Nyt voisi vaikka väsätä tännekkin pienen listauksen HoF:istani.
Lou Thesz
Lista alkaa ehkä helpoimmalla valinnalla. Lou Thesz ei varmaankaan kenellekkään ole outo nimi, sillä mieshän oli paras painija ikinä. Lou oli sen aikaisten territorioiden parhaimpia, ja pitikin NWAn titteliä hallussaan lähemmäs kahdeksan vuotta. Lou oli mahtava Hooker, ja on ainut miespainija joka on otellut seitsemällä vuosikymmenellä. Itse en huikeita määriä ole Thesziä nähnyt, mutta aivan tarpeeksi. Lou ansaitsee ehdottomasti paikan.
"Mr. Perfect" Curt Hennig
Täydellisen helppo tapaus tämäkin on. Curt oli täydellisesti lempinimensä mukainen, ja sen ymmärtää. Mies osasi aivan kaikkea, sano vain laji, ja hän voittaa sinut. Hänellä oli jumalaiset painitaidot, Curt oli mahtava mikissä, ja varmasti hyvä kaveri kehän ulkopuolellakin. Curt on aina kuulunut yhtiin lempipainijoistani. Harmittaa sinänsä, ettei mies ikinä ihan korkeimmassa asemassa WWF urallaan, vaan oli hieman alempana. Eipä tuo kuitenkaan haitannut, vaan Curt veteli täydellisiä otteluita ihan milloin vain. Painimaailma menetti yhden parhaimmistaan 2002-luvulla, kun Mr.Perfect menehtyi huumeisiin. You'll always be remembered Curt.
Gorgeous George
Monet ovat jo tästäkin sanoneet, mutta sanotaanpa vielä. Mies oli siis hyvä painija, hyvä mikissä, ja ennen kaikkea, mahtava heel. Gorgeus George oli yksi sen ajan puhtaasti vihatuimmista painijoista, ja sen ymmärsi. Mies oli muutenkin ensimmäinen, joka toi gimmickit vapaapainiin, kun TV:kin teki tuloaan. George oli siis täydellinen heel, jolla oli erittäin vihattava gimmick. Mies oli siis vähän homo, ja käyttäytyi erittäin egomaanisesti ja muita paremmaksi. George ei myöskään kehässä ollut lainkaan huono, ja toi mukaan juuri paljon sitä viihteellisyyttä.
The Four Horsemen(Original)
Eli siis, Ric Flair, Anderssonit ja Tully Blanchard pääsevät kaikki listalleni. The Four Horsemen oli paras ryhmä ikinä, piste. Alkuperäinen IV Horsemen teki stable käsityksen vapaapainiin, ja tuskin ilman heitä, D-X:ää tai NWO:ta olisikaan. T FH oli juuri sellainen kuin NWO oli WCW:ssä, dominoiva Heel ryhmä, joka teki kaikkensa saadakseen mestaruuksia omilleen. NWO:sta Horsemen eroaa kuitenkin sillä, että he oikeasti olivat NWA:n pelätyimpiä miehiä, sillä kelläkään ei ollut lainkaan urputtamista Horsemeneille. Eikä siihen tarvittu kuin neljä miestä. Alkuperäinen Horsemen on minulle se ainoa oikea. Re-unioneita on tullut kymmenkunta, jortkut ihan hyviäkin, mutta mikään ei korvaa näitä neljää. Pois olisi voitu jättää kaikki Romat, Vicioukset, Lugerit ja Stingit, ja yritää pitää porukkaa mahdollisen samana.
Andre The Giant
Larger Than Life. Andre oli yksinkertaisuudessaan mullistava. Mies on WWE:n historian parhain jätti, ja ymmärrettävästä syystä. Olen aina pitänyt Andresta, ehkäpä sen pienen Hoss markituksen takia. Andre tosiaankin mullisti painimaailmaa, sillä kaikki halusivat nähdä jättiläisen. Andre oli siitä erikoinen, että uransa alussa hän osasi painiakkin. Uran loppuakohden Andren lukuisat kasvukivut ja alkoholismi tosin veivät Andren taidot mukanaan. Silti, Andre ei ikinä valittanut kivuistaan, vaan kesti niitä kuin mies. Andre oli myös viihdyttävä mies kehän ulkopuolellakin, kuten promoissa ja muissa haastatteluissa. Ehdoton paikka Hof:iini.
