Yleinen Painiblogi

[Show_Stopper]

Olenko ainoa, ketä alkaa jo vähitellen itkettää nämä kaikenmaailman punk-veeäs-austin sun muut legendakermailut, joita niin kovasti Wrestlemaniaan taas pedataan? Suurempaa mielihyvää tuottaisi jos tulevan vuoden aikana WWE ihan oikeasti panostaisi tulevaisuuden nimistönsä rakentamiseen ja se huipentuisi lopulta tähtien luomiseen suurluokan matseissa suurimmalla mahdollisella stagella. Eikös yksi Manian kestosloganeistakin tätä kannata? Sen sijaan että esim. Dolph Ziggler toimisi taas yhden vuoden päivät päämäärättömänä yläluokan jobberina ja buukattaisin viime hetkellä siihen pakolliseen multi-man fillerimatsiin, minkä jälkeen hänen statuksensa ei olisi taaskaan hievahtanut puolelle tai toiselle.

Varsinaisena vetonaulana se Lesnar/Cena, jonka alle varataan sitten paikat aktiivirosterille ja nuorelle verelle. Miljoonakortin voi koota ilman niitä kehäraakkeja ja paskaleffojen tähtiäkin, joita voi ja kannattaakin hyödyntää ei-painirooleissa. Älkää juksatko itseänne.

[Tirkka]

Et ole ainoa. Itse haluaisin nähdä kunnollisen PPV-ottelun CM Punkin ja Bryanin välillä ja sitten tuo Lesnar-Cena vois olla ihan jees. Orton-Cena olisi toisaalta mukava nähdä myös joskus 'maniassa mutta ne on ottaneet yhteen kai jo aika monesti muualla.

Jos halutaan legendakermailla niin Punk sais otella mieluummin sitä Rockia vastaan sitten. Austinia en laittaisi painimaan ketään vastaan vaan tuomariksi johonkin matsiin.

[takaovi]

Kylläpä tuli nopeasti ikävä Manian ja sitä seuranneen RAW:n maagista yleisöä. Kyllä huomasi saman tien, kun alkoi taas ne kakarat valtaamaan lehtereet ja ketään ei jaksa taas sytyttää mikään. Kyllä se yleisö vaan kuitenkin aina on iso osa katselunautintoa. Ei siinä osaa itsekään täysillä syttyä johonkin peruspaskaan tag matsiin, kun yleisö on hiljaa kuin kirkossa. Ja taas nämä multitalentit menevät osaksi hukkaan, kun pikkulapset eivät heitä muista/ole koskaan nähneet ja huutavat jonkun Cenan perään.

Onneksi pg on alkanut löystyä, josko se houkuttelisi niitä tosifaneja paikalle.

[Goblet]

Törmäsin tänään kahteen painijaan. Olivat yllätysmunista kuoriutuneita ehkä viiden sentin mittaisia figuureja. Kyseessä oli Big Show ja Shawn Michaels (näissä housuissa).

Mielenkiintoista

[Merovingi]

Törmäsin tänään kahteen painijaan. Olivat yllätysmunista kuoriutuneita ehkä viiden sentin mittaisia figuureja. Kyseessä oli Big Show ja Shawn Michaels (näissä housuissa).

Mielenkiintoista

Minkä merkkisiä munia?

[Goblet]

Törmäsin tänään kahteen painijaan. Olivat yllätysmunista kuoriutuneita ehkä viiden sentin mittaisia figuureja. Kyseessä oli Big Show ja Shawn Michaels (näissä housuissa).

Mielenkiintoista

Minkä merkkisiä munia?

En tiedä, en ollut itse syömässä niitä.

[Juge]

Törmäsin tänään kahteen painijaan. Olivat yllätysmunista kuoriutuneita ehkä viiden sentin mittaisia figuureja. Kyseessä oli Big Show ja Shawn Michaels (näissä housuissa).

Mielenkiintoista

Minkä merkkisiä munia?

