Foorumiarkisto

Olisi muuten mielenkiintoista miten äänet jakautuisivat, jos tuon äänestyksen saisi uudestaan "tulille." :wink:

WWE
+ Enemmän tähtivoimaa
+ Rahaa on millä mällätä, joka näkyy ylivertaisena "production valuena"
+ Lähes poikkeuksetta hyvätasoiset PPV:t
+ Rosterissa iso liuta supertaidokkaita painijoita
+ Brändi on tunnettu ja näkyvyys hyvä jopa Suomessa. Asiaan perehtymättömille WWE=pro wrestling. (samoin kuin joillekin UFC=vapaaottelu)

- Lastenohjelma
- Pushataan taidottomia köriläitä
- Päämestaruusvyöt menettäneet arvonsa järjettömän bookkauksen vuoksi
- Liikerajoitukset, bleidauksen totaalikielto, robottimaiset painijat alakortissa
- "WWE-brawlaus". Yksipuolista painia
- Viikottaisten taso vähän sitä sun tätä
- Perusvarma, mutta samalla väritön, hajuton ja mauton
- "Hyvä veli"-meininki
- Naisten divisioona ja kaksi naisten mestaruusvyötä
- Hiljaiset yleisöt
- Katsojien älykkyyden aliarvointi

TNA
+ Iso liuta taitavia painijoita
+ Rosterissa monien erilaisten painityylien edustajia
+ WWE:hen verrattuna vahva naisten- sekä joukkuedivisioona
+ Pushit menevät kuta kuinkin oikeille kavereille
+ Asennetta. Aitoa tekemisen makua, eikä tarvitse pelätä sanan "hell" tai tuomarin nimen sanomista. Vapaammat promot.
+ Verrattain kovaääninen yleisö
+ Bookkaus ollut loppuvuodesta (Jarrettin jälkeen) suorastaan loistavaa
+ Impact ollut tasaisen hyvää viihdettä läpi koko vuoden, paras viikottaisshow
+ TV 14-leima, joka näkyy vahvasti hyvin monessa asiassa, kun verrataan rated PG-WWE:hen. Ohjelmaa tehdään ennemmin parikymppisille sälleille, kuin 10-vuotiaille lapsille.

- Paikallisuus, brändin huono tunnettavuus
- Ylisuuri rosteri
- Vain yksi viikottaisshow
- Tasoltaan liiaksi vaihtelevat PPV:t
- Liian lyhyet TV-matsit
- Kuusikulmainen kehä
- Liikaa mestaruusvöitä

Nuo nyt tulivat nopeasti mieleen, lisää varmaan tulee jos tästä keskustelua enemmän syntyy. Itse tykkään enemmän TNA:sta, suurimpana syynä juuri tuo, että siinä on asennetta. Promot ovat vapaampia, spotit ovat sallittuja jopa TV:ssä (sivunoottina bleidaus) ja bookkaus on hyvin suoraviivaista "in your face"-kamaa. WWE:ssä suurin osa vetää samalla "WWE-brawlaus"-tyylillä ja tulokkaat vaikuttavat roboteilta. TNA:ssa löytyy enemmän vaihtelua painityyleissä. Hardcoresta X-divisioonaan ja siitä perinteiseen painiin. Yksinkertaisesti WWE:n show't eivät vaan herätä samanlaisia vahvoja tunteita kuin TNA:n vastaavat.

Tänne sopisi ehkä parhaite aiheesta rustailla, vaikkei mitään suoranaista vertailua olekkaan.

Odotan huomista yötä todella innolla. Aion jopa katsoa Impactin ihan mielenkiinnosta, ensimmäistä kertaa ikinä. Saattaa tosin mennä tiistaille lataushommiksi, kun en yhtäkään streamia tiedä, mistä TNA'ta voi seurata.
En pahastuisi jos joku viitsisi yksityisellä kertoa :)

Parhaalla mahdollisella tavalla jos kävisi WWE'n kannalta, niin Raw'n alussa yläkulmassa näkyy K-14 (vai miten se nyt Ameriikoissa ilmaistaan), ja saamme oikeasti loistavan show'n, joka vangitsee smarkit taas WWE'n ääreen. Olisi ehkä viisain päätös aikoihin Vinceltä.

Impactissa taas kiinnostaa parikin asiaa. Ensinnäkin, miten Hogan vaikuttaa show' laatuun ja toisekseen, miten Hogan tuodaan esille. Toki sekin sitten kiinnosta, että saako TNA minut puolelleen ja jäänkö koukkuun siihen.

Bret Hartin harvinainen comeback kiinnostaa viisitoistatuhatta kertaa enemmän kuin Hoganin paluu tv'seen. Mutta kyllä tuo iMPACT menee katseluun heti RAW'n jälkeen, pakkohan se WHOLEF'nSHOW'n mahdollinen esiintyminen on nähdä 8)


Elämme mielenkiintoisia aikoja.

xploiTah kirjoitti:
Bret Hartin harvinainen comeback kiinnostaa viisitoistatuhatta kertaa enemmän kuin Hoganin paluu tv'seen.

Jep, Hogan on jo niin nähty tapaus, ettei miehen TNA-debyytti kiinnosta oikeastaan ollenkaan. RVD'n mahdollinen esiintyminen kiinnostaa enemmän kuin Hulksterin paluu, mutta kyllä Bretin comeback vie kuitenkin pitemmän korren. Ottaen kuitenkin huomioon, miten Bretin visiitti WWE:ssä loppui niin on todella mielenkiintoista nähdä, miten tuo tulee näkymään RAW'ssa. Itken, jos Bretin ja Vincen/HBK:n välille ei saada pientä nyrkkien vaihtelua.

ViiZei kirjoitti:
Tänne sopisi ehkä parhaite aiheesta rustailla, vaikkei mitään suoranaista vertailua olekkaan.

Odotan huomista yötä todella innolla. Aion jopa katsoa Impactin ihan mielenkiinnosta, ensimmäistä kertaa ikinä. Saattaa tosin mennä tiistaille lataushommiksi, kun en yhtäkään streamia tiedä, mistä TNA'ta voi seurata.
En pahastuisi jos joku viitsisi yksityisellä kertoa :)

Parhaalla mahdollisella tavalla jos kävisi WWE'n kannalta, niin Raw'n alussa yläkulmassa näkyy K-14 (vai miten se nyt Ameriikoissa ilmaistaan), ja saamme oikeasti loistavan show'n, joka vangitsee smarkit taas WWE'n ääreen. Olisi ehkä viisain päätös aikoihin Vinceltä.

