Foorumiarkisto

Ideaa ei varmaan tarvitse sen tarkemmin selittää. Tarkoituksena listata 50 omasta mielestään maailman parasta painijaa, pohjautuen markkaukseen. (jos et hoksannut, kaiva esiin topicit Top 100-lista ja Top 100-lista part 2) Myös managerit, selostajat ja muut non-wrestler hahmot saavat olla listalla mukana, mikäli siltä tuntuu. Tässä ei tarvitse hävetä, jos sijoittaa Steven Richardsin Ric Flairin edelle, sillä mielipiteesi ei ole väärä, mikäli perustelet sen. Mitään sääntöä siitä, kuinka monta nimeä saa julkistaa kerralla en halua alkaa laatimaan. Ketään ei myöskään tarvitse alkaa odottelemaan tällä kertaa. Mikäli oma lista on jo valmiina, saa sen julkaista vaikka kerralla. Onko siinä sitten mitään järkeä, onkin toinen kysymys. Ainoa vaatimus on, että valinnat perustellaan ja vahva aikomus viedä listansa loppuun asti. Mikäli jonkun käyttäjän lista jää kesken, niin sitten se jää. Minkäs sille tekee.

Blogin puolella innostuksensa listan laatimiseen ovat ilmaisseet ViiZei, The Rocker, Phenomenon ja Jäbä. Ilmoittautumisia otetaan vastaan, ja sen jälkeen kun kaikki halukkaat ovat päässet mukaan, niin sovitaan päivämäärä, jolloin listaukset pyöräytetään käyntiin.

"What" kirjoitti:
Tarkoituksena listata 50 omasta mielestään maailman parasta painijaa.

Tähän en lähde, koska en koe että itsellä olisi läheskään tarpeeksi tietoa Flairin, Funkin, Steamboatin & kumppaneiden kulta-ajoilta, että voisin 50 maailman parasta painijaa listata. (EDIT: Tosin tässä nyt varmaan tarkoitettiin, että myös se markkaus-lista käy, kun non-wrestleritkin näköjään kelpaavat.. Eli viestini alku oli turha, tuo "parhaat painijat" vain paistoi silmään). Tavallaan kyllä kiinnostaisi päivittää tuo oma usean vuoden vanha top 100 -lista eniten markkaamista painijoista, mutta en tiedä saisinko semmoisen listan toteutettua.. Voisi sitä kyllä harkita. Aika paljon olisivat ainakin nimet muuttuneet.

"Kenitys" kirjoitti:

"What" kirjoitti:
Tarkoituksena listata 50 omasta mielestään maailman parasta painijaa.

Tähän en lähde, koska en koe että itsellä olisi läheskään tarpeeksi tietoa Flairin, Funkin, Steamboatin & kumppaneiden kulta-ajoilta, että voisin 50 maailman parasta painijaa listata. Tavallaan kyllä kiinnostaisi päivittää tuo oma usean vuoden vanha top 100 -lista eniten markkaamista painijoista, mutta en tiedä saisinko semmoisen listan toteutettua.. Voisi sitä kyllä harkita. Aika paljon olisivat ainakin nimet muuttuneet.

Joo tämä ei todellakaan ollut tarkoitus, vaan tehdä lista juuri markkaukseen pohjautuen. Käyn muuttamassa tuon avausviestinkin vähemmän harhaanjohtavaksi. Käytännössä siis aivan sama idea kuin top 100-listoissa, mutta laajuus tosiaan vaan 50 painijaa/persoonaa. Syynä tähän yksinkertaisesti se, että tässä on 100% vähemmän työtä ja sadan listauksessa etenkin ne häntäpään sijoitukset ovat niin perkeleen vaikeita valita.

Teenpä tätä vähän aikaa valmiiksi ennen kuin alan mitään julkistamaan. Nythän tässä onkin yö+ huomis päivä aikaa väsäillä jotain, kun ei ole koulua. En sitten halua kuulla mitään tyyliin: "flair on sijalla 34 mutta miz sijalla 15 sä oot perseestä" -kommentteja, koska teen puhtaan markituslistan.

Hei, koska tein juuri sen Top-100 listan vähän aikaa sitten, niin ettei se ole niin vahvasti muuttunut että se uusiksi kannattaa tehdä. Mutta, haluaisin osallistua. En Top-50 suosikkipainijoillani, vaan Top-50 suosikki-gimmickeilläni. Sain juuri 50 suosikki-gimmickkiäni lueteltua jonnekkin tietokoneen syövereihin, nyt vain viimeistely järjestyksen suhteen ja olisin valmis. Hyväksytäänkö minun menettelytapani mukaan? Kiinnostaisi nimittäin olla hieman aktiivisempi foorumilla.

Ja tietystikkään markituslistoja ei arvostella jos markituksen osaa jotenkin perustella. Jos puhuttaisiin absoluuttisesti parhaista niin nokankoputusta löytyisi melkein joka sijasta. Kaikki halukkaat vaan mukaan, ja oikeasti niin ettei kärryiltä pudota kuten Top-100 listoista.

"Supa" kirjoitti:
Mutta, haluaisin osallistua. En Top-50 suosikkipainijoillani, vaan Top-50 suosikki-gimmickeilläni. Sain juuri 50 suosikki-gimmickkiäni lueteltua jonnekkin tietokoneen syövereihin, nyt vain viimeistely järjestyksen suhteen ja olisin valmis. Hyväksytäänkö minun menettelytapani mukaan? Kiinnostaisi nimittäin olla hieman aktiivisempi foorumilla.

Meneehän tuo tietysti aiheen ohi, mutta kannattaako tuolle omaa topicia tehdä? Ei varmaankaan ja 'Alert kyllä kaipaa laatuviestejä. Minun puolestani ihan OK.

Itseasiassa viimeisin listani muuttui jo edellisten kirjoittelujeni jälkeen ja jotenkin tuntuu että pienemmät sijoitukset vaihtelevat paikkaa koko ajan, mutta kun pahin indysirkuksen markitusvaihe on jo ohitse, voisin kokeilla tätä uusin voimin uudelleen. Materiaalia olen haalinut melko laajalta alueelta aikakauteen katsomatta sitten viimenäkemän ja listattavien painijoidenkin määrä on puolella pienempi. Kirotkaa minut vaikka maanrakoon, mutta mukana ollaan!

Näin alustavasti olen mukana, jonkinlainen TOP 100-lista on viime vuodelta tehtyä, joten pienellä viilauksella saan varmaan tehtyä tuon TOP 50-listankin.

Koskas olette ajatelleet aloitella? Itse ehtisin ehkä ensi viikolla laadittuani listan kuntoon ja hiottuani sitä hieman. Painia pitäisi katsoa vielä hieman lisää jotta saa hiottua kuntoon listan loppupään.

What, olet vastaus rukouksiini! Liittyessäni WA'n riveihin parisen kuukautta sitten, harmittelin nimenomaan sitä, että ei sillä hetkellä ollut minkäänlaista painijoiden listaustopikkia meneillään. Leikin jopa ajatuksella, että olisin itse pistänyt jonkin saman sorttisen topicin pystyyn (Tyyliin Top-100 Vol.3), mutta en ollut aivan varma olisivatko tietämykseni sadan painijan listaamiseen ja muiden foorumilaisten kannatus ideaan ollut riittävä. Ratkaisu ongelmaani: Top-50 lista, ainakin minulle juuri täydellinen määrä listattavaksi ilman, että homma alkaa mennä sekalaiseksi. Yllättävän paljon porukkaa onkin jo lähtenyt tähänkin hankkeeseen, ja yksi tuli juuri lisää.

I'm In!

"The Rocker" kirjoitti:
Koskas olette ajatelleet aloitella? Itse ehtisin ehkä ensi viikolla laadittuani listan kuntoon ja hiottuani sitä hieman. Painia pitäisi katsoa vielä hieman lisää jotta saa hiottua kuntoon listan loppupään.

Ehdottaisin, että listaukset aloitettaisiin jo maanantaina. Pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa, sen huomasin tuota feudi-KO:ta vetäessäni. Eli tässä olisi vielä viikonlopun yli aikaa ilmoittautua mukaan ja alkaa miettiä ensimmäisiä valintoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisi pakko maanantaina aloittaa, mutta itse suunnittelin julkaisevani sijat 45-50 silloin.

Sata olisikin kieltämättä jo ahdistavan paljon listattavaksi. Viisikymmentä kuulostaa sekä oikein mukavalta määrältä listattavaksi, että toivottavasti saa enemmän listoja jatkumaan loppuun asti ja jopa järkevällä aktiivisuudella. Mukana.

"What" kirjoitti:

"The Rocker" kirjoitti:
Koskas olette ajatelleet aloitella? Itse ehtisin ehkä ensi viikolla laadittuani listan kuntoon ja hiottuani sitä hieman. Painia pitäisi katsoa vielä hieman lisää jotta saa hiottua kuntoon listan loppupään.

Ehdottaisin, että listaukset aloitettaisiin jo maanantaina. Pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa, sen huomasin tuota feudi-KO:ta vetäessäni. Eli tässä olisi vielä viikonlopun yli aikaa ilmoittautua mukaan ja alkaa miettiä ensimmäisiä valintoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisi pakko maanantaina aloittaa, mutta itse suunnittelin julkaisevani sijat 45-50 silloin.

Minähän en tästä päätä, mutta ainakin itse näkisin parhaana vaihtoehtona sen, että ensi viikon aikana kaikki mukana olevat olisivat laittaneet ensimmäiset osansa listauksesta. Näin ei pääsisi tulemaan turhia paineita, sillä minulla itselläni ainakin riittää vielä järjestelyä nimissä, eikä ainakaan tämä tuleva viikonloppu sattuneesta syystä ole allekirjoittaneelle sitä kaikista otollisinta aikaa wrestling-nimien järjestelylle, ymmärrätte varmaan.

Mukana. Itse vosin viikonlopun yli sitä valmistella ja varmaan ensi viikon alkupuolella saan todennäköisesti häntäpään julkistettua

Sen verran voisin rehkiä, että saisi kaksvitosen kasaan... ihan vaan tylsyyden puolesta.

En muistaakseni ole tänne koskaan minkään sortin TOP-listaa kirjoittanut... poikkeuksena tag teamien patentoitu pistekeruuposti - joka on oli niin väärin kuin olla ja voi.

Eikö tätä saisi tehdä sillain, että 50 eniten markkaamaa painijaa listattaisiin, eikä 50 omasta mielestä parasta?

Tosiaan, kuten Whatin blogissa sanoin, todennäköisesti tähän osallistun.

"Jäbä" kirjoitti:
Eikö tätä saisi tehdä sillain, että 50 eniten markkaamaa painijaa listattaisiin, eikä 50 omasta mielestä parasta?

Tosiaan, kuten Whatin blogissa sanoin, todennäköisesti tähän osallistun.

En nyt oikein ymmärrä mitä eroa noilla kahdella vaihtoehdolla on. Omasta mielestä parhaat painijat ovat juuri niitä, joita markkaat. Ei tässä todellakaan aleta hakemaan absoluuttisesti parasta painijaa, sillä se vaatisi älyttömän määrän pohjatietoa 50-luvulta saakka, sekä on vaan liian vaikeaa. Eli Jäbä, listaat vaan 50 omasta mielestäsi parasta painijaa

Juu, okei. Meinasin vain, kuten monet viime listastani muistavat, esim. markitan Morrisonia monia enemmän, mutta en silti väitä että Morrison olisi listalla kaikkia takana olevia parempi. Eli lista siis voi olla ihan markituslista?

Pahoittelut tällaisesta suuresta kyselystä, mutta ajattelin vielä varmistaa, koska aina se korkealla markkauksessa oleva painija ei omasta mielestä välttämättä ole parempi kuin esim. se sijalla 30 oleva. Esim. jonkun suurin fanituksen kohde on The Miz, tuskin hän Miziä maailman parhaana pitää.

EDIT: Lista koottu. Aloittaa voin heti kun sopii. Silkka markituslista tämä sitten on.

"What" kirjoitti:
Tarkoituksena listata 50 omasta mielestään maailman parasta painijaa, pohjautuen markkaukseen.

Eli; kyllä :)

Edit; Jottei viesti jää näin lyhyeksi niin voisin sanoa, että olen oman listani jo saanut valmiiksi. Perusteluita aloitin tänään kirjoittamaan, ja kyllä ne viisi ainakin ensi viikolle ehtii.

Ps. Top 5 luultavasti vielä höyläilen, koska ne olivat todella vaikeita listata. Monet painijat ovat katsos melko samanarvoisia, niin sijoittelu on vaikeaa.

Pääsen aloittelemaan muun joukon mukana sitten. Poikkeuksena käytän listana siis Top-50 Suosikki-gimmickkini. Heitän tässä nyt pari sanaa ennakoon listasta, sen valintaperusteista ja laadusta.

Eli siis listassa on parhausjärjestyksessä ne gimmickit ja roolit, jotka mielestäni olivat jollain tapaa loistavia. Kyseessä voi olla hauskuus, uskottavuus, viihdyttävyys, tai se että henkilä rakasti vihata. Kyseessä pitää olla vain minulle markitusta aiheuttava ja vetovoimainen hahmo. Painitaitoihin ei välttämättä tarvitse katsoa, mutta saatan lipsua perusteluissa sillekin tielle jos se on olennaista hahmolle (Tyyliin Austin ja intenssiivinen brawlaus - Tiger Mask ja nopeus). Karismasta, roolista ja mikkitaidoista tulee varmasti puhuttua, niiden ollessa olennainen osa. Tietysti mielipide omista suosikkipainijoista vaikutti vahvasti listan teossa, mutta monia ikisuosikkejani(Harley Race, Kurt Angle, Kenta Kobashi jne.) ei listalta luonnollisesti löydy.

Painijat edustavat tyylini tuntien vanhempia aikakausia, aikaisimpien olevan jopa 60-70-luvulta, joita tosin on pari. Tyypillisesti haarukka löytyy 80-luvulta, ja 90-luvultakin on mainintoja. 2000-luvulta on vähän uusia hahmoja, mutta joitakin sieltäkin löytyy. Lafkoina pääasiassa toimii NWA ja WWE, osittain myös AWA ja WCW ovat mukana. Pari Chikara-miekkostakin on promootiota edustamassa. ECWltä olisin odottanut enemmän hienoja gimmickejä, mutta ei niitä oikeastaan edes hakemalla löytänyt kauheasti.

Aloitan siis muiden mukana kun ehdin, mutta valmis olen menemään loppuun asti kuten aina. Kymmenenkö ensimmäistä heti pistetään pöytään vai kuinka?

"Supa" kirjoitti:
Aloitan siis muiden mukana kun ehdin, mutta valmis olen menemään loppuun asti kuten aina. Kymmenenkö ensimmäistä heti pistetään pöytään vai kuinka?

Ihan sama vaikka laittaisit kaikki 50 kerralla. Itse kuitenkin aion julkaista häntäpäästä aina 5 kerrallaan, ja sitten kun lähennytään kärkipään sijoituksia niin luultavasti kaksi kerralla.

