Foorumiarkisto

Omalta osaltani ovat jääneet painijoiden elämäkerrat yms pois., mutta WWE-lehtiä tulee/tuli silloin tällöin ostettua, aina kun löytyy. Valitettavasti lehden taso on laskenut roimasti sitten sen uudistumisen ja muuttumisen brändikohtaisesta yleiseksi WWE Magazineksi. Tätänykyä lehti on täynnä vain typeriä kilpailuja ja läpänheittoa, eikä vanhan version kaltaista sisältöä löydy sen kummemmin. Itseäni kiinnosti juuri vanhan lehden laadukkaat haastattelut ja kuvalliset PPV-raportit, jotka pitivät minua silloin ajan tasalla, vielä kun ei reaaliajassa tullut seurattua. Opin paljon historiasta ja muutenkin oma painitietouteni kasvoi ainakin joissain määrin, mutta nykyään ei lehti anna lukijalle muuta kuin mahdollisuuden lueskella hassunhauskoja kuvatekstejä. Jos lehti tarjoaisi kuukausittain edes sen yhden vakavamielisen kolumnin, saattaisin minä sitä vielä ostaakin.

Joskus vuonna 2004 hankin ehkä tähän asti parhaimman ostokseni, nimittäin "TOP 50 Wrestlers In WWE History"- teemalehden, joka todellakin kasvatti historiantietämystäni monilla tavoin, vaikka hieman kyseenalaisia valintoja oli listaan päässytkin, hyvänä esimerkkinä Brock Lesnar. Harmillisesti lehti ei pysynyt kunnossa ja on tällä hetkellä osina jossain kaapin pohjalla. Laadukas ja kattava paketti oli, ei voi muuta sanoa.

Viimeisin, lähes vuoden takainen hankintani on WWE:n mestaruushistoriikkilehti, jossa on listat kaikista mestareista, mestaruuksista ja -kausista koko yhtiön historian ajalta siihen hetkeen. Kieltämättä hyvin käytännöllinen ja listojen tutkiskelu faktoineen on yllättävän mielenkiintoista, vaikka perinteisiin kuvatekstivitseihin jälleen sorrutaankin. Tämä taitaakin luultavasti jäädä viimeiseki lehtihankinnakseni, ellei WWE Magin taso nouse jollekin uudelle tasolle ja ota itseään pian vakavammin. Kyllä, se on pellepainia, mutta ei siitäkään tittelistä tarvitsee ottaa kaikkea irti. Pahimmillaan lehti tuo mieleen monesti juuri showpainin pahimman irvikuvan ylilyönteineen, joka ei ainakaan lajin jokseenkin vakavasti ottavia faneja miellytä.

WWF lehtiä yritän kerätä. 3 numeroa löytyy tällä hetkellä ja mahdollisesti ebaysta ynnä muusta kautta yritän saada käsiini lisää vanhempia WWF lehtiä. minulta löytyy tällä hetkellä 6/1999 ja 7/2003 ja Raw lehti 7/2003. itseäni kiinnostaa enemmän tuo WWF aikainen lehdet kuin WWE. jutut olivat silloin ehkä paremmat. Paini kirjallisuutta en ole koskaan lukenut mutta esim joku Mick Foleyn kirja olisi mukava lukea.

Tony Halmeen "Jumala Armahtaa - Minä En" luin tässä lähiaikoina. Oli se ihan luettava, siis se kun se lähti Yhdysvaltoihin ja oli siellä.

Neljä kirjaa olen ehtinyt lukea edellisen postauksen jälkeen.

Ensin kuitenkin pitää vielä täydentää kommenttejani kirjasta National Wrestling Alliance: The Untold Story of the Monopoly that Strangled Pro Wrestling, joka oli vielä kesken kun viimeksi kirjoitin. Loppu ei muuttanut käsitystäni juurikaan, eli kyseessä oli varsin kuiva, hankala ja oppikirjamainen opus, jota en kyllä suosittele lähes kenellekään täällä. Onhan se toki hirvittävän asiantunteva tutkimus aiheesta. Haluan silti nauttia painini viihteenä ja sitä odotan myöskin kirjoilta.

Keväällä luin kirjan The Pro Wrestling Hall of Fame: The Tag Teams, joka oli viime vuonna lukemani Heels-kirjan edeltäjä. Kirjan idea on vastaava eli esitellään kaikkien aikojen parhaat tag teamit ja tehdäänpä niistä vielä top20-listakin keskustelua herättämään. Viimeksi siinä onnistuttiinkin olikos se viime kesänä Bret Hartin itkun seurauksena kun hänet oli rankattu muutama vuosi sitten kovimpien kanadalaisten listalla sijalle 14. Tag team -listan kärkikymmenikkö on järjestyksessään Fabulous Kangaroos, Road Warriors, British Bulldogs, Dusek Riot Squad, Pat Patterson & Ray Stevens, Minnesota Wrecking Crew (lähinnä Ole & Gene Anderson), Fabulous Freebirds, Assassins, Rock 'n' Roll Express ja Midnight Express. Paljon voisin kommentoida Road Warriorsin sijoitusta, mutta kirjoittajat Greg Oliver ja Steve Johnson ovat päteviä historioitsijoita ja osaavat esittää kriteerinsä ja perustelunsa. Kirjan olennaisin juttu on kuitenkin itse esittelyt, jotka ovat yhtä taidokkaasti kirjoitettu kuin samojen tekijöiden mainiossa Heels-kirjassa, mutta jäävät silti toiseksi siihen verrattuna. Kun esitellään tag teamit, on siis vähintään tuplasti henkilöitä esiteltävänä. Tilaa ei kuitenkaan ole yhtään enempää, joten katsaus painijoihin jää astetta pinnallisemmiksi. Lisäksi tag teameista puhuttaessa häiritsee erityisen paljon se, että kirja käsittelee vain Pohjois-Amerikassa painineita tiimejä. Varsin hyvä kirja tämä on joka tapauksessa ja pakollinen luettava heille, joita tag-paini kovasti kiehtoo.

