Foorumiarkisto

Häiritseekö se todella noin paljon? Mielestäni ainoa asia, jossa tästä lapsiystävällisyydestä on oikeasti haittaa ovat promot, jotka täytyy pitää siisteinä. Bleidaamisen totaalikieltäminen on myöskin tyhmää, mutta totta puhuen Attitude Eralla sitä harrastettiin aivan liian paljon. Bleidaamista pitäisi harrastaa silloin, kun se oikeasti tuo jotain lisäarvoa ottelulle. Eli harvakseltaan.

En tiedä teistä, mutta omasta mielestäni WWE on tarjonnut myös Rated PG:n aikana pirun kovia showeja ja tämän vuoden PPV:t ovat olleet paria poikkeusta lukuun ottamatta varsin hyviä tapahtumia. Painopiste on muuttunut Attitude Eran gimmickmatseista enemmän puhdasta painia kohden, missä sen pitää ollakin. Olen kyllä tykännyt suuresti tästä asiasta. Ehkäpä tämä tarkoittaa sitä, että lähitulevaisuudessa tulemme näkemään enemmän puhdasta painia, joka sisältää mattopainia ja kehäpsykologiaa tuolilla mättämisen ja 450 Splashien sijaan. Kuinka monen mielestä tämä on huono asia? Aika monen varmaankin, mutta itse olen iloinen tästä. Panu5 taisi "uutiset&huhut"-alueella mainita "stiffiyden" katoamisen. Enpä usko, eihän WWE koskaan tästä ole tunnettu ollut.

Attitude Era oli yksi lyhyt aikakausi wrestlingin historiassa, ja ymmärrettävästi monille foorumilaisille kaikista rakkain, koska silloin suurin osa tutustui ja rakastui lajiin. Pidemmällä mittakaavalla Rated PG voi olla hyvä ratkaisu: painijoiden ei tarvitse joka ilta ottaa tuoliniskuja päähän, eikä riskeerata hyvinvointiaan vaarallisilla spoteilla. Ura ja elinikä pitenevät ja vertauksena Attitude Eraan on WWE:llä tänä päivänä erittäin toimiva Wellness Program, joka omalta osaltaan auttaa paljon. Tahdon positiivisesti uskoa, että tänä päivänä yhä harvempi painija pitää "paskansa koossa" nielemällä kaksi kourallista kipulääkkeitä päivässä. Eli omalla tavallaan koko bisnes on "terveempi" kuin pitkään aikaan.

Rated PG:ssä on kaksi puolta.
+ Painopiste enemmän painissa.
+ Vähemmän rasittavuutta esiintyjille
+ Homma pyörii "terveemmällä" pohjalla

- Bleidaamisen totaalikieltäminen
- Promoista katoaa se tietty "cutting edge"
- F-U-----> Attitude Adjustment, One Night Stand ------>Extreme Rules

Nuo miinukset ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä asioita kuin plussat, joten itse voin sanoa ettei Rated PG paljonkaan häiritse.

EDIT: Lisäsin äänestyksen.

Niinno onhan tämä vähän kaksipiippuinen juttu. Kun hieman muokattaisiin näitä uusia ja vanhoja sääntöjä niin saataisiin erittäinkin hyvä paketti.

Bleidaaminen sallittaisiin erikoistapauksissa (pitkien ja kuumien feudien brutaaleissa päätöksissä ym). Eihän siinä toki ole järkeä, että joka kerta joku vuotaa, mutta kyllä se ehdottomasti olisi tuonut lisämakua moneen taannoiseenkin kohtaamiseen. Mieleen nousee Taker vs Edge HIAC, joka olisi voinut noista vielä asteen paremmaksi jos siinä oltaisi lopussa veripäin taisteltu elämästä ja kuolemasta. Tietänette mitä haen tällä.

On hieno nähdä puhdasta painiakin, mutta kyllä se tuolimättökin aikaajoin on hienoa katseltavaa. Hieman raijaisin tuota ikärajaa ylös nykyisestä, koska no dq matsit kyllä tarvitsevat äijämäistä mättöä. Sillä saadaan vähän heikommatkin painijat näyttämään vähän paremmalta.

Ehdottomasti huono asia. PG mielestäni kyllä karkoittaa nuo vanhemmat kauan lojaaleja WWE:lle olleet fanit pois ja sysää 8-11-vuotiaat lapset tilalle. WWE:lle kyllä tulee lisätuottoa fanituotteista, kun tulevat nyt myymään paremmin.

Ensimmäinen merkittävä huono asia on verettömyys, mikä tekee ainakin Gimmick matsit asteen tylsemmäksi. Toki esimerkiksi 'Taker vs. HBK:hon ei olisi veri sopinut, mutta Elimination Chamberiin olisi kyllä veri sopinut, samoin 'Taker vs. Edge HIAC:iin. Ottelun verisyys on suotavaa, siten saadaan paremmin näkymään feudin brutaalius. Ei viikottaisissa verta tarvita, mutta PPV:issä voitaisiin käyttää jonkin verran verta.

Toinen on PPV:n nimien muuttaminen, mikä on takuuseuraus TV PG:stä, esimerkiksi yhden yön juttua ei voinut pitää, kun lapsilinjalle mennään, eikä shut the fuck up:a voitu käyttää yleisön eli lasten suosikkipainijan lopetusliikkeenä, saatika fuck you:ta.

Juu plussaa on tuo painiin keskittyminen, mutta toisinaan pitää olla niitä verisiä brawlejakin, jotka sopivat hyvin PPV:hen.

E: Ja tuolla stiffeyden katoamisella tarkoitin rajujen hardcore-otteluitten (joita nähdään erittäin harvoin) lopullista katoamista.

Mutta tuotot ilmeisesti ainakin joltakin osalta laskevat, sillä käsittääkseni PG:n aikana katsojaluvut ovat jatkaneet laskemistaan. Ehkä olen käsittänyt sitten väärin, en tiedä.

"Panu5" kirjoitti:
E: Ja tuolla stiffeyden katoamisella tarkoitin rajujen hardcore-otteluitten (joita nähdään erittäin harvoin) lopullista katoamista.

Jaa. Kyllä minun mielestäni No Way Outin Elimination Chamberit, Manian Hardy/Hardy ja Backlashin Edge/Cena olivat "rajuja hardcore-otteluita", vaikka lapsiystävällistä aikaa elämmekin.

"Jäbä" kirjoitti:
Mutta tuotot ilmeisesti ainakin joltakin osalta laskevat, sillä käsittääkseni PG:n aikana katsojaluvut ovat jatkaneet laskemistaan. Ehkä olen käsittänyt sitten väärin, en tiedä.

Kyllähän ratingit ovat romahtaneet vuosista 2000-2003, jolloin wrestling oli mainstreamia ja "coolia." Sitten tuli UFC ja muut MMA-liigat jotka ovat tällä hetkellä "in" ja syövät wrestlingin ratingseja ja buyrateja. Käsittääkseni kuitenkaan vuosien 2007 ja 2009 ratingseilla ei kovin paljoa eroa ole? Voin olla väärässäkin, en ole kauheasti asiaan perehtynyt.

"What" kirjoitti:

"Panu5" kirjoitti:
E: Ja tuolla stiffeyden katoamisella tarkoitin rajujen hardcore-otteluitten (joita nähdään erittäin harvoin) lopullista katoamista.

Jaa. Kyllä minun mielestäni No Way Outin Elimination Chamberit, Manian Hardy/Hardy ja Backlashin Edge/Cena olivat "rajuja hardcore-otteluita", vaikka lapsiystävällistä aikaa elämmekin.

Jep, mutta tämän huhutun uuden tiukentamisen jälkeen tuskin tälläisiä näemme?

"Panu5" kirjoitti:
Jep, mutta tämän huhutun uuden tiukentamisen jälkeen tuskin tälläisiä näemme?

Eiköhän niitä nähdä edelleen, mutta entistä harvemmalla frekvenssillä. Mieluusti kyllä korvaisin nuokin ottelut (niin hyviä kuin ne olivatkin) 25-30 minuuttia kestävillä upeilla painimatseilla kahden hyvän ottelijan välillä. Se on painijan heikkoutta, jos tarvitsee stipulaation ollakseen kiinnostava.

En tiedä teistä, mutta omasta mielestäni WWE on tarjonnut myös Rated PG:n aikana pirun kovia showeja ja tämän vuoden PPV:t ovat olleet paria poikkeusta lukuun ottamatta varsin hyviä tapahtumia.

Pakko heittää tähän se että tv-showt ovat olleet tämän vuoden aikana loistavaa settiä. Vuosina 07-08 ei tullut WWE:tä paljoa katsottua kuin PPV:t ja jotain yksittäisiä tv:ssä käytyjä matseja, mutta nykyään erityisesti Smackdown on ollut loistokkuutta. Tuo Rated PG ei ole paljoa vaikuttanut tämän vuoden jaksoissa ainakaan mitenkään että alkaisi vituttamaan. Mieluummin nyky-Smackdown jaksoja katsoo kuin jotain attitude-eran jaksoja ja tälläkin hetkellä Smackdown tarjoaa parasta WWE:tä sitten 02-03 Smackdownin.

PPV:t tietysti ovat olleet myös hienoa katseltavaa.

Jep, mutta tämän huhutun uuden tiukentamisen jälkeen tuskin tälläisiä näemme?

Extreme Rules? Kannattaa myös ottaa huomioon että nämä ovat vasta huhuja.

"What" kirjoitti:

"Panu5" kirjoitti:
Jep, mutta tämän huhutun uuden tiukentamisen jälkeen tuskin tälläisiä näemme?

Eiköhän niitä nähdä edelleen, mutta entistä harvemmalla frekvenssillä. Mieluusti kyllä korvaisin nuokin ottelut (niin hyviä kuin ne olivatkin) 25-30 minuuttia kestävillä upeilla painimatseilla kahden hyvän ottelijan välillä. Se on painijan heikkoutta, jos tarvitsee stipulaation ollakseen kiinnostava.

Jeff on ainakin tälläinen painija ja se on harmi, kun hänkin sattuu olemaan yksi fanien suosikeista.

