Foorumiarkisto

Päätin luoda topicin, joka kertaisi painimaailman tapahtumia. Niin WWE'n osalta kuin muidenkin.
Ideana on mainita mieleen tupsahtaessa pieleenmenneitä yrityksiä, jotka olisi voinut tehdä toisin. Hyvänä esimerkkinä on Val Venis, jonka gimmickit ajoivat hänet ennen aikojaan perikatoon WWE'n puolella, mutta jos hänelle ei aina olisi annettu näitä special-gimmickejä, saattaisi mies olla aivan eri asemassa.
Toisena hyvänä esimerkkinä löytyy ECW'n mestaruusvyön väärinkäyttö. Ilman Vincen voittoa tästä vyöstä olisi vyön overius paljon korkeammalla. Päävyöksi tämä on menettänyt uskottavuutensa jo ajat sitten. Chavo Guerrerokin nousi Cruiserweight divarista lähes suoraan mestariksi laskien vyön arvoa jälleen kerran.

Laittakaa omia mielipiteitänne painimaailman mokista ja kommentoikaa tietenkin muidenkin mielipiteitä. Toivotaan, että tämä lähtisi tästä edes jonkinlaiseen rullaukseen.

"Coca" kirjoitti:
Toisena hyvänä esimerkkinä löytyy ECW'n mestaruusvyön väärinkäyttö. Ilman Vincen voittoa tästä vyöstä olisi vyön overius paljon korkeammalla. Päävyöksi tämä on menettänyt uskottavuutensa jo ajat sitten.

Niin no, eihän se enää olekaan mikään päävyö. Kesällä 2006 se oli "ECW World Heavyweight Championship", sitten jossain vaiheessa vain "ECW World Championship" ja nyt se on pelkkä "ECW Championship". Ja Chavon visiitti Rumblessa teki varmaan selväksi, että kyseessä EI ole päämestaruus.

Ja enpä nyt tiedä laskiko Vincen mestaruusvoitto vyön arvoa, mielummin Vince kuin Lashley.

"Grow" kirjoitti:
Ja enpä nyt tiedä laskiko Vincen mestaruusvoitto vyön arvoa, mielummin Vince kuin Lashley.

Vähään aikaan ei ole tälläkään foorumilla suollettu mitään näin uskomatonta paskaa painiin liittyvissä asioissa, ja se on aika paljon luvattu.

Vincen voitto laski sen vyön arvoa, koska yksinkertaisesti ei ole mitään järkeä tehdä mestaria vanhasta papasta, joka sattuu vielä olemaan koko firman päällikkö.
Mestaruusvöiden on nimeomaan tarkoitus olla painijoiden hallussa, eli esimerkiksi juuri Lashleyn, eikä suinkaan firman johtajien.

Joo, totta puhut, mutta et kai oikeasti voi väittää Lashleyn mestaruuskauden olleen hyvä? Se oli ihan hirveä. En mäkään Vinceä haluaisi enää nähdä mestarina, mutta imo se oli ihan sopiva käänne tuohon Vincen ja Lashleyn feudiin. Ja Lashley oli tuolloin NIIN mitäänsanomaton, kesällä sitten paransi hieman ja veti pari ihan hyvääkin ottelua.

Keksisarjan mestaruus ehdottomasti! Vyö jota ennen puolustettiin melkein jokaisessa PPV´ssä ja jota puolustettiin mahtavin matsein Wrestlemanioissa. Tämän pudotus alkoi näkyä jo Gregory Helmsin mestaruusaikana, kun Helms ei puolustanut mestaruuttaan moneen kuukauteen. Lopulta Chavo Guerreron ja pohjanoteerauksena, Hornswogglen, kautta tämä mestaruus poistettiin. Sääli, itse seurasin mielellään Cruiser-tasoa, joka on jo tuhottu.

Hyvä tredi!

Team Angle, johon kuului Kurtin lisäksi Shelton Benjamin, Charlie Haas ja Paul Heyman managerina. Benjaminia nyt kuitenkin on pushattu kohtalaisen paljon. Hänet siirreettin Raw'hon 2004, ja ensimmäisenä iltana hän voitti Triple H:n! Taboo Tuesday-PPV:ssä samana vuonna hän voitti ensimmäisen Intercontinental-mestaruutensa Chris Jericholta. Kolmannen IC-kautensa hän aloitti voittamalla "The Man" Ric Flairin. Shelton on myös päässyt loistamaan kahdessa Wrestlemaniassa MITB-matsissa. Nyt siirryttyään ECW:hen, hän on ottelut tappioitta jo kuukausien ajan,

Spoiler

ja on ilmeisesti aloittelemassa feudia Kanen kanssa, joka luultavasti laukaisee hänet suorilla main eventtiin

Eli on hänelle sitä pushia kuitenkin vuosien mittaan tarjottu ja se jatkuu edelleen.

Team Anglen viimeiselle kolmanneksella ei ole käynyt yhtä ruusuisesti. Charlie Haas ei ole saanut mitään merkittävää aikaan Team Anglen hajoamisen jälkeen. En väitäkään, että hän välttämättä olisi Sheltonin veroinen kehätaituri, mutta ansaitsisi IMHO paikkansa IC/US-title kuvioissa. Charliehan muistaakseni sai potkut (vai lähtikö omin ehdoin?) jossain vaiheessa, mutta palasi Raw'hon kohtaamaan Shelton Benjaminin, joka oli (jo) silloin heel. Innolla odotin heille ottelua seuraavan PPV:hen, mutta ei. Koko feudi unohdettiin, Shelton jatkoi IC-tittelin jahtaamista ja Charlie lähti Heattiin pitämään Jim Dugganille seuraa.

