Foorumiarkisto

Argh, nyt se sitten iskee. Masters of Orion 2 ja Warcraft 2 unohtuivat kokonaan listasta. Katsotaan, mihin väliin ne saa upotettua...

GAMES TOP 25. Ensimmäiset 9. Listani saattaa ehkä hieman yllättää, sillä siinä ei ole juuri ollenkaan uusimpia pelejä. En itseasiassa ole mikään peliasiantuntija, mutta seuraavat 25 peliä, jotka tulen arvostelemaan, ovat omasta mielestäni hyviä pelejä. En ole ehkä mikään paras peliarvostelija, eli en oikein osaa antaa risuja ja ruusuja, mutta jokaisesta pelistä löydän kuitenkin hyvää sanottavaa. Voi olla, että arvostelut alkavat muistuttaa toinen toisiaan, mutta silti jokainen peli on tuottanut erilaisen kokemuksen.



25. FIFA 08

Vaikka en ole hirveä urheilupelien hamstraaja, oli tämän pelin pakko päästä listalleni. Pelailin sitä kaverin kanssa aikani kuluksi ja teki suuren vaikutuksen. Potkupallokaan ei ole mikään ykköslajini, mutta tämän pelin on kyllä pakko päästä listalleni, vaikka se vasta 25 sijalla onkin. Grafiikka on menevää ja antaa vain niin rentouttavan olon seurailla, kun jalkapallo liikkuu edestakaisin kentän toiselta puolelta toiselle. Ja mikäs siinä sitten on sitä pelatessa. Voipi vierähtää pelin ääressä jopa puolet päivästä. Kuitenkin peliä pelatessa voi aika käydä hyvinkin äkkiä pitkäksi, ellei ole todellakaan mitään muuta tekemistä. Riippuu siis ihan olotilasta. Vapaa-ajalla se on siis hyvin käypä peli.

24. NHL 04

Eli siis miksi juuri 2004? Siihen on monia vastauksia. Yksi niistä on ainakin siksi, että en omista kuin muutaia lätkäpelejä. Ja tämä taisi olla ensimmäinen NHL mistä toden teolla kiinnostuin. Pelailin tätä siis suoraan sanottuna melkein 12/7. Into kuitenkin lopahti kuukauden tai kahden kuluttua, mutta semmoisen pelikokemuksen jättänyt tajuntaani, että pakko tämänkin on päästä listalle. Grafiikka on edelleen tässäkin hyvä, muttei paras. En ole mikään hirmuinen lätkäfanikaan, mutta peliä on pakko kehua. Miinuksena kuitenkin voin mainita, että samoin kuin FIFA :ssa, pelin pelaaminen lyhyessä ajassa kauan, vie mielenkiinnon ainakin omalta osaltani. Joten kyseisen seikan takia ei tämäkään ole listan kärkipäässä.

23. Rainbow Six

Kyseistä peliä olen pelannut ensimmäistä kertaa serkkuni luona, jolla tämä peli oli tietokoneella. En tarkalleen muista, mikä peli se näistä Rainbow Six sarjoista olikaan, mutta oman muistini mukaan taisi olla Rainbow Six 3: Raven Shield. Mukavasti aika kului tätä pelatessa ja ei tullut lainkaan niin tylsistynyt olo, kuin edellisissä mainitsemissani peleissä. Pakko kuitenkin myöntää, että tätäkin peliä kohtaan kiinnostukseni lopahti jossain vaiheessa. Vaikka ihan luonnollistahan se on. Räiskintäpelien ystävänä listaltani löytyy myös useampia kappaleita näitä pyssypelejä, joten senpä takia tämä(kin) peli on näin listan häntäpäässä. Mukava pelikokemus oli silti, täytyy sanoa. Grafiikka oli kyllä aika kehnonlainen, mutta johtuneekohan tuosta valmistusvuodesta.

22. True Crime (Streets of LA)

Pelin lainasin taannoin tuttavaltani ihan kokeilumielessä, sillä olin edellisenä iltana True Crimen pelaamista nähnyt ja ensinäkemältä se oli ihan mukavanlainen. Pelailin tämän kuitenkin läpi nopeammin kuin huomasinkaan ja tyytyväinen siihenkin "ajanhaaskaukseen" olin. Käypä peli, vaikka autoilua olisi saanut olla hieman vähemmän ja sitä itse toimintaa enemmän. Tehtävät olivat suhtkoht helppoja, mutta tavallaan taas haasteellisia. Kuitenkin ensimmäisillä yrityksillä vastustajien voitto ei sujunut ihan kuin vettä vain. Jokatapauksessa nautin (lähes) joka hetkestä tätä peliä pelatessani ja tyytyväinen kyllä olen. Grafiikkahan nyt (taas) hieman oikuttelee, mutta pieni sivuseikka oman pelaamiseni aikana. Itse en nimittäin grafiikoista hirveästi perusta. Pelin laatu on kaiken a ja ö. Jos pidät poliisina seikkailemisesta LA :n kaduilla, peli on kuin luotu sinulle.

21. The Sims Bustin' Out

Mitäs tällainen peli tekeekään kaikkien näiden actionpelien joukossa? No jaa'a. Pelailtiin tätä kaverin luona, kun yökyläilemässä olin ja alettiin ihan kunnolla suorittamaan näitä tehtäviä sun muita. Ja pianhan sen koukutuksen sitten huomasi. Ryntää raitille oli aivan vastustamaton peli. No ainakin aluksi. Pelailimme peliä sitten illan mittaan ja päästiin ohi vähän kinkkisimmistäkin kohdista. Päätin pyytää peliä lainaan ja perehtyä siihen tarkemmin sitten kotipuolessa. Ryhdyin sitten heti kotiinpäästyäni tätä peliä pelailemaan ja tästä tuli uusi pakkomielteeni. No ei nyt sentään ihan pakkomielle, mutta pakottava tarve oli tätä kuitenkin aina silloin tällöin testailla. Ajan mittaan kuitenkin (jälleen kerran) alkoi Bustin' Out maistua puulta, kun ei kaikki haasteet enää mennytkään niin putkeen. Ihan mukava pelikokemus jokatapauksessa.

20. Metal Gear Solid

Taannoin oli tämä MGS demona playstation ykkösellä ja aloin kiintyä peliin. Demona se kuitenkin luonnollisesti loppui lyhyeen, mutten raaskinut peliä kuitenkaan ostaa.. Sillä miksi ihmeessä siihen rahani tuhlaisin, kun kaverilta saisin saman pelin lainaan ilmaiseksi. Aloin sitten tätäkin peliä pelaamaan, enkä palauttanut sitä pettyneenä takaisin kaverilleni. Päinvastoin. Vaikka tuolloin ei englannin kielitaitoni ollutkaan mistään parhaimmasta päästä, antoi se minulle kuitenkin mukavan sysäyksen tylsään arkeen ja miettimällä ratkaisin itseni pahimmistakin pinteistä. Peliä en koskaan kuitenkaan läpi pelannut, mutta sen verran mahtava peli, että sillekkin omistan paikan TOP 25 listassani.

19. Hostile Waters

Tämän pelin pelaamistarina alkoi setäni luota. Hänellä oli peli CD-levyllä jossain laatikon pohjalla ja ihan mielenkiinnolla starttasin pelin. Laittoi kyllä pelitaitoni hieman koetukselle, mutta mahtavaa mahtavampi peli oli! Nyt äskettäin katsoin muistinvirkistykseksi videon pelistä youtubesta ja toi hyvät muistot mieleen. Pitäisi varmaan alkaa pelata peliä taas. Pelistä niin pitkäaikainen tauko on ehkä yksi syy sen listalla niin pitkän matkan päästä TOP 1:stä olemiseen on. Suosittelen peliä kyllä kaikille hiemankin tämän pelin tapaisista peleistä tykkääville.

18. Mafia

Serkkuni suositteli peliä ja ryhdyin siis tuumasta toimeen, eli pelaamaan. Itseasiassa aluksi peli tuntui pitkästyttävältä liian tylsien ajomatkojen takia, mutta pääsihän siinä sitten myös räiskinnänkin makuun. Toi kyllä aitoa mafiatunnelmaa ja peliä olisin mieluusti pelannut enemmänkin, vaikka olihan se jo ihan tarpeeksi pitkä sellaisenaankin. Erittäin hyvää ajanvietettä, vaikkei grafiikka mitään täydellistä olekaan. Tehtävät menettelee, mutta kyllä niitä silti jaksaa läpäistä. Kokonaisuudessaan ihan keskiverto peli. Vaikka onhan tämä hieman keskitasoa ylempänä, ainakin omassa listassani. En kadu yhtään tämän pelaamista. Pitäisi ehkä pelata pelin jatko-osakin. Ehkäpä vielä jonakin päivänä se tulee vastaan ..

17. Desperados

Tämän pelin olin jo melkein unohtanut, kunnes muistelin, kuinka viihdyttävää sitä olikaan pelata. Hiiviskellä tappamassa länkkäreitä pitkin helteisiä alueita ja paukkuraudat laulaen. Oli todellakin semmoinen peli, mitä olisi pelannut vaikka kuinka kauan. Olen harkinnut tämän pelin muiden osien ostamista, jotta pelinautintoni tätä peliä kohtaan nousisi taas. Sen verran hyvä länkkäripeli on, että ei todellakaan saisi jäädä ulos minun listastani. Ja tässähän se nyt sitten on. Suosittelen jokaiselle, joka pitää hieman hiiviskely / räiskintätyyppisistä peleistä ja tietenkin ihan kenelle muulle vain. Ai niin. Ensimmäistä kertaa peliin tutustuin, kun löysin tämän demoversion Kellogsin muropaketista. En kadu yhtään, vaikka vietinkin pelin ääressä monia tunteja. Kerrassaan mainio!


Noniin.. Tässähän tämä ensimmäinen osa TOP 25 listastani onkin. Pyydän anteeksi sitä, etten ehkäpä perustellutkaan sitä, että miksi juuri tämä peli on tämän sijan ansainnut jne. Vaan keskityin ehkä hieman enemmän vain pelien kehumiseen, mutta mikään hyvä kritisoija saatikka peli asiantuntija en ole, joten pakko minun on kai sitten tyytyä tällaiseen tulokseen. Ensi viikolla sitten uusia pelejä luvassa. Huomasitte varmaan, ettei mitään uudenlaisimpia pelejä ole, mutta silti yhtä hyviä, ellei jopa parempiakin.

"Smark" kirjoitti:

"Mahti Ankka Tomb Raider kakkosesta" kirjoitti:
Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tämä peli on ehkä vaikein peli mitä olen koskaan pelannut.

Pahoittelut, mutta pakko hyökätä tähän väliin sen verran, että itse olen pelannut kolmea vaikeampaakin, vaikka tämä tulee kyllä neljäntenä. Nolosti en muista vaikeimman nimeä (NES, jollakin ukolla piti päästä linnaan sisään ja tavallisesta poiketen hyppynappi oli B, mahtaako kukaan näin vähillä tiedoilla tietää..)

http://www.gametrailers.com/player/44794.html

?

Silläkin uhalla, että tulee varmasti vituttamaan kun unohdan jotain todellisia klassikoita mitä tuli tahkottua miljoona tuntia penskana, tässä tulee oman listani loppupää. Nämä eivät ole mitään arvosteluja, vaan enemmänkin kertomuksia siitä, miksi ne merkitsevät minulle jotain:

25. Commander Keen (Series)(PC, 1990-91)



http://en.wikipedia.org/wiki/Commander_Keen

En osannut valita vain yhtä osaa tästä loistavasta Apogeen PC-tasohyppelysarjasta, joten tulkoot koko sarja listan sijalle 25. Kaikkia sarjan 7 osaa on tullut pelattua monet tunnit silloin aikoinaan. Kun saimme kotiin tietokoneen 1994, siinä tuli mukana Keen 4, joten ehkä sen voisi nimetä sarjan ykköseksi. Hyvä pelattavuus yhdistettynä mielenkiintoisiin vihollisiin ja hahmoihin sekä hieman pulmanratkontaa takasi erittäin hyvän pelin. Edelleenkin pelin äänimaailma on erittäin hyvässä muistissa, vaikka en vuosiin ole peliä pelannutkaan.

24. PAIN (PS3, 2007)



Jotain PS3 pelejäkin mahtuu listalle, kun oikein yrittää. Kyseessä on PS-networkista ladattava peli, missä on tarkoituksena ampua pelihahmoa ympäri kenttää. Peli sisältää nykyisin kolme maailmaa, joissa kaikissa on paljon eri pelimuotoja ja haasteita. PAIN ei ole mikään vakavasti otettava peli, mutta tarjoaa paljon hupia kaksinpelinä tai useamman kaverin kanssa. Yksin en tätä ole edes koskaan pelannut. Muutaman Euron hintaansa nähden PAIN on kuitenkin tarjonnut todella paljon hupia ja pelitunteja. Suosikkipelimuotona on keilaaminen, jossa on kaverin kanssa aina kovat taistelut. Toinen ampuu ukkoa kohti keiloja ja toinen yrittää erinäisin apukeinoin estään tämän matkantekoa.

23. (DeLuxe) Moposota (PC, 1990)



Nyt päästiin todelliseen klassikkoon. Listallani tulee olemaan toistuva kaava, sillä suurin osa itselleni tärkeistä peleistä on moninpelejä, joita on tahkottu kavereiden kanssa. Ignoranteille idiooteille tiedoksi, Moposota on hieman matopelin tyylinen peli, jossa kaksi mopoa yrittää mitä järeimmin asein tuhota toisensa. Kotimaiseksi peliksi siihen aikaa erittäin laadukas tekele, vaikka teknisesti ja graafisesti olikin melko yksinkertainen. Taattua hauskuutta joka kerta kun Moposotaa pelattiin.

22. C&C Red Alert (PC, 1996)



Kun ei haluttuu pelkkää aivotonta toimintaa, Red Alert tarjosi haastetta älynystyröille. Olisin yhtä hyvin voinut ottaa tähän alkuperäisen C&C-pelinkin, mutta Red Alertissa sitä vain oli jotain. Pääasiassa vedettiin Skirmishejä, enkä usko, että koskaan menin tarina-moodia edes läpi, mutta joka tapauksessa hyvää viihdettä oli. Silloin 90-luvulla pelattiin myös joskus netissä kaveria vastaan. Itse pelistä tuskin tarvitsee liiemmin kertoa, koska lienee tuttu kaikille.

21. (Geoff Crammond's) Grand Prix 2 (PC, 1995)



http://en.wikipedia.org/wiki/Grand_Prix_2

Autosimulaattoreiden ehdoton kuningas 90-luvulla. Loistava pelattavuus, upeat grafiikat ja todella paljon realistisuutta joka paikassa tekivät tästä ehtottoman helmen autopelien maailmassa. Ainoat mitkä hieman nakersivat peli-intoa oli pelaaminen näppäimistöllä ja omat ajotaitoni. Pelasimme parin kaverin kanssa usein hot seat moodilla, eli kaikki ajaa omaa autoansa, mutta itse ajetaan vain 1/3 kisasta ja annetaan tietokoneen hoitaa loput. Tällöin sai ajettua kautta kolmestaan yhdellä koneella. Muistan vieläkin kun kierroksella jääneenä kolautin "vahingossa" kaverin tietokone-ohjaaman auton radalta niin että hän joutui keskeyttämään. Ei oikein tykännyt.

20. WWE Shut Your Mouth (Playstation 2, 2002)



Tällä foorumilla tuskin tarvitsee paljon tätä peliä esitellä. SYM on hyvä osa pelisarjaa, joka silloin oli vielä vireessä. SYM eroaa muista sarjan peleistä huumorinsa johdosta, sillä se on selvästi tehty enemmän 'kieli poskessa' asenteella kuin muut. Lumipallosodat, Smackdown -nyrkin päältä hyppimiset yms. oli sellaista mikä on täysin unohtunut uudemmista osista. Shut Your Mouth on yksi odotutetuimpia pelejäni ikinä eikä se pettänyt odotuksia yhtään. Hieno peli.

19. Tony Hawk's Pro Skater 1 ja 2 (Playstation, 1999 ja 2000)



En osaa tehdä eroa noiden kahden välille, sillä kyseessä oli käytännössä samat pelit eri radoilla ja parilla uudella tempulla. En ole ikinä itse skeitannut enkä oikeastaan edes seissyt rullalaudan päällä, mutta Tony Hawkeissa pelattavuus oli niin loistavaa, ettei sitä tarvinnutkaan itse olla mikään skeittari. Yksi niitä pelejä, joiden kanssa haluaa napata ohjaimen aina käteen koska pelaaminen vain on niin hyvää. Ostin vielä kolmannen osan PS-2:lle ja jonkun Undergroundin, mutta ne tuntuivat vain vanhan toistolta, vaikka sinänsä ihan hyviä pelejä olivatkin.

18. Mine Bombers (PC, 1995)



http://fi.wikipedia.org/wiki/Mine_Bombers

Sarjassa taas moninpelejä, joita pelattiin miljoona tuntia putkeen ja vähän sen jälkeen jos jaksoi. Erittäin addiktiivinen peli hieman Bombermanin hengessä, mitä pelattiin parhaimmillaan 4:stään samalla näppäimistöllä. Tuo tosin ehkä oli hieman ahdasta ja peli olikin parasta kolmestaan, ja kahdestaankin huippu. Pelissä on tarkoitus kaivaa reikää vastustajan luokse ja sen jälkeen tuhota hänet käyttämällä mitä erikoisempia ja kovempia aseita. Liekinheitin pienissä käytävissä oli niin kova. Suomipeli tämäkin, Moposodan tapaan.

17. Gran Turismo 2 (Playstation, 1999)



Ehkä hieman liiankin alas pudonnut, mutta joka tapauksessa erittäin loistava autopeli. Olisin voinut yhtä ottaa muitakin sarjan pelejä, mutta nimeomaan kakkonen on tässä minulle ykkönen. Realistista autoilua fotorealistisella grafiikalla oli uskomattoman hienoa silloin joskus, kun tuon pelin sai käsiin. Pelissä oli todella paljon pelattavaa ja paljon autoja, joten aikaa sen kanssa sai menemään. Moninpeli vielä siihen lisänä, niin voilá.

Ah, tätä nostalgian fiilistä. Etenkin 4 Realin ja Mahti Ankan listoilta löytyi paljon minullekin rakkaita pelejä. Esimerkkinä mainittakoon RTS-pelit Starcraft, Red Alert, Warcraft 2 sekä Age Of Empires 2, jotka ovat mielestäni parhaat strategiapelit, ikinä. Olen pelannut monia C&C-sarjan pelejä, mutta ensimmäinen Red Alert on silti paras kaikista, siinä vaan on sitä jotain. Myös Warcraft 2:n ja AOE 2:n kohdalla nämä vanhemmat pelit pesevät seuraajansa 6-0. Starcraftista muistuu mieleen päällimmäisenä skirmishien järjetön vaikeus. Joskus hakkasimme peliä kaverin kanssa lanissa monta tuntia putkeen voittamatta kertaakaan vihollista, sillä tietokone hyökkäsi aina n. 5 minuutin kohdalla jomman kumman kimppuun ja onnistui tuhoamaan kyseisen pelaajan tukikohdan, joten aloitimme aina alusta.

GoldenEye N64:llä oli yksi parhaista ja hauskimmista moninpeleistä siihen aikaan. En ole kyseistä peliä pelannut varmaan 10 vuoteen, mutta uskon, että siitä saisi silti hupia irti. Kavereiden kanssa vietettyä pelin äärellä monta tuntia nimenomaan moninpeliä hakaten. Ihan ykkönen oli kyllä raketinheitin, jonka ammuksia pystyi kimmottamaan seinistä ja siten pystyi ampumaan mm. kulman taakse.

Lisää nostalgiavuodatuksia, kunhan listat etenevät. Jotenkin minulla on semmoinen kutina, että ainakin Ankan listalla tulee olemaan vielä monen monta minullekin rakasta peliä.

Noniin, pois pelien listalta putosi sitten sellaiset klassikot kuten Command & Conquer ja Counter Strike viimehetken muutosten takia.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/e/e3/Warcraft-2-Tides-Of-Darkness-Pc.jpg" width="100" height="125" />
25. Warcraft II: Tides of Darkness (PC, 1995)

Kuinka saatoin unohtaa tämän klassikon? Taannoin uutuutena peliä tuli hakattua aika lailla ja se oli ensimmäisiä kosketuksiani koko kyseiseen genreen, jonka myötä sitten löysin monia muita rts-pelejä. Peli oli ajalleen graafisesti ehkä hieman jäljessä, esimerkiksi C&C tarjosi paljon näyttävämpää ja realistisempaa grafiikkaa, mutta se ei menoa haitannut. Lisäksi Fantasia-maailma houkutti silloista fantasiakirjallisuuden lukijaa huomattavasti monien muiden rts-pelien ympäristöä enemmän.

Itse myin oman pelini pois joskus vuosituhannen vaihteessa ja kyllähän se hieman kaduttaa.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/a/a6/HOMM2.jpg" width="100" height="125" />
24. Heroes of Might and Magic II (PC, 1996)

HoMM2 jos mikä oli peli, joka tarjosi loistavaa ajanvietettä niin yksin kuin isommallakin porukalla. Vuoropohjaisuus toimi loistavasti, vaikka joskus jäätiinkin tietokonevastustajien kanssa junnaamaan siihen, että samalla kun iskit hänen linnaansa, hän iski sinun. Silti peli oli hienossa tasapainossa kaikin puolin, kerättävä tavara ja linnan rakentaminen tuntuivat luontevilta, samoin taistelut. Tätä peliä pelaa vieläkin oikein mielellään oikealla porukalla!

