<center>
INFERNO MATCH
Kane (w/ Ministry) vs. The Big Show
Ilta oli pimentynyt. Kaunis, aurinkoinen taivas oli muuttunut mustaksi, epätoivoa herättäväksi ja sairaalloisen synkäksi yläilmojen esiripuksi, eikä edes ne alkuillasta yläilmoissa lennelleet linnut tai muut siivekkäät liihoitelleet siivillään Citrus Bowl -areenan yläpuolella. Viimeistään se, että WrestleMania 24 -PPV:hen rakennettua nelikulmaista kehää ympäröi oudot, rautaiset rakennelmat, joissa tuoksui vahvasti polttoaineen, palaneen ihmislihan ja masentavan kuuman lämpötilan uhkaavat hajut, sai linnut lentelemään jonnekin aivan muualle kuin Citrus Bowlin murhenäyttämölle. Linnut tiesivät, että jotain oli vialla. Ne tajusivat, että niille käy huonosti, mikäli ne jäävät siipimuskeleitaan lepuuttamaan tuon uhkaavan kehärakennelman yläpuolelle... ne aistivat sen, että kaksi äärimmäisen keskittynyttä, toisiaan ilmiömäisen paljon vihaavaa ja kohta toisiaan viimeiseen pisteeseen asti hakkaavaa jättiläistä, goljattia, olivat saapumassa Citrus Bowlin mahtavalle näyttämölle taistelemaan paholaisen leikkikentäksi ristityn liekkimeren keskellä... selvittämään välinsä, ratkomaan erimielisyytensä ja kokeilemaan, kumpi oli heidän joukkueen heikompi lenkki. Kaksi armotonta jättiläistä, masennuttava määrä loimuavia liekkejä ja vain yksi ainoa voittaja. Siitä tässä oli kyse.
Kanen sisääntulomusiikin hyytävät, pelottavat ja karmaisevat alkusoinnut soivat ympäri Floridaa...
“KABOOM!”
Ja sieltä hän astui esiin. Se helvetin koukku kädessään. Kaikki mahdolliset tunteet peittävä maski naamallaan.
Mordecai ja
Batista epämääräisenä seuranaan. Kävellen kohti omaa leikkikenttäänsä synkkien taustagrafiikoiden luodessa tunnelmaa Big Screenillä. Käyttäen katsojien hermoja raastavaa hidasta kävelytahtia. Epäröimättä yhtään. Pitäen koko Citrus Bowliin kerääntynyttä katsojakuntaa vankinaan. Ja kun hän nousi kehään, nosti hän kätensä ilmaan, laski ne uskomattomalla voimalla alas ja sai yliluonnollisten voimiensa avulla jokaisen kehätolpan ilmiliekkeihin. Tunnelma oli erittäin synk...
“WEEEELLLLL, IT'S THE BIG SHOW!” kaikui areenan valtavista kaiuttimista! Valtava se oli myös itse
The Big Show, sekä se raivon määrä, joka oli näkyvissä tuon suuren jättiläisen valtavassa naamataulussa. Andre the Giantin lapseksi itseään aikoinaan väittäneen The Big Show'n silmissä paloi tuli, joka käski Show'n tehdä Kanesta veristä lihamössöä. Tänä iltana Big Show teki selväksi sen, etteivät mitkään kauneimmat tai puhtaat ajatukset ja etiikka-arvot tulisi häntä ohjaamaan, vaan sen tulisi tekemään hallitsematon raivo, joka haluaa tehdä Paul "The Big Show" Wightista agressiivisemman kuin koskaan ennen. Sen hiton raivon vilpittömin toive oli se, että Kane kohtaisi loppunsa tässä huhtikuisessa yössä kymmenien tuhansien silmäparien edessä.
"The Animal" Batista ja "Realigious Zealot" Mordecai häipyivät kehästä tuomarin käskystä, sisääntulomusiikit hiljennettiin ja kuvankauniille Lillian... ei, hetkinen. Kehässä seisoi sittenkin kaikkea muuta kuin kaunis näky, sillä Lillian Garcia ei toiminutkaan tämän ottelun kehäkuuluttajana – se pesti oltiin tarjottu kaljulle kehäkuuluttajaveteraanille, Howard vitun Finkelille. Eniveis, puheenvuoro annettiin Finkelille, joka kerrattuaan ottelun yksinkertaiset säännöt ja esiteltyään ottelun painijat otti välittömästi hatkat kehästä, milloin kehän laidalle saapui muutama työmies häärimään tulilaitteiden kanssa. Luojan kiitos sille, ettei Floridan yö ollut sateinen. Noh, pian olivat työmiehet tehneet tehtävänsä ja se kauan odotettu kamaluus oli tapahtunut – WrestleManian kehää ympäröi perkeleellinen liekkimeri... paholaisen pelikenttä. Ja Kane hymyili.
“This will not be a wrestling match”, tokaisi Jim Ross, kun kehäkelloa oltiin soitettu ja The Big Show ja Kane pitivät hyytävän staredownin keskellä kehää. Ja Jim Ross oli todellakin oikeassa: tämä ottelu oli kaikkea muuta kuin painiottelu. Tämä oli taistelu, taistelu elämästä ja kuolemasta. Nöyryytyksestä ja menestyksestä. Eikä tätä taistelua oltaisi voitu aloittaa millään paremmalla tavalla kuin sähköisellä, stiffillä ja – kirjaimellisestikin – tulisella iskujenvaihto-brawlauksella. Ensimmäisen lyönnin iski Tampassa, Floridassa, asustava Big Show, joka iski Kanea legendaarisesti nyrkillä otsaan. Kane, jonka vapaa-ajan aktiviteeteista ei taida olla kenelläkään normaalilla ihmisellä olla hajuakaan, taas vastasi Big Show'n lyöntiin perinteisellä alakoukulla. "Big Red Machine" sai heti perään myös toisen ja kolmannen alakoukun maalitauluunsa, ja menestyksensä sokaisemana maskipäinen Kane yritti juntata 200 kiloa painavaa lihavuori- Big Show'ta mattoon Body Slamillä. Big Show, jonka kehoa tuskin kovinkaan moni heppu saa ilmaan, ei kuitenkaan halunnut maistaa kanveesia – puhumattakaan kehää ympäröivää liekkihelvettiä – joutumalla Kanen Body Slamin uhriksi, minkä takia hän vastasikin Ison Punaisen Hirviön junttausyritykseen törkkäämällä tätä kyynärpäällään päähän. Kane, pidellen päätään kädellään, perääntyi pari askeletta ja oli valmis uuteen hyökkäykseen, mutta Big Show – kummallista kyllä – oli nopeasti hänen kimpussaan. Big Red Machine saikin maistaa taas kerran Big Show'n kivikovaa nyrkkiä, kunnes 213-senttimetrinen Big Show heitti Kanen kehäköysiin, joista palattuaan Kane joutui Show'n Big Bootin uhriksi.
Koko kanveesi tärisi, kun Kane kaatui kanveesiin kärsimänsä Big Bootin seurauksena. Vaan kuten Inferno-matsien historiasta tiedetään, ei Kanen mattoonkaatuminen aiheuttanut tärinää pelkästään kanveesissa – sillä sekunnilla, kun Kane mattoon kaatui, leimahtivat kehää ympäröivät liekit kaksi kertaa suuremmiksi muutaman sekunnin ajaksi. Tämä sai aikaan hämmennystä sekä Big Show'n, Kanen, Batistan että Mordecain naamoilla, mutta asia ei kuitenkaan tehnyt matsista yhtään hitaampaa. Hitaammaksi muuttumisen sijaan matsissa nähtiin lisää kunnon painiliikkeitä, joista ensimmäinen olikin Big Show'n perkeleellinen Leg Drop Kanen kaulan päälle. Toinen kunnon painiliike tapahtui pian tuon Leg Dropin jälkeen: Batista ja Mordecai vetivät Big Show'n huomion puolelleen samalla, kun Kane nousi zombimaisesti istumaan. Pian "Big Red Machine" olikin jo Big Show'n selän takana, eikä kestänyt kuin muutama sekuntti, ennen kuin Kane oli tehnyt Big Show'n selkään viiltävää kipua raapaisemalla tämän ihoon hitolliset jäljet vahvoilla käsillään. Vihlovaa kipua kärsinyt Big Show kaatuikin polvilleen, jolloin Kane otti muutaman vauhtiaskeleen, hyppäsi ilmaan ja täräytti raskaat saappaansa Big Show'n kanveesiin suorittaen näin uskomattoman Enziquiri-potkun. Enziquiria seurasi toinen uskomaton teko, nimittäin Front Dropkick, jonka jälkeen Big Red Machine teki hieman lähempää tuttavuutta saatanallisiin liekkeihin kiipeämällä kulman päälle ja haistelemalla roihuavasta tulesta lähtenyttä palavan ihmislihan, kuoleman ja helvetin hajua.
