Foorumiarkisto

En tiedä onko joku tällaisen joskus tehnyt, joten tein sen itse.

Aiheeni käsittelee WWE:n painijoita jotka mahdollisesti tulevaisuudessa korvaisivat nykyiset suuruudet ja legendat. Eli keitä niitä varteenotettavia painijoita WWE:ssä sitten on? Itselleni tulee mieleen heti Randy Orton. Loistava painija ja hänestä saataisiin kehitettyä tulevaisuuden Triple H tai tulevaisuuden Shawn Michaels. Toisena tulee mieleen John Cena josta selvästikkin saataisiin seuraava Rock WWE:hen. Miehellä on mikkitaitoja ja vitsejä kuin oikealla Rockilla.
Sitten tulee mieleen Shelton Benjamin ja Charlie Haas joista kummasta hyvänsä voisi tulla kenties seuraava (IMO) Kurt Angle, kun painitaitoja on ja suosio kasvaa kokoajan (pääasiassa vain Benjaminilla).

Ortonista uskon kehittyvän tarpeeksi pitkälla uralla ja hyvillä matseilla seuraava uuden sukupolven legenda. Cena tuskin legendaksi pääsee, mutta Benjamin ja Bradsaw mahdollisesti ja Haas ehkä.

Lesnarista olisi voinut tulla vaikka mitä jos hän palaisi takaisin painimaan ja jättäisi sen amerikkalaisen jalkapallon. Hän oman veikkaukseni perusteella olisi jo 5 kertainen WWE:n raskaansarjan mestari ja todella vihattu heel joka ei kaihtaisi mitään keinoja säilyttäääkseen mestaruutensa.

Jos Haas ja vaikka Steven Richards saisivat lisää pushia niin meillä olisi uudet tagteam mestarit Raw:ssa ja SD:ssä ja kesään mennessä upo uudet IC- ja US-mestarit.

Eli kuka siis voisi olla seuraava tulevaisuuden painija tai on jo (Bradsaw=Dibiase, Cena=The Rock, Orton=Triple H/Michaels.....)


Tänne voi laittaa omia mielipiteitä seuraavasta tulevaisuuden painijasta, korvaajasta, tulevasta suuruudesta vai kenties tulevasta legendasta.
Pistäkää postauksia tulemaan!

Tuotahhh,

Bradshawn ei ole tulevaisuuden painija, vaan vanha pieru. Aikoinaan SD!:ssä oli aikamoinen pula main-eventereistä, kun Angle ja Lesnar heittivät hanskat tiskiin ja näin mukaan tuli Bradshaw uuden kierrätys-gimmickin kera. Aika hätäinen päätös johdolta. Toki hän on tuonut vyölle hieman arvoa, pitkän title-runin myötä, mutta huono mestari on aina huono mestari. Cenassa taas on ns. uutta verta, mutta hänestä ei ole legendaksi taikka kulttihenkilöksi. Hänestä on tullut firman uusi Billy Gunn, eli mies jolle annetaan vaikka mitä, mutta hän ei anna mitään takaisin. Hänen kehitys on pysähtänyt kuin betoniseinään, eikä tulevaisuus näytä kovin lupaavalta. Samantien kun tuo räppärirooli kuihtuu, niin paikka ikuisessa mid-cardissa on taattu. Shelton Benjaminista en myöskään usko kovin paljoa, vaikka hän on taitava niin mikissä kuin kehässä. En nyt sanoisi WWE:tä rasistiseksi painifirmaksi, mutta heidän perinteet ovat pysyneet sitten 80 -luvun samanlaisina. Musta mies ei pärjää, ellei hän ole monster-heel ja silloinkin mahdolliset runit jäävät hyvin lyhyiksi. En yllättyisi kovinkaan paljoa, jos Vince ehdottaisi Benjaminille, että jättäisi treenaamisen väliin ja kasvattaisi kunnon kaljamahan. Charlie Haasissa taas näen karismanpuutetta, enkä usko että hänestä olisi tämänhetkisestä tilasta paljoa ylemmäs. Toki uusi gimmick voisi tehdä terää, sillä kaikki tietävät, että gimmick tarkoittaa kaikkea ja samalla ei mitään. Ainoa potentiaalinen ehdokas on siis Randy Orton, sillä hänellä on sopivat ulkomuodot, mikkitaidot hallussa ja kehässäkin hyvin viihdyttävä. Randy on brawleri ja brawlerit pärjäävät brawl -painoitteisessa painifirmoissa... tässä tapauksessa siis WWE.

Bradsaw=Dibiase

Kuinka edes kehtaat verrata Bradshawia Ted "muthafuckin" DiBiaseen. Bradshaw on todella kehno ripoff, joka tuskin tulee toimimaan kovin pitkään. Ted DiBiase oli mukana bisneksessä samalla gimmickillä päälle kymmenen vuotta ja hän oli varmasti vihatuin heel 90 -luvun jälkeen. 80 -luvulla hänestä ei ollut vastusta kommunistipaskoille, mutta sehän oli sanomattakin selvää. Kaiken lisäksi DiBiasella oli jotain, mitä Bradshawilla ei tule koskan olemaan: painitaidot. Nykyään Bradshaw on alkanut matkia jopa DiBiasen vanhoja segmenttejä ja sepä vasta onkin säälittävää. Wannabe't hautaan, ihka-aidot kunniaan.

Itselleni tulee mieleen heti Randy Orton.

Randy Orton on kyllä tulevaisuuden huippunimiä. Häneltä onnistuu kohtalaisen hyvin sekä tekninen paini ja brawlaaminen (Cactus Jackia vastaan hardcore-ottelussa). Hän on hyvännäköinen, josta naiset pitävät. Hänellä on myös runsaasti karismaa ja aika hyvät mikkitaidot. Mies on monilahjakkuus, siitä ei pääse mihinkään. Vielä, kun vaihtaisi finisherinsä johonkin tehokkaampaan. Mutta sen finisherin nimi on aika tiukasti kiinni hänen nimessään (RKO=Randy Kennedy Orton), joten tuskin tuo on mahdollista.

Toisena tulee mieleen John Cena josta selvästikkin saataisiin seuraava Rock WWE:hen.

Mitään muuta miehestä ei sitten saakaan. John Cena käyttää otteluissaan hyvin yksitoikkoisesti liikkeissä. Ensin hän on alakynnessä, sitten paukkuu Throwbackit, luuvitoskuviot ja FU. Ehkä hänellä on laajempi liikearsenaali, eikä sitä vain käytetä oikein, sitä en tiedä.

Miehellä on mikkitaitoja ja vitsejä kuin oikealla Rockilla.

Mutta niillä ei pitkälle painikehässä mennä. Ei silti, ihan hyviä ominaisuuksia. Minuun tuo räppimeininki Cenan kohdalla iski enemmän silloin, kun hän oli heel.

Sitten tulee mieleen Shelton Benjamin ja Charlie Haas joista kummasta hyvänsä voisi tulla kenties seuraava (IMO) Kurt Angle

Ehdottomasti. Molemmat ällistyttävän hyviä tekniikkapainijoita. Heitä molempia katselee mielellään painikehässä.

kun painitaitoja on ja suosio kasvaa kokoajan (pääasiassa vain Benjaminilla).

Minusta on surullista, että Haasista ei oteta kaikkea irti, mitä hänestä saisi otettua. Haas on yhtä lahjakas kuin Benjamin; Mutta Benjamin saa ällistyttävästi enemmän pushia. Minusta Haas olisi hyvä laittaa ihan varteenotettavaksi kilpailijaksi U.S- tittelistä.