Olen mukana tässä, koska olisin halunnut olla alunperinkin mukana TOP 100 -listassa. Toivottavasti vain keksin oikean järjestyksen nopeasti.

EDIT: Saako tässä olla jollain sijalla useampi painija (esimerkiksi Tag Team) jolloin henkilöiden kokonaismäärä menisi yli 50:nen?

"Bilyeu" kirjoitti:
EDIT: Saako tässä olla jollain sijalla useampi painija (esimerkiksi Tag Team) jolloin henkilöiden kokonaismäärä menisi yli 50:nen?

Tätä oikeasti piti itsekin kysyä, mutta tein jo listan jossa kaksi joukkuetta löytyy, koska nämä parivaljakot ovat semmoisia että en markita heitä niinkään yksilöinä, vaan nimenomaan kaksikon muodostaman joukkueen takia. Alkuperäisessä Top-listassa tämä sallittiin ainakin, ja kun tässä kerran mm. non-wrestleritkin hyväksytään, niin toivoisin tämän olevan ok? Mitään kauhean yhtenäistä linjaa kun ei olla vissiin kuitenkaan hakemassa. Jos kuitenkin tämä on Whatin mielestä ongelma, niin korjailen :)

Toki myös tag teamit hyväksytään, sillä en usko kenenkään markittavan esimerkiksi Bubba tai D-Von Dudleyta kovinkaan paljon. Sen sijaan Bubballa ja D-Vonilla tiiminä on varmasti paljon faneja. Mutta joku raja sentään, jos haluatte listata suosikkitag-teamejanne, tehkää sitten oma topic. Sovitaan että listalle saa laittaa 3 tag teamia.

Et usko!? Brother Ray on minun top-10 sisällä!!!

"Phenomenon" kirjoitti:
Et usko!? Brother Ray on minun top-10 sisällä!!!

Okei, sitten on. Ehkäpä tuo oli kehno esimerkki, mutta silti luulen suurimman osan painifaneista pitävän Dudley Boyzeista enemmän tiiminä, kuin Bubbasta tai D-Vonista yksilöinä. Mutta tämä on vaan mutuilua, vieläpä varsin väsyneessä olotilassa pohdittua sellaista. Joka tapauksessa listaukseen hyväksytään tag teamit, kuitenkin enintään 3 kappaletta. Tag Team-listaus on sitten ihan eri topic.

Noniin... Listani alkupää saattaa näyttää osakseen jopa tasottomalta, mutta yhä edelleen muistaen, että tämän listan on tarkoitus olla pelkästään markituksen perusteinen. Voin myös sanoa, että suurin indysirkus-vaihe on kohdaltani mennyt ohitse ja olen tässä päivieni piristykseksi katsellut paljon materiaalia kultaiselta 80-luvulta ja satunnaisesti toki myös 90-luvun alkupuolelta, joten markituksen kohteet ovat monien yllätykseksi kallistuneet enemmänkin nykypäivän ikonien ja legendojen puoleen. Toivottavasti kirjoitusjälki on mieluisaa ja jaksatte innolla odottaa jatkoa kerta toisensa jälkeen. Lupaan myös tässä vaiheessa ottaa kiinni muiden listoista kommentoitavuuksien varalle. Mutta pidemmittä puheitta, tässä on ensimmäiset viisi valitsemaani painijaa:


50. Lex Luger
- Aloitetaan nimellä, joka saattaa nostattaa ristiriitaiset tunnelmat esiin, mutta heti tähän alkuun ennen kuin kukaan sanoo mitään sopimatonta, kerron, että tällä Lugerilla ei ole mitään tekemistä WCW-aikaisen kehäraakin kanssa, vaan puhun nimenomaan NWA'ssa vaikuttaneesta lupaavasta nuorukaisesta.
Palataan siis vuosissa taaksepäin ja eteemme tulee painija, joka erottuu lihaksineen massasta täydellisesti. Totuttujen yksinkertaisuuksien lisäksi, tämä mies oli valmis muuttamaan painin kulkua käyttäen signatureliikkeenään esimerkiksi Military Slamia. Sen aikaista Lugeria voisin jopa painityyliltään verrata Matt Morganiin, joka tekee nousuaan paraikaa TNA'ssa. No mutta tajusitte kaikki varmaan pointtini? Kukapa ei pitäisi sulavaliikkeisestä nopeasta lihaskimpusta, joka nousee pikkuhiljaa suurempiin kuvioihin jättäen jälkeensä dominoivaa, mutta kaunista jälkeä?



49. Dragon Kid
- Kahdenkymmenen vuoden harppaus edellisestä painijasta eteenpäin tuo meille puroresuista tutun lightweightpainijan - Dragon Kidin. Tutustuin mieheen päälle vuosi takaperin, kun kävin koluamaan Japanin maan promootioita ja varmaankin parhaiten tutuksi tuli vastikään USA'ssa shown esittänyt Dragon Gate Wrestling. Jo pelkän DGUSA'n shown jälkeen pystyy päätellä, kuka tosissaan on se lafkan kirkkaiten säkenöivä painija. Ei ole epäilystäkään, miksi valitsisin Dragon Kidin: Hän on nopea, luova, sulava, lennokas ja kehäkarismaattinen, sekä mukaansatempaava lightweightpainija. Kehäotteet ovat varmat, enkä muista nähneeni tältä pallosalamalta pullossa ainuttakaan botchausta, joten kyseessä on myös asiansa osaava herra. Suosittelen poikkeuksetta etsimään tämän miehen materiaalia käsiinne, ette nimittäin tule pettymään.



48. Bxb Hulk
- Jatketaan samalla vuosimateriaalilla ja vieläpä samalla promootiollakin. Japanin kansallisuuden omaava Bxb Hulk on toinen painija, joka nousee mielestäni värikkyydellään muiden yläpuolelle. Jo pelkkä entrance lupaa hyvää: Naisia, kauniita naisia tanssimassa nopeatempoisen musiikin tahtiin Hulkin ympärillä = Ratings~!
Jep jep... Palataanpa kuitenkin välkkyvien valojen ja mielikuvien maailmasta tämän nuorukaisen taitoihin ammatissa, jossa hän työskentelee. Bxb on ennen kaikkea hyvin sulavaliikkeinen ja tarinankerronnan kautta myös nopean liikkumisensa lisäksi omalla tavallaan psykologiaan pystyvä painija. En sanoisi, että edes ulkonäkönsä perusteella poikkeaisi mitenkään muista indyhyppelijöistä, mutta hahmo ja monipuolinen liikevalikoima antavat puhtaan etumatkan.



47. Dusty Rhodes
- Dusty tunnetaan pääasiassa legendana. Itsekin luokittelen miehen tähän kategoriaan, mutta vetovoimaisuus on ominaispiirre, joka tuo Rhodesin esiin. En itseasiassa muista nauttineeni kenenkään muun tuon kokoisen showpainijan liikkumisesta kehässä niin paljon, kuin nautin American Dreamin vastaavasta.
Texasin osavaltiossa syntynyt Rhodes saavutti myös suurta suosiota fanien keskuudessa koko painiuransa ajan ja keräsi tukipilarikseen saavutuksistaan aimo liudan mestaruuksia NWA'ssa, joista viimeisin tapahtui vuosien tauon jälkeen tammikuussa 2005, kun Buff Bagwellin kanssa liittouduttuaan he peittosivat Terry Taylorin ja Rikki Nelsonin vacantina olevista NWA'n Mid Atlantic- vöistä.
Uransa loppupuolella American Dream vietti aikaansa selostuspöydän turvallisemmalla puolella WCW'ssä jättäen jälkensä myös sinne. Tämän jälkeen Dusty palasi vielä muutamaksi vuodeksi kehään, mutta on kai sanomattakin selvää, että parhaat päivänsä hän vietti vuosikymmenet sitten NWA'ssa. Jos nimi on melko pimennossa, suosittelen myös American Dreamiin tutustumista.



46. Great Muta
- Great Muta on varmaankin tunnetuin japanilainen painija, jonka otteita on aina mahtavaa katsella. Suusta tulevat eri väriset sumut, mahtavat hypyt ja hyvä tarinankerronta antaa pientä pohjustusta Mutan sijoitukselle.
Mutan tunnettavuus Amerikassa aloitti suurimman nousunsa NWA'ssa 80-luvun viimeisinä vuosina, kun hän peittosi kerta toisensa jälkeen jonkun painijan ja hän piti kiinni voittoputkestaan ja pysyi voittamattomana muistaakseni suhteellisen pitkään. Vaikka osa otteluista olikin puhtaita squasheja, en voi halveksua buukkausta, sillä minulle riittää pelkästään se, että saan ihmetellä japanilaisen legendan kehäotteista edes pienissä määrissä. Toki hän otteli myös klassikkoainesta olevia otteluita ja oli jopa osana nWo'ta. Selvästikin suosikkijapanilaisten joukossa.



45. Bryan Danielson
- Saatan kuullostaa joukon mustalta lampaalta, mutta vaikka arvostan Danielsonin taitoja kehässä ja nautin tämän jokaisesta suorituksestaan kehässä, olen alkanut välttelemään hänen mainitsemistaan missään wnb-smarkien alettua ylistämään miestä taivaisiin nähtyään tältä arviolta yhden ottelun. Osa hänen faneistaan ei tajua sitä mahtavuutta, mikä liikkumisessa ja monipuolisuudessa piilee. Mies on oikeasti ehkä tällä hetkellä Kurt Anglen ohella maailman paras, mutta mitä järkeä on yrittää parhaansa mukaan hypettää painijaa, jota ei edes kunnolla tunne?
Palataan miehen ominaisuuksiin: Miehellä on kehässä kaikkea huumorista lähtien, paitsi kunnollista karismaa. Hän toimii kyllä pienempien promootioiden kulmakivenä, mutta karismaa ei riitä täydellisiin vakavasti otettaviin promoihin. WWE'ssä hänestä voidaan kyllä leipoa jotain, ja mikäli mikkitaidot ja yleinen karisma kohenevat edessämme on täydellinen painija.

Jospa sitä itsekkin sitten laittaisi nämä ensimmäiset viisi. Sanon jo tässä vaiheessa, että perusteluiden laatu ja viestien pituus tuskin tulevat silmiä häikäisemään, mutta ainakin olen yrittänyt :) Pidemmittä puheitta:

<a href="http://media.photobucket.com/image/scotty 2 hotty/Mr_EWR/Scotty2Hotty.jpg?o=20" target="_blank"><img src="http://i217.photobucket.com/albums/cc267/Mr_EWR/Scotty2Hotty.jpg" border="0"></a>
50. Scotty 2 hotty
Listani 50. sijaa piettää S2H . Ainoat syyt miksi mies edes listalleni pääsi, on Worm, look ja Too Cool. Miehen kehätaidot ovat toki aina olleet hyvät ja mitä noita attitude ajan PPV’tä olen katsellut, niin pakko sanoa että Scotty on onnistunut hyvin viihdyttämään minua kehässä. Se tanssi Rikishin ja Grandmasterin kanssa on myös aina ollut loistava<3

<a href="http://media.photobucket.com/image/tazz/RKO_HBK123/Tazz.jpg?o=96" target="_blank"><img src="http://i185.photobucket.com/albums/x151/RKO_HBK123/Tazz.jpg" border="0"></a>
49. Tazz
Sitten tuleekin ehkä kautta aikain yksi lempiselostajistani. Siihen mukaan lisättynä painitaidot, siisti tyyli ja lookki, muutamat hyvät ottelut mitä olen nähnyt (vs Angle, vs Triple H), niin niukasti menee Scottyn ohi. Olen aina pitänyt Tazzin selostuksesta Sd’ssä, vaikka Colen teennäinen nauru siinä vieressä onkin ollut.

<a href="http://media.photobucket.com/image/jim ross/WWF1997/JimRoss.jpg?o=9" target="_blank"><img src="http://i265.photobucket.com/albums/ii218/WWF1997/JimRoss.jpg" border="0"></a>
48. Jim Ross
Tässä on mies, joka menee niukasti Tazzin ohi. Selostus silloin, kun Raw’n selotuspöytä oli vielä rampin vieressä, oli Kingin kanssa loistavaa. Eikä sovi unohtaa feudia Bischoffin kanssa (vai oliko se Vincen o.O), milloin JR erotettiin ja kukas muu hänet toikaan takaisin, kuin Stone Cold Steve Austin. Ah, voi niitä aikoja.

<a href="http://media.photobucket.com/image/carlito/TheWho87EWR/Wrestlers/Uploading/Carlito21.jpg?o=2" target="_blank"><img src="http://i172.photobucket.com/albums/w15/TheWho87EWR/Wrestlers/Uploading/Carlito21.jpg" border="0"></a>
47. Carlito
Carlito Caribbean Cool<3 Kun Carlito teki debyyttinsä, niin olin aivan vetelenä. Miten joku todellakin pystyi olemaan omien sanojensa mukaisesti noin _cool_? Housut olivat todella hienot ja entrance jotain loistavaa. Heelinä mies toimi hyvin ja pääsihän Carlito kokeilemaan WHC –vyötä Elimination Chamberissa. Tiimi Mastersin kanssa ja se kusetus lopussa oli hienoa. Toivottavasti mies vielä joskus nousee.

<a href="http://media.photobucket.com/image/booker t/TheWho87EWR/Wrestlers/Uploading/Booker_T22.jpg?o=4" target="_blank"><img src="http://i172.photobucket.com/albums/w15/TheWho87EWR/Wrestlers/Uploading/Booker_T22.jpg" border="0"></a>
46. Booker T
Tämä mies saa vain yhden asian takia nimensä näinkin korkealle: Feudi Hunterin kanssa. Matsi WrestleManiassa oli todella hyvä ja Bookeri oli ehkä kiinnostavampi kuin ikinä juuri tämän feudin ansiosta. Tällöinhän olin toki pieni markki vain joka rakasti Triple H’ta ja vihasi kaikkia jotka yritti tavoitella sen mestaruutta.
King Bookeria vihasin. Kuinka joku voi olla noin tylsä? Silloinen Bookmani ei tarjonnut yhtikäs mitään minulle. Se oli silloin lopun alkua Booker Teelle. Lopputuloksen tiedättekin.


Tuolta näyttää siis häntäpää. Kuten huomasitte kuvia ei ole, koska en osaa käyttää mitään näitä paikkoja, mihin niitä voi uppia.
Seuraavana sitten vuorossa sijat 40-44.

Edit: Kiitos Cocalle.
Ps. Poistinpa yhden tuosta, kun tein perinteisen laskuvirheen ja postasin kuusi sijaa.

Kuvat voit lisätä ihan imagetageilla tälle sivulle ja itsekin hain nämä kuvat photobucketista TheWho87EWR-nimisen käyttäjän kansiokasan syövereistä. Tässä on suora linkki kyseisen käyttäjän kuviin.