En tiedä, en ollut itse syömässä niitä.

Itsekkin näin pääsiäisenä John Cena -hahmon. Munan suojakääre oli ollut keltainen, ja suklaa oli kokonaan ruskean väristä. Merkistä en tiedä..

[takaovi]

Selvitin mistä tuo Brockin ja Cenan kisma oikein alkujaan juurtaa. Here Comes The Pain!

True story

[Migu.22]

Törmäsin tänään kahteen painijaan. Olivat yllätysmunista kuoriutuneita ehkä viiden sentin mittaisia figuureja. Kyseessä oli Big Show ja Shawn Michaels (näissä housuissa).

Mielenkiintoista

Minkä merkkisiä munia?

Mr. Magic Surprise - munissa noita on ainakin ollut. Riveni(?) vissiin asiasta blogasikin joskus vanhalla foorumilla.

[DeadManWalking]

Tuli ladattua tässä yhtenä iltana WrestleMania XX, ja onhan se näin kahdeksan vuoden jälkeenkin ihan helkkarin kova tapahtuma. Jotenkin tuo Mania on ollut itselleni tämän oman katsomisajan se The WrestleMania, jonka matseja ja sen ajan feudeja tykkään fiilistellä edelleen. Ja kun vielä miettii, että mitä huikeutta siellä tarjottiin, niin tässä muutama;

HHH vs. Shawn Michaels vs. Chris Benoit
Kurt Angle vs. Eddie Guerrero
Christian vs. Chris Jericho
Mick Foley & The Rock vs. Evolution (Batista, Orton, Flair)

Sitten tietysti tämä Takerin comeback dead manina, tietysti se ottelu Kanea vastaan nyt oli lähes squash, mutta fiilis siinäkin ottelussa oli ihan huipussaan. Loistava tapahtuma, ja etenkin tuo main event on joka kerta yhtä mahtava. Melkein voisi joskus arvostella tuon PPV:n kokonaisuudessaan, mikäli vain sille päälle satun.

EDIT:

Olihan siellä toki se totaalifloppi Goldberg vs. Lesnar, vaikka siinäkin toki noin feudin puolelta ihan hyvä pohjustus oli. Harmi vaan että itse matsi oli huono, vaikka sinänsä hauska ajatella jälkikäteen myös siltä kantilta että Goldberg, Lesnar ja tuomarina ollut Stone Cold lähtivät kävelemään WWE:stä seuraavana päivänä.

[SkullCrushingFinale]

Olihan siellä toki se totaalifloppi Goldberg vs. Lesnar, vaikka siinäkin toki noin feudin puolelta ihan hyvä pohjustus oli. Harmi vaan että itse matsi oli huono, vaikka sinänsä hauska ajatella jälkikäteen myös siltä kantilta että Goldberg, Lesnar ja tuomarina ollut Stone Cold lähtivät kävelemään WWE:stä seuraavana päivänä.

Jostain matsin keskeltä aina muistuu mieleen mainio kohta, kun yleisö chanttaa viidettä minuuttia putkeen "Hey, hey, hey, goodbyeta" ja JR varovaisesti mainitsee, että siitä on kierrellyt pientä huhua, että Lesnar saattaisi olla kiinnostunut muunlaisestakin urasta

[DeadManWalking]

Jostain matsin keskeltä aina muistuu mieleen mainio kohta, kun yleisö chanttaa viidettä minuuttia putkeen "Hey, hey, hey, goodbyeta" ja JR varovaisesti mainitsee, että siitä on kierrellyt pientä huhua, että Lesnar saattaisi olla kiinnostunut muunlaisestakin urasta

Itse asiassa JR toteaa myös ottelun jälkeen, kun Stone Cold teki Lesnarille Stunnerin että "Austin just stunned Lesnar right out from the WWE-ring". Tarkoittiko sitten ihan vaan sitä että Lesnar putosi tosiaan kehästä ulos, vai oliko kyseessä sittenkin joku mystinen kaksoismerkitys sille että Lesnar poistuu WWE:stä...

