Foorumiarkisto

Kovin moni tuntuu pitävän TNA:n viime aikaista bookkausta taivaallisena, mutta minun mielestäni bookkaus on ollut lähinnä epäluovaa, jopa suorastaan lapsen kengissä olevaa pullamössöä. Miksi? Minäpä kerron. Aloitetaan AJ Stylesin ja Danielsin (ja Joen) feudista.

Daniels vs. AJ Styles
Ennen kuin AJ ajautui tähän feudiin, hänellä oli menossa tiukka juonikuvio Stingin – TNA:n suurimpiin nimiin kuuluvan legendan – kanssa. Se kulminoitui Bound for Gloryn title vs. career -matsiin, jonka AJ voitti. Ei siinä mitään; vaikka matsia yliarvostettiinkin lukuisissa piireissä oli se ihan hyvä kohtaaminen ja Stingin tappio aiheutti melkoisen kovan reaktion allekirjoittaneessakin – olihan kyse sentään Stingin uran loppumisesta. No, sitten Sting heittääkin promon, jossa hän ilmoittaa olevansa tietämätön siitä, palaako hän vai ei. Mitä ihmettä? Eikö matsin pitänyt olla Stingille ns. Career Threatening -matsi? Oli miten oli, uskoin AJ:n saavan seuraavassa PPV:ssä riesakseen jonkun BFG:ssä menestyneistä painijoista akselilta Angle–Lashley–Abyss, mutta voi että, kuinka väärässä olinkaan.

Styles nimittäin sai vastustajakseen kaksi täysin hatusta heitettyä miestä, jotka eivät olleet tehneet mitään ansaitakseen maailmanmestaruusottelun. Puhun tietenkin Danielsista ja Joesta. TNA:n logiikalla maailmanmestaruusmatsin ansaitsee siis ottelemalla PPV:n avausmatsissa viittä muuta midcarderia vastaan firman arvottomimmasta mestaruusvyöstä ja kaiken lisäksi vielä häviämällä kyseisen ottelun. Tai sitten vaihtoehtoisesti hakkaamalla kanveesia ruipelon lailla vain hieman yli kahdeksan minuuttia kestävässä matsissa. Voiko siis maailmanmestaruusvyötä pitää minkään arvoisena, jos siitä pääsee ottelemaan noin päättömin perusteluin? Tuntuu siltä, että koko matsin bookkaamisesta oli vastuussa joku 14-vuotias smarkiksi vastikään kuoriutunut poikanen, joka tykkää mässäillä EWR:ssä niillä painijoilla, joiden technical-statsit ovat kaikista korkeimmat.

Kaiken lisäksi Danielsin päätöntä pushaamista jatkettiin seuraavassa PPV:ssäkin. Älkää nyt kuitenkaan käsittäkö väärin: en väitä, etteivätkö Daniels ja Joe olisi juuri oikeita miehiä tähdittämään TNA:n kaltaisen nousevan promootion PPV:itä. En kritisoikaan painijoita, vaan vain ja ainoastaan bookkausta. Niin, Final Resolutionin AJ vs. Daniels oli toisaalta paljon ymmärrettävämpi bookkauspäätös kuin Turning Pointin AJ–Joe–Daniels, sillä olihan Daniels otellut viime PPV:ssä maailmanmestaruudesta, mutta siitäkin löytyi ne samat epäkohdat. Miksi x-divarissakin jatkuvasti selkäänsä saanut Daniels ylipäätään sai Turning Pointissa mahdollisuuden taistella maailmanmestaruudesta, ja miksi hän ansaitsi kaiken lisäksi revanssin seuraavassa PPV:ssä, vaikka hänellä ei siihen mitään kayfabessa toimivaa syytä oikeasti ollut. Bookkauksesta paistaa taas kerran esiin se päätön fiilis, jonka mukaan PPV:n pääotteluita bookataan vain painijoiden taitojen perusteella raiskaten samalla rankalla kädellä kayfabea ja näkymättömiä ranking-listoja. Maailmanmestaruudestahan pitäisi aina otella kaksi suurinta nimeä, painijaa, joilla on suuria voittoja ja tulta perseensä alla puoltamaan ykköshaastajuuttaan. Ei painijoita, jotka ovat saaneet edellisen PPV:n opener-ottelussa turpaan viittä muuta midcarderia vastaan. TNA:n maailmanmestaruusvyön ns. arvokkuus ei ollut näin pohjalla edes Foleyn mestaruuskauden aikana. Se on sääli, sillä sekä Turning Pointin että Final Resolutionin mestaruusmatsit olivat erittäin kovia matseja. Mestaruutta kantava mies ei oikein edes tunnu mestarilta, vaan pikemminkin jätkältä, joka ottelee PPV:iden pääotteluissa hatusta heitettyjä jätkiä vastaan ja saa tv-aikaakin paljon vähemmän kuin yhtiön todelliset tähdet, kuten Angle.

Jos joku viisas fanipoika hyökkää nyt päälleni heittämällä Sheamus-kortin kehiin voin kernaasti todeta sen olevan täysin turhaa: WWE:n mestaruuden bookkaaminen kun sattuu olemaan noin tuhat kertaa järkevämpää kuin TNA:n mestaruuden. Raw'n guest hostina toiminut Jesse Ventura tahtoi nähdä uutta verta ottelemassa mestaruusvyöstä, ja niinpä hän pisti pystyyn Breakthrough Battle Royalin, johon saivat ottaa osaa sellaiset painijat, jotka eivät olleet koskaan päässeet kantamaan maailmanmestaruusvyötä uransa aikana. Kayfaben kannalta kaikki oli siis kunnossa: kaikilla (pl. ex-mestarit) painijoilla oli yhtäläinen mahdollisuus nousta ykköshaastajaksi. Kaiken lisäksi painijoiden piti ansaita paikkansa kyseiseen Battle Royaliin karsintamatsin kautta, mikä puoltaa sitä, että jo pelkän mestaruusmatsin ansaitseminen vaatii helvetillistä työtä ja tahdonvoimaa. Ja kun ykköshaastajuuden saaminen on vaikeaa on myös itse mestaruuden arvokkuus korkealla, mikä on hiton tärkeää.

Tiivistettynä pointtini on se, että vaikka ne AJ vs. Daniels (vs. Joe) -matsit ovat otteluina täyttä kultaa, ne eivät tunnu maailmanmestaruusmatseilta. Ne ovat vain... matseja. Ongelma on siis se, että mestaruusvyön arvokkuus on harmittavan alhaalla. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mestaruusmatseja ei ansaita olemalla heti mestarin jälkeen firman parhaiten menestyvä painija, vaan löytämällä muropaketista kortin, joka oikeuttaa painijalle mestaruusmatsin.

Kurt Angle vs. Desmond Wolfe
Anglen ja Wolfen feudi on toinen samanlainen tapaus: kehätoiminta on täyttä kultaa, mutta muuten kuseekin sitten lähes kaikki. Kaikkihan alkoi siitä, kun Wolfe teki ensiesiintymisensä TNA:ssa tervehtimällä Anglea ja... hakkaamalla hänet. Ok, rankasta EWR-vivahteesta huolimatta ihan hyvä tapa tuoda uusi kasvo "impactillä" sisään. Sen jälkeen Wolfe ja Angle olivat toistensa kurkuissa kiinni kuin iilimadot, kunnes he viimein pääsivät selvittelemään erimielisyytensä seuraavassa PPV:ssä. Taas kerran tulee osoitus tönköstä bookkauksesta. Rankkaa työtä monen vuoden ajan midcardissa tehneet "ikuiset nousijat", kuten Beer Moneyn jätkät ja Hernandez, katsovat vaan hiljaa vierestä, kun debyyttinsä vain pari viikkoa sitten tehnyt täysi nobody nousee heti ottelemaan PPV:n semi-pääotteluun. Tämä tekee kaikista ikimidcardereista kayfaben kannalta täysiä idiootteja: jos kerta tie menestykseen on se, että käy hakkaamassa Anglen tai jonkun muun ison kihon, miksei kukaan tee niin?! He vain kaivavat muniaan midcardissa ja miettivät, että kyllä se hetki vielä joskus tulee. Ja sitten Desmondin kaltainen heppu vain tulee ja vie spotin heidän nenän edestään, eikä kellään ole mitään sitä vastaan. Kayfaben mukaan TNA:n midcarderit ovat siis ilmeisesti sellaista sorttia, että he jäävät mieluummin midcardiin ikuisiksi ajoiksi kuin nousevat Wolfen lailla törkeitäkin keinoja käyttäen parrasvaloihin. Kunnon paskahousuja, sanon minä.

