Taas niin paljon sanottavaa, että ei aika riittäisi, mutta samapa tuo...
Egomaanisuus ei ole sama asia kuin ylimielisyys. Molemmat toki syntyvät samasta asiasta, eli siitä että henkilö uskoo (oikeutetusti tai ei) olevansa jollain tapaa parempi kuin ympärillään olevat ihmiset.
Toki, minä ylimielisenä henkilönä, tiedän, että ympärilläni on itseäni älykkäämpiä ihmisiä (uskoakseni oma professorini on bona fide nero ja pari muuta professoria laitoksellani on lähellä sitä). Ainakin yksi professoreistakin on selvästi ylimielinen, mutta en pitäisi häntä egomaanikkona.
Ero on siinä, että egomaanikko uskoo, että hänelle pitää tarjoilla kaikki jollain tapaa lautasella. Hän ei kykene ymmärtämään, että hänen epäonnistumisensa voisi johtua hänen omasta toiminnastaan, vaan syiden pitää olla aina ulkoisia. Me ylimieliset tunnustamme, että vika voi olla meissä itsessämme. Itse asiassa, joissain tilanteissa otamme liikaakin vastuuta epäonnistumista juuri sen takia, että uskomme että meidän olisi pitänyt omilla kyvyillämme pystyä hoitamaan tilanne.
Minun ylimielisyyteni? Se on täysin oikeutettua. Minun on vaikea todistaa sitä tässä, mutta tiedän sen itse ja ympärilläni olevat ihmiset oppivat sen kyllä jossain vaiheessa.
Suonet epäilykseni. Tuolla asenteella sinun pitäisi tulla tähän meidän maailmaan. Suurisuisia egomaanikkoja tuskin missään " maailmasssa " katsellaan pitkään hyvällä.
Ei tosiaan, mutta meillä oikeutettua ylimielisyyttä ei pidetä syntinä. Oikeutettu ylimielisyys on kuitenkin vain ylpeyden muoto, jota on ehkä hiukan kärjistetty. Ylpeydessä sinä tuskin näet mitään vikaa.
Minulla on kyllä tästä esimerkkikin: Pari vuotta sitten meillä oli eräs professori, joka kuvitteli, että hänen olemassaoloaan arvostettaisiin, koska hän oli kirjoittanut joukon artikkeleita joskus 70-luvulla. Hänen työpanoksensa oli kuitenkin niin heikko, että hän menetti paikkansa melko nopeasti. Hän ei voinut hyväksyä sitä, että hänet tiputettiin "noin vain", koska hänhän oli jatkuvasti puhumassa erilaisissa kansainvälisissä konferensseissa. Tavallaan malliesimerkki egomaanikosta. Hän oli työskennellyt 25-30 vuotta sitten aktiivisesti ja hankkinut itselleen siten hiukan mainetta, nyttemmin hän vain yritti nauttia siitä kaikin tavoin.
Toisaalta, meillä on professori, joka on selvästi ylimielinen. Hän ei varsinaisesti puhu siitä, mutta tuo esille erilaisin tavoin sen kuinka paljon häntä arvostetaan alallaan kansainvälisesti. Eikä se ketään haittaa, koska me tiedämme, että se on totta. Hän on arvostettu kansainvälisesti. Hän on tehnyt paljon töitä sen eteen ja tekee edelleen. Hän tuo paljon rahaa erilaisilla hankkeilla laitoksellemme. Hänen oppilaansa ovat kyllä sen luokan ammattilaisia tästä laitoksesta ulos päästessään, että heillä on kysyntää kaikkialla.
Eli suurisuisia egomaanikkoja ei katsella tässäkään maailmassa hyvällä, mutta oikeutettu ylimielisyys on vain tervettä.