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/7/71/Cncra-win-cover.jpg" width="100" height="125" />
23. Command & Conquer: Red Alert (PC, 1996)

Red Alert oli Warcraftin ohella se merkittävin tekijä siinä, että tähän päiväänkin saakka kestänyt RTS-innostukseni lähti käyntiin. Varsin erikoisella, mutta mielenkiintoisella idealla käyntiin lähtevä peli tarjosi hyviä ja haastavia taisteluita joko liittoutuneiden tai neuvostoliiton puolella. JA pääsihän sitä suomeenkin taistelemaan! Red Alert antoi kuitenkin lähteämttömän vaikutuksen ja toimi mittarina monille tuleville peleille. Kliksuttelun ehdottomia legendoja, jonka tasolla ei yksikään myöhemmin julkaistu moderniin sodankäyntiin keskittyvä RTS-peli ole päässyt. Jatko-osat eivät sitten napanneet yhtään niin paljon.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/c/ce/Vice-city-cover.jpg" width="100" height="125" />
22. GTA Vice City (PS2, 2002)

GTA-pelien ehdoton ykkönen. Vähän harmittaa, ettei alkuperäinen mahtunut listalle, mutta sellaista se on. Vice City kuitenkin pesi huoletta kolmosen ja kakkosen mielenkiintoisemmalla tarinallaan. Ja pelaajan hahmo sai paljon enemmän persoonaa äänen myötä. Tunnelma on kohdallaan, välillä hassutellaan huumorilla, välillä murhataan kylmäverisesti. Siinä missä San Andreas veti huumorin jo överiksi, Vice Cityssä sitä oli juuri sopivasti. Moottoripyörät olivat myös huikea uudistus. Välillä sitä saattoi oikeasti pyörivänsä Miamissa, Scarfacen ympäristössä.

Grafiikka ja äänimailma toimivat, radio oli entistä parempi. Vieläkin tähän peliin tarttuu paljon mielummin kuin vaikkapa neloseen.


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/6/6c/Smb3.jpg" width="100" height="125" />
21. Super Mario Bros 3 (SNES, 1991)

Tasohyppelyiden ehdotonta eliittiä ja mahdollisesti yksi parhaista millekkään nintendolle koskaan julkaistuista peleistä. Tätä jaksoi hakata ihan pikkunaperona vaikka aamusta iltaan. Peli ei ole missään nimessä liian helppo, päinvastoin, ja sitä ihan ihmetyttää, miten nykyajan pelit todella ovat niin naurettavan helppoja. Maailmoja ja erilaisia vihollisia riittää. Juoni nyt on perus mariohuttua, mutta se oli toissijaista. Varmaan vieläkään en ole kaikkia salareita löytänyt ja tuskin tulen löytämäänkään. Tämän pelin takia kuitenkin pitää vanha SNES kaivaa esiin kaapista aina sillöin tällöin.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/6/61/Duke_Nukem_3D_Coverart.png" width="100" height="125" />
20. Duke Nukem 3D (PC, 1996)

Tämäkin peli osuu pelaamiseni "kulta-ajalle", eli 95-98, ja on yksi merkittävimmistä FPS-räiskinnöistä ikinä. Itse omistin taannoin pelistä molemmat versiot (toisessa oli siis 2 uutta "chapteria" tai mitälie). Myöhemmällä iällä alkoi myös ymmärtämään pelin loistavaa camp-huumoria. LARD, anyone? Oikeissa rakennuksissa ammuskeleminen oli myös säväyttävää. Ja mikä onkaan hienompaa kuin pienentää karju pieneksi, sitten jäädyttää se ja polkaista lyttyyn? Asevalikoima oli innovatiivinen ja vastaavaa hauskuutta nähtiin seuraavaksi vasta Serious Samissa ja MDK2:ssa. Vieläkin DN3D pesee lähes poikkeuksetta kaikki uusimmatkin räiskinnät!

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/3/32/Riven_Coverart.png" width="100" height="125" />
19. Riven (PC, 1997)

Tämä peli oli yksi ehdottomista suosikeistani 90-luvun lopulla, mikä silloin juurtui myös nimimerkikseni (joka myöhemmin "suomalaistui" nykyiseen muotoonsa.) Ensimmäistä osaa paljon laajempi maailma, monimutkaisempi juoni ja kinkkisemmät puzzlet tekivät Rivenistä paljon mielenkiintoisemman ja haastavamman pelin kuin Myst. Erityisesti viihdytti se, että nyt ongelmia kyettiin ratkomaan useammilla tavoilla. Stillgrafiikka oli kaunista katsottavaa aikansa "real time" grafiikkaan verrattuna, joten Rivenin maailmakin oli todella lumoava. Joidenkin puzzlejen ratkaisut muistaa mielessään vieläkin ja aina silloin tällöin tulee kaivettua tämä vanha aivopähkinäpeli hyllystä.

<img src="http://img256.imageshack.us/img256/7887/1450ht4.jpg" width="100" height="125" />
18. NHL Eastsidse Hockey Manager 2007 (PC, 2006)

Manageripelien aatelia lähinnä siksi, että se käsittelee sitä heinointa lajia, Jääkiekkoa! Tämän pelin ääressä on kulunut monta iltaa ja yötä, sen verran addiktoiva kokonaisuus. Itse NHL-sarja on tosin minulle toissijaista, Euroopan Liigat ovat paljon mielenkiintoisempia. Ainut puute on pelin poissaamaton pakkomielle sille, että kaikki pelaajat miljoona sopimuksista huolimatta haluavat NHL:ään. Esimerkiksi venäjän eliittiliiga kärsii tästä ongelmasta. Junioreiden kasvattaminen ja haaliminen on ehkä hienointa hommaa ja vaikka näiden lähteminen änäriin pistääkin ärsyttämään, on hieno katsoa, kuinka oma kasvatti takoo siellä pisteitä ennätystahtiin. Paljon parempi kuin yksikään jalkapallomanageri, johon olen koskenut.


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/4/49/Moo2baa.jpg" width="100" height="125" />
17. Master of Orion II: Battle at Antares (PC, 1996)

Toinen unohdetuista kukkasista, joka oli myös ensikosketukseni tällaiseen laajempaan strategiaan, jossa kaupankäynti, diplomatia, aseiden ja alusten kehittäminen pelasivat tärkeämpää osaa. Oman imperiumin kasvaminen oli hienoa katsottavaa. Peli tuntui aluksi kovin vaikealta ja monimutkaiselta, mutta iän karttuessa siihen pääsi sitten paremmin sisään. Lajien erikoisominaisuudet toivat paljon uutta innovatiivisuutta peliin ja tarjosivat lukuisia mahdollisuuksia planeettojen valtaamiseen ja vihollisen voittamiseen. Tuskin koskaan on tehty yhtä hyvin painotettua avaruusstrategiaa. Jos jostain tämän löydätte, ostakaa tai ladatkaa.

EDIT: Ja sama homma jatkuu, Rainbow Six unohtui kokonaan... no ei se kyllä enää TOP16 varmasti mahtuisi.

Noniin, tästä tämä lähtee:

25. Burger Time (Aquarius)

Tässä nyt käy taas ilmi että oon ihan helvetin vanha verrattuna suurimpaan osaan kanssa foorumisteista. Eli, 1984 jouluna olin 5-vuotias, ja saatiin lahjaksi Aquarius II -merkkinen "tietokone", ja tämä oli ainoa peli mitä oli (muitakin tehtiin näpyttelemällä listauksia Mikrobitistä). Niin, nostalgiapisteillähän tämä peli listallani lähinnä on, mutta kyllä se oli oikeasti ihan hauska! Ideana oli juoksennella ympäriinsä kasaten hampurilaisia, ja vältellen pahoja munia (!) ja makkaroita (!!), ainoa ase niitä vastaan oli suola, joilla ne sai lamautettua hetkeksi. Yksinkertainen mutta addiktiivinen platformeri siis, ja 5-vuotiaalle ihan tarpeeksi haastava, joka kuitenkin tuli jossain vaiheessa läpikin päästyä.

24. Winter Games (Commodore 64)

Nostalgiapläjäys jatkuu, eli jouluna 1985 tuli lahjaksi Commodore 64, ja pari peliä, joista minä valkkasin tämän. Winter Games oli jatkoa Epyxin Summer Games -peleille, suurimpana erona tietysti se että mukana oli talvilajeja. Oli Freestyle-hyppyjä, ampumahiihtoa (haastavin ja samalla mielestäni paras laji), mäkihyppyä, jäätanssia(ehdottomasti tylsin eventti) ja kelkkailua. Moninpelinä isoveljen & kavereiden kanssa ihan loistavaa viihdettä, ja grafiikka oli tuon ajan peliksi aika loistavaa kuten Epyxin muissakin urheilupeleissä.

23. Paperboy (Arcade)

Kyseessä nimenomaan se alkuperäinen arcade-versio, tietokoneillekin tuli toki omat versionsa, mutta eivät ne olleet läheskään yhtä hyviä. Tätä tuli joskus ekan kerran pelattu 80-luvun puolessa välissä Linnanmäellä, ja aika monta kolikkoa joutui mutsilta kinuamaan tätä varten. Pelissä siis ohjastetaan pyörällä ajavaa lehdenjakajaa, nakellaan lehtiä tilaajien postilaatikoihin, rikotaan ei-tilaajien ikkunoita, väistellään vihaisia koiria ja muuta mukavaa.

22. Arcanum: Of Steamworks and Magick Obscura (PC)

Ja nyt hypätään ajassa aika paljon eteenpäin, 2000-luvun alun parjattuun ja kehuttuun Arcanumiin. Kyseessä siis varmaan täälläkin monen tuntema steampunk/fantasia RPG, Falloutin tekijöiltä. Pelihän oli virallisten patchienkin jälkeen aika buginen, jokseenkin ruma ja muutenkin no... vähän viallinen. Mutta pidin siitä silti; pelin maailma oli kiehtova, NPC:issa oli valinnan varaa, juoni oli hyvä, ja pelattavuuskin oli hyvä, vaikkakin jotkut taidot/taiat tekivät hahmosta liian ylivoimaisen. Tätä voin vieläkin suositella Falloutin ja Baldur's Gaten yms. ystäville, jos jostain syystä jäi välistä, netistä löytyy vieläkin päivitettäviä epävirallisia patcheja, joilla suurin osa bugeista on saatu viimein korjattua.

21. Resident Evil (Playstation)

Niin, se aito ja alkuperäinen Resident Evil on sarjan suosikkini edelleen (en kyllä ole kaikkia osia edes pelannut), ja tämä taitaa lisäksi olla lempparini PSX:n peleistä (tai sitten ei, en halua spoilata loppulistaa). Muistan kun odotin 1996 lukiolaisena tämän pelin ilmestymistä kuin kuuta nousevaa, olihan tämä saanut suunnilleen täydet pisteet kaikissa arvosteluissa joita olin lukenut, ja aika moneen otteeseen tuli pelikaupan setää kiusattua että onko se jo ilmestynyt, ja miksei ole ja koska se tulee! No, itse pelihän on kaikille enemmän tai vähemmän tuttu, survivor-horroria, ammuskelua, seikkailua ja hienoa tunnelmaa, ei sen enempää eikä vähempää.

20. Civilization (Amiga)

Mielestäni Civilazation ei ole kauhen paljon muuttunut jatko-osiensa myötä, joten pistin listalle sen ekan ja jota itse ainakin eniten tulin pelanneeksi. Ilmestyessään ei vastaavanlaisia pelejä hirveästi ollut, ja kyllähän tätä tuli ylästeen aikana ihan hirveästi tahkottua. Maailmanvalloitusta, keksintöjä ja kaikkia muuta; tiedätte kyllä.

19. Ultima IV (Amiga)

Hävettää myöntää, mutta en ole ikinä mitään Ultima-sarjan peliä jaksanut ihan loppuun asti pelata. Ultima IV:ää pääsin kaikkein pisimmälle, johtuu varmaan siitä että se oli pelisarjan ainoa, jonka omistin ihan alkuperäisenä. Vanhoissa Ultimoissa oli hienoa se krääsän paljous jota pelien mukana tuli, esim tässä oli mukana: metallinen ankh-riipus, hieno kankainen kartta Britanniasta ja tosi siistit ohjekirjat. Itse pelissä oli tarkoitus muistaakseni päästä ns. Avatariksi, ja tämä tapahtui kehittämällä hahmonsa hyveitä (en nyt niitä kaikkia muista). Perinteistä rpg:tä tämä toisaalta myös oli, värvättiin kavereita (Iolo, Shamino, Dupre ja mitä niitä kaikkia nyt oli), koluttiin maailmaa maastossa, maan alla ja kaupungeissa, ja mätettiin hirviöitä mukavalla vuoropohjaisella systeemillä.

18. Faery Tale Adventure (Amiga)

Ah, ekoja pelejä joita pelasin Amigalla vuonna 1988, kun sellainen taloon saatiin. Peli oli silloin aikaan ihan järjettömän kaunista katseltavaa, maailman oli vähän liiankin laaja, joten koluttavaa riitti. Tätäkään en ikinä loppuun asti saanut pelattua, muistaakseni tallennusjärjestelmä bugasi jotenkin, vai olikohan sitä ollenkaan? No, kyllä tätä tuli tuntikaupalla pelattua, vaikka juonesta en hirveästi muistakaan... oli vain mukava haahuilla ympäriinsä örkkejä ja muita ötiäisiä lahdaten.

17. War in Middle Earth (Amiga)

Yksi niistä harvoista peleistä jonka ostin sen jälkeen kun olin piraattiversiota pelannut, syynä lähinnä kopiosuojaus, johon tarvittiin pelin mukana tulevaa karttaa. Seikkailu-/strategiapeli, jossa tarkoituksena oli luonnollisesti ohjastaa Frodo Mt. Doomille Sauronin armeijoiden läpi. Samalla piti näitä armejoita vastaan taistella ympäri Keski-Maata, ja yrittää löytää erilaisia esineitä joilla sai värvättyä lisää porukkaa taisteluun. Melko haastava peli oli, mutta tämän sain sentään pelattua läpikin pariin kertaan, kunnes onnistuin rikkomaan pelilevyn jossain vaiheessa.

ed: tulipas rumasti kun notapadista pastesin... korjailen...

"Velocity" kirjoitti:
http://www.gametrailers.com/player/44794.html

Ei ollut, mutta kiitos linkistä! Tarkoittamani peli nimittäin vilahtaa kohdassa 00:29, kun joku lohikäärme hyökkää sillan alta ja muuttaa sankarin luurangoksi! Mutta mikä on pelin nimi?

Tässä listani. Olen siihen varsin tyytyväinen ja aion täydellisesti ignoroida sen mahdollisuuden että olisin tyysten unohtanut jonkin pelin pois. En myöskään aio millään tavalla huomioida sitä, että jo yhdellä listalla nähty Formula 1 Grand Prix 2 (tai ykkösosa, riippuen fiiliksistä) olisi ehkä paikan ansainnut.

Muutamia mainintoja peleistä jotka eivät aivan listalle päässeet: NHL98 (sitä tuli aikoinaan hakattua uskomattomia määriä), Worms Armageddon (tai jokin niistä, osat ja niiden erot ovat jo hiukan hämäriä), Jedi Knight: Jedi Academy (kewl valomiekkatappelu ei aivan riittänyt listalle pääsemiseen) ja Wing Commander II (jonka olisin todella halunnut pääsevän listalle, mutta ei...).

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/8/89/Maxpayne.jpg/250px-Maxpayne.jpg" width="88" height="125" />
25. Max Payne (PC) (2001)

Huolimatta ilmeisen valtavasta ennakkohypestä, minä en oikeastaan osannut missään vaiheessa kunnolla edes odottaa Max Paynea. Vain hieman ennen julkaisua sain tietää tästä suomalaisten tekemästä äärimmäisen tyylikkäästä FPS:sta. Sisältöähän Max Paynessa ei kummemmin ollut - rennosti pelaten läpi pääsi parissa päivässä, mutta oli se sentään erittäin nautinnolliset pari päivää. Bullet time oli ensimmäistä kertaa koettuna jotain uskomattoman hienoa ja tarina oli juuri sopivan korni. Max Payne ei ollut mitenkään erikoisen muistettava peli. Bullet timea (joka sitten kopioitiinkin ihan kaikkialle) lukuunottamatta ei myöskään kovin mullistava. Mutta oli se pirun hauska.


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/1/1b/Pinball_Fantasies_Party_Land.jpg/180px-Pinball_Fantasies_Party_Land.jpg" width="88" height="125" />
24. Pinball Fantasies (PC) (1993)

Flipperipelit olivat todella suosittuja 90-luvulla mutta jostain syystä niitä ei sen jälkeen ole liiemmin näkynyt. Minä syytän 3D-näkymiä ja muita innovaatioita jotka yksinkertaisesti veivät suuren osan hauskuudesta pois. Flipperi on tietokoneella parhaimmillaan sulavasti skrollaavana 2D:nä. Pinball Fantasies on flipperipelien kulta-ajan parhaimmistoa. Mukana on vain neljä eri pöytää mutta ne ovat uskomattoman hiottuja, haastavia ja hauskoja. Tämän pelin ääressä vietimme kavereiden kanssa aikoinaan lukemattomia tunteja parhaita tuloksia hinkaten. Kokeilin peliä pitkästä aikaa muutama viikko sitten ja se oli aivan yhtä nautittava kuin silloinkin. Sitä lukuunottamatta että olin jo unohtanut parhaat pisteidenkeruutavat. Pitänee verestää muistia...


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/3/35/Space_Quest_-_The_Sarien_Encounter_Coverart.png" width="88" height="125" />
23. Space Quest: The Sarien Encounter (PC) (1986)

Legendaarisen pelisarjan ensimmäinen osa, ja karuudestaan ja yksinkertaisuudestaan huolimatta kenties paras. Ei muistaakseni ihan ensimmäinen seikkailupeli mitä olin pelannut (Larry taisi viedä sen kunnian) mutta scifi-ympäristö oli paljon mielenkiintoisempi kuin kolmekymppisen luuserin naistenvonkaus. Space Quest I oli minulle aikoinaan hämmästyttävän vaikea mutta se oli niin hyvä että ala-astelaisen oli aivan pakko hakata sitä monta tuntia. Parseri toi mukaan täysin uudenlaisen interaktiivisuuden tunnun (vaikka parseri ymmärsi huonommin englantia kuin minä aikoinaan) ja oli nautittavan hankalaa yrittää keksiä miten muotoilisi haluamansa teon tekstiksi niin että peli ymmärtäisi. "put hair rejuvenator in airsick bag" sigh


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/7/76/Sam_%26_Max_Hit_the_Road_artwork.jpg" width="88" height="125" />
22. Sam & Max Hit the Road (PC) (1993)

Listan toinen seikkailupeli. Hauskuudessaan ja erinomaisuudessaan kuuluisi ehkä jopa korkeammalle listalla, mutta en päässyt tähän peliin koskaan käsiksi sen ilmestymisen aikaan joten sen vaikutus on jäänyt pienemmäksi kuin suurimmalla osalla muita pelejä. Mutta ei pidä väheksyä; Sam & Max on LucasArtsin pelien parhaimmistoa. Mikään muu sen firman peli ei päässyt huumorissa samalle anarkisuuden tasolle. Tekisi mieli sanoa että se on hauskin pelaamani peli, mutta listalla tulee vielä muutamia pelejä jotka haastavat sen hyvin vahvasti. Tämän vuosituhannen uudelleenlämmittely oli myös erittäin kelpo tekele, ei aivan samaa tasoa kuin alkuperäinen mutta kuitenkin hyvin nautittava pelattava. Nothing beats the original, though.


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/6/6a/Super_Mario_64_box_cover.jpg" width="125" height="88" />
21. Super Mario 64 (N64) (1997)

Myös peli joka olisi varmasti korkeammalla listalla jos olisin omistanut Nintendo 64:n aikoinaan. Mutta kun en, niin ei. Jouduin kokemaan Mario 64:n emulaattorimuodossa vuosia myöhemmin. Mario 64 on paras pelaamani platform-peli, piste. Nykystandardeilla sen kontrollit (varsinkin kameran kontrollointi) saattavat olla hiukan jäykähköt (tai sitten syynä oli se, etten pelannut peliä aidolla 64-ohjaimella, tiedä häntä) mutta en ole nähnyt yhtään vapaan maailman loikkimispeliä siltä ajalta jossa kontrollit olisivat edes hiukan vastaavat. Eipä tule muutenkaan edes mieleen siltä ajalta vapaan maailman loikkimista. Kerrassaan häikäisevän sujuva toteutus (pitäisikö sanoa Nintendomainen?) ja ulkoasu toimii vielä tänäänkin. Jos se ei olisi paikka paikoin niin turhauttava (tähdet osaavat ajoittain olla hyvin hankalissa paikoissa), pelaisin Mario 64:sta jatkuvasti hymy huulilla.


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/1/11/Kotorbox.jpg/250px-Kotorbox.jpg" width="88" height="125" />
20. Star Wars: Knights of the Old Republic (PC) (2003)

Roolipeli Star Wars -maailmassa? Kyllä kiitos. Olisi kelvannut minulle huonompanakin mutta en viitsi valittaa siitä että en keksi tästä pelista paljoa valitettavaa. Vapaa toiminnoista riippuva alignment sopii SW-maailmaan täydellisesti (vaikka pahana sithinä pelaaminen muistuttaakin enemmän schoolyard bullya kuin glorious bastardia. KotOR:it olivat viimeisiä kunnollisia roolipelejä (vaikkakaan en arvostele toimintapuolta flirttailevaa Mass Effectia, en vain kaipaa FPS:tä RPG:ni) ja niistä kahdesta ensimmäinen on selkeästi huolitellumpi ja kiinnostavampi. Ja siinä oli kaksipäiset valomiekat, how cool is that?