"Panu5" kirjoitti:

"What" kirjoitti:

"Panu5" kirjoitti:
Jep, mutta tämän huhutun uuden tiukentamisen jälkeen tuskin tälläisiä näemme?

Eiköhän niitä nähdä edelleen, mutta entistä harvemmalla frekvenssillä. Mieluusti kyllä korvaisin nuokin ottelut (niin hyviä kuin ne olivatkin) 25-30 minuuttia kestävillä upeilla painimatseilla kahden hyvän ottelijan välillä. Se on painijan heikkoutta, jos tarvitsee stipulaation ollakseen kiinnostava.

Jeff on ainakin tälläinen painija ja se on harmi, kun hänkin sattuu olemaan yksi fanien suosikeista.

Joo eihän se Jeff ole saanut yhtään hyvää matsia ketään vastaan ilman stipulaatiota. Miten olisi vaikkapa matsit Edgeä, Morrisonia, HHH:ta ja kumppaneita vastaan?

"Kosonen" kirjoitti:

"Panu5" kirjoitti:

"What" kirjoitti:

"Panu5" kirjoitti:
Jep, mutta tämän huhutun uuden tiukentamisen jälkeen tuskin tälläisiä näemme?

Eiköhän niitä nähdä edelleen, mutta entistä harvemmalla frekvenssillä. Mieluusti kyllä korvaisin nuokin ottelut (niin hyviä kuin ne olivatkin) 25-30 minuuttia kestävillä upeilla painimatseilla kahden hyvän ottelijan välillä. Se on painijan heikkoutta, jos tarvitsee stipulaation ollakseen kiinnostava.

Jeff on ainakin tälläinen painija ja se on harmi, kun hänkin sattuu olemaan yksi fanien suosikeista.

Joo eihän se Jeff ole saanut yhtään hyvää matsia ketään vastaan ilman stipulaatiota. Miten olisi vaikkapa matsit Edgeä, Morrisonia, HHH:ta ja kumppaneita vastaan?

Itse en ainakaan näe Jeffiä kiinnostavana tavallisissa otteluissa, todellinen kiinnostavuus nähdään erikoismatseissa. En vain voi kuvitella Jeffiä muuna kuin highflyerinä.

Odotellaan nyt sitten seuraavana sitä WCW-tyylistä kehäköysille nousemiskieltoa... siihen suuntaan tämä ainakin näyttää vahvasti olevan menossa, ja se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Itse en ole pitänyt milloinkaan painin verellä löträämisestä ja se jos bleidaaminen on kielletty aina niin se on vain hyvä asia. Kaikki muu tuossa kiellossa sitten onkin minusta negatiivista. Varsinkin WWE nykyrosterilla ilman gimmickotteluita ja muutaman vuoden päästä ilman viimeisiäkin kiinnostavia painijoita (Michaels, Triple H, Undertaker) voisin väittää että WWE:tä ei katsele enää kukaan jos tasoa ei onnistuta nostamaan merkittävästi nykyisestä.

Myöskin juonikuviot lapsiystävällisellä meiningillä tulevat olemaan luultavasti entistäkin enemmän tätä Stephanie-linjaa eli häitä, parisuhdedraamaa sun muuta paskaa. Yäk!

"Tirkka" kirjoitti:
ja muutaman vuoden päästä ilman viimeisiäkin kiinnostavia painijoita (Michaels, Triple H, Undertaker) voisin väittää että WWE:tä ei katsele enää kukaan jos tasoa ei onnistuta nostamaan merkittävästi nykyisestä.

Muutaman vuoden päästä WWE:ssä on edelleen John Cena, Randy Orton, Edge, CM Punk ja vaikkapa Christian. Sitten on tulossa tämä "uusi aalto". Jack Swagger, Tyson Kidd, David Hart Smith, Kofi Kingston, John Morrison ja siihen mennessä useita muitakin tuoreita nimiä + muutama pakollinen comeback-tähti. (Angle??) Ja mitä tuohon "tason nosto"-argumenttiin tulee, on WWE mielestäni nostanut tasoaan huomattavasti verrattuna vaikkapa vuoteen 2007.

"What" kirjoitti:
Muutaman vuoden päästä WWE:ssä on edelleen John Cena, Randy Orton, Edge, CM Punk ja vaikkapa Christian. Sitten on tulossa tämä "uusi aalto". Jack Swagger, Tyson Kidd, David Hart Smith, Kofi Kingston, John Morrison ja siihen mennessä useita muitakin tuoreita nimiä + muutama pakollinen comeback-tähti. (Angle??) Ja mitä tuohon "tason nosto"-argumenttiin tulee, on WWE mielestäni nostanut tasoaan huomattavasti verrattuna vaikkapa vuoteen 2007.

Noista mainitsemistasi ainoastaan Orton, Christian ja Morrison ovat suhtkoht katsottavia, muut ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta yhtään.

"Tirkka" kirjoitti:

"What" kirjoitti:
Muutaman vuoden päästä WWE:ssä on edelleen John Cena, Randy Orton, Edge, CM Punk ja vaikkapa Christian. Sitten on tulossa tämä "uusi aalto". Jack Swagger, Tyson Kidd, David Hart Smith, Kofi Kingston, John Morrison ja siihen mennessä useita muitakin tuoreita nimiä + muutama pakollinen comeback-tähti. (Angle??) Ja mitä tuohon "tason nosto"-argumenttiin tulee, on WWE mielestäni nostanut tasoaan huomattavasti verrattuna vaikkapa vuoteen 2007.

Noista mainitsemistasi ainoastaan Orton, Christian ja Morrison ovat suhtkoht katsottavia, muut ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta yhtään.

Outoa. Kai sitten on parasta vaan lopettaa katsominen, minkä ilmeisesti olet jo tehnytkin?

Kyllä se entistä enemmän PG-linja on minusta huono asia. Itse olen fanittanut painia vuodesta 2003, joten en näe syytä sorkkia jo valmiiksi hyvää produktia. Tälläkään hetkellä tiettyjen tapahtumien, feudien, otteluiden ja kuvioiden huonous ei ole johtunut mistään liian ei-PGmäisestä toiminnasta. Mitä tämä siis voisi olennaisesti parantaa?

Kieltämättä tuntuu, että wrestlingiä yritetään viedä enemmän sirkussuuntaan ja kitkeä väkivalta kokonaan pois. Saman tien voitaisiin puuttua Randy Orton Stomppiin (liikesarjaan, jossa Randall murjoo maassa makaavaa vastustajaa). Ei Randy Ortonin psykoheel-gimmick ole mahdollinen, mikäli ikärajoihin kajotaan taas.

Lisäksi luulen, että monet painijatkaan eivät tästä kovin tyytyväisiä ole. Rosterista löytyy kuitenkin varmasti paljon old school -tyylistä tykkääviä äijiä, joille homma alkaa mennä liian kesyksi. Moni lienee ajatellut olevansa todellinen badboy harkitessaan painijanuraa, mutta nyt todellisuus menee siihen suuntaan, että WWE:n tapahtumista on tulossa suosittu ala-asteiden luokkaretkikohde.

En tiedä kuvittelenko, mutta olisikohan WWE todennut Rated-PG:n toimimattomaksi ratkaisuksi ja nostamassa ikärajaansa? Mikään uutinen tämä ei ole, omaa mutuilua vain. Viime viikkoina on vaan ollut vähän "edgympää" matskua kuin PG-aikakaudella yleensä.

1. Santino vääntää lesbovitsejä.
2. Diivat uima-asuissa
3. MVP:n taustat paljastettiin.
4. HHH vitsailee sillä, että Randylta ei löydy miesten sukupuolielimiä.

Nyt itse asiassa kun jaksoin vähän etsiä, löysinkin Wrestling Observer Newsletteristä peräisin olevan huhun.

"Wrestling Observer Newsletter" kirjoitti:
WWE's creative team is trying to slowly sneak things back into programming and make it, in TV terms, more PG-13 than PG even though the company's official position is that they are PG and staying that way. The word lesbian has been spoken twice before 10PM in recent weeks and they did the Divas Bikini match on RAW this past week as well as the spot with Santino Marella and the Trish Stratus action figure. Those on the creative team say they want to push it more but don't have a green light from higher-ups yet. There is an idea that if the guest host gimmick for RAW is still going on in late August, to use The Godfather in his old gimmick as the special host for the August 24th RAW in Las Vegas.

Ja lisänä vielä nämä Marian ja Dolph Zigglerin väliset kohtaukset. Sekä tämä kovin avoin puhuminen Jeffin kiinnijäämisistä.

Seuraavaksi Undertaker & Ministry palaa ja ristiinnaulitsee CM Punkin, Ziggler & Maria pitävät Live Sex Celebrationin ja Vince pakottaa Melinan riisuuntumaan kehässä pitääkseen työpaikkansa?

Otettaisiinpa bleidaaminen jälleen käyttöön. Olisi hyvä että hieman realistisyyttä palaisi. Eipä tällähetkellä oikeen realistista ole, kun UFC:ssä ottelijat vuotavat verta jo viiden minuutin kamppailun jälkeen, mutta WWE:ssä ei verta näy pahimmankaan turpasaunan ja tuoliniskujen jälkeen.

On PG muuttanut myös selostuspöytiä. Oletteko huomanneet, miten ne eivät enää ikinä tunnu hajoavan? No, Michael Cole paljasti tämän The Bashissa sanomalla niiden olevan teräksellä vahvistettuja. Miksi? En näe muuta järkevää syytä tälle, kuin PG:n ja halun ehkäistä kakaroiden pöytäspottailua.

Jos PG:tä ollaan nyt todellakin nostamassa, se on erittäin hyvä uutinen. WWE on varmaan huomannut ratingsien ym. laskevan, vaikka tällä haluttiinkin aivan muuta. Mitkä muut syyt ovat ehkä vaikuttaneet siihen, että tästä ollaan luopumassa?

1) Storylinejen itseään toistavuus ja tylsyys. Let's face it, WWE'ssä ei ole tällä hetkellä yhtään massasta poikkeavaa tai brutaalia, vihan täyttämää feudia. Kun pitää suunnitella perheviihdettä lapsille, ei voida käyttää kaikista kovimpia sanamuotoja, tarinoita tai julmia pahoinpitelyjä. Feudeista tulee samaa massaa, joten ne eivät jää erityisesti mieleen.