Cena tuskin legendaksi pääsee, mutta Benjamin ja Bradsaw mahdollisesti ja Haas ehkä.

Cenasta, Haasista ja Benjaminista olen samaa mieltä. Tosin ei Haas kyllä tuollaisella pushilla legendaksi asti pääse. Mutta Bradshawia en ikimaailmassa laittaisi legendoihin.

Itse vielä nostaisin sellaisen nimen kuin Mark Jindrak. Jindrak on minusta aika sopiva painijaksi. Eikä painitaidoissakaan tunnu olevan moittimista. En silti ole miestä paljonkaan seurannut, mutta mitä tähän asti olen nähnyt, on näyttänyt hyvältä. Mieshän oli vähän kuin pimennossa pitkän aikaa Raw'n puolella Garrison Caden joukkuekaverina, mutta nyt push on korkealla, ja hänet on laitettu kaveeraamaan Kurt Anglen ja kumppaneiden kanssa.

"JeffHardy87" kirjoitti:
Vielä, kun vaihtaisi finisherinsä johonkin tehokkaampaan. Mutta sen finisherin nimi on aika tiukasti kiinni hänen nimessään (RKO=Randy Kennedy Orton), joten tuskin tuo on mahdollista.

Eipä sillä finisherin "tehokkuudella" niin hirveästi ole väliä, enemmänkin sillä kuinka sitä pushataan. Stunner ja Rock Bottom eivät sinänsä myöskään mitenkään erityisen tehokkaita ole mutta kuitenkin kyseiset liikkeet ovat saavuttaneet legendan aseman (WWE-)painimaailmassa. En pidä mitenkään mahdottomana että "tehottomuudestaan" huolimatta RKO nousisi aikanaan samaan kastiin.

Kun nyt päästiin oikeen kunnolla Ortoniin, tuli kamala, kamala, kamala tunne, kun ajattelin yhtä asiaa. Onneksi se kamaluus on tällä hetkellä SD:ssä, mutta draftivaihdoksia tulee aika-ajoittain. Se asia on tämä: Mitäs jos Heidenreich matsissa Ortonia vastaan teloo Ortonin painikyvyttömään kuntoon? Tai Orton esim. muutenkin jossain matsissa loukkaantuu oikein kunnolla? Silloin on ura kuopattu, ellei käy Michaelsmaisesti. Toivotaan nyt kuitenkin ettei niin käy....

Jos mennään finishereihin, niin miksikäs Orton otti Overdriven pois itseltään? Se oli minusta paljon enemmän persoonallisempi lopetusliike kuin RKO. RKO on vain jonkin sortin cutter-liike, niin kuin regal cutter bubba cutter twist of fate yms..... Jäämme pähkäilemään.....

Sitten tulee mieleen Shelton Benjamin ja Charlie Haas joista kummasta hyvänsä voisi tulla kenties seuraava (IMO) Kurt Angle


Ehdottomasti. Molemmat ällistyttävän hyviä tekniikkapainijoita. Heitä molempia katselee mielellään painikehässä.

Paitsi että Haasilta puuttuu yksi Anglen parhaista ominaisuuksista. Se on karisma. Anglen karismalla voitaisiin mennä vaikka presidentiksi.
Benjaminilla on ihan hyvin karismaa joten miksei hänestä vois tulla Kurt angle kakkonen, nimeltänsä Shelt Bangle(aika hyvin vai mitä). Taitoja pojalla on maailman ääriin, karismaa myös niin kuin ylhäällä sanottiin^.

"Velocity" kirjoitti:
Kun nyt päästiin oikeen kunnolla Ortoniin, tuli kamala, kamala, kamala tunne, kun ajattelin yhtä asiaa. Onneksi se kamaluus on tällä hetkellä SD:ssä, mutta draftivaihdoksia tulee aika-ajoittain. Se asia on tämä: Mitäs jos Heidenreich matsissa Ortonia vastaan teloo Ortonin painikyvyttömään kuntoon? Tai Orton esim. muutenkin jossain matsissa loukkaantuu oikein kunnolla? Silloin on ura kuopattu, ellei käy Michaelsmaisesti. Toivotaan nyt kuitenkin ettei niin käy....

Ei ole kiistaa siitä kenelle menee Vuoden ylireagoija -palkinto Forum Awardseissa.

En nimeäisi ketään uusista yhtä legendaksi kuin vaikka Rock, Hitman, Ric Flair tai Triple H. Ei siihen vaan ole vielä kykeneviä, katsotaan sitten 5-6v päästä uudelleen, mutta samallaista rispektiä en silti tule antamaan kenellekään, näiden painijoiden kanssa olen tottunut katsomaan ja nauttimaan vapaapainista, se on jotenkin jäänyt.

Saattaa kyllä olla että kukaan ei vaan tule korvaamaan näitä minun legendoja... Mutta legendoja syntyy kokoajan, mutta ei koskaan niin hyviä kuin vanhojen hyvien päivien herrat. Ne muistetaan siitä kun he olivat ensimmäisiä mullistajia, nyt niitä on kaikki ja show menee vaan eteenpäin.

Katsoin hetki sitten Shelton Benjaminin entrance videon ja huomasin että se pohjautuu suuresti siihen matsiin/matseihin jossa hän otteli Triple H:ta vastaan. Siinä videossa Benjamin taputtaa HHH poskelle tyylillä "mikäs konkari sä oikeen oot kun aloittelijakin yllättää sut noin ja pieksee sut maahan" niin ajattelin että miten voisin reagoida kun se päivä tulee jolloin Triple H ja muut suuruudet päättävät lopettaa painimisen? Miten reagoisin kun Kurt Angle, Shawn Michaels, Triple H ja tutut kesto suosikit (no suosikit ja suosikit) tulevat uransa loppuun ja antavat paikkansa tulevaisuuden uusile painijoille (Orton, Cena, Benjamin...), miten voin enään katsoa WWE:tä tai showpainia ollenkaan kun en näekkään tuttua Triple H:tä WHC-vyön kanssa astelemassa ramppia alas "The Gamen" soidessa areenalla tai miten voin enään edes välittää kun Shawn Michaelsin tunnari "The Sexyboy" ei enään soikkaan ja mies itse ei vedä upeita matsejaan vaan hänet on korvaamassa joku muu. Ja sama juttu Smackdownissa kun Anglen musa ei soikkaan enään ja tilalla on jonkun muun musiikki ja joku muu painija kävelee rampilta alas haukkumaan ihmisiä ja saa "YOU SUCK" chantteja(tai jotain sinnepäin) matkalla kehään.


Kuinka voin selvitä tästä kun pian kaikki tähdet on kulutettu loppuun Angle, Michaels ja HHH kaikki alkavat jo olemaan aika vanhoja muutaman vuoden päästä he ovat jo yli 40 ja ura alkaa hiipua entisestään. Miten painimaailma kestää sen kun nämä, 90-luvun loppupuolen tähdet sammuvat ja he korvataan jollakulla toisella.

Miltähän tuntuisi kuulla Shelton Benjaminin musiikki Anglen musiikin tilalla kun Benjamin astelee Anglemaisesti kehään ja hänelle on tungettu Anglen gimmickin tyylinen gimmick aina. Tai kenties Orton korvaamassa Triple H:ta tai Shawn Michaelsia (hän kai sopisi molempien rooliin ulkonäön ja muun perusteella). Kun paikalla pitäisi olla HHH, niin Orton asteleekin jotenkin Triple H tyylisesti kehään Michaelsin "The Sexyboy" musan soidessa taustalla. (kuullostaako hiukan naurettavalta?)