A Lion's Tale: Around the World in Spandex eli Jerichon omaelämäkerta oli seuraava lukemani kirja tuossa loppukesästä. Hirveästihän tätä on kehuttu ja nostettu jopa Foleyn ensimmäisen tasolle. Tavallaan se yltääkin sinne, koska Jericho on monella tapaa suunnilleen Foleyn tasolla esim. mukavassa kirjoitustyylissään, huumorissa ja kiinnostavissa käänteissä uralla. Jotain kuitenkin puuttuu enkä oikein tiedä mitä. Ehkä se vain suunnilleen Foleyn tasolla oleminen sitten tarkoittaa, että jääkin ihan vähän. Se ei kuitenkaan ole suuri murhe, koska Foleyn kirja vaan on niin loistava ja Jerichon oman rankkaisin omien suosikkieni listalla varmaan kolmanneksi tai neljänneksi. Hirvittävän hauska, mukava luettava ja kiinnostava se on. Siksi nostaisin tämän tuon Foleyn ensimmäisen kirjan rinnalle ykkössuosituksekseni Alertin väelle.

Jerichon kirjan jälkeen oli vuorossa Terry Funk: More than Just Hardcore. Mainio on sekin, ja oikeastaan ainoaksi heikkoudeksi osaan sanoa lyhyyden, vaikka ei se oikeastaan taida edes olla WWE:n kirjoja yhtään lyhyempi. Ongelma on kuitenkin sama kuin Flairin kirjassa. 40 vuoden uraa ei vaan voi tiivistää yhdeksi niteeksi. Siksi Foleyn ja Jerichon ensimmäiset kirjat ovat paljon rauhallisempi lukukokemus. Kumpikin käsittelee kirjassaan vain uransa ensimmäiset kymmenen vuotta etenkin Foleyn kirjan ollessa lisäksi paljon pidempi. Ei tarvitse pelätä, että yhdellä lukukerralla ehtii edetä viisi vuotta urasta. Periaatteessa toinen Funkin kirjan heikkous on monet virheet, jotka ovat jääneet sinne kun Funk on muistanut asiat väärin ja halunnut asioiden olevan siinä niin kuin hän muistaa. Ei tuo kuitenkaan haittaa, koska eivät ne varsinaisesti oleellisia juttuja ole. Kirjoittaja Scott E. Williams on varsin hyvin onnistunut kirjoittamaan jutut Funkin äänellä, mikä on aikamoinen haaste kun henkilö on niin persoonallinen. Kovasti suosittelen tätä kaikille ja nostaisinkin sijalle 7 tai 8 suosikkikirjojeni listalla.

Viimeisimpänä sain päätökseen uunituoreen kirjan Gorgeous George: The Outrageous Bad-Boy Wrestler Who Created American Pop Culture, joka taitaa olla normaalia hiljaisemman painikirjavuoden paras julkaisu. Luettelen lyhyesti lähtökohdat, jotka tiesin mahdollisiksi heikkouksiksi jo ennen kuin tämän tilasin. Henkilökohtaisuus kärsii kun ei kirjoiteta henkilön näkökulmasta, on vaikea kirjoittaa tiivistä kirjaa ilman hirvittävää määrää lähdemateriaalia, kirjailija ei ole painifani ja kyseessä on kirja merkittävästä viihdetaiteilijasta, ei ainoastaan painijasta. Kolmas asia noista ei lopulta haitannut, koska kirjailija ymmärtää painista tarpeeksi pystyäkseen kirjoittamaan siitä ja parhaimmat painihistorioitsijatkaan eivät osaa löytää kirjasta juurikaan virheitä. Heikkouksista eniten itseäni häiritsi joidenkin asioiden venyttäminen turhan pitkäksi. Tuo on toki ymmärrettävää kun Georgen aikalaisista kovin moni ei ole enää elossa ja jo nyt nojattiin aika vahvasti Georgen ensimmäisen vaimon näkemyksiin. Osaavasti kirjoittaja silti kasasi lihaa luiden ympärille, vaikka välillä se käykin turhan selvästi ilmi. Toinen heikkous etenkin suomalaisen painifanin näkökulmasta on amerikkalaisen kulttuurin suuri rooli kirjassa. Toki se kiinnostaa itseänikin, mutta kiinnostaisi varmaan enemmän, jos siellä asuisin. Painin ulkopuolisten juttujen suuri rooli on ymmärrettävää kun kohdeyleisönä on muutkin kuin painifanit. Toisinaan kuitenkin ahdisti kun ties monetta kertaa korostetaan kuinka vahvasti Gorgeous George vaikutti mm. Muhammad Alin, Bob Dylanin, James Brownin ja heidän kautta lukemattomien muiden showmiesten esiintymiseen, promoamiseen ja vaatetukseen. Hyvä tämä kirja on, vaikka lähinnä negatiiviset jutut esille toinkin. Lähtökohdat vaan olivat sellaiset, että suosikkieni joukkoon ei ole asiaa.

Georgen urasta olisi saanut paljon surullisemmankin kirjan, mutta onneksi sellaiselta vältyttiin (kappale Georgen uran viimeisistä ja tilanteen vuoksi surullisista matseista The Destroyeria vastaan tosin kiinnosti eniten). Mutta uran laskusuunta alkoholismeineen ja pelihimoineen on kuitenkin olennainen asia hyvin monella tavalla ja se kyllä kosketti. Erityisen hiljaiseksi pisti kun tapaninpäivän iltana lueskelin viimeisiä kappaleita ja Georgen kuoleman tullessa vastaan tajusin ensimmäisen kerran, että hän kuoli 26.12.1963 iltapäivällä, eli juuri niinä tunteina (aikaero huomioon ottaen) tuli 45 vuotta kuluneeksi kuolemasta.