2) Vanhemmat eivät verettömyydestä huolimatta pidä showpainia lapsille sopivana. Ja näinhän se onkin.. Vaikka WWE kuinka suuntaisi tuotettaan lapsille ja perheviihteeksi, ei tarvita muuta kuin se, että vanhemmat pitävät showpainia väkivaltaisena ja lapselle sopimattomana. Vanhemmat päättävät haluavatko he ostaa lapsille väkivaltaviihteen oheistuotteita tai muuta. Lisäksi kaikki TV-kanavat ovat maksullisia, joten he voivat olla ostamatta näitä TV-kanavia koteihinsa.

Nuorilla on yleensä omaa käyttörahaa, joten he pystyvät tarvittaessa ostamaan PPV'n tai muuta oheistuotteita jos niin tahtovat. Nuoret aikuiset (20-30 vuotiaat) tienaavat omaa rahaa ja ovat yleensä juuri väkivaltaviihteen suurkuluttajia. Näiltä WWE voisi hyvinkin saada sitä rahaa enemmän. Heillä ei ole perhettä tai lapsia, joten rahaa jää enemmän tuhlattavaksi.

3) Painin peruskatsojat eivät pidä lapsilinjasta. Kaikkien täytyy myöntää, että on painifaneja joita ei kiinnosta muu kuin viihde. Nykytuote ei ole jo kohdan nro. 1 takia, kovin viihdyttävää, mutta kun siitä poistetaan veri ja nykylinjaa kovempi väkivalta niin se ei ole viihdyttävää. Suurin osa ihmisistä katsoo painia vain sen takia, että saisivat hyvää ja raakaa viihdettä, joka sisältää verta, hikeä ja testosteronia. Eivät mitään Kauniita ja Rohkeita. WWE on osittain unohtanut, että showpaini on extreme-versio saippuaoopperoista.

Joo onhan se vähän jännä, kun MMA kasvattaa suosiotaan, jossa nähdään kunnon lyöntejä, knock outteja sun muita kovia submissioneita, kuten myös joskus sitä, että matto on täynnä verta, niin WWE menee toiseen suuntaan?

Eniten tässä PG-rated WWE:ssä ottaa pattiin nuo yleisöt. Skidit tsänttäävät kun isit istuu hiljaa vieressä. Myös tiettyjen facejen gimmickit, bookkaus ja promot, ei helvetti.

"Button" kirjoitti:
Eniten tässä PG-rated WWE:ssä ottaa pattiin nuo yleisöt. Skidit tsänttäävät kun isit istuu hiljaa vieressä. Myös tiettyjen facejen gimmickit, bookkaus ja promot, ei h****tti.

Mitähän show'ta sinä olet oikein kokonaisuudessaan katsonut? Katsoppa seuraavan kerran tarkemmin Raw'n, ECW:n, Superstarsin tai SmackDown:n yleisöä, niin asia paljastuu sinullekkin.

Kyllä tuon yleisön äänen muuttumisen huomaa itse. Katsoin pari viikkoa sitten streamilla RAW'n vuoden 2005 jaksoja ja ääni oli vahvempi ja aikuismaisempi.

Viimeisintä SmackDownia katsellessani järkytyin eräässä kohdassa, kun ääniraita meni hetkittäin lujemmalle: Yleisö kuulosti pelkkien pikkulapsien huudolta. Järkytyin, sillä ääni oli niin falsettinen ja lapsimainen.

"Merovingi" kirjoitti:
Kyllä tuon yleisön äänen muuttumisen huomaa itse. Katsoin pari viikkoa sitten streamilla RAW'n vuoden 2005 jaksoja ja ääni oli vahvempi ja aikuismaisempi.

Viimeisintä SmackDownia katsellessani järkytyin eräässä kohdassa, kun ääniraita meni hetkittäin lujemmalle: Yleisö kuulosti pelkkien pikkulapsien huudolta. Järkytyin, sillä ääni oli niin falsettinen ja lapsimainen.

Ja mitä väliä tällä on? Kyllä ainakin kuvan perusteella siellä yhtä paljo on vanhempaa katsojaa, kuin muutama vuosi sitten.

"Bilyeu" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:
Kyllä tuon yleisön äänen muuttumisen huomaa itse. Katsoin pari viikkoa sitten streamilla RAW'n vuoden 2005 jaksoja ja ääni oli vahvempi ja aikuismaisempi.

Viimeisintä SmackDownia katsellessani järkytyin eräässä kohdassa, kun ääniraita meni hetkittäin lujemmalle: Yleisö kuulosti pelkkien pikkulapsien huudolta. Järkytyin, sillä ääni oli niin falsettinen ja lapsimainen.

Ja mitä väliä tällä on? Kyllä ainakin kuvan perusteella siellä yhtä paljo on vanhempaa katsojaa, kuin muutama vuosi sitten.

Mitäkö väliä? Paljonkin..

Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että WWE'n yleisö on lapsipainotteista. Se olisi taas yksi hyvä syy jatkaa perheystävällistä linjaa eikä palata muutaman vuoden takaiseen, rajumpaan tuotteeseen.

Ja ne aikuiset katsomossa.. Entä jos he ovat yksinkertaisesti näiden lapsien vanhempia, joita ei koko paini kiinnosta sitten yhtään? Toki katsomossa on niitä aikuisiakin painifaneja, mutta yleisö on mennyt muutamassa vuodessa paljon nuorempaan suuntaan.

"Merovingi" kirjoitti:

"Bilyeu" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:
Kyllä tuon yleisön äänen muuttumisen huomaa itse. Katsoin pari viikkoa sitten streamilla RAW'n vuoden 2005 jaksoja ja ääni oli vahvempi ja aikuismaisempi.

Viimeisintä SmackDownia katsellessani järkytyin eräässä kohdassa, kun ääniraita meni hetkittäin lujemmalle: Yleisö kuulosti pelkkien pikkulapsien huudolta. Järkytyin, sillä ääni oli niin falsettinen ja lapsimainen.

Ja mitä väliä tällä on? Kyllä ainakin kuvan perusteella siellä yhtä paljo on vanhempaa katsojaa, kuin muutama vuosi sitten.

Mitäkö väliä? Paljonkin..

Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että WWE'n yleisö on lapsipainotteista. Se olisi taas yksi hyvä syy jatkaa perheystävällistä linjaa eikä palata muutaman vuoden takaiseen, rajumpaan tuotteeseen.

Ja ne aikuiset katsomossa.. Entä jos he ovat yksinkertaisesti näiden lapsien vanhempia, joita ei koko paini kiinnosta sitten yhtään? Toki katsomossa on niitä aikuisiakin painifaneja, mutta yleisö on mennyt muutamassa vuodessa paljon nuorempaan suuntaan.

Tuon huomasi myös RAW Livessä. Ensinäkin sisääntulo"käytävän" viereiset penkkirivit oli täynnä pieniä lapsia jotka ryntäsivät ottamaan käsiä vastaan. Siellä missä minä istuin oli jonkun verran pieniä lapsia, ja kuuntelin niiden porukoita. Vanhempia ei kiinnostanut yhtään, olivat vain lapsiensa mukana.

"Merovingi" kirjoitti:

"Bilyeu" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:
Kyllä tuon yleisön äänen muuttumisen huomaa itse. Katsoin pari viikkoa sitten streamilla RAW'n vuoden 2005 jaksoja ja ääni oli vahvempi ja aikuismaisempi.

Viimeisintä SmackDownia katsellessani järkytyin eräässä kohdassa, kun ääniraita meni hetkittäin lujemmalle: Yleisö kuulosti pelkkien pikkulapsien huudolta. Järkytyin, sillä ääni oli niin falsettinen ja lapsimainen.

Ja mitä väliä tällä on? Kyllä ainakin kuvan perusteella siellä yhtä paljo on vanhempaa katsojaa, kuin muutama vuosi sitten.

Mitäkö väliä? Paljonkin..

Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että WWE'n yleisö on lapsipainotteista. Se olisi taas yksi hyvä syy jatkaa perheystävällistä linjaa eikä palata muutaman vuoden takaiseen, rajumpaan tuotteeseen.

Ja ne aikuiset katsomossa.. Entä jos he ovat yksinkertaisesti näiden lapsien vanhempia, joita ei koko paini kiinnosta sitten yhtään? Toki katsomossa on niitä aikuisiakin painifaneja, mutta yleisö on mennyt muutamassa vuodessa paljon nuorempaan suuntaan.

Kyllä minä siellä silti enemmän vanhempaa porukkaa näen, kuin nuorempaa. Ja eikös tämä "perheystävällisempi" linja ole tänä vuonna tuottanut tulosta? Kaikki PPV:t ovat olleet paljon parempia, kuin muutama vuosi sitten niin sanotulla "John Cena -eralla". Siitähän ei moni tykännyt, liveyleisö mukaan lukien. Tästä voidaan taas tietysti kiistellä, mutta minusta ainakin vaikuttaa, että monet ovat olleet todella tyytyväisiä World Wrestling Entertainment'in tarjontaan tänä vuonna, ainakin PPV:ten muodossa.

Rajummasta tuotteesta on ainoastaan jäänyt pois bleidaaminen, ja pieniä verinaarmuja on silti tänä vuonna muutamaan otteeseen nähty. Promot ovat ainakin minun mielestäni aivan samanlaisia, kuin ennenkin. Jopa parempia, koska kayfabea ollaan rajoitettu tänä vuonna moneen kertaan, muun muassa Chris Jerichon toimesta. Lisäksi rajuja gimmick-otteluita on nähty runsaasti.

EDIT:

"Jers1" kirjoitti:
Tuon huomasi myös RAW Livessä. Ensinäkin sisääntulo"käytävän" viereiset penkkirivit oli täynnä pieniä lapsia jotka ryntäsivät ottamaan käsiä vastaan. Siellä missä minä istuin oli jonkun verran pieniä lapsia, ja kuuntelin niiden porukoita. Vanhempia ei kiinnostanut yhtään, olivat vain lapsiensa mukana.

