Leffat
Tänään tosiaan luvassa Oscarvalvojaiset.
Kyllä veikkaan, että Avatar niitä pystejä saa. Se on aivan se ja sama onko leffa hyvä vai p**ka, niin kauan kun siinä on Cameron-leima. Toki Hurt Lockerille toivon pystejä, mutta pahoin pelkään ettei käteen tartu kuin muutama säälipalkinto. Preciousiin uskon sen verran, että palkintoja heruu 1-2 - mutta niitä "isoja" pystejä. Up vie tottakai animaatiokategorian ja syystäkin. Se kumminkin on erinomainen animaatio. Up in the Air floppaa ja Inglourious Basterds floppaa. District 9:lle toivon kaikkea hyvää, mutta eipä noita ehdokkuuksia taida olla kuin... öh, yksi?
Loppujen lopuksi oli tämä aika kökkö leffavuosi... mitä nyt Hollywood -leffoihin tulee.
Kyllä veikkaan, että Avatar niitä pystejä saa. Se on aivan se ja sama onko leffa hyvä vai p**ka, niin kauan kun siinä on Cameron-leima. Toki Hurt Lockerille toivon pystejä, mutta pahoin pelkään ettei käteen tartu kuin muutama säälipalkinto. Preciousiin uskon sen verran, että palkintoja heruu 1-2 - mutta niitä "isoja" pystejä. Up vie tottakai animaatiokategorian ja syystäkin. Se kumminkin on erinomainen animaatio. Up in the Air floppaa ja Inglourious Basterds floppaa. District 9:lle toivon kaikkea hyvää, mutta eipä noita ehdokkuuksia taida olla kuin... öh, yksi?
Loppujen lopuksi oli tämä aika kökkö leffavuosi... mitä nyt Hollywood -leffoihin tulee.
Transformers F-yeah (toivon että tuo termi joskus nähdään sanakirjassa). On se hassua kun katsoin vitoselta Roger Rabbittia, jonka lopetin vähän ennen loppua katsoakseni paljon parjattua Transformersia. Vähän ajan päästä huomasin että näiden kahden ainoa ero oli megabeibessä, jonka näyttelijä oli Tranformersissa kameran edessa kun Roger Rabbittissa se oli piirroshahmo. Muuten kyseessä oli melkein sama juttu. Onhan tietenkin erona se että Roger Rabbitissa tuo hölmöjen sarjakuvahahmojen ja tosikkojen ihmisten yhteentörmäys on itsetarkoituksellinen ja hyvin tiedostetty asia, jonka vuoksi siitä on saatu irti kaikenlaista huumoria ja satiiria. Tranformersissa hölmöt sarjakuvahahmot (tai oikeastaan kyse taitaa olla alkujaan leluista) kohtaavat tosikkoja ihmisiä, ilman että elokuvan tekijät ovat huomanneet ajatuksen potentiaalia. Pikemminkin asiaa käsitellään niinkuin moiset oliot kuuluisivat elokuvan sisäiseen maailmaan, vaikka lapsellista komiikkaa harjoittavat jättirobotit ovat selkeästi jotain aivan muuta kuin mielisairaat virkamiehet, stereotyyppiset läskineekerit tai yleensä mikään muukaan.
Kun 2000-luvulla on tehty paljon elokuvia sarjakuva- ym. hahmoista, niin tranformersin heikkous tulee hyvin esiin verratessa sitä niihin muihin Siinä kun esimerkiksi hämähäkkimiehen maailma sellaisenaan sopi melko hyvin ihan aikuiseen elokuvaan, ja Batman saatiin muokattua omanlaiseksi (tosin Batman on tainnut kasvaa ulos minkäänlaisesta kaanonista jo kauan sitten), Transformersia myydään aikuisten elokuvana aivan samoilla tehokeinoilla kuin sitä myytiin lasten TV-sarjana, elokuvana tai leluina. Lisäksi on huomaioitava että kyseessä on tosiaan lelumallisto jota markkinoitiin sekuntasarjalla ja elokuvalla, jolloin herää kysymys sen filmatisoinnin mielekkyydestä. Sitäpaitsi kaksi vitsiä kusemisesta olisi ollut liikaa jo Farrellyn veljesten elokuviin. Yhdenkin tekeminen onnistuneesti on harvinaista.
