Foorumiarkisto

Huom! Äänestysaika alkaa vasta 20. joulukuuta, jotta kukaan ei voi lähettää ääniään ennen TLC-PPV:tä ja jotta kaikki ehtivät aivan varmasti perustelemaan valintojaan. Perustelemattomia vastauksia ei huomioida ääniä laskettaessa. Äänestysaika päättyy tammikuun 7. päivänä.

<center></center>
Jokaista ikkunanreunaa koristaa kaunis kynttelikkö, kaupungit ovat täynnä punaisia ja vihreitä ja sinisiä ja keltaisia ja valkoisia jouluvaloja ja pikkujoulukansa alkaa selvitä kammottavasta krapulakoomastaan. Lienee siis selvää, mistä on kyse – <s>joulun</s> WrestlingAlertin jokavuotisen Wrestling Awards -gaalan aika on tullut! Avatkaa siis samppanjapullonne ja heiluttakaa Suomen sinivalkoista lippua! Mikään ei ole nähkääs kivempaa kuin punnita showpainivuoden epäonnistumisia ja onnistumisia – lampaita ja leijonia – ja ajautua siinä sivussa kiihkomielisiin väittelyihin, joissa puolustetaan omia suosikkeja ja käydään kärkkäitten mielipiteittemme takia kanssafoorumistien hermoille. :twisted: Ennen moista toimintaa olisi kuitenkin syytä katsoa hieman tarkemmin sitä, millaisen showpainivuoden ne perkeleet meille tänä vuonna tarjosivat.

Jos kulunutta vuotta pitäisi kuvata yhdellä ainoalla sanalla, minä valitsisin siksi sanaksi tapahtumarikkaan. Tänä vuonna on nimittäin tapahtunut kerrassaan ihmeellisiä asioita, joista mainittakoon esimerkiksi Bret "The Hitman" Hartin paluu World Wrestling Entertainmentiin, Hulk Hoganin liittyminen Total Nonstop Actioniin, Bryan Danielsonin ja Low-Ki'n vakiintuminen WWE:n midcardrivistöön ja Mike "The Miz" Mizanianin aivan uskomaton nousu midcarderista WWE:n mestariksi. Lienee oikeutettua väittää, ettei showpainimaailmassa ole kuohunut tähän tapaan moneen vuoteen. Lukuisten yllätyksien lisäksi alkukeväällä nähtiin jotain todella maagista, kun TNA päätti tarttua härkää sarvista haastamalla WWE:n tämän vuosituhannen "Monday Night Warsiin". Se sota jäi tosin lyhyeksi, mutta kyllä Raw'n ja Impactin taistelu silti varsin suurenmoiselta tuntui.

Ja kukapa voisi unohtaa maaliskuun 28. päivän. Silloin "The Heartbreak Kid" Shawn Michaels otteli uransa viimeisen ottelun. Miehen päämääränä oli onnistua siinä, missä hän oli epäonnistunut vuotta aikaisemmin, mutta suurisydämisen ottelijan taru päättyi tänä vuonna samaan karmeaan kohtaloon kuin WrestleMania 25:ssäkin – The Undertakerin iskemään Tombstoneen. HBK:n lisäksi moni muukin veteraani hidasti tänä vuonna tahtia. Esimerkiksi Triple H on ollut huhtikuusta saakka saikulla, eivätkä vaikkapa The Undertaker, Batista, Chris Jericho tai Kurt Anglekaan kokonaista kalenterivuotta painikehissä vaikuttaneet. Tämän vuoden voi siis muistaa monen muun seikan lisäksi eräänlaisena ajanjaksona, jona paininäyttämöitten valtikka vaihtoi omistajaa. Veteraanit todellakin alkoivat pudota sieltä vanhasta puustaan.

Ketkä sen valtikan sitten saivat haltuunsa? No esimerkiksi sellaiset nimet, kuten Sheamus, Miz, Daniel Bryan, Jack Swagger, Dolph Ziggler ja tietysti Nexus. WWE tuotti uusia staroja kuin liukuhihnalta, eikä TNA:nkaan main event -kuviot näyttäneet lainkaan samalta kuin esimerkiksi vielä vuosi sitten – uusiksi TNA:n main eventereiksi nousivat muiden muassa Rob Van Dam, Mr. Anderson, Jeff Hardy ja D'Angelo Dinero. Kehityksen kannalta vuosi oli siis mainio, ja sitä samaa adjektiivia edusti myös vuoden ottelupuoli. Lähes jokaisessa PPV:ssä nähtiin ainakin yksi neljän tähden veroinen kamppailu; jotkin ottelut ovat saaneet jopa viiden tähden arvosanoja. Kuumia feudeja, uusia naamoja ja timanttista kehäosaamista – siinä tämä vuosi pähkinänkuoressaan. Se on nyt kiitoksen paikka! :salut:

En kuitenkaan turise sen enempää, sillä tiedän, että tahdotte päästä käsiksi tämän vuoden palkintokategorioihin ja -esittelyihin. Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata joitain muutoksia palkinnoissa, mutta niistä sitten tuonnempana lisää. Kategoriat on jaettu tuttuun tapaan ruskeasta crapista kellertävään kultakategoriaan. Graafisesta toteutuksesta menee taas kaikki kiitos Supermacin suuntaan. Tattista vain!

<center>


Vuoden 2007 voittaja: Hornswoggle vs. The Great Khali (Survivor Series)
Vuoden 2008 voittaja: Chavo Guerrero vs. Kane (WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: Santina Marella vs. Vickie Guerrero (Extreme Rules)</center>
On jotenkin ikävää nähdä, että Guerreron suku on näinkin vahvasti kytköksissä tällaiseen kamalaan palkintoon. Se on kuitenkin (ainakin Chavon kohdalla) vain ja ainoastaan bookkauksen vika. Ja niinhän se tuppaa aina olemaankin, kun tähän palkintoon etsitään voittajaa. Tänäkin vuonna muutama bookkauspäätös sai painifanien aivot täyteen kysymysmerkkejä. Esimerkiksi se, miksi ihmeessä TNA:n oli bookattava Team 3D:n ja Nasty Boysien välille feudi 2010-luvun puolella, taisi mennä kaikilta yli hilseen. Mutta kyllä WWE:kin tämän palkinnon kruununomistajana osaa – siitä esimerkkinä tuorein SmackDown! -jakso, jossa nähtiin hieno taistelu menninkäisen ja kotkan välillä. Muihin jo lähes legendaarisiin aivopieruihin voisi luetella Tommy Dreamerin ja Rob Van Damin vastenmielisen matsin Turning Pointista, Bret Hartin ja Mr. McMahonin ylipitkän ja -tylsän WrestleMania-mittelön ja SummerSlamissa tapahtuneen Straight Edge Societyn raiskauksen, jossa Big Show peittosi koko possen kolme yhtä vastaan -ottelussa. Kysymys on yksinkertainen: mikä oli sinun mielestäsi koko vuoden surkein ottelu? Toinen kysymys on se, jatkaako jompikumpi kaksikosta Khali & Hornswoggle edustamistaan tämän palkinnon voittajana, vai nouseeko pystin voittajaksi jotkut ihan uudet nimet.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Batista vs. The Great Khali
Vuoden 2008 voittaja: Armando Alejandro Estrada vs. Colin Delaney
Vuoden 2009 voittaja: Hornswoggle vs. Chavo Guerrero</center>
Ja taas siellä on se Guerrero! Hohhoijaa, WWE. Haukotella voi myös vuosien 2007 ja 2008 voittajille, joista ei kyllä kaunista sanottavaa erityisemmin ole. Tämän vuoden kakkafeudeja edustivat jo äsköisen palkinnon esittelyssä esille tulleiden Team 3D – Nasty Boysin, Hitman–McMahonin ja Straight Edge Society – Big Show'n lisäksi esimerkiksi Abyss – Desmond Wolfe, Brother Ray – Brother Devon, Mickie James – Lay-Cool ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Edge–Kane, joka valitettavasti elää yhä. Vaan vaikka tähänkin vuoteen on mahtunut monia surkeita feudeja, mitään Hornswoggle–Chavon tai Batista–Khalin kaltaista emme sentään ole siitä huolimatta joutuneet kokemaan. Voi siis sanoa, että jotain on tehty oikein. Mutta mutta... jokin feudi on silti saanut jokaisen näkemään punaista. Pian nähdään, mikä on ollut siinä roolissa kaikista paras (tai pahin) feudi.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Mr. McMahonin kuolema
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali Kiss Cam
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show</center>
Viime vuonna kävi hassusti: pahamaineisen Abraham Washingtonin tähdittämä Abraham Washington Show äänestettiin sekä vuoden parhaimmaksi että huonoimmaksi segmentiksi. Tänä vuonna ei ole tosin kummastakaan vaaraa, sillä Abea ei juurikaan näkynyt päärosterin puolella koko vuonna. (Saattaa olla, että mies esiintyi alkuvuoden ECW:issä, mutta minulla ei ole niistä esiintymisistä mitään muistikuvia.) Niinpä vuoden huonointa segmenttiä on etsittävä jostakin muualta, eikä se ole loppujen lopuksi mikään hirveän vaikea tehtävä. Ainakin minun mieleeni tulevat heti esimerkiksi Orlando Jordanin, eh, oudohko O-Zone-segmentti, Edgen Paul Bearer -sekoilut (etenkin se – toivon mukaan – viimeinen sellainen), Daniel Bryanin nöyryyttämiset päättömissä NXT-kilpailuissa (muistelkaapa esimerkiksi sitä limsanjuontiepisodia), Michael McGillicuttyn äärimmäisen jäätävä promo NXT:n kakkoskauden viimeisessä jaksossa, Abyssin lavastaminen Chelsean raiskaajaksi ja Jeff Jarrettin "The Wrestler" -leffan tyylinen alentuminen main event -painijasta hampurilaisten valmistajaksi. Valinnanvarasta ei siis pitäisi olla puutetta, mutta onko se sitten hyvä vai huono seikka?

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2009 voittaja: Tyler Reks</center>
Ylipainoinen ihrakasa, vajaaälyinen jätti ja kaikkien vihaama maitonaamasurffari. Niistä on vuoden huonoimmat gimmickit tehty. Voi olla, että listaa jatkaa tänä vuonna muuan biseksuaalinen libidohirviö nimeltä Orlando Jordan, kotkapukuun sulloutuva Chavo Guerrero, Ric Flair -wannabe AJ Styles, Jersey Shore -wannabe Robbie E tai – luoja paratkoon – Hulk Hogan -wannabe Abyss, mutta eivät ne kauheat gimmickit vain näihin nimiin jää. Esimerkiksi Michael Colen uutta roolia on haukuttu vaikka kuinka vihaisin sanoin, eivätkä Lay-Coolinkaan naiset taikka vajukki- Eric Youngkaan ole löytäneet tietään aivan kaikkien painifanien sydämiin. Hyvien voittajavaihtoehtojen nimeämistä vaikeampaa lieneekin se, minkä näistä sitten valitsee äänestettäväkseen. Kuka liittyy Khalin, Reksin ja V:n hienoon seuraan?

<center>
Vuoden 2008 voittaja: Finlay
Vuoden 2009 voittaja: Finlay (ja Hornswoggle)</center>
Kahtena viime vuonna palkinto on mennyt Finlayn ja Hornswogglen ah, niin hilpeälle menninkäismusiikille, mutta kykeneekö kyseinen tunnari tekemään hattutempun nappaamalla kolmannen peräkkäisen voittonsa? Tällä kertaa haastajia löytyy nimittäin jonkin verran, sillä esimerkiksi Tyler Reksin, American Made -Abyssin, Robbie E:n ja Brian Kendrickin teemamusat ovat saaneet varsin vihamielisiä arvioita monilta painifaneilta. Myös Daniel Bryanin musiikki on ollut melko kyseenalainen tapaus, sillä joittenkin mielestä kyseessä on kaikkea muuta kuin nerokas tai hyvä tunnarivalinta. No, jokaisella on varmasti mielipiteensä näistä ja kaikista muistakin tunnareista, joten ääniä vain pöytään.

<center>Vuoden pettymys
Vuoden 2008 voittaja: CM Punkin pushin kuseminen
Vuoden 2009 voittajat: CM Punkin kuseminen, Sheamusin mestaruusvoitto</center>
Vuoden ärsyttävimmän bookkauspäätöksen äänestäminen on kiteytetty kompaktisti vuoden pettymykseksi. Pettymyksiä showpainissa voi aiheuttaa monet seikat: painijoitten huonot vuodet (katseet kääntyvät kohti Matt Hardya), painijoitten loukkaantumiset (esim. Christianin loukkaantuminen kesken kuuman feudin), bookkaajien päättömät vedot (esim. THEY:n paljastuminen pelkäksi Bischoff-infernoksi), ennakko-odotuksensa alittaneet ottelut, show't tai juonikuviot (otteluesimerkkinä WrestleManian Punk–Mysterio, showesimerkkinä Bound for Glory ja juonikuvioesimerkkinä Cenan "Free or Fired" -kuvio), kayfabesta riippumattomat tapahtumat (Impactin ja Raw'n "sodan" yksipuolisuus) tai vaikka painijoitten päätökset jättää showpainiurat taakseen (esim. Batista ja Shawn Michaels). Tarkoituksena on siis äänestää asiaa, joka tuotti vuoden suurimman pettymyksen.

<center></center>
Tänä vuonna debytoi kaksi ihan uutta palkintoa, ja tämä on niistä toinen. Tässä siis etsitään sitä painijaa, jonka kehäotteet ovat rapistuneet kaikista eniten kuluneen vuoden aikana. Voittajaksi ei siis etsitä välttämättä koko painiuniversumin huonointa painijaa, vaan sitä, joka on huonontunut eniten. Kyseessä on siis vastakohta sille palkinnolle, jossa etsitään vuoden kehittyneintä painijaa. Näin ollen sopivina esimerkkeinä toimivat mm. Edge, Matt Hardy, Jeff Hardy, Rob Van Dam ja The Undertaker, joista jokainen on muuttunut vuoden 2010 aikana hitaammaksi, kankeammaksi ja huonommaksi painijaksi kuin ennen. Veteraanipainotteisista esimerkkipoiminnoista huolimatta kyseessä ei ole mikään vanhainkotipalkinto, vaan kyllä tässä saa niitä nuorukaisiakin äänestää, jos heidän taitonsa vain ovat muuttuneet syystä tai toisesta kuin varjoiksi siitä, mitä ne olivat ennen.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2009 voittaja: The Great Khali</center>
Tässä teille pienehkö arvoitus: mitä tässä palkinnossa äänestetään?

Aivan oikein – vuoden huonointa painijaa. Uhkasin jo viime vuonna ristiä tämän palkinnon tällä nimellä, ja nyt sitten tein niin. Miksi? Siksi, koska se tuntui oikealta, ja ansaitseehan Viscerakin jonkinmoista arvostusta siitä, mitä mies vuosien 2007 ja 2008 aikana saavutti. Khali sen sijaan ei, mutta onneksi intialainen hirviömme on nyt jossakin intialaisessa BB:ssä missä lie, joten hänestä tuskin on tämän vuoden voittajaksi ja täten kaikkien aikojen toiseksi Big Daddy V -palkinnon tuplakultamitalistiksi. Näyttää siis rankasti siltä, että tämän arvokkaan, maineikkaan ja himotun pystin historiaan saadaan uutta verta. Ei välttämättä konkreettista sellaista, sillä jos esimerkiksi Nasty Boys -tiimin Jerry Sags tai Brian Knobbs voittaa, niin silloinhan kyseessä on kaikkea muuta kuin tuore veri – niiden liki 50-vuotiaitten McDonald's-monstereiden suonissa virtaa sadan prosentin todennäköisyydellä jotakin muuta kuin uutta verta, mutta kenties sellaistakin voittajahistoriaan saataisiin vaikkapa Robbie E:stä, Tyler Reksistä, David Otungasta, Lacey Von Erichista, Kevin Nashista tai Scott Hallista. ...niin, Nash ja Hall eivät taida kuulua tuohon porukkaan verensä tuoreuden puolesta, mutta muuten kyllä. Mutta se pölinöistä – kenestä kruunataan vuoden 2010 Big Daddy V?

<center></center>
<center>
Vuoden 2007 voittajat: Chris Jericho, Shawn Michaels
Vuoden 2008 voittaja: Randy Orton
Vuoden 2009 voittaja: Zack Ryder</center>
Vihdoinkin jotain positiivista. Crap-kategorian ylittämisen lisäksi positiivista on se, että tämän vuoden aikana tutustuttiin moneen uuteen ja vieläpä hyvään sisääntulomusiikkiin. Esimerkiksi Alberto Del Rion, Cody Rhodesin, Jeff Hardyn, Drew McIntyren, The Mizin ja Nexusin tunnarit ovat saaneet roimasti ylistystä osakseen. Uusien tunnareitten lisäksi vahvoilla ovat toki monet vanhatkin themet, jotka tuntuvat vain paranevan ajan kuluessa. Jännittävintä lienee kuitenkin se, kykeneekö longislandilainen Zack Ryder viemään tämän pystin nimiinsä toistamiseen. No, kykeneekö?

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Sweet Chin Music
Vuoden 2008 voittaja: Air Bourne
Vuoden 2009 voittajat: RKO, Gutwrench powerbomb</center>
Viime vuonna kävi tylsästi: emme saaneet yhtä ja ainutta voittajaa, vaan palkinto piti jakaa kahden lopetusliikkeen kesken. Toivottavasti tänä vuonna kävisi toisin, vaikka pahaltahan tilanne taas näyttää, sillä hyviä finishereitä tuntuu kasvavan kuin sieniä sateella. Uumoilisin kuitenkin, että aikaisempien voittajien – Air Bournen, Gutwrench powerbombin, RKO:n ja Sweet Chin Musicin – lisäksi vahvoilla tulevat olemaan ainakin Daniel Bryanin LeBell-lukotus, Douglas Williamsin säväyttävä Chaos Theory, Alberto Del Rion armbar-ote sekä Justin Gabrielin 450 splash. Tarjolla on myös lukuisia muita vaihtoehtoja, joten ei muuta kuin mietintämyssyt päähän!

<center>
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk</center>
Tämä palkinto näki päivänvalonsa viime vuonna. Ensimmäiseksi voittajaksi äänestettiin CM Punkin kääntyminen pahikseksi, enkä ihmetellyt sitä lainkaan – Punksterin hidas mutta todella toimiva muuttuminen hyväsydämisestä beibifeissistä sairaalloiseksi Straight Edge -messiaaksi oli äärettömän hienosti kirjoitettua tavaraa. Tänäkin vuonna on nähty monia suuria turneja, joista Jeff Hardyn paljastuminen Hoganin ja Bischoffin lellikiksi taitaa olla se kaikista isoin. Hardyn lisäksi esimerkiksi Abyss, AJ Styles, Big Show, Edge, Kane, Mr. Anderson ja Randy Orton ovat muuttaneet hahmojaan enemmän tai vähemmän pahaan tai hyvään suuntaan. Ja muuttuipa se asenne muuallakin kuin vain siellä nuoraneliön sisällä – siitä esimerkkinä muuan Michael Colen käytös, joka on käynyt kuluneen vuoden aikana todella monien hermoille. Mikä oli vuoden paras turn?

<center>
Vuoden 2008 voittaja: Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy</center>
Jeff Hardy on tämän pystin puolustava mestari, mutta lienee ihan selvää, ettei mies voi toistaa voittoaan THEY-tempauksensa takia. Niinpä katseet on suunnattava muihin kansansankareihin. Ja jos yleisöjä on kuunteleminen, moisia kansansankareita ovat olleet muiden muassa Randy Orton, John Cena, D'Angelo Dinero, Kurt Angle, Big Show, Rey Mysterio, Mr. Anderson ja Bret Hart. Näiden lisäksi potentiaalisiin voittajaehdokkaisiin voisi luetella Daniel Bryanin, Jay Lethalin, Alex Shelleyn, Chris Sabinin, Kofi Kingstonin ja Christianin. Taistelun pitäisi siis olla kovaa.

<center>
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho</center>
Jericho ja Jericho... ja Jericho? Miksei – onhan vanha kunnon Y2J vetänyt tänä(kin) vuonna pahiksen rooliaan aivan uskomattoman hyvin. Jericho lähti kuitenkin läksimään kesken vuoden, joten ehkä jollakulla toisella heelillä on sittenkin mahdollisuus taklata kanukki alas kyseenalaiselta palkintopalliltaan ja nuosta uudeksi ykköspahikseksi. Siihen rooliin voisin ehdottaa vaikkapa Michael Colea, Abyssia, Drew McIntyreä, Alberto Del Rioa, CM Punkia, The Miziä, Jerichon oppipoikaa Wade Barrettia tai viime vuoden ykkösfacea Jeff Hardya. Tällekin palkinnolle löytyisi vaikka kuinka monta varteenotettavaa voittajaehdokasta, joten tästäkin saattaa siis tulla todella tiukka vääntö.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2008 voittaja: John Cena
Vuoden 2009 voittaja: Christian</center>
Ah, tätä pystiä olenkin odottanut, kun olen miettinyt tämän vuoden awardseja. Tämä vuosi on nimittäin ollut todellinen paluiden vuosi: kehään on palannut todella odottamattomia nimiä (kuten Bret Hart, Ric Flair ja Hulk Hogan) ja todella odotettuja nimiä (kuten Mr. Anderson, D'Angelo Dinero ja Daniel Bryan), ja kaiken lisäksi meille on tarjoiltu muutama erittäin yllättäväkin paluu (kuten Edgen paluu Royal Rumble -ottelussa ja jo aikaisemmin mainitun Daniel Bryanin upea paluu SummerSlamissa). Huhhuh, kun on vaikeaa päättää, minkä näistä sitten valitsee. Vaikeutetaan soppaa entisestään: myös Jeff Hardy ja Rob Van Dam palasivat wrestlingin pariin tämän vuoden puolella. Yritäpä siinä sitten valita vain yksi nimi!

<center>
Vuoden 2007 voittaja: AJ Styles
Vuoden 2008 voittaja: Edge
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk</center>
Voisiko CM Punk voittaa palkinnon toisen kerran peräkkäin? Vastaukseni on kyllä, sillä vasta tänähän vuonna Punkin hahmo puhkesi kukkaansa Straight Edge Societyn inhottavana johtajana. Mutta vastaukseni ei kuitenkaan ole mikään ehdoton kyllä, sillä haastajia löytyy taas kerran roppakaupalla: niistä mainittakoon rikas meksikolainen Alberto Del Rio, Miziä fanittava ja indyjä vihaava Michael Cole, "MMA-ottelija" Jeff Jarrett ja jonkinmoiseen psykoosiin vaipunut Jeff Hardy. Lisäksi esimerkiksi Chris Jericholla, D'Angelo Dinerolla, Batistalla ja Undertakerin WrestleMania-voittoputkesta seonneella Shawn Michaelsilla luulisi olevan mahdollisuuksia nousta tämän pystin voittajaksi. Eikä sovi unohtaa "Dashing" Cody Rhodesia, joka muuttui uuden hahmonsa myötä tuhat kertaa aikaisempaa kiinnostavammaksi tapaukseksi.

<center></center>
Ja tämä on toinen niistä tänä vuonna debytoivista, uusista palkinnoista. Tässä siis äänestetään sitä painiuutista tai -asiaa, joka oli vuoden mielenkiintoisin. Esimerkiksi viime vuonna tämän pystin olisi helpostikin voinut viedä se, että Hulk Hogan ilmoitti liittyvänsä TNA:han. Tänä vuonna laskisin potentiaalisiksi voittajaehdokkaiksi Bret Hartin WWE-paluun, Shawn Michaelsin eläköitymisen, Daniel Bryanin potkut, Batistan lähdön, Jeff Hardyn loikan TNA:n riveihin, Impactin siirtymisen maanantai-illoille, Brock Lesnarin ja The Undertakerin oudon UFC-välikohtauksen sekä WWE:n uudenlaisen PPV-kalenterin julkaisemisen. Mikä oli vuoden kohu-uutinen?

<center>
Vuoden 2009 voittaja: John Cenan lento spottivaloon</center>
Tässä on tarkoitus siis äänestää jotakin tuon Cenan lennon kaltaista spottia, joka pani katsojan hieraisemaan silmiään ja nipistämään itseään. Moisia superspotteja ei tarjottu tänä vuonna hirveän paljon, mutta kyllä vaikkapa RVD:n Janice-isku Abyssin vatsaan, Kofi Kingstonin Boom Drop tikkaitten päältä selostuspöydän päällä maanneen Drew McIntyren päälle, Kurt Anglen takaperinvoltti häkin päältä Mr. Andersonin päälle ja Mick Foleyn lento lavalta alas hänen ja Ric Flairin Bound for Glorya edeltäneessä hardcorematsissa saivat ainakin meikäläisen naamalle melkoisen irvistyksen. Mikä oli vuoden rajuin ja hienoin spotti?

<center>
Vuoden 2008 voittaja: Jeff Hardyn mestaruusvoitto
Vuoden 2009 voittaja: CM Punkin MITB-lunastus</center>
Edeltävinä vuosina voittaja on ollut jotenkin kytköksissä maailmanmestaruuteen ja sen voittamiseen, mutta epäilenpä, että tänä vuonna käy toisin. Tai tokihan esimerkiksi Jack Swaggerin tai Mizin MITB-lunastukset voivat tämän voittaa, mutta eiköhän voittotaistelu ole kuitenkin Bret Hartin paluun, Nexusin debyytin ja Daniel Bryanin paluun heiniä. Ainakin minua nuo hetket muistuttivat siitä, miksi rakastan showpainia ja miksi se osaa olla välillä todella maagista viihdettä.

<center></center>

<center>
Vuoden 2007 voittajat: Daniels, Dykstra, Noble
Vuoden 2008 voittaja: The Big Show
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus</center>
Olinkin jo kaivannut tätä palkintoa ja sen selittämistä. V i h o v i i m e i s e n kerran: tässä on tarkoitus äänestää sitä painijaa, jota me likaiset nettismarkit emme arvosta tarpeeksi! Liian usein kuullaan negatiivisia kommentteja tietyistä painijoista, ja tämä palkinto on luotu ikään kuin heitä ajatellen. Tarkoituksena ei siis ole äänestää sitä painijaa, jota fanittaa yli kaiken, mutta jota ei pushata tarpeeksi (tai lainkaan). Totta kai siis saa äänestää sellaista painijaa, josta pitää, mutta lähtökohta on edelleen se, että tässä haetaan WA-universumin aliarvostamaa painijaa. Toivottavasti meni perille, ja jos ei mennyt, niin tässä vielä liuta havainnollistavia voittajaehdokkaita: Rey Mysterio, Drew McIntyre, R-Truth, Abyss, Sheamus, Mr. Anderson ja Rob Van Dam. Kuka on jäänyt paitsi ansaitsemastaan arvostuksesta?

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Batista
Vuoden 2008 voittaja: Batista
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison</center>
Ja tämä on siis vastakohta tuolle äskeiselle palkinnolle: tarkoitus on äänestää sitä painijaa, jota me arvostamme hieman liikaakin. Tänä vuonna turhankin räikeää arvostusta on mennyt muiden muassa Edgelle, Jack Swaggerille, D'Angelo Dinerolle ja The Mizille, jotka eivät ole aina tuntuneet ansaitsevan ihan niin hurjaa ylistystä kuin heille on netissä annettu. Kuka on se nilkki, joka sai liikaa arvostusta osakseen?

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2008 voittaja: The Miz
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison</center>
Tämän palkinnon saa se, joka on kehittynyt vuoden aikana eniten. Ennustaisin ainakin Mizin, Morrisonin, Wade Barretin, Cody Rhodesin, Dolph Zigglerin, Kofi Kingstonin, Douglas Williamsin, Mr. Andersonin ja Chris Mastersin olevan vahvoilla äänestyksessä.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Santino Marella
Vuoden 2008 voittaja: Evan Bourne
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus</center>
Vuoden tulokas -nimeä vielä viime vuoteen saakka kantanut palkinto on hieman erinäköinen kuin ennen, mutta idea on silti jokseenkin samanlainen – palkinnon voittaa se painija, joka teki koko vuoden vakuuttavimman läpimurron. Enää ei siis tunnu tyhmältä äänestää niitä indysankareita vuoden tulokkaiksi, kun kyseessä on läpimurron tekeminen. Mutta jotta painijaa voi äänestää, hänen promootiodebyyttinsä on täytynyt tapahtua tämän vuoden puolella. Näin ollen esimerkiksi Desmond Wolfea ei voi enää tänä vuonna äänestää, koska hän teki debyyttinsä TNA:ssa vuonna 2009. Sen sijaan kaikkia niitä uusia painijoita, jotka vasta tänä vuonna saapuivat suuren yleisön huulille, on oikeus äänestää. Ja tänähän vuonna niitä läpimurtajia on ollut läjäpäin: hyvinä esimerkkeinä moisista sälleistä toimivat Daniel Bryan, Kaval, Alberto Del Rio, Wade Barrett, Alex Riley, Justin Gabriel, Jeremy Buck ja Max Buck. Kenen nimi saa kunnian lyöttäytyä Santino Marellan, Evan Bournen ja Sheamusin seuraan?

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Christian
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk</center>
Onko c-kirjaimella alkaville painijoille suotu jokin sellainen etuoikeus, että vain he saavat nousta vuoden promottajiksi? Ehkä, sillä tänäkin vuonna c-kirjainihmisillä on mahdollisuus voittaa: Christian, CM Punk ja Chris Jericho ovat taas kerran väläytelleet aivan loistavaa mikkityöskentelyä. Mutta kyllä ne muutkin osaavat. Esimerkiksi Kane, Miz, Cena, Santino, Flair, D'Angelo Dinero, Mr. Anderson ja Mick Foley ovat olleet läpi vuoden kovassa vedossa, ja vanhojen partojen lisäksi hienolla mikkityöskentelyllään ovat säväyttäneet NXT-kilpailijat Wade Barrett ja Alex Riley. Vaihtoehtoja pitäisi siis riittää.

<center>
Vuoden 2008 voittaja: Ezekiel Jackson
Vuoden 2009 voittaja: Natalya</center>
Ohhoh, kylläpä viime vuosien voittajat näyttävät hulluilta. Senpä vuoksi on hienoa, että tänä vuonna painimaailmassa on todistettu jonkinasteista manageritoiminnan elvyyttämistä – managerin hommissa on toiminut sekä vanhempia että tuoreempia naamoja, joista edellisiä edustavat Ric Flair, Paul Bearer, Jimmy Hart ja Virgil ja jälkimmäisiä Alex Riley, Vickie Guerrero, Ranjin Singh, Ricardo Rodriguez, Chelsea ja Cookie. Pääasia on kuitenkin se, että taidamme saada vihdoinkin jonkun hieman managerimaisemman voittajan tälle palkinnolle kuin aikaisempina vuosina.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: JBL
Vuoden 2008 voittaja: Jim Ross
Vuoden 2009 voittaja: Matt Striker</center>
Viime vuonna voitto meni täysin suvereenisti Matt Strikerin nimiin, mutta uskaltaisinpa väittää, että tänä vuonna kilpailu tulee olemaan kovempaa. On nimittäin varmaa, että Michael Cole on ensimmäistä kertaa ikinä todellinen uhka tämän palkinnon voittajaksi. Colen lisäksi Josh Mathews ja CM Punk ovat saaneet hurjasti kehuja painifaneilta kautta maapallon, eikä sen Strikerinkään ote ole viime vuodesta mihinkään rapistunut. Tästä tulee vielä jännittävä kilpailu!

<center>
Vuoden 2007 voittaja: "I will never retire!"
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flairin jäähyväiset
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show</center>
Jos katsoo vuoden 2008 voittajaa, näyttää siltä, että Shawn Michaelsin jäähyväispuhe on yksi vahvimmista ehdokkaista tämän palkinnon voittajaksi. Kilpailua sille tarjoavat Bret Hartin paluu WWE:hen (ja halaaminen Michaelsin kanssa sekä joutuminen Mr. McMahonin iskemän low blow'n uhriksi), Nexusin debyytti, Alberto Del Rion debyytti, Straight Edge Societyn syntymäpäivälaulu Rey Mysterion tyttärelle, Daniel Bryanin ja Michael Colen käsirysy NXT:ssä ja moni muu kiven kova kohtaus. Mikä oli vuoden paras segmentti?

<center>
Vuoden 2009 voittaja: SmackDown!</center>
Raw, Impact, SmackDown!, ECW vai NXT? Valitse yksi. Tai eihän noista mitään ole pakko äänestää – yhtä hyvin voittajaksi voi toivoa vaikkapa ROH on HDNetiä taikka jotakin muuta showpainiohjelmaa, joka on rokannut tänä vuonna erityisen hyvin. Pysyykö SmackDown! alerttilaisten ykkösenä, vai tarjosiko jokin muu tv-show parempaa viihdettä tänä vuonna?

<center>
Vuoden 2009 voittaja: Edge vs. John Morrison (SmackDown!)</center>
Ja ehkä tämän palkinnon voittajasta voi päätellä, miksi me äänestimme SmackDownin viime vuoden hienoimmaksi painiohjelmaksi – sinibrändi tuotti tämän ottelun kaltaisia timantteja kuin liukuhihnalta. Tänä vuonna Smäkkäri on jatkanut sinä painipainotteisimpana WWE-show'na kovaa tv-matsituotantoaan, mutta tokihan muistakin show'ista on herkkuja löytynyt. Tässä muutama kova tv-matsipoiminta: Daniel Bryan vs. Chris Jericho (NXT), Edge vs. Chris Jericho vs. Jack Swagger (SmackDown!), Sheamus vs. John Morrison (King of the Ring -finaali sekä se Falls Count Anywhere -ottelu, Raw), Mick Foley vs. Ric Flair (viimeinen Impact ennen Bound for Glorya), Kurt Angle vs. AJ Styles (tammikuun 4. päivän Impact), Christian vs. Ezekiel Jackson (viimeinen ECW-jakso ikinä), Rey Mysterio vs. Alberto Del Rio (Del Rion debyyttiottelu), Edge vs. Christian (Raw) ja Chris Jericho vs. Randy Orton (Jerichon viimeinen ottelu vuonna 2010). Mikä oli ylin ykkönen?

<center>


Vuoden 2008 voittaja: Main Event Mafia
Vuoden 2009 voittaja: The Legacy</center>
Viime vuonna oli hullu tilanne: olin todella lähellä sitä, että olisin pannut tämän palkinnon hetkellisesti jäihin, sillä vuoden 2009 stabletilanne oli todella heikko. Onneksi nyt asiat ovat totaalisesti toisin: vuoden aikana on saatu nauttia jos jonkinmoisista liittoutumista, jotka ovat kaiken lisäksi olleet ihan tyylipuhtaita stableja. Viime vuonnahan tuli hieman vääntöä siitä, oliko Legacy stable vai tag team, mutta nyt moisilta tappeluilta vältytään. Vai voiko joku väittää, etteivätkö Nexus, Immortals, Fortune, EV 2.0 ja Straight Edge Society olleet stableja? Niinpä. Tag team -vääntöä tärkeämpää on kuitenkin pohtia sitä, mikä stable ansaitsee voiton. Uskaltaisin väittää, että EV 2.0:lla on pienimmät mahdollisuudet voittoon, mutta kaikki muut ovat kyllä todella vahvoilla; jokaisella voittajaehdokkaalla on omat plussansa ja miinuksensa. Mille stablelle Legacyn on luovutettava kruununsa?

