Viime vuonna luin nuo kolme painiaiheista kirjaa, joista kommenttia kirjoittelen nyt. Lisäksi ajattelin kirjoittaa loppuun hyvin lyhyet kommentit kaikista painikirjoistani, jos se vaikka auttaisi valinnassa heitä, jotka eivät jaksa pitkiä kommenttejani lukea. Minun on pitänyt kirjoittaa tähän topiciin jo muutaman kuukauden ajan ja koko ajan on kasaantunut lisää kirjoitettavaa, joten tästä tulee nyt valitettavasti kerralla hirveän pitkä viesti. Mutta ei ole pakko lukea kerralla!
Brody: The Triumph and Tragedy of Wrestling's Rebel on toinen viime vuonna ilmestyneistä Bruiser Brodysta (Frank Goodish) kertovista kirjoista. Tämä lukemani on osaksi St. Louis -selostajan/promoottorin ja samalla Brodyn ystävän Larry Matysikin sekä Brodyn lesken Barbara Goodish kirjoittama. Kirja etenee niin, että Matysik kertoo Brodyn tarinan sillä perinteisellä elämäkertatyylillä keskittyen enemmän painiuraan, ja välissä Barbaralla on omat lukunsa, jossa hän kirjoittaa Frankista aviomiehenä ja perheenisänä sekä toki jonkin verran painiurasta hänen näkökulmastaan. Alussa on vielä jonkinlaiset esipuheet Dave Meltzeriltä ja Jim Rossilta. Matysikin ja Barbara Goodishin työnjako on melko onnistunut, koska vaikka yleensä painifanit haluavat lukea painijasta painijana, luo tuo Brodyn täydellinen erilaisuus oikeassa elämässä jotenkin kiinnostavan vastakohdan ja antaa huomattavan laajan kuvan Brodysta ihmisenä. Kaikkein koskettavin ja vakavaksi pistävin luku on tietysti se kun Barbara kertoo hyvin tarkasti Brodyn kuoleman jälkeisistä hetkistä. Siitä on kohta 20 vuotta, mutta silti tuota urakkaa ja muutosta jää miettimään hänen näkökulmastaan.
Olen vähintään yhtä suuri Brody-fani kuin varmasti suurin osa kirjaa kehuneista, mutta en kuitenkaan nostaisi tätä ihan suosikkikirjojeni joukkoon. Sille ei tietysti voi mitään tässä tapauksessa, mutta pidän kirjoista, joista välittyy enemmän henkilökohtainen näkemys tapahtumista, vaikka kirja olisikin haamukirjailijan kirjoittama. Tämän ovat kirjoittaneet ja tätä varten on haastateltu kaikkia Brodyn lähimpiä ystäviä ja työtovereita, joten mikään ulkopuolisen ihmisen näkemys tämä ei ole, mutta silti haluan elämäkertoja lukiessani kokea tarinan tulevan kuin suoraan painijan itsensä kertomana. Kuten sanoin, tuolle ei voi mitään, ja jos sitä ei ajattele huonona puolena, ei tästä kirjasta hirveästi heikkouksia löydykään. Olisin kaivannut kuitenkin ehkä tarkempaa tietoa joistakin yksityiskohdista lähinnä painiuralla. Kirjassa taisi olla hyvin vähän tietoa Brodyn saavutuksista ja tekemisistä kehässä. Tarkoitan siis bookattuja asioita kuten mestaruuksia ja feudeja. Hyvä tietysti kun ei erikseen aina luetella minkä mestaruuden voitti missäkin vaiheessa, mutta olisi kiinnostanut tietää tarkemmin esim. Red River Jack -gimmickistä. Erittäin hyviä värikuvia tässä kyllä on ja kaikki sellaisia, mitä en ole netissä nähnyt. Muiden painijoiden mielipiteet Brodysta vaihtelevat suuresti ja kun tämä kirja on Brodyn läheisten kirjoittama, oli vaarana se, että hänestä annetaan liian positiivinen kuva, vaikka hän ei varmasti aina toiminutkaan täysin kaikkia hyödyttäneellä tavalla. Liioittelulta vältyttiin aika hyvin ja luonnollista onkin, että kirjoittajat ja haastateltavat antavat Brodysta suhteellisen positiivisen kuvan kun he ovat itse henkilön sellaisena kokeneet. Toisaalta se Emerson Murrayn kirjoittama toinen Brody-kirja onkin hyvä lisä siinä mielessä, että siinä puheenvuoron saavat myös painijat, joilla on päinvastaisia näkemyksiä. Kokonaisuutena tämä on ehdottoman suositeltava kirja, vaikkei mielestäni ihan parhaimmistoa, eikä välttämättä heitä varten, jotka tarkasti harkitsevat ihkaensimmäisen oman painikirjan ostoa.
