Monet eivät ole vieläkään unohtaneet loppuvuotta 2009, kun kärkevästi kritisoin WWE:tä monista asioista. Samaan aikaan TNA tarjosi parasta settiään koko sen historian aikana, joten totta kai kehuin sitä. Näistä ajoista monille tuntuukin jääneen kummallinen päähän pinttymä että nimimerkki What on sokeasti WWE:tä vihaava ja kilpailijoita ihaileva fanboy. Tämä on kuitenkin kovin kovin kaukana totuudesta.
WWE:llä menee paremmin kuin vuosiin.
Otetaanpa tarkasteluun aikaväli 28.3.2010 - 20.2.2011. Tämän hyvin lyhyen alle vuoden kestäneen periodin aikana WWE:ssä on tehty roppakaupalla erittäin fiksuja päätöksiä. Shawn Michaelsin ja Batistan ripustaessa saappaansa naulaan ja HHH:n & Undertakerin ollessa muuten vaan poissa tajuttiin vihdoin viimein panostaa tulevaisuuteen. The Nexus syntyi. Tästä tulokkaiden muodostamasta nuorisojengistä muodostui parissa lyhyessä kuukaudessa kovin liittouma WWE:ssä sitten alkuperäisen De-Generation X:n. Nexus ei kumartunut ketään, eikä suostunut jäämään kenenkään varjoon. Koko Nexus oli kuin raikas keväinen tuulahdus. Vuosia ja vuosia WWE:n ohjelmistoa olivat dominoineet samat Hunterit, Cenat ja Michaelsit, mutta nyt uudet tuulet puhalsivat.
Nexuksen ohella WWE on kesästä alkaen tuottanut liudan uusia mielenkiintoisia naamoja, joista osa on noussut jo tässä vaiheessa sinne kirkkaimmalle huipulle saakka. Cody Rhodes, Dolph Ziggler, Drew McIntyre ja Sheamus, jotka ovat rosterissa jonkin aikaa olleet, ovat nousseet ihan uudelle tasolle kolkuttelemaan main eventin portteja. Rhodesille keksittiin toimiva gimmick jolla on helppo kerätä heatia, Ziggler on jatkanut tasaista nousuaan ja ottanut Vickie-kuvion myötä viime aikoina jättiharppauksia eteen päin, McIntyre on viikko viikolta vakuuttavampi ja nuoresta iästään johtuen hänellä on rutkasti aikaa nousta kirkkaimmalle huipulle. Ja Sheamus sai valtavan overness boostin telottuaan Triple H:n saikulle, jolla hän edelleen viihtyy. Melkein muuten unohdin mainita The Mizin, koska hänet tällä hetkellä mieltää jo automaattisesti suureksi tähdeksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös hän on tehnyt lopullisen läpimurtonsa viimeisen vuoden aikana, WrestleMania 26:n aikaan Miz ei ollut mitään muuta kuin keskikortin painija.
Tähän mennessä meillä on siis Nexus ja uutta puhtia saaneet "vanhat" nimet. Lisätään soppaan Daniel Bryan, Wade Barrett ja Alberto Del Rio. WWE lopultakin siis toteutti sen nettismarkien märän unen ja teki American Dragonista tähden. Pari viime kuukautta Bryan on toki ollut vähän pimennossa, mutta The Miz-feudin kuumimpina viikkoina Bryan oli jo tosi kova juttu. Sitten meillä on hontelo hujoppi Wade Barrett, joka Nexusin johtajana nousi väliaikaisesti puhdasveriseksi pääottelijaksi. Puhumattakaan Alberto Del Riosta, joka on Summerslamin jälkeisestä debyytistä alkaen noussut raketin lailla suoraan kirkkaimpien tähtien joukkoon ja kruunuksi voitti tämän vuoden Royal Rumblen.
Koska näin suuri joukko uusia nimiä on saatu nostettua framille näin lyhyessä ajassa täytyy vetää johtopäätös, että bookkaus on ollut pääasiassa hyvää. Kirkkaimpina helminä Nexus-angle ja Alberto Del Rion rakettimainen nousu. John Cenan, Randy Ortonin ja Edgen kaltaiset veteraanit eivät ole kärsineet nuorten esiinmarssista, vaan ovat kaikesta huolimatta pysyneet koko ajan erittäin overeina. Heidän vastenmielisyysprosenttinsa on vain laskenut, kun eivät joka ainoassa show'ssa ole pääottelussa.