Kun kerran olen Gorgeous Georgesta ollut hyvinkin kiinnostunut aikojen saatossa ja yhäkin. ei olisi yllätys jos tulisi tuo kirja ensi vuonna luettuakin. Aihe on sen verran kiinnostavan kuuloinen että ei haittaa vaikka muutamia miinuksia löytyisikin.

Varsinkin kun tuossa joulukuun alussa tuli tilattua kolme kirjaa Amazonin kautta, jotka eivät tosin ole vielä saapuneet, mutta onpa ainakin ensiaskel tuohonkin hommaan. Jos ne perille saapuvat, tulen todennäköisesti tilaamaan sieltä ensi vuoden puolella useampiakin kirjoja yms. Kuitenkin siis, sain melko halvalla joka kirjan, varsinaiset kirjat maksoivat yhteensä alle 40 euroa.

Tuli siis tilattua ihan vain kehujen ja hyvien arvostelujen vuoksi Jack Briscon Brisco, ja toki kiinnostustakin löytyy, mutta kyllä nuo hyvät arvostelut siihen suuresti vaikuttivat. Sitten enemmän sellaisina henkilökohtaisina pakko-ostoksina tuli tilattua Ric Flairin To Be The Man, sekä sitten King of the Ring: The Harley Race Story. Jälkimmäisestä olen kuullut loistavia arvosteluja, mutta kuten Goner on parikin kertaa muista kirjoista maininnut, on tämäkin kirja arvostelujen mukaan liian lyhyt kun katsotaan Racen uran pituutta. Onko Gonerilla muuten itsellään mitään tietoa tästä kirjasta? Et ilmeisesti ole itse sitä lukenut?

Jos nyt kaikki sujuu ja kirjat ovat hyviä, tulee varmaankin seuraavaksi hankintalistalle juuri tuo Gorgeous Georgen kirja, ehkä Billingtonin Pure Dynamite, ja tuo Funkin kirja. NWA:sta kertova kirja kiinnosti aluksi todella suuresti, mutta ehkäpä jätän sen Gonerin sanan varaan, jos se kerran onkin niin kuiva. Vaikka onhan se kiva oppia suosikkilafkastaan jotain kerrankin. Katsellaan siis lisää kun kirjat saapuvat/saan jonkun luettua. Toivottavasti siis saapuvat.

Ja sivunoottina. jatkan tuota Top-100 listaa lähipäivinä, ihan sama onko muilla mitään kiireitä, jos ei kahden viikon lomalla(?) ole paria tuntia aikaa kirjoittaa kymmentä nimeystä, ei se ole minun huoleni. Minä menen loppuun asti sillä tahdilla että odotan teitä korkeintaan sen kaksi viikkoa.

"Supa" kirjoitti:
Tuli siis tilattua ihan vain kehujen ja hyvien arvostelujen vuoksi Jack Briscon Brisco, ja toki kiinnostustakin löytyy, mutta kyllä nuo hyvät arvostelut siihen suuresti vaikuttivat.

Varmasti pidät jo siksi, koska kirja keskittyy niin vahvasti Briscon NWA-mestaruuskauteen ollen varmasti paras mestarin elämää valottava teos. Touhu kun oli samanlaista varmaan monella muullakin kiertävällä mestarilla, joten samat kiireet pätevät yleisestikin. Yksittäiset tarinatkin ovat kiinnostavia ja antaapa lisäksi mainion kuvan siitä kaikesta kulissien takaisesta politikoinnista mikä mestaruusvaihdoksiin liittyi.

Sitten enemmän sellaisina henkilökohtaisina pakko-ostoksina tuli tilattua Ric Flairin To Be The Man, sekä sitten King of the Ring: The Harley Race Story. Jälkimmäisestä olen kuullut loistavia arvosteluja, mutta kuten Goner on parikin kertaa muista kirjoista maininnut, on tämäkin kirja arvostelujen mukaan liian lyhyt kun katsotaan Racen uran pituutta. Onko Gonerilla muuten itsellään mitään tietoa tästä kirjasta? Et ilmeisesti ole itse sitä lukenut?

En ole lukenut sitä enkä kyllä oikeasti muista mitään. Joskus muistin, että tuo ei olisi kuulemma ollut kovin hyvä, mutta niin muistin lukeneeni kyllä Funkinkin kirjasta. Sittemmin Funkin kirja ainakin osoittautui varsin hyväksi ja tässä vaiheessa minulla on käsitys, että Dustyn kirja olikin se kuulemma huono kirja noista kolmesta (Funk/Dusty/Race). Oikeasti siis en osaa sanoa. Amazonin arvosteluihin luottaisin.

NWA:sta kertova kirja kiinnosti aluksi todella suuresti, mutta ehkäpä jätän sen Gonerin sanan varaan, jos se kerran onkin niin kuiva. Vaikka onhan se kiva oppia suosikkilafkastaan jotain kerrankin.

Kenties voit pitääkin. Suosittelen kuitenkin lukemaan ensin nuo viihteellisemmät kirjat. Briscon, Racen ja Flairin kirjat muodostavat aika mainion paketin 70- ja 80-lukujen NWA:sta. Suosittelen myös vahvasti Larry Matysikin Wrestling at the Chase -kirjaa, joka kertoo St. Louisin territoriosta eli samalla siis hyvin vahvasti myös NWA:sta varmaankin syntymästä jos ei nyt kuolemaan, niin ainakin siihen asti kun NWA ei ollut enää läheskään entisensä. En ole itse edes tuota ehtinyt vielä lukea, mutta enköhän tämän vuoden aikana tilaa.

