Foorumiarkisto

Kyllä, taas uusi thread Whatilta.

Wrestlingiä pidetään yleisesti ottaen typeränä ja väkivaltaisena viihteenä, jota pääasiassa teinit ja nuoret miehet katsovat. Sen intohimoista fanittamista ei hyväksytä samalla tavalla kuin vaikkapa jääkiekon fanittamista. Sitä pidetään lapsellisena ja ylenkatsotaan. Suurimmalle osalle kansasta (joka on tietoinen ilmiöstä) se on pelkkä vitsi.

Monet kaverit, jotka aikoinaan katsoivat wrestlingiä ovat tulleet kysymään, että vieläkö seuraat showpainia? Tähän olen vastannut, että joo. Vastauksena on tullut "miten sinä jaksat/kehtaat?" tjsp. Vaikka en ole tietoisesti wrestlingiä enää tuputtanut kavereiden kurkusta alas, niin se on ainakin asia mistä minut muistetaan. Niin lukiossa kuin armeijassakin minut tunnettiin nimellä "wrestling mies".

Mutta itse tredin aiheeseen: olin 9-vuotiaasta pikkupojasta asti aivan armoton lätkäfani. Elin ja hengitin Jokerien viimeisen ottelun tuloksen mukaan. Tätä jatkui aina vuoteen 2003 asti. Nopeasti ynnättynä 1996-2003 eli seitsemän vuotta. Fanitus oli niin kovaa, että kuuntelin radiosta aina lätkäkierrosta tai sitten räpläsin teksti-tv:n sivua 221 kahden minuutin välein. Tappio merkityksettömässä runkosarjan pelissä sai maailmani kaatumaan. Koko seuraavan päivän oli tympeä fiilis. Pikku hiljaa kiinnostus kuitenkin hälveni ja seurasin sunnuntai-iltapäivänä mieluummin Gilmoren tyttöjä kuin Hockey Nightia. Jokerien uusimmat pelaajahankinnat ja matsien tulokset eivät enää kiinnostaneet. Euro Hockey Tourin menestys on yksi hailee, kuten myös se montako jokeri-pelaajaa mahtuu maajoukkueeseen. Aikaisemmin nämä olivat TÄRKEITÄ asioita. Viimeksi olen katsonut kokonaisen lätkämatsin MM-kisojen aikaan Suomen välierä ja finaalipelit. SM-liigan tuloksia en ole seurannut ollenkaan eikä minulla ole hajuakaan mikä on Jokerien nykyinen ykkösketju.

Tavallaan korvasin tämän näivettyneen jääkiekkofanituksen jollakin mielestäni paremmalla. Siis wrestlingillä. Olin nähnyt muutaman jakson smackdownia vuonna 2002 ja tykkäsin kyllä näkemästäni, mutta ei se sen kummemmin iskenyt. Sitten kesällä 2004 saatiin digiboksit ja pelit ja SubTV näkymään. Loppu onkin sitten historiaa....heh. Wrestlingkärpänen on päässyt puraisemaan oikein makeasti ja olenkin omistanut elämäni (enemmän tai vähemmän) tämän maagisen lajin seuraamiseen. Tätä on nyt kestänyt reilut kolme vuotta. Mietin tässä, että käykö minulle kuten monille foorumilaisille (mahtiankka, johnson) on käynyt? Onko tämä vain joku hullu vaihe, jolle naureskelen vuosien päästä, kun koetan myydä pois kalliilla rahalla ostamani wrestling-DVD:t? Minulle showpaini korvasi jääkiekon jättämän tyhjyyden... korvaako joku muu showpainin jättämän tyhjiön? Tällä hetkellä se tuntuu oudolta ajatukselta, mutta en olisi uskonut, että vuonna 2007 minulle on yksi v:n hailee voittaako Jokerit Suomen mestaruuden tai pääseekö edes playoffeihin.

Omat ajatuksenne: luuletteko, että wrestling jää teidän elämästänne pois vuosien mittaan vai oletteko varmoja, että teistä tulee life-time faneja?

Itse aloin "smäkkiä" seuraamaan vuonna 2001. 2001-2005 en missannut yhtään jaksoa, ja vuosina 2001-2004 suuri osa niistä myös nauhoitettiin. Kun hankittiin adsl ja torrentit tulivat tutuiksi, aloin katsoa myös kaiken maailman PPV:itä ja muita tapahtumia warettamalla. Tahtini katsoa painia hidastui koko ajan tasaista vauhtia ja jaksoja jäi välistä. Oliko se 2005 NYR Elimination Chamberin jälkeen kun en oikein enää katsonut sitä enää melkein yhtään.

Tämä ei tarkoittanut kylläkään sitä, ettenkö puhuisi ja "eläisi" wrestlingissä. Katselen sieltä täältä nykäänkin kaikkea, viime viikon RAW:n jakson katsoinkin kuten sitä edellisenkin. Pidän vapaapainipeleistä, seuraan kaikkia uutisia jne., omistan pari kirjaa, 16 DVD:tä yms.

Ja painihan se niinku vähäsen niinku johdatti minutkin terrorisoimaan tätä samaista internetyhteisöäkin.

Vapaapaini on osa elämääni, siitä en luultavasti ikinä pääse.

Se vaihe taitaa olla para-aikaa menossa. Varsinaisia WWE:n lähetyksiä en ole katsonut pitkään aikaan eikä oikeastaan ole kovinkaan edes ikävä. Täysin en kuitenkaan ole painista irtautunut ja hienojen otteluiden katsominen on melkein yhtä nautittavaa kuin aikoinaan. Seurailen hieman uutisia ja ppv-tuloksia, mutta pääasiassa vain pysyäkseni hieman kärryillä siitä mistä täällä puhutaan.

En oikein näe että olisin vakituiseen katselutahtiin enää palaamassakaan mutta jos jokin uusi todella hyvä ottelu ilmaantuu, saatan sen jostain etsiä käsiini. Poimin siis vain rusinat pullasta niinsanoakseni (vaikka rusinat pullassa ovat minulle suuri kauhistus).

Kyllä minä vähän niin pelkään, valitettavasti. Melkein kaikki asiat elämässäni kestävät vain tietyn aikaa....

