Eli, mitkä ovat teidän mielestänne parhaat WrestleMania -ottelut. Saatte listata aivan niin monta kuin itse jaksatte. Järjestyksessä niiden ei ole pakko olla, kunhan saisimme perusteluja ja keskustelua.
3. Bret Hart vs. Owen Hart - WrestleMania X
- Ottelu oli opener, mutta silti paras koko PPV:stä. Läpi ottelun veljesten kemiikka toimi kuin rasvattu salama ja tiukkoja holdeja ja reversejä oli puolin toisin joka toi otteluun lisäjännitteen. Kumpi tahansa olisi voinut voittaa tuon ottelun. Pari hienoa kohtaa ottelussa oli, mutta silti se oli niin tiukka, että joka pinfallin kohdalla pystyi kuvittelemaan toisen voiton. Ja sitten kun se voitto vihdoin tuli - juuri sellaisesta tilanteesta mistä sitä vähiten luuli tulevan. Ja sitten se olikin ohi. Ottelun jälkeen tuli tyhjä fiilis. Koko PPV edessä tuollaisen herkun jälkeen. Ottelu oli lähes loistava, jos pituutta olisi ollut hiukan lisää ja ottelu olisi ollut vaikka Main Event, sillä molemmat Hartit sytyttivät tuossa vaiheessa yleisöä niin hyvin.
****/*****
2. Kurt Angle vs. Chris Benoit - WrestleMania X-7
- Ahh, Benoit ja Angle kahdestaan kehässä, jo tuon matsin kuuleminen tuottaa ajatuksen: "tuo ei voi olla huono". Ja ei se ollutkaan. Kurtin sisääntulon aikana Angle kuumensi yleisön haukkumalla Texasin lyttyyn. Yleisö kuumeni täysin ja enää ei puuttunut kuin Chris Benoit. Heti alussa miesten parhaat puolet tuotiin esiin hienolla tekniikkaväännöllä joka loppui miesten tuijotukseen ja yleisön aplodeihin. Silloin tiesi että ottelu olisi valmis alkamaan kunnolla. Tämän jälkeen toinen, hieman pidempi ja intensiivisempi mattopätkä joka päättyi jälleen tuijotuksiin ja yleisön aplodeihin. Kolmas, todella hidas mutta ehkä samanveroinen tekniikkapala, jossa nähtiin myös yksi Suplex. Mutta mielestäni hetken päästä nähty melkein-crossfase latisti tunnelmaa, vaikka varmasti oli tarkoitus nostaa fiilistä. Ottelun keskivaiheilla monet Suplexit ja Anklelockit ja Crossfacet enteilivät hieman loppua, mutta silti lopussa viimeiset hetket olivat jännittäviä ja kun kello löi kolmesti, olin aivan äimänä. Suosittelen kaikille.
****½/*****
1. Triple H vs. Shawn Michaels vs. Chris Benoit - WrestleMania XX
- Loistavat painijat, loistava tunnelma, loistava storyline, mitä muuta täydelliseltä ottelulta kaivataan? Vielä Royal Rumblessa tuntui, että WrestleManian ME olisikin HBK vs. HHH, mutta sitten pamahti ja putosi. Chris Benoit liittyi RAWhon ja otti osaa otteluun ja mikä kakku siitä syntyikään. Yksi aikamme hienoimmista otteluista. Spotteja oli, kuten Michaelsin Moonsault, pöydän läpi räsäytykset ja monet muut. Yleisö ei kylmennyt missään vaiheessa. Tässä ottelussa saatiin Triple Threat näyttämään hyvältä, vaikkei normaalisti nämä matsit onnistukaan. Ottelun lopussa verta valui, painijat olivat väsyneitä ja Chris Benoit lukitsi Crossfacen. Silloin tuntui että jotain merkittävää oli tapahtumassa. Hetkeä myöhemmin matsi loppui ja hypin seinillä ilosta. Sitten Eddie tulee kehään ja voittajat halasivat. Loistava tapahtuma, loistavat voittajat ja loistavat ottelut.