Toinen lukemani kirja oli Greg Oliverin ja Steven Johnsonin
The Pro Wrestling Hall of Fame: The Heels. Luettuani viitisen vuotta sitten lyhyitä painijaesittelyitä sisältäneen Monsters of the Matin, joka oli huono ja päätin etten tuontyyppisiä kirjoja ikinä enää osta. Viime kesänä taivuin kuitenkin kun tätä ja näiden kirjailijoiden aiempia kirjoja (The Pro Wrestling Hall of Fame: The Canadians ja The Pro Wrestling Hall of Fame: The Tag Teams) kehuttiin kovasti. Tilasin sitten tämän uusimman ja kiinnostavimmalta vaikuttavan osan, jossa aluksi listataan kirjoittajien mielestä painin historian 20 parasta heeliä esittelyineen ja sen jälkeen esitellään lähes sata muuta heelinä parhaiten tunnettua painijaa jaettuna "heel-tyypin" mukaan esim. monstereihin, egoisteihin ja ulkomaalais-gimmickeihin. Tämä saattaa kuulostaa tusinakirjalta kun tuollaisia vastaavia huonoja kirjoja on julkaistu varmasti useita, mutta kirjoittajat ovat asiantuntevia, taustatutkimusta on tehty paljon, monia painijoita on haastateltu ja kun kirjassa on 400 sivua, ei tämä todellakaan ole rahastuskirja vaan onnistunut yritys antaa lukijoille laaja kuva heeleistä. Vaikkapa netistä voi etsiä tietoa kirjan painijoista, mutta oikeasti vasta tällainen kattava ja yhtenäinen katsaus kovimpiin heeleihin antaa kunnon kuvan. Eivätkä esittelyt ole kuivaa tietoa, vaan teksti on mukavaa luettavaa sisältäen joitakin ihan hyviä tarinoitakin. Jos jotain pitää moittia, niin vaikka tämä on jo yksittäisenä kirjana hyvä ja kattava, erittäin kattavan kuvan saa luultavasti vasta kun hankkii kirjasarjan muut osat (etenkin seuraavana ilmestyvän face-kirjan). Jotkut erittäin hyvät heelit on nimittäin jätetty pois tästä, koska heidät on jo esitelty aiemmissa osissa tai he ovat vieläkin paremmin tunnettuja faceina ja heidät tullaan esittelemään seuraavassa osassa. Toisaalta on toki parempi, ettei samoja painijoita esitellä turhaan useampaan kertaan. Toinen heikkous on USA-keskeisyys. Japanissa tietysti selkeimmät heelit olivat jenkkejä (Stan Hansen, The Sheik... ), jotka tässä esitellään, mutta vaikkapa Meksikosta olisi varmasti moni kuulunut tähän mukaan. Kolmas heikkous on se, että tähän on otettu mukaan Jeff Jarrett. Mutta noin muuten tämä on varsin hyvä ja viihdyttäväkin kirja etenkin heille, joita oikeasti kiinnostaa laajentaa näkemystään nykyajan ja niiden tunnetuimpien entisaikojen heelien ulkopuolellekin. Tietysti mukana olevista suurin osa on niitä tuttuja painijoita kuten Randy Savage, Triple H, Ric Flair, Harley Race jne, mutta on myös monia persoonia vaikkapa Pampero Firposta The Great Mephistoon, jotka olivat minulle ennen vain nimiä ja naamoja, joista olin vain muutamia kertoja kuullut ja ehkä pari kuvaa nähnyt. Tälläkin foorumilla on muutamia, joille erityisesti uskallan kirjaa suositella, kuten vaikka Wankie ja Supa. Ja koska joitakin kiinnostaa se, että ketkä ovat kirjan mukaan parhaita heelejä, tuossa se top20-lista:
1. ”Nature Boy” Buddy Rogers
2. Gorgeous George
3. The Sheik
4. Mad Dog Vachon