Tämä on muuten ensimmäinen näkemäni elokuva jossa on Megan Fox. Olen kuullut paljon hyvää Megan Foxin ulkonäöstä ja paljon pahaa näyttelijän taidoista. Jälkimmäisen ymmärrän hyvin, mutta liekö vika meikkauksessa, valaistuksessa ja kuvauksessa, mutta Megan Fox näytti aivan Bronsonilta Huuliharppukostajasta. Se lookki ei tietenkään ole yhtään paha asia,jos on Bronson - Megan Foxia se pukee vähän vähemmän.
Kun 2000-luvulla on tehty paljon elokuvia sarjakuva- ym. hahmoista, niin tranformersin heikkous tulee hyvin esiin verratessa sitä niihin muihin Siinä kun esimerkiksi hämähäkkimiehen maailma sellaisenaan sopi melko hyvin ihan aikuiseen elokuvaan, ja Batman saatiin muokattua omanlaiseksi (tosin Batman on tainnut kasvaa ulos minkäänlaisesta kaanonista jo kauan sitten), Transformersia myydään aikuisten elokuvana aivan samoilla tehokeinoilla kuin sitä myytiin lasten TV-sarjana, elokuvana tai leluina. Lisäksi on huomaioitava että kyseessä on tosiaan lelumallisto jota markkinoitiin sekuntasarjalla ja elokuvalla, jolloin herää kysymys sen filmatisoinnin mielekkyydestä. Sitäpaitsi kaksi vitsiä kusemisesta olisi ollut liikaa jo Farrellyn veljesten elokuviin. Yhdenkin tekeminen onnistuneesti on harvinaista.
Tämä on muuten ensimmäinen näkemäni elokuva jossa on Megan Fox. Olen kuullut paljon hyvää Megan Foxin ulkonäöstä ja paljon pahaa näyttelijän taidoista. Jälkimmäisen ymmärrän hyvin, mutta liekö vika meikkauksessa, valaistuksessa ja kuvauksessa, mutta Megan Fox näytti aivan Bronsonilta Huuliharppukostajasta. Se lookki ei tietenkään ole yhtään paha asia,jos on Bronson - Megan Foxia se pukee vähän vähemmän.
Palannut kuolleista 2015
Ei nyt aivan.ToNy-MaN kirjoitti:Oscarvalvojaiset pystyyn? Olutta, lonkkua ja fishermania pullo.
Isosiskolla ollut tällainen perinne viimeiset viisi(+) vuotta. Vieraat pistävät parhaat päälle, kävellään punaista mattoa pitkin olohuoneeseen ja katsotaan gaala livenä. Tottakai koko illan on tarjolla pientä purtavaa ja skumppaa.
Ainoa huono puoli tässä on se, että aamuvuoro edessä... mutta samapa tuo. Työkaverit ovat jo tottuneet siihen, että näytän Boris Karloffilta aamuvuoroissa.
- TupsuVeitikka
- Viestit: 713
- Liittynyt: Pe 15.08.2008 15:18
- Paikkakunta: Kajaani
Osoite oli?Wankie kirjoitti:Ei nyt aivan.ToNy-MaN kirjoitti:Oscarvalvojaiset pystyyn? Olutta, lonkkua ja fishermania pullo.
Isosiskolla ollut tällainen perinne viimeiset viisi(+) vuotta. Vieraat pistävät parhaat päälle, kävellään punaista mattoa pitkin olohuoneeseen ja katsotaan gaala livenä. Tottakai koko illan on tarjolla pientä purtavaa ja skumppaa.
Ainoa huono puoli tässä on se, että aamuvuoro edessä... mutta samapa tuo. Työkaverit ovat jo tottuneet siihen, että näytän Boris Karloffilta aamuvuoroissa.
Arguing on the Internet is like competing in the Special Olympics.
Even if you win, you're still retarded.
Even if you win, you're still retarded.
- Phenomenon
- Viestit: 1971
- Liittynyt: Pe 15.02.2008 11:35
- Paikkakunta: Itä-Helsinki
Tämän täytyy olla jokin vitsi? Jos joskus ryhdyn komediasarjan käsikirjoittajaksi niin tämä juttu kyllä eksyy mukaan.Wankie kirjoitti: Isosiskolla ollut tällainen perinne viimeiset viisi(+) vuotta. Vieraat pistävät parhaat päälle, kävellään punaista mattoa pitkin olohuoneeseen ja katsotaan gaala livenä. Tottakai koko illan on tarjolla pientä purtavaa ja skumppaa.