Jos nyt lähdetään aikajärjestyksessä miettimään, niin ensiksi oli jalkapallo, sitten tuli skeittaus, sen jälkeen pelaaminen ja sitten paini. Tällä hetkellä ei ole sellaista samanlaista, yhtä voimakasta intohimoa, mutta veikkaan ettei siihenkään kauaa mene, kun on taas joku uusi asia löydetty.

Painia tulee kyllä vieläkin katsottua pienissä määrin, mutten kyllä mitenkään usko, että esimerkiksi 10 vuoden päästä katsoisin sitä ollenkaan... riippuu tietenkin elämäntilanteesta.

Toivon, etten koskaan lakkaisi katsomasta showpainia. Toki se varmaankin voi ajan myöten vähentyä voimakkaastikin, mutta mitään suurta mullistusta ei ainakaan vielä ole näkyvissä, päinvastoin. Silloin tällöin, kun kiinnostaa paini enemmänkin, niin latailen vanhoja matseja ja saatan jäädä taas TNA:han koukkuun yms. En ole silti niin kauaa vielä painia seurannutkaan. 2005-2006 tuli pääosin seurattua Subin tarjontaa ja vuoden 2004 puolelta en montaa jaksoa katsonut. Nykyisin nettiä tulee yhä enemmän käytettyä tähän tarkoitukseen sattuneesta syystä ja siksi täälläkin foorumilla tulee vietettyä aikaa. Showpaini kuuluu osana elämääni jos ei nyt aina, niin hyvin pitkään ainakin vielä.

Ehkä, ehkä en.

Painin seuraamisen aloitin muistaakseni ihan siinä 2001 lopulla, kun olin penikka. Kaverilla katsottiin. Noh, 2002 vuonna saatiin SUBTV ja siitä se taas lähti.

2007 alussa oli pieni "lama" etten katsonut paljon painia, katsoin vain tulokset WWE sivuilta ja en katsonut melkein yhtäkään matsia, muistaakseni vain Undertaker vs Batista WM 23 (Undertaker fanina tuo oli pakko nähdä) ja Royal Rumble matsin.

Tuskin lähiaikoina ainakaan lopetan painin seuraamista, minusta se on ehkä paras "urheilulaji".

Erittäin hyvä kysymys. Tosi asiahan on se, että sitä ei voi etukäteen tietää mistä kiinnostuu ja kuinka pitkäksi aikaa.

Kuitenkin uskoisin omalla kohdallani, että kiinnostukseni säilyy. Se saattaa jossain vaiheessa toki laimentua, mutta itse kiinnostus säilyy. Ainakin niin kauan kuin jossain promootiossa painii minua kiinnostavia painijoita.

Itsekin olen törmännyt karmeisiin ennakkoluuloihin wrestlingin suhteen, mutta siihen tottuu. Jotkus ovat jopa niin järkeviä, että haluavat nähdä muutaman matsin ennen kuin sanovat mitään. Osa taas on jo suoraan päättänyt pienessä päässään, että wrestling on typerää, jenkkipaskaa, homojen hommaa, feikkiä, pellepainia...*jatka listaa mielesi mukaan*. Mutta mitä tällaisten idioottien mielipiteillä on väliä.

Nooh, oon vuodesta 2001 asti seurannu vapaapainia. Se alkoi siitä kun kaverin kans katottii sitä Subilta. Siitä asti kiinnostus on vaan kasvanut ja minulla on kauhea himo tietää vapaapainista kaikki. Omasta mielestä tiedän jo erittäin paljon, mutta ikinä ei voi tietää tarpeeksi Yksi lamakausi minulla on ollut about vuosi sitten. Oli jotain pari kuukautta etten kattonu ku tulokset ja näi. Mut katotaa mun elämää 20 vuoden päästä, kyl mä haluisin et vapaapaini olis viäki näin iso osa mun elämää mitä se ny o. Seuraan tällä hetkellä WWEtä, TNAta, vanhaa ECWtä oon ny kattonu (just tilasin siitä 5 DVDtä), WCW-ajat on tuttua. Seuraavaksi aion valloittaa japanilaisen painin, koska siitä ei ole vielä paljoo tietämystä. Kyl mä silti niinku kaikki suurimmat tähdet tiiän (esim. Kobashi) mut haluun tietää lisää. CZWtä on tullut seurattua, mutta nääh ei oikein tommone ultraviolentpaini iske. Mutta joo, haluisin etten tuu "kasvaa" tästä vapaapaini-innostuksesta yli ikinä.

Itselläni ei ole mitään syytä uskoa, että kasvaisin painista yli. Paini on ainakin ollut jo vuodesta 2004 minulle todella iso asia. Lasken viikkonikin painin mukaan. Tiistai on RAW-päivä, keskiviikko ECW- ja perjantai Smackdown-päivä. Paini on arkieni valo, ja sille on aina aikaa tarvittama määrä. Lisäksi toiveet tiettyjen painijoiden pusheista lisäävät ja säilyttävät kiinnostusta. Koskaan en tunne nähneeni kaikkea. Olen melko fanittajaluonne, joten uskon kyllä, että en pysty painista irtautumaan. Enkä kyllä haluakaan. Paininkatselu on minulle tärkeä harrastus.

Se voi olla, mutta en toivoisi sitä. Olen vuodesta 2001 seurannut, ja tämän vuoden alussa oli aika jolloin en painista ollut enään niin kiinnostunut ja se johtui siitä, että vietin liikaa aikaa painikeskusteluissa ja luin spoilereita ym. Kun lopetin vihdoin spoilereiden ym. hurjan uutisten luvun niin innoistuin jälleen. Kyllä tämä wrestling on meikäläisen juttu vaikka sukulaiset pitävätkin pöljänä.

Itse olen seurannut vuodesta 2002 lähtien, joka ainoan Raw-, Smackdown ja myös ECW-jakson (niin kauan kuin on tullut WWE:n omistamana). Samoin PPV:t olen katsonut heti, kun olen huomannut mistä niitä saa latailtua ja katseltua . TNA:ta olen itseni yrittänyt saada katsomaan säännöllisesti kaksi kertaa. Mutta siitä ei tullut samanlainen tapa.

Itsellä kiinnostukseni oli 1-2 vuotta sitten, sellaista hällä väliä-meininkiä. En oikein kokenut mitään sellaisia suurempia tunteenpurkauksia. Toki välillä tuli aina muutama sellainen hyvinkin kiinnostava jakso, mutta pääosin tuosta kasvoi ruutinia. Se ei enää pysynyt sellaisena elämyksenä.

