Leffat

[Cell]

Nyt perustetaan 'alertssa salaliitto ja käydään äänestämässä Pokémon 2 listan kärkisijoille.

Olen mukana, mutta pidin kyllä ykköstä parempana.

[Show_Stopper]

Outoa kyllä, en ole koskaan katsonut yhtäkään Pokémon -leffaa loppuun asti, tai edes puoliväliin. Täytyy kyllä myöntää, että on se vieläkin se paras villitys mitä maailma on tähän asti kokenut. Kaikenmaailman hyrrät ja haisevat muovinpalaset eivät voi koskaan yltää siihen mitä Pokemon sai aikaseksi maailman lapsissa.

Ei, ei edes Digimon vallannut kenenkään sydämiä samalla tavalla.

"Destroy the evil power!"

[PapaShango]

Hihi. Pokemon peli(T)kin oli aivan kurko. Ja kyllä, pakko myöntää että kävin ykkösen katsomassa elokuvissa ja se oli HIANO.

[Cell]

Outoa kyllä, en ole koskaan katsonut yhtäkään Pokémon -leffaa loppuun asti, tai edes puoliväliin. Täytyy kyllä myöntää, että on se vieläkin se paras villitys mitä maailma on tähän asti kokenut. Kaikenmaailman hyrrät ja haisevat muovinpalaset eivät voi koskaan yltää siihen mitä Pokemon sai aikaseksi maailman lapsissa.

Ei, ei edes Digimon vallannut kenenkään sydämiä samalla tavalla.

"Destroy the evil power!"

Olet sä henkisesti jälkeenjäänyt kun et ole koskaan katsonut yhtäkään Pokémon -leffaa loppuun asti, tai edes puoliväliin? Katso nyt kuinka mahtavan arvostelun pokemon 1 sai
http://thatguywiththeglasses.com/videol ... -the-movie

[Show_Stopper]

Katso nyt kuinka mahtavan arvostelun pokemon 1 sai
http://thatguywiththeglasses.com/videol ... -the-movie

Oli muuten harvinaisen keskinkertainen AVGN-ripoff, vaikka onhan niitä huonompiakin nähty. Myönnän että nauroin pariinkin otteeseen, mutta mikään vitsi ei oikein tuntunut luontaiselta saati originaalilta. Ja mistä minäkin nyt taas alan selittämään...

Pokemon kyllä kärsi loppupeleissä juuri siitä mistä kaikki muutkin valtavirta-villitykset aikanaan: liiasta oheiskrääsästä. Jossain vaiheessa voimme myös todistaa Final Fantasy VII:n kuolemaan johtavaa ylikäyttöä. Mutta hei, sehän on jo ajankohtaista.

You know you want it!

[Cell]

Katso nyt kuinka mahtavan arvostelun pokemon 1 sai
http://thatguywiththeglasses.com/videol ... -the-movie

Oli muuten harvinaisen keskinkertainen AVGN-ripoff, vaikka onhan niitä huonompiakin nähty.

Niin tietenkin kaikki leffaarvostelut joihin on lisätty huumoria ovat AVGN matkijoita.

[Show_Stopper]

Katso nyt kuinka mahtavan arvostelun pokemon 1 sai
http://thatguywiththeglasses.com/videol ... -the-movie

Oli muuten harvinaisen keskinkertainen AVGN-ripoff, vaikka onhan niitä huonompiakin nähty.

Niin tietenkin kaikki leffaarvostelut joihin on lisätty huumoria ovat AVGN matkijoita.

Mutta silloin kun suoranainen matkiminen paistaa päällepäin niin räikeästi, ei siitä huumorista voi nauttia samalla tavalla. Kyllä, tyyppi oli hauskasti kyyninen kaikesta mahdollisesta ja sai minutkin nauramaan muutamassa kohtaa, mutta koko ajan tunsin kuin olisin katsonut James Roflea pelaamassa Pokemon -videopelejä samalla hetkellä. Se ei vain tuntunut luonnolliselta.

Mutta pääasia kuitenkin on se, että Pokemon oli ja on varmaan Japanissa vieläkin uskonnon kaltainen liike, joka pilattiin liialla oheistuote-markkinoinnilla.