Viimeksi Charlie Haas on päässyt kunnolla parrasvaloihin viime kesänä, kun WGTT haastoi Hardy Boyzit One Night Stand-PPV:ssä. Ottelumuotona oli ladder. Charlie veti ottelussa oman osansa todella hyvin, mutta eipä tuo hirveästi uralla eteenpäin vienyt.

"Super-RKO!" kirjoitti:
Keksisarjan mestaruus ehdottomasti! Vyö jota ennen puolustettiin melkein jokaisessa PPV´ssä ja jota puolustettiin mahtavin matsein Wrestlemanioissa. Tämän pudotus alkoi näkyä jo Gregory Helmsin mestaruusaikana, kun Helms ei puolustanut mestaruuttaan moneen kuukauteen. Lopulta Chavo Guerreron ja pohjanoteerauksena, Hornswogglen, kautta tämä mestaruus poistettiin. Sääli, itse seurasin mielellään Cruiser-tasoa, joka on jo tuhottu.

Eipä sitä olla koskaan arvostettu, vielä vähemmän 'Manian max. kymmenen minuutin matseissa. Ajatellaan nyt vaikka Light Heavyweight Champion aikoja (eli vanhaa cruiserweight vyötä) ja minkä sortin matseja tuolloin nähtiin. Mestaruuskaudet olivat ehkä pidempiä, mutta niitä sitten jobattiin aivan missä vain... vaikkapa Sunday Night Heatissa. Niin joo - ja jotta ymmärrätte kuinka tärkeä vyö on kyseessä, niin kaikkien rakastama Gillberg on muuten vieläkin pitkäaikaisin Light Heavyweight / Cruiserweight -mestari 15 kuukauden runilla. Joku vitun Gillberg.

"Wankie" kirjoitti:
Eipä sitä olla koskaan arvostettu, vielä vähemmän 'Manian max. kymmenen minuutin matseissa.

Kyllä cruiserweight-mestaruudella oli mielestäni aika mukavastikin painoarvoa tuossa 2003-2004 välillä. Matt Hardy ja Rey Mysterio ottelivat mestaruudesta Smackdownin main eventissa sekä Mysterion feudit sekä upeaa heel-Tajiria sekä Chavoa vastaan. Siihen aikaan tuntui todella siltä että cruiserweight-mestaruudella olisi ollut väliä.

Tietysti pian sen jälkeen mestaruuden pääsivät voittajina kohottamaan Jacqueline, Chaco Classic ja Funaki. Ei tästä voi muuta päätellä kuin että mestaruuden hyvät ajat olivat vain vahinko jonka WWE:n päättäjät halusivat korjata välittömästi sen tajuttuaan.

Brand split.

Koko homman idea oli kai alkujaan, että pidetään eri brändien painijat erossa toisistaan, että sitten kun he joskus kohtaavat, niin sillä on oikeasti merkitystä. Alkujaanhan kummallakin brändillä oli omat PPV:nsäkin ja vain ns. "Big Four"-PPV:t olivat yhteisiä.

Nyt ollaan kuitenkin siinä samassa tilanteessa kuin oltiin ennen brand splitiä, kaikki ovat olleet kaikkien kanssa eikä ole jäljellä enää mitään sellaisia kohtaamisia, joilla olisi oikeasti jotain väliä. Nope, ainoastaan same shit, different day.

Niin, no, tähän voisi tietty lisätä WWE:n kyvyttömyyden pushata uusia naamoja main eventiin. Jos katsellaan nykyistä main event-sceneä, niin ainoastaan Orton, Cena ja Batista ovat tulleet sinne viime vuosina. Edge, HHH, HBK ja Taker ovat roikkuneet mukana ties kuinka kauan. Yksikin uusi kasvo main eventiin toisi taas lisää "tuoreita matseja" mutta kai se on liikaa pyydetty.

Itse olen kyllä hieman eri mieltä tuosta brand splitistä, nimittäin sillä tavalla saatiin pushattua paljon uusia nimiä main eventiin.
En itse oikein usko, että esimerkiksi Eddie Guerrero olisi koskaan voittanut WWE:n mestaruutta ilman rostereiden jakamista. Listaan voi myös lisätä sellaisia herroja kuten Batista, Rey Mysterio, Rob Van Dam ja mahdollisesti Randy Orton.

Ja kyllä se rosterijako on myös oikeasti ollut olemassa, harvemmin SmackDownin ja Raw'n painijat ovat seikkailleet toistensa ohjelmissa, usein ECW:n painijat pyörivät joko Raw'ssa tai SD:ssä.

"DeadManWalking" kirjoitti:

Ja kyllä se rosterijako on myös oikeasti ollut olemassa, harvemmin SmackDownin ja Raw'n painijat ovat seikkailleet toistensa ohjelmissa, usein ECW:n painijat pyörivät joko Raw'ssa tai SD:ssä.

Tarkoitat varmaan että harvemmin Raw'n painijat seikkailevat toisissa ohjelmissa? Koska muutenhan olisi aika hankala selittää esim. Ric Flairin, Hornswogglen, Finlayn ja The Great Khalin riehumiset Raw'ssa vai mitä?

"Japeet" kirjoitti:

"DeadManWalking" kirjoitti:

Ja kyllä se rosterijako on myös oikeasti ollut olemassa, harvemmin SmackDownin ja Raw'n painijat ovat seikkailleet toistensa ohjelmissa, usein ECW:n painijat pyörivät joko Raw'ssa tai SD:ssä.