<center>
Vuoden 2007 voittajat: Cade & Murdoch, Briscoe Brothers
Vuoden 2008 voittaja: Miz 'n' Morrison
Vuoden 2009 voittaja: Jeri-Show</center>
On harmillista, että entisistä voittajista vain Briscoe Brothers on pystyssä vielä tänäkin päivänä. Mizin ja Morrisonin erotti siirtyminen eri brändeihin, Jeri-Show'n lopun voisi pistää Jerichon egon piikkiin ja Caden ja Murdochin taggaaminen kaatui hieman suuremman syyn takia. Ja se tiimien erottaminen on jatkunut kuluneen vuodenkin aikana – esimerkiksi Hart Dynasty koki loppunsa ennen kuin sen tarina ehti oikeastaan kunnolla alkamaankaan, ja kanukkien lisäksi entisistä tag-painijoista sinkuiksi jäivät muiden muassa Cody Rhodes (kahdesti!), Team 3D:n heput, Trent Barreta ja JTG. Tässä ei kuitenkaan ole tarkoituksena äänestää hajonneita joukkueita, joten se ex-joukkuepainijoista. Jotkin tiimit ovat sentään pysyneet hienosti yhdessä koko vuoden, ja niistä etenkin Motor City Machineguns ja Beer Money ovat loistaneet kirkkaimpien timanttien lailla. Muihin potentiaalisiin voittajaehdokkaisiin luettelisin ShoMizin, Hart Dynastyn, Dudebustersin, Generation Me'n, Santinon ja Kozlov'n, Enigmatic Assholesin (huoh, mikä nimi :D), John Morrisonin ja R-Truthin sekä Team 3D:n. Ja täytyyhän se Ink Inc. mainita myös, vaikken kyseistä kaksikkoa voikaan sietää. Jokerikortteina voisi pitää Rhodes & McIntyreä ja Slater & Gabrielia, joilla en kuitenkaan usko olevan erityisen suuria tsäänssejä pystin pokaamiseen.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: WWE
Vuoden 2008 voittaja: WWE
Vuoden 2009 voittaja: WWE</center>
WWE on dominoinut tätä palkintoa aina, mutta joka vuosi tuntuu siltä, että TNA keräisi enemmän ääniä itselleen. Kolmas kova on Ring of Honor, joka sekin saa aina joka vuosi vähän kannatusta osakseen. Silti suurin kilpailu on vain WWE:n ja TNA:n välillä. Nappaako McMahonin pojat neljännen peräkkäisen voittonsa, vai oliko Hoganin ja Bischoffin värittämä TNA niin hyvää settiä, että orlandolaisista on ensimmäisen kerran todellista haastetta WWE:lle? Se jää nähtäväksi.

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Matt Hardy vs. MVP
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho vs. Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy vs. CM Punk</center>
Ai että, kuinka jokainen aikaisemmista voittajista tuokaan mieleen kivoja muistoja. Sellaisia kivojen muistojen tuottajia nähtiin myös tänä vuonna, sillä vuoden aikana nähtiin lukuisia todella fantastisia feudeja. Tässä muutama tekemäni poiminta, joilla luulisi olevan rahkeita voittoon: Bret Hart vs. Mr. McMahon, Kurt Angle vs. Mr. Anderson, The Undertaker vs. Shawn Michaels, Beer Money vs. Motor City Machineguns, Rey Mysterio vs. CM Punk, Generation Me vs. Motor City Machineguns, The Miz vs. Daniel Bryan, Wade Barrett vs. John Cena (tai vaihtoehtoisesti Nexus vs. WWE), Batista vs. John Cena, Kofi Kingston vs. Dolph Ziggler ja Theodore Long vs. Drew McIntyre. Ja tässä oli vasta muutama!

<center>
Vuoden 2007 voittajat: Armageddon (WWE), Bound for Glory (TNA)
Vuoden 2008 voittaja: WrestleMania XXIV (WWE)
Vuoden 2009 voittaja: Turning Point (TNA)</center>
Mikä oli vuoden paras show? Oliko se jokavuotinen ennakkosuosikki WrestleMania vai kenties jokin muu eventti? Ainakin Lockdown, Survivor Series, Elimination Chamber, Victory Road ja Money in the Bank ovat saaneet faneilta ylistystä. Lisäksi on syytä muistaa, että WWE:llä on vielä yksi ässä hihassaan: tämän sunnuntain Tables, Ladders and Chairs -PPV näyttää ennakkoon katsottuna todella hyvältä show'lta. Sekin siis saattaa tehdä vielä tempun nousemalla vuoden parhaimmaksi PPV:ksi. Tästäkin saattaa tulla todella tiukka äänestys.

<center>
Vuoden 2007 voittajat: Christian vs. Samoa Joe (BFG), Steenerico vs. Briscoe Brothers (Man Up)
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flair vs. Shawn Michaels (WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: The Undertaker vs. Shawn Michaels (WrestleMania XXV)</center>
Vuoden ottelun äänestäminen ei ole yleensä helppoa, sillä kilpailua on tarjolla tuhottoman paljon; vuonna 2007 päädyttiin tasapeliin, kun kaksi kovaa ottelua kahmi yhtä paljon ääniä. Viime vuonna peli oli kuitenkin varsinaisen selvä: Michaelsin ja Undertakerin WrestleMania-taistelu keräsi yli 11 ääntä enemmän kuin äänestyksessä toiseksi tullut ottelu (Kurt Angle vs. Desmond Wolfe). Nyt saadaan jännittää sitä, toistavatko Michaels ja Undertaker tempauksensa, vai saadaanko pystille uudet voittajat. Tässä liuta otteluja, joita on pidetty koko vuoden parhaimpina: Kurt Angle vs. Mr. Anderson (Lockdown), Nexus vs. Team WWE (SummerSlam), Motor City Machineguns vs. Generation Me (Bound for Glory), SmackDownin Elimination Chamber -matsi, Kurt Angle vs. AJ Styles (Genesis), SmackDownin ja Raw'n Money in the Bank -matsit, Motor City Machinegunsin ja Beer Moneyn väliset ottelut, The Miz vs. Daniel Bryan (Night of Champions) sekä CM Punk vs. Rey Mysterio (Extreme Rules). Mikä voittaa?

<center>
Vuoden 2007 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2008 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2009 voittajat: Melina, Mickie James</center>
Beth Phoenix oli tämän palkinnon kiistaton kuningatar aina vuoteen 2009 saakka. Silloin Bethin voiton pilasivat loukkaantumiset, joiden takia nainen joutui olemaan kehätoiminnasta ulkona. Tämän vuoden Beth aloitti todellisissa liekeissä (hän jopa eliminoi The Great Khalin ulos Royal Rumble -ottelusta), mutta joutui taas sairauslomalle ennen kuin pääsi kunnolla vauhtiin. Voi siis olla, että tänäkin vuonna pysti menee johonkin toiseen osoitteeseen. Ja jos en ihan väärässä ole, niin uskoisin, että Lay-Coolilla, Madison Raynella, Natalyalla, Taralla, NXT-painija Kaitlynilla ja viime vuoden voittajilla Melinalla ja Mickie Jamesilla voisi olla paljonkin mahdollisuuksia noustakseen Bethin korvaajaksi. Kuka oli vuoden paras naispainija?

<center>
Vuoden 2007 voittaja: John Cena
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho</center>
Chris Jericholla on mahdollisuus tehdä tyylipuhdas hattutemppu kahdessa eri kategoriassa, ja lienee ihan selvää, että tämä on niistä se arvokkaampi. Vuoden painija on mies, joka on väläytellyt vuoden ajan täydellistä osaamista niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin ja jonka haaviin on tarttunut monia loistavia matseja. Ei ole siis mikään ihme, että Jericho on vienyt tämän pystin kahdesti nimiinsä. Mutta miten käy nyt, kun Jericho vietti loppuvuoden painikuvioista ulkona? Olisiko nyt jonkun muun tilaisuus taklata Y2J valtaistuimeltaan? Voisiko siihen rooliin sopia vaikkapa Daniel Bryan, Kurt Angle, The Miz, AJ Styles, CM Punk, Mr. Anderson, Rey Mysterio, D'Angelo Dinero, Jack Swagger, Rob Van Dam, John Cena, Wade Barrett tai Randy Orton? En tiedä, mutta otetaan selvää!

Siinä tämän vuoden palkintoesittelyt, ja sitten Virallista äänestyslomaketta™ tiskiin!

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
2. Vuoden huonoin feudi
3. Vuoden huonoin segmentti
4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
5. Vuoden huonoin gimmick
6. Vuoden pettymys
7. Vuoden huonontunein painija
8. Big Daddy V -palkinto

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki
10. Vuoden lopetusliike
11. Vuoden turn
12. Vuoden face
13. Vuoden heel
14. Vuoden paluu
15. Vuoden gimmick
16. Vuoden uutinen
17. Vuoden spotti
18. Vuoden "mark out moment"

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija
20. Vuoden yliarvostetuin painija
21. Vuoden kehittynein painija
22. Vuoden läpimurtaja
23. Vuoden promottaja
24. Vuoden manageri
25. Vuoden selostaja
26. Vuoden segmentti
27. Vuoden tv-show
28. Vuoden tv-matsi

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable
30. Vuoden tag team
31. Vuoden promootio
32. Vuoden feudi
33. Vuoden show
34. Vuoden ottelu
35. Vuoden naispainija
36. Vuoden painija

Selvyyden vuoksi pyytäisin sellaista, että käyttäisitte tuota nimenomaista lomaketta. Toinen pyyntö on se, että mikäli päätätte olla äänestämättä jossakin kohdassa, jättäkää se silti siihen. Älkää siis pyyhikö mitään palkintoja pois, sillä ääniä laskettaessa on ärsyttävää mennä numeroissa sekaisin ja ihmetellä, missä sitä nyt mennään. Eli siis tämä olisi oikeaoppinen tapa toimia, jos jättää jonkin kohdan tyhjäksi:

1. Vuoden huonoin ottelu: Jiri vs. Lasse
2. Vuoden huonoin feudi:
3. Vuoden huonoin segmentti: Asko Erkkilä rakastelee Jennin kanssa

Muuta sanottavaa ei sitten olekaan. Ei muuta kuin äänestysvalintoja mietiskelemään. :) Postaan tähän topiciin sitten, kun äänestysaika on alkanut.

Mukavaa joulun aikaa kaikille! :banger:

Tuolta kategoriaesittelyistä näyttäisi puuttuvan äänestyslomakkeesta löytyvä vuoden pettymys

edgecution kirjoitti:
Tuolta kategoriaesittelyistä näyttäisi puuttuvan äänestyslomakkeesta löytyvä vuoden pettymys

Kappas! Hyvä huomio. Korjaankin asian heti.

Sanokaa vain, jos bongaatte tuolta muitakin epäkohtia. Kuuden päivän äänestyskielto on tästäkin syystä hyvä seikka: saadaan virheet korjatuksi ja äänestys täydelliseksi.

En tiedä miten nämä ovat yleensä toimineet, mutta pohdiskelin sellaista, että olisiko tuota äänestysaikaa mahdollista pitkittää kahdeksanteen päivään saakka, jotta Max-katsojat voisivat äänestää ilman spoilerivaaraa? Tuskinpa se montaa lisä-ääntä toisi, mutta ihan vaan tällästä general wonderingia :)

SkullCrushingFinale kirjoitti:
En tiedä miten nämä ovat yleensä toimineet, mutta pohdiskelin sellaista, että olisiko tuota äänestysaikaa mahdollista pitkittää kahdeksanteen päivään saakka, jotta Max-katsojat voisivat äänestää ilman spoilerivaaraa? Tuskinpa se montaa lisä-ääntä toisi, mutta ihan vaan tällästä general wonderingia :)

Käyhän se, mutta 8. päivä on sitten ehdoton takaraja. Pitää nimittäin astua armeijan harmaisiin tammikuun 11. päivänä, enkä vielä tiedä, minkälaista ohjelmaa on ennen inttiä luvassa. Eli äänestysaika päättyy tammikuun 8. päivänä. Muokkaan sen vielä avauspostaukseen, jotta kaikki huomaavat sen.

enska kirjoitti:

SkullCrushingFinale kirjoitti:
En tiedä miten nämä ovat yleensä toimineet, mutta pohdiskelin sellaista, että olisiko tuota äänestysaikaa mahdollista pitkittää kahdeksanteen päivään saakka, jotta Max-katsojat voisivat äänestää ilman spoilerivaaraa? Tuskinpa se montaa lisä-ääntä toisi, mutta ihan vaan tällästä general wonderingia :)

Käyhän se, mutta 8. päivä on sitten ehdoton takaraja. Pitää nimittäin astua armeijan harmaisiin tammikuun 11. päivänä, enkä vielä tiedä, minkälaista ohjelmaa on ennen inttiä luvassa. Eli äänestysaika päättyy tammikuun 8. päivänä. Muokkaan sen vielä avauspostaukseen, jotta kaikki huomaavat sen.

Suuret kiitokset!

Loistavaa työtä enskalta topicin luonnissa. Suurin ongelma tässä nyt on vaan se, että malttaa maanantaihin asti odottaa.

Harmi kun en pääse äänestämään, sillä sattuu Vietnamin matka juuri tuohon kohtaan, kun saisi äänestää. Olisi ollut kiva päästä hieman analysoimaan eri asioita, kun en muista olenko osallistunut kertaakaan aikaisempina vuosina näihin Awardseihin.

Static kirjoitti:
Harmi kun en pääse äänestämään, sillä sattuu Vietnamin matka juuri tuohon kohtaan, kun saisi äänestää. Olisi ollut kiva päästä hieman analysoimaan eri asioita, kun en muista olenko osallistunut kertaakaan aikaisempina vuosina näihin Awardseihin

Eiköhän ne saisi erillisluvalla äänestää aiemmin, vaikka yksärillä tai jotain. Ainakin minun puolesta.

MR.Off Topic kirjoitti:

Static kirjoitti:
Harmi kun en pääse äänestämään, sillä sattuu Vietnamin matka juuri tuohon kohtaan, kun saisi äänestää. Olisi ollut kiva päästä hieman analysoimaan eri asioita, kun en muista olenko osallistunut kertaakaan aikaisempina vuosina näihin Awardseihin

Eiköhän ne saisi erillisluvalla äänestää aiemmin, vaikka yksärillä tai jotain. Ainakin minun puolesta.

No tuohan olisi ihan mukava, mutta en siltikään varmaan ehtisi missään välissä rustailla minkään näkösiä viestejä, kun lähtöni on jo tänä iltana, eikä tuolla Vietnamissa varmaan ole kauheasti aikaa ja mahdollisuuksia päästä nettiin. :D

Static kirjoitti:

MR.Off Topic kirjoitti:

Static kirjoitti:
Harmi kun en pääse äänestämään, sillä sattuu Vietnamin matka juuri tuohon kohtaan, kun saisi äänestää. Olisi ollut kiva päästä hieman analysoimaan eri asioita, kun en muista olenko osallistunut kertaakaan aikaisempina vuosina näihin Awardseihin

Eiköhän ne saisi erillisluvalla äänestää aiemmin, vaikka yksärillä tai jotain. Ainakin minun puolesta.

No tuohan olisi ihan mukava, mutta en siltikään varmaan ehtisi missään välissä rustailla minkään näkösiä viestejä, kun lähtöni on jo tänä iltana, eikä tuolla Vietnamissa varmaan ole kauheasti aikaa ja mahdollisuuksia päästä nettiin. :D

No se on kyllä tosi, kun itse ainakin ajattelin wordilla tuon parin päivän aikana kirjottaa. Sais kerrankin kunnollisen kunnon perusteilla.

No niin, eiköhän pyöräytetä peli käyntiin.

Elikkä siis: täten julistan vuoden 2010 WrestlingAwards-äänestyksen alkaneeksi! :salut:

P.S. Muistakaa perustella valintojanne. :banger:

enska kirjoitti:
No niin, eiköhän pyöräytetä peli käyntiin.

Elikkä siis: täten julistan vuoden 2010 WrestlingAwards-äänestyksen alkaneeksi! :salut:

P.S. Muistakaa perustella valintojanne. :banger:

Tossa muuten taitaa käydä niin, että Max lopettaa wrestling-lähetykset vuodenvaihteessa, eli sielläpäin kun oli inttikin alkamassa, niin tuskin ketään vastustaa sitä, että viimeinen äänestyspäivä tuodaan lähemmäs :)

No, polkaistaanpa sitten homma käyntiin. Tällä viikolla on kyllä vielä luvassa ennakkoon kovat tv-showt (Raw odottaa katsomista, tänään live SmackDown ja torstaina kolmella mestaruusmatsilla tuunattu Impact), mutta koska en usko niissä enää mitään tätä äänestystä mullistavaa tulevan tulevat mielipiteeni vuoden huonoimmista ja parhaista hetkistä tässä.

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu

Jatkan tässä jokavuotista linjaani: vaikka jossain random-SmackDownissa olisikin voitu nähdä huonompi kotkan ja kääpiön ottelu, äänestän sitä ottelua, joka oli paikkaansa ja odotuksiin nähden vuoden kamalinta katsottavaa. Ja taitaakin käydä niin, että kolmatta vuotta peräkkäin mennään WrestleManiaan: tällä kertaa luonnollisesti Vince McMahonin ja Bret Hartin otteluun. Ei riittänyt, että ottelu oli järkyttävän kankea ja huono: se oli myös kuin hidastettu, ja lisäksi kesti aivan liian kauan. Tuskin jää kauaksi tuosta edellä mainitusta Swogglen ottelusta, ja tämä oli sentään WrestleManiassa.

2. Vuoden huonoin feudi

Jotain vuoden tasaisesta hyvyydestä kertoo se, ettei minulle tule mieleen kuin yksi kamala feudi, ja sekin loppuvuodesta. Olenkin hyvin yllättänyt, ellei Kane vs. Edge saa tässä kategoriassa valtavaa äänivyöryä. Kakkosena elokuvaroolista supervoimat saaneen Big Shown SES-hautausoperaatio.

3. Vuoden huonoin segmentti

En suostu äänestämään Orlando Jordanin kahta legendaarista segmenttiä perättäisistä Impacteista, koska ne olivat niin uskomatonta kamaa, että nytkin ne mielellään taas uudestaan häkeltyneenä katsoo. Hogan-Bischoff-eran alku oli varmasti täynnä surkeita segmenttejä feat. Band, Bubba the Love Sponge ja Nasty Boys, mutta ei meinaa tulla mitään yksittäistä mieleen… Aivan! Ne segmentit kun Eric Bischoff pisti Jeff Jarrettin paistamaan pihvejä ja siivoamaan, ja sitten vielä yritettiin siinä samalla kääntää lakimiesten taakse piiloutuvaa Jarrettia heeliksi. Runner-uppeina jo feudissa kunniamaininnan saaneet Edge-Bearer-setit, ehkäpä järkyttävimpänä sitten Bearerin kuolema, sekä Kane vs. Undertaker HiaC:n lopetus, joka oli kuin jokin todella halvan budjetin Harry Potter.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

Vaikka paasasinkin aluksi Daniel Bryanin themen huonoudesta, olen jo lähestulkoon kääntänyt takkia asian suhteen: uskomatonta mutta totta, Bryan repii jopa Valkyyrioiden ratsastuksella yleisöstä kovat reaktiot. Koska Immortalinkaan theme ei ole ihan Main Event Mafian tasoa (mutta saman säveltäjän kädenjäljen huomaa), käännyn yllättävää kyllä WWE:n puoleen: onhan se Tyler Reksin ensimmäisen Resident Evilin huonoimmasta kauhumusiikista muistuttava, _Darren Youngin_ random-themen random-kohdasta miksattu mölinä melkoinen shokki joka kerta kun sen kuulee.

5. Vuoden huonoin gimmick

Heel-Sting. Kokeiltiin jo Main Event Mafiassa, oli pakko kääntää faceksi kun ei yleisö buuannut Stingerille. Kaiken lisäksi MEM-rooli sata kertaa parempi ja loogisempi: tämä salaliitoista höpissyt, kehässä lopullisesti kangistunut vanha pappa oli yksi Hogan-Bischoff-eran suurimmista uhreista. Jos tämä nyt jäi uran lopuksi sen Bound for Gloryyn päättyneen viimeisen mestaruuskauden sijaan niin hyvää työtä.

…Mutta ei olekaan. Kuinka saatoin unohtaa. American-made Hulk Hogan v2.0 Abyss. Menisin jopa niin pitkälle, että väittäisin tätä paskimmaksi gimmickiksi, jonka olen omana aikanaan todistanut. Ei hyvä luoja. Menin kirjoittamaan pitkän rantin Bischoffista, mutta kyllä tällaisten aivopierujen katoaminen Hoganin poissaolon myötä saa Bischoffinkin suuren roolin näyttämään taas paljon paremmalta.

6. Vuoden pettymys

On se rankkaa olla kyyninen wannabesmark, kun joutuu pettymään muustakin kuin Mizin mestaruusvoitosta. Pitkin vuotta on tullut hyviä ehdokkaita: CM Punkin uskomattoman momentumin tappaminen Royal Rumblessa, Desmond Wolfen tuhoaminen, em. Stingin kohtalo, AJ Stylesin tiputtaminen midcarderiksi… Melkein olen edelleen katkerin tuosta CM Punkin loistavuuden pilaamisesta (kumma muuten miten tämä tuntuu olevan jokavuotinen trendi), mutta silti tuoreudellaan ohi ajaa Cena fired -kuvion totaalinen pilaaminen. Kaikki ne mahdollisuudet kasvattaa Barrettin heattia entisestään ja rakentaa elämää suurempi ottelu esimerkiksi WrestleManiaan… vessanpöntöstä alas.

7. Vuoden huonontunein painija

Sting näytti miksi hänen olisi pitänyt lopettaa viimeistään viime vuonna, Samoa Joe näyttää vain hidastuvan ja lihovan vuosi vuodelta ja RVD:n uskomaton akrobatia ei ole enää ollenkaan niin uskomatonta. Silti kaksi WWE:n kayfabe-veljeä ovat onnistuneet aiheuttamaan tänä vuonna tuhoa lähinnä maailmanmestaruuden arvolle. Kanesta en tiedä onko hän varsinaisesti huonontunut niin paljoa: hän on ollut vain kiinnostavuutensa nähden aivan liikaa esillä maailmanmestaruuden vuoksi. Tämän vuoksi, WrestleManian HBK-ottelusta huolimatta, The Undertaker on minun silmissäni vuoden huonontunein painija. Äijä on koko ajan loukkaantuneena, ja silloin kun ei ole, painii main eventissä, vaikka näyttää jo todelliselta kehäraakilta. Toivottavasti hän ei raiskaa legacyaan enää enempää, vaan joku rehtiyden nimissä sanoo hänelle, että ensi vuoden WrestleManiassa on aika lopettaa, ellei sitten ole silloinkin paikat hajalla.

8. Big Daddy V -palkinto

Nasty Boyssit ja Scott Hall olivat kamalia, mutta heidän käyntinsä jäivät niin lyhyiksi, ettei niitä oikein edes muista. Eipä se Rob Terrykään ole onneksi mistään maailmanmestaruudesta otellut, mutta kyllä tuollaisen paskasäkin pushaaminen on käsittämätöntä. Eikä se pelkkä pushaaminen, vaan se miten sitä yritetään väkisin syöttää yleisölle hypettämällä uskomattoman atleettista potkua ja antamalla kaverille kunnianosoituksia esimerkiksi Samoa Joelta. Yök.

Outoa sinänsä, WWE:tä ja TNA:ta verratessa ei ole kahta sanaa siitä kumpi on tänä vuonna tuottanut jälleen enemmän paskaa, mutta silti WWE vei crap-kategorian 5–3. Kaipa isoa E:tä kohtaan on vain odotukset aina korkeammalla.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki

Hulk Hoganin TNA-themeä tulee toisinaan hyräiltyä, mutta koska se ei nyt varsinaisesti edes ole uusi theme ei se ansaitse ääntäni. Eikä senkään vuoksi, että tänä vuonna on ollut yksi sitäkin parempi theme, jonka iskevää alkua olen useamman kerran saanut itseni kiinni kotoa yksin ”laulamasta”:

”Whoa! You're only smoke and mirrors / Whoa! You're only smoke and mirrors to me”

10. Vuoden lopetusliike

Sheamuksen Brogue Kick on tyly ja hieno ”out of nowhere” -potentiaalilla varustettu liike, mutta se on valitettavasti tippunut enemmän signature moveksi. Tykkään myös kovasti Jack Swaggerin Ankle Lockista, mutta silti vuoden suosikikseni nousee Douglas Williamsin sulava Chaos Theory.

11. Vuoden turn

WWE:n puolella nähtiin harvoja turneja, TNA:n puolella taas aivan liikaa. Michael Colen turn on ollut niin sekava (vihaa vain Bryania ja palvoo Miziä -> vihaa random faceja mutta myös joitain heelejä -> antaa jo välillä Bryanillekin arvostusta -> ja lopulta auttaa Miziä mestaruusottelussa, mutta sitä on vaikea sanoa turnin hetkeksi, kun äijä on saanut valtavaa heattia jo iät ja ajat ennen sitä) etten pidä sitä vuoden parhaana. Kai sitten on käännyttävä Jeff Hardyn puoleen, joka kuitenkin oli yllättävä ja myös yllättävän toimiva, vaikka se osa pahamaineista Immortal-kuviota olikin.

12. Vuoden face

Kukaan face ei ole oikein erottunut yli muiden tänä vuonna. Orton on saanut kovia poppeja, mutten silti näe häntä oikein vuoden facena. Cena olisi toki takuuvarma vaihtoehto, mutta hei, kaveri sai jo vinopinon Slammyja. Ei perhana – pakko minun on äänestää käsittämätöntä Big Showta: ison kiltin jätin ei tarvitse kuin hymyillä leveästi ja heristää nyrkkiä niin yleisö on täysin sulaa vahaa. Showlle annettiin myös todella kovia segmenttejä tätä statusta tukemaan: mm. SmackDown-debyytti jossa pisti sekä Jerichon että Swaggerin kanveesiin, Swaggerin pokaaliesittelyn tuhoaminen ja kaikkein suurimpana CM Punkin unmaskaus.

13. Vuoden heel

Ei voi mitään, kyllä tämä menee keltanokkadebytantille: Wade Barrettista vain näki heti ensiesiintymisessä, että tuossa on muuten vihattava jätkä. Reilussa puolessa vuodessa äijästä on rakennettu WWE:n kuumin heel (väittäisin että ennen Mizin WWE-mestaruusvoittoa oli ykkönen), ja tämän päälle mies on noussut debyyttivuonnaan WWE:n top 5 promottajiin. Ei mikään huono ensimmäinen vuosi tv:ssä.

14. Vuoden paluu

Yksittäisinä hetkinä Edgen ja Bryanin paluut olivat todella kuumia, mutta koska ne mahtuvat myös mark-out-momentteihin, äänestän kokonaisvaltaisesti parhaaksi osoittautunutta paluuta. Ja pakko tähän on sanoa, että se on Mr. Anderson – kovin skeptinen olin alkuun tästä ”taas yhdestä WWE-never-will-be:stä”, mutta kovalla työllä Kenkku on osoittanut, ettei se WWE-aikainen hype täysin turhaa ollut, vaikka niin nykyään tunnutaan yleisesti muisteltavan.

15. Vuoden gimmick

”Chosen One” Drew McIntyre oli kerta kaikkiaan loistava gimmick, joka olisi vuoden suosikkini, ellei sitä olisi tiputettu niin nopeasti. CM Punk oli SES:n johtajana toki loistava, mutta sen ryhmittymän loppu oli niin surullinen tapaus että huono maku jäi suuhun. Ykköseksi nousee siis rikas mehikaani Alberto Del Rio, joka voittaa oman kehäkuuluttajan mitalla. Sinänsä hauska ajatella, että loppujen lopuksi Del Rion gimmick ei ole kuin pidemmälle viety ja uskottavammaksi tehty Kerwin White.

16. Vuoden uutinen

No kyllähän se oli Hoganin ja Bischoffin suuruudenhullu siirtyminen maanantai-iltoihin, ei sille voi mitään. Eniten täpinää herättänyt uutinen vuosiin.

17. Vuoden spotti

”Janicella Abyssia mahaan” oli yllättävin, ja RKO:ksi muuttunut SSP rokkasi, mutta kaikin puolin tyylikkäin ja ”holy shitein” oli Kurt Anglen Moonsault Lockdownissa.

18. Vuoden "mark out moment"

Edge Rumblessa oli kova, mutta Daniel Bryan SummerSlamissa oli kovempi. Ainoastaan Final Countdown jäi puuttumaan.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija

Christian. Mies on vuosien varrella näyttänyt taitonsa niin WWE:ssä kuin TNA:ssa, mutta silti ei päämestaruutta tipu. Herätys WWE!

Ja nyt kun olen pamauttanut enskan päästä verisuonen jos toisenkin (käytä niitä vaikka saadaksesi vapautuksen armeijasta) vastaan oikeasti: Rey Mysterio. Pitkin vuotta on taas Mysterio saanut paskaa niskaansa, ja ”Kirje Korvatunturille” -topicissakin porukka toivoo Myssen eläköitymistä. En sitten tiedä katsonko jotain ihan eri WWE:tä, mutta minun versiossani Mysterio on ottanut oikein tavaksi vetää vuoden parhaan painifeudin (vs. Jericho 2009, vs. CM Punk 2010) ja on muutenkin aina takuuvarma suorittaja, joka pystyy painimaan niin midcardissa, main eventissä kuin tag-kuvioissakin, mikäli sellaisia vielä nykyään olisi. Rakas Rey, paini niin kauan kun pystyt pitämään kovaa tasoasi yllä.

20. Vuoden yliarvostetuin painija

Miz on noussut ehkä hitusen yliarvostetuksi, mutta koska hän minustakin ansaitsee päämestaruutensa olisi tekopyhää äänestää häntä. Mutta ai niin, kenenkäs pushista oltiin innoissaan keväällä, eivätkä Rivenin jatkuvat yritykset katkaista kehuilta siipiä tepsineet edes nyt loppuvuonna vaikka äijä on ollut ties kuinka kauan sivussa. Kyllä, vuoden yliarvostetuin painija on ”Moi, olen iso ja osaan hypätä köysien yli” -Hernandez, joka toimii pienempiään paiskovana tag-painijana, ja ainoastaan sinä.

21. Vuoden kehittynein painija

Wade Barrett on kehittynyt debyytistään valtavasti, ja Daniel Bryanista on kehittynyt todellinen sports entertainer. Silti tämä on selvästi Dolph Zigglerin palkinto: Kerwin Whiten golfautokuskista OVW:n kautta Spirit Squadiin, ja sen jälkeen kolmannen OVW-visiitin kautta alakortissa jobbailevaksi Dolph Ziggleriksi. Nick Nemethin tie huipulle ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niin vain hän on lopulta tehnyt sen, ja noussut WWE:n eliitin rajoille. Ensi vuodelta en odota sen vähempää kuin lopullista läpimurtoa huipulle.

22. Vuoden läpimurtaja

Äskeisen perusteella tulen äänestämään ensi vuonna tässä Ziggleriä… Kun nyt kuitenkin jonkin sortin debytanteista puhutaan, olisi kummallista, ellen kaiken aiemman jälkeen äänestäisi Wade Barrettia. Perustelujen pitäisikin olla tuoreessa muistissa.

23. Vuoden promottaja

CM Punk on jatkanut tänä vuonna vahvaa linjaansa, mutta valokeila on valitettavasti ollut muualla. Barrett on melko lähellä viedä tämänkin palkinnon, mutta jos tämä vuosi on ollut The Mizille sitä mitä ennustan Zigglerille ensi vuodesta, ansaitsee hänkin jonkin palkinnon. Tämä on oikeasti todella monen tasaisen kaverin taisto, mutta Miz on juurikin näiden ansioiden vuoksi noussut WWE:n mestariksi asti, ja ansaitsee siksi palkintonsa.

24. Vuoden manageri

Alex Reilly on ollut toimiva Mizin lackey, sillä yleensä myös painivat managerit pakkaavat olemaan enemmän sellaisia henkivartijatyyppisiä, joista taas en pidä yhtään. Vaikka hieman kyseenalaisesti on paininut hänkin, äänestän silti vuoden manageriksi Ric Flairia. Fortune ei olisi ollenkaan niin hieno stable ilman mentoriaan, ja kyllähän se Flairin tulisieluinen promottaminen on edelleen aina yhtä toimivaa. Ei ole myöskään noussut stablensa pääasiaksi, vaan vastannut stablensa parhaista puheenvuoroista, mutta silti päästänyt muutkin puhumaan.

25. Vuoden selostaja

Cole on epätasainen, Striker ei enää häikäise, Punk on edelleen painija, King on kulunut ja Grisham & Matthews ovat edelleen niitä neutraaleja keltanokkia. Perhana – tasainen suorittaja vuodesta toiseen, Mike Tenay, ole hyvä. Olkoon tämä sitten vaikka elämäntyöpalkinto. Toivottavasti ensi vuonna pääsee äänestämään Brother Rayta tai Kevin Nashia, jotka ovat tajunneet oikean paikkansa TNA:ssa.

26. Vuoden segmentti

Farewell-segmenteillä on epäreilu etu, koska ovathan ne huomattavasti uniikimpia kuin jokaviikkoiset perussetit. Mutta tekikö se HBK:n jäähyväispuhe sittenkään niin suurta vaikutusta, kun en suoraan sanottuna pysty siitä mitään muistamaan? Nexuksen debyytin muistan sen sijaan varsin hyvin todella hienona segmenttinä. Ja kas, meillä on voittaja!

27. Vuoden tv-show

Pakko äänestää tyhjää, kun olen taas tänä vuonna niin vähän noita tv-ohjelmia seurannut. NXT:n hyvästä konseptista plussaa, mutta hieman torsoksi jääneestä toteutuksesta miinusta.

28. Vuoden tv-matsi

John Morrison vs. Sheamus KOTR-finaalissa oli paras näkemäni. Ei vaan ei ollutkaan! AJ Styles vs. Kurt Angle tammikuun neljännen Impactista taisi olla vielä parempi. Taisikin olla lisäksi Stylesin loistavan face-runin viimeinen loistava ottelu.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable

Nexus. Tuore idea, hyvä jengi, hieno johtaja, selkeä missio ja asennetta vaikka muille jakaa. Päälle kun pistää vielä kärsivällisen rakentelun ja loogisen bookkauksen niin ollaan hienouden lähteillä.

30. Vuoden tag team

Jos jossain voi sanoa WWE:n olevan vitsi ja TNA:n hoitavan homman oikein on se joukkuepaini. Ja tämän vuoden joukkuehan on itseoikeutetusti TNA:n joukkuemestaruuksia yli viisi kuukautta kantanut ja useaan otteeseen illan parhaasta ottelusta vastannut Motor City Machine Guns. Enemmän perusteluja voi lukea vaikka 2000-luvun tag team knockoutista, joka näyttää menevän MCMG:n nimiin.

31. Vuoden promootio

Taas kerran vuoden helpoin valinta: WWE. Toisilla voi olla lyhyet tähtihetkensä, mutta WWE purskuttaa vuodesta toiseen tasaisella varmuudella.

32. Vuoden feudi

Vuosi 2010 tullaan muistamaan HBK vs. Undertakerista ja HBK:n eläköitymisestä, Nexus vs. WWE:stä ja sen ytimestä / jatkeesta, Nexus vs. Cenasta. TNA:n puolella kovimmat feudit taisivat olla Kurt Anglen ja Mr. Andersonin alkuvuonna kaksi todella hyvää ottelua poikinut feudi sekä vuoden lopuksi alkanut Immortal vs. TNA. Niin, ja olin aivan unohtaa, Cenalla ja Batistalla oli todella rautainen feudi alkuvuodesta. Oma suosikkini ei kuitenkaan ollut mikään edellä mainituista.

Vuoden 2010 paras feudi oli Rey Mysterio vs. CM Punk. Punk näytti jälleen, miksi hänen kuuluisi olla firman ykkösheel, ja Rey näytti, että hän pystyy edelleen olemaan valokeilassa ja painimaan loistavia otteluita. Feudi alkoi lievällä pettymyksellä Maniassa, mutta jatkui todella tykillä kakkosmatsilla, ja feudin lopettanut hair vs. mask oli varmaankin vuoden toisiksi suurin ottelu heti Michaels vs. Takerin jälkeen. Päälle lyö vielä hienot segmentit, kuten Punkin syntymäpäivälaulun Reyn tyttärelle, jäätävän beatdownin jonka lopuksi SES nosti Reyn messiaansa olkapäille GTS:ää varten ja tietysti viimeiseksi sen Punkin hiusten ajelun niin se on siinä. Parasta vuonna 2010.

