Foorumiarkisto

Useat foorumimme käyttäjät ovat edellisen listan loputtua pyydelleet toisiaan mukaan osallistumaan seuraavaan listaan ja ajatusta ei tyrmätty miltään kantilta. Viime kertaisessa urakassa mukana ei ollut kovinkaan montaa henkilöä postailemassa mielipiteitään eri painijoista ja heidän sijoituksistaan, mutta nyt siis toivoisin, että kokoon saataisiin paljon enemmän eri kantilta painia seuraavia persoonoita, jotka sitten mielensä mukaan laittaisivat painijoita eri aikakausilta, eri promootioista ja eri painityyleiltä. Alustavasti mukaanlähteneitä olisi tähän mennessä ainakin minun lisäkseni Supa, frebix, Sandz, Machete ja SOS. Mikäli itse koet mahdolliseksi lisätä nimesi edellisten joukkoon tämän threadin nähtyäsi, älä suotta ujostele vaan ilmoittele ketjuun mahdollisesta liittymisestäsi.

Itse varsinaisia rajauksia en millään halua lisätä tähän, sillä omasta mielestäni on mahtava lukea entisaikojen painijoista ja staffeista niin nykyajan WWE'n kommeltajiin kuin myös indytähtiin. Sen verran kuitenkin sanoisin, että te, ketkä mahdollisesti mukaan uskoudutte, niin perustelkaa mielipiteenne mahdollisimman hyvin ja vetäkää homma mielenkiinnolla ja hyvän mielikuvituksen avulla kunnialla loppuun saakka. Ei se vähän alle viikosta ole paljoa pois jos kirjaat alle kymmenen painijaa perusteluineen vapaapainifoorumille.

Kommentteja sekä parannusideoita siis otetaan vastaan nyt... Itse listaa alkaisin itse mieluusti kirjaamaan jopa kuluvan viikon aikana!

Olen myös innokas aloittamaan milloin vain se kaikille projektin sisäisille henkilöille sopii, lista ollut valmis jo aikoja. On kuitenkin hyvä että tässä sai ajateltua, on nimittäin tultu listaa aina välillä ajateltua, ja sijoitukset ovat melko radikaalistikkin muuttuneet. Jokainen minut tunteva tietää kuitenkin varmoja tärppejä.

Itse sanon sanasen omasta listastani pari asiaa ennen kuin edes aloitetaan. Olen ottanut mukaan vain painijoita, koska pidän tätä listaa "Top-100 Painijat" listana, enkä niinkään vapaapainillisten vaikuttajien listana. Ei kuitenkaan haittaa vaikka muilla non-wrestlereitä olisikin. Olen pitänyt myös tag-teamit erossa. Pari joukkuetta on kyllä siroiteltu sinne tänne, mutta jokainen painija edustaa kuitenkin itseään. Listauksen loppupäässä (n. parikymmentä ensimmäistä) ovat tietysti vähän vähemmän harkitumpia sijoituksia, ja oli vaikeaa heittää viimeisille kymmenille sijoille painijoita jotka mielestäni sen ansaitsevat. Kuitenkin taso kovenee koko ajan, ja sanotaanko että viimeistään 60 parhaan kohdalla ei virheitä tai harkitsemattomia tekoja ole sattunut, ja sijoitukset ovat tarkempia. Kyllähän te tiedätte. Tuotti uskomatonta vaivaa keksiä painijoita kymmenien viimeisien joukkoon, kun samalla tasolla on niin paljon painijoita. Noh, nyt kävi näin.

Tiedätte tyylini, älkää siis odotelko mitään indyuikkari #456 hyppypapuja listalle, mutta arvostaisin jos jätettäisiin ne wannabe-smark väitökset lukemisen jälkeisille ajoille. Katsotaan sitten miten olen onnistunut.

Muiltakin vielä spekulaatiota aloitusajankohdasta voisi toivoa, plus mahdollisista mukaantulijoista. Ovatko listat valmiina? Olisi tyhmää jos vain minä ja Coca aloittaisimme nimittäin lähiaikoina, kun muut tulisivat perässä..

Voisihan sitä heittää mukaan oman näkemyksen sieltä lievästi eri kantilta. Ei pitäisi tulla ongelmia jollei tahtia kiihdytetä viime listauksesta liikaa.

SOS ilmoitauttuu ulos projektista ainakin näillä näkymin. En vain voi kuvitella tekeväni listaa vähillä indy-nimelli. Haluan mieluummin tehdä kunnollisen listauksen myöhemmin, jossa olen tutustunut pienempiin indyihin.

Innolla kuitenkin odotellaan muiden listauksia, joten projekti käyntiin vaan!

Voithan tehdä ihan menevän listauksen silti pelkällä WWE pohjallakin. Onhan maailman menestyksekkäimmällä promootiolla ollut yhden jos toisen väristä ja taitoista painijaa kun aletaan historiaa taaksepäin katselemaan. Tietystikään en voi päättää tilannetta puolestasi, mutta suosittelisin ihan vain listan hengissä pysymisen takia!

Voisin näkevän itseni edes yrittävän tehdä tällaista listaa, mutta vain WWE:n painijoilla, sillä seuraan hyvin harvoin muita promootioita. Voisi kyllä olla hyvinkin mahdollista, jos jokin indy-painija tai muu vastaava löytyisi joukosta. Katsotaanpa sitä sitten.

Olen vääntänyt tuota listaa kokonaisen viikon ajan ja sain sen nyt viimein valmiiksi. Viimeiset päivät ovat olleet aikamoista tuskaa, koska en tahtonut hyväksyä ainuttakaan listaa, jonka tein. Vaiva kuitenkin palkittiin ja sain viimein sellaisen listan, jonka kehtaisisin julkaista.

Kerron Supan tapaan hieman listastani. Top 30 -lista, jonka pidin joskus aikoja sitten blogissani, oli melko nopeasti tehty ja painitietämykseni oli silloin vielä melko suppea. Listaan pääsi sellaisia painijoita, joita sinne ei olisi kuulunut ja monta hyvää jäi ulkopuolelle. Joten sopii odottaa, että nykyisessä listassani sijoitukset ovat muuttuneet melkoisesti. Listassani on näillä näkymin pelkkiä painijoita, vaikka muutama sellainen kaveri löytyy, jotka toimivat enemmän managereina kuin painijoina. Tag teameja on myöskin turha odottaa. Lisäsin listaani sitten vielä tusina naisia, koska en jaksa tehdä erillistä listausta naisista, joten tälläinen järjestely tällä kertaa.

Olisin itse ainakin pikkuhiljaa valmis aloittelemaan.

Muut saavat tulla perästä, mutta hinkuni avata tämä lista on niin kova, että on pakko alkaa latelemaan nimiä ja perusteluita toisensa jälkeen. Perustan oman listani lähinnä painitaitojen ''markittamiseen'', mutta myös gimmickillä ja muilla pikkuseikoilla on huomattavasti merkitystä. Haluan myös pyytää anteeksi kaikilta Stan Hansenin ja Dusty Rhodesin kaltaisilta painijoilta, joilta en valitettavasti ole tarpeeksi materiaalia nähnyt. Myös osa CHIKARA’n painijoista on valitettavasti vielä liian pimennossa paikalleen tälle listalle.


Muut saavat tulla perästä, mutta hinkuni avata tämä lista on niin kova, että on pakko alkaa latelemaan nimiä ja perusteluita toisensa jälkeen. Perustan oman listani lähinnä painitaitojen ''markittamiseen'', mutta myös gimmickillä ja muilla pikkuseikoilla on huomattavasti merkitystä. Haluan myös pyytää antekksi kaikilta Stan Hansenin ja Dusty Rhodesin kaltaisilta painijoilta, joilta en valitettavasti ole tarpeeksi materiaalia nähnyt. Myös osa CHIKARA’n painijoista on valitettavasti vielä liian pimennossa paikalleen tälle listalle.





100. D-Von Dudley / Brother Devon
Elikkä ensimmäisenä listalleni rankkasin miehen, joka loistaa tunnetuimmin joukkueen, nimeltä Dudley Boyz tai Team 3D’n kakkoshahmona. En miehestä mitenkään ylipaljon pidä, mutta onhan D-Von luonut meille kaikille monia muistettavia hetkiä ’’veljensä’’ rinnalla tai ’’veli’’ rinnallaan. Aikoinaan kun näin Brother Devonia ensimmäisiä kertoja, huomasin tämän jäävän selvästi joukkuetoverinsa varjoon, mutta pääsi silti hyvin esille tuomalla pöytiä ja suorittamalla aina välillä jopa suuria kohahduksia aiheuttavia spotteja tai muitakin suorituksia, kuten iskuja pöytien läpi, upeita brawlaushetkiä tag team painin parissa kehän ulkopuolella ja ihan vain perus kehätyöskentely.

Tämän sijoituksen tein siis ainoastaan WWE’n, sekä TNA’n D-Vonin perusteella, sillä valitettavasti en ole ECW’ssä työskennellyttä miestä ainakaan liikaa nähnyt. Toki olen joitakin loistavia promoja, sekä yksittäisiä keskiverto-otteluita nähnyt, mutta ei niillä oikein pitkälle pääse.





99. Raven
Ravenin sijoittaminen näinkin alas saattaa monista tuntua jopa todella oudolta ja masentavalta, niin mahtavalta kun mies näyttikin erikoisissa lookeissaan, sekä gimmickeissään, mutta miehen (toki loistelias) ottelutyyli, joka ei ole niin suuresti mieleeni, sai minut asettamaan tämän miehen nykyiselle paikalleen.
Raveniin olen pääasiassa tutustunut siellä 2000-luvun alkupuolella, jolloin mies oli WWF’n leivissä ja havitteli mestaruuksia kuten Hardcore title (hän kantoikin sitä kunniakkaasti yhteensä 27 kertaa!). Pitkä letti, paikoin nahkatakki, synkkä entrance, merkillinen ja monimutkainen kehätyöskentely, Raven Effect… Kaikki mieleeni omalla tavallaan.





98. Kaz
Lennokas ja urallaan lujaa etenevä mies. Hän alkoi saada tässä vähän aikaa sitten TNA’ssa kovaa ja ansioikasta pushia, joka sai hänet näyttämään silmissäni jotenkin liian pieneltä esimerkiksi TNA’n mestaruusotteluun korvaamaan vaikkapa Kurt Anglen tai Samoa Joen, mutta epäilyistäni huolimatta kattoi ottelun meneväksi ja hyvin katseltavaksi taistoksi. Ei siis ole mitään syytä epäillä tämän miehen kykyjä ja jos ette usko, voitte minun puolestani katsoa vaikka hänen koko ottelutuotantonsa ja tulla sitten puhumaan uudelleen.





97. James Storm
James Storm on selvästikin se Beer Moneyn, sekä America’s Most Wantedin parempi puolisko, niin uskottavuudeltaan ja gimmickiltään kuin myös kehätaidoiltaan. Harmi vain, että TNA nostaa mielummin Robert Rooden hänen edelleen, vaikka sijoitukset kuuluisivat olla aivan toisin päin. Storm todellakin on melkoinen pakkaus painin viihdyttävyyttä ajatellen, sillä kaljan kittaamisella tuon kaltaisella heel-gimmickillä voi hyötyä todella monella tapaa ja kun pulloa ottelussa sitten käytetään, hoitaa Storm sen tyylillä loppuun asti. Stormin tyylisillä lajin edustajilla voi olla vielä tulevaisuus WWE’nkin Main Eventissä joskus hamaassa tulevaisuudessa, jos motiivit ja uskollisuus lajia kohtaan pysyvät ennallaan, eikä kusi nouse turhia päähän ja aiheuta hässäkkiä takahuoneissa.





96. Jay Lethal
‘’Täysi ripoff Randy Savagesta’’, eikö mitään eroa huomata Savagen ja Lethalin välillä? Ensinnäkään mies tuskin voi itse mitään gimmickilleen ja minusta on vain hyvä, että tällaistakin legendaarista gimmickiä pienillä muutoksilla herätellään myös kymmenisen vuoden päästä, kun Savagekin oli vielä täysin voimissaan. Lethalille tämä gimmick on kuin nenä useimpien ihmisten päähän (rasistinen viittaus Michael Jacksoniin) ja kaveri hoitaa sen vielä uskottoman hyvin.

Nyt, että gimmickistä päästään eteenpäin, tulevat vastaan Jayn indytyyppiset perus nopeaa painia noudattavat iskut ja sulava liikehdintä luovat hyvän kombinaation sopivana miehen gimmickillekin. Ei ole vielä tähän asti tullut otteluita, joka ei olisi Black Machismon osalta enemmän kuin viihdyttävää.





95. Abyss
Abyss on kaveri, jota ei voi omassa roolissaan kuin kehua. Mies suorastaan loistaa brawler-tyylillä ja näin ollen toimiikin parhaiten hardcore otteluissa, jossa kaikki on sallittua. Ehkä juuri tämä extreme-tyyli saa Abyssin monsterihahmon entistä kiinnostavammaksi, sillä rikkoutunut lasi, nastat ja joskus jopa piikkilanka saavat ottelun tuntumaan todella brutaalilta ja nostaa monsterimaisuutta kahdesti enemmän esille. Karsimaakin mies puhkuaa omalla tavallaan, joka ei välttämättä paista ulospäin samalla tavalla kuin esimerkiksi Steve Austinin tai Chris Jerichon vastaava, vaan maski ikään kuin kätkee miehen todellisen minänsä ja sisäisen karismansa alleen.

Itse Abyssin sijoittaminen tälle listalle oli todella vaikeaa. Todella useat painijat ovat juuri kiikun kaakun Abyssin tasolla, mutta en pysty tarkalleen arvioimaan esimerkiksi juuri edellämainitun ja vaikkapa Gregory Helmsin taitoja silmissäni, joten näin parhaaksi jättää tämän monsterin suhtellisen alhaiselle sijalle.





94. Booker T / King Booker
Hmm… King Booker on asia, johon aivan ensimmäiseksi haluan puuttua, sillä tuon hetkinen tunnari ja jokaviikkoinen käyttäminen Batistaa ja Lashleytä vastaan sai Bookerin näyttämään todella tylsältä ja epämukavalta hahmolta, mutta oikeanlaisella buukkauksella ja erilaisella entrance teemalla miehestä olisi saatu todella viihdyttävä hahmo, jota vihata muissakin merkeissä kuin markkien keskuudessa Batistan ja Lashleyn tätä heitellessä.
Tämä Booker T’n WWE-gimmick oli loistava niin heelinä kuin facenakin, sillä hiukan ylimielisestä breikkaajasta saa kehiteltyä vaikka mitä. Ottelutyylistä takahuoneisiin ja päinvastoin. Kaikki oli täydellistä juuri tälle miehelle!





93. Psichosis
WWE’n ulkopuolinen Psichosis on muulta kuin ottelutyyliltään minulle täysi mysteeri, sillä muutaman ottelun NWA’n netti-tv’stä häneltä nähnyt ja muutamia yksittäisiä otteita Meksikon puolelta, mutta kaikki muu jääkin sitten näiden taitojen pimentoon.
Psichosisin kehäkarisma perustuu juuri siihen otteluiden nopeatempoisuuteen, jossa ei karismalle jää oikein varaa kukoistaa. En nyt tietenkään olisi väittämässä, että kaikki submission liikkeillä hidastetut lucha-ottelut olisivat hyvinkin nopeatempoisia, vaan puhun nyt pääasiassa juuri Psichosisin liikkeiden vauhdista ja lennokkuudesta, joka on se tyyli, joka kolahtaa minuun kaikista parhaiten.




92. John Cena
Suuri kiistan-alainen hahmo, josta pitää tai sitten ei. Oma reaktioni miestä kohtaan eivät ole niin sen enempää negatiiviset kuin positiivisetkään, sillä paikoin Cenan mikkityöskentely ja erilaiset segmentit tuovat hymyn kasvoilleni ja saavat minut odottamaan hänen tulevia ottelitaan kehässä, mutta sitten on se toinen puoli, joka ei kestä Cenaa sitten yhtään. Lähestulkoon pelkästään Main Eventissä kökkäilevä rapparin ja katutappelijan sekoitus ei sadepäivisin iske halutulla tavalla, promosi mies kuinka hyvin sitten pystyikään.
Liikearsenaalista on turha valittaa yhtään, sillä sekin on saanut vuoden sisään useanlaista täydennystä ja tässä ihan lähiaikoina lyöttäytyi Cena yhteen Cryme Tyme-joukkueen kanssa, joka on minusta todella hyvää ja virkistävää vaihtelua sille iän ikuiselle todella puhki kulutetulle mestari-Cenalle. Melko semihenkilö, mutta mahtui silti hyvinkin listalle. =)





91. Scott Steiner
Massiivinen mies kertakaikkiaan. Lihakset niin täyteen pumpattu kuin lihakset voi vain täyteen pumpata, mutta tulkaa vielä väittämään, että näiden lihasten avulla ei olisi Scott vetänyt hyviä otteluita veljensä ohella esimerkiksi WCW’ssä kun hänen voimansa olivat vielä kukassaan. Juuri tämä Steiner Bros’ien aikainen (ja myös paljon ennen WCW’nkin loppupuolen Steineriä) oli se lihaskimppu, joka iski yleisöön kaikista kuumiten. Upeat liikkeet ja sen aikainen kunto takasivat vähintään keskinkertaista menoa ja jännistystä. Mitenkään kummemmin en Steineriä ole koskaan markannut, mutta kyllähän häneen tutustui ihan mielelläänkin botchailuista huolimatta ensimmäistä kertaa 2000-luvun alussa.

Kyllä tämän listan voisi tästä laittaa itsekkin käyntiin..Kunhan muutkin nyt kiireessä pääsisivät mukaan.

100. The Honky Tonk Man.
Lista pääsee käyntiin yhdellä viihdyttäjällä, jonka kaikkien kriteerien mukaan pitäisi olla korkeammalla. Se ei kuitenkaan onnistu. Honky oli painijana melkoisen huumorimielessä katsottava, enkä varmaan ikinä ottanut miestä tosissaan, johtuneeko sijoitus sitten siitä. Kuitenkin, hänen esiintymisensä, ja laulunsa tietty, toivat hymyn suupielille, ja se kaiketi riittää tähän valintaan hyvin. Karismaa löytyi aika rutosti, ja ehkä vähän wrestlecrapiltakin aluksi haissut gimmick myöskin. Painitaidoiltaan mielestäni sillä keskitasoa häilyvällä rajalla, ei mitään huonoa, mutta tarvitsi hyvän vastustajan hyvään otteluun.

Tutustuin Honkyyn varmaankin eka kerran Royal Rumble 2001:ssä, jossa mies muistaakseni veti aika hienon yllätysesiintymisen. Hieno muisto. Vamaankin suurimpana ongelmana Honkyn nousemattomuudelle on keskinkertaisuus kehässä, sekä se etten ole mieheltä niin paljoa otteita nähnyt.

99.Christian Cage
Jo toinen enemmän huumoriarvossa pitämäni painija. Ei kyllä pidemmälle uskalla päästääkkään. Kuitenkin Honkyn tapauksesta poikkeavana, osaan ottaa myös muutamissa tapauksissa Cagen vakavasti.Onhan miehellä muutamia ihan kivoja otteluita alla, mutta parin-kolmen kuukauden TNA-katselullani ei paljoa pohjaa asiaan saanut. Joten on pakko katsoa myös enemmän WWE-aikoihin. Siellä Christianilla oli pari hienoa hetkeä, mutta harmi vain että näiden parin huippuhetken ympärille kerääntyi yli viisi vuotta keskinkertaista uraa. Painitaitoja ja karismaa on ihan mukavasti, mutta kuten sanoin, toimii edelleen parhaiten vain huumorihahmona.

98. Kevin Nash
Öh..Joo. Tietysti Kevin Nashan ei osaa painia, älkää pelästykö että sellaista väittäisin. Asia menee vähän toiseen laitaan. Kyse on markittamisesta. Nahs on Scott Hallin ohella vapaapainissa merkitys sanalle "Cool"(jossa Scott Hall on ilmiselvästikkin parempi tietty). Tykkäsin katsoa Nashia sinä tylynä Shawn Michaelsin henkivartijana, tai vaikkapa nWo keulahahmona. Tiedän että miehellä ei ole hyvää vaikutusta bookkauspiireissä, ja mies on osasyy WCW:n kaatumisiin, mutta silti. Varmaankin juuret koko tähän juttuun löytävät tiensä vuoden 2004 feudiin Kevin Nash vs. Triple H, joka oli siihen aikoihin ensimmäisiä vapaapainifeudeja jonka näin, ja sehän vakuutti minut. Uniikkia karismaa, ja taas kumman toistavasti, on paras huumorihahmona. Melko alitajuisesti olen tainnut näitä huumorihemmoja heittää loppupäähän.

97. Raven
Raven on vähän kyseenalainen hahmo. Pidin miehestä jonkin verran ECW-aikoina, WWE-aikoina en ole häntä pahemmin katsonut, ja Tna aikoina aiheutti hän läski-emo-gootti-kultti hahmollaan pikaista pikakelausta. Okei, olihan Raven aina vähän cultti/gootti -henkinen, mutta silti, ihan oikeasti. TNA-ajat ovat hirveää katsottavaa. Tommy Dreameria vastaan käyty feudi oli aika viihdyttävä, joka varmaan on yksi syy miehen valintaan tähän koko listaan. Ei todellakaan ole ikinä ollut suosikkini, mutta pidän miehen promoamisesta yllättävän paljon. Raven saa minut vakuuttuneeksi puheellaan, ja osaa välillä olla melko ahdistavakin, ainakin se nauru. Painitaidoilta ei löydy mitään mainittavaa, brawliin painottuvaa tappelua, ei mitään muuta. EIkä sitäkään edes hyvällä tasolla. Kyllä miehen otteluita silti katsoi, ainakin kiinnostavan vastustajan kanssa.

Ainiin Coca, Hardcore mestaruuksien kantamismäärä on yhtä merkityksellistä kuin Mr. Kennedyn pitäminen rosterissa. HC-titlen kun pystyi ottamaan ja häviämään sen 27 kertaa vaikka yhdessä illassa. Ainiin, Sandmanin ristiinaulitseminen <3

96. Tommy Dreamer
Tämä ja Ravenin sijoitus olisi voinut olla kuinka päin tahansa, mutta nyt valitsin näin. Miksikö? Koska näen Dreamerin yksinkertaisesti kiinnostavampana. Miehellä oli rakkautta tätä alaa kohtaan ja asennetta enemmän kuin melkein kellään vapaapainin parissa(Terry Funk ja Mick Foley vähintäänkin poikkeuksina). Dreamerin tyyli on aina ollut todella karu, mutta se varmasti tekikin miehestä sen roskapainipromootion tähden. Harmi vain että Tommylta puuttuu lähes täysin kunnollinen karisma, sekä kyky liikkua eteenpäin. Mies elää vieläkin ECW-utopiassaan, eikä näin pysty muokkaamaan itseään paremmin nykypainin maailmaan. Mies on yhä roskabrawlaaja, josta ollaan pudotettu roska -stipulaatio. Mitä siitä jää? keskinkertainen brawlaaja.

95. The Rock
Hah. Pidemmälle mies ei kuunaan varmastikkaan pääse. Sori vaan, mutta en vieläkään niele perusteluitanne. The Rock on kehässä keskinkertainen, naurettava yli-teatraalinen liikkeiden myyjä, ja psykologialtaankin alle hyvän tason. Se ei ole kehäpsykologiaa, että osaa nostaa kulmakarvaa ja huudattaa yleisöä kolmella eri iskulauseella sekä huumoripromoilla. The Rock tarvitsee hyvään otteluun hyvän vastustajan, piste. Mies pääsi lähes suoraan huipulle perhe-suhteilla, ja epäilen josko mies olisi näin suuri ilman niitä. Sähköisyydestä ja Karismasta johtuen en kuitenkaan millään voinut jättää miestä pois listalta. On sille joskus tullut naurettua.

