Comebackit ovat showpainin suola. Se fakta, että showpaini ei ole aitoa kilpaurheilua mahdollistaa paluun painikehiin myös myöhemmällä iällä ja heikommassa kunnossa, toisin kuin "oikeissa" kamppailulajeissa. Niitä aina odotetaan ja ne piristävät aina menoa ainakin hetkellisesti. Mitkä comebackit ovat jääneet mieleesi parhaiten? Milloin sen vanhan tutun tunnarin kuuleminen on lähettänyt kylmiä väreitä selkäpiitäsi pitkin ja kostuttanut silmäkulmasi? Kertokaa. Oman listani laitan sitten erilliseen viestiin.
Comebackit
Aivan ensimmäisenä tulee mieleen Hulk Hoganin paluu WWE:n listoille. Pienenä poikana (80-lukua siis) Hogan oli elämää suurempi henkilö ja paluu oli hieno hetki!
Seuraavana tulee vuoroon Bret Hart tammikuulta. Kaiken puheen ja spekulaatioiden jälkeen yksi suosikeistani palasi kuitenkin vielä kerran. Toivoin että miehen ei olisi tarvinnut enää painia mutta menihän tämä comeback näinkin.
Shawn Michaels, Summerslam 2002. Ei niin järisyttävä paluu koska en ollut seurannut painimaailmaa 1991-2001, jolloin HBK oli "kuumimmillaan". Mutta videoilta kuitenkin oli tuttu mies ja hienoa oli nähdä mies loistavassa kunnossa vetämässä loistavan paluumatsin!
Eric Bischoffin comeback, Rawn GM:ksi. Lähinnä sellainen WTF?!-fiilis ja jäänyt ehkäpä siksi hyvin mieleen! Asia mihin en koskaan uskonut, Bischoff työskentelemässä Vincelle.
Comebackeja on lukematon määrä, varsinkin loukkaantumisten jälkeen mutta nämä nyt ensimmäisenä tulee mieleen hienoina hetkinä..
Seuraavana tulee vuoroon Bret Hart tammikuulta. Kaiken puheen ja spekulaatioiden jälkeen yksi suosikeistani palasi kuitenkin vielä kerran. Toivoin että miehen ei olisi tarvinnut enää painia mutta menihän tämä comeback näinkin.
Shawn Michaels, Summerslam 2002. Ei niin järisyttävä paluu koska en ollut seurannut painimaailmaa 1991-2001, jolloin HBK oli "kuumimmillaan". Mutta videoilta kuitenkin oli tuttu mies ja hienoa oli nähdä mies loistavassa kunnossa vetämässä loistavan paluumatsin!
Eric Bischoffin comeback, Rawn GM:ksi. Lähinnä sellainen WTF?!-fiilis ja jäänyt ehkäpä siksi hyvin mieleen! Asia mihin en koskaan uskonut, Bischoff työskentelemässä Vincelle.
Comebackeja on lukematon määrä, varsinkin loukkaantumisten jälkeen mutta nämä nyt ensimmäisenä tulee mieleen hienoina hetkinä..
Itselleni suurimmat reaktiot aiheutti Cenan Rumble paluu loukkaantumisen jäljiltä silloin yksi vuosi. Yleisön reaktio ei jättänyt minuakaan kylmäksi vaikka Cenaa tuolloin inhosinkin.
<center>
John Cena - Royal Rumble 2008
- Tästä olen selittänyt varmasti kyllästymiseen asti. Cenan piti palata olkapäävammansa jäljiltä painikehiin aikaisintaan huhtikuussa, mutta niin vain Cena ilmestyi numerolla 30 Rumbleen ja Madison Square Gardenin yleisö meni täysin sekaisin. Aivan unohtamaton hetki, ja sain siitä mielettömät fiilikset vaikka olinkin spoilaantunut. Todellinen superylläri!
