Sting

Oikea nimi: Steve Borden
Kotipaikka: Venice Beach, Kalifornia
Syntymäaika: 20.3.1959
Pituus: 188 cm
Paino: 107 kg
Lopetusliike: Scorpion Deathlock, Stinger Splash
Entiset nimet: Blade Runner Flash, Blade Runner Sting
Uran kohokohdat:
6 x WCW World Heavyweight Championship
2 x WCW International World Heavyweight Championship
3 x WCW World Tag Team Championship
2 x NWA World Heavyweight Championship
1 x NWA World Television Championship
4 x TNA World Heavyweight Championship
1 x TNA World Heavyweight Championship
1 x TNA World Tag Team Championship
1 x WWA World Heavyweight Championship

Steve Borden aloitti kotiseudullaan Etelä-Kaliforniassa voimailusalin pitäjänä. Hän kuitenkin luopui urasta ja päätti kouluttautua painijaksi. Hänen tulonsa tyrehtyivät uudesta urasta haaveillessa täysin, joten hän lähetti tuttavansa Jim Hellwigin kanssa valokuviaan kaikille mahdollisille painipromoottoreille. Ainoa joka vastasi, oli Jerry Jarrett, jonka kautta Borden ja Hellwig pääsivät uran alkuun. Hellwigin ja Bordenin tagteamin nimi oli Blade Runners, joka heel- tiiminä kylvi kauhua Mid-Southernissa. Jo tuolloin Borden alkoi käyttää itsestään nimeä Sting. Tagteamin hajottua Sting siirtyi Universal Wrestling Federationiin jossa nousi Eddie Gilbertin kanssa joukkuemestariksi vuonna 1986 – Hellwig nousi myöhemmin kuuluisuuteen WWE:ssä nimellä Ultimate Warrior. Kun Fantastics voitti vyöt syyskuussa 1986 Sting jätti Gilbertin ja ryhtyi faceksi. Hän paini myöhemmin vielä Rick Steinerin parina mutta kun NWA osti UWF:n, Sting siirtyi luontevasti uuden työnantajan leipiin.

NWA oli tuohon aikaan vielä voimissaan ja siellä painivat sellaiset yleisösuosikit kuin Ric Flair, Lex Luger ja Larry Zbysko. Lähes koko Stingin uran kestävä vihanpito Ric Flairin kanssa alkoi tuolloin. Sting otti Lex Lugerin kanssa useasti yhteen Flairin stablen Four Horsemenin kanssa. Sting taisteli myös Varsity Clubin kanssa ja sai tuon sodan aikana ensimmäisen NWA-mestaruutensa voittaessaan Mike Rotundalta NWA:n TV-mestaruuden. Puolustaessaan mestaruuttaan hän kohtasi toisen pitkäaikaisen vihollisen otellessaan useasti Great Mutan kanssa. Great American Bash 1989:ssä Sting selätti Mutan mutta tarkistusnauha osoitti, että Muta oli saanut hartiansa ylös ajoissa, joten TV-mestaruus julistettiin avoimeksi. Muta voitti sen myöhemmin.

Koska sekä Sting että Flair vihasivat Mutaa, Sting liittoutui Flairin kanssa taisteluun Mutaa ja Terry Funkia vastaan Halloween Havoc 1989:ään. Bruno Sammartino toimi ottelun tuomarina ja kullakin parilla oli kulmassaan oma miehensä pyyhe kädessä. Kun Sting ja Flair pääsivät niskan päälle, heidän nurkassaan oleva Ole Anderson tyrmäsi Mutan ja Funkin avustajan Gary Hartin. Hart pudotti pyyhkeensä ja Flair ja Sting veivät voiton. Hyvän yhteistyön ansiosta Flair kutsui Stingin liittymään Four Horsemeniin. Sting hyväksyi ja liittyi stableen vuoden 1990 alussa.

Horsemenin jäsenyydestä tuli lyhytaikainen, sillä Sting oli saavuttanut ykköshaastajan paikan Ric Flairin maailmanmestaruudesta. Kun Sting kieltäytyi luopumasta haastajuudesta, muut Horsemenit hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Nämä vahingoittivat pahasti hänen polveaan ja Sting joutui pitkälle tauolle painimisesta. Sting ei halunnut silti päästää Flairia näkyvistään. Kun Sting ilmaantui Capital Combat 1990:n näyttämölle, Four Horsemen vangitsi hänet heittämällä hänet teräshäkin sisään. Silloin Stingin henkivartijana toiminut toimintaelokuvahahmo Robocop saapui paikalle, taivutti teräshäkin kalterit syrjään ja sysäsi oven syrjään. Four Horsemen pakeni ja Sting poistui areenalta Robocopin kanssa.

