ROUND ONE
John Bradshaw Layfield
Christian Cage
Tätä saikin jo jonkin verran miettiä, koska molempia markitan lähes yhtä paljon. JBL ei nyt ole mikään kehätaikuri, mutta mikissä ja selostamossa häntä jaksaa kuunnella oikein mielellään. Hän tuo oudosti myös mieleeni Stan Hansenin ja olen aina jollain tapaa yhdistänyt nämä herrat toisiinsa. Hyvä vai huono juttu, päättäkää te. Christian Cage oli yhdessä vaiheessa minulle ainoa syy katsoa WWE:tä ja nyt hän on niitä ainoita syitä katsoa TNA:ta. Sattumaa? Tuskin. Saavutuksissa molemmat herrat ovat melko tasaväkisiä. Captain Charisma-gimmickiä markitan tänä päivänäkin erittäin paljon ja sen avulla Christian nappaa tästä parista voiton. Gimmickin lisäksi pidän Kapteenin suosimasta painityylistä enemmän.
Rob Van Dam
BxB Hulk
Melko huvittavaa, että BxB Hulk on mukana tässä Knockoutissa, hänen uransa alkoi vasta vuonna 2005 ja hänen parhaimmat päivänsä ovat vasta edessä päin. Hulkin tilalle olisi kyllä voitu pistää vähän tunnetumpi Dragon Gate-painija, kuten CIMA tai Masato Yoshino. Sisääntulon perusteella
(katso tästä) voisin Hulkia äänestää ilman, että menettäisin yöuniani, mutta Rob Van Dam on kyllä niin ylitsepääsemätön vastustaja, että ei mahda mitään. RVD ei kuulu suosikkeihini, mutta miehen saavutuksia 2000-luvulla on turha vähätellä. Katsotaan asiaa uudestaan viiden vuoden päästä, silloin saattaakin mennä jo ääni Hulkille.
James Gibson
Mike Quackenbush
Kierroksen vaikein pari. James Gibson kuuluu ehdottomasti suurimpiin suosikkeihini, vaikka ei mikissä nyt loistakaan, mutta viimeistään indyissä ja Japanin mailla hän osoitti miten hyvä hän on kehässä ja miten vahva luonne hänellä on. Mike Quackenbush on tämän hetken yksi parhaimmista painijoista, vaikka loukkaantumiset tuntuvatkin hidastavan häntä jatkuvasti. Quackin promoista pidän ja hänellä hyvin rauhoittava vaikutus minuun varsinkin Chikarassa kommentoidessaan. Ei siis Mike Adamlen tavalla rauhoittava, Quack sentään osaa liikkeiden nimet ihailtavan hyvin. Näistä kahdesta loistavasta painijasta valitsen tällä kertaa Quackin, koska mikissä hän on parempi kuin Gibson ja häntä ei nähdä joka perjantai jobbaamassa jollekin Chuck Palumbolle. Puhtaan markituksen perusteella olisin voinut ihan hyvin valita Gibsonin.
Dragon Dragon
Hulk Hogan
"And it's a huuuge dragon!" + Eddie Kingston = NICE!
Kumpi on parempi kehässä? Dragon Dragon.
Kumpi on parempi mikissä? Dragon Dragon.
Kumpi on uskottavampi? Dragon Dragon.
Kumpi on viihdyttävämpi? Dragon Dragon.
Kumpi on saanut enemmän aikaan 2000-luvulla? Dragon Dragon.
Kumpi omaa paremman nimen? Dragon Dragon.
Kumpi omaa paremman gimmickin? Dragon Dragon.
Kumpi omaa paremmat liikkeet? Dragon Dragon.
Kumpi omaa vakavemmin otettavan fanbasen? Dragon Dragon.
Kuka murhaa perheesi ja nylkee lemmikkisi elävältä, jos äänestät Hulk Hogania? Dragon Dragon.