Chris Jericho - Marraskuu 2007
- Vaikka tämä nyt oli "save us"-kampanjan ja nettihuhujen lukemisen vuoksi päivänselvä asia, on tämä siltikin painunut muistojen syövereihin upeana hetkenä. WWE:lle vuosi 2007 ei ollut erityisen hienoa aikaa, mutta tämä yhden aikakautemme parhaimman esiintyjän paluu kyllä sädehtii siellä kirkkaana valopilkkuna. Upea hetki, vieläkin tulee tätä silloin tällöin youtuben kautta fiilisteltyä.
'Stone Cold' Steve Austin - No Way Out 2003
- Tätähän en "livenä" seurannut, mutta jälkeen päin DVD:ltäkin katseltuna upea hetki. Austin oli kesällä 2002 kävellyt ulos WWE:stä, ja monet luulivat että Vince McMahon ei enää koskaan temppua antaisi anteeksi. Toisin kuitenkin kävi, ja Austin palasi vielä kerran painikehiin helmikuussa No Way Outissa kohdatessaan entisen pomonsa Eric Bischoffin. Syöttöpiste tästä kyllä kuuluu Jim Rossille, joka selostuksellaan teki ainakin puolet tämän hetken taianomaisuudesta.
Shawn Michaels - SummerSlam 2002
- Tämäkin ajalta jolloin en vielä aktiivisesti painia seurannut, mutta PAKKO tämä on mainita, sen verran hieno hetki tämä oli ja Michaelsilla oli vielä huiman paljon annettavaa painibisnekselle. Ennen tätä oli varmasti aitoa huolta siitä pystyykö Michaels painimaan niin hyvin kuin kultavuosinaan 90-luvulla, Summerslamin jälkeen sellaisia kysymyksiä ei tarvinnut enää esittää.
Hulk Hogan TNA:han - Tammikuu 2010
-Olitte sitten mitä mieltä tahansa tästä, ei se poista sitä tosi asiaa että oli aivan absurdia nähdä Hulk Hogan astelemassa painikehään ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007 ja vieläpä muualla kuin WWE:ssä! :shock: Yllätysmomenttiahan tässä ei ollut, päinvastoin tätähän oli kieli pitkällä odotettu pari kuukautta, mutta silti unohtumaton hetki.
The Big Show - No Way Out 2008
- Heh, WWE:ssä nähtiin aikavälillä marraskuu 07 - helmikuu 08 kolme comebackia, jotka tällekin listalle yltävät. Hoikistuneen painikehien jättiläisen paluu oli oikein mainiosti toteuttu. Kaiken kaikkiaan aivan loistelias segmentti joka keräsi huomiota jopa valtavirtamediassa Floyd Mayweatherin sekaantumisen myötä. Ja onhan Show'lla ollut vielä annettavaa tuon paluun jälkeen.
Goldberg - Huhtikuu 2003
- Aina olen Goldbergistä tykännyt ja vasta nyt ihan viime aikoina on iskenyt käsitys siitä, miten iso juttu olikaan Goldbergin tulo WWE:hen 2003. Mies oli 90-luvun lopusta aina WCW:n kuolemaan asti The Rockin ja Stone Coldin ohella koko painimaailman suurin nimi, ja harva uskoi häntä enää koskaan painikehissä nähtävän. Sitten yhtenä iltana Goldberg vain ilmestyi RAW:hon kävellen tulen läpi ja katkaisten The Rockin kahtia hurjalla Spearillaan. Hieno hetki, vaikka Goldbergin ura WWE:ssä lyhyeksi jäikin.</center>
Lisää olisi vaikka millä mitalla, mutta riittäköön nämä nyt tällä erää. Ehkäpä myöhemmin innostun raapustamaan enemmänkin näitä. :)
John Cena - Royal Rumble 2008
- Tästä olen selittänyt varmasti kyllästymiseen asti. Cenan piti palata olkapäävammansa jäljiltä painikehiin aikaisintaan huhtikuussa, mutta niin vain Cena ilmestyi numerolla 30 Rumbleen ja Madison Square Gardenin yleisö meni täysin sekaisin. Aivan unohtamaton hetki, ja sain siitä mielettömät fiilikset vaikka olinkin spoilaantunut. Todellinen superylläri!
