Foorumiarkisto

Niin monesti saa lukea kommentteja tyyliin "yleisön reaktiot tekivät tästä ottelusta hyvän" tai vaihtoehtoisesti "olipa paska yleisö, ei jaksanut kiinnostaa." Aloinkin tässä sitten aamuyön hiljaisina tunteina miettimään asiaa laajemmassa mittakaavassa. Koko lajiahan harrastetaan vain ja ainoastaan yleisön vuoksi, toisin kuin muuta urheilua. Mutta "huonontaako" hiljainen yleisö ottelua? Esimerkiksi Vladimir Kozlovin ja Triple H:n ottelussa ei yleisöä paljoa miesten vääntö kiinnostanut. Mutta se ei kuitenkaan poistanut sitä tosi asiaa, että ottelu oli ihan kohtuullisen hyvää vääntöä laadullisesti.

Vaatiiko neljän tähden painiottelu "kuuman" yleisön? Voiko matsia kutsua klassikoksi, jos yleisö ei ole täysillä mukana? Kiinnostaisiko painia edes katsoa, mikäli ottelu käytäisiin tyhjällä areenalla?

Vastaan omiin kysymyksiini, kyllä,ei ja kyllä ja ei. Mielestäni klasikko-ottelusta ei voida puhua, mikäli yleisö ei ole hommassa mukana. Painijoiden päämääränä kun on kuitenkin saada "yleisöstä reaktiota irti", ja jos painija ei ole kykeneväinen tähän,ei hänestä mitään suurta voi ikinä kasvaakaan. Maailman parhaita painijoita miettiessä tulee väkisinkin mieleen, että kaikki heistä osasivat ottaa yleisönsä. Mikäli katsojat eivät olleet alunperin kiinnostuneita matsista, niin sitten tehdään jotain, mikä saa heidät kiinnostuneeksi. Tuohon omaan kysymykseeni, kiinnostaisiko katsoa tyhjällä areenalla käytyä ottelua? Eipä juurikaan, vain joissain hyvin harvoissa poikkeustapauksissa.

Yleisö on kuitenkin se, mikä on tämän lajin suola ja pitää alan hengissä.

Omat mietteenne yleisön merkityksestä painissa...

Yleisö voi tehdä hyvästä ottelusta huonomman, tai huonosta ottelusta paremman. Aika paljon kumminkin yleisö voi vaikuttaa otteluun, mutta aina sillä ei ole väliä. Olen monesti tykännyt pienemmän luokan otteluista, joissa on tekniikka kohdallaan ja yleisö istuu käsiensä päällä. Ja toisaalta joskus yliarvostelen ottelut, missä yleisö on todella hyvin mukana (Joe vs. Kobashi?).

Ja ei oikein innosta katsoa ottelua ilman yleisöä. Rock vs. Mankind oli nyt poikkeus, mutta ei kiitos.

En minä syvemmin analysoi, mutta Wrestlemania XX oli ainakin DVD:llä todella laimea osittain. Yleisöä ei kuulu, ja tunnelma putoaa heti puolella. Ilman kunnon chantteja ja hurrausta huomasin että WM XX oli melkoisen laimea loppupeleissä, tunnelma puuttui.

Yleisö kyllä luo sen kunnon wrestling-tunnelman, ja sitä kyllä jää kaipaamaan jos se syystä tai toisesta puuttuu.

Tuota voisi verrata teatterimaailmaan. Meillä kun oli lauantaina näytös ja yleisö oli melkosen hiljasta ja vieläpä osa todella typeriä, puhelimessa kesken esityksen! Niin se kyllä söi näyttelijöiden motivaatiota. Sunnuntain esitys meni 99% nappiin kosak silloin oli LOISTAVA yleisö. Kyllä sillä uskoisin olevan merkitystä, ihan kokemuksesta. Koska WWE:n voi todellakin verrata ihan teatteriin.

Ei yleisön pitäisi tunnelmaa luoda vaan itse painijat.

Hieman vaikea tätä on analysoida, mutta onhan maissa ja firmoissa eroja. ECW:ssä yleisö oli suuri osa show'ta, Meksikossa huudetaan vaikka olisi väliaika ja Japanissa ollaan maltillisia. Siksipä on hyvä ottaa esimerkki Japani ylös. En nyt ole sanomassa, että Japanissa olisi hiljainen yleisö... mutta riippuen matsista, painijoista, firmasta, siellä arvostetaan painijoita olemalla perse tuolissa ja suu suppurassa, antaen painijoiden luoda se tunnelma. Sitten kannustetaan jos ja kun painija sitä itse pyytää tai jotain suurta tapahtuu (kova liikkeen teloitus, finisher, 3-count). Jätetään ne "U-S-A" -chantit sun muut turhat shaibat väliin ja keskitytään olennaiseen. Kieltämättä itse pidän tuosta maltillisemmasta yleisöstä enemmän.

"Wankie" kirjoitti:
Ei yleisön pitäisi tunnelmaa luoda vaan itse painijat.