Great American Bash 1990:ssä Sting vihdoinkin sai mestaruusottelunsa Flairia vastaan. Siellä hänen onnistui kääntää Flairin Figure Four Leglock selätykseksi ja voittaa ensimmäisen kerran maailmanmestaruus itselleen. Voiton jälkeen hän jatkoi vihanpitoaan Flairin kanssa mutta myös uusi tuttavuus Sid Vicious aiheutti ongelmia. Stingin kiusaksi ilmaantui myös Black Scorpion, joka sanoi olevansa hahmo Stingin menneisyydestä. Halloween Havocissa Sting voitti mestaruusottelussaan Sid Viciousin. Seuraavaksi hän otteli Starrcadessa Black Scorpionia vastaan häkkimatsissa. Ottelun aikana neljä muuta Black Scorpion-asuun puettua miestä ilmaantui paikalle. Jälleen Stingin onnistui voittaa ottelunsa mutta neljä Scorpionia hyökkäsi hänen kimppuunsa. Sekasorron aikana Scorpionien johtajan naamio riuhtaistiin pois ja tämä paljastui Ric Flairiksi. Tämä oli Scorpioniksi pukeutuneina aikonut tuhota Stingin Horsemenien kanssa.

Nyt Flairin ja Stingin sota leimahti taas käyntiin. Kun Sting puolusti mestaruuttaan Flairia vastaan tammikuun 1991 house show’ssa, hän vahingossa tyrmäsi erotuomarina toimineen Nick Patrickin. Kun miehet tekivät Irish Whipin toisilleen he lensivät päistikkaa toisiaan päin minkä seurauksena Flair kaatui Stingin päälle. Patrick alkoi laskemaan selätystä ja kahden kohdalla Sting sai nostettua jalkansa köysille. Mutta Flair työnsi Stingin jalan pois eikä vielä pökerryksissä oleva Patrick huomannut tätä ja laski Flairin voittajaksi ja uudeksi maailmanmestariksi. Tästä lähtien Stingin ja Flairin työnantaja alkoi käyttää mestaruudesta nimitystä WCW World Heavyweight Championship.

Sting unohti Horsemenit joksikin aikaa ja taisteli välillä Nikolai Volkoffin ja Doomin kanssa. Ric Flair lähti WCW:stä ja Lex Luger voitti maailmanmestaruuden elokuussa 1991. Sting puolestaan lähti mukaan turnaukseen Lugerilta vapaaksi jääneestä USA-mestaruudesta. Hänen onnistuikin voittaa ensin Arn Anderson, sitten Scott Hall ja lopuksi Steve Austin ja nousta uudeksi USA-mestariksi. Ensimmäiseksi haastajaksi ilmaantui Johnny B. Badd. Hoideltuaan tämän Sting alkoi taistelemaan kahden tuoreen WCW-tähden, Abdullah the Butcherin ja Cactus Jackin kanssa. Steinerin veljekset ja El Gigante tukenaan Sting voitti Halloween Havoc 1991:ssä Abdullahin, Cactus Jackin, Hallin ja Vaderin.

Seuraavaksi mestaruushaastajaksi tuli WWE:stä saapunut “Ravishing” Rick Rude. Rude sai etulyöntiaseman kun Lex Luger kääntyi Stingiä vastaan aiheuttamalla pahan vamman tämän polveen. Tästä huolimatta Sting pakotettiin puolustamaan USA-mestaruuttaan Rudea vastaan ja vaikka hän teki kaikkensa, Rude lopuksi vei vyön. Sting sai hieman hyvitystä vuoden 1991 Starrcadessa voittamalla Battle Bowlin ja eliminoimalla siinä sekä Lugerin että Ruden. Voitto teki Stingistä jälleen Lugerin maailmanmestaruuden ykköshaastajan. Superbrawl II:ssa Sting voitti Lugerin ja nousi toisen kerran maailmanmestariksi.

Stingin vihollisiksi nousivat tämän jälkeen ensin Cactus Jack, sitten Jake Roberts ja lopulta Big Van Vader. Vaderin onnistui viedä Stingiltä WCW:n maailmanmestaruus Great American Bash 1992:ssa. Voitettuaan Robertsin Sting lähti taas maailmanmestaruusjahtiin mutta epäonnistui vuoden 1992 Battle Bowlin voitossa, kun Great Muta vei sen kunnian. Sting jatkoi herkeämättä Vaderin jahtaamista ja miehet kohtasivat Superbrawl III:n Strap Matchissa. Ottelu oli hyvin verinen mutta jälleen kerran Vaderin onnistui nujertaa Sting ja säilyttää mestaruutensa. Maaliskuussa 1993 Sting lopulta päihitti Vaderin mutta jo kuukauden päästä tämä voitti vyön takaisin. Seuraavien kuukausien ajan Sting liittoutui Davey Boy Smithin kanssa Vaderia ja tämän kumppania Sid Viciousta vastaan. Beach Blastissä heinäkuussa Sting voitti Smithin kanssa Vaderin ja Sidin. Välillä he saivat kumppanikseen myös Dustin Rhodesin. Fall Brawlissa Sting ja Smith voittivat yhdessä Rhodesin ja Shockmasterin kanssa Vader-Sid – kaksikon ja näiden kumppanit Harlem Heatin.