Tuo nyt on totta, mutta näin on ollut joka kerta. Lisäksi nämä vanhemmat vapaapainifanit eivät halunneet tapahtumaan lähteä, koska paikalla oli itse John Cena, eikä Kurt Angle. Lisäksi tähän saattoi vaikuttaa lippujen hinnat, jalkapallo-ottelu, MTV3 MAX, jne.

Kaiken huippunatietenkin tyttö joka kyseli isältään minua osoitellen ''miksi tuo poika buuaa?''.
Oli aikoja, jolloin paini oli hyvin miehekäs muoto viihdyttää. Oli äijämäisiä promoja, gimmickejä ja eeppisiä otteluita. Oli The Rockit, Hulk Hoganit, Steve Austinit, Triple H't ja muut karismaa pursuavat nimet, jotka osasivat viihdyttää hyvin, mutta mikä auttoi ottelun tulemista eeppiseksi? Maskuliininen yleisön kannustus! Ääni oli todella matala verrattuna tämän päivän kakaroiden kiljumiseen ja kun ääni on matala, ja saat niillä huudoilla aikaan kovimmat kuulemasi popit ikinä (esimerkiksi Austinin ja Rockin ensimmäisen kohtaamisen aikaiset Austinin hurraukset) on huuto oikeasti todella kova ja voin myöntää saavani siitä tietynlaista mielihyvää kun koen sen pienen mark outin yleisön ansiosta kylmien väreiden noustessa selkäydintäni pitkin kohti niskaa, mutta missä ne samanlaiset vibat ovat nyt? Eikö tämän päivän paini ole viihdyttävää? Totta kai on (vaikka taso onkin laskenut Attituden menosta), mutta yleisöt ovat täyttä paskaa verrattuna hyvien aikojen yleisöihin, eikä ottelusta, jossa ei saa bleidata voi yksinkertaisesti saada mitenkään yhtä eeppistä tai brutaalia kiljumalla pahaisten kakaroiden joukossa. Rated PG yksinkertaisesti vähentää sitä Big Time fiilistä roppa kaupalla, enkä osaa enää innostua isoista tapahtumista WWE'n osalta samalla tavalla kuin ennen.

Voisin jatkaa tästä kertomalla entiseen tyyliini random indyjen mahtavuudesta, monipuolisuudesta ja yleisöistä, mutta jätän sen suosiolla väliin, jottei aihe lipsuisi liikaa offtopiciksi. Tarttukaa epäkohtiini niin keskustellaan asiasta.

"Jers1" kirjoitti:
Tuon huomasi myös RAW Livessä. Ensinäkin sisääntulo"käytävän" viereiset penkkirivit oli täynnä pieniä lapsia jotka ryntäsivät ottamaan käsiä vastaan. Siellä missä minä istuin oli jonkun verran pieniä lapsia, ja kuuntelin niiden porukoita. Vanhempia ei kiinnostanut yhtään, olivat vain lapsiensa mukana.

Ja mitenköhän tuo poikkesi vuoden 2005 (jota Merovingi tuossa hehkutteli) SD!:n Suomen vierailun meiningistä? Tuon kuvauksen perusteella ei ainakaan mitenkään.

Edit: Aikaisemmista kerroista en osaa sanoa, mutta voin hyvin uskoa Bilyeuta että aikaisemminkin on aina ollut meno samanlaisa.

"Coca" kirjoitti:
Voisin jatkaa tästä kertomalla entiseen tyyliini random indyjen mahtavuudesta, monipuolisuudesta ja yleisöistä, mutta jätän sen suosiolla väliin, jottei aihe lipsuisi liikaa offtopiciksi. Tarttukaa epäkohtiini niin keskustellaan asiasta.

Siinä sitä onkin maskuliinista menoa, kun 30 katsojaa hurraa jumppasalissa kasettisoittimen soidessa taustalla!

"Kenitys" kirjoitti:

"Jers1" kirjoitti:
Tuon huomasi myös RAW Livessä. Ensinäkin sisääntulo"käytävän" viereiset penkkirivit oli täynnä pieniä lapsia jotka ryntäsivät ottamaan käsiä vastaan. Siellä missä minä istuin oli jonkun verran pieniä lapsia, ja kuuntelin niiden porukoita. Vanhempia ei kiinnostanut yhtään, olivat vain lapsiensa mukana.

Ja mitenköhän tuo poikkesi vuoden 2005 (jota Merovingi tuossa hehkutteli) SD!:n Suomen vierailun meiningistä? Tuon kuvauksen perusteella ei ainakaan mitenkään.

Voi hitsi. Pistetään aamuväsymyksen piikkiin.

"Bilyeu" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:

"Bilyeu" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:
Kyllä tuon yleisön äänen muuttumisen huomaa itse. Katsoin pari viikkoa sitten streamilla RAW'n vuoden 2005 jaksoja ja ääni oli vahvempi ja aikuismaisempi.

Viimeisintä SmackDownia katsellessani järkytyin eräässä kohdassa, kun ääniraita meni hetkittäin lujemmalle: Yleisö kuulosti pelkkien pikkulapsien huudolta. Järkytyin, sillä ääni oli niin falsettinen ja lapsimainen.

Ja mitä väliä tällä on? Kyllä ainakin kuvan perusteella siellä yhtä paljo on vanhempaa katsojaa, kuin muutama vuosi sitten.

Mitäkö väliä? Paljonkin..

Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että WWE'n yleisö on lapsipainotteista. Se olisi taas yksi hyvä syy jatkaa perheystävällistä linjaa eikä palata muutaman vuoden takaiseen, rajumpaan tuotteeseen.

Ja ne aikuiset katsomossa.. Entä jos he ovat yksinkertaisesti näiden lapsien vanhempia, joita ei koko paini kiinnosta sitten yhtään? Toki katsomossa on niitä aikuisiakin painifaneja, mutta yleisö on mennyt muutamassa vuodessa paljon nuorempaan suuntaan.

Kyllä minä siellä silti enemmän vanhempaa porukkaa näen, kuin nuorempaa. Ja eikös tämä "perheystävällisempi" linja ole tänä vuonna tuottanut tulosta? Kaikki PPV:t ovat olleet paljon parempia, kuin muutama vuosi sitten niin sanotulla "John Cena -eralla". Siitähän ei moni tykännyt, liveyleisö mukaan lukien. Tästä voidaan taas tietysti kiistellä, mutta minusta ainakin vaikuttaa, että monet ovat olleet todella tyytyväisiä World Wrestling Entertainment'in tarjontaan tänä vuonna, ainakin PPV:ten muodossa.

Johtuuko painin laadun nouseminen ehkäpäkö siitä, että meillä on nyt parempia otteluita, koska painijoiden laatu on noussut, ollaan lapsiystävällisiä tai vaikkapa siitä että meillä ei ole brand splittiä!

PPV't ovat nykyään laadukkaampia, koska niissä on oikeastaan vain Main eventtereitä ja upper midcardilaisia ja otteluista valtaosa on mestaruuksista. Ennen näin ei ollut brand splitin vuoksi.

Rajummasta tuotteesta on ainoastaan jäänyt pois bleidaaminen, ja pieniä verinaarmuja on silti tänä vuonna muutamaan otteeseen nähty. Promot ovat ainakin minun mielestäni aivan samanlaisia, kuin ennenkin. Jopa parempia, koska kayfabea ollaan rajoitettu tänä vuonna moneen kertaan, muun muassa Chris Jerichon toimesta. Lisäksi rajuja gimmick-otteluita on nähty runsaasti.

Rajusta tuotteesta ovat jääneet pois myös normaalia rajummat ja intensiivisemmät storylinet.

Miten kayfabea on muka rajoitettu? Voisitko perustella? En todellakaan ole itse mitään tälläistä huomannut.

"Bilyeu" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:
Voisin jatkaa tästä kertomalla entiseen tyyliini random indyjen mahtavuudesta, monipuolisuudesta ja yleisöistä, mutta jätän sen suosiolla väliin, jottei aihe lipsuisi liikaa offtopiciksi. Tarttukaa epäkohtiini niin keskustellaan asiasta.

Siinä sitä onkin maskuliinista menoa, kun 30 katsojaa hurraa jumppasalissa kasettisoittimen soidessa taustalla!

Minkälaista indymenoa olet katsonut? Ring Of Honor, Pro Wrestling Guerilla ja Combat Zone Wrestling muunmuassa tarjoavat tämän hetken kuumimmat yleisöt, ja vaikka ihmisiä onkin vain rajoitettu määrä verrattuna WWE'n moneet tuhanteen paikallaolijaan, mutta kuinka kummassa nämä ihmiset saavatkin luotua helvetin kovan tunnelman, vaikka kyseessä ei olisi edes kovinkaan merkityksellinen ottelu? He rakastavat kyseisiä promootioita ja haluavat muidenkin nauttivan katsomisestaan ja edesauttavat sitä mahtavilla chanteillaan ja vahvoilla reaktioillaan. Voisin käytännössä suositella sinulle uusimpia PWG'n tapahtumia esimerkkinä PWG One Hundred, jotta todellisuudessa tajuaisit näiden yleisöjen merkityksen, mutta en usko että saan itsepäisen WWE-markin päätä käännytetyksi mitenkään. Itseasiassa näitä nykypäivän indy-yleisöjä voisi verrata vanhan ECW'n yleisöihin, sillä meteli oli jotakuinkin samaa luokkaa, eikä joukosta kuulu sivullisia pikku lasten huutoja ja tämä vain siksi, että noissa piireissä ei todellakaan ole mitään lapsiystävällisiä linjoja karkottamassa todellisia faneja pois näistä piireistä, vaan esimerkiksi CZW'n fanit saavat mitä rakastavat - Ultra Violentia ja yleisö myös antaa merkkinsä äänellään.

"Merovingi" kirjoitti:
Miten kayfabea on muka rajoitettu? Voisitko perustella? En todellakaan ole itse mitään tälläistä huomannut.