Hieman vaikea tätä on analysoida, mutta onhan maissa ja firmoissa eroja. ECW:ssä yleisö oli suuri osa show'ta, Meksikossa huudetaan vaikka olisi väliaika ja Japanissa ollaan maltillisia. Siksipä on hyvä ottaa esimerkki Japani ylös. En nyt ole sanomassa, että Japanissa olisi hiljainen yleisö... mutta riippuen matsista, painijoista, firmasta, siellä arvostetaan painijoita olemalla p**se tuolissa ja suu suppurassa, antaen painijoiden luoda se tunnelma. Sitten kannustetaan jos ja kun painija sitä itse pyytää tai jotain suurta tapahtuu (kova liikkeen teloitus, finisher, 3-count). Jätetään ne "U-S-A" -chantit sun muut turhat shaibat väliin ja keskitytään olennaiseen. Kieltämättä itse pidän tuosta maltillisemmasta yleisöstä enemmän.

Mutta japanilaisessa painissahan koko tunnelma on täysin erilainen, ja painijat kunnioittavat toisiaan, eivätkä varasta toisen autoa, polta taloa ja teloita vaimoa etc.

Jenkkipaini on mielestäni aivan erilaista japskipainiin verrattuna, enkä voisi kuvitella mylvivää jenkkiyleisöä puroresua katsoessa. Ja vice versa.

Kummassakin painityylissä on omat tapansa, eikä esim. mielestäni voi sanoa että jenkkipainijoiden tulisi luoda matsinsa ilman yleisöä.

"Velocity" kirjoitti:
Mutta japanilaisessa painissahan koko tunnelma on täysin erilainen, ja painijat kunnioittavat toisiaan, eivätkä varasta toisen autoa, polta taloa ja teloita vaimoa etc.

Ei yleistetä, vieläkin riippuu firmasta. Parhaimmillaan vedetään kymmenen kertaa enemmän överiksi, mutta silti sama japsitunnelma pysyy tiivisti kasassa, vaikka ottelumuoto olisi mitä typerin.

Ja toki amerikkalaiset ovat hieman eri kategoriassa japanilaisten kanssa, vaikkakin kummastakin maasta löytyy vastaavia painifirmoja. Sitä en kumminkaan allekirjoita, etteivät tavat voisi toimia ristiin. Hyvänä esimerkkinä toimii ECW, ja kun ECW:ssä oli matseja, joissa toinen tai kumpikin osapuoli oli lähdössä firmasta, tuolloin oltiin turpa kiinni ja jätettiin kaikki ECW-maneerit väliin. Ainoat chantit löytyivät counteista ja pinfallista. Täydellisestä, ellei jopa yliampuvasta "amerikkayleisöfirmasta" muuttui japskiyleisö, ja se toimi. Toki tämä voisi aivan yhtä hyvin toimia päinvastoin Japanissa, kuten ollaan huomattu mm. (W)WWF:n aiemmilla vierailuilla.

Minulle yleisön äänekkyyden kanssa vähintään yhtä tärkeää on sen luonne. Wankie aika paljon jo sanoikin, mutta pitääpä vielä tarkentaa, jotta saan oman näkemykseni esitettyä. Japanilainen ottelun katsomiseen keskittyvä yleisö etenkin jostain reilun 30 vuoden takaa on ehkä paras hiljainen yleisö mitä voi olla. Se on jännä juttu miten sen hiljaisuudenkin aikana tunnelman voi silti aistia tai sitten kuvitella aistivansa. Toisaalta tuo menee etenkin nykyään helposti siihen, että on vain hiljaista ilman tunnelmaa. En tiedä johtuuko tuo ero hiljaisemmissa yleisöissä sitten painijoiden tavasta käsitellä sitä, yleisön erilaisista reaktioista spotteihin, minusta vai mistä. Kuuma japanilainen yleisö taas on välittävän jenkkiyleisön ohella ohella mielestäni parhautta. Tuota kuumaakin yleisöä on sitten sekä sille huikealle painille lämpiävää että ulkomaan mörkö vs. japanilainen suosikki -tyyppisistä matseista innostunutta sorttia. Ensin mainittu alkoi olla omaan makuuni parhaimmillaan 80-luvun loppupuolen NJPW vs. UWF -feudista alkaen kun jälkimmäinen asetelma aikoi heikentyä. Jälkimmäisessä ääntä pitävä yleisö on oikeastaan pakollinen, jotta homma toimii.

Japanissa kuuman yleisön kuumuus ja hiljaisen yleisön tunnelma ovat laskeneet, mutta enemmän itseäni häiritsee muutos jenkkiyleisössä. Se nyt oli väistämätöntä kayfaben kuollessa, mutta silti harmittaa kun yleisöllä ei ole enää sitä vahvaa tunnesidettä otteluihin. Toki kannustetaan omaa suosikkiaan, mutta nykyään voi kuvitella ottelun tuloksesta seuraavan ilon tai surun olevan vain murto-osa siitä mitä tulos merkitsi silloin joskus. On nykyäänkin helpompi innostua ottelusta, jos aistii tuloksen tärkeyden yleisölle. Nämä "let's go Cena! Cena sucks!" -chantit toki kertovat yleisön intohimoisesta mielipiteestä, mutta hyvin harvoin luovat tuota minua miellyttävää aitoa tunnelmaa ja kannustusta kun tuohon Cena-vihaan johtaneet syyt ovat jotenkin epäluonnollisia. Chantit muutenkin ovat useimmiten huonoja tai turhia. Olisin tyytyväinen, jos chantit olisivat monimutkaisimmillaan muotoa "Go, face go!" ja inhokille vain buuattaisiin tai pidettäisiin muuten vaan epämääräistä meteliä, jota väki kyllä osaa pitää ainakin jääkiekko-otteluissa vastustajan rikkoessa. Mutta hankala on enää välittää.

