Tuolla RAW:ta koskevassa topicissa syntyi jo hieman keskustelua siitä, kumpi on suurempi, The Rock vai Cena. No, jotta kyseinen topic ei täyttyisi pelkästä off-topicista, päätin tuoda kantani esille täällä.
Okei, henkilökohtainen mielipiteeni on varmasti tullut jo kaikille selväksi, Cena ei tule koskaan olemaan mitään The Rockin rinnalla. Missä Cena on parempi? Aivan, ei yhtään missään.
Kun puhutaan promoista, vakavista tai humoristisista, heel-promoista tai face-promoista, Rock vie helposti pidemmän korren. Rock oli aina mikissä kaikin puolin loistava; hän sai yleisön syttymään, hän omasi hauskoja one-linereita, hän osasi olla hauska, hän osasi olla kusipäinen heel, hänen äänensä oli täydellinen ja Rock oli ennen kaikkea jumalattoman persoonallinen promottaja. Aina, kun Rock astui nuorattuun neliöön mikrofoni kädessään, hän ei pettänyt, vaan saimme aina viihtyä. Hän oli myös näiden kaikkien ennalta mainittujen lisäksi äärimmäisen varma promottaja. Rock ei kerta kaikkiaan tehnyt virheitä tai kuulostanut epäselvältä, ja jos virheitä tapahtui, hän osasi korjata ne ilman suurempia sähläyksiä. Rockin tahti promoissa oli myöskin täysin ainutlaatuinen. Kun toiset sanoivat minuutissa kaksikymmentä sanaa epävarmasti, sai Rock kantansa selkeästi esille sanoen samassa ajassa kuusikymmentä sanaa.
Monet kritisoivat Rockia siitä, että kaikki hänen promonsa koostuivat ainoastaan lapsellisista vitseistä tai haastattelijan kiusaamisesta. Toki Rockilta näitäkin löytyy, mutta Rock veti usein myös niitä vakavampia promoja, etenkin kun feudi oli hiukankin henkilökohtaisempi. Ja vaikka Rock vetikin näitä vakavampia promoja, pystyi hän säilyttämään sen oman tyylinsä, josta pidin erityisesti, sillä se teki Rockista tunnistettavan ja ainutlaatuisen. Rock siis loi täysin oman promottamisen tyylin, jota tuskin kukaan pystyy ikinä rikkomaan.
Mitä Cena promoihin tulee, ovat ne paikoittain ihan hyviä, mutta eivät koskaan Johnsonin vastaavien tasolla. Cenan suurin ongelma promottaessa on väkinäisyys ja minusta jonkin sortin järjettömyys. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Cena alkaa huutamaan promoissaan täysin epäpätevissä kohdissa. Kun hän keskutelee rauhallisesti Stephanie McMahonin kanssa, aloittaa hän yhtäkkiä täysin naurettavalta kuulostavan huutamis-session, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Kaikenlisäksi minusta suurin osa Cenan promoista on melko tylsiä. Niihin ei kerta kaikkiaan saa sitä samanlaista latausta kuin Flairin, Austin tai muiden suuruuksien vastaavista. Cena saapuu kehään, hehkuttaa hieman Wrestlemaniaa huutaen ja sen jälkeen vähän ärsyttää kehään tullutta heeliä. Boooring.
The Rock 1 - Cena 0
Sitten näihin paljon puhuttuihin kehätaitoihin. Rock on ehkä historian aliarvostetuin ”painija”. Okei, Rock ei ehkä osannut kolmeatuhatta liikettä tai hänen Sharpshooter ei ollut maailman kaunein, mutta kaiken kaikkiaan Rock oli mielestäni mainio brawleri. Hyvien brawlaus-taitojen lisäksi Rock oli helvetin hyvä luomaan tarinaa ja tunnelmaa, ja hän hallitsi vielä erinomaisesti tämän erään legendaarisen käsitteen, kehäpsykologian. Rock oli myös äärimmäisen persoonallinen kehässä. Kaikissa hänen liikkeissään esiintyi se tietynlainen ”rockmaisuus”, oli kyseessä sitten mitättömin potku, lyönti tai sitten se kaikkien käyttämä Spinebuster, hän teki siitä omanlaisen ja yleisö oli pähkinöinä.
