Leffat
Tuli sitten katsottua Seitsemän samuraita loppuun... ja hyvä elokuvahan se oli. Ei sitä suotta olla kehuttu legendaariseksi leffaksi. Kuten tunnettua, Seitsemän rohkeaa miestä on länkkäriversio tästä ja sen kyllä huomaa. Hyvin moni asia on molemmissa samalla lailla; kylät ovat hyvin samanlaisia, esim. lähistöllä olevaa jokea myöten. Hahmot ovat lähes identtisiä, tarina on sama, vaikkakin tässä alkuperäisessä se on paljon pidemmin kerrottu. Molemmat ovat silti oikein onnistuneita elokuvia. Ainoa asia mikä heikentää "seitsemän samurain" laatua on se että se on valtavan pitkä, 201 minuuttia. Saman tarinan olisi hyvin voinut kertoa 30-60 minuuttia lyhyemmässä ajassa sen suuremmin kärsimättä. Antaisin tälle arvosanaksi 8+.
All your message are belong to me.
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).
8+... Olet aika ankara IMDBn korkeimmalle rankatun foreign filmin suhteen... Sinänsä kyllä ymmärrettävää... Mielestäni Kurosawankin tuotannossa on parempia leffoja, puhumattakaan sitten Leonesta.
... mutta tänään säästän teidät Kurosawalta ja alkuun kirjoitan muutamasta rupuleffasta, jotka katselin eilen ja sitten parista todellisesta klassikosta, jotka katsoin tänään...
Ensin siis eiliset...
Shaft... Oscar-voittaja... eipä uskoisi (Paras original song, Isaac Hayes - Shaft, sai myös ehdokkuuden parhaasta dramaattisesta scoresta, mutta ei voittanut). Tuosta varmaan jo päättelitte, että ei ole kysymys John Singletonin rasistisesta paskasta, vaan siitä aidosta alkuperäisestä vuodelta 1971.
Toki tuo alkuperäinenkin sisälsi rasismia, mutta se se ei ollut samaan tapaan puhtaasti rasistinen. Tuossa alkuperäisessä pahiksetkin voivat olla mustia ja kaikki valkoiset eivät ole uskomattoman typeriä tai korruptoituneita. Se on jopa kohtalaisen tasapuolinen... ainakin verrattuna tuohon uudempaan vastineeseensa.
Richard Roundtree hoitaa roolinsa todella hyvin.
Muuten leffa on sitten hyvin keskinkertainen. Yksinkertainen tarina, jota ei edes kerrota kovin hyvin...
Porky's II taitaa olla kaikista leffoistani heikoimmin arvosteltu IMDBssä. Score on mukavat 4.0. Miksiköhän yleensä hankin tuon? Jotain idean tapaista leffassa oli, mutta se onnistuttiin tyrimään täysin. Tuon tyyppisissä leffoissa on yleensä ainakin suuri määrä tissejä pelastamassa, mutta tästä puuttui nekin melkein kokonaan (yhdet löytyi). Ei tuo huonoin leffa ole mikä minulta löytyy (Blair Witch Project tulee ainakin huonompana mieleen), mutta aika lähellä sitä.
Dodgeball: A True Underdog Story oli aika tyypillinen komedia. Pari hyvää ideaa, jotka oli enemmän tai vähemmän ripattu Baseketballista, jotka eivät leffaa hirvittävän pitkälle kantaneet. Stephen Root on aina mainio, samoin Ben Stiller siinä omassa roolissaan, mutta muuten hiukan onttoa. Vince Vaughn jonkinlaisena vakavana hahmona kaiken keskellä ei vain toiminut lainkaan. Jos aiotaan tehdä tuollaista puhdasta komediaa, niin yritetään edes pitää hahmot hauskoina. Luulisi Jim Carreyn opettaneen meille edes sen verran.
Finaalina AVP... jota en oikeastaan edes jaksanut katsoa... pistin vain pyörimään tuohon sivuun kommenttien kera. Raitoja oli kaksi, mutta otin niistä Paul Andersonin (ohjaaja, kirjoittaja), Lance Henriksenin (tiedätte kyllä kuka hän on) ja jonkun naisen, joka oli leffan pääosassa.
Kommenttiraidalla kolmikko lähinnä kehui toisiaan ja ohjaaja ajoittain omaa erinomaisuuttaan. Parempiakin olen kuullut. Ilman soundtrackia leffa ei tietenkään näyttänyt juuri miltään, mutta tuskin se musiikki mitään olisi auttanut. Lähinnä tuo oli kuitenkin vain täynnä visuaalisia 'nautintoja', vaikka siitä ei löytynyt edes niitä tissejä.
Sitten pari selvästi parempaa leffaa...
The Man Who Shot Liberty Valance... James Stewart ja John Wayne samassa leffassa? Tämän on pitänyt olla tapaus aikoinaan. Mielenkiintoinen trivbit: Leffassa John Wayne on ensin, mutta kansissa James Stewart. Leffassa Stewart on enemmän esillä. Onkohan tuosta väännetty paljonkin kättä aikoinaan.
Olin nähnyt tämän joskus kauan, kauan sitten ja muistin vain, että se on hyvä. Harmi kyllä IMDBn Plot outline spoilasikin sitten koko leffan pointin. Edelleen hyvin toimiva, tosin. Rankattu jopa IMDBn 6. parhaaksi westerniksi. Suosittelen, kaikille. Tuossa on paljon mielenkiintoista. Se ei ole western perinteisessä mielessä, vaan siinä käsitellään paljon mm. politiikkaa territorioissa.
Historian oikeellisuudesta en sitten sano mitään...
Wayne ja Stewart ovat omat itsensä. Se ei ole mitenkään huono juttu. Wayne on Wayne ja hän on legendaarinen siinä roolissaan, jota hän jälleen kerran veti. Stewart on jälleen yhtä uskottava tavallinen mies, joka päätyy epätavalliseen tilanteeseen.
Tarinassa Stewart ja Wayne tunsivat toisensa, toinen sai naisen, neuvotteli osavaltion perustamisesta, päätyi senaattiin ja oli kuuluisa ympäri maata, toinen alkoholisoitui. Se, miten tuohon päädyttiin, muodostaa varsinaisen tarinan... h**vetin hyvin kerrottu leffa. Tämäkin oli hankintalistallani, joka ei ole missään vaiheessa ollut kovin pitkä.
Stanley Kubrick teki vuonna 1957 leffan Paths of Glory. Huomasin itsekin vasta tänään, että kyseinen leffa on IMDBn listalla sijalla 39 ja 3. paras sotaleffa (ylempänä on vain Schindler's List, joka ei mielestäni ole edes kunnon sotaleffa, ja Lawrence of Arabia). Tämänkin on lähinnä oikeussalidraama, mutta hyvä sellainen. Kubrickin leffaksi tämä on poikkeuksellisen nopeatempoinen ja se ei haittaa lainkaan. Tarina etenee hyvin ja sotakin saadaan näyttämään ajankohtaan nähden hyvin pahalta. Se ei tainnut olla kovin suosittua vielä 50-luvulla.
Leffassa kolme sotilasta saa melko mielivaltaisesti isosta joukko-osastosta syytteen pelkuruudesta hyökkäyksen aikana. Rangaistus: Kuolema. Paitsi, jos heidän esimiehensä pystyy vapauttamaan heidät syytteistä. Erilainen sotaleffa, mutta toimii.
... mutta tänään säästän teidät Kurosawalta ja alkuun kirjoitan muutamasta rupuleffasta, jotka katselin eilen ja sitten parista todellisesta klassikosta, jotka katsoin tänään...
Ensin siis eiliset...
Shaft... Oscar-voittaja... eipä uskoisi (Paras original song, Isaac Hayes - Shaft, sai myös ehdokkuuden parhaasta dramaattisesta scoresta, mutta ei voittanut). Tuosta varmaan jo päättelitte, että ei ole kysymys John Singletonin rasistisesta paskasta, vaan siitä aidosta alkuperäisestä vuodelta 1971.
Toki tuo alkuperäinenkin sisälsi rasismia, mutta se se ei ollut samaan tapaan puhtaasti rasistinen. Tuossa alkuperäisessä pahiksetkin voivat olla mustia ja kaikki valkoiset eivät ole uskomattoman typeriä tai korruptoituneita. Se on jopa kohtalaisen tasapuolinen... ainakin verrattuna tuohon uudempaan vastineeseensa.
Richard Roundtree hoitaa roolinsa todella hyvin.
Muuten leffa on sitten hyvin keskinkertainen. Yksinkertainen tarina, jota ei edes kerrota kovin hyvin...
Porky's II taitaa olla kaikista leffoistani heikoimmin arvosteltu IMDBssä. Score on mukavat 4.0. Miksiköhän yleensä hankin tuon? Jotain idean tapaista leffassa oli, mutta se onnistuttiin tyrimään täysin. Tuon tyyppisissä leffoissa on yleensä ainakin suuri määrä tissejä pelastamassa, mutta tästä puuttui nekin melkein kokonaan (yhdet löytyi). Ei tuo huonoin leffa ole mikä minulta löytyy (Blair Witch Project tulee ainakin huonompana mieleen), mutta aika lähellä sitä.
Dodgeball: A True Underdog Story oli aika tyypillinen komedia. Pari hyvää ideaa, jotka oli enemmän tai vähemmän ripattu Baseketballista, jotka eivät leffaa hirvittävän pitkälle kantaneet. Stephen Root on aina mainio, samoin Ben Stiller siinä omassa roolissaan, mutta muuten hiukan onttoa. Vince Vaughn jonkinlaisena vakavana hahmona kaiken keskellä ei vain toiminut lainkaan. Jos aiotaan tehdä tuollaista puhdasta komediaa, niin yritetään edes pitää hahmot hauskoina. Luulisi Jim Carreyn opettaneen meille edes sen verran.
Finaalina AVP... jota en oikeastaan edes jaksanut katsoa... pistin vain pyörimään tuohon sivuun kommenttien kera. Raitoja oli kaksi, mutta otin niistä Paul Andersonin (ohjaaja, kirjoittaja), Lance Henriksenin (tiedätte kyllä kuka hän on) ja jonkun naisen, joka oli leffan pääosassa.
Kommenttiraidalla kolmikko lähinnä kehui toisiaan ja ohjaaja ajoittain omaa erinomaisuuttaan. Parempiakin olen kuullut. Ilman soundtrackia leffa ei tietenkään näyttänyt juuri miltään, mutta tuskin se musiikki mitään olisi auttanut. Lähinnä tuo oli kuitenkin vain täynnä visuaalisia 'nautintoja', vaikka siitä ei löytynyt edes niitä tissejä.
Sitten pari selvästi parempaa leffaa...
The Man Who Shot Liberty Valance... James Stewart ja John Wayne samassa leffassa? Tämän on pitänyt olla tapaus aikoinaan. Mielenkiintoinen trivbit: Leffassa John Wayne on ensin, mutta kansissa James Stewart. Leffassa Stewart on enemmän esillä. Onkohan tuosta väännetty paljonkin kättä aikoinaan.