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/a/a5/Burnout_3_-_Takedown_Coverart.png" width="88" height="125" />
19. Burnout 3: Takedown (PS2) (2004)

Ostin Burnoutin aikoinaan halppiksena ja se oli yllättävän kiva kaahauspeli, muuta se ikävä kyllä ei sitten ollutkaan. Pelissä ei muistaakseni ollut muuta kuin pelkkää kilvanajamista vauhdikkaassa ympäristössä. Jatko-osa meni ohitse mutta kolmosen kun sain käsiini niin se räjäytti pankin. Siinä olivat mukana jo kaikki asiat jotka tekivät Burnout-sarjasta suositun: vastustajien eliminointi sekä törmäyskisat, muutamia mainitakseni. Burnout 3:ta on vain uskomattoman hauska pelata. Sen jälkeen tulleet pelit eivät tarjonneet enää kummempia uudistuksia (tai sitten uudistuksia huonompaan suuntaan) joten Takedown on tällä hetkellä se kaikista paras Burnout.


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/9/95/Silent_Hill_2.jpg/256px-Silent_Hill_2.jpg" width="88" height="125" />
18. Silent Hill 2 (PS2) (2001)

Luultavasti ensimmäisiä uudemman sukupolven kauhupelejä joita olen pelannut ja tunnelma iski täysillä. Läpi en sitä koskaan ole päässyt koska muistaakseni jäin jossain vaiheessa täydellisesti jumiin (ja koska en ole pystynyt pelaamaan sitä koskaan muutamaa tuntia pidempään). Hidas, rauhallinen ja painostava alku imaisi mukaansa täydellisesti ja kun peli kunnolla pääsi vauhtiin se oli erittäin pelottava. Tämä peli herätti rakkauteni kauhupelejä kohtaan - ja ymmärryksen etten koskaan tule olemaan niissä kovin hyvä koska sydämeni ei vain yksinkertaisesti kestä niitä.


<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/d/d9/Gabriel_Knight_3_cover.jpg/256px-Gabriel_Knight_3_cover.jpg" width="88" height="125" />
17. Gabriel Knight III: Blood of the Sacred, Blood of the Damned (PC) (1999)


Sierran viimeisiä seikkailupelejä, ja loistava osoitus siitä, että genren ei olisi missään tapauksessa tarvinnut kuolla. 3D-pelimekaniikka toimi riittävän hyvin siihen nähden että sellaista ei aikaisemmin seikkailupeleissä oltu nähty (ja mielestäni paremmin kuin LucasArtsin Monkey Island -peleissä). Hahmot olivat hyviä, Tim Curry hauskan ylinäyttelevä, juoni kiinnostava (ja jopa jännittävä). Tämä ja Laura Bow (joka olisi hyvinkin ansainnut myös paikan listallani) osoittivat että Sierran parhaat seikkailupelit olivat naisten käsialaa. Tästä pelistä sain myös tietää Jeesuksen ja Marian lapsi -teoriasta kauan ennen "rajojarikkovaa" Da Vinci -koodia. Ime siitä, Dan Brown.

Silent Hill 2 on todellakin yksi omista suosikeista! Itse olen jo väsännyt sen läpi n. 5 kertaa, koska muut SH pelit ovat keskeytyneet kyllästyneisyyteen. Yhtenä todella hyvänä esimerkkinä voin pitää SH4, joka oli koko sarjan surkein tuotos, vaikka tarina olikin mielenkiintoinen.

Max Paynestä sen verran että itsekkin olisin varmasti listannut sen Top25 listalle, jos olisin vaivautunut mukaan. On kyseessä melko hienosti toteutettu pelikokemus, vaikka siitä löytyykin yksi mieltä raastava kohta, joka tietyssä ajassa räjäyttää pääsi.. unet! Voi jumankeidas että osaakin painaa takaraivoon sitten kovaa, kun pitää sillä punaisella, ohuella verivanalla kävellä ja jos askelkin ohi, putoat pimeyteen ja aloitat sen pitkän kokemuksen alusta.

Alkuun on mainittava, että varmasti olen unohtanut jotain kovia pelejä listalta. Lisäksi mainittava muuta nimi, mitkä olisin halunnut nimetä: Game Boy Colorin Metal Gear Solid (Japanissa Metal Gear: Ghost Babel) ja PS:n Metal Gear Solid. MGS:stä olen kyllä perillä, sillä aikanaan katsoin vierestä, kun veli meni sen läpi. Omat pelailut sen osalta on jäänyt vähälle, osittain traumojen takia. GBC:n Metal Gear Solidia tuli hakattua innoissaan, mutta peli katkesi aina samaan kohtaan, koska emulaattoreissa tai itse romissa oli joku vika. Siinä taas nähtiin, että tuetaan aitoja pelejä ja haukutaan emulaattoreita paskoiksi. Tekisi niin mieli nimetä Ghost Babel, mutta en voi semmoisen pelimäärän takia pistää sitä. Ehkä sitten ensi kerralla, jos saan sen hankittua.

Listalle melkein pääsi esimerkiksi Lemmings, mutta loppujen lopuksi kävin miettimään, niin en osannut arvostaa Lemmingsiä 25 parhaimman pelin joukkoon. Toinen on Jazz Jackrabbit, mutta en kehdannut pistää sitäkään, koska en yksinkertaisesti muista niistä myöhemmistä kentistä oikein mitään. Vaikka vastahan minä hankin tämän pelin aitona. Muitakin pelejä, jotka meinasin pistää listalle tuli mieleen (mm. Michael Jackson's Moonwalker), mutta en nyt paljasta enempää, koska haluan pitää jännitystä yllä.

Muiden listoja aion kommentoida sitten, kun tämä on ohi. Olin ennen listan tekemistä varma, että ainakin puolet omista peleistä ei löydy kenenkään muun listalta, mutta enää en niin varma ole.

Nuo nimen alla olevat alustat ovat aina niitä, joilla minä olen peliä pelannut tai koen sen juuri tietyllä konsolilla listan paikan arvoiseksi. Pidemmittä puheitta, listan kimppuun:


25. Ski Jump International v3
PC

Ski Jump International v3 eli tuttavallisemmin Ski Jump 3 (SJ3) on Ville Könösen kolmas mäkihyppypeli. Pelillä on jo jonkin verran ikää, vaikka enää ei Adam Malysz dominoi, vaan vallan ovat ottaneet norjalaiset hyppääjät. Onneksi SJ3:ssa on mahdollista muokata itse hyppääjälistoja. Itse päivitin syksyllä hyppääjät kauden 08/09-hyppääjiksi. Kokoversioon pystyy myös tehdä ja lataamaan lisää mäkiä.

SJ3 on älyttömän koukuttava peli. Tämä johtuu osittain siitä, että sen haaste on sopiva. En ole vieläkään kertaa onnistunut hyppäämään niin tasaista kautta, että voittaisin maailmancupin. Olen vähän sellainen Harri Olli-tyyppinen hyppääjä, että parhaimmillaan dominoin ylivoimaisesti, mutta sitten saattaa yhtäkkiä tulla sellainen 65 metrinen hyppy.

Pelin maailmancup käsittää 20 mäkeä. Lisäksi pystyt tekemään omia maailmancupeja. Joukkuemaailmancup on minun mielestäni vähän epäonnistunut viritys. On tullut myös unelmoitua uudesta Ski Jumpista, jossa olisi nettipeli ja maailmancup saataisi enemmän muistuttamaan vaikka EA:n Be a Pro-modeksi.

Ski Jump 3 on edeltäjiensä tavoin koukuttava ja yksinkertainen peli. Sen takia tämä peli päättyi listallenikin. Monet hehkuttavat Deluxe Ski Jumpia, mutta totuus on se, että SJ3 on parempi.


24. Call of Duty 4: Modern Warfare
PC

Vähän yllättäenkin nostin CoD:n tänne näin. Minulla ei ikävä kyllä nelosta itselläni ole, mutta parilla kaverilla tullut pelattua, enemmän kuitenkin moninpeliä.

Vähäisestä pelaamisesta huolimatta, voin sanoa, että tämä peli on yksi vaikuttavimmista mihin on tullut törmättyä. Pahemmin ei ole viime vuosina tylsät FPS-pelit tylsillä aiheillaan kiinnostaa, mutta CoD:ssa on mukana vähän uutta ideaa. Kaikki tässä pelissä vain on niin hienoa. Siihen on helppo päästä sisälle, se on uskomattoman upean näköinen ja tunnelmaa ei voi liikaa ylistää.

Call of Duty 4 pitää ehdottomasti hankkia lähiaikoina Xbox 360:lle, vaikka eihän se tietenkään konsoleilla rokkaa niin paljon kuin PC:llä.


23. Chip's Challenge
PC

Muistatteko tämän pelin? Ainakin meidän Windows 95:n mukana tuli monta kovaa peliä. Ski Freen ohella mieleen on jäänyt Chip's Challenge. Pelistä on tehty monta eri versiota eri alustoille. Kuvan versio on kuitenkin minulle se läheisin.

Chip's Challenge on puzzle-peli, jossa pitää keräillä avaimia, jotta pääsee keräämään tarpeeksi mikropiirejä. Kun on kerännyt tarpeeksi mikropiirejä, pääsee seuraavaan tasoon. Matkalla saattaa törmätä vaikka elukoihin, jotka näyttävät lihansyöjäkasveilta, joilla on sammakon vartalo. Lisäksi pelissä voi löytää esimerkiksi luistimet, joilla pystyt liikkumaan jäällä tai räpylät, joilla pärjäät vedessä. Tähän peliin on tietääkseni melko helppo tehdä myös omia kenttiä pähkäiltäväksi.

Chip on kaikkien nörttien sankari!


22. Tetris
multi

Tetriksen pitäisi löytyä jokaisen pelaajaksi itsensä luokittelevan ihmisen listalta. Venäläisten lahja maailmalle. Kaikkien aikojen tunnetuin ja suosituin puzzle. Pienenä tästä ei tullut innostuttua, mutta kun peliä alkoi ymmärtämään, niin tajusi myös miksi peli on niin suosittu.

En oikeastaan keksi mitään mitä pitäisi Tetriksestä vielä sanoa. Ei siitä tarvi sanoa. Oli versio mikä tahansa, niin melkein aina Tetris toimii.


21. Turbo Sliders
PC

Slicks'n Slide on klassikko. Turbo Sliders on sen ja Generallyn manttelinperijä. Turbo Sliders on SJ3:n tapaa suomalainen peli. Diarylandin porukan kanssa innostuttiin aikanaan Turbo Slidersista. Myöhemmin muutaman muun porukan kanssa tullut samaa peliä pelattua.

Ylhäältäpäin kuvattu ajopeli, missä autot voi olla mitä vain, sillä niitä pystyy tekemään itsekin. Pelistä löytyy kivoja ratoja, mutta netistä löytää tuhansia ratoja lisää. Pelin mukana tulee oivallinen Track Editor. Ja mukana on muutakin kuin normaalia ajeskelua. Punaball lienee näistä modeista tunnetuin. Punaball on jalkapalloa autoilla. X-Bumbziin tuli tutustuttua vuosi sitten kavereiden kanssa. Se on sumopainia autoilla ja siitä tuli kaveriporukan keskuudessa kyllä suositumpaa kuin normaalista ajamisesta. Lisäksi on vielä joku Battle-mode, missä pitää ampua muut autot paskaksi.

Netistä tosiaan löytää aidonnäköisiä autoja ja formuloita sekä todella hienosti tehtyjä formularatoja. Juuri näiden tekemisen helppouden takia Turbo Sliders on vaan niin mainio nettipeli. Se on ihan älyttömän hauskaa, sille löytää vaikka minkälaisia ratoja ja sen parissa on tullut vietettyä monta tuntia. Jäänyt kyllä hyviä muistoja niistä ajoista kun tätä peliä tuli pelattua DL-porukan kanssa. Ja tämän pelin theme on yksi parhaimmista.


20. Wario Ware: Touched!
DS

Suositun Wario Ware-sarjan DS:n versio ja DS on tälle pelisarjalle se oikea alusta. Stylus-kynällä näiden minipelien pelaaminen sujuu parhaiten. Wiin Wario Ware oli myös ihan hauska, mutta mielestäni Touched! on silti parempi.

Wario Ware oli ensimmäinen DS-pelini. Pelissä siis tulee muutaman sekunnin kestäviä minipelejä, joten pitää olla vikkelä käsistä ja päästä. Yksinkertaisesti sanottuna yksi hauskimmista peleistä koskaan. Tämän parissa on saatu hauskoja kisoja. DS:ää osataan käyttää hyvin hyödykseen. Lisää tälläisiä pelejä.


19. Tony Hawk's Pro Skater 2
PS

Heti alusta alkaen oli varmaa, että joku Tony Hawk-peli on mukana. Meinasin ottaa mukaan Tony Hawk's Pro Skater 4:n, sillä siihen huipentui THPS-sarja ja peli oli hyvin hiottu. Mutta tykkään enemmän Tony Hawk Undergroundista, joka on selvästi helpompi peli, mutta se muutti pelisarjaa ja siinä oli kiinnostava uramoodi. Mutta lopulta päädyin ottamaan vanhan kunnon Tony Hawk's Pro Skater 2:n, jota tuli 2000-luvun alussa hämmästeltyä. Se vaan tuntui silloin niin mullistavalta peliltä, mitä se varmasti oli. Se näytti niin aidolta, se kuulosti niin hyvältä ja se koukutti niin pahasti. Lisäksi THPS2:ssa on yksi parhaimmista soundtrackeista.

Saakelin klassinen peli. Se jätti niin suuren vaikutuksen, että valitsen sen parhaimmaksi THPS-peliksi ja se pääsi tällekin listalle. Plussaa vielä siitä, että tässä ei vielä ollut Bam Margeraa pilaamassa peliä.


18. Tekken 3
PS

Hyvä osoitus ensimmäisen Playstation laajasta ja laadukkaasta pelivalikoimasta. Tekken oli - ja on - äärettömän tiukka tappelupeli. Taitaa olla myös ainoa tappelupeli, jonka pääsen läpi.

Tekkenissä vain jokin viehättää. Hahmot on parempia kuin monessa muussa tappelupelisarjassa, pelaaminen toimii ja pelistä löytyy sisältöä. Normaalin tappelun lisäksi voi pelata Tekken Forcea tai Tekken Ballia (rantalentis), joka kieltämättä oli aika hassu. Pelihahmoja pelissä on yllättävän paljon, mutta minusta sopiva määrä vielä kuitenkin.

Tekkenistä muistuu se, kuinka serkun kanssa aikanaan pelattiin yhdessä illassa kaikilla hahmoilla peli läpi. Ja sitten ihasteltiin niitä loppuvideoita. Ne oli aikoja ne.


17. Mega Man 9
Wii

Hävetäkseni täytyy myöntää, että vaikka olen suuri NES-fani, niin Mega Man-pelisarja on mennyt ohi. Kyllähän niitä on vähän tullut pelattua, mutta olen niin kärsimätön ja surkea pelaaja, että olen aina luovuttanut. Mega Man X-peliä muistan joskus pc:llä pelanneeni, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se vaikutti helpommalta kuin nämä vanhemmat MM-pelit. Kuullessani Mega Man 9:stä, ajattelin ryhdistäytyvän. Nähdessäni ensimmäiset videot pelistä, päätin että tuon pelin tulen heti lataamaan.

Sitten kun se ilmestyi Wiille, latasin sen samana päivänä ja taas pääsin turhautumaan omalle paskuudelleni. Tällä kertaa kärsivällisyyttä riitti ja lopulta pelaaminen alkoi sujumaan. Vaikeustaso on palkitsevan haastava. Kerkesin pelata peliä toiselle Dr. Wilyn kentälle asti, eli melko loppuun asti, mutta sitten pelaaminen vain jäi ja myöhemmin möin Wiin pois.

Mega Man 9 on hyvin uskollinen vanhalle NES:n Mega Man-sarjalle. Musiikit tietenkin käsittämättömän kovat kuten aina Mega Maneissa. Omaksi suosikiksi nousi Tornado Stagen musiikki, kuunnelkaa se itse. Kentät ovat kekseliäitä, aseet siistejä ja pomotaistelut ovat normaalilla aseella ikävän hankalia. Mega Man 9 on minun valintani Vuoden peliksi 2008. Kertoo jotain tämän päivän pelien tasosta, että paras on ikivanhalta näyttävä tasohyppelypeli. Pitäisi kyllä ladata jossain vaiheessa tämä tuolle XO:lle, jotta voisi vihdoin mennä pelin läpi.

"Smark" kirjoitti:

"Velocity" kirjoitti:
http://www.gametrailers.com/player/44794.html

Ei ollut, mutta kiitos linkistä! Tarkoittamani peli nimittäin vilahtaa kohdassa 00:29, kun joku lohikäärme hyökkää sillan alta ja muuttaa sankarin luurangoksi! Mutta mikä on pelin nimi?

Pelin nimihän on tietysti Dragon's Lair.

http://www.gametrailers.com/player/28184.html?type=flv

"Jack DiBiase - SD!: SYM" kirjoitti:
SYM eroaa muista sarjan peleistä huumorinsa johdosta, sillä se on selvästi tehty enemmän 'kieli poskessa' asenteella kuin muut. Lumipallosodat, Smackdown -nyrkin päältä hyppimiset yms. oli sellaista mikä on täysin unohtunut uudemmista osista.

Olenko oikeasti missannut tämän (kaikkien aikojen parhaimman) painipelin tarjonnasta näinkin paljon, vai oletko sinä kenties sekoittanut aiempiin osiin? Smäkkinyrkin päältä hyppiminen kuulostaa kyllä niin nastalta, että taidanpa tässä keretessäni mennä täyttämään aukkoja pelikokemuksissa...

Ja hei, propsit kaikille jotka sijoittivat KOTORin edes jonnekin listallaan. On se sitten tosi paras.

Listassani ei tule olemaan mitään ikivanhoja klassikkoja, monet pelit listallani ovat ristiriitaisia ja jotkut jopa arvosteltu huonoiksi, mutta mielipiteitä on monia, joten menköön.


25. Saints Row 2

Peliä olen haukkunut, täällä ja muualla. Silti se pääsi top 25 listalleni, harvoin pelistä löytyy paljon tekemistä, monipuolisia aseita, hyvin suunniteltuja hahmoja ja muuta, mutta tästä löytyi. Hahmon täysin vapaa customointi on todella hyvää plussaa tämän kaltaiselle pelille, + kaikenmaailmat fight clubit ja hit contractit ovat suurta plussaa. Jopa oman gangin customointi on mahdollista, tagit, autot, tyyli, mahtavia ominaisuuksia. Tagin maalaaminen oli myös ihan hyvin toteutettu. Jos pelistä löytyisi paremmat grafiikat, räsynuket & paremmat physiikat, se saattaisi löytyä top 15 joukosta.


24. 50 Cent: Bulletproof

Tämä peli oli mielestäni todella ristiriitainen, alunperin ostin pelin pelkän G-Unitin takia, pidin heistä pelin julkaisu aikana paljon, silloin oli hyvää plussaa että suurin osa heidän musiikki videoistaan ja musiikista löytyi kyseisestä pelistä. Juoni pelissä oli jokseenkin huono, ja jostainpuolin jopa ihan hyvä. Mielenkiintoiseksi en sitä tosin sanoisi. Muutama hahmo "Fiftyn kulmilla" oli ihan hyvin suunniteltu, esimerkiksi koditon "Booker" niminen hahmo, ja Dr. Dre (Grizz pelissä) toimi myös hyvin ase diilerinä. Eminem oli myös hyvä poliisina, koska en pidä oikein kummastakaan, poliisista taikka Eminemistä. Kyllä, pelistä löytyy myös runsaasti bugeja ja omien tekoäly on välillä sieltä huonoimmasta suunnasta. Pelattavuus oli vähän niin ja näin, nopeatempoista ampumapeliä kuitenkin, turhan lyhyt tosin, counter killit ja muu ostettava roska oli kyllä ihan hyvää plussaa.


23. SmackDown! VS. RAW 2009

Olihan näistä uusista painipeleistä joku valittava, koska onhan näitä tullut kuitenkin hakattua aika paljon, 06-09 peleistä nimittäin. Joten valitsin uusimman, onhan tämä jo aika realisista ja aidon näköistä, ja muutamat liikkeetkiin on vihdoin tajuttu uudelleen animoida, mm. Kanen chokeslam. SvR sarja ei tosin ole paljoa uutta tuonut jatko-osiinsa, samaa paskaa eripaketissa pienillä muutoksilla. Muutokset eivät todellakaan ole enään samanlaista kuin JBI > SYM > HCTP. RTWM oli ihan hyvin toteutettu, varmaan juuri sen takia koska oli vain muutama painija jolla pelata, joten oli jotain panostamisen varaa, tosin paska siinämielessä että ei voinut edes suosikillaan mennä läpi. Tuskin tämä peli vaatii enempää perusteluja tällä foorumilla.