“Oh, watch out, Big Show!” kiljaisi Jerry "The King" Lawler, kun Kane hyppäsi ilmaan. Linnut eivät ehkä uskaltaneet lentää Citrus Bowlin lähistöllä tuon helvetillisen liekkimeren takia, mutta Kane, tuo tulta, tuskaa ja turmelemista janoava hirviö, nautti liekkien läheisyydestä ja oli kuin kotonaan lennellessään ihmislihaa himoitsevan liekkimeren päällä. Big Show ei kuitenkaan Jerry Lawlerin varoituksia kuullut, vaan nousi vaivalloisesti jaloilleen vain vastaanottaakseen Kanen uskomattoman Flying Clothesline -liikkeen. Ja niin hurjalta kuin se saattaa tuntuakin, Kane kierähti heti mattoon laskeuduttuaan takaisin jaloilleen, nosti Big Show'n ylös ja alkoi puskemaan tämän 200-kiloista ruhoa kohti verenpunaisia liekkejä. Se jäi kuitenkin pelkäksi yritykseksi, sillä Big Show, jonka naama muuttui hetki hekeltä vihaisemmaksi, huusi kuin gladiaattori ja alkoi puskemaan takaisin, mihin Kane ei suuresta koostaan huolimatta voinut tehdä vastarintaa. Show, jättiläinen kun on, liiskasi Kanen alleen kehäkulmaukseen, löi tätä nyrkeillään päähän kymmenen kertaa, käski yleisön hiljentyä ja...
auts, löi Kanea rintaan aivan helvetinmoisella voimalla kämmenellään. Kuten Michael Cole viikosta toiseen selostusvuosinaan meille informoi, tuntuu Big Show'n kämmenet yhtä kovalta kuin paistinpannut, eikä Kane – vaikka paistinpannuilla onkin yhteys tulikuumaan lämpötilaan – voinut kuin kiroilla kivusta vastaanottaessaan Show'n stiffejä lyöntejä. Lopulta Show kuitenkin otti ensimmäisen selvän askeleen kohti ottelun loppua nappaamalla Kanea kurkusta kiinni ja... kyllä, junttaamalla tämän mattoon tehokkaalla Chokeslam-juntallaan!
Kane nousi ylös. Kuin zombi, tuo punaiseen asuun pukeutuva Kane nousi heti kanveesiin laskeuduttuaan istualleen. Big Show, joka oli jo avaamassa shampanjapulloa voittonsa merkiksi, ei voinut uskoa tapahtunutta sitten millään, mutta viimeistään silloin, kun Ison Punakoneen hyytävä käsivarsi tarttui häntä kurkusta kiinni, oli hänen pakko havahtua todellisuuteen ja ymmärtää, että tuo Kaneksi kutsuttu hirviö on todellakin sitkeä paskiainen, joka ei yhteen kuristusjunttaan tule kaatumaan. Ja ennen kuin Big Show ehti edes kissaa sanoa, tutustutti Kanen voimakas Chokeslam-juntta puolestaan hänet kanveesiin. Vaan Kanen tapaan myös Big Show nousi melko pian ylös – kiitos sen adrenaliinivirtauksen, joka tekee kaikista WrestleManiassa painivista ihmisistä parempia, kestävempiä ja sisukkaampia kuin normaalisti.
Kane, tuo pimeässä reijässä asustava mölli, ei kuitenkaan lopettanut Big Show'n teloamista siihen; heti Big Show'n noustua oli Kane tarttunut häntä uudestaan kurkusta kiinni. World Championship Wrestlingiä ennen WWE-uraansa The Giant -nimellä dominoinut Big Show ei kuitenkaan halunnut toimia toista kertaa siivousmopin roolissa, vaan hän potkaisi Kanea nivusiin, heitti tämän köysiin ja yritti iskeä tälle taas Big Bootia. "Big Red Machine" kuitenkin aavisti tämän, minkä ansiosta hän pystyikin väistämään Big Show'n iskun. Ja sekös kostautui: heti Big Show'n käännyttyä takaisin kasvotusten Kanen kanssa oli Kanen käsi kietoutunut hänen kurkun ympärille. Hiiop, tum! Kane onnistui siinä! Hän junttasi Big Show'n uudestaan Chokeslamilla mattoon, eikä Big Show näyttänyt enää olevan tajuissaan. Niinpä Big Red Machine tuijottikin uhriaan sairaalloisesti, kunnes päätti vierittää tämän kohti kehän laitaa! Sentti sentiltä Big Show lähestyi armottomia helvetin lieskoja, joista Kane oli häntä varoittanut ennen ottelua. Ja lopulta se hitto sentään tapahtui: Kane vieritti Big Show'n ihan niihin varsinaisiin liekkeihin asti, jolloin Big Show'n painiasun selkäpuoli syttyi tuleen ja ottelun tuomari määräsi ottelun päättyneen Kanen voittoon!
Ottelun voittaja: Kane
Ottelun kesto: 6min 39sec
Arvosana: B</center>
Lääkintämiehet ryntäsivät paikalle vaahtosammuttimien kanssa sammuttamaan The Big Show'n selässä riehuneet ja tämän lihaa syöneet liekit, mutta se pyöri vain osan katsojien päässä. Osa nimittäin tuijotti kuin hypnotisoituneena ottelun voittaneen Kanen voitonjuhlia, joihin olivat liittyneet myös Batista ja Mordecai. Kane, tuo kovaa kärsimystä äsköisessä taistelussa kokenut konkari, otti hetken kestäneen juhlimisensa jälkeen mikrofonin haltuunsa Howard Finkelin pelosta tärisseeltä kädeltä, käski hiljentää hänen musiikin ja huusi: “Hahahahaa, here lies another victim of Ministry of Darkness!” osoittaen sormellaan Big Show'ta, jota useat lääkintämiehet yrittivät sammuttaa vapaana lietsonneista liekeistä. "Big Red Machine" oli jälleen kerran osoittanut, että hänet kannattaa ottaa tosissaan Inferno-matseissa ja miksei muutenkin – onhan Kane osoittanut viime aikoina merkkejä pysäyttämättömästä dominoimisesta, minkä takia Isolla Punakoneella saattaa olla jopa mestaruusvöihin liittyviä asioita tulevaisuudessaan. Big Show'n voittaminen WrestleManiassa on ainakin suuri merkki valoisasta tulevaisuudesta, kysykää vaikka John Cenalta.
Arvosana: B
Kun puhutaan miehistä, jotka ovat voittaneet The Big Show'n WrestleManiassa, ei ole syytä unohtaa yhtä, noh, värikästä supertähteä, jonka promo oli show'n seuraava segmentti. Oliko kyseessä se sumopainija tai kenties Triple H? Ei... kyseessä oli se mies, joka yksin päihitti sekä The Big Show'n että A-Trainin uskomattoman sitkeytensä ansiosta. Se mies oli
The Undertaker, ja sen miehen naama täytti kuvaruudun; suurenmoista uhkarohkeutta osoittanut
Mickie James oli uskaltautunut menemään haastattelemaan The Undertakeria tämän pimeään pukukoppiin.
Mickie James: “The Undertaker, in just a matter of minutes you're going to step in to the ring to face John Cena for the WWE Undisputed Championship title in what could be described as one of the biggest matches you've ever had in your whole career. Do you have any, well, pre-match thoughts you would like to share with us?”
The Undertaker: “I will be victorious and bring the WWE title back to whom it belongs. John Cena will be laying as an yet another victim of Ministry of Darkness after everything has been said and done, just like Big Show did few moments ago.”
Mickie James: “Huh, okay... well, I just have to ask this one: how are you so sure you'll win the title away from John Cena? I mean, Cena is one of the greatest WWE Champions of all time and he has overcame even the most impressive odds there has been to offer.”
The Undertaker: “Listen to me, woman... I will be the new WWE Undisputed Champion by the end of this day, and you all have to accept me as your savior and allow the purity of evil guide you. You all will join the legacy of mine known as Ministry of Darkness as its Lord is going to vanish its enemies one by one by sending them to hell, by taking their hearts and souls away and punishing them like the lower-class animals they are. In the end of this night you all are forced to embrace my wisdom, as the hounds of hell will be baying for your souls down under. And when it comes to John Cena, all I've got to say is this: It's time for you to learn what death and the Undertaker have in common, we wait for no man. This is the beginning of the end.”