33. Vuoden show

Tässä vaiheessa sitä aina toivoisi että olisi kirjoittanut vuoden jokaisesta PPV:stä arvion, ja pistänyt showt jo pitkin vuotta paremmuusjärjestykseen. Käytän siis apuna enskan esimerkkilistaa, ja muistelen ottelulistojen perusteella, minkälaisista showeista oli kyse…

…Ja niinhän siinä käy, että jokavuotinen ennakkosuosikki WrestleMania vie jälleen voiton. Tänä vuonna ei nähty yhtäkään PPV:tä, joka olisi jäänyt mieleen erityisen hyvänä, eikä ainakaan ottelulistaa tuijottamalla tuo WM:kaan ollut niin erikoinen tupla-ME:tä lukuun ottamatta. Mania vie kuitenkin tässä tilanteessa selkeästi voiton: sillä kun riittää hienoutta ja mahtavuutta pelkän ottelulistan ulkopuolella.

34. Vuoden ottelu

Jälleen kerran HBK vs. Takerilla on se ties kuinka monta kertaa mainittu etu, mutta olin muistaakseni aikanaan jopa hitusen pettynyt varsinaiseen otteluun, joka ei suuremmasta panoksestaan huolimatta yltänyt edellisvuotisen tasolle. Toisaalta taas Lockdownin Angle vs. Anderson ylitti kaikki odotukset, ja on keväästä lähtien kummitellut mielessäni vuoden otteluna.

Niin että kumpi voittaa: vuoden spektaakkelimaisin ja suurin ottelu, vai yhtä hienolla tarinankerronnalla (siinä määrin kun se nyt oli mahdollista ilman mitään elämää suurempaa stipulaatiota) ja rautaisemmalla kehätoiminnalla varustettu TNA:n vastine? Hemmetti, HBK vs. Taker tämän vie murskalukemin kuitenkin, joten annetaan yksi hajaääni Anglelle ja Andersonille: he jopa onnistuivat hetkeksi luomaan Hogan-Bischoff-eraan uskoa ja toivoa, jotka sittemmin ovat kadonneet lopullisesti.

35. Vuoden naispainija

Naispainin taso on WWE:ssä ja TNA:ssa ollut tänä vuonna sellaisella tasolla, että tämän olisi voinut heittää vaikka tuonne pronssiseen kategoriaan. Koska alkuvuodesta intin ja mokkulan sekä loppuvuodesta koulun takia painin katsominen on rajoittunut hyvin tiukasti WWE:hen ja TNA:han Glory by Honouria lukuun ottamatta, en ole myöskään nähnyt niitä indyjen painijumalattaria. LayCool nyt on jäänyt parhaiten mieleen, mutta vaikka heitä tavallaan bookattiinkin kuin yhtä henkilöä, olisi heidän äänestäminen silti outoa. Ääneni menee siis Michelle McCoolille, joka kuitenkin oli tiimin parempi osapuoli.

36. Vuoden painija

Ja lopulta grande finale ja järjestään joka vuoden vaikein kategoria. Tänä vuonna vuoden painijan äänestäminen on varmaankin vaikeinta vuosiin, koska kukaan ei ole jäänyt mieleen varsinaisesti vuoden suurimpana hahmona, ja ne, joilla on ollut tähtihetkensä, ovat viettäneet osan vuodesta paitsiossa.

Kuitenkin on yksi, joka on ollut koko vuoden huipulla, ja vaikka loppuvuodesta häntä on yritetty bookata mahdollisimman ärsyttävästi, on hän silti toimittanut aina kehässä. Vuosi saavutuksina: viimeinen eliminoitu Rumble-ottelussa, Elimination Chamberin voitto, kaikki odotukset ylittänyt feudi Batistaa vastaan, ja jälkimmäinen puoli vuotta menikin tehdessä Wade Barrettista ja lopusta Nexuksesta tähtiä. John Cena, WWE:n ykkösmies jo viiden vuoden ajan, oli myös vuoden 2010 paras painija.

Vuosi 2010 oli hieno, ja Awardseissa jäi harmittamaan vain se, etten päässyt antamaan Daniel Bryanille yhtäkään palkintoa. Hopeinen kategoria ja kohta 22½, ”Vuoden painikone”: Daniel Bryan, ole hyvä!

TLC on katsottuna ja odotettu hetki käsillä. Kerran vuodessa tapahtuva traditio, jossa muistellaan niin hienoja kuin kurjiakin hetkiä joita ammattipaini on vuoden aikana tuottanut. Tänä vuonna jäi tosiaan painin seuraaminen paljon vähemmälle kuin pitkään aikaan, joka saattaa näkyä vastauksissa jonkin verran, mutta yritetään.

<center>Crap

1. Vuoden huonoin ottelu?
Huonoja otteluita on varmasti riittänyt, mutta nyt yhtä äkkiä ei olekaan kovin helppoa yksittäistä nimetä. Noh, sanotaan nyt vaikka Kane VS. Undertaker Hell In A Cell. Todiste siitä, että aika ei ole kohdellut kavereita kultahansikkain, ja soppaan kun lisätään vielä PG:n tuomat rajoitteet ja lopun sekoilut, jonka näki etukäteen tänne Suomeen saakka niin ei hyvä heilu.

2. Vuoden huonoin feudi
Kanen ja Edgen kärhämää on kovasti haukuttu, mutta itse olen siltä välttynyt kun en ole viikottaisia viime aikoina katsonut, joten en voi sitä äänestää. Sen sijaan voin "kunnian" antaa ilman suurempia omantunnontuskia EV 2 - Fortune feudille. Okei, oli tällä hyviäkin hetkiä (kuten se feudin aloittanut beat down), mutta tämä jatkui ihan liian pitkään, junnasi paikallaan eikä loppujen lopuksi sisältänyt minkäänlaista kliimaksia.

1. EV 2 - Fortune
2. Team 3D - Nasty Boys
3. Kane - Undertaker

3. Vuoden huonoin segmentti
Tähän on pakko liittyä Kane - Undertaker feudi jollain tavalla... sanotaan nyt vaikka, että Undertakerin reaktio kun Paul Bearer ilmestyi takaisin kuvioihin. Eikös se ollut juurikin se kun 'Taker sekosi siellä jossain takahuoneessa, ja yhtä äkkiä saatanallinen voima alkoi virrata hänen kehonsa lävitse uudestaan?

4. Huonoin gimmick
Huonoja ja tylsiä gimmickejä on luonnollisesti riittänyt. Esimerkkeinä vaikkapa Mark Henry, joka on vahva tai Ric Flairia imitoinut AJ Styles. Mutta vain yksi gimmick on ollut niin hirveä, että se on syöpynyt ikuisesti mieleen uskomattomana paskana ja se on totta kai American Made Abyss. Hyi, yäk.

1. American Made Abyss
2. Sean Morley
3. Tommy Dreamer

5. Huonoin sisääntulomusiikki
Finlayn ja Hornswogglen jäätävää paskathemeä kuultiin vielä tänä vuonna, eikä edes American Made Abyss tai tulokaspainijoiden geneeriset jumputukset pysty sitä haastamaan.

1. Finlay & Hornswoggle
2. American Made Abyss
3. Cody Rhodesin vanha

6. Vuoden pettymys
Tähän riittääkin vaihtoehtoja. Jack Swaggerin epäonnistunut pushaus, McMahon-Hart feudin pitkäveteisyys, AJ Stylesin väärinkäyttö ja suuremmassa mittakaavassa TNA:n kykenemättömyys haastaa WWE:tä maanantai-iltojen "sodassa, ja Batistan lopettaminen juuri kun tämä oli saanut uutta tuulta uralleen. Tämä onkin hiton laaja-alainen kysymys, mutta valitaan nyt vuoden suurimmaksi pettymykseksi AJ Stylesin väärinkäyttö. Miksi, oi miksi koko painimaailman suurimmasta facesta täytyi tehdä mitäänsanomaton heel midcarder ja yleinen pelle?

1. AJ Stylesin väärinkäyttö
2. Maanantai-iltojen "sodan" failaus
3. Jack Swaggerin epäonnistunut push

7. Huonontunein painija
Ihan oivallinen lisäys awardseihin. Matt Hardy ei kyennyt tänä vuonna enää kuin kitisemiseen ja syömiseen, Sting ja Kevin Nash olivat hiton kankeita, Samoa Joe ei ole ollut entisensä, puhumattakaan Tommy Dreamerista joka sentäs vielä 2009 pystyi silloin tällöin ihan ok suorituksiin. Mutta kyllä tämä "palkinto" menee The Undertakerille, perustelut jokseenkin samat kuin Saimoulla.

1. The Undertaker
2. Matt Hardy
3. Tommy Dreamer

8. Big Daddy V - palkinto
Melkein tekisi mieleni äänestää Undertakeria tähänkin (mitkä antipatiat?) mutta en nyt kuitenkaan ihan tohdi. Abyss on myöskin kehässä ollut aika hirveä, eikä siinä useasti mainitussa Tommy Dreamerissakaan kehumista ole ollut. Itse asiassa Tommy Dreamer saa tämän "kunnian." On ollut niin kehässä kuin mikin varressakin aivan kuolettavan tylsä.

1. Tommy Dreamer
2. The Undertaker
3. Abyss

Pronssinen kategoria

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Viime vuonna äänestin AJ Stylesin themeä, eikä se hassumpi vaihtoehto olisi tänäkään vuonna. Myös Jeff Jarrettin, Nexuksen, Randy Ortonin ja vaikkapa Jeff Hardyn uusi theme rokkaavat. Mutta theme johon olen täysin ihastunut tänä vuonna kuuluu Drew McIntyrelle. Se on kaikin puolin loistava.

1. Drew McIntyre
2. AJ Styles
3. Jeff Hardyn heel theme

10. Vuoden lopetusliike
Vaihtoehtoja taas riittää. RKO on tänä vuonna paukkunut kovemmin kuin koskaan, Anglen nilkkalukko on ikisuosikkini ja Alberto Del Rion Armbar on varsin tyly. Sitten löytyy vielä Jack Swaggerin Gutwrench Powerbomb, AJ Stylesin Pele Kick (enemmän kyllä signature, mutta kuka välittää?) Doug Williamsin Chaos Theory Suplex, Morganin simppeli mutta toimiva Carbon Footprint ja vissiinkin vain pari kertaa vuoden aikana nähty Desmond Wolfen Lariat. Noh, vaikka Wolfe sivussa olikin ison osan vuodesta, eikä ko. liikettä muutenkaan usein nähty, annan ääneni Wolfen Lariatille. Sitä liikettä tulee kieli pitkällä aina odotettua ja odotettua ja silloin kun se napsahtaa kohdilleen on henkisen orgasmin määrä valtaisa.

1. Desmond Wolfe - Lariat
2. Jack Swagger - Gutwrench Powerbomb
3. Kurt Angle - Ankle Lock

11. Vuoden turn
WWE:ssä näitä oli harmittavan vähän. Edge taisi kääntyä keväällä takaisin heeliksi, ja nyt jossain vaiheessa taas faceksi. Ja Kane taisi olla naama vuoden alussa, mutta eipä noista kumpikaan mikään ikimuistoinen turn ollut. Niin ja Michael Cole :lol: Mitään Batista 2009 kaltaista ISOA turnia ei siis nähty laisinkaan. TNA:n puolella turneja sitten nähtiin roppakaupalla, osa hyviä osa huonoja. Hyvistä nyt voisi mainita Andersonin mainion face turnin, Abyssin heel turnin ja Bischoffin/Hoganin heel turnin. Mutta täytyy kyllä totuuden nimissä sanoa, että Jeff Hardyn heel turn oli kova paukku, sitä en uskonut näkeväni ja hemmetin hyvin on Hardy heelinä toiminutkin.

1. Jeff Hardyn heel turn
2. Mr. Andersonin face turn
3. Hoganin & Bischoffin heel turn

12. Vuoden face
Viime vuonna AJ Styles ja Jeff Hardy olivat ihan omassa luokassaan. Tänä vuonna on useampi tasavahva ehdokas ja lista koostuu nimistä kuten John Cena, Randy Orton, Kurt Angle, The Pope, Mr. Anderson ja vaikkapa Triple H. Cenan äänestäminen olisi sellainen helppo "laiskan miehen valinta", hyvää työtähän Johnny on tänä(kin) vuonna tehnyt. Mutta jostain syystä en Cenaa halua äänestää, vaan annan ääneni Mr. Andersonille. Miksi? Anderson on keksinyt tänä vuonna hulvattoman nimen fanijoukoilleen, ollut ihan liekeissä mikin varressa, paininut paremmin kuin koskaan ja häntä on bookattu mielestäni hyvinkin järkevästi, siten ettei ole jäänyt sitä pakkosyötön makua.

1. Mr. Anderson
2. John Cena
3. The Pope

13. Vuoden heel
Pakko sanoa, että tämä on ollut heelien vuosi. Jeff Hardy on osoittanut parissa kuukaudessa olevansa mainio heel, Mr. Anderson voisi viedä vaikka tämänkin palkinnon, ja kuinka inhottava Eric Bischoff onkaan ollut? Lisäksi löytyy Chris Jericho, CM Punk, Wade Barrett, Alberto Del Rio, The Miz ja vaikkapa Jeff Jarrett jotka ovat olleet loistavia rooleissaan. Hirveästi valinnanvaraa, mutta annan ääneni The Mizille, joka on todellinen inhottavuuden perikuva ollut tänä vuonna.

1. The Miz
2. Eric Bischoff
3. Alberto Del Rio

14. Vuoden paluu
Valinnanvaraa riittää Hoganista Bret Hartiin ja Jeff Hardysta Mr. Andersoniin ja Edgeen. Huhhuh, eipä ole helppoa! Pitkän mietinnän jälkeen rajasin kuitenkin vaihtoehdot kahteen myös kehässä loistaneeseen comebackailijaan, eli Jeff Hardyyn ja Mr. Andersoniin. Ja koska näistä henkilökohtaisesti enemmän Kenkkua fanitan, on valintani Mr. Anderson. Alku oli hieman kankea kurjan Abyss-feudin myötä, mutta alettuaan feudata Kurt Anglen kanssa on Anderson ollut siitä lähtien aivan liekeissä ja yksi koko vuoden parhaista painijoista. :)

1. Mr. Anderson
2. Jeff Hardy
3. Hulk Hogan

15. Vuoden gimmick
Hyviä on paljon. Ilkeä auktoriteettifiguuri Eric Bischoff, räväkkä Pope D'Angelo Dinero, suurisuinen ja inhottava The Miz, kulttijohtaja CM Punk, maskipäinen sankari Rey Mysterio, MMA:han hurahtanut Jeff Jarrett, "Chosen One" Drew McIntyre, ilkeä mehikaani Alberto Del Rio, vähäpuheinen kostaja Randy Orton, kaikessa vähän muita parempi Jack Swagger....huhhuh, eipä ole helppo valinta! Yksi on kuitenkin erottunut hieman kirkkaampana kuin aiemmin mainitut. Ja sehän on totta kai Anti Christ Of Pro Wrestling Jeff Hardy. Tietyllä tavalla mystinen piinattu sielu, joka on tajunnut kaikkien näiden vuosien jälkeen todellisen minänsä.

1. Heel Jeff Hardy
2. Alberto Del Rio
3. The Pope

16. Vuoden uutinen
Hoganin liittyminen TNA:han ja Bret Hartin paluu julkistettiin viime vuoden puolella, joten ne voi unohtaa tästä saman tien. Mutta riittihän näitä: Hardyn ja RVD:n loikat TNA:han, Batistan ja Michaelsin eläköityminen, se Undertakerin ja Lesnarin tuijotussessio UFC-tapahtumassa ja paljon muuta. Mutta kyllä kaikkein kovin uutinen oli Impactin siirtyminen maanantaihin. Huonostihan siinä kävi, mutta kun uutista kysyttiin, niin se oli kyllä kaikkein kovin.

1. Impact maanantaihin
2. Batistan ja HBK:n eläköityminen
3. RVD:n ja Jeff Hardyn loikkaaminen TNA:han

17. Vuoden spotti
Väkisinkin katseet kääntyvät TNA:n puoleen, vaikka WWE:ssäkin ihan kivoja spotteja nähtiin kuten esimerkiksi Alberto Del Rion sairas pudotus pöydän läpi TLC PPV:ssä. TNA:ssakaan varsinaisia "sick bumpeja" ei (onneksi) kauheasti nähty, mutta kyllä yksi sieltä on jäänyt ikuisesti mieleen. Ja se on totta kai Kurt Anglen sairas Moonsault häkin katolta Lockdownissa. Todellinen holy shit-hetki, kyllä muuten perse nousi penkistä ja kirosanat tulvivat suusta kun tuon näin.

1. Anglen Moonsault Lockdownissa
2. Andersonin nastabumppi jossain Impactissa
3. Alberto Del Rion pudotus TLC:ssä

18. Vuoden mark out moment
Näitä ikävän vähän oli tänä vuonna. Swaggerin mestaruusvoitto olisi voinut olla sellainen, mutta spoilaannuin siitä ja koko salkun käshäys alkaa olla vähän "meh"-kamaa. Nexusin debyytin missasin myös. Andersonin, Jeff Hardyn ja Stingin paluut kehiin olivat kyllä upeita hetkiä. Tästä kaikesta huolimatta suurimmat fiilikset sain kun Hulk Hogan ilmestyi TNA:han 4. tammikuuta, se oli nimittäin sellainen juttu jota en olisi ikipäivänä uskonut näkeväni.

1. Hoganin ensiesiintyminen TNA:ssa
2. Jeff Hardy TNA:ssa
3. Stingin paluu & heel turn

Hopeinen kategoria

19. Aliarvostetuin painija
Tekisipä mieleni antaa ääni Hulk Hoganille, joka kaikesta tekemästään hyvästä on nettifanien keskuudessa yhtä arvostettu kuin antikristus itse. No, Hogania nyt ei voi painijaksi enää laskea, joten jätetään hänet pois. Matt Morgan ei ole hyvistä otteistaan huolimatta paljoa rakkautta saanut, ja edelleen hyvässä vedossa olevaa Rob Van Damia on haukuttu aivan suotta. Mr. Andersonkaan ei ole saanut sitä arvostusta, jonka olisi ansainnut. Saimoun tavoin minäkin kallistun tässä Rey Mysterion puoleen. En vaan voi ymmärtää, miksi porukka toivoo vaan kaikkea pahaa Reyreylle, vaikka hän on tänäkin vuonna otellut pitkän liudan ilmiömäisiä otteluita esimerkiksi juurikin CM Punkia vastaan, ja suoranaisesti huonoa ottelua häneltä on turha edes hakea.

1. Rey Mysterio
2. Mr. Anderson
3. Rob Van Dam

20. Yliarvostetuin painija
Viime vuonna Undertaker sai vielä kohtuuttoman paljon rakkautta, mutta nyt tuntuu yleinen mielipide kääntyneen häntä vastaan, joten unohdetaan tämä vaihtoehto. Myöskin sokea John Morrison fanitus tuntuu laantuneen. Tämä onkin vähän hankala kysymys. Itse asiassa niin hankala, että jätän koko kohdan tyhjäksi.

21. Kehittynein painija
Tätä ei tarvitse tyhjäksi jättää. The Miz on jatkanut kokonaisvaltaista kehitystään, Wade Barrett on noussut raketin tavoin painimaailman huipulle, John Morrison on aika ajoin vakuuttanut jopa minut ja Dolph Ziggler on myös edennyt. Ääneni menee kuitenkin Mr. Andersonille. Angle-feudin aikana mies puhkesi kukkaansa, ja on sen jälkeen tosiaan ollut melkeinpä parasta koko mainstream painin saralla.

1. Mr. Anderson
2. Wade Barrett
3. The Miz

22. Vuoden läpimurtaja
Olisiko peräti kovin vuosi sitten 2002:n, jolloin John Cena, Randy Orton ja Rey Mysterio debytoivat? Kenties. Vaihtoehtoja nimittäin riittää: Daniel Bryan, Wade Barrett, Kaval, Wade Barrett... Itseeni kovimman vaikutuksen teki kuitenkin Alberto Del Rio. Painitaidot ovat kohdillaan, mies on uskottavan näköinen ja kokoinen ja gimmick tuo mieleen JBL:n, joka ei ole laisinkaan huono asia. Ja feudi Mysteriota vastaan on ollut rautaa.

1. Alberto Del Rio
2. Wade Barrett
3. Daniel Bryan

23. Vuoden promottaja
Punk, Jericho, Cena, Edge ja muut vakiomenestyjät tässä kategoriassa ovat olleet tänäkin vuonna liekeissä. Sitten meillä on vielä Eric Bischoff, Ric Flair, Hulk Hogan, Mick Foley, Kurt Angle, Mr. Anderson, The Pope ja yllätyskortti Jack Swagger. Ei ole siis helppo valinta, mutta minun on pakko antaa tämäkin palkinto Mr. Andersonille. Mikä kallisti vaakakupin siihen suuntaan, oli tämä promo Sacrificesta

1. Mr. Anderson
2. Eric Bischoff
3. The Pope

24. Vuoden manageri
Edellisvuosina ei tosiaan ole paljon valinnanvaraa ollut, nyt sitä onneksi löytyy. Cookie on ollut hyvä (ihan oikeasti) Ricardo Rodriguez, Alex Riley tai Vickie Guerrero eivät olisi myöskään huonoja valintoja. Mutta kyllähän yksi manageri on tänä vuonna jättänyt valovuodella muut taaksensa ja hän on totta kai Ric Flair. Useita loistavia promoja, ja ensiluokkaista heelmanagerointia kaiken kaikkiaan.

1. Ric Flair
2. Cookie
3. Ricardo Rodriguez

25. Vuoden selostaja
Cole on petrannut, mutta ei se vieläkään hyvä ole eikä tule koskaan olemaankaan. Striker on alkanut kyllästyttämään jonninjoutavalla pälätyksellään, King on vähän piristynyt, mutta PG:n kahlitsema. Grisham & Matthews ovat pirun tylsiä ja mitäänsanomattomia, Punk on mielestäni yliarvostettu kommentaattori. Taz on ollut tänä vuonna liekeissä, keksinyt mm. "let the pigeons loose", "twist of hate" ilmaisut ja hassun "ou ou ou" huudahduksen fist pumpin aikana. Mutta itse palkinto menee kyllä Mike Tenaylle, joka on kyllä heti Jim Rossin jälkeen play-by-play selostuksen kuningas.

1. Mike Tenay
2. Taz
3. Jerry "The King" Lawler

26. Vuoden segmentti
Hoganin ensiesiintyminen TNA:ssa oli kovaa settiä, kuten Bret Hartin paluu. Andersonin promo Sacrificessa, Bound For Gloryn päättäneen kaaoksen voinee myös segmentiksi laskea. Sitten oli se Anglen ja Jarrettin kohtaaminen BFG:n jälkeen, Alberto Del Rion debyytti ja vaikka sun mitä. Minkähän näistä sitten valitsisi? Anderson on noita palkintoja jo kahminut, joten jätetään se nyt pois ja sanotaan tuo Bret Hartin paluu. Olihan se aivan absurdi näky 12 pitkän vuoden jälkeen.

1. Bret Hartin paluu
2. Andersonin promo Sacrificessa
3. Hoganin ensiesiintyminen TNA:ssa

27. Vuoden TV-show
Tosiaan on vähän huonosti tullut WWE:n viikottaisia seurattua, joten Impactia äänestän.

28. Vuoden TV-matsi?
WWE:n puolelta on saattanut joku timantinkova kohtaaminen jäädä väliinkin, mutta Alberto Del Rio - Rey Mysterio, Edge - Dolph Ziggler ja Daniel Bryan - Chris Jericho on kyllä tullut katsottua. Siltikään mikään noista ei pysty edes koskettamaan tammikuun 4. päivänä Impactissa nähtyä Kurt Angle - AJ Styles klassikkoa. Vaihtoehto myös vuoden matsiksi.

1. Kurt Angle - AJ Styles Impact 4.1
2. Rey Mysterio - Alberto Del Rio (Del Rion debyytti)
3. Beer Money - MCMG (kaikki matsit loistavia)

Kultainen kategoria

29. Vuoden stable
Tänä vuonna onneksi valinnanvaraa riittää. Nexus, Fortune, Immortal, Straight Edge Society, Hart Dynasty. Näistä merkittävimmäksi koen Nexuksen, joten ääni sinne.

1. Nexus
2. Fortune
3. Immortals

30. Vuoden tag team
WWE:lle tämäkin vuosi on ollut huono tagpainin osalta, mutta TNA:ssa on useitakin loistavia vaihtoehtoja. Beer Money, MCMG, Gen Me, 3D. Noista kaksi edellä mainittua ovat jo legendaarisia tiimejä, jotka ovat tänä vuonna olleet huikeassa iskussa, etenkin toisiaan vastaan. Kyllähän tämä Gunsien vuosi oli. Huikea ottelusarja Beer Money vastaan, lähes yhtä hyvää jälkeä Gen Men kanssa, 3D-matsi oli rautaa ja kertaakaan tämä tiimi ei ole ruutuun ilmestyessään pettänyt. Aivan loistelias vuosi Gunseille kaiken kaikkiaan.

1. Motor City Machine Guns
2. Beer Money
3. Generation Me

31. Vuoden promootio
WWE on tänä vuonna onnistunut tarjoamaan muutamia eeppisiä hetkiä kuten sen Undertakerin ja Michaelsin ottelun, ja tuonut kasan taitavia painijoita uuden yleisön tietouteen. Siltikin tietynlainen värittömyys ja munattomuus vaivaa promootiota, joten annan ääneni kaikista hölmöilyistä huolimatta TNA:lle. Ainoa promootio, jonka tuote on kaikessa hulluudessaan ollut niin kiinnostava että sitä on jaksanut viikosta-viikkoon seurata.

32. Vuoden feudi
Nyt riittää valinnanvaraa. Batista-Cena oli upea, HBK-Undertaker mahtava, Mysterio-Punk, MCMG-Beer Money, MCMG-Gen Me, Angle-Anderson, Nexus-WWE, Del Rio-Mysterio, Jericho-Edge. HUHHUH! Mitään viimevuotisen Hardy-Punkin kaltaista selkeää voittajaa tässä ei ole. Pakko sanoa, että feudien osalta oli kyllä hyvä vuosi, edellä mainituista voisi nimetä minkä tahansa, eikä se väärin olisi. Mutta sanotaan nyt Beer Money - Motor City Machine Guns. Harvemmin tiimien väliset feudit samanlaista intohimoa sytyttävät kuin kahden ottelijan väliset, mutta tässä oli sitä jotain. Ottelut olivat aivan huikeata tasoa, eikä niihin kyllästynyt vaikka niitä taisi vuoden aikana kymmenkunta ollakin. Lisäksi tätä muistettiin rakentaa myös promojen muodossa, ja se ottelusarja oli kyllä kovin ottelusarja koskaan.

1. Beer Money - Motor City Machine Guns
2. John Cena - Batista
3. Nexus - WWE

33. Vuoden show
Tähän nyt ei hirveästi sanottavaa ole. Lockdown oli hyvä, Bound For Glory oli hyvä, Survivor Series oli hyvä, mutta WrestleMania oli kuitenkin se kaikkein kovin. Cena-Batista, Jericho-Edge, Undertaker-Michaels. Paha siitä on paremmaksi laittaa.

34. Vuoden ottelu
Mainitsinkin tuossa Beer Moneyn ja Gunsien ottelusarjan, jossa kaikki matsit olivat timantinkovia. Undertaker-HBK ei ollut ihan niin hyvä kuin viime vuonna, joten sitä en äänestä. AJ:n ja Anglen matsit 4. tammikuuta ja Genesiksessä olivat aivan upeita. Mutta kyllä minun mielestäni vuoden paras matsi oli Kurt Angle - Mr. Anderson Lockdownissa. Verifeudin päätös, ja aivan ylivoimaisesti Andersonin paras ottelu koskaan, ikimuistoinen spotti ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ei mikään aivan sille tasolle yltänyt.

1. Kurt Angle - Mr. Anderson Lockdown
2. Kurt Angle - AJ Styles Genesis
3. MCMG - Guns ottelusarja

35. Vuoden naispainija
Hieman hiljaista ollut. WWE:n naispaini ei ole ollut mistään kotoisin juurikaan koskaan, ja TNA:ssakin on tultu vauhdilla alas sieltä 2007-08 tasosta. Annetaan pysti vaikka Saritalle, joka on ollut pirteä ilmestys aina kun on ruutuun päässyt.

36. Vuoden painija
Tulihan tämä vastaan! Chris Jericho saa tänä vuonna väistyä ainakin minun listaltani, vaikka hyvä olikin. Poissaolo ja muistettavan feudin puute pudottavat hänet. Kurt Anglea ei voi unohtaa ja onhan hän mahtava ollut, mutta todella paljon myöskin poissa kuvioista. AJ Styles on joutunut huonon bookkauksen uhriksi. John Cenalla on ollut loistelias vuosi, mutta klassikko-otteluita hän ei ole kuitenkaan paininut.

Muita vaihtoehtoja voisi olla The Pope, Mr. Anderson, CM Punk ja Rey Mysterio. Valinta on tänä vuonna kyllä vaikeampi kuin koskaan ennen. Kokonaisuuden huomioon ottaen annan palkinnon Mr. Andersonille. Haluatte varmasti perustelut, joten tässä niitä tulee:
a.) Anderson on ollut koko vuoden mukana, lukuun ottamatta sitä lyhyttä aivotärähdyksestä johtunutta huilia loppuvuodesta.
b.) Hän on otellut vuoden aikana ylivoimaisesti uransa parhaat matsit.
c.) Osoitti vuoden aikana pystyvänsä olemaan yhtä lailla rosterin vihatuin heel kuin rakastetuin facekin
d.) Mikissä ja kaikenlaisissa segmenteissä Anderson on myös loistanut kirkkaimman timantin lailla
e.) Häntä on bookattu varsin fiksusti, siten ettei ainakaan minulle ole jäänyt mitään pakkosyötön makua.
f.) On todistanut skeptikkojen olleen väärässä.

1. Mr. Anderson
2. John Cena
3. Kurt Angle
4. Rey Mysterio
5. Chris Jericho
6. The Pope D'Angelo Dinero
7. CM Punk
8. Randy Orton
9. Alberto Del Rio
10. Jeff Hardy </center>

Näin saatiin tämäkin sitten noin 3 tunnin kirjoittelun jälkeen pakettiin. Ensi vuonna uudestaan ja hyvää joulua koko Alertin väelle :)

On se vaan hienoa että henkilökohtaiset fanituksen kohteet/antipatiat eivät näihin äänestyksiin vaikuta.

The Rocker kirjoitti:
On se vaan hienoa että henkilökohtaiset fanituksen kohteet/antipatiat eivät näihin äänestyksiin vaikuta.

Kuinka sitten laitat painijoita tai vaikka sisääntulomusiikkeja objektiivisesti paremmuusjärjestykseen? Vuoden painija on se joka teki eniten eri liikkeitä, ja vuoden paras sisääntulomusiikki se, joka on vaikein soittaa kitaralla?

Ymmärrän kyllä mistä viestisi tuli, mutta koska What onnistui perustelemaan jopa Andersonin valinnan vuoden painijaksi ainakin minut vakuuttaen, en näe mitään ongelmaa.

Samaa mieltä Saimoun kanssa. Myönnettäkööt, että odotin Whatilta sokeaa fanitusta, mutta koska hän oikeasti perusteli hyvin ja sai minut vakuuttuneeksi valinnoistaan, en näe mitään ongelmaa miksei hän olisi voinut äänestää kuten äänesti. Propsit Whatille :tu:

Ja kyllä, myös minun henkilökohtaiset fanitukset tulevat olemaan iso osa omia valintojani. Toivottavasti en kuitenkaan itse syyllisty sokeuteen, heh.

Jep, ihan hyvinhän se What perusteli nuo omat päätöksensä, ei mitään vikaa. Ainut mikä pisti vähän silmään oli tuo "Vuoden promootio" -kohdassa esille tullut asia, joka koski WWE:tä.

What kirjoitti:
Siltikin tietynlainen värittömyys ja munattomuus vaivaa promootiota

Hmm, näin esimerkkinä, WWE kuitenkin pisti koko firman suurimman facen liittymään täysin tuoreeseen heel-stableen, ja laittoi vielä viikosta toiseen Cenan Barrettin nöyryytettäväksi, niin kyllä tuo on ainakin jo kohtuullisen "munakasta" touhua. Toki tämän kuvion myöhemmistä vaiheista voidaan olla montaa eri mieltä, mutta joka tapauksessa mielestäni tuo on varsin hyvä esimerkki siitä, että sitä munaa tarvittaessa löytyy.

Toki olisihan niitä hieman erilaisiakin kuvioita joihinkin muihin asioihin kaivannut, esimerkiksi, mitä olisi tapahtunut jos vaikka Undertakerin kimppuun hyökännyt henkilö olisikin tosiaan ollut Rey Mysterio, eikä se kaikista ilmeisein vaihtoehto eli Kane?

Mutta hyvin kyllä kirjoitit perustelusi, joten ihan hyvät valinnat.

Ainiin, yksi juttu kuitenkin unohtui vielä:

Eikös se ollut juurikin se kun 'Taker sekosi siellä jossain takahuoneessa, ja yhtä äkkiä saatanallinen voima alkoi virrata hänen kehonsa lävitse uudestaan?

Tällekin meillä on ihan looginen selitys, eli 'Taker yksinkertaisesti vaan sai ne saatanalliset voimanasa takaisin, kun Bearer saapui tuon uurnan kanssa mukaan kuvioihin...

... mikä tietenkin vesittyy totaalisesti sillä, että kun Bearer oli liittynyt Kanen puolelle, Taker pysyi silti käytännössä yhtä voimakkaana.

EDIT:

Ja niin, tuskin äänestään, sillä olen seurannut painia aivan liian vähän tänä vuonna, ja vain WWE:tä. Mutta katsoo nyt.

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu

- Vince McMahon vs. Bret Hart (WM)
Ennakko odotukset matsia kohtaan olivat suhkot kovat, mutta ottelu lässähti heti alussa kuin pannukakku. Hartin suku muka oli pettänyt yhtäkkiä Bretin, ja sitten kyseessä olikin helposti arvattava kusetus. Matsikin oli ihan perseestä, ei jännitystä, ei yksinkertaisesti mitään muuta kuin muutama lyönti Bretiltä sekä Sharpshooter. Näin ratkaistiin 12 vuoden riita..okei.

2. Vuoden huonoin feudi

- Sheamus vs. Santino Marella
Helvetin over Sheamus laitettiin mestaruuskautensa jälkeen feudaamaan Santinon kanssa? Mitä helvettiä? Kyllähän tämä viihdyttävää oli mutta ei todellakaan hyvä asia kun yhtäkkiä ylivoimainen Sheamus häviää Santinolle? WHAT?

3. Vuoden huonoin segmentti

- Eipä jäänyt mitään mieleen.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

- Daniel BryaninStar Wars jumputus on ihan paska.

5. Vuoden huonoin gimmick

- Tyler Reks ECW:n surffaripojasta tuli ihmeellinen hevimies joka ei iske ollenkaan.

6. Vuoden pettymys

- Punkin loukkaantumiset. Punk loukkaantui aina todella huonoihin aikoihin.

7. Vuoden huonontunein painija

- Undertaker. Kömpelo Taker ei saa enää hyvä matsia aikaiseksi jos kyseessä ei ole muuta panosta kuin Career vs. Streak.

8. Big Daddy V -palkinto

- Undertaker. Ylhäällä perustelut myöskin tälle.

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki

- Nexus. We Are One iskee kuin nyrkkisilmään. Pidän kappaleesta tosi paljon.

10. Vuoden lopetusliike

- Cross Armbreaker (Alberto Del Rio) Tehokkaan ja kivulian näköinen lukko jossa on myöskin komeutta mukana.

