Foorumiarkisto

Kännykkä. Mitä se pitää sisällään? Nykyään vaikka mitä, kuten kameran ja radion ja Mp3-soittimen ja Internet-yhteyden......
Mutta kuinka mones kännykkä teillä on menossa?
Minulla on kolmas.....
Sanokaa te kaikki kännykkänne mitä teillä on ollut(valmistaja ja malli)

Malliksi minun oma listani:

Nokia 3310: Rikki meni, kun päätti tipahtaa farkun taskusta bilsan luokassa ja suoraan näyttö edellä tuolin jalan "maassa olevaan tukipuuhun mikä pitää tuolin taspapainossa" tai jotain sinnepäin.

Nokia 3100: Tämä puhelimeni kaipasi paljon uusia extreme kokemuksia, näyttäen sen kaverini mökillä viime kesänä. Kaverini päätti kaataa kilpakanootin(todella helposti kaatuva, kapea muodoltaan) missä me oltiin, ja puhelimeni otti uimareissun. Taisi muuten jäädä puhelimeni "Last Ride":ksi.

Nokia 6610i: Puhelin minkä tällä hetkellä omistan. Palvelee hyvin, vaikka avaakin itse taskussa näppäinlukkonsa, vetää saldon tyhjäksi soittelemalla 2 tuntia jonnekin numeroon.(Lähetti muuten 20 tekstiviestiä meidän rippikoulun opettajalle, WAY TO GO!):lol:

Entä teidän puhelimenne?

Toinen puhelin. Ensimmäinen oli joku ikivanha Nokian vehje, tämä nykyinen on joku Siemensin vanha malli.

Sillä voi soittaa, sillä voi ottaa vastaan tekstiviestejä (ja kirjoittaakin kai, mutta en juuri sitä harrasta) ja siinä on herätyskello. Mahtava vehje.

Minulla on toinen puhelin menossa. Ensimmäinen oli 3210, jonka myin sedälleni. Nykyään omistan 3510:n

Sillä voi soittaa, sillä voi ottaa vastaan tekstiviestejä (ja kirjoittaakin kai, mutta en juuri sitä harrasta) ja siinä on herätyskello. Mahtava vehje.

Toinen puhelin on menossa, joka on uskollinen 3310. Aiemmin omistin 3210. Tarkoitus olisi ostaa ennen ensi kesää 3220. 3220 olisi minulle juuri simppeli. Ei turhan iso ja ihan tarpeeksi toimintoja. Kameraa en ole ikinä pitänyt etualalla kännyköissä.

Kolmas.
Ensimmäinen oli todella monimutkainen paska Motorola Jazz, jonka voitin paikallisen Citymarketin arpajaisista viitisen vuotta sitten.
Se ei minua kuitenkaan kovin pitkään hankalan luonteensa vuoksi palvellut ja vaihdoin sen Nokian 3210-malliin.
Motorolastani sain muistaakseni hyvitykseksi 60 markkaa, vaikka se ei minulla puolta vuotta pidempään ollut. 3210 palveli uskollisesti ja pitkään, kunnes ei viime, vaan sitä edellisenä jouluna ostin hyvästä tarjouksesta johtuen itselleni lahjaksi Nokian 6610'n ja se minulla on käytössä edelleen.

Seitsemän kännykää mulla on ollut.

Ericson ????: Vanha semmonen leveä ja matala näyttöinen. Olin saamassa uutta puhelinta niin annan tuon kaverille joululahjaksi.

Nokia 5110: Tämä minulla oli jonkin aikaa, mutta taisin vaihtaa ja ostaa samalla seuraavan puhelimeni.

Nokia 3330?: Joku tuon merkkinen se oli (Vähän saman näköinen kuin 3310). Tämän tillalle sain sitte uuden ja pidin tämän itellä.

Nokia 3210: Tämä minulla oli vähn piteenpäänkin ja minulla on se vieläkin tallessa.

Nokia 5510: Tämäkin mulla on tallessa ja käytössä kolmantena puhelimena.

Nokia 8210: Mulla on toisena puhelimena käytössä.

Nokia 3200: Tämä puhelin mulla on sitten nykyisin käytössä.

Eli nykyisin käytän puheliminani 5510, 8210 ja 3200.
Tallessa mulla on yksi motorola, 3210, toinen 3330 ja nuo mitkä mulla on käytössä sekä läjäpäin kuoria,

3210
Ensinmäinen puhelin, joka kuoli, kun tipuin kevätjäihin

3310
Toinen puhelin, jonka vaihdoin myöhemmin 5200:en.

EDIT: Tässä välissä pitäisi olla 5200

3510
Kolmas puhelin, jonka vaihdoin melkein heti

3510ihin.
Neljäs puhelin joka vaihtui loppujen lopuksi

3200
Nykyinen puhelin, joka lähtee kohta vaihtoon.

EDIT:
3220
Tulipas sittenkin ostettua tämä.

Toinen kännykkä menossa.


Ensimmäinen oli Nokian 3410, joka oli minulla pari vuotta. Päätti sitten pudota asfaltille ja hajota.
Nykyään minulla on Nokian N-Gage, joka on mielestäni hyvä puhelin. MP3:sia
kuuntelen tuolla aika paljon.

Kolme on ollut. Ensimmäinen oli Nokialainen perinteinen 5110, joka taisi olla isäni vanha. Piti kuitenkin vaihtaa vähn pienempään ja sitten tuli Nokian 8210 Akku kuitenkin petti tuosta ja hommasin saman firman 35101:n. Tuo on tälläkin hetkellä ja hyvin toimii.

Itselläni ollut seuraavat puhelimet:

Nokia 5510
Isosiskon vanha, jonka sain kun hän hankki uuden. Jäi pois kun sain ensimmäisen omani,

Nokia 3210n.
Tätä käytinkin muutaman vuoden, jonka jälkeen sanoi itsensä irti, ilman mitään kovempia kolahduksia, ja täytyi turvautua jälleen siskon vanhaan:

Nokia 8210
Tämä oli noin puoli vuotta, kunnes kesällä päätin satsata ja ostin ensimmäisen täysin omilla rahoillani hankitun,

Ericsson T610
Myyjä suositteli, ehkä jälkeenpäin ajatellen olisi voinut jonkun Nokiankin ostaa.

3310 tällä hetkellä ja se on kolmas kännykkäni. Ei puhelimeen mitään hienouksia tarvita, kunhan on perustoiminnot.

"Vegan biatch" kirjoitti:
3310 tällä hetkellä ja se on kolmas kännykkäni. Ei puhelimeen mitään hienouksia tarvita, kunhan on perustoiminnot.

Vain vanhukset sanovat noin.

"Jack 'The Party' Ass" kirjoitti:

"Vegan biatch" kirjoitti:
3310 tällä hetkellä ja se on kolmas kännykkäni. Ei puhelimeen mitään hienouksia tarvita, kunhan on perustoiminnot.

Vain vanhukset sanovat noin.

Mitäs pahaa tuossa sanonnassa on. Minä ainenkin sanon, että kunhan puhelin toimii, voi soittaa ja on halpa, niin minulla on se! Tällä hetkellä omistan 6610.
Ensin minulla oli tuo legendaarinen 3210. Toinen oli tämä toinen legendaarinen 3310 sitten sain 5210. Ja tuo meni rikki, kun serkku löi lekalla rikki sen. Tuon jälkeen marisin kauppaan ja kysyin käytettyjä kännyköitä ja sieltä tuli 3310. Ja nyt sain synttäri lahjaksi tuon nykyisen puhelimen.