Chris Jericho - Marraskuu 2007
- Vaikka tämä nyt oli "save us"-kampanjan ja nettihuhujen lukemisen vuoksi päivänselvä asia, on tämä siltikin painunut muistojen syövereihin upeana hetkenä. WWE:lle vuosi 2007 ei ollut erityisen hienoa aikaa, mutta tämä yhden aikakautemme parhaimman esiintyjän paluu kyllä sädehtii siellä kirkkaana valopilkkuna. Upea hetki, vieläkin tulee tätä silloin tällöin youtuben kautta fiilisteltyä.
'Stone Cold' Steve Austin - No Way Out 2003
- Tätähän en "livenä" seurannut, mutta jälkeen päin DVD:ltäkin katseltuna upea hetki. Austin oli kesällä 2002 kävellyt ulos WWE:stä, ja monet luulivat että Vince McMahon ei enää koskaan temppua antaisi anteeksi. Toisin kuitenkin kävi, ja Austin palasi vielä kerran painikehiin helmikuussa No Way Outissa kohdatessaan entisen pomonsa Eric Bischoffin. Syöttöpiste tästä kyllä kuuluu Jim Rossille, joka selostuksellaan teki ainakin puolet tämän hetken taianomaisuudesta.
Shawn Michaels - SummerSlam 2002
- Tämäkin ajalta jolloin en vielä aktiivisesti painia seurannut, mutta PAKKO tämä on mainita, sen verran hieno hetki tämä oli ja Michaelsilla oli vielä huiman paljon annettavaa painibisnekselle. Ennen tätä oli varmasti aitoa huolta siitä pystyykö Michaels painimaan niin hyvin kuin kultavuosinaan 90-luvulla, Summerslamin jälkeen sellaisia kysymyksiä ei tarvinnut enää esittää.
Hulk Hogan TNA:han - Tammikuu 2010
-Olitte sitten mitä mieltä tahansa tästä, ei se poista sitä tosi asiaa että oli aivan absurdia nähdä Hulk Hogan astelemassa painikehään ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007 ja vieläpä muualla kuin WWE:ssä! :shock: Yllätysmomenttiahan tässä ei ollut, päinvastoin tätähän oli kieli pitkällä odotettu pari kuukautta, mutta silti unohtumaton hetki.
The Big Show - No Way Out 2008
- Heh, WWE:ssä nähtiin aikavälillä marraskuu 07 - helmikuu 08 kolme comebackia, jotka tällekin listalle yltävät. Hoikistuneen painikehien jättiläisen paluu oli oikein mainiosti toteuttu. Kaiken kaikkiaan aivan loistelias segmentti joka keräsi huomiota jopa valtavirtamediassa Floyd Mayweatherin sekaantumisen myötä. Ja onhan Show'lla ollut vielä annettavaa tuon paluun jälkeen.
Goldberg - Huhtikuu 2003
- Aina olen Goldbergistä tykännyt ja vasta nyt ihan viime aikoina on iskenyt käsitys siitä, miten iso juttu olikaan Goldbergin tulo WWE:hen 2003. Mies oli 90-luvun lopusta aina WCW:n kuolemaan asti The Rockin ja Stone Coldin ohella koko painimaailman suurin nimi, ja harva uskoi häntä enää koskaan painikehissä nähtävän. Sitten yhtenä iltana Goldberg vain ilmestyi RAW:hon kävellen tulen läpi ja katkaisten The Rockin kahtia hurjalla Spearillaan. Hieno hetki, vaikka Goldbergin ura WWE:ssä lyhyeksi jäikin.</center>
Lisää olisi vaikka millä mitalla, mutta riittäköön nämä nyt tällä erää. Ehkäpä myöhemmin innostun raapustamaan enemmänkin näitä. :)
Cenan paluu Rumblessa oli kyllä suurin comeback ikinä. Missään. Millään alalla. Milloinkaan. Piste. Huutomerkki! Kysymysmerkki?