Chanteista sitten ECW- ja indy-yleisöihin. ECW:n yleisöstä olen pitänyt, mutta jotenkin tuo ROH-yleisö on vienyt kaiken uudelle asteelle ja muuttunut innokkaasta porukasta apinalaumaksi. Parhaimmillaan tietyissä otteluissa sellainen yleisö on kovasti mieleeni, mutta pidemmän päälle alkaa ärsyttää ja aito tunnelma alkaa kuulostaa robottimaiselta OOOHH 1-2-NOOO -toistolta nearfall-huorauksissa. ECW:tä olen katsonut ROH-yleisöön kyllästymisen jälkeen aika vähän, joten en tiedä miten siihen suhtautuisin nyt.

Yritän siis tässä sanoa, että hirvittävää meteliä pitävä yleisö voi olla minulle huonompi kuin hiljaisesti arvostava. Olennaista on yleisön suhtautuminen otteluun ja sen pitämisen havaitseminen. Ottelu voi olla tuon toimiessa mahtava äänekkyydestä riippumatta. Jos tuo ei toimi ja ovat hiljaa, niin se ei ole huippuottelun estävä tekijä, vaan ottelussa itsessään on oltava jotain vikaa (paitsi jos kyse on Finlay vs. Regalista WWE-yleisön edessä). Ääritapauksia lukuunottamatta pidän kyllä äänekästä yleisöä aika merkittävänä tekijänä. Ilman katsojia homma ei toimi yhtään ja hyvin pienellä yleisölläkin erittäin heikosti.

Itselleni tuo ROH yleisö on suuresti mieleen ja nostaa sitä juuri minulle suuresti mieluista tunnelmaa esille. Jotenkin nämä kyseiset paikallaolijat luovat jokaisen painijan asemaa paremmaksi antamalla tälle melua positiivisessa, tai negatiivisessa mielessä, osoittaen kuitenkin kantansa. Myöskin spotit ja muut näyttävät liikkeet saavat lisää tehoa ja tekevät omanlaisen ohh myyy gooodd! ilmiön pääasiassa yleisön ansiosta. Itse katsoin tässä lähiaikoina WWE'n showta ja muistaakseni Regal teki melko stiffin näköisen potkun yllättäen, mutta yleisö ei reagoinut mitenkään, joten ilmiö ei tuottanut ihmeempää kiinnostusta liikettä kohtaan. Puolestaan ietyissä piireissä nähdyt stiffit kohtaukset (en nyt alista mitenkään WWE'tä tai sen yleisöä) saavat aikaan mahtavan elämyksen, jotka luovat juuri sen mhatavan kohdan, miksi tätä kyseistä paria sekuntia tai sitten koko promootion yleisöä kannattaa muistaa hymy kasvoillaan.

Japanin yleisö saattaa olla jolleikkin tietyille henkilöille mieleen, mutta itse en tykkää peruslukemilla olevista ja jopa arvostelevan näköisistä naamoista, joiden ääntelyn yli kuuluvat painijoiden huudotkin aivan selvästi. Toki tämä mainittu tunnelma saattaa olla eeppistä, mutta mikä tämän painin idea minulle on? Saada nauttia juuri siitä loistavasta ja mahtavasta lajista miettimättä yhtään enempää keskittymistä esimerkiksi juuri tuon yleisön hiljaisuuteen.

Japskiyleisö näyttäisi olla monelle suuri porras, mutta ehkä se avautuu aikanaan kaikille. Yleisö ei ole hiljainen, vaan he yksinkertaisesti kunnioittavat painijoita. Se, että pääsee aistimaan tunnelman kuvaruudun läpi kylmillä väreillä on aivan oma juttunsa. Sekin on suuri vääryys, että monelle yleisö ja yleisön ääni on yhtäkuin tunnelma.

Mielestäni ECW vielä pahempi tapaus kuin ROH. ECW kumminkin oli polvillaan yleisölle ja jopa bookkaus meni heidän tahtojen mukaan. Ja toki monissa nykypäivän firmoissa on vieläkin perinteisiä fedekohtaisia chantteja ja ovelia, mutta harvassa paikassa on enään niitä "yleisöjulkkiksia" kuten Sign Board Guy, Hat Guy ja Faith No More Guy.

Eihän toki ole kysymyksessä sellainenkin väite, että yleisön ääni olisi koko tunnelma, mutta suuri osahan se sitä kuitenkin on. Vaikka painijat laittavat parhaansa mukaan näytteitään, ja pystytkin sanomaan, että yleisö kunnioittaisi painijoita, on myöskin hiukan kaksinen asia sen puolesta, että pelkästään eeppinen jännittyneisyys ja selostajien määrätiedoton rääkyminen ei tee mielestäni tunnelmaa täydelliseksi. En kuitenkaan anna yleisön olla mikään este esimerkiksi Dragon Gatea katsellessani, sillä suurin osa otteluista on mahtavaa luokkaa, ja peittoaa amerikkalaisen tyylin jo pelkästään painimalla, mutta kenties joskus tämä paini kohoaa niinkin korkealle, että katselisin japanin painia selvästi mielummin kuin Amerikkalaisia pelkästään tunnelman, tai kielen vuoksi.

Kylläpä tuli konkreettisesti koettua tuo yleisön merkitys painissa, kun katsoin kaksi Nigel McGuinness vs. Bryan Danielson-ottelua.