Epäilemättä. Viisastelu, kuitenkin, on varsin vittumainen tapa ja väärässä seurassa sen takia voi joutua turpaanvedon kohteeksi
Minä olenkin luonteeltani tarkkailija ja vittuilen yleensä vasta kun olen tutustunut sosiaaliseen ryhmään riittävän hyvin. Toisaalta, eipä turpaanottaminen nyt niin paha juttu ole. En ehkä pidä kivusta, kuten sinä tuolla jossain mainitsit, mutta ei se haittaa minua. En myöskään pidä kivun aiheuttamisesta, mutta ei se kyllä mitenkään yöuniani vie.
Edelleenkään, en tainnut mitään tarkkaa aikaa mihinkään kirjoittaa.
Etpä tainnut niin, mutta 'muutama hetki' on itselleni ainakin hyvin lyhyt aika. Mutta edelleen, enpä usko, että muutama hetkikään riittäisi, koska se vaatisi joka tapauksessa sen, että sinä pääsisit ensin sisälle siihen maailmaan, jossa minä elän.
Tuli siis todistettua tässä, että Amiksen autopuolen käyneet eivät ole tyhmiä. Tämähän on takaisku sinun ylimielisyydellesi
Sanoisin mieluummin, että eivät ole
välttämättä tyhmiä. Monet ihmiset, jotka olisivat älykkyysosamäärän perusteella luokiteltavissa neroiksi (ja turha väittää mitään niiden testien luotettavuudesta, koska olen varsin tietoinen niiden toimivuudesta), ovat valinneet itselleen jonkin hyvin arkisen ja rutiininomaisen työn.
Toisaalta, väittäisin, että jos ammattikoulun autopuolen käyneet ja yliopistoon päätyneet oltaisiin lapsuudessa jollain tapaa pakotettu valitsemaan päinvastaiset tiet, amislainen ei pärjäisi yliopistossa, mutta yo voisi hyvinkin pärjätä tuollaisessa diagnosoinnin tyyppisessä tehtävässä.
Sellainen lisähuomio, että eräs taksia ammatikseen ajava kaverini valittaa jatkuvasti siitä, että nykyiset korjaamoiden työntekijät eivät osaa tehdä mitään, kun automaattiset järjestelmät, joilla diagnosointia pitäisi tehdä, pettävät. Mitä se taas kertoo näistä ihmisistä?
(Toki se kertoo myös jotain siitä, minkälaisia ohjelmia ne automaation puolella työskentelevät osaavat tehdä, mutta se taas on aivan eri väittely.)
Tämähän oli hyvä lause. Tämän perusteella et olekaan kovin ylimielinen? Paradoksi
Olen ylimielinen, elitisti ja helvetin ylpeä monesta asiasta jonka olen elämäni aikana tehnyt, mutta en ole egomaanikko.
Pullo koskenkorvaa ja henkevät keskustelut 8)
Käytän itse hiukan vastaavia menetelmiä muihin, mutta sattuneesta syystä ne eivät toimi minun kanssani.
Moni " älykäs " ihminen tuntuu olevan totaalisen kykenemätön syvälliseen ajatteluun
Mitä pidetään syvällisenä ajatteluna? Okei, kaikki rahaan liittyvä luokitellaan nykyään helposti pinnalliseksi, mutta ei se sitä aina ole. Tiedätkö mikä on ihmiselämän arvo rahassa? Se on laskettu ja siihen sisältyy erittäin paljon syvällistä ajattelua.
Toisaalta, olen myös huomannut, että yliopistolaiset ovat haluttomia keskustelemaan asioista, joihin ei tulla koskaan löytämään sen parempia vastauksia kuin mitä meillä on (elämän tarkoitus), vaan pysytään sellaisissa asioissa, jotka ovat ainakin jollain tasolla ratkaistavissa. Tällaisia asioita aika monet 'maallikot' eivät pidä syvällisinä tai sitten kun me ratkaisemme ne, niin ratkaisumme ei voi olla syvällisen ajattelun tulosta, koska se on ylipäätään saavutettu.
Milloin viimeksi kukaan tässä maailmassa olisi tehnyt jotain " älykästä "?