94. Cm Punk
Punk on juuri niitä painijoita, joiden arvostusta ymmärrän, mutta joista en itse läheskään niin paljoa pidä. Olen pari-kolme ottelua Punkilta nähnyt ennen miehen WWE-uraa, ja olivathan ne hyviä. Kuitenkaan eivät ne saaneet minua juurikaan markittamaan Punkkia sen enempää. Olkoot viiden tähen otteluita, ei Punk siltikään jäänyt sellaiseksi "Tätä pitää löytää lisää" painijaksi. WWE-uraa tuli seurattua melko paljon, ja ihan kivaa aikaa sielläkin. Punkista paistoi kuitenkin varsinkin WWE-uran alkuaikoina mitäänsanomattomuus, joka vainosi miestä hyvin pitkään. Hiljalleen hän on siitä kai pääsemässä, mutta se häiritsee minua yhä. Jos olisin nähnyt Punkilta pelkästään WWE-materiaalia, ei mies olisi varmaan lainkaan listallani.

93. Giant Baba
Giant Baba on niitä japanilaisia, joihin en ole ikinä kiintynyt pahemmin. Miehen ottelut ovat kuitenkin hyviä, ainakin suurin osa, mutta silti. Jokin vain hieman sanoo valitsemaan vaikkapa muiden parempien japanilaisten otteluita kuin Baban. Miehen look on hyvin erikoinen. Pitkä kuin mikä, mutta silti käsistä ja jaloista melkoinen luuranko. Näyttää enemmän joltain koripallon pelaajalta kuin vapaapainijalta. Miehellä ei ollut sellaista lookkia, jota minä ehkä kuitenkin vapaapainijalta edes lievästi haluaisin. Ei mitään kritiikkiä painitaidoille, ihan kelvollinen mies on kyseessä, ja muutenkin suuri, arvostettu ja pidetty mies japanilaisissa vapaapainikuvioissa. Varmaankin myös katseltujen otteluiden määrä pudotti sijoitusta jonkin verran.

92. Jerry Lawler
Syytän vähäistä katsottua materiaalia. En ole ikinä oikein kiinnittänyt huomiota Lawlerin painilliseen uraan, vaikka se onkin huomattavasti hienompi kuin hänen kommentaattorin uransakin, josta kuitenkin jokseenkin pidän. Olen kasvanut vapaapainin saralla Lawlerin ja Jr:n(plus muiden selostajien) ääntä kuunnellen, josta on jäänyt aina pieni arvostus miestä kohtaan. Kuitenkin, mitä tulee painilliseen uraan, olen turhan heikoilla päästääkseni miestä yhtään tätä pidemmälle. Andy Kaufman feudi oli aika legendaarinen, samoin koko King-hahmo, joka lähes loi Lawlerin. Aika mark-out fist drop vielä kaiken lisäksi. Ei kai tässä muuta, olen vain nähnyt liikaa sitä toista naisten perässä kuolaavaa huumorikommentaattoria, kuin sitä ylvästä ja painitaidoiltaan ihan hyvää kuningasta.

91 Ron Simmons
Ron Simmons on myös yksi niistä joita aloin kunnolla ensimmäisenä markittamaan. APA-ajoilla Farooq oli juuri sellainen Road Warrior tyylinen tyly murskaaja, joka tuntui pieksevän kaikkea eteen tulevaa. Tietysti muutamia muita meriittejä löytyy WCW:n ajoilta, kuten mukava ura DOOMissa, ja se kuuluisa maailmanmestaruus. Nykyään sitten toimii lähinnä backstagella, ja vetää aina vähän väliä jotain huumorivetoja, joka toimi aika hyvinkin ja hauskasti ollakseen niin yksinkertainen.
Simmons oli kuitenkin pääpiirteittäin koko uransa sellainen old-school monsteri, joka osasi lähinnä vain tapella, mutta jotain pirityksiä sen ulkopuolellakin tietysti oli. Pidän siitä rujosta tyylistä, ei kai siinä muuta. Loppujen lopuksi ei niinkään erikoinen mies, mutta sai paikan tältä listalta.

EDIT. Eli siis jätän nämä kuvattomiksi, sillä en jaksa vaivautua tallentamaan niitä kuvia koneelle yms. lataamaan siitä johonkin kuvasivustolle. Kyllä te ne pärstäkuvat löydätte itsekin.

Supa, muuten jees, mutta kuvat eivät näy. Eihän se mitään muuta, mutta ilmoitin vain ettei kuvat toimi. Kaikissa lukee:

"visit
www.cagematch.de
or
www.cagematch.net
to see this
picture"

Hei, kamoon jätkät. Eikö tätä saada edes kunniakkaasti alkuun? Itselläni oli mielessä että yksi postaus viikossa olisi tarpeeksi hidas tahti, mutta kukaan muu kuin minä ja Coca eivät ilmeisesti siihen pysty? Missä mättää? Tietysti kaikenlaiset järkevät syyt hyväksytään.

Pitää kerätä tarpeeksi julkaista lista vähillä indynimillä. No okei, kyllä mä pian sen ehkä sutasen jos jaksan.

Mukana ollaan ja loppuun viedään. Muokkaan tähän viestiin huomenna ensimmäiset painijat.

Itse sain nyt kaikki sata ehdokasta kasaan. Seuraavaksi olisi vuorossa järjestykseen pistäminen ja tämän jälkeen kirjoitukset. Eli jotain on saatu aikaiseksi.

Listani koostuu kyllä suurimmaksi osaksi WWE:n painijoista, sillä painitietämykseni ei kovin syvälle muihin promootioihin yllä. Uskon silti saavani melko mukavan listan ja jota monen on myös varmasti mukava lukea, kun tuskin yksikään kasvo on tuntematon.

EDIT: Nyt on painijat vihdoin suhtkoht järjestyksessä. Koitan saada vähintään ensimmäisen kymmenikön viikonloppuna esille.

Okei, kirjaston koneella olen nyt ja ilmoitan, että tietokoneeni on korjattavana. Saan sen ensi viikon perjantaina luultavasti. Ketjun aloittaja päättäkööt jatkatteko ilman minua vai odotatteko viikon.

Voimme tietysti jatkaa hyvin ilman sinuakin, mutta mielestäni se olisi kohtuutonta ottaen huomioon osallistujien määrän, eli kun nämä jäljellä olevat postaajat ovat saaneet listansa ensimmäiset sijat näkyville tulemme jatkamaan normaalisti ja sinä tahtosi mukaan voit jälkijunassa ajella.

Macheten Top 100: Sijat 91-100

Kerron vielä muutaman asian listastani ennen kuin aloitan. Listaan tähän siis painijoita, joista pidän tällä hetkellä eniten. Sijoituksia ei kannata ottaa liian tosissaan, koska ne muuttuvat aina silloin tällöin. Jokaisesta vähän tuntemattomasta painijasta teen parin lauseen mittaisen katsauksen hänen uraansa ja meriitteihinsä. Muuten perustelut ovat melko varmasti samanlaiset kuin muilla. Pyrin lisäämään perusteluihini myös videon tai kaksi. Videot tulevat koostumaan pitkälti pitämistäni liikkeistä tai tribuuttivideoista. Ei siinä kai sitten mitään muuta, joten aloitetaan.


100. Ryuji Hijikata
Lista lähtee käyntiin tälläisellä japanilaisella junior heavyweightillä. Uskoisin, että Hijikata on melko monelle tuntematon nimi, jotkut saattavat tosin muistaa hänet TNA:n vuoden 2004 World X Cupista, missä hän, Nosawa, Kuishinbo Kamen, Mitsunobu Kikuzawa, Mitsu Hirai nuorempi, Taichi Ishikari ja Miyamoto edustivat Team Japania. Hijikata aloitti uransa BattlARTS -promootiossa ja siirtyi sieltä myöhemmin All Japaniin, missä hän on paininut aina tähän päivään saakka. Hän ei ole ollut promootionsa merkittävin painija, mutta hän voitti tämän vuoden huhtikuussa AJPW World Junior Heavyweight -mestaruuden. Itse tutustuin Hijikataan jokin aika sitten ja hän on vakuuttanut minut kerta toisensa jälkeen. Eeppinen sisääntulo ja hyvät painitaidot riittää ainakin minulle. En uskalla Hijikataa vielä tätä korkeammalle pistää, koska en ole häneltä mitenkään hirvittävästi nähnyt. Vuoden päästä hän saattaa olla korkeammalla tai sitten hän tippuu kokonaan listalta. Saas nähdä mitä aika tuo tullessaan.


99. Yoshinari Ogawa
Ogawa aloitti uransa All Japanissa vuonna 1985. Hän oli 90-luvulla promootionsa yksi suurimmista tähdistä junior heavyweight -divisioonassa voittaen AJPW World Junior Heavyweight -mestaruuden kolmesti. Ogawa jätti All Japanin ja lähti Mitsuharu Misawan mukana Pro Wrestling NOAH'aan vuonna 2000. Siellä Ogawa on voittanut GHC Tag Team -mestaruudet kahdesti Misawan kanssa ja kerran jopa GHC Heavyweight -mestaruuden. Saatan olla yksin tämän mielipiteen kanssa, mutta mielestäni Rat Boy on loistava. Moni tuntuu vihaavan häntä ja en kyllä ihmettele yhtään miksi. Lyönnit ovat naurettavan näköisiä ja hän on muutenkin säälittävä nilkki, mutta pidän hänestä silti. Rakastan hänen seeprauikkareitaan, nokkelaa kehätyöskentelyä ja oikeastaan koko olemusta. Jos joku löytää vuoden 2002 kesän NOAH-tapahtumia, niin suosittelen tutustumaan Ogawan GHC Heavyweight -mestaruuskauteen ja tältä vuodelta suosittelen ottelua Atsushi Aokia vastaan.


98. Taiji Ishimori
Ishimori koulutettiin Toryumon Dojossa Meksikossa. Uransa alussa hän paini Toryumonissa ja dragondoorissa, kunnes alkoi painimaan freelancerina NOAH'lle ja myöhemmin teki kyseisen promootion kanssa sopimuksen. Hän voitti KENTA'n kanssa GHC Junior Heavyweight Tag Team -mestaruudet Shingo Takagilta ja BxB Hulkilta, kun tiimi kävi vierailemassa Dragon Gatessa. En yleensä pahemmin perusta Ishimorin tapaisista painijoista, en ainakaan niin paljon, että päästäisin heitä Top 100 -listaani, mutta Ishimori on poikkeustapaus. Harvinaisen viihdyttävä painija ja hän ei herätä jatkuvasti samanlaisia epäloogisuuden tunteita kuten Jack Evans, Jeff Hardy tai Jody Fleisch. Kaikki menee kaikin puolin hienosti ja sulavasti kehässä pientä botchailua lukuunottamatta, mutta sellaisen pienen epäkohdan voi antaa anteeksi. Markitan myös Superstar Elbow'ta. Suosittelen kaikkea, missä on KENTA, Kota Ibushi, Naomichi Marufuji tai El Generico mukana.


97. Shinjiro Otani
Otani debytoi vuonna 1992 ja hän oli ensimmäinen, joka voitti WCW World Cruiserweight -mestaruuden vuonna 1996. Otani piti mestaruutta hikiset 43 päivää, mutta se riitti todistamaan, että hän olisi kova nimi minkä tahansa promootion junior heavyweight -divisioonassa. Hän voittikin New Japanin J-Crownin vuonna 1997. Otanista tuli myöhemmin yksi suurimmista tähdistä edesmenneen Shinya Hashimoton Pro Wrestling ZERO1 -promootiossa voittaen Fire Festival -turnauksen kolmesti. Wrestling Observer Newsletter on myös palkinnut Otanin vuoden 1999 parhaimman tekniikkapainijan tittelillä. Itse en osaa Otanista paljoa sanoa paitsi, että hän näyttää aivan Rodneylta brittiläisestä komediasarjasta Only Fools and Horses. Ja hän on kivaa katseltavaa Hustlessa Fire Monsterina.


96. Akira Taue
Taue aloitti sumopainijana vuonna 1980, kunnes kahdeksan vuotta myöhemmin hän aloitti painiuransa All Japanissa. Hänet tunnetaan sieltä parhaiten olemalla yksi osa Four Corners of Heavenia ja voittamalla Triple Crownin vuonna 1996. Taue oli nelikon heikoin osapuoli, mutta samalla kaikkein erilaisin. Taue teki asiat eri tavalla kuin muut ja sai sen kaiken vielä toimimaan, mikä on mielestäni ihan kunnioitettavaa. Sanoisin, että Taue oli yksi parhaimmista tag team -painijoista 90-luvulla, jota auttoi juuri tuo erilaisuus. Vaikka Taue ei koskaan yltänyt Jumbo Tsurutan, Kenta Kobashin, Toshiaki Kawadan tai Mitsuharu Misawan tasolle, hän jaksoi viihdyttää silloin ja hän jaksaa viihdyttää vieläkin kömpelönä, hassunnäköisenä vanhana pappana punaisissa uikkareissa. En kuitenkaan uskaltanut sijoittaa Tauea vielä tätä ylemmäs, mutta uskon, että aika tekee tehtävänsä ja Taue tulee nousemaan vuosien saatossa lähelle 50 parhaan sakkia.


95. Lacey
Mukavaa nähdä viiden japanilaisen jälkeen jonkun länsimaalaisen kasvot ja vielä mukavampaa on se, että ne kasvot kuuluvat niinkin kauniille neitokaiselle kuten Laceylle. Ei kuitenkaan kannata antaa ulkonäön hämätä, kyseessä on nimittäin erittäin pirullinen nainen. Jotkut saattavat tunnistaa Laceyn Wrestling Society X:stä, missä hän toimi jonain takahuonetoimittajana. Lacey on kuitenkin paljon enemmän kuin joku takahuonetoimittaja. Sanoisin jopa, että hän oli yksi tämän vuosikymmenen parhaimmista naisheeleistä. Minnesota Homewrecking Crew oli myös loistava tag team, ei tietenkään niin kova kuin Minnesota Wrecking Crew. Valitettavasti opinnot veivät Laceyn mennessään ja nyt Shimmeriä pitää katsella ilman häntä. Toivottavasti tulee vielä takaisin.


94. Akira Hokuto
Toista naista vain perään. Tunnetaan hyvin siitä, että hän on Kensuke Sasakin vaimo ja heidät on äänestetty yhdeksi Japanin johtavaksi julkkispariskunnaksi. Vaikka Hokuto ei voitakkaan Laceyä viehättävyydessä, niin tylyydessä ainakin. Yksi kovimmista painijoista ikinä, miehet mukaan lukien. Hokuto on käynyt läpi monta vakavaa loukkaantumista, hänellä on ollut muun muassa murtunut niska ja polvet ovat paljolti samassa kunnossa kuin The Great Mutalla ja Kenta Kobashilla. Loistava naispainija, joka keksinyt sellaiset liikkeet kuin Northern Lights Bomb ja Dangerous Queen Bomb. Jos meinaat tutustua japanilaiseen naispainiskeneen, niin Hokutosta on hyvä aloittaa. Suosittelen lämpimästi ottelua Shinobu Kandoria vastaan.


93. Shinsuke Nakamura
Nakamura oli ennen painiuraansa suuri nimi japanilaisessa amatööripainiskenessä ja edusti maatansa monissa eri turnauksia. Nakamuralta löytyy amatööripainin lisäksi myös MMA-kokemusta. Hän on otellut muun muassa Alexey Ignashovia ja Jan Nortjea vastaan. Jälkimmäisen ottelun jälkeen lehdistö antoi hänelle lempinimen Supernova. Hän liittyi New Japaniin vuonna 2002 ja sai sieltä puolestaan nopeasti lempinimen Super Rookie. Vuonna 2006 hän jätti Japanin ja alkoi hankkimaan lisää lihasmassa treenaten muun muassa Brock Lesnarin kanssa. Palattuuan Japaniin hän painoi 111 kiloa, mutta se ei hänessä näkynyt muuna kuin positiivisena asiana. Nakamuralta löytyy massan lisäksi mukava määrä karismaa, taitoa ja nopeutta ja tästä on todisteena kaksi IWGP Heavyweight -mestaruutta hänen tilillään. Suosittelen otteluita Yoshihiro Takayamaa, Katsuyori Shibataa, Hiroyoshi Tenzania ja Hiroshi Tanahashia vastaan.


92. Yinling
Jos minulta olisi kysytty pari vuotta sitten kuka olisi Top 100 -listallani sijalla 92, niin en luultavasti olisi sanonut, että taiwanilainen bikinimalli nimeltä Yinling. Yinling on Laceyn tapaan erittäin viehättävä nainen, mutta nyt on kyseessä Laceyäkin pirullisempi nainen. Yinling ei ole painitaidoiltaan samalla tasolla kuin Lacey, Akira Hokuto tai muut naiset, jotka tähän listaan vielä pääsevät, mutta hän on silti omalla tavallansa viihdyttävä ja jotenkin oudolla tavalla mukaansatempaiseva. Harmittaa, että en japanin kieltä ymmärrä, mutta kyllä eleet ja ulkonäkö korvaa sen mikä menee korvista sisään ja ulos. Yinling on myös se painija, joka sai minut kiinnostumaan Hustlesta, joten senkin takia näin korkea sijoitus verrattuna kahteen edelliseen naiseen.


91. Dr. Cube
Unohdettu natsikoe, jonka naama epämuodostui plastiikkakirurgisessa toimenpiteessä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi ja tämän takia hän pitää valkoista kuutiota päässään. Kaiju Big Battelissä hän johtaa omaa posseaan, joka koostuu pääosin hänen omista hirviöistään. Näitä hirviöitä ovat muun muassa Hell Monkey, Napalean, Shrooma Tango ja Super Dimensional Slug One. Jos pahuus olisi laulu, Dr. Cube olisi sen kertosäe. Hän onkin ainoa henkilö, joka voisi vastata UltraMantis Blackille luontaisessa pahuudessa. Loistava huumorihahmo, jonka painitaidoista ei kannata välittää mitään, koska hän painii jo valmiiksi valtava kuutio päässään. Suosittelen kaikille, joille paini ei ole serious business. Tässä on muuten yksi video Dr. Cubesta.

Melkoinen vinosilmien invaasio näyttäisi olevan Macheten listalla. Mies on ilmeisesti alkanut yhä enemmän seuraamaan japsilan meininkejä ja voipi olla että jenkit ovat katoava luonnonvara tällä listalla. No eiköhän jenkkejäkin ihan mukavasti löydy, ainakin ykkösenä majailee 99% varmasti maailman paras painija joka ei muuten ole japsi.

Mielenkiinnolla seurailen varsinkin Macheten listaa ja kyllä nämä muutkin tulee varmasti luettua .

Tai sitten japsikanta on menty läpi jo sijaan 70 mennessä ja sitten sijoitellaan listalle koko ROHin roster.

Itseasiassa Machete tuskin tulee laittamaan ainoastaa kolmeakymmentä idänihmettä listalleen ja toiseksi, uskoisin että ROH'in rosterin tilalla olisi CHIKARA ja muut indypromootiot ympäri maailman.

Itse asiassa sarkasmi taisi lentää pääsi yli. Dig?

Mukavaa kuitenkin lukea näinkin erilaisia listoja. Minulla itselläni on hieman old school -vetoinen, jossa viime vuoteen nähden edetty vanhan koulukunnan japanin saralla. Sitten on Machete, jolla on pääosin todennäköisesti indypainotteinen lista, Cocalla taitaa olla vähän kaikkialta, ja jokuhan sanoi tekevänsä suurimmalta osalta WWE-painotteisen listan. Odotan jatkoa mielenkiinnolla, en voi paljoa sijoituksia edes veikata.

Ja jossain vaiheessahan tällä viikolla jatketaan, eikös?

100.Vampiro

- Pelkästään gimmickin takia listalla, joka on mielenkiintoinen. Eipä ole miehestä muuta sanottavaa. En pidä kehässä, huono karisma, mikkitaidot. Nopeasti sanottuna Vampirosta: mahtava gimmick täysin väärälle äijällä. Olihan se silti pakko mies tähän listalle lisätä.

99.Mark Henry

- Tunnetusti minulla on fetissi isoja miehiä kohtaan. Ennen listan aloitusta luulin että Henry olisi ollut huomattavasti korkeammalla kuin sijalla 99. Kuitenkin koko ajan vain tuli henkilöitä, jotka menivät Henryn edelle ja mies tippui koko ajan alaspäin. Voitti kuitenkin Vampiron. Itse Henrystä sen verran että hän on listalla pääosin mikkitaitojensa ansiosta. Karismaa löytyy, mutta ainut este onkin rajoittunut painityyli. Isoksi mieheksi ihan ok, parempikin voisi olla. Omissa silmissäni miehen huippuhetket sijoittuvat Sexual Chocolate-ajoille. Sieltä ollaan koko ajan tultu alaspäin ja meno jatkuu, vaikka ECW-mestarina olikin. Titlerun ei ollut minulle mieluinen, Atlas hoiti puhumisen pääosin, joka olisi pitänyt kuulua Henrylle. Henryn huippuvuodet ovat takanapäin selvästi, mutta silti toivon että hänelle jotain isompaa kuviota vielä rakennettaisiin. Jää nähtäväksi.

98.Matt Hardy

- Hardyn veljeksistä se huonompi. Ainut missä pesee Jeffin on painitaidot. Mattista on tullut hemmetin tylsä tapaus viime aikoina. En vain enää diggaa niinkuin ennen. Hardy Boyz aikoina loisti, ei loista enää. Koko ajan laskussa, jos tekisin parin kk päästä listan uudestaan, Mattia ei luultavasti olisi ellei nyt ala kiinnostavammaksi. Jännä tapaus sinänsä että koko ajan toivoin miehelle pushia, nyt sitä on saatu enkä ole tyytyväinen. Pitää kai uskoa ettei Matt isoihin kuvioihin kuulu. Hyvä midcard-jätkä.

97.Bobby Roode

- Roode on ollut silmissäni aina vain se "nouseva tähti" jo vuosien ajan, mutta eipä ole mies sieltä vielä noussut. Sitä odotellessa. Kiinnostava kokonaisuutena. Mikkitaidot ovat huippuluokkaa eikä painitaidoissakaan valittamista. Tein tämän listan sen mukaan, kuka viihdyttää minua eniten, Roodesta ei siihen vielä ole, mutta vielä joskus se tulee tapahtumaan, siitä olen varma. Olisi kiinnostavaa nähdä hänet main event-kuvioissa niin tulee selville se kuinka mies oikeasti pärjää, toivottavasti hyvin.

96.Charlie Haas

- Rooden kanssa samaan kategoriaan: "Nouseva tähti". Minulla ei ole miehestä paljon huonoa sanottavaa, mutta ei myöskään hyvää. Ihan ookoo jamppa, mukava katsella, ei muuta.

95.AJ Styles

- Jotkut sanoo hyppypavuksi, itse olen sitä mieltä että TNA on rakentanut siitä sellaisen. Mahtava tekninen painija, kaikilla osa-alueilla vakuttaa minua. Viihdyttävä painija. Kaikin puolin sellainen tyyppi, mistä minä pidän. Mutta, AJ kuuluu sellaiseen ryhmään että "se jokin puuttuu". En voisi kuvitella häntä ison tapahtuman main eventissä. Hyvä painija, mutta jokin häneltä puuttuu.

94.The Brian Kendrick

- Noniin, omalla tavallaan ensimmäinen positiivinen nimi tällä listalla siinä suhteessa että matka on ylöspäin. Harmiksena en ole Kendrickiltä katsellut paljoa ei-WWE kamaa. Londrick aikoina hän oli se parempi puolisko tag teamista, mutta silti jäi sinne taustalla. Mutta huh huh, heel-turnin myötä mies on alkanut loistaa. Harmittaa, että Kendrick on näinkin alhaalla, mutta aikansa kaikella ja kyllä hän tulee varmasti listallani nousemaan. Viihdyttää minua kaikin tavoin, mutta syy miksen laittanut häntä korkeammalle on se, että en ole varma onko tämä vain sitä "uutuudenhuumaa" vaiko oikeasti mahtavuutta. Puolen vuoden päästä osaan sanoa paremmin.