Halloween Havoc 1993:ssa Sting otti vielä vaikuttavan singles-voiton Sidistä ja alkoi tämän jälkeen eri kumppanien kanssa tavoitella WCW:n joukkuemestaruutta. Hän otteli kumppaniensa kanssa useasti Nasty Boyseja vastaan ja voittikin useasti, mutta aina diskauksella. Siksi Nasty Boys säilyi joka kerta mestarijoukkueena. Maaliskuussa WCW järjesti Englannissa European Cup-turnauksen. Siellä Sting voitti ensin Booker T:n, sitten Ron Simmonsin ja Steve Austinin ja lopuksi vielä suurvihollisensa Vaderin ja nousi koko turnauksen voittajaksi.

European Cupin jälkeen Sting haastoi vanhan vihollisensa Rick Ruden tämän pitämästä WCW International World Titlesta. Kyseinen mestaruus oli syntynyt, kun NWA oli vetäytynyt WCW:n toiminnasta ja WCW oli perustanut International Committeen, minkä maailmanmestaruuden Rude oli voittanut Ric Flairilta. Rude kieltäytyi myöntämästä Stingille mestaruusottelua mutta Stingin onnistui huiputtaa Rudea lähettämällä naispuolisen “fanin” pyytämään tältä nimikirjoitusta. Tietämättään Rude kirjoitti nimensä sopimukseen, jossa annettiin Stingille mestaruusottelu huhtikuun 1994 Spring Stampedeen. Kun Rude koetti ottelussa tehdä Rude Awakeningin, Vader ilmaantui kehään aikoen lyödä Stingiä tuolilla yrittäen estää tämän voiton. Mutta Sting väisti Vaderin iskun ja tuoli osui Ruden selkään. Sting hyödynsi tilanteen ja selätti Ruden voittaen neljännen maailmanmestaruutensa.

Rude sai uusintaottelun jo kahden viikon päästä NJPW:n järjestämässä mestaruusmatsissa Japanissa. Kun Ruden kumppani Lady Love häiritsi Stingiä, Ruden onnistui tehdä tälle ensin Piledriver ja sitten Knee Drop yläköydeltä. Mutta tämä ottelu jäi Ruden painiuran viimeiseksi, sillä ottaessaan ottelun aikana kehän ulkopuolella Stingin kiinni tämän tehdessä Splashia, Ruden selkä vahingoittui niin pahasti, että hänen mestaruutensa otettiin uran päättymisen vuoksi pois. International Committee halusi antaa vyön takaisin Stingille mutta WCW:n ykkösfacena hän kieltäytyi ottamasta mestaruutta, jota ei ollut ansainnut ottelemalla. Siksi Sting haastoi Vaderin otteluun, jonka voittaja saisi vyön. Ottelu järjestettiin toukokuun 1994 lopulla WCW Slamboreessa, ja siellä Sting selätti Vaderin kun tämän Vader Splash meni ohi ja voitti maailmanmestaruuden jo viidennen kerran.

Tämän jälkeen WCW päätti yhdistää International World- ja World Heavyweight-mestaruudet. Yhdistämisottelu määrättiin Clash of the Champions XXVII:een kesäkuussa ja siellä Sting kohtasi jälleen kerran World Heavyweight-mestari Ric Flairin. Flair saapui otteluun Sensational Sherri mukanaan. Kun Flair ottelun aikana kierähti pois kehästä saadakseen hengähdystauon, Sting lähti hänen peräänsä ja hyökkäsi mutta Flair veti Sherrin eteensä ja Sting tyrmäsi tämän. Sting järkyttyi ja Flair pakeni kehään ja siellä Flairin onnistui tehdä yllätyshyökkäys ja selättää Sting pitelemällä kiinni tämän trikoista. Näin Flair voitti mestaruuksien yhdistämisottelun. Sherri ja Flair alkoivat piestä hävinnyttä Stingiä mutta vastikään WCW:iin liittynyt Hulk Hogan pelasti tämän.

Hulk Hogan oli kertonut haastavansa Flair vs. Sting -matsin voittajan otteluun maailmanmestaruudesta. Hogan voitti Flairin ja mestaruuden heinäkuun Bash at the Beachissa. Sting sai jälleen mahdollisuuden nousta ykköshaastajaksi Fall Brawlissa otellessaan Vaderia ja Guardian Angelia vastaan. Vader kuitenkin voitti ja Sting pudotettiin pois mestaruusjahdista.

Jonkin aikaa Sting taisteli yhdessä Hoganin ja Randy Savagen kanssa Dungeon of Doomia vastaan mutta lähti kesäkuussa 1995 jälleen tavoittelemaan WCW:n USA-mestaruutta. Jälleen hänen onnistui edetä turnauksessa menestyksekkäästi voittamalla ensin Arn Andersonin ja sitten Paul Orndorffin. Great American Bashin finaalissa hän kukisti Mengin ja nousi USA-mestariksi. Hän puolusti vyötä monta kertaa niin Mengiä kuin muita Dungeon of Doomin jäseniä vastaan. Mutta marraskuussa vastikään NJPW:stä Yhdysvaltoihin saapunut Kensuke Sasaki voitti vyön.