Itse asiassa näen useinkin älykkäitä tekoja. Harmi kyllä, että niiden ei anneta merkitä mitään. Kompromissit, varovaisuus, muutosvastarinta, tyhmyys ja byrokratia ajavat aina niiden yli. Tämän takia kannatan valistunutta itsevaltiutta. Itsevaltias ei ehkä aina ole oikeassa, mutta ainakin jotain tapahtuu silloin kun on tarvetta ja jos hän on edes useammin oikeassa kuin väärässä, lopputulos on hyvä (joskus tosin usean epäonnistumisen jälkeen).
Suurin toimiva päättävä elin on noin viisi ihmistä. Sillä voi vielä saada jotain aikaan. Suuremmissa ryhmissä erilaiset ristiriidat etujen suhteen ajavat aina itse aiheen yli. Tiedekuntaneuvostossamme on 11 jäsentä ja 3 esittelijää. Se on jo päätöksentekoelimenä hyvin tehoton. Miten sitten 200 hengen eduskunta?
Minun on hiukan vaikeaa antaa konkreettista esimerkkiä, mutta tässä voisi olla yksi: Professorimme suunnitteli uudestaan ohjelmoinnin ensimmäisen kurssin. Hän tutki aikansa koulutusohjelmiamme ja totesi sitten, että aika monella kurssilla käsiteltiin logiikan perusasiat. No, mitäs järkeä siinä nyt oli? Niinpä hän päätti, että se yhdistetään tuohon yhteen ohjelmoinnin kurssiin, jotta kaikkien eri alojen opiskelijat käyvät ne asiat hyvissä ajoin, eikä niiden opettamiseen tarvitse käyttää aikaa monella kurssilla, aikaa kun usein on vähän suhteessa käytävän asian määrään.
Kurssi oli suunniteltu ja sille oli raivattu lisätilaakin koulutusohjelmasta. Kuitenkin, muiden oppiaineiden professorit ajoivat sen yli, koska 'Miten logiikka muka liittyy ohjelmointiin?' tai 'Jos siellä peruskurssilla käydään niin vaikeita asioita läpi, että niissä tarvitaan logiikkaa, sitä pitäisi muuttaa.' Niinpä. Siispä nyt siis logiikka käydään edelleen 4-5 kertaa läpi, vaikka sen voisi hoitaa kerran.
Arkisempi esimerkki:
Tampereella oli eräs mies, joka oli jäänyt työttömäksi. Hänellä ei ollut mitään tekemistä päivisin, joten hän päätti siivota kerrostalon, jossa hän asui, pihaa. Sinänsä älykästä. Jos ei voi muuten parantaa omia elinolojaan, niin miksi ei vaikka sitten puhdistaa omaa ympäristöään. Hän teki sitä pitkään, pitäen pihan kunnossa tavalla, jota harvemmin kaupungeissa nähdään.
Lopputulos? Muutama idiootti samasta taloyhtiöstä totesi, että hän käyttää pihan siivoamiseen paljon vettä ja se näkyy heidän vesilaskuissaan. No, varmasti näkyi, mutta olihan se nyt helvetin paljon halvempaa kuin esim. talonmies ja piha oli hyvässä kunnossa. Lisäksi aika moni oli luottanut siihen, että mies on aina pihassa ja esim. huolehtii lapsista.
Noh, mies kuitenkin lopetti toimintansa kun häntä siitä kritisoitiin... kesti pari viikkoa ja piha oli aivan täysi kaaos. Lisäksi (topiciin liittyen) pihasta alkoi löytyä käytettyjä neuloja, yms. (lapset löysivät).
Tässäkin parin ihmisen idioottimainen ajattelemattomuus tuhosi sinänsä kauniin ajatuksen. Tässä maailmassa vain yksinkertaisesti niin pääsee käymään aivan liian usein.
Vallan totta. Kuitenkin, käytännön elämässä törmää monessa paikassa ongelmiin, jotka ovat suoraa perua " älykkäiden " ihmisten suunnittelusta. Mikä mättää?