22. Need For Speed: Most Wanted

Peli lähti ihan sattumalta kaupan hyllyltä mukaan, koska katuralli missä on poliiseja mukana kuulosti ihan hyvältä ja hauskalta ajanvietteeltä, kyllähän peli ihan hyväksi kävikin, vaikkakin pari bugisempaa ominaisuutta löytyi, jotka eivät tosin haitanneet paljoa. Blacklist oli ihan mukava ominaisuus, kun piti tiettyjä kisoja ja virstainpylväittää voittaa ja saavuttaa, + poliisien palkkiota sinun kiinniotosta piti myös kasvattaa. + Cutscenet oli aivan kuin elokuvaa, joka oli mielestäni myös hyvä ominaisuus. Harvemmin rallipeleistä löytyi ns. "juonta" joka tässä ainakin osakseen löytyi. Vapaa ajo kaupunkilla oli myös hienoa. Blacklist kuskin voittamisen jälkeen valittavat kortit olivat myös hyvä ja mukava ominaisuus.

Grafiikat olivat ihan hyvät sen ajan peliksi, tosin pelattavuus oli joltainpuolin hieman kökkö. Jokainen autoi tuntui jotenkin liian raskaalta, vaikka olisit niitä kuinka tuunannut, mutta tosi hyväksi ostokseksi peli kuitenkin osottautui.


21. Counter Strike: Source

Pakkohan tämä mukaan oli tunkea, vaikka en ole peliin koskenut pariin vuoteen. Peli kuitenkin vei niin monia kuukausia, että eiköhän se tänne kuulu. Yömyöhäänhän tätä tuli melkein aina pelattua jos illalla alkoi pelaamaan, clanbase otteluita sekä publiccia, muutamalta publalta jopa löytyi ihan mukavaa sakkia monien valittajien seasta. Clanbase matseja en kuitenkaan sourcessa paljoa pelannut, kun ainut kavereistani kuka pelasi CS'ää oli 1.6 puolella, johon myös itse jossain vaiheessa siirryin. Tämä on varmaan ensimmäisiä pelejä jossa pääsin tutustumaan räsynukke modeleihin, joka teki minuun kyllä vaikutuksen ainaisten suunniteltujen kaatumisten jälkeen.

Pelattavuushan Counter Strikessä on aina ollut hyvä, + oli hyvä aloittaa CS peluu sourcesta, koska tässä kuitenkin taitaa olla ampuminen helpointa CS peli- sarjasta. Hyvin koukuttuvaksi peli osottautui, vaikka mitenkään monipuolista peli ei ollut, silti sitä jaksoi hakata.


20. Counter Strike 1.6

Eiköhän tämä ollut aika ennalta arvattavissa, tämäkin peli vei monia tunteja, ja tässä pelissä tutustuin myös clanbaseen jossa oli mahdollista matsata toisen klaanin kanssa, joka oli mitä mainiointa illan viihdettä. Pidän peliä Sourcea parempana monesta syystä, ampuminen on haastavampaa, joten pelissä ei tulla miksikään hyväksi edes kuukaudessa. Vuodessakaan ei mikään paras ole, vaan ihan kohtalainen. CS peleissä tarvitsee PALJON taitoa tullakseen hyväksi, joka on ihan hyvä juttu, pelattavuus ja tunnelma pelissä on mahtavaa, hyvin koukuttavaa ja saattaa viedä yli viisi tuntiakin joskus.


19. NHL Hitz Pro

Ikinä en ole jääkiekosta niin paljoa perustanut, varsinkaan kyseisistä peleistä, tämä peli tosin osottaitui ihan mukavaksi, varsinkin kun kavereiden kanssa pelasi. Jokainen Hitz minulla on joten päätin yhden jopa tähän listalle pistää. Hitzissä ei siis ole niinkään sääntöjä, joten taklai voi paljon, tappeluitakin tulee usein. Jäähyt tosin pelissä on, mutta kyseessä on paljon enemmän taklimista ja tappeluita tosinkuin muissa NHL peleissä.

Pelattavuus on aika samanlaista kuin muissakin NHL peleissä, ja samat joukkueet myös löytyy. Omansa voi toki tehdä omalla nimellään, logolla ja muulla roskalla, peli vei joskus tuntejakin kerralla, tätä ostosta en ole ikinä katunut.


18. SmackDown! 2: Know Your Role

Ensimmäisiä painipelejäni, ainakin WWE'stä. Päihittää nämä uudet painipelit 100-0, kyseessähän on WWE pelien klassikko. Season oli mahtava, jossa kaksinpelikin oli mahdollista. Peliä tahkoin kaverin kanssa ja yksinkin hyvin paljon, kun oli kuitenkin koko WWE oli vielä vähän uusi asia, pidinkin sen ajan painista paljon enemmän kuin nykyisin, joten luultavasti pelikin maistui paljon paremmalta kuin nämä uudet tylsät painipelit. En ole peliä kuitenkaan vähään aikaan pelannut, mutta muistaakseni ottelutkin olivat todella hyvin toteuttu ps1 ajan peliksi. + Peli oli täynnä hardcore paikkoja jota uusista peleistä ei löydy ollenkaan. Kun sait painijan unlockattua seasonissa, hän/he tulivat jollain storylinellä mukaan, jos nyt oikein muistan ainakin Stone Cold ja Mean Street Posse (jotain sinnepäin) tulivat. Pidin pelistä PALJON, ja oli sen ajan suosikkipelejäni. Hukkaanhan tämä klassikko on minulla mennyt, jos sen jostain löytäisin varmasti ainakin kokeilisin vielä.


17. ECW: Anarchy Rulz

Ensimmäinen painipelini, ja yksi parhaista, eihän kyseisessä pelissä mitään seasonia ollut, mutta matsit olivat parasta antia tässä pelissä. Painijoita en oikein silloin ainakaan pahemmin tietänyt muita kuin RVD'n, ja jos oikein muistan Rhynokin oli mukana, ja jotain muuta porukkaa. Tässä pelissähän oli paljon eri matsityyppejä, en nyt kaikkia muista mutta eniten mieleen on jäänyt Barbed Wire Match ja Dumpster Match, tässä pelissä tuli myös verta joka jäi kehään, + sitä tuli muualtakin kuin päästä. Selästä, vähän jokapuolelta muistaakseni. Tavaraa oli paljon kätyettävissä koska kyseessä oli kuitenkin aika paljon hardcore matsin tyyppistä ottelua.

"Show_Stopper" kirjoitti:
Olenko oikeasti missannut tämän (kaikkien aikojen parhaimman) painipelin tarjonnasta näinkin paljon, vai oletko sinä kenties sekoittanut aiempiin osiin? Smäkkinyrkin päältä hyppiminen kuulostaa kyllä niin nastalta, että taidanpa tässä keretessäni mennä täyttämään aukkoja pelikokemuksissa...

En ole mitään sekoittanut, enkä myöskään väittänyt SYM:iä parhaaksi painipeliksi enkä edes pelisarjan parhaaksi peliksi. Nyrkin päältä hyppely oli ehdottomasti hauskimpia hetkiä varsinkin kun vedettiin kaverin kanssa (+4 Comia) Hardcore time limitiä. Hallitsevana mestarina meni nyrkin päälle ja yritti heittää sinne pyrkiviä alas. Muistan kerrankin kun kaveri heitti minut (ja itsensä) joku 10 sekuntia ennen matsin loppua nyrkistä alas, niin että molemmat "kuolivat", ja sitten joku helvetin tietokonebotti (muistaakseni Tajiri) pinnasi minut ja voitti ottelun. Kyseinen ottelumuotohan on vissiin myös poistunut uusimmista, vai onko? Backstage huoneet olivat myös paljon parempia kuin uusissa, varsinkin Moonsaultien ja Shooting Star Pressien hyppääminen boiler roomissa oli niin nättii.

Kyllähän niistä vielä hardcore matsi löytyy mutta mitään backstage huoneita siinä ei enää ole. SYM kyllä oli mahtava peli verrattuna uusiin, seasonikin oli paljon monipuolisempi kuin uusissa. Itse löysin aika loppuvaiheilla nämä lumipallon heittelemiset. nWo storyline oli mahtava.

"Memory" kirjoitti:
Kyllähän niistä vielä hardcore matsi löytyy mutta mitään backstage huoneita siinä ei enää ole.

Juu, onhan niitä perus Hardcore matseja, mutta ei käsittääkseni enää Hardcore Time Limitiä, eli käytännössä Hardcore 24/7:ää, missä kaikki muut yrittävät tietyn aikarajan puiteissa selättää aina mestarin Wrestlemania 2000:n tyyliin. Ja tuossahan tietenkin sai juosta ympäri areena karkuun ja vaikka ulos asti niitä lumppareita viskomaan.

nWo storyline oli mahtava.

Todellakin. Piti siitä jo mainitakin tuossa ekassa postauksessa. Kaiken huipuksi minulla oli joskus niin tylsää, että laitoin kaikki CAWit (jopa Spidermanit ja Turtlesit yms) nWo vaatteisiin ja sisääntulot tietty kuntoon aidolla nWo-tunnarilla ja mustavalkoisilla väreillä. Harmi vain, että CAWit olivat värillisiä vaikka muu maailma oli mustavalkoinen.

Vähän kommenttia tässä ennen kuin laitan oman listani ensimmäisen osan:

- Hauskaa että Silly Cow laittoi omalle listalleen Max Payne ykkösen. Minun Max Payneni kun on nimenomaan häneltä (vieläpä ilmaiseksi) saatu.

- Oletin omalla listallani olevan hävettävän vanhoja pelejä, mutta enpäs olekaan näköjään ainoa joka on kehdannut laittaa vanhempiakin pelejä listalleen. Loistavaa loistavaa, muutamilla listoilla näkyikin jo pelejä joita omalla listallani on, niitä sen kummemmin tässä mainitsematta vielä. Kommentoin sitten listani yhteydessä ne pelit mitkä eivät ihan päässeet omalle listalleni.

- Mikko Alatalo, et sinä niin vanha ole, laskin tuosta viestistäsi että olisit syntynyt 1979, joten olet minua vain kaksi vuotta vanhempi.

- Toivottavasti näissä listoissa ei ollut kiellettyä laittaa samasta pelisarjasta useampaa osaa mukaan? Omalla listallani niin valitettavasti on ja jos se on kiellettyä niin vielä ehtii mainitsemaan asiasta että voin muuttaa listaani sen verran että on vain yksi peli per pelisarja.

"Tirkka" kirjoitti:
Toivottavasti näissä listoissa ei ollut kiellettyä laittaa samasta pelisarjasta useampaa osaa mukaan? Omalla listallani niin valitettavasti on ja jos se on kiellettyä niin vielä ehtii mainitsemaan asiasta että voin muuttaa listaani sen verran että on vain yksi peli per pelisarja.

Ei tietenkään ole kiellettyä. Itse ainakin kokosin listaa sillä mielellä, että jos tietyn sarjan pelit eivät minulle henkilökohtaiselta merkitykseltään eroa toisistaan erityisemmin, laitan ne samaan pakettiin. Jos taas löytyy kahdesta tai useammasta pelistä selvästi uniikkeja kokemuksia tai vastaavasti ne eroavat toisistaan merkittävästi, listaan pelit erikseen.

Esim. Keen pelejä olen kaikkia pelannut paljon, mutta on vaikea valita vain yhtä, varsinkin kun kaikki on melkein samanlaisia. Vastaavasti Gran Turismoja olen pelannut myös kaikkia paljon, mutta kakkonen on niistä selvästi kaikkein mieleenjäävin.

Onko sallittua lähettää ensin vaikka 5 peliä ja myöhemmin loput, vai kasaanko ensin koko viikon pelit?

"Jers1" kirjoitti:
Onko sallittua lähettää ensin vaikka 5 peliä ja myöhemmin loput, vai kasaanko ensin koko viikon pelit?

Mielestäni olisi ihan mukavaa jos kaikki pelit olisi heti kasassa (9), onhan tässä kuitenkin viikko aikaa (?)

"Squad, charge your weapons, we're moving up!"


25. Left 4 Dead
by Valve Software (PC / X360)

Ainoastaan paras täysin tiimityöhön perustuva peli.. ikinä. Neljä täydellistä pelihahmoa joista aivan varmasti kaikille löytyy se oma suosikki (tai inhokki), olkoon se sitten kaikkea vihaava Francis tai se söpö college tyttö Zoey.

Näteillä grafiikoilla ja joka pelin erilaiseksi tekevällä AI Directorilla höystettynä Left 4 Dead on erittäin maukas kokemus. Pelin ainoaksi ongelmaksi jää kuitenkin se fakta, ettei edes AI Director pelasta siltä, että että ne neljä kampanjaa tulee kuitenkin erittäin nopeasti pelattua läpi... ja siinä vaiheessa alkaa kyllästyttää. Pahasti.

Software Development Kittiä ja Survival pelimoodia odotellessa, Left 4 Dead joutuu tyytymään listani sijaan 25.


24. Far Cry 2
by Ubisoft Montreal (PC / X360 / PS3)

Far Cry 2n nousu listalleni on ollut aivan selvä "from rags to riches" tarina. Alkuperäisessä TOP-50 listassani peli ei ollut edes mukana, mutta...

Tosiaan, kun ensimmäistä kertaa kokeilin peliä, vihasin sitä. Aivan yltiömäisesti. Mutta nähtyäni kaverini pelaamassa sitä pitkästä aikaa, jokin sisälläni syttyi taas ja Far Cry 2 -CD löysi tiensä tietokoneeni sisään heti kun vain mahdollista ja... minun oli pakko myöntää olleeni vähän hätäinen, sillä tuolla kertaa FC2 oli ihan miellyttävä kokemus. Siitä enemmän tässä blogipostissani.

Mitä nyt tulee hieman tyhmähköön tekoälyyn ja erittäin ärsyttäviin vihollis-checkpointeihin, en voi muuta kuin ihailla peliä, joka näyttää niin kauniilta ja realistiselta jopa huonoimmilla grafiikka-asetuksilla (Velocity-syndrooma). Kuitenkin, veneellä ajelu ja sitten palkkasoturien ammuskelu veneeseen kiinnitetyllä konekiväärillä on aina yhtä hauskaa.

Ongelmaksi koituu kuitenkin tarinasta puuttuva syvyys ja erittäin tyhmä loppu, jotka riittävät pitämään Far Cry 2n listani sijalla 24.


23. Guitar Hero III: Legends of Rock
by Neversoft (PS2 / PS3 / Wii / X360 / PC / Mac)

Guitar Hero on pelisarjana ihan mukava kevennys aina tylsinä lomailtoina. Joskus sitä vain kyllästyy vereen ja suolenpätkiin, ja mikäs silloin parempaa kuin masentua Through The Fire And Flamesiä Expertillä yrittäessä.

Mitäs sitä muuta voisi sanoa? Kyseessä on kuitenkin pelkkä reaktiopeli, enkä sen takia viitsi sitä hauskuutensakaan takia sijoittaa kovin pitkälle. Mukana on kuitenkin aivan loistavia biisejä, kuten Rock You Like A Hurricane, Stricken ja One, eikä tietenkään saa unohtaa sitä loistavaa battlea Tom Morelloa vastaan.

Kaiken kaikkiaan Guitar Hero III: Legeends of Rock ansaitsee siis listani sijan 23.


22. Half-Life 2
by Valve Software (PC / XBOX / X360 / PS3)

Eiköhän nyt tässä vaiheessa 'Alert visiittiäni ole kaikille alkanut tulla selväksi, että minä olen Valve fanboy pahimmasta päästä.

Valve rakkaudestani huolimatta Half-Life 2 on kinkkinen tapaus. Toki se toi mukanaan Source pelimoottorin, joka on yksi parhaita FPS moottoreita tällä hetkellä modaushelppoutensa ansiosta, ja paljon syvemmät hahmot, mutta siitä puuttui se JOKIN. Kokemuksena HL2 oli turhan hidas ja alkoi aika nopeasti toistamaan itseään... kunnes saatiin Gravity Gun.

...

ja käytiin Ravenholmissa.

Half-Life 2 on todellinen "hit or miss" peli. Joko pidät siitä tai et, ei siitä oikeastaan mitään muuta voi sanoa. Minun listallani HL2 ansaitsi siis sijan 22.


21. Advance Wars: Days of Ruin
by Intelligent Systems (DS)

Advance Wars: Days of Ruin (oikeasti Dark Conflict meille eurooppalaisille) on yksi niitä pelejä joka muovasi todellista rakkauttani DSääni kohtaan. Niin monilla automatkoilla on tullut tätä loistavaa peliä tahkottua läpi, mutta samalla tuskaillen ilmiömäisen pitkiksi venyviä taisteluita. Tämä peli jos mikä opettaa, että nopea hyökkäys on kaiken valtti.

Pelin musiikkia olen tainnut jo 'Alert-blogini musiikkilistassa kehua. Ottakaa nyt kuitenkin muistien virkistykseksi vaikka tästä vähän samplea. Suoraan sanottuna loistavaa. Ei siitä mihinkään pääse.

En kuitenkaan matkaile paljon, enkä tykkää käyttää DSää kun on tietokone tarjolla. Siksi peliaika jää erittäin pieneksi. Siksi peli ei sijaa 21 korkeammalle pääse.


20. Max Payne
by Remedy Interactive (PC / PS2 / XBOX / GBA / Mac)

Max Payne oli ilmestyessään jotain niin loistavaa. Silly Cow siitä jo ihan kivasti kertasikin. Bullet Time oli jännää, tarina oli jännää, CAPTAIN BASEBALL BAT BOY OLI ERITTÄIN JÄNNÄ.

Ei Paynea kuitenkaan pelastanut se, että yhden pelikerran jälkeen sen tarinaa ei enää jaksanut toiste kokeilla. Todellisen pelastuksen ja nosteen aiheutti ne modit. Kung Fu mod ym... loistavaa.

Max Payne vetää siis sijalle 20.


19. Half-Life: Opposing Force
by Gearbox Software (PC)

Half-Life toi mukanaan kaksi lisäosaa. Sen lyhyen, tylsähkön josta puhuin jo blogini vain alulle päässeessä TOP-50 listassa, ja sen melkein "isukkinsa" kokoisen, loistavan. Nyt on tietysti kyseessä jälkimmäinen.

Opposing Force näyttää miten lisäosa tehdään. Mukana ei tullut pelkästään uusia kenttiä, vaan myös uusia aseita, hahmoja, vihollisia ja toki yhtä monta hauskaa tuntia. Opposing Force pistikin sinut vastapuolen saappaisiin, tehtävänäsi tuhota Gordon Freeman.

Peli on kuitenkin vain lisäosa. Aineksia oli kaikkeen mutta oikeasti, lisäosa ykkösenä ei ole kovin hieno veto. Jääköön nyt sijalle 19. Kyllä näkee että miksi Valve myöhemmin osoitti kiinnostuksensa Gearbox Softwaren ostamiseen.


18. Doom
by iD Software (PC / XBOX Live Arcade / N64 / PSX / ja lähemmäs sata muuta porttia, kuten mm. laskimiin)

Pitääkö tästä oikeasti jotain selittääkin? Onko oikeasti olemassa joku itseään kunnioittava peluri joka ei tunnista sanaa Doom? Jos näin on, läpsäisköön joku häntä nahkahansikkaalla niin lujaa kuin kädestä lähtee. Saatana.

Doom on, sen pidemmittä puheitta, klassikko. iD Softwaren TODELLINEN läpimurto. Toki siellä oli ensin se Wolfenstein 3Dkin, eihän sekään huono ole, mutta Doom todellakin aiheutti first-person shooter buumin... kaikki ne huolestuneiden vanhempien itkuparkuvonkukohtaukset olivat Doomille vain hyvästä. Kuten sanotaan, "even bad publicity is still publicity".

Legenda, legenda, legenda, jota ei missään tapauksessa saa tiputtaa miltään listalta pois. Minun listassani kunnioitan tätä first-person shooterien uranuurtajaa sijalla 18. iD Software, I salute you.


17. AudioSurf
by Dylan Fitterer (PC)

Tässäpä vasta peli, joka osoittaa, ettei menestykseen ja täydellisyyden lähentelemiseen tarvita kovin suurta tiimiä.

AudioSurf menee monesta syystä Guitar Herojen ym. edelle... Se vapaus. Ei mitään rajoituksia biiseistä. Haluatko ajaa Tiëston nopeille biiteille? Toki. Entä haluatko mennä vähän rokkaavamman musiikin puoleen, sanotaanko vaikka Guns N' Roses? Ei ongelmaa. Tuntuuko kädessäsi Never Gonna Give You Upin puute? Hey-ya, siitä vaan. Entäpä pelityylisi? Haluatko vain kerätä värilliset kuutiot, vai haluatko kenties taktikoida?

Ei pelkästään koneeltasi löytyvät biisit, mutta myös viikoittain vaihtuvat AudioSurf Radion biisit ovat käytettävissäsi, joka mahdollistaa todellisten helmien löytymisen. Tämä valintojen kirjo ansaitsee AudioSurfille, maailman parhaalle musiikki-reaktiopelille, sijan 17.

"Ana" kirjoitti:
Pelin nimihän on tietysti Dragon's Lair.

http://www.gametrailers.com/player/28184.html?type=flv

Spank you! Tuo video kertookin pelin vaikeustasosta kaiken oleellisen..

Aika aloittaa:

25. NHL 2000


Lista alkaa jääkiekolla ja NHL 2000:lla. Kun sain ensimmäisen pleikkarini, ei minulla ollut muuta urheilupeliä kuin Fifa Road to World Cup 98. En pitänyt siitä ja senpä takia urheilupelien pelaaminen jäi vähemmälle. Sitten tuli NHL 2000 ja sitä tulikin pelattua kaverien, veljien ja muidenkin sukulaisten kanssa ja paljon. Erityisen hauskaa oli oman pelaajan kehittely, kun ei saanut täysiä pisteitä heti vaan piti pelata monta kautta ja kehittää pelaajaa, että hänestä tulisi taitavampi. Grafiikatkin olivat tuolle vuodelle hyvää tasoa. Mietin, että valitsenko tämän vai NHL 2003 jota nykyään pelailen, mutta päädyin lopulta tähän, sillä tämän pelin parissa on kuitenkin parhaat hetket tullu vietettyä ja tämä on yhä mukava peli pelata.