Tämä ainakin kauhistuttaa minut totaalisesti. Ajatella että joku muka pystyisi korvaaman nykyiset Triple H:t ja muut maineventterit, vain muutamassa vuodessa (ehkä voi olla mahdollista jos pushia alkaa tulemaan ja paljon). Nämä jo lähteneet vanhat tähdet kuten Bret Hart, Mr. Perfect, Hogan, The Rock(no hän on vielä jossain määrin mukana showeissa), Steamboat ja muut tähdet, suuruudet ja muut nykypäivän legendat. Vaikka en ole nähnyt kuin muutaman matsin yllämainitsemiltani henkilöiltä niin uskon että teihin vanhenpiin vapaapainin faneihin tämä Bretin, Perfectin ym. tähtien uran lopetus on varmaan koskettanut ja surettanut ja ehkä pistänyt miettimään samaa mitä minä tässä textissäni mietin. Vaikka teistä tämä teistä olisi yhtä ajan hukkaa kun ette enään jaksa välittää painista niin paljon kuin ennen niin olkoon tämä meille uusille käyttäjille ja muillekkin nuoremmille painin ystäville pieni ajatus kupla.


Kestääkö WWE ja muu painibisnes nämä eläkkeelle siirtymiset, kun näillä painijoilla on kumminkin vakaa fanikuntansa jonka fanaattisimmat jäsenet vannovat näiden nykyisten nimeen mitä vain(säälittävää). Kuinka WWE:n tulot romahtavat kun joku Kurt Angle tai Triple H jää eläkkeelle ja "rahahanat" alkavat ehtyä?

Miten luulet WWE:n pärjänneen edelliset 40 vuotta? Nuoria talentteja löytyy indyista ja muualta vaikka kuinka paljon: AJ Styles, The Amazing Red, Sonjay Dutt, Homicide, Samoa Joe, CM Punk, Chris Hero, Sonny Siaki ja lista jatkuu ikuisuuksiin. Plus uusia nimiä syntyy kokoajan.

"Hatebreeder" kirjoitti:
Miten luulet WWE:n pärjänneen edelliset 40 vuotta? Nuoria talentteja löytyy indyista ja muualta vaikka kuinka paljon: AJ Styles, The Amazing Red, Sonjay Dutt, Homicide, Samoa Joe, CM Punk, Chris Hero, Sonny Siaki ja lista jatkuu ikuisuuksiin. Plus uusia nimiä syntyy kokoajan.

Mutta ymmärtääkö WWE käyttää heitä ja haluavatko he edes tulla WWE:n toimeen mukaan ja miksei heitä värvätä jo nyt pois esim TNA:sta ja joistain indypiireistä.

Sitä paitsi tuolla aiemmalla postauksella tarkoitin että tuleeko niistä uusista tähdistä niitä next generation Kurt Angleja ja Shawn Michaelseja vai tuleeko sieltä jotain ihan uutta ja tuntematonta joka voi nostaa koko WWE:n supersuosituksi painifirmaksi tai laskea sen syvälle paskaan ja kuraan.

Tottakai WWE joskus ostaa TNA:n painijoita itselleen ja muokkaa heitä, mutta mihin suuntaan? On NWA-TNA:ssa painijoita ja he eivät kaikki ole mitään pieniä miehiä useimmat ainakin yli 180 cm ja osa sitten noin 170cm ja WWE:hän tunnetusti suosii kirjahyllyn kokoisia miehiä ja heitä näkyy löytyvän TNA:kin. Kai sitten täytyy uskoa tulevaisuus TNA:n ja muiden henkölöiden harteille ja toivoa parasta.

Yleensä kirjoitan vain laatuviestit ensin tekstitiedostoon ja sitten lähetän, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Tulevaisuuden legenda? Hmm... No Cenasta ei ainakaan tule mitään, ellei keksi uusia liikkeitä ja vähän helvetin äkkiä. Randy Orton ON tulevaisuuden lupaus, hänestä ei tule tulevaisuudden lupausta. Haasissa taas on potentiaalia vaikka mihin, kuin myös Benjaminilla, mutta tähän mennessä se on huomattu vain Benjaminin kohdalla. Benjamin on hyvä kehässä, mutta se, että hänestä tulee uusi Angle, on täyttä tuubaa. Paini on molemmilla niin erilaista. Haas sen sijaan on sellainen tekniikkarunkkari, että tässä on uusi Angle, jos hänelle annettaisiin siihen mahdollisuus. Karismaakin Haasilla on ihan riittämiin, mutta ei läheskään niin paljon kuin Anglella. Myös Rhynosta voisi tulla jotain suurta, hänellähän on ikää vasta parikymmentä vuotta. The Rock ei myöskään ole mielettömän vanha, jos Alertin tieto pitää paikkansa, nuorempi kuin Y2J joka on nuori. Tuo idea indypainijosta kuulostaisi hyvältä idealta, mutta loppujen lopuksi en usko kovinkaan monen WWE:hen pääsevän, sillä indyt ovat niin mielttömän paljon stiffimpiä, että ei WWE sellaista halua. Esim. Low Ki on niin stiffi, että WWE ei missään tapauksessa palkkaisi häntä.

Huoh, vaikka kirjoitin ensin tekstitiedostoon, ei tästäkään tullut pitkää.

"Mosse0" kirjoitti:
Haas sen sijaan on sellainen tekniikkarunkkari, että tässä on uusi Angle, jos hänelle annettaisiin siihen mahdollisuus.

Haasista ei uutta Anglea saa mitenkään kun ne on melkein samanikäsiä. Angle todennäkösesti jatkaa Haasin jälkeenkin, eli ei voi tulla uutta Anglea ellei ole tarvetta. Seuraava Angle löytynee teinien tai parikymppisten seasta.

Haas olisi varmaan paljon korkeammalla cardissa, jos olisi päässyt SmackDowniin tag teamina Russin kanssa (RIP)

Miten se olisi eronnut tiimistä Benjaminin kanssa? Korkeintaan olisi ollut tylsempi vaihtoehto, veljestiimit on aika väsähtänyt konsepti.

Mutta mielestäni usein veljestiimit (jotka eivät aina välttämättä ole aitoja) ovat saaneet hyvät pushit, ja nyt kun kerrankin oisi aidot veljekset niin olisi tullut vielä paremmat.

Mutta veljestiimien jäsenille annetaan melkein aina täysin samalaiset vaatteet ja lookit, jolloin ura tulee olemaan ne 38 tag-mestaruutta ja sitten kun yritetään erota niin ketään ei kiinnosta koska molemmat ovat vain puolikkaita, "se toinen niistä veljeksistä".

Ainakin Benjamin ja Haas oli riittävän erinäköisiä ja pystyi välttämään tämän.

No, eipä ainakaan Hardyjen tai E&C:n kohdalla käynyt noin. Mutta pitää paikkansa, veljestiimit yleensä voittavat pelkkiä tag mestaruuksia, ellei heidän välit ole todella huonot joka johtaa tiimin hajoamiseen.

Huhhuh, onpas mielenkiintoista lukea, kuinka väärässä olettekaan ollut Cenan suhteen. :o

Joooo.. Kirjoitin semipitkän viestin nykyajan tulevaisuuden staroista, mutta painoin jotakin nappia ja selain meni kiinni.
Noh, näistä herroista ehdin jotain juttua kirjoittaa/olin kirjoittamassa:

-The Miz

-John Morrison
Jotain heel turnista ja managerista joka puhuisi Morrisonin puolesta.

-Sheamus

-CM Punk

-Alberto De Rio
(Johon muuten rakastuin, kun katsoin Survivor Seriesiä.)