1.) Ensiksi katsoin "Battle Of The Best"-eventissä olleen miesten kohtaamisen. Show oli Japanissa. Kyllähän tuohon japanilaisyleisöön varmasti tottuisi, kuten Wankie edellä sanoi, mutta....kyllähän ne fanit reagoivat tietysti kehätapahtumiin taputtamalla. Mutta siinä kaikki. Ei hurrauksia, ei buuauaksia, ei hauskoja chantteja. Todellakin se "tunnelman luominen" jäi painijoille.

2.) Seuraavaksi katsoin ROH 6th Year Anniversary-show'n Danielson/McGuinness-matsin, ja show pidettiin (correct me if I'm wrong) New Yorkissa ECW:n pyhätössä Hammerstein Ballroomissa. Noh, kaikki tietää New Yorkin painifanit. Kovaa hurrausta, vihaista buuauasta ja hauskoja chantteja. Kyllä vaan heti tuntui ottelu "isommalta." Suosittelen muuten tsekkaamaan matsin.

Eli tuossa ihan sattumalta tuli esille nuo kaksi ääripäätä: hiljaiset, mutta kehätapahtumia kunnioittavat japsit ja toiseen ääripäähän kuuluvat New York City-smarkit. Eroa oli, ja täytyy sanoa, että jälkimmäinen iskee minuun enemmän.

Pohjimmiltaan ihminen haluaa kuulua sosiaaliseen ryhmään, mikä näkyy myös tässäkin keskustelussa. Jos itse on aivan innoissaan jostain matsista, mutta yleisö ei syty, niin alkaa itseäkin hieman epäilyttää sanan "pettymys" putkahtaessa mieleen. Jos taas pitää itse matsia "ihan ookoona", niin mylvivän "apinalauman" mielipide tuntuu vain luotaantyöntävältä.

Deittausmaailmassa puhutaan "sign of approvalista", jolla tarkoitetaan sitä, miten varattu mies tai nainen onkin yhtäkkiä haluttua kamaa – hei, toi jätkähän on oikeestaan aika karismaattinen kaveri! Samalla tavalla ilmiö esiintyy myös painissa. On helpompi nauttia jostain, kun tietää sen olevan nauttimisen arvoista.

Mitä japanilaisiin ja yhdysvaltalaisiin yleisöihin tulee, tuskin on kyse niinkään äänieroista, vaan asenne-eroista. Jenkkipainia katsoessa tulee usein fiilis, että hiljainen yleisö miettii penkeissään Kauniiden ja rohkeiden tapahtumia, eikä niinkään keskity painiin. Japanissa hiljaisuus mielletään automaattisesti kunnioitukseksi, mikä tosin aasialaista kulttuuria tuntien ei varmasti mene paljonkaan ohi. Osittain kyseessä ovat siis myös kulttuurien väliset stereotypiat ja niihin suhtautuminen.

Italiassakos silloin joskus oltiin, kun yleisö oli kuin maansa futismaajoukkueen matseja katsomassa. Maan tapa tervehtiä WWE:tä oli aivan huikea, ja sitä yleisöä olisi nähnyt mielellään enemmänkin. Eipä taida heidän kulttuuriinsa oikein kuulua sellainen jenkkiläis- ja etenkin suomalaismainen juron arvosteleva hiljaisuus.

Kayfaben kuolema oli Gonerilta hyvä esimerkki myös. Itse voisin WWE-yleisössä olla melko äänekäskin, mikäli ottelun ratkaisulla olisi merkitystä. Markittamieni Randyn ja Edgen matseja katsoin ennen heidän viimeisimpiä mestaruuskausiaan todella innolla, koska toivoin niin kovasti heidän voittoaan. Nykyään kun päävöiden arvot ovat alhaalla (mestaruudet vaihtuvat ilman pohjustusta ja lyhyiden reignien jälkeen), ei jännitys enää ole niin kova. Se, että Cena jakaa vieläkin mielipiteet johtuu siitä, että WWE teki hänestä aikanaan pitkillä vyökausilla todella relevantin eli merkityksellisen painijan.

Omasta mielestäni yleisö on erittäin tärkeä vapaapainissa. Yleisön mukana olo ei kuitenkaan aina ole hyväksi. Esimerkiksi Stone Cold vs. Rock (X7?) joka oteltiin Teksasissa, oli minulle lievä pettymys, sillä matsissa ei ollut selvää heeliä. Olihan siinä tunnelmansa kun molemmat saivat sisääntullessaan popit, joskin Austin huomattavammat, mutta mielestäni Austinin voitettua yleisö ei osannut oikein päättää mitä tehdä: buuata vai hurrata. Tähän vaikutti varmasti osin Austinin liittoutuminen Vincen kanssa, ja hieman antiklimaattinen loppu.

"Velocity" kirjoitti:
En minä syvemmin analysoi, mutta Wrestlemania XX oli ainakin DVD:llä todella laimea osittain. Yleisöä ei kuulu, ja tunnelma putoaa heti puolella. Ilman kunnon chantteja ja hurrausta huomasin että WM XX oli melkoisen laimea loppupeleissä, tunnelma puuttui.

