Foorumiarkisto

Niin, tätä tuossa joskus taannoin ehdottelin ja lupailin ja nyt kun Velocitykin on saanut sen Killzone Kakkosen käsiinsä niin on oiva hetki lähteä liikkeelle.

Ideana olisi siis listata 25 itselleen merkittävintä/parasta peliä vuosien varrelta, rajoituksena tosin se, että niiden täytyy olla arcade/konsoli/tietokonepelejä, eli lautapelit ja pihaleikit jäävät tälläkertaa ulkopuolelle.

Liikkeelle lähdettäisiin siten, että ensimmäisellä viikolla jokainen julkaisee 9 peliä perusteluineen listansa loppupäästä, toisella viikolla 7, kolmannella viisi, neljännellä kolme ja viimeisellä sen kaikkein parhaimman.

Viikko 1: 9 Peliä
Viikko 2: 7 Peliä
Viikko 3: 5 Peliä
Viikko 4: 3 Peliä
Viikko 5: 1 Peli

Kuvio on siis sinänsä tuttu painijat TOP100 topikista, eli kyseessä ei siis ole mikään knockout, vaan ihan mielenkiinnosta katsotaan, mistä ja millaisista peleistä kukin pitää ja millä perusteella.

Juttuun ilmoittaudutaan mukaan ennakkoon tässä topikissa, ja kesken kaiken ei ole enää mitään asiaa tulla omia suosikkejaan postailemaan, eli joko alusta saakka tai ei lainkan.

Velocityn on pakko tulla mukaan, muut saavat ilmoittautua vapaaehtoisesti tästä päivästä lähtien. Kun tarpeeksi moni on ilmoittautunut, lähtee homma pyörimään. Ja menee siihen itselleen listan väsäämiseenkin toki oma aikansa.

Ja Jack ei sitten yhdistä tätä videopelitopikkiin

Lähdetäänpä leikkiin mukaan.

Mukaanko?
No....

Ei taida olla vaihtoehtoakaan.

Oli aika saatanan vaikea saada 25 peliä ylipäänsä kasaan, mutta mukana ollaan. Lista tulee olemaan yllätyksetön, vaikka on siellä muutama erikoisempikin nimi.

"Colonel Burton" kirjoitti:
You want the best? Here I am.

ts. mukana ollaan.

Hieman jälkeenjäänyt toki oma pelivalikoima on, mutta samapa se.

I be here.

"Smark" kirjoitti:

"Colonel Burton" kirjoitti:
You want the best? Here I am.

ts. mukana ollaan.

"Chinese Soldier" kirjoitti:
We will claim ir for China!

Vaikkei pelitietämykseni olekaan Wormiksen tasoa, olen mukana.

Kaippa sitä voisi raapustella jotain peleistä. Mukana ollaan!

On tässä sen verran kauan tullut pelejä pelailtua, että ihan hyvin voisi lähteä tällaiseen mukaankin.

Tulee tylsä lista mutta yritän olla mukana.

Ehdottomasti mukana. Tarvitaan sinne listalle muitakin kuin vain uusia grafiikkahömpötyksiä

I will join to the game.

" all your base belong to us "

"aLoe" kirjoitti:
I will join to the game.

" all your base belong to us "

a) I will join the game
b) all your base are belong to us

Tulinen alku aLoella.

aLoe g0t pwn3d näin heti alkuun. Hei pliis, jätä meille jotain naurun aihetta myöhempäänkin.

I'm in.

Kaikista hauskinta tässä on se, että enkussa oli just "to" sanasta juttua =D.

Sama c, aina ei jaksa muistaa oikein. Peli mokasi, minäkin mokasin. What were they thinking?

Ilmoittaudun mukaan, vaikka pelkäänkin että sitä mukaa kun toiset paljastavat listojaan itselle tulee "ei perhana, tuonkin olisi kuulunut olla mukana!" -hetkiä.

Josko sitä iskeentyisi mukaan. Onko muuten 'ensimmäinen viikko' tämä viikko, vai vasta viikko nro. 15?

Ja kuten lupailin (tai uhkailin, miten vain haluatte) jo Rivenin ehdotettua tätä niin ilman muuta osallistun tähän. Lista tulee olemaan varmasti erilainen kuin useimmilla muilla, mutta eikös se ole tällaisessa listassa tarkoituskin?

Joo enköhän minäkin ole mukana, vaikka melko todennäköisesti viiden kärjessä on ainoastaan GTA-pelejä... Ja loput sijat menevät sitten urheilupeleille. No ei, kyllä mä jonkinlaisen listan saan väsättyä.

Aluksi ajattelin että 25 peliä on vaikea saada kasaan, mutta eiköhän se onnistu. Mukana siis ollaan, kunhan mitään romaania ei tarvitse jokaisesta pelistä kirjoittaa.

Kyllähän tässä homoilun ohella on tullut vähän pelattuakin. Mukana.

Nyt kun olen tässä kartoittanut noita pelejä mitä olen yleensäkään tullut pelanneeksi niin voin kertoa että niitä on yllättävän vaikea muistaa. Eli toisin sanottuna neuvon teitä muitakin tekemään taustatyötä ennen kuin alatte tekemään listojanne. Olettaen että kaikki pelaamanne pelit eivät löydy jostain pelihyllystä edelleen tallessa josta voitte helposti tarkistaa mitä sitä on tullut vuosien saatossa pelattua. Onneksi netti on pullollaan esim. Easter egg- ja speedrun -listoja joita voi kahlata läpi ja bongata niitä pelejä joita ei edes muistaisi äkkipäätä pelanneensa.

Itseäni harmittaa monien hyvien pelien jääminen listan ulkopuolelle jo nyt ihan siksi, että 25 parempaakin löytyy ja voi vain miettiä, kuinka paljon harmittaa, kun bongaan jonkun listasta sitten pelin jota en todellakaan muistanut.