Oli siinä joitain muitakin, mutta nuo nyt jäi mieleen joista ehdin kirjoitella jotain stooriakin. vittu

ViiZei kirjoitti:
Huhhuh, onpas mielenkiintoista lukea, kuinka väärässä olettekaan ollut Cenan suhteen. :o

Joooo.. Kirjoitin semipitkän viestin nykyajan tulevaisuuden staroista, mutta painoin jotakin nappia ja selain meni kiinni.
Noh, näistä herroista ehdin jotain juttua kirjoittaa/olin kirjoittamassa:

-The Miz

-John Morrison
Jotain heel turnista ja managerista joka puhuisi Morrisonin puolesta.

-Sheamus

-CM Punk

-Alberto De Rio
(Johon muuten rakastuin, kun katsoin Survivor Seriesiä.)

Oli siinä joitain muitakin, mutta nuo nyt jäi mieleen joista ehdin kirjoitella jotain stooriakin. v***u

Oli tosiaan melko viihdyttävää :) Cenasta ei tule mitään, Shelton on uusi Angle, eikä Low Ki ikinä päätyisi WWE-riveihin. Luulen tosin, että jos itse yrittäisin ennustaa 2015 main event-rosterin, niin tuolloin naurettaisiin vielä enemmän, eli rajoitan pariin huomioon :)

- Del Rio ehdottomasti. Look, painitaidot, mikkikyvyt sekä karisma pursuavat miehestä ja homma on niin, että tässä bisneksessä niillä pääsee aikas pitkälle.

- CM Punk myös. Ei vain siksi, että on oma suosikkini, mutta herrasta löytyy ehdottomasti Del Rion ominaisuudet myöskin, ehkä lookissa vähän jää, mutta sekin on SEHC-pelastajalla kunnossa.

- The Shaman of Sexy, The Monday Night Delight, The Guru of Greatness. Toivottavasti herra Morrison ei jää keskikorttiin, tuo olisi nimittäin suuri vääryys. En tosin tuota pelkää, kaikki kun on kunnossa (mitä nyt hiukan tylsä mikissä facena) ja on kertaalleen MM-vyöstäkin otellut.

E. -1 koska typo.

Tuli tässä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa mietittyä showpainin tulevaisuutta ja itseasiassa koin jopa pientä huolestumista. Selvitetäänpä hiukan tilannetta.

Kun katsoo suhteellisen lyhytnäköisesti eteenpäin, WWE:n tulevaisuus näyttää loistavalta. Del Rio, John Morrison, CM Punk, The Miz sun muut vakuuttavat atleetit tulevat todennäköisesti korvaamaan tieltä väistyvän pappasukupolven. Ei tietenkään sovi unohtaa John Cenaa ja Randy Ortonia, jotka ovat jo valmiiksi tähdittämässä main eventiä. Ajatelkaapa kuitenkin asiaa laajemmin. Onko esimerkiksi John Morrisonissa tarpeeksi valovoimaisuutta korvaamaan painijoita kuten Shawn Michaels tai Kurt Angle? Entäpä Triple H tai Undertakerin tilanne? Kuka heidät korvaa? Lista vain jatkuu jatkumistaan. Tällä hetkellä WWE:n rosterissa ei ihan oikeasti ole painijoita, jotka näkisin samanlaisina supertähtinä, kuin eilispäivän ikonit. Eeppiset kohtaamiset ovat jo tänäkin päivänä hyvin vähissä. Mitä sitten tehdään kun John Cena päättääkin loikata Hollywoodiin täyspäiväisesti? Pusketaanko koko lafkan kärkinimeksi esimerkiksi Cody Rhodes? Jotenkin perseestäni löytyy kutina, että noiden nuorten jannujen vetovoima ei ole tarpeeksi suurta viihdyttämään vanhoollista painiyleisöä, joka olettaa saavansa main eventiin aimoannoksen brawlausta ja käsinkosketeltavaa tunnelmaa.

TNA:ssa tilanne on hitusen päinvastainen. Löytyy Roodea, Stormia, Morgania ja AJ:ta, jotka ovat todistaneet miljoona kertaa, että heistä on vakituiseksi main eventeriksi vaikka samantien. Ehkä koko ja brawlaus ovatkin ne tekijät, jotka tekevät toimivan main eventerin (poikkeuksena kuitenkin AJ). Mene sitten ja tiedä.

Mitä muut ajattelevat?

Coca tuo pöytään monia hyviä pointteja, mutta ehkä turhan lähinäköisesti.

Otetaan huomioon, että Stone Coldit ja Hulk Hoganit ovat ikonisia juuri pitkän uransa vuoksi. Ajateltiinko Triple H:stakaan silloin aikoinaan, että tämä jätkä kyllä korvaa vielä Andre the Giantin tai Bruno Sammartinon tai ketä hittoja siellä hänen uransa alkuvaiheilla olikaan pinnalla.

WWE:hän yrittää nykypäivänä pushata nuoria painijoita. Tämä siksi, että nimenomaan nuori sukupolvi on parin vuosikymmenen jälkeen sitä kuumaa ikonikamaa.

Morrison aloitti uransa 7 vuotta sitten ja on nyt itse 31-vuotias. Stone Cold Steve Austin aloitti uransa 21 vuotta sitten ja on nyt 46-vuotias. Molempien ura alkoi siis aika lailla 25-vuotiaana. Tämähän tarkoittaa sitä, että Morrisonilla on 15 vuotta aikaa nousta yhtä ikoniseksi kaveriksi kuin Stone Cold. Onhan miehellä tietysti isot saappaat täytettäväksi, eikä koskaan varmaan tule toista Stone Coldia, mutta legendaksi Morrisonilla ja näillä muilla nuorilla kavereilla on hyvinkin aikaa nousta.

Tällä hetkellä soihtua kantavat sellaiset painijat kuin Cena, Chris Jericho, Randy Orton, Edge, CM Punk, Sheamus, Miz, Jack Swagger ja Rey Mysterio. Osa näistä on vanhempia starboja jo, mutta kukin heistä on noussut WWE:ssä main eventiin minun katseluaikanani. Kauemman aikaa sitten nousseet Cena, Orton, Edge ja Mysterio ovat jo nyt mielestäni todella suuria nimiä ja kaksi jälkimmäistä todennäköisesti piakkoin lopettamassa ja täten nousemassa legendoiksi. Jerichon huippuvuosiksi kutsuisin toissa- ja viime vuotta, joskin hän on ollut pinnalla jo silloin Undisputed-tittelin voittaessaan. Hänkin on kuitenkin jo näitä suuria nimiä.

Mikä sitten teki Hoganista Hoganin, The Rockista Rockin ja Stone Coldista Stone Coldin? Luulen, että kyseessä on pitkälti nimenomaan se pitkäkestoisuus ja uhrautuvaisuus, mitä kukin heistä on lajille esittänyt. Painikansa on nähnyt heidän kasvavan ja tekevän duuniaan vuodesta vuoteen. Kehäpsykologian hallinta ja painitaidot ovat karttuneet samalla, kun on tullut uusia gimmickejä, uusia muistettavia juonikuvioita ja TV-aikaa.

Aikaa se vain vaatii, sanoisin.

Totta kai muovautuminen vie aikaa, mutta varsinainen pointtini taisi sujahtaa kirjoitellessa aivan ohitse.

