Idean mitään kertomattomaan ketjun nimeen sain Välitilinpäätös-ketjusta. :D
Aloitan nyt aiheen asiasta, joka on askarruttanut minua jo pidemmän tovin. Tiedä sitten löytyykö asiasta paljon keskusteltavaa, mutta ainahan sitä suapi kokkeilla.
Asiaan.
Vapaapainia on kahdenlaista. On telkkarivapaapainia ja live-vapaapainia. Haluaisinkin nyt herätellä keskustelua näiden kahden vapaapainimuodon eroista. Tätä varten minulla on apukysymyksiä:
Miten WWE ja TNA eroavat tämän suhteen? Kumpi on firmoille tärkeämpää: live-yleisön vai telkkariyleisön tyytyväisyys? Vai onko kyseessä sama asia?
Tokihan töllöttimen ääressä on enemmän heeboja, mutta onko asia näin yksioikoinen?
Entä kuinka paljon esimerkiksi WWE kiinnittää huomiota siihen, millaista palautetta he saavat nettisivujensa palauteosion kautta? Onko isolle E:lle merkitystä ainoastaan katsojaluvuilla? Entä mikä on live-yleisön merkitys? Jos jollekin painijalle hurrataan katsomossa, mutta ratingsit putoavat, niin tuleeko sitä pushia? Entä pitäisikö sitä tulla?
Olen huomannut, että vapaapainissa (puhun lähinnä WWE-taustallani) kiinnitetään paljon huomiota sekä live-yleisöön että telkkariyleisöön. Toisinaan näiden intressit eivät välttämättä kuitenkaan kohtaa.
Live-yleisöä varten tehdään asiat suurella kaavalla. Manerismien tulee olla isoja, jotta kaikki näkevät. On pakko toisinaan ns. ylinäytellä tunnetiloja ja ihan vaikka kättenkin liikkeitä. Voisiko olla, että esimerkiksi Randy Orton vetoaisi juuri tuon vuoksi niin hyvin etenkin live-yleisöön? Miehen suurpiirteiset ja väkevät eleet sekä odottava tunnelma saattavat purra paremmin hallissa kuin kotisohvalla. Toinen ääripää on tekniikkapaini, jossa saatetaan vääntää vaikkapa rannelukkoa. Eihän sellainen yksinkertaisesti edes näy.
Suurin osa on varmaan huomannut, että WWE:ssä kamera on tavallisesti kehän oikealla (ala-) puolella. Restholdit ja muut väännöt tehdään aina tähän suuntaan. Samoin on promojen laita. NXT:ssä MVP kerran kehoitti rookietaan Percy Watsonia hieman kääntymään, sillä Eddie Murphy -klooni väänsi submissionia selkä kameraan päin. Toisinaan vähemmän kokeneet painijat tekevät tätä virhettä ja vähitellen vitkuttavat itseään kameran suuntaan.
En tiedä face- ja heel-nimitysten alkuperää, mutta olen päätellyt, että ne olisivat lähtöisin tag-team-otteluista. Niissähän facet ovat yleensä naama kameraan päin yläkulmassa ja heelit "kengänkorot" kameraan päin...
Lopuksi erityismaininta John Cenalle, joka Suomessakin viihdytti jokaiseen suuntaan. Miehellä on omintakeinen tyyli mulkoilla suurilla silmillään ympäri areenaa ja ottaa täten kaikki huomioon. Itse istuin viime WWE-tapahtumassa nimenomaan painijoiden selkäpuolella, mutta Cena ainakin esiintyi minullekin. Oli hienoa, voin kertoa!
Aloitan nyt aiheen asiasta, joka on askarruttanut minua jo pidemmän tovin. Tiedä sitten löytyykö asiasta paljon keskusteltavaa, mutta ainahan sitä suapi kokkeilla.
Asiaan.
Vapaapainia on kahdenlaista. On telkkarivapaapainia ja live-vapaapainia. Haluaisinkin nyt herätellä keskustelua näiden kahden vapaapainimuodon eroista. Tätä varten minulla on apukysymyksiä:
Miten WWE ja TNA eroavat tämän suhteen? Kumpi on firmoille tärkeämpää: live-yleisön vai telkkariyleisön tyytyväisyys? Vai onko kyseessä sama asia?
Tokihan töllöttimen ääressä on enemmän heeboja, mutta onko asia näin yksioikoinen?
Entä kuinka paljon esimerkiksi WWE kiinnittää huomiota siihen, millaista palautetta he saavat nettisivujensa palauteosion kautta? Onko isolle E:lle merkitystä ainoastaan katsojaluvuilla? Entä mikä on live-yleisön merkitys? Jos jollekin painijalle hurrataan katsomossa, mutta ratingsit putoavat, niin tuleeko sitä pushia? Entä pitäisikö sitä tulla?
Olen huomannut, että vapaapainissa (puhun lähinnä WWE-taustallani) kiinnitetään paljon huomiota sekä live-yleisöön että telkkariyleisöön. Toisinaan näiden intressit eivät välttämättä kuitenkaan kohtaa.
Live-yleisöä varten tehdään asiat suurella kaavalla. Manerismien tulee olla isoja, jotta kaikki näkevät. On pakko toisinaan ns. ylinäytellä tunnetiloja ja ihan vaikka kättenkin liikkeitä. Voisiko olla, että esimerkiksi Randy Orton vetoaisi juuri tuon vuoksi niin hyvin etenkin live-yleisöön? Miehen suurpiirteiset ja väkevät eleet sekä odottava tunnelma saattavat purra paremmin hallissa kuin kotisohvalla. Toinen ääripää on tekniikkapaini, jossa saatetaan vääntää vaikkapa rannelukkoa. Eihän sellainen yksinkertaisesti edes näy.
Suurin osa on varmaan huomannut, että WWE:ssä kamera on tavallisesti kehän oikealla (ala-) puolella. Restholdit ja muut väännöt tehdään aina tähän suuntaan. Samoin on promojen laita. NXT:ssä MVP kerran kehoitti rookietaan Percy Watsonia hieman kääntymään, sillä Eddie Murphy -klooni väänsi submissionia selkä kameraan päin. Toisinaan vähemmän kokeneet painijat tekevät tätä virhettä ja vähitellen vitkuttavat itseään kameran suuntaan.
En tiedä face- ja heel-nimitysten alkuperää, mutta olen päätellyt, että ne olisivat lähtöisin tag-team-otteluista. Niissähän facet ovat yleensä naama kameraan päin yläkulmassa ja heelit "kengänkorot" kameraan päin...
Lopuksi erityismaininta John Cenalle, joka Suomessakin viihdytti jokaiseen suuntaan. Miehellä on omintakeinen tyyli mulkoilla suurilla silmillään ympäri areenaa ja ottaa täten kaikki huomioon. Itse istuin viime WWE-tapahtumassa nimenomaan painijoiden selkäpuolella, mutta Cena ainakin esiintyi minullekin. Oli hienoa, voin kertoa!