Ensimmäinen kännykkäni: Nokian 3510, jonka voitin piirustuskilpailussa. Zombipuhelimeni oli aivan ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna. Kännykän lisäksi sain vaaleanvihreät vaihtokuoret ja vit*n huonon liittymän.

Sitten vanhempani ostivat minulle toiveestani 3200:n. Käytän siinä nyt omia kuoriani (Latz-kissakalenterista leikattuja ), kun opin käyttämään sitä leikkuria oikein. Taustakuvana Miiru (ks. avatar). Mitään erikoista tuskin tarvinnee mainita, Saunalahti nyt liittymänä, kamera ei niin paljoa käytössä, Internet vieläkin harvemmin (keskimäärin 0 kertaa sadassa vuodessa, eli ei ikinä), olen poistanut Virtual Me -pelin ja Bouncekin on kohta muisto vain. Mitään en ole ladannut tilalle.

Eka puhelin menossa. 3510i sattuu olemaan malli. Katotaan kauan toi palvelee, on ollut jo kohta 1½ vuotta.

"Jack 'The Party' Ass" kirjoitti:
Vain vanhukset sanovat noin.

Hmm... Katsotaanpas. Tarvitsenko puhelimeeni kameraa, videokameraa, soitinta, internet yhteyttä, java ominaisuutta, pelejä ym. Olemme omistaneet jo jonkin aikaa sekä digi kameran että digi videokameran. Kumpaakaan en ole käyttänyt kuin kerran: Lomamatkallani Norjaan kuvasin äidin mieliksi maisemia. Musiikkia voin kuunella kyllästymiseen asti tietokoneella ja pelit eivät jaksa kiinostaa. Kaiken lisäksi kaikki nämä ovat vain jäljitelmiä, huonompia versioita: Pelit ovat huonompia, äänen toisto kusee, pixeleitä ei löydy kuin muutama hassua. En toki kiistä etteikö tämmöiset ***** olisi jollekkin tarpeellisia mutta on aivan turha tulla väittämään mitään vanhuksista. Tosin kun ajattelen tuo vanhus kuulostaa paljon paremmalta kuin teini.

Taitaapi olla n.8 puhelin. Kuudennella luokalla taisin ensimmäisen saada.
1. Semmoinen vanha nokian halko.
2. Jokin vihreä Siemens.
3-5. Isäpuolelta oli jäänyt vanhaksikäyneitä työntekijöiden puhelimia kaapin perälle ja minä käytin niitä. Semmoisia Nokian Banaaneja. Ne olivat kaikki vähän rämiä joten vähän väliä niitä vaihtelin. Olisikohan niitä sitten kolme ehjää ollut mitä käytin.
6. Nokiaa edelleen. Semmoinen leveä jossa on kaikki kirjainnäppäimet.
7-8. Tämmöinen Nokian kolmisen vuotta vanha jossa on siniset/punaiset muovi suojukset. Ensin hajotin ensimmäisen ja sain heti perään isältäni samanlaisen. Ei vaan tle mistään mieleen että mitä numeroita näissä kaikissa oli. Tää viimeisin on viisituhatta jotain.

Kuten huomata saattaa en arvosta kauheasti mitään ihme toimintoja. Uusin on nyt ollut minulla Huhtikuussa vuoden ja vielläkin näytössä lukee SONERA. Soittoäänet ovat isäni tilaamia ja matopelin ennätys näyttää olevan 723. Mainittakoon vielä että viimeisin puhelin laskuni oli kympin pintaan.

^ Mulla sama juttu. Vituttaa nykyään, kun kaikki muut turhanpäiväiset toiminnot menevät noiden perustoimintojen edelle. Mua ei kiinnosta hittoakaan, mitä kaikkea mä voin sillä luurilla tehdä, mun tarvitsee vain soittaa ja viestitellä. That's it. Ei kahvinkeittimiä, ei mikroja, ei tv:tä mun luuriin, kiitos.
Toinen, mikä vituttaa nykyajan kännyköissä, on tämä jatkuvasti pienenevä koko. Minkä vuoksi itse harrastankin vanhempia malleja. Isolle miehelle iso luuri.

Kännyköitä on ollut helvetin monta, ensimmäinen oli Pioneerin joku malli. Käytännössä oli ihan samanlainen kuin Motorolan malli. Tuon sain joskus isoveljeltäni. Vuosi taisi olla joku -96 ja kännykät eivät todellakaan olleet kovin yleisiä tuolloin. Itseäni hävetti koko vehje ja enpä sitä silloin juurikaan mukana edes pitänyt.
Paras känny, minkä olen omistanut...ehdottomasti legendaarinen banaani eli 8110. Tämä takaisin markkinoille ja Mr. Lappis hankkii sen heti. Syntisen siisti luuri, mukavan mallinen ja liikuteltavan alaosan takia luuriin sai tarvittaessa tarpeeksi sitä kokoa. Ihan loistava. Edelleen on toi luuri tuossa hyllyssä tallessa, se ei vain toimi. Sattuu olemaan yksitaajuusluuri.

Suomen kännykkäkulttuuriin pitäisi saada nykyään jonkinsoritin tapakasvatusta. Tyyliin " osta kännykkä=) mene tapakursseille."

Mikään ei vituta enempää kuin junassa luurilla leikkivät pennut ( Hei, kuuntele mun uus siisti soittoääni!! tai vastaavasti vanhukset, jotka näpyttävät tekstiviestejään ne näppäinäänet päällä. Myös luuriin huutavat persoonat saisi ampua. Miksi siihen kännykkään pitää huutaa sitä lujempaa, mitä enemmän ihmisiä on vieressä kuulemassa? Miksi sitä saatanan soittoääntä ei voi laittaa piippaukselle junassa ollessa? Muut yrittävät mahdollisesti nukkua ja siihen saatanan Nokia-tunnariin herää kaikki. Itse pidän aina luuria yleisissä kulkuvälineissä joko äänettömänä tai piippauksella. Ei muut kuule mikäli sattuu soimaan. Ja tilanteen mukaan se vastaus; Ei siihen ole aina pakko vastata. Itse en todellakaan vastaa, jos tuolla junassa ollessani kaiki vierustoverini ovat syvässä unessa.
Tämä koko kännykkähomma on karannut ihan käsistä. Itse ostan kyllä puhelinosakkeen ja kiinteän puhelimen tässä joku kerta. Siinä vaiheessa kännykkä lentää hevonhelvettiin välittömästi. Kännyköistä puuttuu tyyli kokonaan.

"Lappis" kirjoitti:
Mikään ei vituta enempää kuin junassa luurilla leikkivät pennut ( Hei, kuuntele mun uus siisti soittoääni!! tai vastaavasti vanhukset, jotka näpyttävät tekstiviestejään ne näppäinäänet päällä. Myös luuriin huutavat persoonat saisi ampua. Miksi sitä s****nan soittoääntä ei voi laittaa piippaukselle junassa ollessa? Itse pidän aina luuria yleisissä kulkuvälineissä joko äänettömänä tai piippauksella. Ei muut kuule mikäli sattuu soimaan.

Ihmiset kuuntelevat soittoääniään jokapuolella, joka alkaa kyllä käydä ärsyttäväksi. Vietin tuossa pari päivää sitten bussipysäkillä n. 15 minuuttia aikaa odottaen bussia. Vieressä kaksi tyttöä kuuntelee soittoääniä täydellä teholla. Sitten ne korkeat soittoäänet alkavat ottaa päähän todella. Pikkusiskolla oli Everwoodin teema soittoäänenä niissä ei-moniäänisissä malleissa. Se ei ollut hauskaa.