Phe-no se on, sai hän suosion
fanilauma perässänsä on jo loputon
Mah-do-ton, ownausputki on
nörttejä lakos, voimansa on rajaton
fanilauma perässänsä on jo loputon
Mah-do-ton, ownausputki on
nörttejä lakos, voimansa on rajaton
-
Show_Stopper
- Viestit: 1353
- Liittynyt: Pe 15.09.2006 15:46
- The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
aLoe kirjoitti:Hurt Lockerille en toivo yhtään pystiä, paskin sota/draama elokuva mitä olen ikinä nähnyt.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
-
Show_Stopper
- Viestit: 1353
- Liittynyt: Pe 15.09.2006 15:46
- Wormmaster
- Viestit: 400
- Liittynyt: Su 22.01.2006 11:51
- Bushmeister
- Viestit: 439
- Liittynyt: To 20.11.2003 17:32
- Paikkakunta: katso profiilista
Olin tyytyväinen sekä Bridgesin ja Waltzin saamiin Oscareihin ("That's a bin-go!"), mutta olisin kyllä odottanut Preciouksen saavan enemmän pystejä.
Ihan hyvä vaan että Avatar sai vain sille tehosterymistelynä kuuluneet pystit eikä sen enempää.
Ihan hyvä vaan että Avatar sai vain sille tehosterymistelynä kuuluneet pystit eikä sen enempää.
Vain henkisesti sairas ihminen uskoo markkinatalouteen.
- TupsuVeitikka
- Viestit: 713
- Liittynyt: Pe 15.08.2008 15:18
- Paikkakunta: Kajaani
Viimeinkin sain tuon gaalan ladattua ja katsottua. Sitä ennen ehdin vain spoilaantua kolme kertaa ja naissivuosa (Youtube...), miessivuosa (toinen foorumi), ohjaaja ja paras elokuva (Telkku.comin Ilta-Sanomien lööpit) spoilaantuivat niissä.
Golden Globet ja Oscarit menivät toisinpäin tuossa ohjaaja ja paras elokuva -kategorioissa ja hyvä niin, vaikken tosiaan Avataria olekaan nähnyt. Nais- ja miessivuosa, sekä miespääosa olivatkin helposti arvattavissa ja Sanda Bullockia odottelin myöskin tuon naispääosan voittajaksi. Steve Martin ja Alec Baldwin hoitivat hommansa hyvin (hauskasti) isäntinä ja ehdottomasti illan suurimmat röhönaurut tulivat kun jo autuaasti Avataria mm. Conanissa promonnut Ben Stiller ilmestyi jakamaan Oscarin parhaasta maskeerauksesta. Ja teki sen sitten Avatarin.... ööh..... hahmoksi maskeerattuna
.
EDIT: Unohdin sanoa, että olen myös tyytyväinen, että Jeff Bridgeskin tuli ja sai omansa, odotetusti. Itse pidin tuolla miessivuosa kategoriassa vielä Stanley Tuccin roolista elokuvassa Oma taivas (The Lovely Bones). Itseasiassa tuo Tuccin hahmo oli ainoa asia, mikä tuossa Peter Jacksonin tekeleessä oli hyvää. Parhaiten elokuvaa lyhyesti kuvannee se, että tuntui kuin olisin katsonut kehnoa koko perheenelokuvaa. Kaiken muun päälle se oli vieläpä liian pitkäkin.
Samoin naissivuosa kategoriassa pidin myös Anna Kendrickin suorituksesta elokuvassa Up in the Air. Vaikkakaan se nyt ei ollut Oscarin arvoinen suoritus kuitenkaan, niin yllätyin kun huomasin IMDB:stä*, että sehän on Twilight-saagassakin mukana Jessicana. Paljon muuta ei siellä ansiolistalla vielä ollutkaan.
*Aina tapana katsoa elokuvan jälkeen IMDB:stä, että keitä siellä ruudulla oikein näkyikään ja tiirailla sitten, että missä elokuvissa he ovat aikaisemmin olleet mukana.