93.James Storm

- Storm on hyppinyt suosikkilistallani ylös ja alas. AMW-aikoina markitin miestä huimasti. Tätä seurannut feudi Harrisia vastaan oli mahtava sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinkin feudin viimeinen ottelu on ollut kultaa. Silloin mies olisi ollut ehkäpä top 30:ssä. Mutta kaikki noiden aikojen jälkeen on ollut alamäkeä. Tiedän, että jotkut eivät ajattele tällä tavalla, mutta tämä on minun mielipiteeni. Hänestä on tullut jopa tylsä, mutta kuitenkin, markitan häntä. Toivon syvästi, että miehestä tehtäisiin kiinnostavampi. Main event-materiaalia ehdottomasti.

92.Booker T

- Heh, tämä mies on kylpenyt monissa liemissä. Olen seurannut miehen uraa pitkään, jo kauan ennen WWEtä. Booker on siitä jännä heppu, että ikinä en ole häntä kympillä markittanut, mutta ikinä en ole myöskään vihannut häntä. Kestosuosikki listallani. Bookerin kulta-ajat sijoittuvat omasta mielestäni siihen aikaan, kun hän saapui WWEhen. En tiedä, mitä enempää hänestä sanoa. Viihdyttävä ollut aina, sitä on vieläkin. Kyllä häntä katselee, vaikkakin jotkut sanovat että hänen aika on jo ohi. Mieluummin näen häntä silti kehässä vielä kuin sen ulkopuolella.

91.Nova/Simon Dean

- Blue World Order, bWo. Paras stable ikinä. Vaikkakin Nova on heikoin henkilö tuosta ryhmästä, totta kai hänet listalle pitää laittaa. Monta kertaa on bWo on minua viihdyttänyt. Nova kuitenkin on ollut minulle se vähiten näkyvä heppu. Sitten siirryttään miehen toiseen gimmickkiin, "Fitness Guru" Simon Dean. Se ei kauaa kestänyt, mutta se aika oli kultaa. Mahtava gimmick, ärsytti yleisöä, myös minua ja se siitä tekikin hahmon josta pidin. Hän osasi mahtavasti vetää roolinsa. Hieno mies, karisma on mahtavaa. Osaa vetää heel- kuin face-roolin. Harmi ettei miehestä tullut enempää. Se aika mitä Deania kesti, nautin siitä täydellä sydämellä. Tähän asti painija, joka on herättänyt eniten minussa muistoja.

Hyvä että Frebix pääsi mukaan kanssa ennen toiselle rundille menoa. Kaikki pysytään näin yhtenäisempänä. Nyt meinasin sitten omaa listaani jatkaa, ja otin vaivakseni heittää sittenkin mukaan kuvia. Se vain on lukuystävällisempää jostain syystä.

Sijat 100-91:
100. Honky Tonk Man
99. Christian Cage
98. Kevin Nash
97. Raven
96. Tommy Dreamer
95. The Rock
94. CM Punk
93. Giant Baba
92. Jerry Lawler
91. Ron Simmons


90. Jushin "Thunder" Liger
Jushin on niitä Japanilaisia maskimiehiä, joita on mukava katsoa, mutta jotka eivät kuitenkaan herätä vahvaa kiinnostusta tai markitusta. Kuitenkin jonkinlaista mielenkiintoa löytyy miehen matseja kaivella. Ligeria on mukava katsoa kehässä, ja onhan kyseessä pirun merkittävä Japanilainen light heavyweight painija. Kuitenkaan, Liger ei yllä edes lähelle niitä Japanilaisia maskipäitä ja saman tyylin edustajia joita minä henkilökohtaisesti arvostan, joten eipä tästä enää pidemmälle mennä. Taitoa toki löytyy, mutta ei läheskään tarpeeksi. Mielenkiintoa varmaan laski myös se heikko esitys Samoa Joeta vastaan TNA:ssa, joka oli ensimmäinen Luger ottelu jonka näin. Eipä siis paljoa kiinnostanut mies sen jälkeen.


89. The Ultimate Warrior
Joo, Warrior on toki lievästi kyseenalainen häpeäpillkkukin koko vapaapainin historiassa. Steroideja, egoiluja, aseella uhkailua, rahan perässä kuolaamista, painitaidoton kehässä, jopa vaarallinen muille painijoille..Listaa voisi jatkaa äärettömyyteen ja puoliväliin siitä takaisin. Mutta se ei liity nyt tähän niin olennaisesti. Itsekkin lähinnä vastustan kaikenlaista Warriorin puolustamista, pariin asiaan puuttumatta. Warriorin loistava energisyys ja sähköisyys, entrance, täysin pimeät mikkitaidot, sekä aggressivisuus ja kyky käyttää haastajan asemaa loistavaan menestykseen. Nämä asiat ovat niitä, jotka saavat minut markittamaan Whacko Warrioria. Enkä ole yksin. Ikimuistoisia hetkiä ja poppeja on syntynyt sen entrancen pahatessa. Piste. Hei, eihän Warrior vs. Savage ainakaan ollut niin huono?


88. Ivan Koloff
Toinen vanhan koulukunnan Koloffeista. Samalla se heikompi sitten. Kuitenkin tykkään katsoa tällaista perusvahvaa venäläistä monster-heel joukkuetta, vaikkakin ainakin Nikita on ollut myös face. Ivanilla oli ihannoitavaa se aggressiivinen murskaa-kaikki -tyyli. Promoissakin hehkui lähinnä vain tunnetta ja vihaa, promoista kun sai välillä heikosti selvää, vaikka ainakin välillä Ivan oli joukkueen ainut englantia puhuva mies. Tykkään miehen brawlauksesta, ei kai muuta.Ulkomaalaisheel toimii aina. Ja kyllä, tiedän ettei Ivan ollut oikeasti venäläinen.


87. Taz
Taz on todellakin aika mielenkiintoinen tapaus. Hän on tyly heittokone, jossa on teknisyydellä höystettynä tuollaista Ivankoloff tyyppistä aggressiivisuutta ja asennetta. Taz tulee kehään, tuhoaa kaikki, lähtee kehästä. Siinäpä se. Tietystikkään tähän sijoitukseen ei kuulu kauheat Tazmaniac -ajat, tai onnettoman mitättömät WWE -ajat, jossa Taz oli lähinnä irvikuva entisestä. Olihan Taz vs. Sabu aika mielenkiintoinen feudi. FTW. Kiva selostajana, mutta enemmänkin pidän Tazia listalla vain ECW-aikojen merkeistä.


86. Mr. Wrestling
Tätä valintaa pitänee kai vähän selittää teillekkin. Mr. Wrestling on niitä harvoja painijoita, joka varastaa mielekiinnon yhdellä ottelulla, ja sanoo että etsisit lisää. Tämä on hyvin old school, mutta jokin tässä kuitenkin iski hyvin silmään. Herrasmiesmäinen teknisyys, yksinkertainen mutta sinänsä mystinen asustus ja maski..En edes voi enempää syitä sanoa miksi markitan Mr.Wrestlingiä. Siinä vain on sitä jotain. Vähäisen näkemisen ja perustelujen puutteen vuoksi en kuitenkaan uskalla heittää korkeammalle. Pari ottelua japanista on tullut nähtyä.


85. Triple H
Huonosta sijoituksestaan huolimatta varma valinta tähän listaan, samoin kuin myös sijat 83 ja 84. Vaikka en niinkään näihin ole kiintynyt varsinaisesti, en voi heitä poiskaan jättää. Triple H on kuitenkin yksi niitä kiinnekohtia joka sai minut seuraamaan vapaapainia. Olenkin jo maininnut Triple H vs. Kevin Nash feudin, jota pidin loistavana sen brutaalisuuden ja tunteikkuuden takia. Pidän sitä vieläkin hyvänä, aliarvostettuna feudina. Sori, mutta pidän siitä HiaC ottelustakin. Kuitenkin, HHH on tarjonnut minulle lukuisia muistoja WWE-urallaan, ja onhan tuo vanhan ajan herrasmies-Helmsley aika viihdyttävä näky. Kuitenkin keskinkertaiset painitaidot,psykologia poislukien, sekä muutama jopa ärsyttävä era pitävät miehen näin huonolla sijoituksella.


84. Edge
Katso ylempää alkuselostus. Aloitetaan Edgestä siitä että pidän miehen heeliydestä. Osaa olla oikealla tavalla sellainen ärsyttävä. Mies jota rakastat vihata, samoin kuin Ric Flair(tietystikkin huomattavasti ylivertaisempi osapuoli on havaittavissa). Toiminut hyvin Coward-hahmon ympärillä, ja saanut aikaa muutaman mukavan muiston. Triple H:sta pienenä erona lievästi paremmat taidot, mutta aika samalla linjalla ovat. Eivät ansaitse mennä alemma, eikä myöskään ylemmäs. Sama seuraavalla sijoituksella tietty. Edge on ihan jees, mutta ei missään merkittävän hyvä.


83.John Cena
Taas tällainen pakollinen lisä tähän listaan. Olen varmasti joskus itsekkin ollut niissä Anti-Cena aalloissa, mutta olen ollut myös Cenan puolella aika paljolti. Varsinkin kolmisen vuotta sitten olin täysin Cenaa vastaan, vaikkakin räppäri-erasta pidin mukavasti. Lievää ailahtelua on tapahtunut ääripäihin asti, mutta nyt mennään aikalailla keskirajoilla. Kelpo brawlaaja, hyviä taitoja ja ominaisuuksia, mutta kuitenkin jokin aina välillä mättää. Cena on painijana kuitenkin melko yksinkertainen, enkä ole ikinä juurikaan löytänyt otteluista sitä tarinaa mikä olisi tärkeää. Kuitenkin pakollinen lisäys, kyllä muutamia hauskojakin juttuja miehestä löytyy.


82. Genichiro Tenryu
Tenryu ei ole niitä ykkösjapanilaisia, joista minua kiinnostaisi kerätä lisää otteluita tai tietoutta. Siitä huolimatta on tätä Japanin super-pappaa mukava seurata. Tietysti kiinnostuksen vähyyden muihin koviin japanilaisiin verrattuna aiheuttamana on häneltä tullut katsottua huomattavasti vähemmän materiaalia. Pidin kuitenkin miehen Tag teamista Jumbo Tsurutan kanssa, sekä yllättävän viihdyttävistä superpappa aikojen otteista. Veteraanipainija. Ei kai mitään muuta.


81. Ricky Morton
Pidän Mortonia pääosin enemmän Tag-painijana. Gibson ei kuitenkaan listalle päässyt, varmaankin lähinnä Mortonin muutamien viihdyttävien singles-otteluiden takia. Ric Flair vs. Ricky Morton on varmaan yksi niistä syistä. Erittäin viihdyttävä ottelu. Vasta kuitenkin kesällä aloin kiinnittää katsettani paljon hypetettyyn Rock 'n Roll Expressiin, ja varmaankin sen takia Morton on tässä. RnR Express on viihdyttävä joukkue, siitä ei käy kieltäminen. En kuitenkaan sitä täyttä loistavuutta ihan vielä ole saanut, joten sillä aikaa Morton heiluu taitavana kuitenkin minulle vielä melko merkityksettömänä painijana tällä sijoituksella. Katsotaan vuoden päästä uudelleen. Rock and Roll Express vs. Midnight Express on kyllä ollut aika kultaa.

Sijat 81-90:


90. William Regal
Jotkut pitävät täällä Regalia tylsänä brawlerina, mikä on erittäin surullista. Regal on mielestäni yksi maailman parhaita, vaikka viime vuosina ollaankin menty terveydellisten syiden takia tasaista alamäkeä. Regal on kuitenkin edelleen melkein missä tahansa maailman parhaimmistoa. Promottamisessa tosin suosin sellaisia, joilla on jännä ääni, kuten UltraMantis Blackiä tai Low Ki'tä. Humoristisissa segmenteissä Regal on puhdasta kultaa. Regal onkin se mies, jonka takia aloin rakastamaan erilaisia britti-ilmauksia. Vaikka olenkin WWE:n aktiivisen seuraamisen lopettanut, niin Regalin uusia ja vanhoja segmenttejä tulee aina silloin tällöin katsottua. Regalin olisi ehdottomasti kuulunut saada enemmän arvostusta työstään, jota hän teki lähes aina ensiluokkaisesti. Vaikka Regalia näin ylistänkin, niin sijoitus on niinkin alhainen kuin 90, joka johtuu siitä, että näen edellä olevat painijat syystä tai toisesta enemmän kiinnostavina. Kaipa Regal sieltä sitten joskus nousee, jos nousee.


89. Dragon Dragon
Tällä kertaa Regal ei onnistunut surmaamaan lohikäärmettä. Siis vapaapainin ainoaa ja oikeaa lohikäärmettä. Dragon Dragon on Botchamania -sarjasta varmasti monille tuttu. Harvemmin pelkkä ulkonäkö pystyy pitämään minut koko ottelun ajan kiinnostuneena, mutta Dragon Dragon näyttääkin olevan yksi niistä harvoista tapauksista, jotka tuohon pystyvät. Kuvitelkaapa vielä vastustajaksi joku Kenta Kobashi, Hulk Hogan tai Ultimate Warrior. Jos jokin noista otteluista toteutuisi, se olisi automaattisesti minun match of the year. Se on lupaus. Kunnioitukseni kuitenkin menevät sille kaverille, joka tuon vaaleanvihreän lohikäärmepuvun alta löytyy. Voin vain kuvitella miten vaikeaa on ylipäätänsä painia tuollaisella puvulla. Mighty Mighty Monster Monster Medieval Medieval on myöskin yksi parhaimmista lempinimistä ikinä.


88. Shuji Kondo
Oh my god, that's the funky shit. Entinen rugbypelaaja ja sen kyllä huomaa. Pituutta vain metri ja 73 senttiä, mutta silti aivan tajuton gorilla. Kondo oli osana Toryumonin T2P-luokkaa, josta valmistui Kondon lisäksi sellasia nimiä kuin Naruki Doi, Masato Yoshino, "brother" YASSHI ja Milano Collection A.T. Kondo liittyi myöhemmin urallaan All Japaniin, missä hän, "brother" YASSHI ja TARU muodostivat stablen nimeltä Voodoo Murders. Kondo ja YASSHI pitivät jopa AJPW All Asia Tag Team -mestaruuksia, mutta Kondon tärkein saavutus All Japanissa oli kuitenkin vuoden ja neljä kuukautta kestävä reign AJPW World Junior Heavyweight -mestarina. Jos joku joskus kiinnostuu puroresusta, niin Kondoon kannattaa ehdottomasti tutustua. Erittäin viihdyttävä powerhouse ja hyvä liikearsenaali on aina plussaa. Varsinkin King Kong Lariat, Gorilla Clutch, Lanzarse ja Hurricane Mixer iskevät minuun hyvin. Suosittelen ottelua Satoshi Kojimaa vastaan.


87. Jamie Noble
Kaikki varmasti tuntevat Noblen. Paini WCW:ssä Jamie-Sanina ja Jamie Knoblena, meni WWE:hen jobbaamaan Jamie Noblena, lähti ja paini indyissä ja Japanissa nimellä James Gibson ja palasi lopulta takaisin WWE:hen jobbaamaan. Keskityn tällä kertaa James Gibsoniin, koska muistan hänet parhaiten sillä nimellä, eikä häntä olisi edes tässä listassa, jos hän ei olisi käynyt jossain vaiheessa indyissä ja Japanissa vakuuttamassa muun muassa minua hänen taidoistaan. En olisi koskaan uskonut, että hänellä olisi niin hyvät painitaidot ja vahva luonne. Noble on kyllä yksi aliarvostetuimmista painijoista ikinä. Toivottavasti hänelle keksittäisiin jotain kiinnostavaa tekemistä siellä WWE:ssä. Hyvällä gimmickillä ja järkevällä pushilla näkisin Noblen mielellään siellä IC -ja US-mestaruuksien kimpussa. Suunnittelin Noblea alunperin paremmille sijoille listallani, mutta juuri tuon kiinnostavan tekemisen puute on syönyt minunkin mielenkiintoa Noblea kohtaan. Jos joku haluaa nähdä Noblen otteluita WWE:n ulkopuolelta, niin suosittelen kaikkea, missä on mukana Roderick Strong.


86. Tommy End
Tätä 23-vuotiasta hollantilaista junior heavyweightiä on ollut opastamassa muun muassa Johnny Kidd, Mike Quackenbush, Chris Hero, Skayde ja Nigel McGuinness ja on pakko myöntää, että on mennyt oppi perille. End on tällä hetkellä yksi Euroopan parhaimmista junior heavyweighteistä ja tasonsa perusteella haluaisin nähdä hänet paljon tunnetummassa promootiossa. Kaikista tunnetuin promootio, missä End on tehnyt esiintymisen, on PWG ja sielläkin hän oli vain yksi osa kuuden miehen tagia, joten ei paljon juhlimista siinä. Toivon, että hän saisi samanlaisen tilaisuuden kuin PAC sai ROH:ssa, koska ennustajan kykyni sanovat, että End tulisi siellä jopa pärjäämään. Syynä tähän on se, että End ei ole mikään geneerinen spottikone, jolla ei ole karismaa, kuten PAC oli silloin ja on vieläkin.


85. Hirooki Goto
Gotolla on monien tapaan amatööripainitausta ja hän sai pääsyn New Japan Dojoon valmistumisensa jälkeen, mutta olkavamman takia hänen debyyttinsä venyi aina vuoden 2003 puoliväliin saakka. Ensimmäiset vuodet Goto oli tavallinen junior heavyweight, kunnes vuonna 2006 hän lähti Meksikoon ja oltuaan siellä vuoden, hän tuli takaisin ja hänellä oli huomattavasti enemmän lihasmassaa ja uudistettu liikearsenaali. Osa saattaa muistaa Goton TNA:n vuoden 2006 World X Cupista, jossa hän, Jushin Liger, Black Tiger ja Minoru edustivat Team Japania. Goto oli ensimmäisiä, jotka jäivät mieleeni, kun aloitin seuraamaan uudempaa New Japania. Vaikka Goto onkin promootion yksi tämän hetken yksi parhaimmista, hän tarvitsee sen pienen pinnistyksen, että häntä voisi kutsua New Japanin yhdeksi johtavaksi hahmoksi. Suosittelen otteluita Hiroshi Tanahashia vastaan ja tämän vuoden G1 Climaxin finaalia, missä Goto kohtaa Togi Makaben.


84. MsChif
MsChif debytoi vuonna 2001, jonka jälkeen hän feudasi muun muassa Daizee Hazen ja nykyisen Evan Bournen kanssa. Vuosien saatossa MsChif on paininut useissa eri promootioissa, kuten IWA Mid-Southissa ja TNA:ssa. Nykyään hän painii pääosin Shimmerissä, missä hän on lafkan päämestari ja Ring of Honorissa, missä hän on osana Age of the Fall -stablea. MsChifiltä löytyy myös neljännen ChickFight -turnauksen voitto. MsChifiä voisi sanoa Deliriouksen ja Hallowickedin naisversioiksi. Vaikka en Deliriousista ja Hallowickedistä pahemmin pidä, niin MsChifistä sitten senkin edestä. MsChif on omassa sarjassaan erikoislaatuinen, hyvä painimaan ja ihan sievän näköinen mikrobiologistipuvussa. Liikkeistä voin sanoa vielä sen, että MsChifillä on varsin kekseliäs DDT, Desecrater.


83. Ultimo Dragon
Suurin osa varmasti tuntee tämän maskipään, joten hänen elämänkertaa ei ilmeisesti tarvitse kirjoittaa. Ensimmäinen asia, jonka takia aloitin Ultimo Dragonia markittamaan, oli hänen hieno painiasustus. Sen voimin jaksoin vetää Here Comes the Painin miljoona kertaa läpi Ultimo Dragonin ja hänestä väännettyjen CAWien kanssa. Vuonna 2003 tuli hänet jopa livenä nähtyä ja se onkin yksi parhaimmista muistoista siitä tapahtumasta. Nykyään Ultimo Dragonissa kiinnostaa muukin kuin pelkkä painiasustus, nimittäin hänen painitaidot. Toivoisin vain, että niistä taidoista ottaisi nykypäivän spottiapinatkin hieman mallia. Suosittelen Ultimo Dragonin otteluita pääosin Japanista, erityisesti kaikki ottelut Rey Mysteriota vastaan ovat hyviä, jotkut jopa loistavia.


82. Claudio Castagnoli
HHEEEYY~! Claudio aloitti uransa vuonna 2000 ja on vetänyt melkein koko uransa ajan sveitsiläisen pankkiirin roolia muodostaen Aresin ja myöhemmin Marc Roudinin kanssa Swiss Money Holdingin. Claudiota on kouluttanut SigMasta Rappo, Dave Taylor ja Chris Hero, joista jälkimmäinen vei hänet jenkkeihin ja siitä lähtien hän on tehnyt varsin vakuuttavaa jälkeä jenkki-indyissä. Yhdessä vaiheessa Claudio oli yksi kiinnostavimmista indy-painijoista, mutta nykyään kiinnostavuus on kadonnut, kuten hänen lettinsäkin. Se rentous ja mahtavuus, jota häneltä löytyi vuosina 2005 ja 2006, on nyt suurimmaksi osaksi hävinnyt, mutta kyllä hän silti ansaitsee paikkansa listalla olemalla joka tapauksessa yksi tämän päivän parhaimmista isoista miehistä.
Toisiksi paras tanssi ikinä


81. Kuishinbo Kamen
Kamen on paininut eri puolilla maailmaa huvittavan näköisen pellepuvun kanssa, kaikista tunnetuimmin TNA:n World X Cupissa vuonna 2004 edustamassa Team Japania muun muassa Ryuji Hijikatan kanssa. Loistava painiasu ja hän omaa myös ihan hyvät painitaidotkin. Nämä asiat tekevätkin Kamenista yhden Japanin parhaimmista huumoripainijoista, ei välttämättä niin hyvää kuin Kikutaro, mutta on tukevasti siellä kärkiporukoissa. Kamenilla ja Kikutarolla onkin ikuinen feudi päällä, ei mikään verifeudi vaan kevytsydäminen ja ennen kaikkea nautittava. Suosittelenkin Kamenia erityisesti Kikutarolla höystettynä, vaikka hän menee hyvin ilmankin.

Tämäkin ketju kuivumassa kasaan? Kone oli jälleen korjauksessa, tällä kertaa kolmen päivän ajan. Eikä sillä aikaa yhtään viestiä ketjuun? Hei c'mon äijät. Hoidetaan tämä nyt loppuun. Itse ainakin aion tehdä niin.

------------------------------
100. Vampiro
99. Mark Henry
98. Matt Hardy
97. Bobby Roode
96. Charlie Haas
95. AJ Styles
94. The Brian Kendrick
93. James Storm
92. Booker T
91. Nova/Simon Dean
------------------------------

90.Gregory Helms

- Syy miksi Helms on listallani on pääosin hänen kuuluisin gimmickkinsä: The Hurricane. Pitkäaikainen gimmick, loistava huumorihahmo. Päällimmäisenä segmenttinä tulee mieleen sekoilut Rockin kanssa. Ne oli hyviä aikoja ne. Nyt mies on ottanut maskin ja puvun pois ja siirtynyt vakavempaan gimmickkiin. Valitettavasti WWEssä se ei tule pärjäämään, nyt kun cruiserweight-mestaruuskin on lopetettu. Ei siis ole oikein kuvioita, joita rakentaa "pienille" miehille. Mies ROHssa olisi mielenkiintoinen näky. Nyt kun Helms on palaamassa, on mielenkiintoista nähdä siirtyykö US-kuvoihin, toivottavasti. Toinen vaihtoehto on, että hänestä tehdään perusjobberi joka ottelee ottelun kuukaudessa. Painitaidot Helmsillä ovat erittäin hyvät, kuten myös mikkitaidot. Markitan miestä aikas lailla ja odotan hänen paluutaan. Toivottavasti sitä ei kusta täysin. Jää nähtäväksi.