Edellä mainitut komiteat, varovaisuus, muutosvastarinta, tyhmyys ja byrokratia. Lisäksi, kun puhutaan sosiaalisista järjestelmistä, kannattaa huomata, että suurin osa ihmisistä, jotka ovat päättävissä asemissa, ovat enemmän tai vähemmän arvovammaisia tai psykopaatteja. Ei sellaiseen asemaan muuten edes yleensä pääse.
Karrikointia, rivien välistä vittuilua. Minkä varmasti " älykkäänä " ihmisenä tajusitkin.
Tajusin, mutta piti siihen kuitenkin tarttua.
Tämä on toinen teidän " älykkäiden " ihmisten tapa. On niin h**vetin hienoa käyttää kaikkia hienoja sanoja. Jälleen osoitus ylimielisyydestäsi. Itse kirjoissasi asuessasi osaat varmasti jokaisen hienon sanan ja tietenkin oletat, että kaikki muutkin ne tietää. Ne , jotka eivät, ovat tietenkin tyhmiä.
Olen edelleen ylimielinen, mutta tässä tapauksessa otin nuo sanat esimerkkeinä juuri sen takia, että ne ovat asioita, jotka itse jouduin tarkistamaan, kun jouduin tekemisiin niiden kanssa. Lisäksi otin tuon 'stokastisen automaatin' esimerkiksi vain sen takia, että sen merkitys on kaukana siitä mitä useimmille tulisi siitä mieleen.
Tuo 'hienojen sanojen' käyttö on tosiaan yksi tapa osoittaa omaa paremmuuttaan, mutta sitä käytetään toisin kuin kuvittelet. Se on yksi tapa voittaa väittelyt, mutta toisaalta, eniten niitä käytetään hämäys- ja testaustarkoituksiin. Kun keskustelen esimerkiksi olioista tai agenteista, tiedän heti vastauksista, että tietääkö toinen keskustelun osapuoli oikeasti mistä puhutaan. Näillä on kuitenkin oma merkityksensä tietojenkäsittelyssä, jota muiden alojen ihmiset eivät välttämättä (tai useimmiten) tunne.
Lopeta nyt jo tuo tolkuton paskanjauhaminen. Poliitikoksi sinun pitäisi lukea.
Valitettavasti en ole riittävän arvovammainen. Huomaa, riittävän.
Tunnut jotenkin perustavan käsityksesi yliopistoihmisistä tiettyjen alojen ihmisiin. En tarvinnut juurikaan kirjoja ensimmäisinä opiskeluvuosinani. Jollain toisella alalla, lähinnä humanistisilla, ne taas ovat ainoa asia, joiden kanssa he ovat tekemisissä. Tekniikan puolella huomattavasti suurempi osa opintoja on 'näpertely' eli tehdään jotain, oli se sitten fysikaalinen koe, piirilevyn suunnittelu, prosessorin simulointi tai koodaustyö.
Toki se näpertely on usein hyvin lähellä jonkin teorian testaamista, koska se on se mitä yliopistossa kuitenkin opiskellaan. Kirjat kuitenkin harvemmin astuvat kuvaan.
Tosielämässä poika mikään ei ole simple as that. Minä en ole alkoholin vaikutuksen alaisuudessa väkivaltainen mutta vittuilu loppuu väkivallalla.
Harmi, kun minua ei kiinnosta muiden ihmisten turvallisuus. Ei edes omani.
'Poika'? Hienoa...
Turvaudutko herkemmin väkivaltaan alkoholin vaikutuksen alaisena? Sinua ei ehkä kiinnosta kenenkään turvallisuus, mutta toisaalta, yhteisön täytyy toimiakseen ajatella sellaisia asioita. Jos henkilöt, joiden alkoholin käyttö on jollain tapaa uhka yhteisölle, eivät sitä itse pysty lopettamaan, yhteisön pitäisi pyrkiä tekemään jotain asialle. Kieltolaki ei ole oikea tie, enkä sitä haluaisikaan (lue ensimmäinen viestini tässä ketjussa).