Bret Hart
Mites se Bretin slogan menikään? Bret oli siis WWF:n yksi parhaimmista paijoista, ja yksi sen ajan johtotähdistäkin. Bret oli huipputekninen, osasi promottaa, kehäpsykologiaa mieheltä löytyi monen edestä, ja mitä tärkeintä, oli kokonaisuudessaankin erittäin viihdtyttävä. Olen aina tavallaan pitänyt Bretistä, vaikka olenkin vähän joutunut sitä kyseenalaistamaan '97:n jälkeen. Bret on aina onnistunut vetämään huippuotteluita, oli vastassa melkein kuka tahansa. Juuri niitä unohtumattomia otteluita miehellä on varsinkin Wrestlemaniasta monia. Selvä ehdokas tähänkin HoF:iin.
Steve Austin
Taas kerran yksi lempipainijoistani. Stone Cold ei ehkä ollut mikään kauhean teknillinen painija, mutta hän osasi brawlata todella hyvin, ja taas kerran, viihdyttää erinomaisesti. Steven promotustaidot olivat täyttä kultaa, ja ehkä vain Mick Foley ja Dusty Rhodes menevät siinä Steven ohitse. Okei, ehkä Vince loikin Steven, mutta mitä sitten? Valitsivatpa ainakin oikean kaverin. Steven gimmick ja asenne ovat yksinkertaisuudessaankin häikäiseviä, ja sopivat hänelle täydellisesti. Stevestä on monellakin tapaa tullut legenda, ja sen kyllä ymmärtää.
Mick Foley
Mitä tästäkin nyt sanoisi. Mies on hardcore legenda, mahtava mikissä, ja muutenkin omalla tavallaan viihdyttävä. Mick Foley tulee aina olemaan minulle paras hardcore mies/Spottari ikinä. Mies on vetänyt lukuisia määriä uran lopettavia bumppeja, sekä vetänyt erittäin hyviä otteluita niiden lomassa. Mick Foley on mielestäni toiseksi paras promottaja ikinä. Oikeasti, miehen ECW uralla hän onnistui tekemään toisen lukuisan määrän ikimuistettavia promoja, ja Mick oli todella hyvä heelinäkin. Arvostan kaikkea mitä Mick on elämästään uhrannut, ja tämä HoF asema on täysin oikeutettu.
Tuosta listasta jäi vielä puuttumaan monia mahtavia nimiä, kuten Benoit, Angle ja Triple H, mutta tähän on syynä se, että miehillä on painiura kesken. Kaikki HoF:iini nimetyt (Paitsi Flair) ovat jo lopettaneet aktiivisen painimisen, ja ehkä joskus tulen tätä sitten vielä editoimaan.
Lou Thesz
Lista alkaa ehkä helpoimmalla valinnalla. Lou Thesz ei varmaankaan kenellekkään ole outo nimi, sillä mieshän oli paras painija ikinä. Lou oli sen aikaisten territorioiden parhaimpia, ja pitikin NWAn titteliä hallussaan lähemmäs kahdeksan vuotta. Lou oli mahtava Hooker, ja on ainut miespainija joka on otellut seitsemällä vuosikymmenellä. Itse en huikeita määriä ole Thesziä nähnyt, mutta aivan tarpeeksi. Lou ansaitsee ehdottomasti paikan.
"Mr. Perfect" Curt Hennig
Täydellisen helppo tapaus tämäkin on. Curt oli täydellisesti lempinimensä mukainen, ja sen ymmärtää. Mies osasi aivan kaikkea, sano vain laji, ja hän voittaa sinut. Hänellä oli jumalaiset painitaidot, Curt oli mahtava mikissä, ja varmasti hyvä kaveri kehän ulkopuolellakin. Curt on aina kuulunut yhtiin lempipainijoistani. Harmittaa sinänsä, ettei mies ikinä ihan korkeimmassa asemassa WWF urallaan, vaan oli hieman alempana. Eipä tuo kuitenkaan haitannut, vaan Curt veteli täydellisiä otteluita ihan milloin vain. Painimaailma menetti yhden parhaimmistaan 2002-luvulla, kun Mr.Perfect menehtyi huumeisiin. You'll always be remembered Curt.
Gorgeous George
Monet ovat jo tästäkin sanoneet, mutta sanotaanpa vielä. Mies oli siis hyvä painija, hyvä mikissä, ja ennen kaikkea, mahtava heel. Gorgeus George oli yksi sen ajan puhtaasti vihatuimmista painijoista, ja sen ymmärsi. Mies oli muutenkin ensimmäinen, joka toi gimmickit vapaapainiin, kun TV:kin teki tuloaan. George oli siis täydellinen heel, jolla oli erittäin vihattava gimmick. Mies oli siis vähän homo, ja käyttäytyi erittäin egomaanisesti ja muita paremmaksi. George ei myöskään kehässä ollut lainkaan huono, ja toi mukaan juuri paljon sitä viihteellisyyttä.