24. Digimon World 2


Digimon. Tuo sarja jota tuli katsottua paljon nuorempana ja sarja, jonka dubbauksille sai nauraa paljon. Sarjaa tuli siis katsottua paljon ja lopulta serkulla ollessani näin hänen pelaavan Digimon World kakkosta. Oikeastaan levyn kannessa luki Pokemon 2 ja häntä oli huijattu, mutta parempi niin. Sain tutustua tähän hyvään peliin, jossa grafiikat ovat ihan hyvät ja peli on mielenkiintoinen. Digimoneja voi yhdistää monilla tavoilla ja Digimoneilla on monia eri liikkeitä. Digimoneja voi kaapata heittämällä niihin juttuja ja Digimonin päälle tulee sydän. Mitä isompi sydän on, sitä varmemmin saat Digimonin napattua. Alussa valitaan kolmesta eri aloitusdigimonista. Aloitus neuvoo hyvin, miten peliä alkaa pelaamaan ja loppu onkin sitten hauskaa tutkimista ja miettimistä, miten pääsee eteenpäin. Yllättävän hyvä peli.

23. Smackdown 2: Know Your Role


Playstationilla jatketaan ja vuorossa luultavasti monille tuttu Smackdown 2: Know Your Role. Kun sain pleikkarin, ei minulla ollut mitään Smackdownia pleikalle. Serkullani oli tämä Smackdowni ja tätä pelasimme pitkään ja monesti kahdestaan vastakkain ja kautta eteenpäin. Sitten myöhemmin hankin tämän itselleni huuto.netistä ja ostopäätöstä en ole katunut. Kausi on laaja ja tapahtuu paljon asioita, pelissä on hauskuutta ja paljon painijoita. Myös monet hyvät matsimuodot ovat mukana, kuten Casket match. Hauska peli yksinpelinä ja vielä hauskempi moninpelinä.

22. Harvest Moon


Sitten vaihdetaankin Nintendoon ja Game Boyhyn. Harvest Moon tuli sattumalta minun ja serkkuni tietoisuuteen. Serkkuni oli hankkinut netistä paketin, jossa oli Game Boyn emulaattori ja Pokémon pelit. Siellä kuitenkin oli myös peli nimeltään Harvest Moon. Päätimme kerran huvikseen kokeilla sitä ja siitä lähtien pelasimme sitä todella paljon. Pelissä siis kasvatetaan omaa farmia, heitetään siemeniä maahan, kastellaan niitä, kerätään sato ja voi myös kasvattaa lampaita ja kanoja. Harvest Moonin päivät yleensä loppuivat kesken, kun hommia yritti tehdä niin paljon yhtenä päivänä. Useasti ukon voimat loppuivat kesken ja ukko nukahti kesken töidensä pihalle. Myös kuukauden vaihtuminen tuhosi ilkeästi koko sadon. Peli on melko yksinkertainen, mutta hyvä.

21. BattleTanx: Global Assault


Seuraavana taas hieman erilainen peli. Tätäkin peliä pelasin aikoinaan (ja pelaan nykyäänkin) paljon serkkuni kanssa. Sain tämän pelin aikoinaan isoveljeltäni joululahjaksi. Peliä pelasin paljon yksin, mutta en oikein tajunnut pelistä mitään. Sitten myöhemmin aloin pelaamaan ja tykkäsin niin paljon, että kerran pelasin koko yön läpi tätä peliä päästäkseni tämän läpi. Läpihän tämä sitten lopulta menikin. Peliä vois myös pelata kaksinpelinä kaverin kanssa juonta läpi. Tässä pelissä siis on tarkoituksena omalla tankillaan ampua muiden tankkeja hajalle ja päästä radan loppuun, tuhota kaikki tankit tai kerätä tietyt esineet. Tankkeja on hauska tuhota ja tankkeja on paljon erilaisia ja niillä on eri ominaisuudet. Myös kerättävät ammukset ja avut ovat hyviä. Tämäkin on melko vähän mainetta saanut, mutta hyvä peli.

20. Crash Bandicoot 3: Warped


Osalla näyttää olevan tämä hyvä peli myös listassaan. Pelissä siis Crash hyppii ja pomppii ratojen läpi ja pyörii ja tappaa vihollisia ja kerää omenia. Pitää löytää kristalleja tarpeeksi radoista ja päästä vastuksiin ja tappaa ne. Pelissä on paljon salajuttuja ja pelissä on mukava koittaa saada mahdollisimman paljon prosentteja ja aina vain parempia palkintoja nopeuskisoista ym. Sain tämän pelin melkein heti kun sain Playstationin, mutta peli katosi ja jouduin ostamaan uuden kolmella eurolla myöhemmin. Hauska peli, jonka pariin voi palata todella monta kertaa.

19. Trackmania Nations


Ilmainen ajopeli, joka tuli tietoisuuteeni joitain vuosia sitten, kun satunnaisesti selasin sivuja. Peli on siis ajopeli, jossa jotain tiettyä rataa ajetaan niin nopeasti kuin mahdollista. Voi ajaa joko kierroksia tai sitten koittaa saada yksi tietty kierros rataa mentyä tarpeeksi nopeasti. Yksinpelissä ajan perusteella saa pronssia, hopeaa tai kultaa. Netissä jaetaan pisteitä aina oman maailmanrankingin ja sijoituksen mukaan. Peli on aika yksinkertaista ajelua, mutta pidän siitä, ettei tarvitse tehdä kauheita säätöjä sun muuta, vaan voi suoraan hypätä auton rattiin ja lähteä ajamaan rataa ympäri. Peli ei vaadi edes paljon tehoja. Mietin, valitsenko tämän vai uuden, Steamiin tulleen Trackmania Nations Foreverin. Päädyin tähän, koska olen pelannut tätä paljon enemmän.

18. Grand Theft Auto: Vice City


Nimenomaan tietokoneen versio, sillä Playstationin GTA:t kakkosesta eteenpäin ovat huonoja ohjauksensa takia. Kaikki tietävät GTA:t: Ammuskelua, tehtäviä, sivutehtäviä, ajelua ja hauskanpitoa. Kaikkea tätä on mukavaa sillointällöin mennä tekemään. Tämä on uusin GTA jota olen pelannut ja paras tähän mennessä. GTA 2 on myös hyvä, mutta tämä peli voitti. Hyvät tehtävät, hyvät äänet, hyvä grafiikka ja hyvä peli.

17. Metal Gear Solid


Se tunnelma. Ne grafiikat. Ne äänet! Tämä peli on todella hyvä. Harmi vain, että tutustuin tähän peliin hieman myöhäisemmässä vaiheessa. Omistin tämän pelin pitkään, mutten jaksanut ikinä pelata jostain syystä. Sitten kerran päätin kesälomalla pelata tätä peliä ja se hujahti samantien läpi. Äänet loivat todella loistavaa tunnelmaa. Grafiikat olivat siihen aikaan hyvät ja sopivat. Juoni oli hyvä ja tapahtumia oli riittävästi. Pelaaminen oli hauskaa ja piti käyttää hieman päätään, kun mietti mitä pitää seuraavaksi tehdä. Loistava peli ansaitsee olla tällä listalla.

Niin, se pelilistan ensimmäinen osa. Listalle teki mieli laittaa Blassien mainitsema Tetris, Bejeweled, Duck Tales 1 & 2 NES:lle, Hitman 2, Jazz jackrabbit yms. yms. pelejä, mutta osaa oli niin vanhoja etten muista niistä muuta kuin että pidin niistä (Jazz jackrabbit), osa oli niin itsestäänselvyyksiä tai pikkupelejä (Tetris, Bejeweled), osa ei vaan ihan mahtunut listalle ja oli turhan lyhyitä mutta pelimusiikin kannalta antoisia (Duck Talesit) tai sitten vaan karsin listalta saadakseni sinne vähän vaihtelua (Hitman 2). XIII olisi myös tehnyt mieli laittaa listalle, mutta ei nyt sitten kuitenkaan aivan mahtunut sinne.

Pelit ovat PC:lle jos en erikseen mainitse toisin.

25. Post mortem (2003) / Still life (2005)





Koska monikaan ei ole näistä peleistä varmaan kuullutkaan niin infotaanpas nyt sitten hieman ensin. Kyseessä on siis seikkailupelisarja, joissa tutkitaan murhia. Post mortem on ensimmäinen osa, joka ilmestyi vuonna 2003, Still life sitten vuodelta 2005. Alun perin trilogiaksi suunniteltu pelisarja oli pitkään jäädä vain kaksiosaiseksi, mutta kolmas osa ilmestyy lopulta tänä vuonna, toivon mukaan itse pääsen pelaamaan sitä jossain vaiheessa myös.

Molemmissa peleissä on hienoa se että ne ovat erilaisia kuin mitä pelit joita muuten pelaan. Ne eivät ole ihan perinteisiä seikkailupelejä, vaikka näissäkin keräillään esineitä ja liikutaan eri paikkojen välillä kartalla, vaan niissä on mukana myös kauhuelementtejä. En siis voi suositella niitä ihan herkimmille.

24. Worms Armageddon (1999)



Tämä peli on nyt sitten minunkin listallani. Ostin tämän pelin aikanaan lähes yhdeksän vuotta sitten kun ostin silloisen tietokoneeni hieman ennen kuin muutin pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Olin hädintuskin edes kuullut koko pelisarjasta mutta en joutunut pettymään yhtään. Tätä peliä on tullut tahkottua luultavasti vähintään kymmeniä jos ei satoja tunteja vuosien mittaan, ja jopa joitakin sanontoja on tarttunut kielenkäyttöön tästä pelistä. Onneksi niitä ei tule kuitenkaan viljeltyä ihan jatkuvasti, mutta kuitenkin... hauska peli kyseessä siis. Muista pelisarjan osista en sitten ole yhtäkään tullut pelanneeksi, enkä niitä 3D-versioita välittäisikään pelata, tässä on ihan tarpeeksi.

23. Soldier of fortune 2: Double helix (2002)



Tiedän faktana, että tämän pelin suuria ystäviä löytyy tältä foorumilta ainakin muutamia (Gengis Khan on ainakin yksi, muidenkin muistelen kehuneen joskus). Sen innoittamana ja ihan tätä listausta ajatellen päätin testata tätä peliä ja oikein mukavan tuntuinen pelihän tämä on. Pidän siitä, että FPS-peli ei ole pelkkää räiskimistä ympäriinsä, ja tämä peli täyttää sen toiveen hyvin. Peli on jo melko vanha, ja se näkyy, mutta ei kuitenkaan häiritse pelaamista millään tavalla.

22. Sin episode: Emergence(2006)




Taas mahdollisesti hieman tuntemattomampi peli. Kyseessä on siis ensimmäinen osa sarjasta, jonka piti olla yhdeksän osainen mutta josta vain tämä ensimmäinen osa julkaistiin ja sarjan jatkuminen on valitettavan epätodennäköistä. Sarja (eli tämä yksi ainoa peli) on jatkoa SiN -pelille joka on ilmestynyt vuonna 1998. Jos joku teistä on pelannut F.E.A.R. -peliä niin tämä on muistaakseni hyvin samantyyppinen peli.

En oikeastaan edes muista miksi pidin tästä pelistä. Yleensä en pidä tämäntyylisistä moderneista räiskinnöistä mutta tämä iski minuun niin että pelasin sen kahden illan aikana loppuun. Peli oli siis hyvin mukaansatempaava ja viihdyttävä.

21. SWAT 4 (2005)



Tässä toinen peli sellaisesta pelityypistä jollaisista yleensä pidä. Joukkueräiskinnät eivät yleensä iske yhtään, olen pelannut Ghost reconia inhoten sitä, Brothers in arms -pelisarjan ensimmäinen osa jäi kesken kun en jaksanut enää suojella tiimikavereita kuolemiselta ja näiden kokemusten perusteella Rainbow sixit saivat jäädä kokonaan pelaamatta. Tässä kuitenkin oli heti sitä jotain. Tässä tiimien ohjaaminen on tehty jotenkin paljon helpommaksi eivätkä kaverit tapata itseään heti kun silmä välttää vaan odottelevat kiltisti ohjeitani. Se on sitä mistä tykkään. Kun kentätkin ovat hyviä niin loistavan pelin ainekset ovat kasassa.

20. Ufouria (NES, 1991)



Tässä hieman tuntemattomampaa NES-tasoloikkaa mitä minulla on kuitenkin ollut aikanani tilaisuus pelata. Pelin söpö ulkoasu varmaan hämäisi kuvittelemaan peliä huonoksi tai helpoksi mutta kyseessä on kuitenkin loistava peli. Pelissä siis ohjataan neljää erilaista hahmoa jotka ovat joutuneet kraaterin kautta toiseen maailmaan. Yksi hahmoista herää omituisessa paikassa ja joutuu aluksi pelastamaan kolme kaveriaan joiden ominaisuuksia tarvitaan että pelin voi päästä läpi.

Peli on minusta oikeastaan parhaita NES-pelejä joita olen ikinä pelannut. Pelin maailma on niin "söpö", peliä on mukavaa pelata haastavuudesta huolimatta ja musiikitkin ovat paikoitellen mukavaa kuunneltavaa.


19. Max Payne (2001)



Tätä ei varmastikaan tarvitse esitellä, varsinkaan kun tämä on ollut jo muillakin listoilla. Toisin kuin Wormmaster, olen itse pelannut tämän pelin läpi jopa kahteen otteeseen. On kuitenkin myönnettävä että se vähän puuduttaa toisella kertaa ja siksipä tuo että ekalla pelikerralla voi pelata vain helpoimmalla vaikeustasolla vahingoittaa peliä hieman. Kuitenkin pelin ansiot esim. Bullet timen keksijänä ovat kiistattomat, ja tarinan kerrontatyylikin miellyttää itseäni kovasti.

18. Boiling point: Road to hell (2005)



Tässä sitten hieman ongelmallisempi tapaus. Peli oli ilmestyessään melko buginen, ja jäi sen takia melko vähälle huomiolle. Peli itsessään on kuitenkin hyvä, laaja, kaunis grafiikan puolesta ja patchin asentamisen jälkeen myös oikein mukava pelata, koska patch vie pelistä bugisuuden hyvin pois.

Kyseessä on jossain määrin GTA:n tapainen peli siirrettynä Etelä-Amerikan viidakkoon, jossa päähenkilön täytyy löytää kadonnut tyttärensä koettaen samalla pysytellä pelialuetta hallitsevien ryhmittymien (Mafia, Hallitus, Kapinalliset jne.) suosiossa.

Pelin vapaavalinnaisuus ja laaja pelialue miellyttävät minua kovasti, ja pahimmat ärsytystä aiheuttavat asiat GTA-pelisarjasta on mielestäni saatu vältetyksi melko hyvin. Kokeilemisen arvoinen peli muillekin jos vain käsiinne saatte.

17. Leisure suit Larry goes looking for love (in several wrong places) (1988) ja Leisure suit Larry III: Passionate Patti in pursuit of the pulsating pectorals (1989)





Tässä nyt ensimmäinen tapaus jossa en kyennyt päättämään kumpi tulisi listalle. Alunpelin ajattelin laittaa jopa kokoelman kaikista alkuperäisen sarjan Larryistä (Eli Larry 1-7) välttääkseni valinnan mutta teinpä nyt sitten tällä lailla ja jaoin tämän sijan kahden mielestäni parhaan Larry-pelin välillä. Tosin on kyllä mainittava että osista 5-7 en muista mitään koska niiden pelaamisesta on aikaa vuosikausia kun taas kolme ensimmäistä osaa pelasin uudestaan viime vuoden syksyllä.

Pelisarjaa ja sen viehätyksen syitä ei varmaan tarvitse kuitenkaan selvittää kenellekään. Pidän kovasti seikkailupeleistä ja Larry on merkittävin ja suosituin seikkailupelihahmo koskaan (vaikkakin eräs merirosvo saattaisi olla toista mieltä, arrrrrrr). Molemmat pelit ovat täynnä loistavaa huumoria, jonka ymmärtääkseen on kylläkin valitettavasti pakko tuntea pelihistoriaa ja amerikkalaista kulttuuria, mutta yhtäkaikki näin merkittävä osa pelihistoriaa on pakko saada mukaan listalle.

EDIT: Viestiä muokattu poistamalla turhat Wikipedia-linkit, lihavoimalla otsikot ja muuttamalla kuvat pelikuviksi kansien sijaan.

25. Half-life: Counterstrike
Eihän "kynärin" merkitsevyyttä FPS-genrelle, nettipeleille ja omalle pelimaulleni voi kiistää, aivan loistava peli kyseessä. Itse olen pelannut tätä lähinnä vuosina 2002-2004, usein kaverini kanssa LAN-yhteydellä samassa huoneessa. Myös netissä tätä tuli hakattua kavereiden kanssa. Ei syvempiä analyyseja kaipaa, sillä kaikki tämän pelin tietävät.


24.Motorstorm: Pacific Rift
Ehkäpä paras off-road-ajopeli ikinä. Oli todella lähellä että laitoin Motorstorm 1:sen, mutta tämän pelin Splitscreen-ominaisuus on jotain mikä teki jatko-osasta alkuperäistä peliä paremman. Myös Monster-truck-ajoluokan lisäys vei sen 1:sen ohi. Loistavat ajoneuvofysiikat, hienosti tehdyt kentät, fiksu tekoäly, paljon ajoneuvoja...yksinkertaisesti mahtava ajopeli.


23.Worms World Party
Worms-sarja piti ottaa mukaan, ja mikäs sen parempi kuin WWP, sarjan monipuolisin ja paras osa. Worms Armageddon oli aivan loistava, mutta World Partyssa on kaikkea enemmän. Varsinkin valittavissa olevat 3 "lisämodia", joilla saa peliin esim. automaattisen double damagen, tehokkaammat clusterit, pitemmän ninja ropen jne. Liekö selitettävää enempää, eikös lähes kaikki kuitenkin Wormsin tiedä? Matosota on aina hauskaa, jopa niin hauskaa että sitä jaksoi vielä pelata kaverin kanssa vuonna 2007.


22.Killzone 2
Tämä on merkittävin audiovisuaalinen mestariteos mitä olen pelannut. Atmosfääri on uskomaton; pelottavannäköiset helghast-sotilaat, "avaruusnatsit", myrskyisessä ilmastossaan on jotain mitä ei mistä tahansa pelistä löydy. Hieno taustatarina tekee pelistä todella syvän, ja itse pelinkin juoni on hyvä. Pelissä on myös yksi hienoimmista alkudemoista ikinä. Nettipeli pelissä on viihdyttävä, ja trophyjen ja ribbonien keruussa kuluu tunteja tusinoittain. Ja pelissähän on hienoimmat grafiikat ja fysiikat ikinä(ehkä nyt Crysistä lukuunottamatta).


21.Tomb Raider III
Ensimmäinen tietokonepelini Monster Truck Madness 2:n rinnalla, vuonna 1998. Tämä on pimeä, mielenkiintoinen, vaihteleva, vaikea ja pelottava seikkailutoimintapeli. Jotkut sanovat tätä keskiverroksi, mutta minulle se oli aina täyttä kultaa. Moni kohta pelissä on pelottava, ja varsinkin pienempänä oli kuset housussa kun yhtäkkiä muinainen kivipatsas ottaa sapelit käsiinsä ja alkaa juosta kohti. Lara's Home on myös tutkimisen arvoinen paikka. Pienenä etsin aina uusia paikkoja kyseisestä mestasta. Syvemmällä tutkinnalla isossa kartanossa pääsikin ajamaan mönkijää, laittamaan musiikkia päälle, sai pistoolit, pystyi laittamaan hovimiehen pakastimeen, paljastamaan lukuisia salaovia ja kaikkea muuta mahdollista. Hieno peli, yksi oman pelihistoriani merkittävimmistä.


20.Metal Gear Solid 4: Guns Of The Patriots
Massiivisia väli-"elokuvia", vapaavalintaista stealth-toimintaa ja hienoa kerrontaa mahtavalla kenttäsuunnitellulla varustettuna. Peli on siitä hieno, että sen voi vetää läpi miten tykkää. Tottakai pomotaistelut pitää läpi vetää, mutta paljon on vapautta mukana. Voi vaikka pelata sitä kuin FPS:ää, olla ampumatta ammustakaan tai käyttää vaikkapa nukutusnuolia ja tainnutinta. Peli on pelattavuudeltaan todella hieno. Äänimaailma ja grafiikat ovat myös loistavia. Eniten peli jää kuitenkin mieleen muistettavista hahmoista: pelissä seikkailee mm. tumma aseenmyyjä Drebin joka kulkee apinan kanssa, Snake jonka jokainen valistunut pelaaja tietää, nörtti Otacon joka auttaa aina, Beauty and the beast Corps-pääviholliset ja monet muut. Ehkäpä paras PS3-peli, tasoissa Killzone 2:sen kanssa.