Olin nähnyt tämän joskus kauan, kauan sitten ja muistin vain, että se on hyvä. Harmi kyllä IMDBn Plot outline spoilasikin sitten koko leffan pointin. Edelleen hyvin toimiva, tosin. Rankattu jopa IMDBn 6. parhaaksi westerniksi. Suosittelen, kaikille. Tuossa on paljon mielenkiintoista. Se ei ole western perinteisessä mielessä, vaan siinä käsitellään paljon mm. politiikkaa territorioissa.
Historian oikeellisuudesta en sitten sano mitään...
Wayne ja Stewart ovat omat itsensä. Se ei ole mitenkään huono juttu. Wayne on Wayne ja hän on legendaarinen siinä roolissaan, jota hän jälleen kerran veti. Stewart on jälleen yhtä uskottava tavallinen mies, joka päätyy epätavalliseen tilanteeseen.
Tarinassa Stewart ja Wayne tunsivat toisensa, toinen sai naisen, neuvotteli osavaltion perustamisesta, päätyi senaattiin ja oli kuuluisa ympäri maata, toinen alkoholisoitui. Se, miten tuohon päädyttiin, muodostaa varsinaisen tarinan... h**vetin hyvin kerrottu leffa. Tämäkin oli hankintalistallani, joka ei ole missään vaiheessa ollut kovin pitkä.
Stanley Kubrick teki vuonna 1957 leffan Paths of Glory. Huomasin itsekin vasta tänään, että kyseinen leffa on IMDBn listalla sijalla 39 ja 3. paras sotaleffa (ylempänä on vain Schindler's List, joka ei mielestäni ole edes kunnon sotaleffa, ja Lawrence of Arabia). Tämänkin on lähinnä oikeussalidraama, mutta hyvä sellainen. Kubrickin leffaksi tämä on poikkeuksellisen nopeatempoinen ja se ei haittaa lainkaan. Tarina etenee hyvin ja sotakin saadaan näyttämään ajankohtaan nähden hyvin pahalta. Se ei tainnut olla kovin suosittua vielä 50-luvulla.
Leffassa kolme sotilasta saa melko mielivaltaisesti isosta joukko-osastosta syytteen pelkuruudesta hyökkäyksen aikana. Rangaistus: Kuolema. Paitsi, jos heidän esimiehensä pystyy vapauttamaan heidät syytteistä. Erilainen sotaleffa, mutta toimii.
Tästä on näköjään tulossa yhä enenevissä määrin meikäläisen blogi, mutta menköön...
Star Wars IIIsta sen verran, että en ole sitä vieläkään nähnyt, mutta eipä ole vielä mitään kiirettä... IMDBn score on tippunut aika nopeasti. Taisi olla 8.3 tai 8.4 parhaimmillaan, nyt se on vain 7.8 (8.0 ilman TOP250 painotuksia). Ilmeisesti se ei ole enää kovin hyvä kun on päässyt alkuihmetyksen, tmv. yli.
Sitten muualle...
Katsoin tänään 12 Angry Menin. Syynä tähän oli vain se, että se oli korkeimmalle rankattu leffa IMDBssä, jota en ollut vielä nähnyt. Kyllä, olen IMDBn pikku orjapoika ja teen kaiken mitä se minulta pyytää.
Anyhow, ihan mielenkiintoinen leffa. Edusti jotain, mikä nykyään on täysin unohdettu (ainakin melkein). Lähes koko elokuva tapahtui todella pienessä tilassa. Vain aivan alussa ja lopussa on pikku pätkä, joka tapahtuu yhden huoneen ulkopuolella. Rear Window oli hiukan samaan tyyliin tehty. Pidin molemmista leffoista paljon. Molemmat perustuvat myös kohtalaisen yksinkertaiseen, mutta mielenkiintoiseen ideaan.
12 Angry Men käsittelee (kuten nimestä voi periaatteessa arvata) 12 valamiehen keskustelua murhasta. Alkuun suurin osa (11) on sitä mieltä, että syytetty on syyllinen, mutta 12. on sitä mieltä, että nuorella syytetyllä on oikeus vähintäänkin siihen, että he käyvät tapauksen kunnolla läpi, eivätkä jätä sitä vain pikaisen käsittelyn jälkeen tapahtuvaan syylliseksi julistamiseen.
Koska se 12. mies sattuu olemaan Henry Fonda, ei ole mitenkään vaikea päätellä mihin hommassa päädytään, mutta matka on ihan mielenkiintoinen.
Star Wars IIIsta sen verran, että en ole sitä vieläkään nähnyt, mutta eipä ole vielä mitään kiirettä... IMDBn score on tippunut aika nopeasti. Taisi olla 8.3 tai 8.4 parhaimmillaan, nyt se on vain 7.8 (8.0 ilman TOP250 painotuksia). Ilmeisesti se ei ole enää kovin hyvä kun on päässyt alkuihmetyksen, tmv. yli.
Sitten muualle...
Katsoin tänään 12 Angry Menin. Syynä tähän oli vain se, että se oli korkeimmalle rankattu leffa IMDBssä, jota en ollut vielä nähnyt. Kyllä, olen IMDBn pikku orjapoika ja teen kaiken mitä se minulta pyytää.
Anyhow, ihan mielenkiintoinen leffa. Edusti jotain, mikä nykyään on täysin unohdettu (ainakin melkein). Lähes koko elokuva tapahtui todella pienessä tilassa. Vain aivan alussa ja lopussa on pikku pätkä, joka tapahtuu yhden huoneen ulkopuolella. Rear Window oli hiukan samaan tyyliin tehty. Pidin molemmista leffoista paljon. Molemmat perustuvat myös kohtalaisen yksinkertaiseen, mutta mielenkiintoiseen ideaan.
12 Angry Men käsittelee (kuten nimestä voi periaatteessa arvata) 12 valamiehen keskustelua murhasta. Alkuun suurin osa (11) on sitä mieltä, että syytetty on syyllinen, mutta 12. on sitä mieltä, että nuorella syytetyllä on oikeus vähintäänkin siihen, että he käyvät tapauksen kunnolla läpi, eivätkä jätä sitä vain pikaisen käsittelyn jälkeen tapahtuvaan syylliseksi julistamiseen.
Koska se 12. mies sattuu olemaan Henry Fonda, ei ole mitenkään vaikea päätellä mihin hommassa päädytään, mutta matka on ihan mielenkiintoinen.
Katsoin tänään sekä Eternal Sunshine of the Spotless Mindin että Being John Malkovichin...vaikka aikaa tässä koneella ei olekaan enää montaa minuuttia, sen verran pitää sanoa että liikaa Kaufmania yhtenä päivänä jättää olon hiukan sekavaksi. Voin ihan rehellisesti sanoa että BJM on yksi omituisimmista elokuvista mitä olen vähään aikaan nähnyt. Toisaalta oli aika "helppoa" huomata että molemmat käsikirjoitukset olivat Kaufmanin, ne kuitenkin muistuttivat toisiaan...ehkä nimenomaan siinä mielessä että ne olivat molemmat omalla tavallaan outoja.
Välikommentti: Nelonen on pieksemässä kolmosta elokuvatarjonnassa, "maikkari" ei nykyään näytä mitään muuta kuin Bondien ja Turhapurojen uusintoja. Tai nykyään ja nykyään, se on näyttänyt niitä niin kauan kuin minä muistan. Muuttunut on kai lähinnä se, että Nelonen on ruvennut panostamaan nimekkäämpiin ja uudempiin elokuviin. Ihan jees.
Olen muuten nähnyt tuon Arexen maintiseman jury-leffan, ja siitä tuli muistaakseni televisioversiokin jokin aika sitten kolmoselta. Anyhow, kannattaa katsoa, se on aika mielenkiintoinen.
Välikommentti: Nelonen on pieksemässä kolmosta elokuvatarjonnassa, "maikkari" ei nykyään näytä mitään muuta kuin Bondien ja Turhapurojen uusintoja. Tai nykyään ja nykyään, se on näyttänyt niitä niin kauan kuin minä muistan. Muuttunut on kai lähinnä se, että Nelonen on ruvennut panostamaan nimekkäämpiin ja uudempiin elokuviin. Ihan jees.
Olen muuten nähnyt tuon Arexen maintiseman jury-leffan, ja siitä tuli muistaakseni televisioversiokin jokin aika sitten kolmoselta. Anyhow, kannattaa katsoa, se on aika mielenkiintoinen.
Nojaa. Bondeja on tullut viimeksi ~2 vuotta sitten (pl. vähän aikaa sitten tullut pätkä), ja Turhapuroja tuli muutama viime vuonna. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että Nelonen on kunnostautunut enemmän leffojen suhteen. Tosin olen edelleen katkera siitä, ettei Nelkku näyttänyt kuin Sormuksen ritarit. Ei trilogiaa voi tuolla tavalla kesken jättää.wesnt kirjoitti:Välikommentti: Nelonen on pieksemässä kolmosta elokuvatarjonnassa, "maikkari" ei nykyään näytä mitään muuta kuin Bondien ja Turhapurojen uusintoja. Tai nykyään ja nykyään, se on näyttänyt niitä niin kauan kuin minä muistan. Muuttunut on kai lähinnä se, että Nelonen on ruvennut panostamaan nimekkäämpiin ja uudempiin elokuviin. Ihan jees.
Neloselle noottia myös lauantaisesta Dead Sexy leffasta. Ihan oikeasti huonoin näkemäni pätkä, todellista aivot-narikkaan-viihdettä. Suorastaan katsojien älykkyyskapasiteetin aliarviontia. Loppukin aika v***n teennäinen ja arvattava. Hirveää paskaa.
Tänään maikkarilta Pelikaanimuistio, joka vaikuttaisi aika hyvältä. Joku nähnyt? Ares? Wesnt? Anybody?
EDIT: Hälytys! En ole muistanut arvioida uusimpia katsomiani leffoja. Mutta hengittäkää rauhassa, problem solved.
The Rock
Alcatrazista kertova leffa, pääosissa Nicolas Cage, joka muuten on yksi lempinäyttelijöistäni, Sean Connery, ja Ed Harris. Perusidea on se, että Harriksen johtama eliittisotilasryhmä on vallannut hylätyn Alcatrazin saaren, ja nämä pahikset uhkaavat vapauttaa jonkinnäköistä virusta San Franciscoon saarelta käsin. Myrkyn erikoisasiantuntija, FBI:ssä työskentelevä Stanley Goodspeed (Cage) ja ainoa Alcatrazista elävänä karannut ihminen, John Mason (Connery) lähtevät sitten vesittämään sotilaiden aikeet. Ihan hyvä leffa, mutta lopun hävittäjä-pommitusvaiheen dramaattisuus ja hollywoodsiirappisuus otti jonkin verran päähän. Päähenkilöt vetävät roolinsa erittäinkin hyvin, varsinkin Cage ja Connery.