Tästä Velon postista tulikin mieleen, se kerta kun katselin ensimmäistä kertaa Goldberg vs. Lesnar. Olin jo seurannut painia monia vuosia, enkä enää katsellut sitä niin suurella antaumuksella kuin ennen, mutta kyseessä olivat WWE:n silloiset kovimmat nimet. Yleisön reaktio tuntui naurettavalta. Äänenkin tuli valiteltua kun siellä Ameriikassa ei osata hyvää matsia arvostaa. Eihän se matsi loppujen lopuksi hyvä ollut, mutta poppi paikkoja oli monia.

jorgos kirjoitti:

Tästä Velon postista tulikin mieleen, se kerta kun katselin ensimmäistä kertaa Goldberg vs. Lesnar. Olin jo seurannut painia monia vuosia, enkä enää katsellut sitä niin suurella antaumuksella kuin ennen, mutta kyseessä olivat WWE:n silloiset kovimmat nimet. Yleisön reaktio tuntui naurettavalta. Äänenkin tuli valiteltua kun siellä Ameriikassa ei osata hyvää matsia arvostaa. Eihän se matsi loppujen lopuksi hyvä ollut, mutta poppi paikkoja oli monia.

Siis tuossa Lessu/Goldberg-matsissa yleisö ei ollut hiljainen, vaan vihainen. Porukka kun tiesi, että kumpikin painija on piakkoin lähdössä WWE:stä, ja äijät vetivät matsin täysin puolivaloilla läpi.

Sitten noiden viime vuoden marraskuun postausten, olen yhä enemmän alkanut kallistumaan tuon japanilaistyylisen yleisön puoleen. Ottelijoita arvostetaan eri tavalla. Siinä missä räyhäävä jenkkiyleisö saattaa tuoda mieleen jonkun romurallishow'n, tuo japanilainen yleisö mieleen oikean kamppailulajin yleisön. Taidokkaille suorituksille hurrataan/taputetaan, mutta muuten ollaan hiljaa ja katsotaan mitä kehässä tapahtuu, sillä painiahan he tulivat katsomaan.

Suomalainen painiyleisö on kyllä hassu sekoitus näitä kumpaakin: pääosin ollaan aika hiljaa ja hommaan suhtaudutaan "japanilaisittain." Sitten toisaalta välillä kuullaan näitä "homo syö paskaa"-chantteja sekä kiroilua. Itse katsojana olen kerta kerralta ollut hiljaisempi, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei homma kiinnostaisi.

Japanilainen yleisö sopii Japanilaiseen painiin, mutta miten surkea se olisikaan WWE:n tai jenkki-indjen tapahtumissa? Asiallinen, rauhallinen ja asiantunteva yleisö sopii enemmän kuin hyvin Japaniin, jossa pääpaino on itse ottelijoiden otteissa ja liikkeissä, kun taas jenkkilässä painotus on enemmän käänteissä ottelun sisällä, niinsanotusti juonessa.

Japanilainen yleisö sopii Japanilaiseen painiin, mutta miten surkea se olisikaan WWE:n tai jenkki-indjen tapahtumissa? Asiallinen, rauhallinen ja asiantunteva yleisö sopii enemmän kuin hyvin Japaniin, jossa pääpaino on itse ottelijoiden otteissa ja liikkeissä, kun taas jenkkilässä painotus on enemmän käänteissä ottelun sisällä, niinsanotusti juonessa.

Tietysti sillä ottelutkin ovat, kuten mainitsitkin, erilaisia. Siinä missä japanilainen paini kelpaa jenkkiyleisölle niin en usko jenkkipainin kelpaavan japsiyleisölle niinkään hyvin. Ja kyllähän sen näkee että kun fanit Amerikassa koittavat näyttää sivistyneiltä ja olla hiljaa suurimman osan ajasta niin heidät haukutaan pystyyn. Tietysti myös japanissa on joskus äänekkäitä yleisöjä jotka jatkavat huutaa läpi ottelun mutta yleensä taputetaan vain niille näyttävimmille liikkeille. (Kuten kaikki ovat jo todenneetkin. En taida saada mitään uutta tietoa aikaiseksi tällä(kään) viestillä)

Tämä ei suoraan liity matseihin, vaan uusimpaan Raw'hon yleisesti. Huomasitteko, kuinka laiskana Toronton yleisö oli? Trish ei saanut juuri mitään irti koko aikana, vaikka itse olisin uskonut juuri päinvastaista. Eniten kuitenkin häiritsi tämä Tedin ja Codyn promottelu. Kävi oikein sääliksi poikia, kun eivät sitten millään saanet heattia. olivat selvästi odottaneet, että nyt yleisö vihaa heitä ja saavat kunnon paskat niskaan. Mutta ei.

Cody aloittaa: Are u ready?

Yleisö reagoi:

Pisti oikein ärsyttämään Toronto. Uskomatonta, kuinka villinä Kanadalaisyleisö on BP'ssä, ja nyt kun tullaan Torontoon niin aivan mykkänä.
Pointtina siis: Yleisö oli huono mutta Raw oli hyvä. Silti kokonaisarvosana putoaa ainakin yhdellä tähdellä, niin iso merkitys yleisöllä minulle on.

Olihan se Toronto yllättävän vaisu tällä kertaa. Yleensä ei. Mutta pirun kiva kaupunki se on. Suosittelen kaikille. =)

"ViiZei" kirjoitti:
Tämä ei suoraan liity matseihin, vaan uusimpaan Raw'hon yleisesti. Huomasitteko, kuinka laiskana Toronton yleisö oli? Trish ei saanut juuri mitään irti koko aikana, vaikka itse olisin uskonut juuri päinvastaista. Eniten kuitenkin häiritsi tämä Tedin ja Codyn promottelu. Kävi oikein sääliksi poikia, kun eivät sitten millään saanet heattia. olivat selvästi odottaneet, että nyt yleisö vihaa heitä ja saavat kunnon paskat niskaan. Mutta ei.