Cocalle sellainen vinkki että ei enää tuollaisia Dusty Rhodes tekstejä. Koko roska oli vain American Dreamin lyhyt historia, ja hyvin epätarkka sellainen, etkä oikeastaan kertonut mitään perusteita siitä miksi mies on noin ylhäällä/alhaalla listassa. Great Mutan kanssa meinasi käydä sama juttu. Tulee vain sellainen kuva ettet olisi yhtään otteluita miehiltä nähnyt kun saatiin vain tuollainen wkipedia-tiivistelmä. Ja kuvia saa myös cagematch.de tai cagematch.net sivulta, mutta ei hotlinkkaamalla.

Nyt käyntiin siis poikkeuksena Top-50 gimmickit listaus.


50.Abdullah The Butcher
Mad Man from Sudan. Abdullah on iso sekopää. Tarpeen tullen kaveri ylittää aina väkivallan määritelmät, ja mikä parasta, tämä tapahtui jo 80-luvulla. Abby on näitä Extreme-sekopäiden pioneereja Sheikin lisäksi. Ei kai tähän oikeastaan muuta perustelua tarvitse. Ilman tätä sekopäistä gimmickiä Abdullah ei olisi varmaankaan ikinä ollut juuri mitään rajoitettujen painitaitojensa takia, tai kokonsa takia. On aika harvinaista että tällainen itsessään minulle riittää, mutta menköön näin pohjasijoituksilla vielä.


49. Stan Hansen
Japaninmaalla pyöri samoihin aikoihin muutamiakin Texasilaisia. Terry ja Dory Funk esimerkiksi. Mutta nämä kaverit eivät ihan vieneet sitä Texasin rujoa cowboy-henkeä mukanaan Japaniin.Stan Hansen vei. Samalla miehestä tuli Japanin parhaimpia ja Menestyneimpiä Heel-gaijineita, eli näitä jenkkejä jotka uraa Nipponissa tekivät. Hansen oli kehässä rujo. Varmastikkin vielä rujompi ulkonäkö ja olemus muutenkin olivat vahva osa gimmickin toimivuutta. Stan näytti siltä että hän oli tullut nousevan auringon maahan näyttämään Texasin henkeä ja tappelemaan. Cowboy-rooli sopi miehelle samalla kuin lasso kouraan, eikä lehmänkelloaseella ollut juurikaan haittojakaan. Syy miksi minulla on yksi miljoonasta vapaapainin cowboyista listallani, on se että Stan Hansen vei tämän hienon kulttuurin Japaniin, ja loi sen siellä toimivaksi. Turha kai melkein mainitakkaan edelleenkin historian hienointa Lariattia, joka saa jonkun McGuinnessin lariat-raiskailut näyttämään täydelliseltä no-sellailulta, Asenne oli kunnossa, se on suuri plussa.


48. Santino Marella
Olen pitänyt Santinosta aina. Aluksi markitus kohdistui enemmän tähän kylmäveriseen, venäläiseen shoot-fighter gimmickkiin mikä miehellä oli OVW:ssä. Mutta se ei ikinä selvinnyt päärosteriin asti. Ei siinä mitään, hyvä valinta taisi olla kyseessä. Santino kun on WWEn parhaita huumorihahmoja vuosiin. Lisäksi aina suuret kunnioitukset siitä että vetää roolia erimaalaisena kuin itse on. Italialainen machomies on aika tuore juttu WWE:ssä sitten Bruno Sammartinon. Kehäkarismaa löytyy rutosti, ja mies osaa tuoda rooliaan esiin hyvin monipuolisin tavoin. Liittyi se sitten itsensä nolaamiseen tai vastustajan mollaamiseen. Honk-a-Tonk -meter oli puhdasta nerokkuutta. Samoin Santinon playboy kuvat. Aluksi valitin Santinon roolia kun mies oli se katsomosta napattu "random-jamppa", mutta siitähän kehittyi jotain mitä Boris Alexiev ei olisi ikinä saanut aikaan.


47. Destroyer(Dick Breyer)
Destroyer on vähän outo veto tähän väliin. Taas kerran hypätään Japaninmaalle, josta gimmickkejä löytyy enemmän ulkomaalaisilta kuin itse japanilaisilta, ja nyt mennään vieläpä nelisenkymmentä vuotta taaksepäin. Olen joitakin otteluita Breyeriltä nähnyt, ja kyllä tuo miehen mysteerinen ja jopa varjeltu masked-man rooli vetosi hyvin puoleensa. En tiedä riittääkö gimmickiksi luonnehtia pelkästään maskissa oloa. Kyllä sitä kehäkäyttäytymisestä muutakin roolia löytyi. Karski Amerikkalainen painija, joka eli hahmoaan päivittäin ja viikottain. Kyseinen valinta taitaa koostua enemmän puhtaasta kunnioituksesta kuin markituksesta, mutta kyllä joku takapajuinen syy oli saada Destroyer listalle. Sen verran mies minua vakuutti ensimmäisten näkemieni matsien perusteella.


46. Nick Bockwinkel
Okei, hiono kuva. Tuo on jostain niin WCW:stä miehen uran lopusta. Puhun nyt kuitenkin siinä 70-80 -luvun taitteessa loistavaa uraa AWA:ssa vetävästä miekkosesta. Miksi mies gimmickkeineen on sitten listalla. Jos pitäisi jotain nimiä heitellä, tulisi tässä vaiheessa Bockwinkelin perään Buddy Rogers, Ric Flair, Johnny Valentine, Gorgeous George, Freddie Blassie...Ja niin edelleen. Joku linkki tässä on kaikilla. Aivan..Jokaikinen näistä miehistä oli blondi, ja samalla yksi aikakautensa vihatuimmista persoonista ja karismaattisimmista heeleistä. Joku siinä on, että blondi, itsevarma ja jopa koppava hyvin liioitellulla tavalla on melkoinen yhdistelmä jos haluaa suosiota.Bockwinkel kuului siis juuri tähän kultakutriporukkaan jota ihmiset rakastivat vihata. Nick oli loistava heel, ja samalla yksi AWAn johtomiehiä pitkän aikaa. Mies osasi käyttää rooliaan, hyödyntäen sitä painikehässä ja sen ulkopuolella. Hän oli vain liian omahyväinen, liian hienostunut, ja aivan liian sääntöjä kaihtava kehässä.


45. Rikishi
Rikishi tarkoitti minulle suurimman osan miehen urasta puhdasta viihdettä. Alkuun mies toimi toisena Samoalaisena Headshrinkersinä, jossa markitus kohdistui lähinnä kehäotteisiin eikä gimmickkiin, mutta sen jälkeen tuli tämä hauskanpitoa ja tansimmista rakastava samoalainen, johon minä tykästyin. Markitukseen saattaa vaikuttaa se että se alkoi vapaapainin katseluni alkuaikoina, ja silloin varsinkin Kishi oli kovaa kamaa. On se nyykyäänkin merkityksessä "cool". Elävimpiä muistoja ovat kaikki Scotty 2 Hottyn kanssa vedetyt tanssit, juhlinnat ja kehäotteet. Aina muistossa säilyy todennäköisesti Royal Rumble 2000 itse Royal Rumble ottelu, jossa koko konkkaronkka veti loistavan viihdekevennyksen keskelle ottelua. Tämä mies toimi hymyn huulille ja antoi arviointitaulukolle hetken lepoa, koska kyseessä oli vain puhdasta viihdettä.

Lyhyemmillä perusteluilla mennään näin alkuun ,mutta kyllä ne tästä kasvavat kun syyt perustella nousevat ja sanottavaa löytyy enemmän. Ja kuusi sijaa tuli tosiaan julkaistua. Ensi viikolla sitten tulee vain neljä. En jaksa tuota ruveta editoimaan poiskaan. Samaisen huomiovirheen tein kuin ylempikin listaus. Että näin.

#50 Matt Morgan

Jep, lista alkaa tällä mielipiteet jakavalla TNA:ssa huipulle nousseella vakuuttavalla atleetilla, Matt Morganilla. Miksi ihmeessä pidän tästä ''pushia ansaitsemattomasta paskasäkistä''? Mies yksinkertaisesti toimii! Mies on kehittynyt mikissä hirmuisesti, hänen promot ovat nautittavia ja uskottavia, sekä kehässä hän on todella vakuuttavaa katseltavaa. Morgania buukataan juuri nyt todella mainiosti, ei kenenkään puolella olevana mörssärinä. Morgan on yksi pääsyistä miksi katselen taas TNA:ta. Tälle miehelle toivoisin lähikuukausina maailmanmestaruuttakin, ja veikkaan hänen lopullisen nousun tulevan Bound For Glorystä ja Kurt Angle-ottelulla. WWE-ajoista jäi mieleen se, kuinka perkeleen kevyen näköisesti lensi Big Show F5:llä selostuspöydästä läpi.

#49 The Hurricane

Sijaa 49 miehittää Shane ''The Hurricane'' Helms. Päällimmäisin syy markitukselleni on loistava Hurricane-gimmick, ja aina kun herran loistava theme käynnistyy, nousee allekirjoittaneella tunnelmat kattoon. Hienoja hetkiä on Hurricane tarjonnut.
Helms on kuitenkin osoittanut pärjäävänsä tavallisemmalla gimmickilläkin, ja hän on lisäksi taitava kehässä. Eivätkä miehen mikkitaidotkaan heikot ole. Heelinä Helms toimi myös hyvin. Nyt Helms on palaillut Hurricane-gimmickillä, ja Hurricane-fanille se on ollut hienoa aikaa. Mielenkiinnolla odotan hänen tulevia kuvioita. Stand back!

#48 Chris Masters

Chris Masters. Chris-vitun-Masters! Ensiksi haluan oikoa asian, että fanitan miestä vain paluun takia. Se ei ole totta. Masters oli vuosia sitten ensimmäisiä heelejä, josta pidin. Mies on vain niin mahtava. Ei kehässä mikään maailman parhaiden joukossa oleva, mutta ihan hyvä ja vakuuttavan oloinen brawler on kyseessä. Masters on mikissä sangen kelvollinen, etenkin hänen mikkiseikkailut miellyttivät minua syksyllä 2005, kun oli kuvioita mm. HBK:n ja Flairin kanssa. Näen miehen hyvinkin karismaattisena, ja vaikken yleensä niin lookia ota mukaan perusteluihin, pakko sanoa, että Mastersin look on hiton mahtava yhdistettynä hänen elehdintään. Oli se sitten stereoideilla hankittu tai ei. Masterlock Challenget olivat myös yksi syy, miksi aloin markittaa tätä miestä. Ne olivat jotenkin niin oivaa viihdettä, syytä en edes tiedä mieltymykselleni. Nyt paluun jälkeen mies on näyttänyt kehässä entistä nopeammalta, ja ehkä paremmaltakin kuin parisen vuotta sitten. Tosin sen näkee sitten kunnolla, kun Masters alkaa painia enemmän pidemmissä otteluissa. Tässä on tuleva ME-peluri!

#47 Eric Bischoff

Nyt tämä markitus perustuu pääasiassa WWE-aikoihin. Syy: Eric Bischoff on minusta paras General Manager ikinä! Bischoff oli kertakaikkiaan niin hemmetin loistava heel. Hän osasi ärsyttää ihmisiä hiton hyvin, hänen hahmonsa toimi, hän oli loistava mikissä ja hän on ollut mukana muistettavissa hetkissä. Vaikka ensikosketuksen tähän suurmieheen sain silloin, kun pidin ainoastaan hyvisten puolta, omalla tavallaan ja karismallaan Bischoff puri minuunkin. Sitä themeä tuli silloin markattua, ja mikä ettei, onhan se kerrassaan loistava. Nyt kun tämä Guest Host-rumba pyörii RAW:ssa, alkaa tässä jo kaivata Ericiä. Mitä nyt olen justin.tv:n mahtavia RAW-maratooneja viimeisen puolen vuoden aikana katsonut, Bischoffin ja Stone Cold Steve Austinin väliset segmentit olivat namia. Hänen oikeudenkäyntisegmentti 2005 on myös jäänyt mieleen, se oli todella laadukas. We want Bischoff!

#46 Matt Hardy

Wtf, minä Matt Hardyn täysin haukkunut henkilö markitan miestä 46. eniten showpainin ihmeellisessä maailmassa?! Mutta kyllä Mattitude on hyvin, hyvin hienoja hetkiä tarjonnut. Hardyt olivat aikoinaan kova joukkue, ja kelpo oli heidän 06-07-aikansakin joukkueena. Suurimmat markitukseni Mattiin kohdistuvat syksylle 05. Hänen ja Edgen feudi oli niin erinomaisen loistava, että huh huh. Parhaana otteluna niistä minusta Street Fight, joka oli kultaista viihdettä ja loppuspotti oli huima. V1-Matt oli myös nannaa. On hän viihdyttänyt Edge-feudinkin jälkeen, mutta tylsemmäksi on mennyt. M.V.P-feudi kuitenkin oli loistava. Myös tämän vuoden heel-Matt oli hahmona virkistyttävä, mutta suorituksillaan hän ei valitettavasti lumonnut. Nyt paluun jälkeen Matt on hieman näyttänyt piristymisen merkkejä pitkän synkän kauden jälkeen, toivottavasti hän saavuttaa hyvän vireen pian, nyt kun voi treenatakkin kunnolla. Ei se Mattitude kaikesta huolimatta ihan turhimus ole!

#45 Jeff Hardy

Kaikista vioistaan huolimatta olen ollut kyllä vuosia Jeff-mark, olkoonkin, että siinä heinäkuussa oli hieman jaksaminen koetuksella. Voin sanoa markittavan ainakin toistaiseksi Jeffiä Hardyista enemmän, kyllä hän jotenkin aina on saanut liimattua silmäni ruutuun. Varmaan se on ollut ne spotit, mutta myös viimeisinä aikoina se hänen luoma mahtava tunnelma joka ikisellä areenalla oli hienoa todistettavaa tällain tietokoneruudun takaa. En usko kenenkään väittävän, että etenkään parina viimeisenä vuotena Jeff olisi ollut pelkkä spottien varassa elävä turhake. Promottamisen jalossa taidossa hän kehittyi, aina välillä hän tarjosikin hyviä promoja. Kehässä hän rauhoittui ja laajensi tyyliään, kyllä Jeffin matseja katseli mielellään, vaikka enää ne ei olleetkaan pelkästään uimahyppyjen varassa. Jeffin WWE-mestaruusvoitto viime vuoden Armageddonissa oli ihan häikäisevä mark-out. Se Freak Show-gimmick ennen mestaruusvoittoa oli mainio ja super-viihdyttävä. Kaikenkaikkiaan, Jeff oli kelpo painija, joka osasi viihdyttää hienosti, otteli usein upeissa otteluissakin ja loi mieletöntä tunnelmaa.