***½
The Gladiator
Rooman imperiumin aikakaudelle sijoittuva harvinaisen pitkä leffa, joka on miljoonabudjettileffaksi aika surullinen ja traaginen. Russell Crowen roolihahmo Maximus on leffan alussa kunnioitettu sotapäällikkö ja tuleva keisari, keskivaiheilla kuolemaantuomittu ja orja, ja lopulta maan taitavin gladiaattori ja kansankiihottaja. Crowe vetää haastavan roolinsa mainiosti, ja välittää kostonhimonsa kotisohvalle asti. Myös Joaquin Phoenix, eli Commodus näyttelee paskiaista hyvin, eikä Connie Nielsenin Lucilla hahmostakaan löydy suurempaa valittamista. Leffa on suurimmalta osalta hyvin toteutettu, mutta lopun taistelu Maximuksen ja Commoduksen välillä olisi saanut olla vähän tunteikkaampi. Elokuva perustuu kuulemma ainakin joiltain osin tositapahtumiin, olisikin mielenkiintoista kuulla, kuinka paljon. Sen verran supermieheltä Maximus vaikuttaa, etten ainakaan kovin suoraan yhtenäisyyteen jaksa uskoa.
***½
Niinnoh... Firma oli aikoinaan hitti, joten sen takia joku keksi, että nyt aletaan sitten tekemään urakalla John Grisham -leffoja. Tosin, tuon oikeudet oli varmaan jo hankittu ennen sen tekemistä, tai sitten Firman menestys sai tosiaan paljon liikettä Hollywoodissa, koska tämä ilmestyi jo samana vuonna.Tänään maikkarilta Pelikaanimuistio,
Ei mikään hyvä elokuva, mutta kyllä sen kestää oksentamatta. Riippuen tietenkin siitä, että kuinka paljon jaksaa katsoa Julia Robertsia, joka ei ole ainakaan minua koskaan innostanut.
Omituinen on tosiaan varmaan oikea sana. Yleensä pidän omituisesta, mutta tuosta en ole kuitenkaan ihan varma. Olen monta kertaa hypistellyt DVDtä käsissäni, mutta toistaiseksi on jäänyt ostamatta. Todennäköisesti, jos sen saa jossain vaiheessa todella halvalla, se ilmestyy hyllyyni, mutta se jää nähtäväksi.Voin ihan rehellisesti sanoa että BJM on yksi omituisimmista elokuvista mitä olen vähään aikaan nähnyt.
Eternalista taas on muodostumassa yksi suosikeistani. Arvostan Jim Carreyta aivan toisella tapaa sen jälkeen, samoin kuin Michel Gondrya.
EDIT: Jospa vaikka en tuplapostaisi tällä kertaa...
Joskus aikoinaan joku leffakriitikko valitti Kubrickista väittäen häntä keskinkertaiseksi. Hänen perustelunsa oli se, että kai sitä nyt kuka tahansa tekee hyvän leffan, jos käyttää siihen yhtä paljon aikaa kuin Kubrick.
Ehkäpä, mutta toisaalta, väittäisin, että siihen on pakko olla jokin syy, että Kubrickin leffoja löytyy IMDBn TOP 250 peräti 8 kappaletta (+ ajoittain Barry Lyndon, joka roikkuu aivan loppupäässä). Kun otetaan huomioon, että hän teki vain 11 täysimittaista leffaa, niin onko sillä enää väliä, että hän käytti mielellään aikaa ja harkintaa? Eipä kukaan muu ole päässyt vastaaviin tuloksiin (ehkäpä Tarantino aikanaan, paha sanoa).
Joka tapauksessa, katselin juuri äsken sen kahdeksannen noista leffoista, jota en ollut vielä aiemmin nähnyt. Kyseessä on The Killing, joka oli miehen ensimmäinen täyspitkä vuodelta 1956.
Leffa on kerrottu melko omituisesti. Välillä kertoja jauhaa läpi kellonaikoja, mikä on tarpeen, koska tapahtumat eivät etene täysin kronologisesti. Tarinakin on outo, koska se tuntuu sisältävän aika monta kaukaa haettua tapahtumaa. Miksi asiat pitää tehdä monimutkaisesti, kun se vain lisää epäonnistumisen todennäköisyyttä?
Kaikkiaan kuitenkin todella hyvä leffa. Parempi kuin odotin. Kubrick ei taaskaan pettänyt.
-
myrkkymara
- Viestit: 92
- Liittynyt: Ti 17.05.2005 22:05
Taru Sormusten Herrasta- trilogia
Vaikka en usein fantasy- elokuvia katsokkaan niin nyt tuli katsottua. Jotenkin tuntui että nämä olisivat vähän "neiti" tavaraa. Näyttelijät olivat enimmäkseen hyviä, mutta itseeni ei se Frodon "OOH!" ilme kolahtanut. Ja aika ajoin rupesi oksettamaan se Klonkku, se oli vaan niin saamarin oksettavan näköinen. Eikös Klonkku ollutkin normaalin näköinen ennen? Smigul jotain. Koko trilogia oli erittäin masentavan oloinen ja ei tuonut mitenkään erikoisemmin hyvän olon tunnetta. Jos pitäisi paras valita niin se olisi kyllä se ensimmäinen.
Muuten osa kolmosen loppuosa tulivuorilla= muistuttaa SW III Anakin vs Obi-Wan taistelun loppuosaa missä Anakin palaa siellä vuoren juurella.
Vaikka en usein fantasy- elokuvia katsokkaan niin nyt tuli katsottua. Jotenkin tuntui että nämä olisivat vähän "neiti" tavaraa. Näyttelijät olivat enimmäkseen hyviä, mutta itseeni ei se Frodon "OOH!" ilme kolahtanut. Ja aika ajoin rupesi oksettamaan se Klonkku, se oli vaan niin saamarin oksettavan näköinen. Eikös Klonkku ollutkin normaalin näköinen ennen? Smigul jotain. Koko trilogia oli erittäin masentavan oloinen ja ei tuonut mitenkään erikoisemmin hyvän olon tunnetta. Jos pitäisi paras valita niin se olisi kyllä se ensimmäinen.
Muuten osa kolmosen loppuosa tulivuorilla= muistuttaa SW III Anakin vs Obi-Wan taistelun loppuosaa missä Anakin palaa siellä vuoren juurella.
Goner on oikeasti mukava tyyppi, ja kaiken lisäksi hauska!
Tänään jotain hiukan erilaista...
DOKKAREITA!
Näistä on äkkiä tullut muoti-ilmiö. Lähinnä kai sen takia, että Michael Moore onnistui oikeasti tekemään rahaa dokkareilla. En oikein tiedä, että onko tuo hyvä asia. Näin isot yhtiöt innostuvat dokumenteista, jolloin niiden tekemiseen saa rahaa. Toisaalta... ne myös hallitsevat niitä. Onneksi (kuten Michael Moore sanoo The Corporationissa) monet yhtiöt ovat niin kiinnostuneita rahan tekemisestä, että ne eivät tajua mitä heidän rahoillaan tehdään.
Niinhän se kyllä ainakin osittain menee...
Tämä on jo aika hyvä todiste dokumenttien näkyvyydestä: http://www.imdb.com/chart/documentary . Katsokaa äänestäneiden määriä... Kahta lukuunottamatta, määrät liikkuvat muutamassa tuhannessa. Mitkä ne kaksi ovatkaan?
Aloitetaan kuitenkin Super Size Mella.
Kirjoitinkohan tästä jo? Enpä muista, samapa se. Mielenkiintoinen tapa tehdä leffaa... uhrata nyt oma ruumiinsa tuollaisen eteen. Tosin, leffan tuloilla hän melko varmasti pystyy elättämään itsensä koko loppuelämänsä, kunhan vain tajuaa suunnitella rahankäyttöä. Tosin, jos hän tekee pari muuta samanlaista projektia, se loppuelämä ei ole välttämättä kovin pitkä.
Homman nimi oli siis se, että herra Spurlock (tjsp.) söi kuukauden ajan vain McDonaldsin ruokaa. Sinä aikana hän lihoo, kehittää riippuvuuden McRuokaan ja onnistuu saamaan ruumiinsa todella huonoon kuntoon. Koko leffan ajan pääsemme nauttimaan mielenkiintoisista faktoista. Minun 1,5 l kokista päivässä on lievää... Tuossa esiteltiin mies, joka joi 8 litraa soft drinkejä päivittäin.
Prkl.
Selvisi myös miksi newyorkilaiset ovat verrattaen hyvässä kunnossa... HE KÄVELEVÄT. Mikä on kai muille jenkeille aivan tuntematon käsite.
Ihan mielenkiintoinen leffa, mutta eipä saanut minua vielä harkitsemaan laihduttamista, erityisesti koska jokainen tyttöystäväni on yrittänyt lihottaa minua, joten voin välttää sen omistamalla jo valmiiksi mahan. Tosin, tästä en aio enää lihoa ja leffassa herra Spurlockin tyttöystävä kertoo syyn...
Sitten The Corporation... Katsokaa tämä. Heti. Siinä on osia, joita ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta siinä on paljon, mikä pitäisi ottaa. Erityisesti, koska monet teistä ovat juuri sitä sukupolvea, jonka aivopesemistä tuossa käsitellään. Luulisi teitäkin kiinnostavan...
Suomi on onneksi vielä jonkinlainen oikeusvaltio ja emme ole ainakaan vielä ehtineet samaan tilaan, jota tuossa kuvataan, mutta ei se ole mikään mahdoton ajatus. Erityisesti ensimmäisen osan analyysi osakeyhtiöstä, joka päätyy siihen lopputulokseen, että jos osakeyhtiö on henkilö (niin kuin se useimmissa länsimaissa lain mukaan on), se on psykoottinen.
Kuten sanoin, kannattaa katsoa. Koko osakeyhtiön instituutio asetetaan mielenkiintoisella tavalla kirkon ja vastaavien instituutioiden (eri aikoina) rinnalle eli jokainen instituutio on tavallaan jo syönyt edustajansa ja hallitsee sen osia.
Sai hiukan ajattelemaan omaa rooliani osakeyhtiön hallituksen PJnä. Tosin, meillä on vain neljä omistajaa, joista osa elää hyvin vahvojen ideaalien mukaan (minä ml.), joten meillä ei ainakaan vielä ole vaaraa. Kirjoitin meille myös selkeät eettiset ohjeet, joista ainakin osasta olemme onnistuneet pitämään kiinni, vaikka siitä ehkä onkin meille taloudellista haittaa.
Ja viimeisenä Fog of War... tai tarkemmin The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara. Kuka oli Robert Strange McNamara (tuo on hänen oikea toinen nimensä)? Yhdysvaltojen puolustusministeri seitsemän vuoden ajan hyvin mielenkiintoisella ajanjaksolla. Can you say Cuban missile crisis? Or Vietnam War? Hän oli ministerinä Kennedylle ja Johnsonille. Lisäksi hänellä on mielenkiintoista faktaa toisesta maailmansodasta. Erityisesti tilastotiedot kuolemista Japanissa kiinnittivät huomioni. Ilmeisesti ydinpommi oli vain kärpäsen p**ka verrattuna sitä edeltäneisiin pommituksiin.