Hävittyään Sting seurasi aiempia polkujaan ja siirtyi jälleen tavoittelemaan maailmanmestaruutta. Kun Ric Flairilla oli siihen aikaan hankaluuksia Horsemen-toveriensa kanssa, hän pyysi taisteluun apua Stingiltä. Tämä suostui ja ryhtyi Flairin pariksi Halloween Havocissa. Siellä kuitenkin paljastui, että Flair oli järjestänyt suuren huijauksen saadakseen Stingin ansaan ja mukiloi tämän pahasti. Muutaman viikon päästä Sting palasi, hyökkäsi Flairin kimppuun ja lukitsi tämän Scorpion Deathlockiin. Hän kieltäytyi päästämästä tuskissaan olevaa Flairia irti ja vasta Lex Lugerin suostuttelu sai hänet lopulta päästämään Flairin pois otteesta. Lopullisesti Sting kosti Flairille World War III:ssa miesten välisessä hurjassa ottelussa. Viimein Stingin onnistui voittaa matsi Scorpion Deathlockin jälkeen. Vaikka ottelu olikin ollut rasittava, Sting lähti saman illan 60:n miehen Battle Royaliin, mikä oli vuorossa heti seuraavana. Koska vapaana oleva maailmanmestaruus oli Battle Royalin panoksena, Sting antoi kaikkensa mutta joutui lopulta ulosheitetyksi. Voittajaksi selviytyi Randy Savage.

Stingin ja Flairin välit olivat jatkuvasti räjähdysherkät. Starrcade 1995:een määrättiin kolmiottelu, johon osallistujiksi tulivat Flairin ja Stingin lisäksi Luger. Kun Sting ja Luger tappelivat ringsidella, Flair sai yllätysvoiton uloslaskulla. Sting ja Luger jäivät silti taistelupariksi ja vuoden 1996 alussa he voittivat Harlem Heatilta WCW:n joukkuemestaruuden. He pitivät vöitä viisi kuukautta ja kukistivat niin Blue Bloodsin kuin Road Warriorsitkin. Vasta kesäkuussa 1996 he hävisivät mestaruuden takaisin Harlem Heatille. Vuoden 1996 ensimmäisen puoliskon aikana Sting sai myös mahdollisuuden kaksoismestaruuteen mutta hävisi WCW:n mestarille Giantille Slamboreessa.

Kesäkuussa 1996 Scott Hall ja Kevin Nash ilmaantuivat WCW:iin ja sanoivat aikovansa vallata sen komentoonsa. Sting, Luger ja Savage aikoivat estää heidän aikeensa ja haastoivat Hallin ja Nashin Bash at the Beach 1996:een. Nämä suostuivat ja ilmoittivat kolmannen miehensä tulevan paikalle itse tapahtumassa. Kun ottelu alkoi, Nashin ja Hallin paria ei vieläkään näkynyt mutta Stingin joukkueen ylivoimaa ei kestänyt kauan, kun Luger loukkaantui ja joutui keskeyttämään ottelun. Kun Nash ja Hall alkoivat hallita ottelua, Hulk Hogan saapui yllättäen areenalle. Kaikki luulivat tämän tulleen Stingin ja Savagen avuksi mutta yleisön järkytykseksi Hogan teki monta Leg Dropia Savagelle, samalla kun Nash ja Hall hakkasivat Stingiä. Nash, Hall ja Hogan muodostivat uuden WCW:n heel stablen New World Orderin (nWo), joka alkoi hallita WCW:ssä ja jota vastaan Sting tulisi käymään uransa suurimmat taistelunsa.

Jotta voisivat vastustaa nWo:ia, Sting, Luger ja Savage päättivät yhdistää voimansa Ric Flairin ja muiden WCW-tähtien kanssa. nWo:n ja sen vastustajien välille järjestettiin War Games-ottelu Fall Brawliin. Mutta Hogan osoitti hallitsevansa mestarillisesti vastustajiensa käännyttämisen toisiaan vastaan. Ennen Fall Brawlia nWo:n rinnalla alkoi esiintyä Stingin asuun ja pukuun puettu painija, joka hyökkäsi monta kertaa Lugerin ja muiden WCW-läisten kimppuun. Lopulta kaikki uskoivat Stingin pettäneen WCW:n ja liittyneen nWo:iin. Sting vakuutti, että nWo huijasi kaikkia ja että hän oli uskollinen WCW:lle mutta kukaan ei uskonut häntä.

Fall Brawlissa Luger, Flair ja Arn Anderson taistelivat teräshäkissä Hogania, Hallia, Nashia ja nWo:n “Stingiä” vastaan. Mutta ottelun aikana oikea Sting ilmaantui areenalle, syöksyi häkkiin ja tuhosi koko nWo:n valtavan raivon vallassa. Sen tehtyään hän kohdisti raivonsa myös Lugeriin ja kumppaneihin ja sanoi, että tästä lähtien nämä saisivat taistella nWo:ia vastaan yksin, koska eivät olleet uskoneet häntä.