Rhino
Sting
En oikeastaan tiedä mitä sanoa tästä parista. Molemmat ovat niin mitäänsanomattomia minulle, että ei mitään rajaa. Rhinosta en ole koskaan pitänyt, mikään ei vaan tunnu natsaavan hänen kanssaan. Mikissä olen Rhinoa saanut kuunnella melko paljonkin, mutta en tähän hätään muista miltä hän kuulosti tai mitä hänellä oli sanottavana. Jostain muistilokerosta paistaa hänen eloton naamansa. Se varmaan kertookin jo kaiken tarvittavan. Sting olisi muuten samaa kastia Rhinon kanssa, mutta hänen gimmickinsä pelastaa jonkin verran. Stingiä en ole koskaan kovin karismaattiseksi huomannut, enkä kyllä ole huomannut mitään muutakaan mikä tekisi Stingistä jotenkin erikoisen. Toivottavasti en nyt pahoittanut kenenkään Sting-markin mieltä.
Jeff Hardy
Necro Butcher
Kappas vain, kaksi narkkaria vastakkain. Jeff Hardy ei ole koskaan kiinnostanut minua missään muodossa löysäilynsä vuoksi, mikä taitaakin olla Hardyjen jonkin sortin tavaramerkki. Luulin muutama kuukausi sitten, että Jeff on saanut viimein asiansa kuntoon, mutta karman lain kouraa ei näköjään niin vain paeta. Saavutuksista en osaa sanoa mitään, mutta yksi Jeffin suurimmista saavutuksista taitaa olla se, että hän tähditti ROH:n historian huonointa ottelua. Se on paljon se. Necro Butcher onkin aivan toinen juttu. Hän on sentään jossain määrin kiinnostava stiffin tyylinsä ja liikkeiden myymisensä ansiosta. Ja kaikille niille tiedoksi, jotka luulevat, että Necro pössyttelee pilveä vähemmän kuin Jeff, ette voisi olla kauempana totuudesta.
Big Show
The Undertaker
Sitten vaihteeksi sellainen pari, joka ei kiinnosta minua yhtään. Big Show kuuluu näihin painijoihin, jotka eivät sano minulle mitään. Captain Insano oli tosin ihan kiva. Undertaker on aina ollut minulle pelkkä gimmick, vaikka tiedän, että hän on hyvä worker ja näin. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi hän ottelee kuin joku nyrkkeilijä. Minusta olisi huomattavasti uskottavampaa, jos hän ottaisi kellon soidessa valomiekan esiin ja viipaloisi vastustajansa. Täytyy vielä avautua sen verran, että Old School on aivan typerä liike, niin kuin jokainen muukin hidas rope walk-liike. En vain tykkää, vielä epäuskottavampi kuin Canadian Destroyer. Joka tapauksessa, Undertaker tahtoo olla Big Show'ta askeleen edellä vähän kaikessa.
KENTA
Justin Credible
Ainoat asiat mitä Justin Crediblestä tulee mieleeni ovat ECW ja Carnage Crew. ECW:ssä en ole päässyt miestä näkemään paljoa, mutta Carnage Crewistä voin sanoa sen verran, että mies loisti siellä. Carnage Crew oli siis vuosina 2002-2005 toiminut stable, johon on kuulunut sellaisia nimiä kuin HC Loc, Tony DeVito, Masada ja Credible itse. Yksi aliarvostetuimmista stableista ROH:n historiassa, erittäin viihdyttävä ja muuten vain toimiva paketti. Muuta en sitten osaakaan sanoa Crediblestä ja se on vähän huono juttu, kun vastassa on KENTA. KENTA on erittäin hyvä painija ja hän on otellut melkoisen liudan erinomaisia otteluita. Jos KENTA on vieläkin tuntematon nimi, kannattaa ehdottomasti tutustua.
