TNA:n ongelmat ovat tämänkin topicin perusteella olleet jo vuosikausia hyvin samankaltaisia: bookkaus on epäloogista, ruudussa hilluu liikaa parhaat päivänsä nähneitä epäkiinnostavia vanhuksia, puhtaita lopetuksia ei nähdä tarpeeksi ja Impact Zone on paikkana kamala. Kun jokin virhe on tajuttu korjata, on takaisin samoille raiteille päädytty ajan myötä aina uudestaan.
Syntipukki on aina helppo löytää. Hän on ollut TNA:n johdossa jo viisi vuotta eikä nousua ylös suosta ole näkynyt. IWC:n virallinen sylkykuppi, joka on aina vastuussa jokaisesta huonosta bookkauspäätöksestä ja oudosta gimmick-ottelusta. Helvetti, jopa Impact Zonen surkea yleisö onnistuu tässä chantissa:
"Fire Russo!"
Paskat sanon minä. En todellakaan väitä että Russo olisi mikään täysin aiheetta haukuttu marttyyri, mutta suhteettoman paljon paskaa hän saa niskaansa siihen nähden, että saa hän toisinaan aikaan myös erittäin hyvää materiaalia. Sen sijaan antipatiani ovat lähiaikoina kohdistuneet yhä vahvemmin mieheen, joka tuli ja pilasi noin puolessa vuodessa lähes kaiken sen hyvän, jonka Russo oli vasta ehtinyt laittaa alulle. Ja kyseessähän on tietysti Eric Bischoff.
Eric Bischoff, mies joka nosti WCW:n voittoa tekeväksi yritykseksi, jonka ohjelma hakkasi Rawn katsojaluvuissa 84 viikkoa putkeen. Jos mukaan ei oteta homman totaalista leviämistä käsiin ja lopulta yhtiötä kohdannutta tuhoa ei CV näytä ollenkaan hullummalta. Visiota ja bisnesvainua oli siis syytäkin odottaa, kun Dixie Carter palkkasi hänet ja Hulk Hoganin nostamaan TNA:n uudelle tasolle tämän vuoden alusta alkaen. Valitettavasti mitä pidemmälle on menty, sitä selvemmäksi on tullut, että Bischoffilla on tasan yksi visio hyvästä painiohjelmasta, ja se käytettiin jo 90-luvulla.
Bischoffin päälinjaus oli ja on osuva (tosin sekin sama kuin aikanaan WCW:llä ja säkällä tähänkin aikaan sopiva): otetaan kohdeyleisöksi 18-35 vuotiaat miehet. Ei lainkaan huono linjaus, ottaen huomioon, että samaan aikaan WWE oli vahvistanut asemansa lapsiystävällisenä ohjelmana. Toki tämäkään ei nyt ollut järin uniikki idea, vaikka Bischoff sitä varmasti omanaan pitikin: olihan TNA tehnyt ohjelmaansa samoilla linjoilla jo iät ja ajat. Vaikka siis pohja oli jo olemassa, kokivat Hogan ja Bischoff luonnollisesti tarpeelliseksi muuttaa ihan kaiken.
Bischoffin mukaan on kiveen hakattu totuus, että 18-35 miehet haluavat nähdä "vakiintuneita tähtiä" wrestling-showssa. Tämän hän totesi WCW:ssä, ja tämän hän totesi uudelleen TNA:ssa. Ja aivan kuin WCW:ssä, myös TNA:ssa häntä vaivasi jokin sairaalloinen alemmuuskompleksi: vakiintuneita tähtiä ei omasta firmasta löydy, vaan ne pitää tuoda WWE:stä. Kun kyse on vielä TNA:n kaltaisesta pienestä promootiosta jonka yleisö on viikosta toiseen lähes sama, oli sanoma suomeksi siis seuraava: "Moi fanit, teidän tykkäämänne ohjelma ei ole paskankaan arvoinen, eli tekään ette ole paskankaan arvoisia, mutta hei, onneksi me tultiin pelastamaan tilanne." Ja kun olisikin vain jäänyt rivien väliin tuo sanoma, mutta ei: ensimmäisestä TV-esiintymisestään lähtien tämä kaksikko toitotti tuota samaa suoraan, kertoen, kuinka he, suuret messiaat, ovat tulleet nostamaan TNA:n uudelle tasolle. En vieläkään ymmärrä, miksi Impact Zonen idioottilauma hurrasi tuolle, eikä buuannut kaksikkoa pihalle, etenkin kun ottaa huomioon, mitä tulevina viikkoina oli tulossa.
Niin, ne vakiintuneet tähdet. Christopher Daniels: ollut mukana lähes yhtiön alusta asti, fanien vankkumaton suosio ja arvostus takanaan, ottelee kahdessa edellisessä PPV:ssä maailmanmestaruudesta. Ei ole paskankaan arvoinen, tuodaan WWE:stä lähes koko uransa jobberina toiminut Val Venis, hän on vakiintunut tähti, jobataan Daniels sille PPV:ssä ja annetaan sen jälkeen kenkää. Ikivanhojen ja painikyvyttömien kavereiden tuominen kehään oli sentään vain väliaikainen vaihe (joka varmaan loppui tosin pakolla ihan vain sen takia kun he olivat edelleen kaiken muun lisäksi epäluotettavia), mutta se silti ehti jo parissa kuukaudessa vahingoittaa TNA:n omaa midcardia totaalisella näkymättömyydellä Nasty Boyssien viedessä ruutuajan.