Impactissa taas kiinnostaa parikin asiaa. Ensinnäkin, miten Hogan vaikuttaa show' laatuun ja toisekseen, miten Hogan tuodaan esille. Toki sekin sitten kiinnosta, että saako TNA minut puolelleen ja jäänkö koukkuun siihen.

Veikkaanpa, että TNA ei sinuun erityisemmin iske, koska olet tottunut siihen että asiat tehdään tietyllä tavalla. Sitten kun joku toinen taho tekee tutut jutut toisella tyylillä, kyllähän siinä aluksi on ymmällään. Tätä kutsutaan myös muutosvastarinnaksi, mutta siitä pääsee nopeasti yli jos haluaa.

Nimimerkillä kokemusta on. Ensimmäisen TNA-show'n jälkeen päällimmäisenä fiiliksenä oli vain hämmennys, ja taisinpa vannoa etten jatkossa katso muuta kuin Anglen matsit. Toisin kuitenkin kävi.

Toki huomenna tulee myös RAW katsottua, luultavasti jopa ennen Impactia. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, on RAW niin paljon aikaisemmin ladattavissa. Mikäli asuisin jenkeissä, katsoisin Impactin livenä ja tallentaisin RAW:n.

Minulla on ihan sama, kun ViiZei:llä tuolla ylempänä, että aion katsoa TNA:ta ihan ensimmaistä kertaa ja katsoa millaista se on. Mutta katsonhan toki myös WWE:n, tutun ja turvallisen show:n, jota on tullut pienenäkin seurattua. Hienoa nähdä taas Bret "The Hitman" Hart!

Huomispäivä tulee kyllä olemaan harvinaista herkkua tällaiselle uskolliselle painifanille. =P~

Juu, kyllä on alkanut pieni odotus jo, saa nähä millaset showt tulee!

Uskallan väittää että TNA bookkaa mahdollisimman WWE tyyppisen show'n koittaen samalla olla sen muutaman piirun verran erilainen. Uusia katsojiahan tässä haetaan. Elikkäs koitetaan vain tutustuttaa uudet katsojat TNA:han ja sen painijoihin. Mick Foley ja Hogan ovat tunnistettavimpia kasvoja joten heitä näkyy paljon siinä showssa. Todella lähelle WCW:n ja WWE:n tyylejä hakeutunee.

The Rocker kirjoitti:
Uskallan väittää että TNA bookkaa mahdollisimman WWE tyyppisen show'n koittaen samalla olla sen muutaman piirun verran erilainen. Uusia katsojiahan tässä haetaan. Elikkäs koitetaan vain tutustuttaa uudet katsojat TNA:han ja sen painijoihin. Mick Foley ja Hogan ovat tunnistettavimpia kasvoja joten heitä näkyy paljon siinä showssa. Todella lähelle WCW:n ja WWE:n tyylejä hakeutunee.

Paitsi, että luultavasti jopa onnistuvat hommassaan ja WWE kusee jollain käsittämättömällä tavalla bookkaamalla jotain täyttä soopaa. Tai päin vastoin Hogan kusee Impactin.

The Rocker kirjoitti:
Uskallan väittää että TNA bookkaa mahdollisimman WWE tyyppisen show'n koittaen samalla olla sen muutaman piirun verran erilainen. Uusia katsojiahan tässä haetaan. Elikkäs koitetaan vain tutustuttaa uudet katsojat TNA:han ja sen painijoihin. Mick Foley ja Hogan ovat tunnistettavimpia kasvoja joten heitä näkyy paljon siinä showssa. Todella lähelle WCW:n ja WWE:n tyylejä hakeutunee.

Erittäin mahdollista. Hogan on haastatteluissa väittänyt, että hän opetti Vincelle kaiken painibisneksestä 80-luvulla, ja jos Hoganin valta on niin iso kuin annetaan ymmärtää, niin tuotanto voi olla hyvin WWE-tyylistä. Muutos ei kuitenkaan saa olla liian radikaali, sillä silloin karkoitetaan ne vanhat ja uskolliset fanit, minkä Hogan on oivaltanut. IGN:n haastattelussa (minkä Wormmaster foorumille postasi) hän sanoi, että muutos tulee olemaan hidasta, jotta fanit ehtivät tottua muutoksiin TNA:n tuotteessa. Ei liikaa kerralla siis.

Ja jos halutaan saada niitä WWE-Markkeja, pitää olla jotain heille tuttua huttua, jota sitten maustetaan vähän erilaisilla asioilla. Esim. High-Flying on erittäin hyvä vaihtoehto, sillä sitä WWE ei enää tarjoa, mikä voi houkutella joitain faneja TNA:n ääreen.

TNA:n pitää siis tarjota jotain samanlaista kuin WWE ja jotain erilaista. Siinä se resepti, jolla hankitaan niitä WWE:n katsojia TNA:n ääreen.

Tähän sopisi hyvin Lance Stormin vertaus WWE:stä ja TNA:sta: WWE on kuin McDonalds, ihmisillä on siitä paljon kokemuksia ja he palaavat vaikka se tarjoaisikin jotain huonoa välillä. TNA on se kulman uusi hampurilaispaikka, josta sinulla ei ole kokemuksia ja ensimmäisen kokemuksen ollessa huono, et enää palaa sen asiakkaaksi.

What kirjoitti:

Veikkaanpa, että TNA ei sinuun erityisemmin iske, koska olet tottunut siihen että asiat tehdään tietyllä tavalla. Sitten kun joku toinen taho tekee tutut jutut toisella tyylillä, kyllähän siinä aluksi on ymmällään. Tätä kutsutaan myös muutosvastarinnaksi, mutta siitä pääsee nopeasti yli jos haluaa.

Oivalsin tämän muuten viime yönä, ja päätin ladata yhden jakson. Tai no se oli 24.12 esitetty kooste 10 parhaasta PPV matsista.
Jäi vähän ristiriitaiset tunteet.. Pidin mm. todella paljon X-Divisiona ottelusta, mikä oli oikeasti tosi hyvä ottelu. Sitten nautin myös suuresti näistä perusmatseista mitä siinä nyt olikin (3-way, AJ-Sting, KotM, Angle-Jarret).