Rey Mysterio
Edge
Kun aloitin joskus kauan sitten painia seuraamaan, niin nämä kaksi olivat tag team ja markitin molempia melkoisesti. Rey Mysteriota tosin markitin enemmän, olihan hänellä maski ja kaikki, vaikka tuotakin markitusta kesti noin kolme kuukautta. En olisi vielä silloin uskonut, että tänä päivänä pitäisin Edgestä enemmän, mutta näin on näköjään päässyt käymään. Miksiköhän? Noh, Edge on Mysteriota parempi kaikessa muussa paitsi lennokkuudessa, luonnollisesti. Loukkaantumiset ovat hieman hidastaneet Mysteriota, eikä hän ole päässyt siihen samaan vireeseen, missä hän oli neljä viisi vuotta sitten. Tai sitten vain markitin niin paljon Mysteriota, että hänen suorituksensa ovat jääneet mieleeni parempina kuin mitä ne oikeasti olivat. Damn, mutta Edge menee tästä parista kuitenkin jatkoon.
AJ Styles
Chris Harris
TNA:ssa AJ Styles saattaa olla joku X-Divisionin spottiapina, mutta ne onnekkaat, jotka ovat nähneet Stylesin otteita indyissä ja Japanissa, tietävät, että mies osaa painia ja oikeastaan aivan hemmetin hyvin. Ihan näin Supalle tiedoksi. Ottelut Low Ki'tä (Honor Invades Boston ja se ottelu Zero-1:stä) ja Bryan Danielsonia (Main Event Spectacles) vastaan olivat erittäin hyviä ja suosittelen niitä lämpimästi. Sinänsä harmittavaa, että hän tosin ei tahtonut löytää paikkaansa ROH:ssa ja tuntui jatkuvasti siltä, että hän ei sopinut sinne. Eipä sillä ole hirveästi mitään väliä, koska Styles ei ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikkeihini, vaikka miehen taidot tosipaikan tullen tiedän. Christian Coalitionissa hän oli komediakultaa, mutta toivoisin tosissaan, että TNA jättäisi tuon typerän "Prince of Phenomenalin" taakseen ja pistäisi Stylesin päämestaruuden perään. Chris Harris? WWE:ssä hän saa varmaan parin viikon pushin, pudotetaan lopulta Heatiin ja pian hän on taas TNA:n leivissä.
Ric Flair
Ron Killings
Squash.
Samoa Joe
Cheerleader Melissa
Cheerleader Melissa on yksi maailman parhaimmista naispainijoista, siitä ei ole mitään epäillystä, mutta Samoa Joe on vähän liian kova pala jopa hänelle. Joe on kuitenkin 2000-luvun yksi kovimpia nimiä ja siitä löytyy todisteita ties millä mitalla. Ne ottelut Bryan Danielsonia, Homicidea, CM Punkia, Kenta Kobashia ja ties ketä muuta vastaan, vähemmästäkin kermaisi pöksynsä. Pääsikö Melissa ottelemaan Kenta Kobashia vastaan? Ei. Entäs Mitsuharu Misawaa vastaan? Mmm, eipä tainnut. Kaikki varmasti ymmärsivät pointin. Entäs saiko Melissa pitää ROH World-mestaruutta kiinteän vyötärönsä ympärillä? Okei, nyt lopetan.
Kevin Steen
Brock Lesnar
Hyvin tasainen pari, vaikka kovin moni ei sitä uskoisi. Brock Lesnar teki paljon tuhoa hyvin lyhyessä ajassa, mutta siirtyminen pois painikuvioista laskee hieman pisteitä silmissäni, vaikka se ei nyt minua haittaa näin yleisesti ottaen. Kevin Steen on kertakaikkiaan loistava painija ja minun mielestäni hän on parempi kehässä ja mikissä kuin Lesnar. Steenillä on myös usein El Generico mukanaan, joten se nostaa pisteitä ja paljon. Vaaka näyttää kallistuneen Mr. Wrestlingin puolelle, mutta ne kunnon saavutukset puuttuvat. Steen on kuitenkin vasta 23-vuotias ja uskoisin, että vuonna 2010 hän on mennyt jo lopullisesti Lesnarin ohi, ellei sitten jotain dramaattista tapahdu. Tämä menkööt siis jo "etukäteen" Steenille.