Anyway, onhan tuon matsin tahaton komiikka jälkikäteen ajateltuna ihan hauskaa, itse ottelu ei sitten niinkään.

[What]

Mielipideasioita kaikki toinna, mutta itselleni XX ei ole jäänyt mieleen mitenkään äärimmäisen kovana Maniana painitasoltaan. Pääottelu oli toki ihan viiden tähden kamaa ja Christian-Jericho oikein kova keskikortin matsi, mutta muuten matsit olivat jopa pieniä pettymyksiä. Esimerkiksi Eddie-Angle ei ollut ollenkaan niin kova kuin olisi voinut nimien perusteella odottaa, Undertakerin paluu oli lähinnä segmentti ja Goldberg-Lesnar katastrofi. Ihan hyvä show toki, mutta ei todellakaan The WrestleMania.

[SkullCrushingFinale]

Mielipideasioita kaikki toinna, mutta itselleni XX ei ole jäänyt mieleen mitenkään äärimmäisen kovana Maniana painitasoltaan. Pääottelu oli toki ihan viiden tähden kamaa ja Christian-Jericho oikein kova keskikortin matsi, mutta muuten matsit olivat jopa pieniä pettymyksiä. Esimerkiksi Eddie-Angle ei ollut ollenkaan niin kova kuin olisi voinut nimien perusteella odottaa, Undertakerin paluu oli lähinnä segmentti ja Goldberg-Lesnar katastrofi. Ihan hyvä show toki, mutta ei todellakaan The WrestleMania.

Itse katselin yksi päivä tuon vuotta myöhemmin tapahtuneen Hollywoodin kierroksen ja onhan tuo aliarvostettu tapahtuma. Yksi huikea timantti, Eddien ja Reyn kiitettävä vääntö, toimittanut Orton/Taker ja Money in the Bank.

WHC-matsi ei nyt mikään mahtava ollut, mutta kyllähän HHH tuossa sen verran kovaa duunia teki, että lopputulos oli varsin kelvollinen. Se kuva kun kaikensa antanut, verinen, Triple H lyhistyy ottelun jälkeen Flairin valkoista kauluspaitaa vasten, Batistan tuijottaessa kylmästi kehässä mestarina on aivan tajuttoman komea. Cena/JBL nyt on oma tarinansa, mutta vähintään muistettava hetki, etenkin näin myöhemmin ajateltuna. Toki helposti antaa vähän anteeksi ihan vaan jo vaikka Judgment Dayn suoritusten takia, mutta kyllähän pitkän mestaruuskauden päätös aina hienolta tuntuu.

Noihin vielä kun lisätään ihanan Christy Hemmen ihana asu, Trishin loistava heel-työskentely, sumo-matsin näennäinen viihdearvo ja Stone Cold Piper's Pitissä niin helposti nostaisin kärkiviisikkoon, normaalia heikoimmista maailmanmestaruusotteluista huolimatta.

[DeadManWalking]

Mielipideasioita kaikki toinna, mutta itselleni XX ei ole jäänyt mieleen mitenkään äärimmäisen kovana Maniana painitasoltaan.

Jeps, nimenomaan. Itselleni tämä XX vaan taisi olla toinen WrestleMania, mikä aktiivikatsomisen aikana tuli nähtyä. Tuohon aikaan se painifanius oli varmasti huipussaan noin yleisesti, ja tuon Manian aikana tuli koettua useampi sellainen unohtumaton hetki, jollaisia ei ole vastaan myöhemmin tullut. Toki parempia otteluita on ollut, mutta samanlaista fiilistä en ole löytänyt.

Niin, ja yksi asia mikä tuohon kokonaisuuten vaikuttaa myös oleellisesti; Madison Square Garden ja sen yleisö.

Itse katselin yksi päivä tuon vuotta myöhemmin tapahtuneen Hollywoodin kierroksen ja onhan tuo aliarvostettu tapahtuma.