Darien Fawks kirjoitti:
Cenan paluu Rumblessa oli kyllä suurin comeback ikinä. Missään. Millään alalla. Milloinkaan. Piste. Huutomerkki! Kysymysmerkki?
No ei se Rocky Balboan 2006 comebackille kylläkään pärjää.
<center>
Jeff Hardy Paluu WWE:hen 2006</center>
Tämä oli itselle joskin hieman puskista tullut paluu. Jeffiltä en ollut nähny kuin muutamia otteluita aiemmin ja nekin oli joukkueotteluita ja juutuubista katsottu tietenkin. Itseä tykästyin melkein heti Hardyyn, kunnes tuli kyllästyminen ja taas myöhemmin suuremman pushin tullessa pieni innostus miestä kohtaan. Tämä kuitenkin aloitti Hardyn toisen WWE-uran, josta tuli hienon hieno kaiken kaikkiaan.
EDIT: Ei löytyny isompaa kuvaa, mutta tuossa linkki kyseiseen tapahtumaan.
EDIT Number two: Tulipa katsottua itsekkin tuo uudestaan ja täytyy myöntää, että kyllä se hiuka kylmiä väreitä aiheutti. Hardy vain näyttää todella typerältä ja Edge heitti kyllä loistavan kommentin. "Didn't you die like 3 years ago?"
Jeff Hardy Paluu WWE:hen 2006</center>
Tämä oli itselle joskin hieman puskista tullut paluu. Jeffiltä en ollut nähny kuin muutamia otteluita aiemmin ja nekin oli joukkueotteluita ja juutuubista katsottu tietenkin. Itseä tykästyin melkein heti Hardyyn, kunnes tuli kyllästyminen ja taas myöhemmin suuremman pushin tullessa pieni innostus miestä kohtaan. Tämä kuitenkin aloitti Hardyn toisen WWE-uran, josta tuli hienon hieno kaiken kaikkiaan.
EDIT: Ei löytyny isompaa kuvaa, mutta tuossa linkki kyseiseen tapahtumaan.
EDIT Number two: Tulipa katsottua itsekkin tuo uudestaan ja täytyy myöntää, että kyllä se hiuka kylmiä väreitä aiheutti. Hardy vain näyttää todella typerältä ja Edge heitti kyllä loistavan kommentin. "Didn't you die like 3 years ago?"
Shawn Michaelsin paluu vuonna 2007 Cyber Sundayn aikaan oli todella hyvin pidetty salassa eikä HBK'n paluusta spoilattu missään. Siihen aikaan pyöri nämä Save.Us teaservideot viitaten Jerichon myöhempään paluun, odotin todella että Jericho astuu jos siinä vaiheessa esiin, mutta ei. Se olikin HBK ja sai ainakin oman ihoni kananlihalle.
MR.Off Topic kirjoitti:
<center>
Jeff Hardy Paluu WWE:hen 2006</center>
Tämä oli itselle joskin hieman puskista tullut paluu. Jeffiltä en ollut nähny kuin muutamia otteluita aiemmin ja nekin oli joukkueotteluita ja juutuubista katsottu tietenkin. Itseä tykästyin melkein heti Hardyyn, kunnes tuli kyllästyminen ja taas myöhemmin suuremman pushin tullessa pieni innostus miestä kohtaan. Tämä kuitenkin aloitti Hardyn toisen WWE-uran, josta tuli hienon hieno kaiken kaikkiaan.
EDIT: Ei löytyny isompaa kuvaa, mutta tuossa linkki kyseiseen tapahtumaan.
EDIT Number two: Tulipa katsottua itsekkin tuo uudestaan ja täytyy myöntää, että kyllä se hiuka kylmiä väreitä aiheutti. Hardy vain näyttää todella typerältä ja Edge heitti kyllä loistavan kommentin. "Didn't you die like 3 years ago?"