Golden Globet ja Oscarit menivät toisinpäin tuossa ohjaaja ja paras elokuva -kategorioissa ja hyvä niin, vaikken tosiaan Avataria olekaan nähnyt. Nais- ja miessivuosa, sekä miespääosa olivatkin helposti arvattavissa ja Sanda Bullockia odottelin myöskin tuon naispääosan voittajaksi. Steve Martin ja Alec Baldwin hoitivat hommansa hyvin (hauskasti) isäntinä ja ehdottomasti illan suurimmat röhönaurut tulivat kun jo autuaasti Avataria mm. Conanissa promonnut Ben Stiller ilmestyi jakamaan Oscarin parhaasta maskeerauksesta. Ja teki sen sitten Avatarin.... ööh..... hahmoksi maskeerattuna
EDIT: Unohdin sanoa, että olen myös tyytyväinen, että Jeff Bridgeskin tuli ja sai omansa, odotetusti. Itse pidin tuolla miessivuosa kategoriassa vielä Stanley Tuccin roolista elokuvassa Oma taivas (The Lovely Bones). Itseasiassa tuo Tuccin hahmo oli ainoa asia, mikä tuossa Peter Jacksonin tekeleessä oli hyvää. Parhaiten elokuvaa lyhyesti kuvannee se, että tuntui kuin olisin katsonut kehnoa koko perheenelokuvaa. Kaiken muun päälle se oli vieläpä liian pitkäkin.
Samoin naissivuosa kategoriassa pidin myös Anna Kendrickin suorituksesta elokuvassa Up in the Air. Vaikkakaan se nyt ei ollut Oscarin arvoinen suoritus kuitenkaan, niin yllätyin kun huomasin IMDB:stä*, että sehän on Twilight-saagassakin mukana Jessicana. Paljon muuta ei siellä ansiolistalla vielä ollutkaan.
*Aina tapana katsoa elokuvan jälkeen IMDB:stä, että keitä siellä ruudulla oikein näkyikään ja tiirailla sitten, että missä elokuvissa he ovat aikaisemmin olleet mukana.
Tuosta King Kongista puhuessa tuli vastaan se tosiasia että tuo TOP 25 lista on ainakin omalta kohdaltani melko tyhjänpäiväinen. El ise ei siis kerro oikeastan mitään. Nyt sitten törmäsin siihenkin asiaan että se voi muuttua melko pian, jopa siltä osin mikä siinä jokseenkin pitää paikkansa.
Tuossa joku aika sitten pelailin aikoinaan ostmaani Warriors peliä, ja mieleeni tuli että voisin yrittää sen elokuvankin löytää jostain (sehän olikin melko edullinen Discshopissa). Leffa on silkkaa parhautta. Jo elokuvan pinnalliset tekijät, kuten se kauhea kovistelu ja "värien" tyylittely olivat tarpeeksi tehdäkseen siitä hyvän. Varsinaisesti se pääsi TOP vitoseen nimenomaan puhtaasti elokuvallisten ansioidensa vuoksi. Tarina oli kerrottu tavalla jota ei voitaisi sovittaa juuri mihinkään muualle kuin elokuvaan (no siihen peliin tietenkin, mutta elokuvallinen kerronta pelissä on vähän kuin kirjallisuus elokuvassa). Jopa 70-luvun kauhein banaalius, eli montaasit olivat tehty järkevästi ja kerrontaa tukien. Yksi ehdoton hienous oli yksinkertainen tarina jonka saa kokonaisuudessaan kerrottua parissa lauseessa. Elokuvassa ei keskitytäkään siihen mitä tapahtuu vaan miten ja miksi. Kaikki taustatiedot ovat turhia yksityiskohtia, jotka on tarkoituskin unohtaa (kuka V*:n Cyrus? Billy Rayn veli?)
Mielenkiintoinen kontrasti luodaan keskittymällä Warriors-jengin edustajien persooniin, kun muut jengit ovat käytännössä epäinhimillistettyjä väkivaltakoneita. Hahmoissa on paljon syvyyttä jota ei tyrkytetä katsojalle vaan sen näkee enemmänkin kontekstista (kuten se että nuoret penskat ovat harjanvarsi perseessä yrittäessään todistaa kypsyytensä). Toki mukana on vähän jotain päälleliimatun oloista, kuten jostain ihme syystä Warriorsien mukaan lähtevä Mercy, joka tulisi uskoa horoksi koska niin sanotaan.
Hauska yksityiskohta on se, etteivät jengit ole yhtä banaaleja kuin todellisuudessa. Yhtään kansallisuuden tai rodun mukaan perustettua jengiä ei ole, vaan jopa Skinheadeillä on etnistä diversiteettiä.