South West Airlines, Kevin Steen is coming for you!
Sean Waltman
Chris Hero
Tästä ei todellisuudessa pitäisi olla mitään epäillystä, mutta näköjään kaikki Hero-haterit ovat tehneet asiasta vaikeamman miltä se näyttää. Mitä Sean Waltman on saavuttanut 2000-luvulla? Ei ainakaan mitään sellaista, josta minä hänet muistaisin. Chris Hero on yksi tämän hetken parhaimmista ja kiistanalaisimmista painijoista, hän on ollut osana tämän vuosikymmenen parasta tag teamia, Kings of Wrestlingiä, hän on paininut kolmessatoista eri maassa, voittanut lukemattomia mestaruuksia ja niin edelleen. Näitä saavutuksia voisi luetella ties kuinka pitkään. Onneksi tämä "rosterin atleettisin painija"-gimmick on nyt luultavasti ohi ja Hero pääsee viimein osoittamaan hyvyytensä singles-painijana ROH-kehässä, vaikka olihan tuo gimmick melko hauska ja hyvin onnistunut.
Eddie Guerrero
Kenta Kobashi
Kyllä Kenta Kobashi oli parempi 90-luvulla, mutta mitään ei voi ottaa pois siitä, mitä hän on saavuttanut 2000-luvulla. Liuta hyviä otteluita muun muassa Samoa Joeta, Mitsuharu Misawaa, Jun Akiyamaa ja Kensuke Sasakia vastaan ja voittihan Kobashi tällä vuosikymmenellä GHC Heavyweight-mestaruuden ja piti sitä mukavat 735 päivää eli noin kuusi kertaa kauemmin kuin Eddie Guerrero piti WWE Heavyweight-mestaruutta. Molemmat näistä herroista kuuluvat suosikkeihini, mutta Kobashia markitan huomattavasti enemmän. Kobashi teki myös sen missä Eddie epäonnistui, huijasi kuolemaa.
CM Punk
Triple H
"Anybody wants to call me the Triple H of Ring of Honor, I think that's hilarious. I would prefer to call Triple H the CM Punk of the WWE"
Näihän se menee. Triple H kuuluu vihatuimpien painijoiden listani kärkipäähän. En ole koskaan ymmärtänyt Triple H:n "mahtavuutta" ja olen oikeastaan iloinen siitä, etten sortunut pitämään hänestä silloin, kun olin vielä mark. Triple H:ta voisin sanoa jopa yliarvostetuksi, mutta tiedän, että sillä ei ole mitään väliä, koska kenen tahansa mielestä joku voi olla yliarvostettu ja se on muutenkin niin loppuun kulutettu juttu, että toista samanlaista saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Sama juttu pätee nykyajan Kuninkaiden kuninkaaseen. Hän saattoi olla parempi joskus viisi vuotta sitten, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa hänestä silloin, joten tuskin hän oli silloinkaan mitenkään erikoinen. CM Punk on puolestaan ihan toinen juttu. Punk on yksi parhaimmista mikkimiehistä koskaan, kunhan hänelle annetaan vähän vapautta ja kehässäkin Punk pieksee Haitchin mennen tullen. Yksi parhaimmista indypainijoista koskaan.