Sitten oli taas näitä järkyttävempiäkin otteluita. Angle-Morgan oli jotain aivan hirveää. Tuon matsin jälkeen alan itsekkin ymmärtämään mitä se kehäpsykologia tarkoittaa. Kolme(?) kertaa Angle slamista irrottautuminen raiskasi liikettä täysin (itseasiassa kukaan ei tainnut selättyä Angle slamiin koko jaksossa).

Toinen asia mikä häiritsi, oli tuomarin liian nopea laskeminen. Jännitystä counteissa oli tuskin nimeksikään ja juuri tästä päästäänkiin siihen finishereiden raiskaamiseen. Yleensä selätys tapahtui välittömästi finisherin jälkeen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), ja kun laskeminen oli noin nopeaa niin pakostihan siinä (menee se jännitys) raiskataan finisher. Toisaalta, jos TNA'ssa ei ottelut aina pääty finisheriin (tai jos ei ole varsinaisia lopetusliikkeitä ollenkaan), niin sitten asia ei häiritse, päinvastoin. Mutta silti tuossa Angle-Morganissa häiritsi se jännityksen puute.

Miinusta täytyy myös antaa Abyss(?)-Ravenista. Ei vain iskenyt yhtään. Heti alkuun tuli semmoinen olo, että jos Top-10 mahtuu tämän tasoinen ottelu niin tuskin olen paljosta jäänyt paitsi. Sitten ajattelin vähän ja älysin, ettei tämä ole mikään fanien lista. Eli TNA on koittanut vain tehdä tästä listasta mahdollisimman monipuolisen.
Eniten mikä häiritsi, oli yleisön chantit. Tuli semmonen -____- -olo. Suoraan WWE'lle osoitetut This is wrestling ja T N A kerta toisensa jälkeen pistivät avokämmenen otsaan. Toisaalta sai noista myös huumoria. Jonkun ottelun alussa oli tehty yksi arm drag ja yleisö alkaa täysillä chanttaamaan THIS IS WRESTLING :lol: Pisti kyllä hymyn huulille. Muutenkin tuntui että kaikki yleisössä kaikki oli jotain täysin fanipoikia tai sitten oli vain pahasti juovuksissa.

Jeps elikkä tuossa nyt on plussat ja miinukset kiteytettynä. Isommalla innolla odotan nyt Impactia, kun tiedän minkälaista odottaa, mitä uudistuksia odottaa ja mitä pettymyksiä odottaa.

Muuten, huomasin kun tuli viestissä paljon käytettyä sulkeita, niin tuleeko välimerkki sulkeen jälkeen vai ennen?

ViiZei kirjoitti:
Toinen asia mikä häiritsi, oli tuomarin liian nopea laskeminen. Jännitystä counteissa oli tuskin nimeksikään ja juuri tästä päästäänkiin siihen finishereiden raiskaamiseen. Yleensä selätys tapahtui välittömästi finisherin jälkeen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), ja kun laskeminen oli noin nopeaa niin pakostihan siinä (menee se jännitys) raiskataan finisher. Toisaalta, jos TNA'ssa ei ottelut aina pääty finisheriin (tai jos ei ole varsinaisia lopetusliikkeitä ollenkaan), niin sitten asia ei häiritse, päinvastoin. Mutta silti tuossa Angle-Morganissa häiritsi se jännityksen puute.

Itse pidän tuosta tyylistä, jossa finisherit eivät aina päätä otteluita, eivätkä ne liikkeet ole muutenkaan nii mahtipontisia ihan tavallisiin verrattuina. Oikeasti, mitä eroa on sillä, tekeekö poweslamin vai FU:n. Tai toinen vertaus on, että tekeekö angle slamin vai back body dropin. Vähän ontuvia vertauksia, mutta pointti on se ettei liikkeet nii kauhean paljon vahvemmilta näytä. Toisaalta kyllä TNA:ssa on finisherit, mutta minusta näin on hyvä etteivät ne ole mitään super vahvoja liikkeitä. Mitä tulee Morgan - Angle otteluun, niin sanoisin että oli 3+ tähden arvoinen koitos eli ei mikään maailman paras, mutta kuitenkin ihan solidia äksöniä.

Usein "Ei finisherit" näyttävät paljon vaarallisimmilta kuin itse finisherin, mutta esimerkiksi WWE:ssä tällaisilla "Ei finishereillä" ei koskaan voita.

TupsuVeitikka kirjoitti:
...tällaisilla "Ei finishereillä" ei juuri koskaan voita.

Korjasin.

No WWE on nykyään paskaa, miksette kaikki siirtyisi mukisematta sen paremman yrityksen faneiksi?

Ainiin, analysoitte jotain vitun showpainia. Tätäkin hauskempaa on kun joku aasi analysoi foorumin TV-ohjelmat aiheessa Sitcom sarjaa, siis tilannekomediaa!

Ei näin, ei näin.

Kuka osaa sanoa, koska Cena on voittanut ottelun jollain muulla liikkeellä kuin sillä AA:lla tai STF:llä? Samaa voisi kyllä kysyä monesta muustakin WWE:n painijasta.

MR.Off Topic kirjoitti:
Itse pidän tuosta tyylistä, jossa finisherit eivät aina päätä otteluita, eivätkä ne liikkeet ole muutenkaan nii mahtipontisia ihan tavallisiin verrattuina. Oikeasti, mitä eroa on sillä, tekeekö poweslamin vai FU:n. Tai toinen vertaus on, että tekeekö angle slamin vai back body dropin. Vähän ontuvia vertauksia, mutta pointti on se ettei liikkeet nii kauhean paljon vahvemmilta näytä.

No jos tuota noin katsoo niin suosittelen vanhempaa NWA-materiaalia. Siis 70-80 luvuilta. Ei niinkään finishereitä.

Mielestäni sillä pitää olla väliä että tekeekö powerslamin vai FU:n. Tai Angle Slamin vai Back suplexin. Tai body splashin vain 450 splashin. Jos kyse on vain näyttävyydestä suosittelen katsomaan telinevoimistelua/taitoluistelua. Siellä niillä on väliä.