Jos jakaisin tähtiä niin *****
Tuossa joku aika sitten pelailin aikoinaan ostmaani Warriors peliä, ja mieleeni tuli että voisin yrittää sen elokuvankin löytää jostain (sehän olikin melko edullinen Discshopissa). Leffa on silkkaa parhautta. Jo elokuvan pinnalliset tekijät, kuten se kauhea kovistelu ja "värien" tyylittely olivat tarpeeksi tehdäkseen siitä hyvän. Varsinaisesti se pääsi TOP vitoseen nimenomaan puhtaasti elokuvallisten ansioidensa vuoksi. Tarina oli kerrottu tavalla jota ei voitaisi sovittaa juuri mihinkään muualle kuin elokuvaan (no siihen peliin tietenkin, mutta elokuvallinen kerronta pelissä on vähän kuin kirjallisuus elokuvassa). Jopa 70-luvun kauhein banaalius, eli montaasit olivat tehty järkevästi ja kerrontaa tukien. Yksi ehdoton hienous oli yksinkertainen tarina jonka saa kokonaisuudessaan kerrottua parissa lauseessa. Elokuvassa ei keskitytäkään siihen mitä tapahtuu vaan miten ja miksi. Kaikki taustatiedot ovat turhia yksityiskohtia, jotka on tarkoituskin unohtaa (kuka V*:n Cyrus? Billy Rayn veli?)
Mielenkiintoinen kontrasti luodaan keskittymällä Warriors-jengin edustajien persooniin, kun muut jengit ovat käytännössä epäinhimillistettyjä väkivaltakoneita. Hahmoissa on paljon syvyyttä jota ei tyrkytetä katsojalle vaan sen näkee enemmänkin kontekstista (kuten se että nuoret penskat ovat harjanvarsi perseessä yrittäessään todistaa kypsyytensä). Toki mukana on vähän jotain päälleliimatun oloista, kuten jostain ihme syystä Warriorsien mukaan lähtevä Mercy, joka tulisi uskoa horoksi koska niin sanotaan.
Hauska yksityiskohta on se, etteivät jengit ole yhtä banaaleja kuin todellisuudessa. Yhtään kansallisuuden tai rodun mukaan perustettua jengiä ei ole, vaan jopa Skinheadeillä on etnistä diversiteettiä.
Jos jakaisin tähtiä niin *****
Palannut kuolleista 2015
- MR.Off Topic
- Viestit: 3971
- Liittynyt: Ke 22.08.2007 17:34
- Paikkakunta: GODLAND
Katselinpa Avatarin eilen yöllä ja täytyy sanoa ettei se hassumpi elokuva ollut. Tarina oli niin klassikko eikä siihen oltu näytetty edes yrittävän keksiä mitään omaperäistä, mutta eipä tuo juuri haitannut. Ympäristö ja tapahtumapaikat olivat loistavat, joten toimiva pläjäyshän tuo oli. Tämä Kenraali oli kyllä niin stereotyyppinen pahis, mikä voi olla, ja toisaalta niin sanottu hyvis oli stereotyyppinen hyvis. Näyttelysuorituksilla ei kyllä elokuvassa juhlittu, mutta eipä noita liikaa tainnut ollakkaan. Kerrassaan jännä elokuva, mutta on toki parempiakin nähty. Seuraavassa kappaleessa puhutaan elokuvan lopusta eli JOS ET OLE KATSONUT ELOKUVAA ÄLÄ LUE SPOILEREISSA OLEVAA KAPPALETTA!
- Spoiler: näytä
Tuli tuossa maanantaina ostettua pari kappaletta Hayao Miyazakin leffoja, Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä. Miyazakin töihin on ollut tarkoitus tutustua jo pidemmän aikaa, kun niistä aina saa ylistyspuheita lukea, mutta jostain syystä ovat kuitenkin jääneet aina hyllyyn.
Naapurini Totoro (Hayao Miyazaki, Japani, 1988)
Naapurini Totoro on todella kaunis ja koskettava kuvaus lapsuudesta ja mielikuvituksen voimasta. Tarinan pääosassa olevat siskokset ja heidän suhteensa on luotu todella uskottavasti. Itse en ainakaan muista nähneeni toista lastenelokuvaa, jossa sisarusten viha-rakkaus-suhdetta olisi kuvattu näin hyvin. Tyttöjen mielikuvituksen (vai oliko sittenkään...) luomat Totoro ja muut ovat hieman hämmentäviä, mutta samalla todella hauskoja. Vaikka tätä lastenelokuvaksi kutsutaankin, niin aivan varmasti tämän seurassa viihtyvät kaikenikäiset, sillä onhan se kiva välillä sukeltaa takaisin sinne lapsuuden viattomuuteen. Teknisesti elokuva on myös oikein kaunista katsottavaa.