Kuulinko nyt aivan väärin, monen kuuntelun jälkeen, vai sanoiko JR "Rated R Hardy"? =D
Pieni spoiler JR:ltä jos sanoi noin :D
Undertakerin paluu SmackDowniin vuonna -03/-04?!?!? En oo ihan varma vuodesta, mutta tässä on aiheeseen liittyvä Linkki. Tää tuli kyllä niin puskista, koska tuohon aikaan en netin kautta seurannut painia ollenkaan. Tämä oli parasta aikaa WWE:ssä sinä aikana, kun minä olen sitä aktiivisesti seurannut. Nykyään ei kyllä mikään saa aikaan kylmiä väreitä samallalailla, kuin ennen. Mutta tää Takerin paluu varsinkin Stephanien ihanan esittelyn johdolla aiheutti joskus semmoset tärinät, että vieläkin on housut märkänä. 8)
ViiZei kirjoitti:
Kuulinko nyt aivan väärin, monen kuuntelun jälkeen, vai sanoiko JR "Rated R Hardy"? =D
Pieni spoiler JR:ltä jos sanoi noin :D
Kyllä se taitaa olla ihan "Rated R Party" mikäli nyt oma korva on oikeassa. :)
En ole seurannut painia aktiivisesti vielä kovin montaa vuotta mutta mitä nyt niiltä vanhoilta satunnaisilta katsomisiltani muistan niin ainakin tuo muidenkin mainitsema Cenan Rumbe-paluu vuonna 2008 on painunut vahvasti mieleen. Samoin Edgen paluu tämän vuoden Royal Rumblessa. Jälkimmäisen aikana sain jonkun ihmeellisen kohtauksen kun leuka vaan loksahti auki ja jostain syystä aloin nauramaan.
Keksin heti selkeästi parhaan comebackin, ja seuraavaksi parhaita alan miettiä vasta joskus tämän kirjoittamisen jälkeen. Eivät ne kuitenkaan ansaitsisi päästä samaan viestiin.
Kesällä 2006 Kenta Kobashilla todettiin syöpä. Häntä pystyi niihin aikoihin aika hyvin väittämään viimeisen 15 vuoden parhaaksi painijaksi maailmassa, ja vaikka loukkaantumiset sekä rankka tyyli muutenkin alkoivat vähitellen käydä kropan päälle, oli hän silti rakastetuin ja suurin tähti Japanissa. Joulukuussa 2006 hän näyttäytyi NOAHin show'ssa ilmoittamassa treenaavansa itsensä takaisin kuntoon ja lopulta palaavansa joskus. Paluuotteluksi ilmoitettiin lopulta tag-ottelu Yoshihiro Takayaman kanssa Mitsuharu Misawaa ja Jun Akiyamaa vastaan 2.12.2007. Show järjestettiin n. 17000 katsojan edessä Nippon Budokanissa, joka myytiin sen verran nopeasti loppuun, että jälkikäteen ajatellen show olisi kannattanut pitää paljon isommassa Tokyo Domessa.
Main eventin tullessa vuoroon yleisö chanttasi Kobashin nimeä, vaikka tiesi kolmen muun painijan tulevan kehään ennen häntä. Kobashin lopulta saapuessa Kobashi-chant oli jo valtava, violetit streamerit lensivät jo hänen astuessa kehään ja lisää oli luvassa kun painijat esiteltiin. Muut jäivät tällä kertaa lähes ilman. Tunnelmassa ei ollut aistittavissa oikein mitään pelkoa Kobashin pärjäämisen suhteen, vaikka kukaan ei oikeasti voinut tietää mihin hän enää pystyisi. Kyllähän hänen liikkumisensa vähän kankealta ja jäykältä aluksi näytti, mutta toki edessä oli puolen tunnin ottelu, eikä se edes haitannut, koska yleisö rakasti jokaista liikettä joka tapauksessa. Kaikki jäykkyys oli ohi tai sitten sitä ei vain huomannut ottelun päästessä kunnolla vauhtiin, kun Kobashi iski reilut sata machine gun choppia, ottavana osapuolena ollut Akiyama näytti hymyilevän jälkikäteen ja Kobashin hyvä ystävä Tamon Honda oli kyyneleet silmissä kommentaattorin penkillä. Ottelu oli parempi kuin uskalsi odottaa ja äänestinkin sitä vuoden otteluksi, vaikka joitakin painillisesti parempia kenties nähtiinkin.