Niin ja tuo NWA-kirja siis ei ole oikeastaan kattava paketti NWA:n koko historiasta. Se keskittyy hyvin rajusti lähinnä Alliancen pariin ensimmäiseen vuosikymmeneen ja oikeastaan pariin perustamista edeltäväänkin vuosikymmeneen. 70-luvusta eteenpäin on muistaakseni verrattain erittäin vähän juttua ja sekin jotenkin pikaisesti mukaan heitettyä. Kustantaja on ihan varmasti käskenyt ottamaan mukaan suuremmalle yleisölle tutummat vuodet, jotta edes joku kirjan ostaisi ja kirjailija on lisännyt ne vähän väkinäisesti.

WWE lehtiä ostin kuukausittain jostain kiskalta. Jee. Englanti oli vielä tuolloin niin käsittämättömän huono, että en tajunnut mitään. No, olihan se ihan mukavaa pulittaa 11 euroa lehdestä, josta ei tajua mitään. Parasta koko hommassa oli se, että kun olin selannut lehden läpi niin leikkasin kaikki mukavat kuvat ja liimasin ne paperille . Kyllä, olin idiootti. Tuosta on aikaa viisi tai neljä vuotta ja vasta nyt tajuan miten typerä olin. Nyt on muutamia lehtiä jäljellä, tosin joka toisella sivulla on iso reikä tai puolet lähteny. Jäätävää..

Pari kuukautta sitten ostin ensimmäisen painikirjan, joka oli A Lion's Tale: Around the World in Spandex. Kirjasta olen lukenut hieman yli 100 sivua, hidas kun olen. Pakko sanoa, että kyseessä on aivan mahtava kirja. Huumoria riittää ja kyllä jaksaa lukea. Minun kohdalla tosin kävi niin, että luin ensimmäiset 10 sivua, jonka jälkeen pistin kirjan hyllyyn. Viikko sitten luin jälleen ja sen jälkeen lukenut vähän mutta usein. Hienoa tekstiä. Seuraavaksi olen ajatellut ostaa jonkun Mick Foleyn kirjan, koska niistä olen kuullut pelkkää positiivista palautetta.

Ensin ajattelin että luen tuon Ric Flairin kirjan ensimmäisenä, mutta sitten paloikin halu ottaa läpi kahlattavaksi tuo Harley Racen kirja, King of The Ring. Nyt sitten menossa To Be The Man, mutta sanottakoon pari sanaa tuosta Racen teoksesta.

Okei, pariin sataan sivuun on paha mahduttaa neljää vuosikymmentä vapaapainin äärellä, mutta voin silti sanoa että kyseessä on loistava kirja, ja suosittelen oikeastaan kaikille jotka miehestä ovat kiinnostuneita, miksei myös niille jotka vapaapainin 60-80-luvusta ovat kiinnostuneita, sillä kirjassa kerrotaan melko tarkastikkin elämää vapaapainin maailmassa noina vuosikymmeninä, varsinkin siitä millaista on elää maailmanmestarina. Racella oli vieläpä suhteellisen mielenkiintoinen ura, ja mielestäni teki siinä hyvän ratkaisun, että keskittyi tässä kirjassa olennaiseen. Niin suuren uran saadakseen mahtumaan yhteen kirjaan, on hienoa että Harley jätti suurimman osan esimerkiksi rakkausuhteistaan tai enemmän henkilökohtaisista asioistaan kertomatta, ja painotti kirjaa enemmän miehen aktiiviuraan, ja siinäkin hyvin paljolti kahteen ensimmäiseen vuosikymmeneen. Aina Racen karnivaali-hooker ajoista miehen oloon yhtenä kovimmista heeleistä ikinä, ja onneksi WWF-uralle annettiin vähemmän tilaa, sillä se ei juuri ollut tärkeää. Kirja antoi myös hyvinkin karua kuvaa varsinkin sen ajan painimisesta, ja onnistui oikeastaan laajentamaan näkemyksiäni entisestään. Kunnioitus Harleyta kohtaan nousi hyvinkin paljon, ja oikeastaan tuli enemmän kiinnostusta alkaa etsiä miehen vanhemman ajan otteita, tai miksei vähän myöhemmänkin. Kirja piti kokoajan mielenkiintoa yllä, eikä niinkään tylsiä ja kuivia hetkiä tullut, ja olihan siellä huumoriakin jokseenkin, ainakin hauskojen tarinoiden merkeissä.

Se mikä aluksi kummastutti, oli se että kirjassa oli napattu tietoa erinäisistä nettilähteistä ja kirjoista, joka vähän haittasi alkuun kun kyseessä on kerta omaelämänkerta, ja pitäisi vain lukea jotain trivbittejä asiasta x. Vaikkakin ne olivat oikeastaan vain hyvä lisä, koska niiden avulla sai asiasta enemmän irti, ja ymmärsi asian paremmin yms. Oli siellä paljon turhuuksiakin. Samalla myös kirjan viimeisien kappaleiden joukkoon oli onnistuttu mahduttamaan yhden luvun mittainen pläjäys ihan vain Trevor Murdochista. Aivan kuin kirja olisi tarvinnut täytetekstiä. Noh, olihan Trevor Harleyn parhaita oppilaita, ja miehet ovat ilmeisesti aika läheisiä.

Siltikin, vaikka Gonerillekkin voisi hyvin suositella tätä kirjaa ja sanoa ettei huonoja arvosteluja satele ainakaan täältä päin. Tietenkin jos Harley Race kiinnostaa. Ei muistaakseni ollut hirveän korkealla markituslistallasi kuitenkaan.