McNamara itkee parissa kohtaa. Mies, joka on osaltaan vastuussa lukemattomien ihmisten kuolemista, itkee sitä. Miten hän on kestänyt tuon tiedon kanssa vuosikausia? Rationaalisella ajattelulla todennäköisesti.
Suosittelen.
DOKKAREITA!
Näistä on äkkiä tullut muoti-ilmiö. Lähinnä kai sen takia, että Michael Moore onnistui oikeasti tekemään rahaa dokkareilla. En oikein tiedä, että onko tuo hyvä asia. Näin isot yhtiöt innostuvat dokumenteista, jolloin niiden tekemiseen saa rahaa. Toisaalta... ne myös hallitsevat niitä. Onneksi (kuten Michael Moore sanoo The Corporationissa) monet yhtiöt ovat niin kiinnostuneita rahan tekemisestä, että ne eivät tajua mitä heidän rahoillaan tehdään.
Niinhän se kyllä ainakin osittain menee...
Tämä on jo aika hyvä todiste dokumenttien näkyvyydestä: http://www.imdb.com/chart/documentary . Katsokaa äänestäneiden määriä... Kahta lukuunottamatta, määrät liikkuvat muutamassa tuhannessa. Mitkä ne kaksi ovatkaan?
Aloitetaan kuitenkin Super Size Mella.
Kirjoitinkohan tästä jo? Enpä muista, samapa se. Mielenkiintoinen tapa tehdä leffaa... uhrata nyt oma ruumiinsa tuollaisen eteen. Tosin, leffan tuloilla hän melko varmasti pystyy elättämään itsensä koko loppuelämänsä, kunhan vain tajuaa suunnitella rahankäyttöä. Tosin, jos hän tekee pari muuta samanlaista projektia, se loppuelämä ei ole välttämättä kovin pitkä.
Homman nimi oli siis se, että herra Spurlock (tjsp.) söi kuukauden ajan vain McDonaldsin ruokaa. Sinä aikana hän lihoo, kehittää riippuvuuden McRuokaan ja onnistuu saamaan ruumiinsa todella huonoon kuntoon. Koko leffan ajan pääsemme nauttimaan mielenkiintoisista faktoista. Minun 1,5 l kokista päivässä on lievää... Tuossa esiteltiin mies, joka joi 8 litraa soft drinkejä päivittäin.
Prkl.
Selvisi myös miksi newyorkilaiset ovat verrattaen hyvässä kunnossa... HE KÄVELEVÄT. Mikä on kai muille jenkeille aivan tuntematon käsite.
Ihan mielenkiintoinen leffa, mutta eipä saanut minua vielä harkitsemaan laihduttamista, erityisesti koska jokainen tyttöystäväni on yrittänyt lihottaa minua, joten voin välttää sen omistamalla jo valmiiksi mahan. Tosin, tästä en aio enää lihoa ja leffassa herra Spurlockin tyttöystävä kertoo syyn...
Sitten The Corporation... Katsokaa tämä. Heti. Siinä on osia, joita ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta siinä on paljon, mikä pitäisi ottaa. Erityisesti, koska monet teistä ovat juuri sitä sukupolvea, jonka aivopesemistä tuossa käsitellään. Luulisi teitäkin kiinnostavan...
Suomi on onneksi vielä jonkinlainen oikeusvaltio ja emme ole ainakaan vielä ehtineet samaan tilaan, jota tuossa kuvataan, mutta ei se ole mikään mahdoton ajatus. Erityisesti ensimmäisen osan analyysi osakeyhtiöstä, joka päätyy siihen lopputulokseen, että jos osakeyhtiö on henkilö (niin kuin se useimmissa länsimaissa lain mukaan on), se on psykoottinen.
Kuten sanoin, kannattaa katsoa. Koko osakeyhtiön instituutio asetetaan mielenkiintoisella tavalla kirkon ja vastaavien instituutioiden (eri aikoina) rinnalle eli jokainen instituutio on tavallaan jo syönyt edustajansa ja hallitsee sen osia.
Sai hiukan ajattelemaan omaa rooliani osakeyhtiön hallituksen PJnä. Tosin, meillä on vain neljä omistajaa, joista osa elää hyvin vahvojen ideaalien mukaan (minä ml.), joten meillä ei ainakaan vielä ole vaaraa. Kirjoitin meille myös selkeät eettiset ohjeet, joista ainakin osasta olemme onnistuneet pitämään kiinni, vaikka siitä ehkä onkin meille taloudellista haittaa.
Ja viimeisenä Fog of War... tai tarkemmin The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara. Kuka oli Robert Strange McNamara (tuo on hänen oikea toinen nimensä)? Yhdysvaltojen puolustusministeri seitsemän vuoden ajan hyvin mielenkiintoisella ajanjaksolla. Can you say Cuban missile crisis? Or Vietnam War? Hän oli ministerinä Kennedylle ja Johnsonille. Lisäksi hänellä on mielenkiintoista faktaa toisesta maailmansodasta. Erityisesti tilastotiedot kuolemista Japanissa kiinnittivät huomioni. Ilmeisesti ydinpommi oli vain kärpäsen p**ka verrattuna sitä edeltäneisiin pommituksiin.
McNamara itkee parissa kohtaa. Mies, joka on osaltaan vastuussa lukemattomien ihmisten kuolemista, itkee sitä. Miten hän on kestänyt tuon tiedon kanssa vuosikausia? Rationaalisella ajattelulla todennäköisesti.
Suosittelen.
-
Hatebreeder
- Viestit: 82
- Liittynyt: La 18.09.2004 01:12
- Paikkakunta: Espoo
Tänään katsottiin viimein Braveheart. Mielestäni todella hieno elokuva. Ehkä jopa paras, Pitkän kuuman kesän kanssa samoilla linjoilla. Jotenkin jä päähän siitä lopusta kun 
Hieno leffa, hieno leffa. Mahtava. Upea.
- Spoiler: näytä
Hieno leffa, hieno leffa. Mahtava. Upea."You wanna sell some clouds?"
Green Mile...
Ei mikään Shawshank Redemption, mutta ihan hyvä kuitenkin. Aivan liian pitkä ja jotenkin tuntuu omituiselta, että siellä Green Milella oli töissä vain harvinaisen hyväsydämisiä ihmisiä (Percya lukuunottamatta). Toisaalta, loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton leffa, lähinnä sen takia, että se oli aivan liian pitkä ja kolmen tunnin aikana ei tapahtunut juuri mitään.
Koska en oikein arvosta AFIa ja olen hyvin tietoinen, että se ei osaa tehdä mitään todellisia listoja ja ne mitä he osaavat tehdä, ovat hyvin Hollywood-suuntautuneita, päätin itse listata muutaman hahmon joista pidän kummastakin kategoriasta. Huomatkaa, että nämä eivät välttämättä ole mitään puheenvuoroja leffojen puolesta, eivätkä suoraan näyttelijöiden puolestakaan (vaikka se ulottuvuus on luonnollisesti mukana), vaan nimenomaan hahmojen puolesta. Vaikka nämä ovatkin numeroidussa järjestyksessä, se ei tarkoita, että tämä olisi järjestys. Kunhan nyt vain käytin tuota hienoa ominaisuutta.
"Heroes":
Sitten pahiksia...
Ei mikään Shawshank Redemption, mutta ihan hyvä kuitenkin. Aivan liian pitkä ja jotenkin tuntuu omituiselta, että siellä Green Milella oli töissä vain harvinaisen hyväsydämisiä ihmisiä (Percya lukuunottamatta). Toisaalta, loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton leffa, lähinnä sen takia, että se oli aivan liian pitkä ja kolmen tunnin aikana ei tapahtunut juuri mitään.
- Spoiler: näytä
Koska en oikein arvosta AFIa ja olen hyvin tietoinen, että se ei osaa tehdä mitään todellisia listoja ja ne mitä he osaavat tehdä, ovat hyvin Hollywood-suuntautuneita, päätin itse listata muutaman hahmon joista pidän kummastakin kategoriasta. Huomatkaa, että nämä eivät välttämättä ole mitään puheenvuoroja leffojen puolesta, eivätkä suoraan näyttelijöiden puolestakaan (vaikka se ulottuvuus on luonnollisesti mukana), vaan nimenomaan hahmojen puolesta. Vaikka nämä ovatkin numeroidussa järjestyksessä, se ei tarkoita, että tämä olisi järjestys. Kunhan nyt vain käytin tuota hienoa ominaisuutta.
"Heroes":
- Ash (Evil Dead, Book of the Dead, Army of Darkness): Yllätys, yllätys, hän ei ole AFIn listalla... Onkohan kukaan valitsijoista koskaan edes nähnyt leffoja? (Paitsi tietenkin DeLaurentiisit, jotka tuottivat viimeisen leffoista) .. mutta hei, kuka ei rakastaisi Ashia? Hänellä on hieno kaari tavallisesta nuorukaisesta melko lailla psykoottiseen tilaan. Lopun ylinäytelty Dirty Harry -kopio on aivan loistava.
- Joe/Monco/Blondie/The Man With No Name (Fistful of Dollars, For a Few Dollars More, The Good, the Bad and the Ugly): Clint Eastwoodin legendaarinen hahmo. En tiedä oikein, että mikä on virallinen versio... on kyseessä sama hahmo vai vain kolme hahmoa, jotka muistuttavat toisiaan. Joka tapauksessa, hiljainen, synkkä, tappava ja h**vetin ovela. Lisäksi perinteiset westernsankarin yliluonnolliset ominaisuudet... Mahtavaa. Blondie ei ole AFIn listalla, koska leffat tehtiin Euroopassa.
- Inspector 'Dirty' Harry Callahan (Dirty Harry ja sen heikot jatko-osat): Nykyisen toimintasankarin esimuoto. Tätä nähdään nykyään ehkä liikaakin, mutta onhan se vaikuttava ja kukaan ei ole vielä pystynyt tekemään sitä yhtä hyvin kuin Clint Eastwood. Dirty Harry löytyy AFIn listalta sijalta 17.
- John McClane (Die Hard, Die Harder, Die Hard: With a Vengeance): Edellisen modernimpi muoto, josta tuli Bruce Willisin bravuurinumero, jonka hän toisti aika monessa leffassa.
- Oskar Schindler (Schindler's List): Hyvin ihmisläheinen verrattuna noihin edellisiin. Schindlerissä oli sitä jotain. Täydellinen valehtelija, täydellinen manipuloija ja päättää käyttää taitojaan ja resurssejaan hyvään. AFIn listalla sijalla 13.