89.CM Punk

- En ollut Punkin uraa seurannut ennen WWEhen tuloa. (lukuunottamatta TNAn otteluita DiNeron kanssa) Tämän takia push oli minun mielestäni liian nopea, mutta hyvin se on silti onnistunut. Miehen liikearsenaalia on rajoitettu kovasti siitä, mitä se voisi olla, mikä tekee sen että ottelut toistavat itseään liikaa. Pienissä osissa Punk on hyvää viihdettä, mutta viikoittain samalla kaavalla oteltu matsi alkaa tylsistyttämään. Vapaammat promot miehelle ja vähän suurempi liikearsenaali niin johan alkaa Punk loistamaan. Punk on on WWEen parhaimmistoa, mutta silti hänestä ei ole otettu kaikkea irti, enemmänkin voisi. Potentaalia on paljonkin, mahtavaa jos sen joskus saisi esiinkin. Mies heelinä on paljon viihdyttävämpi omasta mielestäni, joten heel-turn voisi myös piristää miestä.

88.Trish Stratus

- Listallani ensimmäinen nainen (ei toki viimeinen). Stratus oli yksi ensimmäisistä nimistä mitä tiesin kun puhuttiin naispainista. Hänessä yhdistyi kauneus ja painitaidot; harvinainen yhdistelmä nykypäivän WWEssä. Toki WWEn ulkopuolella on monia naisia, joissa nämä asiat yhdistyvät, mutta tietoni siitä alueesta on niin minimaalinen etten siitä ala nyt puhumaan. Stratusta kuitenkin oli mukava seurata, mielenkiintoinen hahmo kehässä. Promotaidotkaan eivät huonot olleet. Kyllä kaipaan niitä aikoja, kun naistendivariin panostettiin. Nykyään silikonibimbot kilpailevat siitä kuka pääsee Playboyihin, se kuka voittaa, voittaa myös naistenmestaruuden. Nyttemmin WWEhen ollaan saatu hyviä naispainijoita. Saa nähdä kuinka heitä käytetään.

87.Finlay

- Finlay onkin jännä hahmo. Ensin hänestä yritettiin rakentaa heeliä. Tuloksena oli kuitenkin se, että hän oli ainainen upper midcarder. Nyt mies on face, pelleilemässä Swogglen kanssa. Asiassa on paljon hyvää ja huonoa. Hyvää on se, että mies on saanut näkyvyyttä ja uusi heelrun voisi onnistua paremmin, koska yleisö on nyt niin paljon hänen puolellaan. Ehkä mestaruuskausi ennen lopetusta olisi sopiva päätös miehelle. Nyt mies on käynyt erittäin tylsäksi. Sama kaava joka ottelussa. Shillelaghilla voitto. Joo, eipä siitä enempää. Finlaylläkin pitkä ura takanaan ja vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen seurannut hänen otteluitaan vuosien takaa. Näissä näkyy mahtavat kehätaidot ja psykologia. Niinä aikoina miestä ei voinut olla markittamatta. Edelleenkin häntä markitan todella paljon, mutta gimmick on tällä hetkellä huono minun makuuni.

86.Jamie Noble

- Noble on tällä hetkellä WWEssä huumorihahmojen eliitti. Mahtava karisma ja mikkitaidot yhdistettynä tekniseen painityyliin on minun mieleeni. Miehellä kaikki tarvittava mitä vaadin painijalta, mutta vain se jokin puuttuu, häneltäkin. Gibsonin otteluita olen myös katsonut ja vakuuttanut on. Tykkään katsella miehen matseja, en niitä ikinä kelaisi, mutta jos parempaa on tarkolla niin Noble jää kyllä väliin. Kuitenkin pidän miehestä erittäin paljon. Toivottavasti saadaan nostettua korkeammalle ja enemmän ruutuaikaa.

85.William Regal

- Tässä minulla oli päätöksen paikka. Kumpi edelle, Noble vai Regal? Voisin yhtä lailla kopsata kaiken tuon minkä kirjoitin Noblesta tähän, joten en ala enempää Regalista enempää höpöttää. Pidän hänestä siis huumorihahmona, hyvät kehätaidot, mutta ei ikinä tule nousemaan silmissäni huipulle. Miksikö? En tiedä itsekään, hänestä ei vain siihen ole. Hän ei omista sellaista mitä huipputähdellä pitäisi olla. Syy miksi laitoin Regalin korkeammalle on se, että olen markittanut häntä kauemmin. Ei enempää Regalista.

84.Abdullah The Butcher

- Eroaa merkittävästi kahdesta edellisestä. Abbyn hc-ottelut ovat vain niin kovaa ja viihdyttävää kamaa, että pakkohan mies on listalle pistää. Tietämykseni WWE/TNAn ulkopuolella on kohtuupientä, mutta Abdullah oli yksi ensimmäisistä hahmoista kehen keskityin WWEn ulkopuolella. Miehen ulkonäkö on uniikki (varsinkin otsa). Hänestä todellakin näkyy, että hän on hardcore-painija. Pitkä ura takana, joka kertoo siitä että on omistautunut bisnekselle ja sitä asiaa minä kunnioitan. Ei ottelut nykypäivänäkään mitään wrestlecrappia ole, ei lähelläkään, vaikka miehellä on kohtuupaljon ikää. Eteenpäin vain mennään ja hyvä niin.

83.Lance Storm

- ECW, WWE. Kummastakin runista tykkäsin, vaikkei niin hirveää näkyvyyttä saanutkaan eikä ikinä ollut firman kantavia voimia. Storm on painija, jota olisin voinut katsella isommissakin otteluissa. Jotkut pitävät Stormia karismattomana. Itse en näin väitä, mies aina osasi viihdyttää, vaikkei ikinä ollutkaan mitää "isoa" gimmickiä, joka vaaditaan joillekin painijoille edellytykseksi, että pärjäisi uralla. Näistä painijoista on esimerkkejä myöhemmin listalla. Itse pidin eniten Stormin uralla hetkistä jolloin hän oli osa Un-Americanseja. Viihdyttäviä hetkiä olivat ne. Nykyään mies on aktiiviuransa lopettanut loukkaantumisten takia. Lyhyesti sanottuna siis: Storm oli mies, josta olisi saatu joskus jotain suurta, jos niin olisi haluttu.

82.Viscera

- Iso mies-fetissi jatkuu. Visceralla tarkoitan nimen omaan Visiä, en BDVtä. Se gimmick oli karmea. Harvoin näin sanon isosta miehestä, mutta hän toimi paremmin huumorihahmona, joka omasi mieleenpainuvan lookin. Miehen uraa olen seurannut Mabel-ajoista asti. KOTR-voitto olikin jo vähän liikaa, vaikkakin minulla ei mitään sitä vastaan ollut, markkasin kybällä. Tag team Mo:n kanssa oli myös jotai legendaarista. Monien mielestä Wrestlecrappia, mutta mikä oliskaan parempaa kuin kaksi painitaidotonta läskiä miestä kehässä vääntämässä. Viscera-aika on ollut miehen loistoaikaa, vaikkakin jobbaili aina. Sekoilut Lilianin kanssa oli kultaa. Tuo gimmick oli myös jotai niin loistavuutta: lihakasa, joka yritti tavoitella kauniita naisia. Mahtavasti keksitty. Pakko minun on myös Big Daddy V-ajoista sanoa sitä hyvää, että silloin hän sai pushia. Oli mukavaa nähdä häntä voittamassa isohkoja otteluita. Jostain syystä päällimäisenä BDVn otteluista tulee mieleen 3 vs 1-matsi jossa V murskasi kolme jobberia hc-matsissa. Jotenkin markitin sitä ottelua. Potkut WWEstä olikin minulle huono uutinen, ja olisi kultaa nähdä hänen palaamassa vähän laihempana ja hyvällä gimmickillä.

81.John Morrison

- Tällä miehellä on kaikki mitä supertähdeltä vaaditaan. Look, karisma, kehätaidot, osaa viihdyttää. Hän on listallani suuressa nousussa. Puolen vuoden päästä Morrison nähtäisiinkin paljon korkemmalla. En ole osannut silti vielä miestä markittaa niinkuin markitan listan kärkipäätä. Mutta olen melko varma, että sekin hetki tulee joskus. Miehen run ECW-mestarina oli hyvää aikaa, ja erityisesti ottelun Punkin kanssa. Nykyinen tiimi Mizin kanssa on myös erittäin viihdyttävää. Varsinkin Dirt Sheet. Toivoisin kuitenkin, että pian tiimi eroaisi, ja Morrison siirtyisi single-uralle ja saisi kunnon pushia. Ehkä MITB-voitto seuraavassa Maniassa ja siitä ura nousuun? Ei huono idea omasta mielestäni. Syy, miksi Nitro-ajoista en mainitse mitään, on se, että se aika minua ei viihdyttänyt. Silloin mies oli vain se yksi muiden joukossa, mutta uuden gimmickin myötä päässyt loistoonsa.

"frebix" kirjoitti:
Tämäkin ketju kuivumassa kasaan? Kone oli jälleen korjauksessa, tällä kertaa kolmen päivän ajan. Eikä sillä aikaa yhtään viestiä ketjuun? Hei c'mon äijät. Hoidetaan tämä nyt loppuun. Itse ainakin aion tehdä niin.

Kuivumassa kasaan? Vaikka nyt ihan Top 100 -listan ykkösosan tasolle ei kannatakaan alentua niin se, että kaikki eivät useamman kerran viikossa (tai edes ihan joka viikko) ei kyllä mielestäni todellakaan kerro mistään kasaan kuivumisesta. Suhteellisen hyvä tahti teillä näyttää olevan, eikä mikään mielestäni viittaa siihen että tämä olisi kuivumassa kasaan. Sitten ehkä, jos kolmeen VIIKKOON ei olisi mitään tapahtunut, mutta kolmeen päivään? C'mon.

Niin ja hyviltä näyttää teidän listat ihan yleisestikin, tosiaan aika erityyppisiä listoja on. Onpa taas vaan hauskaa nähdä, kuinka Supa haukkuu toisaalla Rockia minkä ehtii ja listaa sitten Ultimate Warriorin, joka ei kyllä mielestäni ole millään osa-alueella pennin vertaa Rockia parempi, Top 100 -listallaan Rockin ohi.

Nojoo, mutta silti. Yksi postaus viikossa ei ole keneltäkään liikaa vaadittu, ja turha selittää, että ei ole ollut aikaa. Ei kannata osallistua jos venyy kovinkin pitkään. Toivon tosissani, että tämä homma saadaan hoidettua 1 kirjoitus/viikko tahdilla, ellei nopeammin.

Sinua ja Cocaahan tässä ollaan odoteltu?? Miten sinä sitten voit saarnata kenellekkään tahdin lisäämisestä?(älä ota provosoidusti) Itse vedän mielellään sillä 1/viikko tahdilla, joskus voi mennä sillä tavalla että yhtenä viikkona ei ehdi(syy saa itselläni kyllä olla aika hyvä), mutta korvaan sitten myöhemmin nopeammalla tahdilla. Pyrin kuitenkin odottamaan aina että kaikki muut ovat saaneet samat sijat julkaistuksi, ennen kuin itse aloitan seuraavaa kierrosta. Cocalla on vielä hyvin aikaa julkaista omana, itse julkaisen siitä riippuen jatkoa torstaina, perjantaina tai sitten vasta maanantaina.

Jotenkin petyin itseeni kun luin noita kirjoitelmiani viime kierroksella, perusteluni tuntuivat melko köyhiltä, olisi varmaan pitänyt heittää hieman enemmän infoa mukaan. Noh, seuraavilla rundeilla sitten.

EDIT: Kenitys.
En kyllä ikinä olekkaan tullut ajatelleeksi kuinka ristiriitaiselta tuo kuulostaakaan..Mielipide pysyy silti, mutta kyllä tuosta tietynlaista pimeätä ajattelua löytyy taustalta.

Lukijapuolelle jäätiin ja hyvä niin sillä korkeintaan kuukausitahdissa(=alle vuodessa) olisin saattanut saada uhoamani listaamisen valmiiksi. Olisihan tuon toki voinut juosten kusta, mutta ehkä parempi näin.

Suuret pahoittelut viivästyksestä!



90. Bubba Ray Dudley / Brother Ray / Buh Buh (Ray) Dudley
- Niin... Bubba Ray on selvästikin se Team 3D'n erottuvampi ja ehkä jopa osaavampikin puoli. Hän loistaa erilaisissa No-DQ tyyppisissä otteluissa aivan omalla tavallaan ja juuri se onkin promoamisen lisäksi olennainen osa sitä viihdyttävyyttä, jota Ray meille kerta toisensa jälkeen suo. Ajat ECW'ssä ja WWF'ssä olivat niitä kulta-aikoja, jolloin joukkue pysyi selvästi esillä ja pystyi nuoreutensa ja vetreytensä ansiosta paljon suurempiin ja parempiin otteisiin kuin nykyään. En silti toki voi olla pitämättä tämän hetken Brother Rayn karismasta, joka valtaa kuvaruudun täysin promojen aikana. Itse pidän Bubbasta juuri sellaisena hahmona, kuin hän oli heel-aikoinaan ECW'ssä ja nykyisessä roolissaan TNA'ssa.





89. Monty Brown / Marcus Cor Von
- Ensinnäkin haluan teidän kaikkien muistavan, kuinka mahtava suurikokoinen painija Monty todellisuudessaan oli. En ole pitkiin aikoihin (muutamaa Hernandezin kaltaista poikkeusta lukuunottamatta) törmännyt näin mahtavaan massiiviseen painijaan. Miehen kehäotteet olivat kuin toiselta planeetelta. Ne olivat niin stiffit, niin voimakkaat, niin mahtavat! Sain joka-ikinen kerta hyvän olon tunteen päälleni kun mies täräytti kerta toisensa jälkeen painimaailman historian näyttävimpiin liikkeisiin kuuluvan Pouncen





88. Randy Orton
- Orton on mies, jota tuli enemmän markitettua lähinnä Evolutionin jälkeisinä (ja siinä sivussa myös Evolutionin) aikoina. Tällöin mies oli muusta rosterista omalla tavallaa erottuva ja suorastaan viihdyttävä tapaus, sillä liikearsenaali ei perustunut pelkkään headlockiin ja DDT’hen, vaan Cross Bodyja, Drop Kickejä ja muita hiukan lennokkaampia liikkeitä nähtiin tiuhaan tahtiin. En toki väitä, että nykyajan Orton olisi mielestäni ylitylsä tapaus, mutta feudinsa John Cenan kanssa jälkeen alkoi miehestä vuotaa taitoa pois. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta laskin Ortonin listalleni lähinnä niiltä ajoilta, kun hän oli lempipainijani vuosia putkeen.




87. K-Ness
- K-Ness… Ai se Ultimo Dragonia muistuttava kaveri? Ei.. Se on Dragon Kid, mutta K-Ness – se typpi joka muistuttaa Dragon Kidiä. Tällaisen kuvan olen itse saanut K-Nessistä, vaikken taustatietoa kamalan paljon ole kaverista saanutkaan. Onhan heppu todella viihdyttävänopeatempoisissa otteluissa ja vähintäänkin menevä lightweight japanilaispainija, joka pystyy ottamaan niskoilleen isompaakin roolia. En ole Dragon Gatea ylipaljon nähnyt, mutta sen verran on tultu seurattua, että tiedän miehen olevan kuitenkin todella menevää kamaa niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin.




86. Delirious
- Kumma tyyppi. Ei oikein säväytä Ring Of Honorin puolella, mutta CHIKARA’ssa on Hallowicked rinnallaan promootion aatelia. Kyllä erilaiset tapahtumat ja juonikuviot ROH’inkin puolella ovat olleet mielenkiintoisia, mutta saa silti yleisön syttymään noin muutaman kerran paremmin CHIKARA’n puolella.
Miehen painityyli on monesta muista poikkeava, sillä erikoisella gimmickillään hän saa tietynlaista potkua menoonsa hyödyntämällä rooliaan maskinsa takana. Yleisö pitää etenkin hiukan ilmavemmista liikkeistä, mutta kyllä itse katselen mielelläni myös brawlaavaa Deliriousta. Painitaidoiltaan jää kakkoskeksi monen indyosaajan vierellä, mutta gimmick värittää hahmoa mukavasti.





85. Shannon Moore
- En pitänyt punkkari – Mooresta yhtään, eikä tosin nykyinenkään rooli ole sitä parasta taattua Shannon laatua, vaan WCW’n aikainen kokematon painija loisti kehässä aivan omalla tavallaan 3-Countin jäsenenä. Moore oli tällöin värikäs ja hymyn kasvoille nostattava cruiserweight, joka kuitenkin ikävä kyllä jäi hiukan varjoon partnerinsa Shane Helmsin vierellä. Silti ottelut Nitroissa saivat tietynlaisen indytyylisen fiiliksen päälle kun Moore pomppi puolelta toiselle vääntelehtien uskomattomien temppujensa kanssa. Oma mielipiteeni on, että Mooren olisi kuulunut olla se näkyvämpi persoona feudinsa aikana Chavo Guerreroa vastaan.




84. BxB Hulk
- Mies joka ei tuntunut Painija-KO’ssa saavan kovinkaan paljon tunnustusta . No joka tapauksessa asiaan… Pidän Hulkin erinomaisesta entrancesta, joka näkyy myös hiukan hänen tyylissään kehässä. Tämä entrancen aikainen tanssiminen kauniiden japanilaisnuorukaistyttöjen kanssa on erinomainen tapa kehitellä miehelle käyttöä feudien yhteydessä, sillä näitä typyköitäkin olisi hyvä käyttää joissakin feudeissa sytykkeenä ja vauhtiinpotkaisuna keinolla tai toisella.
Se kuka ei BxB Hulkia kunnolla tunne, suosittelen ehdottomasti katsomaan ottelun tai kaksi miehen menoa. Hän on monipuolinen ja pitää nopeaa tempoa yllä läpi ottelun. Myös aiemmin mainitsemani gimmick saattaa purra osaan värikkyyden haluisille paininseuraajille.




83. Worker Ant
- The Colonyn kolmas osapuoli. Koko joukkue on itsessään todella mahtava ja saa toki loistavasti aikaa ja näkyvyyttä itse muurahaisten yhteydessä. Pidän miehestä aivan omalla tavallaan, vaikkei ottelutyyli muista muurahaisista poikkeakkaan, on hänessä silti potentiaalia vaikka joukkion ’’johtajaksi’’. Mikissä en muista ikinä häntä kuulleeni, mutta mitä olen Colonyn MySpacea lueskellut, vaikuttavat kaikki tiimin osapuolet mukavilta ja sosiaalisilta henkilöiltä mukaan lukien työläismuurahainen. En miehestä oikein huonompia puolia osaa keksiä, sillä hänen taitonsa ovat melko samalla mittapuulla muiden CHIKARA’n painijoiden kanssa ja kaikki käyttämänsä painityylit ovat ’’overaleiltaan’’ samat.



/

82. Kane
- Gimmick. Kanen psykopaattinen hulluus on suorastan loistava osa maskin poisjäämysne jälkeistä elämää ja normi-isokokoinen SD’n aikainen painija on jäänyt jo unholaan ja uusi huulluuskausi on käynnistynyt jokin aika sitten, kun Kane draftattiin RAW’hon.
Tämän gimmickin lisäksi on Big Red Machine ikäänsä kokoonsa ja motivaatioonsa (muutaman vuoden takaa) katsoen todella hyvässä kunnossa ja ketteryyttäkin löytyy osittain. En menisi sanomaan, että punakone olisi Morishimoja ja edellä, sillä onhan hän selvästi jälessä näitä muita katsellen. Tarkoitin tuolla ketteryydellä esimerkiksi verrattuna Undertakeriin tai Mark Henryyn.




81. Rhyno / Rhino
- ECW’ssä ja TNA’ssa parhaiten näkyvillä ollut War Machine on taattua laatua. Hän on nopea ja liikkeet ovat näyttäviä. Parheiten miehessä sytyttää tietenkin finisher, mutta herra on saanut aivan uutta valoa siirryttyään TNA’han, sillä tylsä WWE-kausi vahingoitti kiinnostavuutta miestä kohtaan, mutta promot ja push TNA’ssa saivat aikaan uudenlaisen ilmiön, jota en ollut kummemmin tuntenut Rhinoa kohtaan, nimittäin markitus. iMPACTeissa ja PPV’issä kerta toisensa jälkeen itsensä todistanut Rhino alkaa lähennellä tuon kokoluokan aatelia.




80. Tommy Dreamer
- En miehen originaalin ECW'n ajoista kummemmin välitä, vaikka mestaruuskuvioissa hyvin usein pyörikin. Useita hyviä otteluita on vetänyt näinä aikoina ja olivathan ne Dreamerin kultavuosia, mutta ECW'n tehtyä paluunsa, oli ECW Originalsien suosikkijäseneni Tommy Dreamer. Tällöin feudi New Breedin kanssa kantoi kukkaa ja ECW oli helpostikin RAW'n ja SD'n yläpuolella ja mikä parasta - Tommy Dreameria ei oltu palkattu jobbailemaan! Nykyinen rooli on käsittämättömän huono ja tylsä, sillä pelkkä jobbailu ja satunnaiset voitot randomeista eivät jaksa herätellä kiinnostusta sitten yhtään! Dreameria kunnioitan kuitenkin sen verran, että päästän hänet avosylin listasijoituksen paikalleen.

"Supa" kirjoitti:
100. The Honky Tonk Man.
Lista pääsee käyntiin yhdellä viihdyttäjällä, jonka kaikkien kriteerien mukaan pitäisi olla korkeammalla.

Kaikkien kriteerien mukaan HTM:n ei pitäisi olla lähelläkään kenenkään listaa. Tai no vain oma henkilökohtainen mielipiteeni tuo. Hän on meikäläisen listoilla aikansa suunnilleen ärsyttävin painija. En kestä. Ja idioottikin on.

"Supa" kirjoitti:
93. Giant Baba
Giant Baba on niitä japanilaisia, joihin en ole ikinä kiintynyt pahemmin. Miehen ottelut ovat kuitenkin hyviä, ainakin suurin osa, mutta silti. Jokin vain hieman sanoo valitsemaan vaikkapa muiden parempien japanilaisten otteluita kuin Baban. Miehen look on hyvin erikoinen. Pitkä kuin mikä, mutta silti käsistä ja jaloista melkoinen luuranko. Näyttää enemmän joltain koripallon pelaajalta kuin vapaapainijalta. Miehellä ei ollut sellaista lookkia, jota minä ehkä kuitenkin vapaapainijalta edes lievästi haluaisin. Ei mitään kritiikkiä painitaidoille, ihan kelvollinen mies on kyseessä, ja muutenkin suuri, arvostettu ja pidetty mies japanilaisissa vapaapainikuvioissa. Varmaankin myös katseltujen otteluiden määrä pudotti sijoitusta jonkin verran.

Täytyypä sitten jotain vanhempia otteluita häneltä jossain vaiheessa uppia. En tietysti tiedä mitä kaikkia olet nähnyt. Destroyer-kohtaamiset olen joskus tainnut uppia, mutta jospa jotain muutakin mieluiten tuolta ajalta keksisin. Täytyy harkita tarkasti kun Baban maine painijana yleisesti kärsii siitä, että hänen parhailta päivitään on otteluita kovasti vähemmän ja päätelmät tehdään sitten ihan väärän aikakauden perusteella. Vähän kuin arvostelisi Ric Flairin taidot 2000-luvun perusteella.

