Andre the Giant

Pituus: 223 cm
Paino: 230 kg
Oikea nimi: Andre Rene Rousimoff
Syntynyt: 19.5.1946
Kuoli: 27.1.1993
Kotikaupunki: Grenoble, Ranska
Ammattilaisdebyytti: 1963
Lopetusliike: Bodyslam

Andre the Giant on yksi wrestlingin legendoja, joka saavutti kuolemattomuuden ilmiömäisten viihdemaailman saavutustensa alalla. Hän syntyi Grenoblessa ja sekä vanhemmat että neljä sisarusta olivat normaalimittaisia. Andrella oli vakava kasvuhormonien liikatuotantoa aiheuttava sairaus, minkä johdosta hänen kehonsa kasvoi koko elämän ajan. Hän peri sairautensa bulgarialaiselta isoisältään, jonka kerrottiin olleen 234 senttiä pitkä. Andre itse oli jo 17-vuotiaana kaksimetrinen.

Jättimäisen kokonsa vuoksi näytti lähes väistämättömältä, että Andre saapuisi wrestling-maailmaan. Hän päätti jättää perheensä ja toteuttaa unelmansa tähteydestä ammattilaispainin parissa. Hän kouluttautui ranskalaisen painimestari Frank Valois’n oppilaana ja viisi vuotta lähtönsä jälkeen hänen vanhempansa näkivät hämmästyksekseen areenoilla Jean Ferrè-nimisen painijan, joka oli kasvanut pituutta vielä 30 cm, tullut huomattavasti atleettisemmaksi ja jonka he tunnistivat Andre-pojakseen.

Ensimmäisinä painivuosinaan Andre paini monia matseja Euroopassa ja Kanadassa ja alkoi kokonsa ja taitojensa puolesta jo niittää mainetta. Hän voitti ensimmäisen mestaruutensa Japanissa, IWA:n joukkuemestaruuden yhdessä Michael Nadorin kanssa tammikuussa 1970.

Pohjois-Amerikassa Andre aloitti kanadalaisessa Grand Prix Promotions-firmassa. Hän kohosti nopeasti undercardista vetonaulaksi. Hän otti King Kong-elokuvasta itselleen nimen “The 8th Wonder of the World”, mikä pysyi hänellä koko loppuelämän ajan. Hänen managerinaan toimi Valois, joka järjesti Andrelle tapaamisen WWE:n (silloin World Wide Wrestling Federation) promoottorin Vince McMahon Sr:n kanssa.

Vuonna 1972 McMahon kiinnitti Andren WWE:iin ja muutti hänen nimekseen Andre the Giant. Andre esiintyi uudella nimellään Madison Square Gardenilla, jossa hän voitti vaivatta Buddy Wolfen. Hän kävi monia ikimuistettavia otteluita Japanissa nimellä Monster Roussimoff ja Kanadassa Jean Ferrènä. Yksi maineikkaista otteluista oli voitto nyrkkeilijä Chuck Wepneriä vastaan vuonna 1976. Ensimmäisellä WWE-kaudellaan Andre ei voittanut mestaruuksia, mutta onnistui kukistamaan Antonio Inokin, joka myöhemmin (marraskuussa 1979) voitti WWE:n mestaruuden.

Andre oli kehässä ilmiömäisen kestävä, mitä kuvaa muun muassa eräs ottelu Killer Khania vastaan, jossa hänen lantionsa murtui, mutta jonka hän vei silti loppuun saakka ja vielä voitti lopussa Khanin. Hän ei edes huomannut murtumaa kuin vasta ottelun jälkeen. Hänellä oli myös valtavaa luonteenlujuutta. Kun Andrelle alkoi kertyä liikaa massaa, hän onnistui pudottamaan painonsa 250 kg:sta 215 kg:aan neljässä viikossa, syömällä vain yhden omenan päivässä.