#44 Jack Swagger

Jos etsit tuoretta taituria WWE:ssä, jolta hoituu paini hyvin, osaa ärsyttää hyvin katsojia ja on kaikinpuolin muutenkin hyvä mikrofonin kanssa, vastaus on Jack Swagger! Jaakkoa olen WWE-debyytistä asti markittanut kovaa, todella kovaa. Kehässä hän on niin silmiä hivelevää katseltavaa, hän vetää sekä tekniikkapainin hyvin, kuin brawlauksenkin. Hyviä otteluita on jo otellut Christianin kanssa. Hän oli tasokas ECW-mestari, mutta ECW-tittelin droppaus Christianille oli hyvä juttu minusta, sillä juurihan Christian oli palannut ja noste teki hänelle hyvää. Siitä alkoi kuitenkin Swaggerin alamäki, joka kulminoitui RAW:iin joutumiseen Trump Draftissa. Nyt sen jälkeen on Swagger ollut hieman pimennossa, eikä ECW-aikaista loistoa ole löytynyt, mutta toivon mukaan U.S.-vyö eksyy hänen vyötäisilleen tänään Hell In A Cell-PPV:ssä. Jos Masters on tuleva ME-peluri, sellainen kyllä on Swaggerkin.

#43 Tommy Dreamer

Dreamer on äijä. Häntä on hyvin helppo markittaa, vaikkei hän ole mikään painijumala. Hän pystyy kyllä vieläkin ok-matseihin, ei siinä mitään. Ennen pystyi tietenkin paljon parempaan. Tomppa on sellainen, joka ei tarvitse mitään hienouksia kiinnostavana olemiseen. Hän vain menee kehään ja tappelee niin vahvasti kuin voi. Hänen ECW-mestaruusvoitto ER:ssä oli suuri Mark Out, mutta kausi olikin todella näkymätön ja tylsä. Vaikka Dreamerista pidänkin, toivottavasti hän tajuaisi lopettaa ajoissa. En halua nähdä sitä, kun hän menee entistäkin huonompaan ottelukuntoon. Dreamerin WWF/E-uran huippukohdat ovat mielestäni kahden ensimmäisen ECW ONS:in ajat. 05 oli hyvä pohjustava kuvio, niin oli 06'kin. 2005 ONS:in ME Sandman&Dreamer vs. Dudleyz oli erinomainen koitos, parempi itseasiassa kuin 06 Dreamer&Funk&Beulah vs. Edge&Foley&Lita. Dreamerin ajat Original-ECW:ssä ovat tietenkin oma lukunsa. Siellä mies suorastaan loisti. Oli yksi ECW:n kulmakivistä.

#42 Santino Marella

Sitten puhdas huumorihahmo, jonka kohdalla en muuten tykännyt siitä, että kantoi IC-mestaruutta. Kesti kauan, että lämpenin Santinolle, mutta etenkin hänen viime vuoden jutut olivat ihan hervottoman hauskoja. On hän tänäkin vuonna hauskuuttanut, ja itse kyllä repeilin Santinan segmenteille poikkeuksetta. Santino hoiti sen helkkarin komeasti, niin karismaattinen hän on. Nyt on ollut Santino vähän pimennossa, oikeastaan vain Guest Hostien kanssa sekoilemassa. Toivottavasti hän palaa vanhalle tasolleen Guest Host-systeemin päättyessä.

#41 Chris Jericho

Tämä lähes kaikkien toimesta taivaaseen hypetetty Chris Jericho mahtui kuin mahtui minun listalleni, kaikesta huolimatta. Pidän Jerichoa siis joissan piireissä yliarvostettuna. Mikissä Jericho on vähän ristiriitainen tapaus. Taitoa löytyy, mutta miehen huumoritäytteiset promot eivät facena uppoa pahemmin minuun, eivätkä vitsitkään. Nykyinen gimmick on puolestaan hänellä vähän tylsä, niin myös promoissa. Sanoisinkin, että Jericho on parhaimmillaan heel promoissa, ilman tätä nykyistä gimmickiä. Ei oikein enää viihdytä Jericho minua hirmuisesti kehässäkään... Mutta on mies hyvä painija ollut, ja onhan hän vieläkin. Maailman parhaita? Ei aivan minusta. Jericho on kuitenkin ollut niin monessa mukana, ja on niitä muistettavia otteluita, joten pakko hänet listalle oli laittaa. Sekä 03 että 08 HBK-feudit olivat Jericholta mieleeni. Materiaali WWF:ään menoa ennen Jericholta oli ihan tasokasta sekin.

Huh, aika nyky-WWE painoitteista tuli ensimmäisestä kymmeniköstä. Vedän tällaisilla perusteilla varmaan aika pitkälle, mutta lopussa sitten tekstit pitenee. Sen voin jo spoilata, että kyllä niitä muitakin nimiä listalta löytyy. =P

Cocan, Supan ja ViiZein listat alkoivat ihan mielenkiintoisesti, hyviä henkilöitä oli listattuna. Kiinnostuksella odotan myös muiden listojen alkamista.

Listassani on vielä kärkipäässä melkoisen sekalaista, mutta ensimmäiset 20 sijaa alkavatkin olla jo selviä, joten sijat 50-46 saan postattua jo näinkin ajoissa.



50.The Sandman

Yksinkertaisesti: Vaikka miehen kehäotteet eivät minussa mitään ihmeempiä tuntemuksia (lukuunottamatta miehen legendaarista kepin heiluttamista) ole koskaan saanut aikaan, mutta se nostalgian tunne, jonka saan joka kerta kuullessani ja nähdessäni miehen entrancen on lähes sanoinkuvaamaton. ECW One Night Stand 2005 teki minuun markkiaikoinani lähtemättömän vaikutuksen niin tunnelmaltaan kuin painin tasoltaankin, ja pelkästään sen takia Sandmanilla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. Varsinaisesti en kuitenkaan voi sanoa miestä ja hänen saavutuksiaan wrestlingissä arvostavani, mutta paikan Top-50 listallani hän periaatteessa ansaitsi jo vuosia sitten.


49.Jack Evans
En varmaan ainoa, jolle Jack Evans on aikoinaan noussut yhdeksi ensimmäisistä indy-suosikeista, sillä vaikka arvostukseni miestä kohtaan onkin vuosien saatossa laskenut roimasti, (täytyyhän se myöntää, että mies sanan "spottiapina" ruumiillistuma) kyllä hän osaa vieläkin minua paremmin viihdyttää, kuin eräs nimeltä mainitsematon teknikko, joka muunmuassa Cocan listalta löytyy, muttei minun listalleni kuitenkaan yltänyt. Voisin sanoa Jack Evansin olevan minulle se mies, joka minut indypainin pariin sai lopullisesti johdettua, joten ehdottomasti hän tämän paikan listallani ansaitsee.


48.Razor Ramon Hard Gay
Kertoo ehkä minusta paljon, että siinä missä Evans saattoi minut jenkki-indyjen pariin, puroresun kohdalla saattajana toimi tämä mies: Razor Ramon Hard Gay. Painillisesti ehkäpä listani huonoin, mutta viihdearvoltaan yksi korkeimmista. Painimisen ulkopuolella koomikkona HG'tä arvostan valtavasti, ja itseasiassa seurasin miehen komediasarjaa jo ennen kuin tiesin hänen olevan myös painija. Ja vaikka kehätaidot hipovatkin kaverilla nollaa, rakastan sitä, kuinka hän saa parilla yksinkertaisella liikkeellä ja lantionpyöräytyksellä yleisön tulikuumaksi. Myös jostain syystä Hard Gayn tunnari saa miehen sisääntulon ohella ihoni kananlihalle.


47.Road Dogg
Ehdottomasti yksi mukaansatempaavimmista promottajista Attitude-ajalla. Jostain syystä D-O Double G on ollut minulle jo pitkään yksi viihdyttävimmistä miehistä mikissä, eikä kehätaidoissakaan ole mitään valittamista, vaikka melko yksipuoliset ne tietysti ovatkin. Huumoripitoisista painijoista selkeästi vakasti otettavin, sekä ehdottomasti yksi parhaista hahmoista WWF'n historiassa. Attitude-Eran ehdotonta aatelia.


46.D'Angelo Dinero
Vaikka kuva näyttäisikin olevan miehen WWE-ajoilta, jolloin hän toimi vielä Elijah Burken nimellä, markituksen kohteeni miehessä osuu nimenomaan Dineron hahmoon joka, kuten jo olen toisessa topicissa maininnutkin, on yksi pääsyistäni seurata TNA'ta. Miehen taidot niin kehässä kuin promoissa ovat sen mukaiset, että hänestä saadaan oikealla bookkauksella leivottua hemmetin over Main-Event mies. Markkaan aivan hitosti, enkä TNA'n yleisöreaktion mukaan näytä olevan suinkaan ainut. D'Angelo Dinero > Elijah Burke.


Alunperin tarkoitukseni oli listata heti ensimmäiset kymmenen, mutta päätänpä nyt kuitenkin jo tässä kohtaa. Tiedän, että perustelut tämän ensimmäisen viisikon kohdalla olivat hieman suppeat, mutta huippua kohti noustessa tulevat sepityksetkin olemaan huomattavasti kattavampia. Joko huomenna tai alkuviikosta listaan seuraavat 5, ja mahdollisesti sen jälkeen alan laittamaan niitä kymmenen painijan sarjoja, ellei touhu ala mennä siinä kohtaa turhan sekalaiseksi.

Noh, tullaan ja raiskataan teidän paskalistat samantien.

[list]
50. "Mr Wonderful" Paul Orndorff
Paul oli varsin ristiriitainen kaveri omassa kastissaan. Kaverilla oli kaikki ainekset Hoganin kaltaiseksi superstaraksi, mutta syystä tai toisesta, Paul upposi mid/upper-midcardiin isoissa firmoissa. Kun oikeasti miettii, että mikä vittu kusi, niin yksinkertaisesti ei osaa sanoa. Paul oli vanha jenkkipalloilija, hän feudasi ennen isoja firmoja suurien indietähtien kanssa, voitti arvostetuimpia mestaruuksia, rundasi Japanissa ja niin edelleen - mutta arvostus WWF/WCW:ssä oli yllättävän alhaalla. Hän ei missään nimessä ollut taitavin painija teknisesti ja varmasti nappia tuli vedettyä, mutta verrattuna tuonaikaisiin ME-tähtiin, olisi Paulin tahkeet riittäneet paljon korkeammalle. En kiellä, ettei Paul olisi saanut pushia heti WWF debyytin jälkeen - sillä kaveri nousi suurimmaksi raskaansarjan haastajaksi kuukauden sisällä, mutta sen jälkeen kun Hulk raiskasi Paulin muutamaan otteeseen, kaveri ikään kuin unohtui rosteriin. Unohtuneeksi Paul sitten jäi... pariksi kymmeneksi vuodeksi. Toki hänen loukkaantumiset vaikuttivat painiuraan, mutta hey, silti... kaverilla oli kumminkin yksi tyylikkäimistä ja vaarallisimmista piledrivereistä koskaan.


49. Mike Rotunda
Mike Rotunda, tai varmasti monelle tutumpi tapaus nimellä Irwin R. Schyster (I.R.S.). Varsin väärin käytetty ja aliarvostettu painija. Pirun taitava ja tekninen kaveri - joka liikkui ringissä vikkelästi ja teloitti liikkensä tyylikkäästi. The US Express oli yksi kovimmista 80 -luvun tag teameista ja pelkästään se riittää syyksi, miksi hän on päässyt tähän TOP50 -listaan. Toinen syy on The American Express, joka oli Miken ja Dan Spiveyn mahtava duo. Se ei koskaan menestynyt, eikä se kauaa kestänytkään, mutta silti. WWF:ssä Mike toimi mahtavana tag-painijana ja sen jälkeen hän pörräsi indiepiireissä muutaman vuoden, voittaen kovia nimiä ja mestaruuksia - kunnes hän palasi WWF:ään IRS:nä. Ja IRS oli yksi paskimmista 90 -luvun paskagimmickeistä koskaan. Okei, kaveri sai kylläkin kovan heel-heat gimmickin ja kun IRS yhdisti voimansa Million Dollar Manin kanssa, kaveri oli varmasti yksi vihatuimmista painijoista rosterissa - mutta häntä ei silti käytetty oikein. Ensinnäkin kaverin matsit olivat helvetin tylsiä, kiitos liikerajoitusten ja toiseksi vastustajat olivat aivan jäätävää kastia. Jokaikinen 200 kiloinen paskakasa veti Mikeä turpaan minuutin-kahden squasheissa, niin kauan kunnes kaikki hänen uskottavuus katosi. Eikä se ura enään lähtenyt nousuun missään vaiheessa. Jäi paikoilleen ja oli vain yksi kaveri suuressa rosterissa. Itse kumminkin aina muistan Miken hänen mahtavista tag-matseista ja pelkästään niiden pohjalta arvostusta löytyy.



48. "Wildfire" Tommy Rich
Tommy (motherf'n) Rich. En tiedä mikä hänessä kiehtoo, mutta jokin kaverissa pistää silmään hyvällä tavalla. Mahtava kaveri mikissä ja vaikka teknisesti hän ei kovin kummoinen ollut, silti helvetin kiehtova tapaus. Ehkä se myös johtuu siitä, että hän on palloillut monessa eri fedissä ja näin nimi on jäänyt mieleen. Parhaiten muistan hänet Georgiasta ja Memphiksestä... myös Smokey Mountainista, mutta ikävä kyllä myös WCW jobbauksista ja ECW:stä. Suurimman osan urasta hän(kin) on toiminut tag-painijana. Tosin, hemmetin kova ja pirun menestynyt sellainen. Menestystä tuli myös raskassarjalaisena, mutta kun urasta kuluu 2/3 erilaisten tiimien parissa, jää helposti "TAG" -leima otsaan. Ei voi enään muuta sanoa kuin Tommy Rich, fuck yeah!



47. The Iron Sheik
Toisaalta tämä on varsin alhainen sija Sheikille, mutta jostain syystä Sheik ei koskaan uponnut samalla tavalla minuun kuin esim. Jake The Snake. Kieltämättä hän oli yksi kovimpia nimiä 70-80 -luvulla ja varmasti yksi tunnetuimmista heeleistä koskaan, mutta jokin vaan tökki. Pirun taitava mikissä ja varma kehässä, mutta kehätyöskentelyssä olisi ollut parannettavaa. Sheikiltä kumminkin löytyy useita, ellei kymmeniä nostalgisia matseja, mutta suurimmassa osassa hän on kannettavan roolissa... ainakin 80 -luvun puolenvälin jälkeen. Hänellä oli varsin kunnioitettava ja pitkä painiura, ja kaveri on nykypäivänäkin pinnalla pyörivä persoona. Sheikin nykypäivän shootit ovat sitä luokkaa, että parempaa tavaraa saa hakea ja kaukaa. "Break his back, fuck his ass, make him humble."