"Supa" kirjoitti:
92. Jerry Lawler
Syytän vähäistä katsottua materiaalia.

Lawler on niin kova, että pidät varmasti vielä joskus enemmän. Suuntaa siis nimeltä mainitsemattomalle torrent-sivustolle ja lataa urakalla Lawleria sekä ehkä muitakin kiinnostavia matseja Memphisistä. DVDVR:n 80's Memphis -projektin otteluita on nimittäin alettu uppia sinne.

"Machete" kirjoitti:
92. Yinling

Macheten lista on tämän takia suosikkini tässä vaiheessa vaikka..

"Machete" kirjoitti:
99. Yoshinari Ogawa
Saatan olla yksin tämän mielipiteen kanssa, mutta mielestäni Rat Boy on loistava. Moni tuntuu vihaavan häntä ja en kyllä ihmettele yhtään miksi. Lyönnit ovat naurettavan näköisiä ja hän on muutenkin säälittävä nilkki, mutta pidän hänestä silti. Rakastan hänen seeprauikkareitaan, nokkelaa kehätyöskentelyä ja oikeastaan koko olemusta.

Rääpäle.

"Machete" kirjoitti:
93. Shinsuke Nakamura

Rääpäle, vaikkei sentää mikään Ogawa.

"Supa" kirjoitti:
90. Jushin "Thunder" Liger
Kuitenkaan, Liger ei yllä edes lähelle niitä Japanilaisia maskipäitä ja saman tyylin edustajia joita minä henkilökohtaisesti arvostan, joten eipä tästä enää pidemmälle mennä. Taitoa toki löytyy, mutta ei läheskään tarpeeksi. Mielenkiintoa varmaan laski myös se heikko esitys Samoa Joeta vastaan TNA:ssa, joka oli ensimmäinen Luger ottelu jonka näin. Eipä siis paljoa kiinnostanut mies sen jälkeen.

Paras lääke tuohon on katsoa lisää, koska Liger on parempi kuin kaikki muut, eikä TNA-matsissa annettu edes mahdollisuutta. Ja eipä hän tietysti parhaiden vuosiensa tasolla olekaan.

"Supa" kirjoitti:
82. Genichiro Tenryu

Tuntuu, että toistan koko ajan samoja juttuja, mutta jatkan siitä huolimatta. Tenryussa parasta on se, että hänen persoonaansa rakastuu sitä syvemmin mitä enemmän hänen matseja katsoo. Niin mahtava mies kaikin puolin, että harmittaa nostaa ketään hänen edelleen, vaikka niin tein ja teenkin.

"frebix" kirjoitti:
84.Abdullah The Butcher

- Eroaa merkittävästi kahdesta edellisestä. Abbyn hc-ottelut ovat vain niin kovaa ja viihdyttävää kamaa, että pakkohan mies on listalle pistää. Tietämykseni WWE/TNAn ulkopuolella on kohtuupientä, mutta Abdullah oli yksi ensimmäisistä hahmoista kehen keskityin WWEn ulkopuolella. Miehen ulkonäkö on uniikki (varsinkin otsa). Hänestä todellakin näkyy, että hän on hardcore-painija. Pitkä ura takana, joka kertoo siitä että on omistautunut bisnekselle ja sitä asiaa minä kunnioitan. Ei ottelut nykypäivänäkään mitään wrestlecrappia ole, ei lähelläkään, vaikka miehellä on kohtuupaljon ikää. Eteenpäin vain mennään ja hyvä niin.

Äärimmäisen mukavaa nähdä Abby listalla. Kun on sinullakin mukana niin uskallan kenties entistä vahvemmin odottaa hänelle sijoituksia myös muidenkin listoilla. Täytyisi oikeastaan uppia häneltäkin jotain, jos se hyvällä tuurilla auttaisi muilla mahdollisen sijoituksen paranemiseen kesken kisan. Omaakin listaani muokkasin, mutta sitä olikin aikaa muokata.

Näin yleisesti tuntuu listat päässeen varsin kiinnostavasti vauhtiin. Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

Kaikkien kriteerien mukaan HTM:n ei pitäisi olla lähelläkään kenenkään listaa.

Uuh..Olen kyllä myös kuullut juttua ettei Honky mikään hirveän suosittu ollut takahuoneissa, mutta itse olen jostain syystä pitänyt miehestä näin huumorimielessä. Tietysti melko paljon mielipide kysymys, mutta silti.

Noihin Japanilaisiin ja Lawleriin vedoten niin kyllä olisi tarkoitus hieman etsiä lisää kun nyt saa loput videoläjät alta pois tästä. Jotain Jack Brisco otteluita on tällä hetkellä Babalta hallussa. Voisi niitä katsella lähiaikoina. En ole ikinä pitänyt Ligeriä juurikaan niin suuressa arvossa. Kuitenkaan, en pysty paljoa miehiä sanomaan jotka tämä ylitse menisivät. Ehkä jonain persoonallisena mieltymyksenä Super Delphin, ja sitten oikeasti todella vahvan markituksen alaisena Tiger Mask. Näistä sitten vielä lisää myöhemmin.

Abdullahin maineesta minulla on lähinnä vain kuulopuheita, mutta muutamia pätkiä nähneenä löytyy jonkinmoista kiinnostusta kyseistä tyyppiä kohtaan. Pidänhän kuitenkin melkolailla brawlauksesta.

Ihan vain lisänä off topikkina tuohon Videot alueeseen Gonerin uusimmasta uploadista. Itse näin tuon ottelun todennäköisesti kesällä, kun kerran kyseessä on osa jotain turnaustakin. Kaiken muistin mukaan jossain päin turnausta muistaakseni Brody ja Snuka ottelivat myös Funkkeja vastaan. Nautin kyllä noista otteluista paljon, ja suosittelen toki muillekkin.

Mutta joo, pitäisi listaa jatkaa nyt. Tuossa allaolevassa linkissä on sitten sijat 81-100. Tämänkertainen listaus tulee sisältämään vähän enemmän tällaisia pienempiä nimiä, mutta pari kolme hieman isompaa mahtuu mukaan.
http://img115.imageshack.us/my.php?image=nimetntx7.jpg



80. The Hurricane
Tässä vaiheessa on hyvä täsmentää että pääosin markitus perustuu vain Hurricane hahmon ympärillä miehen WWE-uralla, ja varsinkaan miehen speedouikkari WCW-uraan en ole kiinnittänyt minkäänlaista kiinnostusta. Kuitenkin, täytyy myöntää että Gregory Helms heelturn vedossa oli jonkinlaista mielenkiintoa, muttei se juurikaan yllä sille tasolle mitä joskus olen Hurricanea markittanut. Taas pitää mennä melko wrestling-seuraamiseni juurille. Painin katsomista aloitellessani tämä sarjakuvamainen huumorisankari oli aivan shown kohokohtia, niin viihdearvoltaan kuin vaikkapa markitukseltaankin. Eipä siinä, painitaitoja löytyy jonkin verran, samoin karismaa. Kyseessä on loppujenlopuksi ihan keskiverto cruiserweight ottelija. Pidän tuota hahmoa itsessään kuitenkin niin onnistuneena, että ansaitsee listassa tämän paikan, ehkä jopa liian korkealla. Plus sitten se entrance <3.


79. Jimmy Wang Yang
Kiinnostukseni heräsi Jimmyä kohtaan kun mies pyöri SmackDownin pienessä roolissa Tajirin turvamiehenä, Akiona. Koska olen suurikin Tajiri-mark, ei Akiokaan jäänyt silmissäni liian pieneen osaan. Lisäksi tietyssä vaiheessa Yang oli se kantava cruiser, joka piti minun mielenkiintoani yllä SmackDownin alakorttia kohtaan. Harmi kyllä Jimmy astui väärälle aikakaudelle, koska tässä vaiheessa Tajirit, Reymysteriot ja Matthardyt olivat muualla, eikä kukaan enää tykännytkään pomppivista pikkumiehistä tarpeeksi. Niinpä Yang jätettiin korttiin vain ottelemaan kerran kuussa minimatseja samojen vastustajien kanssa, ja mielenkiinto häntä kohtaan alkoi sammua. Painijana taitava, varsinikin cruiserien tasolla. Kelpo hyppijä, jos mies olisi tullut mukaan kunnon kahinoihin pari-kolme vuotta aikaisemmin, olisi voinutkin pärjätä. Propsit kuitenkin siitä miten on saanut revittyä noinkin kehnosta hahmosta ihan kelpo huumoriveikon. Mies vetää rooliaan kuin hän olisi itse sitä halunnut. Kertoo kuitenkin rakkaudesta alaa, tai rahaa kohtaan.


78. Gran Akuma
Hei, pidän tällaisista taistelulajeista tyyliä lainaavista painijoista: Tiger Mask, Tajiri, Akuma, Low Ki näin muutamia mainitakseni. En sitten ole täysin varma että miksi. Ehkäpä on jotenkin siistiä nähdä stiffejä otteita painimatsissa. Tämän takia Akuma ja kumppanit olivat varmoja lisiä listalle. Näistä tämä Chikaran tyly ja kylmiä väreitä herättävä brawlaaja on huonoimmalla sijalla. Ei voi mitään. Akuma on yksi Chikara-suosikkejani, mutta siltikin joku pitää häntä näinkin alhaalla. Mikkitaidoista en voi juurikaan sanoa mitään yltiöpositiivista, mutta Akuma herättä olemuksellaankin sellaista Tazmaista tylyyttä ja Kurt Anglemaista varmuutta. Hän on niitä harvoja, jotka toimivat loistavasti heeleinä ihan vain hiljaa olemalla ja painimalla. Jokin tässä viehättää niiden stiffien ja siistien potkujen lisäksi. Toimii lähes millaisissa olosuhteissa tahansa.


77. Jimmy Valiant.
Öh..Juu. Valiant tuntuu taas olevan näitä painijoita joiden mukana oloa on suhteellisen vaikea perustella, tai joista on vaikea löytää mitään järkevää sanottavaa. Sanotaanko että toimii lähinnä viihdemielessä. Valiant on taas näitä tärppejä joita olen nappaillut ihan vaan NWAn Mid-Atlanticia katselemalla. "Boogie Wookie Man" Jimmy Valiantin eeppinen feudi Paul Jonesia ja kumppaneita vastaan on jäänyt hyvin vahvasti mieleen. Valiant osaa olla oikea sekopää, mutta samalla jotenkin positiivisessa mielessä huvittava. Aivan varmasti tämä jos kuka on jonkun mielestä hyvin ärsyttävä, varsinkin tuolla Boogie Wookie Man -hahmollaan. En kuitenkaan voi paljoa muita meriittejä heittää tuon lisäksi, kiitettävä Tag Team -ura kuitenkin. Tämämpä takia Valiantin bileet pysähtyvät tähän. Enkä todellakaan rupea koskemaan pitkällä tikullakaan Valiantin "eläköityneeseen" jälkiuraansa tuomarina ynnä muina ylimääräisinä tekijöinä erinäisissä luuseriindyissä.


76. Terry Gordy
Sanotaan nyt heti alkuun etten ole ikinä ollut kauhean suuri Freebirds fani. Eikä kyseinen stable ole niin paljoa ikinä kiinnostanutkaan, mutta jotenkin Terry on silti löytänyt tiensä tälle listalle. Miksikö? Varmaankin katsotaan eniten tuota japanin uraa. Sieltä olen eniten Terryn otteita nähnyt, ja Japani taisi muutenkin olla se ensimmäinen alusta missä olen ikinä Terryn nähnyt ottelevan. Juurikin Gonerin mainitsema tag team vaikkapa Stan Hansenin kanssa, tai vaikka Steve Williamsin on tuonut ainakin tännepäin hieman positiivista kuvaa. Lisäksi vaikkapa miehen singles ottelut muunmuassa Jumbo Tsurutaa vastaan ovat olleet mukavaa katsottavaa. Paljoakaan sanottavaa Gordyn taidoista ei kuitenkaan löydy. Mies ei ikinä ollut missään kauhean atleettisessa olemuksessa, vaan olen aina nähnyt miehen enemmänkin tällaisena isona murskaaja brawlerina. Ja hei, mikäs sen parempaa. Tietysti teknistä osaamista on myös jonkin verran, mutta kyllä tuo brawlaus on mielestäni selvästi painanut sen yli. Kiinnostaisi vain löytää hieman enemmän otteluita miehen Tag-urasta Steve Williamsin kanssa, kun olen siitä paljon hyvää kuullut.


75.Mitsuharu Misawa
Misawa on minulle se painija näistä japanilaisista suurimmista nimistä, joka ei oikeastaan ole ikinä innostanut, mutta aiheuttanut kuitenkin jonkinlaista positiivista näkökulmaa. Sanotaan muuten heti tähän väliin lisäyksenä väärinkäsitysten välttämiseksi ettei tällä sijoituksella ole mitään sijaa Tiger Mask II hahmon kanssa. Olen aina lähes inhonnut katsoa näiden Tiger Maskin seuraajien otteluita, koska olen aina nähnyt ykkösen olevan vahvasti ylivertainen muihin nähden. Pidän sitä vain lähinnä rahastuksen makuna, varsinkin kun alkuperäisen Tiger Mask hahmon käyttö kielletään Sayamalta, ja ostetaan oikeudet koko hahmoon, ja heitetään se jollekkin Misawalle. Yhtään tietenkään Misawan taitoja väheksymättä, todella taitava painija on kaikin puolin kyseessä. En vain ikinä ole nähnyt kaikkea sitä, mikä tekee miehestä hienon. Kuitenkin positiivisena asiana mainittakoon myös se kuinka Misawa kasvoi onneksi ulos Tiger Mask hahmosta ja lähti virallisesti oikealle uralleen. Viihdyttäviä otteluita varsinkin Kawadan ja Kobashin kanssa kaikesta huolimatta.


74. Hydra
Joo, Hydra tosiaan menee tässä vaiheessa Misawan ja Gordyn edelle, joka voi masentaa paria lukijaa, jos ne oikeasti ottavat tämän näin tosissaan. Hydra oli kuitenkin niitä kinnekohtia jotka saivat minut seruaamaan Chikaraa, ja pitävän mielen myös nykypainissa. Jotenkin kuitenkin ironista että noinkin mahtavan gimmickin omaa kooltaan hyvin onneton painija. Ehkäpä kyseessä on kuitenkin tarkoituksellinen ironia. Pidin kuitenkin suuresti siitä muskelipuku asusteesta, se loi mukaan vähän jo itsessäänkin huumoriarvoa, ja petyin ehkä lievästi kun Hydra tämän käytön elokuussa lopetti. Nyt kyseessä on enemmän vain ruipelo maskipää. Kuitenkin Hydra loistaa omana persoonananaan, ja tulen varmasti tulevaisuudessakin kaikesta huolimatta seuraamaan hänen otteitaan. Painitaidoiltaan keskiverto, eikä millään tapaa erikoinen. Kuitenkin kehässä luo ympärilleen vahvan hahmon ja tarinan, joten painitaitoihin ei yleensä tule keskityttyä. Näinpä tämä löytyy listan sijalta 74, ja jatkaa hauskuttamistani tulevaisuudessakin.


73. Trevor Murdoch
Trevor on parhaita esimerkkejä siitä miten painija on täysin sijoittunut lähes täysin väärälle vuosikymmenelle. Jo kuvastakin näkee selvästi kuinka kyseessä on selvästi hahmo 80-luvulta. Välillä tulee mieleen rumempi versio Harley Racesta. Mutta mitäpä itse miehestä sitten. Melko pienehkö ura oli WWE:ssä, eikä mies juurikaan saanut melkeinpä mitään merkittävää aikaan, ja ihmettelen yhä miksi noinkin jollain tapaa lahjakas painija heitetään tuosta vain pois. Kuitenkin, jopa taidoiltaan Trevor oli lähes väärällä vuosikymmenellä. Vaikutusta ilmeni vahvasti old school -brawlauksen taholta, ja sanoisin että onnistui tässä varsin kiitettävästi. Hän oli kehässä rujo, tyly, ja kova iskijä. Eipä voi muuta sanoa. EN vaan voi taaskaan lakata ihmettelemästä miksi mies aina yritti jotain faking sunset flip piledrivereita finisherinään, joka ei muuten kertaakaan tainnut onnistua täydellisesti. Ulkomuodoltaan ei ehkä nätein ruusu kimpussa, mutta tuskimpa tuo nyt ketään haittasi. Ei miestä ilmiselvästikkään oltu mikkiin luotu. Sitten vaan mietintään että olisiko Trevor kuitenkaan pärjännyt 80-luvulla, kun oli mukana monta jamppaa joka nämä taidot hallitsi paljon paremmin.


72. Al Snow
Taas lähestulkoon huumoriperiaatteella mukaan otettu hahmo. Al Snow on silmissäni melko kiinnostava ja sekopäinen veikko, joka on ihan vain karismallaan ja huumorillaan luonut monia loistavia ja muistettavia hetkiä. Sekä vähemmän merkittäviä, mutta minulle silti näitä "tästä hänet muistan" -hetkiä. Kuka voisikaan unohtaa tämän rave-partya muistuttavan entrancen ECW:ssä, jossa lisänä oli uskomaton tunnelma ja satoja ja satoja pelkkiä heiluvia ja sekopäisiä muovipäitä. Kuvailtava yhdellä sanalla :Loistavaa. Al Snow on kuitenkin ollut mielestäni hieman aliarvostettu lahjakkuus, miestä kun ei juuri kunnolla ikinä missään käytettykkään, vaikka taidoiltaan oli suhteellisenkin lahjakas heppu. Pidän hänen teknisyydestään, ja tiettyinä ajanjaksoina brawlaustaidoistaan. Pakkolisäyksenä vielä miehen sekoilut Mick Foleyn kanssa. Eipä tästä muuta, hauska jätkä, taitoa teknisesti jonkin verran normaalia enemmän. Ei ihme että toimi kauan OVW:n trainerina.


71. The Undertaker
Hei, mitäpä voisi tästä miehestä nyt sitten sanoa? Korkeintaan sen, miksei Taker ole sen korkeammalla listassani. Noh, aloitetaan sillä faktalla että Undertaker on viimeiset kolmisen vuotta junnannut paikoillaan, ja muuttunut itselleni vähemmän ja vähemmän merkittäväksi hahmoksi, vaikka tiedänkin miehen suuren vaikutuksen alalla ja backstagen puolella. 'Taker ei kiinnosta enää, eikä henkilökohtaisesti ole kiinnostanut vuosikausiinkaan. Lisäksi otetaan huomioon että hänellä on parhaat vuodet jo kaukana takana päin. Kuitenkin, niinä aikoina kun Undertaker on joskus kiinnostanut, on mies ollut vähintäänkin mukavaa ja viihdyttävää katsottavaa. Taitava brawlaaja, on aina ollut. Teknisesti ja muutenkin kuitenkin koostaankin huolimatta kehässä todella monipuolinen tapaus, ja osaa tarvittaessa niin lukkoja kuin loikkiakin, joilla otteluun saa uutta makua, Hahmona Undertakerilla on lähinnä joko hyviä aikoja, tai oikeasti heikkoja ja tylsiä aikoja. Harmi kyllä jälkimmäisiä on 2000-luvulla varsinkin ollut aivan liikaa. Kuitenkin alkuaikojen ja Attituden aikoihin vaikuttanut pirullinen ja pimeä Undertaker oli vasta jotakin. Se oli oikeasti välillä kylmiä väreitä herättävä aikakausi.

------------------------------
100. Vampiro
99. Mark Henry
98. Matt Hardy
97. Bobby Roode
96. Charlie Haas
95. AJ Styles
94. The Brian Kendrick
93. James Storm
92. Booker T
91. Nova/Simon Dean
90. Gregory Helms
89. CM Punk
88. Trish Stratus
87. Finlay
86. Jamie Noble
85. William Regal
84. Abdullah The Butcher
83. Lance Storm
82. Viscera
81. John Morrison
------------------------------


80.Ron Killings
-Tämä painija kuuluu taas sellaiseen sarjaan kenelle on kaikki kohdalla, mutta ikin se markitus ei ole noussut minnekkään huippuluokkaan. Viihdyttää kehässä taitavalla tyylillään. Miehen mestaruusvuodet TNAssa oli nannaa katseltavaa. Tämän jälkeen Killings oli erittäin näkymätön hahmo, sitten koitti WWE. Nyt näyttää erittäin hyvältä se, millä tavalla WWE on rakentanut tätä hahmoa, ehkä vähän Booker T-ripoff, mutta ei liikaa. Yleisö käy häneen kuumana, minuakin miellyttää, joten miksi mies ei olisi listalla? Hänet oli erittäin vaikea sijoittaa, mutta tässä mies nyt kuitenkin on.

79.Chuck Palumbo
-Ahh, Billy&Chuck-ajat Rico managerina. Yksi viihdyttävimmistä tag teameista ikinä. Chuck on kuitenkin se vähemmän viihdyttävämpi osapuoli heistä kahdesta. Karismattomampi, taidottomampi.. oli kaikessa Billyä huonompi. Annan kyllä vähän liian negatiivisen kuvan hänestä, kyllä häntä erittäin mielelläni katselen, tag team-painijana. Nyt yksilönä miehet osakkeet ovat laskenut roimasti ja miehen huonot mikkitaidot on myös tuotu esiin. Silti viihdyttää.

78.The Godfather
-Huumoerihahmojen eliittiä. Ho-train on legendaarista ja markkaan miestä aina kybällä. Right to censor-stable oli täydellinen, harmi, että se kesti niin vähän aikaa. Mutta se aika oli kultaa. Kaikki vihasi heitä, ja aah, se sisääntulomusiikki, se oli.... ärsyttävä, mutta silti ehkä yksi parhaista themeistä ikinä. Se sopi niin hyvin sille stablelle. Miehen single-aikoja en ole paljon seurannut, joten sen takia näin huono sijoitus. Olen miestä nähnyt vähän, mutta se mitä olen nähnyt, vau.

77.Abyss
-Yksi parhaista monsteri-painijoista. Viihdyttää erittäin paljon hardcore-matsissa, mutta se se ongelma onkin, että normaalissa 1 vs 1-ottelussa ei jaksa kiinnostaa. Itse hahmona Abyss oli mielenkiintoinen, saa nähdä mitä hänestä nyt tulee. Vieläkin katselen paljon miehen hc-otteluita ja suosittelen niitä myös teille. Erittäin mahtava kehäpresenssi, ottaa yleisön huomioon, osaa luoda tunnetta otteluun. Taitava isoksi mieheksi.

76.Doink The Clown
-Tässä on hyvä esimerkki kuinka hahmon voi kusta niin täydellisesti. Puhun siis nyt miehen face-turnista aikoinaan. Sirkuspelle-heel-yhdistelmä luo pelottavan tunteen, häntä vihasi helposti, mutta silti hänestä piti paljon. Face-turnin jälkeen ura olikin sitten mitä oli. Hahmo oli sen tasan kerran hauska, ei muuta. Heelinä hän loisti. Kyllähän sitä nykyään Doinkin one-night-standejä katselee, pienissä erissä, kun ei hahmoa liikaa kuluteta. Kuitenkin hahmo toimii yleisöön erittäin hyvin ja mikäs siinä.

75.Starbuck
-Olen vasta viime muutaman kuukauden aikana alkanut seuraamaan tätä painijaa. Erittäin tekninen, karismaattinen, viihdyttävä paketti. Silti ei erotu massasta. Hänellä ei ole "sitä jotain". Tietysti suomalaisuus nostaa miehen sijoitusta muutamalla pykälällä. Sanon näin, että jos mies ei suomalainen olisi, niin en olisi häntä seurannut. Suomen painiskene on pieni ja Starba on Suomen paras vapaapainija. Kyllähän silloinkin pitää olla viihdyttävä ja kiinnostava ja sitä hän onkin. Jotenkin en vain katselisi miestä suuremmissa erissä. Starbuckin look on myös mainittavan arvoinen, erittäin uskottavan näköinen ja "vapaapainijan näköinen".