Moni on sanonut, että Rock tarvitsi hyvään otteluun toisen hyvä painijan, mutta minä olen tästä osittain eri mieltä. Toki ne Rockin legendaarisimmat ottelut luotiin hyvän vastustajan kanssa, mutta kyllä minä ainakin viihdyin suuresti hänen otteluissaan, vaikka niissä olikin vaikkapa Rikishin kaltainen ”huonompi painija”.
Kun puhutaan Rockin heikkouksista kehässä, moni mainitsee ensimmäisenä myymisen. Toki Rock oli paikoittain kehässä hieman yliteatraalinen, myönnetään, mutta kyllä Rock minusta useimmiten pystyi pitämään liiallisen dramaattisuudenkin aisoissa. Eikä se minua häiritse, jos ottelun lopullinen Stunner vedetään hieman yli, se vain saattaa tehdä ottelusta huomattavasti jännittävämmän. Kuitenkin, Rock oli kokonaisuudessaan ihan hemmetin hyvä kehässä, sanoi kuka tahanssa mitä sanoi. Hänen areenan kokoinen karisma, kehäpsykologian ymmärtäminen, näyttelijäntaidot ja tunnelmanluomisen-taito saivat hänet luomaan eeppisiä taistoja, kuin myös puhtaita show-otteluita. Bottom line, aina kun Rock astui ringin sisälle, tuli ulos useimmiten erinomaista tavaraa.
Millaiset ovat sitten Cenan kehätaidot? En voi kiistää sitä faktaa, etteikö Cena olisi vuosien varrella kehittynyt rutkasti nuoratun neliön sisällä, mutta kyllä hänenkin kehätaitojaan aika rutkasti yliarvostetaan nykyään. Cena on kelpo brawleri, joka hallitsee kehäpsykologian ihan kohtalaisesti, mutta suurin ongelma Cenalla nykyään on se, että hän ei kykene luomaan tunnelmallista ottelua ilman jotain helvetin overia face-vastustajaa. Yleisö vihaa nykyään Cenaa niin paljon, että mielestäni hänen otteluistaan menee kaikki maku, kun yleisö ei kannusta kumpaakaan painijaa. WWE:n overein face ei yksinkertaisesti saa saada firman kovimpia buuauksia, sen pitäisi jo jokaisen käsittää. What puhuu usein Cenan klassikko-otteluiden luomisen taidosta, mutta jostain kumman syystä minulle tulee mieleen ainoastaan yksi neljän tähden ottelu mieleen viime vuodelta, ja sekin loisti oikeastaan ainoastaan tunnelmaltaan, sekä lopputaistelultaan. Puhun siis Cenan ja Triple H:n koitoksesta Night of Champions-PPV:ssä. Mikäli tuossa ottelussa olisi ollut mukana joku muu kuin Triple H, olisi se todennäköisesti kussut. Ei, en väitä, että Hunter kantoi Cenan hyvään otteluun, vaan mikäli tuossa ottelussa olisi ollut Hunterin tilalla joku heel, olisi se kussut, sillä tunnelma olisi ollut täysin onneton, yleisön ollessa epävarma kelle hurrata. Joka tapauksessa, Cena ei ole kehässä Rockin veroinen. Niistä puuttuu vain se ”jokin”.
Jos näin yleisesti aletaan näitä huippumatseja vertailemaan, on se vain surullinen fakta, että Cena vikisee ja pahasti. Cena ei ole viimeisen neljän vuoden aikana paininut läheskään yhtä montaa huippuottelua, kuin esimerkiksi The Rock vuosien 2000-2001 aikana, ja se jos mikä, on surullinen fakta. Cena on vetänyt pari hyvää ottelua vuodessa jotain erinomaista vastustajaa vastaan, mutta Rock sentään veti vielä vuonna 2000 hyvin useassa PPV:ssä neljän tähden matsin. Toki mies jäi aika pahasti noina vuosina Triple H:n ja Austinin jälkeen, jotka täysin valehtelematta vetivät lähes jokaisessa PPV:ssä neljän tähden matsin (Triple H 2000, Stone Cold 2001), mutta Rock silti oli noiden aikojen todellisia staroja, ja huomattavasti suurempi, kuin Cena tulee koskaan olemaan.