Tulen, pitääpi vain saada lista valmiiksi ensin! Perustelen myös parhaani mukaan vastaukseni!

mukana myös. uusimpia pelejä tullut todella vähän pelattua joten listani on pää asiassa vanhoista peleistä ja klassikoista

pitää yrittää myös tehdä jonkinlaisia perusteluja.

"Riveni" kirjoitti:
Itseäni harmittaa monien hyvien pelien jääminen listan ulkopuolelle jo nyt ihan siksi, että 25 parempaakin löytyy ja voi vain miettiä, kuinka paljon harmittaa, kun bongaan jonkun listasta sitten pelin jota en todellakaan muistanut.

Sama + harmittelen sitä, kun tekisi mieli nimetä pari peliä, mutta niitä on pelannut niin älyttömän vähän, niin ei kehtaa nimetä. Tällä hetkellä olen saanut rajattua listani 25 peliin, mutta näyttää vähän oudolta listalta. Varsinkin tuntuu, että jotain vanhoja kovia PC-pelejä puuttuu. Noh, eiköhän näillä tulla menemään.

Kyllähän noita pelejä alkaa sittenkin valua tuonne, kun vain miettii. Hetken aikaa siellä oli Vapaakenttäkin mukana kun ei keksinyt enää mitään pelejä mukaan, mutta nyt niitä on pitänyt jo karsia pois. Jeah.

Vaikka harvemmin Alertiin tulee kirjoiteltua, niin pelit ovat sen verran lähellä sydäntä, että mukaan lähdetään, jos vain tilaa riittää ja sillä oletuksella, että en nyt mene unohtamaan tätä.

Lasketaanko muuten internet-selaimella toimivat pelit mukaan (esim. Runescape?) Ohjeissa luki, että lautapelit ja pihaleikit jäävät pois, joten kai nettipelejä voi ottaa mukaan?

Lista olisi kyllä ihan "ookoo" pelkästään konsolipeleillä, mutta ottaisin pari nettipeliä mukaan...

"Ham" kirjoitti:
Lasketaanko muuten internet-selaimella toimivat pelit mukaan (esim. Runescape?) Ohjeissa luki, että lautapelit ja pihaleikit jäävät pois, joten kai nettipelejä voi ottaa mukaan?

Lista olisi kyllä ihan "ookoo" pelkästään konsolipeleillä, mutta ottaisin pari nettipeliä mukaan...

Jos pilkkua nussutetaan, saa Runescapen poiskin "selainriippuvuudesta".

Niin no, eiköhän juuri joku Runescape kelpaa, mutta kaiken maailman hattrickit ovat sitten toinen juttu.

Videopelit ovat aina olleet lähellä sydäntä, joten mukana ollaan vaikka lista ei varmastikaan mikään kovin ihmeellinen ole. Monta helmeä varmasti unohdan listalta mutta mitäpä pienistä.

"Riveni" kirjoitti:
Niin no, eiköhän juuri joku Runescape kelpaa, mutta kaiken maailman hattrickit ovat sitten toinen juttu.

Entäs BBS- aka. purkkipelit, kuten Legend of Red Dragon?

Milloin niiden listojen nyt sitten olisi tarkoitus olla valmiina? Ajattelin vain että jos tässä on vielä ensi viikon puolelle aikaa niin voisin kokeilla vielä paria peliä joita voisin harkita laitettavaksi tuonne listalle. Jälkikäteen voisi hieman harmittaa että niitä ei tullut laitettua listalle mukaan.

EDIT: Toivottavasti noiden nettipelien osalta ei mennä liian hyväksyvälle linjalle, muuten siellä listoilla alkaisi olla kohta minigolfia, Marble matchia, Bejewelediä sun muita. Runescape, WoW sun muut vastaavat menevät peleistä mutta sitä pienemmät ainoastaan verkossa toimivat pelit eivät sitten oikein sovi listalle minun mielestäni muuten kuin silloin jos sinne ei keksi mitään muuta.

Itse ainakin ymmärtäisin, että ensi viikolla aletaan listamaan kun kerran vieläkin on ilmoittautuminen menossa!?!

Muuten ilmottautuisin tähän melko mielenkiintoiseen Toppiin mukaan, mutta kova pelko vaan käy että en enään muista koko hässäkkää tai sitten mielenkiinto lopahtaa. Annanpa siis ammattilaisten hoitaa homman.

Juu, itse ajattelin, että ensiviikolla alkaisi, eli maanantaina, eli vielä tämä viikko aikaa ilmoittautua mukaan. Aika loppuu sunnuntaina 23:59 ja julkaista saa Maanantaina 00:00 ^^

Pakkohan tähän on mukaan tulla.

Jos mukaan vielä otetaan, niin voisihan sitä tähän joinata. Listaltani luultavasti tulisi löytymään muutama uusimmista peleistä, mutta en ole vielä niitä jaksanut hommata, jotten listallani tulee olemaan luultavasti ainakin puolet 2000-2006 vuoden pelejä.

Aika hiton hyvin on porukkaa jo mukana, nimittäin 24 jos oikein laskin. Saadaan varmasti hyvät ja monipuoliset keskustelut/listat aikaan kun mukana on kuitenkin monen ikäpolven edustajia. Toivottavasti kaikki jaksavat sitten viedä tämän kanssa loppuu ettei tulisi niitä tyypillisiä kahden viikon jälkeisi "ei jaksa"-kommentteja.