Stereotyyppinen kuva showpainijasta on suuri, lihaksikas, karismaattinen mies tiukoissa uikkareissaan. Näinhän se pitkän päälle menikin vielä jokunen vuosi sitten. Main eventerit olivat suuria ja heidän ottelunsa olivat todella sähköisiä. Itse painisuoritukset jäivät toki vähemmälle, mutta vielä viime vuosikymmenen alussa jokainen PPV sisälsi klassikkomateriaalia. Rocky, Triple H, Austin ja Angle tykittivät menemään ja saivat aikaan eeppisiä kohtaamisia. Nyt kun uudet tuulet puhaltavat, yksikään painja ei säteile yhtä voimakkaasti kuin edellämainitut nimet. Se saattaa toki johtua siitä, että nopeatempoisella painityylillä kehäpsykologialle ei tarvitse jättää niinkään suurta tilaa, kun katsojat hurmaantuvat mitä upeammista hypyistä. Kun viimeisetkin laadukkaat brawlerit jäävät sivuun, perinteinen painityyli on kokonaan kuollut ja kuopattu. Koko shown täydeltä tullaan näkemään spottailua (ah tämä olisikin kuullostunut hyvältä vuonna 08). Pro-wrestlingillä on sellainen ässä hihassaan, että jokaiselle fanille löytyy jotakin. Kohta tämä kortti on kuitenkin viskattava kankkulan kaivoon, sillä nuori veri on tuonut tullessaan pelkkää tempoa.

Kenties oikea ongelma piilee juuri samassa asiassa kuin mistä NXT-ketjussakin joku mainitsi. Samalla tavalla spottailijat kuin huumorihahmotkin ovat lyhytaikaista huvia. Jotta pääsee pinnalle, täytyy erottua joukosta hölmöillä gimmickeillä ja korkeilla loikilla. Kaikki kuitenkin tietävät, että korkea loikka pitää pinnalla vain sen yhden sekunnin, jonka jälkeen pitää hypätä uudestaan.

Tai jotain. Joku muu lähteköön tähän keskusteluun jatkamaan.

Kummaltakin teiltä meni ohi se että toisin kuin 2000-luvun vaihteessa, WWE voi pushata niitä keitä he haluavat eikä niitä keitä yleisö haluaa. Valovoimaisia tähtiä ei voi tehdä, yleisö luo ne, mutta Vinnie on unohtanut tämän. Tilanne muistuttaa 90-luvun WCW:tä jossa luvatta overiksi tuleminen oli syntiä. Punk ja Miz ovat kuitenkin esimerkkeinä kavereista jotka tulivat overeiksi luvatta, ja WWE joutui hyväksymään sen.

Riveni kirjoitti:
Kummaltakin teiltä meni ohi se että toisin kuin 2000-luvun vaihteessa, WWE voi pushata niitä keitä he haluavat

Miksei WWE ennen tähän pystynyt?

Koska jos WWE olisi Attitude aikana pushannut jatkuvasti painijoita joita yleisö ei niin millään olisi hyväksynyt, olisi katsojakunta luovuttanut heidän suhteensa ja loikannut WCW-junaan.

WWE:n piti silloin olla yleisölle mahdollisimman paljon mieliksi ja pushata juuri niitä joita yleisö halusi, jotta pysyisi mahdollisimman kilpailukykyisenä pitkään johdossa ollutta WCW:tä vastaan.

Wormmaster kirjoitti:
Koska jos WWE olisi Attitude aikana pushannut jatkuvasti painijoita joita yleisö ei niin millään olisi hyväksynyt, olisi katsojakunta luovuttanut heidän suhteensa ja loikannut WCW-junaan.

WWE:n piti silloin olla yleisölle mahdollisimman paljon mieliksi ja pushata juuri niitä joita yleisö halusi, jotta pysyisi mahdollisimman kilpailukykyisenä pitkään johdossa ollutta WCW:tä vastaan.

Okei, kuulostaan järkeenkäypältä. :)

En itse kauheammin seuraa enää showpainia mutta mitä nyt olen tilannetta silloin tällöin seurannut muutaman vuoden aikana niin vaikuttaa siltä kuin nämä uudet kaverit olisivat todella atleettisia kaikin puolin mutta se kaikki muu sitten puuttuu. Ehkäpä sen Vinnien olisi hyvä kaivaa pää pois perseestä ja joko hommata mukaan tyyppejä jotka osaavat sitä muutakin (näyttelytaito on edelleen yksi aika tärkeä osa hyvän matsin rakentelua) tai sitten kaivaa jostain tyyppejä jotka osaisivat opettaa niille uusille muutakin kuin sitä miten se liike x tehdään.

Ja turhan takahuonepolitiikan heittäminen roskikseen auttaisi myös.

Minusta suurin ongelma on, ettei painijoille luoda oikeastaan mitään uusia gimmickkejä tai luoda mitään hyvää persoonaa. Austinilla oli kapinallinen redneck joka teki mitä tahtoi, mutta mikä on vaikka Dolph Zigglerin tai John Morrisonin rooli? Molemmat ovat minulle kyllä aika HMV, mutta Morrison säväyttää kehäotteillaan kuitenkin.

Enemmän realistista särmää hahmoihin, eikä PG-Pehmoilua. Jos tehdään lapsille sopivaa ohjelmaa, niin gimmickkeistä tulee liian pliisuja. Facet kärsivät tästä eniten, kun kaikki tuntuvat olevan samasta muotista. Cena ja HHH heittävät molemmat muka-hauskaa läppää ja ovat suuria sankareita. Missä erilaisuus tai persoona?

Olen aina pitänyt heeleistä showpainissa kaikista eniten, enkä juuri koskaan tykkää facehahmoista. Etenkään nykyään, koska kaikki ovat HMV-kamaa. Ei mitään mielenkiintoa hahmoihin.

Asennetta kaivattaisiin, jotta saataisiin nostettua uusia tähtiä.

Takahuonepolitiikka on varmasti osasyy sille, miksi tähtiä ei nouse. Pitää muistaa, että Main event-miehistä valtaosa on jo pirun vanhoja ja kankeita (HHH, Undertaker esimerkiksi), joten he varmasti kokevat asemansa uhatuksi ja voivat joskus pysäyttää tiettyjen painijoiden etenemisen urallaan. Painijoilla ei saisi olla mitään valtaa tuollaiseen, mutta valitettavasti on ja aina tulee olemaan.

Kehässä on ongelmana silmääni se, että WWE suoltaa farmista kehätyyleiltään aina hyvin samanlaisia painijoita. Jos paini on erilaista, se tuo mielenkiintoisen vivahteen painiin. Morrison hyvänä esimerkkinä, tyyli erottuu joukosta ja tuo painijalle jotain erilaista.

Karua tässä tilanteessa on WWE:n huutava pula uusista main event -nimistä, kun vanha kaarti lähtee eläkkeelle. WWE ei oikeastaan edes anna painijoiden nousta kortissa, kuten Riveni jo sanoikin. Se aihe liippaa osittain erästä mielessäni muhivaa topic-ideaa, jonka voisin julkaista tänne nyt loman aikana.

Itse olen hyvin samoilla linjoilla Merovingin kanssa siinä, että yksi suuri ongelma on tällä hetkellä juuri se, ettei monillakaan näistä uuden tai nuoremman sukupolven painijoista ole mitään selkeää tai jollain tapaa säväyttävää gimmickiä. Ei sen tarvitse olla mikään lasersäteillä tyrannosauruksia ampuva puolikannibaali, mutta jotain, minkä takia minua kiinnostaisi tämän tekemiset muutenkin kuin vain sen takia, että kaveri on taidokas kehässä. Niillä kunnon hahmoilla niitä suuria tähtiä luodaan, ja kun semmoisia ei hirveästi ole, tuntuu show'n tuntuminen jotenkin aikamoisen tyhjältä. Juuri tämmöiset fiilikset oli jokaista viime vuoden eventiä katsoessa.