Totta, tämäkin on kyllä äärimmäisen hyvä tapahtuma. Itselleni tästä tapahtumasta nousevat parhaiten mieleen juurikin nuo samat matsit jotka itsekin mainitsit, joten eipä siihen paljoa ole lisättävää.

Ai että, pitäisi kyllä kaivella näitä vanhoja tapahtumia enemmän esille. Niin paljon hyvää materiaalia olisi kyllä nähtävänä.

[Show_Stopper]

Koin tuossa vähän aikaa sitten pienen järkytyksen kun täysin satunnaisesti katselin paskarealitya Bändärille sulhanen, ja siellähän se Tough Enoughin juntti Jeremiah Riggs oli rakkautta etsimässä.

[Japeet]

Törmäsin äskön tällaiseen pieneen haastatteluun Finlaylta. Ei tässä mitään erityistä tai muistettavaa ole, joten en laittanut haastattelutopaan. Ainoa syy oikeastaan miksi laitan tänne on lyhyt maininta Starbuckista, ja sekin oikeastaan vain siitä syystä että minusta on jännä kuunnella ulkomaalaisten näkemyksiä suomalaisista asioista noin ylipäätäänkin.

http://www.youtube.com/watch?v=1BFxy6PGbKA

Kommenteista:

Starbuck? He stole David Otunga's gimmick?

[MR.Off Topic]

Ja lisää löytyy. En koskaan pitänyt John Morrisonia juuri minään, ja tällä hetkellä hänen paikkansa on ottanut Cody Rhodes. Täysin yliarvostettu kaveri IMO. Valtaosa on toista mieltä. Toisaalta taas löytyy sitten monia sellaisia tyyppejä joita fanitan ihan täysillä, vaikka yleinen mielipide onkin heitä vastaan. Desmond Wolfe (Nigel McGuinness) TNA-uransa aikana oli hyvä esimerkki.

Luisuu pahasti yleiselle tasolle aiheen ohi, mutta menköön. Ehkäpä tässä väittelyssä olisi ainesta jopa ihan uudelle aiheelle?

John Morrison oli tylsä face-kaudellaan muutamia välähdyksiä lukuunottamatta, mutta WWECW aikanen miehen heelhahmo oli loistavuutta. Miehessä on potentiaalia ehottomasti enemmän kuin mitä WWE otti hänestä irti. Koko loppuajan "Prince Of Parkour" gimmick oli sitä itteään ja tappo minusta miehen kiinnostuksen kokonaan.

Cody Rhodes on parhaillaan loistava, huonoimmillaan melko tylsä. Tällä hetkellä miehen hahmo on pirun tylsä, kun se on vajonnut pelkuriheel #356 tasolle. "Dashing" Cody Rhodesissa oli jotain ja vielä enemmän oli "Dangerous" Cody Rhodesissa. Uskoisin, että tästä nykyisestäki saataisiin enemmän irti, jos ottelisi ja feudailisi oikeiden vastustajien kanssa eikä minkään hasbe... köhköh neverbeen The Giantin kanssa. Tylsä tällä hetkellä.

Desmond Wolfe oli taas yksi näistä väärinkäytöstä kärsineistä jätkistä. Tyyppi tuli TNA:han isona starana, mutta Hoganit ja kumppanit tappoivat momenttumin mieheltä aika nopeaa ja kärsi koko loppu-uransa aivan paskoista kuvioista sun muista. Kyseessä kuitenkin oli yksi bisneksen taitavimmista jätkistä ja oma suosikkimatsini on jokin niistä McGuinnes/Danielson kohtaamisista. En nyt muista mikä se justiinsa oli, koska niitä on monta, mutta siellä on kyllä helposti pari kolme viiiden tähden matsia. Hyvällä bookkauksella ja ilman terveysongelmia miehen olisi pitänyt olla TNA:n ykkösheel.

Edit: Täällähän näää menee hyvin.