Osallistujat jos oikein katsoin:
Riveni
The Boss
Velocity
Mahti Ankka
Smark
Wankie
Jers1
Zaber
Silly Cow
Jack DiBiase
Hamatti
aLoe
Wormmaster
Saimou
Tirkka
Ham
Captain Charisma
The Blasterpiece
Stefa
Achike
Foley
4 Real
Mikko Alatalo
Memory
Rocky

EDIT: Sry, Rocky

Täytyykö muuten jokaista peliä kohden olla hirmuiset mahtiperustelut, vai riittääkö esimerkiksi 6 - 20 riviä peliä kohden? Tietenkin aina lähempänä top ykköstä pistetään suuremmat perustelut.

"The Boss" kirjoitti:
Täytyykö muuten jokaista peliä kohden olla hirmuiset mahtiperustelut, vai riittääkö esimerkiksi 6 - 20 riviä peliä kohden? Tietenkin aina lähempänä top ykköstä pistetään suuremmat perustelut.

Ei ainakaa omasta mielestäni mitään järkeä ensimmäisiin laittaa mitään jättiperusteita. Juuri sain kirjoitettua sijat 25-17 ja sanoja jokaisessa on n. 100-130 mikä ainakin omasta mielestäni on aivan riittävä näille sijoille. Ja kuten sanoitkin niin kärkipäästä sitten suurempia perusteluja tietenkin...

Itse sain juuri haalittua 25 peliä kasaan ja järjestykseen. Järjestystä tosin joutunen vielä muuttelemaan, koko ajan huomaa jonkun pelin olevan aliarvostettuna.

Juup. Itse olen juuri tunti sitten naputellut ne 9 ensimmäistä peliä. En niitä pahemmin kritisoinut, kehuin vain. Kuudesta n. viiteentoista (?) riviin vaihteli ne arvostelut. En mikään paras peliarvostelija ole, mutta kirjoitinpas sen nyt kumminkin. Apoldit minulle.

Ainakin yksi puuttui 4 real!
Itsekin sain 25 peliä kasaan, ja muutama jäi vielä uloskin. Oma listani on aikas kaukana mainstreamista, kaikki Halot, GTA:t ja muut hömpötykset ovat out for good. Itse asiassa aika moni pääsi listalle silkasta moninpelin riemusta. Tosin muutama helmi, kuten Lego Star Wars täytyi niistäkin jättää pois.. : (

Let the games begin! Eli aloitetaanpas sitten tämä projekti. Olihan se aika vaikeaa näitä listata ja juuri äsken muistin vielä yhden pelin, jonka ainakin unohdin joten piti pieniä muutoksia tehdä. Toivottavasti en nyt kuitenkaan kovin montaa tärkeää peliä unohtanut. Jokaisen pelin perään olen laittanut alustan, jolla olen kyseistä teosta pelannut, sillä joillakinhan niistä olisi montakin vaihtoehtoa. Perustelut tulevat tietenkin pitenemään mitä pidemmälle listalla mennään.



25. Duck Hunt [NES]
Ehkä paras mahdollinen peli, jolla aloittaa lista. Legendaarinen Duck Hunt, jota pelattiin tietenkin Zapperilla. Itse en koskaan ole kyseistä teosta omistanut mutta kaverillani tämä oli ja kyllä sitä hakattiin. Toki pelikasetti sisälsi myös kiekonammunnan mutta se ei koskaan saavuttanut meidän kaveriporukassa suosiota. Sorsanräiskintä oli se minkä vuoksi hikoiltiin ja jopa huijattiin. Myönnetään, laitoimme välillä Zapperin kiinni television ruutuun kun vaikeat tasot alkoivat ottaa liian koville. Ja se koira, ai että se osasikin olla ärsyttävä jos erehdyit ampumaan huteja. Se kikatus on syöpynyt loppuelämäkseni aivoihini. Jos koiran olisi voinut ampua, niin olisimme sen varmaan tehneetkin. Ehdoton klassikko, jota vastikään eräänä päivänäkin pelasimme ja olihan se yhä ihan hauskaa mutta suurin hohto oli kadonnut. Tästä huolimatta Duck Hunt on kuitenkin yksi merkittävimpiä pelejä omalle ”peliurallani” ja ansaitsee näin paikan tällä listalla.


24. NHL 09 [PS3]
Sitten siirrytäänkin heti uusimpien pelien joukkoon. Uusin ”änäri” on ollut julkaisusta asti todella kovassa kulutuksessa niin kaveriporukalla kuin yksinkin. Kun aloin miettiä tätä listaa niin heti oli varmaa, että yksi NHL-peli on pakko mukaan laittaa. Vaikein osuus oli päättä ottaako tämä uusin ja pelillisesti paras vai legendaarinen pikkupoikana SNES:llä hakattu NHL 94. Voiton vei kuitenkin uusin, sillä tämä on vain yksinkertaisesti paras NHL-peli koskaan. Pelituntuma on aivan huikea eikä uuden sukupolven grafiikatkaan heikennä kokemusta. Myös uusi tapa ohjata pelaajia ohjaimen tateilla pyyhkii vanhalla nappiohjauksella lattiaa. Enää ei varmaan vanhoja änäreitä osaisi edes pelata. Pienistä ongelmista huolimatta aivan mahtava peli urheilufaneilla, joka on parasta tarjottuna kavereiden, saunaillan ja oluen kanssa.


23. Summer Games II [C64]
Sitten se legendaarisista legendaarisin peli omassa pelihistoriassani, Summer Games 2. Kyseessä on ensimmäinen pelaamani peli, jota pelasin serkulta saadulla Commodore 64:lla kyllästymiseen saakka. Kaikkea en kyseisestä tekeleestä muista millään mutta parhaiten mieleen on piirtynyt suosikkilajini eli keihäänheitto. Ne ihmeellisen kuuloiset juoksuaskeleet ja keihäs liitämässä taustalla olevia eri maiden lippuja vasten ei häviä koskaan mielestäni. Isän kanssa oli aina huikeat kilpailut pystyssä tässä ja taisin saada muutaman armovoitonkin kun nyt jälkeenpäin miettii. Ensimmäinen pelaamani peli riittäisi jo listalle pääsemisen perusteeksi mutta kaikki mahtavat muistot nostavat sijaa pari pykälää.