Kobashi hävisi exploderin, running elbow'n, emerald frosionin ja avalanche emerald frosionin jälkeen, mutta Misawan themen soidessa chantattiin vain Kobashia, kaikki juhlivat yhdessä, taustalla kuultiin Hondan niiskutusta ja sillä hetkellä kaikki oli hienosti NOAHissa. Koskaan muulloin 2000-luvulla ei ole paini ollut näin aitoa.
Kesällä 2006 Kenta Kobashilla todettiin syöpä. Häntä pystyi niihin aikoihin aika hyvin väittämään viimeisen 15 vuoden parhaaksi painijaksi maailmassa, ja vaikka loukkaantumiset sekä rankka tyyli muutenkin alkoivat vähitellen käydä kropan päälle, oli hän silti rakastetuin ja suurin tähti Japanissa. Joulukuussa 2006 hän näyttäytyi NOAHin show'ssa ilmoittamassa treenaavansa itsensä takaisin kuntoon ja lopulta palaavansa joskus. Paluuotteluksi ilmoitettiin lopulta tag-ottelu Yoshihiro Takayaman kanssa Mitsuharu Misawaa ja Jun Akiyamaa vastaan 2.12.2007. Show järjestettiin n. 17000 katsojan edessä Nippon Budokanissa, joka myytiin sen verran nopeasti loppuun, että jälkikäteen ajatellen show olisi kannattanut pitää paljon isommassa Tokyo Domessa.
Main eventin tullessa vuoroon yleisö chanttasi Kobashin nimeä, vaikka tiesi kolmen muun painijan tulevan kehään ennen häntä. Kobashin lopulta saapuessa Kobashi-chant oli jo valtava, violetit streamerit lensivät jo hänen astuessa kehään ja lisää oli luvassa kun painijat esiteltiin. Muut jäivät tällä kertaa lähes ilman. Tunnelmassa ei ollut aistittavissa oikein mitään pelkoa Kobashin pärjäämisen suhteen, vaikka kukaan ei oikeasti voinut tietää mihin hän enää pystyisi. Kyllähän hänen liikkumisensa vähän kankealta ja jäykältä aluksi näytti, mutta toki edessä oli puolen tunnin ottelu, eikä se edes haitannut, koska yleisö rakasti jokaista liikettä joka tapauksessa. Kaikki jäykkyys oli ohi tai sitten sitä ei vain huomannut ottelun päästessä kunnolla vauhtiin, kun Kobashi iski reilut sata machine gun choppia, ottavana osapuolena ollut Akiyama näytti hymyilevän jälkikäteen ja Kobashin hyvä ystävä Tamon Honda oli kyyneleet silmissä kommentaattorin penkillä. Ottelu oli parempi kuin uskalsi odottaa ja äänestinkin sitä vuoden otteluksi, vaikka joitakin painillisesti parempia kenties nähtiinkin.
Kobashi hävisi exploderin, running elbow'n, emerald frosionin ja avalanche emerald frosionin jälkeen, mutta Misawan themen soidessa chantattiin vain Kobashia, kaikki juhlivat yhdessä, taustalla kuultiin Hondan niiskutusta ja sillä hetkellä kaikki oli hienosti NOAHissa. Koskaan muulloin 2000-luvulla ei ole paini ollut näin aitoa.
Onhan näitä... viime vuosilta tulee ensimmäisenä mieleen Ricky Steamboatin paluu kehään joka tuli ainakin minulle täysin sen kuuluisan puun takaa. Paluu-run olisi kyllä saanut olla pidempikin (joo, kyllähän se vielä painii kai FCW:ssä ja muissa live-eventeissä yms.). Mieshän oli uskomattoman hyvässä vireessä siihen nähden että aktiiviura oli päättynyt vuosikausia sitten ja ikäkin lähempänä kuuttakymppiä.