Hoganin nWo oli edelleen vallassa WCW:ssä, kun Lugerin ja Flairin johtama ryhmä oli liian heikko vastustaakseen sitä. Fall Brawlia seuranneessa Nitron lähetyksessä Sting julisti itsensä riippumattomaksi kummastakin ryhmittymästä. Tästä lähtien Sting omaksui uuden tyylin, mustiin pukeutuvan ja valkoista kasvomaalia käyttävän “Crow Stingin”. Hän alkoi näyttäytyä varjoissa, piileskellen areenoiden kattorakenteissa ja seuraten sieltä tapahtumia kehässä. Sieltä hän aina välillä hyökkäsi toisten painijoiden kimppuun. Stingin uhriksi joutuivat niin ystävät kuin vihollisetkin hänen kostaessaan sekä niille, jotka olivat aiheettomasti syyttäneet häntä petoksesta, että niille, jotka olivat sen saaneet aikaan.

Stingistä tuli ainoa vastustaja, jota nWo:n painijat todella pelkäsivät, sillä hänen äkkiarvaamattomat hyökkäyksensä useimmiten nujersivat koko tiimin. Vähitellen Sting alkoi keskittyä nWo:n johtajaan Hollywood (ent. Hulk) Hoganiin, joka oli yhtäjaksoisesti pitänyt WCW:n maailmanmestaruutta lähes koko nWo:n olemassaolon ajan. Sting aikoi viedä vyön Hoganilta ja pysyi koko loppuvuoden 1997 piikkinä tämän lihassa. Lopulta WCW:n johto myöntyi antamaan hänelle mestaruusottelun Starrcadeen. Stingin mahdollisuutta voittoon pidettiin vähäisinä, sillä ottelun tuomitsi hänen seitsemän vuoden takainen Flair-ottelututtavuutensa Nick Patrick, joka oli nWo:n tuomareita. Hogan teki ottelussa tavanomaiset iskunsa, kasvoihin potkunsa ja Legdropinsa. Tämän jälkeen Patrick teki nopean laskun kolmeen ja käski soittaa kelloa Hoganin voiton merkiksi. Mutta silloin alkoi tapahtua, kun areenalle ilmaantui vastikään WWE:stä suurella kohulla lähtenyt Bret Hart. Hart esti kellon soittamisen, heitti Hoganin takaisin kehään ja käski ottelun jatkua. Buff Bagwell ja Scott Norton koettivat tulla Hoganin avuksi mutta Sting sai hoideltua heidät. Sitten Sting laittoi Hoganin Scorpion Deathlockiin Hartin tarkkaillessa tilannetta. Ja kun Hoganin oli pakko luovuttaa, Hart julisti ottelun tulokseksi, että Sting oli uusi mestari.

Kuusinkertaisen maailmanmestarin Stingin titteli oli kuitenkin hataralla pohjalla, sillä Hartin oikeus tuomaroida WCW:n mestaruusmatsi oli vähintään kyseenalainen. Siksi Sting pakotettiin luopumaan mestaruudestaan tammikuun 1998 alussa WCW:n toisen TV- ohjelman, torstai-iltaisen Thunderin debyyttilähetyksessä. Stingin ja Hoganin välille määrättiin ottelu helmikuun Superbrawl VIII:aan ja sen voittajasta tulisi WCW:n kiistaton maailmanmestari. Sting onnistui saamaan Hoganin Scorpion Deathlockiin mutta Hogan kurottautui kiinni köysiin. Sen jälkeen tuomari Charles Robinson joutui tyrmätyksi. Hogan pudotti Leg Dropin Stingille. Nick Patrick saapui laskemaan selätystä mutta Hoganin järkytykseksi Sting nousi ylös – yksi harvoista kerroista kun Hoganin jalanpudotuksesta on noustu. Hogan yritti vielä monta kertaa selätystä mutta Sting nosti aina hartiat ylös. Turhautunut Hogan ryhtyi riitelemään Patrickin kanssa, että tämä ei laskenut tarpeeksi nopeasti. Hoganin huomion ollessa toisaalla Sting aloitti vastahyökkäyksen ja teki Hoganille Stinger Splashin. Samalla myös Patrickilta meni taju kankaalle ja nWo:n jäsenet juoksivat paikalle. Sting oli alakynnessä näitä vastaan mutta paikalle saapui myös Randy Savage, joka tyrmäsi Hoganin spraypurkilla. Tämä antoi Stingille tilaisuuden selättää Hogan ja tokkurainen Patrick sai tällä kertaa laskea Stingin maailmanmestariksi.

Sting taisteli voittonsa jälkeen Scott Hallia vastaan. Tämä oli marraskuussa noussut ykköshaastajaksi voittamalla World War III:n. Voitettuaan Hallin Uncensoredissa, Sting koetti tehdä vastapalveluksen Savagelle auttamalla Savagea tämän häkkimatsissa Hogania vastaan. Mutta Savage petti Stingin ja iski mestarin kanveesiin Piledriverilla. Tästä alkoi Stingin sota Savagen kanssa, minkä kuluessa Sting otteli useassa Nitron lähetyksessä myös Savagen liittolaista Kevin Nashia vastaan. Huhtikuun Spring Stampedessa Sting puolusti mestaruuttaan Savagea vastaan. Stinger Splash meni ohi maalin ja Sting tyrmäsi tuomari Charles Robinsonin. Savage rankaisi Stingiä Piledriverilla ja myös Miss Elizabeth tuli kehään ja iski Stingiä terästuolilla. Mikään ei kuitenkaan pitänyt mestaria matossa. Savage löi vielä kerran tuolilla ja kiipesi sitten köysille tehdäkseen bravuurinsa Flying Elbow Dropin. Paikalle tulleet Hogan ja Disciple kuitenkin työnsivät Savagen alas köysiltä. Mutta Kevin Nash esti Stingiä hyötymästä tilanteesta, tuli kehään ja teki tälle Jackknife Powerbombin. Sitten Nash veti Savagen tajuttoman Stingin päälle ja Savage vei maailmanmestaruuden itselleen.