- Inigo Montoya (Princess Bride): Aloittaa pahiksena, mutta hänen todelliset tavoitteensa paljastetaan aika nopeasti. Yksinkertainen hahmo, joka on sivussa itse tarinassa, mutta hänellä on hyvä oma kaari ja hän pääsee näyttämään taitonsa. Hiukan ehkä yksiuloitteinen, mutta ei se haittaa.
- Sir Galahad the Chaste (Monty Python and the Holy Grail): "But I don't want to be saved!"
- Sanjuro Kuwabatake (Yojimbo, Sanjuro): Esimuoto Clint Eastwoodin nimettömälle miehelle... itse asiassa Fistful of Dollars on tehty Yojimbon käsikirjoituksen päälle... Vanha, kokenut ja ovela samurai, joka ei anna Japanin tiukkojen sosiaalisten sääntöjen kiusata itseään, eikä hätäile turhia.
- Baron Munchausen (Adventures of Baron Munchausen): Mielikuvituksen esitaistelija normaaliutta vastaan.
- Nameless (Ying xiong/Hero): Sankari, joka käyttää päätään moraalisiin pohdintoihin, jotka ovat monimutkaisempia kuin "Sä oot paha, mä tapan sut". Jotain aivan uutta ja erilaista...
- Tom Doniphon (The Man Who Shot Liberty Valance): Teki uhrauksia, joihin ainakaan minä en koskaan pystyisi.
- Constable Ichabod Crane (Sleepy Hollow): Hyvin johnnydeppmäinen hahmo... loistava pelkuri, joka voittaa omat pelkonsa ja ennakkokäsityksensä taistellessaan jotain vastaan, mikä on hänen maailmankuvansa ulkopuolelta.
- The Dude (Big Lebowski): Älkää kysykö...
Sitten pahiksia...
- Jack Torrance (The Shining): Jack Nicholson osaa hommansa... AFIn listalla sijalla 25.
- Joker (Batman): ... h**vetin hyvin. AFIn listalla sijalla 45.
- Dr. Hannibal Lecter (Silence of the Lambs ja jotain muitakin leffoja, joita en ole nähnyt): Kysyttävää? AFIn listalla sijalla 1.
- Alex De Large (Clockwork Orange): Nykyaikaisen kasvatuksen tulos.. AFIn listalla sijalla 12.
- Begbie/Beggs (Trainspotting): Kunnon paskiainen.
- Verbal Kint/Keyzer Soze (Usual Suspects): Ovelasti tehty hahmo, jonka todellinen luonne paljastuu vasta aivan viime metreillä.
- French Taunter (Monty Python and the Holy Grail): "Go away or I shall taunt you a second time!"
- Angel Eyes (The Good, the Bad and the Ugly): Lee Van Cleefin loistava opportunistinen pahis.
- Stansfield (Leon): Psykoottinen huumekyttä, kaunista.
- SSgt. Bob Barnes (Platoon): Sodan pahasti sekoittama kessu, joka tekee mitä tahtoo jossain Vietnamin viidakoissa... mikäs sen mukavampaa
- Trevor the Rat (Meet the Feebles): Bletchin pienen rikollisjoukon todellinen toimija. Hoitaa mm. pornotuotantoa ja huumekauppaa.
Hankin hiljattain joitain Billy Wilderin leffoja... Ihan vain koska hän oli tunnettu ohjaaja, jonka leffoja minulta ei löytynyt... Tuli vasta nyt katsottua niistä ensimmäinen eli Stalag 17 (Vankileiri 17).
Tämä taisi olla ensimmäinen sotavankileffa. Great Escapen tapaiset taitavat olla tälle aika paljon velkaa. Leffan alussakin on jonkinlainen esittely, jossa mainitaan, että tuon tyyppisiä leffoja ei ole ainakaan liikaa. Ehkä tämä siis oli oman pienen subgenrensä esi-isä... en tunne aivan niin paljon elokuvahistoriaa, että menisin tuosta lyömään vetoa, ainakaan huonolla kertoimella.
h**vetin hyvin rakennettu tarina. Leffa näyttää jossain vaiheessa siltä, että sille ei voi saada järkevää loppua, mutta sieltä se tuli kuitenkin aika loistavasti. William Holden sai ansaitusti roolistaan Oscarinkin. Tuossa luotiin myös aika monta hahmoa, joita myöhemmissä vastaavissa leffoissa on käytetty, kuten pakollinen scrounger.
Kiinnostaisi tietää myös jotain siitä, että kuinka hyvin leffa oikeastaan kuvasi vankien oloja. Leiri oli p****estä, ruokaa ei juuri ollut, paikat pistettiin kuntoon vain "Geneven miehen" takia ja niin edelleen... mutta toisaalta heillä oli ruokaa ja vain yksi mies/punkka, vaatteita riitti ja he saivat Punaisen ristin avustuksia... Ei se siis keskitysleiriä ainakaan vastannut...
Joka tapauksessa, kuten yleensä nämä leffat, joista kirjoittelen, suosittelen.
Tämä taisi olla ensimmäinen sotavankileffa. Great Escapen tapaiset taitavat olla tälle aika paljon velkaa. Leffan alussakin on jonkinlainen esittely, jossa mainitaan, että tuon tyyppisiä leffoja ei ole ainakaan liikaa. Ehkä tämä siis oli oman pienen subgenrensä esi-isä... en tunne aivan niin paljon elokuvahistoriaa, että menisin tuosta lyömään vetoa, ainakaan huonolla kertoimella.
h**vetin hyvin rakennettu tarina. Leffa näyttää jossain vaiheessa siltä, että sille ei voi saada järkevää loppua, mutta sieltä se tuli kuitenkin aika loistavasti. William Holden sai ansaitusti roolistaan Oscarinkin. Tuossa luotiin myös aika monta hahmoa, joita myöhemmissä vastaavissa leffoissa on käytetty, kuten pakollinen scrounger.
Kiinnostaisi tietää myös jotain siitä, että kuinka hyvin leffa oikeastaan kuvasi vankien oloja. Leiri oli p****estä, ruokaa ei juuri ollut, paikat pistettiin kuntoon vain "Geneven miehen" takia ja niin edelleen... mutta toisaalta heillä oli ruokaa ja vain yksi mies/punkka, vaatteita riitti ja he saivat Punaisen ristin avustuksia... Ei se siis keskitysleiriä ainakaan vastannut...
Joka tapauksessa, kuten yleensä nämä leffat, joista kirjoittelen, suosittelen.
Itsekin olen tuon leffan nähnyt, ja kirjoitinkin siitä tänne joskus jotain pientä. Tykkäsin itsekin todella paljon, paljolti teikäläisen jo mainitsemista syistä johtuen.Ares kirjoitti:Hankin hiljattain joitain Billy Wilderin leffoja... Ihan vain koska hän oli tunnettu ohjaaja, jonka leffoja minulta ei löytynyt... Tuli vasta nyt katsottua niistä ensimmäinen eli Stalag 17 (Vankileiri 17).
*Clips clips*
Sitten kysymys, joka on vaivannut minua siitä lähtien kun leffan näin, eli puolisentoista vuotta: Mikä on se kappale, jota vihelletään useamman kerran pätkän aikana, mm. aivan lopussa? Se tiditidii ti dii tidii hurraa hurraa..... On aivan sellainen tunne, että tuo pitäisi ehdottomasti tuntea, mutta ei vain ole tullut mieleen.
Tänään tuli muuten maikkarilta Lauantain perheleffa (Spot), jonka pääosassa näytteli David Arquette. Voisi kuvitella, että olisi SE Arquette, mutta ei ainakaan 'Alertin painijaesittelyssä mainita, että olisi k.o. leffassa esiintynyt. Luulisin kuitenkin samaksi mieheksi.
-
Jack DiBiase
- Moderaattori
- Viestit: 3819
- Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52
Tiedä sitten onko tuo sarkasmia tai jotain, mutta samainen David Arquettehan tuossa leffassa esiintyy, joka oli aikoinaan loistava WCW world heavyweight mestari.Henkka kirjoitti:Tänään tuli muuten maikkarilta Lauantain perheleffa (Spot), jonka pääosassa näytteli David Arquette. Voisi kuvitella, että olisi SE Arquette, mutta ei ainakaan 'Alertin painijaesittelyssä mainita, että olisi k.o. leffassa esiintynyt. Luulisin kuitenkin samaksi mieheksi.
WE BACK YA'LL?!
Sitä samaista kappaletta käytettiin Dr. Strangelovessa. Nimeä en tiedä. Ilmeisesti kuitenkin jokin hyvin kansallismielinen kappale...Sitten kysymys, joka on vaivannut minua siitä lähtien kun leffan näin, eli puolisentoista vuotta: Mikä on se kappale, jota vihelletään useamman kerran pätkän aikana, mm. aivan lopussa? Se tiditidii ti dii tidii hurraa hurraa..... On aivan sellainen tunne, että tuo pitäisi ehdottomasti tuntea, mutta ei vain ole tullut mieleen.
EDIT: Olit tosiaan näköjään maininnut tuon leffan sivulla 4, mutta se ei löytynyt haussa, koska olit käyttänyt väärää numeroa (47).
Kumpi onkaan parempi.. Huuliharppukostaja vai Hyvät, pahat ja rumat.
Molemmat ovat tietenkin Sergio Leonen mahtavasti kuvattuja ja kerrottuja lännenelokuvia, joita tahdittaa iki-ihanat Ennio Morriconen musiikit, jotka lyöttäytyvät kuviin aivan uskomattomalla tavalla. Sergio Leonen tyyli kuvata; paljon lähikuvia silmistä ynm. on vertaansa vailla.
Huuliharppukostaja on omalla tavallaan laahaavampi kuin Hyvät, pahat ja rumat. Mutta kuitenkaan sitä ei voi sanoa tylsäksi, Harmonica on todella mielenkiintoinen hahmo, hiljainen mies, huuliharpun ja revolverin kera. Molemmista elokuvista löytyy sangen mielenkiintoiset hahmot, mikä on tietenkin elokuvien kannalta todella tärkeää. Clint Eastwood Hyvissä, pahoissa ja rumissa Blondiena (hyvä), jumalattoman nokkelana ja h**vetin hyvänä ampujana. Lee Van Cleef Enkelinsilmänä (paha) ja loistavaakin loistavempi Tuco ( Eli Wallach, hahmona ruma), joka on koko elokuvan paras hahmo, tuoden huumoriakin mukanaan. Huuliharppukostajassa Charles Bronson on Harmonicana loistava, unohtamatta Henry Fondaa raakalaismaisena Frankina.
Vaikea näitä on mennä erittelemään kumpi on parempi ja kumpi huonompi. Hyvät, pahat ja rumat vetää ehkä hiukan paremmin mukaansa ja ei ole aivan niin laahava kuin Huuliharppukostaja. Tosin Huuliharppukostajan osittainen laahaus kuuluu asiaan ja leffa etenee suhteellisen sopivalla temmolla ja takuu varmalla Leonen tyylillä, tunnelmaa poislaskien. Molemmista on pakko vielä mainita loppukohtaukset, jotka molemmat ovat loistavia.