Ei tässä rentoutumisesta ole kyse. Jos haluan rentoutua, harrastan seksiä, runkkaan tai menen bänditreeneihin. Puhun pakenemisesta. Jotkut ihmiset eivät vain ole sinut tämän maailman kanssa. Siitä todisteena kädessäni xx viiltojälkeä ja yritystä päästä jonnekkin muualle. Mutta en todellakaan oleta yliopistokasvatin ymmärtävän noita asioita. ei pahalla, kokemus tuon kommentin tuohon kirjoitti
Mikä tästä maailmasta nyt tekee niin pahan? Okei, maailma on täynnä itsetuhoisia ihmisiä, mutta noin historiallisesti heillä on ollut oikeasti paha olla. Ei mitään maailmantuskaa, vaan heillä ei ole ollut riittävästi ruokaa talven yli, heidän koko perheensä on kuollut jonkin taudin seurauksena, heidät on pakotettu jonkinlaiseen orjuuteen ja niin edelleen.
Nykyään aivan tavallinen (tai tavallista voimakkaampi) vitutus tulkitaan väärin ja siihen reagoidaan liian voimakkaasti. Okei, on mielisairauksia ja niin edelleen, mutta harvemmin ne ovat se varsinainen syy. Minun elämäni on ollut aikoinaan täyttä helvettiä, mutta toiset meistä kestävät sen, toiset eivät. Minä olen päässyt kaiken sen yli ja nykyään voin nauttia siitä, että minun ei ole (yleensä) enää pakko palata aikaisempaan elämääni.
Hienoa sinun kannaltasi. Kannattaa kuitenkin opetella ajattelemaan asioita muultakin kantilta kuin omalta.
Minähän ajattelenkin. Tiedän kyllä mikä on syynä. Ihmistä ei ole rakennettu nyky-yhteiskuntaan. Vain hyvin pieni osa väestöstä sopeutuu siihen missään vaiheessa elämäänsä. Pääsyy: Ihmiset eivät tiedä mitä tekisivät vapaa-ajalla.
Kysy professoriltasi. Tuskin häneltä vastausta tuohon kuitenkaan tulee. Eikä tule yhdestäkään muusta kirjasta.
Itse asiassa tuosta on kirjoitettu erittäin hyviäkin kirjoja... epäilen tosin, että minun professorini eivät ole niitä lukeneet. Ei kannata kuitenkaan aliarvioida professoreja. Kyllä, he elävät omassa maailmassaan (niin minäkin) ja se tulee väkisinkin vastaan tietyssä vaiheessa opiskelua, kun tähdätään tohtorin tutkintoon. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö nämä ihmiset voisi toimia muissakin ympäristöissä. Tunnen minäkin joitain professoreita, joille yliopisto on lähinnä turvapaikka, mutta he ovat vain poikkeuksia, joiden perusteella on muodostunut stereotypia, jota media mielellään edistää.
Toisilla ihmisillä on taipumus stressiin. Minä esimerkiksi stressaan, jos vuokrani on edes päivän myöhässä. Oma napa paras napa, tietenkin. Mutta kaikilla asiat eivät mene kuin sinulla.
Tämä taas johtuu siitä, että ihmisillä on vaikeuksia suhteuttaa asioita. Jos vuokra jää maksamatta pariksi päiväksi, so what... sen takia on takuuvuokra (ei ole tosin vielä kertaakaan tarvinnut koskea siihen). Meillä on kohtalaisen turvattu yhteiskunta ja sen takia taloudellisista asioista ei pitäisi koskaan stressata. Muista asioista sitten joissain tapauksissa, mutta harvemmin nekään ovat sen arvoisia.
Yritän myös auttaa itselleni läheisiä ihmisiä tällaisissa asioissa, jos vain mahdollista. Se helpottaa heidän stressiään (jos he sellaista kokevat), jolloin minun oma ympäristöni on rauhallisempi. Lisäksi se vahvistaa yhteisön suhteita.