Savage ei saanut kauaa nauttia voitostaan sillä jo seuraavan illan Nitrossa Bret Hart avitti Hollywood Hoganin voittoon mestaruusottelussa ja maailmanmestaruus oli jälleen nWo:lla. Hoganista tarpeekseen saaneet Nash ja Savage muodostivat oman kilpailevan stablensa, joka käytti nimeä nWo Wolfpac eli “punaiset”, joka taisteli Hollywood Hoganin alkuperäistä nWo:ia, “valkoisia” vastaan. Sting ei edelleenkään piitannut liittoumista vaan ryhtyi tavoittelemaan Nashin ja Hallin hallussaan pitämää WCW:n joukkuemestaruutta. Sting valitsi parikseen Giantin mutta joutui epävarmaan asemaan kun Giant yllättäen liittyi nWo:iin. Joukkuemestaruusmatsi määrättiin Slamboreehin ja siellä Hall yllättäen petti Nashin ja liittyi itsekin nWo:iin. Hall tyrmäsi parinsa ja antoi Giantin selättää tämän, jolloin uusiksi joukkuemestareiksi tulivat Sting ja Giant.

Voiton jälkeen Hall ja Giant kutsuivat myös Stingin nWo:n jäseneksi, koska tämä oli Giantin kanssa joukkuemestari. Myös Hallin petoksesta vihainen Nash ryhtyi urakalla värväämään Stingiä Wolfpaciin. Nash sai tuekseen Lugerin, joka liittyi Wolfpaciin ja ryhtyi ylipuhumaan myös Stingiä liittymään. Sting horjui kahden keskenään sotivan liittymän välillä. Kun Luger ja Nash erään kerran ottelivat joukkuematsissa Giantia ja Hogania vastaan, Sting ryntäsi paikalle pukeutuneena nWo:n mustavalkoiseen paitaan. Hän näytti liittyneen nWo:iin ja Hogan ja Giant ryhtyivät juhlimaan hänen kanssaan. Mutta kesken juhlinnan Sting repäisi paitansa pois ja sen alta paljastui Wolfpacin punamusta paita! Sitten hän hakkasi Giantin ja Hoganin osoittaen, että hän oli virallisesti liittynyt Wolfpaciin.

Giant oli nyt joukkuemestari yhdessä vihollistallin jäsenen kanssa. Hän koetti ottaa uudeksi mestaripariksi nWo:n Bryan Adamsin mutta WCW:n johto kieltäytyi hyväksymästä tätä. Sen sijaan Great American Bashiin määrättiin ottelu Stingin ja Giantin kesken ja voittaja saisi valita itselleen uuden mestarikumppanin. Tähän aikaan Sting vaihtoi valkoisen kasvomaalinsa punaiseksi osoittaen jälleen täyttä sitoutumistaan Wolfpaciin. Great American Bashissa Sting voitti Giantin ja mestaruus siirtyi virallisesti pois nWo:lta. Mestarikumppanikseen Sting valitsi Wolfpacin johtajan Kevin Nashin. He kuitenkin hävisivät mestaruuden heinäkuussa 1998 Hallille ja Giantille.

Bret Hart oli pettynyt Stingin ratkaisuun liittyä Wolfpaciin ja ryhtyi houkuttelemaan tätä pois tiimistä. Hart sanoi olevansa Stingin ystävä ja esti joitakin kertoja nWo:n jäseniä vahingoittamasta tätä. Hartin ja Hollywood Hoganin liittolaisuus alkoi olla koetuksella ja syyskuussa Hogan haastoi Hartin otteluun Nitron lähetyksessä. Hart joutui ottelussa Hogania vastaan pahaan alakynteen, sillä hänen huono polvensa aiheutti äärimmäisiä tuskia. Sting tuli silloin ottelemaan Hartin sijasta. Mutta pian paljastui, että Stingiä oli huijattu pahasti. Hart ryntäsi takaisin kehään, hyökkäsi Stingiä vastaan yhdessä Hoganin kanssa ja lukitsi Stingin Sharpshooteriin.

Viikon kuluttua Sting kävi backstagella Hartin kimppuun ja kosti pitämällä tätä pitkään Scorpion Deathlockissa. Sting ja Hart ottelivat Halloween Havocissa ja ottelussa tuomari tyrmättiin, jolloin Hart pudotti Stingin mailalla. Tämän jälkeen Sting joutui Sharpshooteriin ja Hart sai voiton. Sting kannettiin paikalta paareilla eikä häntä nähty WCW:ssä moneen kuukauteen.

