Foorumiarkisto

Erilaiset listaukset ovat nykypäivänä laudalla kuin laudalla suosittuja. Joskus nämä listaukset menevät kirjaimellisesti vituiksi, mutta kunnon keskusteluja ja aivopähkinöitä saa aikaseksi jos ja kun listauksella on pätevä aihe. Tässä sellainen. Liikkuva kuva on varsin yleinen harrastus ja toivotaan, että mukaan saadaan enemmän kuin kaksi postaajaa.

Riveni kirjoitti:
Ideana olisi siis listata 25 itselleen merkittävintä/parasta elokuvaa.

Liikkeelle lähdettäisiin siten, että ensimmäisellä viikolla jokainen julkaisee 9 elokuvaa perusteluineen listansa loppupäästä, toisella viikolla 7, kolmannella viisi, neljännellä kolme ja viimeisellä sen kaikkein parhaimman.

Viikko 1: 9 elokuvaa
Viikko 2: 7 elokuvaa
Viikko 3: 5 elokuvaa
Viikko 4: 3 elokuvaa
Viikko 5: 1 elokuvaa

Laiskana miehenä kopion tekstin suoraan GAMES TOP25 -threadistä, vaihdan sanan "peli" sanaan "elokuva" ja omin kaiken kunnian. Tämä viimekertainen systeemi yksinkertaisesti toimi erinomaisesti. Mukaan toki voisi ottaa pisteytyksen niin, että ykkösleffa saa 25 pistettä ja listan viimeinen saa 1 pisteen. Sitten kun kaikki ovat leffansa postanneet, lasketaan pisteet yhteen ja näin saadaan "paras leffa vittu koskaan by WrestlingAlert" selville.

Aloitetaan listaaminen maanantaina, 14.12.2009.

Mää oon mukana. Listahan on hieman erilainen eri päivinä, vuosina, mutta tämän hetken top 25:sen pystyn tekemään aika helpohkosti (kai).

edit. no en kyl sittenkää jaksa.

Niinno, puhutaan kumminkin omista suosikeista. Vaikka pidän esim. Kummisetää aivan mahtavana trilogiana ja elokuvana miltei täydellisenä, silti se ei omiin suosikkeihin kuulu - eikä näin listalle mahdu. Tiedän, tuo kuulostaa aika härskiltä... mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään copy-paste imdb.com TOP25(0) -listaus.

Wankie kirjoitti:
Niinno, puhutaan kumminkin omista suosikeista. Vaikka pidän esim. Kummisetää aivan mahtavana trilogiana ja elokuvana miltei täydellisenä, silti se ei omiin suosikkeihin kuulu - eikä näin listalle mahdu. Tiedän, tuo kuulostaa aika härskiltä... mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään copy-paste imdb.com TOP25(0) -listaus.

Näinpä. Itsellä on melkein samanlainen maku kuin IMDB:n kannattajilla, mutta paljon poikkeuksia löytyy ja myös kotimaisia mahtuu top 10-joukkoon.

Voisin yrittää. Tulee sen verran hyviä leffoja mieleen koko ajan että ei ainakaan siitä olisi kiinni. Tosin, menen tässä kuukauden päästä inttiin joten aika tulee olemaan kortilla.

Argh, ainakin listaan jonkinmoisen listan jossain vaiheessa.

Joo, mukana ollaan.

Joskus itsekkin meinasin tällaisen topicin tehdä mutta jäi tekemettä :mrgreen:

Mukana.

Mukana. Tulee kyllä olemaan haastava, työläs, sekä ennen kaikkea mielenkiintoinen tehtävä.

Voi vittu, oliko pakko keksiä tämmöinen. Nyt menee yksi päivä listaa miettiessä ja viikko sen kirjoittamisessa.

Mukana, ehdottomasti.

Mukana myös. Katsotaas miten tässä erotutaan joukosta.

Hieman arveluttaa toimiiko tämä. Niin peleistä, artisteista kuin painijoistakin voi helposti vääntää arvion ja perustelun, mutta elokuvassa itselleni yksi tärkeimmistä seikoista on sen juoni ja miten voin antaa arvion/perustelun elokuvasta spoilaamatta sitä niille, jotka haluavat nähdä sen? Miten voin lukea toisten arvioita elokuvista joita en ole nähnyt spoilautumatta?

Enpä taida osallistua sillä mun osalta olisi helvetin vaikeata listata elokuvia mutta ainakin aion seurata tätä!

Jos ei Fight Clubia näy kenenkään listoilla niin sitten ei ole hyvä lista! 8)

Stefa kirjoitti:
Enpä taida osallistua sillä mun osalta olisi h**vetin vaikeata listata elokuvia mutta ainakin aion seurata tätä!

Jos ei Fight Clubia näy kenenkään listoilla niin sitten ei ole hyvä lista! 8)

Et varmasti tule näkemään Fight Clubia minun listallani :) Mutta listanihan on jo ilman sitäkin konfliktia paska. :P

Tulen mielenkiinnolla mukaan, videoviestinnässä onkin aiheena tehdä essee Pelastakaa Sotamies Ryanista, joten kun kerran sitä olen aloittanut niin sama tehdä jonkinlainen litania tähänkin. Ei välttämmättä joka filmistä hirveää kilometrin mittaista litaniaa tule, mutta jotain kuitenkin.

E: OMFG, vissiin vähän bugitti tämä ja tuli 4 samanlaista viestejä peräjälkeen. ;OOO

Pitääkö teidän lähettää ne esseetkin aina 4 kertaan?

Harvemmin, mutta tällä kertaa sattui tapahtumaan tällainen sähläys, pahoittelen.

Riveni kirjoitti:
Hieman arveluttaa toimiiko tämä. Niin peleistä, artisteista kuin painijoistakin voi helposti vääntää arvion ja perustelun, mutta elokuvassa itselleni yksi tärkeimmistä seikoista on sen juoni ja miten voin antaa arvion/perustelun elokuvasta spoilaamatta sitä niille, jotka haluavat nähdä sen? Miten voin lukea toisten arvioita elokuvista joita en ole nähnyt spoilautumatta?

Helposti. Itsellä ei ainakaan ole mitään ongelmia spoilivaaran kanssa. Helposti voi kertoa, että mistä juoni kertoo - mutta that's it. Ei mitään mullistavia juoneenkäänteitä tai endingejä tarvitse erikseen mainita. Ei siis tarvitse kertoa mitään tyyliin... "Joo Star Warssin juoni on se, et Luke on Vaderin poika."

Mutta sinäänsä kyllä ymmärrän pointtisi. Jos joku tulee ja listaa tänne Avatarin ja kertoo juonen(käänteet), ennen kun olen elokuvaa nähnyt, niin tulee ruumiita. Kirjaimellisesti.

Mites muuten tuon listan aloittamisen kanssa? Kerkeekö tällä viikolla vai siirretäänkö ensi viikkoon? Tuo listan aloittaminen on kumminkin aina se vaikein osuus ja yhdeksän samaan aikaan on aikamoinen pläjäys.

Wankie kirjoitti:
Star Warssin juoni on se, et Luke on Vaderin poika."

Kiitti vaan kun spoilasit pässi!

Voisin muuten tällaisen listan tehdäkin, mutta top 5:stä eteenpäin tuskin olisin itsekään siitä yhtä mieltä, muuta kuin hetken ajan. Voihan sitä yrittää.

Voishan sitä itekki jonkinlaista listaa yrittää vääntää, hirveän vaikeaahan tulee top-10 lukuunottamatta olemaan, mutta kokeillaan mitä saadaan aikaseksi.

Tuli nyt saatua tuo ensimmäinen litanja valmiiksi. Se on aikamoinen urakka, kun lähtee karsimaan kymmenkunta elokuvaa listalta ja sitten pitäisi vielä ajatuksia kirjoitella yhdeksästä elokuvasta. Nyt kun muutenkin katselee listaa, niin mikä elokuva tahansa voisi olla ykkössijalla. Pitää kumminkin antaa oma mielipide, eikä listata leffoja geneeristen nettiarvostelijoiden tavoin.

"Valitettavasti" suurin osa omista elokuvista on imdb:n TOP250 -listalla, mutta eiköhän muillakin ole sama ongelma. Järjestys ei kylläkään ole sama... mutta silti tämä tuli hieman puskan takaa.

Koskapa listoja ei ole vielä aloitettu postailemaan niin itsekin olen tässä mukana. Paskahko lista varmastikin tulossa, mutta kestäkää.

Tirkka kirjoitti:
Koskapa listoja ei ole vielä aloitettu postailemaan niin itsekin olen tässä mukana. Paskahko lista varmastikin tulossa, mutta kestäkää.

Juu, ajattelin kanssa että passataan ensi viikkoon - niin saa jengi listansa omalla ajalla kuntoon.

No niin, kiitos IMDB:n ja ahkeran äänestyshistorian, lista on nyt valmis. Järjestys nyt voisi olla jonain päivänä toinen, mutta pysyköön nyt tässä. :) Perusteluja en kyllä ala miettimään valmiiksi ennen kuin näen millaisia perusteluja muilla listaajilla on luvassa.

Ja mahdollisille nopeuden ihmettelijöille: Kyllä, tällaista listaa on tullut aiemminkin mietittyä. Vaikkakin varsinkin top4 oli itsestään selvä jo siinä vaiheessa kun luin ketjun otsikon.

Tirkka kirjoitti:

Ja mahdollisille nopeuden ihmettelijöille: Kyllä, tällaista listaa on tullut aiemminkin mietittyä. Vaikkakin varsinkin top4 oli itsestään selvä jo siinä vaiheessa kun luin ketjun otsikon.

Itelläkin suht nopeaa tuli listaan elokuvat. Tosin top 3 on erittäin vaikea pala, enkä ole vielä pystynyt sitä järjestystä päättämään lopullisesti. Toki elokuvat top 3:seen on helppo nimetä.

PapaShango kirjoitti:

Tirkka kirjoitti:

Ja mahdollisille nopeuden ihmettelijöille: Kyllä, tällaista listaa on tullut aiemminkin mietittyä. Vaikkakin varsinkin top4 oli itsestään selvä jo siinä vaiheessa kun luin ketjun otsikon.

Itelläkin suht nopeaa tuli listaan elokuvat. Tosin top 3 on erittäin vaikea pala, enkä ole vielä pystynyt sitä järjestystä päättämään lopullisesti. Toki elokuvat top 3:seen on helppo nimetä.

Sama vika.

Jonkin sortin TOP5 on aina ollut päässä, mutta niiden järjestys vaihtelee mielialan mukaan kerran-kaksi viikossa. Nyt tein jo päätöksen tuosta ensimmäisestä sijasta... ja syy siihen on yksinkertaisesti se, että kyseistä leffaa olen ylistänyt ja fanittanut kauemmin kuin näitä muita TOP5:n leffoja. Toisin sanoen, selvää syytä ykkösleffalle ei valitettavsti ole. Se vain oli (spoiler~!) melkein viisitoista vuotta sitten niin kova juttu.

Enemmän on kumminkin ollut ongelmia tuossa ensimmäisessä litanjassa. TOP25:n ulkopuolelle tippui mm. kaikki kuuluisat trilogiat sun muut kulttileffat.

Pulp Fiction löytynee monien muidenkin listalta.

Toki mukana on yksi Tarantinolainen, mutta Pulp Fiction jäi listan ulkopuolelle.

Huti sitten tämän kerran.

Noniin, pistetään siis listaus käyntiin. Kauhea kanuuna, paska lentää ja silleen. Virallisesti pitäisi alkaa huomenna, mutta aikaa ei satu olemaan - kiitos 16h työpäivän.

25. Crash (2004)
Kun Crash tuli nähtyä aikoinaan, se oli kova sana. Elokuvassa ei ole ns. yhtänäistä tarinaa, vaan elokuva on kasattu usean eri hahmon elämästä. Näiden hahmojen elämää seurataan koko elokuvan ajan, kunnes lopulta tarinat hitsautuvat yhteen hahmojen välillä. Samaa ideaa käytettiin mm. Magnoliassa. Ainoa ero Crashissä ja Magnoliassa oli se, että Crash oli a) leikattu huomattavasti paremmin, b) vaikka elokuvassa oli monta tarinaa, silti niissä oli jotain yhteistä: rasismi ja c) Magnolia oli täytetty suurilla staroilla, joista ohjaaja ei saanut kaikkea irti. Toki Crashissäkin oli ns. massastaroja ja mietin useampaan otteeseen, ennen elokuviin menin, että haluanko oikeasti mennä katsomaan draaman missä on Sandra Bullock ja Tony vitun Danza? Nämä "inhokit" eivät kuitenkaan haitanneet olleenkaan ja heidän hahmot uppoivat tarinaan yhtä hyvin kuin muillakin. Hieno, koskettava, tunteellinen draama. Omia leffa suosikkeja 2000-luvulta. Oikeutettu kolmen Oscarin voittaja.