Tarkoitat varmaan että harvemmin Raw'n painijat seikkailevat toisissa ohjelmissa? Koska muutenhan olisi aika hankala selittää esim. Ric Flairin, Hornswogglen, Finlayn ja The Great Khalin riehumiset Raw'ssa vai mitä?

No joo, voihan se olla noinkin, WWE:n seuraaminen on kyllä viime aikoina ollut hieman vajaavaista, joten en tarkalleen muista ketkä nyt ovat missäkin. Mutta tosiaan, harvemmin Raw'n painijat esiintyvät muissa ohjelmissa.

Tarkoitin tuolla asialla mitä ensimmäisessä viestissäni mainitsin, että harvemmin ne suurimmat tähdet ovat toisissa ohjelmissa. Flair nyt pienenä poikkeuksena.

Tästä puhutusta pieleen menneestä roster splitistä vielä sen verran, että jokaisella painijalla oli oma merkityksensä silloin, kun oli vielä erilliset SmackDown ja RAW. Silloin jopa alinarvoisimmilla miehillä oli overiutta hyvien reaktioiden aikaansaamiseen. Tajiri, A-Train, Funaki ja monet muut ovat todella hyviä esimerkkejä. Parhaana näistä löytyy varmaankin A-Train, joka toimi soolouransa aikana sivussa myös Big Shown seurassa. Juna oli silloin lähes samassa asemassa kuin Shelton Benjamin ennen saapumistaan ECW'hen. Hän keräsi todella kovat heatit tuhoamalla myös vähemmänkin tärkeitä nimiä, kuten silloin Chris Benoit. Rapid Wolverinekin oli tavallaan merkitykseltään melko mitätön, mutta silti yleisö rakasti häntä ja häntäkin käytettiin kuumissa feudeissa.
Sitten on Tajiri. Tajiri otteli useaan kertaan Eddie Guerreroa ja Rey Mysteriota vastaan, jotka olivat sen hetken midcardilaisia. Molempia vastaan otteleminen sai heeljapsin näyttämään todella hyvältä ja overilta. Cruiserweight-vyön jahtaaminen oli vähintäänkin yhtä tärkeää kuin IC- tai US-vyön.
Nyt tuli sitten tämä tyyli, että painijat pomppivat sinne sun tänne keräten laimeaa reaktiota. Nyt jokaiseen brändiin ei tarvita niin paljon overeita painijoita, sillä naapurista saadaan lainattua muutamaksi viikoksi tuottamaan kovempaa huutoa yleisöltä sen sijaan, että useampi nimi (kuten ennen vanhaan) pystyisi keräämään samanlaiset popit, vaikka olisikin samassa showssa.

Ai, mikä meni pieleen?

Shawn Michaelsin WHW-mestaruuskausi vuonna 2002. HBK oli tuolloin kuuma kuin sulanut rauta (momentumia tarkoitin tuolla kuumuudella), hän nappasi vyön WWE:n historian ensimmäisessä Elimination Chamber -ottelussa ja fanit rakastivat häntä. Mitä tapahtuukaan seuraavassa PPV:ssä? Mr. Creative Control ottaa omansa takaisin ja jättää Shawnin lojumaan upper midcard -feudeihin. Tai no, ilman tätä vyönvaihdosta olisimme tuskin koskaan nähneet Itse Pyhintä (HBK–Y2J-matsia @ WM XIX), mutta silti... Shawnin mestaruuskauden ja varmasti taattua laatua tarjonneen WM XIX:n mestaruusottelun sijaan saimme Booker–HHH:n, ja Hunterin mestaruuskausi se vaan jatkui. Mieluummin olisin edes katsonut sen vuoden 2002 Unforgivenissä nähdyn RVD–HHH:n 'Maniassa, mutta plääh... no, olihan tuo Booker–Hunter laadultaan yllättävänkin hyvä, mutta kun siinä ei ollut sellaista kunnon suosikkia, jolle olisin hurrannut.

Tämä on kyllä niin mukava topic, että tulen varmasti jatkossakin tänne jostain avautumaan.

Minusta on todella hyvä, että ECW:n ja SmackDownin painijat vierailevat toistensa show'ssa. Eivät kaikki painijat voi eivätkä saa olla overeita. Minä ainakin viihdyn Smackin ja ECW:n parissa paljon paremmin nyt, kun tähdet kuten CM Punk ja Edge seikkailevat välillä useamminkin.

Khali käy välillä RAW'ssa, mutta se kuuluu WWE:n luomaan kuvaan hänestä. Hän on jättiläinen, josta kukin vuorollaan käy lypsämässä overiutta. Vaikka Khali ei ehkä painin näkökulmasta enää järin tehokkaalta näytäkään, on oikeassa elämässä todella vaarallista käydä tuollaista päitä puristavaa kolossia vastaan.

Hornswoggle ja Finlay ovat two-in-one-paketti, jolloin heitä on pakkokin käyttää samoissa ohjelmissa. Vince on RAW-kasvo, joten myös Hornswogglen (ja Finlayn) pitää välillä pistäytyä WWE:n lippulaivassa viihdyttämässä.

Jokaiselle vierailulle on siis syynsä. Toiset hakevat overiutta, toiset tuovat viihdettä, mielenkiintoa ja yllätyksellisyyttä ohjelmiin.

Edit: Japeetille vielä sen verran, että Flair on tällä hetkellä oikeastaan rosteriton painija. Hän on legenda, joka ilahduttaa joka visiitillään, oli se sitten missä ohjelmassa tahansa.