Feudissa oli/on monta muutakin epäkohtaa. Viikosta toiseen Wolfe – hahmo, jolla ei ole historiaa, ei kayfabe-tuttavia eikä mitään, minkä takia yleisön pitäisi hänestä kiinnostua – kertoi haluavansa lähettää Anglen eläkkeelle Turning Pointissa. Ja sitten Angle ja Wolfe vetävät brutaalin selviytymistaistelun sijaan kilpailuhenkisen tekniikkasession, jollaista olisi voinut odottaa vaikkapa Marko Asellilta – ei toisen painijan uran lopettamisesta unelmoivalta kovanaamalta. Fair enough, Angle voitti ja osoitti olevansa tulokasta parempi painija. Se ei kuitenkaan riittänyt Wolfelle, vaan hän – edelleen ilman mitään kunnon syytä – kantoi kovaa kaunaa Anglelle ja haastoi tämän uusintaotteluun seuraavaan PPV:hen. Ja Angle – jolla olisi ollut aivan varmasti riittävän kova momentum haastamaan TNA:n maailmanmestarin – päätti hyväksyä Wolfen haasteen ja heittää hyvästit maailmanmestaruusunelmilleen. FR:ssä nähtiin taas sellaista enemmänkin kilpailuhenkistä kuin verenmaku suussa vedettyä taistelua, vaikka Wolfe viilsikin otsaansa haavan ja vuosi verta kuin pistetty sika. Otteluiden bookkaus meni siis ikävästi ristiin rakenteluiden kanssa, feudi synnytti monta kayfaben porsaanreikää ja tuntui siltä, ettei se kahden kuukauden aikana edennyt alkupisteestään mihinkään.

Näiden feudien lisäksi voisin valittaa monesta muustakin feudista (mm. ikuisuusfeudi Abyss vs. Dr. Steviestä tai 3D:n jengi vs. Morganin jengistä), mutta niistä on niin moni muukin tuonut esille niiden epäkohtia, ettei minulla ole mitään syytä jauhaa niistä sen enempää. Otin juuri AJ vs. Daniels ja Angle vs. Wolfe -feudit sen takia esiin, ettei kukaan tunnu huomaavan niiden huonoja puolia, vaan vain sokeana fanittaa niitä ja samalla solvaa WWE:n täysin loogista bookkausta. Ristiriitaista. Ja ennen kuin kukaan tulee kysymään, nauttisinko enemmän täydellisesti bookatusta Khali vs. Henrystä vai tuulesta temmatusta Wolfe vs. Joesta, olisi vastaus selvä: tietystikin Wolfe vs. Joesta. Cena ja Sheamus eivät kuitenkaan ole niin tylsiä painijoita, etteivät he saisi hyvällä bookkauksella parempaa viihdettä aikaan kuin päin peetä bookatut AJ vs. Daniels ja Angle vs. Wolfe.

Sä unohdit yhden asian:

Tna: Cross the Line 8)

enskan viesti oli liian pitkä, en jaksanut lukea kokonaan. Jos tosiaan jaksaa etsiä huonot puolet niistä feudeista jotka tarjoavat neljän ja viiden lumihiutaleen matseja ja viidyttävää äksöniä impacteissa, on joku pielessä.

Love it or leave it 8)

TNA! TNA! TNA!

Captain Charisma kirjoitti:
Jos tosiaan jaksaa etsiä huonot puolet niistä feudeista jotka tarjoavat neljän ja viiden lumihiutaleen matseja ja viidyttävää äksöniä impacteissa, on joku pielessä.

No kun olisikin kyse vain etsimisestä, mutta kun ne huonot puolet tulvivat silmille. :|

Itse ajattelin tuon TNA:n Joe vs. AJ vs. Daniels matsin bookkauksen takana olleen se, että TNA halusi tuottaa koko firman parhaan ottelun ikinä. Mikä olisikaan parempi tapa kuin pistää sama kolmikko, jonka ottelua vieläkin arvostettiin parhaana, ottelemaan uusinta, mutta arvostetummasta vyöstä. En myöskään näe, että Daniels tai edes Joen overi kauheasti laski No Surrenderin häviöistä. Minusta ainakaan ei ole häpeä hävitä monen miehen ottelussa varsinkin, kun tipahti melkein niskat edellä kehän pintaan parin metrin korkeudelta. Joe taas hävisi miehelle, joka ei ole hävinnyt vielä yhtään MMA ottelua. Ei siis häpeä sekään mielestäni. Kurt-Wolfe tilanteesta en sano mitään, koska pidän erityisen paljon itse feudin bookkauksestakin.

enska kirjoitti:

Captain Charisma kirjoitti:
Jos tosiaan jaksaa etsiä huonot puolet niistä feudeista jotka tarjoavat neljän ja viiden lumihiutaleen matseja ja viidyttävää äksöniä impacteissa, on joku pielessä.

No kun olisikin kyse vain etsimisestä, mutta kun ne huonot puolet tulvivat silmille. :|

No eipä minusta. Mutta ehkä olenkin vain tavallinen kaveri joka tykkää kerran viikossa katsoa TNA iMPACT! nimistä TV-ohjelmaa ja viihtyä sen ääressä. Ei välttämättä analysoida jokaista pientä yksityiskohtaa. Näin teen monen muunkin tv-sarjan kanssa, siinä on lähestymistapa jota suosittelen jokaiselle. Se on kuitenkin vain showpainia, miehistä saippuaoopperaa vai miten se vanha viidakon sananlasku menikään. Yrittäkääpä katsoa Päivien Viemäätä ja analysoida siitä jokaista epäkohtaa, ei olisi varmaan kovin viihdyttävä kokemus.

Ymmärrän että tämä viesti menee taas aika paljon ristiin esimerkiksi Sheamus kommenttieni kanssa, mutta mitä sitten. Sheamus on varmaan ihan hyvä mestari, en viitsi tuomita kun en ole asiaa oikeastaan seurannut.

Samat ongelmat tulivat itsellenikin TNAn bookkauksessa mieleen, mutta olen jo onnistunut turruttamaan itseni siltä kannalta, että TNA hyvin harvoin mitään tarinallisesti järkevää tekee. Niin kauan kuin hyvä paini säilyy, olen jotakuinkin tyytyväinen.

Ainoa argumentti missä enska kusee on se, että kyllä siinä Breakthrough Battle Royalissa oli myös Randy Ortonia ym.

Kovin moni tuntuu pitävän TNA:n viime aikaista bookkausta taivaallisena, mutta minun mielestäni bookkaus on ollut lähinnä epäluovaa, jopa suorastaan lapsen kengissä olevaa pullamössöä.

En ole viime aikoina TNA:ta enää seurannut mutta tuo kirjoituksesi oli kyllä erittäin hyvä! Tuota lukemalla muistin jälleen miksi katsominen aikanaan loppui. Hyvän kehätyöskentelyn lisäksi kun vaan muu puoli kusee, siitä ei pääse mihinkään vaikka katsoo millaisten lasien läpi tahansa! Viimeisen parin vuoden (?) aikana olen katsonut ainoastaan muutamia pätkiä (mm. Anglen debyytti, Joen jotain otteluita ym) mutta kokonaista jaksoa en ole pystynyt katsomaan. Kura on kuraa, ei siitä mihinkään pääse.

Tulevan maanantain Impactin katson mielenkiinnosta. Ehkä menee kelailemalla mutta lataan kuitenkin.

Love it or leave it

Juuri tuon jälkimmäisen vaihtoehdon aikanaan valitsin enkä ole uskoakseni jäänyt mistään paitsi!

Itse ajattelin tuon TNA:n Joe vs. AJ vs. Daniels matsin bookkauksen takana olleen se, että TNA halusi tuottaa koko firman parhaan ottelun ikinä.

Nyt kirjoitan ainoastaan lukemani perusteella, en ole siis katsonut jaksoja. Mutta siis, tuo ideahan on loistava! Tehdään loistava ottelu, hyvillä painijoilla ja vyöstä! MUTTA...miksei sitä tehdä järkevällä storylinella? Se lienee tuon alkuperäisen viestin pointti olikin...

Enska on oikeassa. Ero minun ja enskan välillä on kuitenkin se, että minä katson painia enemmän urheiluna kuin saippuoopperana ja Enskalla asia on toisinpäin.

Koska minulle tärkeintä painissa on tuo urheilullinen puoli, on helppo ummistaa silmät noilta pieniltä epäkohdilta, joita enska voimakkaasti toi esille.

Wormmaster kirjoitti:
Ainoa argumentti missä enska kusee on se, että kyllä siinä Breakthrough Battle Royalissa oli myös Randy Ortonia ym.