Arvosana: B+
<center>
Arvosana: B+
WWE UNDISPUTED HEAVYWEIGHT CHAMPIONSHIP — SPECIAL REFEREE: STONE COLD
"The Phenom" The Undertaker vs. John Cena (c)
Hiljaisuus... hiljaisuus se vallitsi Citrus Bowlin synkällä murhenäyttämöllä, kun ilta oli edennyt yli puolenvälin. Katsojat olivat jo aikaisemmissa otteluissa huutaneet täyttä kurkkua suosikkipainijoidensa puolesta, eikä enää tuntunut siltä, että monellakaan fanilla olisi rutkasti voimaa jäljellä äänihuulissaan. Sen takia ilmapiirissä vallitsi hiljaisuus. Ja usein, kun on hiljasta, tapahtuu myös jotain synkkiä, epämääräisiä ja pelottaviakin asioita... asioita, joita ihmiset eivät tahdo kokea. Asioita, joille ihmiset eivät voi mitään. Kuten pieni lapsi, joka peloissaan istuu hiljaa piilossa sänkynsä alla peläten mörön saapumista huoneeseensa, on silloinkin hiljaisuus läsnä. Toisin kuin voisi luulla, ei hiljaisuus tee ihmisestä itsevarmaa... ei rohkeaa. Kun on hiljaa, nousevat muut tunteet, muut aistit, pintaan... etenkin vahvat aistit, joista suurin ja vaikutusvaltaisin on pelko. Pelko on luonnollinen asia. Jokainen ihminen, eläin ja muu otus pelkää jotain. Ei ole elävää olentoa, joka ei pelkäisi mitään. Ihmiset, jotka aiheuttavat muissa olennoissa ehkäpä eniten pelkoa, ovat myös pelkääviä molekyylikasaumia. Lapsia pelottaa yöllä mörkö, nuoria pelokkailta tuntuvat kokemukset ja aikuisia piinaavat laskukasat. Vaan yksi pelko on ylitse muiden... yksi niin suuri pelko, ettei kukaan, ei kukaan tässä maailmassa olemassa olleista ihmis- tai eläinolennoista ole sitä pelkoa kyennyt torjumaan. Pelko vailla vertaistaan. Pelko... kuoleman. Kuolema pelottaa. Ihminen ei halua kuolla. Ihminen ei halua tulla murhatuksi. Ihminen tekee kaikkensa karttaakseen kuolemista, karttaakseen kadotusta ja infernaalisia liekkejä. Karttaakseen helvettiä. On kuitenkin olemassa eräs henkilö... eräs myytti, joka on jo kokenut kuoleman, mutta elää silti. Henkilö, joka on kohdannut ultimaattisen pelkonsa ja palannut takaisin elävien kirjoihin. Henkilö, joka on silitellyt helvetin rekikoiria ja ratsastanut kuoleman hevosilla. Henkilö, joka on haudannut ihmisiä maan alle ja polttanut niitä elävältä. Henkilö, joka ei koe kuolemaa enää pelokkaaksi. Henkilö, jonka nimi on
The Undertaker.
Citrus Bowlin hiljaisuus, sanoinkuvailematon tunnelma ja pelokkaat katsojat... tässä vaiheessa iltaa Floridan taivas oli niin synkkä kuin mahdollista, ja eläimet — niin pienet kuin suuretkin — tajusivat ravata kauaksi pois Citrus Bowlin lähettyviltä. Tunnelma oli... taianomainen. Hiljaisuus epämukava. Ja sitten
ne tulivat esiin...
Druidit, nuo ihmisuhrauksista tunnetut, mystiset, pelätyt ja omaa pirullista uskontoaan noudattavat pimeyden pioneerit, ilmestyivät Floridan synkän taivaan alle, WrestleMania 24:n sisääntulolavan alkupäähän, kantaen käsissään korkeita paaluja, joiden päässä leimahtelivat suurenmoiset liekit... liekit, jotka symboloivat sitä pahuutta, jota WrestleManian kehässä oli tulevan tapahtumaan. Ja siinä samalla, kun nuo suuriin, inhottavan pitkiin ja raskaisiin tummiin koko ruumiin peittäviin kaapuihin pukeutuneet tuntemattomat miehet kävelivät esiin, soi areenalla se Undertakerin WrestleMania-matseista tuttu pelottava musiikki... pelottava laulu, jonka sanomasta kukaan ei ollut perillä. Kuka tietää, mistä sekin laulu kertoo. Tunnelma oli hyytävä, yleisö äärimmäisen jännittynyt ja samalla hiljainen. Eikä se druidien hidas, hermojaraastava ja synkkä kävely kohti kehää tuntunut loppuvan koskaan... ne pelottavat miehet kävelivät hitaasti ja oudosti, kunnes lopulta, minuuttien odottelun jälkeen, saavuttivat kehän, muodostivat herralleen käytävän ja jäivät odottelemaan tehtävänsä mukaisesti paikoilleen... aivan niin kuin heidän herra oli käskenyt.
Druidien laulu loppui. Yleisö hiljeni. Jim Ross ja Jerry Lawler istuivat kuin jähmettyneet suolapatsaat selostuspöytiensä takana sanomatta sanaakaan... täydessä hiljaisuudessa.
“Anail nathrak,
Dorthnei diednei,
Accept the Lord of Darkness as your savior,
Bathnal nathra, de era
Allow the purity of evil to guide you.”
Siellä hän seisoi... keskellä savua, savua, jonka ansiosta tuon pelottavan olennon ruumiista ei erottanut muuta kuin naaman. Hiljaa ja tyynen rauhallisesti The Undertaker otti kuitenkin muutaman askeleen eteenpäin hänen aidosti eeppisen sisääntulomusiikkinsa tahdissa, jolloin suuri, väriltään musta ja painoltaan raskas asu, johon hän oli pukeutunut, paljastui. Hänellä oli yllään taas kerran se Ministry-aikoihin liitetty pitkä takki, jonka kaulus teki puvusta yksinkertaisesti mahtavan. Ja kun "Prince of Darkness" otti vielä muutaman askeleen eteenpäin, huomasi yleisö, että hänellä oli päässään se legendaarinen lierihattu. Lopulta Undertaker tuli ihan kokonaan savusta pois, pisti askelta toisen eteen ja käveli niin hitaasti, pelottavasti ja pysäyttävästi kuin mahdollista kohti WrestleManian kehää... kohti sitä näyttämöä, jossa hän on tuhonnut 15 vihollistaan... viisitoista uhriaan. Kohti sitä näyttämöä, jossa hän ei ole koskaan näyttänyt kenellekään vihollisistaan yhtään armoa, kohti sitä hiton näyttämöä, jossa hän on lähettänyt vihollisensa lepäämään rauhaan. Kohti sitä näyttämöä, jossa hän, The Undertaker, on tehnyt itsestään nimen... legendan. Eivätkä katsojat voineet tehdä mitään muuta kuin haukkoa hengitystään sinä pirullisena hetkenä, kun Pimeyden prinssi saavutti rakasta taistelutannertaan metri metriltä, sentti sentiltä. Ja kun hän sinne lopulta nousi, otti hän ensin lierihattunsa pois päästään, muljautti sitten silmänsä valkoisiksi ja ojensi takkinsa kehän laidalla häärinneelle toimitsijalle... kunnes hän tiputtautui polvelleen, nosti oikean kätensä ylös ja alkoi palvomaan jotain epämääräistä palvomisen kohdettaan... The Undertaker oli saapunut WrestleManiaan kuudennentoista kerran.
Jimmy "Superfly" Snuka, Jake "The Snake" Roberts, Giant Gonzales, King Kong Bundy, Diesel, Sycho Sid, Kane, The Big Boss Man, Triple H, Ric Flair, A-Train, The Big Show, Kane, Randy Orton, Mark Henry ja Batista olivat kohdanneet tuon saman sisääntulon. Ja heistä jokainen lepäsi rauhassa, kun heidän matsit päättyivät. The Undertaker oli tuhonnut heistä jokaisen... mutta kellään Undertakerin entisistä vastustajista ei ollut sellaista motiivia hänen hakkaamiseen kuin sillä miehellä, jonka isän The Undertaker oli polttaa elävältä muutama viikko sitten suorassa TV-lähetyksessä. Kellään The Undertakerin entisistä WrestleMania-vastustajistaan ei ollut yhtä merkitsevää syytä, kuin sillä miehellä, jota Undertaker oli vainonnut jo puolen vuoden ajan. Tällä kertaa The Undertakerin vastustaja ei tullut paikalle ottamaan selvää siitä, kumpi on parempi. Tällä kertaa The Undertakerin vastustaja ei tullut paikalle ottamaan selvää siitä, kumpi on voimakkaampi, kestävämpi tai taidokkaampi. Tällä kertaa, tänä huhtikuisena hyytävän kylmänä kevätyönä, The Undertakerin WrestleMania-vastustaja saapui paikalle hakemaan kostoa... hakemaan kostoa siitä, että Undertaker oli yrittänyt murhata jotain hänelle erittäin paljon merkitsevää. Tällä kertaa The Undertakerin WrestleMania-vastustaja oli tullut paikalle
tappamaan Undertakerin.