19.Monster Truck Madness 2
Ensimmäinen tietokonepelini Tomb Raider 3:sen rinnalla, niinkuin jo mainitsinkin. Tämä oli uskomattoman kovassa käytössä, ja pitkään. Tässä pelissä on mukana myös wrestlingin Monday Night Waria; WCW vs. WWF:ää. Pelihän on periaatteessa pumpattu täyteen WCW-mainoksia, ja autoja kuten "Hollywood Hogan", "The Outsiders", ja "Bret Hitman Hart". Raksuttaako? Niinpä, ulkokuorelta peli tuntuu pelkältä WCW-propagandalta. Tämän wrestling-war-kuoren alla kuitenkin hyrrää historian paras monster-truck-peli. Pelin loistavuudesta jotain kertoo se, että peli julkaistiin vuonna 1998 ja silti sillä on vieläkin oma vannoutunut pelaajakuntansa. Pelaajat ovat julkaisun jälkeen tehneet peliin yli 5000 kenttää ja ajoneuvoa, ja peliä pelataan edelleen paljon. Pelissä on alunperinkin lukuisia kenttiä ja ajoneuvoja, sekä hauskoja piilotettuja ominaisuuksia. Esim. yhdessä kentässä kauas yhteen suuntaan ajoradalta poismentäessä vastaan tulee voodoo-portti, jonka läpi ajaessaan avaa uuden kentän, joka on kuin kidutusta varten tehty piikeillä ja vesiesteillä varustettu voodoo-areena. Pelissä on myös nettipeli, jota ei ihan joka pelissä vuonna 1998 ollut. Tätä pelattiin naapurinpojan kanssa, ja oli kova olo kun pystyi oikeasti pelaamaan kaverin kanssa ilman että hän oli vieressä. Monsteri-ajoneuvoja pystyy myös säätämään mielensä mukaan, millä on oikeasti merkitys ajoon. Peli on melkeinpä mestariteos, ja kertoo siitä, mihin Terminal Reality-studio on aikanaan pystynyt. Paljon enempää ei voinut ajopeliltä vaatia vuonna 1998.


18.WWE Smackdown: Here Comes The Pain
SVR 07:n Xbox 360-versio on painipeleistä ehkä paras, mutta HCTP ehdottomasti se merkittävin. Oli vaikea päättää Shut Your Mouthin ja tämän väliltä, mutta päädyin kuitenkin tähän. Tämä peli oli niin laaja ettei mitään määrää. Uskomaton CAW-moodi, loistava Season, yli 60 painijaa ja Elimination Chamber... enempää ei voi pyytää. Laskin päiviä jouluaattoon, jolloin tätä saisi viimein pelata. Tätä sitten pelattiin ties kuinka kauan. HCTP:tä ei kai sen tarkemmin tarvitse enää selitellä, sillä jokainen tämän foorumin itseään kunnioittava käyttäjä on tätä pelannut vähintään sen 100 tuntia.


17.Star Wars: Battlefront
Yksi parhaista peleistä PS2:lla/Xboxilla. Pelissä ollaan siis joko Rebelsit vs. Imperialit tai CSI vs. Republic, ja taistellaan isoilla taistelukentillä. Molemmilla tiimeillä on 200 yksikköä, ja kumpi tiimi tappaa toisen 200 yksikköä ennen, voittaa. Pelin massiivisella kartalla on spawn-pointteja joita vallataan. Pelissä on 5 hahmoluokkaa joita voi spawnatessaan vaihtaa, mukana ovat mm. insinöörit, sniperit ja perus-stormtrooperit. Lisäksi pelissä voi hypätä AT-ST:iden, AT-AT:iden, Rebel Snowspeedereiden jne. kyytiin. Mikään ei voita ison AT-AT:n kaatamista snowspeeder-kaapelin avulla Hothissa, kaverin kanssa tiimityöllä tietenkin. Pelasin tätä PS2:lla vaikka kuinka paljon kaverini kanssa splitscreenissä, kunnes Xbox 360 jyräsi next-gen-peleillään päälle. No, sainpa sitten vuoden tauon jälkeen tammikuussa 2008 kuningas-ajatuksen. Ostin nimittäin Gamestopista Battlefrontin käytetyn Xbox-version hintaan 5.90€. Tämähän oli vielä PS2-versiota niin graafisesti kuin suorituskyvyllisestikin parempi versio, oikea timantti. Xbox 360:n vielä skaalatessa tämän HD:hen on peli aivan loistava. Ja peli ei todellakaan pölyynny hyllyyn, vaan viimeisin matsi oli tänään, pari tuntia sitten. Ehkäpä paras matsi ikinä, olimme kaverin kanssa viimeiset tiimistämme jäljellä, 56:aa vihollista vastaan. Meidän tiimillämme oli ainoastaan yksi tappo jäljellä, eli emme saaneet kuolla kertaakaan ja meidän piti yhdessä tappaa 56 vihollista. Olimme yhdessä tornissa, molemmat snipereinä, ja teimme strategian jolla lopulta molempien epäuskoksi voitimme tämän matsin. 20 minuuttia sniputimme ja strategisesti saimme lahdattua tietokoneen. Oli ehkäpä jännin Battlefront-matsi ikinä, ja helppoa tämä ei ollut. Mutta siis bottom-line; mahtava peli.

Siinä siis ensimmäiset yhdeksän. Ensi viikolla nostetaan sitten rimaa oikein kunnolla.

HAMATTI - TOP 25 GAMES

Lähdin keräilemään listaa hieman samalla ajatuksella kuin painijalistauksia on tehty eli markituksen perusteella. 25 peliä löytyi suhteellisen helposti, mutta niiden laittaminen keskinäiseen paremmuusjärjestykseen olikin vallan vaikea rasti eikä tästäkään sitten tullut absoluuttisesti oikeaa listaa edes omista mielipiteistäni - näistä lähes kaikki ansaitsisivat paikan sijalla 1.

25. Faceoff! (PC, 1989)

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/d/da/Faceoff_goalcam.png" width=169 height=123>

<s>Kuvaa tai muutakaan infoa en netistä onnistunut pelistä löytämään</s> kuvahan löytyi Jackin avustuksella, mutta kyseessä on vanha lätkäpeli jostain 1990-luvun aivan alkupuolelta. 286-koneella tätä tuli aikoinaan pyöriteltyä ja olikin ensimmäinen lätkäpeli, jota tuli pelattua ja tämän vuoksi peli ansaitseekin sijoituksensa tällä listalla. Pelistä löytyivät jo tuolloin hienot tappelut (joissa pääsi kaveria kurmottamaan maassakin vielä) sekä hieno laukaisumoodi, jossa b-pisteen kaarelta lauottaessa kuvakulma muuttui pelaajan takaa kuvatuksi laukauksen ajaksi. TuTon kanssa kurmotettiin vastustajia monen monta vuotta, aina seuraavaan kiekkopeliin asti.

24. Cyberia (PC, 1994)

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/4/43/Cyberiagameshot.jpg/200px-Cyberiagameshot.jpg" width=87 height=120>

MS-DOSille tammikuussa 1994 julkaistu Cyberia oli aikanaan meikäläiselle aika iso juttu. Myöhemmin myös Playstationille julkaistu peli oli osittain olan takaa kuvattu seikkailupeli, jossa liikkuminen tapahtui aina risteyskohdissa uusi suunta valitsemalla ja osittain lentelypeli, jossa ammuttiin vihulaisia palasiksi. Peli viehättää yhä tänäkin päivänä, kun sen pleikkarille ostin (vaikkei pleikkaria olekaan).

23. Harvest Moon (SNES, 1996)

<img src="http://kotaku.com/assets/resources/2008/02/harvestmoonsnes.jpg" width=169 height=123>

Jokaisessa meissä asuu pieni maanviljelijä, ja nykyään Turussa asuessani joudun näitä halujani toteuttamaan loistavan Harvest Moonin välityksellä. Peli on varmasti tämänkin palstan väelle tuttu maatilanhoitopeli. Itse ihastuin pelin ideaan välittömästi sitä joskus 90-luvun lopulla ensimmäistä kertaa pelattuani ja yhä edelleen se löytyy ja aina silloin tällöin tulee pelattua.

22. Rampart (Arcade/PC, 1990)

<img src="http://highscoreonline.files.wordpress.com/2007/05/rampart.gif" width=169 height=123>

Arcade-pelinä aikoinaan julkaistu Atarin tekemä Rampart on itselleni tuttu 286-koneelta, jolla sitä naapurin kaverin kanssa pelattiin aivan älyttömiä tuntimääriä. Pelin voi nykyään ladata Playstation Storesta, joten kaikki SOny-fanboit voivat pistää tämän loistavan moninpelin latautumaan. Pelissä on siis tarkoituksena rakentaa sattumanvaraisista paloista omaa linnaa ja asentaa linnaan sitten tykkejä, joiden määrän ratkaisee rakennuksen koko. Sitten kun linnanrakennusvaihe on valmis, aletaan pommittamaan tykeillä naapurin linnaa ja jälleen tämän vaiheen jälkeen rakennetaan. Peliä jatketaan kunnes toinen ei enää saa linnaa korjattua ja tämän jälkeen giljotiini heiluu häviäjälle.

21. Grand Theft Auto (PC, 1997)

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/7/73/GTA-cover.jpg/220px-GTA-cover.jpg" width=87 height=120>

Ysärisarja jatkuu. Nykyään jo aika suureen mittakaavaan edenneen GTA-sarjan ensimmäinen peli on sarjan peleistä ainut, joka tämän nörtin sydäntä on lämmittänyt. Ensikokeilut tapahtuvait kaverin pleikkarilla ja vanhemmatkin saatiin peli minulle ostamaan, kun 9-vuotiaana selitin, että K18-leima tulee pelin vaikeustasosta. Totta puhuen en tuossa iässä edes ymmärtänyt, miksi peli oli K18. GTA:ta tuskin tarvitsee kenellekään sen enempää esitellä. Minulle peli ei ole mitään elämää suurempia tunteita tuonut, mutta alkuperäinen peli vain oli niin hyvä, että ansaitsee ehdottomasti paikkansa listalla.

20. Adventures of Rad Gravity (NES, 1990)

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/4/49/Radbox3.jpg/200px-Radbox3.jpg" width=87 heigth=120>

Vuodesta 1997 pompataan takaisin 90-luvun alkuun ja NES:n pariin. Adventures of Rad Gravityä ei koskaan aikoinaan tullut itse omistettua, mutta naapurin luona tätä tuli pelattua ja on pelimekaniikaltaan erittäin toimiva perustasoloikka muutamilla kivoilla jipoilla. Sittemmin peli on tullut hankittua itsellenikin ja vaikka väittävät vanhojen pelien kehumisia nostalgiaksi, niin kyllä tämä peli yhä edelleen löytää tiensä NES-vanhuksen sisään ja viihdyttää erittäin suuresti tänäkin päivänä.

19. Legend of Zelda - A Link to Past (SNES, 1992)

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/f/f9/Zelda_SNES.jpg" width=169 heigth=123>

Hieman tuntuu pahalta jättää tämä peli näin alhaiselle sijalle, mutta jotain kompromisseja piti tehdä, jotta lista pysyisi vähän tasapainoisempana. Eli kyseessä SNESille 1992 julkaistu LEgend of Zelda -sarjan toinen peli, joka voisi hyvin olla sijoilla 1-5, mutta päätyi nyt tällä kertaa tälle sijalle. Omat kosketukset peliin ovat vuodelta 1994, jolloin kotiimme tuli SNES elokuun 6. päivä ja yhdessä Super Mario Bros 3:n kanssa tämä oli pelatuimpia pelejä ensimmäisen syksyn aikana. Kipinä Zelda-sarjaan syntyi myös tämän pelin kautta ja sen jälkeen onkin koettu lukuisia hienoja hetkiä Linkin parissa.

18. Tom Clancy's Ghost Recon 2 (Xbox, 2004)

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/f/f8/Tom_Clancy%27s_Ghost_Recon_2.jpg/256px-Tom_Clancy%27s_Ghost_Recon_2.jpg" width=87 height=120>

Listan ensimmäinen 2000-luvun peli. Sain tämän aikoinaan syntymäpäivälahjaksi klaanitovereiltani, koska tätä ennen olimme Livessä pelanneet Wolfenstein: Tides of Waria sekä Halo 2:ta. En pidä peliä mitenkään erityisen hyvänä, mutta syy, miksi se on tällä listalla on juuri tuo klaanipelaaminen, jota tämän kanssa tuli harrastettua. Meillä oli kasassa aivan mahtava porukka, jonka kanssa on nykyään pelaamisen loputtuakin tullut pidettyä yhteyttä aktiivisesti ja GR2 oli ehdottomasti se klaanimme kruunupeli. Niiltä ajoilta on valtavasti hienoja muistoja, siksi peli pääsee listalle.

17. Bubble Bobble (1986, Arcade/PC)

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/e/ed/Bubble_bobble.jpg/256px-Bubble_bobble.jpg" widht=87 height=120>

Aito ja alkuperäinen Bubble Bobble oli Rampartin ja Faceoffin ohella niitä 286-koneen pelatuimpia pelejä. Kuka voi olla rakastamatta kahta söpöä lohikäärmettä, jotka taistelevat tiensä läpi erittäin haastavien kenttien ja vekkulien vihollisten. Joskus 90-luvun alkupuolella tätä ensimmäisiä kertoja pelasin ja aina 2000-luvun vaihteeseen asti tätä tuli pelattua aktiivisesti ja pelille löytyy aina oma erityinen paikkansa nörttisydämessäni.

"Hamatti" kirjoitti:
25. Faceoff (PC, 199x)

Kuvaa tai muutakaan infoa en netistä onnistunut pelistä löytämään, mutta kyseessä on vanha lätkäpeli jostain 1990-luvun aivan alkupuolelta.

No voihan perhana, unohdin Faceoffin kokonaan listalta. Loistava peli. Tein tuohonkin joskus koko NHL:n aidoilla ja päivitetyillä rostereilla. Ja wikipediahan aina auttaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Face_Off! [edit: suora-linkki ei toimi koska siinä on huutomerkki. Tuolta sen kuitenkin löytää. Se on tuossa listalla 6.]

"Velocity" kirjoitti:
pystyi laittamaan hovimiehen pakastimeen

Jeah! Ärsyttävän hovimestari-zombien pakastaminen oli pakko aina tehdä kaikissa TR-peleissä.

Tässä pelissä on mukana myös wrestlingin Monday Night Waria; WCW vs. WWF:ää. Pelihän on periaatteessa pumpattu täyteen WCW-mainoksia, ja autoja kuten "Hollywood Hogan", "The Outsiders", ja "Bret Hitman Hart". Raksuttaako? Niinpä, ulkokuorelta peli tuntuu pelkältä WCW-propagandalta.

No, pitää kuitenkin muistaa, että nuo kyseiset autot olivat ihan oikeasti mukana Monster Jamin kiertueilla, joten ei tuossa mistään propagandasta ollut kyse, vaan ihan vain aidoista lisensseistä. Firmat tekivät keskenään paljon yhteistyötä, kuten esim. surullisen kuuluisa Hoganin ja Giantin Monster Truck ottelu. Mutta loistava peli joka tapauksessa. Kun ei jaksanut kisailla, niin sai vapaasti kierrellä ja tutkia upeita kenttiä. Häviää silti off-road-pelinä Big Red Racingille, joka ei kuitenkaan ihan listalleni mahtunutkaan.

RAMPART!

Hauskaa, että joku muukin arvostaa. Itse en ole kyllä sitä selvinpäin pelannut varmaan 15 vuoteen, mutta pikku keitoissa se on melkein yhtä usein harrastettua jatkoviihdettä kuin Rock Band 2. Dosbox on kaveri.

"Jack DiBiase" kirjoitti:

"Hamatti" kirjoitti:
25. Faceoff (PC, 199x)

Kuvaa tai muutakaan infoa en netistä onnistunut pelistä löytämään, mutta kyseessä on vanha lätkäpeli jostain 1990-luvun aivan alkupuolelta.

No voihan perhana, unohdin Faceoffin kokonaan listalta. Loistava peli. Tein tuohonkin joskus koko NHL:n aidoilla ja päivitetyillä rostereilla. Ja wikipediahan aina auttaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Face_Off! [edit: suora-linkki ei toimi koska siinä on huutomerkki. Tuolta sen kuitenkin löytää. Se on tuossa listalla 6.

Ehkä hienointa pelissä olivat ne alussa tulleet tietokilpailukysymykset. Totta puhuen luulimme aina että ne pitää saada oikein, jotta pääsee pelaamaan (vai oliko se jopa niin? Äsken latasin tuon taas ja nyt pääsi saman tien pelaamaan, vaikka vastasikin väärin).

"Hamatti" kirjoitti:
Ehkä hienointa pelissä olivat ne alussa tulleet tietokilpailukysymykset. Totta puhuen luulimme aina että ne pitää saada oikein, jotta pääsee pelaamaan (vai oliko se jopa niin? Äsken latasin tuon taas ja nyt pääsi saman tien pelaamaan, vaikka vastasikin väärin).

Noihan oli niitä 90-luvun kopioinninesto kyselyitä, mitkä edellytti omistamaan ohjekirjan pelistä. Tietty kräkkereitä oli jo siihen aikaankin, eikä minun ainakaan tarvinnut huolehtia oikeinvastaamisesta.

"Jack DiBiase" kirjoitti:

"Hamatti" kirjoitti:
Ehkä hienointa pelissä olivat ne alussa tulleet tietokilpailukysymykset. Totta puhuen luulimme aina että ne pitää saada oikein, jotta pääsee pelaamaan (vai oliko se jopa niin? Äsken latasin tuon taas ja nyt pääsi saman tien pelaamaan, vaikka vastasikin väärin).

Noihan oli niitä 90-luvun kopioinninesto kyselyitä, mitkä edellytti omistamaan ohjekirjan pelistä. Tietty kräkkereitä oli jo siihen aikaankin, eikä minun ainakaan tarvinnut huolehtia oikeinvastaamisesta.

Meikän versiosta kopiosuojausta ei oltu murrettu, mutta disketillä oli txt-tiedosto, jossa oli vastaukset kysymyksiin. Siitä sitten printattiin matriisitulostimella Pete Provostin syntymävuodet sun muut ja oikein vastaamalla tietty päästiin pelaamaan. Vähitellen kysymykset alkoi oppia ulkoa ja varmaan muistaisin yhä vähintään puolet vastauksista.

"Smark" kirjoitti:

"Jack DiBiase" kirjoitti:

"Hamatti" kirjoitti:
Ehkä hienointa pelissä olivat ne alussa tulleet tietokilpailukysymykset. Totta puhuen luulimme aina että ne pitää saada oikein, jotta pääsee pelaamaan (vai oliko se jopa niin? Äsken latasin tuon taas ja nyt pääsi saman tien pelaamaan, vaikka vastasikin väärin).

Noihan oli niitä 90-luvun kopioinninesto kyselyitä, mitkä edellytti omistamaan ohjekirjan pelistä. Tietty kräkkereitä oli jo siihen aikaankin, eikä minun ainakaan tarvinnut huolehtia oikeinvastaamisesta.

Meikän versiosta kopiosuojausta ei oltu murrettu, mutta disketillä oli txt-tiedosto, jossa oli vastaukset kysymyksiin. Siitä sitten printattiin matriisitulostimella Pete Provostin syntymävuodet sun muut ja oikein vastaamalla tietty päästiin pelaamaan. Vähitellen kysymykset alkoi oppia ulkoa ja varmaan muistaisin yhä vähintään puolet vastauksista.

Eli muistan oikein. Meillä ei ollut ohjekirjoja, mutta nyt hämärästi muistaisi jonkun pelin kanssa käytössä olleen itsetulostetun paperin, josta tosin löytyi vain murto-osa vastauksista

Tuli tästä kopiosuojauksesta mieleen omalla listallani olevan War in Middle Earthin kopiosuojaus, jossa piti mukana olleesta kartasta tarkistaa koneen antaman paikan (vaikka Rivendell) koordinaatit. Tämä kysely tuli vastaan vasta kun oli saanut Frodon ja kumppanit Rivendelliin asti, ja jos vastasi väärin niin peli loppui siihen. Muistaakseni kerran onnistuin tuurilla arvaamaan/päättelemään jonkun paikan sijainnin, ja ei muutakuin savea siihen. Mutta lopulta kyllästytti tuo arvailu, ja oli pakko se peli ihan ostaa...

25. GTA Liberty City Stories (PS2)
-Okei, olen aina pitänyt paljon GTA-peleistä ja aivan takuuvarmasti kyseisen sarjan pelejä tulee olemaan lisää listalla. Eipä tämä lista aivan sellainen ole, kuten sen halusin olevan, koska en vain jaksanut laittaa kaikkia Need for Speedejä, Guitar Heroja ja NHL-pelisarjan pelejä mukaan, joten muokkasin siis hiukan listaa. Mutta itse peliin... Rockstarin kihot ovat kyllä neroja, muokataan jonkun verran GTA III:sta ja saadaan ulos toimiva paketti. Muutama uusi ajoneuvokin mahtui mukaan tähän peliin ja suurin uudistus oli luultavasti moottoripyörien mukanaolo, GTA III:sessa niitä ei ollut, mikä on näin jälkeenpäin harmittanut. Suurin syy, miksi pelin ostin oli tehtävät, jotka ovat olleet aina olleet GTA-pelien suola. Tehtäviä on aina mukava tehdä ja kyllä tämänkin pelin parissa sai ajan kulumaan varsin mukavasti. Suuri miinus siitä, että tehtävien loputtua pelissä ei ole yksinkertaisesti ollut mitään tekemistä. Toki jotain taksitehtäviä voisi tehdä, mutta ei se minua oikein miellytä. GTA-pelit ovat tarjonneet hyvin usein hyvää musiikkia, mutta tämä petti odotukset aika pahasti, musiikki oli ihan p*skaa. Haittapuolistakin huolimatta ostos oli hyvä, en olisi jaksanut pelata tuota San Andreasia koko ajan, joten vaihtelu oli hyväksi.