Ym.? Ei siellä kyllä ketään muita entisiä maailmanmestareita ollut kuin Orton. Eikä Ortonkaan alun perin siinä matsissa ollut, vaan hänet lisättiin jälkeenpäin teurastettuaan Primon (?) niin pahaan kuntoon, ettei tämä voinut kyseiseen matsiin osallistua. :wink:

Ja What, jos kerta sinulle on se urheilullinen puoli kaikki kaikessa, eikö olisi realistista, että ne "urheilijat", jotka ovat "liigansa" parhaita, ottelisivat "liigan" mestaruudesta? Ei vain ne satunnaiset mestariurheilijoiden entiset ystävät tai uudet tulokkaat.

Eihän Matti the Whattikaan pääsisi millään ottelemaan Brock Lesnaria vastaan UFC:n mestaruudesta vaikka kävisikin tämän päälle kesken UFC:n show'n ja ilmoittaisi haluavansa lähettää tämän eläkkeelle. Sen sijaan Sheamuksen kaltainen voittamaton jannu, joka saa mahdollisuuden päästä ottelemaan mestaruudesta päihittämällä ensin muutaman muun hepun voisi hyvinkin realistisesti ja urheiluhenkisesti olla varteenotettava kandidaatti liigan mestarin seuraavaksi vastustajaksi.

Eikä nuo esille nostamani epäkohdat ole lainkaan pieniä — päinvastoin. Jos on olemassa niin huonoa bookkausta, että se vie maun feudista, joka tarjoaa neljän tähden matseja PPV:stä toiseen, on kyse erittäin suurista epäkohdista. Tosin TNA-linssien takaa niitä ei välttämättä näe tai halua nähdä.

EDIT: Tuli muuten tuosta Whatin rakkaudesta showpainin urheilullisuutta kohtaan mieleen yksi hauska ristiriita.

What @ TLC-topic kirjoitti:
Ottelun keskeyttäminen verenvuodon vuoksi oli kyllä sellainen myötähäpeän ja nolouden tunteen hetki, ettei paremmasta väliä. Tuollainen ei vaan ole koskaan kuulunut showpainiin, eikä tule kuulumaankaan. Ei vaan voi käsittää.

Kuinka monessa urheilulajissa tappelua jatketaan, jos ottelija kärsii niin kovan iskun, että hän vuotaa paljon verta? Esimerkiksi nyrkkeilymatsit tai vapaaottelut keskeytetään aina siksi aikaa, että toinen ottelija saadaan takaisin ottelukuntoon, mikä on juuri sitä urheilullisuutta — ei saippuaoopperaa.

Valkokankaalla ja showpainissa veri saa vuotaa kuin Läski-Salosen vahtima maali. (Eikö Läski-Salonen ollut se Kummeli Stories -leffassa Kangasalan Voiton lätkämokkena toiminut jätkä? :D ) Kaiken lisäksi tuota Christianin verenvuodon paikkaamista puolusti Matt Striker hienosti selittämällä, ettei kyseisellä alueella ole sallittua esiintyä verisenä (tai jotain; en muista nyt tähän hätään sanatarkasti).

Ei sillä, ettenkö minäkin olisi sitä Christianin paikkaamista ja matsin hetkellistä keskeyttämistä kironnut. Minähän juuri rakastan showpainin teatraalisuutta, toisin kuin omien sanojesi mukaan sinä, joka etsit siitä pelkästään urheiluhenkistä viihdettä.

Rankkaa off-topicia, mutta ei voi mitään.

joo ei mitään

Kylläpäs enska taas sai väännettyä asian monimutkaiseksi. Kerroin vaan, että tykkään urheilullisesta painista kehässä, en yliteatraalisesta löntystelystä.

Sinällään enskan argumentit huonosta bookkauksesta ovat ihan totta, mutta mikäli tuollaisella suurennuslasilla alkaisi kaikkea painia katsomaan, niin kauanko sitä jaksaisi? Itse en näe noita epäkohtia laisinkaan häiritsevän suurina.

Ja nimenomaan jos asioita lähtee tällä tavalla kärjistämään, ei lopputulos viihteen kannalta voi olla hyvä. Jos tyytyy myös siihen pienempään tasoon ja jaksaa nauttia tästäkin hymy korvissa pienistä epäkohdista (joihin en itse edes kiinnitä huomiota) huolimatta, on nautinto täysin toista luokkaa kun virheitä metsästäessä. Turhan smarkkailu kannattaa jättää aikaan, kun sitä oikeasti tarvitaan, sillä muunmuassa Danielsin nostaminen AJ'tä vastaan oli pääpiirteittäin nostalginen tapaus. Sääntö saattaa olla harvinainen, mutta miksi Danielsia ei saisi nostaa main eventiin kun potentiaalia viiden tähden otteluihin löytyy roppakaupalla ja mies vetää roolinsakin ensiluokkaisesti?

Myöskin kannattaa muistaa että esim. Danielsin nosto tappioputkesta ME:hen on vähän eri asia jos vaikka Sheamus olisi nostettu tappioputkesta ME:hen. Vaikka Daniels häviäisi 100 ottelua putkeen ja Kevin Nash voittaisi 100 niin silti Daniels olisi luultavasti overimpi Tna fanien kesken. Sama juttu Joe:n kanssa, myös nämä 3 miestä paini jokin aika sitten TNA:n parhaat matsit, sitä syötetään juonikuviolla jossa Daniels on jäänyt AJ:n varjoon koska ei omaa "suhteita" mitä muuta se enää tarvitsi? Olisko Danielsia pitänyt pushata 5kk ja lopulta hänen olisi pitänyt voittaa moniosainen turnaus että olisi voinut matsata AJ:ä vastaan?

Myös Enskan UFC vertaukset ontuu pahasti kun muistaa miten UFC bookkaa ajoittain matseja aika mielivaltaisesti. Esim. Lesnar sai mestaruusmatsin 2 UFC ottelun jälkeen, joista toisen vielä hävisi, samaan aikaan kun joku Machida sai voittaa 7-8 matsia kunnes sai mahdollisuuden. Puhumattakaan siitä kuinka Kimbo:lle järjestettiin kaikista kaikkein helpoin vastustaja että mies pääsisi voittojen makuun = rahaa UFC:lle.

Itse olen samoilla linjoilla enskan kanssa, ja tuo osaltaan aina estää minua katsomasta TNA:ta muutamaa ottelua pidempään, koska juoni jää jotenkin löysäksi. Tähän vielä lisättynä suuren show'n puutten tuntu (pienet areenat, entrance-musiikit, pyrot, jne.), yleisön "This is awesome!" -chantit jo puolen minuutin ottelun jälkeen, liikkeiden myynnin vähyys ja painotuksen puutteesta kärsivä selostus.

Varmaan kaikilla on viesteissää joitain oikeita pointteja, mutta kannattaa ottaa huomioot, että suurin osa yhdysvaltalaisista haluaa katsoa showpainia showpainina. Uskoisin, että osaltaan myös tämän takia TNA on vielä paljon jälkijunassa WWE:stä. Katsojien siirtyminen tuollaiseen urheilullisempaan pomppimiseen ja tekniikka vääntöön vie oman aikansa, jos sitä edes joskus tapahtuu.

Tietysti TNA:lla voi olla valttina urheilullisia ja nuoria painijoita. Näkihän sen toimivan esimerkiksi Chris Benoit'in, Eddie Guerreron, Kurt Anglen ja Brock Lesnarin ollessa WWE:ssä, jolloin katsojaluvut olivat korkeammat. Lisäksi nyt on mielenkiintoista seurata kuinka Hulk Hoganin debyytti vaikuttaa juonen ja katsojalukujen kulkuun. Itse kuitenkin suhtaudun tähän nyt hieman epävarmasti, koska Hoganin tiedotustilaisuus keräsi sen verran vähemmän katsojia kuin odotettiin ja samaan aikaan vielä esitetään toisella kanavalla Raw.

Edes TNA'n yleisö ei chanttaa ''This is awesomea'' turhaan. Silloin kun kehässä on oikeasti jotain todella maukasta teknisellä tai lentävällä tavalla, käynnistyvät erilaiset ylistävät chantit. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että tämä nostattaa raskaalla kädellä tunnelmaa ja katseluintoa. Myös arvostus kehässä olevia taitureita kohtaan nousee ainakin hetkellisesti aiempaa korkeammalle.