The Undertakerin sisääntulomusiikki hiljennettiin, yleisö lopetti buuaamisen ja kamerakuva — kuvattuaan Undertakerin vihaista naamavärkkiä tarpeeksi kauan — keskitettiin uudelleen sisääntulorampille...
“Your time is up, my time is now.
You can't see me my time is now!”
Ja siinä samassa se pimeyttä symboloinut hiljaisuus päättyi kuin seinään, kun miljoonat ihmiset ympäri maapalloa nousivat seisaalleen ja tärisivät innoissaan huutaen täyttä kurkkua oman mestarinsa nimeä... Floridassa oli räjähtänyt. Ja pommi, joka räjäytti Floridan, oli nimeltään
John Cena!
Sitten se tapahtui — John Cena juoksi sisääntulorampin alkupäähän. Cena, nauttien täysin rinnoin siitä mahtavasta vastaanotosta, jonka Citrus Bowlin yleisö hänelle antoi, nosti World Wrestling Entertainmentin Undisputed-mestaruuden korkealle ilmaan, huusi kuin hurmioinen hullu ja villitsi yleisöstä entisestä riehakkaamman. Ne seitsemänkymmentä tuhatta katsojaa, jotka olivat Citrus Bowliin saapuneet, olivat todellakin odottaneet John Cenaa, miestä, jonka työpäivä tuntui lähes mahdottomalta. Ensiksi "Thuganomian tohtorin" tulisi päihittää legendaarinen ja saatanan sitkeä The Undertaker samalla katkaisten tämän suurenmoisen ja äärimmäisen arvokkaan WrestleMania-voittoputken, minkä jälkeen hänen pitäisi vielä psyykata itsensä toiseen otteluun, otteluun, jossa hän tulisi kohtaamaan Royal Rumble -voittaja Mr. Kennedyn. Teoriassa Cenalla olisi pieni mahdollisuus World Wrestling Entertainmentin kiistattoman mestaruuden säilyttämiseen, mutta kuten Yokozunalle kävi WrestleMania 10:ssä, epäonnistuminenkin kolkuttaa ovella. Yokozuna, joka oli aikanaan WWF-mestari, selvisi ensimmäisestä vastustajastaan, Lex Lugerista, mutta myöhemmin samana iltana menetti vyönsä Bret "The Hitman" Hartille. On kuitenkin selvää, ettei Mr. Kennedy ole yhtä kokenut ja taitava, kuin Bret "The Hitman" Hart parhaina päivinään oli. Näin ollen Cenalla olisi mahdollisuus pysyä mestarina vielä tämän pirullisen illan jälkeenkin... mutta sitten taas toisaalta... Lex Luger ei helvetissäkään ole mitään The Undertakeriin verrattuna. Undertaker on uskomattoman kokenut, taitava ja sitkeä painija, jonka voittaminen WrestleMania-näyttämöllä on todistetusti ollut
mahdotonta. Olisiko Cenasta, tuosta kolminkertaisesta maailmanmestarista, tekemään mahdottomuuksista todellisuutta?
Jim Ross: “The atmosphere here in the great Citrus Bowl is something I've never witnessed before, as we are about to start this long-awaited World Heavyweight Championship match between the challenger The Undertaker and his arch enemy, the reigning champion John Cena! And folks, I can tell you this: this is WrestleMania, and it doesn't get any bigger from this!”
Jerry "The King" Lawler: “Oh my, JR, I'm getting goosebumps already — just looking at those two huge superstars staring at each other with their epic facial expressions makes me all hyped up! Can you imagine it, JR, this is the big match we've been waiting for years... this is it!”
Jim Ross: “This indeed is it... what was the last time we were gonna experience as big match as this, King? I can't think of any matches.”
Jerry "The King" Lawler: “Neither can I, JR, neither can I.”
Jim Ross: “And there's one thing you can count on... this match right here is gonna be a slobberknocker!”
Jerry "The King" Lawler: “Exactly, JR. Well, who do you think is gonna win this match?”
Jim Ross: “King, my honest opinion is that I hope they have a clean and fair fight and that the best man wins.”
Jim Ross ja Jerry "The King" Lawler olivat hypettäneet matsia tarpeeksi, John Cena ja The Undertaker tuijottivat toisiaan liikkumatta silmiin ja yleisö piti yllä sellaista meteliä, ettei kenenkään katsojan tärykalvot olleet ilman korvatulppia suojassa. Hetki oli kultainen, hetki oli ikuinen... hetki oli WrestleManian arvoinen.
Vaan jokin oli pielessä. Jokin oli merkittävästi pielessä. Ja se
jokin rikkoi sen tunnelman, jonka John Cena ja The Undertaker olivat saaneet aikaan tuijottamalla toisiaan silmiin keskellä WrestleManian kehää. Se
jokin, oli ottelun erikoistuomarin,
"Stone Cold" Steve Austinin sisääntulomusiikin alkaminen — jep, kaikki olivat tässä vaiheessa iltaa unohtaneet, että Stone Coldin työ on toimia molempien WWE Undisputed Championship -otteluiden tuomarina, minkä takia yleisö antoikin Austinille kahta kertaa normaalia kovemmat hurraukset... voinette vain siis kuvitella, että koko Citrus Bowl räjähti kuin mikäkin rahapankki, kun legendaarinen lasi särkyi ja kylmänviileä Stone Cold astui määrätietoisesti sisääntulolavan alkupäähän!
“Stone Cold, Stone Cold, Stone Cold! Stone Cold is here, King, and I'm having the time of my life as the cold-blooded S.O.B. known as Stone Cold Steve Austin is making his way to the greatest stage of 'em all, WrestleMania!” huusi Jim Ross yleisön jatkaessa Austinille hurraamistaan. Lopulta Austin saavutti kehän, nousi jokaiselle kehätolpalle näyttelemään keskisormiaan ja muutaman minuutin juhlimisen jälkeen seisahti keskelle kehää tutkiskelemaan John Cenaa ja The Undertakeria. Undertaker, jonka kanssa Austinille syntyi sanaharkkaa viime viikkoina, katsoi kalkkarokäärmeeksi kutsuttua erikoistuomaria erittäin vihaisesti, eikä John Cena — face-statuksestaan huolimatta — ollut myöskään kovin innoissaan Austinin läsnäolosta — Austinin kun tiedetään olevan sellainen mies, joka ei kaihda keinoja saavuttaakseen päämääränsä tai kuuntele ketään toteuttaakseen suunnitelmansa. Jos Austin haluaa jotain, Austin tekee sen. Samaa maata ovat tosin myös John Cena ja The Undertaker: Cena tekee kaikkensa pitääkseen rakkaan mestaruusvyönsä itsellään, eikä Undertaker — kuten viime viikkoina tuli todistettua — pohdi mitään asioita moraalia tai omatuntoaan kuunnellen. Lopulta, kun Cena, Undertaker ja Austin olivat tutkiskelleet ja mittailleet toisiaan tarpeeksi kauan, teki Howard Finkel tehtävänsä kuuluttaen sekä Undertakerin että Cenan virallisesti kehään ja kehäkellomies kilautti kelloaan kolmesti. The Undertaker vs. John Cena, ottelu, josta oltiin ainoastaan unelmoitu, oli alkanut.
Kehäkello todellakin soi, mutta John Cena ja The Undertaker eivät silti reagoineet siihen mitenkään... he vaan jatkoivat toistensa tuijottamista: Undertakerin naamalla oli sekoitus ylimielisistä ja vihaisista tunteista, kun taas John Cenan kasvoja koristi pelkkä puhdas viha... pelkkä puhdas kostonmaku. Cena, joka on uransa aikana voittanut muun muassa Triple H:n, Shawn Michaelsin, Randy Ortonin ja Kurt Anglen, oli vihan kyydissä, eikä häntä voineet pysäyttää minkäänlaiset asiat tai ihmiset. Cena tiesi, mitä hän halusi. Ja mitä hän halusi, oli The Undertakerin päänahka. Päänahka, jota hän ei ole koskaan saanut. Päänahka, jota kukaan The Undertakerin WrestleMania-vastustajista ei ole koskaan saanut. Päänahka, joka ei pelkästään tekisi John Cenasta yhden World Wrestling Entertainmentin historian suurimmista supertähdistä, vaan antaisi Cenalle myös koston... koston siitä, että Undertaker oli käynyt Cenan isän kimppuun ja uhannut tappaa tämän. Niinpä Cenan ja 'Takerin pitkä ja hyytävä staredown lopulta räjähti käsiin, kun Cena, kasvoillaan jopa otteita vihan kyyneleistä, lähti päättömään ja armottomaan hyökkäykseen käyden 'Takerin kimppuun kuin leijona.