[Kenitys]

Niin tietenkin kaikki leffaarvostelut joihin on lisätty huumoria ovat AVGN matkijoita.

Niin tai sittenhän asialla ei voi olla mitään tekemistä sen kanssa, että tuosta "That Guy With The Glasses"-tyypin Pokemon-arvostelusta paistoi kilometrien päähän AVGN-matkiminen. Kuten Show_Stopperkin jo sanoi, ei siinä arvostelussa ollut mitään vikaa: se oli kivan kyyninen ja sai tosiaan joissain kohdissa vähän naurahtamaankin, mutta silti koko ajan mielikuvana pyöri päässä se, että se oli ihan kuin joku AVGN-peliarvostelu. Ja se ei ole hyvä asia. Ihan varmasti myös huumorilla voidaan tehdä leffa-arvosteluita ilman, että niiden täytyy olla noin selviä ripoffeja jo aika loppuunkulutetusta ideasta. You know that's bullshit.

[Ham]

Koomikko Bernie Mac on kuollut

Aika ikävä juttu. Oli erittäin viihdyttävä näyttelijä/koomikko. Moni muistaa hänet Ocean's-elokuvsta ja hänen TV-sarjasta. Hän kuoli lopulta keuhkokuumeeseen, jota oli sairastanut pitkään. R.I.P.

[Cell]

Oli muuten harvinaisen keskinkertainen AVGN-ripoff, vaikka onhan niitä huonompiakin nähty.

Niin tietenkin kaikki leffaarvostelut joihin on lisätty huumoria ovat AVGN matkijoita.

Mutta silloin kun suoranainen matkiminen paistaa päällepäin niin räikeästi, ei siitä huumorista voi nauttia samalla tavalla. Kyllä, tyyppi oli hauskasti kyyninen kaikesta mahdollisesta ja sai minutkin nauramaan muutamassa kohtaa, mutta koko ajan tunsin kuin olisin katsonut James Roflea pelaamassa Pokemon -videopelejä samalla hetkellä. Se ei vain tuntunut luonnolliselta.

Mutta pääasia kuitenkin on se, että Pokemon oli ja on varmaan Japanissa vieläkin uskonnon kaltainen liike, joka pilattiin liialla oheistuote-markkinoinnilla.

http://thatguywiththeglasses.com/videol ... -nerd-rant
Katso tuo video niin ymmärrät että that guy with the glasses ole yrittänyt mitenkään matkia AVGN. that guy with the glasses Arvostelee huonoja leffoja taas, AVGN arvostelee huonoja videopelejä. Se on hassu yhteensattuma.

[Show_Stopper]

that guy with the glasses Arvostelee huonoja leffoja taas, AVGN arvostelee huonoja videopelejä. Se on hassu yhteensattuma.

Tuossa videossa oli selvästi havaittavissa pientä itseironiaa, etkä täten todistanut sillä mitään. Eikä mikään siis ole edes hassua yhteensattumaa.

[ToNy-MaN]

Koomikko Bernie Mac on kuollut

Aika ikävä juttu. Oli erittäin viihdyttävä näyttelijä/koomikko. Moni muistaa hänet Ocean's-elokuvsta ja hänen TV-sarjasta. Hän kuoli lopulta keuhkokuumeeseen, jota oli sairastanut pitkään. R.I.P.

Joo, luin ton maikkarilta just muutama minsa sitten. Harmi homma... On se kyl melkosta että noinkin yksinkertaiseen tautiin vielä nykypäivänä kuolee jengiä. Ite oon ollu viikon ton takia aikoinaan sairaalassa. Muuta siitä sit saanu jälkikätee ku diabeteksen

[Cell]

that guy with the glasses Arvostelee huonoja leffoja taas, AVGN arvostelee huonoja videopelejä. Se on hassu yhteensattuma.

Tuossa videossa oli selvästi havaittavissa pientä itseironiaa, etkä täten todistanut sillä mitään. Eikä mikään siis ole edes hassua yhteensattumaa.

Yhteesatumaa tai ei, pidän kuitenkin kummastakin arvostelijasta eritäin paljon.

[Velocity]

Bernie Mac? Nooooo.....
Tunnistin heti kyseisen jäbän Bad Santasta jossa hän veti hienosti roolinsa. Darn, lahjakkuuksia sen kuin vain menee, onneksi Freeman kuitenkin säilyi hengissä kolarista. Ja tosiaan tuo 50 vuoden ikä on Macille todella aikainen.