Ja kuten jo useasti sanottua, pidä tai et, tätä kuitenkin (IMO) maailman paras mainstream promootio tarjoaa. Laadukasta ja ennen kaikkea monipuolista painia, toisistaan poikkeavia storylinejä ja uskollisen fanikannan. Näillä päästään jo pitkälle ja nykypainin tila on yksinkertaisesti koko komeudessaan kallistumaan koko ajan nopeampaan päin ja sen takia yhä useammat massasta poikkeavat painifanit vaihtavat tuotetta pienempään, jossa heille mieluista painia tarjotaan. En toki sano, etteikö WWE'n brawlaus viihdyttäisi tietyissä määrin myös minuakin, sillä katson viikottain SmackDownin ja RAW'n ja tämän lisäksi seuraan vielä vanhempia tapahtumia, jotka ovat myös käyty WWE'n (tai pikemminkin WWF'n) nimen alla. Tästä huolimatta kuitenkin nopea, teknisesti puhdas ja jopa tietyissä määrin spottirikas indypainin tyylinen meno miellyttää minua. Henkilökohtaisia mielipiteitä, mutta TNA'n tarjonta on koko komeudessaan sopivan monipuolista, jotta sitä jaksaisi seurata viikosta toiseen kyllästymättä.

Pakko lisätä vielä loppuun, että useinmiten katsellessani WWE'n tapahtumia, tylsistyn hiukan puolivälin jälkeen, mutta iMPACTin laaja tarjonta kolahtaa juuri hyvin ja pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun.

Coca kirjoitti:
...uskollisen fanikannan.

Millä tavalla tarkoitat tämän? Monien lähteiden mukaan TNA:han on joutunut antamaan ilmaisia lippuja useille ihmisille, että saa katsomot täyteen. Monien huhujen mukaan lipunmyynnit ovat jäänet PPV:ssä alle tuhanteen kappaleeseen Orlandon ulkopuolella. Lisäksi iMPACT!:a markkinoidaan tietääkseni tavallaan lomakohteena Universal Studiosin sisällä, johon matkailijat voivat tutustua lomallaan.

Tietenkin Internetissä ja Isossa-Britanniassa TNA on melko suosittu, mutta ainakin ensimmäinen ei paljoa itse yhtiötä taloudellisesti hyödytä kasvamaan.

En puhu suosittavuudesta, vaan uskollisesta, lojaalista fanikannasta. Toisia saattaa kyllästyttää samojen naamojen katseleminen eturivin paikoilla, mutta tämä jos joku kertoo rakkaudesta tiettyä promootiota, tässä tapauksessa TNA'ta kohtaan.

Taloudellisille ongelmille me takapajulan fanit periaatteessa emme voi mitään. Noinkin suuri yhtiö tuskin hyötyy siitä, jos Pikku-Kalle Suomesta ostaa kerätyillä viikkorahoillaan kerran muutamaan kuukauteen t-paidan ja upean lippiksen. Toki nämä fanituotteet saattavat lähtä viemään villitystä eteenpäin, mutta useinmiten niillä villityksillä on tapana loppua tietyissä kohtaa, joten merkittävien palkkausten ja muiden huikeiden päätösten teko edesauttaa TNA'n nousemista takuuvarmasti paremmin kuin muutaman tuotteen sisältävät fanikaupat.

Coca kirjoitti:
En puhu suosittavuudesta, vaan uskollisesta, lojaalista fanikannasta. Toisia saattaa kyllästyttää samojen naamojen katseleminen eturivin paikoilla, mutta tämä jos joku kertoo rakkaudesta tiettyä promootiota, tässä tapauksessa TNA'ta kohtaan.

Tästä puheenolleen. Kiinnittääkö kukaan muu huomiota siihen eturivin partasuiseen, Beer Money paitaiseen tyyppiin? Siinä vasta mainio veikko. Aloittaa chantteja ja heittää trash talkkia jopa trash talkin kuninkaalle Scotty Steinerille.

Captain Charisma kirjoitti:
Tästä puheenolleen. Kiinnittääkö kukaan muu huomiota siihen eturivin partasuiseen, Beer Money paitaiseen tyyppiin? Siinä vasta mainio veikko. Aloittaa chantteja ja heittää trash talkkia jopa trash talkin kuninkaalle Scotty Steinerille.

Jep, onhan se tullut monen monta kertaa spotattua 8) Ja vaikuttaa kieltämättä oikein mainiolta fanilta.

Ja kun TNA:n ongelmia tässä topicissa käsitellään.. Mainittakoon vielä tässä välissä, että palasin TNA:n pariin marraskuun alussa yli vuoden tauon jälkeen. Ehkä jopa puolentoista? No kuitenkin. TNA:n pitäisi omasta mielestäni panostaa hieman enemmän juonikuvioihin. Mielelläni näen painin kuitenkin pääosassa, mutta pieni lisäpanostus niihin juonikuvioihin ei olisi silti pahasta.

Tuon lisäksi en pahempia ongelmia keksi. Välillä matsit ovat hieman sekavia, mutta eipä nuo vielä ole haitanneet liikaa. Tiedä sitten tuleeko noita ongelmia pian lisää.. Toivottavasti Rob Terryn voittama X-Division mestaruusottelu ei tarkoita sitä, että Hogan muuttaa X-Divisioonan luonnetta radikaalisti.. :?

Tuosta tulikin mieleen yksi ongelma. TNA:n pitäisi panostaa lisää X-Divisioonan!!! Oi että niitä aikoja, kun X-Division mestaruudesta oteltiin illan maineventissä..

Enskalta hyvä keskustelunavaus, noita asioita on tullut itsekin mietittyä. Kaikkea en voi kuitenkaan allekirjoittaa.

Itseänikin häiritsi suuresti sauma, jossa Stylesin, Joen ja Danielsin kolminottelu käytettiin. Mikäli tätä oli suunniteltu jo ennakkoon, ei ollut mitään järkeä, että Lashley voitti Joen ja siirtyi sen jälkeen ohjelmaan Scott Steinerin kanssa. Jo tuon ottelun toisin päin meneminen olisi järkevöittänyt bookkauspäätöstä paljon (feudia oltaisiin vaikka lähdetty rakentamaan Joen ja Stylesin välille, mutta pian leikkiin mukaan olisi tullut Daniels, joka olisi luikerrellut otteluun historian turvin, lisäksi nostaen uskottavuuttaan Impact-voitolla jostain upper midcarderista), mutta Bound for Gloryn mennessä seuraava looginen haastaja olisi eittämättä ollut joko Angle tai Lashley. Miksi siis ei vaikka käyttää Styles vs. Lashleyta Turning Pointissa, Joen ja Danielsin kerätessä momentumia omissa otteluissaan? Jos taas haluttiin ME-kuvioihin tuoreutta tavallaan vuoden summanneen pääshown jälkeen, oltaisiin pienillä muutoksilla BfG:ssä saatu Turning Pointin ME klikkaamaan paremmin. Jotenkin näin analysoidessa tuleekin sellainen maku, että TNA:n bookkaustiimi ei osaa katsoa tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen, tai vielä todennäköisemmin, ei ole päättäväinen asioiden suhteen vaan tekee herkästi nopeita muutoksia suunnitelmiin.

Final Resolutionin Styles vs. Daniels selitettiin ainakin minun mielestäni kelpuutettavalla tavalla. Danielsillahan kuitenkin oli (ainakin omasta mielestään) kolminottelu jo voitettuna, mutta Styles varasti voiton, kuitenkaan selättämättä Danielsia itseään. Kun vielä Daniels pääsi joka viikko keräämään momentumia hyvillä promoilla ja voitokkailla otteluilla, kuoriutui hänestä minullekin suureksi yllätykseksi pikavauhtia uskottava vastustaja Stylesille. Enskan alleviivaama bookkauksen hataruus näkyy kuitenkin siinä, että Final Resolutionin jälkeenkään en oikein pysty näkemään Danielsia uskottavana kestonaamana main eventissä: siihen tarvittaisiin uskottavia voittoja perinteisemmistä (=isommista) ME-kavereista, kuten vaikkapa Lashleysta. Juuri tuo on se asia, joka erottaa Danielsin tällä hetkellä Stylesista; Styles on jo osoittanut kykenevänsä uskottavaan ja vieläpä yllättävän hyvään otteluun esimerkiksi Nashia vastaan, kun taas Danielsin näytöt ovat yhdessä Impact-voitossa Abyssista - mikä sekin tuli sellaisella tyylillä, joka ei vahvistanut näkemystä Danielsista kehäotteissaan isoille miehille pärjäävänä.