Undertaker kaatui mattoon. Cena, koko ajan vihaisempana ja vihaisempana, kaatui myös mattoon, mutta hän teki sen ihan tarkoituksellisesti: Cena nimittäin hyppäsi Undertakerin päälle Lou Thesz Pressillä, jonka jälkeen hän takoi 'Takeria naamaan oikean ja vasemman käden suorilla niin kauan, kunnes 'Taker virkeni ja pääsi takaisin matsiin mukaan. Pian Undertaker käänsikin homman päälaelleen kierähtämällä Cenan päälle, jolloin hänelle aukesi oiva tilaisuus mättää Cenaa turpaan — ja senhän 'Taker, haastaja, myös tekikin! Kuten Michael Cole monesti sanoi, on 'Taker "ehkäpä yksi tämän bisneksen parhaista tappelijoista", ja sen sai tänä huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina tuta WWE:n kiistatonta mestaruutta pitävä John Cena, jonka naamavärkkiin ajautuivat kymmenet 'Takerin tuliset lyönnit peräjälkeen. Lopulta Austin kuitenkin erotti riitapukarit toisistaan, sillä Cena oli saanut jollain ihmeen kaupalla jalkansa alimmalle kehäköydelle, minkä takia Undertakerin oli pakko jättää Cena hetkeksi rauhaan.
Molemmat miehet olivat taas ylhäällä ja yleisö sen kuin jatkoi rankkaa mölyämistään. Noin 70% katsojista huusivat mestarin, John Cenan, nimeä, kun taas 30% yleisön väestä kannustivat The Undertakeria — tuota WrestleMania-legendaa — henkeen ja vereen. Cena ja 'Taker eivät kuitenkaan sinä hyisenä hetkenä välittäneet siitä, olivatko yleisön jantterit heidän puolellaan... heitä nimittäin kiinnosti vain ja ainoastaan se, että he saavat hakata toisiaan sydämiensä kyllyydestä turpaan, minkä takia ottelu jatkuikin sen alun tapaan tiukalla brawlaamisella. Löyntejä vaihdeltiin puolin ja toisin, välillä käytiin kulmauksissa ottamassa happea ja aina silloin tällöin sotkettiin soppaan mukaan myös submission-otteita, joiden tarkoitus oli heikentää vastustajaa. Monipuolisen painiäksönin ansiosta myös yleisö jaksoi olla virkeästi ottelun juonessa mukana, eivätkä edes ne pahamaineiset lepäämissessiot tappaneet ottelua: jopa tylsät resthold-väännöt tuntuivat mielenkiintoisilta, sillä hei, olihan tämä sentään se kauan odotettu The Undertaker vs. John Cena!
Powerslam. Se oli tämän ottelun ensimmäinen kunnon painiliike, ja sen suoritti John Cena. Undertaker oli nimittäin vapaaehtoisesti juossut köysiin ja mitä ilmeisemmin aikonut tintata Cenaa mattoon lennokkaalla Lariat-iskullaan, mutta Cena, joka oli tutkinut Undertakerin entisiä matseja viikkokaupalla ennen tätä suurta iltaa, oli osannut päätellä 'Takerin aikeet ja näin blokata Lariat-yrityksen, minkä jälkeen viskata 'Takerin ruhon kanveesiin sillä ilmavalla Powerslamillä. Ottelun painiliikkeet eivät kuitenkaan loppuneet tuohon kyseiseen Powerslamiin, vaan miltei heti selätysyrityksestä selvittyään nousi The Undertaker ylös, mikä ei tietänyt mitään hyvää hallitsevalle mestarille: 'Taker potkaisi Cenaa polvellaan mahaan, minkä jälkeen heitti tämän kanveesiin voimakkaalla Vertical Suplexilla. "Lord of Darkness" jatkoi Cenan möyhentämistä kanveesissa, jossa hän suoritti tälle rajuja, JBL-tyylisiä Elbow Dropeja sekä suurta hämmästystä herättäneen Leg Dropin. Matsin vaaka alkoi vähitellen kallistua The Undertakerin puolelle, ja se jos mikä loi sadistista hymyä tuon mestaruusvyötä janoavan satanistin naamalle.
Undertaker — tehtyään Cenalle lukemattomia Elbow Drop -liikkeitä — alkoi työstämään Cenan olkapäiden vahingoittamista. 'Taker tekikin vastustajalleen kaikenlaisia hartioiden seutua satuttavia iskuja, kuten lyöntejä ja potkuja Cenan ylävartaloon ja eräänlaista Mexican Surfboard -luovutusliikettä. "Thuganomian tohtori" kovista olkapääkivuistaan huolimatta ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan, ja noin minuutin kestäneen kamppailun jälkeen hän onnistuikin nousemaan takaisin jaloilleen, mikä aloitti jälleen kerran sen sähäkän brawlauksen arkkivihollisena kanssa. Iskuja sateli sekä Cenalta että 'Takerilta, kunnes kaikki päättyi kuin seinään, kun "Lord of Darkness" sai lyötyä erään erityisen rajun tällin Cenan naamavärkkiin. Cena menetti hetkellisesti tajunsa, jolloin Undertaker näki tilaisuutensa tulleen, heitti Cenan niskaperseotteella ulos kehästä ja... oh my, otti köysistä vauhtia, hyppäsi korkealle ilmaan ja, kyllä, loikkasi John Cenan päälle uskomattomalla Air Undertaker -liikkeellä tippuen pää edellä John Cenan ruhon päälle!
“I can't understand how come a man of the size of The Undertaker be able to jump over the ropes and dive through the air like a masked Mexican high flyer”, mumisi vanha kunnon Jim Ross ihmeissään samalla, kun kymmenet tuhannet katsojat osoittivat arvostustaan The Undertakerille, joka vaaransi oman kehonsa turvallisuuden vain viihdyttääkseen World Wrestling Entertainmentin faneja. Se WWE-fanien viihdyttäminen kuitenkin näki loppunsa aika nopeasti, sillä 'Taker — John Cenan noustua vaivalloisesti ylös — nappasi Cenaa kurkusta kiinni ja viskasi tämän päin kehäaluetta ympäröivää turva-aitaa, jolloin useat nuoret katsojat aloittivat hurjan buuaamisen. "Prince of Darkness" ei jättänyt turva-aidan hyväksikäyttöä vain yhteen kertaan, vaan hän heitti lisää vettä kiukaalle viskaten Cenan toisen ja kolmannenkin kerran päin turva-aitaa, ja joka ikinen kerta, kun Cena sitä turva-aitaa päin törmäsi, menivät hänen olkapäänsä huonompaan kuntoon. Lopulta ottelun tuomari, "Stone Cold" Steve Austin, meni kuitenkin väliin ja kielsi The Undertakeria heittämästä Cenaa enää turva-aitaa päin diskauksen uhalla. 'Taker katsoi Austinia vihaisesti, mutta päätti kuitenkin totella tämän käskyjä ja jätti turva-aidat rauhaan... vaan Cenaa 'Taker ei tosiaankaan jättänyt rauhaan: UT nosti Cenan pystyyn, vieritti tämän kehän laidalle, nousi itsekin kehän laidalle ja iski sen legendaarisen Quillotine Leg Drop -liikkeensä! Cena tippui ylävartaloaan pidellen maahan 'Taker seuranaan ja Austin alkoi laskea ottelijoita ulos. Aika turhaan Stone Cold sen kuitenkin itse asiassa teki, sillä The Undertaker ja John Cena olivat mitä ilmeisemmin saaneet ihan tarpeekseen kehän ulkopuolella vääntämisestä: UT nosti Cenan jälleen kerran pystyyn, löi tämän pään kerran päin kehätolppaa ja vieritti tämän kehon sitten ihan kokonaan kehän sisään, jonne äksöni siirtyikin ihan kokonaan.
Kehässä toiminta pysyi haastajan, legendaarisen The Undertakerin hallinnassa: tämän vuoden New Year's Revolution -PPV:ssä eeppisen matsin "The Heartbreak Kid" Shawn Michaelsin paininut Undertaker jatkoi siitä, mihin hän oli jäänyt... Undertaker jatkoi John Cenan olkapäiden murjomista, sillä 'Taker tiesi, ettei John Cena pysty iskemään FU:ta, jos tämän olkapäät ovat paskana. Ja 'Taker tiesi myös sen, ettei hänellä ole todellakaan varaa vastaanottaa FU:n kaltaista murhaavaa junttaa, sillä se, jos joku, voisi todellakin olla tarpeeksi tehokas liike tekemään mahdottomuudesta todellisuuden... lopettamaan The Undertakerin suurenmoisen WrestleMania-voittoputken. Ja sitä riskiä The Undertaker ei todellakaan halunnut ottaa.