Uusien naamojen esiinmarssista huolimatta WWE on osannut pitää myös meidät "wanhojen hywien aikojen" kaipailijat tyytyväisinä. Booker T:n, Kevin Nashin ja jumalauta THE ROCKIN paluut nostivat väkisinkin hymyn tällaisen pitkäaikaisfanin huulille. Ja vielä ennen WrestleManiaa WWE:llä on käytettävissään vaikka kuinka monta ässäkorttia. Sting saattaa olla matkalla promootioon ensimmäistä kertaa Hall Of Fame-uransa aikana, ja se olisi ihan valtava paukku. Sitten meillä on Undertaker joka vielä tekee paluunsa. Sekä Triple H, Christian ja Chris Jericho, jotka kaikki saattavat palata vielä ennen huhtikuun kolmatta. Elämme kyllä jänniä aikoja, periaatteessa joka viikolle ennen Maniaa riittäisi näitä suuria comebackeja. Kuka tietää vaikka Batista palaisi kehiin? Shawn Michaelsiakin voisi hyödyntää jossain storylinessa. Avoimia kysymyksiä ja yllätyskortteja siis riittää ihan mielin määrin.
Myös paljon puhuttaneet yleisöreaktiot ovat mielestäni olleet paranemaan päin. Toki vielä ollaan valovuosien päässä Austin-Rock aikakauden volyymeista, mutta pikku hiljaa tämäkin on paranemaan päin. Tämä taas johtuu siitä, että hyvän bookkauksen ja hahmonkehityksen vuoksi yleisön on helpompi tehdä emotionaalisia sijoituksia jopa midcardin sankarien suhteen. Kaikki eivät ole sitä samaa väritöntä, hajutonta ja mautonta massaa kuin vielä jokin aika sitten. JOS ohjelman ikärajaa vielä nostettaisi olisi hahmonkehitys helpompaa ja painijat saisivat promoissaan vapaammat kädet ja storylineihin saataisi vielä nykyistä enemmän särmää, niin asiathan olisivat aivan loistavalla mallilla. Melkeinpä voisin väittää, että sellaisella tasolla millä ne ovat viimeksi olleet vuonna 2003. Ja se on kuulkaas paljon sanottu se.
Tällä hetkellä WWE:n jykevää voitonmarssia hidastaa vain ja ainoastaan alhainen ikäraja, jonka vuoksi pitää turhan paljon rajoittaa, karsia ja pohtia liian monia yhdentekeviä asioita. Toki bisneksen jatkuvuuden ja kaiken tällaisen kannalta ymmärrän asian, mutta mikäli WWE olisi tällä hetkellä sitä tuttua TV14 kamaa, niin se olisi aivan upeassa vedossa. Ei sillä, etteikö tuote tällaisenaankin olisi ihan hyvällä tasolla, mutta jos siihen lisättäisi vielä viikottain sellaisia promoja kuin Rocky veti viime RAW:ssa, niin miten mahtavaa se silloin olisi?
Suuri kiitos WWE:lle tason nostosta, toivottavasti se ei tipu sieltä WrestleManian jälkeenkään. Ei mulla muuta.
WWE:llä menee paremmin kuin vuosiin.
Otetaanpa tarkasteluun aikaväli 28.3.2010 - 20.2.2011. Tämän hyvin lyhyen alle vuoden kestäneen periodin aikana WWE:ssä on tehty roppakaupalla erittäin fiksuja päätöksiä. Shawn Michaelsin ja Batistan ripustaessa saappaansa naulaan ja HHH:n & Undertakerin ollessa muuten vaan poissa tajuttiin vihdoin viimein panostaa tulevaisuuteen. The Nexus syntyi. Tästä tulokkaiden muodostamasta nuorisojengistä muodostui parissa lyhyessä kuukaudessa kovin liittouma WWE:ssä sitten alkuperäisen De-Generation X:n. Nexus ei kumartunut ketään, eikä suostunut jäämään kenenkään varjoon. Koko Nexus oli kuin raikas keväinen tuulahdus. Vuosia ja vuosia WWE:n ohjelmistoa olivat dominoineet samat Hunterit, Cenat ja Michaelsit, mutta nyt uudet tuulet puhalsivat.
Nexuksen ohella WWE on kesästä alkaen tuottanut liudan uusia mielenkiintoisia naamoja, joista osa on noussut jo tässä vaiheessa sinne kirkkaimmalle huipulle saakka. Cody Rhodes, Dolph Ziggler, Drew McIntyre ja Sheamus, jotka ovat rosterissa jonkin aikaa olleet, ovat nousseet ihan uudelle tasolle kolkuttelemaan main eventin portteja. Rhodesille keksittiin toimiva gimmick jolla on helppo kerätä heatia, Ziggler on jatkanut tasaista nousuaan ja ottanut Vickie-kuvion myötä viime aikoina jättiharppauksia eteen päin, McIntyre on viikko viikolta vakuuttavampi ja nuoresta iästään johtuen hänellä on rutkasti aikaa nousta kirkkaimmalle huipulle. Ja Sheamus sai valtavan overness boostin telottuaan Triple H:n saikulle, jolla hän edelleen viihtyy. Melkein muuten unohdin mainita The Mizin, koska hänet tällä hetkellä mieltää jo automaattisesti suureksi tähdeksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös hän on tehnyt lopullisen läpimurtonsa viimeisen vuoden aikana, WrestleMania 26:n aikaan Miz ei ollut mitään muuta kuin keskikortin painija.