[Show_Stopper]

Jos taikurileffoista puhutaan niin kannattaa ilman muuta myöskin tsekata toinen 2006 ilmestynyt leffa eli The Illusionist. Mielestäni se on parempi kuin tuo The Prestige. Vaikka melko hyviä olivatkin molemmat.

Illusionistia pitikin kommentoida katsomisen jälkeen jo aika sitten, mutta unohdin tyystin että koko elokuvan katsoin.

The Prestigeen verrattuna pätkä oli ehkä hieman uskottavampi, vaikka mukana oli rutkastsi yliluonnollisempaa tavaraa pilvin pimein. Silti juoni oli hyvin perinteinen ja pysyi hyvin kasassa ainakin puoliväliin saakka, jonka jälkeen leffa alkoi tuntua jostain syystä hyvin puuduttavalta. Edward Norton on loistava näyttelijä, mutta hänen Matt Damonmainen (Ei kuitenkaan Segalmainen) kivikasvoisuus toisaalta ärsytti, mutta toisaalta taas teki päähahmosta tietyllä tavalla persoonallisen ja inhimillisen "sankarin".

Prestigessä minua viehätti eniten moniulotteinen juoni, jossa oli käänteitä ja yllätyksiä, jotka oikeasti tekivät vaikutuksen. Illusionist oli kuin perinteinen romanssielokuva, jossa

Spoiler: näytä

vanhat tutut (ja rakastajat) kohtaavat vuosien jälkeen toisensa

ja mukaan on tuon aikana hypännyt perinteinen luonteeltaan paha kruununperijä, joka myös hyvin perinteisesti on

Spoiler: näytä

esteenä kahden rakastavaisen tulevaisuuden suunnitemissa.

Saattaa toimia joillekin, mutta itse en kamalasti pääjuonelle lämmennyt, oli se sitten kuinka laadukkaasti rakennettu hyvänsä. Taikurin rooli olisi voinut olla enemmänki esillä.

Myös loppua kohden rakennellun mysteerin julkituodessa en tuntenut samanlaista fiilistä kuin Prestigessä. Jostain syystä loppuratkaisu tuntui turhan, öh, normaalilta? Vaikken sitä päättelemään pystynyt aiemmin, oli se silti jotenkin liian selvä.

The Prestige on edelleen taikurileffojen ykkönen itselleni.

E: Kylläpäs niitä typoja nyt taas löytyy.

[Gukumatz]

R.I.P Bernie Mac

[finlay]

The Doors, Oliver Stone, Val Kilmer, Meg Ryan, Kyle MacLachlan (Twin Peaks, Sex and the City) + Michael Madsen yms... 1991.

Sattumarikas, rankka, traaginen, koskettava - mahtava. 10/10






Vaikka Suomirock hienoa onkin, on olemassa hienompaa. Pitää vain keksiä, miten yhdistää basso siihen.

[Velocity]

Saanko kysyä, että mitä v**tua finlay? Vedätkö oikeasti siellä jotain trippejä? Ja en, en tarkoita sitä pillimehua.

[finlay]

Teen päätöksiä nopeasti, luotan impulsseihin - ne toimivat kaikkein parhaiten (yleensä).

Ja ei, en ole vetänyt mitään. Olin kyllä humalassa, mutta siitä on jo yli vuorokausi. Joskus sitä vain katsoo ja näkee, sitten tekee.

EDIT: Vielä siitä tyylistä... Grunge kiinnostaa myös, mutta mun on vaikee kuvitella tekeväni sitä itse. Enhän mä tosin osaa soittaakaan (saati laulaa), mutta kuitenkin... voi siis olla, että musta tulee uus 50 Cent, joka kuitenkin pysyttelee omassa huoneessaan ja laulaa yksinään, kun ei rahkeet riitä korkeemmalle.

Odotetaan ja katsotaan...