Asian toinen puoli taas on sitten erilainen... Erään kollegani mukaan minä olen löytänyt paikkani maailmasta ja oman itseni. En tiedä mitä tuo tarkalleen tarkoittaa, mutta jos se tarkoittaa sitä, että olen jonkinlaisessa rauhassa oman itseni kanssa, niin ehkä se pitääkin paikkaansa. Lisäksi hänen mukaansa olen tehnyt sen poikkeuksellisen nuorena.
Harvoin. Se vaatii vapautumisen kaikesta stressistä, mikä minulla on päällä ihan jo pelkästä olemisesta.
Kysymys siis kuuluukin, miksi jaksat jatkaa? En kehota sinua tekemään itsemurhaa, kunhan vain olen kiinnostunut. Moni vanha tuttuni on veikannut, että minä olisin (erityisesti 15-16 -vuotiaana) altis itsemurhalle, mutta se on täysin väärä arvio ja minulla on siihen omat syyni. Jääköön se kuitenkin tässä vaiheessa vielä kertomatta.
Sääli on heikoille. Säästä säälisi siis.
Sääli on osa yhteisön toimintaa. Valitettavasti minulla on sen verran vähän, että minulla riittää sitä vain pienimmille lapsille (joita ei voi vielä mitenkään pitää vastuullisina omasta olotilastaan), mutta löytyy sitä kuitenkin.
Kunnon syy tai ei, kaikki te olette samanlaisia, valitettavasti. Ei se syy siihen absolutismiin mitenkään vaikuta teidän ajatteluunne.
Vaikuttaa hyvinkin paljon. Minä ehkä vittuilen asiasta joskus kavereilleni, mutta se on vain toverillista vittuilua. He tietävät varsin mainiosti, että se ei kiusaa minua. Tosin, on myös selvästi sovittu, että minä en kanna myöskään mitään vastuuta esim. paikan siivoamisesta kännisten jäljiltä.
Toisaalta, moni muu absolutisti tosiaan arvostelee herkästi alkoholin käyttöä ja pitää sitä syntinä tai vastaavaa. Itselleni syntiä ei ole olemassa (synti on rikkomus Jumalaa vastaan + Jumalaa ei ole = syntiä ei ole).
Olen tosin ennenkin törmännyt siihen, että joku on jollain tapaa valmiiksi takajaloillaan minun takiani, koska pelkäävät että kommentoin heidän juomistaan helposti. Joskus kommentoinkin, mutta se taas johtuu siitä, että juomisen pitäisi tapahtua tietyssä kontekstissa ja jos se tapahtuu sen ulkopuolella, kommentoin, mutta niin kommentoivat kyllä nekin, jotka eivät ole valinneet absolutismia.
Tuliko mieleen, että toimin ympäristössä, jossa on paljon ihmisiä, jotka käyttävät alkoholia?
Ja miten tämä liittyy mihinkään? Tuolla ajattelulla kaikki heavymiehet olisivat absolutisteja, koska mehän tunnetusti vedämme viinaa kuin sienet.
Kommentin pointti oli se, että jos pitäisin alkoholin käyttöä jotenkin paheksuttavana, minut oltaisiin kyllä aikoja sitten potkittu pois yhteisöstä, jossa toimin ja jonka melko näkyvä jäsen olen (tai ainakin olin).
Tuliko edes mieleen, että absolutismi on melko harvinaista yliopistoissa?
Eiköhän absolutismi ole melkoisen harvinaista koko Suomessa. Ei se mitään ryhmiä katsele. Opasta noita laudan teinejä, älä minua.
No, koko Suomessa se on kai parin prosentin luokkaa, ylioppilaiden keskuudessa alle 0,1 prosenttia.
Nyt on minun vuoroni sääliä sinua ja muita kaltaisiasi.
Älä turhaan, minä tunnen ne rentoutumisen salat.
Sen sijaan, että ajattelisitte kaiken aina järjellä ja " mikä on älykästä toimintaa?"- kokeilkaa elää välillä.
Päinvastoin. Minähän elän, te muut paikkaatte todellisia kokemuksia huumausaineilla.