[Hellhound]

Desmond Wolfe oli taas yksi näistä väärinkäytöstä kärsineistä jätkistä. Tyyppi tuli TNA:han isona starana, mutta Hoganit ja kumppanit tappoivat momenttumin mieheltä aika nopeaa ja kärsi koko loppu-uransa aivan paskoista kuvioista sun muista. Kyseessä kuitenkin oli yksi bisneksen taitavimmista jätkistä ja oma suosikkimatsini on jokin niistä McGuinnes/Danielson kohtaamisista. En nyt muista mikä se justiinsa oli, koska niitä on monta, mutta siellä on kyllä helposti pari kolme viiiden tähden matsia. Hyvällä bookkauksella ja ilman terveysongelmia miehen olisi pitänyt olla TNA:n ykkösheel.

Edit: Täällähän näää menee hyvin.

http://www.wrestlinginc.com/wi/news/2010/0725/530236/

Kyllä se taisi olla ihan Nigel itse, joka oman pushin ryssi. Ainakin jos painin "uutis" sivustoihin on luottamista.

[valkopeura]

John Morrison oli tylsä face-kaudellaan muutamia välähdyksiä lukuunottamatta, mutta WWECW aikanen miehen heelhahmo oli loistavuutta. Miehessä on potentiaalia ehottomasti enemmän kuin mitä WWE otti hänestä irti. Koko loppuajan "Prince Of Parkour" gimmick oli sitä itteään ja tappo minusta miehen kiinnostuksen kokonaan.

Samaa mieltä.

Cody Rhodes on parhaillaan loistava, huonoimmillaan melko tylsä. Tällä hetkellä miehen hahmo on pirun tylsä, kun se on vajonnut pelkuriheel #356 tasolle. "Dashing" Cody Rhodesissa oli jotain ja vielä enemmän oli "Dangerous" Cody Rhodesissa. Uskoisin, että tästä nykyisestäki saataisiin enemmän irti, jos ottelisi ja feudailisi oikeiden vastustajien kanssa eikä minkään hasbe... köhköh neverbeen The Giantin kanssa. Tylsä tällä hetkellä.

Nyky wwestandardeilla Cody Rhodes huonoimmillaankaan ei ole koskaan tylsä.

[MR.Off Topic]

Nyky wwestandardeilla Cody Rhodes huonoimmillaankaan ei ole koskaan tylsä.

En osaa katsoa WWE:tä millään nykystandarteilla, koska olen nähnyt parempaa niin odotan myös parempaan. Tällä hetkellä Cody Rhodes on harmillisen väritön ja mauton. Mies, kun voisi minun mielestä taistella hyvinkin SD:n päämestaruudesta, jos miestä ei olisi jumitettu tähän umpisurkeaan Big Show feudiin. Nyt Rhodesin hahmokin tarvisi uudelleen piristystä.

[Goner]

http://www.wrestlinginc.com/wi/news/2010/0725/530236/

Kyllä se taisi olla ihan Nigel itse, joka oman pushin ryssi. Ainakin jos painin "uutis" sivustoihin on luottamista.

Ihan mielenkiinnosta muuten vilkaisin alkuperäistä uutista, kun kerran WON merkittiin lähteeksi. Saman viikon Observeristahan se löytyikin, mutta jotain puuttui. En sitten yhtään tiedä mistä Wrestlinginc loput taikoi. Ei sillä etteikö se voisi olla tottakin, mutta lähdettä sille ei ainakaan ole merkitty.

Those within TNA suggest Desmond Wolfe is currently in the doghouse. The British wrestling star has developed a reputation for being difficult to work with (ego), which has affected his push in the organization.

The description to me regarding Desmond Wolfe is that he was in the doghouse, as you could tell by how he’s been used in recent weeks, but is digging his way out.