Joulukuussa 1978 Andre voitti Australasian Tag Team-mestaruuden Ron Millerin kanssa. Kuukautta myöhemmin hän liittyi NWA:n palvelukseen, jossa hän voitti NWA:n USA-joukkuemestaruuden parinaan Sad. Andre osallistui myös kuolemattomiin Madison Square Gardenin turnauksiin vuodesta 1978 alkaen.

Ennen pitkää Andren matsit olivat loppuunmyytyjä ja hänestä tuli eräs wrestlingin tunnetuimpia hahmoja. Vuoden 1980 elokuun aikana hän voitti WWE-tulokas Hulk Hoganin kahdesti. Vuonna 1981 hän piti Rhodesin kanssa vielä NWA Floridan joukkuemestaruutta, mutta keskittyi sen jälkeen soolopainiin. New Japan Pro Wrestlingin Sumo Hallissa kesäkuussa 1983 hän voitti Killer Khanin.

Andre liittyi uudelleen WWE:iin juuri kun se oli lyömässä läpi ja aloittamassa menestystarinaansa. Ensimmäisessä Wrestlemaniassa vuonna 1985 hän voitti 212-senttisen Big John Studdin haasteen onnistumalla iskemään tämän Bodyslamilla mattoon. Koska hävisi vedon, Studdin piti antaa Andrelle 15,000 dollaria. Vuotta myöhemmin Andre voitti Wrestlemania II:ssa Battle Royalin.

Andre ei ilmaantunut joukkuematsiin Hillbilly Jimin kanssa Big John Studdia ja King Kong Bundya vastaan vuonna 1986, minkä johdosta Studdin ja Bundyn manageri Bobby Heenan vaati WWE:n johtajaa Jack Tunneyta erottamaan Andren. Tunney epäröi niin ison suosion omaavan painijan erottamista, mutta lopulta Andre erotettiin (storylinessa) ja hän piti taukoa painimisesta jonkin aikaa.

Andre palasi WWE:n riveihin naamioituneena The Machines-tiimin jäsenenä uutena managerinaan Heenan. Noihin aikoihin Andre alkoi myös muuttaa imagoaan “lempeästä jättiläisestä” heeliksi. Virallisesti hän palasi tammikuussa 1987 ja järkytti faninsa haastamalla ystävänsä Hulk Hoganin maailmanmestaruustaistoon. Heenan puijasi Tunneyta ottamaan Andren uudelleen WWE:iin ja ottelu sovittiin Wrestlemania III:een.

Andre oli ottelun ehdoton ennakkosuosikki, sillä häntä ei oltu selätetty wrestlingin alalla ainakaan kymmeneen vuoteen. WWE jopa valmisti Andrelle “kaiken varalta” erikoissuuren maailmanmestaruusvyön, joka näytettiin Jake Robertsin Snake Pit-ohjelmassa.

Wrestlemanian ottelu veti WWE:n historian suurimman yleisön, yli 90,000 henkeä, Detroitin Pontiac Silver Domeen. Andre oli monta kertaa jo aivan lähellä selätystä mutta lopuksi Hogan teki sen, mitä oli pidetty mahdottomuutena: sai puhtaan selätyksen Andresta ja säilytti mestaruutensa.

Andre sai toisen tilaisuutensa helmikuussa 1988 The Main Event I:ssä. Siellä hän voitti Hoganin ja piteli ensimmäistä kertaa maailmanmestaruutta. Hän tosin jäi WWE:n historiankirjoihin yhtenä lyhytaikaisimpana mestarina, sillä hän yritti välittömästi antaa mestaruuden suojelijalleen Ted DiBiaselle. Mutta WWE:n johtaja Jack Tunney piti menettelyä sääntöjenvastaisena ja julisti mestaruuden avoimeksi.