Itse yleensä pidän melkein jokapuolella soittoääntä tärinähälytyksellä, joka on aika kätevää koska vain itse huomaa kun kännykkä soi. Kuitenkin kotioloissa puhelin on yleisellä. Näppäinäänet ovat ainakin minun kaikilla kavereillani poissa. Niitä hämymerkkisiä puhelimiakin on jo aika paljon, eikä niissä käsittääkseni ole näppäinäänia ollenkaan.

Ensimmäinen kännykkäni oli Nokia 5110, jonka sain muistaakseni vuonna 1999 (saattoi olla jo 2000, kumminkin..). Sen ostin käytettynä, ja se toimi mainiosti aina kesään 2001 asti, jolloin onnistuin sen särkemään juhannuksena humalassa.

Samana kesänä (2001) sain sitten uuden Nokia 3330:n, joka oli wap-puhelin (wappia en ole tosin tähänkään mennessä käyttänyt), ja tuon puhelimen vaihdoin sitten talvella 2001 loistavan tarjouksen takia Panasonicin puhelimeen, jonka mallia en nyt muista.

Alkuvuodesta 2002 vaihdoin kuitenkin Panasonicin tukkuun rahaa ja vanhaan Nokia 5110:n, joka oli minulla kesään asti, kunnes ostin kesätyörahoillani uuden Nokia 3410:n. Se puhelin oli minulla vuoden, kunnes humalassa onnistuin marinoimaan sen oluella (näyttökin särkyi samana iltana), ja niinpä se hajosi..

Kesällä 2003 ostin kesätyörahoillani Nokia 3510i:n, joka kesti viime syksyyn asti, kunnes hukkasin sen kaupungilla humalassa. Sen jälkeen sain äitini kakkospuhelimena toimineen Siemens M55:n, joka minulla on tälläkin hetkellä.

Hieman harmittaa kun on noin monta puhelinta särkynyt/mennyt hukkaan ..

Nokia 1860 oli minun ensimmäinen puhelin. Oli se vain hienoa, kun oli suurella työllä haalittu kuski autoon, kun ei vielä silloin ikä riittänyt. Amisviikset rehottivat ja 6X9:stä pauhasi haddaway. Ah, those were the days my friend! Ps. kyseistä puhelinta ei saanut sitten millään hajalle.

Nokia 2110 tuli seuraavaksi. Tai olihan noita kaksikin, mutta en laske toista koska se oli rikkinäinen ja näin vain osina. Tämä luuri minulla oli aika pitkään.

Sony "Joku" tässä oli sellainen nostettava korvake, millä vastattiin puhelimeen. Tällä mentiin armeijan läpi. Kesti aika kovaa kohtelua.

Nokia 6110 (2kpl) nämä olivat hyviä puhelimia, minulle ensimmäisiä ns. parempia puhelimia. Niin joo, toisen hävitin kännissä.

Nokia 6150 (2 kpl) nämä olivat vielä parempia kuin 6110:t. Noteeraan tämän mallin vieläkin parhaimpiin puhelinmalleihin, joita minulla on ollut. Niin joo, toisen hävitin kännissä.

Motorola "Joku simpukka", tämä oli vika tikki ostos. Tosin hajoitin sen töissä. Puhelin meni halki "kokonaan" eli ei vain saranasta poikki, vaan koko puhelimen runko ja läppä halkesivat.

Nokia 3100 oli ihan kiva puhelin. Toimiva peruspuhelin.

Samsung "Joku simpukka", joo tämä on näitä uusia Samsungin läppämalleja. Ihan ok puhelin, kun opettelee käyttämään kunnolla. Voi tosin viedä hetken aikaa, jos on tottunut Nokian puhelimiin.

Eli onhan näitä puhelimia ollut muutama kappale. Itselläni on lähivuosina ollut tapana vaihtaa puhelinta kerran vuodessa. En tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta eihän kaikessa tarvitse olla.

Taitaapi olla seitsemäs nyt meneillään.

Aloitin joskus isän vanhalla Ericksonilla, sitten siiryin toiseen Ericksoniin(en muista mitä ne oli), Nokia 5110, Nokia 3210, Nokia5210 ,Nokia 3310 ja nyt on Samsungin SGH-X460.

(Toivottavasti, muistin nuo Nokialaiset ulkoa...)

Joskus tuossa 2000 alussa, jos muistan oikein, aloitin kännykkä "buumini". Tosin elin tähän asti isän vanhoilla kännyköillä (mikä ny ei ollut mitään parhaasta päästä), mutta onneksi tänä jouluna sain täysin oman käyttämättömän kännykän.

Tällä hetkellä on kolmas kännykkä käytössä.

Ensimmäisen sain jouluna 2001 ja se oli surullisen kuuluisa Nokia 3310. Se kesti noin parisen vuotta ja sitten siitä hajosi summeri.
Toinen oli Nokian malli 2100, joka viihtyi mulla noin puoli vuotta, kunnes annoin sen äidille ja ostin nykyisen Nokia 6610:ni.

En käsitä miksi kaikkien pitää vaihtaa kännykkää joka kuukausi. Eikö sillä yhdellä ja samalla muka pärjää? Minullakin on ollut nykyinen puhelimeni jo yli vuoden ja ensimmäinen luurini oli minulla puolitoista vuotta.

Eli itse olen niin homppeli että olen omistanut vain kaksi kännykkää, 3510:n ja 3510i:n. 3510 olisi vieläkin, mutta se meni rikki. Nyt tosin mietin kännykän vaihtoa jonkinlaiseen hyvään kamerakännykkään, 3200:a ei tueta.

"Kumiorava" kirjoitti:
En käsitä miksi kaikkien pitää vaihtaa kännykkää joka kuukausi. Eikö sillä yhdellä ja samalla muka pärjää? Minullakin on ollut nykyinen puhelimeni jo yli vuoden ja ensimmäinen luurini oli minulla puolitoista vuotta.

Eli itse olen niin homppeli että olen omistanut vain kaksi kännykkää, 3510:n ja 3510i:n. 3510 olisi vieläkin, mutta se meni rikki. Nyt tosin mietin kännykän vaihtoa jonkinlaiseen hyvään kamerakännykkään, 3200:a ei tueta.

3200 on ihan huono. Sen kamera on jopa hunompi kuin minun 6610i:n CIF-kamera. Se on tosin myös CIF, mutta todella huono. Kannattaisi ostaa mieluiten 3220. Siinä on todella selvä VGA-kamera missä on 640x480 pixeliä.
Ja 3220:ssa on 65536 väriä, kun taas 3200:sessa vain 4096 väriä.

Joten 3200 ei todellakaan tueta.
www.nokia.fi/puhelimet/puhelinmallit/3220
www.nokia.fi/puhelimet/puhelinmallit/3200

Nyt on menossa viides luuri. Tänä jouluna saatu Nokia 3220, on muuten vitun hyvä puhelin, vaikka kaikkea turhaa krääsää omaakin. Ensimmäinen oli joku Nokian hiton iso halko, sitten tuli Nokia 5110, toimi ja palveli pitkään. Sen jälkeen äitini osti uuden ja vaihdoin 5110:n 6110:iin. Se palveli vielä pidempään, kolmisen vuotta melkein. Se hajosi vanhuuttaan ja ostin 3510i:n. Se toimi hyvin, mutta puoli vuotta sen omistettuani onnistuin hävittämään sen. Tästä en halua kuulla mitään kuittailuja. Sitten oli pakko saada puhelin ja halvin oli 3310, joka on läpipaska. Se oli vuoden, itseasiassa kaksi. Nyt tänä jouluna sain tuon nykyisen.

EDIT: Siis 5110, ei 5510

Mikäs niitä kännyköitä ostellessa kun iskä ja äiti maksaa kaiken. Eri asia on sitten, kun pitää itse maksaa vuokrat, ruuat, laskut Etc. Ei siinä ensimmäisenä ole mielessä se uusimman luurin ostaminen.