Sting palasi huhtikuussa 1999. Hän ei ollut enää Wolfpacin jäsen, sillä tiimi oli liittynyt nWo:iin, missä Hogan, Nash ja Luger olivat johdossa. Erään Nitron lähetyksen aikana Sting saapui paikalle Randy Savagen kanssa ilmoittamaan, että Spring Stampedessa käytäisiin neliottelu Ric Flairin maailmanmestaruudesta, jossa haastajina olisivat Sting, Hogan ja Diamond Dallas Page. Sting ei voittanut ottelua, sillä lopuksi Page vei mestaruuden iskettyään Diamond Cutterin Flairille.

Sting pysytteli edelleen kuvioissa ja voitti Flairin suurenmoisessa ottelussa Nitron lähetykssä. Sitten hän sai huhtikuun lopulla mestaruusottelun Pagea vastaan. Nitrossa Sting voitti Pagen ja maailmanmestaruuden kahdeksannen kerran. Ikävä kyllä hän menetti vyön jo saman illan aikana neliottelussa DDP:n, Nashin ja Goldbergin kanssa, kun Randy Savage avitti DDP:n voittoon.

Slamboreehen Sting sai kovan vastuksen, Goldbergin. Valitettavasti Bret Hart ja Steinerin veljekset pilasivat ottelun ja tulos julistettiin ratkaisemattomaksi. Sting lähti kostoretkelle Steinereita, erityisesti Rickiä vastaan, joka oli WCW:n TV-mestari. Kesällä 1999 Sting kävi monta ottelua Rickiä vastaan mutta useimmiten ne päättyivät ulkopuolisten sekaantumiseen. Niin kävi myös Great American Bashissa, jossa Sting ja Steiner kävivät mestaruusottelun. Tank Abbott ja Scott Steiner hyökkäsivät kehään mutta Stingin onnistui taistella heitä vastaan. Seuraavana iltana Nitrossa hän heitti Rick Steinerin läpi seinästä ja hakkasi tämän backstagella.

Kun Kevin Nash oli tuohon aikaan sodassa Randy Savagen ja Sid Viciousin kanssa, Sting ilmaantui monta kertaa auttamaan entistä Wolfpac-kumppaniaan. Bash at the Beachiin Nash ja Sting lähtivät yhdessä Savagea ja Sidiä vastaan missä panoksena oli Nashin maailmanmestaruus. Savage selätti ottelussa Nashin ja vei mestaruuden. Seuraavan illan Nitrossa Sting voitti ottelussa Ric Flairilta tämän WCW:n pääjohtajan viran. Hän hoiti virkaa vain muutaman viikon ja lakimiesten valmisteltua luopumisen huolellisesti, hän luovutti johtajuuden takaisin WCW:lle.

Seuraavaksi Sting liittoutui Hollywood Hoganin kanssa, joka oli hylännyt nWo:n aikaiset likaiset temppunsa ja ottanut takaisin vanhan kelta-punaisen asunsa sekä painin ykköshyviksen asemansa. Nash aiheutti sen, että Savage hävisi maailmanmestaruuden Hoganille ja tämän jälkeen alkoi Sidin ja Rick Steinerin kanssa hakata Hogania. Sting tuli Hoganin avuksi yhdessä Goldbergin kanssa. Kolmikko Hogan, Goldberg ja Sting kävi sotaan Nashia, Sidiä ja Steineria vastaan ja Stingin osaksi tuli otella Sidin kanssa Road Wildissa. Vaikka Sting teki kaikkensa, Sidin onnistui lopuksi voittaa ottelu selätyksellä Choke Slamin jälkeen. Road Wildin jälkeisessä Nitrossa Sid keskeytti Rey Mysterion ja Lennyn ottelun. Sid paiskasi Mysterion Powerbombilla mattoon ja aikoessaan toistaa tekonsa, Sting ja Hogan tulivat paikalle. Sid pakeni heitä ja Hogan lupasi, että voitettuaan Sidin ottelussa, Sting saisi oman mestaruusottelun viikon päästä. Sting suostui ja myös auttoi Hogania sinä iltana voittamaan Sidin. Viikon päästä Luger saapui toivottamaan Stingille hyvää onnea mestaruusotteluun. Hän ilmaisi kuitenkin epäilevänsä Stingin ja Hoganin ystävyyden olevan mahdollista muistuttaen lisäksi, että hän itse oli ollut Stingin ystävä kauemmin kuin Hogan. Myöhemmin Hogan vastasi, ettei tulisi vanhaan malliin enää pettämään ketään. Sting oli hänen ystävänsä kehän ulkopuolella mutta kehässä hän tulisi löylyttämään tämän.

Sting ja Hogan kiertelivät toisiaan pitkän aikaa ottelun aluksi. Sting hakkasi Hogania useita kertoja päähän ja tappelu päätyi kehän ulkopuolelle ja Sting paiskasi Hoganin pään selostuspöytään. Hogan puolestaan paiskasi Stingin kasvot edellä mattoon ja potkaisi tätä päähän. Sting väisti Leg Dropin ja sai perille Stinger Splashin. Silloin Sid ja Rick Steiner saapuivat paikalle ja hakkasivat molempia ottelijoita. Luger ja Goldberg saapuivat heidän avukseen ja lopussa mestaruutensa pitänyt Hogan kätteli sekä Stingiä että Goldbergia.