Angle vs. Wolfen rakentelun ja Turning Pointin ottelun nurinkurinen kontrasti on myös helppo myöntää. Kaiken lisäksi feudin rakentelu on muutenkin ollut todella mielikuvituksetonta sneak attackia sneak attackin perään, mikä toimi loistavasti ehkä pari viikkoa, menetteli vielä kolmannen, mutta muuttui sen jälkeen auttamattoman itseääntoistavaksi. Väite, että Wolfen Angle-viha olisi täysin irrationaalista ja revanssi olisi ollut heikolla pohjalla, on taas mieletön. Wolfehan debytoi juuri uhoamalla lopettavansa Anglen painiuran, samalla nousten suoraan huipulle ottamalla tämän paikan. Eikö häviö tuollaisen jälkeen ole hieman noloa? Vaikuttiko Wolfe sellaiselta kaverilta, että hän ottaisi tappionsa kevyesti ja kättelisi Anglea ottelun jälkeen? Juuri storylinessahan Wolfe ei todistanut mitään häviämällä, oli ottelu kuinka tasaväkinen tahansa. Kosto oli saatava, ja pilasipa Wolfe vielä Anglen mahdollisuudet voittaa ykköshaastajuusturnaus viedäkseena Anglen keskittymisen mestaruudesta takaisin itseensä. Niin, ja miksi muut eivät sitten ota samanlaista strategiaa noustakseen kortissa? Lainatakseni Wolfea itseään ulkomuistista: "I want to terminate Kurt Angle - I leave just winning him for the Matt Morgans of this world". Heillä ei vain ole Wolfen röyhkeyttä, munaa ja häikäilemättömyyttä.

Aika paljon on jo tullut lätistyä, ja vieläpä pitkälle aiheen vierestä. Lopulta tämä pohdinta johtaa kuitenkin kysymykseen, jota täällä ollaankin jo hyvin ehditty käsitellä: kumpi on lopulta tärkeämpi mestaruuden arvon kannalta, sen bookkauksen loogisuus vai ottelujen taso? Hieman olen yllättynyt siitä, että joillekin ensimmäinen nousee noin vallitsevaksi, mutta toisaalta perusteet tuntuvat olevan kummallakin samat: mestaruudesta tekee arvokkaan kova kilpailu, jossa vain kovimmat tekijät pääsevät edes mestaruusotteluun asti. Miten se, kuka on kovin, sitten mitataan, ellei sillä, kuka on paras painimaan? Tottahan se on, että kaiken järjen mukaan "näkymättömän rankingin" ja kovimpien kehäkykyjen tulisi mennä käsi kädessä, mutta mikäli niin ei syystä tai toisesta mene, nousee jälkimmäinen mielestäni eittämättä ensimmäisen edelle. Vai oletko enska todella sitä mieltä, että maailmanmestaruuden arvo oli korkeammalla silloin, kun mestarina oli eläkeläinen, joka ei kyennyt enää edes kymmenen minuutin painiotteluihin ja joka vieläpä yritti luistaa mestaruuden puolustamisesta kaikilla mahdollisilla tavoilla, sen sijaan, että meillä on nyt "fighting champion", joka ei kaihda mitään haastetta, ja joka painii joka ilta sen parhaimman ottelun? Hyvään mestaruuden bookkaamiseen liittyvät kummatkin elementit, ja tämän vuoksi TNA:n maailmanmestaruuden bookkaus onkin tällä hetkellä kokonaisuutena ainoastaan keskinkertaista - mutta hitosti parempaa kuin vyön ollessa pelkkä koriste kantajansa olkapäällä.

Lähitulevaisuudessa odotankin mestaruuden arvon nousevan reippaasti entisestään, nyt kun tuo storyline-puoli ja näkymätön ranking'kin alkavat olla kohdillaan. Maailmanmestaruus on TNA:ssa tällä hetkellä ehkäpä halutummassa asemassa kuin koskaan aiemmin: Lashley on virallinen ykköshaastaja turnausvoiton ansiosta, Joella on tienattuna mestaruusottelu koska tahansa hän haluaa, ja Angle on todistanut ansaitsevansa mestaruusottelun kahdella huikealla voitolla. Danielsilla on varmasti vieläkin kaunaa AJ:tä kohtaan, Wolfe on varmasti tulossa mestaruuden perään jossain vaiheessa, ja kirkkaimman tähdistön alapuolella vuoroaan odottavat vielä esimerkiksi Morgan ja Hernandez. Syytä on siis odottaa paljon, ja toivon todellakin sydämestäni, että TNA myös tällä kertaa lunastaisi lupaukset. Siinä nimittäin on ollut TNA:n suurin ongelma koko sen ajan, kun olen firman toimintaa seurannut: se osoittaa potentiaalia ja herättää katsojissaan suuria odotuksia, jotka se kuitenkin sössii totaalisesti kerta toisensa jälkeen. Tästä aiheesta oli tarkoitukseni myös tässä viestissä kirjoittaa, mutta koska ensimmäisen aiheen puiminen paisui jo näin mammuttimaiseksi, jätän sen johonkin toiseen kertaan ja viestiin. Esikuntapatterin päivystäjä alikersantti Saimou kuittaa.

EDIT: Itselle oudolla kannettavalla vahingossa tehtyjen lukuisten "hiirieleiden" tuomista outouksista kirjoituksessa muutamat korjattu. Toivottavasti niitä ei ole hirveästi enempää.

Kuten eilen lupasin, palaan nyt kertomaan mielipiteeni TNA:n suurimmasta ongelmasta. Koska olen egoistinen ja haluan (mahdollisten) kiinnostuneiden bongaavan uuden pätkän, en editoi vaan sorrun suureen foorumirikokseen, tuplapostaukseen.

TNA:n suurin ongelma: uusien tähtien pushaaminen

Kuinka painishow pysyy tuoreena eikä kadota mielenkiintoaan? Kuinka vältetään toisto ja luodaan pohjaa tulevaisuudelle? Mielenkiintoa saadaan kyllä herätettyä varsin paljonkin palkkaamalla kaikki WWE:stä potkut saavat, katsojille luultavasti entuudestaan tutut kasvot, mutta mikäli nämä kaverit ovat järjestään yli kolmekymppisiä, yleensäottaen jo nelikymppisiä, ei sitä voi pitää suurena panostuksena tulevaisuuteen. TNA on useat kerrat lähtenyt pushaamaan sata lasissa jotain "omaa" painijaansa, saanut yleisön uuden nousijan puolelle (ellei ole ollut jo valmiiksi), ja kun on vihdoin tullut sen lopullisen läpimurron aika... Vetänyt painijalta täysin maton alta, jättäen hänet asemaan, josta on lähes mahdoton enää nousta uudelleen niin kuumaksi nimeksi, saati sitten edes lähtötasolle. Ja tämäkös jos jokin ottaa fania päähän. Esimerkkejä on lukuisia, mutta otan niistä käsittelyyn ne jotka parhaiten muistan.

Jay Lethal

Ah, vanha kunnon suosikkiaiheeni, josta en olekaan päässyt pitkään aikaan ranttaamaan... ehkäpä vuosiin. Jo tuon pitäisi kertoa, että metsään mentiin oikein kunnolla, Lethal kun ei nykyään herätä enää oikein mitään tunteita.

Kerran TNA pushasi Lethalia rosterinsa nuorimpana painijana, jolla oli edessään valoisa tulevaisuus. Ja tottavie se myös siltä näytti: kaveri oli ehkä hieman väritön (insert nigger joke here), mutta kehässä lupaava, ja yleisö tuntui olevan täysin nuoren miehen takana. Lopulta osana Nashin X-Division -valmennuskuviota Lethal muuttui Randy Savagea imitoivaksi Black Machismoksi - gimmick, jota avoimesti vihasin alusta alkaen.

Vaikka pidinkin Black Machismoa typeränä, en voinut kieltää, etteikö se olisi toiminut. Lethal sai sitä paljon toivottua persoonallisuutta hahmoonsa, ja tuli aivan hemmetin overiksi. Päälle vielä X Division -mestaruuskausi aikana jolloin vyöllä oli vielä jotain väliä, ja kaikki näytti hienolta Lethalin kannalta.

Sitten tuli sen lopullisen läpimurron aika: Lethal bookataan PPV:hen itseään Kurt Anglea vastaan. Lethal painii luultavasti uransa parhaan ottelun, ja perhana vie vielä voittaa! Miten homma sitten tästä eteni? Black Machismo oli tehnyt tehtävänsä, ja Lethalista tuli taas Jay Lethal: ei enää huumorihahmo, vaan vakava, oma itsensä, joka oli valmis nousemaan todelliseksi supertähdeksi.