46. Tito Santana
Tito, kuten moni muukin kuuluu kastiin hemmetin taitava tapaus, mutta ei tarpeeksi arvostusta. Tito erottui joukosta varsin vikkelällä kehätoiminnalla, energisyydellä ja räiskyvällä gimmickillä. Hän kumminkin jäi huonolla tavalla gimmickin varjoon. Ihmiset eivät seuranneet hänen painiosaamistaan, pikemminkin sitä "El Matador" gimmickiä. Tito ei missään nimessä ollut se aliarvostetuin tapaus, sillä hän voitti muutamia mestaruuksia, niin henk. koht. kuin tag team, mutta häneltä jäi se iso mestaruus näkemättä. Ja se on suuri menetys, sillä Tito olisi voinut olla niin paljon enemmän. Suurin syy Titon aliarvostukseen oli mitä ilmeisemmin hänen kokonsa. Tuolloin kumminkin massa ja läski olivat sitä aitoa vihaa ja voimaa, mitä ringeissä nähtiin. Tosin, Bret ja Shawn olivat saman kokoisia ja heidän urat lähtivät rakettimaisesti nousuun '92 jälkeen... Tito sen sijaan jäi jobberiksi, vaikka potentiaalia olisi ollut vaikka kuinka paljon. Miksi näin? Siinä pähkinä purtavaksi. Ja parhaiten Titon potentiaali tulee esille WWF at Royal Albert Hall 1991 -tapahtumassa, missä hän haastoi Ric Flairin. Suosittelen.[/list:u:2knl26tl]

Tässä tulee oman listani viisi viimeistä sijaa



50. Scott Hall

Iso mies joka pystyi nopeisiin otteisiin ja sai yleisön hulluksi varsinkin tuolla "Bad Guy"-gimmickillään. Paini HBK:n kanssa sarjan loistavia otteluita ja tuo Manian Ladder-match oli loistava ja sai Meltzeriltäkin viisi tähteä. Oli aina lempipainijani nWo:ssa (siis WWE:n) ja sisääntulo oli erittäin hieno. On silti listallani näin alhaalla koska ei loppuajan ottelut erityisen hyviä olleet ja tuo alkoholiongelma vähentää kunnioitusta miestä kohtaan ja näinollen markkausta.




49. Kevin Steen

Toinen iso mies ,kummiskin kehässä edellä monia cruiserweighteja. Kevin Steen on loistava painija jolta nähdään hienoja power-liikkeitä kuten powerbomb, sekä uskomatonta high-flyingia jota ei ikinä odottaisi 120-kiloiselta jätkältä. Hienoin Moonsault tällä hetkellä, hieno swanton,sekä hieno 450-splash. Silti miehellä ei ole mitään erikoista karismaa jonka takia markittaisin miestä enemmän.


48. Scott Steiner

Toisin kuin edellistä Steineria markkaan lähinnä promojen ja segmenttien takia. Myös kaikki "Shut up"-huudot tuomarille matseissa on myös erittäin huvittavaa. Oli Steiner ihan hyvä kehässä ennen tuota gimmickin vaihtoa, mutta mies on mikissä yksi kaikkien aikojen parhaita. HE'S FAT!!


47. Eric Young

EY:ta olen alkanut markkaamaan vasta heelturnin ja world eliten johtajuuden jälkeen. Retardi gimmick oli typerä ja en tajua miksi TNA halusi tehdä huumori vammaisuudella. Heel-turnin jälkeen on tullut esiin miehen hyvät mikkitaidot. Markkaan myös joka kerta kun näen Piledriverin tai Youngblood Neckbreackerin.


46. Chris Benoit

Yksi parhaita kehässä ,varsinkin ottelut Japanissa olivat loistavia. Veti loistavan matsin WM-17:ssa Anglea vastaan. Mestaruusvoitto oli myös hieno hetki. Hän oli yksi teknisimmistä painijoista mutta hänen viimeiset tekonsa vähentävät markkausta huimasti.


Joo ei tuo teksti mitään hirveän kattavaa ollut mutta uskon sen parantuvan listan edetessä pidemmälle.

Aika mielenkiintoisen listan sain väsättyä ainakin omasta mielestä; sopiva sekoitus nykyisiä tähtiä ja vanhoja partoja. No laitetaan rumba pyörimään, tarkoituksena olisi julkaista joka kerta viisi sijaa ennen TOP 10:iä, mutta enpä mene vannomaan asiaa…


50. Vincent Kennedy McMahon

Päätin heti alkukättelyssä, että Vincen on oltava mukana tässä listassa ja kun jäljellä olivat sijat 49 ja 50 niin päätin antaa jälkimmäisen sijan itse pääkiholle. Olen sekä vihannut että rakastanut Vincen hahmoa ja olen melko varma, että Vince on herättänyt teissäkin samanlaisia tunteita. Kuinka moni ei muka olisi nauttinut niistä hetkistä, kun Vinceä nöyryytettiin niin monen eri painijan toimesta? Varsinkin silloin nuo hetket olivat lähes kultaisia, kun itse ei vielä tajunnut tämän koko busineksen olevan näyteltyä. Vaikka itsekin olen vihannut pääjehua niin varsinkin parin viime vuoden aikana olen oppinut arvostamaan ja pitämään hänestä. Hän on todella karismaattinen henkilö ja pelkkä hänen mukanaolonsa tuo sellaisen tunteen, että ”jumalauta nyt en kelaa ottelua, vaikka hän ottelisi Big Daddy V:tä vastaan 60-minuuttisen Iron Man-ottelun.” Toki välillä nuo Vincen tempaukset menevät överiksi (limusiinin räjähtäminen tuli nyt ainakin näin ensiksi mieleen), mutta se on todella hieno tunne, kun hän kävelee kohti kehää omalla, persoonallisella kävelytyylillä. Ja onhan Vince luonnollisesti tarjonnut uskomattomia hetkiä. Feudi Austinia vastaan tulee nyt ensimmäiseksi mieleen ja onhan noita muistettavia hetkiä paljon. Ja samoin otteluita; vaikka Vince ei nyt mikään huipputaitava painija ollut niin on hän tarjonnut muutaman oikein katsottavankin ottelun aikaiseksi. Ja ennen kaikkea hän on tuonut WWE:lle ja showpainille näkyvyyttä. Tähti Hollywoodin Walk of Famella on kyllä loistava palkkio hyvin tehdystä työstä, joka on jatkunut ja jatkuu edelleenkin.


49. Psicosis

Jokin siinä vain on, että tämä meksikolainen hyppypapu on aina vain jotenkin kolahtanut minuun. Miehen WWE-runin perusteella hän ei mahtuisi varmaan edes 100:n eniten markittaman painijan joukkoon, mutta tutustuttuani miehen ECW- ja WCW-materiaaliin niin olin vakuuttunut miehen taidoista. WCW:n midcard/cruiserweight-divisioona oli aina WWE/F:n vastaavaa parempi ja yksi syy lienee se, että juuri Psicosiksen kaltaisia painijoita oli siellä. Toki olihan siellä taitavia tekniikkapainijoita ála Chris Jericho ja Dean Malenko, mutta ylipäätänsäkin tuo divari oli parempi kuin ison E:n vastaava. Psicosiksella oli omaan makuuni juuri sopiva liikearsenaali (kun puhutaan high flyereista). Psicosiksen kohdalla harmittaa eniten se, että hän ei lyönyt itseänsä koskaan läpi WWE:ssä. Okei, tuskinpa hänestä mitään Main Event-peluria olisi tullut, mutta kyllä hän olisi saanut varmasti oikein mukavia TV-otteluita aikaiseksi ja kyllähän häntä olisi katsonut silloin tällöin myös pienempien mestaruuksien kimpussa. BTW, ne ruohonleikkurit Mexicoolsin sisääntulojen aikana… <3


48. Bobby Lashley

Nallekarhumaisella olemuksellaan hurmannut voimapesä, josta piti tulla uusi ”Brock Lesnar”, mutta näin ei ole kuitenkaan ainakaan vielä käynyt. Lashley toki kalpenee Lesnarille jokaisella osa-alueella ja MMA-kehässä hän ottaisi turpaan, mutta showpainijoistahan tässä puhutaan, joten jätetään tuo MMA hiukan taka-alalle. Lashley on ainakin minun silmissäni ”mitat täyttävä” Main Eventer, jolta löytyy myös niitä painitaitoja. Ja eihän hän ole vielä mikään hukkaan heitetty tapaus, uskoisin ja toivon TNA:n olevan hänelle parempi paikka kuin WWE. TNA:ssa häntä on hehkutettu jo niin paljon, että luulisi hänen tiensä huipulle olevan lyhyempi kuin E:ssä. Joo mutta ennen kaikkea näen Lashleyssä erittäin toimivan paketin, jolla on kaikki eväät nousta vaikkapa TNA:n uudeksi johtotähdeksi; painitaidot ovat hyvät, hän saa yleisöstä hyvin reaktiota irti ja mikissäkin hän on ihan siedettävä.


47. Dudley Boyz

Mikäli taustatietoni pitävät paikkaansa niin kyseessä on kaikkien aikojen menestynein joukkue showpainin historiassa. Itse pidän Dudleysta nimenomaan joukkueena, yksilöinä kumpikaan ei mahtuisi tälle listalle. Joukkueena tämä kaksikko tarjoaa erinomaista viihdettä ja parhaimmillaan nämä ”veljekset” ovat aseiden kanssa. Nopeasti laskettuna tulisi mieleen helposti kymmenen erittäin hyvää ottelua niin ECW:ssä, WWE:ssä kuin TNA:ssakin. Kumpikaan ei ole mikään jumala kehässä, mutta he osoittivat kuitenkin, että joukkueena he toimivat erinomaisesti. Toki ne muistettavimmat ottelut ovat juuri aseilla mässäiltyjä koitoksia, mutta who cares? Muidenkin listoilla on esiintynyt Sandmania ja Dreameria, joten ei liene mikään suuri rikos, että tämä kaksikkokin on listalla mukana. Ja siinä missä UT on Hell in a Cellin pioneeri niin tämä kaksikko tullaan muistamaan Tables- ja TLC-otteluiden pioneereinä.


46. M.V.P.

Vasta tänä vuonna olen alkanut pitämään M.V.P:stä painijana. Ennen hän oli vain hyvä mikkimies, mutta oikeastaan hänen face-turninsa jälkeen näin hänet ”uudessa valossa”. Kai se yleisökin vaikutti jonkin verran, miehen tappioputki-storylinen aikana hän ei saanut yleisöstä ollenkaan reaktiota irti, mutta sitten kun voittoja alkoi tipahtamaan tilille niin yleisökin innostui taas Montelista. Mikissähän MVP on aina ollut hyvä ja hänen ylimielinen asenne WWE-uran alussa oli todella viihdyttävää. ”Olen SD:n historian parhaiten palkattu painija” jne. V.I.P. Lounge oli myös viikosta viikkoon erittäin viihdyttävä ja en laittaisi ollenkaan pahitteeksi, jos niitä nähtäisiin jatkossakin. Miehen painiasu on/oli omaperäinen ja kyllähän se toi ihan mukavaa vaihtelua. Muistaakseni MVP:llä alkaa olemaan sitä ikää jo päälle 35:n, joten kovinkaan monta vuotta hän ei paini enään ”Power Rangers”-asussaan, mutta en näe ollenkaan mahdottomuutena sellaista vaihtoehtoa, että hän ottelisi jossain väli-PPV:ssä päämestaruudesta ja jopa voittaisi sen.

Cocalle sellainen vinkki että ei enää tuollaisia Dusty Rhodes tekstejä.

Kirjoitin viestini kahdessa osassa ja tuo kohta oli juuri se, jossa kirjoitus kävi tökkimään, mutta jep jep. Yritän välttää jatkossa vastaavia kommelluksia.

50. Jeff Hardy
Hell in a Cellien ohella TLC:t olivat ensimmäisiä otteluita, joita silmille hyppi 2000-luvun alkupuolella enkä varmasti ollut ainoa johon nämä ottelut tekivät suuren vaikutuksen. Sen lisäksi, että Jeff oli otteluiden viilein osanottaja oli hän myös osallisena otteluiden viileimpiin spotteihin. Ei siis mikään ihme, että matsien lisäksi myös Jeff teki nuoreen ihmiseen suuren vaikutuksen. Vaikka ura lähtikin jyrkkään syöksylaskuun ja koko internet tuntui yksimielisesti miestä vihaavan oli hän aina kuitenkin varsin karismaattinen hahmo, jolle toivoi suurempaakin. Sikäli olikin hienoa seurata Jeffin viimeistä suoristua WWE:ssä. Vaikka puhetaitoja ei kaikille olekaan suotu, huokuu Jeff karismaa aivan eri tavalla kuin esimerkiksi vanhempi veljensä ja samalla suoritukset olivat hioutuneet huomattavasti sulavemmiksi entisaikojen lukuisten botchien sijaan. Vaikka Jeff Hardy ei vapaapainin suurimpia sankareita olekaan ja huomattavasti parempiakin nimiä löytyy lukuisia vertailuun niin kehässä kuin mikin varressakin, täytyy ainakin minun silti myöntää, että Jeffissä jokin vetosi aina ja hän on ehdottomasti viime vuosien ellei vuosikymmenen parhaita puhtaita WWE-faceja. Ja on ne TLC-spotit vieläkin aika pirun siistejä.

Syitä suosiooni:
TLC 2 Wrestlemania X-Seven
vs. CM Punk Summerslam 2009


49. Scott Steiner
Steinerista ensimmäiset mielikuvat löytyvät WWE-paluusta ja Triple H -feudista. Vaikka koko käymisen nykyään mieluiten unohtaisikin komeaa Royal Rumblen promovideota lukuunottamatta, oli Steiner ensinäkemältä vaikuttavaa katsottavaa rautahupussaan (...mikä tuo nyt sitten oikeasti onkaan). Steinerilta löytyy kuitenkin parikin valttia hihastaan erityisesti markituskannalta katseltuna. Ensin Scott teki vaikutuksen Jeffin tapaan veljesjoukkueen mielenkiintoisempana ja parempana osapuolena. Vaikka aivan suosikkijoukkueideni joukkoon ei kokonaisuutena ylletäkään, eikä joukkue mitään suurempaa tarvetta etsiä otteluita ympäri nettiä herätäkään on Scottin varhaiset painitaidot ehdottomasti tunnustettava. Härskien lihasten ja singleksi kääntymisen myötä mukaan astui kuitenkin luultavasti Steinerin nykysuosion suurin syy. Vaikka typerät jutut ja lausumisvirheet eivät varmastikaan kaikilta kerää suurta suosiota olen itse viihtynyt noiden parissa useammankin tovin ja otteluiden sijaan ovat sitä tavaraa mitä on tullut tutkailtua ympäri nettiä 49. sijan arvoisesti. Joku murjaisi, että jos Scott olisi onnistuneesti saanut yhdistettyä varhaiset painitaitonsa ja myöhemmän gimmickinsä olisi hän painin suurimpia nimiä ja tätä on kyllä ainakin meikäläisen paha kieltääkään. Ainakin jos se olisi käyttänyt finisherinään Steiner Screwdriveria, ehkä tylyin liike ikinä.