Itselläni tosin alkaa olemaan edessä uuden ostaminen. Tai enhän mä koskaan uutta osta, käytetyn. Alkaa nimittäin olemaan luuri aikamoisen finito. Toisaalta uudet kuoret vaan jostain ja se riittäis. Alkaa noi vanhat leveämään käsiin. On tullut kännissä pudotettua luuri turhan useasti ja seuraukset alkavat näkymään halkeimina.

"Lappis" kirjoitti:
Muut yrittävät mahdollisesti nukkua ja siihen s****nan Nokia-tunnariin herää kaikki.

Minä blokkaan tämän mahdollisuuden siten, että pidän hälytysääntä matalana (kännykkä on lähes aina taskussani ja sielläkin se värinähälytys tuntuu), ja kaiken lisäksi soittoäänenäni käytän aivastusta, jonka olen nauhoittanut. Sen ei ainakaan luulisi herättävän paljoa huomiota, korkeintaan silloin kun joku ihmettelee "Olix toi sun soittoääni? Soit uudestaa!"

Hmm...kännykkä, kännykkä...AINIIN SE LAITE JOHON PUHUTAAN LANGATTOMASTI tai jotain. Sitten sillä kai voi lähetellä legendoja (jos ette sattuneet tietämään niin legenda on slangia ja tarkoittaa textiviestiä äidinkielen kirjamme mukaan.), puhella ja joissain taitaa olla jokin kamera tai jotakin.

Älkää luulko ettei mulla sellaista olisi, totta kai mulla on ööh mikäs se taas olikaan...NIIN KÄNNYKKÄ, jossain päin taloahan se on, pakko olla. Kännykkä on "maailman tarpeeellisin" väline. Miten ihmiskunta on voinut tulla toimeen ennen ilman sitä?


Eli siis käytän kännykkää joka maksoi 500e kerran kahdessa päivässä ja vain siihen tarkoitukseen että ilmoitan (jos jaksan) että joku käy kaupassa töistä tulessaan. Textiviestejä en lähettele (turhaa paskaa, paitsi ellei ole ihan pakko), musiikkia en kuuntele (liian huono äänenlaatu), kameralla ei jaksa ottaa kuvia koska kuvanlaatu on IHAN PERSEESTÄ, se rätisee, nykii, lagaa, pätkii ja sekoaa jos sen vie kaverini huoneeseen (kamera sumenee täysin). Lisäksi se on kotonani kaiket päivät kuluttamassa 1½ vk kestävää akkuaansa jonka sitten innoissani lataan 15 minuutissa kun se on tyhjentynyt.

Miksi edes tarvitsen kännykkää kun en käytä sitä mihinkään tärkeään. En lähettele textareita, en puhele sillä kuin noin 1-6 euron edestä kuukaudessa ja kuvia en voi ottaa kun kamera on perseestä, musaa ei viitsi kuunnella kun koneella on parempaakin musaa ja kaiken kukkuraksi MIKSI EDES HALUSIN SEN KÄNNYKÄN RIPPILAHJAKSENI (vaikkakin sain rippilahjani 2½ kk myöhässä)?


Tämäkin turhaa silti kirjoitin sen.

Itselläni on muistaakseni seitsemäs puhelin menossa jota olen käyttänyt. Ei olisi niin mones jos muutamat eivät olisi rikkoutuneet tai kadonneet.
-Ensimmäinen kännykkä jota käytin oli joku Nokian 1000-sarjan puhelin, oikea halko. En muista tarkemmin mallinumeroa, eikä tämä ollut edes minun omani, olipahan vaan lainassa aina tarvittaessa.
-Nokia 3210 oli sitten ensimmäinen oma kännykkäni, tuo edellinen meni vaihdossa tähän. Sain tämän joulukuussa 1999 (en siis joululahjaksi vaan ihan muuten vaan liittymää vaihdettaessa). Tämä oli minulla reilut puoli vuotta, kunnes onnistuin kesätöissä pudottamaan sen veteen ja se hajosi.
-Toinen Nokia 3210 oli minulla sitten touko-kesäkuusta 2000 eteenpäin sellaiset reilut kaksi vuotta käytössä, olisi luultavasti edelleen jos akku ei olisi mennyt rikki. I really loved this phone.
-3210:n jälkeen minulla oli sitten käytössä hetken aikaa kämppikseltä ostettu Nokia 6150 (muistaakseni, kyseessä siis tämä väriä vaihtava malli) joka oli sinänsä hyvä puhelin ja on edelleet tallessa, olipa vaan niin iso että en halunnut käyttää tätä pidemmän päälle. Käytössä edelleenkin tarvittaessa, ja hyvin toimii. Tämä oli välillä äitini puhelimena kun en tarvinnut mutta otin tämän takaisin kun hän osti uudemman puhelimen.
-Syksyllä 2002 ostin sitten Motorola Timeport -GPRS-kännykän käyttääkseni nettiä sen välityksellä. Tätä en varsinaisesti puhumisessa ole koskaan kamalasti käyttänyt, vaan nimenomaan GPRS-modeemina ja edullisena nettinä (DNA-GPRS oli kovassa käytössä silloin). Tämäkin on edelleen kaapissa valmiina käyttöön hätätilanteessa. On vaan pirulainen vaikea käyttää...
-Tammikuussa 2003 ostin tuon 6150:n korvikkeeksi sitten Nokia 3510 -puhelimen (sen ei-värinäytöllisen mallin siis) joka palveli erinomaisesti kunnes onnistuin viime toukokuussa kadottamaan sen jonnekin. Tätä puhelinta jäi ikävä, se oli kaikkein paras kännykkä joka minulla on ollut. Saisikohan näitä vielä uutena jostain... värinäytöllä tai ilman?
-Nykyinen luuri on sitten viime kesäkuussa (6150:aan taas kyllästyttyäni) ostettu käytetty Nokia 3410. Tämä puhelin on palvellut hyvin mutta akku alkaa käydä huonoksi.
Valmistuessani toukokuussa aion pyytää... ei vaan vaatia valmistujaislahjaksi uuden kännykän, jos jotain minua miellyttäviä malleja nyt myydään ylipäätään. Nokia pysyy merkkinä ilman muuta, muita en edes harkitse. Siskoni on töissä Nokialla joten tuetaan häntä nyt sitten samalla... Ainut "syrjähyppy" oli tuo Motorola, ja jää viimeiseksi.

Ensimmäinen kännykkäni on Siemens C35i. Se palveli minua kauan, kunnes se irtisanoutui ja alkoi temppuilemaan. Sen jälkeen kun hankin uuden kännykän, se on toiminut hyvin taas.

Seuraava kännykkä oli perinteinen 3310. Se oli noin vuoden muistaakseni, kunnes sain toissa jouluna eli joulu 2004, Nokia 3100:n. Se palvelee minullekin vielä.

3100 on pieni, mutta ei liian ja sillä pystyy soittaa ja lähettää tekstiviestejä ja ajankuluksi voi pelata matopeliä värinäytöllä~! Tosin se ei ole se vanha kunnon Matopeli, vaan Snake.

Kolmas kännykkä tällä hetkellä menossa, kaikki on ollut Nokian tekemiä.

Nokia 3210: Ensimmäinen känny minkä sain, hieno se oli siihen aikaan kaikinpuolin. Ei mennyt rikki vaan toimi ihan moitteettomasti mutta annoin äidille kun sain uuden.