24. American Beauty (1999)
Varmasti moni muukin sijoittaa American Beautyn omalle listalle ja syystä. Syy omaan listaukseen on pikemminkin Kevin Spaceyssä. Suosikkinäyttelijäni on Kevin Spacey ja elokuvan päähenkilö on "ylläripylläri" Kevin Spacey. Kaiken lisäksi mies vetää ehkä uran parhaan roolisuorituksen. Elokuva kertoo miehestä, joka kärsii jonkinlaisesta keski-iän kriisistä. Elämässä ei mikään natsaa ja ihmisuhteet niin vaimon kuin tyttären kanssa kusevat. Eräänä päivänä päässä nasahtaa ja kertaheitolla mies kääntää elämän ympäri. Leffasta on vaikea sanoa mitään negatiivista. Kaikki yksinkertaisesti toimii. Spaceyn suoritus on täydellinen, käsikirjoitus on aivan omaa luokkaaa, musiikit toimii ja visuaaliset efektit ollaan hoidettu tyylikkäästi. American Beauty voitti aikoinaan viisi Oscaria ja ihan syystäkin. Korkealla imdb-sijoituksellakin on myös syynsä. Suosittelen.


23. Sympathy for Mr. Vengeance (2002)
Itse olen suuri itämaisten elokuvien harrastaja. Kiinalaiset elokuvat ovat mahtavia, niin myös japanilaiset... mutta Idän Hollywood on Etelä-Korea. Etelä-Korealla on myös oma Martin Scorsese ja hänen nimi on Chan-wook Park. Park on ohjannut aivan hemmetin kovia elokuvia. Sympathy for Mr. Vengeance on Vengeance-trilogian ensimmäinen osa. Kakkososa on varmasti monelle tutumpi eli Oldboy ja kolmas osa on taas Sympathy for Lady Vengeance. Rakastan tätä elokuvaa monesta eri syystä, mutta näin päällimmäisenä mainitsen roolisuoritukset ja elokuvan visuaalisuuden. Elokuva kertoo kuuromykästä Ryusta. Tämä selittää elokuvan minimaalisen äänimaailman ja vähäisen musiikin käytön. Ja koska äänipuolta ei juurikaan ole, ollaan korostettu visuaalisuutta. Näin voimme samaistua hahmoon helpommin. Nerokasta? Ehdottomasti. Joka tapauksessa elokuva kertoo Ryusta ja hänen tyttöystävästä - ja siitä kuinka he kidnappaavat Ryun tehtaanjohtajan muksun. Kaikki eivät kuitenkaan mene putkeen ja juoneenkäänteitä nähdään niin puolin kuin toisin. Kerrassaan erinomainen elokuva, joka on minulle Parkin kolmanneksi paras tekele. Park ei petä eikä jätä kylmäksi.


22. Twelve Monkeys (1995)
Twelve Monkeys on yksinkertaisuudessaan erinomainen SciFi-trilleri. Ehkä hauskin juttu koko elokuvassa on sen ohjaaja, sillä elokuvan takana on Monty Python -ryhmästä tuttu Terry Gilliam. Elokuva tosiaan sijoittuu synkkään vuoteen 2035, jossa ihmiskunta on pakotettu elämään maan alle. Eläimet, ihmisten sijaan, tallustelevat maan päällä. Vuonna 1997 "Twelve Monkey" -aktivistiryhmä levitti tappavan viruksen, joka tuhosi 99% ihmiskunnasta... jättäen tottakai, eläimet rauhaan ja maanpinnan asumiskelvottomaksi ihmisille. Elokuva kertoo Bruce Willisin esittämästä James Colesta, joka lähetetään vuoteen 1997 etsimään tätä alkuperäistä virusta, jotta ihmiset vuonna 2035 voisivat kehittää vastalääkkeen ja palata maan pinnalle. Muuten elokuvan juonta on miltei mahdoton selittää, sillä ajassa liikutaan eteen- ja taaksepäin... ja kokoajan uusia asioita paljastuu katsojalle. Koko paketti on kumminkin hyvin tiivis ja suosittelen elokuvan katsomista useampaan otteeseen. Joka kerta löytää jotain uutta ja erilaista. Elokuva viihdyttää, jännittää ja liikuttaa. Kokonaisuudessaan Twelve Monkeys on yksi parhaimmista SciFi-leffoista koskaan.


21. The Twilight Samurai (2002)
Kuten aiemmin mainitsin, Japanissa tehdään aivan hävyttömän hyviä elokuvia. Yôji Yamada, Akira Kurosawa, Takashi Miike, Takeshi Kitano ja niin edelleen. The Twilight Samurai on tosiaan Yamadan käsialaa ja ehdottomasti miehen paras elokuva. Ei siis ihme, että se kahmasi Oscar ehdotuksen ja suurin piirtein kaikki Japanin elokuvapalkinnot. The Twilight Samurai kertoo köyhästä samuraista, jonka vaimo on kuollut ja kovin yrittää köyhänä miehenä kasvattaa lapsiaan. Vaikka aiheena ovat Samurait ja Japanin klaanisodat, silti elokuva ei missään nimessä perustu toimintaan, vaan kyseessä on herkkä draama. Elokuva on yksinkertaisesti kaunista katsottavaa. Kuvaaminen on aivan omaa luokkaa, tarinankerronta toimii, näyttelijäsuoritukset loistavat ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti hemmetin eeppinen elokuva, joka potkaisi oman "Idän elokuvien" harrastuksen käyntiin.


20. Spirited Away (2001)
Kokoajan oli sellainen fiilis, että pitää heittää yksi animaatio listalle. Spirited Away on aika geneerinen vaihtoehto, mutta tämän valintaan on toki syynsä. Legendaarisuudessaan Mononoke Hime olisi voinut paikan viedä, mutta Miyazakin mielikuvitus laukkaa Spirited Away'ssä vielä pari astetta enemmän. Elokuva kertoo pikku tytöstä, joka päätyy jonkun tunnelin kautta henkien maailmaan. Henkien maailman velho muuttaa tytön vanhemmat sioiksi ja näin tyttö lähtee seikkailemaan - ja selvittämään kuinka saisi vanhemmat takaisin ihmisiksi. Tarina toki kuulostaaa joltain The Wizard of Oz / Liisa ihmemaassa -seikkailulta, mutta kun elokuvan pistää pyörimään, niin samantien huomaa kuinka omalaatuinen itse tarina ja etenkin Miyazakin luoma maailma on. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että piirretyt ovat muksuille. Pistäkää Spirited Away pyörimään kyseisille suppeamielisille henkiöille ja katsotaan elokuvan jälkeen, mitä mieltä ovat. Spirited Away oli pitkään selvä ykkönen imdb:n "parhaat animaation" -listalla ja on nykypäivänäkin ykkösenä, mutta jaetulla sijalla yliarvostetun WALL-E:n ja hyvän, mutta ei niin hyvän UP -animaation kanssa. Rekisteröitykään imdb:hen ja korjatkaa tämä suuri vääryys.


19. Braveheart (1995)
Mel Gibsonin paras elokuva? Ehdottomasti. Mel Gibson voi olla rasisti, tyhmä ja muutenkin kusipää - mutta karu fakta on se, että mies osaa tehdä elokuvia. Tästä parhaana esimerkkinä toimii viiden Oscarin Braveheart. Elokuva on kertomus skottilaisesta sankarista, William Wallacesta - joka nosti taistelun epäoikeudenmukaisia englantilaisia vastaan. Elokuva on todellinen spektaakkeli, joka niin tarinan kuin massiivisten taistelukohtauksien puolesta vetää potin kotiin. Karu mutta kaunis raajonen halkominen, veren roiskuminen ja suolien repiminen on nykypäivänä Mel Gibsonille ns. signature -juttu, mutta kun Braveheart tuli aikoinaan elokuvateattereihin, se varmasti pisti aivan toisella tavalla silmään. Muutenkin elokuvassa yksinkertaisesti toimii kaikki mahdollinen. Säkkipillinsoitto tuo musiikkimaailmaan aivan oman tunnelman, suuret viheriköt ja taistelukohtaukset tuovat elokuvan visuaalisen puolen esille ja roolisuoritukset eivät missään nimessä petä. Braveheart on ehdottomasti elokuva, joka ylsi sen kovin hehkutettuun hypeen. "Freeedoooom!"


18. Joint Security Area (2000)
Kuten jo aiemmin mainitsin, Chan-wook Park on yksi omista suosikkiohjaajistani. Suurin syy miehen fanitukseen on Vengeance-trilogia ja tämä elokuvasarja on varmasti monelle tuttu. Valitettavasti harva ihminen on tutustunut Parkin aiempaan tuotantoon ja se on suuri vääryys, sillä JSA on parempi elokuva kuin Vengeance-trilogian ensimmäinen (Sympathy for Mr. Vengeance) ja viimeinen (Sympathy for Lady Vengeance) osa. JSA kertoo Etelä- ja Pohjois-Korean tulenaroista väleistä. Voisi luulla, että elokuvassa keskitytään heidän sotaan ja vihamielisyyteen - mutta päinvastoin, elokuva kertoo kahden "vihollispuolen" ystävyydestä... tai sen mahdollisuudesta. Sotaelokuva ystävyydestä, ilman sen kummempaa toimintaa, tekee JSA:sta erilaisen elokuvan. Tunnelma ja tarinankerronta hipoavat täydellisyyttä ja mitä roolisuorituksiin tulee, niin thumbs up, ehdottomasti. Vaikka Korea on täysin tuntematon kieli, silti näyttelijöiden eleet ja tunteet välittyvät kuvan toiselle puolelle paremmin kuin yhdessäkään suomalaisessa elokuvassa. Elokuva kahmasi suurinpiirtein kaikki Korean "Jussi-palkinnot", mutta kansainvälinen menestys oli syystä tai toisesta pieni floppi. Syytä en tiedä, mutta samapa tuo, sillä JSA on rautaa.


17. Seven Samurai (1954)
Jokaisen listalta pitäisi löytyä edes yksi Akira Kurosawan elokuva. Kun puhutaan tarinankerronnasta, niin tässä täydellinen tapaus. Parempaa tarinankerronta ei filmillä olla nähty, piste. Seven Samurai tai näin suomeksi, Seitsemän Samuraita, sijoittuu Japanin keskiaikaan. Elokuva kertoo pienestä kylästä, johon rosvojoukko on hyökkäämässä. Kyläläiset kuulevat tästä etukäteen ja yrittävät värvätä ammattilaisapua miltei mahdottomaan tehtävään. Kyläläiset kumminkin saivat palkattua seitsemästä samuraista koostuvan joukon, vaikka luvassa oli pieni palkka ja kuolemanvaara. Tämä seitsemän samurain joukko on erittäin värikäs ja he tekevät elokuvasta hyvin viihdyttävän ja humoristisen. Samuroiden välillä nähdään jatkuvia konflikteja ja muutenkin sivujuonia on vaikka muille jakaa. Akira Kurosawa oli Japanin Stanley Kubrick. Tämä myös näkyy, sillä elokuva on erittäin tarkasti ja hallitusti tehty. Etenkin taistelukohtaukset näyttävät todella hyvältä. Sitten kun vielä miettii, että perkele, tämähän on tehty 50-luvulla? Niinpä. Jos nyt pitäisi koko elokuva pistää yhteen lauseesen, niin sanotaan näin: Seven Samurai on kolmen tunnin eeppinen elokuva, joka on tarinankerronnan helmi ja viiden tähden klassikko.

Unohdit mainita 12 apinan yhteydessä sen haitarin. Se on varmastikin suurin yksittäinen tekijä elokuva apokalyptiseen ja samalla vinksahtaneeseen tunnelmaan. 90-luvun puoliväli ei ikinä tuntunut yhtä ahdistavalta. Paitsi eletyssä elämässä.

Ja American Beauty kyllä riisui esiteini-ikää eläneen pojan aseista, kun tuli ratsattua se elokuvissa joskus 99. Eikä vähiten hekumaisen Mena Suvarin takia.
Jo pelkästään Menan takia kaikki oscarit on ansaittu. Ja tottakai myös, öh, ikiaikaisten teemojen joita elokuva käsittelee.

Vähän kyllä harmittaa ettei tullut osallistuttua tähän. Joululomalla aikaa olisi ja erilaiset humalan jälkitilat varmasti kirvoittaisivat tekstiä ja itkua.

Noniin, aloitetaan itsekin tämä lista sitten Wankien lähtölaukauksesta. Tätä oli yllättävän vaikea ratkoa, paljon vaikeampaa kuin pelien saati musiikin kohdalla, jostain syystä. Nostalgiarvot ratkaisevat paljon, se miten elokuvat ovat minuun ajan saatossa vaikuttaneet ratkaisevat vielä enemmän, mutta eniten ratkaisee itse elokuvan puhdas laatu ja sen kosketusvoima. Täten sekaan mahtuu vähän kaikenlaisia elokuvia, mutta pitemmittä puheitta aloitetaan. Yritän alkuvaiheessa vähän tiivistää tekstiä.

25. Star Wars Episode I - The Phantom Menace
(George Lucas, 1999)



Uskokaa tai älkää, minusta tuntuu että tämä ansaitsee paikan omalla listallani. Olen pikkupojasta asti ollut innoissani Star Warssista, mutta en ikinä alkuperäisen trilogian ajankohtaisinta huumaa ole kokenut, joten voitte vain kuvitella miten innoissani olin ala-asteikäisenä kun tämä elokuva tuli teattereihin. Se oli paras elokuva koskaan ja aloitti itselläni Tähtien Sota buumin joka kesti hyvin pitkään. Ja koska nautin tästä elokuvasta nykyäänkin suuresti, osakseen nostalgian ja muistojen takia ja osakseen ihan vain koska se on mielestäni erittäin hyvä elokuva, jossa hommaa ei olla vielä keritty vetämään överiksi, kuten muuten mainiossa Episode III:ssa. Plus Darth Maul oli ehkä siistein Sith ikinä, harmi että hänen osuutensa tarinassa jäi näin lyhyeksi. Aliarvostettu elokuva kaiken kaikkiaan, pesee esimerkiksi alkuperäisen New Hope leffan mielestäni tyylipuhtaasti (jota tosin olen aina pitänyt tämän tarinan heikoimpana osana).