Ja kun nyt mietitään vaikka power bombia tai näitä jotain voltteja kehän ulkopuolelle niin nehän ovat ihan feikkejä. Kuten sharpshooter/scorpion deathlockin on. Ei niitä oikeasti voi tehdä tuosta vain. Oikeassa tappelussa lyötäisiin vain headlock/sleeper hold kiinni ja pian olisi vastustaja nukkumassa. Tai vaihtoehtoisesti lyötäisiin legot kurkkuun ja perään kyynerpäällä nenä uusiksi ja sitten vielä polvea mahaan.

Kirjoitinkin tuohon, että nuo nyt ovat vähän ontuvia vertauksia, mutta tarkoitus oli sanoa, että on hyvä että on finishereitä, jotka ovat niitä pelättyjä liikkeitä. Kuitenkaan liikkeistä ei saisi tehdä sellaisia, että niistä olisi aivan mahdoton nousta ylös. Noissa vertauksissa yritin vain saada esille sitä, että on aivan realistista, että Angle Slamiin ei niin monesti ottelu lopu, koska ei se kovin paljon erilaista iskua mattoon tee kuin back body drop. Toisaalta liike on paljon näyttävämpi ja tämän takia parempi lopettamaan otteluita, mutta se ei tarkoita sitä etteikö siitä voisi potkaista ylös vielä.

Phenomenon kirjoitti:

Ainiin, analysoitte jotain v***n showpainia.

No mitä odotit, kun showpainifoorumille rekisteröidyit :? Mene vaikka tilt.tv'n foorumille. Voit olla varma että siellä ei analysoida yhtään mitään.

Ja eiköhän kaikki päätä ihan itse mitä promootiota katsoo? Ei se sun mielipide ole ainoa oikea.

Ja MR.Off Topic:

Meisi kirjoitti:
Toisaalta, jos TNA'ssa ei ottelut aina pääty finisheriin (tai jos ei ole varsinaisia lopetusliikkeitä ollenkaan), niin sitten asia ei häiritse, päinvastoin.

Eli en muuta väittänytkään, etteikö se olisi hyvä asia jos ottelut ei aina pääty siihen lopetusliikkeeseen :wink:
Tosin paikka paikoin ne lopetukset tulivat aina vähän pettymyksinä kun aina oli semmoinen olo, ettei se nyt tuohon voi loppua yms. Tottumiskysymys, sanoisin.

Eikö Angle Slam muka ollut raiskattu liike WWE:ssä? Anglen viimeisen parin WWE-vuoden aikana edes jobberit eivät kaatuneet siihen.

Eipä sillä, itsekin toivoisin että muuvi olisi kayfabessa tehokkaampi, mutta TNA:n syyttäminen (yksistään) liikkeen raiskauksesta on väärin.

What kirjoitti:

MR.Off Topic kirjoitti:
Kirjoitinkin tuohon, että nuo nyt ovat vähän ontuvia vertauksia, mutta tarkoitus oli sanoa, että on hyvä että on finishereitä, jotka ovat niitä pelättyjä liikkeitä. Kuitenkaan liikkeistä ei saisi tehdä sellaisia, että niistä olisi aivan mahdoton nousta ylös. Noissa vertauksissa yritin vain saada esille sitä, että on aivan realistista, että Angle Slamiin ei niin monesti ottelu lopu, koska ei se kovin paljon erilaista iskua mattoon tee kuin back body drop. Toisaalta liike on paljon näyttävämpi ja tämän takia parempi lopettamaan otteluita, mutta se ei tarkoita sitä etteikö siitä voisi potkaista ylös vielä.

Eikö Angle Slam muka ollut raiskattu liike WWE:ssä? Anglen viimeisen parin WWE-vuoden aikana edes jobberit eivät kaatuneet siihen.

Eipä sillä, itsekin toivoisin että muuvi olisi kayfabessa tehokkaampi, mutta TNA:n syyttäminen (yksistään) liikkeen raiskauksesta on väärin.

Niin eihän se täysin TNAn syytä ole. Kyllähän Austinkin teki aina välillä sen kolme stunneria ennen kuin selätys saatiin. Rock Bottomeja, Tombstoneja, SCM:iä ja Pedigriitäkin on nähty silloin tällöin myös useita. Näitä liikkeiden raiskauksia nähtiin kuitenkin useimmiten niissä isoissa matseissa joissa aikaa oli paljon ja tunnelma katossa.

En itse tiedä tuosta Angle Slami raiskauksesta WWE:ssä, koska Smackdownin ja ECW:n seuraus oli silloin heikohkoa, mutta en kyllä väittänytkään liikkeen olevan raiskattu. Pointini on se, että pidän TNA:n tyylistä, jossa finisherit eivät ole hypertehokkaita tappoiskuja, jotka laittavat vastustajan tajuttomaksi. Carbon Footprint on ainuita liikkeitä, johon ottelu yleensä aina on tuntunut päättyvän, sen osuessa.

Angle Slam on muutenkin enemmän signature -liike kuin finisher.

Täytyy kyllä sanoa, että tällä hetkellä WWE nappaa sata kertaa enemmän kuin TNA. Jonkinlaiseksi TNA-faniksi olen kai täällä leimautunut ja olkoon niin - silloin kun hehkutin TNA:ta, se oli todellakin huippuviihdettä. Main eventissä pyörivät sellaiset kaverit kuin AJ Styles, Kurt Angle, Desmond Wolfe ja Christopher Daniels - kaikki suosikkipainijoitani. Ja hieman alempaa kortista löytyi sellaisia kavereita kuin Matt Morgan, The Pope, Hernandez, Samoa Joe, Homicide ja 'Gunsit. Bookkaus oli mieleeni ja viikosta toiseen nähtiin erittäin tasokasta painia viikottaisissa.

Nyt kaikki on muuttunut: AJ Stylesista (firman kasvoista ja ykkösfacesta) on tehty hieman mieleltään vajaa Ric Flairin hännystelijä. Kurt Angle on sentään pysynyt ennallaan, mitä nyt bookkaus on ollut välillä vähän tylsähköä. Desmond Wolfe saa pushia pieninä sykäyksinä aina silloin tällöin. Ja Daniels. Danielsia on nähty Hogan-eran aikana TV:ssä pari kertaa, ja mitä hän on tehnyt? Poikkeuksetta jobannut parin minuutin squasheissa eikä ole saanut sekuntiakaan promoaikaa. EI NÄIN!

Mitä tämän laadukkaan painiohjelman tilalle on saatu? Ö-luokan saippuoopperaa, pääosissa Eric Bischoff, Mick Foley, Jeff Jarrett, Hulk Hogan, sivurooleissa Bubba Love Sponge, Nasty Boys ja Jimmy Hart.