*****/*****
3. Bret Hart vs. Owen Hart - WrestleMania X
- Ottelu oli opener, mutta silti paras koko PPV:stä. Läpi ottelun veljesten kemiikka toimi kuin rasvattu salama ja tiukkoja holdeja ja reversejä oli puolin toisin joka toi otteluun lisäjännitteen. Kumpi tahansa olisi voinut voittaa tuon ottelun. Pari hienoa kohtaa ottelussa oli, mutta silti se oli niin tiukka, että joka pinfallin kohdalla pystyi kuvittelemaan toisen voiton. Ja sitten kun se voitto vihdoin tuli - juuri sellaisesta tilanteesta mistä sitä vähiten luuli tulevan. Ja sitten se olikin ohi. Ottelun jälkeen tuli tyhjä fiilis. Koko PPV edessä tuollaisen herkun jälkeen. Ottelu oli lähes loistava, jos pituutta olisi ollut hiukan lisää ja ottelu olisi ollut vaikka Main Event, sillä molemmat Hartit sytyttivät tuossa vaiheessa yleisöä niin hyvin.
****/*****
2. Kurt Angle vs. Chris Benoit - WrestleMania X-7
- Ahh, Benoit ja Angle kahdestaan kehässä, jo tuon matsin kuuleminen tuottaa ajatuksen: "tuo ei voi olla huono". Ja ei se ollutkaan. Kurtin sisääntulon aikana Angle kuumensi yleisön haukkumalla Texasin lyttyyn. Yleisö kuumeni täysin ja enää ei puuttunut kuin Chris Benoit. Heti alussa miesten parhaat puolet tuotiin esiin hienolla tekniikkaväännöllä joka loppui miesten tuijotukseen ja yleisön aplodeihin. Silloin tiesi että ottelu olisi valmis alkamaan kunnolla. Tämän jälkeen toinen, hieman pidempi ja intensiivisempi mattopätkä joka päättyi jälleen tuijotuksiin ja yleisön aplodeihin. Kolmas, todella hidas mutta ehkä samanveroinen tekniikkapala, jossa nähtiin myös yksi Suplex. Mutta mielestäni hetken päästä nähty melkein-crossfase latisti tunnelmaa, vaikka varmasti oli tarkoitus nostaa fiilistä. Ottelun keskivaiheilla monet Suplexit ja Anklelockit ja Crossfacet enteilivät hieman loppua, mutta silti lopussa viimeiset hetket olivat jännittäviä ja kun kello löi kolmesti, olin aivan äimänä. Suosittelen kaikille.
****½/*****
1. Triple H vs. Shawn Michaels vs. Chris Benoit - WrestleMania XX
- Loistavat painijat, loistava tunnelma, loistava storyline, mitä muuta täydelliseltä ottelulta kaivataan? Vielä Royal Rumblessa tuntui, että WrestleManian ME olisikin HBK vs. HHH, mutta sitten pamahti ja putosi. Chris Benoit liittyi RAWhon ja otti osaa otteluun ja mikä kakku siitä syntyikään. Yksi aikamme hienoimmista otteluista. Spotteja oli, kuten Michaelsin Moonsault, pöydän läpi räsäytykset ja monet muut. Yleisö ei kylmennyt missään vaiheessa. Tässä ottelussa saatiin Triple Threat näyttämään hyvältä, vaikkei normaalisti nämä matsit onnistukaan. Ottelun lopussa verta valui, painijat olivat väsyneitä ja Chris Benoit lukitsi Crossfacen. Silloin tuntui että jotain merkittävää oli tapahtumassa. Hetkeä myöhemmin matsi loppui ja hypin seinillä ilosta. Sitten Eddie tulee kehään ja voittajat halasivat. Loistava tapahtuma, loistavat voittajat ja loistavat ottelut.
*****/*****