Yoshihiro Tajiri
Jimmy Jacobs
Molemmista pidän, vaikka eivät aivan olekaan suosikkilistani kärkikastia. Tajiria olen päässyt jopa katsomaan livenä ja hänen ottelu olikin minun henkilökohtainen match of the night. Tietenkin siihen vaikutti se, että Rey Mysterio oli vastustajana, mutta olin jo silloin alkamassa pääsemään irti Mysterio-markituksestani. Tajiria en näe nykyään kovinkaan paljoa, viimeksi näin hänet AJPW:n PPV:ssä, kaipa pitää imutella seuraava Hustle koneelle, kun sellainen osuu vastaan. Viimeisin jäi katsomatta ajanpuutteen vuoksi, lazy me. Jimmy Jacobs on kuitenkin se, jota tässä äänestän, koska hän pystyy muuntautumaan niin moneksi eri hahmoksi. Näin esimerkkinä "Huss! Huss!"-Jacobs, joka tykkäsi pitää karvaisia jalkineita. Sitten Jumpin' Jimmy Jacobs, joka tuli kehään hyppykepillä silinteri päässä. Tuota minä kutsun kunnon sisääntuloksi. Ja sitten oli se gorillamaskotti, jonka nimeä en muista tähän hätään. Nykyään Jacobs on emo, jolla ei todellakaan ole mikään hyvin. Muuntautumiskyvyn lisäksi Jacobs on aivan uskomaton mikissä ja huomattavasti keskivertoa parempi kehässä.
John Cena
Steve Corino
Olenko ainoa, joka äänestää Steve Corinon puolesta? Pelottavaa. Ja vastassa on vielä John Cena, joka ei ole enää pelottavaa vaan surullista. Ei minulla ole mitään Cenaa vastaan, mutta tämän "Cena = kakkaa"-kauden jälkeen tuntuu, että miestä arvostetaan ehkä hieman liian paljon. Olen päättänyt pysyä molemmista muoti-ilmiöistä poissa ja olen sitä mieltä, että Cena kuuluu sinne keskikastiin. Painitaidot ovat sitä kuuluisaa keskitasoa, joten mikki ja karisma jäävät Cenan ainoiksi valttikorteiksi. Gimmick on perseestä, mutta se ei puolestaan ole Cenan vika, joten se siitä. Steve Corinosta olen aina pitänyt ja hän menee taidoissakin selvästi Cenan ohi. Corino tuo mukanaan erikoisen tunnelman aina sinne minne hän menee ja saa kaiken tuntumaan suuremmalta. Saavutuksissa Corino ja Cena ovat melko tasaväkisiä, mutta sanoisin, että Corino on jopa saavuttanut enemmän 2000-luvulla kuin Cena varsinkin, kun mestaruuksia katsotaan. Cenalla on yhdeksän voitettua mestaruutta tilillään ja Corinolla puolestaan niitä on 29. Sellaiset perustelut tällä kertaa, olisin kyllä yhtä hyvin voinut lätkäistä
tämän linkin ja jatkanut seuraavaan, mutta taidan olla ainoa, joka äänestää Corinon puolesta, joten annetaan sitten kunnon perustelut.
Bret Hart
Raven
Muutama ottelu 2000-luvulta vs. Punk/Raven-feudi. Voitte vain jäädä arvailemaan voittajaa.
Batista
Homicide
En näe Batistassa mitään muuta kuin harvinaisen tylsän ja mitäänsanomattoman painijan, joka pilasi vuonna 2006 ja 2007 jokaisen SmackDownin! minkä katsoin. Totta, onhan hän jotain mestaruuksia voittanut, mutta ne mestaruuskaudet olivat laadultaan kamalia. Jopa Xavierin mestaruuskausi ROH:ssa oli parempi kuin yksikään Batistan mestaruuskausista. Muistan vieläkin, valitettavasti, Batistan toisen World Heavyweight-mestaruuskauden, oli suunnaton ilo nähdä Undertakerin voittavan Batistan, vaikka en kummastakaan pidä. En osaa sanoa ainuttakaan asiaa, missä Batista olisi parempi kuin Homicide. Vaikka Homicide tarvitseekin tekstitykset omiin promoihinsa, on häntä paljon mukavempi kuunnella kuin Batistaa hänen yksitoikkoisella äänellä. Animality!