Jotta WWE:lle saataisiin uusi mestari, järjestettiin Wrestlemania IV:een turnaus ja Andren finaalipaikkahaastajaksi tuli Hulk Hogan. Kumpikin menetti kuitenkin mahdollisuutensa, kun ottelu päättyi molemminpuoliseen diskaukseen. Muutenkin Andre alkoi ensimmäistä kertaa urallaan niittää tappioita, kun hän hävisi Hoganille teräshäkkimatsin heinäkuun (1988) Wrestlefestissä, tagteam-matsin DiBiasen kanssa Hoganille ja Randy Savagelle Summerslamissa sekä WWE:n maailmanmestari Savagelle Saturday Night’s Main Event 18:ssa marraskuussa.

Andre jättäytyi pikkuhiljaa itse pois maailmanmestaruusjahdista ja muodosti tagteamin kumppaninaan Haku (Meng WCW:ssä). Heidän tiiminsä nimenä oli Colossal Connection ja managerina toimi Heenan. Colossal Connection voitti WWE:n joukkuemaailmanmestaruuden joulukuussa 1989. Andre ja Haku pitivät vöitä neljä kuukautta, ennen kuin hävisivät ne Wrestlemania VI:ssa.

Noihin aikoihin Andren terveysongelmat alkoivat olla jo todella pahoja ja hän joutui usein turvautumaan Heenanin apuun. Heenan kertoi myöhemmin, että hänen täytyi antaa tukea Andrelle tämän kävellessä portaita ylös kehään ja että otteluidensa jälkeen Andre ei pystynyt liikkumaan lainkaan. Andre lopetti painimisen WWE:ssä vuonna 1990 ja kun hän näyttäytyi Wrestlemania VII:ssä Big Boss Manin ja Heenanin manageroiman Intercontinental-mestari Curt Hennigin välisessä mestaruusottelussa hän joutui käyttämään keppiä voidakseen kävellä. Vuonna 1992 hän kävi läpi perinpohjaisen polvileikkauksen, minkä johdosta hän tuli lähes liikuntakyvyttömäksi ja pahasti ylipainoiseksi.

Andre jatkoi silti painimista Japanissa All Japan Pro Wrestlingin riveissä, painien usein muun muassa Giant Baban kumppanina. Hänen viimeinen ottelunsa oli joulukuussa 1992, jolloin hän yhdessä Baban ja Rusher Kimuran kanssa voitti Haruka Eiganin, Motoshi Okuman ja Masa Fuchin.

Andren viimeinen televisioesiintyminen oli vähän ennen hänen kuolemaansa kuvattu NWA/WCW:n juhlalähetys 20-vuotisen TBS-televisiolähetysten kunniaksi. Tuolloin hänen terveytensä oli jo todella pahasti horjunut ja ennen pitkää massiivinen koko kävi liian raskaaksi sydämelle. Hän ehti esiintyä vielä elokuvassa Trading Mom (1994) ennen kuin kuoli Pariisissa 27. tammikuuta 1993 46-vuotiaana. Andren tuhkat siroteltiin hänen pohjoiscarolinalaiselle ranchilleen.

Andre the Giant oli aikanaan wrestlingin tunnetuimpia hahmoja. Hän nostatti aina suuria intohimoja ja hänet äänestettiin niin suosituimmaksi (1982) kuin vihatuimmaksi (1988) painijaksi alalla. Hän oli ensimmäinen painija, joka pääsi Sports Illustrated-lehden kanteen. Hulk Hoganin ja Andren ottelu Wrestlemania III:ssa on yksi kaikkien aikojen kuuluisimpia otteluita ja Andre the Giantia pidettiin koko 1980-luvun ajan kruunaamattomana wrestlingin maailmanmestarina. Hoganin ohella hän oli se, joka nosti wrestlingin parrasvaloihin yhdeksi urheiluviihteen suosituimmaksi lajiksi ja on edelleen – ja tulee olemaan – sen kaikkien aikojen suurimpia legendoja. Suurimpia niin koossa kuin maineessakin.

Kirjoittanut Vili Lehtoranta

Katso myös...

Vastaa