74.Muhammad Hassan
-Hassanin visiitti WWEssä oli erittäin lyhyt, kiitos gimmickille, joka vietiin äärimmilleen. Kuitenkin se visiitti oli mahtava. Hahmona erittäin kiinnostava, puri yleisöön kuin häkä. Mikä olisikaan parempi gimmick, kuin ulkomaalainen, joka vihaa Amerikkaa? Toivoisin näkeväni miestä vielä enemmän WWEssä joskus, ehkä niin käykin. Miehen sijoitus on ehkä liian korkea verrattuna siihen materiaaliin mitä häneltä olen nähnyt. Mutta hän viihdytti minua erittäin paljon ja sijoitusta 74 en näe hänelle liian korkeaksi.

73.Disco Inferno
-Tuntematon tyyppi joillekkin. Tämä herra on listalla ainoastaan gimmickkinsä perusteella. Ajattelenkin häntä niin kyllä tulee hymy kasvoille. Ja se kun mies teki tanssinsa kehässä ja yleisö tanssi mukana, se oli loistavuutta. Yksi parhaista huumorihahmoista ikinä, osasi erittäin hyvin hoitaa hommansa, eli siis viihdyttää. Mahtava hahmo.

72.Shane McMahon
-On kaksi asiaa mitä Shanessa markitan. Toinen on yleensäkin mahtavan hardcore-ottelut mitä mies on vetänyt. Toinen asia on se steppaaminen, minkä hän tekee sisääntulossaan. Sitä yksinkertaisesti ei voi olla markittamatta. Mies on ottanut hurjaa bumppia otteluissaan, kaikki varmaan tietää sen hypyn titantronilta. Joidenkin mielestä yliarvostettu liike, mutta olihan se mahtava. Hullu. Uskomaton. Myös "coast-to-coast"-hyppy, eli siis kehän toiselta laidalta toiselle on aina se kohta, mitä odotan miehen otteluissa. Shane osaa viihdyttämisen taidon erittäin hyvin ja prosit siitä.

71.Bobby Heenan
-Olen katsonut miehen manageri-aikoja erittäin paljon, ja voisin jopa sanoa että paras manageri ikinä. Kuitenkin siitä on niin kauan enkä ole elänyt sitä aikaa, niin en tavallaan ole sisäistänyt tätä hahmoa niin hyvin kuin nykypainijoita. Kuitenkin markitan miestä aivan helvetisti, ja myöhempinä päivinään hän toimi selostajana aivan mahtavasti. Respect.

"Goner" kirjoitti:
Rääpäle.

Rääpäleet = ratings


Sijat 71-80:


80. Brian Kendrick
Ensimmäisen kerran muistan nähneeni Kendrickin joskus aikoja sitten räppäämässä John Cenan kanssa. Muuta en sitten muistakaan, kun tuli se vähän yli vuoden tauko, kun Kendrick piipahti indyissä ja Japanissa, ja sen aikana meinasin hänet jo melkein unohtaa. Nopeasti hän kuitenkin palasi yhdeksi suurimmaksi suosikikseni, kun hän ja Paul London muodostivat yhdessä Londrickin. Oikeastaan London oli se, joka sai minut alunperin kunnolla tykkäämään Kendrickistä. Lopetin kuitenkin myöhemmin WWE:n seuraamisen ja pääsin tutustumaan Kendrickin työhön indyissä ja Japanissa, jolloin hän esiintyi nimillä Spanky ja Leonardo Spanky. Kendrick osottautuikin siellä paljon mielenkiintoisemmaksi ja viihdyttävämmäksi. Suosittelenkin otteluita indyistä Bryan Danielsonia ja James Gibsonia vastaan ja Japanista erityisesti ottelua Low Ki'tä vastaan.


79. The Hurricane
Stand back! There's a hurricane coming through! Ai, että tuo sisääntulo oli legendaarinen. Pidin todella paljon Hurricanesta, kun aloitin painia seuraamaan ja pidän vieläkin, vaikka Gregory Helms onkin laskenut hieman sijoituksia. Pidän kyllä Gregory Helmsistäkin, mutta en todellakaan niin paljon kuin Hurricanesta. Segmentit The Rockin kanssa olivat kultaa ja hammasraudat olivat rautaa. Karismaa ja taitoa löytyy mukava määrä, jopa sen verran, että pistäisin hänet US-mestaruuden kimppuun sitten, kun hän palaa. Saas nähdä mitä tuo Hurricane Helms tuo tullessaan, itse ainakin odotan ihan mielenkiinnolla. Vaikka Hurricane olikin loistava, hän häviää melkein jokaisessa osa-alueessa eräälle toiselle nimeltä mainitsemattomalle supersankarille, I'm just saying.


78. Takeshi Morishima
Morishima nousi kunnolla ihmisten ilmoille, kun hän teki ROH-debyyttinsä vuoden 2007 helmikuussa. Toisessa ottelussaan hän voitti ROH World -mestaruuden ja piti sitä 231 päivää, kunnes hävisi sen Nigel McGuinnessille. Jonkun ajan päästä hän voitti GHC Heavyweight -mestaruuden Mitsuharu Misawalta häviten sen myöhemmin Kensuke Sasakille. Loistava painija, en ainakaan nyt keksi ainuttakaan isoa miestä, joka olisi tällä hetkellä Morishiman tasolla. Enkä voi olla markittamatta miehelle, joka painaa 145 kiloa ja tekee tuosta vain kärrynpyöriä. Varsinkin Shimasault on erittäin vakuuttava, vaikka se ei mahda mitään Vadersaultille. Valitettavasti WWE meni jälleen munaamaan kunnolla, kun ei tehnyt sopimusta Morishiman kanssa. Juuri tuollaista Terry Gordyn tapaista painijaa WWE mielestäni tarvitsisi, ainakin hän olisi mukavaa vaihtelua noihin supermalleihin.


77. Go Shiozaki
Shiozaki liittyi NOAH Dojoon vuonna 2003 ja valmistui sieltä ainoana vuonna 2004. Shiozaki on saanut myös opastusta Kenta Kobashilta, jonka huomaa viimeistään Shiozakin chopeista. NOAH on rakentanut Shiozakia samalla tavalla kuin Kobashia aikoinaan All Japanissa ja kaksikko painii usein tag teamina. Viime ajat Shiozaki on paininut jenkeissä Ring of Honorissa, missä hän on osana Sweet & Sour Inc. -stablea. Shiozakista minulla ei ole mitään kovin ihmeellistä sanottavaa. Kova painija on kyseessä, mutta kukapa ei olisi, jos on saanut koulutusta itse Kobashilta. Olen tähän mennessä nauttinut jokaisesta Shiozakin ottelusta ja tulen varmasti jatkossakin nauttimaan. Suosittelen erityisesti otteluita Bryan Danielsonia, Austin Ariesta ja Necro Butcheria vastaan jenkeistä ja tag team -ottelua Japanista, jossa Shiozaki ja Kobashi kohtaavat Kensuke Sasakin ja Katsuhiko Nakajiman.


76. Amazing Kong / Margaret
Amazing Kong paini uransa alussa pääosin Japanissa, missä hän voitti muun muassa arvostetun WWWA World Heavyweight -mestaruuden ja Aja Kongin kanssa hän on voittanut useita tag team -mestaruuksia. Kong löysi tiensä jenkkeihin vuonna 2006 painien muun muassa Shimmerissä ja vuotta myöhemmin IWA Mid-Southissa. Nykyään hän painii Awesome Kongina TNA:ssa. Kong ei ole kovin hyvä worker, eikä hän ole myöskään suurin seksifantasiani, mutta kokoa naiselta löytyy ja sen lisäksi huikea määrä taitoa. Nimeltämainitsemattomat 200-kiloiset loisteputkien päälle hyppivät pellet voisivat ottaa vähän mallia. Kongin tapaisia naispainijoita pitäisi olla ehdottomasti enemmän. Toivottavasti WWE palkkaa hänet joku päivä, mutta sitä ennen Kong vs. Joe, book it Russo.


75. Iron Sheik
Vapaapainin yksi suurimmista ja irstaimmista suista ikinä. Egokin on vähintään Madison Square Gardenin kokoinen. Vihaamiensa painijoiden listaan (tai paremmin tunnettuna "piece of shit no good motherfucker" -lista) kuuluu muun muassa Brian Blair, Nikolai Volkoff, Hulk Hogan, Andre the Giant, Ultimate Warrior, Dusty Rhodes, Ted DiBiase, Larry Zbyszko ja monta muuta. Normaalisti näkisin nämä asiat negatiivisina, mutta Sheik vetää niin yli laidan, että häntä ei voi olla markittamatta. Sheikin ottelut eivät jaksa kiinnostaa kovinkaan paljoa, mutta shootit ovat poikkeuksetta aivan mahtavia. Hänen aksentille ja jutuille saa aina nauraa vedet silmissä.


74. Paul London
Brian Kendrickin tapaan London koulutti itsensä Shawn Michaelsin painikoulussa, Texas Wrestling Academyssä. Ennen WWE-uraansa London paini kaikista tunnetuimmin Ring of Honorissa, missä hän teki suuren vaikutuksen olemalla siihen aikaan promootion yksi parhaimmista painijoista. Tämä siis otteluiden tason perusteella, nykyään voisin sanoa tuolta ajalta pari Londonia varmasti parempaa painijaa, mutta silloin he jäivät usein Low Ki'n ja Londonin varjoon. Jos joku epäilee tuota väitettä tai haluaa muuten vain tutustua Londoniin ennen hänen WWE-uraansa, niin tuolta ajalta suosittelen otteluita Michael Shanea, AJ Stylesiä, Bryan Danielsonia ja Samoa Joe'ta vastaan. London on kaikin puolin loistava painija, jolta ei paljon heikkouksia löydy. En vain ymmärrä miksi WWE korjasi sellaista, mikä ei ollut rikki eli hajotti Londrickin. Varsinkin London tuntuu raporttien mukaan kärsivän tästä harmittavan paljon. Toivottavasti hänellekin keksitään jotain kiinnostavaa tekemistä Heatissa jobbailun lisäksi.


73. Tyler Black
Black aloitti uransa vuonna 2005 Scott County Wrestlingissä ja paini samana vuonna myöhemmin IWA Mid-Southin Ted Petty Invitational -turnauksessa, missä hän ensimmäistä kertaa löi itsensä kunnolla läpi. Jotkut saattavat muistaa Blackin Wrestling Society X:stä, missä hän paini Jimmy Jacobsin kanssa tag teamina, joka kantoi tuolloin nimeä Doin' It For Her. Nykyään Blackin löytää PWG:stä ja ROH:sta edustamassa Age of the Fall -stablea. Black on vasta 22-vuotias ja hän on jo nyt pelottavan hyvä. Voin vain kuvitella miten hyvä hän on vaikka viiden vuoden päästä. Black on niitä painijoita, jotka tullaan näkemään parin kolmen vuoden sisällä WWE:ssä, joten tämän nimen suosittelen painamaan hyvin mieleen. Bryan Danielsonia vastaan käydyt ottelut ovat olleet tämän vuoden ehdotonta parhaimmistoa. Jos Black kiinnostaa, sieltä kannattaa aloittaa.


72. "Invisible Chinese" Misutero
Kuvan henkilö ei liity millään tavalla Misuteroon. En vain tahtonut millään löytää edustavaa kuvaa näkymättömästä kiinalaisesta, joten tämä saa siis luvan kelvata. Mitään erikoisia taustatietoja en Misuterosta löytänyt, kiitos siitä kuuluu Firefoxilleni, joka ei tue japanin kieltä. Mutta sen sanon, että Misutero on elävä(?) todiste siitä, että DDT on loistava promootio. Ei aivan Hustlen tasoa, mutta loistava silti. Misuterosta ei taida muuta materiaalia löytyä netistä paitsi tämä elämää suurempi ottelu. WWE olisi saanut tehdä saman jumalansa kanssa, vaikka Vince tai Shane McMahon eivät olisi koskaan yltäneet samalle tasolle kuin Zhao Yun Zilong.


71. El Hijo del Ice Cream
El Hijo del Ice Creamin tapaiset painijat jaksavat pitää minun mielenkiintoni painissa. Olisin luultavasti lopettanut painin seuraamisen aikoja sitten ilman heitä. En myöskään tule koskaan kyllästymään näihin painijoihin, varsinkin jäätelöissä on tämä kyseinen ominaisuus. Katsoisin mielummin kolme tuntia jäätelöitä putkeen kuin isonenäisen pellen mukahauskoja promoja edes yhtä sekuntia. Ice Cream Jr. jäi valitettavasti Top 100 -listani ulkopuolelle, koska El Hijo del Ice Cream on askeleen edellä oikeastaan kaikessa. Eleet ovat hauskempia, äännähdykset ovat huvittavimpia ja kehässäkin Frozen Menace of Mexicali tuntuu olevan nuorempaa jäätelöä aavistuksen parempi.

Supa - kiitos kun hoputit.


79. Eddie Kingston
- Taas on kyseessä näitä makuasioita, sillä Eddie Kingston on painija, josta pitää jopa suunnattomasti, tai sitten häntä vihaa. Itse kallistun enemmän tuonne enemmän pitämisen puolelle, sillä viimeistään No-DQ ottelu Necro Butcheria vastaa PWG’ssä viimeistään toi esille miehen loistavat painitaidot. Tai ei ehkä painitaidot, mutta enemmänkin brawlaustaidot. Kukaan ei voi väittää mitenkään, että Necron, tai kenen tahansa muun Kingstonin vastustajan olisi tarvinut kantaa hänet hyvään otteluun, sillä hän pysyy aina vähintään vastustajansa tasolla, ellei vastassa ole sitten Austin Arieksen tai vaikkapa Chris Jerichon kaltainen kehäkettu. Eddie Kingston on todella menevä osa niin Tag- painia kuin single vääntöäkin. En osaa edes perustella, miksi Kingston olisi niin sanotusti huono ja nyt on sitten aivan turha puuttua siihen aina käytettyyn huonoon kuntoon, sillä huonosta kunnosta huolimatta on mies viihdyttänyt minua jokaisen ottelun viime sekunneille asti.




78. (The) Undertaker
- Kun muistelee näitä Undertakerin segmenttejä ja klassikoiksi todettuja otteluita, on vaikea väittää, että hän on jotakin muuta kuin lajin parhaita. Ehkä lajin parhaat sitten sisältyvät 80 painijan joukkoon, sillä pidän itse todella paljon enemmän nopeasta painityylistä, kuin UT’n tämänhetkisestä lyllerryksestä. Olihan ’Taker vielä muutamia vuosia sitten paljon paremmassa kunnossa, saatika sitten Attitude aikaan ja sitä edeltäviä vuosia katsellessa, mutta silloinkin mies tarjosi hyvää antia aiheuttamatta silti sitä samaa reaktiota kuin monet muut nopeammat painijat. Itselleni on jopa vaikeaa sijoittaa Undertaker näinkin alas muistelemalla samalla näitä loistavia erikoisstipulaatiolla paranneltuja otteluita, joista päällimmäisenä kaikille tulevat varmaankin Casket- ja Hell In A Cell- ottelut. Juuri tämä legenda pitää Undertakeria yhä elossa, sillä nykyisellä pappameiningillä ei aiheuteta (feudin Big Showta vastaan lisäksi) mitään uutta ja tunteita herättävää. Vaikka tuossa feudissa Vickietä ja Showta vastaan saatiin esille sitä pimeää ja pelottavaa Undertakeria, en saa siitä joka tapauksessa yhtä paljon irti kuin vaikka Jerichon ja Michaelsin feudista. Näin se vain on!



77. Roderick Strong
- ’’Nämä ovat näitä perus indyuikkareita’’. Ööh… Roderick Strong on toki melko väritön gimmickiltään, mutta en silti sanoisi häntä perus indyuikkariksi. Onhan WWE’ssäkin näitä Evan Bourneja, joita löytää indymaailmasta vähintän tusinan verran. Strong on sitten merkillinen tapaus sen puolesta, että en ole nähnyt mieheltä ainuttakaan huonoa ottelua, mutta silti kun aletaan puhumaan painijoista, tulee Strong esille vasta loppupuolilla. Saattaa jopa jäädä kokonaan pois loistavasta kehäosaamisestaan huolimatta. Tekstiä tästä miehestä syntyi melko vähän, sillä miehen gimmick on suorastaan väritön.





76. Jeff Jarret
- Tutustuin ensimmäisiä kertoja Jarrettiin hänen WWF uransa loppupuolilla, joka oli hiukan huono ajankohta seurata tämän otteluita ja iskujaan kitaroilla. Nyt kun olen myöhemmin katsellut materiaalia WCW’n, sekä WWF’n ajoilta, olen vasta nyt tajunnut, kuinka loistava mies onkaan kyseessä. Painitaidoiltaan melko keskiluokkaa oleva Jarret viihdyttää juuri sen hiton kitaransa takia, joka usein miten päätyi ottelun loppupuolilla vastustajan kalloon antaen Jeffille voiton. Tästä tyylistä tulee toki mieleen nykypäivän Finlay, mutta persoonana kehässä oli Jarret paljon mielenkiintoisempi kuin edellämainitsemani henkilö, joka johtaa jo melko suuren arvostukseen. TNA’n ajoilta olen miestä mestaruuskuvioissa jonkin verran nähnyt ja pitänyt lähes yhtä paljon kuin WCW-aikaisesta hahmosta ja kun mies nyt palasi takaisin iMPACTiin, on luvassa lisää kitaran iskuja, sekä toivonmukaan menestystä painikehässä.




75. Tim Donst
- Uskoisin, että tämä mies olisi paljon ylempänä listallani, jos olisin nähnyt vielä enemmän hänen materiaaliaan. CHIKARAsta monelle tuttu Tim Donst on suorastaan uskomaton mattopainikone. Hänen ottelunsa jäävät mieleen vastustajasta riippumatta, sillä Tim suorittaa kerta toisensa jälkeen mahtavia heittoja ja lukkoja. Mukava määrä kehäkarismaa ja jämtiyttä saa aikaiseksi mukavan yhtälön itse kehäosaamisien kanssa ynnättynä. Itseasiassa Kurt Anglemainen mies indyissä alkaa kuullostaa jo liian hyvältä ollakseen totta. Nyt vain sitten katselemaan lisää loistavia otteluita CHIKARA’n ja Timin itsensä tarjoilemina.




74. Goldust / Black Reign / Dustin Rhodes
- Varmaankin WWE’n historian värikkäin mies, joka osasi vetää oikeasti hyviä ja hauskoja promoja kerta toisensa jälkeen. Peittoaa helposti kaikki maailman Hornswogglet ja Eugenet – hyvät naiset ja herrat Goldust! Oma markittamiseni ei varmaankaan perustu muuhun kuin hänen gimmickiinsä juuri Attitude-ajan Goldustina, sillä nykyajan Black Reignit ja muut jäävät nuolemaan selvästikin näppejään. Hahmo on käsitykseni mukaan melko vanha, sillä siitä vanhasta IC-vyöstä (jossa on keltaiset reunat) mies on päässyt ottelemaan ja muistaakseni jopa kantamaan tuota vyötä. No joka tapauksessa pystyn yhä kuvittelemaan Dustin jopa tämän hetken midcardvöiden ympärillä pörräämässä muutaman vuoden vaikka uran huippuhetket ovatkin jo helposti takana. Ei ole kuitenkaan mikään ongelma olla markittamatta Goldustia, mutta omalla kohdallani hahmo vain kolahtaa.



73. Goldberg
- Nyt on kyse miehestä, jota olen markittanut lähiaikoina ja myös lajin seuraamisen aloitettuani aivan törkeästi. Tiedä sitten mikä sen tekee, mutta Goldberg on äijä, josta ei voi kuin pitää. Tai siis voihan häntä vihatakin, mutta fanit chantaamassa miehen entrancensakin aikana ’’Goooldbeerg’’ nosti karvat pystyyn ja se stiffiys, se loppuunasti vetäminen, se äijämäisyys… SE GOLDBERGMAISUUS! Minua suorastaan hävettää jättää mies näinkin alas listalla, mutta vaihtoehtoja ei taida taitojen puolesta olla, mutta voin silti luvata, etten ketään muuta tule markittamaan näin paljon. Olen pelannut SD-pelien Seasonit läpi Goldbergillä, etsinyt käsiini tolkuttomasti WCW ja WWE aikaista materiaalia ja katsellut vanhoja VHS-nauhoja ja silti en saa hänestä tarpeekseeni. Miehen liikkeet ovat todella näyttävät ja antavat loistavan sytykkeen yleisölle chantata hänen nimeään täysin syystä! Haluaisin vielä tähän loppuun antaa muutaman tribute videon viedä mukanaan myös teidän sydämenne:
http://www.youtube.com/watch?v=M2crz0Gha6g
http://www.youtube.com/watch?v=R08PkflB ... re=related
ja lopuksi vielä titantron-video: http://www.youtube.com/watch?v=Iaxay3niVqA
Goldberg puskee aina koviten!




72. Go Shiozaki
- Go Shiozaki on todella monipuolinen ja taidokas painija. Häneltä sujuvat luontuvasti kaikki heitot ja sulavaliikkeinen brawlaaminen. Upeat lyönnit ja ikuisesti muistettavat suplexit ja muut viskomiset antavat Shiozakista positiivisen kuvan heti kärkeen. Miehellä on Takeshi Morishiman tavoin todella avoin tulevaisuus ROH-menestystä ajatellen ja kuka ties miehelle aukeavat jonkin päivänä portit jopa suurempiin promootioihin. Tällä hetkellä mies on selvästikin se ROH’n (pakko)tarvitsema japanilaistähti, joka loistaa omassa valossaan kirkkaiten. Jäsenyys Larry Sweeneyn possessa saattaa antaa potkua hänelle heelinä, ja tämä asia ei ole mitään muuta kuin positiivista tälle Kobashin valmentamalle miehelle.




71. Nigel McQuinness
- Nigelin suunta on ollut hiukan laskussa kiinnostavuuden osalta lähiaikoina, mutta ai että kun muistelen aikoja ennen päämestaruuskautta. Midcarderina ROH’ssa toiminut Nigel keräsi yleisöltä hyvin poppeja synnyinmaastaan huolimatta. Juuri sopivan stiffi painija buukattiin useinmiten nopeatempoisiin otteluihin lightweight painijoita vastaan, mutta saihan Nigel mahdollisuuden otella muunkin kokoisia painijoita vastaan kuten Claudio Castagnoli ja Kevin Steen. En ole mieheltä ottelua nähnyt, jossa vastustajan olisi tarvinut niin sanotusti kantaa hänet hyvään otteluun, vaan lukuisilla Lariateilla ja muille melko perusliikevalikoimaan kuuluvilla tehokkailla liikkeillä mies jyräsi tiensä World mestariksi. Päämestarina hän taitaa olla vielä voittamaton kovistakin vastustajistaan huolimatta. Hän osaa toden tota saada yleisön vihat niskoilleen rankan ottelun päätteeksi tai kesken promoamistuokion. Yksi asia on kuitenkin varmaa… Minä pidän.




70. Pelle Primeau
- Näitä nopea tempoisia vikkeliä ja taidon täyttämiä hyppypapuja ei yksinkertaisesti voi olla liikaa. Pelle edustaa sitä pienempää kokoluokkaa, joka Jack Evansin tapaan vetää henkeäsalpaavia otteluita todella usein ja siitä saammekin nauttia lähes jokaisessa Jumalan armollisesti luomassa indypromootiossa, jossa Primeaun kaltaiset tähdet ovat kirkkaimmillaan.
Parhaiten katselen Pelleä ehkä joukkuepainin yhteydessä monen miehen nopeatempoisista otteluista puhumattakaan. Näissä (kuten Three Way Dance ja Fatal 4-Way) on tämä mies parhaimmillaan. Luokittelisin nämä ottelut helposti jopa WWE’n MOTYC’en edelle ja kaikki kiitos kuuluu siis lightweight luokan painijoille, joista pidän ylipaljon. Pelle on tähti!