Kansainvälisillä painifoorumeilla olen nähnyt myös TNA:ta puolustelevia kommentteja, joissa painotetaan että "mainstreamiksi" siirtyessä hahmoja rakentavat segmentit ja promot ovat tärkeämpiä kuin joku mitäänsanomaton Gunsien ja Generation Me:n täyteottelu. Mutta milloin johtavassa promootiossa WWE:ssä on paini kokonaan unohdettu!??! Kyllä minun mielestäni jokaisessa RAW:ssa nähdään kuitenkin myös painia enemmän kuin se 12 minuuttia, olkoonkin että välillä ollaan käyty lähellä noita pohjalukemia. Ne ovat kuitenkin olleet poikkeusjaksoja, ja seuraavalla viikolla on sitten nähty painia enemmän. Ja jos verrataan Smackdowniin (joka kaiken järjen mukaan pitäisi ratingseissa ensin ottaa kiinni) niin siellähän nähdään erittäin usein todella painipainotteisia jaksoja.

Jos katsojat eivät haluaisi koskaan uusia painijoita tv-ruutuihinsa, niin kyllähän WCW olisi voittanut originaalin maanantai-iltojen sodan: olihan heillä rosterissaan Macho Manin, Bret Hartin, Lex Lugerin ja Ultimate Warriorin kaltaisia legendoja. Mutta ei: katsojat halusivat mieluummin nähdä Stone Coldin ja Triple H:n kaltaisia tuoreita tähtiä painitaivaalla. Sanonpa vaan, että nykyään katsojat haluaisivat nähdä ei vajaa-älyisen AJ Stylesin, Matt Morganin ja D'Angelo Dineron kaltaisia tähtiä, mutta heille annetaan Bischoffia, Jarrettia ja Foleyta. Yhtälö ei toimi!! Toiminta on yhtä lahjakasta kuin Matti Virmasen omassa toimenkuvassaan.

WWE puolestaan on saanut ihan uutta tuulta purjeisiinsa lähestyvän WrestleManian vuoksi. Mestaruusvyöt saatiin parempiin käsiin viime PPV:ssä ja WrestleManian kortti näyttää suorastaan huikaisevalta: taitavat painijat kuten Edge ja Chris Jericho tulevat main eventtaamaan ja sitten on kaksi elämää suurempaa ottelua: Michaels-Undertaker ja Bret Hart-Vince McMahon. Ja ennen kaikea viikottaisissa saamme nähdä hyvää painia, josta vastaa tämä hieman nuorempi osasto John Morrisonin, Dolph Zigglerin ja Jack Swaggerin johdolla. Tämän lisäki uusi show NXT on erittäin mielenkiintoinen ja näyttää että sen kautta Daniel Bryanista ollaan tekemässä todellista tähteä. Valittamista ei siis juurikaan ole. Kyllä minä mieluummin katson Shelton Benjaminin ja Dolph Zigglerin urheilullista painimatsia kuin sitä miten Bischoff käskee Jarrettin luututa vessan lattiaa.

Viimeiseen asti haluaisin olla TNA:n puolella, mutta tällä hetkellä tuote on niin umpisurkeaa tuubaa, että edes minä en pysty siltä silmiäni ummistamaan. Tuntuu kuin marras-joulukuusta olisi ikuisuus. Nimi on edelleen sama, mutta mikään muu ei ole ennallaan. Parissa kuukaudessa kaikki hyvä on saatu vedettyä vessanpöntöstä alas, ja koko ohjelmassa on enää hyvin vähän syitä, miksi sitä jaksaa katsoa viikosta toiseen.

Pieni toivonkipinä kuitenkin elää.... tämän viikon Impact sai erittäin huonon ratingin, ja koska "it's all about the ratings", voi olla että muutoksia on pakko alkaa tekemään. Sean Morley sai jo lähteä, olisiko seuraavana lähdössä vaikka turhaakin turhemmat Nasty Boysit ja The Band? Toivoa saa, mutta pakkohan Hoganin ja Bischoffinkin on jotain tehdä. 1.1 ratingeilla kun ei kovin montaa viikkoa maanantai-illoissa roikuta. Nyt pitäisi hetkeksi pysähtyä, istua kaikessa rauhassa alas, ottaa palanen nisua, kupillinen kahvia ja katsoa vähän kaavioita, pitää palaveria ja tehdä jämptejä päätöksiä. Jos homma jatkuu näin, tämä niinkutsuttu painimaailman kääntäminen ylösalaisin ei tule olemaan mitään muuta kuin vitsi, jolle nauretaan vielä silloinkin kun Hogan & Bischoff makaavat haudan levossa.

Jos asuisin jenkeissä, niin olisi kyllä tiukka valinta katsoisinko RAW:n vai Impactin "livenä."

Impactissa AJ:n ja Jeff Hardyn matsi, Pope & Angle VS. Anderson & Wolfe ja mahdollisesti Stingin selitykset teoilleen.

RAW:ssa Stone Cold guest hostina ja Jericho-Michaels.

Ei hemmetti, että tuo on hienoa.

What kirjoitti:
Jos asuisin jenkeissä, niin olisi kyllä tiukka valinta katsoisinko RAW:n vai Impactin "livenä."

Impactissa AJ:n ja Jeff Hardyn matsi, Pope & Angle VS. Anderson & Wolfe ja mahdollisesti Stingin selitykset teoilleen.

RAW:ssa Stone Cold guest hostina ja Jericho-Michaels.

Ei hemmetti, että tuo on hienoa.

Onhan tämä tiukka valinta smarkeille. Mutta tavisfani ajattelee:
"Stone Cold Steve Austin RAWssa jossa on myös Randy Orton vs Triple H, Jericho vs Michaels ja John Cena vs Big Show sekä Bret Hartin ja Vincen contract signing. Tämä pitää nähdä. Ei hetkonen mitä siellä toisella kanavalla onkaan." Tässä kohtaa tavisfani muistelee mitä otteluita iMPACT!issä ilmoitettiin. "Ei siellä kai mitään ole."