Osittain tälläisilla yllätyksellisyyden luojilla ja vaihtelevuuden tuojilla aiheutuu tietenkin se, että yllätyksetön jakso ei ehkä tunnu kovin kummoiselta. Harvoin tähän on kuitenkaan törmätty. Vuosi 2008 on ollut WWE:lle todella onnistunut.

Ennenkin toki tehtiin satunnaisia vierailuita toisten brändien esityksissä, mutta tällöin myös yleisön reaktio oli paljon kovempi vierailijan visiitin ollessa täysi yllätys. Nyt on jo lähes ennalta-arvattavaa, että Edge tulee käymään ECW'ssä.
Myös painijoiden overius oli mielestäni paljon parempi ennen. Nyt näitä heittopusseja kertyy jokaiseen brändiin ja tunnelman puolesta laadukkaiden otteluiden kehittämiseen tarvitaan lainavoimia. 2002 oli suorastaan ilmiömäinen tapaus jos naapurista oli hommattu suosittu nimi kohtaamaan esimerkiksi SmackDownin ykkösnimen. Parempi ennen.

"Coca" kirjoitti:
Ennenkin toki tehtiin satunnaisia vierailuita toisten brändien esityksissä, mutta tällöin myös yleisön reaktio oli paljon kovempi vierailijan visiitin ollessa täysi yllätys. Nyt on jo lähes ennalta-arvattavaa, että Edge tulee käymään ECW'ssä.
Myös painijoiden overius oli mielestäni paljon parempi ennen. Nyt näitä heittopusseja kertyy jokaiseen brändiin ja tunnelman puolesta laadukkaiden otteluiden kehittämiseen tarvitaan lainavoimia. 2002 oli suorastaan ilmiömäinen tapaus jos naapurista oli hommattu suosittu nimi kohtaamaan esimerkiksi SmackDownin ykkösnimen. Parempi ennen.

Vierailijan visiitit olivat täysiä yllätyksiä, koska niitä tapahtui niin harvoin, että niistä on oikeastaan aika turha edes puhua. Yhäkin olisi yllätys nähdä RAW'n painijoita muissa ohjelmissa. Ja eiköhän yllätys ole enemmänkin se, mitä painija tekee, kuin se, että hän sattumalta ilmestyy paikalle...

Edgen vierailut ECW:hen olivat vielä vähän aikaa sitten täysiä yllätyksiä, paitsi että ECW ja SmackDown nauhoitetaan peräkkäin.

Suurin floppi WWF/E:n osalta on vieläkin Hogan vs. Flair @ WrestleMania VIII - joka olisi ollut suurin matsi koskaan firman historiassa, mutta sitä ei koskaan valitettavasti käyty. WCW:ssä matsi käytiin kaksi vuotta myöhemmin, mutta se ei enään ollut sama asia - sillä kaksi vuotta myöhemmin oli jo muita suuria ikoneja (Michaels, Hart etc) ja kaksi vuotta myöhemmin kummatkin olivat vielä kovassa kunnossa. Oikeasti tuo kustiin täysin - sillä normaalikatsoja olisi nähnyt tapahtuman seuraavasti:

[list]Hulk Hogan - WWF:n keulakuva, suurin face koskaan
Ric Flair - WCW:n keulakuva, suurin heel koskaan.

WrestleMania - Koko vuoden suurin tapahtuma, kaikkien aikojen ME.[/list:u:30wwwxlg]

Alemman kortin mestaruudethan ne.

Tuntuu hiukan, että näitä alemman cardin mestaruuksia ei enään puolustella lähes koskaan TV lähetyksissä. Nyt esim. IC-mestaruuden ja USA-titlen haltijat seilaavat molemmat aivan eri sarjassa, mutta ovat silti näiden mestaruuksien haltijoita. Kun näitä vöitä nyt sattuu olemaan, niin miksi ihmeessä niitä ei voida antaa ala cardilaisille, näin saataisiin mahdollisesti hiukan laadukkaampiakin matseja viikottaisiin ohjelmiin. Hardykin voisi keskittyä ME kahinoihin ilman IC mestaruuttaan, ja häviöhän voitaisiin hoitaa vaikka run-in:lla, niin ei menisi sitä kuuluisaa overnessiakaan hukkaan. MVP:kin tuntuu olevan yksi suuri vitsi mestarina.

Toinen mitä tahtoisin nähdä, mutta mikä on mokattu olisi kunnon tag team paini. Ainoat ketä kehtaa tageista katsoa ovat Jimmy Wang Yangin ja Shannon Mooren tiimi, Morrison ja Miz sekä Zak Ryder ja Curt Hawkins. Hieman kun saataisiin tuonne isoon e'hen noita joukkueita, niin jälleen noihin show'eihin saataisiin lisää täytettä. Valitettavasti Hornswogglen ja Finlayn tiimi vie joka viikko näitä joukkueitakin lähemmäs helvettiä. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin miksi ihmeessä WWE tekee näin?

Kauas on tosiaan tag teameissa tultu Hardyjen, Edge&Christianin ja Dudleyzin ajoista. Joskus vuonna 2000 tag team-mestaruus ei juurikaan viihtynyt muiden kuin "oikeiden" tag teamien hallussa - Hardyz, E&C, Dudleyz, Too Cool, APA jne...

Huh. Kun tuota listaa katsoo, niin eipä porukasta enää ole a) aktiivipainijana ja b) WWE:n listoilla oikeastaan ketään. Ei ihme, että tag team -osasto kusee. Kaikella kunnioituksella, Cade&Murdoch, London&Kendrick, Deuce&Domino jne eivät oikein riitä korvaamaan...