Rupesin kuitenkin katselemaan vähän vanhempaa materiaalia viime vuosikymmeniltä. Jotenkin se kiinnostus nousi jälleen muutamia kuukausia sitten. Toki osatekijänä varmaan on oikeastikin jonkinlainen tason-nosto. Mutta onnistuin tavallaan muuttamaan asennoitumistani. Suhteuttamaan jokaisen ottelun heikomman lenkin tason mukaan. En lähde enää ennalta odottamaan mitään viiden tähden otteluita, sillä 9 kertaa 10:stä luultavasti pettyisin. Ei ole tullut varmaan n.puoleen vuoteen kelattua yhtään mitään ottelua sekuntiakaan eteenpäin.

Showpainissahan fanikanta uusiutuu jatkuvalla syötöllä. Sitä mukaa, kun yksi sukupolvi "kasvaa siitä yli" niin uusi sukupolvi ottaa tämän paikan. Itse haluaisin jonakin päivänä olla se vanha pieru, joka on seurannut lajia montakymmentä vuotta. Nähtäväksi jää miten käy.

Itselläkin oli tämän vuoden alussa breikki painin seuraamisesta. Tosin tämä johtui puhtaasti tästä valtion hotellista,intistä. Lomilla kävin aina wwe.comista tsekkaamassa nykyiset mestarit ja feudit. Mutta heti kun intti alkoi kääntyä loppupuolelle, niin selvitin menneet tapahtumat itselleni ja nyt olen taas alkanut seuraamaan lajia, ehkä intohimoisemmin mitä koskaan aiemmin.

No luulen kyllä, että tämä on loppuelämän minun kiroukseni oleva. eihän tällaseen ikinä kyllästy. Hei C'moon

"Show_Stopper" kirjoitti:
No luulen kyllä, että tämä on loppuelämän minun kiroukseni oleva. eihän tällaseen ikinä kyllästy. Hei C'moon

Niinhän sitä luulisi. Tulet vielä huomaamaan, että monet asiat tulevat elämän aikana muuttumaan. Tänään voit olla tuota mieltä, mutta parin vuoden päästä haukut koko showpainin lyttyyn. Sellaista se elämä on. Mikään ei ole pysyvää.

Veikkaan että ennenpitkää vieraannun painista, muutenkin suurin into on jo mennyt (toista oli silloin kun olin noobi ja silloin kun näin netistä ensimmäiset indy matsit )
Olisin nytkin varmaan aika lähellä vieraantumista ilman tätä foorumia jolla tulee roikuttua vähän aikaa melkeinpä joka päivä, silti veikkaan että armeijan jälkeen hirveästi katselen painia ellei joku subtv ala näyttää sitä taas ja tällä kertaa parempaan aikaan

Harvasta mikään lifetime mukaviisas paskanaama tulee. Suurimmalle osalle tämä on vain vaihe. Suurin osa foorumin käyttäjistä uppoaa teini-ikään, milloin muutenkin innostuminen ja ailahteleva elämäntyyli on kova sana.

2001-2002 oli ehkä hehkeintä aikaa. Vuodessa meni 2000-3000 euroa videomateriaaliin ja kirjoihin. Postattiin munat vaahdossa ja elämä oli helppoa. Paras tapa pitää intoa yllä oli livepaini. Ensimmäisen kerran vuonna 2003 oli mielenkiinto hemmetin alhaalla, mutta VPW korjasi asian ja taas jaksoi muutaman vuoden kunnes armeija tuli eteen. Armeijan aikana kiinnostus tippui totaalisesti ja kun armeija loppui - niin tuli vaan tehtyä töitä ja ryypättyä. Nykyään loggaillaan ihan vain yhteisön takia vaikka tutut naamat ovatkin jo lopettaneet postaamisen. WWE:n seuraamisen lopetin 2004 alussa, joten ei ole paljoa sanottavaa vapaapainiaiheisiin muutenkaan.

Omistan tosiaan hemmetisti video/DVD -materiaalia. Nyt kun omassa kämpässä on muutenkin vähän tilaa, niin olen miettinyt pitäisikö heittää ylpeydet hyllyyn, heittää piiloon vai myydä pois? Sellaiset 250~ nauhaa/levyä ja 20~ kirjaa on aikamoinen läjä.

Omistan tosiaan hemmetisti video/DVD -materiaalia. Nyt kun omassa kämpässä on muutenkin vähän tilaa, niin olen miettinyt pitäisikö heittää ylpeydet hyllyyn, heittää piiloon vai myydä pois? Sellaiset 250~ nauhaa/levyä ja 20~ kirjaa on aikamoinen läjä.

Kyllä minä ainakin vähintään säilyttäisin, sillä varmasti tuollainen kokoelma on vähintään upean näköinen, jos ei muuta.
Ja mikäli vanhempana ihmisenä innostus urheiluun säilyy vähääkään, niin uskaltaisin väittää että kyllä showpainikin jaksaa jollain tavalla kiinnostaa. Jos eivät välillä nämä uskomattoman koomiset backstage-segmentit (jotka kyllä toisaalta ovat koko toiminnan suola) niin sitten vähintään laadukkaat ottelut.

"DeadManWalking" kirjoitti:
Kyllä minä ainakin vähintään säilyttäisin, sillä varmasti tuollainen kokoelma on vähintään upean näköinen, jos ei muuta.
Ja mikäli vanhempana ihmisenä innostus urheiluun säilyy vähääkään, niin uskaltaisin väittää että kyllä showpainikin jaksaa jollain tavalla kiinnostaa. Jos eivät välillä nämä uskomattoman koomiset backstage-segmentit (jotka kyllä toisaalta ovat koko toiminnan suola) niin sitten vähintään laadukkaat ottelut.