Okei, tuo oli ehkä vahvempi kommentti kuin mitä oli tarkoitus antaa, mutta toisaalta se pitää paikkaansa. Muistan kaikenlaista vuosien varrelta, mitä erinäiset tapaamani teekkarit tmv., ovat kertoneet tehneensä. Pystyn aina pistämään paremmaksi ja lisäksi heillä on aina se sama taakka: he ovat tehneet kaiken mielenkiintoisen kännissä...
Mikä siinä on, että ei voi viuhahtaa, jos ei ole riittävän kännissä? Vastaavia esimerkkejä löytyy paljon. Viime aikoina tosin esimerkkini näyttää jo purreen ja vaasalaiset teekkarit ovat osoittaneet, että eivät aina tarvitse sitä alkoholia.
Ja mikä on älykästä? Onko eläminen älykästä? Pariutuminen? Jälkikasvun hankkiminen? Minä en harrasta seksiä sen takia, että se on älykästä vaan sen takia että se on h**vetin mukavaa toimintaa.
Onko tupakoiminen helvetin mukavaa toimintaa? Ja jos on, niin onko se seuraamusten arvoista? Seksin seuraamukset ovat noin keskimäärin pienempiä, kunhan ehkäisy on kunnossa (jostain syystä Vaasan yliopistopiireissä ei ole ollut ainakaan minun opiskeluaikanani minkäänlaista sukupuolitautiepidemiaa). Pariutuminen on älykästä, koska se johtaa suoraan siihen minkä takia me olemme yleensä olemassa eli elämän ylläpitäminen. Eläminen kuuluu samaan luokkaan.
Tupakoimista en vain ymmärrä. Silloin aikoinaan, kun se tuli muotiin, ymmärrän sen mainiosti, koska sillä uskottiin olevan jotenkin älykkyyttä edistäviä vaikutuksia, mutta se on jo mennyttä se.
Ota viinaa kohtuudella ja ole älykäs, tahdonvoimainen
Miksi ottaisin riskin? En todellakaan tarvitse sitä elääkseni. Minulla ei ole mitään syytä käyttää huumausainetta, joten minulla ei ole mitään syytä ottaa riskiä.
Sulkeeko juntteus pois älykkyyden? :lol:
Ei, mutta ennakkoluuloisuus kylläkin. Minäkään en pidä ulkomaalaisista (monissa tapauksissa, lukuisia poikkeuksiakin on), mutta se ei johdu ennakkoluulosta, vaan kokemuksesta. Tuntuu siltä, että nuo käsityksesi yliopistoihmisistä ovat ensisijaisesti peräisin elokuvista tai sarjoista, missä he ovat aina hiukan hajamielisiä ja aina ulkona tilanteesta.
Minähän kyllä olen pesunkestävä juntti, mutta ainakin minä olen oma itseni enkä esitä mitään hienoa roolia.
Minä olen nörtti ja tiedän sen. Tiedän myös olevani älykäs, tiedän, että olen monien alojen asiantuntija tietojenkäsittelyn ja tietotekniikan alalla... toisaalta, tiedän, että minulla on sosiaalisia vajaavaisuuksia ja että fyysisesti olen melko heikko (kestän hyvin kevyttä rasitusta vaikka tuntikausia, mutta se on aika vähän se). Lisäksi olen melko avoin kaikkien noiden asioiden suhteen.
Tämä meni nyt hutiksi, mutta osa on totta. Tämä maailma, jossa minä ja moni kaltaiseni elää...täällä ollaan aitoja.
Täälläkö ei olla? Toki täällä on monia, joiden kaikki toiminta perustuu jonkinlaisen edun hankkimiseen jollain tapaa valheellisin keinoin, mutta toisaalta, sellaiset ihmiset kuin minä (ja monet kollegani) pääsevät vain täällä olemaan 'aitoja'. Ehkä me olemme sitten muualla liian omituisia, mutta täällä me voimme harrastaa omia omituisia nörttijuttujamme rauhassa. Lopulta kuitenkin me olemme juuri ne jotka rakentavat maailmaa ja sen tekeminen tapahtuu yleensä niin, että muiden odotukset unohdetaan ja olemme vain oma itsemme. Minä tuskin tulen koskaan kehittämään mitään erityisen mullistavaa, mutta sillä ei ole väliä. Täällä voin ainakin tähdätä siihen omana itsenäni.