24. NHL 2004 (PS2)
-No täytyi sitten ottaa muutama NHL-pelikin mukaan... Urheilupelit ovat aina olleet itselle lähellä sydäntä ja GTA-pelien ohella pelaan urheilupelejä. Useinhan nämä urheilupelit ovat juuri NHL-pelisarjan pelejä, Fifoista luovuin joskus 06:sen jälkeen ja ei ole harmittanut. Syy, miksi tämä peli on minulle niin merkittävä on se, että pelasin tässä pelissä viisi "Dynasty Mode"-kautta suurimmalla pelimäärällä. Muistan myös oman joukkueeni, joka oli koottu vapaista pelaajista. Ensimmäinen kausi oli täyttä helvettiä ja jäin playoffeista ulos, mutta sen jälkeen pelaaminen alkoi rullaamaan mallikkaasti ja voitin muutaman kerran Stanley Cupinkin. Aikaisemmat NHL-pelit olivat PS1:lle, joten niitä on paha verrata tähän peliin. Kuitenkin kyseessä on ihan kelpo peli, I like it!


23. Tony Hawk's Underground (PS2)
-Täytyyhän nyt yksi "skeittipelikin" ottaa mukaan... Tony Hawk-pelisarjan pelejä löytyy pelihyllyistä kolme kappaletta ja päätin ottaa niistä parhaan pelin eli tämän. En nyt aivan tarkalleen muista, milloin tämän pelin sain, mutta olin silloin kuitenkin ala-asteellani ja koko koulussa oli hirveä skeittibuumi ja suurin osa oppilaista marssi koulun jälkeen läheiselle skeittirampille (tarkalleen sanottuja ramppeja oli kolme, mutta who cares..). Itse en ehtinyt teloamaan itseäni koskaan laudalla, koska oma skeittaaminen rajoittui peleihin ja enpä käyttänyt tuota varsinaista skeittilautaa kuin muutaman kerran. Kyllä se oli vain hieno fiilis vetää jotain uskomattomia temppuja Tony Hawkilla, Bam Margeralla tai Arto Saarella. Pelissä on myös yksi maa, jossa KISS soittaa lavalla ja olihan se aika jees mennä lavalle hillumaan KISS:n jätkien kanssa... Yippee!!!


22. Lucky Luke (PS1)
-ENSIMMÄINEN PS1:N PELINI!!! En minä tätä voinut jättää listalta pois, se olisi ollut lähes oikeusmurha Lucky Lukea kohtaan... Kuten pelin nimi ehkä hiukan spoilaa, pelin päähenkilönä on Lucky Luke ja tällä Villin Lännen sankarilla vedetään mitä oudoimpia tehtäviä. Vihollisina on niin karhuja, haamuja kuin Daltonin veljeksiä ja ei vihollisten joukko noihin rajoitu... Grafiikoista yms. on paha mennä puhumaan, koska peli on yli 10 vuotta ja ei siihen aikaan saanut mitään huippugrafiikoilla pilattuja pelejä. Rehellisesti sanottuna pää on aika tyhjä, kun yritän miettiä pelistä jotain, mitä kirjottaisin tähän, mutta olen pelannut peliä viimeksi ala-asteella, josta on jo muutama vuosi, joten pää lyö ihan tyhjjääääääääääääää...


21. James Bond 007: Nightfire (PS2)
-Pelinä tämä ei ollut mitenkään hirveän loistelias, mutta listalle se pääsi sen takia, että olen pelannut tätä peliä ehkäpä eniten kaksinpelinä/moninpelinä. Kaveri oli hankkinut sen multiplayer-homman ja tuo peli sattui olemaan siinä käden ulottuvilla ja sitä tuli sitten rainattua. Pelialueet olivat ihan saakelin pienet, mutta oikeastaan jokainen niistä oli todella hyvä; jokaisessa oli omat hyvät paikkansa, josta pystyi sniputtamaan vihut tai olemaan muuten vain turvassa. Lipunryöstö oli aika helmi pelimuoto ja sitä tuli pelattua paljon. Toki pelissä oli myös yksinpeli, joka oli omasta mielestä ihan onnistunut ja tarjosi haasteita ihan mukavasti. Autoilla yms. ajaminen oli aika kökköä, mutta muuten kaikki toimi hyvin.


20. True Crime: Streets of LA (PS2)
-Okei... Pelihän muistuttaa hiukan GTA:ta, tässä pelissä ollaan vain poliisina eikä rikollisena. Ajaminen on paljon huonompaa verrattuna nyt vaikka GTA-peleihin, mutta kyllä se menetteli. Asetta pystyi "kehittämään" pelin edetessä eli pystyi hankkimaan erilaisia ominaisuuksia niin aseeseen ja jossain vaiheissa aseiden määrä tuplautui eli käytössä oli kaksi asetta. Myös päähenkilön taitoja pystyy kehittämään, tosin vain itsepuolustustaitoja, joista on sitten kyllä hyötyä viimeisessä tehtävässä. Pelin jatko-osan lainasin kaverilta, mutta se ei oikein sytyttänyt minua.


19. Need for Speed: Underground 2 (PS2)
-Tässä vaiheessa mukaan tulee ensimmäinen Need for Speed-pelisarjan peli ja kyseinen peli on ns. jatko-osa Underground:lle. Pelin hienous oli ehdottomasti autojen tuunaaminen, tämä peli taisi olla vasta toinen NFS-peli, jossa pystyi tuunaamaan autoja. Kyllä aika monta tuntia sai pelata, jotta sai autostaan haluamansa näköisen ja täydet 10 tähteä. Ajaminen oli... ihan sulavaa, mutta uusimmissa Need for Speedeissä ajaminen on paljon mukavampaa ja realistisempaa. Hummer H2 oli ihan huippu ja tuunamani Hummer olisi kelvannut ihan kenelle vain bling bling räppärille. Oli se vain niin bling bling.


18. GTA Vice City Stories (PS2)
-Kappas vain, jo toinen GTA-pelisarjan peli listallani... Kuten aikaisemmin sanoin, Rockstarin kihot ovat neroja... Tämä oli kokonaisuutena toimivampi paketti kuin Liberty City Stories, mutta ei tämä vetänyt kyllä vertoja alkuperäiselle Vice Citylle. Ei tämä peli tarjonnut hirveästi mitään uutta verrattuna Vice Cityyn, suurin uudistus olla ns. sivubisnekset, joita pystyi harjoittamaan rakennuksilla, joita pystyi ostamaan. Musiikki oli tässä pelissä loistavaa, kuten oli myös Vice Cityssä. Tunnelmaltaan tämä on aika rento ja kyllä tässäkin pelissä on kiva ajella moottoripyörällä iltaisin neonvalokylttien palaessa rakennuksien kyljissä... Love it <3


17. Runescape
-Myönnän, minulla on ollut elämässäni se vaihe, jossa Runescape on ollut osa elämääni... Peli oli TODELLA koukuttava ja sain monta päivää kulumaan pelin parissa. Moni varmasti tietää, mitä runessa tehdään. No selitän kuitenkin, jos ette tiedä... Eli pelaaja luo itselleen hahmon, jonka taitoja hän kehittää. Eri osa-alueita on aika paljon ja osa niistä on maksullisia (membereille) ja osa kaikkien kehitettävissä. Itse en koskaan tehnyt hahmostani memberiä, mikä on ehkä näin jälkeenpäin harmittanut hiukan, mutta säästyipä se viisi euroa kuukaudessa Sana "runescape" herättää varmasti monissa "paheksuntaa", mutta minussa ei... Runescapen hienous täytyy ensin kokea ennen kuin sitä voi edes kehua tai haukkua. Miksi siis lopetin pelin? Koska on olemassa yksi parempi internetissä pelattava peli

Tylsä lista? J!

Ham, ei lainkaan tylsä. Itselläni on suurinpiirtein samalla kaavalla menevä. Mukavaa huomata, että jollain muullakin on samanlaiset pelit omalla top listallaan.

Huoh, poistin vahingossa liki valmiin listan.. Noh, uutta pukkaa:


25. 007: Nightfire

Tämä peli on listalla jo ihan moninpelin riemun johdosta. Yksin en ole tätä kai koskaan pelannut, mutta porukalla tätä tuli tahkottua älyttömästi joskus peruskoulun puolella. Kaikenlaiset Bond-tavarat tekivät tästä mielenkiintoisemman kuin vaikkapa Time Splitterssistä. Oddjob oli aina paras pelihahmo <3


24. Jagged Alliance 2

Tässä on peli joka varmasti on jonkun listalla ylempänä, mutta itselleni tämä jäi aina erään toisen, top-10:ssä olevan, isometrisen ammuskeluseikkailun jalkoihin. Plussaa kuitenkin isosta maailmasta, kaiken paljoudesta, ääninäyttelystä ja pelattavuudesta. Yksi genrensä parhaimpia pelejä ehdottomasti.


23. Sherlock Holmes: The Awakened

Salapoliisitarinat ovat aina mielenkiintoisia, ja kun niihin yhdistetään Cthulhu-mytologia, on lopputulos vähintäänkin hyytävä. Awakenedissa tutkitaan Holmesina mystistä tapahtumien sarjaa, jonka jäljet johtavat salaperäiseen kulttiin. Sherlock on aina kuningas ja peli toimii myös puzzlejen osalta hyvin. Miinusta siitä, että pari kertaa olin peliä 'edellä', mutten voinut ratkaista ongelmia ennen jotain turhanpäiväistä asiaa, kuten keskustelua jollekin. Kuitenkin kokeilemisen arvoinen teos.



22. Lord of the Rings: Return of the King

Jälleen kerran peli, joka pärjää silkalla moninpelillään. Kaverin kanssa pelaaminen oli hauskaa ja vaikeimmissa paikoissa jopa välttämätöntä tässä lisenssipelien kärkitaistelijassa. Plussaa myös hahmonkehitysmahdollisuuksista ja yleisestä Sormusten Herra-fiiliksestä.


*kuva*
21.Viewtiful Joe

Tässäpä peli jota on kaunis katsella ja hauska pelata. Pelissä on mukava värimaailma ja ohjattavuus on kultaa. Erilaiset erikoisuudet kuten hidastus ja zoomaus mahdollistavat pelihahmolle näyttävä ja tehokkaat iskut joita kelpaa katsella. Pelissä on myös hauskoja puzzleja, joista kaikki eivät aukene kerralla. Vaikeustaso kuitenkin heittelee paikoin huikeasti ja eteneminen saattaa tyssätä aina samaan kohtaan. Huumori on kuitenkin suurimmalta osalta toimivaa ja pelihahmot huvittavat. On vihollisia aina käheä-äänisistä vampyyreistä potkureilla varustettuihin haihin.



20. Star Wars: Episode 1 Racer

Niin suuren luokan pettymys kuin Episodi 1 minulle SW-fanina olikin, niin Racer on aina minulle the ajopeli. Yksinpelinä tosin, moninpelinä Mario Kartit ja NfS 2 veisivät voiton. SW-maailman lisäksi tässä pelissä tulee niin mahtava nopeuden tunne, että peliä on hauska pelata kerrasta toiseen. Lisäksi omaa ajopeliään voi muokata paremmaksi uran edetessä. Toisaalta täysin omaa ajokkia ei pysty luomaan, mikä on sinänsä sääli. Kaikenlaiset pikkuasiat, kuten ajokin korjaaminen, pystysuoraan kääntäminen ja liiteleminen nostavat pelin arvoa.



19. Grim Fandango

Yksi LucasArtsin parhaista peleistä ja seikkailugenren ykkösistä. Grim Fandango ansaitsisi eittämättä paremman sijoituksen, mutta itselläni meno loppui aikoinaan ykkös-cd'hen, sillä vanhemmasta koneesta katosivat äänet, ikä uudempi tätä suostunut pyörittämään.. Muutenkin pidän enemmän hiirellä ohjattavista seikkailupeleistä, joten siinä ehkä syy miksei tämä, tai Monkey Island 4, iskenyt oikein vanhempien seikkailupelien maratonin jälkeen. Kuitenkin, yksi parhaista peleistä koskaan ja kaikkien kynnelle kykenevien tulisi tutustua Manny Calaveran edesottamuksiin.



18. Day of Reckoning 2

Listan ainoa painipeli, joka meinasi olla paljon ylempänä, mutta päätinkin sen lopulta tiputtaa tänne. DoR 2 on peli, johon käyttämäni pelitunnit ovat varmasti huikeat. Peli toimii niin yksin, kaksin kuin neljälläkin hengellä loistavasti ja olen aina pitänyt siitä oikeastaan enmmän kuin Playstationin painipeleistä. Dorrissa ei ole ns. haavoittumattomuutta kun suorittaa likkeitä, vaan kolmas osapuoli voi pilata minkä tahansa liikkeen silkalla lyönnillä, tai jollain innovatiivisemmalla liikkeellä. Muutenkin pelistä puuttuu itseäni SvR-sarjassa ärsyttävät omituisuudet, mutta ei siitä sen enempää, jokainen tavallaan. Graafisesti peli vetää Cuben äärirajoille ja se myös näkyy. Pelin grafiikka on vieläkin näyttävän näköistä, eivätkä hahmot näytä muovisilta. Kaiken kaikkiaan hyvä ja viihdyttävä peli.



17. Super Mario 64

Kaikkien aikojen paras tasohyppely tuskin sen suurempia esittelyjä kaipaa? Super Mario 64'ssä kaikki yksinkertaisesti toimii kuin junan vessa ja sitä on hauska pelata. Arvostan myös etenemisen ja saavuttamisen tunnetta mikä syntyy, kun laaja pelimaailma aukenee vähitellen kenttiä läpi pelatessa. Kenttiä löytyy vaikka millä mitalla ja kaikenlaisia. Kentissä on myös eri tehtäviä, joten kentät täytyy mennä moneen kertaan läpi. Grafiikka on ehkä nykystandardein kömpelöä, mutta aikoinaan se oli uskomattoman kaunista. Käsittääkseni Wiille ladattavassa versiossa grafiikoita olisi hiottu, en ole aivan varma. Joka tapauksessa tähän peliin lapsuuteni lähes tiivistyy, sillä se oli aikanaan, ja vieläkin, niin lähellä sydäntä.

Hauska nähdä omia suosikkipelejäkin listoilla. Velon listalla ilahdutti varsinkin WWP ja Monster Truck Madness 2. Muita ovat ainakin AoE 2 (tosin omasta mielestä alkuperäinen on paras) ja Smackdown 2, joka sattumalta löytyi eilen ja tahkottiin sitä kavereiden kanssa multitapilla. Yhtä asiaa ihmettelen suuresti, se että Crash Bandicootit ovat loistaneet poissaolollaan. Eikä pelkästään ne, vaan legendaarinen Crash Team Racing jonka voisin rankata maailmankaikkeuden parhaaksi peliksi. Kaveriporukka, CTR, multitap, kaljaa ja sauna. Tuo yhdistelmä ahkerassa ja toimivassa käytössä kymmenen vuotta pelin ilmestymisen jälkeen.

Stefakin pääsee aloittamaan oman listansa nyt! Paljon kyllä hienoja pelejä löytyi muiden listoilta ja suuret propsit sille että listaaminen lähti loistavasti käyntiin! Mutta nyt, Stefan lista saa alkunsa. (Aivan, pelien kansien kuvat kertovat mille konsolille olen omistanut pelin.)


25. Tony Hawk's Pro Skater 2
- Oman listani pääsekin sitten aloittamaan peli jonka ansiosta minä olen skedeä harrastanut. THPS 2 siihen minut vei tosiaankin. Joskus ala-asteella kun tuli tämä peli saatua vanhemmilta niin kyllä sitä hakattiin sekä yksin että kavereiden kanssa ankaraan tahtiin. HORSE-kisa oli etenkin erittäin mukava kaveria vastaan. Kaiken lisäksi peli oli loppujen lopuksi erittäin vaikea. Siis sick-tason tehtävät vei kyllä mukavasti aikaa mutta nekin joskus lopullisesti onnistuin pääsemään läpi. Nykyään en peliä enää omista vaikka olisikin kiva taas päästä mättäämään sitä pleikkari ykkösellä (mikä minulla on vielä tallella). Hieno peli ja sitä saan aina kiittää siitä, että minä joskus skeittaamisen aloitin.


24. Tekken 5
- Sellainen fiilis että olen ainoa ihminen jolta löytyy tämä peli listalta (vaikka Tekken3 onkin jo listoilta löytynyt mutta tarkoitan juuri vitosta). Vitosen pelaaminen oli varsin mukavaa ja tulikin pelattua monia tunteja pelin parissa. Hahmojen muokkaus oli sinänsä ihan kiva veto ja muutenkin, mätkintäpeli lähellä sydäntä. Kuten nyt kaikki Tekkenit mutta vain ja ainoastaan tämä pääsee niistä listoille. Onhan kolmonen toki legendaarisempi mutta viidenteen on käytetty paljon, paljon enemmän aikaa. Mukavaa mätkintää tosiaan.


23. Metal Gear Solid 2: Substance
- Valitettavasti tämä on ainoa MGS joka pääsee listalle. Syynä on se että tämä on ainoa MGS minkä olen omistanut ja vetänyt läpi. Kolmonen tuli katsottua kaverin vierestä ja ensimmäistä sekä uusinta ei ole tultu pahemmin pelailtua. Pakkohan tämä häpeä on myöntää koko foorumin kansalle. Mutta silti, minä nautein tämänkin pelaamisesta, erittäin hyvä peli minun mielestä. Tosin se skeittausjuttu nyt oli ihan turha mutta pelin läpipeluun ohella ne hiipimis-, ase- ja muut harjoitukset olivat kanssa jotenkin mukavaa ajanviettoa. Vieläkin omistan kyseisen pelin mutta pleikkaria en, sääli.


22. Gears of War
- Tässä on ensimmäinen räiskintäpeli mitä omistin 360:lle ja ei hitto, tätä hakattiin ensimmäisenä päivänä kaverin kanssa koko yön ja ei kestänyt kauaa kun peli vedettiin jo vaikeimmalla läpi. Pidin pelistä suuresti. GoWissa mättää pari asiaa. Peli on oikeastaan aika lyhyt ja tuo tuttu pelinäkökulma mikä varmasti on häirinnyt jokaista pelin pelaajaa. Tiedätte varmasti mitä meinaan. Mutta kumminkin, pelin pelaaminen oli tosiaan hauskaa ja aikaa meni. Tosin sen jonkun avaruusolion, sellaisen pikkusintin selkäpiitä karmiva ääni soi vieläkin päässä, ärsyttävä meinaan.


21. Red Faction 2
- Ah, mitä muistoja. Yksi omista suosikki räiskintäpeleistä mitä olen koskaan pelannut. Aivan mahtava peli, varsinkin kun pelaa kaverin kanssa kaveria ja botteja vastaan. Että tähänkin peliin kului todella paljon aikaa ja omistan pelin vieläkin mutta ei ole pahemmin mahdollisuutta pelata vaikka tosiaan tahtoisi pelata. Peliä jaksoi juuri etenkin kaksinpelillä hakata tuntikausia eikä tuntunut millään kyllästyttävän. En vain osaa sanoa mikä tästä FPS-räiskinnästä vaan tekee niin hienonkin pelin vaikka tosin 20 muuta peliä on vielä tätäkin parempia. Mutta peliä en silti koskaan unohda. Oli sen verran mukavaa ajanvietettä.


20. Command & Conquer: Red Alert 2
- En tiedä vieläkään mikä sai minut mielummin pistämään tämän ykkösen sijaan. Siihen kai on vain yksi syy, tätä olen pelannut niin paljo enemmän. Tätä mukavaa strategia sotimista tuli kanssa harrastettua monia tunteja serkkujen tykönä. Että sekin oli hauskaa. Omistan nykyään pelin muutenkin ja kyllä sitä tulee nykyäänkin aina silloin tällöin pelattua. Ei tosin vieläkään kyllästytä kyseinen peli. Aina mukavaa ajanvietettä. Yuri's Revenge lisäosan omistan myös mutta sitä en tosin pahemmin pelaile. Mielummin pelailen tätä. Ei kai tässä sitten muuta sanottavaa löydy.


19. Crash Bandicoot 3: Warped
- Kaikkien tasohyppelypelien äiti yksinkertaisesti. Crash sarja oli ensimmäisiä pelejä mitä pelasin pleikkarillani ja ei hitsi että näidenkin parissa oli vietetty aikaa. Voin jo heti sanoa että tämä ei jää viimeiseksi Crash-peliksi mitä listaltani löytyy. Kolmannen osan hienouksia oli varmasti kaikkien mielestä ne lisät mitä ei ollut aiemmissa osissa. Sai käyttää Cocoa muutamassa kentässä, lisätaidot mitä Crashille sai ja sitten tietysti aikatalismaanit minkä kanssa aikaa kului paljon. Nekin jo riittää siihen mikä teki pelistä klassikon, jo pelkästään kaikki kolme ensimmäistä Crashia on klassikoita ja niiden kanssa aikaa kului. Ainoa mikä rokottaa jostain syystä on se että peli oli osittain helpompi kuin ensimmäiset kaksi osaa, lukuunottamatta talismaanien keräämistä. Mutta muuten taas kyllä. Tämänkin pelin vedin tässä jokunen kuukausi läpi, tosin emulaattorin muodossa.