5. Wild Bill Longson
6. Freddie Blassie
7. Johnny Valentine
8. The Destroyer (Dick Beyer)
9. Killer Kowalski
10. Harley Race
11. Danny McShain
12. Abdullah the Butcher
13. Nick Bockwinkel
14. Gene Kiniski
15. Boris Malenko
16. Hans Schmidt
17. Ray Stevens
18. Ric Flair
19. Bull Curry
20. Roddy Piper
Kolmas lukemani ja vieläkin kesken oleva kirja on
National Wrestling Alliance: The Untold Story of the Monopoly that Strangled Pro Wrestling. Tässäkin tapauksessa kirjan nimi kertoo aika selkeästi kaiken. Tätäkin kehuttiin hyvin paljon ja jo ennen tämän ilmestymistä odotin kirjaa aika kovasti, koska aihe kiinnostaa. Ei minua harmita, että tämän tilasin, mutta on tämä silti ollut näistä kolmesta se ainut pettymys. Etenkin alkupuoli kirjasta on nimittäin varsin kuivaa tekstiä tällaisen minunlaisen fanin näkökulmasta, jota kyllä kiinnostaa painin historia, mutta vain jos siitä kerrotaan kiinnostavalla tavalla eikä liian tietokirjamaisesti. Toinen ongelma minun eli painin historiaan tutustuneen, mutta silti liian vähän tietävän lukijan näkökulmasta on kirjan rakenne. Puhtaasti kronologinen eteneminen auttaisi hahmottamaan kaiken paremmin, mutta kirja alkaa NWA:n muodostamiseen johtaneista vaiheista, esittelee sitten pitkästi alkuvaiheiden tärkeitä henkilöitä kuten Lou Theszin ja Sam Muchnickin, mutta sitten kertookin Ed "The Strangler" Lewisista, joka kyllä oli äärimmäisen tärkeä, mutta hänen painiuransa huippu oli parikymmentä vuotta ennen NWA:n syntyä, eli kirja hyppää vuosikymmeniä taaksepäin. Aiheesta jo etukäteen paljon tietävät varmasti osaavat hahmottaa koko ajan mistä on kyse ja mikä liittyy mihinkin, ja siksi he varmaan kirjaa valtavasti kehuvatkin. Vähemmän tietävää alkaa jo alkupuolella huimata kun vastaan tulee paljon nimiä, joista suuren osan olin kyllä kuullut ja monista kerrotaan lyhyesti jotain, mutta muutaman sivun päästä oletetaan jo, että kaikki nimet ovat nyt ihan tuttuja, vaikka nimitulvassa on ehtinyt jo kaiken unohtaa. Sovellan tässä jollain toisella sivustolla ollutta "testiä" eli jos on kuullut nimet Pinkie George, Orville Brown, Toots Mondt ja Paul Jones ja tietää suunnilleen keitä he olivat, kirjan lukemista kannattaa harkita. Tuo oli oma lähtökohtani ja minulla oli vaikeuksia pysyä perässä kun vastaan tuli urakalla tuntemattomampia nimiä. Luulen, että jos ei tiedä noita henkilöitä, mutta tietää silti vaikka Sam Muchnickin, Ed Lewisin ja Buddy Rogersin, on jo pulassa. Suunnilleen 150 sivun jälkeen kirja kyllä alkoi muuttua paljon helppolukuisemmaksi ja vähemmän pelottavaksi, kun vastaan alkoi tulla useammin tutumpia nimiä kuten Vince McMahon Sr, Verne Gagne, Harley Race jne. Tämä on varmasti paras NWA:n historiasta kertova teos, mutta ei tosiaan kaikkia varten. Jos lukijalle on tärkeintä oppia uutta, tämä voi olla hyvä hankinta, mutta itselleni tärkeintä on viihtyä ja uuden tiedon oppiminen on toissijainen juttu. Siispä vaikka minulla on vielä yli kolmasosa (140 sivua) lukematta, uskallan sanoa, että tämä ei ole läheskään suosikkikirjojani.