Shawn Michaels
Steve Austin
Taas vaihteeksi ollaan sellaisessa tilanteessa, kun vastaan asettuu kaksi sellaista, joita en ole koskaan pahemmin markittanut. Molemmat tosin saattoivat olla muutaman viikon ajan jonkin asteisen markituksen kohteena, mutta sekin on vain hikinen saattoi. Parasta matskua mitä olen Steve Austinilta nähnyt on sijoittunut 90-luvulle ja nykyään hän on valitettavasti vain varjo entisestä itsestään. Sillä ei pitkälle pötkitä tässä Knockoutissa. Shawn Michaels sen sijaan pystyy vetämään ihan hyvää settiä nykyäänkin, vaikka mieluiten seuraankin 90-luvun Shawnia. Jos aletaan saavutuksista puhumaan, niin Shawn pisti hiljattain The Manin eläkkeelle, joten se meni siinä. Shawn Michaels vs. Teddy Hart sitten joku päivä.
Trish Stratus
Mick Foley
Mitä Mick Foley on edes tehnyt tällä vuosikymmenellä? Muutama hyvä ottelu taitaa olla nimissä, mutta siinä se sitten onkin. Olisi voinut todellakin käyttää vähän aikaan tuohon painijoiden valitsemiseen. Kaikenmaailman Bret Hartien ja Sean Waltmanien tilalle olisi voitu pistää vaikka Nigel McGuinness, Hiroshi Tanahashi tai joku muu, joka on saanut jotain merkittävää aikaiseksi tällä vuosikymmenellä. Trish Stratuksesta en vain pidä ja se jotenkin estää minua äänestämään häntä. Trish Stratuksesta olen oikeastaan vain pitänyt silloin, kun Jericho/Christian/Stratus-kuvio oli päällä. Annan ääneni tällä kertaa Foleylle. Miksi? En tiedä, tuntuu vain siltä.
Jeff Jarrett
Chris Jericho
Kumpikaan ei (yllätys yllätys) kuulu suosikkeihini, paitsi Chris Jericho joskus silloin, kun hän oli jossain tekemisissä Christianin kanssa. Jeff Jarrett on keskiverto kehässä, eikä hän varsinaisesti loista missään. Parhaimmillaan hän on ihan viihdyttävä heelinä hajottamassa kitaria toisten päähän, mutta siihen se sitten jääkin. Jericho on ihan karismaattinen henkilö, hoitaa hommansa mikissä ja kehässä kiitettävästi ja on saavuttanutkin huomattavasti enemmän kuin Jarrett. Mestarina oleminen omassa promootiossa ei ole omissa silmissäni kovin huikea saavutus. Jericho menee tästä parista melko helposti jatkoon.
Takeshi Morishima
Randy Orton
Yksi ensimmäisen kierroksen helpoimmista pareista. Randy Orton oli mielestäni paljon parempi muutama vuosi sitten ja halusinkin hänestä mestaria vielä joskus silloin. Nykyään hänestä on tullut nuoren lupauksen sijasta tylsä headlock-Orton. Kyllä Ortonia nykyäänkin katsoo ihan mielellään mikin varressa, mutta kehässä hän yksinkertaisesti tappaa minut tylsyyteen. Orton on myös kehityksen ja vähän kaiken muunkin kannalta sutinut paikoillaan harmittavan pitkään. Samaa ei voi sanoa Takeshi Morishimasta. Morishima on saavuttanut melkoisesti viimeisen vuoden aikana. Hän oli 231 päivää ROH World-mestari ja voitti jokin aika sitten GHC Heavyweight-mestaruuden Mitsuharu Misawalta. ROH-runinsa aikana Morishima kehittyi melkoisesti singles-painijana. Eron huomaa melko selvästi, kun katsoo Morishiman otteluita vuodelta 2005 ja 2008. Ortonilla saattaa olla karismaa ja hyvät mikkitaidot, mutta hän ei mitenkään pärjää Morishimalle, joka on taitavempi, tylympi ja mahdollisesti ainoa painija, joka saisi Necro Butcherista oikeasti hyvän ottelun irti ilman aseita.