Chris Jerichon puhuin promoissaan alkuvuodesta, kuinka Ric Flair "myi" itsensä Ring of Honorille. Vince McMahon puhui noin kuukausi sitten Jeff Hardylle tämän menneisyydestä (lue: huumeista).

Lähinnä näitä kahta esimerkkiä tarkoitin ja mielestäni tälläiset promot tekevät välillä hyvää vapaapainille ja ovat mielenkiintoista katseltavaa. Silti storylinet ovat minusta yhtä intensiivisiä, kuin ennenkin. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Triple H:n ja Randy Ortonin feudi. Tästä voi tietysti olla jokaisella oma mielipide. Samaa mieltä olemme näköjään kuitenkin siitä, että painin osalta WWE on onnistunut hyvin tänä vuonna.

"Coca" kirjoitti:
Ring Of Honor, Pro Wrestling Guerilla ja Combat Zone Wrestling muunmuassa tarjoavat tämän hetken kuumimmat yleisöt, ja vaikka ihmisiä onkin vain rajoitettu määrä verrattuna WWE'n moneet tuhanteen paikallaolijaan, mutta kuinka kummassa nämä ihmiset saavatkin luotua h**vetin kovan tunnelman, vaikka kyseessä ei olisi edes kovinkaan merkityksellinen ottelu?

Omasta mielestäni tälläinen indy-kannustus ei ole yhtä mielenkiintoista, kuin monen tuhannen kannattajan kannustaminen painijan ylös pääsemiseksi esimerkiksi Sleeper Holdista. En ole nyt tänä vuonna katsonut indyja juurikaan, joten en tiedä tämän hetkisestä tilanteesta tarpeeksi. Lisäksi tähän vaikuttaa se, että katsomonääni ei kuulunut juuri ollenkaan esimerkiksi tuossa Ring Of Honorin TV-show'ssa mitä katsoin. Lisäksi tuntuu, että yleisö hurraa molemmille painijoille melko tasapuolisesti (ainakin muutama vuosi sitten), niin se söi oman mielenkiintoni pois indyistä, kun selkeää face ja heel jakoa ei ollut.

Ring Of Honorin TV-show ei ole todellakaan paras vaihtoehto seurata indypainia, sillä se ei sisällä paljon paskaakaan sitä oikeanlaista indytunnelmaa, jota ROH tuottaa isommissa tapahtumissaan.

Yleisö hurraa pääasiassa sille, kenestä tykkää. Useinmiten humoristiset painijat, kuten Kenny Omega ja vaikkapa Chuck Taylor saavat vastaan hyvinkin positiivisen reaktion, vaikka vetävätkin pääosin heelin rooleja, mutta heillekin yleisö hurraa pääasiassa läpällä. Indyjen mahtavuutta WWE'hen verrattuna on kovinkin vaikeaa huomata jos katselet vain satunnaisesti pintaa raapaisten, mutta kuten olen itse tehnyt muutaman vuoden sisään, katson kaikki mahdolliset indyshowt keskittymällä niihin. En hae indyistä muuta kuin sitä non-stop meininkiä, värikkäitä spotteja ja muutenkin monipuolisempaa painia, mitä en WWE'stä tällä hetkellä valitettavasti saa samalla tavalla kuin katselemalla vanhempia PPV'itä.

"Coca" kirjoitti:

Oli aikoja, jolloin paini oli hyvin miehekäs muoto viihdyttää. Oli äijämäisiä promoja, gimmickejä ja eeppisiä otteluita.

Jep, ja tätä aikakautta kutsutaan Old Schooliksi. Attitude on aikakutena pelkkä vitsi ja kaukana siitä mitä paini joskus edusti. Kyseessä on saippuaoopperasirkus, täynnä sekopäisiä bookkausideoita, hämäriä juonikuvioita, sekä täyttä viihdepainia. En väitä etteikö taitoa olisi tuolloin ollut, mutta sen ajan huippumatsit ja ylempi kortti korostavatkin enemmän tunnelmaa, painijoiden kehäkarismaa sekä sähköisyyttä kuin vaikka teknistä osaamista, hidasta ottelun rakentelua tai keäpsykologiaa yleisesti. Mukana piti olla jotain ECW-asennetta niin rajatusti vain ettei kukaan kaapeliyhtiöistä suuttuisi, ja tuloksena on lähinnä parikymppisille suunnattua T&A viihdettä alapäähuumorilla ja mauttomuuksilla kuorrutettuna. Puhumattakaan siitä kuinka kulunut ja raiskattu käsite "hardcore" olikaan tässä stipulaatiohelvetissä.

"Supa" kirjoitti:

"Coca" kirjoitti:

Oli aikoja, jolloin paini oli hyvin miehekäs muoto viihdyttää. Oli äijämäisiä promoja, gimmickejä ja eeppisiä otteluita.

Jep, ja tätä aikakautta kutsutaan Old Schooliksi. Attitude on aikakutena pelkkä vitsi ja kaukana siitä mitä paini joskus edusti. Kyseessä on saippuaoopperasirkus, täynnä sekopäisiä bookkausideoita, hämäriä juonikuvioita, sekä täyttä viihdepainia. En väitä etteikö taitoa olisi tuolloin ollut, mutta sen ajan huippumatsit ja ylempi kortti korostavatkin enemmän tunnelmaa, painijoiden kehäkarismaa sekä sähköisyyttä kuin vaikka teknistä osaamista, hidasta ottelun rakentelua tai keäpsykologiaa yleisesti. Mukana piti olla jotain ECW-asennetta niin rajatusti vain ettei kukaan kaapeliyhtiöistä suuttuisi, ja tuloksena on lähinnä parikymppisille suunnattua T&A viihdettä alapäähuumorilla ja mauttomuuksilla kuorrutettuna. Puhumattakaan siitä kuinka kulunut ja raiskattu käsite "hardcore" olikaan tässä stipulaatiohelvetissä.

Taas tullaan tähän samaan pisteeseen, mutta tällä kertaa yritän edustaa parhaani mukaan 2000-luvun alun painia. Varsinaiseen 1990-luvun lopun painiin en ole perehtynyt niin hirveästi, joten yritän parhaani mukaan sisäistää tietoani tähän viestiin.
Kuten jo mainitsin, äijämäiset promot ja eeppiset ottelut olivat yleisiä ja kehässä melko värittömien painijoiden, kuten vaikkapa Hulk Hogan tai Jimmy Snuka tilalla hääräsivät Steve Austin, The Rock, Triple H, Kurt Angle, Chris Jericho ja monet muut oikeasti loistavia otteluja tekevät painijat, joilta ei puuttunut karismaa ja ne eeppiset ottelut eivät perustuneet Bodyslamiin jättiläiselle tai hyppäämiselle esiasteen Cagen huipulta ottelun jälkeen, vaan tunnelman luominen, tarinan kerronta ja atleettiset suoritukset nousivat alkeellisen painiviihteen yläpuolelle ja tämän huomasikin yleisöiden äänekkyydestä ja loppuunmyydyistä areenoista, joita toki oli jo suosimallasi 80-luvulla, mutta tunnelma oli yksinkertaisesti monin verroin parempaa Austinien ja kumppaneiden aikakaudella. Hardcorepainikin oli asia, joka erottaa tuota aikakautta nykyisestä, sekä hiukan vanhemmastakin materiaalista, mutta tuo painityyli jätettiin pääasiassa midcardin hoidettavaksi, joka on erittäin positiivinen asia, kun katsot minkälaiset nimet vetelivät loistavia otteluita PPV'issä, ja voin sanoa, että ilman hardcorea se ei olisi välttämättä onnistunut. WWF'llä ei todellakaan noina aikoina ollut paras mahdollinen midcard, mutta ajattelemattakaan mitään PG'tä, he käyttivät mahdollisena sen, mistä yleisö piti. Ei ollut kuollutta ja muutenkin tylsähköä mongertamista erilaisin Sleeperholdein, vaan aseetkin saivat jonkin sortin roolia, mutta rajoitetusti, jottei siitä kuluisi koko jutun idea kokonaan pois.

En sitten tiedä mikä on käsityksesi erinomaisesta painista, mutta luettele otteluita, katson ne mielelläni.

"Coca" kirjoitti:


Taas tullaan tähän samaan pisteeseen, mutta tällä kertaa yritän edustaa parhaani mukaan 2000-luvun alun painia. Varsinaiseen 1990-luvun lopun painiin en ole perehtynyt niin hirveästi,

Häh? Kehtaat puolustaa Attitudea, historian yhtä lyhimmistä aikakausista, tietoperustalla joka kattaa vähän yli vuoden? Mitä ihmettä Coca? Olen pettynyt. Attitude loppui jo 2001 kun WCW kuoli ja kuopattiin. Turha on aikaa 2000-2001 edustaa.

Kuten jo mainitsin, äijämäiset promot ja eeppiset ottelut olivat yleisiä ja kehässä melko värittömien painijoiden, kuten vaikkapa Hulk Hogan tai Jimmy Snuka tilalla hääräsivät Steve Austin, The Rock, Triple H, Kurt Angle, Chris Jericho ja monet muut oikeasti loistavia otteluja tekevät painijat, joilta ei puuttunut karismaa

Nyt olen jo pettynyt sinuun suuresti. En edes tiedä mitä rupeaisin korjaamaan ensimmäiseksi tuosta läjästä. Mennään siis järjestyksessä:

Kehtaatko oikeasti väittää, etteikö "Superfly" Jimmy Snuka ollut värikäs? Ja sitten kehtaat väittää että vuosisadan valovoimaisin tähti, Hulk Hogan oli väritön. Voi jeesus sentään Coca. Sitten otat vielä esimerkiksi Triple H:n, yhden 2000-luvun persoonattomimmista ja värittömimmistä Main Eventtereistä. Ei sillä että "amatööripainija, vain atleetti" Kurt Angle olisi ollut kauhean värikäs. Olisit nyt edes listannut Undertakerin, Mick Foleyn tai vaikka jonkun Booker Tn niin olisin ehkä katsonut asiaa läpi silmien. Mutta eikö Hulk Hoganilla ollut värikkyyttä? Väitätkö? Jimmy Snuka on myös yksi menestyneimmistä ja toimineimmista samoalaisgimmickeistä ikinä. Väriä ja persoonallisuutta riitti rutkasti jos ei aivan loppu-uraan ole katseitaan suunnannut. Ei tämä jää tähän. Voin luetella vanhalta koulukunnalta sellaisiakin nimiä kuten Dusty Rhodes, Billy Graham, Ric Flair, Road Warriorsit, 90-luvun Mick Foleyn, Sting...Lista jatkuu vielä pitkälle.

ja ne eeppiset ottelut eivät perustuneet Bodyslamiin jättiläiselle tai hyppäämiselle esiasteen Cagen huipulta ottelun jälkeen,

Hassua, että otit juuri vertailukohdiksi kaksi vapaapainin merkittävintä kulmakiveä parin viimeisen vuosikymmenen ajalta. Hassua että otit puheeksi juuri ne hetket joille Attitude ei missään vaiheessa yltänyt. Et tule löytämään noita eeppisempiä hetkiä. Ja jos eeppisiä otteluita haetaan, löydetään jopa Hoganilta yksi sellainen. Ultimate Warrioria vastaan käyty ottelu rökitti eeppisyydessään ja tunnelmassaan jokaisen Rock vs. Austinin joka käytiin.

mutta tunnelma oli yksinkertaisesti monin verroin parempaa Austinien ja kumppaneiden aikakaudella.