11. Vuoden turn

- Randy Orton Ortonin turn oli varsin odotettu mutta varsin mukava. Ensiksi helvetin vihattu heel kunnes kääntyy Legacya vastaan.

12. Vuoden face

- Rey Mysterio. Maskisankari jatkaa yleisön villitsijänä. Ehdoton ykkönen tässä kategoriassa.

13. Vuoden heel

- Sanotaan nyt vaikka Wade Barrett. Hankkii tasaisesti heattia kaikkialla ja aina.

14. Vuoden paluu

- Bret Hart Ei näitäkään nyt hirveästi ollut mutta annetaan pisteet Hartin pitkään odotetulle paluulle joka päättyi valitettavasti pannukakkuun Wrestlemaniassa.

15. Vuoden gimmick

- John Cena Kyllä tämä Cenan "Nexuksen-Kaataja" gimmick oli varsin toimiva. Tykkäsin!

16. Vuoden uutinen

- HBK:n uran loppuminen. Kyllähän tämä oli sen verran kova pettymys itselleni ja menetys WWE:lle tänä vuonna.

17. Vuoden spotti

- Ei tule mitään mieleen.

18. Vuoden "mark out moment"

-Mizin mestaruusvoitto. Ehdottomasti iloisin asia pellepainissa itselleni tänä vuonna.

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija

- Ei tule mieleen.

20. Vuoden yliarvostetuin painija

- Drew McIntyre. Ei kaveri nyt mielestäni kovin ihmeellinen ole ainakaan painijana..

21. Vuoden kehittynein painija

- Cody Rhodes Legacy -aikoina kaveri oli suoraansanoen P-A-S-K-A, mutta Dashing -gimmickin myötä kaverista tullut yksi viihdyttävimmistä kavereista Smackdownissa.

22. Vuoden läpimurtaja

- Wade Barrett Täydestä tuntemattomuudesta NXT:n voittoon, yhden vuosituhannen kovimman stablen Nexuksen johtajuus ja kaverin otteet kehässä ja overeus noviisille varsin kovaa tasoa. Tämän kaverin ottaa uskottavasti!

23. Vuoden promottaja

- Miz Promot ovat olleen taas tänä vuonna täyttä kultaa. Sopivat kommentit sopiviin aikoihin ovat mahtavia.

24. Vuoden manageri

- Näitä ei hirveästi tänä vuonna näkynyt, mutta annetaan ääni Mizin henkisenä tukena olleelle Alex Rileylle.

25. Vuoden selostaja

- Michael Cole Kaveri hoitaa 3 viikottaista mikä on varmasti kovaa touhua, mutta hoitaa nämäkin kunnialla läpi. Viihdyttävä selostaja mitä nyt on paikoittain todella puolueellinen mikä on selostajalle väärin. Show'tahan tämä tosin on.

26. Vuoden segmentti

- Nexus tuhoaa RAW'n. Tämä tapaus oli varsin mielenkiintoinen ja samalla aloitti vuoden kovimman feudin.

27. Vuoden tv-show

- RAW. Varsin ylivoimainen taas tänä vuonna. Kaikki mieleenpainuvimmat asiat tapahtuivat täällä.

28. Vuoden tv-matsi

- Eipä tule oikein muita mieleen kuin Daniel Bryan vs. Chris Jericho silloin aikoinaan NXT:ssä. Tällöin Bryan viimeistään iski viimeisen niitin epäilijöille taidoistaan.

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable

- Tänä vuonna ei tainnut olla kuin Legacy, Nexus ja SES. Näistä Nexus varsin helppo tilanne. Onhan stable ollut RAW'n puolella pääroolissa melkeinpä koko vuoden.

30. Vuoden tag team

- Paha paha..sanotaan Motor City Machine Guns. Mitä nyt olen tänä vuonna jonkin TNA:ta. verran seurannut niin kyllä tämä tiimi on iskenyt varsin kovaa.

31. Vuoden promootio

- WWE. Enpä ole muita seurannutkaan kovinkaan ja on tainnut TNA olla melkoista paskaa.

32. Vuoden feudi

- John Cena vs. Nexus Helppo valinta. En muista milloin viimeksi olisin jotain feudia näin tarkasti seurannut.

33. Vuoden show

- Elimination Chamber. Oli oman PPV -rankingin kärjessä matsi keskiarvolla 3,29 joka on varsin kova tulos.

34. Vuoden ottelu

- Toisena vuonna peräkkäin Shawn Michaels vs. Undertaker Wrestlemaniasta Tässä matsissa oli kaikkea mitä pitää olla. Tunnetta, tapahtumia, yllätyksiä, psygologiaa, kaikkea!

35. Vuoden naispainija

- Annetaan tämä titteli nyt Maryselle. Toimi hyvin vuoden alussa ja aina rupee stondaa ku nään sen.

36. Vuoden painija

- John Cena Kaveri on aina ylitsepääsemättömän viihdyttävä! Osaa viedä lähestulkoot kenet tahansa hyvään ja viihdyttävään matsiin! Kaveri osaa ottaa yleisönkin haltuun ylivoimaisen ylivoimaisesti! Kaveria vihasin noina vuoden mittaisilla mestaruuskausilla mutta nyt kun Cena ei mestaruuksista ottele niin hän on täyttä kultaa! Taitaapa olla 3. top-listallani tällä hetkellä..

Oonkoha mä missannu jotain, kun Undertaker on ehdolla vuoden huonoimmaksi painijaksi? =D> :-k

<center>CRAP

1. Vuoden huonoin ottelu
Tähän kohtaan on sinäänsä hankala vastata. Esimerkiksi McMahon vs. Hart 'Maniasta voisi olla ihan looginen vastaus, mutta jollain ilveellä minäkin vain nautein siitä, että näin Bretin pistävän Vinceä turpaan. Siksipä kallistun tuon pahamaineisen Rob Van Dam vs. Tommy Dreamer @ Turning Point matsin puolelle, joka oli surkea aivan vääristä syistä.

1. Rob Van Dam vs. Tommy Dreamer @ TNA Turning Point
2. Kane vs. The Undertaker @ WWE Hell In A Cell
3. Vince McMahon vs. Bret Hart @ WWE WrestleMania

2. Vuoden huonoin feudi
Ai että tämä vuosi tarjosi näitäkin? Näin äkkiseltään tulee mieleen vain Kane vs. Edge... kai siellä TNA:nkin puolella oli joku Rob Terry vs. Orlando Jordan, mutta ei sellaista viitsi mennä äänestämään kun näitä pidemmällekin venytettyjä löytyy. EV2.0 vs. Fourtune oli hyvä esimerkki liian pitkälle venytetystä feudista joka ei lopulta jaksanut edes kiinnostaa... mutta pistetään ääni nyt sille Kane vs. Edge feudille, jonka anglet aiheuttivat myötähäpeää ja Survivor Seriesin matsikin oli älykankea.

1. Kane vs. Edge (WWE)
2. EV2.0 vs. Fourtune (TNA)
3. Rob Terry vs. Orlando Jordan (TNA)

3. Vuoden huonoin segmentti
Nyt on kyllä oikeasti paha. Mitään ylisurkeita segmenttejä ei itselleni ole jäänyt mieleen, mitä sitten tulee niihin Edgen ja Paul Bearerin välisiin... eikun hei, Hoganin promo Genesiksessä jossa nelikulmainen kehä tuotiin TNA:han! Silloinen face-Hogan hautaamassa entistä TNA:ta koska "aito wrestling tapahtuu vain nelikulmaisessa kehässä" oli niin surkuhupaisaa että alkoi hävettää äijän puolesta, vaikka muuten olinkin kehänvaihdokseen tyytyväinen.

1. Hoganin promo @ TNA Genesis
2. Kane tappaa vahingossa Paul Bearerin SmackDownissa
3. Se Orlando Jordanin segmentti jossa se ruiskutti jostain putelista spermaa päälleen jossain Impactissa

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
No näitä kyllä riitti. Abyssin American Made tunnari raastoi korviani kuten yleisesti koko Abyssin silloinen täysin jätkälle sopimaton gimmick. Sen lisäksi Usojen tunnari oli aivan typerä, mutta silti yli kaiken inhokikseni nousi Rob Van Damin tylsä, mielikuvitukseton ja yleisesti surkea TNA-tunnari. ROB VAN DAM! THE WHOLE EFFIN SHOW! ---däääym.

1. Rob Van Dam - The Whole F'N Show
2. Abyss - Down In The American Made Catacombs
3. The Usos - Uso Brothers

5. Vuoden huonoin gimmick
Eiköhän mielipiteeni tullut aika selväksi jo äskeisessä kategoriassa, valintanihan on siis American Made Abyss, gimmick, joka ei sopinut kantajalleen niin laisinkaan. Heitetään "arvomaininnat" vaikkapa Matt Morganin face-hahmolle, joka ei oikein natsannut yhteen jätkän juuri edellisinä viikkoina vetämälle heel-hahmolle, ja... emmä tiiä, Tyler Reksille? Surfer gone tough guy, mikä lie nyt onkaan.

1. Abyss (American Made)
2. Matt Morgan (Worried about concussions (or something))
3. Tyler Reks (ablblkflkdb)

6. Vuoden pettymys
Pettymyksiä? Useita. Se, miten Cenan ja Nexuksen angle loppujen lopuksi meni. Se, että CM Punkin julmettu momentum roll Royal Rumblessa katkesi lyhyen Triple H:n käsissä... mutta kyllä silti itselleni suurin pettymys oli "They"-kuvio. Hogan & Bischoff koalitio ei itselleni tuonut mitään muuta yllättävää tai onnistunutta kuin Jeff Hardyn heel turnin.

1. "They" olikin Hogan & Bischoff koalitio.
2. Triple H eliminoi CM Punkin Rumblessa ja katkaisee tämän momentumin.
3. Cenan potkujen mielikuvitukseton hoitaminen.

7. Vuoden huonontunein painija
Valintoja, valintoja, valintoja. The Undertaker veti erittäin kankeaa settiä ja ainoaksi muistettavaksi matsiksi nousi matsi HBK:ta vastaan Maniassa. Tommy Dreamer on ollut sysipaska koko TNA-runinsa tähän mennessä. Mieleni tekee myös äänestää Edgeä, joka vammansa jälkeen on ollut myös mukana melko kankeissa otteluissa... mutta kyllä ääni silti menee The Undertakerille... Tommy Dreamer ei sentään koskaan ollut oikeasti hyvä, ja kyllähän se Edgekin joitakin hyviä matseja tänä vuonna paini.

1. The Undertaker
2. Edge
3. Tommy Dreamer

8. Big Daddy V -palkinto
Mitäs näitä nyt sitten heittelisi. The Undertaker tietysti ei tämä vuonna paininut kuin sen yhden tai kaksi hyvää ottelua, joten ehdolle hänkin menee. Khali on tänä vuonna ollut erittäin vähän näkyvillä, ja silloin kun on, on hän vetänyt roolinsa ihan tarpeeksi hyvin, eikä ole paskonut mitään kuvioita. Nooh... kyllä valintani on Tommy Dreamer. Dragon Gate USA:ssa veti ylitylsän brawlin Jon Moxleyn kanssa ja TNA:ssa on oikeastaan omin voimin tuhonnut monta paperilla kiintoisaa kuviota. Paskasäkki mikä paskasäkki. Kolmanneksi lyödään sitten vaikka se Rob Terry, vaikka en itse asiassa jätkää ihan yltiömäisesti vihaakaan. Pistetään vaikka Orlando Jordanin kanssa käydyn surkean feudin piikkiin.

1. Tommy Dreamer
2. The Undertaker
3. Rob Terry


BRONZE

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Paha paha. Drew McIntyren tunnarihan on tunnetusti aivan älyttömän loistava, mutta sitten on myös Kavalin tunnari, joka ainakin omaan korvaani on täydellisen eeppinen. Siltikin lempparini löytyy, yllätys yllätys, TNA:n puolelta. Kyseessähän on Beer Moneyn tunnari, joka iskee itseeni kyllä ihan kybällä.

1. Beer Money - Take a Fall
2. Kaval - Exploding Helmets
3. Drew McIntyre - Broken Dreams

10. Vuoden lopetusliike
Useita näyttäviä lopetusliikkeitä on tänäkin vuonna tosiaan nähty. Heti tulee mieleen Doug Williamsin Chaos Theory, joka on ihan perhanan hienon näköistä katseltavaa. Indyistä sitten taas löytyy Ricochet, jonka Double Moonsault on älyttömän näyttävä. Voiton vie kuitenkin Alberto Del Rion Cross Arm Breaker, jota markitan nykyään lähes yhtä paljon kuin Walls of Jerichoa aikanaan.

1. Alberto Del Rio - Cross Arm Breaker
2. Doug Williams - Chaos Theory
3. Ricochet - Double Moonsault

11. Vuoden turn
Kuten jo aikaisemmin sanoin, vain yksi mielenkiintoinen asia syntyi "They"-kuviosta, ja se oli Jeff Hardyn heel-turn. Muita kovia turneja ei tänä vuonna oikeastaan nähtykään. Dragon Gatejen puolella Naruki Doi kääntyi yllättävästi pahikseksi Masato Yoshinon kustannuksella, ansaiten myös maininnan listallani... ja ei se AJ Stylesin heel-turn nyt sitten loppujen lopuksi ihan niin kauhea ollutkaan kuin silloin ajatteli.

1. Jeff Hardy
2. Naruki Doi
3. AJ Styles

12. Vuoden face
John Cena, Big Show, Mr. Anderson, Evan Bourne, Rey Mysterio... Hyviä, sympaattisia faceja on tänä vuonna ollut ihan kiitettävästi. Ylitse muiden nostan kuitenkin Rey Mysterion, jonka hahmo ei vaan näytä millään vanhentuvan, vaan tulee pysymään yleisön suosikkina sympaattisuutensa ja edelleen loistavien kehäotteidensa takia vielä pitkään.

1. Rey Mysterio
2. Big Show
3. John Cena

13. Vuoden heel
Melkein tekee mieli sanoa The Miz, mutta ei. Kyllä Mizinkin heatti jää kakkoseksi mitä tulee siihen, mitä Nexus Wade Barrettin johdolla kasasi niskoilleen. Kolmoseksi pistetään Alberto Del Rio, jonka hahmo pursuaa niin kovasti ylimielisyyttä että eihän sitä edes voi kuin vihata.

1. Wade Barrett
2. The Miz
3. Alberto Del Rio

14. Vuoden paluu
Tämä on meikäläiselle ilmiselvä tapaus. Daniel Bryanin paluu WWE:hen SummerSlamissa tulee olemaan vahvoilla tämän lisäksi myös vuoden "mark out momenteissa", sen verran pitkään olin suu ammollani kun Cena sen sanoi: "The seventh member of Team WWE is DANIEL BRYAN."

1. Daniel Bryanin paluu WWE:hen
2. Bret Hartin paluu WWE:hen
3. Ric Flairin paluu bisnekseen TNA:ssa

15. Vuoden gimmick
Alberto Del Rion gimmick on ollut kyllä debyytistä alkaen niin loistava, että mieli tekisi häntä äänestää. Kuitenkin vuoden gimmickin annan Cody Rhodesille, koska hänellä jos kenellä gimmick on todella nostattanut täysin uuden kiinnostuksen. Heitetään kolmanneksi "The Pope" D'Angelo Dinero, jonka gimmick oli taattua kultaa koko vuoden.

1. "Dashing" Cody Rhodes
2. Alberto Del Rio
3. "The Pope" D'Angelo Dinero

16. Vuoden uutinen
Kyllähän vuoden yllättävin uutinen oli Bret Hartin paluu WWE:hen. Aivan sama miten yllättävä Hoganin signaus TNA:han oli, Hart oli ollut poissa niin kauan, eikä kukaan ollut uskonutkaan että mies vielä voisi sopia erimielisyytensä Shawn Michaelsin ja Vince McMahonin kanssa.

1. Bret Hart palaa WWE:hen
2. Hogan signaa TNA:han
3. Impact siirretään maanantaihin

17. Vuoden spotti
Kompataan monia muita ja äänestetään Kurt Anglen moonsaulttia häkin päältä Lockdownissa. Kunniamaininnat Del Rion ilmalennolle TLC:ssä ja Kingstonin boom dropille selostuspöydän läpi.

1. Kurt Anglen moonsault @ Lockdown
2. Alberto Del Rio lentää @ Tables, Ladders & Chairs
3. Kofi Kingston boom droppaa Drew McIntyren selostuspöydän läpi @ Money In The Bank

18. Vuoden "mark out moment"
The Mizin mestaruusvoitto olisi ollut muuten selvä voittaja, mutta ei se ollut itselleni niin kova yllätys. Aiemmin jo mainitsinkin Daniel Bryanin ilmestymisen Team WWE:n seitsemäntenä jäsenenä olevan vahvoilla tässä kategoriassa, mutta... ääni menee Bret Hartin ja Shawn Michaelsin väliselle segmentille vuoden ensimmäisessä RAW:ssa. Niin tunnelma rikasta, että väkisinkin meinasi tulla tippa linssiin.

1. Bret Hart ja Shawn Michaels sopii erimielisyytensä @ RAW
2. Daniel Bryan tekee paluun @ SummerSlam
3. The Miz voittaa WWE mestaruuden @ RAW


SILVER

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Näitähän löytyy. Heti ensimmäiseksi tulee mieleen Sheamus, jota itse olen katsellut kehässä ihan mielelläni vaikka täällä laudan puolella jätkää haukutaan aina oikein olalta takaa. Sitten on Robbie E., jonka ylenpalttista haukkumista en ole kyllä lainkaan käsittänyt. Mutta kyllä minäkin ääneni annan Rey Mysteriolle, joka toivottavasti painii vielä pari kovaa vuotta ja useita kovia feudeja.

1. Rey Mysterio
2. Sheamus
3. Robbie E.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Täällä What äänesti omaa valintaani tähän kategoriaan jo Vuoden painijaksi, joka kertoo jotain siitä yliarvostuksesta, jota tämä henkilö saa joissain piireissä. Kyseessä on tietysti Mr. Anderson. Ei, en tarkoita että Anderson on sysipaska, tarkoitan vain sitä että on ihan pientä hakuammuntaa nostaa hänet yliste muiden. Sen lisäksi tulee mieleen lähinnä Ted DiBiase, josta ihmiset tuntuvat pitävän, jota en itse käsitä. Heitetään kolmoseksi vaikka Kofi Kingston, johon oma innostukseni alkaa vähitellen hiipua.

1. Mr. Anderson
2. Ted DiBiase
3. Kofi Kingston

21. Vuoden kehittynein painija
Cody Rhodes on läpikäynyt aikamoisen kehittymisen entertainerina gimmickinsä myötä, ja on ansainnut kunniamaininnan listallani siitä hyvästä. Kyllä voittajaksi nousee The Miz, joka on koko vuoden parantanut otteitaan siihen malliin, että nykyään ihan mielellään katsoo kehässäkin.

1. The Miz
2. Cody Rhodes
3. Wade Barrett

22. Vuoden läpimurtaja
Komppaan Whattia siinä, että tämä on todella ollut kova vuosi mitä näihin läpimurtajiin tulee. Alberto Del Rio, Wade Barrett ja Daniel Bryan ovat kaikki nousseet mainioihin stratosfääreihin... eniten näistä kolmesta tietysti Wade Barrett, joka on jo ehtinyt main eventata muutamassa PPV:ssäkin.

1. Wade Barrett
2. Alberto Del Rio
3. Daniel Bryan

23. Vuoden promottaja
Vakiokortit John Cena ja CM Punk on pakko heittää, mutta voittajaksi nostan kyllä The Mizin, joka on koko vuoden ollut tulessa saadessaan mikin käteen.

1. The Miz
2. CM Punk
3. John Cena

24. Vuoden manageri
Heitetään ns. "wild card" ja sanotaan Vickie Guerrero, joka on omasta mielestäni tehnyt ihan hyvää managerityötä Zigglerin kulmassa. Kunniamaininnat Flairille ja Rodriguezille.

1. Vickie Guerrero (Dolph Ziggler)
2. Ric Flair (Fourtune)
3. Ricardo Rodriguez (Alberto Del Rio)

25. Vuoden selostaja
En kyllä millään tavalla halua äänestää TNA:n commentary teamia tässä kategoriassa, lähinnä siksi että Tazin kommentointi saa lähinnä korvani huutamaan hoosiannaa. Heitän tähänkin "wild cardin" ja äänestän Josh Mathewsiä, joka vakuutti minut NXT:ssä.

1. Josh Mathews
2. Michael Cole
3. Matt Striker

26. Vuoden segmentti
Voiton vie mark out kategoriankin voittanut Bret Hartin paluu segmentti. 'Nuff said.

27. Vuoden tv-show
RAW. Ne kerrat mitä Impactia päätin katsoa saivat aikaan vain migreenikohtauksia. NXT:lle kunniamaininta lähinnä ensimmäisen tuotantokauden takia.

1. RAW
2. NXT
3. SmackDown!

28. Vuoden tv-matsi
Joo, kyllä tämä menee ehdottomasti AJ Stylesin ja Kurt Anglen mittelölle vuoden ensimmäisessä Impactissa. Kovaa äksöniä kaikin puolin. Kunniamaininnat Del Rion debyyttimatsille ja alkuvuodesta käydylle Mysterio vs. Michaelsille.

1. AJ Styles vs. Kurt Angle @ Impact
2. Rey Mysterio vs. Shawn Michaels @ SmackDown!
3. Rey Mysterio vs. Alberto Del Rio @ SmackDown!


GOLD

29. Vuoden stable
Nexukselle ääni auttamatta menee. Fourtunesta en itse liiemmin välittänyt, eikä Straight Edge Societykään enää tänä vuonna ollut niin hyvä kuin mitä viime loppuvuoden. CHIKARA:ssa lähes koko vuoden vaikutti Bruderschaft des Kreuzes, joka saa tietysti kunniamaininnan.

1. The Nexus (WWE)
2. Bruderschaft des Kreuzes (CHIKARA)
3. Straight Edge Society (WWE)

30. Vuoden tag team
Ei todellakaan ole hankala valinta. TNA:n PPV:issä jatkuvasti parhaat matsit tapahtuivat Motor City Machine Gunsien toimesta, ja heille tämä ääni todellakin kuuluu.

1. Motor City Machine Guns
2. Beer Money
3. The Osirial Portal

31. Vuoden promootio
WWE olisi yksinkertainen valinta, mutta ei. Yksi promootio on tänä vuonna noussut ylitse muiden pitämällä sellaisia showeja, että koskaan ei ole tarvinnut pettyä. Dragon Gate USA vie minun (ja varmaan ainoansa) ääneni.

1. Dragon Gate USA
2. World Wrestling Entertainment
3. CHIKARA

32. Vuoden feudi
Loistavia feudeja tänä vuonna on tosiaan nähty. Indypuolella sitä tarjosi CHIKARA Sekigun vs. Kamikaze USA, WWE:n puolella esimerkiksi Daniel Bryan vs. The Miz ja John Cena vs. Batista... mutta kyllähän ylivoimaisesti parhaat matsit tarjosi Motor City Machine Guns vs. Beer Money.

1. Motor City Machine Guns vs. Beer Money
2. CHIKARA Sekigun vs. Kamikaze USA
3. Daniel Bryan vs. The Miz

33. Vuoden show
Kysymys on helppo. Mikä show on vuosittain suurin painimaailman spektaakkeli? WrestleMania.

1. WWE WrestleMania XXVI
2. DGUSA Untouchable 2010
3. DGUSA Bushido: Code of the Warrior

34. Vuoden ottelu
Ehdottomasti täydellisimmän paketin sports entertainmenttiä tarjoili tänäkin vuonna WrestleManiassa käyty The Undertaker vs. Shawn Michaels, vaikka jäikin viime vuoden versionsa varjoon. Ei tästä matsista kukaan päässyt parantamaan.

1. The Undertaker vs. Shawn Michaels @ WWE WrestleMania XXVI
2. The Nexus vs. Team WWE @ WWE SummerSlam
3. BxB Hulk vs. SHINGO @ DGUSA Bushido: Code of the Warrior

35. Vuoden naispainija
Pistetään pysti Beth Phoenixille, joka kyllä tarvittaessa pystyy pistämään sellaista kliniikkaa pystyyn että huhhuh.

1. Beth Phoenix
2. Natalya Neidhart
3. Tara

36. Vuoden painija
Joo-o. Kuka mukana vuoden suurimmissa, muistorikkaimmissa feudeissa, monessa unohtumattomassa matsissa sekä useassa loistavassa segmentissä?

Komppaan useita muista ja äänestään John Cenaa, joka todellakin on ollut WWE:n parhaita tunnelman nostatuksessa. Luotettava big match player, promottaja ja muutenkin WWE bannerin kannattaja mediassa. Kiitos Cena taas loistavasta vuodesta ja toivottavasti ensi vuosi on yhtä loistokas!

1. John Cena
2. Rey Mysterio
3. Kurt Angle</center>

Käytän jumalatonta valtaani ja postaan täysin ohi aiheen.

Tahtoisin kovasti äänestää näissäkin Awardseissa (propsit jälleen enskalle hienosta aiheesta), mutta kun vuoden aikana olen katsonut kaksi Raw'ta, yhden Impactin, WrestleManian, Night of Championsin ja Bound For Gloryn EV 2.0 vs. Fourtunen loppuun asti, niin hankala on koko vuotta arvioida.

Oikeastaan ainut asia, mikä vuodesta 2010 jäi mieleen, että viimeksi on aktiivinen painin seuraaminen napannut vuonna 2003. Alkuvuodesta oli intti, jolloin ei paljoa painin seuraamisella ollut aikaa tai kiinnostustakaan (WM:ää lukuun ottamatta), ja loppuvuodesta taas huomasin, että noiden ysäri-ppv'eiden katsominen on vain niin paljon mielekkäämpää touhua kuin tämän päivän tapahtumien. WWE:n puhtaasti munattomalta, kuten What hyvin kuvasi, vaikuttava ja koko ajan vain paheneva PG-Era ei inspiroi sitten yhtään. TNA ei taas minun silmiin tunnu tarjoavan oikeasti kunnollista vaihtoehtoa WWE:lle, vaan pelkästään kehnommin buukattua vaihtoehtorymistelyä hieman korkeammalla hardcoren määrällä.

Nyt kuitenkin tulossa oleva Royal Rumble kiinnostaa jälleen kerran paljon, ja kai sille TNA:llekin olisi vielä yksi mahdollisuus annettava, koska esim. Mr. Andersonin otteita en ole käytännössä nähnyt yhtään. Uudenvuoden lupauksenani pyrin siihen, että olisin ensi vuoden lopussa katsonut sen verran ajankohtaan sopivaa painia, että voisin Awardseissa äänestää.

Kaikesta huolimatta voin silti olla aika varma, että olen vuoden parhaan show'n nähnyt. Viimevuotisen räpellyksen jälkeen tänä vuonna WrestleMania jälleen valloitti tarjoten upean Michaels vs. Undertakerin ja hienot päämestaruustaistelut. Eikä se muukaan kortti huono ollut, lukuun ottamatta täydellisesti flopannutta Bretin ja Vincen ottelua. Vuoden parhaaksi tv-otteluksi uskaltaisin myös veikata sitä AJ Stylesin ja Anglen ottelua vuoden ensimmäisestä Impactista, joten mitäs tärkeää minulta oikeastaan jäikään näkemättä ;)

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
- En osaa lähteä nimeämään yhtä ottelua kaikkein huonoimmaksi. Toki huonoja otteluita on nähty roppakaupalla, mutta jos äänestäisin tässä kohtaa äänestäisin luultavasti jonkun suurimman pettymyksen aiheuttaneen ottelun ( odotuksiin nähden ) puolesta, mikä menisi mielestäni ohi kategorian.

2. Vuoden huonoin feudi
- Undertaker - Kane. Odotin tältä feudilta paljon, odotukset alittuivat pahemmin kuin laki sallii.

3. Vuoden huonoin segmentti
- Lähes sama ongelma kuin ensimmäisessä, en osaa valita yhtä ''alitse'' muiden.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
- Daniel Bryanin sisääntulomusiikki aiheuttaa minulle lähinnä koomisen kuvan kyseisestä henkilöstä ja näin ei Bryanin kohdalla tulisi missään nimessä olla. Piste sinne siis.

5. Vuoden huonoin gimmick
-Superman John Cena, vituttaa joka maanantai.

6. Vuoden pettymys
- Yksi erityisen suuri pettymys itselleni oli John Cenan ja Nexuksen feudin totaalinen lässähtäminen mahtavan alun jälkeen.

7. Vuoden huonontunein painija
- Tähän en suinkaan voi valita Undertakeria sillä mielestäni mies oli aivan yhtä sysipaska myös viime vuonna, joten valitsenkin sen sijaan Edgen. Markitan miestä kovasti, mutta tänä vuonna esitykset eivät ole kyllä olleet kehässä kovinkaan vakuuttavia pariin viime vuoteen verrattuna, toki on ollut myös bookkauksen uhrina mutta itse en ainakaan laittaisi painin huonontuneisuutta miehen kohdalla sen piikkiin.

8. Big Daddy V -palkinto
- Tähän sen sijaan taas valitsenkin Undertakerin. Jokaikinen niistä muutamasta matsista 'Manian jälkeen on ollut minusta aivan käsittämätömän puuduttavaa katsottavaa.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
- Edgen ''Metalingus'' by Alter Bridge, oma ikisuosikkini entrance musiikeissa, sopii miehelle täydellisesti ja muutenkin loistava kappale omasta mielestäni.

10. Vuoden lopetusliike
- Vaikken juurikaan haluaisi niin pakko se on antaa Randy Ortonin usein niin ihanalle RKO:lle, ainoa asia mistä pidän miehessä herran tatuointien lisäksi.

11. Vuoden turn
Oma seuraamiseni kaartuu vahvasti ainoastaan WWE:n puolelle ja siellä ainoa ylimääräsiä tunteita herättänyt turn oli Batistan heel turn.

12. Vuoden face
-John Cena , vaikka miehestä en juurikaan pidä onhan se nyt aika selvää kuka ne kovimmat reaktiot pikkulapsista ympäri vuoden on puristanut.

13. Vuoden heel
- The Miz. Mies kerää järkyttävän suurta heattia paikoittain ja on kehittynyt mielestäni loistavasti koko vuoden ajan.

14. Vuoden paluu
- Mitään elämää suurempaa paluuta ei tänä vuonna nähty, nostan kuitenkin Edgen Royal Rumble paluun omaksi suosikikseni.

15. Vuoden gimmick
- ''Dashing'' Cody Rhodes. Mies vetää mielestäni roolinsa loistavasti ja on saanut hahmonsa oikeasti mielenkiintoiseksi. Vielä vuosi sitten mielipiteeni herrasta oli jotakuinkin: ''Ruma ja tylsä.'' Vaan nyt on miehestä tullut oikein piristävä anti Smackdowniin.

16. Vuoden uutinen
- Skip.

17. Vuoden spotti
- Satuin kiinnostuksesta katsomaan tuon Kurt Anglen Moonsaultin häkin päältä, ja pakkohan se ääni on sinne antaa.

18. Vuoden "mark out moment"
-Edgen Royal Rumble voitto. Vaikka mies on mielestäni tänä vuonna ollut huono, vielä tuolloin odotin herran paluuta innokkaasti ja hypähdin tuolilta kädet ilmaan kohoten Cenan ruhon tömähtäessä lattiaan.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
-Sheamus. Miestä on täällä kehuttukkin mutta paikoittan myös paljon paskaa on niskaan satanut. Minut herra on kuitenkin onnistunut vakuuttamaan viihdyttävyydellään.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
-Tähän kohtaan nostan esiin nimen Wade Barrett. Mies on hyvä, mutta omaan makuuni ei niin hyvä kuin täällä jaksetaan hehkuttaa.

21. Vuoden kehittynein painija
-Ehdottomasti Cody Rhodes. Gimmickin vaihdoksen myötä mies on ollut kuin uudestisyntynyt ja onnistunut pysymään viihdyttävänä viikosta toiseen.

22. Vuoden läpimurtaja
- Eiköhän Mike ''The Miz'' Mizanin ole nyt sen lopullisen läpimurtonsa viimein tehnyt.

23. Vuoden promottaja
- ... Ja kenenkäs muunkaan kuin The Mizin promot ne ovat viikosta toiseen allekirjoittaneen onnistuneet vakuuttamaan.

24. Vuoden manageri
- Skip

25. Vuoden selostaja
- Suurin osa ilmeisesti jo Colea vihaa, minä puolestaan en. Ääni sinne.

26. Vuoden segmentti
- Vaikka kuinka aivonystyröitäni vaivaan, en pysty muistamaan yhtään erityisen hyvää segmenttiä joka nousisi omaksi suosikikseni tältä vuodelta.

27. Vuoden tv-show
-RAW . Vaikka Smackdown! on omasta mielestäni ollut painillisesti parempi, on RAW kuitenkin bookauksen ansiosta pysynyt sinä mielenkiintoisimpana ja viihdyttävimpänä showna.

28. Vuoden tv-matsi
- Aivan liian vaikea valinta itselleni.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
- Nexus taitaapi olla ainoa varteenotettava stable tälle vuodelle oman seuraamiseni puitteissa.

30. Vuoden tag team
- Skip

31. Vuoden promootio
- En äänestä koska seuraan ainoastaan WWE:tä ja näin ollen en ole kykenevä arvioimaan muita mahdollisia haastajia.

32. Vuoden feudi
-Tänä vuonna on mielestäni ollut hyvin vähän hyviä ja toimivia feudeja, annettakoon ääni kuitenkin John Cena - Batista feudille, josta itse pidin Batistan tuoreen heel turnin ansiosta.

33. Vuoden show
-WWE:n Elimination Chamber onnistui viihdyttämään itseäni tänä vuonna eniten vaikka en gimmick PPV:iden ideasta pidäkkään.

34. Vuoden ottelu
Koko vuonna nähtiin mielestäni valitettavan vähän todella hyviä otteluita, valintani sijoittuu kuitenkin alkuvuoteen. Shawn Michaels - Undertaker @ Wrestlemania nyt oli kuitenkin ehdottomasti se paras. Ristiriitaisesti oma vuoden huonoin painijani on kuitenkin paininut vuoden parhaan matsin? Perustelen mielelläni. Omasta mielestäni Undertaker on hyvä painija juurikin vain sen kerran vuodessa kun hän jaksaa pistää kaiken peliin ja olla täysillä mukana, hänen huonoutensa omissa silmissäni perustuukin juuri siihen että hän ei edes näytä yrittävän saada hyvää matsia aikaiseksi enää yhdessäkään ottelussa sen yhden pakollisen hyvän matsin jälkeen. En siis arvosta hänen laiskuuttaan, ja pakkohan se on myöntää että ikä ja kokemus alkavat painaa varmasti jo päälle, siksi herran eläköitymistä toivoisinkin mahdollisimman pian. Mainittakoon vielä että siihen ehdottoman hyvään matsiinkin Undertaker tarvitsee mielestäni vastaansa jonkun todella hyvän painijan ( Kuten Michaels ).

35. Vuoden naispainija
Kauneuden perusteella äänestäisin Marysea, mutta painijaa haettaessa en osaa kyllä nostaa yhtäkään Diivaa ylitse muiden.

36. Vuoden painija
Tämän palkinnon valinta tuotti itselleni todella suurta päänvaivaa, ja lopulta päädyin antamaan ääneni pelkästään nimenomaisesti PAININ perusteella kokonaisuutena. Ei siis liene kovin yllättävää että ääni loksahtaa Daniel Bryanille. Mies ei ole paininut yhtäkään huonoa matsia koko vuonna ja on suorittanut tasaisesti ja varmasti jokaikisessä esiintymisessään ympäri vuoden koko WWE runinsa aikana.

Tässäpä minun korteni tämän vuoden awardeihin, Nikizu kiittää ja kuittaa.