24. The Shining
(Stanley Kubrick, 1980)



"The sleep of reason produces monsters."
- Goya

Olin aluksi vähän kahden vaiheilla saanko tätä leffaa mahdutettua tänne, sillä tämän kanssa on käynyt klassinen tapaus: Kirjan lukeminen on tuhonnut osaltaan tämän leffan hohtoa (hehheh). Kingin alkuperäistarina on uskomattoman hieno, jännittävä ja looginen. Se selittää Jack Torrancen muuttumisen rakastavasta isästä hirviöksi tavalla johon tämä elokuva ei yllä lähimainkaan. Mutta sitten muistin jotain tärkeää, tämä on nimittäin Kubrickin näkemys elokuvasta ja nimenomaan erillisenä elokuvana erinomainen taidonnäyte laadukkaasta kauhuelokuvasta. Psykoottinen musiikki, ahdistavan latautunut loppuun asti säilyvä jännitys, sekä onnistunut tempo (mutta ei kirjan tasoa, piste) tekevät tästä yhden kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista. Itselleni se on jo pitkään ollut se paras.

23. Cidade De Deus (AKA City Of God)
(Fernando Meirelles, 2002)



Tästä teinkin arvostelun joku aika sitten leffatopikkiin. Hyvin vaikuttava Brasilialainen tositapahtumiin perustuva elokuva Rio De Janeiron "Jumalan kaupungista" 60-80 luvuilta, jolloin tämä kaupunki oli silmittömän ja järjettömän väkivallan pesä. Gansterit muodostavat ryhmiään joiden johtajat hakevat kaiken aikaa lisää valtaa, konfliktit muiden ryhmien kanssa aiheuttavat loputtoman väkivallan kierteen, johon joutuu ihmisiä aina lapsista naisiin ja miehiin. Väkivalta tuhoaa lasten mielet ja täten kierre ei katkea koskaan, aina löytyy uusia hirmuhallitsijoita, kun vanhat kuolevat. Elokuva esittää tämän ajanjakson todella tyylikkäästi ilman suoranaisia päähenkilöitä, keskittyen milloin mihinkin kaupungin henkilöön, joka on ollut ratkaisevassa asemassa tapahtumien kulkujen kanssa. Päähenkilöitä on siis periaatteessa yli 10 ja juuri siinä on yksi tämän elokuvan hienouksista. Opetus on selkeä: väkivalta tuo ainoastaan lisää väkivaltaa. Erinomainen leffa.

22. Jurassic Park
(Steven Spielberg, 1993)



Tässä on myös yksi sellainen elokuva, jonka vaikutusta omaan elämääni en voi mitenkään vähätellä. Tämän juuret juontavat paljon Episode I:stä kauemmas, aina niihin aikoihin kun tämä elokuva julkaistiin. Olin tuolloin 5 vuotias kolliainen ja dinosaurukset olivat minulle kaikki kaikessa, odottaa siis saattaa että tämä leffa räjäytti tajuntani. Ja tätä on katsottu noista ajoista lähtien tasaisin väliajoin vuosikaudet, viimeksi juuri tuossa syksyllä katsoin koko trilogian läpi. Myös nämä kaksi muuta elokuvaa iskivät kovaa aikoinaan, mutta tämä on se merkittävin näistä ja mikä tärkeintä, tämä on ehdottomasti se paras trilogian osa. Elokuvassa on saatu hienosti jännityksen kasvatus tehtyä, esimerkiksi juuri kohtaus missä kaikki odottavat varpaillaan T-Rexin saapumista aterialleen ensimmäistä kertaa ja sitten pahimmalla mahdollisella hetkellä maa alkaa tärähdellä. FUCKING EXCITING! Tai miten näkymättömät, puiden alla lymyävät velociraptorit teurastavat lehmäparan ja myöhemmin nähdään miten nämä pedot ovat murtaneet itsensä häkistään ulos. HOLY SHIT! Juuri tällaisiin jännityksen luojiin Jurassic Parkin jälkeläiset eivät kyenneet, niissä vain mätettiin saman tien menemään. Äärimmäisen merkittävä teos itselleni ja samalla myös säilyttänyt laatunsa vuosien saatossa hienosti, paikka siis ansaittu.

21. Dr. Strangelove Or: How I Learned To Stop Worrying And Love The Bomb
(Stanley Kubrick, 1964)



Toinen Kubrick, mutta tällä kertaa kaukana kauhuelokuvasta (no elokuvan antama kuva on aika kauhistuttava, mutta tunnelmaltaan ja tyyliltään) ja tämä juuri onkin Kubrickin suuria vahvuuksia: hän kykenee luomaan tunnistettavia elokuvia täysin vastakkaisista genreistä. Dr. Strangelove edustaa satiirista näkemystä ydinsodan uhkasta ja supervaltojen törmäyksestä ja tapa millä tämä tehdään on suorastaan nerokas. Lyhyesti: Neuvostoliitolla on vielä salainen tuomionpäivän ase, joka tuhoaa koko maailman mikäli maata kohtaan hyökätään ydinasein. USA:n armeijan korkea-arvoinen upseeri päättää omalla valtuudellaan lähettää ydinkone saattueen Neuvostoliittoa kohti, jotta nuo ilkimykset eivät saisi kommunismiaan läpi ja täten varastaisi heidän "elintärkeitä ruumiinnesteitään" (<- 'the fuck!?). Tästähän se soppa sitten syntyy, kun NL ja USA molemmat yrittävät setviä tilannetta. Tunnelma ja vinoilu tässä leffassa on aivan mahtavaa, esimerkkinä vaikka supervaltojen presidenttien välinen puhelinkeskustelu, missä he kinaavat kuin pikkulapset ja yrittävät pahoitella lopulta kuin parhaimmatkin maan ystävät. Kaiken kruunaa erinomainen lopetus "pommilla ratsastaen". Mestariteos joka puhuttelee tänäkin päivänä.

20. Aliens (AKA Alien 2)
(James Cameron, 1986)



Jurassic Parkkien tapaan Alienit ovat aina olleet myös äärettömän kova juttu minulle ja juuri Aliens taisi olla ensimmäinen näistä elokuvista mitä näin, tämäkin pikkupoikana. Silloin se oli helvetin pelottava (katsoimme sen muistaakseni pimeänä syysiltana teltassa ulkona serkkuni luona), vaikka tyylipuhdas toimintaelokuvahan tämä on. Ja hyvä niin, ykkösosan kauhutyyliin ei olisi tarvittu toisaalleen enää palatakaan, alkuperäisteos antoi jo kaiken mitä Alienilla oli tarjota jännityksen/kauhun saralla ja siksi tämä erinomainen jatko-osa nimenomaan toimintapätkänä. Ripley on tässä yhtä badass kuin aina, tarina on hieno ja tehosteet ovat aikaansa nähden erittäin hyvät, kuten Cameronilta on totuttu myöhemminkin saamaan. Pidennetty versio on viimeksi katsottuna ja se on pitkästä kestostaan huolimatta/sen takia todella laadukas elokuva, joka on kestänyt ykkösosan tavoin ajan hammasta erinomaisesti. Ja kuningatar on tyly kuin mikä.

19. Der Untergang (Perikato)
(Oliver Hirschbiegel, 2004)



Tässä on kyllä tämän vuosikymmenen yksi vaikuttavimmista elokuvista. Yli kahden tunnin ajan elokuva keskittyy kuvaamaan reaalitilanteessa olleiden muistojen pohjalta Hitlerin ja natsisaksan viimeisiä hetkiä ennen neuvostoarmeijan vyöryä Berliinin sydämeen. Elokuva kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti jokaisen viimeisen hetken käänteen, viimeiset sotasuunnitelmat, epätoivoisen taistelun jo hävitystä sodasta, ruokailuhetket Hitlerin bunkkerissa, Hitlerin todellisuudentajun romahtamisen ja lopulta itsemurhat, jotka suurin osa bunkkerissa olleista upseereista/henkilöistä ylipäänsä suorittivat. Elokuva on tunnelmaltaan hyvin lohduton ja karu, ja se onnistuu hienosti kuvaamaan Euroopan sodan lopun nimenomaan Saksan ylimmän johdon silmin. Hyvin puhutteleva ja vaikuttava elokuva. Ja luojan kiitos tämä on saksankielinen ja saksassa tehty, jos tämä olisi jenkki production englanninkiellellä niin huhhuh...

18. The Shawshank Redemption
(Frank Darabont, 1994)



Tämä on nyt se paljon puhuttu IMDB:n numero ykkönen. Enkä minä nyt suoranaisesti ihmettelekään yhtään, miksi se siellä on, onhan kyseessä äärimmäisen vahva teos. Tämähän on täyspäiväinen draama, joka sijoittuu vankilaan, syyttömästi tuomittuun mieheen ja hänen elämäänsä kiven sisässä. En sen kummemmin ala juonta kertomaan, sen voi jokainen lukea IMDB:stä itse, haluaisinkin enemmän kertoa elokuvan tunnelmasta ja sen aiheuttamista fiiliksistä. Vaikka teema on sinällään elokuvassa karu, niin tunnelma mitä se välittää on täysin päinvastainen. Keskeisiä teemoja tällä elokuvalla on nimenomaan toivo ja sen säilyttäminen, usko parempaan tulevaisuuteen kuten kliseisesti voisi sanoa. Toinen teema on ehdottomasti vapaus ja mitä se yksilölliselle ihmiselle merkitsee. Nämä teemat saavat katsojan pohtimaan asioita syvällisesti, elokuvan kerronta, tempo ja tunnelma saavat sen väistämättä aikaan. Ja jostain syystä kun lopputekstit lopulta ilmestyvät ruutuun, on katsojalla perin tyhjentynyt ja raukea olo, hyvä olo. Tällaisia fiiliksiä harva leffa näin voimakkaasti saa aikaan, se kertoo itsessään jo jostain.

17. Sen To Chihiro No Kamikakushi (Henkien Kätkemä)
(Hayao Miyazaki, 2001)



Myös omalla listallani, Wankien linjoilla ollaan hyvin pitkälti. Listan ainoa anime ja ylpeänä edustaakin lajiaan. Miyazaki on animen yksi kiistattomista mestareista, hän esittää genren hiukan erilaisessa valossa kuin missä suurin osa ihmisistä animen mielessään mieltää. Mietin jonkun aikaa laittaisinko tämän vai Naapurini Totoron tähän listaan, mutta Henkien Kätkemä on ehdottomasti parasta mitä Miyazaki on saanut aikaan. Hiukan yli kaksituntinen leffa vie katsojan niin maagisiin ja mielikuvitusrikkaisiin sfääreihin, ettei sieltä haluaisi millään palata enää takaisin. Kuten monessa muussakin Miyazakin elokuvassa, Henkien Kätkemä antaa aluksi katsojan ymmärtää jotain aivan muuta mitä loppu viimein sitten saadaan. Aluksi elokuva alkaa kertoa perinteisen hyvis-pahis asetelman, mutta kuten Miyazakin elokuvissa aina, siitä ei koskaan lopulta ole kysymys ja juuri tämä elokuvan yllätyksellisyys on sen suurimpia voimia. Entistä suuremmaksi sanoisin kuitenkin nimenomaan elokuvan tunnelman ja sen maailman minkä se esittää, kukaan muu ei edes osaisi kuvitella näin originaalia mielikuvituksen tuotetta mitä Miyazaki tässä mestariteoksessaan esittelee. Ja kuten Totorossakin, myös tämän elokuvan jälkeen katsojalla on vain suuri virne naamalla ja mieli virvoitettu hyvällä fiiliksellä. Jenkkilän animaatiotuotokset kalpenevat tällaisten teosten edessä, helposti.

Näin, lista aluillaan. Ensi viikolla jatketaan.

25. Tuntematon Sotilas (1955)




Väinä Linnan kirjaan perustuva kertomus konekiväärikomppaniasta, joka matkaa kohti ryssien maata pysäyttämään hyökkääjät. Voisin vakuuttaa, että lähes jokainen suomalainen on kyseisen elokuvan nähnyt ja sen kummempaa tarinaa ei tästä välttämättä kannata edes kirjoittaa. Mutta se, miksi elokuva ylipäänsä minun listalleni yltää: Elokuvassa on kaikki kohdallaan. 50-luvun tunnelma, niin huumoriltaan kuin muutenkin. Hyvät ja osuvat näyttelijävalinnat. Kaikki eivät aikaisemmin edes olleet mitenkään näkyvillä, vaan suuriinkin rooleihin hommattiin jostain pitäjästä matti meikäläinen näyttelemään. Mielestäni he osasivat niihin puitteisiin nähden hommansa hyvin. Mieleenpainuvimpia hahmoja ovat Luutnantti Koskela, Luut Lammio (Jurkka osasi hommansa), sekä Aarne Honkajoki. Erityisesti Honkajoki oli yksi parhaimmista. Erityismainintana tietenkin vielä Rokka, Rahikainen, Lahtinen, Hietanen ja hihittelevä Vanhanen. Myös Riitaojan osuus oli onnistuttu tuomaan kirjasta hyvin elokuvaan. Tuntematon Sotilas on onnistunut käännös kirjasta elokuvaksi.