Rock 2 – Cena 0
Moni jaksaa edelleen jauhaa Rockin lähdöstä Hollywoodiin, mutta itse en enää halua vatvoa sitä, niin paljon kuin Rockista pidänkin. Toki minua itsekin harmittaa, että mies ei käy enää joka viikko huutamassa loistavia one-linereitään, mutta en voi kritisoida miestä päätöksestä, jonka itsekin olisin tehnyt. Rock lähti hemmetin overina pois, ja tullaan aina muistamaan tämän bisneksen parhaimpina. Se jälki, jonka Rock jätti WWE:hen alle kymmenessä vuodessa oli niin suuri, ettei Cenalla ole koskaan, kyllä, ei koskaan mitään mahdollisuuksia sitä täyttää tai nousta samalle tasolle kuin Rock. Kaikista Rockin päätöksistä huolimatta uskon, että mies oikeasti arvostaa tätä bisnestä ja WWE:tä, ja omalla tavallani olen iloinen, ettei hän tee liikaa näitä Stone Coldin (vain esimerkki, rakastan muuten Austinia) tunnetuksi tekemiä one night standeja, jotka vain söisivät hänen hohtoaan. Minulle riittää ihan hyvin vaikka se yksi Hall of Fame-visiitti vuodessa, jos ei Rock kerran halua enää kehään nousta. Toki kovasti toivon, että Rock painisi sen one more matchin, vaikka sitten ensi ’Maniassa Austinia vastaan, mutta ymmärrän kyllä sen faktan, ettemme välttämättä, enää sitäkään nähdä.
Yksi asia, jota myös Rockissa arvostan, kaikkien niiden loistavien hetkien ohella kameran edessä, on miehen nöyryys. Kaikesta siitä suosiosta huolimatta, miehestä ei tullut koskaan takahuoneessa mitään suurta kusipäätä, vaan hän yhä suostui jobbaamaan nouseville nimille, ja ajattelemaan bisneksen parasta. Tätä samaa ei voi minusta sanoa Cenasta. Moni pistää hänen suuren pushinsa ja helvetin puuduttavat mestaruuskautensa bookerien piikkiin, mutta päivä päivältä olen yhä enemmän sitä mieltä, että Cenalla on valtaa. Minkä helvetin takia miehellä olisi muuten niin pitkät mestaruuskaudet ja hän ei jobbaisi lainkaan, jos hänellä ei olisi valtaa. En todellakaan usko, että edes nyky-WWE:n paskabookerit eivät antaisi Cenalle tällaisia valtakausia, ilman, että Cenalla olisi näppejään pelissä.
Monet myös yhä väittävät, että Cena on helvetin kova worker ja rakastaa oikeasti fanejaan, mutta minä vain enää usko tähän soopaan. Toki Cena on melkoisen kova worker, kun on noinkin paljon viime vuosien aikana kehittynyt, mutta tuohon fanien rakastamiseen en vain enää kerta kaikkiaan usko. Miksei Cena tee sen eteen mitään, että fanit vihaavat häntä? Uskon, että Cenasta on vain yksinkertaisesti tullut kaiken suosion mittaan samanlainen narsistinen oman edun-ajattelija, kuin lähes kaikista tässä bisneksessä huipulle nousseista. Ainoa ero on siinä, että nämä ”narsistiset kusipäät” ovat tuoneet bisnekselle paljon hyvää, Cena on vain ollut WWE:n historian huonoimman aikakauden johtohahmo, ja saanut minutkin kerran jopa lopettamaan painin katsomisen. Cena on ollut nerokas, luodessaan tuollaisen ”nice guy”-maineen itselleen. Toki en voi tätä väitettä mitenkään todistaa, mutta itse ainakaan en usko Cenan haastatteluissa suoltamaan soopaan ollenkaan. Sori nyt vaan kaikille, joita tämä ”paljastus” loukkaa, mutta itse ainakin tunnen näkeväni Cenan lävitse. Kuitenkin:
The Rock > Cena. Aina, ikuisesti ja ainiaan.