Jos etsii jotain hyvää westerniä, niin tässä on kaksi varmasti genrensä kärkipäähän kuuluvaa, suosittelen.
Myös koko dollaritriologiaan kannattaa tutustua, Kourallinen Dollareita, Vain Muutaman Dollarin Tähden ja Hyvät, Pahat ja Rumat. Rio Bravo on myös katsomisen arvoinen tekele. Mies, joka ampui Liberty Valancen pätkän olen nähnyt joskus nappulana ja sen kyllä joskus haluisin vielä katsoa. Katsellaan, jos sattuisi nenän eteen kohtuullisella hinnalla. Unforgivenistä myös pidin, kun se aikanaan tuli MTV3:selta.
Tim Burtonin Batman Returnsin varmaan katson seuraavan viikon aikana kaverini luona, aikoinaan pidin siitä todella paljon ja tällä hetkellä odotan, että saan nähdä sen. Ohjaksissa on kuitenkin Tim Burton, jumankavita. Ja mukana on vielä kova jätkä, Danny De Vito aliarvostettu, loistava tyyppi. Aikaa on kulunut ihan kiitettävästi, kun tämän elokuvan viimeksi katsoin....
Menneisyyden Otteen katsoin edeltävällä viikolla ja pidin siitä aikamoisesti. Kevin Bacon, Sean Penn ja Tim Robbins esittävät lapsuuden tovereita. Yksi tovereista kokee järkyttävän tapauksen poikana ja ei ole päässyt kunnolleen vielä aikusenakaan sen yli. Parin kymmenen vuoden päästä he eivät ole enää mitään varsinaisia ystäviä, mutta kun Sean Penin esittämän Jimmyn tytär löytyy murhattuna, kohtaa miehien tiet uudelleen ja loistava tarina on valmis. Eastwoodin ohjaamista leffoista, jotka minä olen nähnyt ehdottomasti paras (Million Dollar Babya en ole vielä nähnyt, mutta se on kuulemma aika kova muuvi). Tämän leffan löysin Anttilasta hintaan 7.95 ja pidän tätä erittäin hyvänä hankintana.
Molemmat ovat tietenkin Sergio Leonen mahtavasti kuvattuja ja kerrottuja lännenelokuvia, joita tahdittaa iki-ihanat Ennio Morriconen musiikit, jotka lyöttäytyvät kuviin aivan uskomattomalla tavalla. Sergio Leonen tyyli kuvata; paljon lähikuvia silmistä ynm. on vertaansa vailla.
Huuliharppukostaja on omalla tavallaan laahaavampi kuin Hyvät, pahat ja rumat. Mutta kuitenkaan sitä ei voi sanoa tylsäksi, Harmonica on todella mielenkiintoinen hahmo, hiljainen mies, huuliharpun ja revolverin kera. Molemmista elokuvista löytyy sangen mielenkiintoiset hahmot, mikä on tietenkin elokuvien kannalta todella tärkeää. Clint Eastwood Hyvissä, pahoissa ja rumissa Blondiena (hyvä), jumalattoman nokkelana ja h**vetin hyvänä ampujana. Lee Van Cleef Enkelinsilmänä (paha) ja loistavaakin loistavempi Tuco ( Eli Wallach, hahmona ruma), joka on koko elokuvan paras hahmo, tuoden huumoriakin mukanaan. Huuliharppukostajassa Charles Bronson on Harmonicana loistava, unohtamatta Henry Fondaa raakalaismaisena Frankina.
Vaikea näitä on mennä erittelemään kumpi on parempi ja kumpi huonompi. Hyvät, pahat ja rumat vetää ehkä hiukan paremmin mukaansa ja ei ole aivan niin laahava kuin Huuliharppukostaja. Tosin Huuliharppukostajan osittainen laahaus kuuluu asiaan ja leffa etenee suhteellisen sopivalla temmolla ja takuu varmalla Leonen tyylillä, tunnelmaa poislaskien. Molemmista on pakko vielä mainita loppukohtaukset, jotka molemmat ovat loistavia.
Jos etsii jotain hyvää westerniä, niin tässä on kaksi varmasti genrensä kärkipäähän kuuluvaa, suosittelen.
Myös koko dollaritriologiaan kannattaa tutustua, Kourallinen Dollareita, Vain Muutaman Dollarin Tähden ja Hyvät, Pahat ja Rumat. Rio Bravo on myös katsomisen arvoinen tekele. Mies, joka ampui Liberty Valancen pätkän olen nähnyt joskus nappulana ja sen kyllä joskus haluisin vielä katsoa. Katsellaan, jos sattuisi nenän eteen kohtuullisella hinnalla. Unforgivenistä myös pidin, kun se aikanaan tuli MTV3:selta.
Tim Burtonin Batman Returnsin varmaan katson seuraavan viikon aikana kaverini luona, aikoinaan pidin siitä todella paljon ja tällä hetkellä odotan, että saan nähdä sen. Ohjaksissa on kuitenkin Tim Burton, jumankavita. Ja mukana on vielä kova jätkä, Danny De Vito aliarvostettu, loistava tyyppi. Aikaa on kulunut ihan kiitettävästi, kun tämän elokuvan viimeksi katsoin....
Menneisyyden Otteen katsoin edeltävällä viikolla ja pidin siitä aikamoisesti. Kevin Bacon, Sean Penn ja Tim Robbins esittävät lapsuuden tovereita. Yksi tovereista kokee järkyttävän tapauksen poikana ja ei ole päässyt kunnolleen vielä aikusenakaan sen yli. Parin kymmenen vuoden päästä he eivät ole enää mitään varsinaisia ystäviä, mutta kun Sean Penin esittämän Jimmyn tytär löytyy murhattuna, kohtaa miehien tiet uudelleen ja loistava tarina on valmis. Eastwoodin ohjaamista leffoista, jotka minä olen nähnyt ehdottomasti paras (Million Dollar Babya en ole vielä nähnyt, mutta se on kuulemma aika kova muuvi). Tämän leffan löysin Anttilasta hintaan 7.95 ja pidän tätä erittäin hyvänä hankintana.
"Motherfucker do that to me, he better paralyze my ass, 'cause I'd kill'a motherfucker", Jules
Hiukan myöhässä tulee tämä, mutta menköön.
EDIT: h**vetin forumilaiset, minä sekoitan teidät. Se siitä tulee kun ei käy leffat-topicissa muutamaan viikkoon. Blaaah.
Henkka kirjoitti:Tänään maikkarilta Pelikaanimuistio, joka vaikuttaisi aika hyvältä. Joku nähnyt? Ares? Wesnt? Anybody?
Olin nähnyt juu.. Itse asiassa Pelikaanimuistion oikeudet ostettiin muistaakseni Grishamilta jo ennen kuin hän edes aloitti kyseisen opuksen kirjoittamista, joten kaipa niillä jotain kysyntää tosiaan oli. Tämän luin jo kauan sitten, mutta viime viikolla luin jostain muistaakseni aika puolivillaisesta arvostelusta että Grisham oli kaavaillut Julia Robertsia tuohon osaan kirjoittamisen aloittamisesta saakka. Mikä varmaan kertoo aika paljon herran kyvystä ymmärtää lahjakkuutta. Ei sillä että minulla olisi jotain Juliaa vastaan, köhyksirooiläpiuranköh.Ares kirjoitti:Tosin, tuon oikeudet oli varmaan jo hankittu ennen sen tekemistä, tai sitten Firman menestys sai tosiaan paljon liikettä Hollywoodissa, koska tämä ilmestyi jo samana vuonna
Noh, minä maksoin siitä muistaakseni 6 euroa. Laskeskelin että kyllä siitä tuon verran voi maksaa, ei se mikään huono elokuva ole (ja onhan siinä Malcovich). Omituinen on tosiaan yleensä hyvä asia, ja olen siitäkin samaa mieltä että tuon elokuvan kanssa on hiukan vaikea päättää... Lopulta, pyörittyäni Kuopion maximakasiinin DVD-osastolla noin puoli tuntia, päätin että kyllä sitä prkl voisi vaikka Notting Hillistä tuon verran maksaa (no ei voisi, mutta kuitenkin).Omituinen on tosiaan varmaan oikea sana. Yleensä pidän omituisesta, mutta tuosta en ole kuitenkaan ihan varma. Olen monta kertaa hypistellyt DVDtä käsissäni, mutta toistaiseksi on jäänyt ostamatta. Todennäköisesti, jos sen saa jossain vaiheessa todella halvalla, se ilmestyy hyllyyni, mutta se jää nähtäväksi.
Hear hear.Eternalista taas on muodostumassa yksi suosikeistani. Arvostan Jim Carreyta aivan toisella tapaa sen jälkeen, samoin kuin Michel Gondrya.
Provosoitko sinä minua tarkoituksella vai oletko kotoisin USA:sta? Just wonderin'.Hatebreeder kirjoitti:Hieno leffa, hieno leffa. Mahtava. Upea.
Jep, kävin itse asiassa ostamassa tuon ennen tänne kirjastoon tuloa. Muistaakseni myös arvostelin sen neljän tähden arvoiseksi jossain tämän topicin alkusyövereissä (neljä tähteä on aika paljon minun taulukollani....[ei sanaakaan siitä että Sithin kosto sai 3+]). Anyway, tuossa leffassa on (mm) loistava casting. En edes viitsi muistella kuinka monta Oscar-ehdokkuutta niistä ropisi (eikä niillä edes olisi mitään väliä) ja muutenkin tuo on kyllä hyvä leffa. Sanomattakin selvää, että olin asteen verran vittuuntunut Kuninkaan paluun viedessä parhaan elokuvan Oscarin esimerkiksi tältä. H-u-o-h.Tämän leffan löysin Anttilasta hintaan 7.95 ja pidän tätä erittäin hyvänä hankintana.
EDIT: h**vetin forumilaiset, minä sekoitan teidät. Se siitä tulee kun ei käy leffat-topicissa muutamaan viikkoon. Blaaah.
Viimeksi muokannut wesnt, Pe 17.06.2005 09:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
HHH The Game
- Viestit: 80
- Liittynyt: To 22.01.2004 13:17
- Paikkakunta: Tampere
Without a doubt, Il Buono, il Bruto, il Cattivo.Kumpi onkaan parempi.. Huuliharppukostaja vai Hyvät, pahat ja rumat.
Omituista... miksi joku olisi ollut niin innoissaan niistä oikeuksista, että olisivat hankkineet noin varhaisessa vaiheessa, kun Firmakin oli vasta tullut teattereihin? h****tti, jotain Hyviä enteitä pyöritellään vuosia ja sitten siitä ei edes tule mitään, kun rahoittajia ei löydy riittävästi, mutta joku h**vetin keskinkertainen Grisham-leffa saadaan tehtyä alle vuodessa? Where's the effing justice in that?Olin nähnyt juu.. Itse asiassa Pelikaanimuistion oikeudet ostettiin muistaakseni Grishamilta jo ennen kuin hän edes aloitti kyseisen opuksen kirjoittamista, joten kaipa niillä jotain kysyntää tosiaan oli.