****
Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
Ja sitten hypätään neljätoista vuotta eteenpäin ja Miyazakin ehkä arvostetuimpaan elokuvaan. Ja olihan Henkien kätkemän katsominen sellainen kokemus, että arvostus on todella ansaittua. Totorossa mielikuvitus pääsi valloilleen vain pienissä määrissä, mutta tässä katsoja viedään kokonaan jonnekin ihmeelliseen, unenomaiseen fantasiamaailmaan. Hahmot, musiikki, tunnelma - kaikki hipovat täydellisyyttä. Tämä on elokuva, joka pitää kokea.
*****
Ja eilen tuli myös katsottua Yle Teemalla esitetty Sympatiaa Herra Kostajalle, joten heitetään nyt siitäkin pikaiset kommentit.
Sympatiaa Herra Kostajalle (Chan-wook Park, Etelä-Korea, 2002)
En muista, että olisin aikaisemmin nähnyt korealaista elokuvaa, joten jälleen yksi uusi maa listalle! Sympatiaa Herra Kostajalle on erittäin rankka elokuva. Aiheet ovat rankkoja ja toteutus on rankka. Elokuvassa käsitellään elinkauppaa, kidnappausta ja kostamista. Päähenkilönä elokuvassa on kuuromykkä Ryu, jonka sisko tarvitsisi uuden munuaisen ja Ryu yrittää auttaa häntä kaikin mahdollisin keinoin. Ja asiat eivät tietenkään mene niin kuin oli suunniteltu. Näyttelijäsuoritukset ovat elokuvassa todella vangitsevia, varsinkin Ryuta näyttelevä Ha-kyun Shin on pelottavan hyvä roolissaan. Kuvaus on toteutettu varsin mainiosti ja hieman oudot kuvakulmat sopivat tarinaan hyvin. Elokuvalla on omat heikkoutensa (hieman ontuva käsikirjoitus nyt päälimmäisenä), mutta kyllä kokonaisuus on sen verran hyvä, että neljä tähteä lätkäistään.
****
Alkuviikko on siis mennyt varsin hyvien elokuvien parissa. Loppuviikosta sitten taas kahden tähden pätkiä.
Naapurini Totoro (Hayao Miyazaki, Japani, 1988)
Naapurini Totoro on todella kaunis ja koskettava kuvaus lapsuudesta ja mielikuvituksen voimasta. Tarinan pääosassa olevat siskokset ja heidän suhteensa on luotu todella uskottavasti. Itse en ainakaan muista nähneeni toista lastenelokuvaa, jossa sisarusten viha-rakkaus-suhdetta olisi kuvattu näin hyvin. Tyttöjen mielikuvituksen (vai oliko sittenkään...) luomat Totoro ja muut ovat hieman hämmentäviä, mutta samalla todella hauskoja. Vaikka tätä lastenelokuvaksi kutsutaankin, niin aivan varmasti tämän seurassa viihtyvät kaikenikäiset, sillä onhan se kiva välillä sukeltaa takaisin sinne lapsuuden viattomuuteen. Teknisesti elokuva on myös oikein kaunista katsottavaa.
****
Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
Ja sitten hypätään neljätoista vuotta eteenpäin ja Miyazakin ehkä arvostetuimpaan elokuvaan. Ja olihan Henkien kätkemän katsominen sellainen kokemus, että arvostus on todella ansaittua. Totorossa mielikuvitus pääsi valloilleen vain pienissä määrissä, mutta tässä katsoja viedään kokonaan jonnekin ihmeelliseen, unenomaiseen fantasiamaailmaan. Hahmot, musiikki, tunnelma - kaikki hipovat täydellisyyttä. Tämä on elokuva, joka pitää kokea.
*****
Ja eilen tuli myös katsottua Yle Teemalla esitetty Sympatiaa Herra Kostajalle, joten heitetään nyt siitäkin pikaiset kommentit.