Okei, henkilökohtainen mielipiteeni on varmasti tullut jo kaikille selväksi, Cena ei tule koskaan olemaan mitään The Rockin rinnalla. Missä Cena on parempi? Aivan, ei yhtään missään.
Kun puhutaan promoista, vakavista tai humoristisista, heel-promoista tai face-promoista, Rock vie helposti pidemmän korren. Rock oli aina mikissä kaikin puolin loistava; hän sai yleisön syttymään, hän omasi hauskoja one-linereita, hän osasi olla hauska, hän osasi olla kusipäinen heel, hänen äänensä oli täydellinen ja Rock oli ennen kaikkea jumalattoman persoonallinen promottaja. Aina, kun Rock astui nuorattuun neliöön mikrofoni kädessään, hän ei pettänyt, vaan saimme aina viihtyä. Hän oli myös näiden kaikkien ennalta mainittujen lisäksi äärimmäisen varma promottaja. Rock ei kerta kaikkiaan tehnyt virheitä tai kuulostanut epäselvältä, ja jos virheitä tapahtui, hän osasi korjata ne ilman suurempia sähläyksiä. Rockin tahti promoissa oli myöskin täysin ainutlaatuinen. Kun toiset sanoivat minuutissa kaksikymmentä sanaa epävarmasti, sai Rock kantansa selkeästi esille sanoen samassa ajassa kuusikymmentä sanaa.
Monet kritisoivat Rockia siitä, että kaikki hänen promonsa koostuivat ainoastaan lapsellisista vitseistä tai haastattelijan kiusaamisesta. Toki Rockilta näitäkin löytyy, mutta Rock veti usein myös niitä vakavampia promoja, etenkin kun feudi oli hiukankin henkilökohtaisempi. Ja vaikka Rock vetikin näitä vakavampia promoja, pystyi hän säilyttämään sen oman tyylinsä, josta pidin erityisesti, sillä se teki Rockista tunnistettavan ja ainutlaatuisen. Rock siis loi täysin oman promottamisen tyylin, jota tuskin kukaan pystyy ikinä rikkomaan.
Mitä Cena promoihin tulee, ovat ne paikoittain ihan hyviä, mutta eivät koskaan Johnsonin vastaavien tasolla. Cenan suurin ongelma promottaessa on väkinäisyys ja minusta jonkin sortin järjettömyys. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Cena alkaa huutamaan promoissaan täysin epäpätevissä kohdissa. Kun hän keskutelee rauhallisesti Stephanie McMahonin kanssa, aloittaa hän yhtäkkiä täysin naurettavalta kuulostavan huutamis-session, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Kaikenlisäksi minusta suurin osa Cenan promoista on melko tylsiä. Niihin ei kerta kaikkiaan saa sitä samanlaista latausta kuin Flairin, Austin tai muiden suuruuksien vastaavista. Cena saapuu kehään, hehkuttaa hieman Wrestlemaniaa huutaen ja sen jälkeen vähän ärsyttää kehään tullutta heeliä. Boooring.
The Rock 1 - Cena 0
Sitten näihin paljon puhuttuihin kehätaitoihin. Rock on ehkä historian aliarvostetuin ”painija”. Okei, Rock ei ehkä osannut kolmeatuhatta liikettä tai hänen Sharpshooter ei ollut maailman kaunein, mutta kaiken kaikkiaan Rock oli mielestäni mainio brawleri. Hyvien brawlaus-taitojen lisäksi Rock oli helvetin hyvä luomaan tarinaa ja tunnelmaa, ja hän hallitsi vielä erinomaisesti tämän erään legendaarisen käsitteen, kehäpsykologian. Rock oli myös äärimmäisen persoonallinen kehässä. Kaikissa hänen liikkeissään esiintyi se tietynlainen ”rockmaisuus”, oli kyseessä sitten mitättömin potku, lyönti tai sitten se kaikkien käyttämä Spinebuster, hän teki siitä omanlaisen ja yleisö oli pähkinöinä.