...Tai sitten ei. Oikeastihan homma meni niin, että Lethal joutui jo aiemmin samana iltana Abyssin squashaamaksi joukkotappelussa, jossa hän muistaakseni sai turpaansa monsterilta koko muun rosterin kanssa. Tämän jälkeen Lethal jäi junnaamaan täysin paikallaan, mitä seurasi muistaakseni tappioputki ja momentumin menetys. Suurimmaksi ongelmaksi ainakin minun silmissäni nousi miehen gimmick: ei kukaan vaan voi ottaa tosissaan miestä, joka luulee olevansa toinen painija parinkymmenen vuoden takaa. Tuollaista hahmoa on myös mahdoton lähteä kehittämään yhtään mihinkään. Oliko jo niissäkin storylineissa, jotka TV:ssä nähtiin, mahdollisuuksia korjata tilanne ja palauttaa Lethalin ura takaisin raiteilleen? Vaikka millä mitalla, esimerkiksi heel-turnilla surullisenkuuluisassa Dutt-feudissa (joka onnistui hautaamaan toisen todella taitavan x-division-painijan niin alas, ettei hän enää nähnyt muuta keinoa uransa pelastamiseen kuin TNA:n jättämisen) tai vaikka jatkamalla suoraan siitä, kun jossain promossa Lethal pudotti gimmickin ja puhui yhtäkkiä vakavasti. Nostattajaksi rasitteeksi muuttuneesta roolista ei vain osattu luopua, ja nykyään Lethal on vain varjo entisestään - jobberi, jota tuskin enää kukaan pitää TNA:n tulevaisuuden suurnimenä.

Kaz

En koskaan liiemmin välittänyt Michael Shanesta, enkä myöskään Shanen ja Kazarianin joukkueesta. Kazin lähtö TNA:sta joskus 2005 (en jaksa tarkistella faktoja vaan kirjoitan muististani) ei siis herättänyt minussa mitään tunteita. Tämän jälkeen Kaz lähti kokeilemaan siipiään WWE:hen, mutta homma loppui parin Velocity-esiintymisen jälkeen, kun mies ei suostunut leikkaamaan pitkää tukkaansa WWE:n pyynnöstä vaan lähti mieluummin menemään.

Poltettuaan siltansa aiemmin TNA:han ja nyt WWE:hen Kazin ura näytti olevan tv-painin osalta ohi, mutta toisin kävi. TNA päätti antaa miehelle toisen mahdollisuuden, ja pian Kaz palasikin tavoittelemaan X Division mestaruutta. Muistelisin arvostelleeni Kazin paluuottelua kovalla kädellä, ja ihmetelleeni, mitä TNA tekee tälläkin kangistuneella has-beenillä.

Järkytykseni olikin suuri, kun Kazia lähdettiin pushaamaan ylemmäs kortissa. Rakentelu oli hidasta ja maltillista, ja samaan aikaan kehäotteitaan jatkuvasti petrannut painija voitti sekä yleisön että vähitellen minutkin puolelleen. Kazin push tuntuikin olevan malliesimerkki siitä, kuinka tappiotkin voivat nostaa jotakuta kortissa, kunhan ne tulevat rankan kamppailun päätteeksi.

Kaz väläytteli tasaisin väliajoin superstar-potentiaaliaan mm. otteluissa Samoa Joeta vastaan, kunnes koitti lopullinen "career making match": tikapuuottelu Christiania vastaan maailmanmestaruuden ykköshaastajuudesta. Ja mitä vielä: miehet painivat todella hyvän tikapuuottelun, jonka Kaz vieläpä voittaa. Nyt, mikäli push oltaisiin haluttu viedä seuraavalle tasolle, olisi Kaz paininut maailmanmestaruudesta Kurt Anglea vastaan seuraavassa PPV:ssä. Tämän sijaan TNA lähti jarruttelemaan, ja Kaz paini hienon ja tasaisen ottelun Anglea vastaan... Impactissa. Kaz tippui takaisin "almost there" -tasolle: hän sai kyllä tilaisuuden näyttää taitonsa mestaria vastaan, mutta PPV:iden pääottelut olivat todellisia main eventereitä varten, jollaiseksi viestin mukaan Kazia ei siis vielä kelpuutettu.

Jo tässä vaiheessa petyin siihen kuinka Kazin push oli menettänyt terävimmän huippunsa, mutta tilanne ei ollut vielä menetetty. Kaz pysyi vielä kohtuullisen korkealla kortissa, ja hänellä alkoi seuraava suuri kuvio: kerta toisensa jälkeen melkein huipulle noussut mies pettyi itseensä täysin, ja koki, että hänen oli aika ripustaa saappaat naulaan. Tämä kaikki oli tietenkin vain storylinea, ja oikeasti Kazin piti tehdä nopea paluu TNA:n juuri ilmestyneestä videopelistä tuttuna naamioituna Suicidena. Paperilla idea olikin ihan hyvä: lyhyt run pelottomana hahmona joka tekee kuolemaa uhkaavia spotteja, paljastuminen Kaziksi ja uusi nousu. Käytännössä kaikki meni valitettavasti aivan päin helvettiä.

Tämähän ei nyt ollut varsinaisesti bookkauksen vika, sillä Kaz sattui loukkaantumaan pahimpaan mahdolliseen saumaan juuri kun hänen piti aloittaa Suicidena. Kuukaudet kuluivat, ja kun Suicide vihdoin debytoi, oli TNA-peli jo uutisarvonsa menettänyt. Kaiken lisäksi Kaz loukkaantui uudelleen, ja Christopher Daniels siirtyi maskin alle. Lopulta tässä kaikessa meni aivan liikaa aikaa, ja mahdollisuus Kazin räjähdysmäiseen paluuseen oli menetetty. Sitä, mitä tästä seurasi, ei kuitenkaan varmaan kukaan osannut aavistaa: aivan kuin Lethalin kanssa, Suicidesta ei vain ole tähänkään päivään mennessä kyetty päästämään irti, vaikka selvää on, että hahmon merkitys ja suosio on jo aika päivää sitten täysin romahtanut. Suicide-kuvion loppumista on teasattu jo ties kuinka monet kerrat (Gunsien syyttäessä Danielsia Suicideksi, Homiciden nähdessä maskin alle), mutta se vain jatkuu kerta toisensa jälkeen eikä lopu millään. Kaz on jo ehtinyt anoa eroakin TNA:sta gimmickinsä vuoksi, mutta toistaiseksi sitä ei ole myönnetty. TNA:n seuraavan suuren main eventerin ja oman Shawn Michaelsin Karen's Angle -segmentin feikkihyvästit saattavat hyvinkin jäädä todellisiksi.

Vastaavia tapauksia löytyy lisää: mieleeni tulevat ainakin Motor City Machine Gunsien vuoristorata pushin ja totaalisen hautaamisen välillä ja Tomkon lyhyt mutta vakuuttava run upper midcardissa. Tällä hetkellä samanlaisessa syrjäytymisvaarassa ovat ainakin Matt Morgan ja Hernandez, joista tosin moni on sitä mieltä, että miesten ME-push saakin jäädä unholaan.

Viimeiset kuukaudet TNA on hokenut muutosta ja se on myös näkynyt TV:ssä: uusia naamoja nousee jatkuvasti main eventtiin vanhojen partojen siirtyessä sivummalle. Moni (itseni mukaan lukien) on todella innoissaan tästä kehityksestä, mutta en tiedä olenko ainut, joka kuitenkin samalla pelkää seuraavaa katastrofia. Dramaattisesti sanottu, mutta kukaan ei vielä tiedä, mitä järkyttävissä määrin pushattu Hoganin tuleminen saa aikaan. Katastrofista puhun siksi, että tällä kertaa kyseessä ei olisi "vain" pari yksittäistä hukkaan heitettyä uraa: TNA on toitottanut nyt olevan nuorien, uusien tähtien vuoro, ja mikäli tämä linja ottaa taas u-käännöksen Hoganin astuessa puikkoihin tapetaan puolen rosterin momentum. Hogan tulee luultavasti saamaan järjettömästi ruutuaikaa ainakin runinsa aluksi - ketkä joutuvat maksamaan siitä omalla katoamisellaan televisiosta? Itse ainakin veikkaan hyvin vahvasti tätä "bubbling under" -osastoa, johon kuuluvat mm. Final Resolutionissa 3D:tä vastaan taistellut nelikko. Entä miten käy esimerkiksi Desmond Wolfelle? Mies tuotiin ykköskuvioihin ryminällä, mutta nyt miehellä on vyön alla kaksi peräkkäistä tappiota. Kun Angle on ansaitusti siirtymässä mestaruusfeudiin AJ:tä vastaan ja kaikki muutkin tuntuvat olevan kiinni jossain kuviossa, ei Wolfelle näy paljoa vastustajia. Daniels (toinen hyvin potentiaalinen kortissa putoaja) ei olisi looginen heel-heel-asetelman vuoksi, ja ainoaksi pelastukseksi Wolfelle näkisin nyt voitokkaan feudin Lashleysta. Se, olisiko Wolfen kovin momentum siitä huolimatta jo menetetty, jää nähtäväksi.