22. Teenage Mutant Ninja Turtles: The Arcade Game [NES]
Jälleen peli, jota en ole koskaan omistanut mutta kiitos jälleen NES:sin omistaneelle kaverilleni. Tätä pelattiin Duck Huntin kanssa aivan älyttömästi. Parasta oli kavereiden kanssa mättää ratoja läpi kaksinpelinä. Leonardo ja Donatello olivat ehdottomat suosikit. Tosin yksi kaveri ei koskaan suostunut pelaamaan muilla hahmoilla kuin Michelangelolla mikä tuotti välillä pieniä kärhämiä, mikäli joku muu olisi halunnut kyseistä hahmoa käyttää. Joskus meinasivat kyllä ohjaimet lentää kun oltiin jumissa mutta kyllä niistä aina jotenkin taidettiin selvitä. Jos ei muuten niin sammuttamalla kone. Pienille Turtles-faneille peli tarjosi uskomattomia kokemuksia, kun ”jalka-klaania” (kuten itse sanoimme) piti laittaa matalaksi. Päälle vielä legendaariseksi muodostuneet musiikit ja ehdoton klassikko oman elämäni peleistä on valmis.


21. Battlefield 2 [PC]
Jälleen hieman tuoreempaa tuotantoa, nimittäin DICE:n mahtava sotapeli. Vaikka alussa bugeja korjailtiin jatkuvilla päivityksillä, niin tätä peliä jaksoi pelata. Aina olen ollut suuri FPS-shoottereiden ystävä, joten tämä pelihän oli kuin tehty minulle. Avautuvat rankit toivat peliin koukuttavuutta ja monesti sitä löysikin itsensä yöllä pelaamasta mielellä ”vielä pari kierrosta”. Pienoisen miinuksen peliin tuovat ajoneuvot, joista en nettiräiskinnöissä niin kauheasti pidä. BF2:ssa kulkuneuvot on onneksi toteutettu kuitenkin niin, etteivät ne häiritse pelaamista esimerkiksi olemalla aivan liian tehokkaita. Pelattavuus on oikein mieleinen ja asevalikoima on myös mukavan kokoinen. Kartoissa on vaihtelevuutta vaikka millä mitalla, joten maisemiinkaan ei kyllästy. Erittäin hyvin toteutettu nettiräiskintä, josta ei toiminta ja avattava (ainakaan omalla pelitahdillani) koskaan lopu. Yltää helposti parhaiden pelien joukkoon.


20. Operation Flashpoint – Cold War Crisis [PC]
Jatketaan FPS linjalla ja otetaan käsittelyyn aidoin sotapeli, jota olen koskaan pelannut. Tämä oli aivan älyttömän vaikea, koska ei ollut tottunut pelaamaan peliä, jossa jo yksi - kaksi osumaa vie hengen. Aika kauan siinä meni ennen kuin pääsi jyvälle mutta sitten kun peliin alkoi tottua ja älysi ryömiä hullun lailla suojasta suojaan niin tästähän alkoi pitää. Vaikka joitakin tehtäviä en koskaan päässyt läpi, niin silti niitä jaksoi paukuttaa ja yrittää kuolema kuolemana jälkeen. Realistisuus oli mieleeni suuresti ja pelitunnit kertyivätkin nopeasti. Kartat olivat erittäin laajoja, joissa ei pelkällä kävelemisellä olisi varmaan ikinä päässyt perille. Koskaan en ole pelannut peliä, jossa kartat olisivat näin laajoja. Ikävä kyllä jokin lopullinen koukku tästä jäi kuitenkin puuttumaan eikä näin ollen pääse korkeammalle.


19. Age of Empires II: The Age of Kings [PC]
Sitten yksi eniten pelaamistani RTS-peleistä. AoE toi mukavaa vaihtelua muihin peleihini aikakaudellaan ja olihan se mukava sotia välillä muillakin aseilla kuin pelkillä rynnäkkökivääreillä. Tähän peliin tutustuin aivan sattumalta, kun sen joululahjaksi sain. Aluksi olin hieman skeptinen mutta kokeilun jälkeen tästä muodostui yksi parhaista pelaamistani reaaliaika naksutteluista koskaan. Hyvin toteutettu peli, jossa vihollistenkin tekoäly oli oikein mukavan tasoista. Ison plussan pelille tuo mappieditori, jonka kanssa leikin varmaankin yhtä kauan kuin pelasin itse peliä. Omien mappien rakentelu oli erittäin mukavaa, erityisesti hyvin monipuolisten vaihtoehtojen takia. Oli vaikka minkälaista puuta, mäkeä, kalliota ja vaikka mitä. Ehdoton peli jokaiselle RTS-fanille ja jaksaahan tätä pelata vieläkin, joten ainakin viehättävyys ei mihinkään katoa.