Onhan mukana sellaisia helmiä, että saa olla ylpeä. Alkuperäisiä nauhoja aina 80 -luvun alusta saakka. Oma ikuinen helmi on varmaan vieläkin GAB 1989 alkuperäisessä muodossa. Merkkitapahtuma, ehkä paras koskaan ja saanut sen bongattua kolme vuotta sitten jenkeistä. Onhan noissa oikeasti paljon muistoja, sillä kaikki nauhat väliltä '80-'95 on ollut kovan työn takana. Suomesta ei saa, Briteistä sai hieman 90 -luvun alun WCW:tä ja WWF:ää, mutta harvinaisuudet pakko hankkia merten takaa. Nykyään kylläkin löytyy mm. Tagged Classics -sarjaa muttei se ole sama asia. Yrittäkää vaan etsiä vanhaa NWA:ta ilman että on dealerin kopioima ja vielä kohtuu hintaan. Siinä on koko nauhan metsästyksen suola. Hyvä esimerkki GAB 1989:sta, 90-160$. Keskihinta about 110 taalaa, postituksiin menee sellaiset 10 euroa ja vieläkin puhutaan VHS-nauhasta, joita harva enään tukee ja nauhalla ikää 20 vuotta.

Yksiö, 25 neliötä, tällä hetkellä about 200~ CD-levyä ja 200~ DVD-elokuvaa vie kaiken hyllytilan. Vielä pitäisi raivata tilaa vapaapaini kamalle. Todellista piinaa.

Mutta jos nyt alkaa oikeasti tuo vapaapainivaihe laantumaan, niin kokeilkaa sitä livepainia. Tuo oikeasti pirusti lisää puhtia seuraamiseen.

Itsellä on lopahtanut totaalisesti painin katsominen. Joskus silloin 2004 kait oli, kun aloitin katsomisen, Subiltahan sitä ensiksi katsottiin, sitten sain laajakaistan ja rupesin warettamaan Rawin, SD!:n ja TNA:n. Joka jakson melkeimpä katsoin n. puolentoista vuoden ajalta, kunnes sitten rupesi pikkuhiljaa SD! tökkimäään ja jätin sen katsomisen pikkuhiljaa pois ja luin vain raportteja siitä. Raw:ta ja TNA:ta tuli kyllä seurattua ahkerasti, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa Rawkin tökkimään ja lopulta sitten TNA:kin. Ja nyt ollaan tässä, en ole katsonut kesän jälkeen jakson jaksoa. Uutisia olen kyllä jonkin verran seurannut, että pysyisin edes jotenkin perillä tapahtumista, mutta ei kyllä kiinnosta yhtään. Mutta uskon, että suurin syy innostuksen lopahtamiseen on ollut ajan puute. Ei yksinkertaisesti voi riittää aika siihen, että lataisin jakson ja katsoisin sen. Mutta eipä minua oikeen välttämättä kiinnostakaan enää tuo koko touhu.

"Wankie" kirjoitti:
2001-2002 oli ehkä hehkeintä aikaa. Vuodessa meni 2000-3000 euroa videomateriaaliin ja kirjoihin. Postattiin munat vaahdossa ja elämä oli helppoa. Paras tapa pitää intoa yllä oli livepaini. Ensimmäisen kerran vuonna 2003 oli mielenkiinto hemmetin alhaalla, mutta VPW korjasi asian ja taas jaksoi muutaman vuoden kunnes armeija tuli eteen. Armeijan aikana kiinnostus tippui totaalisesti ja kun armeija loppui - niin tuli vaan tehtyä töitä ja ryypättyä. Nykyään loggaillaan ihan vain yhteisön takia vaikka tutut naamat ovatkin jo lopettaneet postaamisen. WWE:n seuraamisen lopetin 2004 alussa, joten ei ole paljoa sanottavaa vapaapainiaiheisiin muutenkaan.

Aika lailla identtinen tarina kuin minulla, mitä nyt kutakin vuotta siirretään 1-2 vuotta eteen päin ja otetaan 90% pois kuluneista rahoista. VPW ilmestyi jotenkin aika tyhjistä, onneksi sain raahattua itseni edes Baltic Brawliin silloin (Culture Shock meni jotenkin ohi, olin uusi silloin enkä tuntenut hirveää paloa lähtemään yksin katsomaan painia kultsalle, toisin kuin pari kuukautta myöhemmin ). PWF oli ehkä enemmänkin meikäläisen kulta-aikaa. Jäkessä tuli käytyä käytännössä aina kun oli show aina johonkin 2006 alkuun asti ja pääkaupunkiseudun tapahtumiin raahasin frendejäkin mukaan.

Kiinnostus intin aikana lopahti aika lailla, nyt puolen vuoden jälkeen kotiutumisesta ja 1½ vuotta edellisestä aidosta innostuksesta lajia kohtaan olen taas alkanut seurailla huvikseni. En kovin aktiivisesti, mutta seurailla kuitenkin. Indyskene Jenkeissä ei ole enää yhtä liekeissä kuin 2003-2005 ja Suomen tapahtumat useimmiten ovat vähän liian kaukana uudesti vaasalaistuneelle perseelleni.

Ehkä paras neuvo, mitä näinkin "pitkäaikaisena" (no ainakin tämän foorumin mittapuulla) fanina voisi sanoa on, että kiinnostus tulee ja menee. Välillä ei ole aikaa katsella, välillä koko laji tuntuu hassulta jne. Mutta livenä on aina kiva käydä katsomassa painia ja silloin kun tuntuu kivalta, kannattaa sitten seurata kunnolla.

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että kopioin Wankien postin sisällöllisesti täysin ja löin sen kolmeen kappaleeseen, mutta näinhän se menee aika monella. Tästä foorumimeiningistä tulee välillä aika kehno maku kun viestit ovat kamalaa teiniprovoa ja itkuflamea. Onneksi pari vanhan jengin postaajaakin on vielä mukana (minähän olen vanha vp.com-poju, enää ei erinäisistä syistä siellä kiinnosta visitoida, joten vanha w-alert-jengi ei edes ole niin läheinen suureksi osaksi).

Yleisesti painiin tutustutaan ja innostutaan aika nuorella iällä ja tämä kiima kestää joitain vuosia. Sitten täysi-ikäisyyden jälkeen alkavat muut asiat kiinnostaa enemmän ja paini jää taka-alalle. Toiset jättävät sen nolona tai hölmönä asiana kokonaan taakseen, toiset seuraavat epäsäännöllisesti silloin tällöin. Vain muutamat jäävät "tosifaneiksi" ja jaksavat seurata pidempään. Ja vielä harvempi näistäkin sitten enää niin innokkaasti kuin aikaisemmin, koska painikuviot alkavat toistaa itseään jossain vaiheessa ja sitä samaa viehätystä hommassa ei ole enää kuin silloin alkutaipaleella. Ja vaikka painista innostuisi vanhemmallakin iällä, niin sykli on silloinkin sama. Harva jää täysin hommaan koukkuun, suurin osa kyllästyy ainakin osittain hommaan.