Cody aloittaa: Are u ready?

Yleisö reagoi:

Tai sitten Cody&Teddy (pääasiassa Cody) ovat niin tylsiä ja kuivia painijoita, että yleisöä ei kiinnosta, tekivät he mitä tahansa. Mutta kyllähän tuo Toronton yleisö ilmeisesti jonkinlaisesta Breaking Point-krapulasta kärsi, kun HBK:kaan ei mitään kunnon heattia saanut. Eikä Cena.

"What" kirjoitti:
Tai sitten Cody&Teddy (pääasiassa Cody) ovat niin tylsiä ja kuivia painijoita, että yleisöä ei kiinnosta, tekivät he mitä tahansa. Mutta kyllähän tuo Toronton yleisö ilmeisesti jonkinlaisesta Breaking Point-krapulasta kärsi, kun HBK:kaan ei mitään kunnon heattia saanut. Eikä Cena.

Ainakin omasta mielestä Legacy on nostanut kiinnostavuuttaan tämän DX -feudin aikana. Muuten, eikös Breaking Point ollut Montrealissa?

"ViiZei" kirjoitti:

"What" kirjoitti:
Tai sitten Cody&Teddy (pääasiassa Cody) ovat niin tylsiä ja kuivia painijoita, että yleisöä ei kiinnosta, tekivät he mitä tahansa. Mutta kyllähän tuo Toronton yleisö ilmeisesti jonkinlaisesta Breaking Point-krapulasta kärsi, kun HBK:kaan ei mitään kunnon heattia saanut. Eikä Cena.

Ainakin omasta mielestä Legacy on nostanut kiinnostavuuttaan tämän DX -feudin aikana. Muuten, eikös Breaking Point ollut Montrealissa?

Olihan se. Ja olen samaa mieltä siitä, että Legacy on nostanut osakkeitaan tämän DX -feudin aikana. Cody nyt on edelleen se "heikompi" osapuoli, mutta kyllähän miestä tuossa katselee.

Tosin en kyllä usko, että What tuossa itse miehiä kritisoi, vaan heitti mitä yleisö ajatteli. Vai miten on ?

"What" kirjoitti:

Tai sitten Cody&Teddy (pääasiassa Cody) ovat niin tylsiä ja kuivia painijoita, että yleisöä ei kiinnosta, tekivät he mitä tahansa. Mutta kyllähän tuo Toronton yleisö ilmeisesti jonkinlaisesta Breaking Point-krapulasta kärsi, kun HBK:kaan ei mitään kunnon heattia saanut. Eikä Cena.

En aivan kyllä ymmärrä tätä asennetta. Cody on Legacyn synnystä alkaen ollut kaksikosta se vakuuttavampi osapuoli mikissä (ja siksi saanutkin enemmän puheaikaa).

Mutta aiheeseen...Tuoreimmassa ECW:ssä huomasi komeasti yleisön merkityksen. Välillä yleisö oli aivan kuollut ja välillä (erityisesti Goldustin ollessa kehässä) esimerkillisen kuumana. Tuon vaikutusta katselukokemukseen ei voinut välttää.

Itsekin pidän enemmän The Marine #2:n promottelusta kuin Codyn. Kehässä ero on sitten vielä isompi, Ted tuntuu todella itsevarmalta, sulavalta ja melko monipuoliseltakin kehässä.
On Codykin kehätaidoiltaan kelvollinen.

Itse aiheeseen, minäkin olen niiden joukossa kenestä Toronton RAW-yleisö oli totaali pettymys. Jännä ajatella viime joulukuista RAW:ia Torontosta, Trishinkin reaktiot olivat ihan eri luokkaa ja yleisö muutenkin aivan loistava.

Katsoin tässä äskön Gunsien ja joidenkin japanilaisten (En ole sen kummemmin painia japanista katsonut, eikä nimet jääneet päähän. Taitavia tyyppejä kuitenkin olivat.) tag matsin ja siinä huomasi selvästi yleisöjen eron. Muistin vieläpä tämän topicin ja ajattelin täälä ilmaista mielipiteeni.

Olen katsonut ennenkin Japanista matseja, en kuitenkaan kovin paljoa. Muissa otteluissa en ole huomannut tuota yleisön hiljaisuutta näin paljon, mutta tässä matsissa he olivat kuitenkin todella hiljaa. Tietysti taputukset korostivat hienosti hienoimpia suorituksia. Minusta kuitenkin tämän tyylinen yleisö sai ottelun tuntumaan hieman laimealta. Onko Japanissa muuten selvää face ja heel jaottelua? Ja miten tämä tulee yleisön reaktioista ilmi? Tosiaan yleisö sai minusta ottelun tuntumaan hieman vaisulta ja se oli välillä hiukan kiusallista. Suurin syy siihen voi olla se että olen katsonut TNA:ta nyt aika paljon. TNA:n yleisöstä lähtee älyttömästi ääntä, mutta liian helposti yleisöstä lähtee "This is awesome" -chantti. Kaikkien aikojen parhaaksi yleisöksi sanoisinkin ECW:n yleisön. Matseissa oli aina mukana mahtavat chantit ja "EC-Dub" -chantti nosti aina tunnelmaa ylöspäin pirusti. Oma mielipiteeni on siis, että amerikkalainen yleisö on parempi kuin japanilainen.