18. Uncharted: Drake’s Fortune [PS3]
Hypätäänpäs sitten vuosia edellisestä eteenpäin ja uuteen konsolisukupolveen. Uncharted näytti jo ennen julkaisua erittäin lupaavalta peliltä ja se ei pettänyt. Mahtava seikkailu, jossa yhdistyvät tasoloikka, räiskintä ja pulmanratkonta. Kaiken lyö yhteen aivan huikeasti toteutetut hahmot, erityisesti dialogit ovat mahtavaa kuunneltavaa ja hahmoihin on saatu hyvin eloa. Graafisesti peli on aivan uskomaton ja joskus on vain pakko pysähtyä ja jäädä ihailemaan maisemia. Korkeamman sijoituksen estävät vain pienet ärsytyksen aiheet, kuten paikoittainen liiallinen räiskintä ja liian helpot pulmat. Nämä ovat kuitenkin niin pieniä häiriöitä, että ne eivät estä tämän teoksen pääsyä yhdeksi parhaimmista PS3-peleistä ja samalla yhdeksi parhaista pelaamistani peleistä koskaan. Hyvin tehty peli, jota on nautinnollista pelata alusta loppuun ja jopa uudelleenpeluuarvoakin löytyy. Jatko-osaa odotellessa…


17. GoldenEye 007 [N64]
Ihmettelen jos tätä ei löydy melkein jokaisen listalta. Koska en koskaan omistanut Nintendo 64:ää, niin tätä piti pelata kaverilla. Erityisen kovassa kulutuksessa oli moninpeli mutta toki yksinpeliäkin pelattiin. Pelihän oli aivan uskomattoman näköinen ilmestyessään ja kyllähän sitä ihailtiin. Ja ne kansiomaiset valikot ovat piirtyneet mieleen varmaankin iäksi. Nykyäänhän peli on aika kauhean näköistä mutta eihän sillä ole väliä. Elokuvasta tuttuja kohtauksia pelailtiin ja olihan siellä vähän ylimääräistäkin, tosin niihin kahteen lisätehtävään ei kavereiden kanssa koskaan päästy käsiksi. Taisipa tässä päästä Bond-leluillakin leikkimään, siis pienen Bond-fanin unelma. Sen ajan FPS-ammuskeluiden paras tuotos ja kyllähän sen huomasi. Harmi vain, että en tätä koskaan omistanut, joten pelikokemuksia ei ole niin paljoa, että tämän voisi korkeammalle nostaa.


Siitä se sitten lähti, muiden vastauksia ja kommentteja odotellessa.

Harmi kun oma listani on kotikoneella, olisi ollut hyvin luppoaikaa töissä naputella lisää. 4Realin listalla ainakin on hyvin hajontaa eri aikakausien ja genrejen välillä, Summer Games 2 olisi ehkä omasta top 50:stäni löytynyt (ja ehkä Operation Flashpoint), mutta muuten ei mitään samaa tuolla taida olla, vaikka hyviä pelejä tuolla onkin, ainakin ne mitä on itse tullut pelattua.

Muotoilut epäonnistuivat näköjään, korjauksia tulossa myöhemmin.

EDIT: Eipä epäonnistunutkaan, oli jäänyt Salli aina HTML pois päältä..

<img src="http://news.gotgame.com/wp-content/uploads/2008/08/jediknight2jedioutcast.jpg" width="88" height="125" />
25. Jedi Knight II: Jedi Outcast (PC, 2002)

Tämä peli iski lukioaikoina ja kovaa. Syinä tähän olivat muun muassa Star Wars -fanitukseni ja aikaisemman Jedi Knight -pelin aiheuttamat positiiviset kokemukset etenkin valomiekkailun saralla. Kyseessä oli siis valomiekalla ja The Forcella maustettu, vanhan kunnon Q3-enginen päälle rakennettu ensimmäisen (ja halutessaan kolmannen) persoonan räiskintä. Jotkut valittivat julkaisun aikaan vanhanaikaista pelimoottoria, mutta toisaalta miksi korjata jotakin, mikä ei ole rikki?

Yksinpelikampanja oli hyvä, mutta pelin varsinainen suola ainakin itselleni oli monipeli, etenkin no-force & saber only duelina Peliplaneetan kahdeksan hengen servereillä. Sitten brassailua: Aloin hiljalleen havaita, että kyseinen pelimuoto oli kuin tehty meikäläiselle ja jonkin ajan päästä löysinkin itseni pelailemasta Euroopan parhaille duelaajille tarkoitetulta privaservulta. Tähtihetkiä pelin parissa olivat perustamani klaanin kanssa Clanbasen TFFA-ladderin ykköseksi nouseminen ja etenkin maailman parhaaksi rankatun duelaajan voittaminen best out of three -muotoisessa duelissa. Skene kuitenkin hiipui pari vuotta pelin julkaisun jälkeen ja uusintalämmittely Jedi Academy ei enää purrut ollenkaan samaan tapaan kuin edeltäjänsä. Harmi.


24. Dune 2: The Building of a Dynasty (PC, 1992)

Miltei reaaliaikanaksujen kantaisä ja ehdottomasti ensimmäinen hyvin tehty kyseisen genren edustaja. Ensimmäisessä koskaan ostamassani Pelit-lehdessä oli Dune kakkosen arvostelu ja kiinnostus heräsi välittömästi: tämä piti saada! En muista enää yhtään mistä pelin sain, mutta alkuperäinen se ei ainakaan ollut, joskin sitäkin parempi. Kolme erilaista puolta, civilopedia-tyyppinen tietokanta yksiköistä, rakennuksista sun muista ja ennen kaikkea upeasti toimiva pelimoottori. Ei sitä kahdeksan vanha (tai vanhempikaan) poju oikein voinut enää ihmeempiä vaatia. Klassikko.

Hauskoja hetkiä pelin parissa tarjosi scenario.pak -nimisen tiedoston editointi. Sillä kun sai esimerkiksi poistettua vastustajan rakennukset ja yksiköt, joten kun Atreideksen viimeinen tehtävä ei muuten mennyt läpi, niin..