Syitä suosiooni:
Promovideo ennen Royal Rumblea 2003
"Size does matter, bitch"


48. Nova
Sitten mieheen, josta onkin huomattavasti vähemmän oikeaa sanottavaa. Ensitutustuminen tapahtui aivan hirveän Simon Dean -gimmickin myötä. Vaikka Nova kieltämättä tämänkin roolin veti mainiosti oli se sellaista tavaraa, jota lähinnä toivoi pois ruudusta mahdollisimman nopeasti, eikä kyllä tullut aivan ensimmäisenä mieleen tutkia mitä muuta tämä herra on urallaan aikaan saanut. Näiltä saavutuksilta oli kuitenkin paha välttyä myöhemmin ECW:hen tutustuttua. Steinerin tavoin Nova iski kuitenkin aivan muin tavoin kuin kiistämättömin painitavoin. Vaikka "the most imitated man in wrestling" ja "Nova invented pro wrestling" -sanonnat eivät toki tyhjästä syntyneetkään ei Nova ainakaan minussa yksinään ikinä herättänyt sen suurempia tunteita vaikka aina oikein katseltavaa menoa tarjosikin. Syy miksi Nova kuitenkin listalta löytyy on tietenkin painimaailman hienoin stable, Blue World Order. Stevie Richardsin, Novan ja Blue Meanien nWo-parodia oli joka hetki sellaista loistavuutta, että eihän näistä miehistä vain voi olla pitämättä. Hieman laajemmalle listalle nostaisin varmaan Blue Meanienkin - läskin, joka ei ikinä saanut kehässä mitään varsinaista aikaan - pelkästään bWo:n vuoksi.

Syitä suosiooni:
Blue World Orderin debyytti
"The following announcement has been paid for by the Blue World Order"


47. Nigel McGuinness
Tämä lariateja röyhkeästi huoraava britti. Muiden indymiesten ohella listan tuoreimpia löytöjäni ja Nigeliin tuli ensimmäisen kerran tutustuttua vasta pari vuotta sitten. Ensialkuun McGuinness ei suurempia tunteita herättänyt tuntuen vähintään mielenkiintoisten hiuksiensa ulkopuolelta jopa varsin värittömältä tapaukselta. Sen lisäksi, että hänestä alkoi myöhemmin löytyä indyskaalalla huomattaviakin määriä mikkitaitoja ja karismaa, valaistuminen tapahtui nähdessäni Nigelin ensimmäisiä kertoja paritettuna Bryan Danielsonia vastaan. Yksikään lähes kymmenestä ottelusta ei petä ja seasta löytyy klassikon rajoja hipovia koitoksiakin. Koska kuka tahansa ottelee mainion ottelun Danielsonia vastaan tarvitaan toki jotain muutakin ja sitä tarjosi Nigelin kausi ROHin mestarina, jonka aikana hän lopullisesti kasvoi päälleni jos tällaista ilmaisua painijasta on sopivaa käyttää. Mainioita otteluita vasemmalta ja oikealta jotakuinkin koko ROHin rosteria vastaan, parhaita useampaan otteeseen. Ei ihme, että WWE:kin miehen nappasi.

Syitä suosiooni:
vs. Bryan Danielson Rising Above 2008
vs. Bryan Danielson Unified


46. Bam Bam Bigelow
Bam Bamista on myönnettävä, että vaikka hänkin kuuluu siihen joukkoon joka teki vaikutuksen heti ensimmäisellä silmäyksellä olen häneltä nähnyt valitettavan vähän materiaalia, kokemusteni rajoittuessa käytännössä ECW-uraan ja Lawrence Taylorille häviämiseen Wrestlemaniassa. Bigelow on kuitenkin sen verran mainio, että pelkkä ECW-materiaali riittää listalle nousemiseen. Vaikka noin yleisesti jokainen pässi, joka saa piripäissään kuningasidean tatuoida päänsä voidaan tuomita alimman ihmisroskan kastiin, on Bam Bamin lookki jo itsessään erinomainen. Toisin kuin aivan liian monen ison miehen kanssa painin historiassa, kaikki lupaukset myös lunastetaan ja ECW-uralta jäi käteen erityisesti massiiviset ottelut Tazia vastaan ja mahdollisesti paras iso mies vs. pieni mies -ottelu koskaan Rob Van Damia vastaan. Pidän, mahdollisuuksia suuremmillekin sijoille jos joskus tulee törmättyä materiaaliin laajemminkin.

Syitä suosiooni:
vs. Taz Heatwave 1998
vs. Rob Van Dam ECW TV

Pojat otti sitten varaslähdön. Eipä tuolla mitään väliä ole, pääasia että homma on pyörähtänyt näin kovalla aktiivisuudella käyntiin. Julkaisen vielä tämän vuorokauden aikana oman listani ensimmäiset viisi sijaa, sitä ennen on kuitenkin pakko kinuta Jäbältä hieman lisäperusteluja seuraavaan nimeen:

"Jäbä" kirjoitti:
#48 Chris Masters

Itse sijoittaisin Mastersin listallani jonnekin sijalle 693 tai alemmas. Kehässä parhaimmillaankin keskiverto, ei osaa promottaa sitten yhtään, eikä saanut kummoista matsia edes Michaelsin kanssa aikaan. Ainoa vahvuus miehellä onkin sitten nuo steroidilla pumpatut lihaksensa. Totta kai tämä lista perustuu markitukseen, enkä halua sanoa mielipidettäsi vääräksi. Minulle Masters on kuitenkin keskiverto brawleri, joita on enemmän kuin 13 tusinassa. Itse näen tässä miehen, jolla on loistava tulevaisuus takanaan. Vähän kuin Vladimir Kozlov: debyyttinsä aikaan hiton vakuuttava ja lupaava kaveri, mutta ennen pitkää selvisikin, että miehestä ei ole muuta hyötyä kuin midcardin täytettä. Mitkä ovat ne promot, jotka ovat saaneet sinut Mastersia fanittamaan? Mitkä matsit? Mitkä segmentit? (Mastercock-haasteet jo mainitsitkin, itse en nähnyt niissä mitään erikoista) Mulla on vaan suuria vaikeuksia tajuta, mikä tässä miehessä on mahdollisesti niin erikoista, että pidät häntä noinkin korkeassa arvossa?

Niin ja kuka nyt ei saa semimielenkiintoisia kuvioita aikaan Michaelsin tai Flairin kanssa? Viimeistään noihin aikoihin paljastui, ettei tästä miehestä todellakaan mitään ME-peluria olla saamassa.

Itsellä yulee hieman venähtää listan aloitus. Tällä viikolla kuitenkin. Ehkä...

On toki hyvä, että yrität sitä keskustelua pitää yllä, mutta What nyt ihan oikeasti. Jäbä perusteli jo päätöksensä pistää Mastersin listalle ja nyt kysyt sitä uudestaan, uskon että ne samat asiat tulisi mainituksi vain uudestaan.

Otat nyt ne professional lasit pois päästä etkä saman tien hyökkää muiden listojen kimppuun. Et sinäkään tykkäisi, jos minä etsisin suurennuslasilla omasta listastasi "silmätikkuja" ja jokaisesta vetäisin suuren hulabaloon, kuten sinä vaikutat pitävän jokainen kerta kun jotain sinun mielipiteestäsi poikkeavaa joku muu esittää.

Niistä Mastersin segmenteistä, niihin aikoihin hän feudasi HBK:n kanssa, ja joka segmentistä pidin. Silloin oli myös pientä HBK&Flair vs. Masters&Carlito kuviota, siitä on etenkin jäänyt mieleen eräs Carlito's Cabana. HBK:n kanssa tehdyistä segmenteistä Masterlock Challenge on jäänyt tasokkuudellansa mieleen.

Itse olen kyllä aika lailla eri mieltä viestisi kanssa. Minulla tosiaan ei ole muuta sanottavaa Mastersista, kuin mitä listallani mainitsin. Jos ei kelpaa, niin voi voi. Tuossa oli pari esimerkkisegmenttiäkin sitten.

Hahaha, What aloitti heti. No, omaa listaa pukkaa. Top 20 olisi kyllä ollut parempi kuin tämä.



50. Chris Jericho
- Olipa vaikeaa sijoittaa Chris Jerichoa listalleni, pitkään meinasin laittaa tälle sijalle Rikishin. Aloitettuani tämän lajin katsomisen 2002, fanitin Chris Jerichon kaltaista ylimielisistä paskiaista, jonka kuvittelin olevan jollain tapaa viileä tyyppi. Valitettavasti myöhemmin tajusin Jerichon gimmickin olevan parrakas pelle. Olisi kuitenkin väärin jättää Jericho listalta, koska olen tyyppiä joskus jopa fanittanut tosi paljon.



49. Stone Cold Steve Austin
- Austin oli kanssa painija, jonka sijoittamista listalle mietin pitkään. Revin jonkin aikaa Batistan ja Steve Austinin nimiä hatusta. Austin vei loppujen lopuksi voiton. Täytyy nimittäin myöntää, että ei tyyppiä voi olla kokonaan fanittamatta. Jotakin tässä juntissa vain on. Asennetta niin perkeleesti?



48. Heidenreich
- Tyyppi, jonka uskottavuuden tuhosi Undertaker. Pelottava ja hauska painija. Aina markittanut Heidenreichissa kaikkea. Sekopää hahmoa, runoilija hahmoa ja Roadwarrior Heidenreichia. Tyypillä olisi voinut olla loistava tulevaisuus.



47. Austin Aries
- Generation Next. Austin Aries oli ensimmäisiä tuntemattomia painijoita, joita aloitin fanittamaan iMPACTissa. Naureskelin näppäimistön takana (!) kun Austin Aries itki TNA:ssa miksi tyypit kuten "AJ Styles" saivat TV-aikaa. Syynä tähän oli tietenkin pukeutuminen. Austin Aries heitti hyvää läppää nahkavaatteissaan. Myös toinen tuleminen Austin Starr nimellä oli herkkua. The Paparazzi Championship Series!



46. Mick Foley
- Foley oli pitkään kova fanituksen kohde minulle (paitsi nykyinen TNA-rooli ei iske). Backlash 2004, Cactus Jack vs. Randy Orton oli silloin aikoinaan niin kova ottelu, josta tuli puhuttua pitkään koulussa. Foleylla on melkein koko paketti. Asennetta, karismaa, puhetaitoa jne. Mick Foley tuntui silloin aikoinaan olevan kovimpia äijiä maan päällä. Lisäksi erittäin sympaattinen pullukka.

"Wormmaster" kirjoitti:
On toki hyvä, että yrität sitä keskustelua pitää yllä, mutta What nyt ihan oikeasti. Jäbä perusteli jo päätöksensä pistää Mastersin listalle ja nyt kysyt sitä uudestaan, uskon että ne samat asiat tulisi mainituksi vain uudestaan.

Otat nyt ne professional lasit pois päästä etkä saman tien hyökkää muiden listojen kimppuun. Et sinäkään tykkäisi, jos minä etsisin suurennuslasilla omasta listastasi "silmätikkuja" ja jokaisesta vetäisin suuren hulabaloon, kuten sinä vaikutat pitävän jokainen kerta kun jotain sinun mielipiteestäsi poikkeavaa joku muu esittää.

Joo, ymmärrän. Olihan tuo vähän turhaa kieltämättä.



#50 Jim Ross
Lihava sönköttäjä, joka kutsuu joka toista liikettä modified slamiksi. En kuitenkaan osaa kuvitella isoa WWE:n main event-ottelua ilman Jim Rossin selostusta. Mikäli Michael Cole selostaa PPV:n pääottelun, se vie siitä jotain taikaa aina ripauksen pois. JR ei ole pelkästään paras painiselostaja, hommaa voi laajentaa vaikka kaikkiin urheiluselostajiin. Rautainen pohjatieto, tunnetta pelissä (etenkin menneinä vuosina) ja noh, en osaa selittää.....Mitä olisi ollut Chris Benoit'n mestaruusvoitto ilman JR:n selostusta? Entä Austinin matsit? Edelleenkin paras selostaja painimaailmassa, vaikka intohimo ei välttämättä yhtä palava ole kuin aikoinaan.


#49 "British Bulldog" Davey Boy Smith
Sitten hypätäänkin nykypäivästä 15-20 vuotta taakse päin. En voi väittää tuntevani Davey Boyn uraa kovinkaan yksityiskohtaisesti, taikka nähneeni kovinkaan paljoa hänen otteluitaan. Ne muutamat British Bulldogsien matsit ja Daveyn ottelut ysärillä Michaelsia ja Bret Hartia vastaan ovat painuneet kuitenkin ikimuistoisesti mieleen. Ja se tag team Owen Hartin kanssa oli myös varsin kiva. Oikeastaan voisin perustella tämän valinnan kahdella sanalla: Wembley Stadium. Siinä ottelussa vaan oli jotain taianhohtoista.


#48 Roderick Strong
Nyt kun Danielson ja McGuinness jättävät ROH:in, on Roddy lähestulkoon ainoa syy seurata promootiota edes silloin tällöin. En tässäkään voi väittää tuntevani Strongin uran jokaista mutkaa taikka nähneeni erityisen paljon hänen matsejaan. Ne mitä olen nähnyt, ovat kuitenkin vakuuttaneet täysin. Ne kaikki Backbreaker-variaatiot, pisneksen parhaimmat chopit ja lukemattomat lukotukset ovat ilo silmälle. Onko hän sitten hyvä mikissä? Yksi-vitun-sama-minulle. Ringin sisällä hän viihdyttää ensiluokkaisen hyvin.


#47 Sting
Kaukana parhaasta loistostaan on ollut Sting TNA-uransa aikana, mutta silti olen alkanut tykkäämään tästä hassusta kaverista, hassun promottelutyylinsä kanssa. Tässä on äijä, jolla etenkin vanhemmalla iällä on sellaista sanoinkuvaamatonta karismaa, ettei häntä edes voi oikeastaan käyttää muussa roolissa kuin main eventterinä. Viime viikolla katselin striiminä Stingin otteluita WCW:stä ysärin alusta, ja olihan hän silloin varsin vakuuttava atleetti, ja kaveri jonka vanhoja matseja voisi enemmissäkin määrin katsella. Eikä ole tarvinnut Vince McMahonin apua tähtensä luonnissa. Ei sillä, että se mitenkään häpeä olisi.

Näillä aloitellaan. Perustelut vielä tässä vaiheessa lyhyitä, mutta kärkeä kohden lupaan niiden pidentyvän.

Aloitetaanpas jotta saadaan joskus pois alta.