[Razorman]

Control (2007)



Aiemmin tänään tuli katsottua Anton Corbijnin kehuttu elämäkerrallinen "rock-elokuva" Joy Divisionin edesmenneestä laulajasta Ian Curtisista. Bändinä Joy Division edustaa minulle parasta antia Brittein post-punk -katalogista yhdessä Gang of Fourin kanssa. Vaikka itse genre ei tosin kaikessa epätasaisuudessaan kuulu hartaimpaan ihailuuni. Kiinnostavuus JD:tä kohtaan on kuitenkin sen verran suuri, että elokuva oli jossain vaiheessa tarkistettava. Myös toinen aiheeseen liittyvä elokuva 24 Hour Party People tulee todennäköisesti katsottua tulevaisuudessa.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat karkeasti vuosille 1973-80 alkaen Curtisin kouluajoista ja päättyen tietenkin hänen itsemurhaansa Joy Divisionin Amerikan kiertueen alla. Jo ensiminuuteilta katsojalle tehdään selväksi elokuvan päähahmo, joka varastaa suurimman osan ruututilasta jättäen vain harvoja kohtauksia muiden hahmojen kannettavaksi. Tärkeissä sivuosissa nähdään mm. Deborah Curtis (vaimo), Annik Honoré (Curtisin rakastaja) ja Tony Wilson (manageri) sekä tietysti loput kolme Joy Divisionin jäsentä.

Tapahtumat perustuvat Deborah Curtisin kirjaan Touching from a Distance, jota en ole lukenut. Tästä syystä en osaa arvioida elokuvan painottamia historiallisia yksityiskohtia kovinkaan tarkasti, mutta wikitietojen perusteella en mitään karkeampia virheitä havainnut. Niistä valittaminen olisikin turhaa, sillä vajaat kaksi tuntia pyörähtävät elokuvan parissa mainiosti. Koko seitsemän vuoden skaalalle ei tapahtumia ole ajoitettu, vaan pääpaino on - kuten olettaa sopii - bändin viimeisillä elinvuosilla, tarkoittaen levyjen Unknown Pleasures ja Closer ilmestymisajankohtia.

Tyypillisestä musiikkielokuvasta poiketen näyttelijät esittävät Joy Divisionin livebiisit oikeasti. Jälki on sen verran vakuuttavaa, että ilman kuvaa voisi musiikkia luulla helposti playbackiksi, lukuun ottamatta pääosan esittäjä Sam Rileyn ääntä, joka ei aivan yhtä matalalla kulje alkuperäisen kanssa. Rileyn näyttelijäsuoritus korvaa kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi sen, mikä menetetään vokaaleissa, jos ylipäänsä menetetään. Maaninen lavaliikehdintä ja etupäässä epileptiset kohtaukset on toteutettu riipaisevan todenmukaisesti. Sekä surullisen kuuluisa ja hiljaiseksi pistävä loppukohtaus että sitä edeltävät päivät toisivat omissa kirjoissani Rileylle edes jonkinlaista pystiä. Pahoja rimanalituksia ei muidenkaan näyttelijäsuorituksista löydy, joskin bändin muu miehistö on valitettavan persoonatonta, keistä ainoa mieleenpainuva oli basisti Peter Hook. Ei tosin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä elokuvassa hänestä on tehty alapäähuumorille naureskeleva pelle, jota oikea Hook on tainnutkin kritisoida. Muiden jäsenien sanojen mukaan useat tapahtumat ovat myös väritettyjä, sillä totuus olisi liian tylsä.

Tyylillisesti elokuvan puitteet ovat hyvässä kunnossa. Kokonaan mustavalkoinen elokuva antaa Manchesterista tylyn ja karun kuvan, jossa parhainkin miljöö näyttää lähinnä siedettävältä asuinpaikalta. Kuvaukselliset ratkaisut heijastavat aidosti Joy Divisionin säveltämän musiikin melankoliaa ja yleistä apeutta. Mitään valittamista ei ole myöskään kuvakulmissa, josta voisin nipottaa livekohtausten yhteydessä. Biisit, vaikka lyhyitä pätkiä ovatkin, tulevat kuin oikealta keikkataltioinnilta; koko bändi saa riittävästi ruututilaa eikä yleisöäkään unohdeta. Erityisen mieleenpainuva on kohtaus, jossa Curtis suorittaa "epilepsiatanssin" biisin aikana päättäen sen oikeaan kohtaukseen, jota yleisö ja muu bändi luulevat esitykseksi.