24. Matrix (1999)



Vuonna 1999 ilmestynyt Matrix oli ehdottomasti 90-luvun mielestäni hienoimpia ideoita. Maailma jota elämme, onkin vain tietokoneohjelmaa. Mm'm. Lähinnä kuitenkin ihastuin lähitaisteluihin ja tottakai siihen legendaariseen Bullet Timeen. Ei sen kummempaa. Elokuva poiki kaksi jatko-osaa, joista Reloaded on kohtuu hyvä toimintapätkä, ja Revolutions hieman vaisuhko päätös trilogialle.

23. Green Mile - Vihreä maili (1999)



Taitaapi olla ainoa elokuva minun top 25:stä jota en itse omista DVD:nä tai muutenkaan. Viime katsomiskerrastakin on jo vuosi pari aikaa, mutta mielestäni yksi koskettavimmista elokuvista. Elokuva on siis Stephen Kingin novellista ja kertoo siitä kun Tom Hanksin vartioimalle kuolemaantuomittujen "linjalle" saapuu iso tumma ukkeli, joka on sympaattinen ja täysin poikkeava käytökseltään kuin muut tuomitut. Enivei, en osaa oikein muuta kertoa tästä elokuvasta, koska jos joku ei ole nähnyt sitä, niin paljastaisin liikaa.

22. Akseli ja Elina (1970)



Täällä Pohjantähden Alla-elokuvan jatko-osa. Jatkuu siitä mihin edellinen jäi. Akseli palaa vankileiriltä ja "vapaussota" on takanapäin. Elokuva kertoo sodan jälkeisistä vaikutuksista ja tietenkin sodista Venäjää vastaan, jossa Akselin pojat taistelevat Suomen itsenäisyys panoksena. Ei läheskään niin hyvä, kuin ensimmäinen osa, mutta loistavaa työtä kuitenkin tämäkin. Onhan Akseli sentään MIES isolla ämmällä.

21. Clerks 2 - Tiskirotat 2 (2006)



Kun ensimmäisen kerran elokuvan katsoin joskus vuosi pari sitten, niin tykästyin heti. Elokuvahan kertoo kahdesta kaveruksesta; Dantesta ja Randalista, jotka omistivat videoliikkeen. Elokuvahan alkaa sillä, että tuo videoliike tuhoutuu tulipalossa ja näin miehet joutuvat töihin hampurilaispaikkaan. Siellä sattuu ja tapahtuu. Keskustellaan siitä, että kumpi on parempi TSH vai Star Wars ym. Ja donkey-scene on yksi kovimmista ikinä. En siis ollut nähnyt ensimmäistä osaa ennen tätä, joka on saanut kulttimaisen maineen mantereen tuolla puolen. Loistavaa huumoria, aivan ehdottomasti. En muista nyt kuka tätä joskus wwe.fi-kannulla suositteli, mutta kiitokset hänelle siitä! Erikoismainintana vielä Jay ja Silent Bob, jotka kanssa ovat loistokkaita hahmoja.

20. A Bronx Tale - Jäähyväiset Kummisedälle (1993)



Noniin. Ensimmäinen mafiaelokuva sitten listallani.Tämähän on Robert De Niron esikoisohjaus ja elokuva kertoo bussikuskin (De Niro) pojasta, joka näkee hänen palvomansa mafiapomon ampuvat miehen pojan kotikadulla. Poika, Calogero, ei paljasta mafiapomoa (Chazz Palminteri) ja tästäkös mafioso riemastuu niin, että ottaa pojan suojiinsa. Bussikuski-isä ei oikein tykkää, että poika hengailee mafiosojen kanssa ja koittaa opettaa pojalle, että on hienompaa ansaita vähäisetkin rahansa rehellisellä työllä, eikä tehdä verirahaa. Mafiapomokin opettaa poikaa käymään kouluja, vaikka paras koulu onkin kadulla. Elokuvassa on hienoa myös mustien ja italialaisten välinen vihasuhde. Suosittelen. Elokuvan paras kohtaus on ehdottomasti kun moottoripyöräjengi tulee mafian baariin rellestämään. Ensin kysytään kauniisti poistumaan. Eivät lähde. Sitten ovi lukkoon ja pesäpallomailat heilumaan.

PS. Poikaa näytellyt istuu muistaakseni nyt linnassa, olikohan murhasta.. en nyt muista. Enivei, kaveri oli myös Sopranos-sarjassa, jossa yritti tappaa Chrisin. Lopulta kaveri vietiin mökille ja Tony ampui hänet.

19. Rita Hayworth - Avain Pakoon (1994)

Onhan tämä kova. Koskettava ja ihmeellinen. Stephen King on kova kaveri. Tästä jo on sanottu kaikki sanottava, joten siirryn seuraavaan.


18. Star Wars: Episode 6 - Jedin Paluu (1983)



Loistava, koskettava tavallaan myöskin. Luke on oppinut jedintaidot jo hyvin ja on nyt valmis kohtaamaan Darth Vaderin, sekä keisarin. Ilkeä keisari koittaa houkutella Lukea pimeänpuolelle ja Luke taas koittaa käännyttää isäänsä. Kaikki tietävät jutun. Perus Star Wars-huttua. Sen voin paljastaa, että yksi SW menee listallani tämänkin edelle.

17. Rööperi (2009)



Kotimainen elokuva tutuilla kotimaisilla näyttelijöillä. Rööperi on tarina Tompasta, Krisusta, Karista ja Arskasta, jotka ottavat punavuoren haltuunsa. Bisnes alkaa luistamaan ja ongelmat kasautumaan. Samuli Edelman, Kari Hietalahti ja kumppanit vetävät roolinsa rutiininomaisesti, mutta ylitse muiden on Peter Franzenin esittämä Krisu. Elokuvan ensimmäinen kohtaus loksautti jo meikäläisen suun auki Franzenin suorituksen takia. Myös sivuroolissa piipahtanut Pekka Valkeejärvi (Uki) teki hienon työn psykopaattisena murhaajana. Santeri Kinnuselle vielä erikoismainita, mutta Pääkköselle risuja. Hahmo ei ollut yhtään uskottava, mutta osasi kyllä ärsyttää ja se oli tarkoituksin varmasti. Tästäkään elokuvasta en viitsi hirveästi kertoa, kun on varmasti joitakin jotka eivät ole tätä mestariteosta nähneet.

PapaShango kirjoitti:
Santeri Kinnuselle vielä erikoismainita, mutta Pääkköselle risuja. Hahmo ei ollut yhtään uskottava, mutta osasi kyllä ärsyttää ja se oli tarkoituksin varmasti. Tästäkään elokuvasta en viitsi hirveästi kertoa, kun on varmasti joitakin jotka eivät ole tätä mestariteosta nähneet.

Pääkkönen kyllä floppasi aika pahasti. Toki ymmärrän miksi mies hankittiin elokuvaan... sillä muuten leffassa oli veteraanikaarti ja kun haettiin "nuorta nousevaa rikospomoa" niin tottakai kannattaa ottaa rooliin "nuori nouseva näyttelijä". Toinen pieni ärsyke minulle oli Kari Hietalahti. Hietalahti osaa oikeasti näytellä pirun hyvin ja tällä hetkellä Hietalahdella on liian vahva koomikko-leima otsassa. Hietalahti ei suoranaisesti Rööperissä esitä humoristista hahmoa - mutta toki verrattuna muihin, Hietalahti on se ei-niin vakavasti otettava hulttio jonka ÄÖ on lievästi alempana. Mielestäni hänelle olisi pitänyt antaa selvä, vakava rooli. Muuten kyllä erinomainen elokuva... ei mikään mestariteos, mutta paras kotimainen useaan vuoteen.

Tässähän on siis tämä viikko aikaa listata nämä ensimmäiset leffat? Meinasi kokonaan unohtua niin en ole vielä ehtinyt edes aloittaa.

25. Apocalypse Now (1979) / Ilmestyskirja Nyt



Coppolan puhtaasti paras elokuva ja onnistunut uusintavedos Pimeyden sydämestä, mutta se on myös elokuvan heikkous. Näyttelijät tekevät uskomatonta työtä esittäessään matkan normaaleista sotamiehistä sekopäiksi. Mielenterveys onkin selkeästi elokuvan teemoja, mutta siinä mennään omaan makuun ehkä jopa liian pitkälle, nimittäin välittyvä kuva on se ettei koko Vietnamin Sodassa ollut yhtään edes etäisesti terveeltä vaikuttavaa rivimiestä. Visuaalisesti todella näyttävä mestariteos, mutta loppujen lopuksi tarina ja sanoma jää kuitenkin itselleni hieman liian ohueksi.

”Saigon... shit; I'm still only in Saigon... Every time I think I'm gonna wake up back in the jungle. ”

24. Total Recall (1990)



Kukapa uskoisi että joku listaisi jonkun muun Arska-Rymistelyn kuin Terminaattorin tällaiselle listalle? Mutta siinä se juuri onkin, Total Recall on niin paljon enemmän kuin Arska-Rymistely. Tottakai se on mahtava Arska-mättökin, täynnä toimintaa, mutta tarinana yksi viime vuosikymmenten ovelimmista. Peruskysymyksena se, onko mikään mitä tapahtuu totta? Elokuva viljelee pieniä vinkkejä ja todisteita sekä toden että valheen suuntaan, joten se on hyvin pitkälti ihan katsojasta kiinni, kumpaan uskoo, vaikka Verhoeven onkin oman ”mielipiteensä” asiasta antanut julki. Jokaisella katsomiskerralla kiinnittää huomiota entistä enemmän lähinnä juuri näihin todisteisiin itse pääjuonen jäädessä taka-alalle. Total Recallista voisi kirjoittaa sivukaupalla, niin paljon tätä vihjailua ja ”todistusaineistoa” löytyy.

Näyttelijät nyt ovat varsin keskinkertaisia, mutta visuaalinen ilme on loistava. Mars ja futuristinen maapallo ovat onnistuneita kokonaisuuksia. Ja kun päälle laitetaan vielä onnistunutta, Arskamaista One-Liner huumoria, on kasassa mielenkiintoinen elokuvapaketti jonka katsomiseen ei kyllästy ikinä.

”Ha ha ha, you think this is the real Quaid...? It is!”

23. Starship Troopers (1997)



Paul Verhoevenilla jatketaan, ja taas tyyppi on scifi-kirjallisuuden klassikoiden kimpussa, tällä kertaa Robert Heinleinin loistavan Starship Troopersin. Jostain käsittämättömästä syystä elokuva kuitenkin floppasi pahasti, vaikka se tarjosi uskomattoman hienoa CGI:tä (ei näytä vielä tänä päivänäkään vanhalta, mutta silti muistan Iltiksen junttijournalistit silloin vikisemässä arvosteluissa surkeista tietokonetehosteista).

Elokuva on kuitenkin parodia, tai ennemminkin satiiri militaristisesta yhteiskunnasta, mikä koskettaa etenkin tätä suomalaista armeijakeskeistä yhteiskuntaa. Vihollisetkin esitetään propagandatyyliin aivottomina, ihmisarvottomina ötököinä, ja vaikka leffa tehtiinkin vuosia ennen WTC-iskuja, ovat sen teemat (kasvottomien ötököiden yllätyshyökkäys siviilien kimppuun, ja sitä seuraava, EPÄONNISTUNUT kostoretki) kuin suoraan tämän vuosituhannen tapahtumista. Leffan välissä tulevat mainos- ja propagandapuffit ovat loistavia.

Visuaalisesti elokuva tarjoaa (iltiksen näennäisjournalistien mielipiteistä huolimatta)näyttävää, intensiivistä ja veristäkin mättöä, mutta elokuvan mahtavuus on juuri militarismin ja patriotismin satiirissa, mikä on kuitenkin tainnut mennä yli ymmärryksen niin perus jenkki- kuin suomalaisyleisöltäkin. Mahdollisesti koko 90-luvun aliarvostetuin elokuva. Näyttelijät ovat mitä ovat, poikkeuksena toki Neil Patrick Harris.

”Violence has resolved more conflicts than anything else. The contrary opinion that violence doesn't solve anything is merely wishful thinking at its worst. ”

22. The Green Mile (1999)

Tästä näyttääkin kaikki sanomisen arvoinen olevan jo sanottu, joten saatte tyytyä pelkkään lainaukseen:

”I guess sometimes the past just catches up with you, whether you want it to or not. ”

21. Aliens (1986)



Aliens onnistui kaikessa siinä missä alkuperäinen Alien jäi vajaaksi. Vainottelun sijaan katsojille tarjottiin todellista toiminnan ilotulitusta, silti unohtamatta sitä samaa klaustrofobista tunnelmaa. Ja asialla oli toki James Cameron jonka nerokkuutta voisin ylistää vaikka kuinka kauan.

Avaruusjalkaväki jätti ainakin itseeni jo junnuna lähtemättömän vaikutuksen, ja vieläkin odotan sitä elokuvaa, jossa nähtäisiin se kunnon sota Alieneiden ja avaruusjalkaväen kesken (voitte vain kuvitella kuinka suuri pettymys Alien 3 oli... ) Toiminnan ohella elokuva rakentaa juuri tunnelmalla. Kokoajan tietää, että Alienit ovat siellä, mutta ne näyttäytyvät kunnolla vasta loppupuolella. Ja samalla saadaan myös enemmän tieto siitä, miten nämä olennot toimivat ja miksi. Cameron on saanut upotettua elokuvaan myös muita teemoja, esimerkiksi aseteollisuuden moraalittomuudesta.