50. MVP
Täytyy sanoa että en erityisemmin perusta herrasta. Tai siis viimeinen toiveeni ei olisi katsoa tämän herran dvd:tä. Mutta kyllähän herra sytyttää hieman. Kehässä varsin katseltava ja mikissäkin hyvä. Feudi Matt Hardyn kanssa ja tappioputki angle ovat jääneet mieleen hyvin. Seurasin aikoinaan myös hänen feudiaan Benoit’n kanssa. Todella katseltavaa matskua

49. Sting
Mitä sanottavaa minulla on tästä miehestä? Aikoinaan mies on ollut todella kova aikoinaan kehässä. Yhä varsin kohtuullinen. Ottelusarja The Great Mutan kanssa. Ja tietty Ric Flairin kanssa. Scorpion Deathlock on hieno finisheri ja Seek & Destroy hieno entrance theme. Mikissä hyvä. Tunnetuin painija joka ei ole ollut WWE:ssä.

48. Shelton Benjamin
Mr. Money in the Bank. Say whatever you say. Jos joku ottelu pitää tältä herralta nähdä niin se on 1. Money in the bank ottelu. Tämä herra yksin laittoi tason korkealle seuraaville Mitb matseille. Myös monet muut ottelut ovat saaneet minut kiinnostumaan miehestä. Herra osaa todellakin painia. Suurin heikkous herralta löytyykin mikissä. Siellä hän ei oikein pärjää. Mutta muuten herralla on aika lailla paketti kasassa.

47. Ricky Steamboat
Eipä herrasta nyt juuri mitään pahaa sanottavaa ole. Hieman heikko mikissä, mutta oman aikansa paras painija kehässä. Jos ette usko niin katsokaa herran otteluja. Hienoja otteluja oli vastassa miltei kuka tahansa. Ja näytti maailmalle että vielä löytyy taitoja otteluissaan kevään aikana. Todella hienoja otteita nähtiin taas herralta. Ottelut Ric Flairia ja Savagea vastaan kuulunevat jokaisen painifanin yleissivistykseen piiriin.

46. Test
Test. Viimeisin iso nimi joka meni kuolemaan nuorena. Herralla oli mahdollisuuksia vaikka mihin mutta jokin herran uralla meni pahasti metsään. Hänellä oli kokoa ja lookkia eikä mitenkään toivoton mikissä. Ja todella komea Big Boot. Ikävä kyllä meni kuolemaan. Ikävämpi tulee tätä herraa kuin ”Whacko Jackoa”.

45. Mike Knox
Se parta <3. Ei voi muuta sanoa. Painitaitoja riittävästi tuollaiselle mörssärille ja mikissä varsin kohtuullinen. Ääni tosin ei sovi yhteen lookin kanssa. Mutta se parta ja entrance theme <3. Tietää samantien mitä saa kun herra ilmaantuu ruutuun. Vaikka ei juuri mitään ikimuistoista ole saanut aikaiseksi niin tykkään äijästä.

44. Raven
ECW originaali ja hieno mikkimies. Vallan mainio myös kehässä etenkin hc-stipulaation kanssa. Legenda. Myös moninkertainen maailmanmestari TNA:n ja ECW:n riveissä. Look kunnossa. Legendaarisia feudeja Dreamerin ja Sandmanin kanssa. Mutta ei säväytä. Markitan kyllä äijää mutta hän ei vain säväytä samalla tavalla kuin ylempänä olevat herrat. Enemmän kuitenkin kuin monet alempana listalla olevat.

Laiskuudessani en katso aiheelliseksi lisätä näistä herroista kuvia. Uskon kaikkien kuitenkin tietävän miltä herrat näyttävät (ehkä Steamboattia lukuun ottamatta) Lisäilen myöhemmin.

Nopeat > hitaat.

[list]50. Paul Orndorff
49. Mike Rotunda
48. Tommy Rich
47. The Iron Sheik
46. Tito Santana



45. Dan Spivey
Pahoittelen harvinaisen paskaa kuvaa. Spivey eroaa muista siinä mielessä, että hän on saanut kaikkea, mitä on pyytänyt. Kaveri oli koko uran "painijan näköinen" ja sai mahdollisuuksia suuriin mestaruuksiin, mutta ura ei vain koskaan lähtenyt kunnon nousuun... ainakaan singles puolella. Ja tämä on ihan ymmärrettävää, sillä kaveri oli ulkonäön puolesta potentiaalinen kandinaatti WCW:n keulahahmoihin - mutta ringissä hän oli hieman höperö. Liikkeiden loppuun vieminen ja teloitus jäi pehmoiseksi, vaikka esittikin kovaa iskevää kundia. Sen verran voisi kumminkin ihan hyvästä painiurasta raapustella, että ensinnäkin kaveri oli lupaus NWA:ssa ja sai aikaseksi hyviä matsejä, hyvien vastustajien kanssa (Flair, Sting, Luger). Hänen pieni keikka Japaniin osoittautui myös mainioksi, vaikka tuolta reissulta ei videomatskua paljoa löydy (itseltä huikeat 3 matsia). Ja pitää vielä mainita kertaalleen hänen WWF debyytti US Expressissä, Mike Rotundan kanssa, joka oli aivan ykkösluokkaa. Hän oli siis loistava tag-painija ja toimi uran aikana melkein kymmenessä eri tiimissä, mutta singles ura Japanin keikkaa lukuunottamatta, oli aika kuraa. NWA:ssa oli pieni run suuremmissa karkeloissa, mutta se jäi jobbaamiseen ja hänen toinen run WWF:ssä "Waylon Mercy" -gimmickillä oli aivan jäätävää tavaraa. Pitää kumminkin vielä nostaa tämä esille, vaikka en mikään suuri Diesel dissaaja ole, mutta Waylonin ura oli juuri lähdössä nousuun WWF:ssä '95 paikkeilla, kunnes eräänä päivänä vastustajaksi saapui Diesel (straight outta dub-ya-cee-dub-ya) ja Dieselin Jackknife meni sen verran vituiksi, että liike rikkoi Spiveyn selän ja ura muuten päättyi samantien siihen. Elämä on, Diesel ei.


44. SD Jones
SD Jones eli Special Delivery Jones (älkää sekoittako Mike Jones aka. Virgiliin). Tässä yksi 80 -luvun vittumaisimmista tapauksista. Kaveri jobbasi kevyesti kymmenen vuotta WWF:lle. Ehkä pahempia tapauksia ovat vain Barry Horrowitz ja Steve Lombardi, mutta jälkeenpäin hekin saivat jonkin verran arvostusta firmalta painiuran aikana. Toki Jones sai HoF-paikan vuonna 2006, mutta se ei paljoa paina. Ja toki ymmärrän, että 70-80 -luvulla elettii omaa aikaa. Tuolloin sotaelokuvissa ensimmäinen kuolonuhri oli tummaihoinen viestimies ja sama juttu ringissä. Piti olla se kiintiöneekeri, joka jobbasi kaikille debytoiville staroille alle minuutissa. Mutta kun oikeasti miettii kuinka suuri tappio se oli talentin puolesta, niin ei voi muuta sanoa kuin että vittu. Pirun vikkelä kehässä ja liikkeiden suorittaminen oli aivan omaa luokkaa. Ei hän suorittanut kuin perusliikkeitä, mutta hän vei ne loppuun saakka ja niiden teloitus oli kaunista katsottavaa. Muutenkin Jonesin rooli oli jotenkin hupaisa. Hän haastoi suuria heel-staroja jopa mestaruuksista ja oli yleisön suosikki, mutta jobbasi minuutissa. Kuinka usein facet jobbaavat? Minuutissa? Noh, näin 80 -luvulla.


43. Stan Lane
Itse nyt en Herra Lanea aivan tuon näköisenä muista, mutta laiskuus voittaa aina. Ajatelkaa tuota kaveria pitkällä tukalla ja neonkeltaisilla speedoilla. Sitten ollaan samalla aaltopituudella. Taas tulee näitä ikuisia tag-tapauksia vastaan, mutta nyt ollaan jo aivan omassa kastissa. Stan Lanen singles urasta on aivan turha edes puhua, sillä hän on kuin nykypäivän Dudleyt eli koko ura kului parin kanssa. Tosin, Stanin parivaljakko on aina helvetin kovaa luokkaa. Stan on pelkästään siinä mielessä kuuluisa, että hän on ainoa Ric Flairin kouluttama painija... ainakin toistaiseksi. Tuolloin se ei merkannut mitään, mutta nykypäivänä se on jotain poikkeuksellista. Stan Lanen koko painiura voidaan lyhyesti ahdata kolmeen tiimiin. Hänen ensimmäinen tiimi oli The Fabulous Ones, Steve Keirnin kanssa, Mid-Southern Wrestlingissä. Jo hänen ensimmäinen tiimi oli oikeasti kova sana. Vastassa oli suuria nimiä ja mestaruuksia. Toki siihen vaikutti myös se, että heidän managerina toimi Jim Cornette. Seuraavaksi Stan liittyi uuteen The Midnight Expressiin ja toimi Bobby Eatonin uutena painiparina. Ja tämä versio TME:stä on minulle se ainoa oikea, vaikka ei olekkaan aito ja alkuperäinen. TME on käsite ja paras, mahtavin tag-team koskaan. Käsittäkää ja kirjoittakaa ylös. TME toimi NWA/WCW:ssä useita vuosia, feudaten tuon ajan kovimpia tiimejä vastaan, painien parhaimpia tag-matseja ikinä ja heiltä nähtiin miltei viiden tähden klassikkoja joka vuosi. Valitettavasti Stanin sukset menivät ristiin Jim Herdin, tuonaikaisen WCW:n presidentin kanssa ja TME hajosi. Sinäänsä se ei haitannut, sillä tämän jälkeen syntyi The Heavenly Bodies Tom Pitchardin kanssa. He olivat SMW:n (Smoky Mountain Wrestling) voima ja ylpeys - ja jonkin sortin diilin ansiosta pääsivat myös WCW:n PPV-lähetyksiin näyttämään taitojansa. THB oli kova sana, niin kauan kuin se kesti ja periaatteessa tuon jälkeen Lanen painiura valokeiloissa päättyi. Mutta silti, kolme pirun kovaa tiimä ja sama kaveri joka ikisessä. Nykypäivänä samankaltainen menestyminen on miltei mahdotonta. Toki tuolloin elettiin tag-painin kulta-aikaa ja oli yleistä nähdä tag-matsi ME:ssä, mutta vittu silti.


42. Jesse "The Body" Ventura
Venturan sijaan tässä voisi aivan yhtä hyvin olla "Superstar" Billy Graham, mutta syystä tai toisesta en koskaan hänen uraa samalla tavalla seurannut. Ensinnäkin Venturan gimmick on aivan loistava, toki raiskattu Grahamilta, mutta silti. Kusipää kehonrakentaja on yksinkertaisesti toimiva monella eri tavalla, etenkin kun siihen heittää legendaariset "Win if you can, lose if you must, but always cheat!" -sloganit. Mielestäni Ventura ei painillisesti koskaan ollut kovin kummoinen tapaus, mutta mitä rooliin ja etenkin mikkiin tulee, niin Ventura vetää aina potin kotiin. Ventura kumminkin oli 70 ja 80 -luvun alun suurimpia staroja, ennen vapaapainin suurta nousua Hulkamanian myötä. Pidin Venturaa myös aivan mahtavana kommentaattorina, vaikka hänen äreä ääni toisinaan ärsytti samalla tavalla kuin McMahonin. Silti perkeleen kova jätkä ja paalumerkki painin historiassa... ja kovempi kuvernööri kuin Arska.


41. Big Van Vader
Nyt alkaa jo suhteellisen kovia nimiä satelemaan, sillä Vader oli... ja on yksi vapaapainin parhaimmista läskeistä. Vader kumminkin eroaa muista lihapullista sillä, että hän oikeasti liikkuu kehässä kuin sata kiloa kevyempi kaveri. Vaderin raju brawli myös puree, sillä siinä on vihaa ja voimaa. Nyt kun alkaa miettimään sitä parasta Vaderia, niin ainakin itse sanoisin, että Vader oli parhaimmillaan NJPW:ssä 1987-1992. Aivan mahtavaa tavaraa yhtä kovien brawlaajien kanssa. Jenkeissä Vader oli aina se kovin jätkä, mutta Japanissa hän oli vain yksi monista ja se toi erilaisen näkökulman hänen matseihin. Jenkeissä hän dominoi matseja ja niistä tuli helpolla ylipitkiä squasheja. Tämä oli etenkin WCW:ssä pieni ongelma. Kun Vader debytoi, ensimmäiset 10 matsia olivat minuutin pitkiä squasheja ja kun päästiin hiljalleen mid-cardin myötä ME-tasolle, niin sielläkin matsit toisinaan venyivät vain viiteen minuuttiin, vaikka Vaderilla olisi kuntoa ollut vaikka viiteenkymmeneen. WCW:ssä isojen jätkien matsit eivät saaneet kestää liian kauan tai painijan status isona miehenä kärsi. Jostain syystä massa muutenkin aina kehuu Vaderin WCW aikaa yli kaiken, mutta itse näen sitä aikaa aivan jäätävänä. Toki Vader oli vitun kova jätkä ja hyviäkin matseja tuli vastaan, mutta kaikki hänen isot matsit olivat firman paskakasoja vastaan. Ikäloppu Davey Boy, ikäloppu Rude, ikäloppu Duggan, ikäloppu Hogan, taidoton Bossman, jäätävä Sullivan ja niin edelleen. Toki hänen matsit mm. Harley Racea, Cactus Jackia, Ric Flairia ja Stingiä vastaan olivat useamman tähden tavaraa, mutta nämä matsit loppujen lopuksi olivat aika harvassa. Onneksi WWF:ssä Vader ei ollut niin iso, että kaikki matsit olisivat olleet täyttä dominointia. Hyvänä esimerkkinä feud Shaw Michaelsia vastaan. Vaikka kokoa oli helvetisti, silti Michaels oli varsin varteenotettava vastus Vaderille, vaikka Vader backstagella oli ehkä eri mieltä. Valitettavasti Vaderin hyvät matsit myös WWF:ssä jäivät vähiin... oikeasti tulee mieleen vain Undertaker ja Michaels. Toki esteenä menestymiseen ja parempiin vastustajiin oli myös hänen paska asenne ja backstage käyttäytyminen, mutta Vader on aina ollut kusipää, joten turha siitä sen kummemmin valittaa. Samanlainen kaveri kuin Hogan, vaikkei yhtä 'suuri' olekkaan. Egoa siis löytyy, eikä backstage hierarkia kiinnosta. WWF:stä Vader siirtyi Japaniin ja siellä taas, aivan mahtavia matseja. Loppujen lopulta, olisi ollut parempi ettei Vader olisi koskaan lähtenyt Japanista. Ainiin joo, vielä yksi syy ansaittuun listapaikkaan: Vadersault!
[/list:u:3hdzknbe]

Wankien listalle Erittäin laadukkaasti kirjoitettua ja mukavaa luettavaa nuo esittelyt / perustelut. Lähes kaikki tähän mennessä listalla olleet painijat ovat olleet sellaisia, joista itsekin pidän. Ainoastaan SD Jones on sellainen, josta itsellä ei ole varsinaisesti minkäänlaista kuvaa.