Itse kuitenkin luotan siihen, että kyllä tästäkin "sukupolvesta" ne suuret tähdet nousevat esiin. Sitä on jo alkanut tapahtua, ja kuten Rivenikin jo totesi, on WWE edelleen joutunut pushaamaan myös semmoisia kavereita, jotka kiinnostavat yleisöä, joten ei sitä ihan pakkosyötöllä edelleenkään mennä. Kyllä sitä aina painihistorian ajan on kuitenkin yritetty myös väkisin pushata joitain naamoja, ja välillä se on myös toiminut. Ei 1990-luvun alkupuolella kukaan (ainakaan WCW:ssä) uskonut Jean-Paul Levesquessa tai Steve Austinissa olevan tulevaisuuden Main Eventer-ainesta, mutta hupsustihan siinä lopulta kävikin. Nyttenkin jo John Cenan kaltaiset nimet ovat saavuttaneet samanlaisen ikuisuusME-kaverin statuksen, johon kaikki eivät uskoneet (kuten tästä aiheesta hyvin näkyy) vielä reilut viisi vuotta sitten. WWE:lläkin löytyy ainesta, mutta sitä pitäisi vain käyttää ehkä terävämmin hyväksi. Tässä taas tulee vastaan idioottimaisen PG-Eran tuomat rajoitukset hahmonsuunnitteluunkin.

Tuli muuten tuosta Rivenin huomauttamasta Mizistä ja tämän "luvatta overiksi" tulemisesta mieleen se hassu ristiriita, jonka Saimou toikin jo joku viikko sitten esiin tuolla Raw-aiheessa. Uransa alkuvaiheessahan Miz oli täysin säälittävä tapaus, joka yritti väkisin kerätä jotain reaktiota idioottimaisilla "Hoo-Ray!" huudoillaan ja sai vastineeksi lähinnä x-pac -heattia. Ketään ei ihan oikeasti olisi voinut kiinnostaa jonkun Mike Mizaninin näkeminen SD!:nsä aikana, mutta WWE vain jatkoi ja jatkoi kurkusta alas työntämistä (muistan muuten Mizaninin debyytin ajalta Jackin viestit siitä, kuinka hän ei OVW-materiaalin perusteella siedä katsoa miestä yhtään ja tulee kelaamaan kaikki tämän esiintymiset :D), kunnes lopulta näytti jo, että Mizin kanssa oltiin luovutettu. Sitten jossain vaiheessa Miz siirtyi lisädraftissa ECW:hen, alkoi taggailemaan John Morrisonin kanssa, nousi ECW-mestaruuskuvioihin, voitti joukkuemestaruudet Morrisonin kanssa, alkoi vetää edellä mainitun kanssa wwe.comissa Dirt Sheetiä ja.. Niin.

Näkevätkö foorumin kanssakäyttäjät sitten gimmickit ratkaisuna sille, että vuoden suurin main event myös tuntuisi suurimmalta kahden hyppypavunkin tähdittämänä?

WWE:n yleisö on parantunut todella paljon vuoden sisään. Viikottaisia on mahtavaa katsella, kun tajuaa joka kerta promojen sytyttävän yleisön liekkeihin. Jos meno jatkuu tätä tahtia, saatetaan saavuttaa tilanne, jossa sormen liikauttaminen riittää yleisön räjäyttämiseen. Tästä metelin ja tunnelman täydellisyydestä esimerkkinä toimii aina Hogan vs. Rock. Kuten aiemmin jo mainitsinkin, en vain näe John Morrisonia sytyttämässä WrestleManian yleisöä samalla tavalla. Siihen tarvitaan luontaista karismaa ja näyttelemisen taitoa. Miksi WWE:n osalta noiden luontaisesti karismaattisten ja viihdyttävien painijoiden tilanne sitten näyttää niin huonolta? Oikeita supertähtiä ei kertakaikkiaan vain ole. Gimmickeissä saattaa piillä osaratkaisu sopeutumisten takia, mutta pelkällä hahmolla ei kuitenkaan voida saavuttaa viiden tähden klassikkoa. Siihen tarvitaan paljon muutakin.

Coca kirjoitti:
Näkevätkö foorumin kanssakäyttäjät sitten gimmickit ratkaisuna sille, että vuoden suurin main event myös tuntuisi suurimmalta kahden hyppypavunkin tähdittämänä?

WWE:n yleisö on parantunut todella paljon vuoden sisään. Viikottaisia on mahtavaa katsella, kun tajuaa joka kerta promojen sytyttävän yleisön liekkeihin. Jos meno jatkuu tätä tahtia, saatetaan saavuttaa tilanne, jossa sormen liikauttaminen riittää yleisön räjäyttämiseen. Tästä metelin ja tunnelman täydellisyydestä esimerkkinä toimii aina Hogan vs. Rock. Kuten aiemmin jo mainitsinkin, en vain näe John Morrisonia sytyttämässä WrestleManian yleisöä samalla tavalla. Siihen tarvitaan luontaista karismaa ja näyttelemisen taitoa. Miksi WWE:n osalta noiden luontaisesti karismaattisten ja viihdyttävien painijoiden tilanne sitten näyttää niin huonolta? Oikeita supertähtiä ei kertakaikkiaan vain ole. Gimmickeissä saattaa piillä osaratkaisu sopeutumisten takia, mutta pelkällä hahmolla ei kuitenkaan voida saavuttaa viiden tähden klassikkoa. Siihen tarvitaan paljon muutakin.

The Rock ei olisi kiinnostanut ketään jos hän ei olisi haukkunut kaikkia muita painijoita/selostajia/haastattelijoita/kameramiehiä illasta toiseen. Se oli hänen roolinsa. Mick Foleysta ei takuulla olisi tullut kovinkaan mielenkiintoisaa hahmoa jos hän ei olisi esittänyt Mankindia niin vakuuttavasti. Austin... tarvitseeko edes sanoa?

Miltei kaikki supertähdet painissa omaavat jonkun roolin josta heidät muistetaan. Ei Hulk Hoganista olisi tullut sitä ikonia mikä hän on ellei hän olisi omannut niin suurta luontaista karismaa että siitä riitti vaikka muille jakaa? Nimittäin ei hän kovinkaan hyvä painija ollut. Ylipäätänsä painijat jotka ovat nousseet huipulle pelkällä painilla ilman hahmoa ovat todellakin harvinaisia. Ei heitä oikeastaan ole. (Chris Benoit'lla oli hahmo.)
Faneihin vetoavat hyvät omaperäiset gimmickit. Ei kyseisen gimmickin tarvitse olla edes ainutlaatuinen kunhan sitä ei ole joka kaverilla. Mikä tahansa rooli kelpaa kunhan sitä ei ylikäytetä. Ja mielenkiintoiset gimmickit + mielenkiintoiset juonikuviot + looginen buukkaus = supertähtiä synnyttävä loistava juonikuvio.

Tietysti pitäisi ensiksi hankkia rosteriin karismaattisia painijoita...

Jaksan aina vedota Cena vs. Lashleyhyn, mutta siinä oli kaksi jannua, joilla ei sen kummempaa gimmickiä ollut. Ottelu oli titaanien taisto ja mielestäni ainoa laatuaan vuoden 2006 tällä puolen. Tästä huolimatta yleisö kävi kuumana. Mitään suurempia spotteja lopetusta lukuunottamatta ei nähty, mutta koko katsojakunta pysyi seisaallaan koko ottelun ajan. Siinä on esimerkkiottelu, jollaisia tahtoisin nähdä lähes kuukausittain. Siihen pystyttiin vielä puoli vuosikymmentä sitten, joten miksi ihmeessä siihen ei kyettäisi vielä tänäkin päivänä? Aivan. Taas tullaan tilanteeseen, jossa huomataan, että tuollaisille otteluille ei ole vetäjiä siellä hyppypapujen joukossa.