Minulla on vahva epäilykseni siitä, ettei kyseessä ollut tunnelma joka muuttui, vaan yleisö. Katsotaan normi- NWA shown yleisöä: Löydämme ihan siististi pukeutuneita reilusti täysi-ikäisiä persoonia ja täysin erilaisen tavan katsoa ja nauttia painista. Tietenkin vuosikymmen myöhemmin WWE tarttui myös nuorempaan kohderyhmään, ja silloinhan tavat ja kulttuuri olikin muokkautunut niin paljon että pystytäänkö näitä asioita edes vertaamaan? Tuskin Rolling Stonesin keikalla oli 80-luvulla moshpittejä?
Samaa argumenttia tukee vanha Japaninmaa. Tunnelmaa oli rutosti, kyseessä on vain se, miten yleisö tämän tunnelman esittää ja purkaa. Jossain arvostuksena ja kunnioituksena, joskus sekopäisesti huutaen. Turha kai puhua myöskään Kayfaben rikkoutumisen ja tyylinmuutoksen vaikutuksista.

En sitten tiedä mikä on käsityksesi erinomaisesta painista, mutta luettele otteluita, katson ne mielelläni.

Minä jaan painin kahteen ääripäähän. Toinen ääripää on saippuaoopperaa sisältävä, mauttomuuden rajoja kokeileva ja pelkästään "viihdepainia", ja jotain baletin ja spottailun risteytystä. Toinen pää taas koostuu puhtaasta atleettisuudesta. Nojataan vahvasti oikeisiin taitoihin, ja jopa shootimpiin ja kayfaben kannalta uskottavempiin otteisiin ja tapoihin. Toki mukana on myös muita keskiteitä ja harmaita polkuja, mutta te tunnette minut, Edustan tässä tapauksesa vain selkeää kantaa ja puolta, eikä sinultakaan varmaan mene turhan montaa arvausta oikean vastauksen saamiseen.

Ehkäpä voin ottaa esille vielä yhden mielipiteen. Se erinomaisena pitämäni paini sisältää yksinkertaisia, mutta syviä sekä luonteikkaita ja eläytyviä gimmickkejä, sekä rauhallista mutta silti sanoja kaipaamatonta tarinankerrontaa. Joskus tuntuu kun katselee Atittudea, tuntuvat hahmot kovin pinnallisilta, jopa epäaidoilta ja vähemmän samaistuttavilta. Niihin on vaikea saada tietynlaista tunnelatausta mikä minulle herää kun katselen vanhempaa materiaalia, ja miksei vähän uudenpaakin kunhan kriteerit täyttyvät. Ottelun tarina ja punainen lanka on kuin sähköinen aalto, se poukkoilee ja kiirehtii useimmissa tapauksissa vailla sen syvempiä tai oikeastaan vahvempia koukeroita ja käännekohtia. Kyllä, paremmassa ajassa yksi spotti riitti luomaan eeppisyyden. Attitude kaipasi siihen vain hajanaisen ottelun, jolloin muistiin jäi vain epämääräisiä kohtia. Kumpi sinusta on merkittävempää?

Kehtaatko oikeasti väittää, etteikö "Superfly" Jimmy Snuka ollut värikäs? Ja sitten kehtaat väittää että vuosisadan valovoimaisin tähti, Hulk Hogan oli väritön. Voi jeesus sentään Coca. Sitten otat vielä esimerkiksi Triple H:n, yhden 2000-luvun persoonattomimmista ja värittömimmistä Main Eventtereistä. Ei sillä että "amatööripainija, vain atleetti" Kurt Angle olisi ollut kauhean värikäs. Olisit nyt edes listannut Undertakerin, Mick Foleyn tai vaikka jonkun Booker Tn niin olisin ehkä katsonut asiaa läpi silmien.

Ei Supa, ei. Jimmy Snuka ei ollut yksin väritön, vaan tuo koko aikakausi. Snukalta löytyi muutamia katsottaviakin niksejä korvansa takaa, mutta miksi katsoa niin yksinkertaista painia usein, kun oikeasti viihdearvoltaan parempaa on tarjolla? Triple H, hän ei todellakaan ollut persoonaton tai väritön. Miten selität fanien reaktion, uskottavuuden, useat loistavat ottelut ja promot? Tällaista vääntöä ei nähty yksinkertaisesti muulloin kuin juuri Attitude Eralla, kun HHH'kin oli vielä sataprosenttisessa kunnossa.
Mitenkäs Dusty Rhodes? Graham? Road Warriors? Yksikään heistä ei ole koskaan saanut samanlaista sulavaa ja muutenkin monipuolista ottelua kasaan samalla tavalla kuin aikaisemmin luettelemani painijat. Nämä miehet edustavat aikaansa, ja se saattaa olla yksi syy, miksi en arvosta heitä samalla tavalla täydellisten otteluiden tekijänä kuin Attitude ajan painijoita.

Et tule löytämään noita eeppisempiä hetkiä.

Nimenomaan. Hetkiä. En hae paininkatselultani sitä, että saan nähdä kerran kymmenessä vuodessa yhden muutaman sekunnin kestävän momentin jota voin hypettää kaksikymmentä vuotta noiden sekuntien jälkeen, vaan puhuin nimenomaan otteluista, jotka ylittivät eeppisyyden rajan. Mielestäni nautittavaa on se, kun pystyt nauttimaan tuosta nimenomaisesta asiasta koko ottelun, olkoon se sitten Main Event tai opener, ajan, ja se onkin juuri se pääpointti, miksen katso läheskään niin paljon muiden aikakausien painia. Nykyaikaa rajoittavat eläköityvät Main Eventerit ja aiheeseen liittyen juuri tuo Rated-PG, kun taas vanhan koulukunnan paini on makuuni liian yksinkertaista ja alkeellista, mutta silloin tällöin katson sitäkin laajentaakseni tiedon varastoani.

Minulla on vahva epäilykseni siitä, ettei kyseessä ollut tunnelma joka muuttui, vaan yleisö.

Totta kai, mutta eikö ole tuhat ja sata kertaa mainittu, että loistava yleisö saattaa nostaa hyvän ottelun arvosanaa rutkasti. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi painishowssa kuuluisi istua kädet ristissä ikäänkuin katsellen mielenkiintoista dokumenttia, sillä kovaääninen yleisö on parhaita osia showpainissa.
Kuvittele esimerkiksi kermauksenkohdettasi. Hulk Hogan nostaa Andre The Giantin WrestleManian Main Eventissä, minkälainen hetki olisikaan ollut jos yleisö olisi ollut aivan hiljaa? Kuvittele puolestaan The Rockia, Steve Austinia ja vaikkapa Mick Foleyta. Hekin elelivät täysin yleisön turvin ja vaikka Austinin varsinainen nousu kestikin useita vuosia, vasta Attitudella hän alkoi saamaan ansaitsemiaan poppeja.

Kyllä, paremmassa ajassa yksi spotti riitti luomaan eeppisyyden. Attitude kaipasi siihen vain hajanaisen ottelun, jolloin muistiin jäi vain epämääräisiä kohtia. Kumpi sinusta on merkittävempää?

Aikaisemmin nimistä on noussut esille vain ja ainoastaan Main Eventereitä, ja nyt kaivat esiin ne spottailijat, joita näimme alemmassa kortissa, nimittäin harvemmin tulee mieleen yhtäkään sen suurempaa spottia PPV'n Main Eventissä tuolta ajalta poislukien tietenkin Mankindin ja Undertakerin kohtaaminen häkkihelvetissä. Triple H'n ja Foleyn nastojen käyttö Street Fightissa? Se oli osa hardcorea kuten vanhassa ajassa Bullrope-otteluissa köyden ja kellon käyttäminen. En tajua pointtiasi, sillä värikkyyttä hakiakseen midcardissa täytyy olla sitä tietynlaista spottien harrastelua, jotta yleisö saataisiin käymään heihinkin voimakkaasti kuumana. Mitä olisivatkaan Dudleyn veljekset tänä päivänä ilman pöytiä? Hyvien openerin luojia, mutta en usko että heidän nimensä olisi painunut yhtä hyvin historiaan ilman signatureobjektiaan. Jokaisella jotakin, jokaiselle jotakin.

EDIT: Hah. Tajusin juuri NWA-aikaisen avani, joka tuskin puhuu Attituden puolesta, mutta olkoot : D

Ennenkuin aloitan jakamaan tekstiä sen kummemmin, pitää nostaa esille yksi lause, jonka takia tätäkään väittelyä ei ikinä saada varsinaiseen lopetukseen:

"Coca" kirjoitti:
kun taas vanhan koulukunnan paini on makuuni liian yksinkertaista ja alkeellista, mutta silloin tällöin katson sitäkin laajentaakseni tiedon varastoani.