Nokia 3330: Tämän sain rippilahjaksi. Ei paljon muuta sanomista että hieno flipperi-pelihän siinä oli . Tätä puhelinta käytinkin sitten jo 3½ vuotta. Ja vieläkin se tuolta laatikosta löytyy.

Nokia 6260: Uusin puhelimeni. Ehkä vähän iso ja palikka-muotoilu, mutta ei mua haittaa ollenkaan. Ominaisuuksia on vaikka kuinka paljon, ja saa tehtyä kännystä varmasti omansa näköisen kaikkien teemojen ansiosta. Kallis oli puhelimeksi mutta pakko oli saada vähän parempi ja semmonen mitä ei joka teinillä oo kädessä .

Ericson NH-99:
NMT aikaa... itseasiassa faijan puhelin, mutta teini-ikäsenä toi oli melkein aina mukana jos johonkin meni... aika mellakkapamppu... neljän kerroksen verran meni rappusia alas kerrostalossa ja ainoa vika oli että akku irtosi... varmatoiminen ja kuului hyvin...

Ericson 628:
Ensimmäinen oma kännykkä... metalliset kuoret muovin alla, kesti hyvin käyttöä. törröttävä antenni tosin oli hiukan ikävä, ja tahtoikin olla se hajoava osa, tosin niitähän sai lisää. Kehitti loppuvaiheessa vian, että aina kun akku vähän heilahti, niin virrat hävisi.

Ericson T-10:
Lyhytikäisin kännykkä allekirjoittaneella. Armeijan jälkeen hommattu. Ihan toimiva kännykkä kuuluvuuden ja toimivuuden kanssa, mutta kehitti saman tyyppivian kun edellinenkin Erkki, eli akun liikahtaessa lähti virrat. Myös näytön yksirivisyys hiukan verotti käytettävyyttä...

Nokia 7110:
kesä 2000. Mielestäni loistavin Nokialainen ikinä! Banaanipuhelimen poika. ensimmäinen Nokialainen, joka toimi kuin ihmisen mieli. Pitkäikäisin kännykkä allekirjoittaneella tähän mennessä. Vaikka hankkimisen aikoihin alkoikin muita WAP-kännyköitä olla jo liikenteessä, on tämä legendamalli sellainen jonka muotoilu ja toimivuus jaksaa vieläkin yllättää positiivisesti. kehitti kolmannen käyttövuoden aikana vikaa akun siirtymisen kanssa (yllättäen), taas kerran virrat hävisi, paperilappuvirityksellä saatiin taas homma pelittämään. Pari kertaa vietiin huoltoon ohjelmistopäivitykseen ja luukkumekanismin huoltoon. Muuten aivan loistava kännykkä. Koki loppunsa kesällä 2004 tippuessaan rintataskusta työmaalla Eddie Guerreron Top rope temppua tehdessä. seurauksena värinä paskaksi, kulma rikki, ja akkuvika lopullisesti. Odottaa tällä hetkellä hyllyssä huoltoon vientiä heti kun sen rahatilanne sallii...

Nokia 7200:
Simpukkamallinen Nokialainen... niitä ensimmäisiä... Neitipuhelin: mokkanahkaa takapaneelina. Ainoa oikea väri, musta, mitään beigejä ei tueta! hankittu heinäkuussa 2004. Ensimmäisen 2 kk aikana puhelin oli käytössä yhteensä 3 viikkoa, muun ajan huollossa. Vika oli jotenkin akussa (ihme!!!) eli aina kun joku soitti ja käänsi luukun auki niin virrat alas! tai jos joku soitti niin virrat alas ennenkuin ehti koskea. Muutama työpuhelu jäi saamatta, kun SIM:iin ei jää merkintää jos soiton aikana menee virrat pois. Lopulta syyskuussa 2004 Nokia suostui antamaan uuden puhelimen tämän vikaperäisen tilalle, tappelun jälkeen ja niin nihilisteinä että vanhan puhelimen akun olivat tähän uuteen laittaneet. Siitä lähtien on toiminut kuin ihmisen mieli ja tälläkin hetkellä käytössä. WAP, moniäänet, radio, kamera, äänitys... kaikkea sälää löytyy,,, puolillakaan noista ei tee mitään. Hyvän kokonen laitos, yllättävän kestävä luukkusysteemi, ei tartte huolehtia näppäinlukosta. Mallin valmistus on jo lopetettu vaikeuksien takia... [/b]

Nokia 3210
Tämän kännykän sain isoveljeltäni hänen ostettuaan uuden. Ihan toimiva peli ja palvelikin uskollisesti kunnes tuli tyypillinen akku-ongelma. Neljää akkua kokeiltiin ja kaikilla pysyi päällä vain pari tuntia.

Nokia 1100
Piti sitten saada halvalla uusi luuri. Samsungeja tai muita piliplai puhelimia en edes ajatellut ostaa, vaan valinta osui turvalliseen Nokiaan. Tämäkin on ihan kelpo kapula.

Weee.

Asun kaupungissa, missä tehdään kännyköitä. Kännyköitä on joka paikassa, kuten myös kännykkäkauppoja. Siksipä olen kantanut kännykkää koko lyhyen ikäni. Ensiksi aloitettiin kumisaappaista, sitten päästiin planeetan toiselle puolelle, kunnes päädyttiin naapurimaan tarjontaan. Näin lyhyesti, mutta hieman pidennettynä versiona, mutta jos historiallinen versio kiinnostaa, niin olkaapa hyvät.