"Marshallsaaret" kirjoitti:
Tässä vaiheessa näyttää siltä, että kopioin Wankien postin sisällöllisesti täysin ja löin sen kolmeen kappaleeseen, mutta näinhän se menee aika monella. Tästä foorumimeiningistä tulee välillä aika kehno maku kun viestit ovat kamalaa teiniprovoa ja itkuflamea. Onneksi pari vanhan jengin postaajaakin on vielä mukana (minähän olen vanha vp.com-poju, enää ei erinäisistä syistä siellä kiinnosta visitoida, joten vanha w-alert-jengi ei edes ole niin läheinen suureksi osaksi).

Eihän vp.com'issa ole ollut mitään sitten now! World orderin. Parhaita ideoita koskaan. Tällä hetkellä kyllä kaipaan kovin niitä vanhoja naamoja, jotka tulivat tämän sivuston kautta tutuksi ja toki naapuripuolen laatuvisitoijat myös piristivät indypalstoja mukavasti (tunnetusti WA ja indyskene eivät mene yhteen).

Sen verran vielä livepainista, että pelkästään itse tapahtuma ei ole syy osallistua. Myös se että näissä tapahtumissa tapaa tuttuja nettinaamoja vuosien takaa.

Toki kaveripiirit myös vaikuttavat vapaapainin kiinnostukseen harrastusmielessä. Serkun kanssa katsottiin aivan täpinöissä SD!:tä telkkarista vuonna keppi ja kivi - ja sehän oli sitä kulta-aikaa. Jos vieläkin olisi se tietty kaveripiiri, jonka kanssa voisi kokoontua viettämään iltaa, juomaan bisseä, puhumaan paskaa ja katsomaan painia - niin mikä ettei. Kuullostaisi hemmetin hyvältä.

Wankie kirjoitti

Toki kaveripiirit myös vaikuttavat vapaapainin kiinnostukseen harrastusmielessä. Serkun kanssa katsottiin aivan täpinöissä SD!:tä telkkarista vuonna keppi ja kivi - ja sehän oli sitä kulta-aikaa. Jos vieläkin olisi se tietty kaveripiiri, jonka kanssa voisi kokoontua viettämään iltaa, juomaan bisseä, puhumaan paskaa ja katsomaan painia - niin mikä ettei. Kuullostaisi hemmetin hyvältä.

Totta. Tuossa muutama vuosi sitten, kun suuri osa kaveriporukasta seurasi "smäkkiä", niin koitin sitten tutustuttaa heitä lajiin syvemmin näyttämällä aina omalta DVD-kokoelmaltani joitain hienoja matseja. Oli se vaan niin mahtavaa kaverien kanssa katsella, vaikka itse olikin saman matsin jo nähnyt x+y kertaa. Intissä, kun oltiin päävartion palveluksessa, niin katselin aina lepiajalla wrestlingiä. Enimmäkseen minua katsottiin kieroon ja haukuttiin "wrestling mieheksi", mutta muutama tyyppi katsoi silmät pyöreinä WM 22:ta ja 23:ta. Katsoin siellä intissä Triple H vs. Cena-matsin ainakin kymmenen kertaa.

Mutta joo, nykyään on yksi kaveri, jonka kanssa voi katsoa wrestlingiä. Muut pitävät sitä vain hullutuksena ja "menneen talven lumina" Ja olen perin kyllästynyt vakuuttelemaan niille, että heitot sattuvat ja loukkaantumiset ovat aitoja... ei minun tarvitse myydä lajia niille, jos ensimmäisen lauseen jälkeen tulee se "eipä kiinnosta, paskaa feikkiä se on"

WWE ei ole kiinnostanut enää kolmeen kuukauteen minun puolestani Hornswogglesta tulisi mainio WWE-mestari. Onhan kyseessä sentään Vincen "poika".

TNA on iskenyt enemmän ja paremmin. Yksi PPV vuonna 2006 ja olin koukussa kun hullu puuroon.

Itse uskon Wrestling-faniuteni jatkuvan vielä vuosia. Laji vaikuttaa edelleen viihdyttävältä ja sitä on hauska katsoa. Kuten Christian Cage sanoi: "Ei sellaista jaksa kauaa tehdä ellei se ole hauskaa, ja nyt tällä hetkellä on hauskaa." -IGN-

Tavallaan hyvin onnekasta, että löysin wrestlingin vasta aikuisiällä, koska on totta, että nuorempana kiinnostuksen kohteet vaihtelevat usein ja laidasta laitaan. Minulle vastalääke kyllästymistä vastaan on tutustua erilaisiin promootioihin ja painijoihin kuin vain WWE:n tarjontaan. Toki katson RAW:n ja Smackdownin joka viikko (jos vain ehdin), mutta nyt olen alkanut laajentaa katselualaani myös ROH:iin ja puroresuun. Koneella odottaa monta mielenkiintoista ottelua sopivaa aikaa niiden katsomiseen.

Innostus lopahtaa minulla vähän väliä, kuten esimerkiksi viime syksyn aikana. En ollut katsonut yhtään tapahtumaa kunnolla, vaan seurasin sivusilmällä. Suurin osa ajasta kului sisäpiirin uutisten lukemiseen.

Eilen tietokoneella pelaaminen rupesi mättämään, joten päätin sen sijaan katsoa painia. Vedin hyllystä vanhan WWF-eventin ja katsoin sen.

Noh, nyt innostus on taas palannut. Oooooh yeaaah!

Here's my story..