Viestistä tuli lopulta suureksi osaksi vain katsaus historiaan, mutta toisaalta pidin sitä välttämättömänä: niin palauttaakseni asiat noita aikoja seuranneiden mieliin, kuin myös ennen kaikkea selvittääkseni niitä sellaisille katsojille, jotka eivät ole noita tapahtumia koskaan nähneetkään. Toivottavasti en joudu parin vuoden päästä kirjoittamaan vastaavaa viestiä siitä, kuinka kerran niin potentiaaliset Desmond Wolfe ja Robert Roode haudattiin täysin - tai mahdollisesti kirjoittamaan kolumnia otsikolla "TNA:n kuolema ja sen syyt". Toivon todellakin, että painifirma, jonka "puolella" olen jostain kumman syystä ollut jo monta vuotta, olisi kerrankin toistamatta vanhoja virheitään, eivätkä viimeiset muutama kuukautta jäisi historiaan sen tuhoa edeltäneenä kultakautena.

Kyllähän tuo Saimoun tekstin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Kaz ja Lethal olivat molemmat silloin niin lähellä nousta sille seuraavalle tasolle, mutta sitten TNA alkoi pakittelemaan. Samaa on nyt hieman Morganissa, mutta eihän WWE:ssäkään aina löydy vaikka kaksinkertaiselle maailmanmestarille mitään feudia. Parempi Morganin nyt on feudailla 3D:tä vastaan ja näyttää hyvältä sitä tehdessä. Kunhan tämän kuvion jälkeen on tulossa isomman profiilin juonikuvio.

"It takes a star to make a star"

Captain Charisma kirjoitti:
Tästä puheenolleen. Kiinnittääkö kukaan muu huomiota siihen eturivin partasuiseen, Beer Money paitaiseen tyyppiin? Siinä vasta mainio veikko. Aloittaa chantteja ja heittää trash talkkia jopa trash talkin kuninkaalle Scotty Steinerille.

Eikä pidä unohtaa niitä kolmea kehitysvammaisen näköistä tyyppiä jotka niin usein notkuvat eturivissä selostuspöydän takana.

TNA:n ongelmat:

1) Koko ajan möykkäävä ja kaikesta huonostakin pitävä yleisö. Itseäni ainakin ärsyttää se jatkuva älämölö.

2) Liian nopeatempoiset ottelut WWE-markin makuun.

3) Liian paljon korstomaisia painijoita.

4) Hölmön mallinen kehä.

Darien Fawks kirjoitti:
TNA:n ongelmat:

1) Koko ajan möykkäävä ja kaikesta huonostakin pitävä yleisö. Itseäni ainakin ärsyttää se jatkuva älämölö.

2) Liian nopeatempoiset ottelut WWE-markin makuun.

3) Liian paljon korstomaisia painijoita.

4) Hölmön mallinen kehä.

Vastineet joka kohtaan.

1.) Tämä sinun "möykkäävä yleisösi" tuo juurikin sitä tunnelmaa, jolta painilta toivoisikin. Painijat saavat kunnon reaktioita, chanteissa on "munaa" ja homma on kaikin puolin miellyttävämpää seurata verrattuna WWE:n showeihin, jossa ainoastaan Cena & DX saavat jonkinlaista reaktiota.

2.) Sä oot kovin jumittunut WWE-tyyliseen painiin. Niin olin minäkin vielä pari vuotta sitten, mutta nykyään ymmärrän että kummallakin tyylillä pystytyään vetämään megaviihdyttäviä matseja. Ennemmin holtitonta pomppimista kuin hidasta lyllerrystä.

3.) Täh? Okei, onhan siellä Abyss, Nash, Foley, Morgan, Hernandez ja.......Raven? Vastapainona sitten löytyy cruisereita ja "normaalikokoisia" kavereita vaikka millä mitalla. En ymmärrä, etenkin jos haluaa verrata WWE:hen, jossa näitä "mörköjä" on huomattavasti enemmän, otti suhdeluvut huomioon tai ei.

4.) Komppaan. Hogan hoitaa asiaa. :hulk:

Darien Fawks kirjoitti:
TNA:n ongelmat:

1) Koko ajan möykkäävä ja kaikesta huonostakin pitävä yleisö. Itseäni ainakin ärsyttää se jatkuva älämölö.

:lol:

Darien Fawks kirjoitti:
2) Liian nopeatempoiset ottelut WWE-markin makuun.

3) Liian paljon korstomaisia painijoita.

Eikös nämä kohdat ole jollainlailla ristiriidassa? Paini on liian nopeatempoista, mutta isot vähän hitaampi tempoista painia vetäviä tyyppejä on liikaa. Okei, ymmärrän, että WWE:n paini on nyt yleisesti ottaen paljon hitaampi tahtista kuin TNA:n. Toisaalta eipä ne Abysin lyllertelyt niin kauhean nopeita aina ole. Eli luultavasti haluaisit enemmän keskikokoisia hitaasti painivia tyyppejä enemmän?

MR.Off Topic kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:
2) Liian nopeatempoiset ottelut WWE-markin makuun.

3) Liian paljon korstomaisia painijoita.

Eikös nämä kohdat ole jollainlailla ristiriidassa? Paini on liian nopeatempoista, mutta isot vähän hitaampi tempoista painia vetäviä tyyppejä on liikaa. Okei, ymmärrän, että WWE:n paini on nyt yleisesti ottaen paljon hitaampi tahtista kuin TNA:n. Toisaalta eipä ne Abysin lyllertelyt niin kauhean nopeita aina ole. Eli luultavasti haluaisit enemmän keskikokoisia hitaasti painivia tyyppejä enemmän?

Oikeastaan tarkoitin korstomaisilla painijoilla semmoisia karismattomia baarista haettuja partajooseppeja.

Darien Fawks kirjoitti:

MR.Off Topic kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:
2) Liian nopeatempoiset ottelut WWE-markin makuun.

3) Liian paljon korstomaisia painijoita.

Eikös nämä kohdat ole jollainlailla ristiriidassa? Paini on liian nopeatempoista, mutta isot vähän hitaampi tempoista painia vetäviä tyyppejä on liikaa. Okei, ymmärrän, että WWE:n paini on nyt yleisesti ottaen paljon hitaampi tahtista kuin TNA:n. Toisaalta eipä ne Abysin lyllertelyt niin kauhean nopeita aina ole. Eli luultavasti haluaisit enemmän keskikokoisia hitaasti painivia tyyppejä enemmän?

Oikeastaan tarkoitin korstomaisilla painijoilla semmoisia karismattomia baarista haettuja partajooseppeja.

Darien Fawks kirjoitti:
Oikeastaan tarkoitin korstomaisilla painijoilla semmoisia karismattomia baarista haettuja partajooseppeja.

Aika epäreilu väite tyypiltä, joka omien sanojensa mukaan on katsonut muutaman Impactin. Onhan se selvä, että jokaisessa jaksossa ei keskikortin kavereille välttämättä riitä mikkiaikaa, joten eivät he sitä karismaansa pääse edes näyttämään. Tietty kehäkarisma on sitten eri juttu, mutta you got my point?

Onhan se totta, että TNA:ssakin on karismaattisia ja vähemmän karismaattisia kavereita, mutta niin on jokaisessa promootiossa. Ei mikään rosteri voi olla täynnä kurtangleja ja johncenoja.

What kirjoitti:
rosteri voi olla täynnä kurtangleja ja johncenoja.

=P~ =P~

Tuo Sheamuksen kuva osui muuten aika hauskaan saumaan, vaikken miestä täytenä paskasäkkinä pidäkkään. Suht. uskottava powerhoss*.
*Typerän kuuloinen termi, vai?

ViiZei kirjoitti:

What kirjoitti:
rosteri voi olla täynnä kurtangleja ja johncenoja.

=P~ =P~

Tuo Sheamuksen kuva osui muuten aika hauskaan saumaan, vaikken miestä täytenä paskasäkkinä pidäkkään. Suht. uskottava powerhoss*.
*Typerän kuuloinen termi, vai?

Powerhouse. Hoss on sitten asia erikseen. En nyt äkkiä löydä mitä se hoss tarkoittikaan.

The Rocker kirjoitti:

ViiZei kirjoitti:

What kirjoitti:
rosteri voi olla täynnä kurtangleja ja johncenoja.

=P~ =P~

Tuo Sheamuksen kuva osui muuten aika hauskaan saumaan, vaikken miestä täytenä paskasäkkinä pidäkkään. Suht. uskottava powerhoss*.
*Typerän kuuloinen termi, vai?

Powerhouse. Hoss on sitten asia erikseen. En nyt äkkiä löydä mitä se hoss tarkoittikaan.