[list][*:lilxow0h]Nokia 1610
Kyllä, hieman halkomainen puhelin, missä oli kaikki tuon päivän herkut. Niinno, tuolla viittaan kymmenen soittoäänen valikoimaan, tekstiviesti ominaisuuteen ja taustavaloon. Toimi ihan hyvin, vaikka akkua saikin ladata jokatoinen tunti. Myöhemmin koko roska hajosi ja piti hankkia uusi puhelin. Ja koska uusi puhelin piti hankkia itse, omilla rahoilla, se ei ollut mikään huipputuote.
[/*:m:lilxow0h]
[*:lilxow0h]Nokia RinGo
Wooo! Nokian RinGo. Mukana oli todellinen anaaliantenni, numeronäppäimet ja kolme muuta nappia. Soittoääniä taisi olla enemmän kuin 1610:ssa, mutta muistaakseeni tuo toimi vain tyyliin Pahvilaatikon-seudun sisällä. Ruma kuin mikä, huono akku, ei mitään ihmeellistä... soittamisen lisäksi. Loppujen lopuksi taisin tuonkin vaihtaa muutamaan tamagochiin.
[/*:m:lilxow0h]
[*:lilxow0h]Nokia 3110
Elämäni kolmas kännykkä olikin ensimmäinen käyttökelpoinen vehje. Se ei ollut halko (siihen toki sai halko akun...) ja akku kesti monta päivää. Siinä oli jopa ripauksen verran tyyliä vanhempiin0 malleihin verrattuna. Tuosta kännykästä tulikin hitti myöhemmin ja alkuperäistä 3110:aa ollaankin päivitetty nykypäivään saakka. Hieno puhelin, jota voisi käyttää vieläkin, jos oma kännykkä hajoaisi syystä tai toisesta.
[/*:m:lilxow0h]
[*:lilxow0h]Nokia 8110
Oh yeah, banaanipuhelin. Tässä oli kaikkea mukaanlukien TILATTAVAT SOITTOÄÄNET. Kyllä, muut kuuntelivat mikälie Beethovenin kolmatta, kun minä, maailmankaikkeuden nöyrin näppylä ja komein uros soittelin James Bondin teemaa. Tuossa mallissa oli muutenkin whatever liikkuva läppä, jota pääsi heiluttelemaan muiden edessä. Myöhemmin tuota mallia vilautettiin myös Matrix trilogian ensimmäisessä osassa ja tuon jälkeen siitä tulikin hitti. Hyvin toimiva, tyylikäs ja hyvin näppärä laite.
[/*:m:lilxow0h]
[*:lilxow0h]Nokia 3210
Virallinen teinikännykkä, joten kyllä, minäkin hankin kys. mallin silloin joskus. Mukana olivat pelit, soittoäänet ja logot. Tuolloin nuo olivat hyvin tärkeitä ominaisuuksia, nykyään pääkriteeri on vain toimivuus. Tuo kumminkin palveli koko yläasteen iän ja hieman päällekkin. 3210 ei kuitenkaan ollut kovin toimiva puhelin, sillä tuli ostettua ainakin 4-5 uutta akkua. Loppujen lopulta meni vielä näyttö. Näin myös päätin, etten enään toistamiseen koske Nokian kännyköihin ja näin seuraava leikkikalu olikin Motorola.
[/*:m:lilxow0h]
[*:lilxow0h]Motorola v50
Hyvin tyylikäs, läppämallinen, teräksen värinen ja pienikokoinen mestariteos. Toki ominaisuuden olivat hieman vanhehtuneet, mutta koko ja tyyli korvasivat tuon pienet puutteet. Akku oli helvetin pieni, mutta silti hyvin kestävä (about 7~ päivää). Löytyi kaikkea pikkukivaa sekä mehevät WAP -palvelut. Ikää kuitenkin kertyi vain muutama vuotta, sillä kun näyttö sanoin poks, niin siihen loppui käyttö ja taas oli uuden puhelimen/merkin aika.
[/*:m:lilxow0h]
[*:lilxow0h]SonyEricsson z600
Tämä on siis tämänhetkinen herkku. LCD-värinäytttö, polyfoniset soittoäänet, kamera, modeemi, WAP 1/2, Bluetooth, MMS, Java-tuki & muut kaikki nykypäivän herkut. Erittäin kevyt, sopivan kokoinen, hyvin tyylikäs ja tietenkin toimiva. Myös akku jaksaa pitkään, sillä tällä hetkellä kännykkä on ollut päällä ilman latuasta about 10 päivää ja vielä on akkua jäljellä. Hyvin käyttäjäystävällinen, sillä jokainen kaveri osaa käyttää tätä mallia ilman jatkuvaa kysymistä. Tuosta kamerasta voi sanoa sen verran, että kuvanlaatu on monta kertaa parempi kuin Nokia vastaavissa malleissa. Hyvin terävä, nappaa valoa paremmin sekä "efektejä" voi lisätä kuviin. Tämä malli saa asua taskussani vielä monen vuoden ajan, sillä kaikki tarpeellinen ja enemmän löytyy.[/*:m:lilxow0h][/list:u:lilxow0h]
Tulevaisuudessa pitäisi kokeilla vaikkapa Samsungin malleja. Ne näyttävät myös hyvin näppäriltä. Sen sitten näkee about 1-2 vuoden päästä jos rahaa ja tarvetta on.

Aikamoisella tahdilla jotkut ovat puhelimia käyneet läpi.

Nokia RinGo (1996-1998)

Äidiltäni ylijäämäksi jäänyt NMT-puhelin, jonka sitten sosialisoin itselleni. Iso, huono kuuluvuus, huonot soittoäänet, ei tekstiviestejä, mutta olipa kuitenkin edes jonkinlainen oma puhelin. Yllättävän kauan tämänkin kanssa taistelin mutta se johtunee siitä (tai sitten toisinpäin) että en koskaan oikeastaan jaksanut kantaa puhelinta joka paikassa mukana. Sitten lopulta täysi-ikäisyyden mukanaantuoman vallantunteen myötä päädyin ostamaan uuden puhelimen.

Philips Diga (1998-2000)

Valintani oli sitten hyvinkin UG-mainen Philips. Matkani GSM-maailmassa aukeni. Mukava pieni peruspuhelin jossa suurimpana vaikutteena oli hinta. Se maksoi muistaakseni 700mk, minkä verran olisin joutunut pulittamaan käytetystä Nokian peruspuhelimesta, ja sehän nyt ei tullut kysymykseenkään. Jos nyt haittapuolia lähtee oikein hakemalla hakemaan niin yksirivinen näyttö ei pitkiä tekstiviestejä lähetettäessä / vastaanotettaessa ollut mikään kaikkein ihanteellisin. Puhelin palveli aikansa kunnes se erään baarireissun aikana päätti pulahtaa vessanpönttöön kuutamouinnille. Ja sitähän ei mikään puhelin kestä. Hyvästit siis Digalle.

Nokia 3210 (2000-2004)

Olin siis jo aikuistunut ja päättänyt että ei ollut enää kovin oleellista korostaa yksilöllisyttäni ug-puhelimella. Valintani oli siis se perinteinen peruspuhelin 3210. Eipä tästä sinänsä mitään negatiivista keksi ja turha tästä on enempää kertoakaan. Mahdollisesti Suomen yleisin matkapuhelin. Tietyn ajan jälkeen alkoivat sitten ne normaalit akkuongelmat joten vaihto oli jälleen edessä. Haikein tunnelmin erosin 3210:sta sillä olimme kulkeneet pitkän matkan yhdessä. Mutta uusien tuulien oli puhallettava.

Ericsson t28 (2004-)

Tai no, ei nyt täysin uusien tuulien. Nokiasta oli luovuttava mutta en millään ollut sillä tuulella että olisin lähtenyt hankkimaan itselleni monella rahalla hienoa puhelinta. Onneksi työkaverillani oli ylimääräisenä tällainen Ruotsin ylpeys josta hän hampaat nirskuen luopui viidellä eurolla. Enkä valita. Eihän tämä puhelin ollut varmaan markkinoiden kärkeä edes ilmestyessään vuonna 1999 mutta koskas minä olisin sellaisista asioista välittänyt. Tässä on värinähälytys, laskin sekä herätys. Enkä minä muita toimintoja ole oikeastaan koskaan puhelimastani kaivannut soittamisen ja tekstiviestien lisäksi.

Eli takana on kymmenen vuotta ja neljä puhelinta joihin on rahaa mennyt yhteensä noin 275 euroa. Eli suomeksi sanottuna ihmiset kuluttavat nykyään enemmän rahaa yhteen puhelimeen kuin mitä minä olen kuluttanut kymmenen vuoden aikana. Uudenkin hankintaa voisi harkita siinä vaiheessa kun tämän akku rupeaa nikottelemaan (mitä se kyllä ei vielä ole kovin paljoa tehnyt) ja vaikka Space Questin pelaaminen puhelimella ajatuksena viehättääkin suunnattomasti, en usko seuraavaankaan puhelimeeni yli kahtasataa laittavani.

But that's just me.

Ensimmäinen kännykkäni oli legendaarinen Nokia 3210. Puhelin oli todella kauan käytössäni kunnes älykäs pikkusiskoni päätti pistää sen mikroon, se oli sen jälkeen entinen vehje. Sen jälkeen sain Nokia 3410:n johon kyllästyin alta aikayksikön. Päätin pyytä syntymäpäivälahjaksi Nokia 6600. Sain sen mitä halusin ja olen tyytyväinen puhelimeen ja se on ollut minulla jo vähän yli vuoden. Siinä puhelimessa on kaikkea (kyllä muissakin puhelimissa on) mistä itse pidän esim. Kamera, Videokamera, Sähköposti, Iso näyttö, Aidot soittoäänet, Ääninauhuri ja paljon muuta ekstraa, jota en vielä edes osaa käyttää. Minulla on jo tähtäimessä uusi puhelin. Samsung (musta, missä on liukuva näppäimistö ja mp3 ja paljon muuta).