The Four Horsemen(Original)
Eli siis, Ric Flair, Anderssonit ja Tully Blanchard pääsevät kaikki listalleni. The Four Horsemen oli paras ryhmä ikinä, piste. Alkuperäinen IV Horsemen teki stable käsityksen vapaapainiin, ja tuskin ilman heitä, D-X:ää tai NWO:ta olisikaan. T FH oli juuri sellainen kuin NWO oli WCW:ssä, dominoiva Heel ryhmä, joka teki kaikkensa saadakseen mestaruuksia omilleen. NWO:sta Horsemen eroaa kuitenkin sillä, että he oikeasti olivat NWA:n pelätyimpiä miehiä, sillä kelläkään ei ollut lainkaan urputtamista Horsemeneille. Eikä siihen tarvittu kuin neljä miestä. Alkuperäinen Horsemen on minulle se ainoa oikea. Re-unioneita on tullut kymmenkunta, jortkut ihan hyviäkin, mutta mikään ei korvaa näitä neljää. Pois olisi voitu jättää kaikki Romat, Vicioukset, Lugerit ja Stingit, ja yritää pitää porukkaa mahdollisen samana.
Andre The Giant
Larger Than Life. Andre oli yksinkertaisuudessaan mullistava. Mies on WWE:n historian parhain jätti, ja ymmärrettävästä syystä. Olen aina pitänyt Andresta, ehkäpä sen pienen Hoss markituksen takia. Andre tosiaankin mullisti painimaailmaa, sillä kaikki halusivat nähdä jättiläisen. Andre oli siitä erikoinen, että uransa alussa hän osasi painiakkin. Uran loppuakohden Andren lukuisat kasvukivut ja alkoholismi tosin veivät Andren taidot mukanaan. Silti, Andre ei ikinä valittanut kivuistaan, vaan kesti niitä kuin mies. Andre oli myös viihdyttävä mies kehän ulkopuolellakin, kuten promoissa ja muissa haastatteluissa. Ehdoton paikka Hof:iini.
Bret Hart
Mites se Bretin slogan menikään? Bret oli siis WWF:n yksi parhaimmista paijoista, ja yksi sen ajan johtotähdistäkin. Bret oli huipputekninen, osasi promottaa, kehäpsykologiaa mieheltä löytyi monen edestä, ja mitä tärkeintä, oli kokonaisuudessaankin erittäin viihdtyttävä. Olen aina tavallaan pitänyt Bretistä, vaikka olenkin vähän joutunut sitä kyseenalaistamaan '97:n jälkeen. Bret on aina onnistunut vetämään huippuotteluita, oli vastassa melkein kuka tahansa. Juuri niitä unohtumattomia otteluita miehellä on varsinkin Wrestlemaniasta monia. Selvä ehdokas tähänkin HoF:iin.
Steve Austin
Taas kerran yksi lempipainijoistani. Stone Cold ei ehkä ollut mikään kauhean teknillinen painija, mutta hän osasi brawlata todella hyvin, ja taas kerran, viihdyttää erinomaisesti. Steven promotustaidot olivat täyttä kultaa, ja ehkä vain Mick Foley ja Dusty Rhodes menevät siinä Steven ohitse. Okei, ehkä Vince loikin Steven, mutta mitä sitten? Valitsivatpa ainakin oikean kaverin. Steven gimmick ja asenne ovat yksinkertaisuudessaankin häikäiseviä, ja sopivat hänelle täydellisesti. Stevestä on monellakin tapaa tullut legenda, ja sen kyllä ymmärtää.
Mick Foley
Mitä tästäkin nyt sanoisi. Mies on hardcore legenda, mahtava mikissä, ja muutenkin omalla tavallaan viihdyttävä. Mick Foley tulee aina olemaan minulle paras hardcore mies/Spottari ikinä. Mies on vetänyt lukuisia määriä uran lopettavia bumppeja, sekä vetänyt erittäin hyviä otteluita niiden lomassa. Mick Foley on mielestäni toiseksi paras promottaja ikinä. Oikeasti, miehen ECW uralla hän onnistui tekemään toisen lukuisan määrän ikimuistettavia promoja, ja Mick oli todella hyvä heelinäkin. Arvostan kaikkea mitä Mick on elämästään uhrannut, ja tämä HoF asema on täysin oikeutettu.
Tuosta listasta jäi vielä puuttumaan monia mahtavia nimiä, kuten Benoit, Angle ja Triple H, mutta tähän on syynä se, että miehillä on painiura kesken. Kaikki HoF:iini nimetyt (Paitsi Flair) ovat jo lopettaneet aktiivisen painimisen, ja ehkä joskus tulen tätä sitten vielä editoimaan.