Tämä on just sitä perussuomalaista karjalalippisjuntti -ajattelutapaa, mikä pitää sisällään, ettei mistään voi nauttia ilman että hyppeilisi ja rymyäisi kaljamaha paljaana kaatokännissä. Sitä paitsi noita on pikkasen ontuvaa verrata, kun ECW piti show'nsa muutamallekymmenelle ihmiselle bingohallissa, kun taas WWE:n show't on 20000-päiselle jäähalliyleisölle.

Tähän on nyt kyllä pakko vielä tarttua. Kyllä on hiukan ontuva vertaus, mutta pidän vielkäkin ECW:n yleisöä bisneksen parhaana yleisönä. Eikä tuo ECW:n yleisö aivan muutama kymmenpäinen yleisö sentään ollut, mutta tilan pienuus toki toi joitain etuja. Eihän se WWE:n vika ole, jos heidän yleisö ei osaa pitää ääntä, sillä muutama vuosi sitten reaktiot olivat kaikille painijoille suuremmat. Nyt vain suurimmat tähdet saavat WWE:ssä jonkinlaisen reaktion aikaan. Minun mielestä WWE:n yleisö latistaa tunnelmaa.

Mikä oikeasti saa yleisön buuaamaan? Miksi?

Voisiko sanoa, että nykyään yleisö buuaa lähinnä kunnioituksesta heel-painijaa kohtaan? Siis jos jokin painija viihdyttää hyvin, hänelle buuataan, koska hän vetää roolinsa uskottavasti ja taitavasti.

Itse buuaan, kun koen, ettei jokin ei viihdytä minua tai haluan antaa ilmi olevani toisella puolella. Tietysti tästä seuraa face-painijoille buuaaminenkin, joka jossain mielessä tekee itsestäni vain typerän. Esimerkiksi, kun Raw käväisi Suomessa buuasin Cenalle (Tietysti tässä oli kannustimena arviolta, jotkin ala-asteikäiset pojat, jotka kiljuivat Cenan puolesta Randy Orton-paidat päällään.) ja sitten taas chanttasin "Miz is awesome!"-chanttia, joka ei saanut kyllä kannatusta. Koin kuitenkin Mizin saaneen itseni enemmän puolelleni. Tuo chant itsessään oli huvittava, ettei tämä "I am the Miz and I am AWESOME!" ollut vielä edes kerennyt ihmisten korviin. Tuosta alussa kuitenkin lyhyesti, josta voi hieman päätellä, että ihmisillä on varmaan omat näkemyksensä tavasta reagoida painijoihin ja loppu onkin hikinen esimerkki.

Tai no vielä selvennykseksi, kuten Darien tuossa sanoi, että "buuataan, koska rooli vedetään hyvin" niin itse koen silloin jostain syystä buuamisen vääräksi, mutta ehkä olenkin idiootti.

Jani Panos kirjoitti:
Tai no vielä selvennykseksi, kuten Darien tuossa sanoi, että "buuataan, koska rooli vedetään hyvin" niin itse koen silloin jostain syystä buuamisen vääräksi, mutta ehkä olenkin idiootti.

Kyllä. Itse ainakin buuasin kaikille heeleille, koska heille kuuluu buuata (edellä mainitussa Suomen tapahtumassa), mutta buuasin myös Triple H'lle koska en pidä hänestä lainkaan. Pahiksille buuataan jos he osaavat tehdä sen homman, kuten Darien sanoikin jo.

En jaksanu tehdä uutta aihetta ja tämä nyt aikalailla liittyy yleisöön. Väittelin jotain 40 minuuttia WMR-Sportsissa idiootin kanssa ja alkoi niin paljon vituttamaan, että on pakko kuulla yleinen kanta asiaan. Väittely alkoi aluksi siitä, kun tämä kyseinen käyttäjä haukkui Hoganin pystöön ja yleensä ottaen kielsi Hoganin merkityksen koko lajille kokonaan. Lisäksi esimerkiksi vertasi John Cenaa täysin samanlaiseksi kuin Hogania, eli täysin yliarvostetuksi paskakasaksi, jolle hurrataan vain koska näin halutaan. Herrasmies myös haukkui yleisön idiooteiksi, jotka hurraavat, koska näin pitää tehdä. Suurin väittelyn aihe kuitenkin syntyi aiheesta, eli pitääkö heeleille hurrata, jos näistä pitää? Pitääkö "smarkkina" huutaa ja hurrata heelille, jos pitää tätä loistavana esiintyjänä?

Oma mielipiteeni asiaan on, että ei pidä. Ei missään nimessä, vaan jos tästä kyseisestä heelistä pitää, pitää tälle antaa mahdottoman paljon heattiä. Toki jos heeli-x alkaa käyttäytymään facemäisesti, toki tälle pitää silloin vähitellen hurrata, mutta tiivistettynä näen, että jos heelistä pitää niin tälle pitää osoittaa kunnioitusta hänen työstään juurikin buuaamalla. Jos heelille hurraa, niin eikö tällöin kuseta tämän herran nilkoille? Hän tekee kuin turhaa työtä.

Väittely kumppanini mielipide oli, että heeleille kuten CM Punkille pitää hurrata ja osoittaa näin herralle arvostusta. Jos taas pitämälleen painijalle buuasi, olit silloin idiootti, joka menee massan mukana. Itse tiivistäisin hänen persoonallisuutensa itseään elitistisenä kaikkitietävänä painifanina pitävänä ihmisenä, joka näkee kaikki massan mukana toimiat idiooteiksi tai muuten aivopestyiksi.