Moni on sanonut, että Rock tarvitsi hyvään otteluun toisen hyvä painijan, mutta minä olen tästä osittain eri mieltä. Toki ne Rockin legendaarisimmat ottelut luotiin hyvän vastustajan kanssa, mutta kyllä minä ainakin viihdyin suuresti hänen otteluissaan, vaikka niissä olikin vaikkapa Rikishin kaltainen ”huonompi painija”.
Kun puhutaan Rockin heikkouksista kehässä, moni mainitsee ensimmäisenä myymisen. Toki Rock oli paikoittain kehässä hieman yliteatraalinen, myönnetään, mutta kyllä Rock minusta useimmiten pystyi pitämään liiallisen dramaattisuudenkin aisoissa. Eikä se minua häiritse, jos ottelun lopullinen Stunner vedetään hieman yli, se vain saattaa tehdä ottelusta huomattavasti jännittävämmän. Kuitenkin, Rock oli kokonaisuudessaan ihan hemmetin hyvä kehässä, sanoi kuka tahanssa mitä sanoi. Hänen areenan kokoinen karisma, kehäpsykologian ymmärtäminen, näyttelijäntaidot ja tunnelmanluomisen-taito saivat hänet luomaan eeppisiä taistoja, kuin myös puhtaita show-otteluita. Bottom line, aina kun Rock astui ringin sisälle, tuli ulos useimmiten erinomaista tavaraa.
Millaiset ovat sitten Cenan kehätaidot? En voi kiistää sitä faktaa, etteikö Cena olisi vuosien varrella kehittynyt rutkasti nuoratun neliön sisällä, mutta kyllä hänenkin kehätaitojaan aika rutkasti yliarvostetaan nykyään. Cena on kelpo brawleri, joka hallitsee kehäpsykologian ihan kohtalaisesti, mutta suurin ongelma Cenalla nykyään on se, että hän ei kykene luomaan tunnelmallista ottelua ilman jotain helvetin overia face-vastustajaa. Yleisö vihaa nykyään Cenaa niin paljon, että mielestäni hänen otteluistaan menee kaikki maku, kun yleisö ei kannusta kumpaakaan painijaa. WWE:n overein face ei yksinkertaisesti saa saada firman kovimpia buuauksia, sen pitäisi jo jokaisen käsittää. What puhuu usein Cenan klassikko-otteluiden luomisen taidosta, mutta jostain kumman syystä minulle tulee mieleen ainoastaan yksi neljän tähden ottelu mieleen viime vuodelta, ja sekin loisti oikeastaan ainoastaan tunnelmaltaan, sekä lopputaistelultaan. Puhun siis Cenan ja Triple H:n koitoksesta Night of Champions-PPV:ssä. Mikäli tuossa ottelussa olisi ollut mukana joku muu kuin Triple H, olisi se todennäköisesti kussut. Ei, en väitä, että Hunter kantoi Cenan hyvään otteluun, vaan mikäli tuossa ottelussa olisi ollut Hunterin tilalla joku heel, olisi se kussut, sillä tunnelma olisi ollut täysin onneton, yleisön ollessa epävarma kelle hurrata. Joka tapauksessa, Cena ei ole kehässä Rockin veroinen. Niistä puuttuu vain se ”jokin”.
Jos näin yleisesti aletaan näitä huippumatseja vertailemaan, on se vain surullinen fakta, että Cena vikisee ja pahasti. Cena ei ole viimeisen neljän vuoden aikana paininut läheskään yhtä montaa huippuottelua, kuin esimerkiksi The Rock vuosien 2000-2001 aikana, ja se jos mikä, on surullinen fakta. Cena on vetänyt pari hyvää ottelua vuodessa jotain erinomaista vastustajaa vastaan, mutta Rock sentään veti vielä vuonna 2000 hyvin useassa PPV:ssä neljän tähden matsin. Toki mies jäi aika pahasti noina vuosina Triple H:n ja Austinin jälkeen, jotka täysin valehtelematta vetivät lähes jokaisessa PPV:ssä neljän tähden matsin (Triple H 2000, Stone Cold 2001), mutta Rock silti oli noiden aikojen todellisia staroja, ja huomattavasti suurempi, kuin Cena tulee koskaan olemaan.