Hah. Musta vahvasti tuntuu, että mulla olisi etu. Mä tuskin saisin yliopistolla turpaani, teikäläiset saisi meidän kanssa. Ainakin tuolla viisastelulinjalla. Poikkeus toki vahvistaa säännön
Itse asiassa, luulen, että minulla olisi etu... Pystyn ottamaan kyllä turpaan ja antamaankin, joissain tapauksissa (harvemmin, mutta ei se niin tärkeä taito olekaan), mutta pääsisitkö sinä algebran tentistä läpi? Lisäksi, osaan tehdä itsestäni tarpeen tullen hyödyllisen, jopa sinun maailmassasi, jolloin minun hakkaamiseni voi olla itsellekin haitallista. Okei, usein se mitä voin tehdä on luokkaa pari sataa enemmän veronpalautusta, mutta jotain se on sekin. Usein pystyn paljon enempäänkin.
Miten minulla on sellainen kuva, että toi sinisellä oleva teksti on yksi teikäläisten pahimmista ongelmista? Ehkä se lienee vain jotain television aiheuttamaa stereotypiaa.
Niin noh... minäkin olen päivittäin opiskelijoiden kanssa tekemisissä. Vaatii sosiaalisia taitoja saada oma viesti perille loukkaamatta ketään. Erityisesti kun yrittää selittää miksi antoi hylätyn tai heikoimman mahdollisen arvosanan. Toisaalta, professoritasolla yksi tärkeimmistä tehtävistä on ulkopuolisten rahoittajien hankinta, jolloin sosiaalisten taitojen pitäisi olla vähintään samalla tasolla kuin tavallisen myyntimiehen.
Sinun mieleikäs haasteesi liittyy jonnekkin ihan muualle.
Tällä hetkellä moniagenttijärjestelmiin eli hajautettuun tekoälyyn. Toisin sanoen, joukko yksinkertaisia pieniä ohjelmia pyrkii toimimaan samassa ympäristössä ja siten toimimaan älykkäämmin kuin ne pystyisivät yksinään. Vertaa muurahaiset tai mehiläiset. Helvetin mielenkiintoista.
Minulla kesti 15 vuotta päästä tähän pisteeseen kitarani kanssa, sinulla xx vuotta päästä siihen pisteeseen, missä olet. Ja me kumpikin olemme alussa.
Riippuu mistä laskee... koodaamisen aloitin reilut 17 vuotta sitten, lukemisen aloitin noin 13 vuotta sitten (siis faktaa, fiktiota luin sitä ennenkin), tekoälyt löysin vasta pari vuotta sitten. Tosin, tekoälyt ovat tavallaan kaiken tiedon jonkinlainen huipentuma. Suunnilleen kaikkea tietoa, mitä olen elämäni aikana hankkinut, voi jotenkin soveltaa tekoälyihin, joten siltä kannalta puhutaan 27 vuoden kokemuksesta.
Minun mielestäni yksi parhaimpia älykkyyden mittareita on huumorintaju.
Tuossa on ongelmana kulttuurisidonnaisuus. Mielestäni älykkyys ei saisi olla koskaan riippuvaista kulttuurista millään tavoin.
Toinen mittari voisi olla sellainen, että oikeasti älykkäät ihmiset eivät tee itsestään numeroa.
Tuo sama pätee myös kaikkeen henkilökohtaiseen taitoon.
Mielestäni en tee itsestäni älykkyyden suhteen numeroa, mutta toisaalta en myöskään ole koskaan salannut omaa älykkyyttäni millään tavalla. Tosin, monet tekstini voidaan ehkä sellaisiksi tulkita. Tosin, omassa maailmassani ne taas sitten tulkittaisiin tavalliseksi dialogiksi...