King of The Ring oli selvästi parempi kuin Mick Foleyn viimeisin opus, katsotaan pystyy To Be the Man tai Brisco olemaan vielä parempi.

Hmm. Sen verran halvalla lähtisi, että saatanpa varmaan tilata tuon Racen kirjan sitten kun seuraavan kerran jotain tilaan ja olisi tullimaksujen puolesta tilaa vielä yhdelle halvalle kirjalle. Riittävä pituus on itselleni aika tärkeä juttu, mutta kun ilmeisesti kyseessä on hyvä kirja, niin pitäähän tuo joskus lukea. Ei Race listallani hirveän korkealla ollut, mutta muutamaa väärin sijoitettua poikkeusta lukuunottamatta kaikki listani painijat kiinnostavat kovasti ja maailmassa on noin 150 painijaa, joiden kirjan haluaisin lukea. Ja Racen sijoitus johtuu suureksi osaksi siitä, että lähes kaikkien edellä olevien painijoiden matseja parhailta päiviltä olen nähnyt enemmän.

Luulen kuitenkin, että seuraava tilaamani painikirja on "se toinen" Bruiser Brody -kirja, eikä sitä ole vielä tarjolla esim. Amazonissa tai vastaavissa paikoissa eli muita kirjoja en varmaan tilaa samalla kertaa. Olisi tarkoitus tilata muitakin muka tärkeämpiä muun alan kirjoja kevään aikana, joten voi siirtyä Racen ja Wrestling at the Chasen kirjojen tilaaminen ensi kesään.

Tietääkö kukaan mitään hyvää vapaapaini "opasta", joka olisi lukemisen arvoinen? Käy siis ihan se oikea olymppia lajina nähty vapaapaini, kuin myös showpaini.

Heartbreak & Triumph: The Shawn Michaels storya kun olen lueskellut, niin tällain sivuhuomiona, yllätyin melko suuresti, kun Shawn mainitsi House show'n Suomessa 2004, ja hänen ottelunsa Ric Flairia vastaan. Hän oli kuulemma loukannut itseänsä kyseisessä ottelussa.

Kirja on ollut mielenkiintoista luettavaa, pistän varmaan sen kokonaan luettuani jonkin sorttista kattavampaa arvostelua.

"Jäbä" kirjoitti:
Heartbreak & Triumph: The Shawn Michaels storya kun olen lueskellut, niin tällain sivuhuomiona, yllätyin melko suuresti, kun Shawn mainitsi House show'n Suomessa 2004, ja hänen ottelunsa Ric Flairia vastaan. Hän oli kuulemma loukannut itseänsä kyseisessä ottelussa.

Itse napattua kuvallista todistusaineistoa:

Kazaaam!

Kivuliaaltahan tuo näytti ja irvistyksestä huomasi heti että kyseessä oli oikea loukkaantuminen.

Itselläni on Flairin ja Bret Hartin kirjat hyllyssä. Molemmat todettu hyviksi Hartin ollessa kuitenkin selkeästi parempi. Melkein yhtä hyvä kuin Foleyn ensimmäinen kirja joka on loistava. Ikävä kyllä ei oma. Hartin kirjaa suosittelen kyllä kaikille varauksetta.

Kenen Harteista?

"Jäbä" kirjoitti:
Kenen Harteista?

Taitaa tarkoittaa jompaakumpaa Bret Hartin omaelämäkerroista.

Päivitin paini lukemistoani Jerichon "Around the World in Spandex" kirjalla ja "The Death of WCW". Perjantaina tulivat ja nyt on molemmat jo luettuna. Tulipas ahmittua.

Jälkimmäinen kirjoista on varsin valaiseva kertomus WCW:n tuhon syistä. Se on myös kertomus siitä mitä EI pidä tehdä paini yhtiön johdossa. Ne virheet mitä johdossa tehtiin onnistuivat hämmästyttämään minua jatkuvasti, vaikka sen olisi luullut olevan mahdotonta enää puolenvälin jälkeen. Virheet saavat nyky WWE:n virheet vaikuttamaan mitättömiltä.

Jerichon kirja taas oli absoluuttisen viihdyttävä teos jossa oli loputtomia viittauksia pop-kulttuurin eri hahmoihin. Äärimmäisen suositeltava teos mikäli haluaa viihtyä. Ikäväkseni kirja oli kuitenkin sekava ja varsin hmm... mitenköhän sen nyt sanoisi, hullu teos. Tai siis se on sekava eikä mistään saa oikein kunnon otetta. Ja äijä sai itsensä näyttämään huonolta mikä on todella hyvä saavutus omaelämän kerrassa. Flair, Bret ja Foley saivat itsensä näyttämään miltei jumalilta mutta Jericho sai kaikki vakuutettua siitä ettähän otteli koko WCW uransa aikana noin kaksi tai kolme hyvää ottelua ja että sitä ei kannata tarkemmin tutkia.

"The Rocker" kirjoitti:
Flair, Bret ja Foley saivat itsensä näyttämään miltei jumalilta

Bret ja Flair tekivät kirjansa ainoastaan pönkittääkseen egojaan, mutta miten mielestäsi Foley sai itsensä näyttämään jumalalta? Mielestäni pikemminkin päinvastoin.

Foley on kyllä hirveän taitava kertomaan asiat vain hänen näkökulmastaan. Ei hän jumalalta saanut itseään näyttämään, mutta välillä maailma tuntui pyörivän hänen ympärillään, eikä muiden näkemyksiin tai mahdollisiin selityksiin tuhlattu sanaakaan.