18. Saints Row 2
- Vieläkin pelaan peliä melko suurella innolla sillä voin jo heti myöntää että Saints Row 2 pieksee GTA 4:en tuosta vain. Saints Row 2 on oikeastaan GTA San Andreas mielenkiintoisemmassa muodossa jos sanoisi. Vaikka päätehtävien peluu on tosiaan helppoa (taino, en tiedä vaikeimmista tasoista) mutta esimerkiksi aktiviteettien aikana kuluu mukavasti aika. Monipuolinen asevalikoima, hahmon muokkaus on laajempi, helvetin hyvä metallimusiikkiin liittyvä radiokanava mistä löytyy esimerkiksi Opethia ja Lamb of Godia. Saints Row 2 pääsee listoilleni helposti sillä sen pelaaminen on myös erittäin hauskaa, ja on jo monipuolisuutensa takia parempi kuin lähes jokainen GTA. Tosin harmittaa etten ole vielä ykkösosaa kokeillut.


17. EA Skate
- Skeittarifaneille ehdoton valinta! Paras skeittauspeli mitä on tehty, tosin en ole kakkosta vielä edes kokeillut kun en omista, vielä. On jokaista Tony Hawk-peliä parempi ehdottomasti. Onko syitä tähän? On. Suurin vaikutus peliin oli pelin realistisuus. Ei mitään kilometkin pituisia grindejä kuten Tony Hawkeissa ja ohjattavuus toimi erittäin hyvin. Ainoat asiat mikä peliä sakottaa ovat pakollinen laudassa pysyminen eli ei pysty kävelemään ja pelin lyhyys. Ja jos pitää myöntää niin ne lippikset eivät sopineet oman hahmon päähän lainkaan. Mutta muuten, jokaisen skeittarin pakko-ostos!

"Kameli" kirjoitti:
Hauska nähdä omia suosikkipelejäkin listoilla. Velon listalla ilahdutti varsinkin WWP ja Monster Truck Madness 2. Muita ovat ainakin AoE 2 (tosin omasta mielestä alkuperäinen on paras) ja Smackdown 2, joka sattumalta löytyi eilen ja tahkottiin sitä kavereiden kanssa multitapilla. Yhtä asiaa ihmettelen suuresti, se että Crash Bandicootit ovat loistaneet poissaolollaan. Eikä pelkästään ne, vaan legendaarinen Crash Team Racing jonka voisin rankata maailmankaikkeuden parhaaksi peliksi. Kaveriporukka, CTR, multitap, kaljaa ja sauna. Tuo yhdistelmä ahkerassa ja toimivassa käytössä kymmenen vuotta pelin ilmestymisen jälkeen.

Itselläni oli lähellä ettei CTR päässyt mukaan, siinä on peli jonka parissa on vietetty aikaa. Multitapilla silkkaa kultaa ja itse rakastan battlea. Olen siinä voittamaton, tai ainakin olin. Yksi legenda tuon pelin saralta on muuten ratkaisematta ja se on Dr. N Brion hahmo. En tiedä onko sitä edes koko pelissä, mutta muistaakseni sen jotenkin olisi saanut, enpä vain itse ainakaan koskaan saanut.

Kiva että Stefallakin on Crasheja listalla.

Aluksi tuntui, että ei saa millään 25 peliä kasaan, mutta kyllähän nuita sitten alkoi kertyä ihan karsittavaksi asti. Joitakin vanhoja hyviä pelejä jäi pois kun ei muista enää nimiä, mutta ei voi mitään, näillä mennään nyt.
Päätin heti alettua tekemään listaani, että laitan pelit siihen järjestykseen kuinka tärkeitä ne ovat minulle olleet tai ovat yhä.



25. The Great Giana Sisters (C64)

C64:sta tuli ensimmäisen kerran pelattua joskus 80-luvun lopulla serkuilla joilta porukat sen osti vuonna -90. Sieltä olisi mahtunut pari muutakin peliä listalle, mutta en muista niiden nimiä niin ei voinut ottaa. Tässä kuitenkin minun mielestäni varmaan toiseksi legendaarisin C64 peli (se legendaarisin tulee myöhemmin) vaikka onkin Super Mario klooni ja hyvin samanlaisiahan ne ovat, mutta itse pelasin tätä ennen kuin Super Mariota joten tällä on aina paikka peli sydämmessäni.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Giana_Sisters tuossa hieman lisätietoa pelistä.



24. Action SuperCross/Elastomania (PC)

2D trial peli. Action SuperCross ja Elastomania on käytännössä sama peli, elastomania on vaan vähän hienomman näköinen. Accrossia tuli pelattua ensinmäisen kerran joskus vuonna -94 kun porukat osti ensinmäisen tietokoneen (486) ja se tuli siinä mukana. Yksin kertainen ja mahtava peli jaksoi kiinnostaa monta vuotta. Kun olin kauppakoulussa niin siellä hakattiin jonkun verran Elastomaniaa ja koulussa kun pelaa niin tietysti hirveä skaba kuka tekee parhaan ajan mihinkin kenttään ja niin edelleen.



23. Unreal tournament 2003 (PC)

Vuonna 2003 kun porukat sitten vihdoin osti uuden tietokoneen (486 oli ollut siihen asti) niin tämä oli yksi ensimmäisistä peleistä jonka hommasin. Kyseessä siis tiimi räiskintä peli. Yksin peli ei jaksanut älyttömästi kiinnostaa ja siihen aikaan meillä oli niin huono netti yhteys niin netissäkään ei viitsinyt pelata, mutta kavereiden kans lanittaessa yksi parhaista peleistä ja sen ansiosta pääsy listalle. Sittemmin unohtunut tämäkin kokonaan.



22. Guitar Hero (PS 3)

En ole millään lailla musikaalinen, mitään soitinta en osaa soittaa, mutta onneksi tämä onkin vain peli. Itse en ole koskaan mitään pleikkaria omistanut, mutta kavereilla tullut pelattua sitäkin enemmän. Mikään hyvä en tässä todellakaan ole, mutta viikonloppuna alkuillasta kavereiden kanssa mahtava ajan viete. Kerran olen kokeillut selvin päin ja siitä ei tahtonut kyllä tulla mitään.

En tässä ala erottelemaan Guitar Heroja toisistaan koska minulle ne on kuitenkin kaikki samanlaisia.



21. Sidney 2000 (PS 2)

Eli Sidneyn olympialaisten aikaan tullut urheilu peli, joka sisältää muistaakseni 25 lajia, joista päällimmäisenä jääny mieleen 100m juoksu, 110m aidat, uinti ja parhaimpana lajina skeet ammunta. Juoksuissa ja muissa missä piti ottaa vauhtia niin oli aika ärsyttävä pelata koska piti rämpyttää kahta nappia vuorotellen että ukko liikkui ja mitä nopeampaa rämpytti niin sitä nopeampaa ukko tietysti liikkui. Yksin pelistä ei juurikaan muistikuvia ole, mutta kavereita vastaan pelaaminen oli kultaa.



20. Tekken 3 (PS 2)

En ole paljoa näitä tappelu pelejä pelannut, mutta tämä on varmaan paras niistä. Kuten jo sanoin pleikkaria en ole koskaan omistanut joten tätäkin tullut kavereilla pelattua niin yksinpelinä ja varsinkin monin pelinä. Yksin pelinä ihan hyvä, mutta kavereita vastaan parhaimmillaan. Kunnolla porukkaa, kaljaa ja turnaus pystyyn. Lempi hahmoni kuten myös monien muiden oli Hwoarang ja sen mahtavat potku sarjat. Sittemmin tämäkin peli jäänyt taka alalle.



19. Far cry (PC)

Minulle peleissä pelaattavuus on paljon tärkeämpää kuin grafiikka, mutta tämä on varmaan hienoin peli jota olen pelannut (kakkos osaa en ole pelannut). Mutta olihan tätä hyvä pelatakkin ja varsin mielen kiintoinen idea joka ei sitten minua jaksanut loppuun asti kiinnostaa kun alkoi tulla mitä ihmeellisempiä örkkejä vastaan ja olen aina enemmän tykännyt sotasimulaattoreista tai sen tyyppisistä ihminen ihmistä vastaan sotimisesta. Monin pelinä ei ole tullut kokeiltua vaikka yleensä räiskintä pelit ovat monin pelinä parhaimmillaan. Silti mukava kokemus tästä jäi.



18. Pro evolution soccer (PC&PS3)

Jalkapallo pelejä ei ole tullut paljoa pelailtua vaikka pidän lajista lajina enemmän kuin jääkiekosta tai mistään muusta joukkue pelistä. Tätä on kuitenkin tullut pelailtua fifa 96 ohella eniten ja tämän nyt kuitenkin valitsin listalle. Ja pitihän futis fanina yks futis pelikin tänne mahduttaa. Pelistä nyt en sen ihmeempiä osaa sanoa koska ei ole oikeen vertailu pohjaa. Itse PC:llä tullut väännettyä ja kaverilla sitten pleikkarilla tullut myös kavereita vastaan pelailtua.



17. North & South (Amiga)

Amigaakaan en ole koskaan omistanut, mutta kavareilla sitäkin on tullut pelattua ja niistä peleistä tämä jäänyt päällimmäisenä mieleen. USA:n sisällissotaan liittyvä stradegia peli jossa sotimiset tapahtuu erillisinä pikku taisteluina ja junat ryöstetään ja linnat vallataan pienen taso hyppely pelin avulla. Kerta kaikkiaan loistava peli.

http://www.youtube.com/watch?v=CHcoemBuUZ0 Löysinpä videon mistä pelin kokonaisuus käy hyvin ilmi.

Tulee sitten aika vanhaa settiä, mutten taida olla ainut. Eikä perkele postailla niitä pelien kansia, vaan kuvia itse pelistä.


[list]
25. The Great Giana Sisters (C64, 1988)
Toki on vaikea lähteä haastamaan tai kopioimaan Herra Miyamotoa, mutta Time Warpin kaverit saivat oikeasti jotain aikaseksi. Pelin hienous ei todellakaan jää vain (ehkä) parhaimpaan intro-tuneen koskaan, sillä sisältä löytyy enemmän kuin voisi toivoa. Pelissä on sielua ja tarinaa... kaiken lisäksi kontrollointi toimii, toisin kuin C64-peleissä yleensä. Vaihtelevat kentät ja yksinkertaisesti, joka kerta yhtä raika pelinautinto.




24. Gradius III (SNES, 1991)
Tämä, jos jokin, on peli jota vihaa tai rakastaa. Aivan mahtava peli, mutta helvetin vaikea. Eka pelataan aivan täpinöissä kolme tuntia putkeen, sitten tulee vaikea kohta jota väkisin yrittää päästä läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... ja sitten se vitun kapula lentää seinään eikä koske peliin pariin viikkoon. Mutta sen parin viikon jälkeen, ostetaan uusi kapula ja jatketaan pelaamista, sillä vaikka peli on helvetillisen vaikea, se on pirun kaunis, pelattavuus aivan mahtava ja äksöniä on jokaikinien sekuntti. Toki kaikkien Gradius fanien suosikki on Gradius V, joka julkaistiin PS2:lle joskus vuonna keppi ja kives - mutta minulle, tämä enemmän pikselöity versio on aina yhtä kaukana ja lähellä sydäntä.



23. Bubble Bobble (C64, 1986)
Bubble Bobble julkaistiin ihan kolikkopelinä vuonna 1986, muttei siinä montaa kuukautta mennyt, kunnes peli näki valonsa C64:sella. Aivan mahtava, pirtsakka peli, jota ei voi kuin rakastaa. Yksinkertaisesti aina yhtä mukava pelata... ja vielä enemmän kaverin kanssa.




22. Jones In The Fast Lane (PC, 1991)
Toki voisi luulla, että ekonomoiset pelit eivät kiinnosta nuoria, mutta ainakin minulle "Jounssi" oli ässä peli 90 -luvun puolessa välissä. Toki peli hieman muistuttaa Monopolyn ja The Game of Lifen sekoitukselta, omalla pelilauta tavalla, mutta se toimii hemmetin hyvin. Harvinaisen addiktoiva peli täynnä piilomainontaa ja college-propagandaa, mutta silti... niin pirun addiktoiva peli. En sitten tiedä mikä teidän näkökulma tähän klassikkon on, mutta minulle Jounssi on aina kova sana.




21. The Lost Vikings (PC, 1992)
The Lost Vikings oli minulle ensimmäinen Blizzard-elämys. Peli kertoo tosiaan kolmesta viikingistä; Erik, Baelog ja Olaf - ja tarkoitus on saada nämä kolme erilaista kaveria takaisin kotiin. Peli on side-scrolleri eli tujua 2D kamaa. Peli näyttää tasohyppelyltä, mutta se on simppeliä aivojumppaa eli taattua puzzle-tavaraa. Pelissä yritetään päästä taso läpi, käyttämällä jokaisen viikingin erikoiskykyä. Erik juoksee nopeasti ja hyppii. Baelog on soturi, ja osaa tappaa vihollisen joko miekalla tai juosella. Olaf taas käyttää kilpeä suojelemiseen ja liitämiseen. Yhdistämällä nämä kolme kykyä, pääsee kentän läpi. Myös tämä on hemmetin addiktoiva tapaus. Kaiken lisäksi kaunis, toimiva, helposti kontrolloitava ja vaikka onkin puzzle-peli, niin ei missään tapauksessa liian vaikea. Itsekkin hakkasin tätä joskus 10-12 vuotiaana. Suosittelen kaikille, vieläkin.



20. StarCraft (PC, 1998)
StarCraft oli kova sana 90 -luvulla. Sitä tuli hakattua päivästä toiseen. Yksinpeli oli haastava ja hauska... monipeli, vähintään kaksi kertaa yhtä hauska. Kaikki rodut olivat oikeasti erilaisia ja kaikilla oli omat vankat vahvuudet. Ihmisillä pystyi luomaan täydellisen puolustuksen, zergeillä taas sai aikaan jumalattoman kokoisia armeijoita ja tuhota vastustajat jo pelin alussa. Protonit taas ylikehittyneellä teknologialla pystyi luomaan itsestään vankan, all-around armeijan. Mielestäni peli oli kaunis, sen tunnelma oli synkkä ja kun hävyttömät hyökkäykset lähtivät käyntiin koko pataljoonalla, sai pelistä ennen näkemättömiä kiksejä.




19. DOOM (PC, 1993)
Vaikka itse aloitin 3D-räiskinnän Wolfensteinilla, ei sillä ollut mitään vastusta alkuperäiselle DOOMille. Toki ikäeroa on paljon ja sinäänsä tyhmä alkaa näitä kahta vertaamaan, mutta DOOM loisti omalla pimeällä tunnelmalla. Graafisesti, se oli aikaansa edellä. Nykypäivänä kauheeta pikselimössöä, mutta tuolloin vertaansa vailla. Laajat asevalinnat, erilaiset kentät ja vaativuustasoa pääsi nostamaan tarpeen mukaan. Muistan vielä kun litkittiin muumi limsaa kotona koneen äärellä, DOOM päällä ja ulkona +25 astetta. Ei siinä kauniit kesäkelit auttaneet, kun peli vei kaiken ajan.




18. 4D Sports Boxing (PC, 1991)
Kirjaimellisesti ässä peli. Hemmetin rumat polygon-grafiikat, jäätävät äänimaailmat, mutta voi jumankauta mikä pelattavuus. Attribuutteja pääsi muokkaamaan tappelutyylin mukaan sekä nyrkkeily strategioilla oli oikeasti eroja. Se ei riittänyt että yritti sihdata nyrkkiä, mahdollisimman kovaa päähän. Tämä oli joskus 90 -luvun alussa oma suosikki vanhan kunnon 0286:sella.




17. Betrayal at Krondor (PC, 1993)
Piti vielä heittää tähän listaan yksi roolipeli 90 -luvulta. Vuoropohjaisia Bard's Tale -tyylisiä roolipelejä tuli hakattua moneen otteeseen, mutta tämä Sierran klassikko jäi parhaiten mieleen. Kaunis first-person perspektiivi on minulle tuttu juttu, vaikkei se kaikille nykypäivänäkään sovi. Midkemian maailma oli varsin rikas ja mieleenjäävä kaikkine luolineen, saarineen ja niin edelleen. Maailma oli siis valtava (ei nyt mikään nykypäivän WoW) ja juoni toimi, vaikka tietyt juonenkäänteet olivat hieman odotettavista... ja hemmetin korneja. Charrun kehitykseen pystyi hyvin itse vaikuttaa ja "reaaliaikanen" taistelusysteemi oli yllättävän toimiva, ja simppeli. Jos tämä peli olisi vielä jossain kaapin pohjalla, niin kyllä iskisin päälle ja repisin nostalgisia kiksejä enemmän, kuin niin monesta nykypäivän pelistä.[/list:u:2w263uok]

24. Action SuperCross/Elastomania (PC)

2D trial peli. Action SuperCross ja Elastomania on käytännössä sama peli, elastomania on vaan vähän hienomman näköinen. Accrossia tuli pelattua ensinmäisen kerran joskus vuonna -94 kun porukat osti ensinmäisen tietokoneen (486) ja se tuli siinä mukana. Yksin kertainen ja mahtava peli jaksoi kiinnostaa monta vuotta. Kun olin kauppakoulussa niin siellä hakattiin jonkun verran Elastomaniaa ja koulussa kun pelaa niin tietysti hirveä skaba kuka tekee parhaan ajan mihinkin kenttään ja niin edelleen.

Hitto kun meni unohtumaan tämä loistava peli. Pääsin tämän pelin kaikki 55(?) tasoa läpi. Ei ollut ihan helppoa. Pahimmat olivat apple harvest, Labyrinth Pro(?), Animal Fram(kyllä, fram eikä farm).

Tein myös paljon omia leveleitä, ja löysin bugejakin. Hitto, todella hieno peli kyllä kyseessä, ja tuhottomasti aikaa meni tämän parissa.

"Wankie" kirjoitti:


17. Betrayal at Krondor (PC, 1993)
Piti vielä heittää tähän listaan yksi roolipeli 90 -luvulta. Vuoropohjaisia Bard's Tale -tyylisiä roolipelejä tuli hakattua moneen otteeseen, mutta tämä Sierran klassikko jäi parhaiten mieleen. Kaunis first-person perspektiivi on minulle tuttu juttu, vaikkei se kaikille nykypäivänäkään sovi. Midkemian maailma oli varsin rikas ja mieleenjäävä kaikkine luolineen, saarineen ja niin edelleen. Maailma oli siis valtava (ei nyt mikään nykypäivän WoW) ja juoni toimi, vaikka tietyt juonenkäänteet olivat hieman odotettavista... ja hemmetin korneja. Charrun kehitykseen pystyi hyvin itse vaikuttaa ja "reaaliaikanen" taistelusysteemi oli yllättävän toimiva, ja simppeli. Jos tämä peli olisi vielä jossain kaapin pohjalla, niin kyllä iskisin päälle ja repisin nostalgisia kiksejä enemmän, kuin niin monesta nykypäivän pelistä.

Krondorhan laitetettiin ilmaislevitykseen webbiin muutama vuosi sitten, jostain syystä en vaan sitä silloiselle koneella saanut toimimaan, kun se vaati liikaa jotain perus/ems/mitäliä -muistia, ja en millään kikkailuilla saanut sitä viritettyä tarpeeksi. Pitäisi varmaan koittaa saisiko nykyisellä koneella pelaamaan. Kavereilla tätä tuli aika paljon pelattua, vaikka ei sitä ikinä taidettu kuin n. puoleenväliin päästä.

"Wankie" kirjoitti:
22. Jones In The Fast Lane (PC, 1991)

Lisää hyviä kännipelejä, hauska varsinkin neljän hengen porukalla.

"Less time due to hunger!"

"Wankie" kirjoitti:

21. The Lost Vikings (PC, 1992)

<3 Aivan loistava peli, hienoa että ei ole ihan kokonaan listoista unohdettu :) Olisi löytynyt omastakin listasta, jos sen olisin tehnyt.. Tai no oikeastaan vähän niin kuin jo suunnittelin omaa listaa, mutta sitten en kuitenkaan ollut ihan varma että olisiko minusta kahtakymmentäviittä peliä listaamaan kun olen missannut varmaan 90% kovista peleistä ja sitten unohdin ilmoittautua niin enpä sitten kai tee listaa :/ Joka tapauksessa, Lost Vikings <3

"Smark" kirjoitti:

"Wankie" kirjoitti:
22. Jones In The Fast Lane (PC, 1991)

Lisää hyviä kännipelejä, hauska varsinkin neljän hengen porukalla.

"Less time due to hunger!"

Pelaatko sä koskaan selvinpäin?

Itseltäkin pointsit sille, että joku muukin arvostaa Jonesia. Omasta arvostuksesta myöhemmin.

Lisäilinpä postiini screenshotit.

"Hamatti" kirjoitti:
Pelaatko sä koskaan selvinpäin?

Noita klassikkoja useimmiten kännissä, jos Princess Maker kakkosta ei lasketa. Meillä on tapana parin kaverin kanssa pitää yhdistettyjä känni/peli-iltoja/öitä, jolloin tulee pelattua kaikkea legendaarista Sleuthista AoE kakkoseen asti. Sama juttu netissä pelattavien FPS-pelien kanssa, onhan se hauskempaakin.. vaikka ehkä osumatarkkuus kärsii. Rock Bandeissa sun muissa taas aidon rokkitähden fiiliksen tavoittaa parhaiten JD:n avulla. Seikkailu- ja roolipelejä pelailen kyllä lähes poikkeuksetta vesilinjalla.

Noita klassikkoja useimmiten kännissä

Täysin sama juttu. Frendi(e)n kanssa tulee silloin tällöin harrastettua samaa juopottelu/klassikkopeli -linjaa. Kunnon kaasut päälle, pelailut rullaamaan, paskan jauhamista. Tällaisista pienistä asioista on elämän lungit hetket tehty.