Haluaisin huomauttaa, että tällä foorumilla on toinenkin painikirjatopic ja vielä yksi kirjallisuus-topic, jossa sivutaan painikirjallisuuttakin. Niistäkin kannattaa etsiä suosituksia.
Tässä ja
tässä on omia jaaritteluitani. Tuossa alla on oma lista suosikkikirjoistani järjestyksessä, jonka miettimiseen käytin aikaa ehkä pari minuuttia. Tony Halmeen kirjat ovat myös oikein hyviä ja erittäin suositeltavia kun löytyvät vieläpä useimmista kirjastoista, mutta en nyt niitä laittanut tähän listaan kun eivät keskity kokonaan painiin ja niiden lukemisesta on hyvin kauan aikaa, joten muistan ne heikosti. WWE:n lehtiä en lue, mutta Wrestling Observer Newsletteriä tilailen välillä, ja vaikka en WWE-lehtien laadusta voi kokemuksen perusteella sanoa mitään, uskon Observerin tai Figure Four Weeklyn olevan suositeltavampi vaihtoehto monelle täälläkin, jos malttaa lukea pientä tekstiä sisältävää paperinippua hienoja värikuvia sisältävän kiiltäväpaperisen lehden sijaan. Mutta ne kirjani:
1. Mick Foleyn
Have a Nice Day. Viihdyttävä, hauska, kiinnostava, pitkä ja kaikin puolin paras kirja minkä olen lukenut. Loistava valinta ihan ensimmäiseksikin painikirjaksi, jos vaan ymmärtää, että muut eivät ole yhtä hyviä.
2. Jack Briscon
Brisco. Ei humoristisimmasta päästä, mutta asiallisuudessaan erittäin viihdyttävä, hyvin kirjoitettu ja riittävän pitkä kirja. Mikään muu teos ei varmasti anna yhtä hyvää kuvaa siitä, millaista oli painijan kiireinen elämä NWA:n mestarina.
3. Dynamite Kidin
Pure Dynamite. Dynamite kertoo asiat suoraan niin kuin ne näkee kehuja tai haukkuja säästelemättä. Lyhyehkö kirja, mutta tarkoitan enemmän sitä, että olisin halunnut lukea niin paljon enemmän kuin sitä, että se olisi ollut erityisen suuri heikkous.
4. Flairin
To Be The Man. Saatan ehkä vähän yliarvostaa tätä johtuen siitä, että Flair on niin vahvasti suosikkejani, mutta en minä oikeasti tästä löydä suuria heikkouksia. Kattava paketti, mutta tämän olisi pitänyt olla yhden kirjan sijaan kymmenosainen kirjasarja.
5. Foleyn
Foley is good. Tämä keskittyy enemmän WWF-aikaan ja yleiseen tarinointiin kuin tuo hänen ensimmäisensä. Ensimmäisen lukukerran jälkeen pidin tätä kirjaa parempana, mutta sen jälkeen eivät backyard-saarna, huvipuistotarinointi ja Vince McMahonin puolustelu enää kiinnostaneet.