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/8/81/The_Dagger_of_Amon_Ra_Coverart.png" width="100" height="125" />
23. Laura Bow 2: The Dagger of Amon Ra (PC, 1992)

Aiemmin mainitun Dunen ikäluokkaan kuuluvan Laura Bow kakkosen parseripohjaista EGA-edeltäjää (The Colonel's Bequest) pelasin vasta myöhemmin, eli tässä tapauksessa pelit menivät väärässä järjestyksessä, enkä ole myöskään Bequestia läpäissyt tähänkään päivään mennessä. Mutta asiaan, kakkosta olisin halunnut kokeilla jo silloin, kun Pelit-lehti julkaisi kryptisen läpipeluuohjeensa pelistä. En kuitenkaan koskaan ostanut sitä, eikä kukaan kavereistani omistanut kyseistä tekelettä sen kummemmin alkuperäisenä kuin piraattinakaan. Pelasinkin sen ensimmäisen kerran läpi vasta 2000-luvun puolella.

The Dagger of Amon Ra on tyypillinen oman aikansa Sierra-seikkailu: poikkeuksellisen hieno grafiikka, oikealla napilla vaihdettava toimintaikoni ja ilkeät äkkikuolemat, joita ei aina edes voinut ennakoida mitenkään. Peli on (pääasiassa) lukittuun museoon sijoittuva murhamysteeri, jonka suorastaan piinaava tunnelma ei päästä otteestaan ennen kuin mysteeri on selvitetty tai kunnes todistusaineiston näköisestä matkalaukusta hyökkääväät ruumiinsyöjäötökät ovat syöneet Lauran ohella pelaajan hermot. Pelin loppu on jotain uskomattoman hienoa, sillä silloin pelaajan tulee vielä järkeillä mm. murhaaja, hänen motiivinsa jne. Lisäksi pelin aikana kerätty todistusaineisto on tärkeää ja jos liikaa yksityiskohtia on jäänyt huomaamatta, saattaa Laura tuntea jonakin yönä kylmän veitsenterän uppoavan niskaansa..

.. ja itse en ole kertaakaan saanut vielä murhaajalle tuomiota.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/6/6d/Shadowrun_box_art.jpg" width="190" height="130" />
22. Shadowrun (SNES, 1993)

Cyberpunk-roolipeli, jossa ei ole yhtään nyrkinkokoisilla silmillä tai piikkitukalla varustettua hahmoa (no ok, Bloodnet löytyi myös)?! WTF?! Lisäksi vastaavanlaista cyberpunk-fiilistä ei ole mikään toinen peli koskaan aiheuttanut ja tämän sanon totaalisen positiivisessä mielessä. Lisäksi se oli myös melkoisen vaikea peli, jota ei todellakaan menty juoksemalla läpi. Juoni ei sinänsä ollut mitenkään loistava, mutta fiilis enemmän kuin paikkasi tämän puutteen. Kun soppaan vielä lisätään vaihtoehtoisia etenemistapoja (kuten valintoja hyvän ja pahan väliltä), melkoisen toimiva taistelusysteemi, karmapohjainen experience, monipuoliset henchmanit, hakkerointi "matrixissa" (hauska minipeli) ja, ja, ja.. No, eiköhän tästä idean tajua. SNESin paras peli, ainakin itselleni.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/9/93/StarCraft_box_art.jpg" width="107" height="125" />
21. Starcraft / Starcraft: Brood War (PC, 1998)

Tämä peli ei todellakaan esittelyjä kaipaa. Vai mihin muuhun vuonna 1998 julkaistuun peliin ilmestyy yhä päivityksiä tasaiseen tahtiin ja jonka fanikunta vain kasvaa hiipumisen sijaan? RTS, jonka kaikki kolme rotua on tasapainotettu niin pelottavan hyvin, että on vaikea käsittää sitä, miten erilaisia ne kuitenkin kaikki ovat.

Nettiinkin voi turvallisin mielin mennä pelaamaan, sillä kuten mainittua, tasokirjo on valtava. Siinä missä jotakin Quake kakkosta on turha yrittääkään pelata netissä ja toivoa pärjäävänsä (paitsi tietenkin jos on pelin suurmestari), voi RTS-peleistä jotakin ymmärtävä Starcraft-noob pärjätä varsin mukavasti verkkopeleissä. Blizzard ei ole vielä tähänkään päivään mennessä tuottanut yhtä suurta mestariteosta kuin tämä peli on.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/3/37/Oblivion_Cover.JPG" width="102" height="128" />
20. The Elder Scrolls IV: Oblivion (PC, 2006)

Morrowind oli hunajaa ja Oblivion taas laadukkaampaa, mutta paikoin teollisen makuista hunajaa. Vvardenfelliä selkeästi pienempi Cyrodiil aiheutti alkuun pieniä ennakkoluuloja (samoin kuin MASSIIVISISTA High Rockin ja Hammerfellin maakunnista Vvardenfelliin siirtyminenkin), mutta yksityiskohtaisemmat kaupungit ja kaunis grafiikka saivat mielen lämpimäksi hyvin pian vankilasta karkaamisen jälkeen. Okei, perusversion typeryydet (psyykkiset vartijat, this person is unconscious jne.) ovat kyllä paikoin raivostuttavia, mutta onneksi PC:llä niistä pääsee halutessaan eroon ja sittenpä peli vasta pääseekin loistoonsa..

..tai ehkä The Elder Scrollsien pitkäaikainen fanittamiseni nostaa Oblivionin liian korkealle, mutta näidenhän kuuluikin olla nimenomaan subjektiivisia listoja. Ja objektiiviselta kantilta voidaan kuitenkin sanoa, että pelissä on paljon tekemistä, pari hyvää näyttelijää, kiva tarina ja toimiva moottori. Kaiken muun lisäksi.