Tosiaan, aloin monien muiden tapaan katselemaan wrestlingiä telkkarista vuonna 2001, ja silloin se oli kova juttu. Tosiaan itse aloin siis katselemaan wrestlingiä 14-vuotiaana. Silloin se oli kova juttu, ja katsoin kirjaimellisesti joka jakson, ja muusta ei puhuttukaan. tämä oli sitä aikaa, jolloin wrestlingistä tuli iso juttu koko elinyhteisössäni, ja kaikki esim. koulussa puhuivat siitä. Siinä oli jotain hohtoa, selvästikin. Joka jaksoa odoteltiin jännittyneenä kauheassa ekstaasissa.
Sitten vuonna 2005, kun olin 18-vuotias, niin tilanne muuttui hieman. Viikonloppuja oltiin enemmän ulkona, ja muutamia jaksoja jäi sieltä täältä väliin, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Viimeistään, kun Subbari lopetti wrestlingin näyttämisen, niin itsellä meni kiinnostus niin pohjalukemiin, että sitä ei jaksanut enää esimerkiksi netistä latailla.
Kuitenkin edelleen katselen silloin tällöin DVD:iltä, Eurosportilta TNA:ta, jne eli se ei ole jäänyt kokonaan pois, kiinnostus vaan ei ole huipussaan. Lisäksi sitä katselee hieman toisella asenteella.

Pointti on siis se, että varmaan valtaosalla se kiinnostus painin katsomiseen pysyy, mutta se muuttaa luonnettaan samalla, kun ihminen tulee vanhemmaksi ja aikuistuu henkisesti. Ja tämähän on ihan luonnollista ja loogista.

Itse aloitin painin katsominen aika randomisti. Joskus 2002 puolella meidän luokallemme tuli uusi oppilas joka fanitti Undertakeria ja piti paitaa jossa oli Undertakerin Red Devil-logo (juuri tuo joka on avassani). Itse tämän innoittamana seurasin parit jaksot tällä kaverilla 2002 lopussa ja Undertakerhan ei silloin ollut TV:ssä. Petyimme kaverini kanssa pahanpuoleisesti emmekä katsoneet jaksoakaan kunnes UT sitten näkyi TV:ssä mutta minua homma ei enää kiinnostanut.

2004 kesällä, vähän viisaampana eräs toinen kaverini sai minut innostumaan jälleen lajista. Tällä kertaa katselin Carliton ja Cenan toilailuja, ja paskan makuhan siitä suuhun jäi ja taas jätin painit sikseen.

2005 loppukesällä menossa oli HBK vs. Hogan -feudi ja satuin juuri kanavasurffailun päätteeksi näkemään tuon feudin alkamiskohdan - Sweet Chin Music Hoganille. Olin aivan täpinöissäni ja sitten kaverini alkoi näyttämään koneelta erilaisia painiklippejä kuten Mankindin putoaminen Cellin päältä jne. ja siitä se sitten lähti - Mysterio markitukseni. Rupesin paintilla väsäämään Rey-aiheisia kuvia jotka myöhemmin katsottuna naurattavat aivan helvetisti (kyllä, näitä on vielä tallessa). Sitten puolestaan aloin markittamaan Takeria ja markitan tätä vieläkin.

Lähiaikoina olen tutustunut syvemmin japsipainiin ja sen kuuluisuuksiin.

Ja kyllä, uskon että joskus tulevaisuudessa lopulta ''kasvan'' painin yli.

Nääh, tämä mihinkään katoa, olen niin pirun kauan painia katsellut. Myönnettäköön, että aina välillä voi olla, että en ole katsonut showta, jos se on alkanut tuntumaan sisällön puolesta puurolta. Itse lajiin kiinnostus ei kuitenkaan koskaan ole hiipunut. Eikä toivottavasti tule hiipumaan. Minulle kyse ei ole vaiheesta, vaan kiinnostuksen kohteesta, tavallaan painin katsominen on harrastus muiden joukossa.

Onhan wrestling penkkiurheilu laji siinä missä muukin
Seuraan wrestlingin ohella yleisurheilua ihan Nurmon tasolta kultaiseen liikaan sitten kesä lajeista muuten UEFA-cup, F1,F3 sekä pesäpallo ovat aktiivi seurannassa.
Ja näin talvella NHL, hiihto ja mäkihyppy vievät TVn ääreen. JA jos jossain vaiheessa tulee joku MM tai Olympia kisat niin ne on tapitettava.

Onpas yllä noita, ettei yhden impact tai RAW lähetyksen väliin jättäminen maailmaa kaada

Ps.Ja kylläpä kiinnostus säilyy kun on koko ajan joku veto kk lajista päällä


"penkkiurheilija" Peff kuittaa

Minusta kyllä tuntuu, että olen kasvanut painissa sillä lailla yli, että itse paini nykyisin ei natsaa. Katson kaikkia vanhoja legendaarisia pätkiä ja huumori painia, kuten PWG Best Of Angry Man. (Legenda) Katson myös todella paljon kaikkia erilliasia promoja Santino Marellan, Jerichon ja The Rockin varsinkin. Voi johtua osakseen siitä, että Subilla ei näytetä painia enää ja en ole videot ja DVD osiossa käynyt sitten vuoden 2006, joka johtuu taas siitä, että koneesta meni kovalevy ja kaikki paini arkistoni katosivat kuin pieru saharaan.

Jos minulta kysyttäisiin miten paini vaikuttaa nyt sinun elämääsi, sanoisin, että harjoittelen joitain vaikeita liikkeitä kavereiden kanssa trampoliinilla ja nyt tietysti lumihankeen ja erillaisille patjoille. SvR 2008 on semmoista kuraa, että sitä ei pelaa edes kännissä...

Ja vielä lisää, en katso WWE`n painia, koska kaikki omasta mielestäni mestaruus ainesta olevat sällit potkitaan pihalle tai he eivät ole kuin paska säkkien puruleluja.

Kts

Taitaa olla ainaki omalta kohdalta too late kasvaa siitä enää ohi

"JunkyardHog" kirjoitti:
Taitaa olla ainaki omalta kohdalta too late kasvaa siitä enää ohi

Minkäs ikäinen olet? Itse olen parikymppinen, eikä se mikään ihme olisi, jos viiden vuoden päästä laji ei enää kiinnostaisi. Ei tämä kysymys sinällään ole mitenkään ikään sidonnainen. Teinivuosien fanituksen kohteet vaan tuppaa aikuisuuden kynnyksellä unohtumaan.

"Miccelsson" kirjoitti:
Jos minulta kysyttäisiin miten paini vaikuttaa nyt sinun elämääsi, sanoisin, että harjoittelen joitain vaikeita liikkeitä kavereiden kanssa trampoliinilla ja nyt tietysti lumihankeen ja erillaisille patjoille.