(Ja jos leffa sitten joskus tulee, niin sen on parempi olla Gilliamin ohjaama, prkl.)
Hei, sillä roolilla on saatu Oscar ja siihen päälle kaksi ehdokkuutta. Kaipa sitten Akatemian päättävät elimet pitävät cleavagesta. Siihenhän se Erin Brockovichin rooli kuitenkin kai perustui... en tosin ole leffaa nähnyt, joten enpä sano mitään. Can't really blame them...Ei sillä että minulla olisi jotain Juliaa vastaan, köhyksirooiläpiuranköh.
On sitä 6 euroa maksettu surkeammistakin elokuvista, tuo on jo ihan hyvä sijoitus.Noh, minä maksoin siitä muistaakseni 6 euroa. Laskeskelin että kyllä siitä tuon verran voi maksaa, ei se mikään huono elokuva ole (ja onhan siinä Malcovich).
Ei ollut tuo quote muuten minun viestistäni... Itseltänikin tuo löytyy (kuten kaikki tarkkaavaiset fanini varmasti tietävät), mutta maksoin siitä reilusti 10,95.Jep, kävin itse asiassa ostamassa tuon ennen tänne kirjastoon tuloa. Muistaakseni myös arvostelin sen neljän tähden arvoiseksi jossain tämän topicin alkusyövereissä (neljä tähteä on aika paljon minun taulukollani....
Ehdokkuuksia en muista, mutta kaksi voittoa (Sean Penn, Best Actor ja Tim Robbins, Best Actor in a supporting role).Anyway, tuossa leffassa on (mm) loistava casting. En edes viitsi muistella kuinka monta Oscar-ehdokkuutta niistä ropisi (eikä niillä edes olisi mitään väliä) ja muutenkin tuo on kyllä hyvä leffa.
Pieni kommentti: Yllättäen minulta löytyy 23 leffaa kokoelmistani, jotka ovat voittaneet parhaan leffan Oscarin. Osa oli aika yllättäviä (lähinnä todella positiivinen All Quiet on the Western Front), suurin osa melko keskinkertaisia leffoja, suhteessa siihen, että niiden pitäisi olla vuotensa parhaita, yksikään voittajista ei ole luokiteltavissa varsinaisiin omiin suosikkeihini, vaikka joitain olen tässäkin topicissa suositellut (ja montaa dissannut), mutta siellä on muutama todellinen helmi. Oma suosikkini noista on todennäköisesti Amadeus, mutta myös Unforgiven ja One Flew Over the Cuckoo's Nest ovat todella hyviä elokuvia ja todennäköisesti ansaittuja voittoja.
Muuten... blah.
Omituista, muuten, että monissa tapauksissa tuo voittaja on vielä tunnettu elokuva, mutta muut ehdokkaat ovat hukkuneet historian hämäriin. Ovatko voittajat oikeasti parempia? Nääh.. Voiko voitolla oikeasti saada niin paljon mainetta? Ehkä. Onko takana poliittista peliä, jolla taataan tietyn leffan voitto ottamalla ala-arvoisia vastaehdokkaita? Eihän sitä koskaan tiedä... Paitsi, että Kubrickin leffat ovat usein olleet ehdolla, mutta eivät ole koskaan voittaneet...
Tuota viimeistä kommentoitakoon vielä niin, että ehdokkaathan valitsee pieni ryhmä asiantuntijoita tietyltä alalta. Niinpä parhaan leffan Oscareiden ehdokkaat valitsee pieni ryhmä tuottajia. Olisiko mikään ihme, jos siinä astuisi raha jotenkin kuvaan?
EDIT: Löytyi syy ostaa Being John Malkovich... ainakin se on indyleffa.
EDIT2: Löytyi jotain mistä antaa krediittiä Lucasille... Ripattuaan suunnilleen täysin hahmonsa Kätketystä linnakkeesta, hän ainakin auttoi myöhemmin Kurosawaa tuottamalla kansainvälisen version Kagemushasta. (Noh, hän on ollut myös hyvin avoin sen suhteen, että rippasi ne hahmot, joten sekin on kai hyvä ominaisuus... jossain eettisessä ajattelutavassa.)
Sillä roolilla nimenomaan. Minä olen niin kyllästynyt siihen että Roberts tuntuu olevan samassa prkln roolissa joka ikisessä elokuvassa. Toki se on hyvä, jopa Oscar-hyvä, juttu siinä vaiheessa kun käsikirjoitus oikeasti vaatii sellaista roolisuoritusta, mutta pitääkö se nyt joka paikkaan tunkea. Ei mitään stunt-Oscareita vaan cleavage-Oscar niin päästäisiin tästäkin.Hei, sillä roolilla on saatu Oscar ja siihen päälle kaksi ehdokkuutta. Kaipa sitten Akatemian päättävät elimet pitävät cleavagesta. Siihenhän se Erin Brockovichin rooli kuitenkin kai perustui... en tosin ole leffaa nähnyt, joten enpä sano mitään. Can't really blame them...
Olen niin laiska etten jaksa etsiä sitä kenen viestistä tuon poimin.. Joku vWo:n jäsen ehkä, jos olen kerta sekaisin mennyt. Whaaatever. Tästä lähtien en kirjoita keneltä quottasin niin säästyn paitsi tältä ongelmalta, myös aikaavievältä ="Ares"-merkinnältä (sillä minä kirjoitan kuitenkin sen verran hitaasti että tuohon saattaa pahimmillaan mennä jopa sekunti, ja aikani on sen verran kallista että ylimääräisten sekuntien käyttö painiforumilla ei ole anteeksiannettavaa).Ei ollut tuo quote muuten minun viestistäni...
Ja kerrot tuon vielä julkisesti?Pieni kommentti: Yllättäen minulta löytyy 23 leffaa kokoelmistani, jotka ovat voittaneet parhaan leffan Oscarin.
...Ovatko voittajat oikeasti parempia?
...Olisiko mikään ihme, jos siinä astuisi raha jotenkin kuvaan?
Spämmikertoimeni varmaankin nousee kaikesta tästä pisteillä vastailusta, mutta mitä muutakaan minä voisin sanoa. Ja jotainhan minun on aina päästävä sanomaan..
Välikommentti: Minä rakastan Amadeusta (kun nyt sen mainitsit), se on kuulemma Anttilassa alennuksessa ja minä olen metsästänyt sitä viimeiset kaksi viikkoa (tosin minulla on se jo VHS:llä, mutta sehän ei tunnetusti ole sama asia). Suuri rakkauteni tähän elokuvaan saattaa tosin liittyä jotenkin siihen että elokuva kertoo Mozartista ja ihanasta nerokkuuden ylimielisestä ylivallasta. Hmm.
Tuosta voittavan elokuvan tunnettavuudesta vielä. Kuten Ares mainitsikin, yleensä tunnetuin elokuva voittaa ja tämän lisäksi vielä Oscarin voittaminen itsessään tuo elokuvalle lisää kuuluisuutta. Mutta tärkeä osa tuota varmaankin ainakin USA:ssa on myös Oscareita edeltävät mainoskampanjat...on aika hyvin tiedossa että suuren budjetin leffat mahtavimmilla mainoskampanjoillaan ovat aina ne jotka voittavat, koska there's no such thing as bad publicity, aka viimeistään tuossa vaiheessa tulee iso vaihde päälle ja se jonka mersu kulkee koviten, voittaa. Surullista mutta totta. En minä koskaan parhaan elokuvan Oscarille ole antanut mitään arvoa, mutta toisaalta näyttelijäsuorituksista annetut Oscarit ovat useammin ansaittuja, I'll say that much.
Ja Conan O'Brienin pitäisi juontaa Oscarit.
Facha.wesnt kirjoitti:Olen niin laiska etten jaksa etsiä sitä kenen viestistä tuon poimin..
Kamoon, kyllä minä nyt se arvoinen olen?Joku vWo:n jäsen ehkä, jos olen kerta sekaisin mennyt. Whaaatever. Tästä lähtien en kirjoita keneltä quottasin niin säästyn paitsi tältä ongelmalta, myös aikaavievältä ="Ares"-merkinnältä (sillä minä kirjoitan kuitenkin sen verran hitaasti että tuohon saattaa pahimmillaan mennä jopa sekunti, ja aikani on sen verran kallista että ylimääräisten sekuntien käyttö painiforumilla ei ole anteeksiannettavaa).
En osaa hävetä mitään.Ja kerrot tuon vielä julkisesti?
Minulle oli pitkään hiukan epäselvää, että mikä leffasta oikeastaan teki loistavan. Robert Zemeckis kuitenkin selitti asian Forrest Gumpin kommenttiraidalla... Leffasta tekee erikoisen se todella tyylikkäästi tehty kertoja. Salierin kommentit kaikkeen ovat aivan loistavia. Tavallaan se on hyvin sarjakuvamaista, jossa lukijalle voi välittää helposti hahmojen ajatuksia. Salieri tekee samoin.Minä rakastan Amadeusta (kun nyt sen mainitsit), se on kuulemma Anttilassa alennuksessa ja minä olen metsästänyt sitä viimeiset kaksi viikkoa (tosin minulla on se jo VHS:llä, mutta sehän ei tunnetusti ole sama asia). Suuri rakkauteni tähän elokuvaan saattaa tosin liittyä jotenkin siihen että elokuva kertoo Mozartista ja ihanasta nerokkuuden ylimielisestä ylivallasta. Hmm.
Abraham kyllä ansaitsi Oscarinsa osastaan.
Are you trying to be funny? 'Cause I don't find that very funny.
Sitten taas bloggaillaan... ja tänään ollaan ilmeisesti hiukan tavallista kriittisemmällä tuulella...
To Kill a Mockingbird... Oikeussalidraama aiheesta, joka on varmasti ollut vielä vuonna -62 hyvin arkaluonteinen, erityisesti jenkkilän eteläosissa. Hyvät näyttelijät, hiukan erikoinen tarina, jonka opetuksena on kai se, että ei pidä kuunnella juoruja ja elää liian ennakkoluuloisesti.
Ainut ongelma leffan kanssa on se, että se on liian yksinkertaistettu. Tuntuu siltä, että lapset on pistetty audience surrogaten rooliin ja heille selitetään asioita, jolloin ne väkisinkin yksinkertaistetaan, vaikka lapset olisivatkin kuinka älykkäitä tahansa. Se jättää leffaan hiukan sellaisen leiman, että se on tarkoitettu lapsille, mutta samalla se on Suomessakin K-16, joten se on kai sitten tarkoitettu yksinkertaisille aikuisille.
Hyvä leffa, mutta jossain määrin yliarvostettu. Oli tosin hauska nähdä Duvall hyvin varhaisessa roolissa...