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Vince McMahon vs Bret Hart WM26. Kuten TupsuVeitikka totsesikin jo, ennakko odotukset ennen matsia olivat todella kovat, mutta matsi pilattiin sitten täysin p*skalla kirjoituksella.

2. Vuoden huonoin feudi
Kane vs Edge. Kyllähän sitä alkaa vähemmästäkin ottamaan päähän, jos viikosta toiseen "murhataan" nukkeja.

3. Vuoden huonoin segmentti
Orlando Jordanin sperma-pelleilyt Impactissa. Ei voi naurettavampaa segmenttiä ollakkaan, vai voiko?

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
The Usos. Perus jumputusp*skaa, ei iske itelleen yhtään. Aina kelauksessa kun tulevat.

5. Vuoden huonoin gimmick
Tyler Reks. Joku ihme luolamies-lookki, jota ei ole edes selitetty vielä..

6. Vuoden pettymys
John Cena vs. Nexus kuvion huono toteuttaminen. Paremmalla bookkauksella tästä olisi voitu saada yksi vuosisadan feudeista.

7. Vuoden huonontunein painija
The Undertaker. Miestä ei paljon näy kehässä, ja silloin kun sattuu näkymään niin se on yleensä varmaa että voittaa. Kankea sekä tylsä kehässä.

8. Big Daddy V -palkinto
The Undertaker. Perustelut täysin samat kuin 7. kohdassa.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Ei tähän voi sanoa, kuin että The Mizin theme. Täydellinen kappale Mizille ja kuulostaa pirun hyvältä!

10. Vuoden lopetusliike
RKO. On se vaan hienoin liike tällä hetkellä.

11. Vuoden turn
Randy Orton. Mies käännettiin sitten lopulta Legacya vastaan, hienosti toteutettu turn omasta mielestäni. Turn tapahtui sopivalla nopeudella eikä ihan sormia napsauttamalla.

12. Vuoden face
John Cena. Ehkä WWE tekee hänestä Supermiehen, mutta mitä väliä jos se toimii? Jätkä vetää yleisön hienosti puolelleen melkeen jokapaikassa joten ääni sinne suuntaan siis.

13. Vuoden heel
Wade Barrett, oikeastaan ainoa varteenotettava ehdokas tälle vuodelle. Oli mukana tuhoamassa Raw'n Nexuksen debyytissä, hommasi Cenan Nexukseen, jossa sitten käskytti mielinmäärin.

14. Vuoden paluu
Daniel Bryanin paluu SummerSlamissa, vuoden mark out-moment ainakin itselle! Onnistuin olemaan spoilaantumatta, eikä ollut ennen Bryanin entrancea mitään hajua, että kuka sieltä tulee.

15. Vuoden gimmick
Alberto del Rio. Tämänhetkinen suosikki gimmick, toimii täydellisesti tälle herralle.

16. Vuoden uutinen
Mikään uutinen ei iskenyt oikeen tänä vuonna, joten skip.

17. Vuoden spotti
Kurt Anglen moonsault Lockdownissa, ehdottomasti vuoden hienoin spotti! Katoin jo, että mitä h*lvettiä se Kurt oikeen hommaa kun lähti kiipeämään ylöspäin.

18. Vuoden "mark out moment"
Daniel Bryan paluu SummerSlamissa. Perustelut löytyvät kohdasta 14.

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Skip.

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Skip.

21. Vuoden kehittynein painija
Cody Rhodes, Legacy ajoista nousua on tapahtunut hirveästi, uusi gimmick sopii myös miehelle.

22. Vuoden läpimurtaja
Wade Barrett, NXT:stä WWE'hen johtamaan yhtä historian dominoivimmista stableista.

23. Vuoden promottaja
The Miz, tällä hetkellä yksinkertaisesti paras mikissä ainakin omasta mielestäni.

24. Vuoden manageri
Vickie Guerrero. Tällä hetkellä ainakin WWE'n puolella paras manageri.

25. Vuoden selostaja
Cole alkaa nykyään jo v*tuttamaan niin paljon ettei ainakaan saa ääntäni. Ääneni meneekin siis Josh Matthewsille hienosta työstä varsinkin NXT:n puolella.

26. Vuoden segmentti
Santinon, Kozlovin ja Sheamuksen tee-hetki Isosa-Britanniassa. Tiedän että tästä tulee sanomista, mutta itselle ainakin iski. Huumoria löytyi juuri sopivasti. :lol:

27. Vuoden tv-show
Raw. Toki SmackDown oli enemmän painiin keskittynyt, mutta itselle ainakin on tärkeää myös se huumoripuolikin.

28. Vuoden tv-matsi
NXT:stä Daniel Bryan vs Chris Jericho. Bryanin debyyttimatsi ja menoa löytyi sopivasti!

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Nexus, helppo valinta. Raw'n kantavia voimia melkein koko vuoden.

30. Vuoden tag team
WWEn puolelta ei paljon tag teameja löydy, joten sanotaan nyt parin jakson TNA:n puolelta Motor City Machine Guns.

31. Vuoden promootio
WWE. Ainoa jota on oikeastaan tullut seurattua koko vuoden ajan. Nekin pari TNAta joita olen katsonut on ollut aivan p*skaa.

32. Vuoden feudi
WWE(John Cena) vs Nexus Eipä ole pahemmin kovin isoja feudeja ollut tänä vuonna. Ehdottomasti mielenkiintoisin kaikkine käänteineen.

33. Vuoden show
Ei tälläiseen kysymykseen voi vastata muutakuin, että Wrestlemania 26. Tottakai ääni menee vuoden isoimmalle ja mielenkiintoisimmalle tapahtumalle.

34. Vuoden ottelu
Shawn Michael vs The Undertaker Wrestlemania 26. Hienon viiden tähden matsin vetivät taas tänä vuonna.

35. Vuoden naispainija
Beth Phoenix. Ainoa varteenotettava naisPAINIJA.

36. Vuoden painija
Muuten olisi ääni mennyt Chris Jericholle mutta lähti kesken vuoden joten annetaan pysti John Cenalle. Taas hieno vuosi Cenalle, ääni tulee ehdottomasti feudista Wade Barrettia ja Nexusta vastaan.

Batistan heel turn tapahtui vuonna 2009... :roll:

Wormmaster kirjoitti:
Batistan heel turn tapahtui vuonna 2009... :roll:

Niinhän se perhana oli, kiitos muistutuksesta! :)

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Jäipä onneksi tuo enskan mainostama SmackDown! näkemättä, niin että oma ehdokkaani on se (myöskin aloituspostissa mainittu) Vince McMahon vs. Bret 'the Hitman' Hart. Ehdin hakemaan, lämmittämään ja syömään lihapiirakan kahdella nakilla kesken ottelun ja silti näin matsista ihan liikaa.
2. Vuoden huonoin feudi
Undertaker - Kane. Jos minunlaiseni amatööri pystyy edellisiä osia näkemättä heti feudin aluksi sanomaan, miten se etenee, on koko ideassa jotain perustavanlaatuisesti pielessä. Puhumattakaan siitä, että yli puoli feudia toinen osapuoli on koomassa. Ison osan feudista pelasti kyllä Kanen promot, mutta silti se oli yleisarvosanaltaan puuduttava.
3. Vuoden huonoin segmentti
Jack Swaggerin julistautuminen Ookla-hooman (muistaakseni) kuninkaaksi. Samalla myös Swagger Soaring Eaglen ensiesiintyminen. Hirvittävän tylsää verbaaliraiskausta x+1 minuuttia, jossa x=**tusti liikaa. Se E tarkoittaa Entertainmentia. I am not entertained. Pöljyyksissäni katsoin vielä koko segmentin, koska yritin oppia pitämään Swaggerista.
4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
John Morrisonin sisääntulo on koko sen ajan (eli kohta vuoden verran) aktiivisesti painia seurannut saanut korvani lähes vuotamaan verta. Muuten Morrison on yksi suosikkipainijoistani, mutta tämä musiikki saa minut lähes toivomaan, että olisi pysynyt backstagella.
5. Vuoden huonoin gimmick
6. Vuoden pettymys
John Cenan 'takaisinpalkkaus'. Perusteluksi voisi sanoa vaikka että töissä oli pahaa lasagnea. Ihan oikeasti, olisi nyt odottanut edes ensi vuoteen asti kun kerran piti jäähyväispuheen ja kaikkea.
7. Vuoden huonontunein painija
The Undertaker. Miettikää nyt. No ehkä se todellisuudessa johtui vain Shawn Michaelsista, mutta Wrestlemaniassa 'taker näytti vielä hyvältä. Nykyään... No, kuka katsoi kokonaan sen 'Taker vs. Kane Buried Alive -ottelun? Vanha, väsynyt mies. Requiescat im Pace (en ota vastuuta kirjoitusvirheistä).
8. Big Daddy V -palkinto
Ah, niin. Kuka on se absoluuttisen huonouden ilmentymä? Kenelle sanottiin, että [puhuja] on nähnyt joskus jopa The Great Khalin liikkuvan kehässä suuremmalla intensiteetillä? Kenen Spinebuster nostaa irveen naamalle ihan vääristä syistä? Kuka edes on tämä David Otunga ja mitä hän tekee WWE:ssä?

Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki
Kovasti yritin keksiä jonkun muun ehdokkaan, mutta jotenkin vaan nousee vain yksi nimi mieleen. The Mizin tunnari tuo jo ensisanasta sellaisen 'big things are going to happen'-tunteen. Tämän tai minkä tahansa tulevan vuoden ykköstunnari.
10. Vuoden lopetusliike
Justin Gabrielin 450 splash! Jos joku ei vielä ole sitä huomannut, tunnustaudun nyt avoimesti high flyerien palvojaksi. Toinen ehdokas oli AirBourne, enkä osaa edes selittää, miksi tämä vei siitä voiton. Ensimmäinen näkemäni 450 vain loksautti leuan rintakehään niin jykevästi.
11. Vuoden turn
Michael Cole. Itsehän en sitä aiempaa Colea tunne, mutta kyllä tuo heel-ote vain tuottaa selostamon puolella sellaisia kultakimpaleita että sanat loppuu kesken kun yrittää sitä perustella.
12. Vuoden face
Jos ymmärrän kysymyksen oikein, John Cena on ainoa vaihtoehto. Cena ei ole pelkästään face, vaan hän on THE face (of WWE).
13. Vuoden heel
Retorinen kysymys: Kuka vetää WWE:n suurta heel-stablea? Oikea vastaus on Wade Barrett joka sillä meriitillä vetää tämän palkinnon suvereenisti nimiinsä. (Valinta on muuten sikäli helppo, että en seuraa TNA:ta.)
14. Vuoden paluu
***tuuksissani tekisi mieli äänestää Cenaa, mutta ei. Daniel Bryanin paluu puolestaan lähetti oikeasti kylmiä väreitä pitkin selkäpiitä siitä huolimatta, että olin jo spoilaantunut. Parhautta siitä teki Strikerin hehkutus ja Colen dissaus.
15. Vuoden gimmick
CM Punk. Toisena vaihtoehtona oli Cole, mutta on se heel-selostaja ehkä kuitenkin vähän turhan rasittava. SESiä taas on edelleen ikävä, eikä se johdu pelkästään Serenasta. Save me, CM Punk!
16. Vuoden uutinen
Rasittaa, kun enska on osannut arvailla varmaan aika lailla kaikki vastaukseni. Vaikken miestä muuten niin tuntenutkaan (selvittelin faktoja vasta jälkeenpäin), Shawn Michaelsin uran lopetus oli ensimmäiseni ja vuoden ehdottomasti mieleenpainuvimpia tapahtumia.
17. Vuoden spotti
Ja taas! Ainut, joka nousee heti suoralta kädeltä mieleen, on Kofi Kingstonin Money in the Bank Moment eli hyppy selostuspöydän (ja Drew McIntyren) päälle tikkailta.
18. Vuoden "mark out moment"
Niinpä. Nexusin RAW-debyytti säväytti kyllä siihen malliin, että edelleen tulee sitä ajatellessa kylmiä väreitä. Parhaiten muistan, miten ketutti, ettei lähellä asu ketään showpainia seuraavia kavereita.

Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija
Ja niinpä taas. Rey Mysterio on kuitenkin jo pitkän uran vetänyt veteraani, joka jaksaa edelleen olla kehässä viihdyttävä ja jaksaapa miestä tikkarinkin päässä kuunnella. Eikä ole kääpiö (midgetrio).
20. Vuoden yliarvostetuin painija
Edge. Kolme sanaa. Spear! Spear! Spear! Ehkä se revennyt akillesjänne on vaivannut koko vuoden, mutta minusta vaan vaikuttaa siltä, että vaikka mikissä loistaakin, on kaveri kehässä tylsempi kuin... vaikka The Miz. Lisää tästä...
21. Vuoden kehittynein painija
...seuraavassa kohdassa. Mitenkäs se Darien jossain toisessa ketjussa sanoikaan: 'The Miz on parantanut otteitaan kuin sika mudassa rypemistään...' Jotain sinnepäin. Eihän Miz vieläkään mikään bryandanielson ole, mutta eipä tässä sitä kysyttykään.
22. Vuoden läpimurtaja
Juurikin tuo edellisessä kohdassa mainittu Daniel Bryan. Kaveri ehti hävitä NXT:ssä kaikelle mahdolliselle, saada monoa, palata ja voittaa US-vyön. Jos se ei täytä läpimurron kriteerejä, olen liian vanha tähän lajiin.
23. Vuoden promottaja
John Cena. Ihan sama mitä mieltä miehestä muuten on, voiko tosiaan olla hymyilemättä kun muistelee vaikkapa miehen rantia vyönsä Sheamukselle menettämisen jälkeen? Myös 'jäähyväissegmentti' meni ihan täydestä, miksipä olo olikin niin kusetettu, kun Cena palasi rosteriin.
24. Vuoden manageri
Vickie Guerrero. Aina kun 'Excuse me!' kajahtaa, nousee vain sellainen sisuksia vääntävä ärtymys ettei voi kuin ihailla sen aikaansaajaa. Toivottavasti pysyy manageriosastolla (ja poissa painikehästä) vielä pitkään.
25. Vuoden selostaja
Michael Cole. Meinasin jo sanoa, että Punk, mutta sehän vaatisi jo sitä, että näkisin Punkin mieluummin selostusosastolla kuin painimassa. Ei, kyllä heel-Cole on manninta mannaa.
26. Vuoden segmentti
Nexusin debyytti. Yllättääkö ketään? Perusteluntyngän voi lukea tuolta ylempää eli kohdasta 18.
27. Vuoden tv-show
Vastaus on keltainen. NXT tarjoilee parhaimmillaan rautaisannoksen pääbrändeissään harvemmin esiintyviä tähtiä ja pistää ihmettelemään, miksei näille kukkasille anneta lisää mikkiaikaa siellä. Muutenkin koko konsepti vain on niin kovin kiehtova.
28. Vuoden tv-matsi
Ei pysty.

Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable
No arvatkaa. Oikein. Nexushan se siellä taas keikkuu. Alun mark-outin jälkeen ei vain voi mikään kiriä rinnalle. Vaikka viimeaikaisimmat Cena-feudin tapahtumat ovat pistäneet vähän huolestuttamaan...
30. Vuoden tag team
ShoMiz. Ihan totta. Mikä voisi viedä voiton joukkueesta, jossa paini Yhdysvaltojen mestari (myöskin yksi firman suurimmista egotestikkeleistä) ja jättiläinen. Varsinkin promottaminen tuntui koko ajan aivan huikealta.
31. Vuoden promootio
Ymmärrettävistä syistä en äänestä.
32. Vuoden feudi
Undertaker vs. Shawn Michaels tai sitten aika vain kultaa muistot. Joka tapauksessa feudihan huikentuii The Grandest Stage Of Them All:iin ja päättyi HBK:n eläköitymiseen. Jo yksistään näilläkin meriiteillä pitäisi päästä kärkeen. Lisäksi muistakaa että HBK potkaisi Teddy Longia päähän.
33. Vuoden show
Royal Rumble. Minkä tahansa vuoden show. Ottelun konsepti on vaan niin vetävä (Battle Royalit on muutenkin lemmikkiotteluitani) ja tarjoaa mahdollisuudet vaikka mihin. Eikä koskaan kokonaan petä.
34. Vuoden ottelu
Ei pysty.
35. Vuoden naispainija
The Glamazon Beth Phoenix aiheuttaa aina ilmestyessään niin valtavan riemastuksen (melkein hävettää oma reaktioni, kun huomasin Phoenixin nousseen saikulta) että ei edes haittaa, vaikka hän on ollut suurimman osan vuotta poissa.
36. Vuoden painija
Daniel Bryan. Kuten olen ennenkin maininnut, kehätaitojen (joista ei varmaan tarvitse ruveta erikseen puhumaan) lisäksi Bryanin loistavasti vetämä nörttigimmick vetoaa.

Crap

1. Vuoden huonoin ottelu: Kane Vs. The Undertaker Hell In A Cell

Kyllähän tähän ihan selvä ykkösvaihtoehto on tämä Vince McMahon Vs. Bret Hart Wrestlemaniassa, mutta en kuitenkaan äänestä sitä. Ääneni menee nimittäin Kanen ja Undertakerin kohtaamiselle häkkihelvetissä. Odotin tästä ottelusta oikeasti hyvää, mutta pettymys oli valtava. Meinasin oikeasti nukahtaa kesken tämän. Niin tylsä. Ja lopetuskin oli huono. Miksi Undertaker vain katsoi, kun Bearer antoi uurnan Kanelle. Menee yli hilseen. Muutenkin feudin ottelut olivat surkeita.

2. Vuoden huonoin feudi: Kane Vs. The Undertaker

Kummatkin miehet olivat koko feudin ajan hyvin tylsiä. Samoin kaikki kolme matsia olivat huonoja. Toivoin tästä hyvää feudia, kun Taker palasi SummerSlamissa. Bearerin mukaantulon aikaan toivoin jo, että feudista tulisi jotain, mutta eihän se parantunut, lähinnä huononi.

3. Vuoden huonoin segmentti: Paul Bearerin kuolema

Tässä ei ollut mitään järkeä. Kane teki itsestään tyhmän, kun ei tajunnut, että siinä on oikea Bearer. No jos jotain hyvää tästä pitää löytää, niin ainakin tämä lopetti tämän Paul Bearerin kidnappaus kuvion.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

Jätän tyhjäksi, koska minulla ei ole mitään inhokkia.

5. Vuoden huonoin gimmick: Randy Ortonin pushaaminen supermiehenä

Alkaa oikeasti turhauttamaan tämä Ortonin käyttö. Onkohan hänellä yhtään puhdasta tappiota tänä vuonna face turnin jälkeen? Joka jakso paukkuu RKO muutaman kerran. Heelinä Orton oli paljon viihdyttävämpi.

6. Vuoden pettymys: ”Free or Fired” kuvion kuseminen

Kun Cena laski Ortonin voittajaksi Survivor Seriesissä, aloin jo innostumaan, että saataisiinkohan vihdoinkin pientä lomaa Cenasta. Mutta eihän Cena ollut poissa yhdestäkään Raw’sta SurSerin ja TLC:n välillä. Joka jakso hän jatkoi Nexuksen piinaamista. Ja lopulta sitten takaisinpalkkaus ja Barretin tuhoaminen TLC:ssä. Eikö WWE:llä ole munaa pitää Cenaa edes kuukautta pois kuvioista. Olisi voinut mennä kuvaamaan jotain leffaa ja palata sitten jossain Wrestlemanian alla.

7. Vuoden huonontunein painija: The Undertaker

Tähän sanon monen muun tapaan Undertakerin. Hän ei ole paininut tänä vuonna melkein yhtään ja ne ottelut missä hän on paininut, ovat olleet hyvin tylsiä ja unettavia. Poikkeuksena tietysti Vs. Shawn Michaels.

8. Big Daddy V – palkinto: The Undertaker

Samat perustelut kuin kohdassa 7.
Pronssinen kategoria:


9. Vuoden Sisääntulomusiikki: The Miz

Tämä musiikki kolahtaa aina. Huomaan aika usein laulavanani tätä.

10. Vuoden Lopetusliike: RKO

Kyllähän se pitää myöntää, että tämä on tämän hienoin finisher koko painimaailmassa. Liike on jotenkin niin sulava ja hieno, että kyllä tälle pitää ääni antaa.

11. Vuoden Turn: Jeff Hardy

Tästä turnista olin hyvin yllättynyt. Hyvin toteutettu ja aika puskista tullut turni. WWE:n puolelta maininnan ansaitsee Randy Ortonin face turn ja Edgen heelturn.

12. Vuoden face: Big Show

Tähän äänestän tätä iloista jättiläistä, josta on todellakin tullut hyvin toimiva face. Saa aina hyvät popit, puolustaa muita faceja ja tekee asioita millä saa yleisön puolelleen. Esimerkiksi CM Punkin unmaskaus.

13. Vuoden heel: Wade Barrett

Täydestä tuntemattomuudesta WWE:n vihatuimmaksi heeliksi. Ennen kuin aloitti NXT:ssä, en ollut kuullut tästä miehestä yhtään mitään. Vuoden heel tittelin hän ansaitsee Nexuksen johtamisella ja John Cenan kiusaamisella. Repii todella isoa heattia aivan kaikkialta.

14. Vuoden paluu: Edge @ Royal Rumble 2010

Tätä odotin ja tämän sain. Selvästi suurin paluu minun mielestäni. Hypähdin välittömästi ylös tuolistani kun Edgen musiikit alkoivat soimaan ja hän saapui rampille. Onneksi vielä voitti Rumblen.

15. Vuoden Gimmick: Alberto Del Rio

Tämä Rikas Meksikolais- gimmick iskee minuun todella hyvin. Se sopii Del Riolle täydellisesti, ja sen avulla hän vetää upeita promoja. Lisäksi hyviä gimmickejä tänä vuonna olivat Jeff Hardyn heel gimmick ja CM Punkin Straightedge Messias Gimmick.

16. Vuoden uutinen: TNA:n siirtyminen maanantai-iltoihin

Tämä uutinen oli selvästi vuoden paras ja aloitti Monday Night Warsin. Eihän TNA WWE:tä pystynyt haastamaan, mutta yrittivät ainakin ja nostan siitä heille hattua.

17. Vuoden spotti: Kurt Anglen Moonsault Lockdownissa

WWE:n puolelta maininnan ansaitsevat RKO:ksi muuttunut Air Bourne, Air Bourne tikkailta Christianille Wrestlemaniassa ja Alberto Del Rion pudotus TLC:ssä. Voittajan hain kuitenkin TNA:n puolelta. Ja sehän on tietysti Anglen hullu Moonsault häkin päältä Lockdownissa. Siinä oli sitä hienoutta ja hulluutta, sitä mitä WWE:n spoteissa ei tänä vuonna nähty.

18. Vuoden ”mark-out moment”: Mizin MITB-käshäys

Edgen paluu olisi voinut myös voittaa tämän palkinnon, mutta tällä kertaa kunnian vie Miz. Tälle käshäykselle todellakin markkasin. Tämän jälkeen teki mieli tanssia ja huutaa pelkästä ilosta.

Hopeinen kategoria

19. Vuoden aliarvostetuin painija: Sheamus

Sheamus saa ääneni, koska vaikka hän on hyvä painija, niin koko ajan saa mielestäni liikaa lokaa niskaansa. Oikeasti Sheamukselta löytyy uskottava look, kelvolliset mikkitaidot ja kelvolliset kehätaidot. Lisäksi hänellä on uskottavat finisherit.

20. Vuoden yliarvostetuin painija: Daniel Bryan

Mitä porukka oikeasti näkee tässä miehessä. Look ei ole uskottava, mikkitaidot huonot. Ihan ok painitaidot, mutta painitaidot eivät aina tee valmista supertähteä.

21. Vuoden kehittynein painija: Dolph Ziggler

Alkuvuodesta tämä mies ei saanut läheskään ansaitsemaansa arvostusta, mutta kesällä kurssi kääntyi oikeaan suuntaan IC-tittelivoiton myötä. Nykyään Ziggler on luultavasti yksi monista WWE:n tulevista maailmanmestareista. Mies omaa hyvät mikki- ja kehätaidot, pystyy hyviin juonikuvioihin ja on lähes aina viihdyttävä. Aika hyvä kehitys alkuvuodesta, jolloin hän paini Smackdownissa alakortin otteluissa ja putosi Rumblesta toisena.

22. Vuoden läpimurtaja: Wade Barrett

Upean vuoden tämä keltanokka sai aikaan ja sen hän myös ansaitsi. Aloitti siis nousunsa huipulle NXT:n ykköskauden voitolla ja tarjosi sen jälkeen vuoden parhaimpiin kuuluneen feudin John Cenan kanssa, apunaan paras stable WWE:ssä sitten Evolutionin, Nexus. Loppuvuodesta Barrett nousi Main Eventtiin ja pääsi ottelemaan WWE mestaruudesta. Toivottavasti miehen kehitys jatkuu samanlaisena ja hän voittaa ensi vuonna ansaitsemansa päämestaruuden.

23. Vuoden promottaja: The Miz

Eihän tähän kahta sanaa ole, etteikö Miz todellakin ansaitsisi tätä kunniaa. Aina kun hän promottaa kehässä tai ihan missä vaan, niin ainakin minä saan henkisiä orgasmeja. Mikkitaidot ihan Top 5:ssa koko WWE/F:n historian aikana. Haastajia tälle tittelille olisivat Wade Barrett, CM Punk ja Ric Flair.

24. Vuoden manageri: Ric Flair

Hienoa työtä on tämä herra tehnyt Fourtunessa ja kun samaan aikaan WWE ei oikein hyviä managereja ole onnistunut tarjoamaan niin selvä vaihtoehto Flair tälle palkinnolle on.

25. Vuoden selostaja: Michael Cole
Värittömästä tollosta WWE:n hauskimmaksi ja parhaimmaksi selostajaksi sitten Jim Rossin aikojen. Miestä on aina mukava kuunnella, koska häneltä irtoaa todella hyviä juttuja, varsinkin Mizin fanitus ja Bryanin dissaus. NXT:ssä mies oli aivan mahtava, Raw:ssakin taso on todella hyvä. NXT:ssä hän teki Josh Matthewsista hyvän selostajan ja Raw’ssa hän on saanut Kingin parantamaan.

26. Vuoden segmentti: Nexuksen debyytti

Olihan tämä kova segmentti kun sitä muistelee. NXT:n ykköskauden jotkut tietyt jäsenet tekivät itsestään kertaheitolla paljon kiinnostavampia, ja olihan kilpailusta aikaisemmin pudonneita kiva nähdä, esim: Slater, Sheffield ja Tarver. Tämän hyökkäyksen jälkeen alkoi kesän ja syksyn kuumin feudi WWE:ssä.

27. Vuoden tv-show: Raw

On se hassua, että viime vuonna loistanut Smackdown ei ainakaan minun mielestäni pystynyt tänä vuonna haastamaan Rawia millään. Raw oli parempi vähän kaikessa. Paremmat juonikuviot, painijat ja ehkä jopa paremmat matsit. Kyllähän Impact oli myös ihan hyvä, mutta ei sekään pysty haastamaan Raw’n tämän vuoden loistoa.

28. Vuoden tv-matsi: John Morrison Vs. Sheamus

Tämä oli selvästi paras tv-matsi ainakin WWE:ssä. Tämä oli hienoa katsottavaa ja tätä katsoo aina mielellään uudestaan. Hyvää painia.

Kultainen kategoria

29. Vuoden stable: Nexus

Tämä on aivan selvä. Nexus on noussut ryminällä WWE:n huipulle. Kaikki jäsenet – nykyiset sekä vanhat – ovat tehneet itsestään kiinnostavia. Ryhmällä on mahtava johtaja ja tarjosihan tämä keltanokkajoukkio hienon feudin WWE:tä/Cenaa vastaan. Fourtune hyvä haastaja, mutta oli Nexus kyllä parempi.

30. Vuoden Tag Team: Motor City Machine Guns

WWE:n Tag Team divisioona on ollut alkuvuoden jälkeen lähinnä vitsi, ja Gunseilla on ollut upea vuosi. Joukkue on pitänyt mestaruuksia pitkään ja tarjonnut kaksi kovaa feudia Beer Money’a ja Generation Me:tä vastaan. Varsinkin ottelusarja Beer Moneyn kanssa oli hienoa ja viihdyttävää katsottavaa.

31. Vuoden promootio: WWE

WWE on kaikista ongelmista ja PG-erasta huolimatta tarjonnut koko vuoden tasaista ja hienoa viihdettä. TNA:lla on mielestäni kuitenkin kaikki avaimet ajaa ohi ja WWE:n pitääkin tulevaisuudessa jatkaa kovaa linjaa pitääkseen ykköspaikkansa.

32. Vuoden feudi: Nexus Vs. John Cena/WWE

Tämä feudi kaikkine juonenkäänteineen ja ottelujen panoksineen vaan tuntui niin paljon kovemmalta kuin mikään muu feudi WWE:ssä tai TNA:ssa. Tämä feudi nosti Nexuksen tähtiin ja tarjosi hyvää viihdettä. Lisäksi feudin ottelut tarjosivat hienoja hetkiä ja niissä oli kovia panoksia, esim: Hell In A Cell ja Survivor Series. Cenan lisääminen Nexukseen toteutettiin myös hienosti ja oli hyvä, että Cenan piti totella Barretia eikä päässyt tuhoamaan Nexusta jo silloin.

33. Vuoden show: Elimination Chamber

Kyllähän Chamberi tarjosi parhaimmat matsit PPV:eistä tänä vuonna. Kummatkin Chamberit olivat kovatasoisia, mestarit tapahtuman jälkeen olivat oikeat ja muutkin matsit tarjosivat hyvää viihdettä. Tapahtuma toimi hyvin Manian feudien alkupaikkana, esim: Legacy-Orton, Cena-Batista ja Punk-Mysterio.

34. Vuoden ottelu: Cena Vs. Batista @ Over The Limit

Tähän minulla oli kolme vaihtoehtoa. Angle Vs. Anderson @ Lockdown, Cena Vs. Batista @ Over The Limit ja Michaels Vs. ‘Taker @ Wrestlemania. Mietiskelyn jälkeen päädyin kuitenkin Cena Vs. Batistaan. Miksikö? No, se päätti hyvän ja pitkän feudin, ottelumuoto (I Quit) toimi ja spotit olivat hienoja. Varsinkin loppuspotti eli Batistan heitto AA:lla auton päältä sisääntulorampin läpi antoi hyvän fiiliksen.

35. Vuoden naispainija: Michelle McCool

Michelle on ollut kaverinsa Laylan kanssa koko vuoden mestaruuskuvioissa, pitänyt mestaruutta pitkiä aikoja ja tarjonnut selvästi parhainta viihdettä naisista tänä vuonna. Painitaidotkin Michelle omaa.

36. Vuoden painija: The Miz

No niin, grande finale. Eli vuoden painija pitäisi päättää. Tähän minulla olisi monta hyvää vaihtoehtoa sekä TNA:n että WWE:n riveistä. Valintani kohdistuu kuitenkin tänä vuonna Main Eventiin ponnahtaneelle tulevaisuuden tähdelle. Eli Mizille. Miehen vuosi on ollut upea. Hän aloitti vuoden olemalla US ja Tag Team mestari ja voitti sitten heinäkuussa Money In The Bankin, mikä periaatteessa tarkoitti sitä, että hän tulisi olemaan WWE mestari jonain päivänä. Lopulta se hetki kävi toteen. Survivor Seriesin jälkeisessä Rawissa hän käshäsi Randy Ortoniin ja nousi WWE mestariksi, sinetöiden asemansa tulevaisuuden tähtenä. Lisäksi mies on ollut paras NXT pro kahdella ensimmäisellä kaudella ja omaa WWE:n parhaat mikkitaidot. Toivottavasti Miz jatkaa ensi vuonna siitä mihin tänä vuonna jäi.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu - Kane/Undertaker, Hell in a Cell

Tämä kategoria tosiaan, kuten yllä jo joku mainitsikin, on itselleni myös enemmän rinnastettavissa vuoden pettäneimpään otteluun, siihen otteluun, joka oli heikoin ennakko-asetelmiin nähden. Tuskinpa kukaan odotti tästä mitään vuosituhannen Häkkihelvettiä, mutta panokset, main event-paikan, sekä miesten (Bearer mukaanlukien) historian, ei vain toistensa, vaan ottelutyypinkin, kanssa huomioon ottaen, tämä oli todellakin paha pettymys.

2. Vuoden huonoin feudi - EV 2.0/Fourtune

Olenko ainoa, joka peräti piti Kane/Edgestä? Sanokaa mitä sanotte, mutta viihdyin, ehkä se on minusta kiinni, enkä osannut poimia sieltä niitä vikoja. Toisenlainen tilanne oli kuitenkin voittajassa, sillä vaikka jälkimmäisestä ryhmittymästä kovin pidänkin, en vain missään vaiheessa, jollei nyt ihan alkua lasketa, saanut tästä irti sellaista fiilistä, että tässä olisi kunnon stable-sodan ainekset. Eihän se toki yksinään varmasti oikeuta koko vuoden heikoimman feudin arvonimeen, mutta tämä myös sisälsi mielestäni aivan liian paljon tiettyjen painijoiden väärinkäyttöä, esimerkkinä pari AJ/Dreamerin matsia, noista ainakin yksi oli peräti PPV-1-on-1.

3. Vuoden huonoin segmentti - Miz & Pee Wee Herman

Varmasti löytyy näitäkin paljon, mutta tämä oli sellainen kohta kun tämä koko RAW Guest Host-tilanne osoitti hirveimmän puolensa. Se jäääääääääätävä "ringin" hokeminen tahallaan joka välissä ja lopulta meidän ikioman Knuckleheadin kehääntulo Piivii-kamoissa. En keksi vieläkään miksen vaihtanut kanavaa.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki - NXT Theme

Näitäkin on vuosittain ihan tarpeeksi, mutta se tämän hokeminen joka pirun entrancen, voiton, melkeen Strikerin kommenttienkin päällä, teki tästä, muutenkin jo heikosta biisistä, jotain aivan sietämätöntä. Weeee aaaare wiiiild and yooOAAAAAAAARRRRAAAAAAAAAAA!

5. Vuoden huonoin gimmick - American Made Abyss

Tarvitaanko tähän oikeasti perustelua? I mean, really? Sanotaan vaikka näin, että jos tämän bisneksen tarkotus on viihdyttää, niin enpä hirveän hyvin siihen nähden viihtynyt.

6. Vuoden pettymys - Cenan käyttö Nexus-kuviossa

Olisi tähän ehkä uuden WWE Intronkin voinut laittaa, jos Cena-viha olisi tarpeeksi korkealla ollut...korvata nyt historian paras selostaja supermiehen kuluneella catchphrasella. Kuitenkin tämän kategorian vie aivan toinen kuvio, jossa tosin herra Cena oli suuressa roolissa myöskin. Ehkä omat odotukset olivat vain liian korkealla, mutta petyin kyllä pahasti. Ensin miehen pitää liittyä Nexukseen, joka johtaa siihen, että ekassa jaksossa herra Cena ilmoittaa julkisesti tuhoavansa ryhmän sisältäpäin. Tämä olisi ollut yksinään vuoden pettymys, ellei GM olisi sanonut sen johtavan potkuihin. Noh, Cena sitten vain pelkästään töni Otungaa ja ajoittain jakeli muutaman asennejärjestelyn. Ja käytti Nexus-kamoja, ainakin kerran RAW'ssa, jollei sitä pirun rannepantaa lasketa. Ja käytti Nexuksen teemabiisejä melkeen aina, a.k.a. ei koskaan. Mies on kuin Jupe Laamanen. No, potkuihinhan se sitten johti lopulta kun tarpeeksi kauan onneaan koetti. Tietysti tässä tapauksessa potkut tarkoittivat sitä vajaan parinkymmenen tunnin hämmennystä, jonka ne 11-vuotiaat Never Give Up-paitojen massakuluttajat (pyydän anteeksi, jos täällä jollain on sellainen vaatekaapissa) manasivat, etteivät enää ikinä katso tuotetta. Hyvä kuitenkin, että sankarillinen John Felix otti ja palasi seuraavassa RAW'ssa. Ja seuraavassa. Myös seuraavassa. Vähän kuin sitäkin seuraavassa. The next thing you know, kaverilla on main event TLC:ssä. Selvä, ei siinä mitää. WWE.comin äänestyksessä muistaakseni n. 28 % valitsi parhaaksi joululahjakseen sen kun Cena "viimeinkin" pääsi kostamaan Barrettille. Oikeesti?

