MR.Off Topic kirjoitti:Jep, ainoastaan se vikana, että niitä salkkuja nykyään jaetaan kuin jouluna konvehteja.
Naulan kantaan. Ja kuinka monesta painijasta MITB-salkun kautta tavoitettu mestaruusvoitto on oikeasti tehnyt staran?
CM Punkin ensimmäinen mestaruuskausi olisi voinut olla hyvä, jos sitä ei olisi lopetettu typerästi ottelussa, jossa Punk ei edes ollut messissä. Toinen mestaruuskausi oli kieltämättä hyvä, ja MITB:n myötä miehestä muovautui upea heel-hahmo, mutta pian mies vaipui todelliseen unholaan. Siitä unholasta mies selvisi vasta
sillä promollaan, joka oli Punksterin läpimurtohetki – ei suinkaan kumpikaan miehen MITB-mestaruusvoitoista.
Kanelle salkkumestaruus myönnettiin siksi, että veteraani saisi kiitosta pitkästä palveluksestaan. Tähteä salkku ei siis Kanesta tehnyt, joskaan moinen nyt tuskin oli tarkoituksenakaan.
Jack Swaggerille ei olisi todellakaan kuulunut antaa maailmanmestaruutta, sillä Swagger oli (ja on yhä) midcard-mies. Parasta olisi ollut mielestäni se, että Jackista olisi tehty ensimmäinen MITB-feilaaja. Salkun voittaminen ei ole sinänsä epäuskottavaa midcarderilta, sillä kyseessä on kuitenkin monen ottelijan sekasotku, jossa voittajaksi voi nousta ikään kuin varkain. (Voittajan ei täten tarvitse olla ottelun
paras ottelija.) Mestaruusvoittokin oli periaatteessa uskottava, koska Swagger selätti puolikuntoisen Chris Jerichon. Mutta se, että midcard-nimi Swagger peittosi Randy Ortonin puhtaasti singles-ottelussa, aiheutti niin paradoksaalisen tilanteen, ettei mieheen osannut enää suhtautua oikein. Ja kaikkihan tietävät, että Swaggerin tähdenlento päättyi tasan yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tähdeltä Jack ei missään vaiheessa tuntunut eikä miehestä sellaista tullutkaan.
Alberto Del Rio on koko lyhyen WWE-uransa aikana ollut MITB-salkun yläpuolella. Mies sai itse itsensä overiksi kiusatessaan Rey Mysteriota ja otellessaan hyviä matseja. Päälle vielä WWE:n historian suurimman Royal Rumble -ottelun voitto ja taistelu maailmanmestaruusvyöstä WrestleManiassa. Mihin helvettiin tuollainen mies tarvitsee jotain rahasalkkua? Del Rio olisi helposti voitu nostaa WWE:n-mestariksi ilman salkkukahinoitakin. Näin ollen salkkumestaruus muistutti läpimurtohetken sijaan tilannetta, jossa Del Rion uskottavuus koki kolauksen. Mielessäni pyöri se sama miete kuin James Storminkin kohdalla: "Ei sen näin pitänyt käydä."
The Miz on siinä mielessä erilainen tapaus, että hänen annettiin säilyä huomattavasti kauemmin mestarina kuin esimerkiksi Alberto Del Rion, Jack Swaggerin tai CM Punkin. Pitkä mestaruuskausi loi illuusion, jonka mukaan Miz alkoi oikeasti vaikuttaa mestarilta, vaikka kepulikonstein olikin vyönsä voittanut. Mutta missä Miz on ollut "julkisuusvarttinsa" (
fifteen minutes of fame) jälkeen? Jep, siinä samassa spotissa kuin ennen MITB-seikkailujaan. Ja suurimman suosionsa Miz saavutti promojensa ansiosta – ei sen, että hän sattui kanniskelemaan ympäriinsä mestaruusvyötä, jonka hän oli anastanut Randy Ortonilta minuutin mittaisessa matsissa.
Kaksi ainutta poikkeusta sääntöön on Edge ja Rob Van Dam. Edge siksi, että mies sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen salkkumestari, minkä vuoksi koko juttu tuntui uudelta ja ihmeelliseltä ja sitä kautta ikimuistoiselta. Edgeä avitti myös se, että häntä alettiin bookata kuin pääottelijaa MITB-mestaruuskautensa jälkeen (toisin kuin likipitäen jokaista muuta salkkumestaria). Rob Van Damin kohdalla sen sijaan on kyseenalaista edes puhua mistään salkuista, sillä miehen ristiretki WWE:n huipulla muistutti ihan klassista ykköshaastajuustarinaa. RVD:n mestaruusvoitto oli hieno saavutus, jota edelsi toinen hieno saavutus (Money in the Bank -ottelun voittaminen WrestleManiassa).
Konsensukseksi sopisi, että
MITB-konsepti (ja jopa teema-PPV)
säilytettäisiin, mutta että siitä
poistettaisiin 24 / 7 -sääntö, joka on kuin tykinkuula WWE:n omaan jalkaan. Toiseksi elvytyskeinoksi nimeäisin sen, ettei salkun ja mestaruuden voittamisen välillä vallitsisi nykyisenlaista relaatiota. Näillä eväillä MITB:stä voisi vuosien saatossa muodostua uskomattoman kova juttu; vaikeasti löydettävä oikoreitti orastavalle mestaruusvoitolle, joka ei kuitenkaan aina takaa mestaruutta.
Kenties Daniel Bryanilla otetaan ensimmäinen askel kohti MITB:n ylösnousemusta? Pitäkää salkku Bryanilla ja päästäkää mies oikeasti ottelemaan Maniaan mestaruudesta, mutta älkää hitto soikoon bookatko hänestä maailmanmestaria. Haluan hitto vie emotionaalisen kuvion, jossa kaikkea ei tarjota hopeatarjottimelta. Pitkä, yli 20-minuuttinen WM-klassikko vaikka sitten sitä Randy Ortonia vastaan. Bryan häviää (niukasti), ei onnistu voittamaan MITB-salkkua uudestaan seuraavassa MITB-PPV:ssä ja lopulta vajoaa midcard-virran vietäväksi. Kas, IC-mestaruuskausi, uutta puhtia vuoteen 2013 ja sitten, huh sentään, sitten uudestaan MITB-salkun haltijaksi. Ja tällä kertaa lunastus, joka tuottaa tulosta. WrestleMania 30:n loppuun euforinen konfettijuhla, jossa maailmanmestari-Bryan ja WWE:n-mestari-Punk halaavat toisiaan.
No nyt tietty olisi Daniel Bryan, mutta se häviää joka viikko.
Tämä se vasta olisikin jotain 