Näkemykset Flairista bookerina ovat aika tunnettuja ja moneen kertaan jauhettuja. Yhtä vahva näkemys hänellä on kuitenkin myös Bill Wattsista. Foley mielellään kertoo mistä kaikista eduista painijat joutuivat Wattsin tullessa luopumaan ja kuinka uusista rahakkaimmista sopimuksista neuvotelleet olivatkin yhtäkkiä kusessa. Tämän kurjuuden keskellä ei joko tullut mieleen tai ei vain huvittanut mainita, että WCW teki hirveästi tappiota ja Wattsin tärkeimpänä tehtävänä oli karsia kuluja. Vastaavasti hänen säännöistäänkin Foley osasi mainita suunnilleen vain huonot puolet. Muuten Foley sanoo sentään monia positiivisiakin asioita Wattsista. Yhtä hyvä tuuri ei ole Mil Mascarasilla, josta kertova osuus on myös aika tunnettu. Foley haukkuu Mascarasin täysin ja kuvailee heidän välisen huonon matsin itsensä kannalta mahdollisimman edullisesti. Mascarasillahan on toki maine itsekkäänä painijana, hänen laittaminen Foleyn tyylistä painijaa vastaan oli hölmö ratkaisu ja Foleyn häviäminen tuolla tavalla selkeästi oli typerää, mutta Mascarasin täydellinen hautaaminen on ehkä kirjan ärsyttävin osuus, vaikka en edes hänestä hirveästi itse välitä. Moni on kertonut, että Mascarasia vastaan pitää painia vähän erityisemmällä tavalla, jonka ehkä Foleykin olisi saanut tietää, jos olisi viitsinyt kysyä joltain veteraanilta neuvoja. Tosin siinä tapauksessa matsin olisivat voineet pilata myös hänen omat puutteelliset painitaitonsa.

Nuo yksipuoliset näkemykset muodostuvat ongelmaksi oikeastaan ilman Foleyn omaa syytäkin. Hänen kirjastaan tuli hirveän suosittu ennen kuin kirjoja ja shoot-haastiksia alkoi ilmestyä reilusti enemmänkin, joten esim. nuo mielipiteet Wattsista ja Mascarasista ehtivät melkeinpä muuttua yleisesti tunnetuiksi faktoiksi, ilman että kovinkaan moni osasi kyseenalaistaa näkemyksiä. Foley kun osaa olla niin hirveän mukava, joten häntä mielellään uskoo.

Ja näin lopuksi on varmaan hyvä muistuttaa, että minä pidän Foleysta ja tuo hänen ensimmäinen kirjansa on paras lukemani painikirja.

Vain kaksi painiaiheista kirjaa olen lukenut edellisen viestini jälkeen. Kirjoittelen niistä joku päivä jotain. Lähipäivinä pistän tilaukseen myös Bret Hartin kirjan, joka ei kyllä hirveästi kiinnosta, mutta on hyvin halpa ja kovasti kehuttu.

On tässä viimeisen kuukauden aikana tullut luettua kolme painikirjaa. Jonkinlaista kommenttia jokaisesta:

Ensimmäisenä lueannassa oli Ric Flairin To Be The Man. Itse pidin suuresti tästä kirjasta. Se oli todella viihdyttävää ja helppoa luettavaa. Flairin uraan nyt on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että yhdessä kirjassa ei millään pysty kertomaan kaikista tapahtumista ja asioista kovinkaan tarkasti, vaan välillä mennään aika nopeaa tahtia. Tämä tietenkin takaa sen, että tylsiä hetkiä kirjassa ei ole laisinkaan, kun ei jäädä kiertelemään ja kaartelemaan. Mutta joo, olisi se kirjasarja ehkä ollut kuitenkin parempi vaihtoehto. Itse en ainakaan saanut sellaista kuvaa, että Flair olisi tehnyt tämän kirjan vain pönkittääkseen egoaan. Tuota "egon pönkitystä" oli kyllä sitä enemmän mitä lähemmäs loppua kirjassa edettiin, muttei se todellakaan ollut kirjan tarkoitus. Tätä kirjaa voi hyvillä mielin suositella aivan kaikille.

Sitten oli vuorossa Shaun Assaelin ja Mike Mooneyhamin kirjoittama kirja Vince McMahonista ja WWE:stä - Sex, Lies and Headlocks: The Real Story of Vince McMahon and World Wrestling Entertainment. Ensimmäinen huomio tekstistä oli, että se oli paljon vaikealukuisempaa kuin vaikkapa tuossa Flairin kirjassa. Omaan varsin hyvän englannin kielen taidon, mutta silti välillä tuotti vaikeuksia saada selville, että mitä tässä nyt oikein haettiin. Häiritsevää kirjan lukemisessa myös oli se, että välillä siinä alettiin tarinoimaan henkilöistä ja asioista, jotka eivät olleet kovinkaan oleellisia. Kirjassa käydään läpi periaatteessa koko WWE:n historia aina 40-luvulta 2000-luvulle. Kaikkia tapahtumia ei tietenkään ehditä käsitellä, mutta kaikki suurimmat muutokset ja skandaalit esitellään. Omasta mielestäni kaikista mielenkiintoisinta kirjassa oli sen alkuosa, joka sisälsi WWE:n "syntymisen" ja nousun maailman ykköseksi sekä Vincen nuoruuden ja hänen suhteensa isäänsä. Kirjan alkuosa itse asiassa oli varsin erilainen, kuin loppu kirjasta. Siinä keskityttiin paljolti itse Vinceen kun taas myöhemmin keskityttiin tapahtumiin. Suuren osan kirjasta vei steroidiskandaalin oikeudenkäyntiin liittyvät asiat. Se oli kirjoitettu varsin tylsästi, eikä siitä loppujen lopuksi saanut oikein mitään irti. En loppujen lopuksi erityisemmin pitänyt tästä kirjasti, vaikka sillä hyvätkin hetkensä oli. Kyllä tätä voi suositella, jos WWE:n taustalla tapahtuneet asiat kiinnostavat, mutta eiköhän tästä aiheesta parempiakin historiikkeja löydy.