Tämä on tärkeää painishow'n bookkaamisessa. Otteluiden ilmoittaminen. Jos ei tiedä mitä sillä toisella kanavalla tapahtuu ei välttämättä viitsi kääntää kanavaa. Ja toinen on tietysti otteluiden rakentaminen. Jos vaikka lätkäistäisiin joku dream match johonkin PPV:hen niin ei se kiinnosta ketään ellei ole annettu syytä siihen miksi se on. Poikkeuksena ehkä joku Cena vs Aj Styles tai Sting vs Undertaker. Tai no okei eivät nuokaan.

Minähän tuonne RAW-ketjuun jo kerroin, että RAW oli minusta hyvä. Tony-Man väitti, ettei RAW:ta parantanut edes Austinin vierailu. Minusta paransi. Ei kai siinä sen enempää seliteltävää ole.

Tämä sopisi varmasti yhtä hyvin tuonne TNA:n ongelmat -ketjuun, mutta laitetaan nyt sitten tänne, koska käytän vertailukohteena WWE:tä. Eli homman nimi on tämä: TNA kääntää aivan liian usein painijoitaan pahiksiksi tai hyviksiksi.

Tarkastellaan aikaväliä Bound for Glory 2009 – Lockdown 2010. Tässä on lista TNA:n painijoista, jotka ovat kääntyneet kyseisellä aikavälillä pahikseksi tai vastakohtaisesti hyvikseksi. Varoitus: tämä saattaa olla pelottavaa katseltavaa.

– AJ Styles. Kääntyi pahikseksi Genesis-PPV:ssä.
– Alex Shelley ja Chris Sabin. Näiden jätkien statuksesta ei ota Erkkikään selvää; toisinaan he käyttäyvät kuin hyvikset, toisinaan kuin pahikset.
– Angelina Love. Kääntyi faceksi paluunsa myötä.
– Brother Devon ja Brother Ray. Kääntyivät pahiksiksi viime vuoden lopulla, mutta muuttuivatkin sitten vähin äänin takaisin hyviksiksi.
– D'Angelo Dinero. Kääntyi faceksi paluunsa myötä viime vuoden lopulla.
– Daniels. Kääntyi heeliksi käytyään mustasukkaiseksi AJ Stylesista.
– Eric Young. Kääntyi faceksi World Eliten hajottua.
– James Storm ja Robert Roode. Kääntyivät pahiksiksi liittouduttuaan Bischoffin (ja Flairin) joukkoihin.
– Jeff Jarrett. Kääntyi yhden show'n ajaksi heeliksi vuoden alussa, kunnes kääntyi saman tien takaisin faceksi.
– Jesse Neal. Kääntyi faceksi tämän vuoden puolella.
– Kevin Nash. Kääntyi pahikseksi liittymällä The Bandiin.
– Matt Morgan. Kääntyi pahikseksi kääntämällä selkänsä Hernandezille.
– Mick Foley. Kääntyi hyvikseksi Abyss-feudinsa päätyttyä.
– Ric Flair. Vaikutti aluksi facelta, mutta muuttui pahikseksi AJ-ystävyytensä kautta.
– Rob Terry. Kääntyi hyvikseksi erottuaan British Invasionista.
– Samoa Joe. Kääntyi faceksi haastamalla AJ Stylesin.
– Sting. Kääntyi heeliksi hyökkäämällä Abyssin ja Hoganin kimppuun.
– Tomko. Kääntyi heeliksi tunnustamalla olleensa AJ:tä stalkannut mies.

Tässä on taas lista niistä painijoista, jotka ovat pysyneet joko facena tai heelinä tarkasteltavan aikavälin verran. Tämä ei siis sisällä niitä painijoita, jotka ovat liittyneet TNA:han Bound for Gloryn jälkeen.

– Abyss (face)
– Amazing Red (face)
– Douglas Williams ja Magnus (heel)
– Dr. Stevie (heel)
– Hernandez (face)
– Homicide (heel)
– Jay Lethal (face)
– Kiyoshi (heel)
– Kurt Angle (face)
– Raven (heel)
– Rhino (heel, kaiketi?)
– Shark Boy (face)

Näin ollen TNA:n rosterissa on enemmän painijoita, jotka ovat tämän puolen vuoden aikana vaihtaneet statustaan heeliksi tai faceksi kuin jotka ovat pysyneet koko aikavälin verran hyviksenä tai pahiksena. Aika hälyttävää, eikö? Katsotaanpas sitten, kuinka moni WWE:n painija vaihtoi statustaan saman aikavälin aikana.

– Chris Masters. Kääntyi faceksi "tissitanssinsa" myötä.
– Randy Orton. Kääntyi faceksi Legacyn hajoamisen myötä.
– Batista. Kääntyi pahikseksi Bragging Rights -PPV:ssä.
– David Hart Smith ja Tyson Kidd. Kääntyivät faceksi WrestleManiassa.
– Edge. Kääntyi hyvikseksi Royal Rumblessa.
– Vladimir Kozlov. Kääntyi faceksi saatuaan potkut Regalin Ruthless Roundtablesta.
– Shad. Kääntyi heeliksi hakattuaan JTG:n.
– Beth Phoenix. Kääntyi faceksi asettumalla Michelleä ja Vickieä vastaan.

Eikö olekin merkittävä ero? Tämä merkittävä ero näkyy myös siinä, että WWE:n painijoiden face- tai heelkääntymiset on helppo muistaa ulkomuistista, mutta sama ei todellakaan onnistu TNA:n kohdalla. Se taas viestittää siitä, että WWE:n face- ja heelkääntymiset ovat paljon merkittävämpiä ja näin ollen tehokkaampia. Toki poikkeuksiakin löytyy (esim. Masters ja tanssivat tissit, tosin kyllähän sekin yleisöön uppoaa), mutta merkittävää on nyt se, että WWE osaa tehdä face- ja heelkäännöksistä suurempia, koska niitä tapahtuu harvoin. Siitä tulee heti paljon jännittyneempi fiilis, jos esim. Shad tuhoaa pitkään kestäneen ystävyyssuhteensa JTG:hen, kun vertaa TNA:n tapahtumiin ja jokajaksoisiin Bischoffin heel- ja faceturneihin.