Iso ja/tai lihaksikas jätkä, ilman painitaitoja ja karismaa. Oma mielipide on se, että Sheamus ei paljoa tästä poikkea.

Darien Fawks kirjoitti:

MR.Off Topic kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:
2) Liian nopeatempoiset ottelut WWE-markin makuun.

3) Liian paljon korstomaisia painijoita.

Eikös nämä kohdat ole jollainlailla ristiriidassa? Paini on liian nopeatempoista, mutta isot vähän hitaampi tempoista painia vetäviä tyyppejä on liikaa. Okei, ymmärrän, että WWE:n paini on nyt yleisesti ottaen paljon hitaampi tahtista kuin TNA:n. Toisaalta eipä ne Abysin lyllertelyt niin kauhean nopeita aina ole. Eli luultavasti haluaisit enemmän keskikokoisia hitaasti painivia tyyppejä enemmän?

Oikeastaan tarkoitin korstomaisilla painijoilla semmoisia karismattomia baarista haettuja partajooseppeja.

Noh noh Darien, taitavempien painijoiden arvostaminen on ainut asia jonka TNA tekee (teki) paremmin. Onhan siellä toki näitä turhia kavereita, kuten Morgan ja ei-mitään-karismaa-ei-mitään-mikkitaitoja-mutta-osaan-hypätä-köysien-yli-Hernandez ja kaikki Hoganin uudet kaverit.

Riveni kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:

MR.Off Topic kirjoitti:


Eikös nämä kohdat ole jollainlailla ristiriidassa? Paini on liian nopeatempoista, mutta isot vähän hitaampi tempoista painia vetäviä tyyppejä on liikaa. Okei, ymmärrän, että WWE:n paini on nyt yleisesti ottaen paljon hitaampi tahtista kuin TNA:n. Toisaalta eipä ne Abysin lyllertelyt niin kauhean nopeita aina ole. Eli luultavasti haluaisit enemmän keskikokoisia hitaasti painivia tyyppejä enemmän?

Oikeastaan tarkoitin korstomaisilla painijoilla semmoisia karismattomia baarista haettuja partajooseppeja.

Noh noh Darien, taitavempien painijoiden arvostaminen on ainut asia jonka TNA tekee (teki) paremmin. Onhan siellä toki näitä turhia kavereita, kuten Morgan ja ei-mitään-karismaa-ei-mitään-mikkitaitoja-mutta-osaan-hypätä-köysien-yli-Hernandez ja kaikki Hoganin uudet kaverit.

Niin ja sitten ne Nasty Boyssit vaikuttivat vähän semmoisilta. Taitaa aika moni painia paita päällä muutenkin?

Kun keskustelu ajautui hosseihin, sen määritelmästä on parhaiten keskusteltu Tässä ketjussa.

Darien Fawks kirjoitti:
Taitaa aika moni painia paita päällä muutenkin?

Miten tuo liittyy mihinkään? Vai pitäisikö tuosta kommentista päätellä jotain seksuaalisesta suuntautumisestasi?

What kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:
Taitaa aika moni painia paita päällä muutenkin?

Miten tuo liittyy mihinkään? Vai pitäisikö tuosta kommentista päätellä jotain seksuaalisesta suuntautumisestasi?

Se on peikko.

vähänx undertaker ja bret hart oli paskoja painijoita, kun painivat paita päällä!?!!?!?!?

What kirjoitti:
vähänx undertaker ja bret hart oli paskoja painijoita, kun painivat paita päällä!?!!?!?!?

#-o

What kirjoitti:
vähänx undertaker ja bret hart oli paskoja painijoita, kun painivat paita päällä!?!!?!?!?

Ei Bret paininut paita päällä, vaan miehekkäät trikoot päällä.

What kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:
Taitaa aika moni painia paita päällä muutenkin?

Miten tuo liittyy mihinkään? Vai pitäisikö tuosta kommentista päätellä jotain seksuaalisesta suuntautumisestasi?

Voi siitä ehkä jotain päätellä.

Mutta on se minusta paljon kovempi painia ilman paitaa. Muutamia erikoistapauksia lukuun ottamatta tietysti. On se atleettisemman näköistä ainakin.

Darien Fawks kirjoitti:

Mutta on se minusta paljon kovempi painia ilman paitaa. Muutamia erikoistapauksia lukuun ottamatta tietysti. On se atleettisemman näköistä ainakin.

Totta, sillä yläruumis paljaana urheillaan niinkin monissa lajeissa kuin, öö... hmm... ammattinyrkkeily ja vapaaottelu?

Paita päällä painiminen on minusta riski, kun muistelee miten kävi Drozille.. Piti päällä löysää paitaa ja D'Lo Brown ei saanut paidasta kunnon otetta (Tai taisi vetää vain paidasta eikä kehosta mikä on huono ote..) ja liukastui kehässä olevaan roskaan, jolloin Drozin niska meni mäsäksi ja Droz joutui pyörätuoliin.

Riveni kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:

Mutta on se minusta paljon kovempi painia ilman paitaa. Muutamia erikoistapauksia lukuun ottamatta tietysti. On se atleettisemman näköistä ainakin.

Totta, sillä yläruumis paljaana urheillaan niinkin monissa lajeissa kuin, öö... hmm... ammattinyrkkeily ja vapaaottelu?

Tosin vapaaottelussa ei ole kovin epätavallinen näky jos joku ottelee ns. Gi puvussaan, tosin en tiedä miten ne säädökset nykyisin esim. UFC:ssa menee tuon osalta.

erkko777 kirjoitti:

Riveni kirjoitti:

Darien Fawks kirjoitti:

Mutta on se minusta paljon kovempi painia ilman paitaa. Muutamia erikoistapauksia lukuun ottamatta tietysti. On se atleettisemman näköistä ainakin.

Totta, sillä yläruumis paljaana urheillaan niinkin monissa lajeissa kuin, öö... hmm... ammattinyrkkeily ja vapaaottelu?

Tosin vapaaottelussa ei ole kovin epätavallinen näky jos joku ottelee ns. Gi puvussaan, tosin en tiedä miten ne säädökset nykyisin esim. UFC:ssa menee tuon osalta.

"- Sekä ammattilaisten, että amatöörien luokissa ei saa käyttää paitaa tai trikoota ilman perusteltavaa kosmeettista tai terveydellistä syytä. Paidan tai trikoon käytöstä päättää viime kädessä kilpailunjärjestäjä."

BJJ:ssä niitä toki käytetään.

Riveniltä kyllä hyvä pointti ja en muutenkaan tiedä miksi joku haluaisi nähdä vaikkapa Brother Rayn tai Nasty Boyzit painimassa ilman paitaa. Oli sukupuoli/seksuaalinen suuntautuminen sitten mikä tahansa. :?

Captain Charisma kirjoitti:
Riveniltä kyllä hyvä pointti ja en muutenkaan tiedä miksi joku haluaisi nähdä vaikkapa Brother Rayn tai Nasty Boyzit painimassa – –

Niinpä, ainakin itse olen kurkkuani myöten täynnä molempia joukkuei...

Captan Charisma kirjoitti:
– – ilman paitaa.

:pale:

Joo, eli nyt oon itsekkin siirtyny WWE:stä TNA-Fanboyksi :)

Ongelmia TNA:ssa on paaaljon vähemmän kuin WWE:ssä, mut kyllä niitä silti on.

1) Epäselvät heel ja face jaot.

Aluksi kuin promootiota aloin seuraamaan ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota oli se, että yleisö chanttaa juuri niille joista itse pitää. Ei ole väliä onko painija heel vai face niin hänelle chantataan koko ottelun läpi. Niille jotka TNA:ta ovat vasta aloittaneet seuraamaan niin voi olla vaikea ymmärtää kuka on face ja kuka heel.

2) Liian paljon ottelun jälkeen tai sitä ennen tapahtuneita hyökkäyksiä.


Kyllä. Tiedän, että näillä viedään juonikuvioita eteenpäin, mutta aikas perseestä se on jos joka toisen ottelun jälkeen toinen, tai joskus molemmat painijat putsataan kehästä.

SPOILAA UUSINTA iMPACTIA!

Spoiler

Taisi uusimmassa impactissa tapahtua 2 tai 3 ottelua ennen, sen jälkeen tai sen aikana tapahtunutta hyökkäystä.

http://www.facebook.com/group.php?gid=257558041911&ref=search&sid=636793312.3211458381..1


- TNA's backstage interviewer Bubba The Love Sponge doesn't seem to share Dixie Carter's concern for Haiti. Here is what he posted on his Twitter page.

"I say f*** hati. Why do we have to take care of everybody our country is in shambles. Bubba".


Is this the kind of guy who should be getting national television exposure?