Näiltä nykyisiltä joukkueilta puuttuu se karisma, tiimityöskentely ja erikoisuus, mitä vuosien takaisilla jo legendaarisilla joukkueilla oli. Jokainen joukkue oli kiintynyt tiettyyn juttuun. Esimerkiksi Dudleyt olivat pöytien läheisiä ystäviä ja käyttivät trade markiaan aina kun oli mahdollista.
Hardyt turvautuivat tikkaisiin ja hurjiin/huimapäisiin spotteihin ja hardcoreen. Heillä oli myös sisua muita joukkueita vastaan. Nykyisillä Londrickeillä ja D&D'llä ei paljon erikoisuuksia löydy. Ei tarvitse mennä kuin Los Guerrerosin aikaan niin näemme jo selkeän muutoksen alas päin. Guerrerot tekivät kuukausittain erilaisia tempauksia. Varastivat pääasiassa jotakin, mutta se sai heidät näyttämään hyvältä ja näin saatiin myös kiinnostavia segmenttejä ja angleja. Kaipaan näistä syistä mennyttä aikaa myös joukkueiden puolesta.

Asia ei ole harmi kyllä läheskään niin yksinkertainen. Attituden ja sen jälkeisen ajan, josta ihasafi pääosin repi esimerkit, eivät niinkään ole verrattavissa nykypäivän Tag menoon. Mietitään kuitenkin hieman sen 2000-2003 ajan Tag divaria, ja senajan bookkausta.

Silloin Tag divari oli toki loistossaan, ja hyvinkin korkealla kortissa. Dudleyt ja Hardyt vetelivät TLC ja Ladder matseja jossain kortin toiseksi viimeisillä paikoilla, ja saivat aikaan muistettaviakin hetkiä. Silloin Tag matseja nähtiin hyvin usein, yleensä myös mestaruudesta, lisäksi feudeihin panostettiin. Kun verrataan nykypäivään, voidaan huomata että ongelma ei suinkaan ole Tag divarin tasosta, vaan ihan puhtaasta bookkauksesta. Ensinnäkin, Tag divariin ei enää panosteta läheskään niin paljon kuin silloin. Kun katsotaan esimerkiksi Tag mestaruuksien historioita, vaihtui se SD!:n puolella muunmuassa kolme kokonaisen vuoden aikana. Siitä tosin oteltiin varmaan joku viisi-kuusi kertaa. kun taas esim. 2004 vyö vaihtui kuusi kertaa, ja sitä puolustettiin lähes joka, tai jokatoisessa showssa. See a pattern?

Tag divari on kuollut kaikilta urheiluviihteen osapuolilta, hyvin harvoin nähdään enään minkäänlaisia eeppisiä mestaruusfeudeja, ja puolustukset ovat vain hyvin vapaita, eikä niinkään tarinaa tai minkäänlaista pohjaa löydy. Lisäksi Tag matsit ovat vain nykyään jotain fillereitä, jossa vastassa on mestareilla yleensä jotain random-vastustajia, jotta kehäaikaa saataisiin. Kaikki on kyse vain pushaamisen puutteesta. Lisäksi kun otetaan huomioon että ennen oli vapaampaa menoa, ja vedeltiinkin ties mitä Street fighteja ja laddereita/TLC-matseja huomattavasti useammin kuin ennen.

Kun puhutaan Tag-divarin painillisesta tasosta, en oikein ole samaa mieltä Ihasfin tai Cocan kanssa. Katsotaanpa taas kerran menneisyyteen.

Dudleyt..Aika legendaarinen tiimi kyllä, mutta eivät kehässä omistaneet niinkään muuta kuin hyvän joukkuekemian. Painitaidoiltaan keskinkertaisia. Saivat sentään kunnon pushia, ja jatkoivat yhtenä kovimpana Tagina WWE:ssä.

APA. Kaksi hossia, ja siis todellakin puhdasta hossia. Isoja powerhousetyyppisiä brawlereita, jotka taidoiltaan olivat tasoa ok.

Too Cool. Huumorijoukkue, ei voi ottaa tosissaan.

Eivät nämä mitään ihmeellisiä joukkueita olleet. Päinvastoin. Soppaan voisi lisätä vielä Billy Gunin ja Roaddoggin joukkueen, tai Hurricanen ja Roseyn. Heidät vain luotiin overeiksi, heihin panostettiin tarpeeksi. Se riittää. Tag mestaruudella oli edes jonkinlaista arvoa. Nykyään ei tällaista nähdä, vaikka meillä on käsissämme kourallinen todella laadukkaita joukkueita. Shannon Moore & Wang Yang, Murdoch & Cade, London & Kendrick, Deuce & Dominokin menee gimmickjoukkueena, Vanhat Major Brothersit, Morrison & Miz. Tuolla saataisiin kunnon bookkaamisella melkoisen hienokin tag-divari.

Nyt tuli taas mieleen aihe, josta avautua. On se nykyisen TNA'n bookkaus ja painijoiden käyttö niin arsesta!