Eipä tässä tosin ole välttämättä mitään syytä WWE:nkään puolesta täysin liputtaa: pitkään kestävät hyvis- ja pahiskaudet voivat tehdä painijasta tylsän, ja kun painijat ovat tylsiä, on myös tuote tylsää. Toisaalta pitkään kestävät kaudet ilman jatkuvaa rooleilla leikkimistä tekevät hahmoista usein toimivampia, koska niiden taakse on helpompi asettua ja ne tuntuvat realistisilta. Esimerkiksi Michaelsin taakse oli helppo asettua, kun olimme seuranneet hänen facehahmoaan monen vuoden verran. HBK:n hahmo oli ikään kuin kehittynyt siihen pisteeseen asti, että me tunsimme hänet kuin omat taskumme ja osasimme näin ollen eläytyä hänen feudeihinsa kuin hänen näkövinkkelistään. Surullisinta on se, että TNA oli onnistumassa samassa hahmonkehityksessä AJ Stylesin kohdalla, mutta kaikki vedettiin vessanpöntöstä alas sen älyvapaan pahikseksi kääntymisen myötä.

Loppujen lopuksi kaikki on hahmojen toimivuudesta kiinni. Eihän ketään kiinnostaisi katsella showpainiottelua, jossa ottelisi kaksi täysin gimmickitöntä tyyppiä. Ei showpainia sen vuoksi katsota, vaan ihmiset tahtovat oppia tuntemaan, mitä niiden toisiaan vihaavien randyortoneitten ja johncenojen päissä liikkuu. Hahmosta (painijasta) alkaa sitten vasta välittää, kun siihen on jotain syytä. Teot, asenteet ja tavoitteet ovat tässä pääasiassa, ja niiltä syödään pohja pois, jos turneja tapahtuu liian tiheään tahtiin: ei ketään kiinnosta yrittää samaistua painijaan, jonka hahmo muuttuu hyviksestä pahikseksi ja toisinpäin parin kuukauden välein. Otetaanpa taas esimerkiksi se pahamaineinen, kaiketi viime vuosien hirvittävimmällä tavalla raiskattu hahmo, AJ Styles. Styles oli aikoinaan TNA:n maailmanmestari, joka pärjäsi omillaan ja niitti itselleen mainetta varsin hienoon malliin. Pian hän kuitenkin muuttui monien mutkien kautta mm. Christianin vajaaälyiseksi orjaksi, josta hän kehittyi taas siksi uskottavaksi, omillaan pärjääväksi facemaailmanmestariksi. ...josta hän sitten päätti taas kerran luopua päästäkseen 60-vuotiaan muinaisjäänteen seksileluksi. Ei näin. Mitä voimme olettaa AJ:n kaltaisen miehen päässä liikkuvan, ja miksi me välittäisimme hänen hahmostaan millään tapaa? Ainakin minussa AJ on aiheuttanut Genesis-tempauksestaan alkaen vain ja ainoastaan ns. X-Pac-heatia synnyttävää reaktiota – ei vain yksinkertaisesti nappaa. Otteli Styles sitten kuinka hienosti tahansa, hänen hahmo on aina se sama kasa höyryävää kakkaa, mikä syö kaiken mielenkiinnon häntä kohtaan pois. Ugh.

Aloin huomaamattani ajautua aiheesta x aiheeseen y, mutta ei anneta sen häiritä. Esitänpä tähän loppuun kysymyksen, jonka vastaukset saattavat toki olla ristissä omien näkemyksieni kanssa. Toinen tykkää äidistä ja niin edelleen.

Tykkäättekö te enemmän TNA:n vai WWE:n tavasta kääntää painijoita hyviksiksi ja pahiksiksi?

P.s. Sinä wrestlingsanaston Agricola, väännä ihmeessä jokin suomenkielinen vastine termeille "face turn" ja "heel turn".

enska kirjoitti:
P.s. Sinä wrestlingsanaston Agricola, väännä ihmeessä jokin suomenkielinen vastine termeille "face turn" ja "heel turn".

Nou hätä! Naama- ja kantapääkäännös sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ja mitä näihin turneihin tulee, niin mielestäni se on yksi haile. TNA:lla on tällä hetkellä niin paljon muita ongelmia, että moiset pikkuseikat jäävät liki huomioimatta = turhaa ylianalysointia potenssiin kolme.

Antagonisti(heel) ja protagonisti(face) olisivat toimivat. Ovat vain ehkä hieman liian hienoa kieltä. Kyseessähän on siis kreikan näyttämötaiteesta otetut käsitteet jotka tarkoittavat siis sankaria ja pahista.

What kirjoitti:

enska kirjoitti:
Ironisinta tässä on se, että vaikka WWE on se hulvattomien kääpiö- ja pissakakkavitsien sekä tikkari- ja hattarakioskien luvattu maa siinä missä TNA on niin cool jokaviikkoisine verilöylyineen ja huoritteluineen, tuntuvat WWE:n ohjelmat tuhat kertaa vähemmän lapsellisilta Impacteihin verrattuna.

Menee pikkuisen ohi aiheen, mutta en ymmärrä miten TNA pystyy saamaan niin paskoja ratingseja? Virheitähän TNA on tehnyt, se on ihan puhdas fakta, mutta luulisi nyt näiden "wanhojen hywien aikojen" kaipailijoiden mieluummin katsovan ohjelmaa, jossa on asennetta ja kaikki kiva ei ole kiellettyä.

Itse olen keksinyt syyn siihen miksi ratingsit laskevat. Vanhojen hyvien aikojen fanit protestoivat tuotetta vastaan olematta katsomatta sitä tv:stä vaan vaihtoehtoisesti lataamalla sen. Mikäli tuote menee parempaan suuntaan ja vanhukset lähtevät pois niin he ehkä palaavat.

What kirjoitti:
Tyhmempi voisi luulla, että entiset WCW-fanit ja attitude-era fanit katsoisivat mieluummin TNA:ta kuin WWE:tä. Mutta onko 95% sen aikaisista painifaneista sitten lopettaneet wrestlingin seuraamisen kokonaan ja siirtyneet MMA:n tai vaikka jenkkifutiksen pariin? Minun mielestäni TNA on parempi, mitä katsojaluvut antavat olettaa. Vai onko niin, että WWE:tä katsotaan vain vanhan tottumuksen vuoksi, silmät kiinni ja kuulosuojaimet korvilla tajuamatta edes, että vaihtoehtokin on olemassa?