Vähitellen hallitseva WWE:n mestari, John Cena, pääsi kuitenkin pistämään hieman vastaan. Cena — yleisön kannustaessa häntä kuin mitäkin kansansankariaan — nousi jaloilleen, väisti Undertakerin lyönnin ja pääsi takaisin matsiin mukaan ihan kunnolla lyömällä 'Takeria kasvoihin, minkä jälkeen Cena heitti vielä toisen tikan tauluun kaatamalla vihollisensa mattoon hienolla Reverse DDT -liikkeellä. Cena koitti selättää 'Takeria tuon Reverse DDT:n jälkeen, mutta selväähän se oli, ettei Undertaker ollut häviämässä moiseen iskuun. Niinpä Cena tiesi, että hänen pitäisi ottaa kovemmat ja vahvemmat aseet käyttöönsä. Vaan vaikka Cenalla olikin selvästi mielessään ne liikkeet, joita hän oli tuleman käyttämään, ei niiden suorittaminen ollut kuin ruusuilla tanssimista: The Undertaker oli jo noussut ylös, eikä kestänyt kauaakaan, kunnes ottelun hallinta kallistui taas "Pimeyden prinssin" puolelle — UT nimittäin kaatoi Cenan kanveesiin rajulla pyykkinarulla, minkä jälkeen hän otti Cenasta Arm Wrench -otteen, käveli kulmaukseen, nousi kulman päälle, astui kehäköysille ja — niinpä niin — lopulta iski Cenalle tyylipuhtaan Old School -liikkeen. Undertaker ei kuitenkaan jättänyt Cenan pieksemistä siihen, vaan välittömästi Old Schoolin jälkeen teki Cenalle vielä Sideslamin, joka ei kuitenkaan riittänyt WWE:n mestarin selättämiseen.
Undertaker, jonka hikinen naama oli muuttunut erittäin ärsyyntyneen ja vihaisen oloiseksi, ei enää jatkanut niitä tylsistyttäviä mattopainiosuuksia, vaan meni entistä kovemmalla sykkeellä suoraan asiaan: hän hakkasi John Cenaa naamaan tulisilla lyönneillä, heitteli tätä kanveesiin erilaisilla heitoilla ja aina silloin tällöin koitti selättää tuota hallitsevaa mestaria, joka kuitenkin osoitti joka kerta oivaa taistelutahtoa nostamalla olkapäänsä irti matosta aina ennen kolmosta. Lähimpänä ottelun voittoa Undertaker kävi tehtyään Cenalle Running DDT:n, mutta sekään ei kuitenkaan riittänyt voittoon.
Lopulta John Cena pääsi otteluun mukaan väistettyään The Undertakerin Lariatin. Cena kävikin heti 'Takerin kimppuun hakaten tämän kanveesiin tiukoilla lyönneillä, minkä jälkeen "Thuganomian tohtori" otti todellisen askeleen kohti ottelun voittamista: Cena iski 'Takerille Throwback-liikkeen, minkä seurauksena 'Taker otti lukua kanveesissa ja John Cena imi yleisöstä virtaa itseensä.
Siitä se sitten alkoi, John Cenan hurja hallintaosuus. WWE:n kiistaton mestari iski Undertakeria kaikilla mahdollisilla voimillaan turpaan pitäen mielessään niitä kauhun hetkiä, kun Undertaker uhkasi polttaa Cenan isän elävältä. "Chain-Gang Soldier" John Cena tekikin sen muiston motivoimana kaikkensa, jotta 'Taker tulisi kärsimään. Ja sitähän "Pimeyden prinssi" myös teki, kun John Felix Anthony Cena kuritti häntä koko ajan antamatta yhtään armoa. Nähtiin lyöntejä, potkuja, kivuliaita submisson-otteita sekä pieniä Vertical Suplexin ja Scoop Slamin kaltaisia heittoja. Pian Cena kuitenkin päätti heittää vielä tulisempia aineksia soppaan mukaan ottamalla hänen tehokkaat signature-liikkeet käyttöön!
“Oh my!” oli ainoa lause, jonka vanha kunnon Jim Ross pystyi muodostamaan sinä hienona hetkenä, kun John Cena — World Wrestling Entertainmentin kiistaton mestari — junttasi The Undertakerin kanveesiin voimakkaalla Spinning Back Suplex -juntalla, minkä jälkeen John Cena käveli keskelle kehää, katseli yleisöä viekas ilme naamallaan, huusi 'Takerin naamalle lauseen “You can't see me!”, juoksi köysiin ja — jep, jep — iski nyrkkinsä Undertakerin naamatauluun... Cena oli tehnyt vastustajalleen Five Knuckle Shuffle -iskunsa, ja ehkäpä ensimmäistä kertaa koko WrestleManian pitkäikäisen historian näytti siltä, että The Undertaker olisi taipumassa häviöön.
Heti Five Knuckle Shufflen tehtyään kyyristyi Cena nurkkaukseen odottamaan Undertakerin nousua. Ja kun se nousu sitten vihdoin tapahtui, keskitti Cena joka ikisen voimavaransa loukkaantuneiden olkapäidensä varaan, punnersi kuin uskomaton työhevonen, pinnisti, huusi ja lopulta onnistui siinä, mitä The Undertaker oli pelännyt koko ottelun ajan: Cena oli nostanut Undertakerin hartioilleen, mikä tiesi sitä, että luvassa oli FU!
“TUM!”
Jerry "The King" Lawler: “FU! FU! FU! Cena managed to hit The Undertaker with the FU! My God, JR, can you believe this?”
Jim Ross: “Through Hell and high water John Cena indeed was able to punish his arch enemy with the notorious FU, and, King, while I may not really understand what's going on here I believe John Cena may be on the edge of ending The Undertaker's legendary WrestleMania winning streak! Will this be enough, folks?!”
Cena rojahti polvilleen mattoon, katsoi The Undertakerin ruumista hetken silmissään jonkinlainen hullunkiilto, kunnes lopulta sitoi tämän jalan aloittaen selätyksen.
1...
2...
EI! Jim Ross, tässä on vastauksesi sinulle: ei, pelkkä FU ei riittänyt The Undertakerin legendaarisen WrestleMania-voittoputken rikkomiseksi, eikä sen loppujen lopuksi pitäisi olla mikään maailman ihmeellisin yllätys kenellekään painifanille; onhan The Undertaker entisissäkin WrestleManioissa selviytynyt vaikka mistä hankalista tilanteista, kuten Kanen kuristusjuntista, Batista Bombista ja Big Show'n ja A-Trainin miesylivoimasta. Vaan vaikka onkin totta, että Undertaker oli WrestleMania-otteluissaan joutunut kokea vaikka kuinka kamalaa kuritusta tahansa, ei mikään hänen aikaisemmista WrestleMania-otteluista tuntunut yhtä haastavalta kuin tämä singles-matsi John Cenaa vastaan. Missä se syy sitten piilee? Se syy piilee niinkin piilevässä seikassa, kuin John Cenan uskomattomissa muskeleissa. Vaikka television kautta Cenan kehäotteet eivät näytä kovin kivuliailta, on jokainen Cenaa vastaan paininut painija sanonut olleensa yllättynyt Cenan erittäin mahtavista voimista, jotka tekevät koko ajan hallaa Cenan vastustajien ruumiinosille. Cena ei pelkästään ole vahva, vaan myös älykäs, ja osaa näin ollen tehdä muusia vastustajansa ruumiinosista keskittämällä voimakkaat iskunsa tiettyihin ruumiinosiin, tiettyihin kohteisiin. Ja sen oli tänä huhtikuisena yönä kokenut legendaarinen The Undertaker, joka joutui pitelemään selkäänsä kuin mikäkin nivelrikkosairas vanhus — kiitos "Thuganomian tohtorin" rajujen ja ilmavien junttien, joista jokainen teki ratkaisevaa vahinkoa 'Takerin jo valmiiksi huonolle selälle. Eikä Cena ollut lopettamassa hommaa kesken.