Super Dragon
Naomichi Marufuji
Harvinaisen moni tällä foorumilla ei tunne Naomichi Marufujia, vaikka hän on tämän hetken yksi Japanin suurimmista tulevaisuuden nimistä. Tai voiko sanoa enää tulevaisuuden, no jaa. Jos joku ei vielä tunne Marufujia tai ei ole nähnyt hänen otteluitaan, niin nyt olisi korkea aika tutustua hänen työhönsä. Suosittelen erityisesti otteluita, jossa hänellä on vastassa KENTA tai joku muu hieman tasokkaampi junior heavyweight. Marufujin ROH-esiintymiset ovat olleet myös aina hyviä. Super Dragon on länsirannikon indylegenda, eikä se nimike ole tullut täysin syyttä. Hän on paininut hyviä ja brutaaleja otteluita ties kenen kanssa, mutta loukkaantumisten ja lihomisen myötä hänen osakkeensa ovat laskeneet minun silmissäni melko reippaasti. On hän vieläkin sama stiffi paskiainen, mutta olisi kiva nähdä vielä niitä Dragon Twistereitä ja Badunkadunk Bombeja. Marufuji on kuitenkin se, joka tästä parista menee jatkoon, koska hänellä on astetta kovemmat saavutukset ja enemmän annettavaa tulevaisuudessa. Harmi pudottaa Super Dragon jo tässä vaiheessa, koska molemmat ovat hyviä omalla tavallaan.
The Rock
Matt Hardy
Minulle tulee The Rockista mieleen jotenkin The Boondock Saintsin David Della Rocco eli The Funny Guy. Hän kertoo leffassa hauskoja vitsejä ja on muutenkin huvittava, mutta sitten, kun hän liittyi Connor ja Murphy MacManuksen poppooseen ja pääsi listimään pahiksia, tuli ilmille, että hän oli täysi amatööri ja huono ampuja. Samaa ajattelen The Rockista, hauska ja karismaattinen tyyppi, mutta kehässä hyvin rajoittunut. Matt Hardy on Hardyjen veljeksistä se, joka sentään osaa hoitaa asiansa kehässä ja sen ulkopuolellakin. Jeffin main event pushi olisi pitänyt alunperin antaa Mattille, hän ei olisi välttämättä jäänyt aineista kiinni ja kussut omaa pushia juuri silloin, kun kaikki oli menossa hyvin. Vaikka sainkin Mattin kuulostamaan sankarilta, äänestän kuitenkin The Rockin jatkoon tästä parista, koska häntä voidaan pitää jonkinasteisena legendana, Mattia ei.
Chris Benoit
Booker T
Chris Benoitia en vain pysty arvostamaan enää ja Booker T on Booker T. Kinda makes me feel like Riverdancing.
William Regal
Low Ki
Molemmista tykkään ja aika paljonkin, mutta vaaka kallistuu melko selvästi Low Ki'n puolelle. Molempien painityylistä pidän yhtä paljon ja mikissä he ovat melko tasaväkisiä, mutta miten he ovat viettäneet viime vuodet, siinä on suuri ero. William Regal on paininut noin viiden minuutin matseja ja sanonut mikkiin välillä jotain huvittavaa. Low Ki on puolestaan paininut monta hyvää ottelua (esim. vs. Bryan Danielson @ PWG: All Star Weekend VI ja vs. KENTA @ ROH: Final Battle 2005) ja pitänyt monia eri mestaruuksia (JAPW Heavyweight -ja PWG World-mestaruudet näin esimerkkinä). Hän tosin loukkaantui ensimmäisellä kiertueella New Japan Pro Wrestlingissä ja on poissa seuraavaan syksyyn asti. Joten pikaisia paranemisia hänelle.