7. Vuoden huonontunein painija - The Undertaker

Tähänkin oli muutama eri vaihtoehto, mutta kun katsoo sitä kuilua, joka alkuvuoden Mysterio- ja HBK-otteluiden sekä loppuvuoden matsien välillä oli niin onhan tuo aikamoinen. Viime vuoden lopulla kuitenkin muistaakseni mies oli vielä ihan jonkinlaisessa menossa. Toki Kanesta vastustajana täytyy tasoitusta antaa, mutta eiköhän tämä uusin tauko ihan hyvään paikkaan tullut.

8. Big Daddy V -palkinto - Tommy Dreamer

Tässä äänestetään kehäotteiden sekä mikkinäyttöjen jonkinlaisen keskiarvon perusteella? Siinä tapauksessa muutaman kandidaatin joukosta yksi mies nousee ylitse muiden. Väkivallan kehittäjä, herra Uneksija, on ollut valitettavan heikko kummassakin.


Pronssinen kategoria:
9. Vuoden sisääntulomusiikki - Alberto Del Rio

Meni kolikonheitoksi Del Rion ja Drew McIntyren kanssa. Miehen teemamusiikki vain on niin mahtava! Nytkin kun vain päässä ajattelee biisiä, niin kyllä iskee ja lujaa. Natsaa 100 % miehen muun työskentelyn kanssa yhteen. Yhtenä hetkenä murskaat Mysterion kättä terästuolilla ja toisena vedät jäätävän coolfacen naamalle, isket silmää ja kävelet vaikka nyt sitte Bentleylle. Da-daa-da-da-daa-da-da-daa-da-da-daa-da-da-daa-da-da-daa...

10. Vuoden lopetusliike - Styles Clash, AJ Styles

Olen kokenut tuohon jonkun kumman ihastumisen tässä kesän jälkeen. En rinnastanut Faith Breakeriin, koska tämän täydentää vielä se mahtava pikkupyörähdys selätykseen heti Clashin jälkeen, kun taas McCool viimeistelee tilanteen "tylsällä" tyypillisellä selätyksellä. Toinen vaihtoehto tähän oli LeBell Lock, mutta pienen harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Clashin. Ainoana miinuksena se, ettei liikkeellä voi aiheutta niitä hienoja "out of nowhere"-hetkiä, en ainakaan ole niitä nähnyt, enkä oikein usko, että on kukaan muukaan - edelleen kummittelee mielessä se Impact kun Williamsin (?) niska taittui rumasti Clashin aikana, ties mitä tossa voi käydä jos ruvetaan hosumaan. Kuitenkin, mielestäni oikeutettu voittaja.

11. Vuoden turn - Jeff Hardy

Vaihtoehdoiksi laskisin Kanen heel turnin, sekä Ortonin face turnin. Kuitenkin Enigma-miehen käänne oli sen verran odottamaton ja onnistunut, että annan anteeksi vähäisen rakentamisen. Hardy on kiinnostavampi kuin ikinä ennen.

12. Vuoden face - Rey Mysterio

Läpi vuoden kerännyt varmat popit joka areenalla, kun taas muista ykkösnaamoista esimerkiksi Cena on tasaisesti kerännyt myös buuausta ja vihellystä. Näytti oikein sympaattiselta puolustaessaan perhettään CM Punkin huikeita promotteluja vastaan, kuten myös taistellessaan Swaggerin, Kanen sekä Del Rion kanssa. On hoitanut promonsa hyvin ja yleisö tukee miestä loistavasti.

13. Vuoden heel - Wade Barrett

Mielestäni aika selkeä voittaja. Pisti symppiksiä pinoon jo NXT-aikoina, toimi hyvin Jerichon kanssa, mutta osoitti kuitenkin Nexuksen peräsimessä osaavansa toimia hyvin mikissä itsekin. Kuritti Cenaa sen verran, mitä surkea käsikirjoitus antoi periksi.

14. Vuoden paluu - Bret Hart

En ole miehen aktiivivuosina painia katsonut, mutta ne matsit on kyllä nähty moneen kertaan jälkeenpäin. Siksipä olikin hieno veto yhtiöltä tuoda mies takaisin tuomaan Road to WrestleManiaan oma hohtonsa! "So I guess the hell froze over".

15. Vuoden gimmick - "Dashing" Cody Rhodes

Loppuvuoden parhaimmat WWE-naurut ovat ehdottomasti peräisin niistä hetkistä kun joku on lyönyt Rhodesia nassuun :D Miehen täydellinen pakeneminen peilin eteen ja Striker huutamassa kurkku suorana "DISQUALIFY HIM!" :D Gimmick sopii herralle kuin nenä päähän ja uusi entrance, peilitakki sekä tietysti ajoittaiset grooming tipsit, kuten mies jakamassa Grishamille niitä pirun nenäkarvanpoistajia, vai mitä se joskus jakoi...aijai.

16. Vuoden uutinen - TNA maanantai-iltoihin

En seurannut organisaatiota sen ihmeempää vielä alkuvuodesta, mutta tämä kyllä hiukan pisti miettimään, että kuinka suvereeni se meidän Big Onen etumatka tällä alalla onkaan. Tarpeeksi suureksihan se osoittautui, vieläpä aika selvästi, mutta propsit kuitenkin yrittämisestä.

17. Vuoden spotti - Anglen moonsault, LockDown

Oli se vaan sen verran hullu, osuiko niillä vielä päät yhteen Andersonin kanssa?

18. Vuoden "mark out moment" - Barrett voittaa Cenan Hell in a Cellissä

Vaikka spoilaannuin lopputuloksesta, niin oli se kyllä vaan sen verran hunajainen kokemus. Huhhuh.


Hopeinen kategoria:
19. Vuoden aliarvostetuin painija - Rey Mysterio

Mies paini vuoden feudin ja parikin vuoden kovinta matsia, PPV tai tv-show, osan vielä loukkaantuneena. Hoiti hommansa mikissä hienosti ja petasi Del Riolle suurempaa profiilia. Silti täällä aina vaan kuulee miten Mysterio sitä ja tätä, miehen eläköitymistäkin joku toivoi. Dial it up!

20. Vuoden yliarvostetuin painija - Edge

Onhan herra vieläkin loistavia promoja tarjonnut, mutta kehäotteissa loukkaantumiset kuitenkin näkyvät. Silti miehen otteluilta tunnutaan aina odottavan hirveästi, muistaakseni joku ennusteli WrestleMania-matsista viiden tähden ottelua. Hieno mies, mutta ei valitettavasti paini enää kuin joitain vuosia sitten.

21. Vuoden kehittynein painija - "Dashing" Cody Rhodes

Loistavan gimmick-muutoksen kokenut nuori mies on parantanut otteitaan kehässä lisäten arsenaaliinsa parikin kaunista liikettä, ensimmäisenä täytyy mainita se kaunis Flash kickin tyylinen potku. Lisäksi mies edelleen omaa yhden nykyajan kauneimmista finishereistä. Oikeaan suuntaan on menty, ehdottomasti.

22. Vuoden läpimurtaja - Wade Barrett

Mitä muuta tähän voisi sanoa? Mies joka hallitsi RAW'ta puoli vuotta Nexuksen johtajana, mies joka voitti Cenasta itselleen oman pikku bitchin, mies joka otteli tittelistä kahdessa peräkkäisessä PPV'ssa n. puoli vuotta debyytistään, unohtamatta tietenkään NXT-voittoa. Ainiin, olihan Wade mukana myös Night of Championsin 6-pack Challengessa, panoksena WWE Championship.

23. Vuoden promottaja - The Miz

Huikeita promoja toisensa perään, oli aiheena sitten US-mestaruus, joukkuemestaruus, MITB-salkku, WWE-mestaruus, taikka se seikka, että miehen WrestleMania-saldo on 17 voiton päässä Haudankaivajasta (ilmeisesti kahta hävittyä dark matchia ei lasketa). Erityisen positiivisesti on mielessä huuto Teddy Longin kanssa Extreme Rulesissa sekä Team WWE-promo SummerSlamissa.

24. Vuoden manageri - Vickie Guerrero

Nostanut Zigglerin hiukan jopa ärsyttävästä leopardikuninkaasta yhdeksi suurimmista mid card-suosikeista. Lisäksi koko kolmiodraama Zigglerin ja Kaitlynin välillä on ollut todella nautittavaa, saa nähdä jatkuuko se nyt kun Kaitlyn haki WWE-sopimuksen. Muista ehdokkaista Flair oli lähimpänä.

25. Vuoden selostaja - Taz

Tässä oli useampikin vaihtoehto, mutta loppujen lopuksi mies on Tenayta ja Colea värikkäämpi, tehden samalla vähemmän virheitä kuin Striker. Siinä se aika pitkälle on. Mies lisäksi on näkymättömän "Vuoden heitto"-kategorian kiistaton ykkönen: "I hope it's not some badass looking to take on an MMA guy"!

26. Vuoden segmentti - Shawn Michaels farewell

Onko tässä muka vaihtoehtoja?

27. Vuoden tv-show - Friday Night SmackDown!

Impactissa on aina se oma sekavaisuutensa ja aika harvoissa ovat ne kerran kun se on Smägäriä paremmin viihdyttänyt. RAW taas on liian usein pakattu täyteen typeriä mainoshetkiä, kuten vaikka Crap-palkittu Pee Wee Herman. NXT taas ei viihdyttävyydestään huolimatta pärjännyt etenkin syksyllä ilmiliekeissä olleen SmackDownin kanssa.

28. Vuoden tv-matsi - Edge vs. Christian @ 3-hour commercial free RAW from Canada

Kaksi miestä joilla erittäin paljon yhteistä historiaa, ottavat yhteen enemmän tai vähemmän kotiyleisönsä edessä. Maxilla ko. matsi leikattiin n. 5 sekuntiin, mutta Koscheckin suositeltua menin katsastamaan netistä, kiitoksia vain! Hyvää menoa ja sen tietysti kruunasi vielä Ortonin ilmestyminen matsin jälkeen titantronille ilmoittamaan, ettei tämä edes ollut miehen valitsema "Pick your poison"-vastustaja Edgelle. Pienen hämmentyneisyyden jälkeen valot pois ja se kuuluisa *dong*...


Kultainen kategoria:
29. Vuoden stable - Nexus

Hyvä toteutus yksinkertaisesta ideasta, joka poiki erittäin mielenkiintoisen WWE-syksyn. Cenalle saatiin vihdoin jotain muuta tekemistä ja vaikka herran supermieheilyt hiukan häiritsevätkin niin kyllä sitä aina jaksaa katsella mielenkiinnolla, että mitä se Barrett seuraavaksi keksii.

30. Vuoden tag team - Motor City Machine Guns

Eiköhän tämä kategoria ole melko clean sweep. Generation Me tarjoaa vastuksen, kuten myös ehkä Beer Money jossain määrin, mutta eihän noista loppupeleissä ole tänä vuonna MCMG:lle pahempaa kilpailua ollut. WWE-puolella sitten...Hart Dynasty? Ei. ShoMiz? Ei. The Uso's? Ei. Kozlov ja Sandaski? Ei kiitos.

31. Vuoden promootio - WWE

Minun tapauksessanihan vuoden promootio on melko suoraan WWE vs. TNA, joten noista kahdesta kun pitää lähteä valitsemaan, niin voittaja on mielestäni tarjonnut järkevämpiä, kiinnostavampia storylineja ja vaikka kummallakin on omat hetkensä ollut, on WWE pystynyt pitämään paremmuutensa tasaisena läpi vuoden.

32. Vuoden feudi - CM Punk vs. Rey Mysterio

Mielestäni selkeähkö voittaja. Feudi tarjosi Elimination Chamberin jälkimainingeista Fatal 4-Wayhin asti tulikuumaa vihanpitoa, osoittaen samalla Punkin ja Mysterion loistavan kyvyn työskennellä keskenään. Miesten Extreme Rules-ottelu on vahva ehdokas Match of the Yeariksi, ehkä se olisikin sitä ollut jos panokset olisivat olleet Over the Limitin tapaan molemminpuoliset. Ajoittain piti antaa miinusta kun Punk, suuri Gallows ja Serena eivät kolmestaan saaneet sitä yhtä pientä maskikostajaa aisoihin, mutta muuten tämä tosiaan tarjosi huikeita promoja, upeita matseja ja ennenkaikkea ennalta-arvaamattoman sekä räjähtävän tarinan. Sääli, että Punkin pään aukeaminen Over the Limitissä vei hiukan sitä lopullista kliimaksia tarinalta pois, ottelu tosin silti oli
ehdottomasti tapahtuman paras. Tämä siis johti Punkin maskikauteen, joka taas johti miehen feudiin Big Show'n kanssa.

Kerratakseni:

Elimination Chamberissa hienot viisi täyttä minuuttia 1-on-1-painia, joka sisälsi Punkin ilkeän putoamisen selkä edellä teräkselle.

WrestleManiassa feudin ensimmäinen kunnon yhteenotto, joka ikävä kyllä ei saanut aikaa kuin vajaa kymmenen minuuttia.

Extreme Rulesissa yksi vuoden parhaista otteluista, Mercury teki PPV-paluunsa ja auttoi Punkin lopulta päälle vartin sodan jälkeen säilyttämään hiuksensa.

Over the Limitissä myöskin huikea, tällä kertaa brutaalimpi, ottelu joka oli hiukan lyhyempi, mutta pisti feudille hienon päätöksen.

Fatal 4-Wayssa miehet vielä kohtasivat maailmanmestaruuden F4W-ottelussa, mutta Punkin maski oli tässä vaiheessa ainoa feudista muistuttava asia.

33. Vuoden show - Royal Rumble 2010

Mielestäni vuoden kovin tapahtuma. Ilta avattiin pirteästi erittäin positiivisesti itseni ainakin yllättäneen feudin ensimmäisellä PPV-yhteenotolla, kun Christian puolusti ECW Championshipia Big Zekeä vastaan. Christian kantoi Zeken hienoon otteluun, jossa tosin Regal häädettiin kehän laidalta mielestäni hiukan turhan varhain. Kuitenkin Christianin kaunis counter-Killswitch, joka muuten tarinassa oli ensimmäinen kerta kun Christian sai ko. liikkeen perille, auttoi herran tittelin säilytykseen. Onnistunut avaus. Sen jälkeen Miz keskeytti Cryme Tymen yrityksen huijata Khalin Rumble-numero ilmoittamalla, että tänään jätkät mä voitan Rumblen. Teddy Long sitten meinasi, että tänään sä myös puolustat titteliäsi, itseasiassa seuraavaksi. Vastustajaksi vedettiin MVP. Matsi ei ollut mikään mainioin, Miz voitti lopulta small packagen jälkeen. Aftermath oli ihan viihdyttävä, Miz v*ttuili tittelinsä kanssa haastajalle, joka vastasi Playmakerilla. Lopulta Miz kosti tämän hyökätessään Montelin kimppuun tämän Rumble-entrancen aikana. Seuraavaksi Sheamus/Orton, panoksena toki irkun WWE Championship. Matsi oli ihan tarpeeksi hyvä, ei nyt mikään Angle/Benoit, mutta viihdyttävä. Molemmat myivät loukkaantumisensa vahvasti. Lopulta Rhodesin epäonnistunut häirintä maksoi Ortonille mestaruuden ja DiBiasen yriteltyä rauhoitella Ortonia, alkoivat Legacyn välit todella rakoilla. Tätä kuviota pyöriteltiin ennen matsia backstage segmenteissäkin. Sitten vielä nöyryyttävä päätös McCoolin mestaruuskaudelle ja huikea ottelu raskaansarjan maailmanmestaruudesta (Undertaker (c) def. Rey Mysterio), jonka jälkeen olikin vuoden odotetuin matsi, Royal Rumble-ottelu. Parhaiten jäivät mieleen Beth Phoenixin kehääntulo historian toisena naisena Chynan jälkeen, sekä sama nainen eliminoimassa Khalia. Punk veti hyvää promoa, Shawn eliminoi Hunterin tämän juuri pelastettua Shawnin ja tietysti numerolla 29 pankki räjähti Edgen tehdessä paluunsa. Onnistunut tapahtuma. Tänä vuonna ei mielestäni ollut yhtä muiden ylitse nousevaa tapahtumaa, enemmänkin kasa hyviä tapahtumia, joista sitten valitsin yhden.

34. Vuoden ottelu - Shawn Michaels vs. The Undertaker - WrestleMania XXVI

Muut vaihtoehdot olivat Punk vs. Mysterio (Extreme Rules) ja Angle vs. Anderson (Lockdown). Tämä veti pidemmän korren tarinansa, panostensa sekä paikkansa ansiosta.

35. Vuoden naispainija - Michelle McCool

"You're not enough for me...". Markitan Lay-Coolia päivä päivältä enemmän. Tytöt toimivat loistavasti yhdessä, vaikka jotkut segmentit vähän ärsyttävätkin. Kuitenkin Michelle ansaitsee voiton mielestäni aivan suvereenisti. Mickie James oli toinen vaihtoehto, mutta hardcore country jää valitettavan kauas rouva Undertakerista.

36. Vuoden painija - Randy Orton

Ojennan tämän palkinnon Viperille ihan vain perustuen siihen mitä mies on saavuttanut vuoden aikana. Onnistunut turni, WrestleMania-voitto, 10 (!!!) PPV-titteliottelua, joista neljä tappiota ja kuusi voittoa (kaksi diskauksella), vuoden kovimmat popit etenkin loppukesästä, potkaisi yhden parhaista vähintään puolen vuoden sairaslomalle ja tarjosi yhden vuoden spotti-ehdokkaan jakamalla Bournella RKO:n miehen ollessa ilmassa. Lisääkin varmasti saisi hiukan kaivelemalla, kuten esimerkiksi upea promo Edgen kanssa Cutting Edgessä alkukesästä, taikka RKO Wayne Bradylle, mutta kyllä itse annan miehelle voiton ihan jo aiempiinkin perustuen.

Edit. Boldaukset lisätty

Edit2. Ja typoilu korjattu

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu: Vince McMahon vs Bret Hart
- Eipä tietenkään tältä voinut odottaa paljoa. Vince nyt ei ikinä ole kehässä loistanut mitenkään erikoisemmin ja Bret Hart nyt odotettavissa oli hieman kehäruosteessa. Mutta silti kyllä tältä ainakin tunnelmallisesti odotti paljon ja varsinkin koska tämä oli Hartin ensimmäinen matsi aikoihin. Pannukakkuahan tämä oli loppujen lopuksi, mutta paljoapa erikoisempaa en ainakaan itse osannut odottaakkaan.

2. Vuoden huonoin feudi: Undertaker vs Kane
- Oli kyllä feudillisesti ja ottelullisesti täyttä shittiä koko homma ettei muuta voi sanoa. Vaikkei Kanen ja Edgen väliset sekoilutkaan paljoa mielenkiintoa kasvattanut, ei se tätä huonompi voi olla. Kuten jo mainittu, ainut plussa oli Kanen promot. Muut olikin sitten miinuksia.

3. Vuoden huonoin segmentti: Pee Wee Herman, Miz, Riley & Big Show
- Yhdyn Kallonmurtajan kanssa, oli kyllä myötähäpeää aikaan saava segmentti. Oikeastaan koko Raw oli Pee Wee Hermanin myötä täyttä shittiä, en ymmärrä miten tätä äijää voidaan pitää USA'ssa kulttihahmona.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki: Robbie E
- On kyllä ärsyttävää jumputusta ettei sitä kyllä siedä sitten yhtään! Hyvänä kakkosena saapuu Tyler Reks.

5. Vuoden huonoin gimmick: American Made Abyss
- Abyss ei ole iskenyt aikoihin samalla tavalla kuin aikanaan James Mitchellin kanssa eikä tämä Hulk Hogan ripoff gimmick yhtään auttanut asiaa. Onneksi jäi väliaikaiseksi.

6. Vuoden pettymys: Nexus vs John Cena kuvion päättyminen
- Oikeastaan ylipäätään se miten se päätettiin. Ensin Cena joutuu liittymään Nexusiin, se oli mielenkiintoinen tapaus ja odotin tästä jotain suurta ja pitkää ajanviihdettä. Ehkä jopa Wrestlemaniaan asti! Mutta sitten Serieksessä Cena sai potkut, odotin edelleen että tämä johtaa johonkin suureen. Ehkä jopa Wrestlemaniaan! Mutta ei, Cena sai potkut, mutta silti hyppi Raw'n jaksoissa painikamppeet päällä ja lopulta pari viikkoa myöhemmin palkattii takaisin. Voi jee..

7. Vuoden huonontunein painija: The Undertaker
- Olen samaa mieltä muidenkin Takeriä äänestäneiden kanssa. Koko vuosi 2010 on ollut Takerille huono vuosi. (Pois lukien feudi HBK'ta vastaan).

8. Big Daddy V -palkinto: Rob Terry
- Olisihan tähän voinut heittää vaikka David Otunga, Undertaker tai Tommy Dreamer mutta ei kukaan heistä ole niin Big Daddy V kuin Big Freak Rob!

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki: Beer Money Inc
- BEER..MONEY! Voi että tuo tunnari hivelöi korvanystyröitä niin soinnukkaasti ettei voi muuta sanoa! Loistava theme, loistavalle joukkueelle!

10. Vuoden lopetusliike: Doug Williams- Chaos Theory Suplex
- Olin jo melkein unohtanut että Williams osaa tuollaisen tempauksen tehdä, onneksi katsoin Final Resolutionista ottelun AJ'tä vastaan! On kyllä loistavasti suoritettu liike, ei muuta voi sanoa!

11. Vuoden turn: The Anti-Christ Of Pro Wrestling, Jeff Hardy
- Jeff Hardylle en olisi ikinä uskonut että kenelläkään painiyhtiöllä olisi tarpeeksi munaa edes kokeilla, mutta TNA näytti sen ja oli oikein onnistunut turni. Eikä muutenkaan tänä vuonna ole keneltäkään muulta noita shokeeraavia turneja nähty.

12. Vuoden face: John Cena
- Mitä tähänkään voi sanoa, luultavammin Cenan pitäisi jo automaattisesti valita vuoden faceksi joka vuosi!

13. Vuoden heel: Wade Barrett
- Tämä oli sinänsä vaikeaa koska mielessä kävi joko CM Punk, Wade Barrett tai The Miz. Mutta päätin antaa ääneni Barrettille koska mies saa niin kovaa heatia päivästä toiseen ettei muilla ole mahdollisuuksiakaan.

14. Vuoden paluu: Bret Hartin paluu
- En olisi ikinä uskonut että Hart oikeasti vielä joskus palaisisi WWE'n pariin, mutta tänä vuonnahan se viimein tapahtui ja se oli shokki jos mikä! Daniel Bryanin paluu on hyvänä kakkosena

15. Vuoden gimmick: Alberto Del Rio
- Tuo ylimielinen, rikas ja muita ala-arvoisena pitävä öykkäri. Aivan loistava! Silmäniskut ovat kuin kirsikka kakun päälle tuossa öykkärimäisessä asenteessa!

16. Vuoden uutinen: HBK'n eläköityminen
- Olihan se tietenkin odotettavissa ettei Michaels enään montaa vuotta olisi painin parissa jaksanut, mutta jotenkin tuo tuli vain niin suurena yllätyksenä ettei mitkään Impactin siirtymiset maanantai-iltoihin ole lähelläkään.

17. Vuoden spotti: Alberto Del Rion spotti TLC'ssä
- Olen nähnyt Anglen spotin Lockdownissa ja olihan se sairas! Mutta Del Rion spotti oli ehkä jopa vielä sairaampi, koska Del Rio on ensimmäistä vuotta WWE'ssä ja se oli hänen ensimmäinen spottinsa!

18. Vuoden "mark out moment": Kane käshää salkkunsa
- Kane oli se jonka en olisi ikinä uskonut enään kantavan maailmanmestaruutta ja kun hän käshäsi salkkunsa ja voitti sen vielä kerran, olihan se hunajaa!

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija: Rey Mysterio
- En oikeastikkaan keksi tähän uutta sanottavaa, koska muut ovatkin jo sanoneet ne puolestani. Mysterio veti loistavan feudin CM Punkia vastaan alkuvuodesta ja nyt hän on feudissa Alberto Del Rion kanssa, joka on myös osoittautunut hyväksi. Otteluilta sanon että hyvää settiähän hän on vetänyt viikosta toiseen.

20. Vuoden yliarvostetuin painija: Jätän tyhjäksi... En keksi ketään.

21. Vuoden kehittynein painija: Dolph Ziggler
- Ziggler on kehittynyt koko vuoden ajan siitä näkymättömästä jobberista, IC mestariksi ja vielä Vickie Guerreron manageroimana. Kuten Saimou sanoi "Ensi vuodelta en odota sen vähempää kuin lopullista läpimurtoa huipulle."

22. Vuoden läpimurtaja: Wade Barrett
- Wade Barrett on noussut siitä Jerichon kouluttamasta NXT'n keltanokasta WWE'n huipulle väkivahvan Nexusin johtajana. Ollut mukana seitsemässä PPV'ssä uransa aikana joista kolme on ollut WWE mestaruusmatseja. Ei paha.

23. Vuoden promottaja: CM Punk
- Vaikka Miz on vetänyt loistavia promoja, kallistun silti CM Punkin puolelle. Alkuvuodesta kun Punk veti loistavia promoja kesken Rumble ja Chamber matseja olivat täyttä viihdettä.

24. Vuoden manageri: Ric Flair
- Halusin äänestää Vickie Guerreroa aluksi, kunnes muistin Flairin. Paljoa ei varmastikkaan tarvitse sanoa, kaikki tarpeellinen on sanottu.

25. Vuoden selostaja: Jätän äänestämättä, koska en osaa ketään tähän kategoriaan lisätä.

26. Vuoden segmentti: CM Punk pilaa Reyn tyttären synttärit
- Tämä oli niin loistava. Punkin "happy birthday" laulut ja "What does it take, Rey?".. Aaah! Nexusin debyytti ei kaukana ollut.

27. Vuoden tv-show: Raw
- Smackdown on tänä vuonna ollut viime vuotista heikompi, NXT konsepti on lässähtänyt kasaan vaikka silti tarjoaakin jopa parempaa viihdettä kuin SD! silloin tällöin, TNA'ta en ole niinkään aktiivisesti seurannut viime aikoina ja Superstars nyt on pelkästään painiin perustuva. Joten ääneni menee Raw'lle.

28. Vuoden tv-matsi: AJ Styles vs Kurt Angle Impactissä
- Mahtava mättö, ei muuta voi sanoa!

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable: Nexus
- Ei ole tänä vuonna oikein noita stableja ole ollut. Immortals, EV2.0 ja Fortune nyt eivät niinkään ole iskenyt, kun taas Nexus on koko vuoden debyytistään asti ollut jotain uutta ja tuoretta pitkiin aikoihin!

30. Vuoden tag team: Motorcity Machine Guns
- WWE'n puolelta tätä on aika turha edes yrittää etsiä. TNA'n puolellakaan nyt ei paljoa vaihtoehtoja ole MCMG'sien lisäksi kuin Beer Money.

31. Vuoden promootio: WWE
- Vaikkei TNA'llakaan mikään surkea vuosi ole ollut eikä oikeastaan WWE'kään mitenkään mahdollisimman vahvasti ole kulkenut niin kyllä ääneni annan kuitenkin World Wrestling Entertaimentille.

32. Vuoden feudi: Tämä on jo liian hankalaa että jätän äänestämättä. Nimittäin en voi päättää Angle vs Anderson tai HBK vs Undertaker väliltä.

33. Vuoden show: Royal Rumble 2010
- Kyllä Rumble on vuodesta toiseen tarjonnut parasta mahdollista viihdettä. Tänä vuonna sitä viihdettä tarjosi Rumble matsi, Jackson vs Christian, Rey vs Taker ja helvetin hyvin mukana juossut yleisö!

34. Vuoden ottelu: Undertaker vs Shawn Michaels
- Ehdottomasti. Vaikkei viime vuotisen tasolle yltänytkään oli silti sitä tunnelmaa ja toimintaa. Ja toisinkuin viime vuonna, WWE tajusi pistää tämän myös WM'n Main Eventiin! Kunnia maininta Jackson vs Christianille ja Angle vs Andersonille. Jackson vs Christian Rumble 2010 vain sen takia koska Christian osoitti hyviä taitojaan eikä Jacksonkään mikään paskasäkki ollut. Ja mikä parasta, yleisö antoi todella oivallisen tunnelman matsiin!

35. Vuoden naispainija: Michelle McCool
- Periaatteessa äänen voisi antaa LayCoolille, mutta kyllä Michelle on tänä vuonna puhjennut kukkaansa Laylan vierellä. LayCool on onnistunut joukkue, harmillista että näin onnistunutta joukkuetta ei voida luoda miesten luokassa.

36. Vuoden painija: The Miz
- Miz ansaitsee vuoden painija merkinnän. Hän on kehittynyt todella suuresti, voittanut joukkuemestaruuden, U.S mestaruuden, otellut loistavia matseja Daniel Bryania vastaan, voitti MITB matsin, käshäsi sisään ja voitti mestaruuden ja voitti Ortonin samana iltana kaksi kertaa! Miz on ollut valokeilassa koko vuoden ja vaikken vielä vuoden alussa hänestä paljoa välittänytkään, kyllä hän on sen ansainnut. Toivottavasti vuosi 2011 jatkuu samalla linjalla eikä Miz kurista Justin Robertsia solmiolla.

Vuosi 2010 oli hieno vuosi esim. uusien tähtien synnyttämisellä. Alberto Del Rio, The Miz, Wade Barrett, Sheamus. Jospa ensi vuonna sitten olisi John Morrisonin vuoro nousta valokeilaan. Ehkä Cody Rhodes astelee pari porrasta korkeammalle. Ehkä Dolph Ziggler saa nostetta uralleen. Sitä ei koskaan tiedä, saa nähdä!

Niin onhan Undertakerillä toki ollut hyvät mahdollisuudet vetää niitä 5 tähden matseja HBK:n jälkeen. Eihän nyt joku laiska PG13 homoilu ja vastustajien taso voi asiaan vaikuttaa. Hienoa peesailua nähtävissä muutenkin. Bye.

Jep, onhan sillä ollut hyvät mahdollisuudet niitä vedellä. Tai ei ainakaan sen huonommat kuin muillakaan. Tosin useimmat muut aktiivipainijat ovat tänä vuonna otelleet useammin kuin 13 kertaa. Alla siis 'Takerin tämän vuoden ottelulista.

The Undertaker def. Rey Mysterio to retain the World Heavyweight title
Chris Jericho def. World champion The Undertaker in a No-DQ Non-title match.
Chris Jericho def. The Undertaker & Rey Mysterio & CM Punk & John Morrison & R-Truth (Elimination Chamber)
The Undertaker def. WWE Intercontinental champion Drew McIntyre (non title)
The Undertaker def. Shawn Michaels in a "Streak vs. Career" match
The Undertaker def. World Heavyweight champion Jack Swagger (non title)
The Undertaker def. Edge
The Undertaker def. Rey Mysterio
The Undertaker def. C.M. Punk
Kane def. The Undertaker
The Undertaker w/Paul Bearer def. C.M. Punk (squash)
Kane def. The Undertaker
Kane w/Paul Bearer def. Undertaker

Kirjoittelinkin asiasta eilen kun tein tätä awardsia wordiin. Taker veti kymmeneen minuuttiin erittäin hyvän matsin Mysseä vastaan Rumblessa, chamber-matsista ei ole mitään valittamista ja WM'ssä veti about vuoden parhaan ottelun. En itse laske hirveäksi miinukseksi että herra joutuu tulemaan turhan aikaisin sairaslomalta takaisin vain koska piti saada feudi Kanea vastaan käyntiin ja ne matsit nyt olivat mitä olivat. Ennemmin äänestäisin Edgeä joka on koko vuonna ollut kerran keskitasoa paremmassa matsissa (WM Jerichoa vastaan) ja ainoa mielenkiintoinen segmentti ollut tietokonetta vastaan.
Montakohan vuotta tässä on uumoiltu Takerin lopettavan seuraavaan Maniaan ja kuinka hän ei pysty hyviin otteluihin? Silti ollaan jo vuodessa 2011 pian ja herralla on varmasti vielä paukkuja neljän-viiden tähden klassikoihin.

CRAP

1. Vuoden huonoin ottelu
Meinasin aluksi valita WrestleManian Bret Hart vs. Mr. McMahonin, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Toki Hart–McMahonissa oli omat todella suuret ongelmansa (aivan liian pitkä kesto ja idioottimainen käsikirjoitus: tuskin nuorinkaan WWE Universen jäsen uskoi, että Hartit olisivat oikeasti kääntyneet Hitmania vastaan), mutta sillä sentään oli tosi upea taustatarina ja hirvittävästä laadustaan huolimatta ansaittu asemansa vuoden suurimman show’n kortissa. Näin ollen ääneni irtoaa toiselle yhtä surkealle tapaukselle: Against All Oddsin Team 3D vs. The Nasty Boysille. Tämä matsi jätti mieleni syövereihin ikuiset arvet. Aivan järkyttävää kehätoimintaa, turhan pitkä kesto ja lähes olematon taustatarina. Enempää tai vähempää ei vuoden huonoimman ottelun luomiseksi tarvita.

2. Vuoden huonoin feudi
Vaihtoehtoja on monia, mutta kaikista eniten minua kummastutti Jeff Jarrettin ja Stingin kirjoitukseltaan täysin älytön ja kehätoiminnaltaan sitäkin synkempi feudi, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Jarrettin ja Stingin nimeäminenhän taitaa tosin olla pelkkä jäävuoren huippu, sillä oikeastaanhan sormen voisi osoittaa koko THEY-kuviota kohti, mutta silti... mitä tällä Stingin ja Jarrettin vihoittelulla saavutettiin? Stingin ihan turha heel turn, joka ei sitten edes ollutkaan heel turn, kymmenen sekunnin mittainen PPV-matsi, muutama puuduttava pesäpallomailalöylytys ja vuoden suurimpaan show’hun huipentunut ylivoimamatsi, jossa tapahtui todella epätoivottu double turn ja joka antoi olettaa, että kuvio jatkuisi vielä pitempäänkin... mutta joka kuitenkin jäi kuvion viimeiseksi otteluksi. :what: Ja sitten ne Stingin "Yritin selittää, mutta et kuunnellut, Dixie!" -puheet... Miksi käytit jotain saakelin ”kryptistä” kieltä, jos aikomuksenasi oli ihan rehellisesti varoittaa Dixieä siitä, mitä Hogan ja Bischoff ja Jarrett ja muut aikoivat tehdä? Aivan päätöntä kamaa.

3. Vuoden huonoin segmentti
Ääneni saa siinä Money in the Bank -PPV:n aikoihin lähetetyssä Smäkkärissä esiintynyt segmentti, jossa Big Show riisui CM Punkin maskistaan. Huoh, että se osasikin ärsyttää. Punkin naamio oli siisti juttu, ja kaljun CM:n näkeminen olisi pitänyt olla todella suuri nöyryytys, mutta hei, heitetään Big Show sinne ja vedetään koko kuviolta jalat alta alta aikayksikön. Se oli yksi niistä segmenteistä, joita katsoessaan tekisi mieli jättää koko showpainin seuraaminen taakseen. Muutenkin koko Big Show – Straight Edge Society -setti oli ihan syvältä. Meidän lihava hautausurakoitsijamme oikein tositoimissa.