<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/e/e7/Master_of_Orion_2_cover.jpg" width="104" height="135" />
19. Master of Orion II: Battle at Antares (PC, 1996)

Ensimmäinen Orion tempaisi osa-aikaisen scifi- ja strategiahörhön voimakkaasti mukaansa, mutta jäin silti kaipaamaan vielä sitä pientä lisäytyä taustatarinaan. Ja katso! Antareslaiset avasivat ulottuvuuksien väliset porttinsa ja saapuivat Harbingereidensa kanssa apuun. Eikä se ollut ainoa uudistus ykköseen, sillä diplomatia oli monipuolisempaa (ja fiksumpaa, ei enää "Emperor Qurtiful is tired of playing peace games and wants to play war games!" ns. out-of-the-blue -tilanteina), rotuja/teknologioita/voittotapoja oli enemmän, kewlit kilpiefektit.. tätä peliä on jauhettu paljon ja antaumuksella. Yksin ja kavereiden kanssa. Fiilispelinä ja powergamingilla.

Turhaa tietoa liittyen aiheeseen:

a. Myin pelin vuosia sitten, kun luulin kyllästyneeni siihen. Huomasin kuitenkin parin kuukauden kuluttua, että minun on suorastaan pakko päästä pelaamaan ja koska en voinut kuvitellakaan pelaavani laitonta versiota, jouduin ostamaan pelin uudestaan.. ja tätä versiota en myynyt.

b. Allekirjoittaneen raapustama vinkkipaketti Master of Orion kakkoseen on julkaistu Pelit-lehdessä!


18. NetHack 3.4.3 (PC, 2003)

Monien mielestä NethHack on roguelike-genren kuningas. Itse pidän sitä varakuninkaana, ja kuningas tuleekin löytymään omasta top kympistäni. NetHack oli kuitenkin ensimmäinen roguelike-peli, jota pelasin.. joskin ensimmäisen pelaamani NetHackin versio oli modattu NetHack Plus, jossa oli muutamia turhan hyviä hahmoja (esim. ice mage, eli maagi, jolla oli vakiona ainakin jäätaikasauva, jääloitsu-kirja ja kaiken huipuksi lemmikkinä baby white dragon!), joten en välttämättä saanut oikeanlaista ensivaikutelmaa tästä mainiosta, mutta haastavasta pelistä.

Kaiken oleellisen kertoo se, että NetHack on ASCII-grafiikkainen roolipeli, jossa voi (kevyesti karrikoiden) tehdä melkein mitä vain. Olen siinä kohtuullisen huono, sillä en ole yhtäkään hahmoa ascendannut. Pitkiä pelejä sen sijaan olen pelannut lukemattoman monia ja tulen myös pelaamaan. Aina kun hetkeksi kyllästyn siihen todelliseen roguelike-pelien kuninkaaseen.

<img src="http://www.licentejocuri.ro/images/Star%20Wars%20Knights%20of%20the%20Old%20Republic.jpg" width="88" height="125" />
17. Knights of the Old Republic (PC, 2003)

Star Wars ja roolipeli samassa? Galaxiesin oltua pienoinen pettymys (ei siksi, että se olisi ollut huono MMORPG, vaan siksi, että mikään kyseiseen grindaukseen perustuvaan genreen kuuluva peli ei meikäläistä sytytä), olivat toiveet suhteellisen matalalla tämän yksinpelattavan SW-ropelluksen suhteen. Alku ei ollutkaan kovin lupaava ja raivostuttavan Carthin mukana raahaaminen tuntui tuskalliselta. Peli oli kuitenkin loppua kohden paranevaa sorttia ja kun kaiken lisäksi idiootti-Carthin sai korvattua paremmalla ja hauskemmalla pyssy"miehellä" (HK-47), alkoi maailma tuntua täydelliseltä. Ainakin osin eeppinen juoni koukutti mukaansa niin kovaa, etten edes tajunnut katsovani loppuvideota ennen kuin lensin takaisin alkumenuun.

Joo, hyvä-paha -systeemi on pelissä aika mustavalkoinen, mutta se on Star Wars! Force persuade! Valomiekkataistelut! Dialogi! Tuskin tätä sijoitusta tarvitsee perustella kenellekään hyviä roolipelejä arvostavalle henkilölle. Ja jos joku peliä dissaa, niin väittäisin kyseisen henkilön olevan soveltumaton pelaamaan mitään RPG:tä. Niin hyvin KoTOR on tehty.

Jeah, vedetäänpäs itsekin homma pyörimään omalta osalta.

25. Robocod


Robocod on omalla kohdallani vähintään legendaarisimpia tapauksia pelimaailmasta. Joskus aikoinaan saimme ensimmäisen tietokoneen kotiin minun ollessa 11 vuotias ja tämä peli tuli sen mukana. Tämä oli äärimmäisen vaikea ja varmasti olisi sitä vieläkin, hakkasin tätä monta vuotta ennenkuin pääsin sen läpi. Ainakin näin muistelisin. Ideana on siis 2D hengessä vedettävä tasohyppely, Robocod hahmo (jonka maha venyy uskomattomiin mittoihin) joutuu menemään suuren linnan ovista kenttiä eteenpäin aina viimeiseen oveen asti, jossa loppuvastus odottaa. Perinteinen tasohyppelyn idea, mutta tämä oli kaikkea muuta kuin helppo peli. Vaikea, koukuttava, erittäin hyvä, haastava. Ja legendaarinen. Muuta ei tarvita.

24. Worms Armageddon


Vaikka tämä ei ole mielestäni paras Worms peli, niin ehdottomasti ansaitsee tulla kuulluksi. Tätä on pelattu suhteellisen paljon elämän aikana, viimeksi armeijassa pääsi jälleen Wormssin makuun kun pidimme 10-hengen eliminaatio turnauksen tämän kanssa. Hauskaa moninpeliä, yksinpelinä ei niinkään toimi. Banaanipommi on Jumala.