Aivan viiden tähden elokuvien joukkoon, en Controlia kuitenkaan nosta, sillä elokuvan viimeinen neljännes on tylsähköä lopun odottelua. Sinänsä rakentelu toimii hyvin muodostaen Curtisista todella masentuneen oloisen hahmon, jonka sijassa harva näkisi muuta ulospääsyä kuin itsemurhan. Tämä rakentelu on kuitenkin melko väljää jättäen pienen tyhjän polkemisen maun suuhun. Arvostaisin tätä varmasti toisella tavalla, mikäli en tietäisi elokuvan taustoja ja loppu tulisi täytenä yllätyksenä. Tällaisenaan elokuva kuitenkin onnistuu loistavasti tarkoituksessaan ollen näin bändin ja koko rockmusiikin faneille pakollista katsottavaa. Niille, joita aihepiiri ei kiinnosta tai ovat muuten vain ummikoita voin suositella katsomaan myös, mikäli on vähänkään silmää alakuloiselle draamaelokuvalle.

4½ / 5

Traileri

[Mahti Ankka]

Noniin, tuli eilen Lahden illassa katsottua myös tämä paljon puhuttu Dark Knight, spoilereita luvassa. Odotukset olivat suhteellisen korkealla ja voisin sanoa että ne odotukset myös palkittiin. Mutta hiukan huonompiakin puolia leffalla oli, se on pakko sanoa. Erityisen hyvää leffassa oli se, että siinä oli oikeasti aika karu ja synkkä kerronta. Tunnelma oli jopa parempi kuin Beginssissä. Kovasti miellytti myös se, että tässä leffassa oli niin paljon kaikkea, tarinoita ja juonia tarinoiden sisällä, se toi paljon monipuolisuutta leffalle. Beginssissä kun kaikki oli kuitenkin suhteellisen suoraviivaista, TDK oli enemmän keskittymistä vaativa ja otti katsojan mukaansa usealla tavalla. Ehkä kuitenkin tärkein tekijä tässä leffassa oli nimenomaan Jokeri, aivan jäätävä roolisuoritus Ledgeriltä. Se oli niin hyvä, että jopa Batman jäi täysin sen varjoon ja tämän takia ainakin itse koin Jokerin tämän leffan päähenkilöksi, en Batmania.

Sitten ne huonot puolet. Mikä oli tämä Kaksinaama juttu? Kuvittelin, että se olisi ollut se seuraava pahis seuraavassa Batman elokuvassa, mutta mitä paskaa, hänen hahmonsa kehitetäänkin huippuunsa jo tässä ja sitten hän kuolee. Siis eihän sitä nyt niin voi tehdä, hänen hahmollaan on kuitenkin valtava potenttiaali kovien pahiksien liigaan Jokerin kanssa, mutta hänen hahmonsa kulutetaan jo tässä leffassa loppuun. Siis ihan vakuuttavastihan se hahmon kehitys ja toteutus onnistui, mutta nyt hän jäi aivan liian pieneen rooliin. Jokeri oli tässä kuitenkin se pääpahis ja Kaksinaama jäi nyt täysin sivulliseksi. En ehkä olisi tapattanut Jokeria hänen sijastaan, mutta olisi tuon nyt paremminkin voinut toteuttaa. Kaikenkaikkiaan tämä leffa jäi muutenkin hiukan kesken, liikaa kysymyksiä jäi ilmaan. Kuka tulee Ledgerin seuraajaksi? Mitä sille Jokerille nyt lopulta edes kävi? Nämä epäselvyydet hiukan rokottavat leffaa, mutta katsotaan miten tämä tarina nyt ensi Batmanissa jatkuu, jonka onkin pakko olla luonnollista jatkumoa tälle leffalle. Begins oli oma erillinen tarinansa, mutta tämä leffa jätti liikaa auki pystyäkseen nousemaan selkeäksi yksilöksi.