Sitten se tapahtui. The Undertakerin likainen ja voimakas käsi tarttui John Cenan vahvasta kaulasta kiinni uskomattomalla intensiteetillä — ja mikä parasta, ei Cena ehtinyt edes kissaa sanoa, ennen kuin hän oli jo tuohon käteen tutustunut. Homma meni niin, että FU:n jälkeen Cena meni lepäilemään kulmaukseen luullen Undertakerin ottavan vielä kauan lukua. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Undertaker nousi lähes heti istumaan, eikä sen jälkeen kestänyt kauaakaan, kun 'Taker oli hoksannut kullan arvoisen tilaisuutensa tulleen. Eikä Cena, suurista voimistaan huolimatta, voinut tehdä Undertakerin vahvalle otteelle mitään.
Hiiop,
“TUM!”... Undertaker oli juntannut John Cenan kanveesiin Chokeslamilla, ja "Stone Cold" Steve Austin oli valmis suorittamaan laskusuorituksen.
1...
2...
EI!
The Undertaker turhaantui... ja syystäkin. Chokeslam, tuo monien monster-heel-painijoiden kautta aikojen suosima finisher-liike, ei ollut tuottanut toivottua tulosta; John Cena nosti olkapäänsä ilmaan ennen kolmosta. "Lord of Darkness", joka tunnetaan monien lopetusliikkeiden miehenä, ei kuitenkaan masentunut, vaan lähti uuteen hyökkäykseen... eikä kestänyt kauaakaan, kun 'Taker oli taas pieksemässä John Cenaa rajuilla vasean ja oikean käden suorilla päähän. Lopulta, kun Cena oli kaatumassa tajuttomana mattoon, Undertaker koki hakanneensa Cenaa tarpeeksi, milloin hän potkaisi tätä kerran mahaan, nosti tämän ilmaan ja...
hyvänen aika, iski tälle The Last Riden!
Jim Ross: “Last Ride! Last Ride! John Cena is down! Ladies and gentlemen, are we witnessing history in the making right here right now as the legendary The Undertaker is attempting to pin John Cena and win the WWE World title for sixth time?!”
Katsojat pidättelivät henkeään, Undertaker kaatui väsyneenä ja kaikkensa antaneena John Cenan ruhon päälle ja Steve Austin aloitti hitaan mutta varman laskemisen...
1...
2...
EI!
“The fat lady isn't singing, she's eating a doughnut!” kiljaisi Jerry Lawler innoissaan kuin pieni lapsi; ottelu jatkui, ja siitä — jos jostain — tuo vanha mies näytti nauttivan täysin rinnoin. Eräs toinen vanha mies, The Undertaker, ei kuitenkaan nauttinut sinä hetkenä mistään täysin rinnoin... The Undertaker nimittäin epäonnistui John Cenan selättämisessä, vaikka hän oli iskenyt tämän kanveesiin sekä Chokeslamillä että The Last Ridellä. Olikin selvää, että The Undertakerin korttipakassa oli enää vain yksi takuuvarma ässä jäljellä... ässä, jonka Undertaker on aina kovan paikan tullen valmis vetämään hihastaan. Ässä, jolla The Undertaker on voittanut WrestleManiassa Kanen, Batistan, Sid Viciousin, Ric Flairin ja Triple H:n... Ässä, jonka nimi on Tombstone Piledriver!
The Undertaker katsoi jaloilleen yrittänyttä John Cenaa syvälle silmiin, muljautti molemmat silmänsä valkoisiksi, teki legendaarisen ja hyytävän kurkunviiltotuuletuksensa, ja lopulta — koko Floridan pitäessä aivan jäätävän kovaa meteliä — nosti Cenan olkapäällensä. "Lord of Darkness" The Undertaker sijoitti Cenan pään jalkojensa väliin, veti viimeisen kerran henkeä ennen suurta tekoaan ja...
Kuten Shawn Michaelsia vastaan painimassaan New Year's Revolutionin ottelussa, näki epätoivoisilla silmillään, kuinka John Cena pakeni hänen olkapäältään pois. Vaan toisin kuin Shawn Michaels, Cenan seuraava teko ei ollut potku Undertakerin naamatauluun... se oli nimittäin jotain pahempaa. Se oli
FU!
“My God, with all the powers that he's got regardless of his injured shoulders, Cena executed yet another FU to the Lord of Darkness! Will this be enough? Will this be the end of The Undertaker's WrestleMania streak? Will we be witnessing history been made right now?!” rääkyi Jim Ross, kun John Cena kaatui rättiväsyneenä ja hikisenä The Undertakerin päälle ja käski Austinin laskea.
1...
2...
The Undertaker sai vasemman jalkansa alimmalle kehäköydelle!
Jim Ross: “Buh Gawd, did I thought it was over! Somehow, someway, The Undertaker survives. Someway The Undertaker is still alive! Someway the desire of the Deadman is still burning inside the body of The Undertaker, and ladies and gentlemen, that do not promise any good for John Cena's Undisputed Championship title reign!”
Jerry "The King" Lawler: “But look at this, JR! It seems like, yes, the WWE Undisputed Champion John Cena is going for his magnificent submission finishing move, STF-U!”
Jim Ross: “Yes, the STF-U is locked! With all the remaining power John Cena had in his body and with his enormous will to win, John Cena, someway, somehow, was able to lock the corpse of the Deadman in the STF-U! Does The Undertaker have what it takes to survive this? Is The Undertaker able to escape from this, or will he face the same damn fate as Triple H and Shawn Michaels did few years back!?”
Kyllä, John Cena oli todellakin lukinnut The Undertakerin STF-U-liikkeeseen, ja nyt todellakin näytti siltä, ettei The Undertaker — niin mahtava, kestävä ja sitkeä kuin onkin — ole tästä ahdingosta enää nousemassa! Cena, käyttäen kaikkia, hyvänen aika, aivan kaikkia mahdollisia voimavarojaan vääntäessä The Undertakerin niskoja nurin, huusi kuin vimmattu yrittäen saada Undertakeria, ilmiötä, WrestleMania-legendaa luovuttamaan keskellä WrestleMania XXIV:n kehää, alla Floridan tähtitaivaan...
Mutta ei, John Cena ei onnistunut siinä; The Undertaker — kärsittyään STF-U:sta neljänkymmenen sekunnin ajan — ryömi kehäköysiin kuin peräänantamaton piru, mutta kyllä se STF-U söi Undertakerilta paljon pois siitä huolimatta, ettei "The Phenom" luovuttanut. Ja Cena huomasi sen. Cena huomasi, että The Undertaker oli poissa tolaltaan. Undertaker, takaisin seisaalle noustuaan, vaivoitteli kipeitä niskojaan ja Cenan loukkaannuttamaa selkäänsä, ja se osoittautui virheeksi: Cena, jonka päässä yhä pyöri ne kauhukuvat siitä hetkestä, kun Undertaker aikoi polttaa hänen isänsä elävältä, lähti uuteen hyökkäykseen motivoituneempana, vihaisempana, nälkäisempänä ja määrätietoisempana kuin kertaakaan tämän uskomattoman ottelun aikana... John Cena lähti hyökkäykseen, josta The Undertaker ei enää selviäisi... John Cena aikoi heittää Undertakerin kolmannen kerran kanveesiin FU:lla!
Ja senpä takia Cena, hetkeäkään haaskaamatta, lähti Undertakerin ruumiin kimppuun, potkaisi tätä pari kertaa vatsaan, nosti tämän olkapäilleen ja...
Oli puolestaan se, joka näki sivusilmillään, kuinka hänen vastustajansa pakeni olkapäiltään. Ja ennen kuin Cena ehti kissaakaan sanoa, oli The Undertaker, tuo armoton hirviö, nostanut Cenan jo olkapäilleen ja...
Voi vittu.
The Undertaker iski John Cenan pää edellä kanveesiin Tombstone Piledriverillä! Undertaker asetti rauhallisesti Cenan kädet tämän rinnan päälle, työnsi pitkän kielensä ulos suustaan ja odotti, että ottelun tuomari, "Stone Cold" Steve Austin aloittaisi laskemisen.
1...
2...
...
EI! EI! EI! :buhgawd:
Jim Ross: “How in the... how in the name of God was John Cena able to kick out of that?”
Jerry "The King" Lawler: “JR, I've said this before, and I'll say this again: this John Cena amazes me more and more every night he wrestles.”
Jim Ross: “He sure as hell does, and look, here we go again! Cena, The Undertaker, fighting against each other with all they've got in their hearts and souls as they're throwing those extremely effective punches again and again, without any hesitation, without backing down, only one thing on their minds: the immortality, which you have earned when you've won a match in WrestleMania! And these two warriors, soldiers, what ever you like to call them, are doing anything to achieve that immortality, that prestigious prize, that no big money, no big cars nor expensive wrist watches can replace!”