50. Dudley Boyz

Kun lähdin listaa alunperin karsimaan kokoon vähän päälle 50:stä nimestä, minulle oli alusta asti selvä visio, että sijalla 50 tulee olemaan koko vapaapainin historian menestykkäin tag team. Tämä joukkue on Bubba Ray ja D-Von Dudleyn muodostama Dudley Boyz. Mestaruuksien valossa Dudleyt ovat siis menestykkäin joukkue kautta aikojen, mutta painillisesti he tulevat varmasti vasta monen tag teamin takana. Itse kiinnitin huomiota Dudley Boyziin vasta heidän uudelleen yhdistymisen jälkee Survivor Series 2002:ssa, kun D-Von tuli auttamaan Bubba Rayta. Tämän jälkeen Raw'n tag team divisioonassa sai aina innolla odottaa josko saisi kuulla Bombshellin ja joku tulisi lentämään pöydän läpi Dudley Death Dropilla eli 3D:llä, joka on mielestäni yksi historian parhaimmista tag team liikkeistä. Omaa henkilökohtaista suosikkiani ei Dudleyn "veljeksistä" minulla ole, vaikka pidin aikoinaan ehkä Reverend D-Von hahmosta hieman enemmän kuin Bubba Raysta. Itse en ole Dudley Boyzin Extreme Championship Wrestlingin tai Total Nonstop Action Wrestlingin aikaan perehtynyt, mutta heidän vahva esiintymisensä World Wrestling Entertainment'in Raw brandissa sai minut ihailemaan heidän suorituksiaan joka viikko.


49. Zack Ryder

Tämän sijan, eli numeron 49., painijan valitseminen oli melko hankalaa. Halusin tähän kohtaan listallani jonkin tämän hetken tulevaisuuden lahjakkuuden, josta erityisesti pidän ja tulee tulevaisuudessa olemaan noin sijalla 20-30 listallani. Tällä paikalla olisi ihan yhtä hyvin voinut olla esimerkiksi Dolph Ziggler, Evan Bourn, Sylvain Grenier, Rob Conway tai Bobby Roode. Päädyin kuitenkin lopulta valitsemaan pohdinnan jälkeen Zack Ryderin. En hänen tag team aikojaan Curt Hawkinsin kanssa sen ihmeemmin seurannut, joten hänen esiintymisensä ECW:ssä on oikeuttanut tämän sijan listallani. Pidän häntä yhtenä tämän hetken parhaimmista liikkeiden "myyjistä" WWE:ssä. Siitä tulee minulle jotenkin mieleen hieman The Rock, vaikka yliteatterillisuus on jätetty pois. Katsokaapa kuinka hyvin hän osaa myydä esimerkiksi Killswitchin loppuun asti. Promottaessa hän on mielestäni ihan hyvä ja ei ne kehätaidotkaan mitkään lajin huonoimmat ole. Entrancesta ja attiresta plussaa. Lisäksi hänen liikkeistään voisi mainita Leaping Leg Lariat'in ja Zack Attackin, jotka ovat hienoa katseltavaa.


48. Sexxxy Eddy

Sexxxy Eddy oli selvä valinta listani häntäpäähän, koska hän on yksi suosikeistani International Wrestling Syndicatessa (jota seuraan kolmanneksi eniten). En hänen uraansa ole voinut niin hyvin seurata, kuin monen muun mainstream suosikkini (ilmiselvistä syistä), mutta jotenkin vain samastuin häneen heti nähtyäni hänet IWS:ssä. Kehätaidot ovat hyvät ja promoissa mies on myös elementissään, vaikka hänen "seksi" -gimmickinsä ja ultaviolent-paini laskee fanitusta hieman. Listalla hän on myös siksi, että Eddyllä on yksi independent-sirkuksen hienoimmista liikevalikoimista (mm. Sex on the Beach, Sexxxy Plex ja Total Sextacy) heti listalla seuraavana olevan henkilön jälkeen.


47. Kevin Steen

Kevin Steenin valitsin listalleni samoin perustein kuin Sexxxy Eddyn eli hän on yksi suosikeistani IWS:ssä ja omaa yhden indy-sirkuksen parhaimmista liikevalikoimista (mm. Sidewinder Suplex, Moonsault, Steenalizer ja Package Piledriver). Steen ei ole mielestäni paras promottamaan, koska en näe siinä samanlaista paloa kuin monella mainstream painijalla on. Hänen look on välillä tylsän oloinen. Steenin ja Eddyn sijoitus olisi yhtä hyvin voinut olla toisinkin päin, joten mitään kiveen kirjoitetun selvää paremmuutta heidän välillä en osaa sanoa. Lisäksi Steen mielestäni näyttää kehässä jotenkin väsyneeltä tai hitaalta, vaikka teknisesti hän on varmasti yksi parhaimpia indy-painijoita yhdistellessään tekniikkaa ja high flyingia sopivassa suhteessa.


46. Scott Hall

Scott Hall pääsi listalleni lähinnä loistavien otteluiden takia Shawn Michaelsia vastaan, koska lähdin listaa tekiessä miettimään ketkä henkilöt ovat viihdyttäneet minua vuosien varrella kaikkein eniten. En ottanut lopulta niin tärkeään huomioon painitaitoja, vaan vertasin lähinnä eri henkilöiden viihdyttävyyttä keskenään minun silmissäni (vahva karisma on hyödyksi listallani). Scott Hall päätyi heti sijalle 46., koska en ole häneltä kovin montaa ottelua loppujen lopuksi nähnyt ja new World order -aika vuonna 2002 kesti loppujen lopuksi aika vähän aikaan, vaikka se kokonaisuudessaan viihdyttävää lyhyydestä huolimatta olikin. TNA visiitiltä käteen jäi lähinnä legendaarinen entrance. 1980-luvun Hallia en sitten ole nähnyt ollenkaan, joten en osaa hänen suorituksestaan sanoa mitään tuolla kultaisella vuosikymmenellä.

50. MVP
Viimeistä sijaa miehittää tämä nykyään jopa sympaattinen ex-konna. Joku tässä kyseisessä miekkosessa viehätti heti ensiesiintymisestä lähtien. Oli mies kuitenkin varsin cool puvussaan ja Silkk the Shockerin soidessa. Kehässä mies ei alussa ollut kummoinen, mutta on saanut aikaan ihan mukavia matseja. Aika perusjamppa siis painitaidoiltaan ja viihdyttää meikäläistä ihan toisista syistä kuin loistavien kehätaitojensa ansiosta.


49. Booker T
Bookmanin sijoittaminen listalle oli varsin vaikeaa. Silloin kun aloitin lajin seuraamisen nousi Booker T nopeasti suosikkieni joukkoon. Sitten myöhemmin tuli tuo tooodella tylsä TNA runin alku, mutta nyt taas Main Event Mafiassa varsinkin parina viime kuukautena on miehen jutuille saanut nauraa. Sitten taas Bookerin uran luultavasti parhaat päivät WCW:ssa ovat jääneet hyvin paljon hämärän peittoon, mutta hauskoja segmenttejä ja hyviä matseja häneltä löytyy sieltäkin. Parhaina ehkä miehen WCW matsit Chris Benoit'a vastaan. You dig?


48. Jim Cornette
Sitten yksi listani harvoista ei-painijoista. Jimbo! JC! Jim Cornette! Aivan mahtava kaveri niin managerina, authority figurena TNA:ssa ja ROHissa sekä mielipiteineen Cornette's Commentaryssa. Foleyn tulo TNA:han tuossa taannoin harmitti, koska se siirsi Jimbon oikeastaan kokonaan pois ruudusta. Cornette on nimittäin aivan omaa luokkaansa "GM" roolissa.


47. Jack Swagger
Miehen nimi on hauska sanaleikki. Hauska tämä mies on myös mikissä, ehkäpä jopa tahattoman hauska. "That's not fair" ja "This is so stupid!" tulevat nyt päälimmisinä mieleen tämän veijarin huudahduksista. Muistuttaa tavallaan nuorta Scott Steineria, mutta nähtäväksi jää kasvaako miehestä samanlainen trash talker kuin maailman suurimpien käsien omistajasta. Kehässä mies onkin sitten äärimmäisen pätevä ja aikaisemmin tänä vuonna painitut matsit Christiania vastaan olivat loisteliaita. Kunhan kaveri saisi nyt pushia niin varmasti tulee nousemaan tällä listalla vielä korkeammallekkin.


46. Brent Albright
Heitetään tähän Swaggerin jälkeen sitten mies, jolla olisi voinut (voi toki edelleen) olla WWE:ssä edessään loistava tulevaisuus. Albrightiin tutustuin vuonna 2006 kuin mies feudasi OVW:ssa CM Punkia vastaan. Oikeastaan aloin pitämään kaiffarista enemmän kuin Punkista ja olinkin mehuissani kun "Gunner Scott" debytoi päärosterissa. Kaikki ei sitten mennytkään kuten elokuvissa ja mies sai vapautuksen konthrahdistaan melko nopeasti. Siitä alkoi miehen menestyksekäs ROH ura jota seuraan yhä tänäkin päivänä. Hyviä matseja mm. Morishimaa, Castagnolia ja muita vastaan. Tuleepa mieleen myös viime vuoden MOTYC Albright vs. Pearce. Mainio tekninen brawler siis, jota jaksaa myös kuunnella mikissä. Onhan miehen "nallekarhumaisessa" olemuksessa myös jotain äärimmäisen sympaattista. Tulevaa läpimurtoa isoissa liigoissa odotellessa.

-------------------------------

Vaikeaa tämä listaaminen taas on kuin täytyy miettiä että miksi "tuokin on tuon edellä ja tuo vasta tuolla". Toisaalta ainakaan omalla listallani sijojen 20 ja 50 välinen ero ei ole kovinkaan suuri, mutta top-20 ja top-10 painivat sitten aivan omissa liigoissaan.

Loistavaa! Kaikki mukaan ilmoittautuneet ovat julkaisseet jo vähintään 5 painijaa.(Osa jo 10) Eli jos joku vielä haluaa hypätä kelkkaan, kannattaa se tehdä tässä vaiheessa.

Jatkakaa omaan tahtiinne.

Teki mieli jatkaa, joten jatkanpas viidellä sijalla...

#40 Jim Ross

Selostaja jopa sijalla 40. Kyllä se näin nyt vain menee, piditte tai ette. Jim Ross on niin sympaattinen hahmo ja simppelisti mahtavuyus. Mahtavin selostaja nyt, mahtavin selostaja ikinä. Loistavia selostajia on ollut, mutta JR:n kaltaista ei ole. Hän on vain niin hyvä luomaan tunnelmaa. Ok, botchailee välillä, mutta ''the best in the world at what he does'', tällain Jerichon siteerausta vähän muokkaillen.

#39 Jeff Jarrett

Joo, Double J. Sanotaan heti aluksi yksi fakta, että markitus perustuu pääasiassa TNA-aikoihin. WCW:stä ja WWF:stä olen nähnyt Jarretilta otteluita, mutten ole pahemmin perehtynyt herran seikkailuihin kyseisissä firmoissa. Mutta Jarrett on melko cool tapaus. Ja mies on niin face. Herra tosiaan on ihan loistava hyviksenä, mutta ei pahiksenakaan hassumpi! Promottaa mies osaa hyvin, ja vaikka vanha ukko alkaa ollakkin, on hän edelleen suht viihdyttävä ja hyvä kehäotteiltaan. Jarrett on viihdyttävä tapaus, toivon mukaan hän pääsisi TNA:ssa pian meininkiin mukaan.

#38 Daniels

Toinen tuttu TNA-naama sitten. ''Fallen Angel'' (Christopher) Danielsista puhun. Mies on kyllä todistanut taitonsa useasti, ja edelleen hän on parhaita painijoita TNA:ssa. Miehellä on aina ollut kiehtova hahmo, tosin Curry Manista en tykännyt. Vararooli Suicidenakaan ei ihmeemmin mieltäni lämmittänyt. Danielsista löytyy koko paketti, monipuolinen ja huipputaitava painija, hän on kelvollinen promottaja (parempikin voisi olla, mutta silti viihdyttävä) ja sangen karismaattinen esiintyjä. Miehen look ei ehkä kaikkia miellytä, mutta minusta se juurikin on todella cool ja hyvällä tapaa järjen rajoissa omaperäinen. Otteluiden osalta eniten minut säväyttäneet ovat varmaan Danielsilta ROH:n historian ensimmäisen show'n ME, Daniels vs. Low Ki vs. Danielson ja sitten tietenkin se legendaarinen Danielsin, Samoa Joen ja AJ Stylesin Triple Threatin. TNA ei olisi sama TNA ilman Fallen Angelia.

#37 Raven

Promojumala. Ei joka nurkasta löydä Ravenin tapaisia promottajia. Miehen synkkyys ja tietynlainen sähköisuus promoissa on nautittavaa. Mutta sen lisäksi, että Raven on superkarismaattinen ja loistava promottaja, on hän ollut kehässäkin oikein hyvä. HC-matsit ovat sitten ihan eri asia, niissä mies loistaa kunnolla! Mies on ollut lähivuosinakin aika kiinnostava, lyhyt TNA-runi tänä vuonna ja loistava matsi Slammiversaryssä, Monster Ballit ja CM Punk-kuviot ovat jääneet mieleen. Kaikesta huolimatta Raven oli aina suht viihdyttävä myös WWF:ssä sekä WCW:ssä. ECW:ssä kuitenkin olivat hänen hienoimmat ajat, ja olihan mies firman viihdyttävimpiä ja kiinnostavimpia nimiä. Lopuksi pakko sanoa, että pidän miehen gimmickistä ihan sikana.

#36 The Sandman

Oli mies sitten kusinen juoppo, mätä paska, painitaidoton roska, niin minun on sanottava että kun Sandman esiintyy, on meininki kova. Mies nimenomaan oli SHOWpainija. Kun tämä mies esiintyi, sai se minut aina aivan täpinöihin. Sellaisiin täpinöihin, mitkä ovat lajin katsomisen parhaita puolia. Mies vain tuli katsomosta päihteet mukana ja keppiä heilutellen, kun Metallica soi. Se tunnelma oli vaan niin käsittämättömän hieno. Ihan loistava gimmick hänellä. Sandman ECW ONS '05:ssa oli silloinkin upeaa katseltavaa, mies loisti ensimmäisen kerran sitten ECW-aikojen. Vaikkei mies mikään urheilullinen lahjakkuus olekkaan, on hän otellut viihdyttäviä otteluja. Aseita oli joo mukana, mutta silti ne viihdyttivät. Näen Sandmanin myöskin karismaattisena, niin painimassa kuin vaikkapa segmenteissä. Sandman ehkä roimasti pudonnut sijoja listalla, mutta valehtelisin kierosti, jos väittäisin, etten pidä Sandmanista. Lista on kuitenkin melko tasainen, joten jotkut ovat vain menneet ohi.