[Kenitys]

Pitäisi löytää taas motivaatio nykypainin katsomiseen. Katsoin TNA:n Victory Roadin vähän WrestleMania-matkan jälkeen, ja sehän oli yllättävänkin kivaa menoa (ainakin parempaa kuin aikaisemmat TNA:n ppv:t tänä vuonna). Olin kuitenkin jo niin paljon jäljessä, etten viitsinyt enää postailla mitään arvosteluja VR-aiheeseen, koska eivät ne olisi ketään kuitenkaan kiinnostaneet. Lockdownin onnistuin katsomaan vain viikko tapahtuman järjestämisen, ja sekin oli ihan mukava, vaikkeikaan niin hyvä kuin Victory Road. Siitä olin jo melkein postaamassa arvostelua, mutta sitten se jotenkin jäi, ja unohdin koko homman, ja nyt siinäkään ei ole enää mitään järkeä. Tapahtumat on kuitenkin katsottu, joten voisi ne arvosanat varmaan ainakin päivittää tuohon ppv-arvosteluaiheeseen. Harmittaa vain sinänsä, sillä eivät mitkään tähdet pelkästään paljoakaan kerro.

Samasta syystä harmittaa sekin, etten ole vieläkään saanut aikaiseksi postailla tarkempia WM-mietteitä WM-aiheeseen tai vaihtoehtoisesti vielä tuolta signaturesta löytyvään blogiin. Enkä ole tosiaan saanut aikaiseksi postattua niitä Offarin perään huutelemia (jo internettiin uploadattuja) kuviakaan sinne blogiin. Tai sitä lopullista yhteenvetoa reissusta. Ensimmäiset pari viikkoa reissun jälkeen oli kyllä järkyttävä kiire, mutta nyt olen pääsemässä vähitellen lomalle (ennen kuin työt alkavat kesäkuussa), mutta en vain jotenkin saa potkittua itseäni perseelle nyt tämän osalta. Matka oli aivan mahtava, ja sitä on vieläkin hauska muistella (katsoin juuri tuon WM:n jälkeisen Raw'n yöjunamatkalla Tampereelle pysyäkseni hereillä), mutta nyt on jonkinlainen suvantovaihe painikiinnostuksen osalta. En nyt yritä mitään "öhöhöhö live-WWE oli niin mahtavaa ettei jaksa enää mikään paini kiinnostaa" -provoilua. Ei vain nyt nappaa jotenkin tähän tämänhetkiseen painituotantoon keskittyminen. Syitä voi olla varmaan monia.

Kaikkein vähiten jaksaa kiinnostaa WWE. Yritin katsella pariakin tv-show'ta WM:n jäljiltä, mutta ei vaan napannut. Ehkä katsoin juuri väärät jaksot tai jotain, mutta ei tuo tasokaan mitenkään päätä huimannut. Extreme Rulesin kortti vaikutti periaatteessa ihan jänskältä, mutta nyt siitäkin olen (yllättäen) onnistunut spoilautumaan ja kuulemaan kaikenlaisia soraääniä tapahtuman tasosta ja muusta menosta, niin ei senkään katsominen nyt kiinnosta. Kai sen voisi ensi viikolla edes yrittää katsastaa. Ja mitä helvettiä sekin nyt on, että mahtavan WM:n jälkeisen Raw-promonsa jälkeen Rock ei olekaan enää palaamassa WWE:hen? Joo, tässä olin nyt mark, mutta en voinut uskoa, että tuollaisen puheen jälkeen hän lähtisi taas bisneksestä. Olisi edes ollut rehellinen. Ei, kyllä sen on pakko tulla vielä takaisin. Pakko.

Kaiken tämän sekametelisopan keskellä jotenkin kummassa löytyy silti mielenkiintoa katsoa vapaa-ajalla 2000-luvun painia, jopa sitä karmeaa kurapaska-WCW:tä. Olin jo löytänyt nykypainifaniminäni takaisin, mutta nyt se on katoamassa uudestaan. Mitäköhän tässä pitäisi tehdä? Tai ehkä olen vain liikaa Wanhan Wrestlahmentin (enhän minä edes s****na tiedä kunnolla mitä se tarkoittaa, kun ohitan kaiken nykypainikeskustelun siinä toivossa, että innostuisin taas katsomaan show'ita enkä spoilaantuisi kaikesta!) pauloissa.