Tämä. Me edustamme mielipiteillämme painin kahta eri puolta. Sinä turvaudut Sport Entertainmentiin, isolla E:llä, minä seuraan pääasiassa vain konservatiivista ja perinteikästä tyyliä. Siellä yksinkertaisuus on hyve, ja vähemmän on enemmän. Otan mielummin vahvan ja helpon kokonaisuuden kuin mutkikkaan ja spraymaalein väritetyn alakategorioihin venytetyn tyylisuunnan. Emme aja takaa samoja tavoitteita.

Snukalta löytyi muutamia katsottaviakin niksejä korvansa takaa, mutta miksi katsoa niin yksinkertaista painia usein, kun oikeasti viihdearvoltaan parempaa on tarjolla?

Viihdearvokin on aika paha sana tässä vaiheessa. Mikä sinua viihdyttää? Wrestlecrap-anglet ja hardcore-meininki? Nopeatempoinen ja päätön kapakkatappelu? Yliviedyt ja ylibookatut ratkaisut? Monimutkaiset juonenkäänteet ja häilyvät roolijaot? En halua tätä, joten tyydyn vallan mainiosti katsomaan yhtä vapaapainimaailman 70- ja 80-luvun omaperäisintä ja värikkäintä hahmoa, Superflyta. Se on viihdettä kun Snuka lentää ilman halki suoraan Don Muracon päälle teräshäkiltä.

Triple H, hän ei todellakaan ollut persoonaton tai väritön. Miten selität fanien reaktion, uskottavuuden, useat loistavat ottelut ja promot?

Triple H oli enemmänkin vain Main Eventer jolla oli rooli. Miehen gimmick? Ihan vain joku mestaruuden jahtaaminen ja pomon tyttären vikittely. Hunter oli se mies joka paini painiakseen, ja piti promoja feudiin kohdistettuna samalla tavalla eri nimillä. En kiistä etteikö kyseessä ollut taitava jamppa, mutta kyseessä ei ollut värikkäin persoona rosterissa. Varsinkin alkuperäisen DXn päättymisen jälkeen kyseessä oli ihan vain perusheel/face joka pyöri kortin huipulla. Eli pääasiassa se henkilö/"gimmick" joka Hunter on ollut kohta kymmenen vuotta.

Mitenkäs Dusty Rhodes? Graham? Road Warriors? Yksikään heistä ei ole koskaan saanut samanlaista sulavaa ja muutenkin monipuolista ottelua kasaan samalla tavalla kuin aikaisemmin luettelemani painijat.

Jos haetaan sulavuutta ja monipuolisuutta, pitää kääntää katseita erilaisiin painijoihin. 80-luvulta on vaikeaa löytää sinun kriteereillesi sopivaa "täydellistä" painijaa, joka olisi sulava, monipuolinen, erittäin värikäs ja erittäin karismaattinen. Jopa Attitudelta on moista persoonaa vaikea löytää. The Rock ei ollut sulava tai monipuolinen mies, Austin oli kehässä jopa rujo ja hyvinkin yksipuolinen. Chris Jericho oli vähän vielä kasvuvaiheessa, mutta omasi jotenkin kaikkia kriteerejä. Kurt Angle ei sovi rooliin, eikä sovi Mick Foleykaan . Jos haetaan täydellistä painijaa, Ric Flair menee lähelle, joskin ehkei niin monipuolinen ja tekninen painija ollutkaan. Curt Hennig voisi olla hakemamme persoona. Terry Funk on jossain suhteellisen korkealla myös. Jack Briscokin voitaisiin lukea mahdollisuuksiin.

Minulle täydellinen ottelu ei vaadi täydellisiä painijoita. Täydellinen ottelu on hyvin rakennettu, painillisesti moitteeton(tyylistä riippumatta), ja olosuhteiden(tunnelma, stipulaatio yms.) kanssa toimiva vuorovaikutuksellinen kokonaisuus. Sulava ja huipputekninen "Shut up and wrestle!" ei riitä. Pitää kurotella myös psykologiselle ja tarinankerronnalliselle puolelle. Tätä tukevat vahvat ja selkeät roolijaot(joka oli attitudessa vähän harmaata aluetta) sekä huolellisesti luodut feudit, ja niin edelleen. Täydellisiä otteluita ei löydy paljoakaan, mutta jos nimiä kaipaat voisin heittää vaikkapa Curt Hennig vs. Nick Bockwinkel ottelun AWA:sta 1986.

Totta kai, mutta eikö ole tuhat ja sata kertaa mainittu, että loistava yleisö saattaa nostaa hyvän ottelun arvosanaa rutkasti.

Toki, en sitä ole kiistänytkään. Meillä vain on eri käsitykset loistavasta yleisöstä. Japanilainenkin yleisö voi olla loistava, ja se onkin useaan otteeseen todettu. Tunnelma on jännittynyt, jotain joka itsessään luo ottelulle jo puitteita. Ja tämä toisaalta antaa painijoiden itse vastata siitä ettei yleisö tullut seuraamaan saippuaviihdettä, vaan painia.

Austinin varsinainen nousu kestikin useita vuosia, vasta Attitudella hän alkoi saamaan ansaitsemiaan poppeja.

Ehkäpä siihen vaikuttaa jotenkin Austinin gimmickin hiljalleen tapahtunut muotoutuminen ja paikkansa löytäminen. Se, että Ringmasterille tai Superstarille ei hurrattu, tuskin oli aikakaudesta kiinni. Pitää myös muistaa, että Austin on synonyymi Attitudelle, ja Amerikan sen ajan suurimpia sankareita sitten Hulk Hoganin ainakin urheiluviihteen alalla.

Mitä olisivatkaan Dudleyn veljekset tänä päivänä ilman pöytiä? Hyvien openerin luojia, mutta en usko että heidän nimensä olisi painunut yhtä hyvin historiaan ilman signatureobjektiaan.

Se,että painija on hyvä vasta kun saa aseen käteensä ei ole hirveän hyvä argumennti mitä tulee Attituden puolustamiseen. Dudleyt eivät olisi olleet mitään ilman ECW:tä. Se on kokonaiskuva. WWE:ssä tai Attitudessa yksinään miehet eivät ikinä olisi saaneet sellaista menestystä jos heitä ei olisi kouluttanut vuosien roskapaini ja kehittänyt jatkuvasti uutta vaativa yleisö sekä raskas kilpailu.

Tästähän saadaan vielä kunnon kiista aikaan, vielä kun löytyisi joku, joka liputtaa nykyajan puolesta.

Mutta mitä tuohon PG:hon tulee, niin itse olen kaikin tavoin sitä vastaan. Toki näinä päivinä ollaan nähty tasokkaampaa painia ja esim. Elimination Chamberistakin saatiin verettömänä huipputasoa, mutta siltikin feudeista puuttuu jokin särmä. Se ei johdu pelkästään verettömyydestä, vaan näissä ei intensiivisyys ole samaa luokkaa. Puhun nyt mm. HHH:n ja Ortonin feudista, mikä oli HHH:n kotiintunkeutumisen aikaan tosin melko hurjaa PG:n kustannuksella, mutta nyt tuntuu, että se menee Ortonin mikissä nöyryyttämiseksi ja muutenkin heel saadaan näyttämään melko huonolta.

Toivottavasti nyt se pudotettaisiin pois, että tuossa Hell In A Cell -PPV:ssä voisi nähdä edes silauksen verta.

Jep, näymme hakevan painilta hitusen eri asioita, mutta varsinainen lajihan meitä yhdistää, joten pureudunpa vielä ainakin toistaiseksi tiettyihin kohtiin.

Mikä sinua viihdyttää? Wrestlecrap-anglet ja hardcore-meininki? Nopeatempoinen ja päätön kapakkatappelu? Yliviedyt ja ylibookatut ratkaisut? Monimutkaiset juonenkäänteet ja häilyvät roolijaot?

Kerta toisensa jälkeen suun auki jättävät PPV't, osittain mainitsemasi hardcore-meininki, yksinkertaisuudessaan loistavat gimmickit, sekä ensiluokkainen tunnelman luominen. Saan näitä kaikkia seuraamalla indypainia, sekä rajoittamatonta WWF'ää.

Se on viihdettä kun Snuka lentää ilman halki suoraan Don Muracon päälle teräshäkiltä.

Miksei siis voisi olla viihdettä, että Edge puskee monen metrin korkuudelta vyössä roikkuvan Jeff Hardyn kanveesiin, tai se, että Dudley Boyzit suorittavat jonkun rituaalisen spottailuun lukeutuvat table-liikkeensä? Sama asiayhteys, mutta seuraamallasi aikakaudella tuo oli todella harvinaista. (Oliko muuten Snukan loikka ensimmäinen laatuaan?)

Minulle täydellinen ottelu ei vaadi täydellisiä painijoita. Täydellinen ottelu on hyvin rakennettu, painillisesti moitteeton(tyylistä riippumatta), ja olosuhteiden(tunnelma, stipulaatio yms.) kanssa toimiva vuorovaikutuksellinen kokonaisuus

Tämähän juuri on se unelmaottelun pääasia, mutta kemioiden pelaaminen yhteen on myös yksi kriteeri, sillä esimerkiksi David vs. Goljath asetelmalla harvoin tulee nähtyä klassikoiksi yltääviä viiden tähden koitoksia, mutta kun molemmilla painijoilla on psykologia kohdallaan, saadaan melko eriskummallisesta yhtälöstäkin (kuten HBK vs. UT) loistava. Pohjustus on tietysti myös asia, joka parantaa odotusarvoa, sekä ottelun jälkeistä lopputulosta rutkasti, joten 90-luvulta alas päin on vaikeaa saada sitä odottavaa fiilistä yhteenkään otteluun vain sen perusteella, miltä ottelu paperilla näyttää. Ymmärrän silti pointtisi sen puolesta, mitä haet old-school painilta, sillä joissakin tapauksissa tyydyn itsekin melko yksinkertaiseen ottelemiseen, mutta intohimonani on juuri aikakausi, jonka puolesta olen sanani antanut.

Onpas hurja debaatti tosissaan käynnissä, ja mitään kompromissia tuossa tullaan aikaiseksi saamaan. Supa, Alertin ja varmaan koko valtakunnan intohimoisin old school-fanittaja ja vastakkaisessa nurkkauksessa Coca, foorumin ehkä toiseksi kovin attitude-huora.