Visuaalisesti toimivaa toimintaa, ja hieman kauhuelokuvista lainattua jännitystä. Ja Sigourney Weaver on loistava näyttelijä.

”That's it man, game over man, game over! What the fuck are we gonna do now? What are we gonna do? ”
”Maybe we could build a fire, sing a couple of songs, huh? Why don't we try that? ”

20. Elephant (2003)



Gus Van Santin jonkinasteisena ”fanina” on aivan pakko listata yksi hänen elokuvistaan, ja ei epäilystäkään siitä, etteikö Elephant olisi hänen parhaimpansa. Täysin amatöörinäyttelijöiden voimin tehty elokuva Columbinen kouluammuskelusta on saanut upotettua sisäänsä niin paljon erilaista asiaa ja sanomaa, paljon sellaistakin, joka ei ammuskeluun mitenkään liity.

Erityisesti itseeni iskivät elokuvan pitkät kamera-ajot, joissa saatettiin seurata minuuttikaupalla yhden henkilön liikkumista koulun sisällä paikasta toiseen, kuvaten samalla normaalia kouluelämää, ja elokuvan episodimainen rakenne, joka kuvasi aina yhden henkilön päivän siihen hetkeen saakka kun ammuskelu alkaa. Päähenkilöitä on siis ammuskelijoiden lisäksi muutama muukin, ja jokaisella on omat ongelmansa.

Nykyään on hyvin vaikeaa tehdä elokuvaa, jossa väkivalta ei olisi edes kontekstista irrotettuna viihdyttävää, mutta Gus Van Sant onnistuu siinä täydellisesti. Elokuvan väkivalta ei viihdytä, se lähinnä vain hirvittää.

”Hey, what are you guys doing?”
”Get the fuck out and don't come back! Some heavy shit's going down! ”

19. Star Wars: The Empire Strikes Back (1980)



George Lucaksen paras elokuva, ja koko Star Wars saagan paras pätkä. Imperiumin Vastaisku on elokuvista ainoa, jossa tapahtuu minkäänlaista hahmonkehitystä. Toki Luken muutos farmipojasta hävittäjäpilotiksi löytyy siitä ensimmäisestä pätkästä, mutta se on niin epärealistisen (että vihaan käyttää tuota sanaa Sci-Fi elokuvista puhuttaessa) nopeaa verrattuna jatko-osan harkittuun ja hitaampaan hahmonkehitykseen. Niin Luke, Han kuin Vaderkin kehittyvät hahmoina, ja Lando oli loistava lisä tuttuun hahmokavalkadiin.

Elokuvassa kaikki on tasapainossa, kaikkea on oikea määrä. Toimintaa, draamaa, kaikkea. Lopun taistelu ei karkaa käsistä ja päällekkäisiä tapahtumia on vain kaksi, mikä alkaa olla maksimi määrä (okei, Jedin Paluun kolme päällekkäistä taisteluakin vielä toimi, mutta Episodi Ykkösen NELJÄ päällekkäistä tapahtumasarjaa oli jo liian pirstaleista...).

Niin, ja toki se viimeinen syy miksi Imperiumin Vastaisku oli niin paljon parempi kuin se ykkönen, sitä ei ohjannut Lucas vaan Kershner. Lucas on käsittämättömän surkea ohjaaja ja hänen olisi pitänyt pysytellä käsikirjoittajana ja siellä tehostepuolella, mikä on selkeästi lähellä hänen sydäntään.

”You must unlearn what you have learned.”

18. The Breakfast Club (1985)



Elokuva jolla John Hughes aloitti nämä suositut High School pätkät. Ryhmä eri syistä lauantaiksi jälki-istuntoon kouluun määrättyjä oppilaita tutustuu toisiinsa paremmin siitä huolimatta, että ovat kaikki lähtöisin jenkkiläisen koulukulttuurin eri porukoista.

Hughes käyttää erityisen hienosti hyväksi sitä, että 95% elokuvasta tapahtuu samassa tilassa, ja nuoret näyttelijät ovat kerrassaan loistavia. Huumori ja vakavuus on tasapainossa, vaikka elokuvan huomion kaappaakin Judd Nelsonin näyttelemä häirikkö Bender.

”Hey, homeboy, what do you say we close that door, we'll get the prom queen impregnated. ”

17. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007)



Realistinen länkkärikuvaus ilman mitään romantisointia. Ei siellä ollut mitään kaksintaisteluita tai kunniaa, vaan pelkureita ja selkään ampumisia. Tässä elokuvassa sitä ”inhorealismia” ei ollut kuitenkaan viety Deadwoodmaisesti yli. Brad Pitt teki varmasti uransa parhaan roolityön, ja muuten aneeminen Casey Afflec oli loistava roolissaan Robert Fordina. Juuri Pittin ja Afflecin kemiat nostavat elokuvan yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista.

Vaikka elokuvan loppuratkaisun tiesi kokoajan, oli se silti kahden tunnin onnistuneella rakentamisella saatu sellainen lataus, että yllättäen koko rainan paikoittainen hidastempoisuus tuntui juuri oikealta. Visuaalisesti tuntui siltä kuin koko elokuva olisi kuvattu jonkinlaisen filtterin lävitse, millä maailmasta on saatu poistettua kaikki kirkkaat värit, ja jokainen pinta ja tekstiili oli jotenkin unenomaisen haaleaa.

Mahtava Elokuva, ei voi muuta sanoa.

”Don't that picture look dusty?”

Aijai, Total Recal on kyllä mahtava elokuva, paljon enemmän kuin vain perinteinen Arska mättö. Elokuvan laadusta kertoo sekin jotain, että siitä ollaan nyt tekemässä uusintaversiota. Tuskin tulee onnistumaan yhtä hyvin (tai eihän sitä tiedä), mutta ainakin päästään elokuvan "futuristisista" autoista ja kuvaputkitöllöistä eroon.

Olenpa päässyt unohtamaan jo Starship Troopersin, se oli ilmestyessään ihan helvetin kova juttu itselleni. Toki silloin oli sen verran nuori kossi, etten sanomaasi satiiria sieltä kyennyt noukkimaan, joten pitäisi vuosien jälkeen ehsottomasti hommata tuo käsiin. Muistaakseni se oli elokuvanakin varsin laadukas, kaiken mätön ohella.

Jesse jamesin katsoin itse myös joku aika sitten, se oli kieltämättä erittäin vahva pätkä. Hidas tempo on vaikeasti toteutettava tehokeino, mutta jos sitä osataan käyttää oikein niin leffa nousee helposti erinomaiselle tasolle. Ja tämä on yksi niistä elokuvista jossa tempo on koko ajan hidasta ja jännittynyttä, mikä luo henkilöiden välisten kemioiden kanssa mahtavan tunnelman elokuvalle.

Empire Strikes Backia ei omalta listaltani löydy, vaikka se on parhaita Star Wars leffoja. Menee puhtaana elokuvana myös listaamani I:sen ohi, mutta se on listallani ihan siitä syystä että sen vaikutus aikoinaan oli niin valtaisa.

Riveni kirjoitti:
25. Apocalypse Now (1979) / Ilmestyskirja Nyt
Coppolan puhtaasti paras elokuva ja onnistunut uusintavedos Pimeyden sydämestä

Pimeyden Sydän joka perustuu samaan kirjaan johon Ilmestyskirja Nyt perustuu, tehtiin vasta 14 vuotta myöhemmin, joten Ilmestyskirja Nyt ei varsinainen uusintaversio ole. IMDB tosin kertoo saman tarinan olleen jonkun TV-sarjan jakson aiheena 50-luvulla, joten Ilmestyskirja Nyt ei myöskään ole ensimmäinen filmaus aiheesta. Ensimmäinen elokuva se kuitenkin on, ellei sitten sanatarkaksi rupea ja kutsu kaikkea liikkuvaa kuvaa elokuvaksi.

Toki silloin oli sen verran nuori kossi, etten sanomaasi satiiria sieltä kyennyt noukkimaan

HAssuam utta minulle kävi ihan toisinpäin. Nuorempana nautin kovasti elokuvan satiirista, mutta myöhemmillä katselukerroilla olen alkanut epäilemään ettei sitä ehkä olekaan.

Hyrkanos kirjoitti:

Riveni kirjoitti:
25. Apocalypse Now (1979) / Ilmestyskirja Nyt
Coppolan puhtaasti paras elokuva ja onnistunut uusintavedos Pimeyden sydämestä

Pimeyden Sydän joka perustuu samaan kirjaan johon Ilmestyskirja Nyt perustuu, tehtiin vasta 14 vuotta myöhemmin, joten Ilmestyskirja Nyt ei varsinainen uusintaversio ole. IMDB tosin kertoo saman tarinan olleen jonkun TV-sarjan jakson aiheena 50-luvulla, joten Ilmestyskirja Nyt ei myöskään ole ensimmäinen filmaus aiheesta. Ensimmäinen elokuva se kuitenkin on, ellei sitten sanatarkaksi rupea ja kutsu kaikkea liikkuvaa kuvaa elokuvaksi

No siis uusinstavedoksella meinasin sitä, että kirjan tapahtumat oli sijoitettu elokuvassa uuteen paikkaan ja juontakin on sen tähden muutettu radikaalisti monella tapaa. En mitään uusintaversiota mistään toisesta elokuvasta.

Elephant on kyllä hieno pläjäys. Pisti kyllä miettimään ja järkyttämään katsomisen jälkeen.

Polkaistaanpa homma omaltakin kohdalta tässä sitten käyntiin. Kaikkien elokuvien nimet ovat alkuperäiskielellä, ja parin leffan kohdalla laitan selkeyden vuoksi mukaan myös tutumman nimen. Mukana listalla on myös kaksi elokuvasarjaa kokonaisuutena, etteivät ne (tai no, lähinnä toinen niistä) veisi listalta liiaksi sijoituksia.

25. Jackie Brown (1997)



Ainoa katsomani Tarantinon leffa josta olen toistaiseksi pitänyt ihan erityisesti. Leffahan kertoo lentoemännästä joka salakuljettaa työnsä ohella huumeita. Hommahan ei tietysti ole näin yksinkertainen mutta loput saattekin selvittää itse.

Normaalisti Tarantinon tyyli ei oikein ole itselleni mieleen mutta tämän kohdalla homma toimii loistavasti. Mukana on mukavasti niin toimintaa kuin huumoriakin eikä Tarantinolle tyypillinen erikoisuuden tavoittelun tuntu pääse tässä niin pahasti näkyviin kuin yleensä.

24. Equilibrium (2002)aka. Cubic



Yleensä en pidä juurikaan Scifi-elokuvista, varsinkaan jos ne eivät ole vähääkään komediallisia. Tässä sitten on poikkeus sääntöön. Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen jossa tunteiden osoittaminen on kiellettyä.

En osaa sanoa mikä tässä elokuvassa oikein iski. Ennakko-odotukset leffaa katsoessani olivat melko alhaiset mutta elokuva onnistui yllättämään tasollaan komeasti. Leffahan oli kaupallisesti floppi jäätyään Matrix-trilogian varjoon mutta suosittelen katsomaan tämän. Toimintakohtauksetkin on tässä toteutettu paljon paremmin kuin Matrixissa.

23. Star Wreck: In the Pirkinning (2005)



Sitten onkin listan ainoan kotimaisen elokuvan vuoro (omg, spoiler!). Kyseessähän on kotimainen lähes nollabudjetilla tehty parodia Star trekistä.

En ole koskaan edes katsellut kokonaista jaksoa Star trekistä, mutta tämä suomiparodia ainakin oli ihan loistava huumoripläjäys. Huumori meni mukavasti yli ja koko leffa oli tapahtumien puolesta ihan loistavan naurettava. Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä tämän leffan riittävän hyvin ilman selostuksianikin.

22. Ed Wood (1994)



Tim Burtonin ohjaama henkilökuva kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvaohjaajaksi kutsutusta Ed Woodista. Juoni keskittyy Woodin ja Bela Lugosin väliseen suhteeseen ja aikaan jolloin Wood teki tunnetuimmat elokuvansa.

Pidän yleensä aina näistä uudemmista elokuvista jotka sijoittuvat jonnekin 30-50-luvuille, eikä tämä ole mikään poikkeus. Joteknin nämä ajankuvaukset vain saavat aina mielen haikeaksi harmituksesta etten elänyt tuohon maailmanaikaan. Elokuva on lisäksi erityisen hieno eikä kaipaa sen kummempia selittelyjä. Katsokaa tämä ja päättäkää itse.

21. Trzy kolory: Bialy (1994) aka. Kolme väriä: Valkoinen



Kolme väriä-trilogian keskimmäinen ja mielestäni ehdottomasti paras (vaikkakin yleensä huonoimpana pidetty) osa jonka teema on tasa-arvo (trilogian osat kertovat kukin yhden tarinan liittyen Ranskan vallankumouksen ihanteisiin Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo) kertoo miehestä joka avioeron jälkeen palkkaa palkkamurhaajan peräänsä mutta tulee toisiin ajatuksiin.