Koska pistätte oman BACKYARD FEDEN pystyyn?

Äläs nyt JDub. Antaa lapsosten leikkiä Eiköhän tuokin aika mene melko nopeasti ohi. Itsekin piti viime kesänä vetrestää vanhoja muistoja painimalla kavereiden kanssa. Täysin normaalia teinien käytöstä

Pelattiin joskus ala-asteikäisenä sählyä koulun liikuntasalissa. Sitten sähly meni pelleilyksi niin kaikki rupesivat painimaan... haettiin sitten melkein kaikki mahdolliset pomppujutut, patjat ynnä muut varastosta ja siinä sitten oltiin. Ilo loppui lyhyeen kun koulun talkkari rupesi raivoamaan ja heitti meidät pihalle

Nojoo, hauskaahan tuo oli joskus mutta nyt ei enää pahemmin tule mitään backyard-tyylistä painia harrastettua.

"Tebacka" kirjoitti:
Pelattiin joskus ala-asteikäisenä sählyä koulun liikuntasalissa. Sitten sähly meni pelleilyksi niin kaikki rupesivat painimaan... haettiin sitten melkein kaikki mahdolliset pomppujutut, patjat ynnä muut varastosta ja siinä sitten oltiin. Ilo loppui lyhyeen kun koulun talkkari rupesi raivoamaan ja heitti meidät pihalle

Nojoo, hauskaahan tuo oli joskus mutta nyt ei enää pahemmin tule mitään backyard-tyylistä painia harrastettua.

Mekin ala-asteella kaveritten kanssa haettiin sellaine iso patja, ja heiteltiin toisiamme siinä, tehtiin F5:tosia ja muuta, olihan se ihan hauskaa silloin...

Myönnän kokeilleeni koulun käytävillä, kun tunteja odoellaan eikä ketään muuta näy. muistan saaneeni kivan naarmun käsivarttani pitkin, mutta en huomannu sitä kuin vasta tunnin alettua.

The Deadman, mitä vittua?!?!

Kiitos yksityisviestitilityksestä, mutta olisit voinut tuon kyllä laittaa tännekin. Hyvää settiä!

Omat painikokemukseni ovat erittäin vähäisiä, ei ole liiemmin tullut pellepainia harrastettua. Muistan kyllä yhden kerran, kun olimme kaverin kanssa urheiluhallin molskilla temmeltämässä 17-vuotiaina. Siinä kiersi rataa ympäri TODELLA upean kropan ja perseen omaava tanssijatyttö, joka katseli meihin päin "sillä silmällä". Itse vehtasin juuri tuolloin erään toisen tytön kanssa, mutta kaverini oli tytöstä todella kiinnostunut, en ihmettele kyllä miksi... Aloimme kuitenkin mittelemään leikkimielisesti painien ja kohta tämä vääntö tietenkin äityi aika totiseksi tästä tytöstä johtuen. Sain kaverin lopulta kammettua Lion Tameriin ja hän taputti mattoa ankarasti, samalla kun tyttö iski minulle silmää hieman etäämpää. Myöhemmin hän tulikin sitten juttelemaan ja kyselemään minua ulos, mutta jouduin kieltäytymään tästä kunniasta ja ohjasin hänet juttelemaan kaverilleni. Eipä tullut heidän jutustaan mitään kuitenkaan.

Antakaapa The Deadmanille oikeudet, on selvästi asiakirjoittaja. Postaan hänen yksityisviestinsä tähän, koska sain Deadmanilta luvan siihen.

"The Deadman" kirjoitti:
Juu, kyllä Backyard Wrestling oli ihan niin kauan kivaa kunnes valaistuin ja rupesin ajattelemaan riskejä. Olihan se kiva katella matseja kun ne oli saatu päätökseen. Muistan matsin kaverin The Undertaker, minä Brock Lesnar. Brawlia, splash keinun päältä, tombstone yritys, F-5 yrityksiä kaksi. F-5 perille 1... 2... Kickout chokeslam 1... 2... 3.Muistuu vielä hardcore matsissa kaveri mäjäytti jollain pellinpalasella tarkoitus oli mennä, mutta se osui ja pari minuuttia ai saamari ja Sharpshooter & new champion. Niitä aikoja. Mieluusti jatkaisin, mutta isukki suuttuisi jos saisi tietää.

Se mikään yksityisviesti ollut... se oli oikeasti...........

Joo, aika HC-poika tosiaan.

"JDub" kirjoitti:
oska pistätte oman BACKYARD FEDEN pystyyn?

Minun ajatus maailmani kavereideni kanssa on EHKÄ VAIN 4 Valovuoden päässä sinun ajatelumaailmasta. Emme ole niin lapsellisia, myöskin olemme jo valmiiksi niin raihnaisia ilman jotain paini juttuja että ei mitään rajaa.

Meidän harjoittelumme. Pena:"Miten se nostetaan tohon asentoon?" Michelangelo sanoo:"Vituttejen kevät, näin se nostetaan ja tosta sitten paiskattaisiin..." Reima toteaa:"Niin muuten onkin!"

Vitun pelle.

On mul aina välillä ollut pikku taukoja painin seuraamisessa, mut oon sitä sit aina palannut seuraamaan... Itse oon treenannu erinäisiä budolajeja (Aikido, ITF TKD, HMD, Hokutoryu Ju-jutsu, Shotokan, Taido), mut en oo show-paininut.. ois ehkä pitänyt kun se näyttää aina niin hauskalta! Oon jo melkeen 30v mut en tunnu painiin kyllästyvän.

Enpä usko. On tässä nyt jo seitsemän vuotta tullut seurattua joten aika epätodennäköistä että vain lopettaisin sen seuraamisen. Katsoin painia jopa pahimpina teinivuosinakin, jolloin tuppas olemaan monet muutkin asiat mielessä. Mun mielestä tämä showpaini on vaan niin hyvää viihdettä että sitä seuratessa muut asiat unohtuu vähäksi aikaa ja sitä sitten vaan kokonaan keskittyy sen katselemiseen.

En ainakaan tahtoisi kasvaa painista yli. Voi, miettikää kun voisit kertoa omalle teini-ikäiselle lapselle monien vuosien päästä joistain 2000-luvun alun tapahtumista. Nykyajan WWE on täyttä sontaa.