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Eipä tätä tarvitse kahdesti miettiä: huonoin tunnari oli ehdottomasti Tyler Reksillä. Ihan ihmeellistä rätinää, jota kukaan ei osaa yhdistää Reksiin. Kunniamaininnat Generation Men, Chris Mastersin ja Gail Kimin tunnareille, joista ei ole mitään hyötyä kenellekään.

5. Vuoden huonoin gimmick
Tekikö mikään muu roolinvaihdos uskottavasta, rakastettavasta, toimivasta, täydellisestä ja suorastaan superhyvästä hahmosta totaalista narria, jonka pelkkä näkeminenkin aiheuttaa painifaneille migreenikohtauksia? Eipä tehnyt, ei, ja sen takia vuoden huonoimman gimmickin ”palkinnon” saa vesiselvin meriitein ”Nature Boy” AJ Styles. Mutta tästä lisää seuraavan palkinnon perusteluissa...

6. Vuoden pettymys
...sillä allekirjoittaneelle vuoden kovin ja masentavin pettymys oli AJ Stylesin kohtalo. Kaikkihan alkoi suorastaan utopistisesti, kun TNA:n fanitetuin sankari, Styles, otteli todella upeita matseja TNA:n maailmanmestarina ja oli jotain, mitä Bischoff ja Hogan eivät kyenneet muuttamaan – isot pojat tekivät kyllä kehästä sen muotoisen minkä halusivat ja toivat kaikenlaisia ystäviään mukanaan TNA:n painija- ja jopa henkilökuntarivistöön, mutta maailmanmestari oli silti puhdasverinen TNA-originaali eli mies, joka tuli tunnetuksi siitä, mitä hän teki TNA:n – ei WWE:n eikä WCW:n – puolella. Täysijärkinen bookkaajakomiteahan olisi haistanut tässä rahan, mutta TNA:n apinoilla taisi olla nokat tukossa: sen sijaan, että he olisivat luoneet AJ:stä sen suuren TNA:ta henkeen ja vereen puolustavan sankarin, jonka maailmanmestaruuskausi oli TNA-originaalien ainut oljenkorsi Hoganin valtaa vastaan, bookkaajat päättivät muuttaa painiuniversumin sympaattisimman hyviksen 230-vuotiaan, jo eläköityneen painijan irvikuvaksi ja luoda tästä täten pelkän huonon vitsin. Ja mitä sillä sitten saavutettiin? AJ Stylesin inflaatio. TNA:n parhaimmasta painijasta muuttui koominen midcard-nimi, joka sai turpiinsa Jay Lethalinkin kaltaisilta painijoilta ja joka jäi sataprosenttisesti managerinsa varjoon. Lopulta vääryyttä yritettiin paikata jollakin turhalla Television-mestaruuskaudella, mutta siitäkään ei tullut mitään. Suuresta ja mahtavasta Stylesistä oli tullut kuiva ja homehtunut rusina. Hienoa, Bischoff ja muut! Niin sitä pitää!

7. Vuoden huonontunein painija
Ajattelin alkuun nimetä Edgen, mutta sitten mieleeni juolahti vielä Rated-R Superstariakin surullisempi mies – nimittäin Jeff Hardy. Kaiken tarpeellisen taitaa kertoa se, että äänestin Jeffreyä viime vuonna vuoden parhaimmaksi painijaksi, ja tänä vuonna moinen ei tullut mieleenikään. Muistan itse asiassa koko vuoden ajalta tasan kaksi matsia, joissa Hardy on ollut edes jokseenkin hyvä: se Lockdownin jälkeinen ottelu Rob Van Damia vastaan (jonka jälkeen RVD voitti samassa show’ssa AJ:ltä maailmanmestaruuden) sekä No Surrender -PPV:n tasapeli Kurt Anglea vastaan. Muutoin Hardyn kehäotteista ei ole jäänyt käteen yhtikäs mitään. Taso on laskenut kuin aasin häntä, sillä vielä viime vuonna Jeff pisti viikosta toiseen parastaan ja oli todellakin hienoin showpainimaailman yksilö. Nyt miehen ”painimisen” katseleminen synnyttää lähinnä surullisia tunteita.

8. Big Daddy V -palkinto
En välitä siitä, ettei tämä valitsemani Suuri Isukki V -painija ryömiskellyt näytöillämme kokonaista kalenterivuotta, vaan vain muutaman kuukauden ajan, sillä se muutamankin kuukauden näyte on ihan riittävä ansaitakseen vuoden huonoimman painijan arvonimen. Puhun Scott Hallista, 1950-luvulla syntyneestä muinaisjäänteestä, jonka rapajuoppoudesta tulipunaiseksi värjäytynyt kuono ja pallokalaa muistuttavaksi pullamössöksi turvonnut lärvi olivat jo itsessään aivan järkyttävää katseltavaa, mutta jonka odotettua kehäpaluuta paransivat vielä semmoiset seikat kuin humalainen horjuminen kesken backstage-promojen, Kevin Nashiakin hitaampi kehäliikkuminen sekä suorastaan hurja kaljamaha, jonka näkeminen alkoi puistattaa kylmäverisintäkin katsojaa. Moni antipatiasankari on äänestänyt vihalinssit kasvoillaan vuoden huonoimmaksi painijaksi varmaa ja mahtavaa Undertakeria, vaikka tv-ruuduissa nähtiin Hallinkin kaltaisia torispurguja, ja se on mielestäni häpeätahra koko WrestlingAlertin maineelle. (Siis jos sellaista edes olisi.) Scott Hallin tasoista perkelettä ei kuuluisi bookata edes epätoivoisimpiin liikuntasalishow’ihin saati sitten Yhdysvaltain toiseksi suurimman painifeden tv- ja PPV-tarjontaan.



PRONSSINEN

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Kunniamaininnat heel- Jeff Hardyn, The Mizin, Nexusin ja eritoten Drew McIntyren tunnareille, virallinen ääni Alberto Del Rion eksoottiselle ja otteessaan pitävälle musalle. Alkusoitto ownaa, kappaleen rytmi tuo mieleen etelän yöt ja sinä kuuluisana kakun päällä olevana kirsikkana toimii Del Rion ylimielinen autojen tööttäily, joka sopii jo muutenkin tuliseen musiikkiin sataprosenttisen täydellisesti. Voi olla, ettei Del Riosta olisi koskaan tullut Del Rioa ilman tätä mahtavaa teemabiisiä. Saa aina hymyn huulille.

10. Vuoden lopetusliike
Tekisi mieli äänestää joko Del Rion käsilukkoa taikka Daniel Bryanin lopetuslukotusta, mutta vaaka kallistuu kaikesta huolimatta Douglas Williamsin Chaos Theory -heiton puolelle. Silmäthän siinä sulavat, kun katsoo engelsmannin kuvankaunista kuperkeikkakaatoa. Nickeldeon otti esiin sen, kuinka muisti Chaos Theoryn hienouden juuri siitä ottelusta, jossa Williams teki sen AJ Stylesille, ja täytyy kyllä sanoa, että nimenomaan silloin, kun liikkeen myy AJ:n kaltainen supermyyjä puhkeaa Chaos Theory kauniiseen kukkaansa. Liikkeen ainut heikkous onkin se, ettei sitä voi tehdä erityisen sulavasti millekään Abyssin kokoisille monstereille. Toisaalta jos se tarkoittaa sitä, että Douglas bookataan pysymään kaukana niistä mölleistä, niin mikäs siinä.

11. Vuoden turn
Saimou puhui asiaa kyseenalaistaessaan sitä, turnasiko – tönköhkö sana, myönnetään – Michael Cole koskaan vaiko ei (miehen [siis Colen, ei Saimoun :D] kieli on välillä tosi syvällä Cenan anuksessa ja jo seuraavassa segmentissä hän saattaa haukkua hyviksiä todella sydämettömään sävyyn), mutta yhdestä asiasta me taidamme jokainen olla ihan samaa mieltä: se on muuttunut mies, se Cole. Vielä alkuvuonna mies oli väritön ja nimetön ja näkymätön ja hahmoton ja yhdentekevä pää, joka puhuu, mutta mitä pidemmälle vuosi kului, sitä enemmän Maikkeli muuttui. Ja ai että, kuinka minä nautinkaan siitä. Aina ennen niin autuaasti vihaamastani Hinttari-Colesta alkoi kuin varkain kuoriutua jotakin uutta ja pimeää, ja allekirjoittanutta se kiinnosti lähestulkoon perverssillä lailla. Kevään Bryan-myllytyksistä tuli mieleen Austin ja Vince, ja Mizin ja A-Rin bandwagoniin liittyminen oli viimeinen pisara. Silloin olin kuolla šokkiin, sillä intohimoisimmin vihaamastani painikasvosta oli tullut vain yhden vuoden aikana yksi intohimoisimmin fanittamistani painikasvoista. Ja se on temppu, joka ansaitsee vuoden parhaimman turnin tittelin. Tai ainakin minun ääneni sitä titteliä kohti. Cole is, indeed, awesome!

12. Vuoden face
Olisin äänestänyt Daniel Bryania, jos hän ei olisi ollut messissä Nexusin väkivaltaisessa debyytissä, joten voittajaa pitää siis etsiä jostakin muualta. Onneksi ne etsinnät saa kuitenkin nopeasti päätökseen siirtämällä katseensa kiinni SmackDown! -brändin veteraaniosastoon ja sen kirkkaimpaan helmeen elikä Christianiin, jonka sankaristatus ei aiheuta milloinkaan minkään sortin oksennusreaktioita, koska Chrisse on yksinkertaisesti aivan ilmiömäisen loistelias hyvis: häntä jos jotakuta jaksaa, haluaa ja rakastaa kannustaa voittoon. Toinen (tai oikeastaan kolmas, jos Taneli otetaan yhä huomioon) varteenotettava voittajavaihtoehto olisi ollut Matt Hardy, mutta miehen syyssekoilu oli niin kuvottavaa seurattavaa, etten oikeasti edes harkinnut äänestäväni häntä. Eli siis karisman kapteenissa pysytään – ja hyvä niin.

13. Vuoden heel
Pysytään Kanadassa ja valitaan Chris Jericho. Y2J on yksinkertaisesti niin limainen, manipuloiva, itserakas, tärkeilevä, juonitteleva ja narsistinen pirulainen – oikea wrestling-kehien Ryan O’Reilly –, ettei miehelle löydy meikäläisen mielestä vastustajaa kun etsitään tähän palkintoon voittajaa. Kaikista parasta egomaanikon heel-setti oli loppukesän aikaan, jolloin Nexus jyräsi ja Jericho vikisi. Muistan aina, kuinka Chris koetti nousta Nexusin uhrien yläpuolelle puhumalla Wade Barrettille arvostavaan sävyyn ja yrittämällä olla tälle mukavaakin poikaa. Jericho ei kuitenkaan voinut pitää suurta suutaan tukossa ja muistutteli Wadea siitä, ettei tämä olisi välttämättä voittanut NXT:tä ellei nimenomaan hän olisi toiminut tämän kouluttajana. Silloin sai kanukki selkäänsä, mutta ei suostunut siitäkään huolimatta puolustamaan WWE:tä täydellä sydämellään esimerkiksi SummerSlamin joukkuematsissa, jossa hän ja Edge lähtivät läksimään kesken leikin kehästä pois. Täydellinen pahis.

14. Vuoden paluu
Kanada se jatkaa edustustaan: ääni Bret Hartille, jonka paluu ylitti kaikki realistiset ja melko pessimistiset odotukseni. Se oli minulle vielä maaliskuunkin aikaan ihan absurdi hetki, kun Hitmanin vingutus pärähti soimaan ja mies saapui ihan oikeasti lihana ja verenä esiin WWE:n tuottamaan ohjelmaan. WrestleMania-ottelu oli juu floppi, mutta pitää kuitenkin muistaa, että siellä kehässä seisoi aktiivipainijan sijasta McMahonin Vinsentti ja että ottelun viat olivat pitkälti matsin käsikirjoittajien syytä. (Toivottavasti tyhmimmätkään punaniskat eivät odottaneet Bretin taikovan samanlaista settiä aikaan kuin joskus 20 vuotta sitten.) SummerSlamissa taas leukani loksahti varmaankin maahan asti auki, sillä Harthan väläytti todella virkeitä kehäotteita ja otti vähän osumaakin. Vielä enemmän yllätti se Madison Square Gardenin house show’sta kuvattu YouTube-video, jossa Hart oli SummerSlaminkin settiä huikeammassa kunnossa. Kaiken kaikkiaan aivan uskomaton ja sydäntä lämmittävä paluu, jonka veroista magiaa ei tulla välttämättä koskaan enää näkemään.

15. Vuoden gimmick
Arvostusta Del Riolle, pakkomieltyneelle HBK:lle ja messiaaliselle CM Punkille, mutta yksi oli ylitse muiden: ”Dashing” Cody Rhodes! Sen arvasi heti siitä ensimmäisestä promosta, että nyt on lyöty kultasuoneen, ja niin totta vie oli tehty; ”Dashing” Cody Rhodes peilitakkeineen kaikkineen on juuri sopivan outo mutta silti tarpeeksi maallinen hahmo – eli siis osoitus siitä, että vahvasti gimmickiinsäkin sidoksissa olevat painijat voi ottaa tosissaan. Ja juu, onhan tätä tehty ennenkin, mutta Cody vie koko homman ihan uusiin sfääreihin pienillä mutta äärimmäisen tärkeillä yksityiskohdilla, jotka viilaavat roolista täydellisen. Se on se peilitakki, Grooming Tips -setti, ”Not in the face!” -sekoilu, suorastaan groteski hymy, joka roikkuu Rhodesin kasvoilla, ja kosmetiikkaintoilu, mikä luo Codyn gimmickistä vuoden gimmickin, ja toivon, että se vie Rhodesin vielä todella pitkälle. ”Dashing” Cody Rhodes. ”Dashing”.

16. Vuoden uutinen
Tämän meinasin jo heittää vuoden pettymykseksi, mutta koska silloinen pettymys muuttui ajan myötä suorastaan orgasmiseksi euforiaksi annettakoon AJ:n kohtalon säilyä sen pokaalin diktaattorina. Tätä Styles ei kuitenkaan vie (miksi veisikään?), sillä voittajaksi äänestän ihan kysymyksittä Daniel Bryanin potkuja, jotka olivat saada minut hulluuden partaalle. Tuntui niin saakelin aivottomalta, että edes vanha ja veemäinen WWE tekisi jotakin niin tyhmää kuin antaisi Bryanille kenkää jonkin pienen kuristusepisodin takia, mutta niin vain Danielson eksyi indy-kehien pariin jo potkukuukautensa aikana, ja toivo Daniel Bryanin ja WWE:n valoisasta parisuhteesta alkoi maatua syvälle maan alle. Miksi, oi miksi, valitti säälittävä sisäinen painifanini, ja olin jälleen kerran siinä kiehumispisteessä, että olisin varmaankin röhöttänyt paskamaista naurua, jos Vince McMahon ja kumppanit olisivat joutuneet jonkin brutaalin terrori-iskun uhreiksi. Siitä syystä siis tälle sotkulle ääni, sillä mikään muu uutinen ei saanut minua yhtä innokkaammin (tai epätoivoisemmin) rämpyttämään uutissivustoja etusormea F5-näppäimellä pitäen.

17. Vuoden spotti
Peesaillaan jengiä ja lihavoidaan voittajaksi Kurt Anglen moonsault häkin päältä. Ihan vain siksi, että Anglen samainen temppu Chris Benoit’lle siinä tajunnanräjäyttäneessä 2000-luvun alun Raw’n häkkimatsissa on yksi suosikkispoteistani ikinä, eikä tämä Lockdowninkaan loikka hirveästi rumempi ollut (ja se osui kohteeseensa). Äärimmäisen näyttävä veto, ja propsit Andersonille siitä, että uskalsi suostua moisen pommituksen uhriksi. (En sitten tiedä, oliko se niin järkevästi tehty; joku sitä taisi tässä ylempänä pohtiakin, että mahtoivatko Anglen ja Kenkun päät kolahtaa toisiinsa Kurtin alastulon aikana.) Kunniamaininta Del Rion traagiselle TLC-lennolle, joka näytti hengenvaaralliselta pudotukselta. (En siis tietenkään hypetä sitä sen vuoksi, että spotti oli mennä pahemman kerran pieleen, vaan siksi, että lento oli näyttävä ja meni kaikesta huolimatta nappiin.)

18. Vuoden ”mark out moment”
Tänä vuonna suuria ÄITI-hetkiä (oma epävirallinen ”mark out moment” -lyhenteeni; mark out moment -> mom ~ MOM ’äiti’ ~ ’ÄITI’ :D) on ollut aika paljon – kiitos kolmen Money in the Bank -salkun, TNA:n uusien tuulien sekä muutaman eeppisen WWE-vedon. Kaikista suurin niistä oli kuitenkin selvästi suurin. Se oli Daniel Bryanin paluu WWE:hen, jolloin olin itkeä onnesta. Minun täytyi nipistää itseäni, sillä aloin jo epäillä, että olin vaipunut johonkin hikisten painismarkien luomaan koomatilaan, mutta niin vain Präijäni oli ihan oikeasti taas osa WWE:n rivistöä ja niin vain hänen annettiin kerrankin olla todellinen masiina nuoratun neliön sisällä. Kaikki, siis aivan kaikki Bryanin paluussa oli silkkaa ihanuutta ja sitä Darienin parjaamaa puhdasta kultaa. Se oli kuin uni, jonka nähtyään herää ja pettyy tajutessaan, ettei sellaista tule oikeassa elämässä kuuna päivänä kokemaan. Kaunista, hunajaista ja melkeinpä jopa lyyristä. Todellinen ÄITI-hetki. Ehkäpä jopa suurin, jonka tulen koskaan kokemaan. Minä kiitän! :salut:



HOPEINEN

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Sangen outoa. Tämä on nimittäin ollut joka vuosi minun ehdoton suosikkipalkintoni, mutta nyt en osaa narista oikein mistään. No, äänestetään Ghanan ihmettä Kofi Kingstonia, joka on etenkin viikoittaisissa vedellyt tosi hyviä matseja kuukaudesta toiseen muttei ole silti saanut erityisemmin kehuja juuri keneltäkään. Eniten olen nauttinut miehen otteista Dolph Ziggleriä, Jack Swaggeria ja Drew McIntyreä vastaan, eivätkä ne ihan alkuvuoden Orton-kamppailutkaan todellakaan huonoja olleet. PPV-tasollakin mies on päässyt väläyttelemään; etenkin MITB-matseissa Kofeiini on aina yksi konkkaronkan kirkkaimmista tähtösistä. Olenko tosiaan ainoa, jota harmittaa vietävästi se, ettei Kingstonin MSG-läpimurto johtanutkaan main event -pushiin ja ettei useampi painifani ylistä ex-jamaikalaisen kehäosaamista kovempaan ääneen?

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Vaihtoehtoja on kolme: Randy Orton, Samoa Joe tai Ted DiBiase. Ortonia tai DiBiasea ei kuitenkaan faniteta erityisen paljon, joten ääni Samoa Joelle, joka on saanut liikaa arvostusta osakseen kun ottaa huomioon sen, kuinka heikosti hän on tämän vuoden aikana otellut. Joen taso lähentelee tällä hetkellä itse asiassa sitä, että miehen voisi laskea samaan kastiin Jeff Hardyn ja Edgen kanssa (eli huonontuneiden painijoiden joukkoon). On totta, että mies oli kamalan bookkauksen uhri ja että hän ei saanut kovin montaa näytön paikkaa otella oikeasti taidokkaiden painijoiden kanssa (feudaaminen Nashia ja Stingiä vastaan saa kenet tahansa näyttämään huonolta ja tylsältä), mutta tokkopa kukaan voi väittää, etteikö vuoden 2010 Joe ole ihan eri painija kuin esimerkiksi vuoden 2008 Joe ja etteikö Joen pitäisi parantaa kuntoaan taikka motivoitua paremmin, jos mies halajaisi paluulippua maailmanmestaruuskahinoihin. Ryhdistäydy, Joe!

21. Vuoden kehittynein painija
Olisiko joku muka osannut viime vuoden puolella odottaa, että The Mizistä kruunautuisi WWE:n mestari vuoden 2010 aikana? Ainainen kehittyjä Miz osoitti jälleen kerran ihan mieletöntä edistystä sekä kehässä että sen ulkopuolella. Eniten pidän siitä, kuinka paljon varmemmaksi kehäosaajaksi must-see-WWE-mestarimme on muuttunut. Eihän mies vielä mikään brethart nuoraneliön sisällä ole – eikä liioin tule koskaan olemaankaan –, mutta huimasta kehityksestä on joka tapauksessa kyse. Edistyneen kehäosaamisen lisäksi Miz on kuluneen vuoden aikana oppinut ottamaan yleisön haltuunsa paremmin kuin koskaan ennen, ja esimerkiksi ne ”Really? Really?!” -huudatussessiot sekä ”I'm the Miz, and I'm... awesome!” -hetket saavat katsojalauman suorastaan syömään WWE-mestarin kädestä. En olisi vielä edes Miz 'n' Morrison -aikojen aikaan osannut tehdä muuta kuin nauraa seuraavalle väitteelleni, mutta Mizistä on eritoten tämän vuoden aikana kuoriutunut todellinen rahasampo WWE:lle. Jokaisessa Raw’ssa on lukuisia Miz-aiheisia kylttejä, ja WWE-universumi hullaantuu miehestä koko ajan enemmän ja enemmän. Vuoden kehittynein, sanon minä.

22. Vuoden läpimurtaja
Tässä on nyt kolmen kauppa Alberto Del Rion, Daniel Bryanin ja Wade Barrettin välillä, mutta jos vertaa kilpailijoitten saavutuksia päätyy helpohkosti siihen lopputulokseen, että Wade Barrett sen suurimman läpimurron teki. Miehen haaviin jäi kaikkien aikojen ensimmäisen NXT-siisonin voitto, viisi esiintymistä PPV:n ihka oikeassa ”main event” -ottelussa ja – ulkomuistini mukaan – neljä taistelua Raw’n arvokkaimmasta mestaruusvyöstä (Night of Champions, Cyber Sunday, Survivor Series ja se Survivor Seriesin jälkeinen Raw, jossa Miz lunasti Money in the Bank -salkkunsa) – ja se on aivan saakelin suuri saavutus Waden kaltaiselle keltanokalle, joka teki – FCW:tä lukuun ottamatta – tv-debyyttinsä sinä samana vuonna kuin rohmusi kaikki saavutuksensakin. Ai niin, tekihän Barrett edellä mainittujen tekojen lisäksi paljon muutakin: mies perusti yhden WWE:n historian pelätyimmistä jengeistä, toimi sen johtajana ja pääsi kyykyttämään tämän vuosituhannen suurinta WWE-staraa mielensä mukaan. Myös Del Rio ja Bryan saavuttivat paljon, mutta Barrettin debyyttivuosi on lähes yhtä kovaa settiä kuin Brock Lesnarin legendaarinen kakstuhattakakkonen, ja sen vuoksi minun on ilo ja kunnia lihavoida britin nimi ja nimetä hänet vuoden 2010 läpimurtajaksi.

23. Vuoden promottaja
Nautin erittäin paljon CM Punkin promoista Straight Edge Societyn hirvittävänä ja lähestulkoon sairaalloisena johtajana, mutta tuskin olen ainoa, joka on sitä mieltä, että miehen ”I can save you!” -setti ja muu saarnaaminen alkoi käydä pahemman kerran vanhaksi jo alkukevään aikana. Myös Miz oli kova, Del Rio huvittava, Flair intensiivinen, Foley oma itsensä ja Jericho varsin mainio, mutta WrestleManiassa eläköitynyt Shawn Michaels mielestäni kaikista paras. Joka ainoa miehen ”Career vs. Streak” -matsia hypettänyt promo oli ihan ilmiömäistä kuunneltavaa, ja Michaels veti pakkomielteistä hahmoaan melkeinpä Oscar-palkinnon veroisesti. Muistikalvoillani kaikuu yhä monet HBK:n kuolemattomista heitoista, kuten ”Not for me”, ”I realize what I have to do now” ja ”My career... is over”. Shawn todellakin pysäytti show’n aina kun pääsi suunsa avaamaan. Ylivoimaisesti vuoden paras promottaja. Jäähyväispuhe sai tunteet pintaan.

24. Vuoden manageri
Moni on äänestänyt Ric Flairia, mutta minä en ymmärrä, miksi. Mitä hyötyä Flairista oli kenellekään? AJ Stylesin miehen managerointi pilasi kokonaan, ja Beer Moneyn kuuma face-kausi katkesi Flair-suhteen myötä kuin seinään ja pian tiimi oli taas lähtöruudussaan. Kazarian oli ainoa, jota Flairin managerointi auttoi oikeasti, mutta eipä hänkään minnekään ole urallaan noussut: sama x-divarilainen se yhä on, eikä tulevaisuus näytä sen valoisammalta, jos toivoo miehelle main event -tulevaisuutta. Sen sijaan Vickie Guerrero oli manageri, joka loi manageroitavastaan painijasta tähden. Koko Dolph–Vickie-paritus on ollut alusta saakka aivan hulvatonta viihdettä ja täyden kympin veto. En jaksa uskoa, että verrattain karismaton Ziggler olisi koskaan kyennyt nousemaan yhtä kuumaksi nimeksi kuin nyt, jos miestä ei olisi tajuttu liimata Vickieen kiinni. Juu, Vickie saa enemmän buuauksia kuin Dolph ja on täten joidenkin mielestä varmaankin jonkinmoinen syöpä Zigglerille, mutta Guerrero ei sentään varasta valokeilaa kuten Flair, vaan pysyy riittävästi taka-alalla ja antaa Zigglerin loistaa yksinäänkin. Mainio manageri (taikka tyttöystävä), jonka vihaaminen on auvoisaa. Vickie–Dolph–Kaitlyn–Novak-sotkua innolla odotellessa...

25. Vuoden selostaja
Mike Tenay on inhottava, Taz ärsyttävä, Jerry Lawler aneeminen, Josh Mathews ylienerginen, Todd Grisham outo ja Scott Stanford naurettava, joten jäljelle jää vain kaksi: Matt Striker ja Michael Cole. Valinta on kuitenkin melko helppo, sillä siinä missä Cole onkin parantanut asemaansa minun silmissäni tähdenlennon lailla, mikään ei ylitä fanitustani mahtavaa Matt Strikeriä kohtaan. Striker saattaa välillä viljellä tuulesta temmattuja ”faktoja” ja olla joittenkin katsojien makuun turhan paljon äänessä, mutta minua virheelliset tiedot tai jatkuva höpötys ei haittaa, kun muuten Strikerin selostus on niin perhanan hienoa kuunneltavaa. Se johtunee siitä, että olen lähes kaikissa asioissa Strikerin kanssa samaa mieltä. Lisäksi pidän hänen absurdeista jutuistaan, tavastaan puhua sekä ihan jo miehen äänestä, jotka yhdessä takaavat nautinnollisen kommentointikokemuksen. Erityisplussat myös siitä, miten hyvin Striker toimii NXT:n juontajana. Siinä on mies, joka todellakin nauttii työstään. Stand up for Striker!

26. Vuoden segmentti
Nexusin debyytti oli tosiaan WTF-tunnelmansa vuoksi todella ikimuistoinen kohtaus eivätkä esimerkiksi Shawn Michaelsin jäähyväispuhe tai eeppinen Miz-mas Carol -segmenttikään kauaksi voitosta jääneet, mutta ääneni menee silti vuoden ensimmäisen Raw’n ihka ensimmäiselle kohtaukselle, jossa Bret Hart ja Shawn Michaels halasivat toisiaan. Taianomainen viisitoistaminuuttinen, joka pani ihoni jääkylmälle kananlihalle. Se ei ollut pelkästään sellainen feel good -hetki, jossa kaksi legendaa tapaa toisensa pitkän ajan jälkeen, vaan 13 vuoden odottamisen pitkään janottu kulminoituminen ja sataprosenttisen arvaamattomalla ”Mitä nyt tapahtuu?” -fiiliksellä varustettu mikrofonitrilleri. Tärisin jo silloin, kun Hitman astui esiin, mutta tärinä muuttui melkeinpä vapinaksi siinä vaiheessa, kun Hart kutsui Shawnin estraadille. Ja sitten kaikki päättyi kaikista odottamattomimpaan lopputulokseen eli HBK:n ja Bretin halaukseen, ja naamalleni nousi wrestling-aikojeni levein hymy. Maaginen segmentti – ainoa laatuaan.

27. Vuoden tv-show
Alkuvuonna SmackDown! oli rautaa, ja saipa Hayes apureineen vielä suvenakin ihan siistiä settiä aikaan, mutta syksyllä sinibrändi vajosi niin syvälle suohon, että oksat pois. Raw sen sijaan oli läpi vuoden sellainen perusvarma ohjelma, joka oli välillä parasta mutta välillä huonointa WWE:n tarjoamaa viihdettä. Impactin alkuvuosi oli niin helvetillinen, etten ota sitä edes huomioon. ROH on HDNetiä katsoin harmikseni vain yhden jakson, joten siitä en voi sanoa mitään. Niinpä ääneni saa WWE:n kuopusohjelma NXT, joka on ongelmistaan huolimatta tuntunut alusta saakka mukavan erilaiselta ja hyvältä pikkushow’lta, joka pyyhkii viihdyttävyydellään lattiaa Raw’lla ja Smäkkärillä (puhumattakaan Impactista). Kolmoskausi oli toki varmasti ihan kauhea (en katsonut sitä kuin parin jakson verran), mutta ykkönen ja kakkonen olivat kiveäkin kovempia siisoneita eikä tämä nykyinenkään kausi ole lainkaan sen huonompi ollut. Jokin NXT:ssä vain iskee, ja senpä vuoksi olen iloinen, että saan äänestää sitä vuoden parhaimmaksi tv-show’ksi.

28. Vuoden tv-ottelu
Valitsemani ottelu ei ollut se paras matsi, vaan ansaitsee äänensä lähinnä merkittävyytensä vuoksi. Ääni kaikkien aikojen ensimmäisen NXT-jakson main event -matsille, Daniel Bryan vs. Chris Jericholle, joka tuntui liian hyvältä ollakseen totta ja joka paineistaan huolimatta pystyi nousemaan ihan oikeasti tosi hyväksi väännöksi. Kaiken kruunasi se Daniel Bryanin karmaiseva syöksyminen selostuspöytää vasten, joka pelästytti allekirjoittaneen pahemman kerran ja joka teki Tanelista kertaheitolla kirkkaan tähden. Tämä ottelu oli todella tärkeä Bryanin WWE-uraa ajatellen, eikä mies olisi voinut Y2J:tä parempaa vastustajaa toivoa. Kunniamaininnat raa’alle Flair–Foleylle, hienolle Edge–Christianille sekä ekalle Mysterio – Del Riolle.


KULTAINEN

29. Vuoden stable
Nexusin debyytti vaikutti parhaimmalta jutulta koskaan ikinä missään, mutta olihan se selvää, ettei (varsinkaan) Raw’n kässäritiimi kykenisi moista loistokkuutta kauaa ylläpitämään. Varsin pian Nexus oli jo pelkkä vitsi, eivätkä Skip Sheffieldin ja Michael Tarverin loukkaantumiset ainakaan parantaneet asiaa. Voipi tosin olla, että Punk puhaltaa kyseiseen jengiin uutta puhtia. Ja Punkista päästäänkin valitsemaani stableen: Straight Edge Societyyn. Katkolle-yhteisöäkin bookattiin toki kyseenalaisesti, mutta ne hetket, kun streittareitten annettiin loistaa, olivat ihan fantastisia minuutteja. Pidin siitä, miten Serena, Gallows ja Mercury tottelivat johtajaansa, ja nautin siitä, miten törkeästi ja ala-arvoisesti Punk seuraajiaan kohteli. Myös koko kaljuushomma oli hieno lisä stablen imagoon ja loi liittoutumasta uniikin. Jos minä ohjaisin WWE:n laivaa, Straight Edge Society eläisi yhä ja keräisi jatkuvasti enemmän ja enemmän seuraajia mukaansa, sillä kukapa nyt ei menestyvään posseen liittyisi – maksoi se sitten sen päihteistä luopumisen tai ei. Erityiskiitokset tosiaan Punkille, jonka pelottava ulkonäkö, härski Serenan hyväileminen ja vankka usko streittaruuteen iski minuun täydellisesti. Straight Edge Society on varmaankin yksi kaikkien aikojen pelottavimmista jutuista, jonka WWE:n käsikirjoitustiimi on luonut. Se on hatunnoston arvoinen suoritus se.

30. Vuoden tag team
WWE:n kovin joukkue – Miz & Jericho – eli vain yhden PPV:n verran, joten sitä ei voi äänestää. Tämä onkin etuoikeutetusti TNA:n palkinto, sillä orlandolaisten joukkue-edustus oli tänä vuonna erityisen maukasta. Kunniamaininta myös Ring of Honorin tag team -divarille, josta löytyi monia hienoja tiimejä (niistä etunenässä Kings of Wrestling, Briscoe Brothers ja Haas & Benjamin). Voittaja löytyy siis kuitenkin TNA:n puolelta. Onneksi olkoon, Motor City Machine Guns. Olette todellakin voittonne ansainneet, sillä Shelley ja Sabin saivat aikaan lähes jokaisessa TNA:n PPV:ssä illan parhaimman matsin; eniten nautin Generation Me- ja Beer Money -väännöistä. Ja olihan tämä muutenkin varsinainen MCMG:n vuosi, kun detroitilaiset kykenivät nousemaan ensimmäistä kertaa uransa aikana TNA:n tag team -mestareiksi. Toivottavasti MCMG:n kausi jatkuu vielä pitkään, koska Shelley ja Sabin ovat parasta, mitä tag team -painille on tapahtunut pitkään aikaan.

31. Vuoden promootio
Tämänvuotinen ROH-annokseni koostui yhdestä ROH on HDNet -jaksosta sekä Final Battle -tapahtumasta, joten lienee selvää, ettei Cornetten pojilla ole mahdollisuutta saada tätä pystiä tällä kertaa nimiinsä. Kilpailu – tai ”kilpailu” – on siis TNA:n ja WWE:n välinen, ja voitto menee aika selvästi jälkimmäisen eli WWE:n puolelle. Syyksi riittäisi jo pelkästään se, kuinka hirveää alkuvuoden <s>Hogan Knows Best</s> TNA-tarjonta oli, mutta viimeisen naulan orlandolaisten arkkuun lyö se, että WWE oli tänä vuonna tosi kovissa liekeissä aina tammikuusta joulukuuhun saakka; päällimmäisinä tekijöinä kyseisessä liekehtimisessä toimivat Bret Hartin paluu, huima HBK–Undertaker-feudi, mainio WrestleMania, (ainakin alkumetreillä) arvaamattoman stablen, Nexusin, synty ja allekirjoittaneen lempipainijoitten odotettu menestys (näistä mainittakoon Daniel Bryan, Dolph Ziggler, Jack Swagger ja John Morrison). Toki WWE:lläkin oli alamäkensä (kuten Free or Fired -kuvion pilaaminen, Straight Edge Societyn raiskaaminen ja surkean Kane–Undertaker-feudin venyttäminen), mutta muutoin fede rokkasi ja kovaa. Toivottavasti ensi vuodesta tulee yhtä hyvä painivuosi.