Noniin, vihdoin ja viimein taas päästään eteenpäin. Hyvä homma.
Tässäpä vielä sijat 71-100


70. Mike Quackenbush
Perustan Quackin markituksen ja yleisen tietämyksen miehen otteista Chikaran piireissä, joten on paha sanoa sitten mitään jos hän olisikin vetänyt parempia matseja muissa karnevaali-indyissä. Olin alkujaan jo kuullut huhupuheita Miken taitavuudesta, vaikkakin lempinimi on suoranainen rip-off sekä Jericholta että Dean Malenkolta. Odotukset olivat kuitenkin jo korkealla kun ensimmäistä kertaa miehen näin toiminnassa. Enkä tietystikkään pahemmin pettynyt. Quack on teknisesti yksi tämän hetken parhaimpia, ja miehellä on melkoisen laaja tietämys painista, ja sen huomaa monipuolisesta liikevalikoimasta tai vaikkapa selostuksesta. Kyseessä on Kurt Anglen jälkeen yksi sulavimmista painijoista joita olen ikinä nähnyt. Tuntuu välillä kuin mies olisi jo seuraavassa liikkeessä kun suorittaa vielä ensimmäistä. Kuitenkin Mike jää nyt tälle sijoitukselle, koska hän ei siltikään ole juuri sellaisia nimiä, joita markitan tai haluaisin etsiä lisää, ehkäpä Mikea on vain kiva katsella kehässä, ei muuta.


69. Val Venis
Aliarvostetuimpia painijoita koko vapaapainin historiassa. Ehkäpä tuohon löytyy syy niistä käsittämättömistä porno-gimmickeistä mitä Val on vetänyt lähes koko uransa. Mutta löytyy niistäkin jotain positiivista sanottavaa. On helppo todeta että Venis on saanut nämä huonoksi suunnitelleet hahmot toimimaan, ja se on loistava osoitus siitä millainen lahjakkuus löytyy hahmon takaa. Karismaa on runsaasti, ja lisäksi muovautumiskykyä saada moisia hahmoja oikeasti toimimaan. Harmi vain että nämä estivät samalla sen, ettei Valia voinut enää ikinä ottaa tosissaan. Kyseessä ei ehkäpä ollut mikään maailmanmestaruusjamppa, mutta kyllä mies olisi siellä yläkortissa voinut hyvinkin pyöriä. Kehässä hän oli hyvin monipuolinen. Teknisesti lahjakas, mutta kuitenkin taisi viihdyttävästi myös brawlaamisen, ja muovasi tästä lähinnä itselleen tyylin. Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka Venis jobbaili lähes koko uransa, sai hän silti itsensä ja vastustajansa näyttämään kehässä hyvältä, ja näin ainakin keräsi täältäpäin pisteitä. Historian parhaimpia, ja samalla listan korkeimmalla olevia jobbereita.


68. Lex Luger
On jotenkin outoa sanoa tätä, mutta Lex Luger on hieman aliarvostettu. Pitänee kai selittää melko paljonkin tuota lausetta. Kyseessähän oli siis perus muskelimiesface, eräänlainen köyhän miehen HUlk Hogan. Samalla, kuten Hogankin, oli Luger oikeasti ihan hyvä ja viihdyttävä painija alkuvuosinaan. Ainakin minä pidin hänestä. Olenko sitten ainut? Ehkäpä. Kuitenkin hyvät ottelut vaikkapa Ric Flairia vastaan, tai ihan vain koko era NWA:ssa sai minulle positiivisempaa kuvaa Lugerista. Toki, olihan hän perus powerhousebrawlaaja rajatuilla taidoilla, mutta silloin Lex käytti nämä taidot vielä hyvin. Hän oli nuori, atleettinen, nopehko, sekä jollain tapaa ihan karismaattinenkin. Mies on saanut aikaan viihdyttäviäkin otteluita, hetkiä , ja angleja, enkä ole ikinä juuri syrjinyt Lugerin kaltaisia jässiköitä, joten menkööt listalle. Tietysti urasta vaikkapa WWF:ssä on melko vähän positiivista sanottavaa. Silloin Lex oli kankea ja hidas, eikä juuri osannut myydä. Ei puhuta siitä muuten, kuin mainitsemalla että sen takia hän ei ole tämän korkeammalla. Mutta hei, kuka muistaa Lugerin powerslammaavan Yokozunaa? Häh? Ainiin, ei kukaan. Mutta kyllä Hulkin slammaus Andrelle muistetaan. Yoko oli vielä isompi kuin Andre, ainakin painoltaan.


67. Super Delfin
Nyt törmätään taas tällaiseen outoon valintaan, jota varmaan hirveän moni ei tunne. Harmittaa sanoa, etten minäkään juuri. Kerrotaan nyt kuitenkin että kyseessä on japanilainen painija, jonka aktiiviura koostuu 90-luvusta nykypäivään, ja mies johtaa/painii Osaka Pro Wrestling promootiossa Japanissa. Hiroto Wakita(Miehen oikea nimi) on paininut Euroopassa, Meksikossa, ja Japanin piireissä, ja on näitä LigerSayama -tyyppisiä maskitettuja Japanilaisia light heavyweight painijoita. Miksi sitten listalla? Jokin tässä tyypissä vain viehätti kun ensimmäistä kertaa näin jonkinlaista materiaalia 90-luvun puolesta välistä. Vaikkei juurikaan ole niin ihmeellinen painija, nopea ja tekninen hyppijä, kyllä te tiedätte mitä minä tarkoitan. Kuitenkin mukana vielä tosi siistin näköinen asu, ja ehkä hienoimpia selättämistyylejä ikinä. Muutamia huumori-henkisiä angleja olen myös Delfiniltä nähnyt, vaikken japania ymmärräkkään. Ehkäpä sekin loi inhimillisempää kuvaa tälle painijalle. Hän on kuitenkin vain tyyppi jota tykkää katsoa kehässä, ei paljoa muuta. Karismaa löytyy maskin takaa ehdottomasti.


66. Hawk
Hawkin sijoitus on vähän monimutkaisempi, sillä kyseinen henkilö on mukana enemmän Tag Teamina kuin singles -painijana. Animal on tuossa pari sijaa edempänä. Mutta siis kuitenkin, Hawk on mielestäni se Road Warriorsien hieman heikomnpi puoli, vaikkakin molemmat yhtiä suosikkejani. Loistavia Powerhousen ja brawlaajan sekoittajia. Hawkista ja Animalista loisti esille painitaitoja enemmän asenne ja aitous, kun oikeasti näytti siltä että miehet voivat riepotella ja murskata kenet tahansa haluavatkaan. Plus sitten ehkä kovimpia outlookkeja ikinä, piikkiset hartiasuoja ja kasvomaalit = Ultimate Warriorin kovuus potenssiin kaksi. Kuitenkin, Hawk oli varsinkin loppu-uraansa melko heikossa valossa minun silmissäni. Miehen ura hiipui ja putosi viemäriin viimeistään miehen viimeisissä WWE-esiintymisissä, jossa hänelle heitettiin niitä sekoilu-gimmickkejä ja angleja. Lisäksi listasijoitukseen pienen vaikutuksen antaa myös backstage ja kehän ympärys -tarinat, joista jotkut heittävät messiin pientä epäkunnioitusta Hawkia kohtaan.


65. Umaga
Onpas outoa saada näin paljon tällaisia monstereita putkeen. Kyseessä on taas kerran siis Powerhouse ja brawlaaja samassa paketissa. Umagaa ei voi kuitenkaan luonnehtia perus-monsteriksi, olen aina nähnyt hänet hieman sen yläpuolella. Tämä juontaa aasinsillan Umagan kehätaitoihin. Suuri koko hämää paljon sitä, mitä mies oikeasti osaa. Hän on nopea, hyvin atleettinen, mutta kuitenkin säilyttää sen eläimellisyytensä ja karuutensa. Varsinkin välillä hyvin stiffin näköinen vaikkapa erilaisten potkujen ja lyöntien muodossa. Pidin siitä että Umagalla oli manageri, koska ilman sitä tällainen hahmo ei pärjää, koska on toki luonnotonta että noin mystinen ja pelottavakin hahmo tuhotaan täysin antamalla sille mikki kouraan. Nykyään tuntuukin vähän siltä, ettei Umagalle oikein olla keksitty järkevää käyttöä. En tietenkään ole vähään aikaan seurannut, mutta silloin kun seurasin, yritettiin Umagalle kokoajan heitellä erilaisia rooleja ties missäpäin korttia, eikä mikään oikein toiminut. Toivon siis että miehelle löydettäisiin järkevääkin käyttöä, ja totean että kyseessä on yksi parhaista Monstereista mitä WWE:ssä on. Pluis sitten pieni maininta Jamalista. Siinäpä se.


64. Animal
Pidän tämän hieman lyhyempänä, kun tuli vähän jo puhuttua koko Road Warriors konseptista tuossa ylempänä, niin ei tässä paljoa asiasta tarvitse puhua. Animal on lähestulkoon samanlainen kovanaama karju kuin Hawk oli. Todella vahva, hyvin aggressiivinen, ja aitoa tunnelmaa luova. Harmi kyllä myös Animalin ura alkoi loppuakohden hiipua, ja Tag team sen ihme runoilijasekopään kanssa oli jo vähän negatiiivisuuden puolelle menevää. Kuitenkin yksi suosikki-joukkuiestani, ja ansaitsevat ehdottomasti maininnan tällä listalla, vaikkakaan eivät juuri yksittäisinä loistaneetkaan.


63. Eddie Guerrero
Joskus tuntuu siltä että olen puhunut Eddiestä aivan tarpeeksi, ja varmasti monista muistakin tuntuu vahvasti siltä. Minulla kun on tiettyjä antipatioita tiettyjä painijoita (lue: Matt Hardy, Eddie Guerrero, The Rock) kohtaan, ja kun heistä jotain mainitaan, puutun yleensä peliin. Joo, yliarvostettu, vapaapainielämän marttyyri, kuoleman jälkeinen myyntituote eikä mitään muuta. Hei, en kuitenkaan Eddietä koskaan ole täysin haukkunut. Pidin miehen ECW-materiaalista sekä karismaa löytyy vaikka muille jakaa. Tämän todistavat myös loistavat huumori ja ahdistavat heel- vedot WWE-uran aikana. Eddiessä oli toimivaa varsinkin se, kuinka mies osasi sopeutua rooliin kuin rooliin, eikä oltu tuomittu elinikäiseen reymysteriobabyface-hahmoon. Eddie toimi hahmona kuin hahmona, ja sai miten vain aikaan paljon muistettavia hetkiä. Plus sitten tietysti ehdottomasti se parempi Guerrerojen puolisko. Eipä siinä muuta. Loistava viidhyttäjä ja hyvä painija niin teknisesti kuin vaikka lennokkaastikkin, mutta kyllä te silti tiedätte millaisia negatiivisia kuvia minulla hänestä on.


62. Fatu/Rikishi
Kolme sanaa: Samoan Swat Team, tai vaihtoehtoisesti vain yksi sana: Headshrinkers. Ehkä se vankin pohja koko Rikishin markitukselleni. Kyseessä on yksi suosikkijoukkueistani, mutta siltikään Samua ei tältä listalta löydy. Rikishi on kuitenkin jollain tapaa niin hieno persoona ja olemus, että miehen markitus jatkui vielä SST:n jälkeenkin, vaikka kehätaidot alkoivat tämän jälkeen melkoisesti hiipuakkin. Parhaina aikoinaan Fatu oli kehässä atleettinen, nopea, ja oikeasti todella hyvä brawlaaja. Nopeita, teräviä potkuja, loistavaa tag-työskentelyä, ja asennetta. Harvoin näkee huonoja Samoan Swat Teamin otteluita. Plus sitten samoalainen villimieshahmo toimii aina. Okei, ehkä Rikishi ei painillisesti ollut enää niin loistava myöhemmällä WWE-urallaan, ja enemmän huumorihahmo, mutta markitusta jäi silti miestä kohtaan. Rikishiä oli viihdyttävä katsoa kunhan pysyi tarpeeksi alhaalla kortissa vetämässä vähän lyhyempiä välipala-otteluita. Karisma oli se, mikä piti hänet pinnalla noinkin pitkään. Lisäksi kyseessä on yksi WWE:n historian parhaimpia ja cooleimpia tanssijoita.


61. Nikolai Volkoff
Volkoff oli Iron Sheikin kanssa niitä tyyppejä jotka olivat vahvasti luomassa Hoganista sitä, miksi legendaksi hän on nykyään muovautunut. Siitä jo propseja, kun oikeastaan sain jotain positiivista irti Hoganin ja Volkoffin otteista. Ja hei, ainahan ilkeä ulkomaalainen heel toimii, joten rajallisella matematiikalla ennen 90-lukua paininut ilkeä neuvostoliittolainen heel toimii siis todella loistavan hyvin. Ja niinhän se toki tekikin. Volkoff on minulle ainakin niitä heelejä, joita rakasti vihata, ja arvosti kaikesta huolimatta. Eihän mikään herätä ärtymystä niin paljon kuin neuvostoliiton tai venäjän kansallislaulun vetäminen lippu pystyssä amerikkalaiskatsojien edessä. Tietysti yhtään painitaitoja väheksymättä, ei Volkoff ollut huono silläkään saralla. Hyvä brawlaaja, pienellä teknisyydellä höystettynä. Varmasti pitäisi katsella enemmän Volkoffin otteluita, ja ehkäpä vielä miehen parhaimmilta ajoilta, etten päädy jotain Gimmick Battle Royalia arvostelemaan. Puh hei, kivoja nämä neuvostoliittolaisheelit.

Supan listaa lukeneena osasin kyllä odottaa jotakin tämän tapaista, mutta olihan siellä yllätyksiäkin.

68. Lex Luger
On jotenkin outoa sanoa tätä, mutta Lex Luger on hieman aliarvostettu. Pitänee kai selittää melko paljonkin tuota lausetta. Kyseessähän oli siis perus muskelimiesface, eräänlainen köyhän miehen HUlk Hogan. Samalla, kuten Hogankin, oli Luger oikeasti ihan hyvä ja viihdyttävä painija alkuvuosinaan. Ainakin minä pidin hänestä. Olenko sitten ainut? Ehkäpä. Kuitenkin hyvät ottelut vaikkapa Ric Flairia vastaan, tai ihan vain koko era NWA:ssa sai minulle positiivisempaa kuvaa Lugerista. Toki, olihan hän perus powerhousebrawlaaja rajatuilla taidoilla, mutta silloin Lex käytti nämä taidot vielä hyvin. Hän oli nuori, atleettinen, nopehko, sekä jollain tapaa ihan karismaattinenkin. Mies on saanut aikaan viihdyttäviäkin otteluita, hetkiä , ja angleja, enkä ole ikinä juuri syrjinyt Lugerin kaltaisia jässiköitä, joten menkööt listalle. Tietysti urasta vaikkapa WWF:ssä on melko vähän positiivista sanottavaa. Silloin Lex oli kankea ja hidas, eikä juuri osannut myydä. Ei puhuta siitä muuten, kuin mainitsemalla että sen takia hän ei ole tämän korkeammalla. Mutta hei, kuka muistaa Lugerin powerslammaavan Yokozunaa? Häh? Ainiin, ei kukaan. Mutta kyllä Hulkin slammaus Andrelle muistetaan. Yoko oli vielä isompi kuin Andre, ainakin painoltaan.

Oma mielipiteeni on, ettei Lex eroa perus isoista jampoista mitenkään. Yksinkertaisesti Hernandezit, Kanet ja Undertakerit pyyhkivät tällaisilla ahteriaan. En kuitenkaan arvostele mielipidettäsi jos todella pidät Lugerista, mutta mielestäni sijoitus Mike Quackenbushien ja Mitsuharu Misawojen edelle on jo pienimuotoinen loukkaus. Noh... Enpä voi mielipiteistä kiistellä, vaikka...

62. Fatu/Rikishi
Kolme sanaa: Samoan Swat Team, tai vaihtoehtoisesti vain yksi sana: Headshrinkers. Ehkä se vankin pohja koko Rikishin markitukselleni. Kyseessä on yksi suosikkijoukkueistani, mutta siltikään Samua ei tältä listalta löydy. Rikishi on kuitenkin jollain tapaa niin hieno persoona ja olemus, että miehen markitus jatkui vielä SST:n jälkeenkin, vaikka kehätaidot alkoivat tämän jälkeen melkoisesti hiipuakkin. Parhaina aikoinaan Fatu oli kehässä atleettinen, nopea, ja oikeasti todella hyvä brawlaaja. Nopeita, teräviä potkuja, loistavaa tag-työskentelyä, ja asennetta. Harvoin näkee huonoja Samoan Swat Teamin otteluita. Plus sitten samoalainen villimieshahmo toimii aina. Okei, ehkä Rikishi ei painillisesti ollut enää niin loistava myöhemmällä WWE-urallaan, ja enemmän huumorihahmo, mutta markitusta jäi silti miestä kohtaan. Rikishiä oli viihdyttävä katsoa kunhan pysyi tarpeeksi alhaalla kortissa vetämässä vähän lyhyempiä välipala-otteluita. Karisma oli se, mikä piti hänet pinnalla noinkin pitkään. Lisäksi kyseessä on yksi WWE:n historian parhaimpia ja cooleimpia tanssijoita.

...tässä on toinen. Pidän itsekin tuosta historiallisesta Headshrinkers- tiimistä ja Rikishin Too Coolin aikainen hahmokin oli hyvä, mutta miksi hänet piti sijoittaa jopa Eddie Guerreron edelle? Tunnut markittavan Fatua aika paljon, mutta aivoni eivät kykene käsittelemään asiaa, jonka mukaan 'Kishi olisi esimerkiksi Quackenbushia parempi.

Ongelmasi on selvästikkin siinä että luulet minun asettavan painijoita täydelliseen parhausjärjestykseen. Jos näin olisi, kärjessä olisivat sellaiset nimet kuten Dean Malenko, Chris Jericho, Bryan Danielsson, ehkä joku Chris Benoit ja kumppanit. Mutta totuus on tarua ihmeellisempi. Kahta viimeistä nimeä ei edes löydy listalta.

Luger ei ole ensinnäkään verrattavissa "isoihin miehiin" mitä nykypäivänä on. Montako isoa jamppaa pystyt vaikkapa 80-luvulta sanomaan, jotka ovat nykypäivän Claudio Castagnoleja tai Hernandezeja? Barry Windham tulee mieleen, eipä muita. Isot miehet oli tarkoitettu isoiksi miehiksi, Lex Luger palkattiin firmaan ensi sijaisesti näkönsä ja kokonsa mukaan, ei painitaitojensa. Ja kuten sanoin, pidin Lugerin otteista, ja voin helposti sanoa että jokainen Lexin 80-luvun ottelu on ollut suoraan parempi, sekä viihdyttävämpi kuin yksikään jonkun Hernandezin ottelu.

Mutta jos satuit lukemaan yhtään mitään muuta kuin pelkät boldatut nimet, saattoi sinulle selvitä, etten ole aina ymmärtänyt Misawan hehkutusta, enkä muutenkaan siedä vaikkapa koko Tiger Mask II gimmickkiä, jonka takia mies pysyy noinkin alhaalla. Taisin jopa käyttää nimitystä "Suurimmista Japanilaisista se josta en ole ikinä pitänyt", joten miksi minun pitäisi laittaa miestä yhtään tuon korkeammalle. Mitä sanoinkaan Quackenbushista? Ihan mukava katsoa, teknisesti lahjakas, mutta ei minulle mitään muuta. Miten se loukkaa yhtikäs ketään jos pidän Rikishistä enemmän kuin "The Third guy of a thousand hold" Mikesta? Älä viitsi.

Jos yhtään tunnet minua, minulla on hyvin negatiivisia ajatuksia Eddie Guerrerosta, joka saa yleensäkkin ihmettelemään että mitä mies edes tekee noin korkealla tässä listauksessa. Kishi on Quackenbushia parempi. Miksikö? Koska minä rankkaan miehen niin! Vikkelä, atleettinen, aggressiivinen ja innovatiivinen joukkupainija voittaa kevyesti tekniikkaneron, josta muuta hypeä ei sitten irtoakkaan. Mike Quackenbush on liian perus. Hänenlaisiaan on jo nähty, mies ei tuo lajiin mitään mikä oikeasti oikeuttaisi häntä tuon korkeammalle.



EDIT: Coca, vastaa vaan jos uskallat. Mikä tuo "jaha" muuten on. Sinulla jäi selvästi jotain hampaankoloon?

Jaha.

Harmillista, kun lupaavat väittelynalut tyrehdytään jollain "jaha"-kommentilla. Tosin aika linjoilla olen Supan kanssa, että ehkäpä tuohon on vähän hankalakin vastata mitään. Yleensäkään en näissä Top-listoissa hirveästi tykkää siitä vertailusta, että "x on y:n edellä, wtf?!". Monestakin syystä, mutta esimerkiksi siitä, että vielä enemmän z:n jääminen x:n taakse saattaisi harmittaa kys. postaajaa, mutta hän ei edes tiedä, onko z koko listalla tuossa tilanteessa :D E: Unohdin mainita (vaikka koko ajan tarkoitus), että samanlaiseenhan minäkin syyllistyin tuossa The Rock - Ultimate Warrior -jutussa, mutta se lähinnä tuli mieleen tuosta Supan Rock-vastaisuudesta ja sitten siitä huvituksesta, kun huomasin UW:n olevan kuitenkin listalla ;)

Ainiin, en minä nyt edelleenkään kyllä ihan joka asiassa ole Supan kanssa samaa mieltä.

Ja kuten sanoin, pidin Lugerin otteista, ja voin helposti sanoa että jokainen Lexin 80-luvun ottelu on ollut suoraan parempi, sekä viihdyttävämpi kuin yksikään jonkun Hernandezin ottelu.

En ole tainnut nähdä yhtään Lugerin '80-luvun ottelua (paitsi jonkun WarGamesin), mutta toisaalta en ole nähnyt muutenkaan '80-luvun Jim Crockett Promotionseilta/WCW:ltä paljoa mitään. Niinpä en siis pysty paljon väittämään vastaan, mutta toisaalta pointti onkin lähinnä tuo Hernandezin vähättely ja sen kuvan luominen, ettei Hernandez pysty koko elämänsä aikana mihinkään vastaavaan kuin uljas Lex Luger 80-luvulla. Luger on ollut omalla tavallaan varsin viihdyttävä, vaikka nykyään mies onkin lähinnä vitsi (kaikkine tappeluineen oman paitansa kanssa). Hernandez on kuitenkin yksi viihdyttävimmistä painijoista koko TNA:ssa, ja vaikka jotkut Hernandezia vähättelevät sanovat miehen osaavan vain hypätä kehästä ulos (hmm.. olikohan se Jack, kuka tämän vertauksen joskus sanoi?). Tietenkään jokainen ei voi tykätä Hernandezista, mutta en silti ymmärrä, miten hänen taitojaan ei voida huomioida: Hernandez poikkeaa monista miehistä juuri siinä, että kun ne lexlugerit tyytyivät tekemään samoja kuluneita maneereitaan vuodesta toiseen, Hernandez aina välillä YRITTÄÄ oikeasti jotain uutta. Useinkaan se ei onnistu täydellisesti ensimmäisellä kerralla, mutta joku hieman röselöinen high flying -liike on silti erittäin vakuuttava näky Hernandezilta. Toisaalta Hernandez osaa myös ihan viihdyttävän painin, ja kyllä hän todella hyviin otteluihin pystyykin. Vaikka onkin vain joku Hernandez.