Mielenkiintoinen sattuma, mutta tässä seuraavassa puhuttiin heti alussa tuosta edellisestä leffasta. Kyseessä on siis Almost Famous. Joku IRCin puolella oli tästä innoissaan (olisikohan ollut BunnyMan), mutta ei se minuun tehnyt samanlaista vaikutusta. Ihan hyvä leffa, mutta loppujen lopuksi, ei mitään erikoista. Myöskin melko ennalta-arvattava. Tuskinpa siinä oli kovin montaa kohtausta, jota ei olisi ollut jokaisen käsikirjoittajan leffassa, jos hänelle oltaisiin annettu sama aihe. Ainut hiukan erikoisempi juttu oli äiti.
Juuri tuon takia leffa tuntuu hiukan oudolta. Jos se tosiaan oli omaelämänkerrallinen, niin miksi siinä ei ole kunnon erikoisia tapahtumia? Oikeassa elämässä tapahtuu kuitenkin kaikenlaista erikoista, mikä tuosta leffasta puuttuu melko lailla. Siinä vain joukko kliseitä putkessa.
Sunset Blvd. on Billy Wilderia. Ihan perustavaraa. Jälleen kliseitä, mutta saattaa toki olla, että ne eivät olleet vielä kliseitä vuonna 1950. Toisaalta, hienoa, että mukaan otettiin vanhempi tähti. Noihin aikoihin vanhoille naisille kun ei oikein ollut hommia leffoissa.
Jälleen ihan hyvä leffa, mutta sanoisin, että se on raskaasti yliarvostettu. IMDBssä se roikkuu parhaiden leffojen listalla sijalla 31 (ainakin tänään), mutta ei se kyllä sitä luokkaa ole. Wilder on hyvä ohjaaja ja Holden osaa vetää tuollaisia rooleja hyvin, mutta kaksi nimeä eivät saisi tehdä leffasta noin arvostettua.
Pidin leffassa kertojasta. Eipä se paljoa kertonut, mutta puuttui sekä alussa, että lopussa. Minulle tuli myös sellainen tunne, että tuo on saanut paljon vaikutteita Edgar Allan Poelta, mikä ei ole huono juttu. Kerronta olisi voinut kuitenkin olla intensiivisempää. Desmond kuvataan lähinnä eksentrisenä, ei hulluna, kuten pitäisi.
Käsikirjoittajat muuten pelkäsivät, että leffaa ei katsottaisi kovin suopeasti Hollywoodissa, joten he käyttivät nimeä "A Can of Beans" tuotantovaiheessa. Leffassa on myös aika monta kovaa cameota, kuten Buster Keaton ja Cecil DeMille. Jo pelkästään näiden takia kannattaa katsoa.
Ja lopuksi Vidocq. Tälle leffalle aion olla suopeampi kuin edellisille, mutta vain koska IMDB on ollut tätä kohtaan hyvin kriittinen. Vidocq on itse asiassa historiallinen hahmo ja monet elämänkertatiedot, joita leffassa annetaan, ovat tosia. Tämä on itse asiassa jo viides leffa miehestä (ja neljäs samalla nimellä), tosin edellinen tehtiin vuonna 1946. Tämä leffa ei sinänsä kuitenkaan perustu tositapahtumiin.
Leffa on kuvattu hyvin erikoisella tavalla, joka kuitenkin toimii, ainakin useimmiten. Tarina on ihan ok ja pienet yksityiskohdat tekevät siitä mielenkiintoisemman (kuten etsivä, joka jatkuvasti puhdistaa jonkinlaista haavaumaa kasvoissaan, yököttävää ehkä joidenkin mielestä, mutta tuo realismia). Ongelmana oli kuitenkin jonkinlainen yleinen amatööritoiminnan leima. Kameratyöskentely ja erikoisefektit olivat ehkä huipputasoa, mutta tarina oli aika keskinkertainen.
Erityisesti DVDn kannet tuovat amatöörimäisen toiminnan leimaa. Ilmeisesti takakannen kirjoittaja ei ole edes katsonut leffaa, koska se on yksinkertaisesti päin p***että. Tosin, se myös spoilaa aika mukavasti ja vei aika pitkälti terää loppuvaiheesta. Lisäksi siinä on suomalaisittain vähintäänkin nolo virhe: Ekstroissa on "Musicvideo Apocalypse"... joka paljastuu sitten DVDtä katsellessa Apocalypticaksi.
Kaikkiaan, parempi kuin IMDBn 6.5, mutta todennäköisesti heikompi kuin nuo kolme edellistä. Harmillista sinänsä, että DVDllä on paljon ekstroja, jotka minua kiinnostaisivat, mutta ne ovat pääosin ranskaksi, ilman subtitleja...
Sitten taas bloggaillaan... ja tänään ollaan ilmeisesti hiukan tavallista kriittisemmällä tuulella...
To Kill a Mockingbird... Oikeussalidraama aiheesta, joka on varmasti ollut vielä vuonna -62 hyvin arkaluonteinen, erityisesti jenkkilän eteläosissa. Hyvät näyttelijät, hiukan erikoinen tarina, jonka opetuksena on kai se, että ei pidä kuunnella juoruja ja elää liian ennakkoluuloisesti.
Ainut ongelma leffan kanssa on se, että se on liian yksinkertaistettu. Tuntuu siltä, että lapset on pistetty audience surrogaten rooliin ja heille selitetään asioita, jolloin ne väkisinkin yksinkertaistetaan, vaikka lapset olisivatkin kuinka älykkäitä tahansa. Se jättää leffaan hiukan sellaisen leiman, että se on tarkoitettu lapsille, mutta samalla se on Suomessakin K-16, joten se on kai sitten tarkoitettu yksinkertaisille aikuisille.
Hyvä leffa, mutta jossain määrin yliarvostettu. Oli tosin hauska nähdä Duvall hyvin varhaisessa roolissa...
Mielenkiintoinen sattuma, mutta tässä seuraavassa puhuttiin heti alussa tuosta edellisestä leffasta. Kyseessä on siis Almost Famous. Joku IRCin puolella oli tästä innoissaan (olisikohan ollut BunnyMan), mutta ei se minuun tehnyt samanlaista vaikutusta. Ihan hyvä leffa, mutta loppujen lopuksi, ei mitään erikoista. Myöskin melko ennalta-arvattava. Tuskinpa siinä oli kovin montaa kohtausta, jota ei olisi ollut jokaisen käsikirjoittajan leffassa, jos hänelle oltaisiin annettu sama aihe. Ainut hiukan erikoisempi juttu oli äiti.
Juuri tuon takia leffa tuntuu hiukan oudolta. Jos se tosiaan oli omaelämänkerrallinen, niin miksi siinä ei ole kunnon erikoisia tapahtumia? Oikeassa elämässä tapahtuu kuitenkin kaikenlaista erikoista, mikä tuosta leffasta puuttuu melko lailla. Siinä vain joukko kliseitä putkessa.
Sunset Blvd. on Billy Wilderia. Ihan perustavaraa. Jälleen kliseitä, mutta saattaa toki olla, että ne eivät olleet vielä kliseitä vuonna 1950. Toisaalta, hienoa, että mukaan otettiin vanhempi tähti. Noihin aikoihin vanhoille naisille kun ei oikein ollut hommia leffoissa.
Jälleen ihan hyvä leffa, mutta sanoisin, että se on raskaasti yliarvostettu. IMDBssä se roikkuu parhaiden leffojen listalla sijalla 31 (ainakin tänään), mutta ei se kyllä sitä luokkaa ole. Wilder on hyvä ohjaaja ja Holden osaa vetää tuollaisia rooleja hyvin, mutta kaksi nimeä eivät saisi tehdä leffasta noin arvostettua.
Pidin leffassa kertojasta. Eipä se paljoa kertonut, mutta puuttui sekä alussa, että lopussa. Minulle tuli myös sellainen tunne, että tuo on saanut paljon vaikutteita Edgar Allan Poelta, mikä ei ole huono juttu. Kerronta olisi voinut kuitenkin olla intensiivisempää. Desmond kuvataan lähinnä eksentrisenä, ei hulluna, kuten pitäisi.
Käsikirjoittajat muuten pelkäsivät, että leffaa ei katsottaisi kovin suopeasti Hollywoodissa, joten he käyttivät nimeä "A Can of Beans" tuotantovaiheessa. Leffassa on myös aika monta kovaa cameota, kuten Buster Keaton ja Cecil DeMille. Jo pelkästään näiden takia kannattaa katsoa.
Ja lopuksi Vidocq. Tälle leffalle aion olla suopeampi kuin edellisille, mutta vain koska IMDB on ollut tätä kohtaan hyvin kriittinen. Vidocq on itse asiassa historiallinen hahmo ja monet elämänkertatiedot, joita leffassa annetaan, ovat tosia. Tämä on itse asiassa jo viides leffa miehestä (ja neljäs samalla nimellä), tosin edellinen tehtiin vuonna 1946. Tämä leffa ei sinänsä kuitenkaan perustu tositapahtumiin.
Leffa on kuvattu hyvin erikoisella tavalla, joka kuitenkin toimii, ainakin useimmiten. Tarina on ihan ok ja pienet yksityiskohdat tekevät siitä mielenkiintoisemman (kuten etsivä, joka jatkuvasti puhdistaa jonkinlaista haavaumaa kasvoissaan, yököttävää ehkä joidenkin mielestä, mutta tuo realismia). Ongelmana oli kuitenkin jonkinlainen yleinen amatööritoiminnan leima. Kameratyöskentely ja erikoisefektit olivat ehkä huipputasoa, mutta tarina oli aika keskinkertainen.
Erityisesti DVDn kannet tuovat amatöörimäisen toiminnan leimaa. Ilmeisesti takakannen kirjoittaja ei ole edes katsonut leffaa, koska se on yksinkertaisesti päin p***että. Tosin, se myös spoilaa aika mukavasti ja vei aika pitkälti terää loppuvaiheesta. Lisäksi siinä on suomalaisittain vähintäänkin nolo virhe: Ekstroissa on "Musicvideo Apocalypse"... joka paljastuu sitten DVDtä katsellessa Apocalypticaksi.
Kaikkiaan, parempi kuin IMDBn 6.5, mutta todennäköisesti heikompi kuin nuo kolme edellistä. Harmillista sinänsä, että DVDllä on paljon ekstroja, jotka minua kiinnostaisivat, mutta ne ovat pääosin ranskaksi, ilman subtitleja...
No I am not ja sama ruotsiksiAres kirjoitti:Are you trying to be funny? 'Cause I don't find that very funny.
Se että ei naurattanu, kertoo siitä että huumorin tajua on, mutta se että luulee tommosta vitsiks, on outoa...
Pari suositusta tuli mieleen vielä, mutta en muista nimiä. No kuvailen niitä niin joku joka tietää sanokoon nimet. Eli toisessa oli poliisi joka meni eristetylle saarelle tutkimaan tytön katoamista, jonka oletti liittyneen saaren pakana uskontoon
Toinen taas kertoo nuoresta ja naisellisesta samuraista johon muut samurait rakastuu
Nimet ei tosiaan mieleen oo jääny valitettavasti
Palannut kuolleista 2015