1. Storylinet.
Mikä on nykyisten TNA'n storylinejen laita? Joko niitä ei ole, tai ne ovat suorastaan lapsellisia. (Team 3D vs. X-Division feudia lukuunottamatta.) Otetaan esimerkiksi tämä Eric Youngin ja Black Reignin sekä Rellikin minimuotoinen kuvio. Vaikka Eric Young onkin TNA'n ykkös hupihahmoihin lukeutuva mies, on tämän ''feudin'' ideana, että tämä pelkää hirviöitä? Oh Come on! Tällainen idea sopisi paremmin Pikku Kakkosesta tutun nelivuotiaan Kaapon seikkailuihin. Mikä onkaan pointtina tässä feudissa? TNA'n mukaan tuoda overiutta monstereille, jota he saavat yllin kyllin tuhoamalla vastustajansa ottelun jälkeen tai tekemällä jotakin muuta heelmäistä yhdistämällä monsteriuden näihin angleihin. Tämän feudin suurimpana virheenä on, että yleisö on nyt Ericin puolella säälistä ja hän menettää uskottavuuttaan jokaisessa iMPACTissa.

No miten on feudin laita, johon kuuluu Petey Williams ja Scott Steiner. Kumpikaan mies ei ole erikoinen kehässä. Petey pyörii kuvioissa aivan finisherinsä takia. Scott Steiner puolestaan on elänyt parhaat päivänsä painin ohella jo monta vuotta sitten. Hän ei ole vanha, mutta keskivertoa jopa alempana painitaidoiltaan ei voi pärjätä enää nelikymppisenä tai hiukan alle/päälle. Näiden miesten välille rakennettu feudi salkuista on itsessään ihan toimiva, mutta painijat on valittu aivan väärin, joka laskee feudin ja salkkujen arvoa. Myös turha pitkittäminen pitäisi jättää kokonaan pois.

2. Bookkaus.

Bookkauksessa ei ole itsessään kovin paljon vikaa, mutta mitä järkeä on laittaa esimerkiksi Hardcore otteluita vähemmän merkittäville painijoille ilman mitään pohjustusta PPV'ihin? Turhat täytematsit voitaisiin vaihtaa edes singleiksi, jottei special otteluiden arvo laske hippustakaan. Mielellänihän minä katselen esimerkiksi Ultimate X'ää X-divisioonalaisten välillä, mutta pitäisi jonkinmoniset hälytyskellot soida, jollei sille ole muuta pohjustusta kuin hypetys ottelua kohtaan paria showta ennen itse PPV'tä.

Myös sekaantumiset kusevat pahasti. TNA uskoo kansan villiintyvän täysin, kun hyvä Main Event ottelu mestaruudesta kustaan turhalla sekaantumisela, joka aiheuttaa ottelun päättymisen. Tämä ei aiheuta muuta kuin kiehumista raivosta. Todella hyvänä esimerkkinä Kurt Angle vs. Sting.

3. Painijoiden käyttö.
Kurt Angle, Eric Young, James Storm, Kevin Nash, Shark Boy, Tomko, AJ Styles... Kuinka monet painijat TNA on onnistunut kusemaan täydellisesti? Todella monen. Näissä jokaisissa painijoissa on todella hyvää ainesta viihdyttäviksi showpainijoiksi, mutta TNA päättääkin tehdä heistä enemmän jopa showtanssijoita!

Kurt Angle:
Anglen imagoon ei yksinkertaisesti sovi mukahauska huumorihahmo, pelkurimestari. Ei yksin kertaisesti! Hän on tehty juuri sellaiseen rooliin, jossa WWE häntä piti - Luovuttamaton painikone, joka ei peräänny taistelusta. Asema, jossa hän oli Brock Lesnaria vastassa oli myös hyvä hänelle. Myös underdogin (Rey Mysterio) kumppanina hän toimi hyvin. Pelasti ystävänsä aina tarpeen tullen aiheuttaen samalla todella kovan facepopit.
Nykyinen asema on suuri pelle, joka perääntyy tilanteesta kuin tilanteesta. Ei hyvä! Anglen painitaidotkaan eivät pääse niin hyvin esille tässä gimmickissä.

Eric Young:
Eric Youngin lapsellinen gimmick toimii paljon paremmin kuin Eugenen. Hän ei vain ole niin jälkeenjäänyt, mutta samaa periaatetta molemmat noudattavat.
Tämä mies oli vielä muutama kuukausi sitten suosikkilistallani. Hän kuitenkin vajonnut koko ajan alaspäin. Typerät anglet ja juonikuviot ovat saattaneet hänet aivan pelleksi, kuten monen muunkin. Hyvää hänessä on, että Young esittää hänelle annetun roolin juuri niinkuin pitääkin. Kukaan näistä painijoista ei ole itse syyllinen asemaansa, vaan TNA.

James Storm:
Tämä mies on puhdasta kultaa. Ainakin minun makuuni. Miehen gimmickistä ei´ole muuta sanottavaa kuin, että se on mahtava ja hyvä ettei TNA ole ainakaan vielä päässyt sitä tuhoamaan.
Tämän miehen arvostelun olisi voinut laittaa bookkaus puolelle, sillä herralla olisi taitoja vaikka mihin. Gimmick toimii, painitaidot ovat todella hyvät (edelleenkin minun makuuni) ja hän on uskottava. Ainoastaan hänet on bookattu lähiaikoina täytteeksi tag otteluihin Robert Rooden pariksi. Yleensähän Roode vie kaiken huomion Stormin paistatellessa valopilkkuna vain hetkiä. Kehävuorotkin ovat hänen puolellaan lyhyitä, joka ei palvele yhtään ketään.

Aineksia olisi, mutta ei kun ei. Sama asia monella muullakin, kuten Christopher Danielsilla, Senshillä (mahdollisuus tärvättiin), Jeff Jarretilla, Sonjay Duttilla ja monella muulla.

Kevin Nash:
Hänenkin parhaat päivänsä on jo nähty, mutta sekin on todistettu, että Nash pystyy vielä hyviinkin otteluihin. Vaan missä on otteluaika. Ymmärrän, ettei noinkaan vanha ihminen jaksa alituiseen otella, mutta edes kerran kolmessa viikossa ei pitäisi olla liikaa pyydetty vai?