Ja viimeisimpänä tuli luettua Greg Oliverin ja Steven Johnsonin The Pro Wrestling Hall of Fame: The Tag Teams. Tämä on varsin erilainen kuin nuo kaksi edellistä kirjaa, sillä tässä ei ole mitään yhtä tarinaa, vaan siinä esitellään historian parhaimpia joukkueita. Kyseessä on todella mielenkiintoinen ja informatiivinen kirja. Varsinkin kirjan alkupuoliskolla tuli niin paljon historiatietoutta 50 - 70-luvuilta, että ei millään kaikki jäänyt mieleen, vaan pitää jossain vaiheessa ottaa tämä uudelleen luentaan. Loppupuolella esittelyt ovat ainoastaan pintaraapaisuja, mutta siltikin viihdyttäviä ja (semi-) informatiivisia. En ole mistään muusta painikirjasta oppinut niin paljon wrestlingistä kuin tästä. Suositellaan niille, jotka ovat kiinnostuneet old school old schoolista tai ylipäätään joukkuepainista.

Paluu foorumille, melkein vuoden jälkeen :D Kommentoidaan nyt vaikka tähän jotain...

Joitain kirjoja on tullut vuosien mittaan hankittua ja kieltämättä suurin osa on ihan kelvollisia luettavia. Nyt en ole hetkeen edes katsonut mitä uusia kirjoja on tullut ulos, ehkä jonkun voisi lukeakin vielä.

Oma kirjahyllyni:
Ric Flair - To Be The Man
Hulk Hogan - Hollywood Hogan
Steve Austin - Stone Cold Truth
Kurt Angle - Its True, Its True
Jerry Lawler - Its good to be the King..sometimes
Mick Foley - Have A Nice Day
Mick Foley - Foley Is Good
Eric Bischoff - Controversy Creates Cash
Shawn Michaels - Heartbreak & Triumph
Edge - Adam Copeland On Edge
Sex, Lies and Headlocks

Pikainen selostus näistä:
Helpointa luettavaa on varmasti Foleyn kirjat. Leppoisasti kirjoitettua tekstiä ja mukavaa ajanvietettä. Itse pidin myös Lawlerin ja Flairin opuksista. Bischoffin kirja antaa hyvän kuvan WCW:n ajoista ja sen yhtiön lopusta. Ei niin suositeltaviin kirjoihin kuuluu ainakin Hollywood Hogan..tylsää.

Täytyy kyllä myöntää ettei hirveästi ole tullut painia luettua, mitä nyt selailtua joitain hieman vanhempia wrestlingistä kertovia teoksia. Tässä nyt 'The Greatest Wrestling Stars of the 80's 3DVD':n pakettia odotellessa päätinpä sitten aloittaa jonkun wrestling-aiheisen kirjan lukemisen, ja sattumalta törmäsin kirjaan nimeltä: The Encyclopedia of Professional Wrestling: '100 Years of History, Headlines & Hitmakers'. Kyseinen teos julkaistiin vuonna 2003. Kirjan kirjoittajista toinen; Kristian Pope on urheilukirjoittaja, ja elinikäinen wrestling-fani, jolla on aina ollut paikka sydämmessään vapaapainin "pahiksille". Hän alkoi kirjoittaa urheilusta teini-ikäisenä ja on julkaissut monia vapaapaini-aiheisia harrastelijalehtiä aina 80' luvulta asti. Toinen kirjoittajista on nimeltään; Ray Whebbe Jr., joka myös Kristianin tapaan on urheilukirjoittaja, ja vapaapaini-fani aina niin pitkältä aikaa kuin 60' luvulta asti.

Itse kirja kattaa hyvin, ja yksityiskohtaisesti tapahtumia vapaapainin maailmassa aina 1900-luvun alusta 2000 luvulle. Kirja sisältää 13 lukua:

1. Why be a Pro-Wrestling fan?
2. Wrestling's Roots
3. The Belts
4. The 1970's
5. The 1980's
6. The WWF and WCW Wars
7. Heroes and Tough Guys
8. Great Wrestling Gimmicks: Oddballs, Freaks and Monsters
9. Tag Teams and Family Feuds
10. Women, Valets and Managers
11. Getting a hold on their Opponent
12. Connecting the Dots
13. The Slamographies

Kirja sisältää myös loppupuolella kattavat painija-esittelyt, aina vanhemmista supertähdistä kuten; Ray Steele. Stan Staniak, Ken Patera, Mr. Wrestling, Blue Demon, 'Classy' Freddie Blassie, Bill Miller, Dick the Bruiser, ja nuo nimet vain lukuisten muiden joukossa aina kohti nykyaikana tunnetuimpien supertähtien pariin, kuten mm. Jake "The Snake" Roberts, Randy Savage, Bret Hart, The Rock, Chris Jericho, Shawn Michaels, Triple H lukuisten joukossa. Kirjassa on myöskin jokaisella sivulla kuvia, mm. vanhoista mestareista, klassisista otteluista, haastatteluista, ja perhepotreteista aina lukuisiin muihin kuviin. Mustavalkoisista värillisiin jne.

Tämän kirjan ohella kiinnostaisi lukea myöskin painijoista erikseen kertovia kirjoja. Etenkin Shawn Michaelsin, ja Roddy Piperin kirjat kiinnostaisivat. Tästä kirjasta vielä sen verran, että jos kiinnostaa kattava ja kaikenkaikkiaan lukuelämyksellinen pläjäys vapaapainin historiasta, niin suosittelen etsimään kirjan käsiinsä. Ette takuulla pety ^^

"To those who believe in the beauty of professional wrestling, nothing needs to be said. For those who don't appreciate wrestling, nothing could be said to change their minds"
- Vincent K. McMahon Jr.

