi hänenkin kanssa sotasuunnitelmaa?"
Ken Kennedy: "Edge... minusta tuntuu ettei hän ole enää oma itsensä. Näetkös, hän viettää enemmän aikaa Japanissa kuin Amerikassa ja hän himoitsee jotain saakelin midcard-vyötä. Ehkä meidän kannattaisi hiljalleen jättää hänet omilleen."
Randy Orton: "Hmm... katsotaan, katsotaan. Mutta nyt täytyy mennä kehään, tsemppiä!"
Arvosana: B
#1 Contender's Match: 20-Man Battle Royal
Triple H vs. Simon Diamond vs. Jeff Hardy vs. Chris Benoit vs. Val Venis vs. Shelton Benjamin vs. Mick Foley vs. Matt Hardy vs. Trevor Murdoch vs. CM Punk vs. Gregory Helms vs. The Undertaker vs. Randy Orton vs. Mr. Kennedy vs. Kane vs. Rob Van Dam vs. John Cena vs. Daniel Rodimer vs. Mordecai vs. Edge
On aika illan pääottelun. Ottelun, jonka voittaja tulee kohtaamaan joko The Undertakerin ja Shawn Michaelsin WWE:n kiistattomasta mestaruudesta vuoden 2008 toisessa PPV:ssä, legendaarisessa Royal Rumblessa. Kuka ottaa loistavan varaslähdön vuoteen 2008 ja ketkä jäävät vikisemään? Olisiko nyt vihdoinkin Hardyjen veljesten aika nousta parrasvaloihin, voittaisiko Undertaker toisenkin mestaruusshotin, saako Hunter taas mahdollisuuden mestaruuteen... olisiko kenties Chris Benoit'n toisen yrityksen aika. Mitä tahansa voi tapahtua tässä kahdenkymmenen miehen ottelussa.
Koska otteluaikaa oli enää hieman päälle 45 minuuttia jäljellä, emme todistaneet kahtakymmentä erilaista sisääntuloa, vaan jokainen painija tuli vuorollaan sisääntulolavalle PPV:n virallisen tunnarin, Johnny Cashin
"God's Gonna Cut You Down":in soidessa The United Centerin spiikkereistä. Kun jokainen painija oli noussut kehään ja kaikki oli valmista alkamaan, soi kello ottelun alkamisen merkiksi ja kunnon old schoolmainen brawli alkoi. Ainoat merkittävät liittoutumat olivat Ortonin, Kennedyn
ja Edgen CAR, sekä The Undertakerin ja Kanen BOD. Ottelun alku olikin ehdottoman huono niille, joilla ei mitään taustatukea ollut. Niinpä esim. Lance Caden tag team -partneri, Trevor Murdoch, sai kokea kamalan kohtalon ja hänet eliminoitiin ekana ottelusta. Epäonnisen kohtalon koki myös Gregory Helms, joka heitettiin ulos jo kolmannen minuutin paikkeilla. Kovasta taistelustaan huolimatta myös Simon Diamond lähti äkäisesti ottelusta neljännen minuutin kohdalla - kiitos kuuluu Kanen ja The Undertakerin dominoivalle joukkueelle.
Eliminointeja sattui yhä yhtä nopeasti. Ehkä yllättävin eliminointi tapahtui vain hetkiä Diamondin eliminoinnin jälkeen, kun viisi miestä, Edge, Orton, Kennedy, Rodimer ja Mordecai tönäisi väkipakolla Kanen ulos ottelusta. Heti Kanen jälkeen lähtöpassit ottelusta sai myös Jeff Hardy, jonka eliminoi hänen tämäniltainen tag team -kaveri, Chris Benoit. Meno alkoi Kanen ja Jeffin eliminointien jälkeen hieman rauhoittua, mutta pian todistettiin taas tulisia hetkiä kun Val Venis ja Shelton Benjamin pistivät todellisen taistelushow'n pystyyn. Ensiksi Shelton yritti pudottaa Venistä belly to belly suplexilla, mutta Venis blokkasi liikkeen, heitti Sheltyn köysiin ja yritti heittää hänet ulos kehästä back body dropilla. Tällä kertaa Shelty kykeni blokkaamaan liikkeen lyömällä Venistä päähän. Lyönnin jälkeen Shelton yritti pyykkinarua, mutta sekin meni ohi. Niinpä Venis juoksi köysiin ja löi sekä Benjamin