Bryan Danielson
Austin Aries
Todellisuudessa erittäin tiukka pari, vaikka tiesinkin jo alusta alkaen ketä näistä tulen äänestämään. Bryan Danielson on tämän hetken maailman paras painija ja siitä ei pitäisi olla mitään epäillystä. Kuka painija WWE:ssä tai TNA:ssa taistelisi maailman parhaimman painijan tittelistä? Aivan, ei kukaan. Japanissa on muutama sellainen nimi, jonka nostaisin muutaman vuoden päästä taistelemaan tuosta tittelistä, Naomichi Marufuji kenties ja jos hyvin käy niin myös Katsuhiko Nakajima. Tuosta viimeisestä nimestä en menisi laittamaan rahojani likoon, mutta toivotaan parasta. Mennään Austin Ariekseen, joka ei todellakaan ole niin huono kuin muutama tällä foorumilla on ilmoittanut. Arieksella on jumalaton määrä karismaa ja tuohon lisätään vielä se, että hän ROH:n kolmanneksi tai neljänneksi paras painija ja hyvä mikkimies, niin kyllä hänestä saadaan asiallinen vastustaja Danielsonille. Aries on ollut tämän vuoden alun aivan tulessa, jos koko vuosi mennään tähän tahtiin, niin tässä on meillä vuoden painija.
Kurt Angle
Bauldio Castagonads
Todellakin harmittavaa äänestää Claudio Castagnolia vastaan, mutta vastassa on kuitenkin yksi maailman parhaista painijoista, niin ei voi mitään. Kurt Angle ei ole nykyään missään maailman parhaassa kunnossa ja on joutunut luopumaan maailman parhaimman painijan tittelistä jo vuonna 2003, mutta on Angle hyvä muussakin kuin painimisessa. Angle on hyvä mikissä, karismaa ja uskottavuutta löytyy vaikka muille jaettavaksi. Double C on ihan hyvä mikissä, melko hyvin hän kuitenkin vetää, kaverilla taitaa englanti olla vasta joku 14. kieli. Jos joitakin asioita pitää mainita, missä Claudio on parempi kuin Angle, niin cruisereita ja muita heinäkeppejä vastaan työskenteleminen on yksi. Ottelut Matt Sydalia ja El Genericoa vastaan riittävät varmasti perusteluksi. Ja toinen asia voisi olla se, että Claudio on parempi tag-painija, Kings of Wrestling all the way. Aivan, HHHEEEEYY~! > You suck!
Chris Sabin
Colt Cabana
Ensimmäinen kysymys, missä Alex Shelley? Toinen kysymys, mitä tekee Chris Sabin Knockoutissa, jossa pyritään äänestämään 2000-luvun merkittävintä ja parasta painijaa? Chris Sabin näyttää aina löytävän tiensä näihin Knockouteihin vain sen takia, että hänet voidaan pudottaa heti ensimmäisellä kierroksella pois, kun hänet voitaisiin korvata jollain paremmalla painijalla, kuten äskön mainitsemallani Shelleyllä. Vaikka "geneerinen indyuikkari" onkin täysin kulunut ja turha argumentti, jos johonkin sitä käyttäisin, niin 2002-2006 aikaiseen Sabiniin. Motor City Machine Guns nostaa pisteitä huimasti, mutta eipä se paljoa auta, kun on Colt Cabana vastassa. Tarvitseeko sen enempää perustella? Hyvä, oikolukemaankin pitäisi joskus päästä.
Abyss
Christopher Daniels
"Shoulders, still down! Still! I cheated. Michinoku Pro Wrestling, Super J Cup, Ultimo Dragon, all against Curry Man! They know, "Y2C" Curry Man is Ichiban, so they cheat. They cheat, to eliminate Curry Man. But, Curry Man, I'll be back... I'll be back! Because I'm hot, I'm spicy, I taste great, and Curry Man is Ichiban!
Niin kuin tuossa promossa sanotaan, Curry Man on numero yksi. Abyss on ihan kiva isoksi mieheksi, mutta hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia Christopher Danielsia vastaan.
"And that's the gospel according to the Fallen Angel."