Ihan ensimmäinen yhä käytössä, 3510i, kesästä 2003 lähtien on ollu. Vähän reistailee, esim. viikko sitten olin muutaman päivän ilman kännykkää, kun tilttas vaan yhen äkin. :p Piti resetoida koko puhelin, kaikki soittoäänet ja taustakuvat sitten hävisivät.. Eipä suotta ärsyttäny. Nyt on taas kännykkä toiminassa, ja päätin itseäni lohduttaakseni äidin kännykästä tilata siihen Guns N' Rosesin Welcome To The Junglen soittoääneksi, omaan kännykkään äiti meni ja laittoi palvelunumeroeston.. Ja taustakuvan sainkin sitten poikapuoleisen luokkakaverin avustuksella, joka otti Edge-pipostani kuvan ja lähetti sen sitten minulle.
Minulle on ihan sama, mitä toimintoja puhelimessa on, kunhan siinä toimivat moniääniset soittikset, ja sillä voi tietysti soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Kännykkä ei ole lelu.

"Silly Cow" kirjoitti:
Puhelin palveli aikansa kunnes se erään baarireissun aikana päätti pulahtaa vessanpönttöön kuutamouinnille. Ja sitähän ei mikään puhelin kestä. Hyvästit siis Digalle.

Ei aivan kaikki noin helposti rikki mene. Kaverini 3210 oli sellaista Survivor-tyyppiä. Se oli 2 kertaa uimassa taskussa ja kerran saunassa, ja päälle vielä ne 50+ kolhua.

Se on kännykkämaailman Mick Foley!

"Velocity" kirjoitti:

"Silly Cow" kirjoitti:
Puhelin palveli aikansa kunnes se erään baarireissun aikana päätti pulahtaa vessanpönttöön kuutamouinnille. Ja sitähän ei mikään puhelin kestä. Hyvästit siis Digalle.

Ei aivan kaikki noin helposti rikki mene. Kaverini 3210 oli sellaista Survivor-tyyppiä. Se oli 2 uimassa taskussa ja kerran saunassa, ja päälle vielä ne 50+ kolhua.

Se on kännykkämaailman Mick Foley!

Toi oli hyvä, oikeesti!

Höh, olipa Lehmän känny huonoa tekoa. Faijani tiputti vanhansa kahdesti vessanpönttöön ja se pelitti edelleen. Omanikin olen tipautellut portaita alas betonille mutta eihän siinä mitään, pelittää se edelleen.

1611:sta heitettiin joskus tahallaan kylpyammeeseen ja kalliolta alas kun niitä sai 10mk kappale.
Niitä ei saanut millään rikki.

Nyt juttelen Nokian 7650:lla eli tälläisellä hirveällä halolla. Tosin tässä on monia keewlejä toimintoja, mutta tarkoitus olisi vaihtaa kunhan rahatilanne antaa myöden. Näppäimet eivät meinaa toimia, virtanäppäin on sanoutunut jo kauan aikaa sitten irti, eikä puhelimesta meinaa kuulla toisen ääntä kun puhuu.
*****

Ei tuu kesää. Siis pari dudea täällä hävittänyt oman kännykänsä kännissä. Siis minä en ole ikinä ollut kännissä, enkä ole juonut pisaraakaan kaljaa. Sen maku on kauhea. Jopa kaupan siideri jossa on 0,7 % alkoholia minun pitää laimentaa vedellä..

"RKO Orton" kirjoitti:
Ei tuu kesää. Siis pari dudea täällä hävittänyt oman kännykänsä kännissä. Siis minä en ole ikinä ollut kännissä, enkä ole juonut pisaraakaan kaljaa. Sen maku on kauhea. Jopa kaupan siideri jossa on 0,7 % alkoholia minun pitää laimentaa vedellä..

Ööh.. Jos et ole tippaakaan maistanut kaljaa, niin miten voit sanoa vielä, että onko sen maku kauhea vai ei?

Jopa kaupan siideri jossa on 0,7 % alkoholia minun pitää laimentaa vedellä..

Sitten sinä varmasti vasta tykkäisitkin venäläisistä siidereistä. Kaverini ostivat Pietarista jonkin verran siideriä, joivat ne, ihmettelivät seurauksia ja huomasivat että prosentteja on Suomeen verrattuna kolminkertaisesti. Hauska maa.


EDIT:

Ööh.. Jos et ole tippaakaan maistanut kaljaa, niin miten voit sanoa vielä, että onko sen maku kauhea vai ei?

Siten että se on universaali totuus: kalja on pahanmakuista jos siihen ei ole tottunut. Se kuinka pahanmakuista se on riippuu oluesta, mutta pahanmakuista nyt kuitenkin.

"RKO Orton" kirjoitti:
Ei tuu kesää. Siis pari dudea täällä hävittänyt oman kännykänsä kännissä. Siis minä en ole ikinä ollut kännissä, enkä ole juonut pisaraakaan kaljaa. Sen maku on kauhea. Jopa kaupan siideri jossa on 0,7 % alkoholia minun pitää laimentaa vedellä..

Joopa joo. Turha ruveta jeesustelemaan, koska parin vuoden ppäästä todennäköisesti ryyppäät ihan kuten muutkin ikäisesi. Huom. todennäköisesti.

"wesnt" kirjoitti:
Siten että se on universaali totuus: kalja on pahanmakuista jos siihen ei ole tottunut.

Paskapuhetta. Se on kiinni siitä oletko jo päässyt uskosta, että vaahtokarkki on ihanin aromi maailmassa. Ja siitä uskosta voi päästä ilman kaljan maistelemistakin.

"Natumania" kirjoitti:

"RKO Orton" kirjoitti:
Ei tuu kesää. Siis pari dudea täällä hävittänyt oman kännykänsä kännissä. Siis minä en ole ikinä ollut kännissä, enkä ole juonut pisaraakaan kaljaa. Sen maku on kauhea. Jopa kaupan siideri jossa on 0,7 % alkoholia minun pitää laimentaa vedellä..

Joopa joo. Turha ruveta jeesustelemaan, koska parin vuoden ppäästä todennäköisesti ryyppäät ihan kuten muutkin ikäisesi. Huom. todennäköisesti.

"wesnt" kirjoitti:
Siten että se on universaali totuus: kalja on pahanmakuista jos siihen ei ole tottunut.

Paskapuhetta. Se on kiinni siitä oletko jo päässyt uskosta, että vaahtokarkki on ihanin aromi maailmassa. Ja siitä uskosta voi päästä ilman kaljan maistelemistakin.

Olen itse huomannut, että jos pidät aluksi kaljasta, et siitä enää kauaa pidä. Jos taas et aluksi tykkää siitä, niin alat kyllä tykkäämään. Itse tykästyin heti oluen makuun kun aloin sitä juomaan, mutta sittemmin olen kyllästynyt tyystin. Pullo pari voi mennä, mutta ei juurikaan enempää. Muutama kaverini taas ei pitänyt yhtään kaljasta aluksi, mutta kappas vain kun nykyään sillon tällöin valahtaa korillinen olutta alas kurkusta. Itse olen siirtynyt "naisten juomiin" siidereihin. Mustikkasiideri on muuten hyvää.