Shark Boy:
Shark Boy 24:7? Mistä hemmetistä tämä Austinin matkintakin on putkahtanut käsikirjoittajien päähän? Itseäni ei ollenkaan haitta Shark Boyn push, vaan se, että hänestä tehdään jo typerän gimmickin alaisena vielä typerämpi. ''What?'' Tarkoitan sitä, että vaikka TNA kuinka piikittelisi WWE'lle, ei se todellakaan tule saamaan WWE'n katsojalukuja tällaisella pelillä... Shark Boyn väärinkäyttö alkoi heti kun hänet pilkottiin useaan kertaan peräkkäin.

Tomko:
Todella hyvin kehittynyt mies. Ei voi muuta kuin pitää. Ainoana miinuksena on tämä pushin pilaaminen ''heel-turnilla''. Olen sanaton hänen suhteensa.

AJ Styles:
Styles on kustu niin pahasti kuin voi painijan kusta. Naurunalaiseksi tuotto ei tuo hänestä parempaa. Liittyminen Angle's Alianceen ja prinssiksi muuntautuminen oli typerin veto mitä olen ikinä nähnyt. AJ oli sentään joskus uskottava ja loistava painija, jossa oli mestarien kriteerejä. Nykyisin hän kuopii pohjamutia uskottavuudellaan.

EI NÄIN TNA!!!!!

Olen aika pitkälti Cocan kanssa samaa mieltä. Viime torstain iMPACTin katsoin aika paljon kelaillen. Ja tunsin lähinnä myötähäpeää James Stormin puolesta, kun hän ei "uskaltanut" kiivetä tikkaita ylös hakemaan mestaruutta.

"Coca" kirjoitti:
Kevin Nash:
Hänenkin parhaat päivänsä on jo nähty, mutta sekin on todistettu, että Nash pystyy vielä hyviinkin otteluihin. Vaan missä on otteluaika. Ymmärrän, ettei noinkaan vanha ihminen jaksa alituiseen otella, mutta edes kerran kolmessa viikossa ei pitäisi olla liikaa pyydetty vai?

Nash, who has gone through 13 knee surgeries, says he is constant pain, especially in his neck: "I actually have a couple of bulged discs now," he told the paper. "It's actually trying to fuse itself. It's 24-7. The pain is almost unbearable."

Nash, who is under contract to TNA until September 2009, discusses Congress looking into pro wrestling related to steroids: "Congress is coming down on us right now hard with the steroid stuff," Nash said. "There's still going to be collateral damage from my era of guys. We'll all lose years off our lives."

Nash also talks about his future plans after wrestling, and that he would like to branch outside of wrestling so he can save his body to spend time with his kids.

Rajah.com

"Coca" kirjoitti:
Anglen imagoon ei yksinkertaisesti sovi mukahauska huumorihahmo, pelkurimestari. Ei yksin kertaisesti! Hän on tehty juuri sellaiseen rooliin, jossa WWE häntä piti - Luovuttamaton painikone, joka ei peräänny taistelusta.

Minä pidin varsin paljon Anglen WWE-aikojen hauskasta pelkurista, itse asiassa jopa enemmän kuin siitä "luovuttamattomasta painikoneesta". Anglella on niin paljon komediataitoja että on sääli jos ne menevät hukkaan yksiulotteisessa gimmickissa.

Tietysti en ole nähnyt mitä Anglelle on TNA:ssa tehty mutta hyvin vahva väittämäsi ei kuitenkaan ole täysin kestävä.

Tietenkin komedia voidaan sekoittaa takahuoneisiin ja muihin promoihin, kunhan se vain pysyy tietyissä rajoissa. Luovuttamaton olympiamitalisti sentään näytti kykynsä kehässä. Toki TNA'nkin omistama Angle on edelleen taitava kehässä, josta ei pääse yli eikä ympäri, mutta gimmick pilaa sen olennaisimman, joka Kurtissa on. Suurin osa siitä mahtavasta kehäkarismasta jää eittämättä pois huumoriangleja rakennellessa.
Juuri TNA'han saapunut Angle oli hyvä esimerkki siitä, että näitäkin taitoja voi yhdistellä ilman ongelmia. Hänen WWE gimmickinsä oli toiminnassa vielä silloin, mutta aina satunnaisesti hänellä oli myös näitä niin sanottuja backstage sekoiluja.

"Coca" kirjoitti:
Tietenkin komedia voidaan sekoittaa takahuoneisiin ja muihin promoihin, kunhan se vain pysyy tietyissä rajoissa. Luovuttamaton olympiamitalisti sentään näytti kykynsä kehässä. Toki TNA'nkin omistama Angle on edelleen taitava kehässä, josta ei pääse yli eikä ympäri, mutta gimmick pilaa sen olennaisimman, joka Kurtissa on. Suurin osa siitä mahtavasta kehäkarismasta jää eittämättä pois huumoriangleja rakennellessa.
Juuri TNA'han saapunut Angle oli hyvä esimerkki siitä, että näitäkin taitoja voi yhdistellä ilman ongelmia. Hänen WWE gimmickinsä oli toiminnassa vielä silloin, mutta aina satunnaisesti hänellä oli myös näitä niin sanottuja backstage sekoiluja.

Pahinta tässä on, että huhujen mukaan Kurtti kirjoittaa itse omat storylinensa. Angle tulee minulle aina olemaan se #1 nuoratun neliön/kuusikulmaisen kehän sisällä, mutta... niin mitäpä tähän nyt sanoisi.