6. Bobby Heenanin
Bobby the Brain. Sisältää valtavan määrän hyviä ja hauskoja tarinoita. Ei ehkä yhtä vahvasti kerro uran etenemisestä kuin vaikka ylläolevat kirjat, koska sisällöstä suuri osa on tosiaan yksittäisiin tapauksiin liittyviä tarinoita, mutta en valita kun ne tarinat ovat niin hyviä.
7.
Pro Wrestling Hall of Fame: The Heels. Kattava, asiantunteva ja hyvin kirjoitettu kokoelma esittelyjä historian parhaista heeleistä.
8. Jerry Lawlerin
It's Good to Be the King... Sometimes. Alkupuoleltaan vähintään yhtä hyvä ja vähän samankaltainen kuin Flairin kirja, mutta viimeiset 1/3 kirjasta on suureksi osaksi melkeinpä hirveintä tekstiä mitä olen lukenut painikirjoissa. Jättää ällöttävän maun Lawlerista vanhana epätoivoisesti nuoria naisia haluavana ukkona. Tämän kirjan saa niin halvalla (7,30e) vaikkapa Suomalaisesta kirjakaupasta, että kannattaa lukea vaikka vain ensimmäiset 2/3 ja pistää sitten kirja hyllyyn piiloon.
9. Roddy Piperin
In the Pit with Piper. Tässä ei ole mielestäni oikein mitään erityisen suuria heikkouksia, mutta ei kyllä erityisiä vahvuuksiakaan. Jos pitää paljon Piperista, niin tämä on suositeltava hankinta ja sopii oikein hyvin muillekin, mutta parempiakin vaihtoehtoja on.
10. Bruiser Brodysta kertova
Brody: The Triumph and Tragedy of Wrestling's Rebel. Brody ei ole enää täällä kertomassa tarinaansa, joten tässä ei ole sitä tärkeää fiilistä, että ihan kuin painija keskustelisi lukijan kanssa. Silti hyvin kirjoitettu ja kiinnostava kirja.
11.
Sex, Lies, and Headlocks: The Real Story of Vince McMahon and the World Wrestling Federation. Viihdyttävä kirja pääasiassa WWF:n historiasta ja Vincen roolista sen promoottorina. Mukana on paljon juttua Vincen likaisista keinoista ja muista sotkuista, joten saattaa olla monille suositeltava kirja kun on ihan kepeää luettavaa.
12. Hulk Hoganin
Hollywood Hulk Hogan. Viihdyttävä kirja, mutta ei kannata uskoa yhtään mitään, mitä ei itse tiedä varmasti todeksi. Siispä kannattaa olla varovainen ennen kuin tätä lainaa tiedon lähteenä.
13.
National Wrestling Alliance: The Untold Story of the Monopoly that Strangled Pro Wrestling. Osittain hyvin kuiva ja osittain ihan kiinnostavastikin kirjoitettu kirja NWA:n historiasta. Varmasti tosi hyvä pelkästään lisää tietoa haluaville, mutta ei kovin viihdyttävä.
14. Owen Hartin lesken kirjoittama
Broken Harts: The Life and Death of Owen Hart. Osuus Owen Hartin elämästä on kohtalaisen onnistuneesti kirjoitettu kokonaan toisen ihmisen kertomaksi, mutta keskittyy liikaa Owenin kuolemaan ja sen jälkeisiin oikeudenkäynteihin.
15. Kurt Anglen
It's True! It's True!. Tämä tehtiin liian aikaisin Anglen uralla. Kertoo hyvin paljon amatööriurasta tosin ihan kiinnostavasti, mutta lopun WWF-osuus on huonosti kirjoitettu. Ihan hyvä kirja Angle-faneille, mutta muille on parempiakin vaihtoehtoja.
16.
Monsters of the mat. Esittelyjä muistaakseni pelkästään 2000-luvun alun WWF-painijoista. Kaikki tarvittava tieto löytyy netistä paremmin kirjoitettuna. Ainut mielestäni kokonaan melko huono kirja ja ainut mitä en suosittele kenellekään.