Vaikka en olekaan erityisen suuri eurooppalaisten taide-elokuvien ystävä, jostain syystä tämä elokuva on suuresti mieleeni. Elokuvan tietynlainen ankeus ja musta huumori toimivat ainakin minun kohdallani hyvin.

20. Back to the future - trilogia (1985, 1989, 1990)



Tämä on sitten se ensimmäinen listan kahdesta elokuvasarjasta. Kaikki tietävät varmasti mistä tämä kertoo ja varmaan kaikki ovat nähneetkin nämä joten siitä ei liene tarpeen kertoa sen enempää.

Trilogia tuli listalleni itse asiassa vasta sunnuntaina, kun keksin että listalle kelpaa myös leffasarjat yhtenä kokonaisuutena. Sitä ennen siitä toisesta, myöhemmin selviävästä sarjasta listalla oli kaksi eri elokuvaa.

BTTF-trilogian mikään osa ei olisi yltänyt tälle listalle yksinään. Kaikki osat ovat yksittäinkin ihan mainioita elokuvia (varsinkin ensimmäinen ja toinen osa), mutta tässä tapauksessa koko trilogian arvo on enemmän kuin osiensa summa tai keskiarvo. Jos ei katso kaikkia elokuvia, koko sarjan hauskuus ei selviä millään kokonaan. Suosittelen siis kaikkia ehdottomasti katselemaan nämä elokuvat, jos on jäänyt ne näkemättä tai jos edellisestä kerrasta on jo monta vuotta aikaa.

19. Commando (1985)



Rivenin veikkauksen vastaisesti minullakin on listallani yksi Arska-rymistely joka EI ole Terminaattorileffa. Elokuvahan kertoo ex-sotilaasta joka lähtee taisteluun tyttärensä kidnappaajaa vastaan. Kaikkihan sen nyt toki tietävät. 8)

Tämä on puhtaista toimintaleffoista ehdottomasti suurin suosikkini. Toimintakohtaukset vain ovat niin cooleja että eihän tästä nyt voi olla pitämättä! Leffan pahiksena on muuten sama tyyppi joka esitti Mad Max kakkosessa sitä homoa kakkospahista. En olisi tätä itsekään ikinä arvannut. :D

18. Barry Lyndon (1975)



Myös Kubrickin elokuvia mahtui listalle yksi kappale. Elokuva kertoo kuvitteellisesta irlantilaisesta 1800-luvun seikkailijasta joka...no, tekee kaikenlaista hävytöntä ja kieroa.

Alunperin Kubrickin oli tarkoitus tehdä elokuva Napoleonista. Rahoittajien vetäydyttyä se jäi kuitenkin tekemättä, ja hän teki sen sijaan Kellopeliappelsiinin. Myöhemmin Napoleon-suunnitelmasta tuli sitten tämä elokuva.

Historia-aiheiset elokuvat kiehtovat minua tosiaan aina ja koska tämä on samalla myöskin Kubrickin luultavasti (kaikkia hänen elokuviaan en ole nähnyt) "normaalein" elokuva, on tämä myöskin kovasti mieleeni. Erityisesti elokuvan huumori ja se hieno tunnelma, jota erikoinen valaistus saa aikaan on pakko nostaa esiin. Kaikkien Kubrick-fanien TÄYTYY nähdä tämä leffa.

17. Almost Famous (2000)



Puoliksi omaelämänkerrallinen (elokuvan päähenkilö perustuu ohjaaja Cameron Crowen omiin nuoruudenkokemuksiin) elokuva kertoo teinipojasta joka ryhtyy musiikkitoimittajaksi 1970-luvulla.

Tämän elokuvan vetoa en oikeastaan osaa selittää mitenkään. En ole musiikkielokuvien suuri fani eivätkä draamakomediatkaan yleensä toimi minuun niin hyvin kuin tämä elokuva. Tarinan päähenkilön tarina kuitenkin saa sympatiat ja Kenityksen Leffatopicissa kehuma Zooey Deschanel päähenkilön siskona toimii myös itselleni erittäin hyvin.

...................................................................

Tässäpä tämä ensimmäinen osa. Näitä perusteluja kirjoittaessa tuli jo mieleen parikin elokuvaa joita olisin mielelläni laittanut listalle jos olisin ne listaa tehdessäni muistanut ja jos lista olisi pidempi. Ei voi kuitenkaan nyt enää mitään ja näillä mennään. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä muidenkin listoja. Toivottavasti en kuitenkaan ole ainoa jolla on vähän yllättävämpiäkin elokuvia tulossa. :)

EDIT: Nyt pitäisi näkyä kuvat.

Ei muuten noi sun kuvat toimi ainakaan mulla, Tirkka.

Button kirjoitti:
Ei muuten noi sun kuvat toimi ainakaan mulla, Tirkka.

Ei toimi täälläkään. Hienoja listoja ja iso peukku kaikille osanottajille, tässä meinaan on tullut semmosia pätkiä vastaan jotka on pakko kattoa näinä päivinä :wink:

Tirkan kuvat on imdb:stä, "Referral denied".

Sainpa listan viimeinkin alkuun. Listalla olevat elokuvat eivät ole 25 elokuvaa joista pidän eniten, sillä vainta olisi liian vaikeaa eri Hitchcokin, Kurosawan, Keatonin, Hustonin, Eastwoodin, Leonen, Herzogin, LAngin ym. elokuvien välillä. Ainoastaan Top 5 on jonkinlainen vakio, jossa tiedän järjestyksen toimivan. Elokuvat eivät muutoi ole missään tietyssä järjestyksessä. En siis välttämättä pidä numerosta 12 enemmän kuin numerosta 21, vaan kyse on listausestetiikasta. Kommentit noudattavat tuttua tyyliäni, eli niissä on kirjoitus ja näppäilyvirheitä, jotka aion tosin korjata myöhemmin. Listalla muutama elokuva löytyy ilmaiseksi netistä, joten olen niiden yhteyteen lisännyt linkin elokuvan nimeen kiinnostuneita varten. Tässä ensimmäisessä joukossa sellainen on Kenraali

25.Aikakone (1960)

Aikakone on viimeisiä scifin kultakauden hooppoiluja, mutta se on erittäin hyvä sellainen. Mitään hirveän syvällista siitä on vaikea sanoa, sillä kyseessä on kuitenkin elokuva joka hukkaa melko tärkeitä osasia H.G.Wellsin kirjasta (tosin ei lehästkeen niin pahasti kuin 2000-luvun roskaversio), jossa juoni on periaatteessa melko ohut ja hahmot vähän hoopoja. Se on kuitenkin elokuva joka on n. miljoonan (arvio voi heittää suuntaan tai toiseen) katselukerran jälkeen yhä yhtä miellyttävä kokemus. Kun kärsin unettomuudesta, oli yleensä juuri aikakone se jota katselin yönratoksi, ja jota katsellessa yleensä nukahdin. Se on siihen täydellinen valinta, sillä se ei vaadi katsojalta liikaa, on varmasti rentauttava ja viihdyttävä, eikä haittaa vaikka jää kesken nukahtamisen vuoksi. Onhan siinä kaiken lisäksi legendaarinen aikakone, jonka malli on kerännyt replicaharrastajia tuhansittain.

24.Arabian Lawrence (1963)

Arabian Lawrence on se elokuva johon kaikkia muita elokuvia verrataan, ja johon verratessa vain harva jää voitolle. Se on yksinkertaisesti täydellisin elokuva ikinä. Siitä huolimatta on reilut parikymmentä elokuvaa joista voin sanoa pitäväni enemmän, koska olen katsonu sen vasta kolme kertaa, joten en ole vielä niin sanotusti kasvanut siihen kiinni vielä. Muutaman katselukerran jälkeen se voi jopa päästä vastaavan listani ykköseksi, sillä se paranee jokaisella kerralla. Vaikka kyseessä on kolme ja puolituntinen (+ intro, väliaika ja loppumusiikki) eepos, sen jaksaa aina katsoa yhdeltä istumalta (jos siihen oikeasti pystyisi, mutta DVD:versiossa pitää välillä käydä levyä vaihtamassa). Toisjn kuin historialliset ja sotaeepokset Arabian Lawrence ei ole paatoksellinen , vaan siinä on jonkinlaista cooliutta. Se on kaikkien aikojen äijäleffa – jopa äijempi kuin Die Hard. Äijyyden korostamiseksi mukana ei ole yhtään naisroolia (naisilla on jotain muuta hommaa kun miehet sotivat sotiaan). Se on niin cool, että en enään viittaa Alec Guinnesiin Obi Wanina vaan Feisalina. Mustan Kyyn neloskautta katsoneet tunnistanevat muutamia elokuvasta vaikutteita.

23.Rocky (1976)

Rocky taitaa ainakin sarjana olla jokaiselle jossain määrin tuttu. Nyrkkeilyactionin ja Stallonen pakollisen draamahuutokohtausten jälkeen on hiukan vaikea muistaa että kaikki alkoi yhdestä erinomaisesta elokuvasta. Rocky on meko tavallinen 70-luvun kaupunkidraama, joka sattumalta kertoo nyrkkeilijästä. Siitä on vaikea mitään erityistä sanoa, sillä se on pitkälti nähtävä jotta sitä voisi arvostaa. Nuorenpana olin siinä määrin Rocky fani että aloin harrastamaan nyrkkeilyä sen seurauksena. Tuolloin elokuvien laatu tuntui kertautuvan aina järjestysnumeron mukaan, mutta nyt myöhemmällä iällä vain ykkönen tekee vaikutuksen loistavana elokuvana (joskin nelonen on myös melko hyvä, suoraviivaisen Rockykaavan vetäjänä). Erityismaininta täytyy antaa Carl Wethersille, joka erittäin uskottava mailmanmestari sekä ennenkaikkea Burgess Meridithille Rockyn valmentajana.

22.Ben Hur (1959)

Elokuvahistoriassa ei ole montaa mainitsemisen arvoista tapausta. Ensin keksittiin elokuvafilmi. Sitten keksittiin miten liitetään kuvaan synkronoitu ääni. Sitten keksittiin Technicolor. Sitten tehtiin Ben Hur. Ben Hur oli aikansa isoin elokuva kaikella tapaa. Se oli kolmas versio maailman myydyimmästä romaanista, siinä oli pääosassa Charlton ”IHQ” Heston, sitä varten rakennettiin pieni Colosseum ja siinä oli pinenä sivuhahmona Jeesus. Unohtuikohan jotain... Ai niin; Ben Hurissa on kaikkien aikojen intensiivisin ja onnistunein toimintakohtaus ikinä. Ben Hurin hevosvaunukisat ovat edelleen paras esimerkki siitä millainen hyvän toimintakohtauksen pitää olla. Ainoat edes suurinpiirtein lähelle pääsevät ovat Terminator kakkosen takaa-ajot. Voisin kirjoittaa pelkästään Kisasta niin paljon etten ehtisi saamaan koko listaa ikinä valmiiksi, ja silloin voisi unohtua mainita kaikki se muu hienous mitä elokuvassa on. Reilun kolmen tunin aikana seurataan Judah Ben Hurin väärää tuomitsemista orjalaivalle ja sieltä alkavaa kostoretkeä. Kun Ben Hur on kostanut Messalalla tämän aiheuttamat vääryydet, elokuva jatkuu vielä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, joka hyvin sitoo kaiken aiemmin koetun yhteen ja antaa sille kaikelle merkityksen. Liiaksi väärin ymmärertyn lopetuksen suurimpana hienoutena on se, kuinka aihetta on osattu käsitellä niin etteivät uskovat kristityt pidä sitä väheksyntänä, ja muutkaan eivät näe sitä uskonnollisena paatoksena (paitsi ne ahdasmieliset jotka kärsivät aina kuullessaan maininnan Jeesuksesta). Niitä muita hienouksia elokuvasas on mm. orjalaivat, meritaistelu, sheikki jolla on seksuaalinen kiinnostus hevosiaan kohtaan ja ennenkaikkea spitaalisia. Spitaalisten laakso on itsessään jo hyvän elokuvan merkki.

21.Nosferatu: Phanton der Nacht (1979)

Olen Harhaoppinen siinä mielessä, että pidän Werner Herzogin Nosferatua parempana kuin Murnaun alkuperäisversiota. Murnaun Nosferatu on toki loistava elokuva, ja Max Shreck loistava vampyyri, mutta Murnau ei ole Werner Herzog eikä Max Shreck, tai kukaan muukaan sen puoleen ole ikinä niin hyvä näyttelijä kuin Klaus Kinski. Kinski oli elokuvan ainoa tähti jo ajallaan, mutta sivuosissa olevat Isabelle Adjani ja Bruno ”Hitler” Gantz on sittemmin nousseetmelko isoiksi nimiksi. Nosferatu on siis Werner Herzogin elokuva, eikä sen siis pidä olettaa muistuttavan mitään normaalia elokuvaa. Näyttelijät joko käyttäytyvät luonnollisesti tai äärimmäisen dramaattisesti. Juonen kuljetudta tärkeämpää on kauniiden kuvien näyttäminen ja tunnelman luominen. Elokuvan erikoisuudesta kertoo sekin, että vaikka mukana on Isabelle Adjani, ei siinä ole alastomuutta. Nosferatu on melko tavanomainen Herzogin elokuvaksi sillä siinä on useita kohtauksia jotka eivät tunnu littyvän mihinkään mitenkään. Elokuva alkaa hidastetulla lepakolla ja kamera-ajolla läpi muumiorivin, joilla ei kummallakaan ole mitään tekemistä minkään kanssa. Draculan linnalle ilmestyy aivan tyhjästä mustalaispoika soittamaan viulua – miksi? Werner Herzog saa aina järjettömyyden vaikuttamaan järkevältä ja ennenkaikkea saa sen toimimaan.