[Saimou]

Olin kuitenkin jo niin paljon jäljessä, etten viitsinyt enää postailla mitään arvosteluja VR-aiheeseen, koska eivät ne olisi ketään kuitenkaan kiinnostaneet. Lockdownin onnistuin katsomaan vain viikko tapahtuman järjestämisen, ja sekin oli ihan mukava, vaikkeikaan niin hyvä kuin Victory Road. Siitä olin jo melkein postaamassa arvostelua, mutta sitten se jotenkin jäi, ja unohdin koko homman, ja nyt siinäkään ei ole enää mitään järkeä.

Hei, sä olet foorumijättiläinen, postaa vaikka arvostelu olisikin kuukausia jäljessä ja siksi epäkiinnostava. Toisin sanoen tee niin kuin minä ja What ROH-topicissa (jonka keskustelijoiden määrä ja aktiivisuus on nykypäivänä melkein samaa luokkaa TNA:n kanssa).

Oikeasti siis olisivat kiinnostaneet nuo arvostelut, ihan sama vaikka myöhässä. Etenkin mikäli pidit Victory Roadia hyvänä...

[enska]

Satuin tuossa lueskelemaan listauksia painijoiden voittoprosenteista ja törmäsin varsin häkellyttävään näkyyn.

http://www.profightdb.com/wrestlers-wit ... tages.html

Miten isänmaallista. Halme takaisin vaikka pullo kerrallaan. Suomi! Suomi! 6–1!


Muita mielenkiintoisia huomioita:

• – Shawn Michaelsilla (67,7362 %) on korkeampi voittoprosentti kuin The Undertakerilla (65,8537 %). HBK:ta on aina pitänyt heppuna, joka häviää useammin kuin voittaa. Haudankaivaja taas on ikuinen ennakkosuosikki ottelussa kuin ottelussa.
  
  – WWE:n tilastoissa Hulk Hoganilla (76,3158 %) on selvästi korkeampi voittoprosentti kuin John Cenalla (65,8672 %). Hoganin luku päihittää myös Goldbergin oman (75,6757 %). WCW:n tilastoissa tilanne on toinen: Goldbergilla (85,2792 %) on WCW:n korkein voittoprosentti, Hoganilla (45,7143 %) ei.
  
  – Vince McMahonin voittoprosentti on 47,5410 % ja otteluita miekkosella on takanaan 61 kappaletta.
  
  – ECW:ssä painineen ja yhteensä 27 matsia otelleen Mike Anthony -nimisen jobberin voittoprosentti on pyöreä nolla. ECW:n paras voittoprosentti on Tazilla (78,7500 %), sitten Mike Awesomella (78,3784 %).
  
  – "Voittamattoman" Crimsonin voittoprosentti on 68,5714 %. Se on kuitenkin hyvä lukema TNA:ssa; vain Gail Kim (69,3548 %) on napsinut häntä enemmän voittoja koko firmassa. Kolmantena tulee Monty Brown, jonka lukemaksi jäi 67,9487 %. Eniten matseja on merkitty – kas kummaa – AJ Stylesille (402 kpl). Stylesin voittoprosentti on 53,9216 %.
  
  – Takeshi Morishima (74,2857 %) on painija, jonka voittoprosentti on Ring of Honorin paras. Eniten matseja ROH:ssa on otellut Roderick Strong; mies on vetänyt yhteensä 294 ottelua voittoprosentilla 54,0816 %.
  
  – Kaikkien firmojen yhteistilastoissa ykkösenä on The (Ultimate) Warrior luvulla 88,4354 %. Tilastoihin päätyneitä matseja Warriorilla on takanaan 147 kappaletta.