Tähän mennessä meillä on siis Nexus ja uutta puhtia saaneet "vanhat" nimet. Lisätään soppaan Daniel Bryan, Wade Barrett ja Alberto Del Rio. WWE lopultakin siis toteutti sen nettismarkien märän unen ja teki American Dragonista tähden. Pari viime kuukautta Bryan on toki ollut vähän pimennossa, mutta The Miz-feudin kuumimpina viikkoina Bryan oli jo tosi kova juttu. Sitten meillä on hontelo hujoppi Wade Barrett, joka Nexusin johtajana nousi väliaikaisesti puhdasveriseksi pääottelijaksi. Puhumattakaan Alberto Del Riosta, joka on Summerslamin jälkeisestä debyytistä alkaen noussut raketin lailla suoraan kirkkaimpien tähtien joukkoon ja kruunuksi voitti tämän vuoden Royal Rumblen.
Koska näin suuri joukko uusia nimiä on saatu nostettua framille näin lyhyessä ajassa täytyy vetää johtopäätös, että bookkaus on ollut pääasiassa hyvää. Kirkkaimpina helminä Nexus-angle ja Alberto Del Rion rakettimainen nousu. John Cenan, Randy Ortonin ja Edgen kaltaiset veteraanit eivät ole kärsineet nuorten esiinmarssista, vaan ovat kaikesta huolimatta pysyneet koko ajan erittäin overeina. Heidän vastenmielisyysprosenttinsa on vain laskenut, kun eivät joka ainoassa show'ssa ole pääottelussa.
Uusien naamojen esiinmarssista huolimatta WWE on osannut pitää myös meidät "wanhojen hywien aikojen" kaipailijat tyytyväisinä. Booker T:n, Kevin Nashin ja jumalauta THE ROCKIN paluut nostivat väkisinkin hymyn tällaisen pitkäaikaisfanin huulille. Ja vielä ennen WrestleManiaa WWE:llä on käytettävissään vaikka kuinka monta ässäkorttia. Sting saattaa olla matkalla promootioon ensimmäistä kertaa Hall Of Fame-uransa aikana, ja se olisi ihan valtava paukku. Sitten meillä on Undertaker joka vielä tekee paluunsa. Sekä Triple H, Christian ja Chris Jericho, jotka kaikki saattavat palata vielä ennen huhtikuun kolmatta. Elämme kyllä jänniä aikoja, periaatteessa joka viikolle ennen Maniaa riittäisi näitä suuria comebackeja. Kuka tietää vaikka Batista palaisi kehiin? Shawn Michaelsiakin voisi hyödyntää jossain storylinessa. Avoimia kysymyksiä ja yllätyskortteja siis riittää ihan mielin määrin.
Myös paljon puhuttaneet yleisöreaktiot ovat mielestäni olleet paranemaan päin. Toki vielä ollaan valovuosien päässä Austin-Rock aikakauden volyymeista, mutta pikku hiljaa tämäkin on paranemaan päin. Tämä taas johtuu siitä, että hyvän bookkauksen ja hahmonkehityksen vuoksi yleisön on helpompi tehdä emotionaalisia sijoituksia jopa midcardin sankarien suhteen. Kaikki eivät ole sitä samaa väritöntä, hajutonta ja mautonta massaa kuin vielä jokin aika sitten. JOS ohjelman ikärajaa vielä nostettaisi olisi hahmonkehitys helpompaa ja painijat saisivat promoissaan vapaammat kädet ja storylineihin saataisi vielä nykyistä enemmän särmää, niin asiathan olisivat aivan loistavalla mallilla. Melkeinpä voisin väittää, että sellaisella tasolla millä ne ovat viimeksi olleet vuonna 2003. Ja se on kuulkaas paljon sanottu se.
Tällä hetkellä WWE:n jykevää voitonmarssia hidastaa vain ja ainoastaan alhainen ikäraja, jonka vuoksi pitää turhan paljon rajoittaa, karsia ja pohtia liian monia yhdentekeviä asioita. Toki bisneksen jatkuvuuden ja kaiken tällaisen kannalta ymmärrän asian, mutta mikäli WWE olisi tällä hetkellä sitä tuttua TV14 kamaa, niin se olisi aivan upeassa vedossa. Ei sillä, etteikö tuote tällaisenaankin olisi ihan hyvällä tasolla, mutta jos siihen lisättäisi vielä viikottain sellaisia promoja kuin Rocky veti viime RAW:ssa, niin miten mahtavaa se silloin olisi?
Suuri kiitos WWE:lle tason nostosta, toivottavasti se ei tipu sieltä WrestleManian jälkeenkään. Ei mulla muuta.