Sitten itse asiaan, ettei tule lukkoa että rapsahtaa..
Ensimmäinen puhelimeni oli mahtavampaakin mahtavampi 5110. Se oli tosi luotettava, mutta vaihdoinpahan kuitenkin yhden käyttövuoden jälkeen sen 3330:aan. Sitten taisin ostaa 20 markalla itselleni ylimääräiseksi luuriksi 8210:n, jonka tosin myin 10 markalla pois kuukauden päästä, sillä se oli SURKEA!
3330:sta siirryin sitten 5510:iin, joka minulla on vieläkin. Mahtava puhelin, mitä nyt vähän väliä tilttailee, mutta siinä on mp3-soitin ja sillä on nopea kirjoittaa tekstiviestejä. Ostin lisäksi itselleni vielä 7650:n, lähinnä kameraominaisuuden takia. Siinä on tosin todella huono kuuluvuus. Kun markkinoille tulee puhelin, jossa on kamera, mp3-soitin ja näppäimet kuin 5510:ssä, ostan sen heti!

"RKO Orton" kirjoitti:
Ei tuu kesää. Siis pari dudea täällä hävittänyt oman kännykänsä kännissä. Siis minä en ole ikinä ollut kännissä, enkä ole juonut pisaraakaan kaljaa. Sen maku on kauhea. Jopa kaupan siideri jossa on 0,7 % alkoholia minun pitää laimentaa vedellä..

Ketään ei kiinnosta oletko sinä ikinä ollut kännissä, varsinkin jos(/kun) olet ikäluokaltasi jotain 12 ja 15 vuoden välimaastossa, se on ihan normaalia että tuossa iässä ei vielä olla oltu kännissä eikä välttämättä se olutkaan maistu. Jotkut ihmiset kuitenkin ovat sinua vanhempia ja jopa nauttivat alkoholin vaikutuksen alaisena olemisesta ja *gasp* oluesta. Ei siinä ole mitään hävettävää ja uskon että jokainen on tietoinen siitä, mitä humalatilasta usein seuraa: toilailuja. Joskus hauskoja, joskus ei niin hauskoja. Turha sinun on ruveta kenellekään jeesustelemaan mistään tai päivittelemään muiden tekoja.

...ja aiheseen:

Minulla on palvellut muutaman vuoden (3½ kenties ) ajan Nokian loistava 6110 jonka äitini antoi minulle saadessaan uuden puhelimen. Tämä kauniisti muotoiltu aikansa "porvarimalli" on kestänyt aikaa paremmin kuin oikeastaan mikään muu tietämäni matkapuhelinmalli. Sen akku hyrrää vielä kuin unelma (kunhan vain saa pidettyä laturin mukana varmuuden vuoksi, eli aina), löysyysongelma on tämän mallin tyyppivika, mutta kaksinkerroin laitettu sisuaskin kansi korjaa ongelmat kertalaakista (nyt akku on ehkä liiankin tiukka, mutta eipä sitä usein tarvitsekaan availla). Näytön vikoja ovat mm. pimeneminen (kuva katoaa) ja sekoaminen (ties mitä eriskummallisimpia sovelluksia, esim. teksti ylösalaisin, liikkuva Avaa-teksti ja hauska "joka toinen pikseli toimii ja joka toinen ei" -efekti). Näppäimetkin alkavat vähitellen muuttua vaikeakäyttöisiksi ja antenni hiertää nivusia, mutta en vaihtaisi tätä veijaria mistään hinnasta pois.

Kun kaikki viat on käyty läpi, voidaankin siirtyä hyviin puoliin.

1) Puhelin ei sammu melkein mistään kolhusta toisin kuin muut aikansa mallit, parhaina osoituksina pudotus viidennen kerroksen parvekkeelta hiekkatielle ja useat kerrat jolloin kännykkä on vain pudonnut miehen matkasta ties minne.

2) Design on todella simppeli ja puhelin on juuri oikean kokoinen. Lappis valitteli nykykännyköiden pienuutta ja yhdyn hänen mielipiteeseensä, uudet mallit vaikuttavat enemmänkin muotinäytöksiin kuin käyttöön suunnitelluilta. Minun käteeni ja korvaani juuri sopivankokoinen malli on juuri 6110.

3) Nokialainen käyttöliittymä on tässä mallissa selkeimmillään ja mallista löytyy se ainoa oikea matopeli (jota en tosin ikinä pelaa, mutta on sillä silti nostalgia-arvoa :') ). Viestimuisti ja -pituus ovat tipahtaneet hieman nykykehityksen junasta, mutta eipähän tule säästettyä typeriä viestejä vain sen ylimääräisen tilan takia.

4) Antennilla voi kaivaa korvaa tai nenää.

5) Tätä puhelinta ei tarvitse ikinä varoa missään tilanteessa eikä myöskään pelätä että se varastettaisiin.

Oikeastaan ainoa asia mikä minua harmittaa puhelimessa on antenni, jota saa olla aina kääntämässä alaspäin sen osuessa vasempaan nivuseeni.

Puhelimeni muuten viettää 6-vuotissyntymäpäiviään tässä kuussa.

Ensimmäinen oli Erkki mallia en muista.
Toinen oli Nokia 3210
Kolmas oli Nokia 3???
Neljäs Nokia 6210
Ja nyt käytössä on Nokia 6100

Eilen ostin Nokia 6230:n.
Kannattava ostos, olen erittäin tyytyväinen.
Ja ominaisuuksia ei puutu!(Mp3, vga-kamera, bluetooth ynnä muuta kaikkea)
Tarkka tuoteseloste: http://www.nokia.fi/puhelimet/puhelinma ... loste.html

Ensimmäinen kännykkäni oli Nokia 3210. Sain sen 9 vuotiaana ja se oli ihan hyvä kännykkä. Oli kaikki sen ajan hienoudet. Eli jotakuinkin matopeli. Hyvin tällä muutaman kuukauden pärjäsin, mutta tämän käyttö loppui kun jätin sen varomattomasti liikuntatunnin ajaksi lukitsemattomaan pukuhuoneeseen ja 2 tunnin jälkeen se oli nyysitty. Myös 2 muun luokkatoverin kännykät varastettiin.

Parin viikon kuluttua (olisiko ollut uuden vuoden aikoihin) sain uuden kännykän. Nokia 3310 Käytetty kännykkä sen ajan paras kännykkä (ainakin minusta) ja palveli hyvin n.puoli vuotta, Kunnes vaihdoin uuteen.

Sitten sain Nokia 3510:n. Pidin ehkä vähän enemmän 3310 mutta ei tämäkään huono ollut. Tämäkin kesti varmaan lähes puoli vuotta kunnes sain taas uuden.

Nokia 3100 on tähän mennessä paras kännykkäni. Pieni värinäytöllinen ja juuri sopiva minulle. Ensimmäinen ei käytetty puhelimeni (ja ainoa). Oli todella hyvä kunnes vaihdoin sen n.8kk:n käytön jälkeen uuteen.

Siemens MC60. Ostin tämän siksi että myyjä kehui sitä, se näytti hienolta ja halusin kokeilla jotain uutta. Olihan se kiva aluksi kun siinä nyt oli se kamera, mutta myöhemmin kun siihen kyllästyi niin siitä tuli pettymys.

Kesällä olisi tarkoitus hankkia taas uusi kännykkä, koska Siemens alkaa jo kyllästyttää. Melko varm,asti se on Nokian, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Minulla on olut elämäni aikana vain (:cry:?) kaksi kännykkää. Ensimmäinen oli se kaikista paras elikkäs Nokia 3210, joka uskollisesti palveli minua kolme vuotta, jonka jälkeen sivistyin ja ostin Nokia 3510i:n joka minulla tälläkin hetkellä on.
Koskaan minulle ei ole ollut kännykät mitenkään kovinkaan tärkeitä. Saldoraja ei koskaan ylity enkä pelaa ssiinä olevia pelejä tai etc. Kamerakännykkä kiinnosti vähän yhessä vaiheessa, mutta kun kuvan laatu on siinä niin paska niin innostus lopahti.