Uskaltaisinpa melkeinpä suositella WWE-faneille WWE: Magazinen tilaamista. Hyviä kuvia ja mielenkiintoisia backstage-sekoiluja, haastatteluita ja fanien kysymyksiä. Yllättävän mielenkiintoinen ja hyvä lehti, eikä maksa Suomeen tilattunakaan kuin jotain 30 euroa vuodessa 12 numerosta. Järjettömän halpa, vaikkakin aika paljon kalliimpi kuin suuren kilpailun maassa eli Yhdysvalloissa.

Kyseistä lehteä tuli muutama vuosi irtonumerona ostettua aina kun mahdollista, mutta vähitellen sen sisältö alkoi luisua niin päättömäksi, ettei sen lukemisessa ollut enää mitään sivistävää. Ennen unifointia WWE Magiksi, Raw- ja Smackdown olivat laatulehtiä: mielenkiintoisia haastatteluja, PPV-raportteja, historiikkia, sun muuta.

Nykyinen lehti on sisällöltään määrässä rikas, mutta laadussa köyhä. Huumoria ja kuvia viljellään liiaksi, eikä asiaa löydy. Tiedä sitten, voi olla että on tapahtunut muutosta. Viimeisin luettu lehti kun on vuodelta 2007.

EDIT: Oho, tältä sivultahan löytyy sama viesti (alkuvuodelta 2008) pidemmässä muodossa.

Perjantaina kävin noutamassa postista tilaamani Bret Hitman Hart: My Real Life In the Cartoon World of Wrestling tekeleen. Pari kymmentä sivua olen kerennyt lukemaan ja pakko myöntää, on kyllä perhanan koukuttava kirja! Yleensä en kirjoista välitä (varmaan lukenut yhden kirjan elämäni aikana), joten hiukan epäilin ostamaani. Onneksi ostin, todella mielenkiintoista lukea lempparipainijani elämänkertaa.

Harmi, että armeija vähän sotkee lukemista. :roll:

Kannataako näitä kirjoja alkaa tilaamaan ihan tuolta WWE Shopista, vai onko joku toinen mesta mistä saisi tilattua Suomeen turvallisesti?

Static kirjoitti:
Kannataako näitä kirjoja alkaa tilaamaan ihan tuolta WWE Shopista, vai onko joku toinen mesta mistä saisi tilattua Suomeen turvallisesti?

Täältä tuntuu löytyvän.

BurningBooks saattaisi myös napata.

Suomalaisesta kirjakaupasta saa tilattua.

Suomalaisessa kirjakaupassa näyttää olevan halvimmat hinnat. Katsoo jos sieltä tilaisin jonkun opuksen, kunhan palaan ensin Teneriffan matkalta.

Oliko Jericholta tulossa tämän vuoden puolella seuraava kirja? Kiitoksia sille joka osaa vastata.

xploiTah kirjoitti:
Oliko Jericholta tulossa tämän vuoden puolella seuraava kirja? Kiitoksia sille joka osaa vastata.

Jericho will write a sequel to A Lion's Tale, tentatively called Undisputed Attitude. The book was scheduled to be released in fall 2009.

Lähteenä Wikipedia.

E: Vuosi olikin 2009, joten suunnitelmista varmaan myöhässä. En tiedä, tuleeko tänä vuonna.

PWInsiderin uutisissa muistinkin otsikon aiheesta lähiaikoina nähneeni, tällaista kerrottiin siellä:

PWInsider kirjoitti:
Chris Jericho's second autobiography will be titled "Highlight of the Night." While a domestic release has not been announced, it will be released on 9/16 in Canada and 2/17/11 in Great Britain.
The synopsis released with promotional material for the book reads:

A Lion's Tale documented Chris Jericho's journey from small-time dreamer to big-time superstar, from Winnipeg, Canada, to undisputed WWE heavyweight champion of the world. Having achieved his wildest dreams in A Lion's Tale, Chris Jericho's sequel kicks off just as the fantasy begins to unravel. Faced with endless internal politics on his rise to the top of the WWE company ladder, Jericho has to draw on the super-human resources that got him there in the first place. There are bruising encounters aplenty both inside and outside the ring. He reveals why he temporarily left WWE, includes the inside story of his time in Hollywood, and opens the can of worms that is life on the road with Fozzy. He also re-visits the premature birth of his twins and the pain of his mother's death, as well as the shock of Eddy Guerrero's and the Benoit family deaths. As upfront and outspoken as A Lion's Tale, the sequel is outspoken and direct as the man himself.

Kirja julkaistaan siis 16.9 Kanadassa ja 17.2.2011 Iso-Britanniassa. USA:n julkaisusta ei ole vielä tietoa. Jonkun aikaa joutuu siis vielä kirjaa odottamaan, jonka nimi on muuten "Highlight of the Night" Wikipedian kertoman "Undisputed Attituden" sijaan.

IAmJericho

Contrary to popular belief, my upcoming second book is not entitled The Highlight Of The Night or Undisputed Attitude...

Lukeekohan Jericho tätä foorumia? :shock:

Onko kellään lukukokemuksia brittiläisestä Fightin Spirit Magazinesta? Kovasti kiinnostaisi alkaa tilaajaksi, ainakin kotisivujen perusteella vaikuttaisi olevan laatulehti.

Laitoin huuto.nettiin kasan kirjoja myyntiin. Huutakaa pois mikäli on kiinnostusta.

Muitakin kirjoja laitan vielä tarjolle kunhan ehdin ne esille laittaa.

Lähtöhinnat 4€, kaikki pokkareita ja englanninkielisiä