Rock 2 – Cena 0
Moni jaksaa edelleen jauhaa Rockin lähdöstä Hollywoodiin, mutta itse en enää halua vatvoa sitä, niin paljon kuin Rockista pidänkin. Toki minua itsekin harmittaa, että mies ei käy enää joka viikko huutamassa loistavia one-linereitään, mutta en voi kritisoida miestä päätöksestä, jonka itsekin olisin tehnyt. Rock lähti hemmetin overina pois, ja tullaan aina muistamaan tämän bisneksen parhaimpina. Se jälki, jonka Rock jätti WWE:hen alle kymmenessä vuodessa oli niin suuri, ettei Cenalla ole koskaan, kyllä, ei koskaan mitään mahdollisuuksia sitä täyttää tai nousta samalle tasolle kuin Rock. Kaikista Rockin päätöksistä huolimatta uskon, että mies oikeasti arvostaa tätä bisnestä ja WWE:tä, ja omalla tavallani olen iloinen, ettei hän tee liikaa näitä Stone Coldin (vain esimerkki, rakastan muuten Austinia) tunnetuksi tekemiä one night standeja, jotka vain söisivät hänen hohtoaan. Minulle riittää ihan hyvin vaikka se yksi Hall of Fame-visiitti vuodessa, jos ei Rock kerran halua enää kehään nousta. Toki kovasti toivon, että Rock painisi sen one more matchin, vaikka sitten ensi ’Maniassa Austinia vastaan, mutta ymmärrän kyllä sen faktan, ettemme välttämättä, enää sitäkään nähdä.
Yksi asia, jota myös Rockissa arvostan, kaikkien niiden loistavien hetkien ohella kameran edessä, on miehen nöyryys. Kaikesta siitä suosiosta huolimatta, miehestä ei tullut koskaan takahuoneessa mitään suurta kusipäätä, vaan hän yhä suostui jobbaamaan nouseville nimille, ja ajattelemaan bisneksen parasta. Tätä samaa ei voi minusta sanoa Cenasta. Moni pistää hänen suuren pushinsa ja helvetin puuduttavat mestaruuskautensa bookerien piikkiin, mutta päivä päivältä olen yhä enemmän sitä mieltä, että Cenalla on valtaa. Minkä helvetin takia miehellä olisi muuten niin pitkät mestaruuskaudet ja hän ei jobbaisi lainkaan, jos hänellä ei olisi valtaa. En todellakaan usko, että edes nyky-WWE:n paskabookerit eivät antaisi Cenalle tällaisia valtakausia, ilman, että Cenalla olisi näppejään pelissä.
Monet myös yhä väittävät, että Cena on helvetin kova worker ja rakastaa oikeasti fanejaan, mutta minä vain enää usko tähän soopaan. Toki Cena on melkoisen kova worker, kun on noinkin paljon viime vuosien aikana kehittynyt, mutta tuohon fanien rakastamiseen en vain enää kerta kaikkiaan usko. Miksei Cena tee sen eteen mitään, että fanit vihaavat häntä? Uskon, että Cenasta on vain yksinkertaisesti tullut kaiken suosion mittaan samanlainen narsistinen oman edun-ajattelija, kuin lähes kaikista tässä bisneksessä huipulle nousseista. Ainoa ero on siinä, että nämä ”narsistiset kusipäät” ovat tuoneet bisnekselle paljon hyvää, Cena on vain ollut WWE:n historian huonoimman aikakauden johtohahmo, ja saanut minutkin kerran jopa lopettamaan painin katsomisen. Cena on ollut nerokas, luodessaan tuollaisen ”nice guy”-maineen itselleen. Toki en voi tätä väitettä mitenkään todistaa, mutta itse ainakaan en usko Cenan haastatteluissa suoltamaan soopaan ollenkaan. Sori nyt vaan kaikille, joita tämä ”paljastus” loukkaa, mutta itse ainakin tunnen näkeväni Cenan lävitse. Kuitenkin:
The Rock > Cena. Aina, ikuisesti ja ainiaan.