Sympatiaa Herra Kostajalle (Chan-wook Park, Etelä-Korea, 2002)
En muista, että olisin aikaisemmin nähnyt korealaista elokuvaa, joten jälleen yksi uusi maa listalle! Sympatiaa Herra Kostajalle on erittäin rankka elokuva. Aiheet ovat rankkoja ja toteutus on rankka. Elokuvassa käsitellään elinkauppaa, kidnappausta ja kostamista. Päähenkilönä elokuvassa on kuuromykkä Ryu, jonka sisko tarvitsisi uuden munuaisen ja Ryu yrittää auttaa häntä kaikin mahdollisin keinoin. Ja asiat eivät tietenkään mene niin kuin oli suunniteltu. Näyttelijäsuoritukset ovat elokuvassa todella vangitsevia, varsinkin Ryuta näyttelevä Ha-kyun Shin on pelottavan hyvä roolissaan. Kuvaus on toteutettu varsin mainiosti ja hieman oudot kuvakulmat sopivat tarinaan hyvin. Elokuvalla on omat heikkoutensa (hieman ontuva käsikirjoitus nyt päälimmäisenä), mutta kyllä kokonaisuus on sen verran hyvä, että neljä tähteä lätkäistään.
****
Alkuviikko on siis mennyt varsin hyvien elokuvien parissa. Loppuviikosta sitten taas kahden tähden pätkiä.
- Mahti Ankka
- Viestit: 674
- Liittynyt: Ma 12.07.2004 16:49
- Paikkakunta: Mikkeli
- Viesti:
Henkien Kätkemä on kyllä Miayzakin paras leffa, mutta Totorolla on erinomainen voima pelastaa päivä. Täydellinen hyvänolon leffa, jonka jälkeen elämä maistuu ihmeen hyvälle.
Liikkuva Linna kannattaa myös katsoa, lähes yhtä kova elokuva kuin edellämainitut.
Liikkuva Linna kannattaa myös katsoa, lähes yhtä kova elokuva kuin edellämainitut.
"Such beauty, it touches me! Love, hatred, pain, pleasure, life, death, they are all there...This is to be human! This is to be evil!"
Vasarasta päähän!
Vasarasta päähän!
On muuten kyseessä hieno peli ja elokuva. Voisin veikata, että signaturesi on leffasta/pelistä lainattu. Pitäisi kyllä kyseinen pätkä etsiä jostain käsiini ja katsoa taas pitkästä aikaa.Hyrkanos kirjoitti:Tuossa joku aika sitten pelailin aikoinaan ostmaani Warriors peliä, ja mieleeni tuli että voisin yrittää sen elokuvankin löytää jostain (sehän olikin melko edullinen Discshopissa). Leffa on silkkaa parhautta. Jo elokuvan pinnalliset tekijät, kuten se kauhea kovistelu ja "värien" tyylittely olivat tarpeeksi tehdäkseen siitä hyvän. Varsinaisesti se pääsi TOP vitoseen nimenomaan puhtaasti elokuvallisten ansioidensa vuoksi. Tarina oli kerrottu tavalla jota ei voitaisi sovittaa juuri mihinkään muualle kuin elokuvaan (no siihen peliin tietenkin, mutta elokuvallinen kerronta pelissä on vähän kuin kirjallisuus elokuvassa). Jopa 70-luvun kauhein banaalius, eli montaasit olivat tehty järkevästi ja kerrontaa tukien. Yksi ehdoton hienous oli yksinkertainen tarina jonka saa kokonaisuudessaan kerrottua parissa lauseessa. Elokuvassa ei keskitytäkään siihen mitä tapahtuu vaan miten ja miksi. Kaikki taustatiedot ovat turhia yksityiskohtia, jotka on tarkoituskin unohtaa (kuka V*:n Cyrus? Billy Rayn veli?)
Mielenkiintoinen kontrasti luodaan keskittymällä Warriors-jengin edustajien persooniin, kun muut jengit ovat käytännössä epäinhimillistettyjä väkivaltakoneita. Hahmoissa on paljon syvyyttä jota ei tyrkytetä katsojalle vaan sen näkee enemmänkin kontekstista (kuten se että nuoret penskat ovat harjanvarsi perseessä yrittäessään todistaa kypsyytensä). Toki mukana on vähän jotain päälleliimatun oloista, kuten jostain ihme syystä Warriorsien mukaan lähtevä Mercy, joka tulisi uskoa horoksi koska niin sanotaan.
Rotta.