Mike Quackenbush on liian perus. Hänenlaisiaan on jo nähty, mies ei tuo lajiin mitään mikä oikeasti oikeuttaisi häntä tuon korkeammalle.

Quack juuri ei ole perus. Tai oikeastaan on, mutta Quack vie termin "perus" aivan uudelle asteelle. Quackenbush on nimittäin niin perus viihdyttävä cruiserweight-tekniko, että on ihan sen takia aivan loistava ja yksi tänä päivänä minua eniten viihdyttävistä kevyen sarjan miehistä. Quackissa ei tosiaankaan ole mitään erikoista, ei mitään maskia tai hullua gimmickiä tai mitään vastaavaa. Quackenbush on vain Quackenbush ja siinä hän on pirun hyvä. Onko se jotain uutta lajille? Tavallaan kyllä, mutta onneksi laji ei pelkästään ole täynnä Mike Quackenbusheja.

mutta toisaalta pointti onkin lähinnä tuo Hernandezin vähättely ja sen kuvan luominen, ettei Hernandez pysty koko elämänsä aikana mihinkään vastaavaan kuin uljas Lex Luger 80-luvulla. Luger on ollut omalla tavallaan varsin viihdyttävä, vaikka nykyään mies onkin lähinnä vitsi (kaikkine tappeluineen oman paitansa kanssa). Hernandez on kuitenkin yksi viihdyttävimmistä painijoista koko TNA:ssa, ja vaikka jotkut Hernandezia vähättelevät sanovat miehen osaavan vain hypätä kehästä ulos (hmm.. olikohan se Jack, kuka tämän vertauksen joskus sanoi?). Tietenkään jokainen ei voi tykätä Hernandezista, mutta en silti ymmärrä, miten hänen taitojaan ei voida huomioida: Hernandez poikkeaa monista miehistä juuri siinä, että kun ne lexlugerit tyytyivät tekemään samoja kuluneita maneereitaan vuodesta toiseen, Hernandez aina välillä YRITTÄÄ oikeasti jotain uutta. Useinkaan se ei onnistu täydellisesti ensimmäisellä kerralla, mutta joku hieman röselöinen high flying -liike on silti erittäin vakuuttava näky Hernandezilta. Toisaalta Hernandez osaa myös ihan viihdyttävän painin, ja kyllä hän todella hyviin otteluihin pystyykin. Vaikka onkin vain joku Hernandez.

Juuri tämä on asia, johon kannattaa paneutua oikein kunnolla, sillä Hernandez on selvästikin tämän hetken parasta laatua ja ansaitsee varmasti listallani hyvän sijan. Mies on uskottavan oloinen kehässä ja pärjäisi oikein hyvin fanien silmissä, vaikkei yrittäisikään saada niin sanottuja halpoja hurrauksia tehdessään jotakin sellaista, mikä saa fanit kirkumaan kerran ottelun sisään innostuksesta vain sen takia, että näkivät jotakin, mitä eivät todellakaan odottaneet tuon kokoisen miehen tekevän. Jo yksistään Hernandezin liikearsenaali on niin laaja kaikkine heittoineen, että pelkästään tässä on syy markittaa miestä. Hän käyttää heittoja mitä ihmellisimmistä posiitioista viskaistan vastustajansa taatulla voimalla kanveesiin välittämättä sen jälkisitä seurauksista tippaakaan.

Myös miehen paikka Homicide vierellään LAX'issa on suuri unelmien täyttymys jonkin vauhdikkaan ja perustyyppisen tag teamin väliltä. Nopeutta ja voimaa, sitähän tämän hetken pro wrestling vaatii ollakseen tarpeeksi viihdyttävää promojen ja segmenttien lisäksi. Kaiken kukkuraksi Hernandezin gimmick on juuri sellainen, että häneltä voi odottaa meneviä midcard otteluita ja nostaa hänet vaikka heti Main Eventiin häiritsemättä miehen totaalista overiutta, tai hänen vastustajiensa overiuksia tippaakaan. Nämä kaikki plussat ynnättynä, saadaan kokoon suorastaan loistava paketti, jota ei helposti järkytetä. Nyt niitä mahdollisia negatiivisia asioita tästä uskomattomasta atleetista? None.

Tuntuu että tämän vastauksen avulla tyrehdytän kaiken keskustelun mikä sai juuri alkunsa, mutta joku asiasta enemmän ymmärtävä avautukoon lisää.

"Kenitys" kirjoitti:

Ainiin, en minä nyt edelleenkään kyllä ihan joka asiassa ole Supan kanssa samaa mieltä.

Ethän sinä ikinä olekkaan.

mutta toisaalta pointti onkin lähinnä tuo Hernandezin vähättely ja sen kuvan luominen, ettei Hernandez pysty koko elämänsä aikana mihinkään vastaavaan kuin uljas Lex Luger 80-luvulla.

Tuo lause luo minulle sen vaikutelman, ja löysin rivien välistä muutaman muunkin vinkin siitä että pitäisin Lugeria jonkinlaisena isojen miesten imagona ja jumalana. Ei hän sitä ole, nykyään mieshän on monien Top-100 huonoimpien listalla, ja kuten minäkin sanoin, pidän lähinnä vain Lugerin "Uljaasta 80-luvusta". Muttasiis, olen edelleen samaa mieltä, että Luger on otteluillaan viihdyttänyt minua enemmän kuin joku Hernandeaz...Mutta....

Hernandez on todella huono tukipiste tälle väittelylle. Miksikö? Koska minulla ei ole miehestä kantaa. Mitäköhän, olen joku kourallisen Hernandezin otteluita joskus TNA-katseluni aikana nähnyt. En pysty sanomaan mitään täysin varmasti, mutta siltikään mitään yltiöpositiivista kuvaa tästä miehestä ei ole minulle jäänyt. Pikemminkin loistanut lähinnä keskinkertaisuudellaan. Tämä "iso mies tekee pienen miehen juttuja" homma on nähty ja kuultu jo, eikä harmi kyllä sen enempää ole ikinä kiinnostanut.

Quackenbush on nimittäin niin perus viihdyttävä cruiserweight-tekniko,

Tuon lauseen leikkaan kontekstista, ja se on lopulta ainut asia johon otan kantaa tässä vaiheessa. Quackenbush tosiaan on vain oma itsensä, mutta se ei sitten minulle riitä. Tuollaisia on tultu nähtyä, enkä löydä sen enempää sitten mikä minut pistäisi juuri Quackin valitsemaan. Yhtään miehen taitoja ja muuta tietenkään väheksymättä, yksi lahjakkaimmista indyjampoista nykypäivänä. Silti, kuten sanoin, ei tältä listalta löydä myöskään Bryan Danielssonia tai Necro Butcheria tai Eddie Kingstonia.


EDIT:
Ainiin Coca, turha kai sanoa yhtään mitään siitä että olet pistänyt Goldbergin kahdenkymmenenkuuden häntä paremman painijan edelle?

"Supa" kirjoitti:

"Kenitys" kirjoitti:
Ainiin, en minä nyt edelleenkään kyllä ihan joka asiassa ole Supan kanssa samaa mieltä.

Ethän sinä ikinä olekkaan.

En olekaan ;) Itse asiassa hyvin eri mieltä useinkin, mutta toisaalta olen hyvin eri mieltä myös esim. Gonerin, Jackin ja Risben kanssa. Aika harvan kanssa minä painista kauhean samaa mieltä olen. Ehkä minulla on sitten niin omituinen maku painin suhteen, lähtien aina suosikeista (Simon Dean & Gregory Helms) siihen WWE:n Company Maniuteen. Toisaalta tietyissä asioissa olen taas niin perusfani, että olen todella monenkin kanssa samaa mieltä. Että ei minusta mitään kauhean erikoista painifania kuitenkaan saada, yleensä vain tuntuu täällä foorumilla, että olen usein toisten kanssa eri mieltä :D

Tuo lause luo minulle sen vaikutelman, ja löysin rivien välistä muutaman muunkin vinkin siitä että pitäisin Lugeria jonkinlaisena isojen miesten imagona ja jumalana.

En minä sitä niinkään tuolla tarkoittanut, vain lähinnä karrikatoidusti (sekö se sana nyt on?) toin esille tuon mukamas eron Lugerin ja Hernandezin välillä. Ei niinkään siltä osin, että Lugeria olisit mielestäni korostanut joksikin 80-luvun jumalaksi, vaan enemmän liittyen tuohon Hernandezin ns. vähättelyyn.

Tämä "iso mies tekee pienen miehen juttuja" homma on nähty ja kuultu jo, eikä harmi kyllä sen enempää ole ikinä kiinnostanut.

Onhan se vähän, mutta Hernandezissa on juuri se hienoa, että hän osaa toteuttaa tuon "nähdyn" jutun silti aivan uudella tavalla. Plus se Cocan mainitsema asia, että miehen liikearsenaali ei tosiaan pelkästään ole niitä hyppyjä ja pienten miesten liikkeiden tekemistä.

Tuon lauseen leikkaan kontekstista

Hienosti valitsit vielä juuri sen lauseen, jossa oli kaksi kirjoitusvirhettä. :$

EDIT:
Ainiin Coca, turha kai sanoa yhtään mitään siitä että olet pistänyt Goldbergin kahdenkymmenenkuuden häntä paremman painijan edelle?

Itseasiassa pro wrestlingmaailma pitää sisällään lähes lukemattoman määrän painijoita ja olen täysin tyytyväinen ja ylpeä valintaani kohtaan, sillä tiedän Goldbergin vievän sen tietyn paikan sydämeni juuri oikeasta kohdasta. Kuten jo aiemmin mainitsin, olivat WCW-ajat kultaa jo yksinomaan sen puolesta, että Goldbeg keräsi suurta fanikantaa jo midcardin voittamattomana hirmuna, kun alkoi myöhemmin porskuttaa eteenpäin Main Event kuvioihin mestaruuden perään. Kaikki meni tähän asti hyvin eikös vain? Bill oli suuri osa WCW'n aktiivirosteria ja antoi oman äijämäisen säväyksensä kaikkien niinkin tylsien painijoiden kuin esimerkiksi Rick ja Scott Steiner (älä ota tätä liian tosissaan. kuhan vertailen) seassa ja antoi voimallaan ja uskottavuudellaan suorastaan aihetta ihailla miestä showpainijana, joka todellakin on kuin luotu hommaansa ja se homma ei ollut viihdyttää katsomoa puhumalla paskaa mikrofoniin tai hyppelemällä puolelta toiselle, vaan Goldberg jyristi eteenpäin voimalla. Sama periaate jatkui myös WWE'ssä vuonna 2003, kun hän vihdoin ja viimein odotuksen jälkeen peittosi Triple H'n osoittaen samalla, kuka oikestaan edes on. Tämä markittamiseni ajaa ison osan niiden kummallisten markituskohteiden linjaa, jota monilla ihmisillä on, sillä en itse osaa käsittää, mitä ihmiset näkevät esimerkiksi Finlayssa ja Hornswogglessa, sillä samankaltaisia ja paljon humoristisempia veikkoja on koko indymaailma täynnä. Asiat perustuvat siis pääosin näihin kummallisiin markituksen kohteisiin.

Juuri tämän takia markituslista ei johda mihinkään. Coca sanoo Scott Steineria tylsäksi (joo, ei pitänyt ottaa tosissaan) ja samassa lauseessa kehuu Goldbergiä, joka on Steineria huonompi painin jokaisella osa-alueella.

Voisi olla kiva nähdä kun yritettäisiin laittaa top-100 parhaat painijat järjestykseen. Siinä kukaan ei voisi laittaa Goldbergiä Steinerin edelle, vaikka miten markittaisi.

EDIT: Kadun tätä huomenna.

"Supa" kirjoitti:
Ihan vain lisänä off topikkina tuohon Videot alueeseen Gonerin uusimmasta uploadista. Itse näin tuon ottelun todennäköisesti kesällä, kun kerran kyseessä on osa jotain turnaustakin. Kaiken muistin mukaan jossain päin turnausta muistaakseni Brody ja Snuka ottelivat myös Funkkeja vastaan. Nautin kyllä noista otteluista paljon, ja suosittelen toki muillekkin.

Kumpikin matsi on Real World Tag Leaguesta, mutta se Funkeja vastaan käyty matsi (finaali) on vuodelta 1981 kun taas tuo viimeksi uppimani siis 1987. En ole tuota ennen uppinut, enkä ole missään jaossa nähnyt, vaikka ei se kai mikään harvinaisuus olekaan. Toisaalta Youtubessa tai jossain voi hyvinkin olla.

"Supa" kirjoitti:
Kiinnostaisi vain löytää hieman enemmän otteluita miehen Tag-urasta Steve Williamsin kanssa, kun olen siitä paljon hyvää kuullut.

Todennäköisesti olet nämä huomannut ja katsonut, mutta varmuuden vuoksi huomautan vaikka muillekin, että nämä matsit ovat vielä saatavilla: http://www.wrestlingalert.com/phpBB2/viewtopic.php?t=5878.

"Supa" kirjoitti:
Sitten vaan mietintään että olisiko Trevor kuitenkaan pärjännyt 80-luvulla, kun oli mukana monta jamppaa joka nämä taidot hallitsi paljon paremmin.

Tämä on ihan totta, että Murdoch ei välttämättä olisi silloin pärjännyt, vaikka olisikin sille ajalle sopinut paremmin. Toisaalta hänellä olisi ollut monta kertaa paremmat mahdollisuudet kehittyä. Mutta tällaisissa asioissa jätän suosiolla jossittelut väliin ja arvostan sitä kuinka piristävä tapaus Murdoch on nykypäivänä. Ja etenkin oli WWE:ssä randyortoneiden ja kennydykstrojen keskellä. Jos jo se saa pitämään henkilöstä, kehtaan vaatia aiempaa parempia suorituksia vasta kun niihin annetaan mahdollisuus. Mahdollisuudet annettiinkin ainakin Hardyja vastaan ja Murdoch ottelutovereineen tarjosi ainakin parissa ppv:ssä parhaat matsit.

"Machete" kirjoitti:

"Goner" kirjoitti:
Rääpäle.

Rääpäleet = ratings

Olen huomannut!

Mutta niin, nuo sijojen 71-80 japanilaiset ovat jo enemmän mieleeni. Kumpikin on vähän sillä rajalla, että kuuluisiko omalle listalleni sadan joukkoon, jossa eivät vielä viimeksi olleet. Ehkä odotan vielä lisää näyttöjä ennen kuin otan mukaan. Ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä. Ohimennen mainitsemistasi Nakajimakin puuttui itseltäni kokonaan ja toivon, että sinulla on mukana. Hän kun on ollut tänä vuonna yksi kiinnostavimmista ja parhaimmista painijoista maailmassa, ja sen myötä olisi lunastanut paikan meikäläisen listalla tämän vuoden puolella ennen Morishimaa ja Shiosakia.

"Supa" kirjoitti:
Toki, olihan hän perus powerhousebrawlaaja rajatuilla taidoilla, mutta silloin Lex käytti nämä taidot vielä hyvin. Hän oli nuori, atleettinen, nopehko, sekä jollain tapaa ihan karismaattinenkin.

Luger ei ole sellainen, jolla olisi mahdollisuus omalle listalleni, mutta juu Lugerilla on kyllä omilla nuoruusvuosillaan oman kategoriansa painijoista melkeinpä parhaat näytöt. Ja kun hänenlaisia painijoita kuitenkin tarvitaan melkein missä tahansa promootiossa, on ihan arvostettavaa, jos henkilö pärjää noinkin hyvin niiden parempien painijoiden kanssa.

Hernandezin ja Lugerin vertailua en hirveästi kommentoi. Eri aikakausi ja eri "käyttötarkoitus" tekevät vertailusta mielestäni turhan. Kumpikaan ei sovi sellaiseksi millaiseksi toinen sopii parhaiten. Lienee jokaisen omasta mieltymyksestä kiinni millaista haluaa. Sanonpa silti, että itse olen enemmän Luger-ihmisiä.

------------------------------
100. Vampiro
99. Mark Henry
98. Matt Hardy
97. Bobby Roode
96. Charlie Haas
95. AJ Styles
94. The Brian Kendrick
93. James Storm
92. Booker T
91. Nova/Simon Dean
90. Gregory Helms
89. CM Punk
88. Trish Stratus
87. Finlay
86. Jamie Noble
85. William Regal
84. Abdullah The Butcher
83. Lance Storm
82. Viscera
81. John Morrison
80. Ron Killings
79. Chuck Palumbo
78. The Godfather
77. Abyss
76. Doink The Clown
75. Starbuck
74. Muhammad Hassan
73. Disco Inferno
72. Shane McMahon
71. Bobby Heenan
------------------------------



70.Bradshaw
-APA oli loistotiimi. Silloin markkasin JBLllää ihan jumalattomasti. Kuitenkin siltä ajalta Bradshawin otteluita en ole mitään hirveän paljon nähnyt, max 20 ottelua. Kuitenkin miehestä ei voinut olla pitämättä. Sitten puhun miehestä selostamossa. Kultaa. Ehkä vähän toisti samoja lauseita, mutta paras colour commentator pitkään aikaan WWEssä. Sitten hän siirtyi jälleen kehään painimaan, ja tähän asti se huonolla menestyksellä. Mies ei ole mitään kiinnostavaa esittänyt, lukuunottamatta muutamaa promoa, joissa mies on parhaimmillaan. Ja tämä onkin syy, miksi markitan miestä niin paljon. Miehestä irtoaa aivan loistavia promoja, eikä jää hetkiä joissa hän jäisi hiljaiseksi. Karismaattinen mies.

69.Triple H
-Iso nimi näinkin alhaalla. On hetkiä, jolloin olen miestä markittanut enemmänkin ja silloin mies olisi luultavasti ollut jopa top 20ssä. Miehen face-ura tässä hetki sitten oli aikas huono. Väkisin väännettyä dx-läppää yms. HHH toimii oikeasti sata kertaa paremmin heelinä. Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä Triple H ei vain iske. Hänelle pitäisi antaa jokin storyline jotain vastaan, mentäisi henkilökohtaisuuksiin, vuodatettaisiin verta, pitkä feudi. Tälläisessä mies on parhaimmillaan. Nyt viime aikoina tälläisiä storylinejä ei ole hänelle suotu. Niitä odotellessa.

68.Chris Benoit
-Benoit oli aina se painija, jolta puuttui yksi asia, mikkitaidot. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua markittamasta häntä aivan helvetisti. Kun puhutaan Benoitista, mitä tulee minulle päällimäisenä mieleen? Hänen elämänsä viimeiset hetket? Ei, vaan paras näkemäni ottelu ikinä. Ainut ottelu, jota voin sanoa täydelliseksi. Puhun tietysti WrestleMania 20ssa käydystä Benoit vs HHH vs Michaels. Paras. Matsi. Ikinä. Voisin puhua siitä matsista vaikka kuinka paljon, mutta en käytä siihen paljoa aikaa. Sen vain sanon, että kun näin matsin ensimmäisen kerran, toivoin Benoitin voittoa sisimmässäni, mutta en kuitenkaan uskonut siihen, en todellakaan. Mutta sitten kun se tulikin. Se oli mahtavaa. Kruunasi jo mahtavan matsin. Teki siitä täydellisen. Uskon, etten tule parempaa matsia ikinä näkemään. Itse Benoit oli tekninen painija, erittäin karismaattinen. Erittäin ikävä tapahtuma kuitenkin lopetti Benoitin uran, Benoitin elämän.

67.Spike Dudley
-Spike ja yleensäkin Dudleyt oli viihdyttävyydessään A-luokkaa. D-von ja Bubba löytyvätkin listassa jonkin verran ylempänä. Kuitenkin Spike viihdytti myös minua erittäin paljon. Ainainen underdog, otti aina osumaa, mutta aina jaksoi yrittää ja meni eteenpäin. Tälläiset hahmot ovat minun mieleeni. Lämmöllä muistelen hänen ECW-uraansa, hienoja hetkiä.

66.Balls Mahoney
-Balls osasi hardcoren jalon taidon. Hänen hahmonsa oli erittäin helposti pidettävä. Monia vanhoja ECW-otteluita olen häneltä nähnyt ja aina olen niistä pitänyt. Itse ei-hardcore matseissa hän ei ollut hyvä, mutta miksi niistä nyt puhua? Balls oli osa yhtä mahtavaa tag teamia: "The Hardcore Chair Swingin Freaks". Joukkueen toinen puolisko Axl Rotten ei valitettavasti mahtunut listalleni, mutta haluan tässä myös mainita hänet, hyvä hardcore-painija hänkin.

65.Kikutaro
-Hahmo, jolta en ole nähnyt hirveän paljoa otteluita. Mutta kaikki ottelut, jotka olen nähnyt, olen pitänyt. Yksi parhaista huumorihahmoista ikinä. Osaa viihdyttää oikeasti eikä sillä "muka-hauskalla"-tavalla. Iskee minuun erittäin hyvin. Luultavasti listalla korkeammalla kun näen hänestä enemmän materiaalia. Tällä hetkellä on hyvä jos olen häneltä edes kymmentä ottelua nähnyt.

64.Big Show
-Monien mielestä parempi heelinä, itse pidän hänestä enemmän facena. Miksikö? Mies on helposti rakastettava, erittäin sympaattinen ja karismaattinen. Erittäin isoksi mieheksi painitaidot ovat hyvää luokkaa. On otellut monia viihdyttäviä otteluita ja jos puhutaan mikä asia tulee hänestä ensimmäisenä mieleen on feudi Undertakeria vastaan tässä muutama vuosi sitten. Todellakin hieno mies ja toivoisin, että hänen otteitaan näkisin vielä monta vuotta.

63.Dusty Rhodes
-American Dream. Miehen ura oli lyhyt, mutta sitäkin viihdyttävämpi. Kehässä ei mikään jumala ollut, mutta jumalattoman suuri karisma ja mahtavat mikkitaidot tekivät Rhodesista juuri sen mitä hän on. Ikinä ei mitään viiden tähden ottelua otellut, ei lähellekään, mutta silti ne ottelut olivat viihdyttäviä. Nykypäivänä tekee vielä satunnaisia esiintymisiä WWEssä ja hieno homma näin, koska mies viihdyttää vieläkin.

62.Scotty 2 Hotty
-Tämä mies omaa yhden parhaimmista finishereistä ikinä, Wormin. Jos tuollaisen iskun omistaa, niin ei miestä yksinkertaisesti voi olla markittamatta. Potkut WWEstä tulivat yllätyksenä, koska hän oli yksi niistä jotka vain roikkuivat vuosi vuodelta rosterissa tekemättä mitään merkittävää (Funaki, Venis). Kehässä oli miestä kiva katsella, mutta mieluiten lyhyissä otteluissa. Hän toimi erittäin hyvin pienenä välipalana otteluiden välissä. Täytti paikkansa hyvin ja viihdytti minua.

61.Gangrel
-Äsköisellä miehellä oli yksi parhaimmista finishereistä, tällä miehellä on yksi parhaimmista gimmickeistä. Todellakin harmi ettei hänestä tullut mitään isompaa. Olisin tuota gimmickkiä voinut katsella vaikka kuinka kauan ja isoissa kuvioissa, vaikka hän olikin kehässä huono, silti sellainen, jonka otteluita jaksoi katsoa. Gangrelin huippuaikoihin kuuluu mm. hänen stablensa, "Brood", johon kuului hänen lisäkseen Edge ja Christian. Ne olivat hienoja aikoja ja todellakin olisin halunnut nähdä miestä isommissa kuvioissa, edes vähän aikaa.

"Coca" kirjoitti:
Asiat perustuvat siis pääosin näihin kummallisiin markituksen kohteisiin.

Kuten myös Supan Lex Lugerin ynnä Rikishin sijoitus.

Your point being?