Ja siitähän tässä John Cenan ja The Undertakerin eeppisessä kohtaamisessa oli todellakin kysymys - kuolemattomuuden saavuttamisesta; se, kumpi tämän ottelun voittaa, tullaan muistamaan iankaikkisesti sinä miehenä, joka teki helvetinmoisen tempun huhtikuussa 2008 ottaen voiton vastustajastaan tässä huikeassa WrestleMania-kohtaamisessa.
Rättiväsynyt, kaikkensa antanut ja hikinen The Undertaker pääsi niskan päälle. Hän hakkasi Cenaa nyrkein ja kyynärpäin naamaan, potki tätä jaloillaan vatsaan ja väänsi tämän päätä ilkeän näköisissä submission-otteissa... kunnes lopulta John Cena alkoi menettää tajuaan. Ja silloin, sinä historiallisena hetkenä, "Lord of Darkness" The Undertaker koki oikean ajan tulleen. Sinä historiallisena sekunttina "The Phenom" -lempinimellä tunnettu The Undertaker nosti voimakkaan vastustajansa taas kerran olkapäilleen ja oli valmiina kuljettamaan John Cenan helvettiin toisen Tombstone Piledriverin muodossa.
Mutta Cena, osoittaen aivan hemmetin suurta sydäntä ja lujaa taistelutahtoa, pisti vastaan. Cena, epätoivoisena ja vihaisena, pisti todellakin vastaan, ja lopulta, buh Gawd, lopulta pääsi pois The Undertakerin olkapäiltä... ja heti, kun se tapahtui, käytti "Thuganomian tohtori" tilaisuutensa hyväkseen, nosti Undertakerin olkapäilleen ja valmisteli FU:n tekemistä...
Mutta The Undertaker, osoittaen aivan hemmetin suurta sydäntä ja lujaa taistelutahtoa, pisti vastaan. Undertaker, epätoivoisena ja vihaisena, pisti todellakin vastaan, ja lopulta, buh Gawd, lopulta pääsi pois John Cenan olkapäiltä... ja heti, kun se tapahtui, käytti "Prince of Darkness" tilaisuutensa hyväkseen, nosti John Cenan olkapäilleen ja jälleen kerran valmisteli Tombstone Piledriverin tekemistä!
Mutta John Cena ei suostunut siihen, vaan kierähti The Undertakerin otteesta irti, kaatoi tämän kanveesiin jalkakampilla ja...
lukitsi The Undertakerin STF-U:hun keskellä kehää!
The Undertaker kärsi.
The Undertaker huusi.
The Undertaker katsoi kehäköysiä epätoivoinen ilme naamallaan — kehäköydet, ne pirulaiset, olivat aivan liian kaukana.
The Undertaker yritti taistella vastaan — turhaan.
The Undertaker lopetti liikkumisen.
“Ask him!” huusi John Cena, jonka naama oli muuttunut punaiseksi, Steve Austinille.
Mutta The Undertaker ei luovuttanut.
“Ask him, goddammit!” kiljahti Cena uudelleen, jolloin Austin katseli Cenaa ärsyyntyneenä, mutta lievästä vitutuksesta huolimatta suoritti tuomarin hommansa asiallisesti ja kysyi, jos The Undertaker luovuttaisi.
Mutta The Undertaker ei vastannut mitään.
John Cena väänsi The Undertakerin kroppaa solmuun kaksi kertaa kovempaa kuin äskön.
Mutta The Undertaker ei luovuttanut.
The Undertaker vain... makasi... liikuttamatta yhtään ruumiinosaansa.
“Count, count now!” käski Cena, jolloin Austin — katseltuaan Cenaa vihaisesti ja kysyen Undertakerilta vielä viimeisen kerran, haluaisiko tämä luovuttaa — pudisti päätänsä ja siirtyi Undertakerin viereen. Stone Cold nosti 'Takerin jääkylmän ja raskaan käden ilmaan, piti sitä hetken ilmassa ja vakava ilme naamallaan antoi sen tippua kanveesiin.
1...
Austin katsoi terävänä kuin käärme, kuinka Cena väänsi tiukka ote päällään The Undertakeria entistä rajumpaan pakettiin. Stone Cold nosti Undertakerin käden uudestaan ilmaan, katsoi aivan uskomatonta meteliä pitänyttä yleisöä epämääräinen ilme naamallaan ja päästi 'Takerin käden toisen kerran vapaaksi... ja se eloton ja jääkylmä käsi, jolla The Undertaker on kuristanut elämänsä aikana tuhansia vastustajiaan, tipahti toistamiseen kanveesiin.
2...
Austin nielaisi. Cena jatkoi STF-U-otteen vääntöä. Yleisö mellakoi.
"Stone Cold" Steve Austin nosti The Undertakerin käden ilmaan...
3!
Ottelun voittaja ja YHÄ Undisputed-mestari: John Cena
Ottelun kesto: 33min 13sec
Arvosana: A*</center>
“My God, The Undertaker never tapped out! He never tapped out! Yet still Cena has done it! Cena has done it! Through hell and high water John Cena, love him or hate him, overcame the odds known as The Undertaker's famous WrestleMania winning streak! John Cena did not only retain his WWE Undisputed Heavyweight Championship of the world, but he also broke The Undertaker's winning streak... John Cena did the unexpected! John Cena, with injured shoulders, beaten and bruised body and unbelievable will to win, despite the fact that The Undertaker played serious mind games with him and used all his signature and finishing maneuvers to punish him, won the match, won the battle and for most importantly... won the immortality. John Cena is still your WWE Undisputed Heavyweight Champion!” karjui Jim Ross, joka antoi hänen suuren sydämensä toimia hänen runosuonenaan.
Arvosana: B+
“Your time is up, my time is now.
You can't see me my time is now!”
The Undertakerin aika oli todellakin päättynyt, kun taas John Cenan aika oli tässä ja nyt. Ja sen takia Cena, jonka kasvoilla paistoi rajaton hymy, ilo ja huojentunuus, kiipesi kulman päälle, nosti World Wrestling Entertainmentin Undisputed Heavyweight -mestaruuden korkealle ilmaan ja huusi olevansa John Cena... mies, joka katkaisi The Undertakerin WrestleMania-voittoputken. Vaan vaikka Cena olikin tehnyt sellaisen teon, mihin niinkin legendaariset miehet kuin Triple H, "Nature Boy" Ric Flair, "The Animal" Batista, Sid Vicious, The Big Show, Jimmy "The Superfly" Snuka, Kane, Jake "The Snake" Roberts, King Kong Bundy, "The Legend Killer" Randy Orton ja Mark vitun Henry eivät pystyneet, ei Cenan ilta ollut vielä purkissa. Cena — tuona hienona hetkenä pidellen WWE:n kiistatonta mestaruutta korkealla ilmassa — tiedosti sen seikan, että myöhemmin tänään eräs nälkäinen nuorukainen, Mr. Kennedy, tulee kohtaamaan hänet tuosta samaisesta mestaruusvyöstä. Näin ollen Cena, joka oli antanut äsköisessä ottelussaan The Undertakeria vastaan kaikkensa, hitto, aivan kaikkensa voittaakseen ottelun ja säilyttääkseen WWE:n kiistattoman mestaruuden, joutuu palaamaan lyhyen ajan kuluttua takaisin nuorattuun neliöön... takaisin Citrus Bowlin murhenäyttämölle — ja sekös tuota miestä otti päähän.
The Undertakeria ei kuitenkaan tällä hetkellä ottanut mikään päähän. Hän vain... makasi tajuttomana kanveesissa liikuttamatta yhtään hänen monista ruumiinosistaan. "The Phenom" vaikutti... kuolleelta. Hän ei liikkunut, hän ei pitänyt minkäänlaisia ääniä, eikä hän tehnyt legendaarista nousuaan istuma-asentoon. Hän vain... makasi... ja makasi... ja makasi... kunnes lopulta, noin kolmenkymmenen sekunnin odottelun jälkeen, areenan spottivalot himmennettiin, mustiin kaapuihin pukeutuneet druidit kävelivät kehään ja se hyytävä druidimusiikki alkoi soimaan Citrus Bowlin kaiuttimista. Askel askeleelta druidit lähestyivät herraansa, ja kun ne druidit sitten lopulta nousivat kehään, hetkeäkään epäröimättä he asettivat 'Takerin eräänlaisen arkun sisään ja kantoivat hänet hitaasti mutta varmasti kohti sisääntulorampin suuaukkoa. Hiljaa ja tyynen rauhallisesti Undertakerin sisältänyt arkku meni kauemmaksi ja kauemmaksi, kunnes se lopulta katosi — druidit olivat vieneet The Undertakerin pois Citrus Bowlilta.
The Undertakerin WrestleMania-voittoputki on katkennut.
Arvosana: B+ 