Itse pohdin tässä juuri henkilöä, joka loistaa indyissä aivan tuhottoman kirkkaasti, mutta miten on miehen TNA'n laita? Puhun nyt kehätaituri Christopher Danielsista, joka on vakuuttanut minut taidoillaan useamman kerran.
Vaikka materiaalini Danielsin näyttäytymisestä japanissa ja useimmissa pikkufedeissä on hyvin vähäistä, tiedän Danielsin nykyisen TNA paikan olevan todella väärin hänen taitoihinsa nähden. Miten oli tilanne muutama vuosi sitten, kun TNA ei ottanutkaan hoiviinsa WWE'n vanhoja painiurallaan jo kerran tai pari epäonnistuneita heeboja, vaan uskoi nousevansa korkealle tasolle fanien silmissä hommaamalla rosteriinsa miehiä indyjen puolelta.
Tällöin Christopher Daniels oli arvostuksessa ja ulottui uskomattomiin otteluihin niin yksin, kuin myös XXX'n kanssa. Nykyisin näitä otteluita ei nähdä, sillä komediahahmoilla tuskin nähdäänkään klassikko-otteluita. Curry Man on omasta mielestäni epäonnistunut gimmick sanoivat muut mitä sanoivat. Itse haluaisin tämän mahtavan pahan papin takaisin iMPACTeihin tuomaan väriä itsenään Danielsina.

"Coca" kirjoitti:
Vaikka materiaalini Danielsin näyttäytymisestä japanissa ja useimmissa pikkufedeissä on hyvin vähäistä

Curry Man on omasta mielestäni epäonnistunut gimmick sanoivat muut mitä sanoivat.

Lainasin tuosta pari kohtaa, koska niillä on selvä yhteys toisiinsa. Toisin kuin monet luulevat, Curry Man ei ole mikään TNA:n keksintö vaan gimmick, minkä avulla Daniels nousi tähdeksi aikoinaan Japanissa. Ilman Curry Mania, ei olisi myöskään Christopher Danielsia, eikä Fallen Angelia, joten ei sitä kovin epäonnistuneena voi pitää. Voi olla, ettei tuo gimmick pure kaikkiin, mutta ihan hyvää vaihtelua se on kuluneeseen pappi-hahmoon, mitä jenkeille on syötetty jo usean vuoden ajan.

Mr.America. Juonikuvio oli ehkä kaikella tapaa vähän tyhmänpuoleinen, mutta kyllä siinä oli hyviäkin hetkiä ja angleja. Oikealla rakentelulla siitä olisi saatu todella mielenkiintoinen. Loppujenlopuksi kaikki vaan päättyikin Hulkin hyvin noloon lähtöön ja juonikuvio vain pyyhkäistiin pois, eikä WWE oikeastaan tunnusta tätä juonikuviota missään.

Miettikääpäs, jos kaikki olisikin jatkunut sen 6 miehen joukkueottelun, jossa Big Show siis voitti Hoganin, jota kuinkin näin: Vengeance-PPV'ssä Hogan kohtaa Big Shown one-one, ja saa jopa body slammattua tämän, kun Vince ilmestyy pilaamaan koko jutun, ja pamauttaa Mr.Americaa tuolilla kalloon. Big Show voittaa. Mr.America käytännössä tuhotaan ottelun jälkeen sellaiseen kuntoon, että tämä ei voisi puolustautua maskin repimiseltä mitenkään. Vince on kuitenkin suuruuden hulluudessaan seonnut, ja kertoo, että hänellä on Mr.Americalle pahempi suunnitelma.

Smackdownissa Vince kertoo, että aikoo tehdä SummerSlammiin ottelun, Mr.America vs Mr.McMahon, "uusintaottelu Wrestlemanian street fightista", ja mikäli Mr.America häviää, tämä joutuu riisumaan naamionsa. Samassa Mr.America ilmestyy salaisesta paikasta titantronille, ja selittää, että hänen ja Shown antama beating ei tuntunut oikeastaan missään, ja että "24 tuumaisilla patriooteilla sekin jätti kuitenkin nousi ilmaan ja putosi kovaa alas". Mr.America kysyy myös, että mitä Vince aikoo laittaa likoon tuohon otteluun. Vince ei suostu pistämään mitään likoon, mutta hetken mietittyään lupaakin, että jos Hog... siis Mr.America selviää, Hulk Hogan kutsutaan takaisin WWE'hen. Mr.America hyväksyy.

Seuraavan parin viikon aikana nähtäisiin mm. kuinka Mr.America ja Zach Gowen ottelevat tag teamina Vinceä ja Big Showta vastaan. Mr.America hoitaisi Vincen ihan ulos, ja auttaisi Gowenia saamaan tästä selätys, Vengeancesta hyvityksenä.

SummerSlammissa sitten Mr.America ja Vince ottelisivat street fightinsa, joka päättyisi loppujenlopuksi Mr.American voittoon. Mr.America lupaa seuraavassa Smackdownissa tuoda Hulk Hoganin paikalle, ja niin tämä tekeekin, riisumalla naamionsa. Samassa Vincen musiikki pärähtää, ja tämä muistuttaa, että ei ole missään vaiheessa kumonnut sääntöä, että jos Mr.American voidaan todistaa olevan Hulk Hogan, molempien sopimukset raukeavat. Ja eikun Hulkster ulos jokusiksi kuukausiksi.

Hulk olisi sitten voinut palata joskus vuoden vaihteen jälkeen ihan uusiin kuvioihin.