20.Afrikan Kuningatar (1951)

Pidän elokuvisa joissa ihmiset yrittävät selviytyä viidakossa. Pidän elokuvista joissa veneillään joella. Pidän Humphrey Bogartin elokuvista. Pidän John Hustonin elokuvista. Varsinainen kysyms lieneekin miksi Afrikan Kuningatar jää näin ”huonolle” (eihän tässä huonoja sijoituksia olekaan) sijoitukselle listalla. Afrikan Kuningatar on kaikinpuolin hieno kokemus. Harva elokuva kulkee kuin höyryvne koskessa niin ettei missään vaiheessa tunnu siltä että pitäisi odottaa jotain muuta. Elokuva on alusta asti itsessään viihdyttävä, ilman että minkään kohtauksen tulisi palvella tulevia. Se on hyvin yksinketainen elokuva jossa käytännössä mennään virran mukana ongelmasta seuraavaan. Humphrey Bogart tekee yhden parhaista rooleisteen (en uskalla sanoa parhaaksi, kun muutamia on näkemättä) juoppurenttuna, mutta avoimesti hyväsydämisenä Charlie Allnutina. Elokuvan hienoutta on vaikea perustella muutoin kuin alussa mainitsemillani henkilkohtiasilla syillä. Hyvänä kaverina elokuvalle toimii Clint Eastwoodiin loistava Valkoinen Metsästäjä Musta Sydän, jossa ei asioisat puhuta oikeilla nimillä, mutta tehdään melko selväksi minkä elokuvan tekemisestä on kyse.

19.Kenraali (1927)

Yllätin itseni saamalla listaani vain yhden mykkäelokuvan. Kenraali oli se vanhan ajan paras elokuva, joka voitti kaikki äänestykset ennen kuin Orson Welles lahjoi kaikki äänestävät tahot. Godart joskus väitti että elokuvaan tarvitaan vain Tyttö ja ase. Buster Keaton vetoaa iihen että hyvään elokuvaan tarvitaan pieni mies, muutama iso juna ja sota. Buster Keaton oli oikeassa. Kuten Buster Keatonin elokuvat aina, Kenraalikin alkaa riiamisella. Se miten riiuureissu johtaa konfederaation voittoon eräässä Amerikan sisällissodan taistelussa on ehdottomasti komediaelokuvan kermaa. Vaikka akrobaattikomedia ei naurattaisikaan, Kenraali toimii myös hyvänä toimintaelokuvana. Varsinkin kaksi erillistä takaa-ajoa junilla ovat kok elokuvahistorian merkkitapauksia. Jos ihan rehellinen olen, niin minun on aika vaikea sano oikeasti mikä Buster Keatonin elokuvista on paras, joten Kenraali saa edustaa myös Sherlock Jr:ia ja Our Hospitalitya. Sinänsä ne eivät kauheasti toisistaan eroakaan, sillä kyse on aina riiamisesta ja takaaajoista.

18.Takaikkuna

Hitchcockin teokista oli vaikea arvottaa parempia ja huonompia, mutta sain ne sitten vimeinkin karsittua sellaisen määrään että listaan voi mahduttaa jotain muutakin. Takaikkuna kilpailee paikastaan suosikeissani Vertigon kanssa, ja siinä kun Takaikkuna pysyy korkeintaan yhtä hyvänä jokaisella katselukerralla, Vertigo on aina parempi. Tähän mennessä Takaikkuna on kuitenkin pysynyt edellä, koska pidän sitä teknisesti parempana saavutuksena. Elokuvan kaikki tapahtumat ovat sidottu joko yhteen huoneeseen, tai ne ovat sieltä nähtyjä. Erityisen hienoa on elokuvan musiikki, joka on elokuvanm aailmaan kuuluvaa, eikä siis taustamusiikkia. Sitä tulee joko naapureiden radioista tai joku soittaa sitä. Kunnon Hitchcock elokuvan tapaan tässäkin on kyse murhamysteeristä, mutta juonellisella koululla. Tiedetään syyllinen ja melko tarkkaan tekotapa, mutta ei tiedetä onko murhaa tapahtunut. Takaikkunan ideaa loukkaantuneesta tirkistelijästä on kopioitu ja parodioutu lukemattomia kertoja elokuvan uusversioissa (joista mieleeni tulee vain yksi jossa oli Christopher ”Teräsmies” Reeve halvaantuneena) ja TV-sarjoissa (mm. 70's Show ja Simpsonit). Pääosia näyttelevät tiettävästi Hitchcokin suosikki näyttelijät James Stewart ja Grace Kelly. Ensimmäistä kertaa elokuvan nähtyäni olin ällistynyt Grace Kellyn näyttelijäntaidoista. Kelly osaa tehdä hahmostaan henkilön hyvin hienovaraisin elein, niin että lopputulos on äärimmäisen uskottava. Stewart vetaa kuitenkin sen pitemmän korren, sillä pitkään ajattelin ettei hän osaa edes näytellä, mutta kyse onkin vain siitä että että Stewartin näytteleminen on jotain mitä ei huomaa. James Stewart on ehkä Hollywoodin paras näyttelijä (Muutoin se olisi Klaus Kinski mutta Kinskin Hollywood ura rajoittui pieneen – joskin mieleenpainuvaan - sivurooliin Tohtori Zhivagossa, en lue häntä Hollywood näyttelijäksi). Yksi elokuvan hienouksista on suuruuden hullu pienimuotoisuus. Kokonaisuus vaikuttaa vaatimattomalta, mutta sitä varten oli studioon rakennettu sisäpiha ja kahden kerrostalon sinne osoittavat seinät, pinnallisine sisätiloineen. Mielenkiintoisena pikkufaktana mainittakoon hyvä näkyvyys asuntoihin elokuvassa. Ainakin kolme kämppää nähdään varsin hyvin + asunto jonne elokuva perustuu ja ne kaikki herättävät kysymyksen siitä, missä ihmiset hoitavat tarpeensa.

17.Haamujengi

Rockyn lisäksi Haamunengi oli kova juttu silloin lapsena (ja titenkin ninjat varsinkin teini-ikäiset mutantit. Mutta se ei tähän kuulu). On oikeastaan aika vaikea sanoa mikä siinä silloin viehätti, sillä nyttemmin pidän elokuvasta syistä, joita en edes ymmärtänyt lapsena. Esimerkiksi kohtaus jossa Ray ja Peter saavat idean kummitusten havitysfirmasta tuntui pakkopullalta lapsena, mutta nykyään se kuuluu hauskimpiin kohtauksiin. Kunnon komediassa pitää olla hauska perusasetelma, ja sellainen haamujengissa onkin. Mikäpä sen huvittavampaa kuin silkan hölynpölyn käsittely vakavana tieteenä. Ei sellaisikaan vivahteita lapsena ymmärrä. Komiikka ulottuu myös yksityiskohtiin ja sivuhahmoihin. Esimerkiksi Louis Tullyn bileet, joissa vieraat olivat vain asikkaita (ja esiteltiin toisilleen taloudellisen tilanteen kautta). Sekin meni vähän ohi lapsena. Itseasiassa en tainnut edes tajuta Haamujengin olevan komedia, ennenkuin joksus teininä, kun en sitä olult vuosiin nähnyt. Ei se toki haittaa, sillä ajattomat ikonit kuten Slimer, jääkappikoira ja tietenkin 30 metrinen Vaahtokarkkimies. Naapurin kersan kanssa ”perustettiin” aikoinaan oma aaveenmetsästys porukka. Nyttemmin on hauska nähdä kuinka aikuiset ihmiset leikkivät ihan samaa leikkia televisiossa, vähän kalliimmilla välineillä vain. Meillä oli valitettavasti vain pahanhajuisia aineita, joitenka reseptit olen unohtanut, sillä pahanhajuiset aineet saavat aikan reaktion kummituksissa – yhtäkaikki sen teho oli vähintäänkin emf-mittareiden, lämpökameroiden ja kasettinauhureiden tasoa.

Itseäni harmittaa vietävästi että Takaikkunan jouduin pudottamaan pois lopulliselta listaltani. 25 elokuvaa on kuitenkin niin vähän ja niidenkin laittaminen järjestykseen on liki mahdotonta. TOP50:kin tuottaisi ongelmia. :?

Riveni kirjoitti:
25 elokuvaa on kuitenkin niin vähän ja niidenkin laittaminen järjestykseen on liki mahdotonta. TOP50:kin tuottaisi ongelmia. :?

Iso ongelma on sekin kun pitää poimia joitain ns. edustuselokuvia. Kuten taisin mainita, listani tulisi täyteen jo pelkästään Hitchcokin, Kurosawan ja Herzogin elokuvista, eikä se olisi kuitenkaan kovin totuudenmukainen. Silloin pitäisi mietttiä pitääkö enemmän Kurosawan vai Kubrickin elokuvista, tai Hitchcokin vai Eastwoodin. Tosin lista ei nykyiselläänkään vasta elokuvamakuani edes kovin tarkkan, sillä en muistaakseni listannut elokuvia joissa on vaikka fanittamani näyttelijä. Kuitenkin pidän sellaisista elokuvista ainakin jossain määrin yhtä paljon.

Hyrkanos kirjoitti:
22.Ben Hur (1959)

Elokuvahistoriassa ei ole montaa mainitsemisen arvoista tapausta. Ensin keksittiin elokuvafilmi. Sitten keksittiin miten liitetään kuvaan synkronoitu ääni. Sitten keksittiin Technicolor. Sitten tehtiin Ben Hur. Ben Hur oli aikansa isoin elokuva kaikella tapaa. Se oli kolmas versio maailman myydyimmästä romaanista, siinä oli pääosassa Charlton ”IHQ” Heston, sitä varten rakennettiin pieni Colosseum ja siinä oli pinenä sivuhahmona Jeesus. Unohtuikohan jotain... Ai niin; Ben Hurissa on kaikkien aikojen intensiivisin ja onnistunein toimintakohtaus ikinä. Ben Hurin hevosvaunukisat ovat edelleen paras esimerkki siitä millainen hyvän toimintakohtauksen pitää olla. Ainoat edes suurinpiirtein lähelle pääsevät ovat Terminator kakkosen takaa-ajot. Voisin kirjoittaa pelkästään Kisasta niin paljon etten ehtisi saamaan koko listaa ikinä valmiiksi, ja silloin voisi unohtua mainita kaikki se muu hienous mitä elokuvassa on. Reilun kolmen tunin aikana seurataan Judah Ben Hurin väärää tuomitsemista orjalaivalle ja sieltä alkavaa kostoretkeä. Kun Ben Hur on kostanut Messalalla tämän aiheuttamat vääryydet, elokuva jatkuu vielä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, joka hyvin sitoo kaiken aiemmin koetun yhteen ja antaa sille kaikelle merkityksen. Liiaksi väärin ymmärertyn lopetuksen suurimpana hienoutena on se, kuinka aihetta on osattu käsitellä niin etteivät uskovat kristityt pidä sitä väheksyntänä, ja muutkaan eivät näe sitä uskonnollisena paatoksena (paitsi ne ahdasmieliset jotka kärsivät aina kuullessaan maininnan Jeesuksesta). Niitä muita hienouksia elokuvasas on mm. orjalaivat, meritaistelu, sheikki jolla on seksuaalinen kiinnostus hevosiaan kohtaan ja ennenkaikkea spitaalisia. Spitaalisten laakso on itsessään jo hyvän elokuvan merkki.

On tullut kyseinen leffa katsottua joskus vuosikausia sitten ja ainakin silloin se oli muistaakseni varsin kova pätkä kaiken kaikkiaan, takaa-ajoineen päivineen. Voisikin yrittää hankkia leffan taas jostain ja katsoa, onko se vielä yhtä hyvä ellei parempikin.

Tzei-em kirjoitti:
Voisikin yrittää hankkia leffan taas jostain ja katsoa, onko se vielä yhtä hyvä ellei parempikin.

Sunnuntaina tulee tuo Ben-Hur Yle Teemalta klo. 18.00 . Itse ainakin katson.

Hmm, tuo Hyrkanoksen mainitsema Nosferatu pitänee oikein ottaa ylös noiden Wankien aikaisemmin mainitsemien itämaisten elokuvien kanssa.

Tästä lähtee sitten meikäläisen oma Top-25 suosikkielokuvat -lista käyntiin. Pahoittelut jo ennakkoon kommenttieni lyhyydestä ja "tönkköydestä" koskien noita omia valintojani, mutta kun ei irtoa tekstiä tällä osastolla. Lisäksi nämä elokuvat tällä ensimmäisellä pätkällä voisivat olla ihan missä järjestyksessä tahansa. Ja pari seuraavan pätkänkin elokuvaa voisi ihan hyvin löytyä vaikka sijalta 25. Ei tämä kyllä kamalan helppoa ole :D .

25. Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous (2003)

O: Gore Verbinski. N: Johnny Depp, Orlando Bloom, Keira Knightley, Geoffrey Rush, Jack Davenport.