Pointtini oli nyt siis vanhan paasaamisen lisäksi se, että ilman suurempia gimmickejä noista kahdesta tehtiin todella vetovoimaisia tähtiä.

Jos nyt lähtee haikailemaan Stone Coldin ja Rockin kaltaisia hypertähtiä pitää kuitenkin muistaa se, että lähtökohdat luoda samanlaisia staroja eivät ole yhtä hyvät kuin silloin 90-luvun loppupuoliskolla. Paini oli tuolloin kuitenkin todella kuumaa shittiä, ja katsojaluvut sekä "yleinen hype" sen mukaisia.

Buumeja tulee ja menee, ja tällä hetkellä ja tämänhetkisellä tuotteella WWE:n asema on hyvä eikä näytä olevan heikkenemässä. Ja kyllä sen PG-erankin puitteissa on mahdollista tähtiä luoda, jos vain halutaan. Heeleissä tästä onkin nähty välähdyksiä: CM Punk oli todella over heel sekä pistäessään Hardyn eläkkeelle että SES:n johtajana, Mizin overius nousee jatkuvasti, Barrett sai todella paljon heattia Cena-feudin kuumimmassa vaiheessa ja esimerkiksi Alberto Del Riosta saataisiin varmasti vielä hyvin paljon vihatumpi hahmo, jos vain saisi enemmän pushia.

Merovingi oli oikeassa siinä, että faceista tuntuu särmä kadonneen, mutta kuinka niitä suuria hyviksiä luodaan ilman suuria pahiksia? Jos vaikka CM Punk olisi dominoinut maailmanmestaruutta melkein vuoden SES:n hakatessa haastajat viikosta toiseen, olisi hänet vihdoin voittaneesta kaverista, vaikkapa Morrisonista, saatu kerralla ykkösface. Nykyään kun mestaruuskaudet kestävät korkeintaan vain muutamia kuukausia eivät heelit pääse kunnolla hallitsemaan eivätkä mestaruusvaihdokset tunnu miltään. Enkä sitten tiedä kuinka paljon on kyse politiikasta ja kuinka paljon haluttomuudesta ottaa riskejä, mutta uusille kärkifaceille ei tällä hetkellä ole yksinkertaisesti tilaa vanhempien painijoiden vallattua kyseisen aseman kortissa kokonaan.

Ja viimeiseksi, kyllä PG-aikana pitäisi olla mahdollista luoda särmikkäitä face-hahmoja, jos SES:n kaltaiset kieroutuneet stabletkin ovat mahdollisia. Tiedä sitten onko kyse vain laiskuudesta, mutta eipä tunnu olevan edes tarvetta tehdä enempää, kun Edgenkin todella löysä bad-ass-face-rooli tuntuu saavan kovia poppeja, ellei sitten ole nauhoitetun ohjelman taikaa.

Saimou kirjoitti:

Ja viimeiseksi, kyllä PG-aikana pitäisi olla mahdollista luoda särmikkäitä face-hahmoja, jos SES:n kaltaiset kieroutuneet stabletkin ovat mahdollisia. Tiedä sitten onko kyse vain laiskuudesta, mutta eipä tunnu olevan edes tarvetta tehdä enempää, kun Edgenkin todella löysä bad-ass-face-rooli tuntuu saavan kovia poppeja, ellei sitten ole nauhoitetun ohjelman taikaa.

Tähän heittäisin esimerkiksi Kofin vuodentakaisen hahmon. Siinä oli sitä kuuluisaa munaa kun Kingstonille riitti Ortonin bullshit ja Kofi näytti mistä kana pissii. Se oli mielenkiintoinen myös siitä syystä ettei Kofin tarvinnut koko aikaa hulk-uppailla ja tuhota kaikkea toisin kuin vaikka Cenan ja Ortonin. Ortonin hahmoon toisaalta lyhyt käämi ja RKO't sinne ja tänne sopivat, mutta Cenalla se menee siihen kuuluisaan superman-kategoriaan joka vain ärsyttää. Nyt Smackdownissakin Kofi on ollut parhaimmillaan (vaikka siltikin aika laimea) kun välillä lopettaa sen korvasta korvaan-hymyn ja tulee leipomaan jotain Ziggleriä pataan.
Myös Morrison tuntui ihan oikealta ihmiseltä Sheamus-feudissa, varsinkin sen alussa kun tuli ihan normivaatteissaan pysäyttämään ilkeän keltin. Eli siis loogisuudella ja pienellä särmällä saadaan ihmeitä aikaan, kuten täällä on jo mainittukin.

En usko, että pelkkä hahmojen kehittäminen hirveästi auttaa, koska peli on puoliksi menetetty jo siinä vaiheessa kun painijat debytoivat. Erilaiset roolit loppuvat väkisinkin kesken, kun ne pitää jakaa monenkymmenen samannäköisen komean ja hyväkroppaisen painijan kesken. Ei tuo toki sitä selitä, miksi tälle porukalle on keksitty vain muutama erilainen gimmick, mutta dustyrhodeseja ja jimdugganeita välttelemällä WWE tekee työstään hankalampaa.

Varsinaisia gimmickejä pidän kuitenkin aika yliarvostettuina ja puhunkin mieluummin persoonallisuudesta. Toki ne ovat osittain sama asia ja moni tässäkin threadissa tarkoittaa ehkä enemmän erottuvia persoonia kuin gimmickejä. Persoonallisuus painijana kehittyy usein vain kokemuksen myötä, kun taas gimmickejä voi jakaa vapaasti, mutta niistä ei ole yleensä mitään hyötyä, jos niitä vain keksitään näille perusjampoille. Jos he eivät mitenkään osaa erottua uikkarimiehinä, niin ei heillä luultavasti ole sitä persoonallisuutta, joka tekisi heistä tähtiä omaperäisen gimmickin kanssa.

Viimeisen 30 vuoden karismaattisimmista WWE-tähdistä Randy Savage, Roddy Piper, Chris Jericho, Eddie Guerrero ja Mick Foley painivat yli kymmenen vuotta ennen kuin tulivat tähdiksi. Olivat he toki erittäin hyviä ja näkyvässä roolissa merkittävissä promootioissa jo aiemmin, mutta kehittyivät main event -tason viihdyttäjiksi vasta myöhemmin. Hulk Hogan, Steve Austin ja Ted DiBiase olivat vähän nopeampia, mutta näistä DiBiasellakin oli uraa takanaan 12 vuotta ennen WWF-aikaa ja Hoganilla oli apunaan huikea hype. Heillä oli paljon enemmän aikaa löytää persoonallisuutensa ennen debyyttiään isossa promootiossa. Koska nykyään osa-aikaisena pikkupromootioissa pyörivät eivät pääse kehittymään ollenkaan niin hyvin kuin edellä mainitut täyspäiväisesti monissa territorioissa painineet, alkaa monien ura esiintyjänä kunnolla vasta WWE:ssä tai sen farmissa. Sen jälkeen heillä on ehkä reilut viisi vuotta, eli viisi vuotta ensin mainittuja vähemmän aikaa nousta main eventiin tai heidät tuomitaan yleisesti ikuisiksi midcardereiksi. Vaikka he esimerkiksi kahdeksan vuoden jälkeen lopulta kehittyisivät todella viihdyttäviksi ja nousisivat main eventiin, olisivat he kuitenkin se pitkään saman promootion midcardissa ollut jamppa, eikä siksi mikään kuuma uusi tähti. Kaikki aiemmin luettelemani painijat ylsivät WWE:hen tultuaan main eventiin joko heti tai ainakin muutamassa vuodessa, joten he olivat melko tuoreita naamoja pitkästä kokemuksestaan huolimatta.