Omat mielipiteeni asiaan ei ole aivan yhtä jyrkkä kuin Supalla, vaikka attitudea pidänkin äärimmäisen yliarvostettuna aikakautena. Toistan sen mitä jo aiemminkin tolkutin: monille tuo attitude on juuri sitä aikaa, kun painiin tutustui ja luonnollisesti se tuntuu silloin hienoimmalta. Supan kanssa olen samaa mieltä siitä, että "vähemmän on enemmän." Loistavan ottelun luontiin ei tarvitse ylimääräistä show'ta, yliampuvia gimmickejä eikä välttämättä edes superkuumaa yleisöä. Mutta old school-paini vaikka laadullisesti hyvää välillä onkin, ei herätä itsessäni samaa intohimoa kuin 2000-luvun meno. Jotenkin en vaan kykene painijoihin samaistumaan, vaikka kuinka googlettaisi heidän nimeään. Ei siinä vaan ole sitä fiilistä, joka tulee kun on vuosia miesten otteita seurannut viikosta viikkoon. Ongelmahan korjaantuisi, jos alkaisin laajemminkin kaivella vanhoja matseja ja tapahtumia. Haluan kuitenkin elää ajan hermolla, ja wrestlingkoneisto jyllää uutta materiaalia niin armottomalla tahdilla, ettei vanhojen muistelulle jää oikein aikaa, vaikka kiinnostusta olisikin.

WWE:n nykymenosta myönnän tykkääväni aika paljon. Paini on nostettu etusijalle, toisin kuin attitudella ja etenkin PPV:den laatu on noussut parin vuoden takaisesta kovastikin. Ainoat asiat mitkä harmittavat ovat bleidaamisen totaalikieltäminen ja promoista puuttuva särmä. Muuten en valita, ja eiväthän ihmiset koskaan näe metsää puilta. Nyt haukutaan, mutta viiden vuoden päästä haikallaan vuoden 2009 menon perään. Näin se vaan menee. Jos vielä säälittävästi yrittäisi liittää viestin aiheeseen, niin Rated PG ei ole häirinnyt minua niin paljon kuin monia muita, mutta jonkinlaisen "kultaisen keskitien" löytäminen tässä asiassa parantaisi tuotetta entisestään.

Pakko jatkaa jauhamista...

Loistavan ottelun luontiin ei tarvitse ylimääräistä show'ta

Mitä tarkoitat suoraansanoen? Ylimääräinen show? Tarkoitatko yleisön lämmittämistä signatureliikkeillä vaiko kenties humoristisia kohtauksia kesken ottelun? Entäpä ylimääräisten osaanottajien sekaantumisia vaiko kenties kaikkia näistä? Sekaantumisia ei nähty yhtään sen enempää kuin nykyisessäkään WWE'ssä, humoristiset kohtaukset kuuluvat pääosin indypiireihin ja pidän itse niistä suuresti silloin tällöin rajoitetusti käytettyinä ja signatureliikkeiden ja muiden yleisöön kohdistuvien liikesarjojen viljeleminen on mielestäni vain positiivinen asia. Tarkenna kantasi niin otan yhteyttä uudelleen.

yliampuvia gimmickejä

The Rock? Triple H? Mick Foley? Steve Austin? Kurt Angle? Yksikään näistä tuon aikaisista klassikon luojista ei kantanut sen ihmeempää gimmickiä, vaikka jokainen heistä paikoittain huulta heittikin, mutta se jätettiin suosiolla promoihin ja backstagesegmentteihin, ja kehässä he olivat yksinkertaisesti niitä ikoneita, jotka tulevat jäämään lähes pelkästään painitaitojensa vuoksi historian kirjoihin. Toki Steve Austinin rekka-, ''ampumis''- sekä kaljanjuontisegmentit tullaan muistamaan pitkään osana hänen gimmickiään, mutta nyt puhutaan sentään kaikkien aikojen onnistuneimmasta hahmosta sports entertainment piireissä, joten mitään yliampuvaa se ei tuonut. Ymmärrän toki pointtisi esimerkiksi Undertakerin ja Kanen yliluonnollisista tapauksista, mutta se on osa päähänpistoa, joka jyllää voimissaan vieläkin.

eikä välttämättä edes superkuumaa yleisöä

Ei välttämättä, mutta tiedätkö mikä minut pitää Attitude ajan lisäksi myös tiettyjen indypromootioiden parissa viihtyen paremmin kuin muutama vuosi takaperin? Yleisö. Yleisö on oleellisin asia painin lisäksi, jota voidaan kehua, tai haukkua ja useinmiten näkemäni materiaali on sisältänyt loistavan yleisön, joka on kasvattanut sitä eeppisyyden tunnetta. Nostanpa vielä uudelleen esiin aiheen, josta puhuin eilen. Kuvittele Supan sanojen mukaan eeppisyyden ääripiste, jossa Hulk Hogan nostaa ilmaan Andre The Giantin täyteen tungetun WrestleMania katsomon silmien edessä. Mikä olisikaan ollut tilanne, jos yleisö ei olisi reakoinut tähän yhtään mitenkään?

ettei vanhojen muistelulle jää oikein aikaa, vaikka kiinnostusta olisikin.

Jätä suosiolla se TNA ja katso sen tilalta vuosituhannen vaihteen aikaista painia. Saat paljon enemmän irti!

"What" kirjoitti:

Omat mielipiteeni asiaan ei ole aivan yhtä jyrkkä kuin Supalla, vaikka attitudea pidänkin äärimmäisen yliarvostettuna aikakautena. Toistan sen mitä jo aiemminkin tolkutin: monille tuo attitude on juuri sitä aikaa, kun painiin tutustui ja luonnollisesti se tuntuu silloin hienoimmalta.

Itseasiassa painia ei Suomessa Attituden aikana edes näytetty. Tuon ajan nähdään yleisesti loppuvan jo huhtikuussa, kun taas painia alettiin SubTV:llä näyttämään vasta saman vuoden elokuun jälkeen. Suurin osa foorumin nykyväestöstä tuskin painin pariin vielä noihinkaan aikoihin eksyi vaan esimerkiksi yksi hirveimmistä ajoista eli RAW vuonna 2003 saattaa olla paremmin mielessä. Suurimpana syynä Attituden jalustalle nostamiseen pitäisinkin sitä, että sitä nimenomaan ei kokonaisuudessaan nähty, mutta materiaali on tarpeeksi tuoretta, jotta siihen kätevästi pääsisi käsiksi. Tässä vaiheessa luonnollisesti käsiin hakeutuu Rockin, Mankindin, Stone Coldin, Anglen ja vastaavien parhaita hetkiä Mae Youngin kädensynnytyksien sijaan niin ihmekkös tuo, että Attitude näkyy varsin kultaisessa valossa. Tästä huolimatta pidän kyllä henkilökohtaisesti aikakautta todella suuressa arvossa kokonaisuudessaan ja olen omassa katselu-urakassani viihtynyt jatkuvasti suuresti tavalla, jonka kanssa oikeastaan vain ECW pystyy kilpailemaan.

Muuten en valita, ja eiväthän ihmiset koskaan näe metsää puilta. Nyt haukutaan, mutta viiden vuoden päästä haikallaan vuoden 2009 menon perään. Näin se vaan menee.

Hmh, ainakin itse olen huomannut Smackdownin nauttivan todella suurta suosiota ja nykytilannetta pidetään suuressa arvossa jo nyt. Allekirjoitan tämän väitteen, ehdottomasti parhaassa jamassa aikoihin ja ehdottoman vertailukelpoinen jopa klassikkovuoteen 2002. ECW:tä en ole suuremmin itse seuraillut, mutta kommentit ovat olleet lähes yksimielisen positiivisia. RAW taas on samaa painiin lajina mielenkiinnon tappavaa uskomatonta roskaa kuin vuosina 03 tai 07 ja sai minutkin tiputtamaan koko ohjelman seurannasta ensimmäisen kerran sitten sen kun lajia aloin seuraamaan. Sitä nyt ei millään ruusunpunaisilla laseilla saada parannettua vuosien varrella, itse vietän aikani mieluummin esimerkiksi Attituden parissa.

"What" kirjoitti:
Ainoat asiat mitkä harmittavat ovat bleidaamisen totaalikieltäminen ja promoista puuttuva särmä.

Miten tuo promoista puuttuva "se jokin" näkyy? Onko olemassa hyviä esimerkki promoja vaikka YouTubesta? Itse en ole moista nimittäin huomannut. Tietysti niiden pituudet ovat pudonneet merkittävästi Triple H -erasta, mutta laatu on silti sitä samaa vanhaa, eli hyvää.

Bleidaamisen totaalikieltäminen tietysti vähän harmittaa, mutta silti muutamat pienet verinaarmut otteluissa on nähty.

"MutiM" kirjoitti:
Itseasiassa painia ei Suomessa Attituden aikana edes näytetty. Tuon ajan nähdään yleisesti loppuvan jo huhtikuussa, kun taas painia alettiin SubTV:llä näyttämään vasta saman vuoden elokuun jälkeen.

Eli Attitude siis loppui huhtikuussa 2001? Vallalla on kuitenkin myös sellainen käsitys, että attitude loppui vasta joskus 2004? Mistä tämä johtuu? Kenelläkään tietoa?

"What" kirjoitti:

"MutiM" kirjoitti:
Itseasiassa painia ei Suomessa Attituden aikana edes näytetty. Tuon ajan nähdään yleisesti loppuvan jo huhtikuussa, kun taas painia alettiin SubTV:llä näyttämään vasta saman vuoden elokuun jälkeen.

Eli Attitude siis loppui huhtikuussa 2001? Vallalla on kuitenkin myös sellainen käsitys, että attitude loppui vasta joskus 2004? Mistä tämä johtuu? Kenelläkään tietoa?

Ööh.. 2004? Kuka luulee, että Attitude era loppui 2004? Sehän näkyy wikipediastakin, että se loppui 2001.

http://en.wikipedia.org/wiki/Attitude_Era