32. Vuoden feudi
Kunniamaininnat Angle–Andersonille, Punk–Mysteriolle, Batista–Cenalla sekä eritoten Miz–Bryanille, mutta eipähän niistä mikään yltänyt lähellekään sitä laatua, jota Undertaker ja Shawn Michaels loivat feudinsa aikana. Kuvankaunis ja täydellinen feudi – osoitus siitä, miten hyvin jatko-osat toimivat showpaininkin saralla. Latasin jokaisen alkukevään Raw’n vain tämä Michaelsin ja Undertakerin kuvio mielessäni, sillä paloin halusta tietää, miten feudi etenee ja miten HBK saa haudankaivajan suostumaan WrestleMania-revanssiin – vai saako ollenkaan! Yksinkertainen mutta timanttinen tarina höystettynä Shawnin ja Takerin upeilla roolisuorituksilla takaa sellaisen laadun, ettei sitä hevillä ylitetä, ja olinkin jo WrestleManian aikoihin melko varma siitä, mitä vuoden feudiksi tulisin äänestämään. Rakastin HBK:n seonnutta hahmoa, Undertakerin kylmyyttä, WrestleMania-ottelun panoksia, WrestleMania-ottelua ja WrestleManian jälkeisen Raw’n viimeistä segmenttiä, jossa Shawn hyvästeli faninsa. Rakastin myös sitä, miten Michaelsin Elimination Chamber -temppu oli täydessä kontrastissa vuoden 2009 WrestleMania-kohtaamiseen: WrestleMania 25:ssä HBK teki sisääntulonsa ylhäältä alas (hän laskeutui sisääntulorampille jonkin sortin hissillä) kun taas tämän vuoden Elimination Chamberissa mies ilmestyi esiin alhaalta ylös (HBK nousi kammiorakenteitten alta kehään). Minusta se symboloi sitä, kuinka alas Michaels oli vajonnut pakkomielteensä takia. Kerrassaan hienoja yksityiskohtia ja jatkuvaa tykitystä. Huh huh, mikä kuvio! Feudia hypettänyt ”Running Up That Hill” -video aiheuttaa vieläkin kylmiä väreitä. Upea feudi, upea taistelupari. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen siitä, että aina silloin tällöin meitä hemmotellaan tällaisilla kultaisilla kuvioilla.

33. Vuoden show
Siitä oli tarkoitus tulla jotakin vielä suurempaa kuin mitä siitä tuli, mutta ylivoimainen ykkönen se joka tapauksessa on. WrestleMania 26 siis. Kolme neljän tähden rajan ylittänyttä ottelua (Edge–Jericho, Cena–Batista ja HBK–Undertaker) putkeen on aivan ilmiömäisen kova suora, ja siihen kun lisätään tiukka alkukortti, joka sisälsi vain kaksi läpimätää matsia (Bret–McMahon ja naisten ottelu), voi WrestleManian nimetä muitta mutkitta vuoden parhaimmaksi tapahtumaksi. Ainoat miinukset (siis edellä mainittujen Hart–McMahonin ja naisten matsin lisäksi) Punk–Mysterion ja avausmatsin lyhyyksien sekä huonosta rakentelusta kärsineen Orton–Rhodes–DiBiasen suuntaan. Ylistystä sen sijaan täysin puskista tulleelle Jack Swaggerin Money in the Bank -voitolle, sille, että Chris Jericho voitti maailmanmestaruusmatsinsa sekä unohtumattomalle Michaels–Undertakerille, joka lunasti kaikki odotuksensa. Myös sillä, että kyseessä oli ulkoilmatapahtuma, on vaikutuksensa tähän ääneen; olen nimittäin heikkona ulkona järjestettäviin show’ihin, minkä vuoksi tsekkaan Tribute to the Troops -lähetykset aina mielelläni ja olen täpinöissäni, kun kuulen, että tuleva Mania järjestetään nimenomaan ulkoilmassa. WrestleMania 26 kuuluu yhtä kaikki kaikkien aikojen lempitapahtumieni joukkoon – eikä syyttä. Jos se olisi feilannut, ääneni olisi saanut joko Lockdown, Money in the Bank taikka Survivor Series. Kaiketi jopa Lockdown.

34. Vuoden ottelu
Perintöprinsessoiksi Lockdownin Angle vs. Anderson, Night of Championsin Miz vs. Bryan, SummerSlamin Nexus vs. WWE, Bragging Rightsin Ziggler vs. Bryan, Bound for Gloryn Generation Me vs. Motor City Machine Guns ja SmackDownin Elimination Chamber -ottelu, kuningattareksi WrestleManian ikimuistoinen ”Streak vs. Career” -matsi, joka on kaikkien aikojen lempiotteluni. (Mikäli jotakuta kiinnostaa, entinen lempiotteluni oli WrestleMania 19:n Shawn Michaels vs. Chris Jericho.) Ottelu ei ollut laadullisesti yhtään niin hyvä kuin WrestleMania 25:n matsi (tai no, yhtään ja ”yhtään” – loistava ottelu se tämäkin, mutta ykkönen olikin miltei täydellinen), mutta voi peijooni, että se oli jännittävä trilleri – jännittävin ikinä! En tiennyt yhtään, kumpi poistuisi paikalta voittajana, vaikka takaraivossani soikin koko ajan ääni, joka väitti HBK:n uran päättyvän. Panokset olivat yksinkertaisesti niin suuret, että kumpikin lopputuloksista tuntui tosi kaukaiselta. Entistä dramaattisemman matsista teki se, että pelkäsin Undertakerin rikkoneen oikeasti jalkansa siinä Old School -liikkeen alastulossa, jonka jälkeen Teikkeri ontui jalkaansa koko ottelun ajan. Sitten kävi ilmi, että kaikki olikin vain käsikirjoitusta, ja kaiken kruunasi se Michaelsin sairaalloinen moonsault kulman päältä selostuspöydällä maanneen Takerin päälle: alkuun luuli, että spotti epäonnistui, mutta hidastuksesta huomasi, että HBK:han hitto vie tähtäsi ruhonsa osumaan juurikin Teikkerin jalkoihin! Ilmiömäistä myymistä ja sen kuuluisan kehäpsykologian kanssa taiturointia kummaltakin kehäveteraanilta. Muiksi mieleenpainuviksi hetkiksi muodostuivat kehän ulkopuolella suoritettu Tombstone, HBK:n selviytyminen toisesta Tombstonesta, lopun Michaelsin lyyrinen joutsenlaulu sekä kaiken päättänyt ilmava Tombstone, josta ei ollut enää asiaa pelastua. Silkka mestariteos, jonka luomaa maagista tunnelmaa lienee turhaa odottaa toistuvaksi moneen vuoteen. Klassikko isolla k-kirjaimella.

35. Vuoden naispainija
Vedetäänpäs pienimuotoinen ässä hihasta ja annetaan ääni TNA:n Knockout-mestaruutta suurimman osan vuodesta kantaneelle Madison Raynelle, joka teki kuluneen vuoden aikana todellisen läpimurtonsa naispainin eliittiin. Jotain naikkosen kehityksestä kertonee se, etten vielä alkuvuonna edes osannut yhdistää Raynen naamaa ja nimeä toisiinsa. Olen kuitenkin suuri sellaisten underdog-kuvioitten ystävä, joissa kaksi pahaa (tai hyvää, ei sen väliä) painijaa kaveeraa keskenään mutta jotka ovat hierarkkisesti ihan eri tasolla ja joissa se hierarkkisesti ”alhaisempi” nousee toveriaan korkeammalle tasolle esimerkiksi juuri mestaruusvoiton myötä (vrt. Madison Rayne ja Velvet Sky tai vaikka Randy Orton ja Evoluutio). Rayne oli mukana juuri tällaisessa kuviossa, ja silloin mielenkiintoni häntä kohtaan kasvoi. Kasvua jatkoi se, ettei Madisonia käännetty kermaiseksi hyvikseksi, vaan hänen annettiin pysyä kovana. Rayne oli tosi hyvä mestari, ja aloin pikkuhiljaa markittaa häntä enemmän ja enemmän; pidin myös Madisonin maineesta kollegoittensa urien lopettajana – Rayne passitti Taran ja Roxxin peräkkäisissä PPV:issä leipäjonoon. Loppuvuoden Tara-suhde on tosin laskenut Raynen osakkeita silmissäni (Madison toimii parhaiten omillaan), mutta feudi Mickieä vastaan on luvannut pelkkää hyvää. Toivon Madisonille pitkää mestaruuskautta ja vielä valoisampaa vuotta 2011. Silloin naikkosella saattaa olla paljonkin haastetta, mikäli mielii tämän pystin ykkösnimeksi... jos siis Amazing Kong on ihan oikeasti siirtymässä WWE:n riveihin.

36. Vuoden painija
Viimeistä viedään, mutta kuka vie? Jaa-a, kovimmat haastajaehdokkaat tulevat tässä: Chris Jericho, Shawn Michaels, CM Punk, Daniel Bryan, Dolph Ziggler, Rey Mysterio ja Christian. Jerichon parhaita matseja olivat WrestleManian Edge-kamppailu, Fatal 4-Way -PPV:n Evan Bourne -mittelö ja viimeinen Raw-esiintyminen Randy Ortonia vastaan. Michaels sen sijaan loisti kirkkaiten Royal Rumble -ottelussa sekä WrestleManian ”Streak vs. Career” -spektaakkelissa. Punkin parhaat palat koostuvat Rey-feudista ja alkuvuoden ownauksista Royal Rumble- ja Elimination Chamber -matseissa. Bryan rokkasi jokaisessa ottelussaan. Ziggler veti varmaa settiä läpi vuoden ja paini yhden klassikko-ottelunkin (Bragging Rightsin vääntö Daniel Bryania vastaan). Mysterio oli tulessa Punk- ja Alberto Del Rio -feudeissa sekä Royal Rumblen Undertaker-matsissa. Christian väläytteli aina aika ajoin erittäin hienoja midcard-matseja muttei otellut ainuttakaan ikimuistoista matsia. Hmm...

Ääni Daniel Bryanille, joka oli koko vuoden viihdyttävin painija. Jokainen Danielin matsi oli nautinnollista seurattavaa, ja mies ehti olla monessa mukana WWE-keltanokkavuotensa aikana; mies oli jatkuvasti ykkösenä kaikkien aikojen ensimmäisen NXT-kauden äänestyslistauksissa, oli mukana Nexusin legendaarisessa debyyttisegmentissä, aiheutti vuoden suurimman ÄITI-hetken puolustamalla WWE:tä SummerSlamin jengimatsissa, kantoi The Mizin tämän uran ehdottomasti parhaimpaan otteluun Night of Championsissa, paini neljän tähden matsin Dolph Ziggleriä vastaan Bragging Rightsissä ja repi jopa Ted DiBiasesta viihdyttävää settiä aikaan Survivor Seriesissä. Aina, kun Bryan oli ruudussa, huomioni Raw’ta (tai NXT:tä tai PPV:tä) kohtaan nousi salamannopeasti. Viiden tähden, kymmenen pisteen ja sadan papukaijamerkin veroinen painija. Uskomaton tuhkimotarina, jos miettii kaikkea sitä, mitä Bryanin WWE-uralta odotettiin. Uskon, että ensi vuoden aikana Bryanista kehittyy entistä suurempi nimi ja että miehen nimi raapustetaan lopulta WWE-mestareiden arvostettuun nimilistaan ylös. Daniel Bryan oli vuoden 2010 paras painija.

enska kirjoitti:
Jeff Hardy, huonontunein painija.

Eikö tässä kysytty kuluneen vuoden aikana eniten huonontunutta painijaa? Jeff Hardyhan tuli TNA:han varsinaisesti maaliskuussa ja oli silloin umpisurkea, jos oikein muistan. Tätenhän mies ei kuluneen vuoden aikana huonontunut juurikaan, vaan se tapahtui tauon aikana. Vai?

Hardy oli vielä vuonna 2009 todella loistava painija, mutta on ollut TNA-paluustaan saakka kuin varjo entisestään. TNA-paluu tapahtui vuonna 2010, joten Jeffin kehäotteitten rapistuminen huomattiin nimenomaan viime vuoden puolella. Mies siis huonontui juurikin vuonna 2010 ja on täten sopiva painija ehdolle. Totta kai tässä käytetään vertailukohteena menneisyyttä.

Kiristetäänpä äänestysaikaa vähän, koska lähtö onkin jo 10. päivä ja koska äänestysajan venyttäminen oli kuin olikin turha veto, jos kerta MAX ei WWE-ohjelmia enää lähetä.

Eli äänestysaika umpeutuu tämän kuun seitsemäntenä päivänä (perjantaina). Viestejä kehiin, pojat! :afro:

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Lähes kaikkien mainitsema McMahon vs. Hart. Tästä olisi voinut tulla jotain mutta koko Hartien serkun kaimat piti tunkea sinne pieksemään Vincea.

2. Vuoden huonoin feudi
Kane vs. Edge näytti alussa ihan mukavalta kunnes alkoi toistamaan itseään...

3. Vuoden huonoin segmentti
Kaikki Piggie James -segmentit...

4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki
Hornswoggle... Need i say anything?

5. Vuoden huonoin gimmick
Laitetaan tähän yllätysnimenä Tara the Hämisnainen... Weirdo...

6. Vuoden pettymys
Cenan "potkut" jotka kesti noi 5 minuuttia...

7. Vuoden huonontunein painija
The Undertaker. Vaikka ei voi loukkaantumisilleen mitään mutta vaikuttaahan se tietysti. Eläkkeelle ja pian ennenkuin sattuu pahemmin.

8. Big Daddy V -palkinto
The Undertaker. Ei säväyttänyt kuin kerran koko vuonna ja se oli Maniassa. Eikä sekään säväytys nostanut karvoja (eikä mitään muutakaan) pystyyn.

Pronssinen kategoria:

9. Vuoden sisääntulomusiikki
Drew McIntyre Broken Dreams. Alku on aivan jäätävä... kertsi messevä. :)

10. Vuoden lopetusliike
Randy Orton RKO. Mies on tänä vuonna(kin) vetänyt RKO:n mitä ihmeellisimmistä paikoista.

11. Vuoden turn
Jeff Hardy veti ehkä mieleenpainuvimman turnin koko vuonna.

12. Vuoden face
Daniel Bryan kaveri on vaan niin mukava ja hellyttävä. :)

13. Vuoden heel
Pakko heittää Michael Cole. Mies on jäätävä selostuksessa, mikissä, and i quote!

14. Vuoden paluu
Daniel Bryan yllätyspaluu Cenan tiimiin, upeeta, tunne oli että "nyt rillataan"!

15. Vuoden gimmick
CM Punk, SES, loistavaa promoa lähes kaikki mitä Punkin suusta tulla tupsahti.

16. Vuoden uutinen
Daniel Bryanin potkut herätti tunteita ja tuoksuja ympäri maailman.

17. Vuoden spotti
Kurt Angle moonsault Lockdownissa. Total holy shit.

18. Vuoden "mark out moment"
Hulk Hogan TNA:ssa. Tätä jaksoa tuli katottua vuosi sitten Ronjan kanssa ja pimu ei malttanut mennä nukkuun ennenku näki Hoganin siellä. :D

Hopeinen kategoria:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Christian. Mies ei saanut edes kyseenalaista kunniaa olla ECW:n viimeinen mestari!

20. Vuoden yliarvostetuin painija
Ted DiBiase... Voisin kertoa missä on enemmän makua kuin Tedissä mutta alaikäisetkin lukee tätä...

21. Vuoden kehittynein painija
The Miz paranee kehässä, mikissä ei ole koskaan oikein ollutkaan tarvetta enää parannukseen.

22. Vuoden läpimurtaja
Wade Barrett mies josta NXT:n ekalla kaudella ei aluksi oletettu yhtään mitään mutta kuinkas kävikään. Mukavaa feudia ja promottamista.

23. Vuoden promottaja
The Miz. Eiköhän tää oo jo perusteltu moneen kertaan...

24. Vuoden manageri
Vickie Guerrero. Heat seeking missile!

25. Vuoden selostaja
Michael Cole. And i quote toimii kuten Vickielle Excuseme!

26. Vuoden segmentti
Nexus tulee ja tuhoaa kaiken. Loistavaa, yllättävää.

27. Vuoden tv-show
Impact. Valitsin tämän koska TNA ja Impact on tarjonnut ainoan shown joka ei ole ennalta arvattava ja tehty rennommalla meiningillä.

28. Vuoden tv-matsi
Bryan vs. Jericho NXT. Vallan ihanaa ja menevää. Tää tuli vaan ekana mieleen.

Kultainen kategoria:

29. Vuoden stable
Nexus, ei oo epäilystäkään. Vaikka väki vaihtuu tiuhaan loukkaantumisten takia niin silti!

30. Vuoden tag team
MarLov (Marella Kozlov) mukava huumoritiimi pitkästä aikaa, toimii.

31. Vuoden promootio
Isketään tähän se TNA samoista syistä mitä ylempänä oli Impactin kohdalla.

32. Vuoden feudi
Jos Michale Cole vs. Daniel Bryan lasketaan feudiksi niin vastaanpa näin. Intensiivisen alun jälkeen rauhoittunut mutta silti jatkuu vain sillain sopivan pienesti.

33. Vuoden show
Wrestlemania koska iso on kaunista.

34. Vuoden ottelu
Angle vs. Anderson Lockdown, intensiteetti ja eräiden mainostama kehäpsykologia kiteyttää kaiken.

35. Vuoden naispainija
Beth Phoenix loukkaantumisista huolimatta koska se aika kun oli terveenä nainen jaksoi ihastuttaa.

36. Vuoden painija
CM Punk. painitaidoista tuskin tarvitsee sanoa tai promoista, on se vaan niin loistava ja hieno mies. Mieleeni jää varmaan ikuisiksi ajoiksi miehen happy birthday -laulu Reiskan tyttärelle...

ToNy-MaN kirjoitti:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Christian. Mies ei saanut edes kyseenalaista kunniaa olla ECW:n viimeinen mestari!

:|

Rocky kirjoitti:

ToNy-MaN kirjoitti:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Christian. Mies ei saanut edes kyseenalaista kunniaa olla ECW:n viimeinen mestari!

:|

Niinpä. Kuinka monta kertaa se täytyy kertoa...

Goblet kirjoitti:

Rocky kirjoitti:

ToNy-MaN kirjoitti:

19. Vuoden aliarvostetuin painija
Christian. Mies ei saanut edes kyseenalaista kunniaa olla ECW:n viimeinen mestari!

:|

Niinpä. Kuinka monta kertaa se täytyy kertoa...

Kerrataan vielä:

enska kirjoitti:
<center>
Vuoden 2007 voittajat: Daniels, Dykstra, Noble
Vuoden 2008 voittaja: The Big Show
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus</center>
Olinkin jo kaivannut tätä palkintoa ja sen selittämistä. V i h o v i i m e i s e n kerran: tässä on tarkoitus äänestää sitä painijaa, jota me likaiset nettismarkit emme arvosta tarpeeksi! Liian usein kuullaan negatiivisia kommentteja tietyistä painijoista, ja tämä palkinto on luotu ikään kuin heitä ajatellen. Tarkoituksena ei siis ole äänestää sitä painijaa, jota fanittaa yli kaiken, mutta jota ei pushata tarpeeksi (tai lainkaan). Totta kai siis saa äänestää sellaista painijaa, josta pitää, mutta lähtökohta on edelleen se, että tässä haetaan WA-universumin aliarvostamaa painijaa. Toivottavasti meni perille, ja jos ei mennyt, niin tässä vielä liuta havainnollistavia voittajaehdokkaita: Rey Mysterio, Drew McIntyre, R-Truth, Abyss, Sheamus, Mr. Anderson ja Rob Van Dam. Kuka on jäänyt paitsi ansaitsemastaan arvostuksesta?

Kun sanotaan, että perustelut tarvii olla niin eikö ne silloin tarvisi olla oikeasti? Ei kai tuollaisia voi hyväksyä jos kysytään vaikka vuoden tapahtumaa, vastaus on: Wrestlemania, koska se oli niin iso!! Tuo on yhtä informatiivinen kuin vastaus ilman perusteluja. Jopa vastaus ilman perusteluja on parempi kuin tuo.

Ihan hyvähän perustelu tuo oli. Tunnelmakysymyksiä.

Nonnih, kai se olisi korkea aika antaa omaki näkemys kuluneesta vuodesta. Pahoittelen että kaikki vastaukset koskevat WWE:tä sillä en seuraa TNA:ta.


1. Vuoden huonoin ottelu

Onhan niitäkin nähty tässä vuoden aikana. Moni on rankannut Hart vs McMahon ottelun tähän kohtaan, eikä suotta, paskaahan se oli. Mutta minusta oli siinä itse kohtaamisessa jo sen verran sitä kuuluisaa fiilistä että annan tämän palkinnon Swagger's Eagle vs Hornswoggle tuskin edes tähän perusteluja tarvitsee laittaa. Taas yksi syy milloin sai hävetä silmät päästään.



2. Vuoden huonoin feudi

Kane vs Edge ei olu ollut mikään loistofeudi, ei todellakaan, mutta ei se kyllä ihan paskinkaan ole ollut. Minusta ehkä Randy Orton vs Sheamus oli erittäin tylsää ja puuduttavaa katseltavaa kesän aikana. Tuntui että samaa vanhaa toistettiin koko ajan, promoa ja turpaanvetoa. Kanen ja Edgen feudissa oli edes jotain erilaisempaa, vaikka Bearerin kidnappaaminen naurettavaa olikin mutta silti erottui joukosta.


3. Vuoden huonoin segmentti

Ekana tulee mieleen TLC:n jälkeisen Raw:n segmentti:The Miz and his ghosts ei jotenki iskenyt vaikka Miz hyvä puhumaan onkin. Lähinnä tunsin myötähäpeää Rileyn ja Colen osalta.


4. Vuoden huonoin sisääntulomusiikki

Kahden vaiheilla. Daniel Bryanin Valkyria ei vain iske saatikka sitten sovi miehelle. Toinen on taas Tyler Reksin tunnari. Hmm...no, sanotaan että Tyler Reksin musiikki on kauheampi. Valkyriaa pystyy edes jotenkin kuuntelemaan.


5. Vuoden huonoin gimmick

Tähän oli erittäin vaikea löytää ketään erityistä. Sanotana vaikka Chavo Guerreron Eagle- gimmick Mielummin Chavolle näkyvyyttä omana itsenään kuin maskottina.


6. Vuoden pettymys

Cenan potkut olivat yksi joka pisti ärsyttämään. Mies on muka ulkona firmasta ja silti juoksee siellä joka viikko, ärh! No ehkä suurempi pettymys oli Hart vs McMahon Wrestlemaniassa Okei, tiedän että molemmat herrat eivät olleet missään hirmu hyvässä kunnossa silloin ja ymmärtäähän sen. Mutta silti odotin tyyliin Vince vs Hogan at Wrestlemania 19 - tasoista matsia, mutta typeryksissäni en tiennyt heidän olevan nii huonossa kunnossa että hyvä kun saivat tuolia nousemaan. Odotin matsilta paljon ja siksi petyin.


7. Vuoden huonontunein painija

Vaikka Undertaker suuri suosikkini onkin, on aika kohdata se tosiasia ettei mies ole oikeastaan pystynyt kunnolla viihdyttämään sitten Wrestlemanian. Feudi Kanen kanssa oli tylsä ja kankea.


8. Big Daddy V-palkinto

Tämän kunnian saa jälleen kerran The Great Khali Vaikka Taker onkin huonontanut otteitaan huomattavasti niin kyllä häntä sentään Khalia mielummin katselee.


9. Vuoden sisääntulomusiikki

Nexusin tunnari We Are One Biisi jää soimaan päähän ja onkin juuri passeli tunnari tuon kaltaiselle joukolle. Pitkään aikaan muutenkaan kuullut noin hyvää kipaletta. 12 Stones kunniaan!


10. Vuoden lopetusliike

Näitä löytyy monia: The Wasteland, RKO, 450 Splash, Arm Breaker... Mutta taidan silti valita Daniel Bryanin LeBell Lockin eli Crossfacen. Yleisö tuntuu oikein odottavan sen lukkiutumista Bryanin matseissa ja se onkin tainnut päättää kaikki Danielin matsit kuluneen vuoden aikana.


11. Vuoden Turn

Voi Cena Cena ku olisit sen turnin tehny viimestään SurSerissä ni mielelläni tämän antaisin sinulle. Mutta koska Cena ei välittänyt turnata niin kunnian saakoon Shad Gaspard Kyllä, tiedän että naurettavaahan tuo on, mutta haluan kuitenki antaa joka kohtana vastauksen ja kuten sanoin TNA:ta en ole seurannut. Uskon vahvasti että Hardyn Turni siellä päässä on varmasti paras turn, mutta rehellisyyden nimissä tässä mennään kun en kerta ole sitä nähnyt :)


12.Vuoden Heel

Michael Cole tai Miz. Molemmat ovat saaneet oikeasti meikässä esiin ärsytystä ja jopa suoranaista vittuuntuneisuutta, eli nämä herrat vetävät silloin roolinsa hyvin, right? Sanon että voiton vie kuitenkin Michael Cole Niin rasittava persoona ettei ole toista. Kaikkine selostuksineen ja Mizin hehkuttamisineen.

13. Vuoden Face

Kyllä se on WWE:n kultapoika John Cena. Toista ei ole päällä maan. Aina yhtä jalo ja valmis uhmaamaan pahaa, huoh -.-


14. Vuoden paluu

Daniel Bryanin paluu SummerSlamissa Odotin joukkueen viimeiseksi jäseneksi Triple H:ta, HBK:ta, Rockia tai jopa Austinia tai Batistaa mutta Daniel Bryanhan sieltä saapuikin. Oli yllätys.


15. Vuoden gimmick

No question about it! Alberto Del Rio Mies vain vetää roolinsa niin hyvin kuin mahdollista. Vaikka gimmick onkin samantyylinen juuri Kervin Whiten ja JBL:n kanssa tuntuu se silti jotenkin tuoreelta ja erilaiselta. Ja se virne kruunaa kaiken, but u already know that!

16. Vuoden uutinen

Kavalin, Batistan ja Michaelsin lähtö oli ehkä kolme suurinta juttua minulle tässä vuoden aikana. Mutta kyllä Shawn Michaelsin lähtö harmitti eniten. Mies pystyi vielä viimeisessä matsissaan miltei 5 tähden koitokseen. Toisaalta hyvä että tajusi lopettaa vielä huipulla, toisin kuin Hogan tai Flair.


17. Vuoden spotti

Alberto Del Rion putoaminen tikkailta pöytien läpi Täytyi oikein kelata ja tsekata uudestaan moinen spotti. Ah, tuli ihan attitude era mieleen!


18.Vuoden "mark out moment"

Kyllä se oli Kanen maailmanmestaruusvoitto Money in the Bankissa Suosikki painijani koko fanituskauden aikana. On ollut jobattavana ja muutenki paskoissa feudeissa ja nyt viimeinkin odotus palkittiin. Ja ihan kiitettävän kauden mies saikin ja oli sen kyllä ansainnut. Tuntui ihan ku olisi itse vyön voittanu!


19. Vuoden aliarvostetuin painija

Christian olisi yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta hän on sentään esillä ollut. Sanoisin että Zack Ryder mies on lähinnä jobberin roolissa eikä kukaan yleisöstä tunnu ottavan tosissaan miestä, ei kyllä ihme. Mies olisi kelpo USA mestari jos vain annettaisiin näkyvyyttä ja pushia.


20. Vuoden yliarvostetuin painija

Ted Dibiase jotenki mies ei nappaa ja on väritön. Edes Maryse tai Million Dollar Belt eivät ole asiaa auttaneet.


21. Vuoden kehittynein painija


The Miz on parantanut otteitaan kehässä hienosti. Mikissähän mies on aivan elementissään


22. Vuoden läpimurtaja

Wade Barret puolessa vuodessa nousi NXT rookiesta päämestaruuskahinoihin. Ei yhtään huono startti Barretille. Muutenkin mies on ollut suuressa roolissa heti ensimmäisen NXT:n päättymisestä ja kerännyt kiitettävästi heattia.


23. Vuoden promottaja

The Miz mies varmasti syntyi mikki suussa. Uskomatonta promoa lähtee aina kun mies pääsee mikkiin.


24. Vuoden manageri

Tyson Kiddin Jackson Andrews vai mikä lie on kyllä aika korsto, mutten antaisi hänelle kunniaa tähän palkintoon. Vickie Guerrero tai Alex Riley ovat kaksi todennäköisempää. Olkoon voittaja tällä kertaa.......Vickie Guerrero Matami on ollut suuressa osassa Zigglerin IC-kuvioita ja muutenkin kerää reaktiota jo pelkällä olemuksellaan.

25. Vuoden selostaja

JACK KORPELA!.....No ei helvetissä! Jerry Lawler on kyllä jatkanut loistavaa selostustaan läpi kuluneen vuoden, mutta kallistun silti Michael Colen puoleen. Myönnettävä on että vaikka mies on rasittava, vetää hän sekä roolinsa että selostuspuolen varsin mallikkaasti.


26. Vuoden Segmentti

Nexusin debyytti. Oli vaan jotai niin uskomattoman hienoa katseltavaa. Herrat tuhosivat kaiken tieltään ja sekös aiheutti kohinaa yleisössä. Hienosti toteutettu Segmentti. Ja taisi olla niin että jopa Raw:n locker room ei tienyt mitä tuleman piti.
Tosin mainittakoon hyvänä kakkosena Mae Youngin "I wanna match with these sluts!" :D


27. Vuoden tv-show

Monday Night Raw on tarjonnut koko vuoden ajan hyvää viihdettä ja sitä showta on aina eniten odottanut.


28. Vuoden tv-matsi

Yksi mikä tulee mieleen oli viime vuoden TLC:n jälkeen Raw:ssa nähty Kofi Kingston vs Randy Orton mutta en ole aivan varma tapahtuiko se tän vuoden puolella joten pistän varulta kakkosvaihtoehdon joka on Daniel Bryan vs Chris Jericho Mahtavaa menoa koko ottelun ja Danielin pöytäspotti jäi mieleen.

29. Vuoden Stable

The Nexus Tuore idea, vahva joukkue ja älykäs sekä karismaattinen johtaja tekivät Nexusista koko vuoden parhaan Stablen.


30. Vuoden Tag Team

Santino Marella ja Kozlov ovat tarjonneet viihdettä viikosta toiseen. Hart Dynasty ja Usot ovat olleet tylsiä niin kuin koko Tag divari koko vuonna. Viime vuonna oli sentään JeriShow tai DX.


31. Vuoden promootio

WWE tarjonnut parasta viihdettä ja hyviä matseja, ei sitä muuta tarvita!


32 Vuoden feudi

Cena vs Nexus Itse asiassa tuntuu että tuo Nexusin kuvio on pitänyt koko WWE:n pinnalla viime vuoden aikana. Vaikka Bryanin ja Mizin sekä Batistan ja Cenan feudit olivatkin nannaa, eivät ne silti voita tuota. Koko ajan sai jännätä varsinkin sitä Cenan turnia, vaikka kaikki tiedämme ettei sitä sitten tapahtunutkaan...

33. Vuoden Show

Wrestlemaniaan petyin vaikka siellä nähtiinkin itse Bret Hart kehässä. Myöskin Hell in a Cell, Over the Limit tai TLC eivät inspanneet. Paras titteli menköön SummerSlamille sillä jo itse main event oli kuumaa kamaa. Muistui mieleen Survivor Series 2001


34. Vuoden ottelu

HBK vs The Undertaker at Wrestlemania
Ottelussa riitti menoa ja meininkiä mutta ehkä se tunne ja fiilis oli tärkein. Yleisö kannusti molempia ja pidätti henkeään aina near fallien kohdalla. Ottelun lopetus oli tunteikkain koskaan.


35Vuoden naispainija

Michelle McCool
Parantunut minusta ainakin kehässä hieman ja muutenkin ollut koko vuoden esillä Diva's mestaruuskuvioissa yhdessä Laylan kanssa. Ja vetänyt pissis rooliaan hyvin.


36. Vuoden painija

Monet sanovat sen olevan The Miz, jotkut taas sanovat sen olevan Cena, myös CM Punkia on ehdotettu mutta minusta tämän tittelin on tuleva voittamaan: Wade Barret Kuten aikaisemmin sanoin puolessa vuodessa rookiesta main eventeriksi on todella hyvin. Vielä kun otetaan huomioon miehen karisma, promotaidot tai kehätaidot niin meillä on ns. Total Package. Hieno ensimmäinen vuosi miehellä ja lisää on varmasti luvassa!

Jonzales kirjoitti:
19. Vuoden aliarvostetuin painija

Christian olisi yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta hän on sentään esillä ollut. Sanoisin että Zack Ryder mies on lähinnä jobberin roolissa eikä kukaan yleisöstä tunnu ottavan tosissaan miestä, ei kyllä ihme. Mies olisi kelpo USA mestari jos vain annettaisiin näkyvyyttä ja pushia.

Kelaapa sinäkin pari viestiä ylemmäs :)

SkullCrushingFinale kirjoitti:

Jonzales kirjoitti:
19. Vuoden aliarvostetuin painija

Christian olisi yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta hän on sentään esillä ollut. Sanoisin että Zack Ryder mies on lähinnä jobberin roolissa eikä kukaan yleisöstä tunnu ottavan tosissaan miestä, ei kyllä ihme. Mies olisi kelpo USA mestari jos vain annettaisiin näkyvyyttä ja pushia.

Kelaapa sinäkin pari viestiä ylemmäs :)

Siis kyllähän Ryderille löytyy täältä niitä kannattajia, jotka antaisivat hänelle mitä tahansa, mutta aivan samoissa määrin 'Alertissa on nimiä, jotka eivät miehessä näe sitten yhtään mitään? Että mielestäni ihan oikeutetusti tuohon kategoriaan. Christianhan nyt on tapaus, jota kukaan ei menisi sanomaan huonoksi painijaksi.

Jani Panos kirjoitti:

SkullCrushingFinale kirjoitti:

Jonzales kirjoitti:
19. Vuoden aliarvostetuin painija

Christian olisi yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta hän on sentään esillä ollut. Sanoisin että Zack Ryder mies on lähinnä jobberin roolissa eikä kukaan yleisöstä tunnu ottavan tosissaan miestä, ei kyllä ihme. Mies olisi kelpo USA mestari jos vain annettaisiin näkyvyyttä ja pushia.

Kelaapa sinäkin pari viestiä ylemmäs :)

Siis kyllähän Ryderille löytyy täältä niitä kannattajia, jotka antaisivat hänelle mitä tahansa, mutta aivan samoissa määrin 'Alertissa on nimiä, jotka eivät miehessä näe sitten yhtään mitään? Että mielestäni ihan oikeutetusti tuohon kategoriaan. Christianhan nyt on tapaus, jota kukaan ei menisi sanomaan huonoksi painijaksi.

Lähinnä juuri tuo Christian sieltä silmään pisti, ehkä Ryderin kohdalla oli vähän liikaa henk.koht. mielipiteet pelissä, kun en täällä miehestä kuitenkaan sen laajemmin ole keskustellut. Mutta hyvä jos ymmärsi oikein, itselleni vain jäi sellainen käsitys, että tässä on seuraava väärinkäsittäjä :)

SkullCrushingFinale kirjoitti:

Jani Panos kirjoitti:

SkullCrushingFinale kirjoitti:


Kelaapa sinäkin pari viestiä ylemmäs :)

Siis kyllähän Ryderille löytyy täältä niitä kannattajia, jotka antaisivat hänelle mitä tahansa, mutta aivan samoissa määrin 'Alertissa on nimiä, jotka eivät miehessä näe sitten yhtään mitään? Että mielestäni ihan oikeutetusti tuohon kategoriaan. Christianhan nyt on tapaus, jota kukaan ei menisi sanomaan huonoksi painijaksi.

Lähinnä juuri tuo Christian sieltä silmään pisti, ehkä Ryderin kohdalla oli vähän liikaa henk.koht. mielipiteet pelissä, kun en täällä miehestä kuitenkaan sen laajemmin ole keskustellut. Mutta hyvä jos ymmärsi oikein, itselleni vain jäi sellainen käsitys, että tässä on seuraava väärinkäsittäjä :)

Aivan. Onpa tässä nyt hieman omaakin virhettä mukana nyt en nyt voi rehdisti tunnustaa edes tuota Christiania tuosta Jonzalesin postista bongattua. Nopeasti vain aloitin Ryderin nimestä selaamaan ikään kuin jokin kiire olisi ollut.

Lähinnähän silmään pistää se, että perustelut ovat "vääriä". Voihan Ryder periaatteessa sopiakin kategoriaan, tosin omasta mielestäni häntä arvostetaan täällä foorumilla.