The Rock ja Kurt Angle olivat loistavia jo muutaman vuoden jälkeen, mutta he olivatkin poikkeuksia, eikä tulevaisuutta voi rakentaa vastaavien odotteluun.

Nykyisessä painimaailmassa ainut ratkaisu ongelmaan taitaisi olla koko farmisysteemin suunnittelu uusiksi, laajentaminen ja kovempi panostaminen, mutta siinäkin kestäisi vuosia, ennen kuin tuloksia näkyisi.

Tulevaisuuden suuruus, tuleva maailmanmestari. 8)

Mistä ihmeen Travoltan 70-luvun elokuvasta tämä hemmo oikein on? En oikeasti tiedä tämän kyseisen henkilön nimeä...

Phenomenon kirjoitti:
Mistä ihmeen Travoltan 70-luvun elokuvasta tämä hemmo oikein on? En oikeasti tiedä tämän kyseisen henkilön nimeä...

Hän on Mason Ryan. ;)

<s>Jyväskylän Viherlandiasta</s> Walesista kotoisin oleva roidimylly Mason Ryan.

Voin jo kuvitella kun Mason heittää kehässä avoimen haasteen, ja Batista tulee kehään :D Saattais yleisössä tulla kohinaa ja ihmettelyä!

BustUout kirjoitti:
Voin jo kuvitella kun Mason heittää kehässä avoimen haasteen, ja Batista tulee kehään :D Saattais yleisössä tulla kohinaa ja ihmettelyä!

Niin jossa batista dominoi koko hurjan mahdollisen feudin ajan, jonka jälkeen Mason on entinen tuleva tähti. Vaikka en näe kaverissa toistaiseksi yhtään mitään potentiaalia, turhaan Jäbä rupeaa nyt hehkuttamaan kaveria 3 viikon esiintymisten jälkeen.

Stefa kirjoitti:

BustUout kirjoitti:
Voin jo kuvitella kun Mason heittää kehässä avoimen haasteen, ja Batista tulee kehään :D Saattais yleisössä tulla kohinaa ja ihmettelyä!

Niin jossa batista dominoi koko hurjan mahdollisen feudin ajan, jonka jälkeen Mason on entinen tuleva tähti. Vaikka en näe kaverissa toistaiseksi yhtään mitään potentiaalia, turhaan Jäbä rupeaa nyt hehkuttamaan kaveria 3 viikon esiintymisten jälkeen.

Kaukana turhasta, kyllä hehkutan. Erittäin asiallinen look, vakuuttavaa ja viihdyttävää powerhousetyöskentelyä ja kaikinpuolin äijämäinen olemus. Tästä jätkästä tulee tähti. 8)

Ainakin Rumblessa Mason sai yllättävän paljon pushia, kun sai "kunnian" eliminoida Booker T:n. Ja muutenkin kehälook on "batistamainen", tosin mikkitaidot ovat vielä kehitysvaiheessa.

En ole vielä nähnyt Masonilta 1vs1 -ottelua, mutta uskon että jossain vaiheessa Nexuksen powerhouse kohtaa kehässä Corren powerhousen eli Ezekiel Jacksonin.

Vähän epämäärisiä spekulaatioita, mutta hänessä on potentiaalia!

BustUout kirjoitti:
Ainakin Rumblessa Mason sai yllättävän paljon pushia, kun sai "kunnian" eliminoida Booker T:n. Ja muutenkin kehälook on "batistamainen", tosin mikkitaidot ovat vielä kehitysvaiheessa.

En ole vielä nähnyt Masonilta 1vs1 -ottelua, mutta uskon että jossain vaiheessa Nexuksen powerhouse kohtaa kehässä Corren powerhousen eli Ezekiel Jacksonin.

Vähän epämäärisiä spekulaatioita, mutta hänessä on potentiaalia!

Kyllähän hän Raw'ssa ainakin R-Truthia vastaan otteli eikä kyllä mitenkään sen ihmeellisempi ollut. Jotenkaan en näe Mason Ryania ainakaan vielä mitenkään potentiaalisena tulevaisuuden tähtenä. Toisaalta en olisi samaa uskonut myöskään siitä Rev D-Vonin henkivartijasta, mikä Deacon Bautista nyt olikaan.

En tiedä mitä sieniä tuo Nickeldeoni on vedellyt, mutta katsoppa BustOut ihmeessä Masonin matsi Truthia vastaan uusimmista RAW:sta jos haluat nähdä VAKUUTTAVIA kehäotteita hienolta powerhouselta. Jävä suosittelee-leima.

Jäbä kirjoitti:
En tiedä mitä sieniä tuo Nickeldeoni on vedellyt, mutta katsoppa BustOut ihmeessä Masonin matsi Truthia vastaan uusimmista RAW:sta jos haluat nähdä VAKUUTTAVIA kehäotteita hienolta powerhouselta. 8)

En tiedä mitä sieniä tuo Jäbä on vedellyt mutta kerro toki minullekin perusteluita näihin VAKUUTTAVIIN kehäotteisiin.

Stefa kirjoitti:

Jäbä kirjoitti:
En tiedä mitä sieniä tuo Nickeldeoni on vedellyt, mutta katsoppa BustOut ihmeessä Masonin matsi Truthia vastaan uusimmista RAW:sta jos haluat nähdä VAKUUTTAVIA kehäotteita hienolta powerhouselta. 8)

En tiedä mitä sieniä tuo Jäbä on vedellyt mutta kerro toki minullekin perusteluita näihin VAKUUTTAVIIN kehäotteisiin.

Totta kai. Uskottan näköistä ja viihdyttävää powerhousepainia, kaikki mitä tämä mörssäri teki kehässä viihdytti. Ovelat, rajut ja hienot liikkeet. Maittavaa turpaanmättämistä. Tuo lukkokin oli mahtava, samoiten Masonin debyytissä nähty Side Slam Cenalle.

Jäbä on kyllä oikeassa. Mason Ryan on todella uskottava ja varteenotettava painija. Mies on kuin järkkymätön vuori, joka tekee vastustajastaan muhennosta räjähtävän voimansa avulla. Toki suora loikka Nexukseen antaa jannusta valovoimaisemman kuvan fanin silmään, mutta vaikuttavalta hän näyttää yksilönäkin. Pidän tällaisista voimantäytteisistä painijoista, eikä Mason tee poikkeusta sääntöön. Mahtava ja pelottava ulkonäkö luovat uskottavan kuvan saman tien.

Kunpa näitä saataisiin lisää [-o<

Se ilmassa tehty lukko oli typerä, koska R-Truth ei selvästi tiennyt missä vaiheessa sitä pitäisi alkaa myymään. Mason vääntää naama väkkyrällä ja R-Truth kuvittelee, että se vieläkin asettelee häntä siihen. Tämän takia oikeasti hieman tuntuvat lukot ovat parempia, koska painija tietää milloin pitää alkaa myymään. Tuo lukko ei oikeasti vahingoittaisi ketään koska siinä ei yksinkertaisesti luoda minkäänsortin painetta yhtään mihinkään. Matossa se nyt luo vääntöä selkään, ja toivottavasti se pidetään matossa vastaisuudessa. Viimeviikkonen typerin painihetki ehdottomasti, Mason pumppaamassa Truthia ilmassa.

EDIT:

Ei, nyt te jätkät kyllä kusetatte ja ironianne kiisi pääni yli oikein huolella? Pliis?