23. Warcraft II


Olen äärimmäisen kova Warcraft fani ja vaikka III onkin ylivoimaisesti parempi edeltäjiinsä verrattuna, niin Warcraft II on sen verran paljon ollut menossa mukana että pakko laittaa listalle. Grafiikka on kökkä, pelattavuus vähän tönkköä, mutta mitä sitten, tässä oli aikoinaan kovimpia strategia pelejä koskaan. Edelleen tätä olisi varmasti hauska pelata, mikäli vain olisi tämä itsellä (tai taitaa pöytäkoneella itseasiassa ollakin, en ole varma), mutta jää kuitenkin auttamatta seuraajansa varjoon. Kuitenkin, erittäin hyvä peli ja paljon nostalgia-arvoa.

22. Crash Bandicoot 2


Suhteeni Crash Bandicoottiin on lähes perverssi. Ensimmäinen oikea pelini oli tämän aito ja alkuperäinen ensimmäinen versio, jota muistellaan vieläkin lämmöllä. Se oli myös kaikista Crasheista se vaikein, mutta 2 onnistui järisyttämään maailmaani jopa paremmin. Tarina oli parempi, kentät olivat hauskempia ja sian oli korvannut jääkarhu. Tasohyppelyä kyllä ja parhaammasta päästä. Nostalgia-arvo on jälleen suunnaton.

21. Command & Conquer: Red Alert


Lista jatkuu peleillä joilla on kenties enemmän tunnearvoa kuin todellista arvoa. Mutta Red Alert on myös hyvä peli, se on todella hyvä peli. Tätä hakattiin kaverin kanssa pleikkarilla pienenä kaksinpelinä, kahdesta eri TV:stä, liittolaisina tuhottiin vihollinen. Parasta. Teslat ovat vähän turhan kovia, mutta väliäkös tuolla. Mammuttitankit ovat taas lihavia koppakuoriaisia, kalliita ja hitaita, ei hyvä. Tämänkin kohdalla tosin seuraaja vei voiton paremmuudessa, mutta paikka silti ansaittu.

20. Pokemon Red (/Fire Red)


Olen Pokemon friikki. Elin ala-asteella parasta Pokemon buumia (joka taitaa muuten olla mullistavin ilmiö miesmuistiin) ja Pokemon kortit olivat viimeistä huutoa. Silloin tosin löysin myös Magic The Gathering pelikorttisarjan joka sattui nyt olemaan paljon kiehtovampi ja parempi keräilykohde, kaikki kunnia toki Pokemonille, mutta sori vaan, MTG:tä ei voita mikään. Kuitenkin, löysin Pokemonin jälleen armeijassa (kyllä vain), muutaman kuukauden ajan yli puolet meidän tuvasta pelasi Pokemonia iltavapailla, minä mukaanlukien. Fire Red vei sydämeni, mutta nyt taas kyllästyin siihen kun saavutin siinä jo kaiken. Nappasin Mewtwonkin ilman Master ballia ja vielä ötökkäpokemonien avulla jotka olivat kaikki noin 20 leveliä Mewtwota heikompia. Ei hassummin. Butterfree oli pelastajani. Pokemon on kultaa.

19. Age Of Empires 2


Minääkin tämän pelin tänne lyön, parhaita ei-taika-maailman keskiajan strategiapelejä, realistisuutta on ja pelattavuus on todella hyvää. Aina tavoitteena tehdä mahdollisimman suuri alue itselleen, kerran peitin muurilla puolet koko kentästä, maailma oli minun. Erittäin hyvä peli.

18. Crash Bandicoot 3


Tässä on peli joka muutti käsitykseni tasohyppelipeleistä. Tämä mullisti maailmani, tämän pelin myötä Crash Bandicoot vei lopullisesti sydämeni. Tämä on ehdottomasti paras Bandicoot peli mitä on tehty, kentät ovat hienoja ja haastavia, sivujuonet ovat mahtavia (aika-ajot, timanttien keruut, prosenttien lyömiset yli sadan) ja vastukset ovat tyylikkäitä. Mikäli tämän aikoo mennä täydellisesti läpi, siihen saa tehdä jo hommia. Tarkoitan siis kaikista kentistä platina reliccejä, kaikki timantit, kaikki salakentät auki, ihan kaikki. Mahtava peli.

17. Tomb Raider 2


Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tämä peli on ehkä vaikein peli mitä olen koskaan pelannut. Aivan ylivoimaisesti. Tarina on hieno ja peli itsessään on helvetin ovela, pitää monessa kohdin miettiä todella tarkkaan miten seuraavaksi etenee, kaikki voi olla kiinni hyvin pienistäkin asioista. En ikinä tainnut päästä tätä peliä edes läpi, en tainnut päästä edes puoleenväliin, mutta olen silti nähnyt kaikkia kenttiä pelattavan. Äärimmäisen antoisa, sitäkin haastavampi ja kerrassaan koukuttava peli. Voisi sanoa jopa klassikoksi.

Semmoinen satsi, pääasiassa nostalgia-arvoisia pelejä oli vielä tässä.

"Mahti Ankka Tomb Raider kakkosesta" kirjoitti:
Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tämä peli on ehkä vaikein peli mitä olen koskaan pelannut.

Pahoittelut, mutta pakko hyökätä tähän väliin sen verran, että itse olen pelannut kolmea vaikeampaakin, vaikka tämä tulee kyllä neljäntenä. Nolosti en muista vaikeimman nimeä (NES, jollakin ukolla piti päästä linnaan sisään ja tavallisesta poiketen hyppynappi oli B, mahtaako kukaan näin vähillä tiedoilla tietää..). Kakkonen on Bucky O'Hare (NES) ja kolmonen Rick Dangerous 2 (Core Design, tehnyt tämän saman Tomb Raiderinkin).

Ei muuta, toivottavasti tämä lupaava topic menee loppuun asti ja ajallisen viitekehyksen puitteissa.