Olikohan se sitten tässä, olenko vihdoin kasvamassa ulos painista, vai onko kyseessä vain hetkettäinen kiinnostuksen lopahtaminen. Tiedä sitten siitä, mutta tilanne on kuitenkin tällä hetkellä sellainen, ettei pysty edes yhtä matsia katsomaan loppuun. Latasin No Mercyn ja sitä seuraavan RAW, mutta en kumpaakaan ole kokonaan pystynyt katsomaan, vaikka ovat HD-laatuisiakin. Teidän 5 tähden matsiksi hypettämä Jericho-HBK:kin piti kelata vain, jotta näin lopetuksen ja sen kumpi voitti.

Niin-joo, samalla katsoin alkuviikosta yhden kauden The Ultimate Fighter sarjaa, mutta en tiedä onko näillä kahdella mitään tekemistä toistensa kanssa. TUF kun kuitenkin on pääasiassa Big Brother, missä väittelyt hoidetaan häkissä.

Yleensä pieni annos CHIKARAA on auttanut tähän, mutta nyt ei jaksa katsoa sitäkään, vaikka koneelta löytyy muutama tapahtuma.

Tunnun olevan Jackin kanssa hieman samassa tilanteessa, sillä erotuksella että itselleni kyllä uppoaa se viikottainen TNA annos. MMA nyt jotenkin pääsi viemään sitä showpainin paikkaa ja nyt taas vaikka olisi mitä NOAHia ja ROHia koneella, niin eipä niitä vain oikein jaksa katsoa. Toivon tässä kuitenkin että kun viikon päästä pääsee näkemään Corinon, saattaisi into jossakin määrin jopa palata.

Off topiikkina TUFhan on aivan loistavaa viihdettä. Kunnon draamaa ja lopulta asiat ratkaistaan häkissä. Toisin kuin vaikkapa BB:ssä, paskan jauhamisella ei pääse pitkälle.

Itsellänikin tuntuu olevan aivan sama tilanne kuin Jackilla ja CC'llä. No Mercyä olen yrittänyt pikkuhiljaa katsella eteenpäin, mutta aina tuntuu netti kuin itsestään aukeavan ja sitten joku perussivu auki ja paini pyörii sitten siinä sivussa. Harmi sinänsä, sillä ennen paini vei päivästäni aivan tolkuttomasti aikaa ja se jaksoi kerta toisensa jälkeen kiinnostaa aivan omalla tavallaan. Nykyisin WWE'n viikottaisista katson vain Quick-Cutit jos niitäkään ja TNa'takaan en ole jaksanut avata moneen viikkoon.

Kun tällainen asia ilmaantuu, pidän yleensä pienen tauon, enkä yritä väkisin tuota pullaa itselleni tyrkyttää ja kiinnostus sitten palaa itsekseen jos on palatakseen, mutta yleensä edesauttamaan tällaisessa tilanteessa auttaa juuri CHIKARA, ROH tai jokin vauhdikas japanilainen painipromootio, sillä nopeatempoinen ottelu täynnä near-falleja nostaa tunnelman kattoon ja innostaa katsomaan showta eteenpäin. Yritän silti parhaani mukaan katsella myös WWE'tä edes sivusilmällä, jos ilmenee PPV'hen Ladder ottelun kaltaisia MOTY'ja. (En ole itse ottelua vielä katsonut)

Kiinnostus on aikalailla ajanjaksosta ja muusta elämästä kiinni, sillä hyvän yleisön ansiosta saa painikin aivan uutta suuntaa, kun taas laaja vapaa-ajan harrastaminen on hiukan haitaksi kiinnostukselle. Tiensä kukin valitkoon, mutta itse aion yrittää eteenpäin!

Itseltä suurin innostus painiin kuoli viime vuonna pian WrestleManian jälkeen, kun samaan aikaan sattui melkein kaikki mahdollinen, joka laski innostusta painiin suuresti minulla. Sen jälkeen sitten pidinkin ihan taukoa kaiken painin katselusta, kunnes ensin katselin jotain ROH:n show'ita ja loppuvuodesta muutaman WWE:n tapahtuman. Mikään valtava innostus painiin ei tosiaan ole, mutta sen verran kyllä, että olen jokaisen ppv'n (WWE, TNA, ROH) jaksanut katsoa. Alunperin sen ppv-projektin takia, mutta kun se sitten kuoli, päätin että sen verran seuraan painia, että yritän silti katsoa vuoden jokaisen ppv'n. Tähän asti olen siihen pystynyt, ja sen verran juuri paini jaksaa kiinnostaa, että ihan hyvin noi ppv't jaksaa seurata ;) TNA:n kanssa tekee välillä tiukinta, kun ppv't ovat välillä todella tylsiä (niin kuin viimeisin No Surrender, joka on yksi vuoden huonoimmista ppv'istä).

Muuten sitten painin katselu onkin hyvin vähäistä, muutaman ROH:n show'n olen muuten katsonut, ja ROH onkin melkein ainut promootio, joka välillä kiinnostaa sitä määrin, että sitä jopa tahtoisi katsoa enemmän. Erityistilanteissa tulee jotain WWE:n ja TNA:n viikottaisshow'ita katsottua, mutta usein niissäkin tulee nykyään kesken kaiken olo, ettei vain oikein jaksa. Varsinkin TNA tuntuu jatkuvasti tylsemmältä ja merkityksettömämmältä.

Oikeastaan olen ihan onnellin, etten kokonaan kiinnostusta painiin ole menettänyt. Ppv'iden seurailu on ihan mukavaa ja viihdyttävää ja noin kolmisen show'ta kuussa on ihan hyvää viihdettä kaiken ohella. Toisaalta kuitenkin tosiaan olen sillein painista kasvanut ulos, että miksikään viikottaisseuraajaksi minusta ei ole enää koskaan ole. Oikeastaan se on ehkä ihan hyvä.

E: Ja toki joskus tulee katsottua jotain vanhoja show'ita, jos innostus iskee, mutta sekin innostus tuntuu nykyään iskevän entistä harvemmin. Jännintä kyllä minua ei niinkään kiinnosta esim. "good ol' ECW", vaan vanha WWF. Sekä Attitude Era että vieläkin vanhempi, sitä menoa on mukava seurata joskus harvoin.

Nyt on wrestling-into kovempi kuin pitkään aikaan.