"A wedding? I love weddings. Drinks all around!" -Jack Sparrow

Suuri suosikkini Johnny Depp yksinkertaisesti loistaa huumorisävytteisessä roolissaan merirosvokapteeni Jack Sparrow'na ja tästähän hän pokkasi Oscar-ehdokkuuden. Vaikka tässä Disneyn elokuvassa onkin mukana vielä mm. Geoffrey Rush, Orlando Bloom ja Keira Knightley, niin Depp todellakin varastaa koko show'n Sparrow'na. Lisäksi elokuva on visuaalisesti näyttävä ja Hans Zimmerin musiikki kruunaa kaiken. Mitä tulee jatko-osiin, niin Kuolleen miehen kirstu oli vielä ihan ok, mutta Maailman laidalla oli suoraan sanottuna huono. Ja nyt puuhataan tietenkin vielä neljättäkin osaa tälle sarjalle. Noh, ainakin se neljäs osa saa mahdollisuuden yllättää positiivisesti, tai sitten olla odotetun huono.

24. Spirited Away - Henkien kätkemä (2001)

O: Hayao Miyazaki



"Welcome the rich man, he's hard for you to miss. His butt keeps getting bigger, so there's plenty there to kiss!" -Aogaeru

Kaikkien aikojen paras animaatioelokuva ikinä! Hayao Miyazakin uskomattoman mielikuvituksellinen ja tunnelmallinen elokuva, joka todellakin sopii kaiken ikäisille. Ja tietenkin se sisältää oman moraalisen sanomansa nuorisolle Chihiron kehityksen myötä elokuvassa. Alussahan Chihiro on hemmoteltu, laiska ja itsekäs. Kuitenkin elokuvan edetessä hänestä tulee itsenäinen, itsevarma ja kohtelias. Omaksi suosikikseni kirjavasta hahmokavalkaadista kohosi muuten ensisilmäyksellä salaperäinen No-Face.

Törmäsin sattuamalta tähän elokuvaan kolme-neljä vuotta sitten kun se tuli Kakkoselta jouluaattona (vai olisikohan ollut joulun jälkeinen päivä). Jokatapauksessa olin samantien myyty, sillä en ollut nähnyt mitään sen kaltaista aikaisemmin. Valitettavasti en sitä alusta saakka tuolloin nähnyt ja se jäi kaivelemaan minua. Kunnes sitten viime kesälomalla sain sen viimein käsiini ja katsoin alusta loppuun saakka.

23. Se7en - Seitsemän kuolemansyntiä (1995)

O: David Fincher. N: Morgan Freeman, Brad Pitt, Gwyneth Paltrow, ..... ......



William Somerset: This guy's methodical, exacting, and worst of all, patient.
David Mills: He's a nut-bag! Just because the fucker's got a library card doesn't make him Yoda!

Kaksi etsivää jahtaavat sarjamurhaajaa, joka käyttää toimintatapanaan Danten Jumalaisen näytelmän seitsemää kuolemansyntiä. Kyseessä ei ole siis lähtökohtaisesti mitenkään ihmeellinen tämän genren elokuva. Itse katsoin tämän pätkän kokonaan v. 2008 ja vaikka tämäntyylisiä elokuvia on tullut nähtyä monia, niin silti olin aivan monttu auki tämän elokuvan kanssa.

Morgan Freeman hoitaa oman ruutunsa totutun laadukkaasti ja Brad Pitt vetää myös ehdottomasti yhden uransa parhaista roolisuorituksista. Suuren suuri krediitti kuuluu myös ohjaaja David Fincherille (mm. Zodiac, Fight Club, Benjamin Button, Alien), sekä käsikirjoittaja Andrew Kevin Walkerille (mm. Päätön ratsumies).

22. Diktaattori (1940)

O: Charlie Chaplin. N: Chaplin, Reginald Gardiner, Henry Daniell, Paulette Goddard



Adenoid Hynkel: How wonderful! Tomania, a nation of blue-eyed blondes.
Garbitsch: Why not a blonde Europe, Asia, America?
Hynkel: Blonde world...
Garbitsch: And a brunette dictator.
Hynkel: Dictator of the world

Anteeksi, oli vaikea löytää kunnollista quotea.... Charlie Chaplin teki tämän elokuvan ennen kuin USA liittyi mukaan Toiseen maailmansotaan. Ja tässähän siis satirisoidaan Adolf Hitlerin (elokuvassa Adenoid Hynkel), Benito Mussolinin (Napaloni) ja Natsi-Saksan kustannuksella. Tähän aikaan jopa Katolinen kirkko pysytteli hissun kissun siitä, mitä Saksassa tapahtui. Mutta Chaplin tekee tälläisen elokuvan, tuohon aikaan, ei tätä voi olla ihailematta. Elokuvan lopussa oleva Chaplinin pitkä rauhan puolesta vetoava puhe ja tuo maapallokohtaus, josta olen kuvankin poiminut, ovat elokuvahistorian ehdottomia helmiä.

Chaplin näyttelee tässä elokuvassa molempia päähahmoja Hynkeliä, sekä juutalaista parturia. Hän on myös käsikirjoittanut, ohjannut, säveltänyt ja tuottanut tämän elokuvan. Tämä elokuva muuten voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Jussi-palkinnon aikanaan.

21. Star Wars: Episode V - Imperiumin vastaisku (1980)

O: Irvin Kershner. N: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher, Billy Dee Williams



Luke: I want my lamp back. I'm gonna need it to get out of this slimy mudhole.
Yoda: Mudhole? Slimy? My home this is!

En halunnut, että useampi Star Wars -elokuva täyttäisi näitä jäännössijoja, vaan pyrin valitsemaan sen absoluuttisen suosikkini. Ja tämä on se ainoa vanha Star Wars -elokuva, mistä oikeasti pidän todella paljon. Muut ehdokkaat olisivat olleet Sithin kosto, sekä Phantom Menace (en edes muista montako kertaa katsoin tämän pienempänä). Vastaavasti pakko on sen verran tunnustaa, että olen viimeksi nähnyt Imperiumin vastaiskun nelisen vuotta sitten TV:stä, eli olen vähän hukassa muistini kanssa. Toki jos olisin ollut järkevä, niin olisin katsonut tämän elokuvan ennen tätä kun kerta omistankin sen, kasettina tosin.... Mutta siis juuri tässä elokuvassa törmäsimme ensimmäistä kertaa Yodaan, valitettavasti vain se Jedi-koulutustsydeemi siellä suoplaneetalla oli aika kuivaa. Siitä olisi voinut saada jonkin todella eeppisen hetken. Jostain syystä aina kun tämä elokuva mainitaan, niin ensimmäisenä mieleeni singahtaa kuva Imperial Walkereista. Vaikka näistä elokuvistakin pidän, niin kuitenkin ne pelit olivat se ykkösjuttu (KotOR), miksi aikanaan itsellekin puhkesi se pienimuotoinen Star Wars-mania.

20. Tuulen Viemää (1939)

O: Victor Fleming. N: Clark Gable, Vivien Leigh, Olivia de Havilland, Leslie Howard, Hattie McDaniel



"With enough courage, you can do without a reputation." -Rhett Butler

Tämä rakkaustarina sijoittuu Amerikan sisällissodan aikaan ja se kertoo Scarlett O'Haran tarinan. Scarlett rakastaa Ashley Wilkesia, joka on puolestaan menossa naimisiin hyväsydämisen Melanie Hamiltonin kanssa. Rhett Butler puolestaan rakastaa Scarlettia, koska he ovat samanlaisia luonteeltaan. Tästä lähtee sitten aikamoinen hullunmylly käyntiin, katsokaa ihmeessä.

Ensimmäisenä kun tätä elokuvaa katsoin värillisenä versiona, niin en millään voinut uskoa sen olevan 60 vuotta sitten tehty, itseasiassa minun piti jopa tarkistaa tuo vuosiluku kesken elokuvan. Scarlett O'Hara, todella harvoin olen nähnyt elokuvissa noin perhanan itsekästä ja hallinnanhaluista, mutta silti niin rakastettavaa hahmoa ja suuri kiitos siitä kuuluu Vivien Leigh'lle. Elokuva oli täynnä loistavia näyttelijänsuorituksia, joita ei kaikkia viitsi mainitakaan, ettei homma karkaa tyystin käsistä. Rhett Butlerista suorastaan huokui intohimoa ja itsevarmuutta, varsinainen miesten mies. Hattie McDanielin taisin nähdä ensimmäistä kertaa ja voisi sanoa, että tuon paremmin ei roolitus voi enää onnistua. Hän suorastaan loisti tomerana ja kokeneena Mammyna. Ja hän voittikin tästä suorituksestaan parhaan naissivuosan esittäjän Oscarin ja oli ensimmäinen tummaihoinen voittaja, sekä ensimmäinen ehdokkaana oleva tummaihoinen. Samassa kategoriassa myös de Havilland oli ehdolla. Vivien Leigh puolestaan voitti oman kategoriansa ja Gablekin oli ehdolla. Luultavasti olen listannut turhan alas, mutta se on sillä verukkeella, että katsoin tämän viime sunnuntaina....

19. Casino Royale (2006)

O: Martin Campbell. N: Daniel Craig, Eva Green, Mads Mikkelsen, Judi Dench, Jeffrey Wright



"I've got a little itch, down there. Would you mind?" -James Bond

Olen kasvanut Bond-elokuvien parissa ja vaikka ne eivät kuitenkaan mitään ihmeellisiä elokuvia olekaan, pääsääntöisesti, niin pitäähän niilläkin olla tällä listalla joku edustaja. Tosin tämä "edustaja" olisi luultavasti mahtunut listalle ihan muutenkin. Kyseessä ei ole normaali Bond-elokuva ja siksi minä todellakin pidin tästä. Kerrankin tässä keskitytään hahmon rakentamiseen ja kuljetetaan tarinaa huolella, mutta silti tyypilliseen 007-tapaan pätkästä ei puutu myöskään vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Daniel Craig vaati totuttelua vaalean hiuskuontalonsa kanssa (liikaa vaivaa värjäyksestä?), mutta pian sitä jo huomasikin, että Craig ei näyttele Bondia, vaan Craig on Bond. Ehdotonta Bondien kermaa Conneryn, Mooren ja Brosnanin (eka Bond minkä näin, oli Huominen ei koskaan kuole) kanssa omasta mielestäni. Lisäksi taistelukohtaukset olivat todella vakuuttavia. Elokuva oli kuitenkin mielestäni rahtusen liian pitkä.

18. The Boondock Saints (1999)

O: Troy Duffy. N: Willem Dafoe, Sean Patrick Flanery, Norman Reedus, David Della Rocco, Billy Connolly



Ivan Checkov: I am Ivan Checkov, and you will be closing now.
Murphy: Checkov? Well, this here's McCoy. We find a Spock, we got us an away team.

Kyseessä on siis indie-elokuva ja vieläpä toimintaelokuva. Mutta näköjään toimintaelokuvankin voi tehdä viihdyttävästi ja tyylikkäästi ilman jumalattomia pamahduksia, tai urheiluautoilla sävytettyjä takaa-ajo kohtauksia. Sen sijaan se on täynnä hauskaa ja ovelaa dialogia, sekä absurdeja ja hauskoja tilanteita. Myöskään toiminnasta ei ole todellakaan puutetta.

Itse törmäsin tähän elokuvaan niin sattumalta kuin vain voi olla. Törmäsin netissä nimittäin siihen kun joku kehui tätä elokuvaa ja niinpä se tuli hankittua. En katsonut IMDB:tä tai mitään, en ollut kuullutkaan tästä elokuvasta aikaisemmin. Pari viikkoa myöhemmin se tuli katsottua ja olin myyty. Willem Dafoe homoseksuaalisena FBI-agenttina syöpyi ikuisesti mieliini, eikä vähiten elokuvan loppupuolen osalta "oudon" asunsa vuoksi. Vieläkin naurattaa kun ajattelee...

Tämähän on saanut nyt jatko-osankin, mutta valitettavasti ykkönen asetti ihan liian korkean tason. Mutta mielenkiinnolla odottelen koska saan jatko-osan käsiini, että näen mitä ohjaaja/käsikirjoittaja Troy Duffy on saanut jälleen aikaiseksi.

17. The Wrestler - Painija (2008)

O: Darren Aronofsky. N: Mickey Rourke, Marisa Tomei, Evan Rachel Wood



"I don't hear as good as I used to, and I ain't as pretty as I used to be. But I'm still here - I'm the Ram. " -Randy "The Ram" Robinson

Heti perään seuraava indie-elokuva. Tosin sillä erotuksella, että tiesin tasan tarkkaan, että kyseessä on hyvä elokuva ja odotin tämän katsomista innolla. Tämä pätkä nosti jälleen esiin sen kylmän faktan, että Mickey Rourke on erinomainen näyttelijä. Kuten täällä jonkun allekirjoituksessa aikanaan olikin, niin Mickey Rourke nimenomaan oli Randy "the Ram" Robinson ja palkintopuolella käytiin kovaa taistelua Rourken ja Pennin (Milk) välillä. Penn vei Oscarin, Rourke Golden Globen jne. Myöskään Marisa Tomein Oscar-ehdokkuus ei ollut tuulesta temmattua, vaikka siltä suunnalta en voittoa odottanutkaan. Myös ohjaaja Darren Aronofsky ja käsikirjoittaja Robert D. Siegel hoitivat vapaapainin maailman vangitsemisen upeasti. Tippahan siinä lopussa tuli silmään, oli sen verran oikeasti koskettava elokuva.