Mitä mieltä WA:n keskustelijat asiasta olette? Olinko oikeassa, vai oliko hra-x oikeassa? Olenko idiootti, koska buuaan heeleille? Kummalla tavalla esität parempaa tukemistasi heelille? Hurraamalla vai buuaamalla? Mielipiteitä kehiin!

EDIT: Vittu, ylempänähän tästä oli keskustelua. :tu: No tuoreemmat mielipiteet on aina parempia!

MR.Off Topic kirjoitti:
Oma mielipiteeni asiaan on, että ei pidä. Ei missään nimessä, vaan jos tästä kyseisestä heelistä pitää, pitää tälle antaa mahdottoman paljon heattiä. Toki jos heeli-x alkaa käyttäytymään facemäisesti, toki tälle pitää silloin vähitellen hurrata, mutta tiivistettynä näen, että jos heelistä pitää niin tälle pitää osoittaa kunnioitusta hänen työstään juurikin buuaamalla. Jos heelille hurraa, niin eikö tällöin kuseta tämän herran nilkoille? Hän tekee kuin turhaa työtä.

Kysymys numero 31 mainitun CM Punkin kotisivujen Q & A-osiosta:

Fani ja CM Punk kirjoitti:
31. What do you think about fans cheering for you even though your a heel? Does it bother you or are you ok with it? I cheered for you at the OVW show in Indy last weekend and you looked really good in the match. You gave me the “If i wanted your help id ask for it”, I was just wondering if its ok for fans to do it or do you hate it. I was one who shouted James “By God” Gibson and im pretty sure you let out a quiet “armadilla”. Thanks for that by the way.

It’s an interesting arguement. I always say people can cheer or boo whoever they want to. This is the biggest reason to not follow any sort of a script while wrestling. Feel the crowd, go where they want, and take them on a ride….

Eli itse ainakin, kun herra sille on itsekin siunauksensa antanut, hurraisin varmasti ykkössuosikilleni. Eikös se hurraus heel-painijalle paranna herran osakkeita entisestään, kun johto huomaa, että vaikka kuinka kaveri dissaa ja v*ttuilee, niin silti fanipohja jaksaa ihailla ja hurrata? :?

Hieman kaksi piippuinen asia, kun lähtee tuolta kantilta miettimään. Periaatteessa, jos heelille hurrataan, vaikka häntä kuinka yritetään bookata heelinä kertoo, että painija ei toimi heelinä, mutta kertoo myös sen, että hän luultavasti toimii hyvin naamana. Johtoporras kyllä varmasti jossain vaiheessa kyseisen painijan tajuaa kääntää naamaksi, jotta näitä hurrauksia päästään hyödyntämään niiden suurimmassa tarkoituksessa. Mutta eikö ole näin, että jos heelille buuataan ihan saatanasti, niin kertoo tämä, että heel on todella hyvä roolissaan? Silloin johtoporras uskaltaa pistää kaveria ylöspäin kortissa, koska hän saa niin sanottua negatiivista (heelille periaatteessa positiivista) reaktiota yleisöstä. Otetaan toki huomioon, että tämä heat ei ole x-pac (tai Matt Hardy) heattiä. Kakspiippunen juttu.

Oma uusi mielipiteeni tämän sinun tuomon asian jälkeen on hieman erilainen, mitä aikaisemmin. Jos tykkäät siitä, mitä lempipainijasi sanoo ja ajattelee periaatteessa kehässä, eli esimerkiksi olet streittari ja olet Punkin kanssa samaa mieltä jokseenki, voit tälle rauhassa hurrata. Mutta jos tykkäät Punkista sen vuoksi, että hän on hyvä olemaan vittumainen ja ilkeä ja osaa kerätä hyvin heattiä yms. niin eikö ole luonnollista tälle sitten buuata, koska se kertoo miehen tehneen hyvää työtä. En nyt tiedä muuttuiko tämä kauheasti, mutta joteki kuitenki. Tykkään TNA:sta, koska siellä nämä heelien ja naamojen rajat eivät ole niin mustavalkoiset, vaan tyypeillä on omat motiivit toimia niin kuin toimivat. (Tosin aika usein TNA unohtaa asian ja heittää loogisuuden nurkkaan ja vetää kaiken ihan överesti perseelleen, mutta homman toimiessa, se on hyvä.)

Kaksipiippuinen juttu tosiaan, mutta olen itse ollut aina sitä mieltä, että sehän vain osoittaa omaa päättelykykyä, ettei seuraa valmiiksi kirjoitettua käsikirjoitusta, ja hurraa tai buuaa sille kenelle WWE sinun kulloinkin haluaa näin tekevän. Mielestäni se vain kannustaa heeliä olemaan enemmän heel, kun ihmiset jaksavat hänelle silti hurrata eikä se tee minusta välttämättä huonoa heeliä.

Cenan ja RVD:n ottelu ONS2:sessa oli hyvä esimerkki siitä, mikä tässä lajissa on niin hienoa, kun yleisö buuaa Cenalle kurkku suorana. Juuri yleisö teki mielestäni myös The Rockin ja Hulk Hoganin kohtaamisesta WM18:ssa niin eeppisen.

Eli hurratkaa tai buuatkaa minun puolestani niin paljon kuin lystäätte kenelle tahansa. Yleisön reaktio on se kaikkein tärkein juttu.