TNA ja WCW fanit ovat aikuistuneet. Sitä paitsi The Rock, Austin, Goldberg ym. isot drawt ovat pääasiallisesti lopettaneet. Sen lisäksi WWE onnistui Invasion storylinellaan enemmän tai vähemmän tappamaan vanhojen WCW fanien kiinnostuksen painiin. Ja mitä sitä turhaan vaihtamaan kun ei se toinen tuote mitenkään parempi ole. Sitä paitsi siellä ei ole juurikaan tuttuja hahmoja. Paitsi ne jotka ovat lopettaneet tai saaneet fudut WWE:stä. Tietysti Hogan avasi mainstream median silmät hetkeksi. Sitten ihmiset katsoivat sen ensimmäisen shown ja näkivät häkkimatsin joka päättyi diskaukseen ja vaihtoivat kanavaa. Toinen ongelma on käsittääkseni se että TNA ei pahemmin mainosta että mitä tapahtuu seuraavalla viikolla. Bryan & Vinny showssa sanottiin että eräässä jaksossa mainoskatkolla promottiin enemmän jotain UFC:n showta enemmän kuin yhtäkään TNA:n showta ikinä. Tietysti tämä on vain kuulo puhetta enkä pahemmin ole katsonut showeja joissa on myös mainokset mukana. Enkä juurikaan katso spike tv:tä muutenkaan että en osaa sanoa. Mutta jälleen kerran näin ole kuullut asian olevan.

--
Katsoin parhaaksi jatkaa tätä täällä.

Wankie kirjoitti:

enska kirjoitti:
P.s. Sinä wrestlingsanaston Agricola, väännä ihmeessä jokin suomenkielinen vastine termeille "face turn" ja "heel turn".

Nou hätä! Naama- ja kantapääkäännös sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Mistä nämä sanat ylipäänsä tulevat?

-Invincible- kirjoitti:

Wankie kirjoitti:

enska kirjoitti:
P.s. Sinä wrestlingsanaston Agricola, väännä ihmeessä jokin suomenkielinen vastine termeille "face turn" ja "heel turn".

Nou hätä! Naama- ja kantapääkäännös sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Mistä nämä sanat ylipäänsä tulevat?

Joukkueotteluissa pahistiimin vaihdossa oleva osapuoli on useimmiten selkäpäin kamerakuvaa kohti, kun taas vaihdossa oleva hyvis ikään kuin katsoo kameraan. Eli toisin sanottuna pahiksesta näkyy vain selkäpuoli (kantapäät) ja hyviksestä etupuoli (kasvot), kun he eivät ole kehävuorossa.

enska kirjoitti:
Joukkueotteluissa pahistiimin vaihdossa oleva osapuoli on useimmiten selkäpäin kamerakuvaa kohti, kun taas vaihdossa oleva hyvis ikään kuin katsoo kameraan. Eli toisin sanottuna pahiksesta näkyy vain selkäpuoli (kantapäät) ja hyviksestä etupuoli (kasvot), kun he eivät ole kehävuorossa.

Niin, koska painia ei ollut olemassa ennen televisiointia. :roll:

Tai sitten ovela sarkastinen ironiasi tälläkertaa ohitti minut kuin idän jäinen tuuli. :-k

Kyllä nämä menevät aika helvetin paljon pidemmälle historiaan, ja termi "heel" on ollut slangisanana jo 1800-luvun puolella ihan katukielessä, tarkoittaen häpeällistä ja halveksuttavaa kaduntallaajaa.

Suurin ero WWE:n ja TNA:n välillä on se, että TNA:lla on munaa, WWE:llä ei. TNA saattaa suoltaa välillä ulos uskomatonta sontaa, mutta suurimmilta osiltaan se on kuitenkin mainiota viihdettä. Ja nuo ylilyönnit ainakin minä pystyn antamaan anteeksi, tavallaanhan se on vain merkki kovasta yrittämisestä. WWE taas tarjoaa sitä samaa tasapaksua tuubaa, jonka tietää tuottavan x määrän rahaa joka tapauksessa.

Jokaisesta katsomastani WWE:n PPV:stä tänä vuonna on suorastaan huokunut tuo aneemisuus. Okei, midcardissa nähdään aina silloin tällöin valonpilkahduksia, mutta pääasiassa show't ovat sitä "väritöntä, hajutonta ja mautonta" tavaraa, jonka katsoo kerran ja unohtaa saman tien ikuisiksi ajoiksi. Juuri lopettelin Night Of Championsin katsomisen ja tuollainen fiilis jäi päällimmäiseksi. Ihan samalta tuntui Summerslaminkin jälkeen, tai minkä tahansa show'n jälkeen, pois lukien se suurin ja kaunein johon nyt jaksetaan kuitenkin panostaa. Se, että kerran vuodessa laitetaan kaikki likoon ei kuitenkaan taida ihan riittää.

Suurin ero TNA:n ja WWE:n välillä on se että WWE muistaa mitä tehtiin viimeviikolla, TNA ei muista edes mitä tehtiin jakson alussa.

Riveni kirjoitti:
Suurin ero TNA:n ja WWE:n välillä on se että WWE muistaa mitä tehtiin viimeviikolla, TNA ei muista edes mitä tehtiin jakson alussa.

Tylsimys.

TNA on kunnon saippuaoopperaa, eli juuri sitä mitä haluan, pääsee aina nauramaan tna:n järjettömille tempauksille, okei logiikkaa ei aina ole mukana mutta ei tarvikkaan, hyvää aivot narikkaan viihdettä se silti on. Muutenkin TNA:lla on varsin taidokas roosteri ja hyviä matseja nähdään viikoittain, juonikuviot shokeraavat ja naispainijat ovat todella hot! Mitä muuta sitä hyvältä tv-ohjelmalta voisi enää vaatia. Jos ei tykkää niin ei ole pakko katsoa anyone? 8)

erkko777 kirjoitti:
Jos ei tykkää niin ei ole pakko katsoa anyone? 8)

Oikeasti täytyy sanoa että vihaan tuota argumenttia tuli se sitten missä tilanteessa tahansa.

Riveni taisi tähän jotain vastata silloin "Paras Raw seitsemään vuoteen" väittelyssä, ja eiköhän jokaisella joka sitä jaksoa katsoo ole siihen jokin motiivi. Kyllä sielä iMPACT ja PPV -aiheissa on näkynyt kehujakin näiltä "TNA-hatereilta" ainakin matsien tasosta ja kiinnostavista juonikuvioista, mutta kai sitä saa kritisoidakin ihan olan takaa jos siihen löytää aihetta.

molemmat totaalisen perseestä