Mutta kaikenkaikkiaan varsin erinomainen elokuva, paras sarjakuvaleffa ikinä. Menee jopa V For Vendettan ohi. Sinänsä mielenkiintoinen lopetus leffalla, sillä tässä tämä klassinen hyvä-paha asetelma meni vähän päälaelleen. Hyvä ei voittanut tässä leffassa, Jokeri vei suvereenisti kaikkia. Hänen juonensa toimivat täydellisesti loppuun asti, hän sai kaaosta aikaan Gothamissa, hän sai järkytettyä Batmanin symbolin arvoa sankarina ja hän sai vietyä Gothamin todellisen sankarin Dentin rajan yli "pahuuden" puolelle. Ja Jokeri jäi kaikenlisäksi vielä henkiin, mikä oli samalla sekä hyvä että huono ratkaisu. Hienoa, että Batmanin todellinen arkkivihollinen ei katoa helposti, mutta kukapa pystyy Ledgerin mantelin perimään? Siinä on kova pala purtavaksi. Plus, miten Jokerin hahmoa aiotaan tulevaisuudessa käyttää. Mielenkiinnolla siis odotellaan uutta Batmania, tästä leffasarjasta on tulossa melko historiallinen tapaus tätä menoa.

[PapaShango]

Sitten ne huonot puolet. Mikä oli tämä Kaksinaama juttu? Kuvittelin, että se olisi ollut se seuraava pahis seuraavassa Batman elokuvassa, mutta mitä paskaa, hänen hahmonsa kehitetäänkin huippuunsa jo tässä ja sitten hän kuolee. Siis eihän sitä nyt niin voi tehdä, hänen hahmollaan on kuitenkin valtava potenttiaali kovien pahiksien liigaan Jokerin kanssa, mutta hänen hahmonsa kulutetaan jo tässä leffassa loppuun.

Edelleen Aaron Eckhart on kolmannessa elokuvassa puheidensa mukaan, eli kaksinaama ei siis kuollut.

Huomenna tulee postissa yksi parhaimmista elokuvista (vasta nyt). Nimittäin Goodfellas. Nyt on tullut aika paljon katsottua elokuvia, kun hommasin tykin ja kotiteatterin.

[Riveni]

Spoilerit jatkuvat.

Edelleen Aaron Eckhart on kolmannessa elokuvassa puheidensa mukaan, eli kaksinaama ei siis kuollut.

Flashback, anyone? Kaksinaamaa ei saa selviytymään tuosta millään järkevällä keinolla, joten jos hän todella selvisi, on kolmas pätkä jo automaattisesti lähtökohdiltaan miltei puhdasta paskaa. Ehkä Rachelkin selvisi? Ja Brucen vanhemmat?

[Show_Stopper]

Spoilerit jatkuvat.

Edelleen Aaron Eckhart on kolmannessa elokuvassa puheidensa mukaan, eli kaksinaama ei siis kuollut.

Flashback, anyone? Kaksinaamaa ei saa selviytymään tuosta millään järkevällä keinolla, joten jos hän todella selvisi, on kolmas pätkä jo automaattisesti lähtökohdiltaan miltei puhdasta paskaa. Ehkä Rachelkin selvisi? Ja Brucen vanhemmat?

Hey c'mon, se on Batman. Vaikka sarjan tyyli olisi nykyään miten realistista tahansa, kaikki on miltei mahdollista.

En oikeastaan edes ihmettelisi Ras Al Ghulin yllätyspaluuta Battiksen päänvaivaksi kolmanteen elokuvaan.

[PapaShango]

Spoilerit jatkuvat.

Edelleen Aaron Eckhart on kolmannessa elokuvassa puheidensa mukaan, eli kaksinaama ei siis kuollut.

Flashback, anyone? Kaksinaamaa ei saa selviytymään tuosta millään järkevällä keinolla, joten jos hän todella selvisi, on kolmas pätkä jo automaattisesti lähtökohdiltaan miltei puhdasta paskaa. Ehkä Rachelkin selvisi? Ja Brucen vanhemmat?

Niin, kuinka korkea mahtoi ollakaan se pudotus? Meinaan onhan sitä selvitty pahemmistakin ja vieläpä oikeassa elämässä. Eikä Maronenkaan käynyt kuinkaan siinä pudotuksessa elokuvan aikaisemmassa kohdassa, ehkä jalat vain murtuivat.

Ja uskon vahvasti, että kolmannen elokuvan oli tarkoitus kertoa kuinka Jokeri ja Kaksinaama ovat Arkhamissa ja blaablaablaa