ME-skenen "puhdistus" ei jäänyt vain Danielsiin, joka kuitenkin oli pohjimmiltaan midcarder, vaan oman osansa saivat myös ne suurimmat omat tähdet. Desmond Wolfe vajosi jobberiksi ja Samoa Joe vietti alkuvuoden joko jobbaillen orlandojordaneille tai selittämättömästi kidnapattuna (ja on loppuvuonnakin jobbaillut, mutta sentään ylempänä kortissa). Kaikkein surullisin kohtalo oli kuitenkin AJ Stylesilla, joka oli TNA:n maailmanmestari, paras painija ja varmaan koko wrestling-maailman overein face - ei riittänyt Bischoffille, ja puolessa vuodessa Styles vajosi midcardiin "oikeiden tähtien" tieltä. En väitä, etteikö RVD:llä ja Hardylla olisi name valueta, ja etteikö Mr. Anderson olisi lähes heti osoittautunut hyväksi hankinnaksi, mutta karvas hinta heidän tuomisestaan piti maksaa.
En myöskään ole koskaan ollut Bischoffin bookkaustavan suuri ystävä: siis sen, että painipuoli hoidetaan hyvällä midcardilla, ja main event on varattu elämää suurempia kuvioita varten. Toki sama toteutuu esimerkiksi WWE:ssä, mutta paljon lievempänä: Bischoffin ohjelmassa main eventit täyttyvät mitä moninaisimmilla epäpuhtailla ratkaisuilla, eikä midcardissa kykynsä näyttäneillä kavereilla tunnu olevan mahdollisuutta nousta main eventin lasikaton läpi. Ja mitä tapahtui niille hyville asioille, joista Bischoff oli tunnettu? Nitro oli nousunsa aikaan tunnettu hyvistä tv-otteluista: kuinka monta TNA:ssa on nähty Gunsien ja Beer Moneyn sarjaa lukuun ottamatta? WCW:stä ja sen hyvästä midcard-painista monelle tulee mieleen ensimmäisenä loistava cruiser-divisioona: TNA:han tultuaan Bischoff on tappanut sen vanhan ylpeyden, X-Divisionin, täysin.
Sopii myös kysyä, miksi taistella WWE:tä vastaan sen omilla aseilla? WWE:tä ei kuitenkaan voi voittaa TNA:n kokoluokassa eeppisyydellä: miksei siis anneta faneille sitä, mitä he haluavat, eli erilaista vaihtoehtoa? Russo ja kumppanit osuivat harvinaisen oikeaan, kun he viime vuoden Bound for Gloryn jälkeen lähtivät kehittämään showta suuntaan, jossa pääotteluissa ottelivat ne, jotka myös tarjosivat kovimpia matseja. Ei tarvittu salaliittoja, ei kidnappauksia, ei tappavia aseita, vaan tyyppejä jotka loistivat kehässä, ja joissa oli kuitenkin riittävästi särmää ja hahmoa, ettei voinut puhua indyuikkareista. Se oli yleisön huomioonottamista: koska vaikkei Bischoff sitä voikaan hyväksyä, TNA:n yleisö koostuu pääosin nettismarkeista, jotka kyllä ovat nuoria miehiä, mutta huonomman WCW:n sijasta haluavat nähdä rautaisia otteluita ja järkeviä angleja.
Yhdessä hommassa Bischoff kuitenkin loistaa: hän kuuluu heel-authority-figurejen ehdottomaan eliittiin...
kunhan ei bookkaa itse itseään. Bischoffin run Rawn GM:nä vuosina 2002-2005 oli parasta, mitä hän on koskaan painimaailmalle tarjonnut: loistava heel, joka kuitenkin pysyi roolinsa mukaisesti hieman taka-aloilla, ja pääsipä vielä samalla ehdottamaan creativelle parhaita ideoitaan. Mutta entä silloin kun Bischoff johtaa asioita myös oikeasti? Hän unohtaa paikkansa täysin, ja nostaa itsensä shown päätähdeksi. Bischoff on, kuten jo sanoin, loistava heel, mutta en minä jaksa katsella samaa non-wrestleriä mikki kourassa tuntia kahden tunnin painiohjelmasta viikosta toiseen. Ja nyt kun hän on päässyt taas toden teolla toteuttamaan itseään Immortalin - joka muuten on osoitus siitä, että Bischoff on todellinen yhden tempun ihme - kanssa, on tilanne eskaloitunut lopullisesti: suureksi shokiksi yleisöä vastaan kääntynyt Jeff Hardy, jumalauta maailmanmestari ja shown suurin tähti, seisoo hiljaa taka-alalla, kun Bischoff seisoo valokeilassa ja puhuu kuin olisi itse mestaria tärkeämpi. Itse asiassa Hardy saa onnellinen edes siihen huomioon joka häneen kohdistuu Bischoffin takana, sillä useimmiten pakollisen kehäsegmentin lisäksi Bischoff jatkaa puhumista myös backstagella, ja toimistossaan, ja selostajana, ja uudelleen kehässä, ja koko ohjelma on yksi Total Nonstop Bischoff.
Jos Bischoff olisi myös bookannut Rawta ollessaan sen GM, olisi Evolution muikistellut hiljaa kehässä hänen takanaan, kun Bischoff olisi hoitanut puhumisen. Insurance policyksi olisi palkattu Batistan sijaan Kevin Nash, sillä onhan Nash vakiintunut tähti ja Bischoffin kaveri. Ja sitten vyö oltaisiin junailtu Nashille jossain kolmen kehän battle royalissa, jonka jälkeen hän olisi ottanut vallan Evolutionissa, ja Triple H olisi perustanut Evolutionia vastaan kamppailevan "Creationism" -stablen. Ja vuoden kuluttua kaikki olisivat kääntyneet ja vaihtaneet stableja päikseen, ellei sitten kentälle olisi ilmestynyt vielä uusia stableja, kuten Evolution Black & White ja Creationism Hollywood.
Hire Russo - Fire Eric. Tai kuten Alertissa on tapana sanoa, mee pois.