Hogankin syytti Lugeria siitä, että tämä koetti aiheuttaa vaikeuksia hänen ja Stingin välille. Luger vihjaili, että juuri Hogan oli ollut se salaperäinen kaahari, joka oli lähestulkoon päättänyt Kevin Nashin uran. Sting muisti, kuinka usein nWo oli aikanaan pettänyt häntä ja alkoi Fall Brawlin edellä epäillä Hoganin vilpittömyyttä. Fall Brawlissa Sting saisi uusintaottelun Hogania vastaan mestaruudesta.

Hogan vannoi, ettei pettäisi Stingiä ja Luger teki koko ajan parhaansa varoittaakseen tätä Hoganista. Syyskuun Fall Brawliin mennessä Stingin ja Lugerin ystävyys näytti jo hajoavan. Mestaruusottelussa Sting nuiji Hoganin kehänurkkaan ja hakkasi tätä toistuvasti päähän. Ottelu päätyi jälleen kehän ulkopuolelle ja Sting ajoi Hoganin turvamuuriin. Hogan alkoi kuristamaan Stingiä kaapelilla ja teki tälle kehässä Suplexin. Sting teki Hoganille kaksi perättäistä Stinger Splashia mutta kolmannen Hogan ehti väistää. Hogan sai perille Leg Dropin mutta paikalle saapunut DDP häiritsi tuomaria, joka ei tullut laskemaan selätystä. DDP teki Hoganille Diamond Cutterin mutta Bret Hart tuli hoitamaan hänet pois kehästä. Mutta myös Sid ja Luger tulivat paikalle häiritsemään Hogania. Sitten Sting täysin yllättäen otti Lugerilta tämän tuoman mailan ja tyrmäsi sillä Hoganin. Sting otti tämän Scorpion Deathlockiin ja Hogan luovutti. Yhdeksänkertainen maailmanmestari Sting poistui paikalta yhdessä Lugerin kanssa.

Seuraavan illan Nitrossa Chris Benoit nousi seuraavaksi mestaruushaastajaksi voittamalla karsintaottelun Dean Malenkoa vastaan. Toisaalla Sting ja Luger kertoivat yhdessä Ric Flairille, että tämän oli aika siirtyä syrjään, sillä he ottaisivat nyt ohjat käsiinsä. Flair kieltäytyi lähtemästä ja joutui Stingin ja Lugerin hyökkäyksen kohteeksi mutta Hart ja Hogan pelastivat hänet. Hogan vannoi kostavansa Stingille ja Lugerille. Sting ja Luger kuitenkin kieltäytyivät ottelemasta. Myös Chris Benoit sai pettyä, sillä kutsuessaan Stingiä kehään mestaruusottelua varten, paikalle ilmaantui TV-mestari Rick Steiner. Steiner sanoi, että Stingillä on muuta tekemistä ja sen sijaan Benoit saisi painia häntä vastaan. Benoit voitti helposti Steinerin ja voitti TV-mestaruuden.

Viikon kuluttua Ric Flair sanoi antavansa opetuksen Stingille, jolloin Benoit tuli hänen luokseen. Benoit sanoi haluavansa Stingin ensin, sillä hänelle oli luvattu mestaruusottelu, eikä Sting pakenisi toista kertaa. Flair järjesti ottelun ja Sting aloitti hyvin vahvasti Benoit’ta vastaan. Tämä pakeni kehänlaidalle toipumaan ja iski sitten Stingille Suplexin. Sting oli jo luovuttamaisillaan Benoit’n Crossfacessa mutta onnistui raahautumaan köysiin. Kun Benoit’n Drop Kick meni ohi, Sting löi häntä vyön alle ja teki Atomic Dropin. Sting sai Benoit’lle Chin Lockin mutta tämä irrottautui. Monet selätysyritykset eivät pitäneet Benoit’ta maassa ja hän myös väisti mestarin Stinger Splashin. Kun Benoit sai Stingin Sleeperiin, Sting tyrmäsi tuomarin paiskatessaan Benoit’n irti otteesta. Luger saapui kehään ja tyrmäsi Benoit’n mailalla. Flair, DDP ja Hogan saapuivat kaikki paikalle ja hieno ottelu päättyi yleiseen kaaokseen. Kun DDP myöhemmin illalla otteli Flairia vastaan, Sting koetti hyökätä Flairin kimppuun. Hänen Elbow Dropinsa meni ohi ja Flair laittoi hänet Figure Fouriin. Luger saapui vapauttamaan Stingin. Hogan tuli paikalle maksamaan kalavelkoja mutta jäi alakynteen kun Sting ja Luger hakkasivat häntä mailoilla.

Seuraavalla viikolla Hogan oli jakamassa nimikirjoituksia lapsille, kun Sting saapui hyökäten takaapäin kohdistaen iskunsa Hoganin polviin. Hyökkäyksen tarkoituksena oli estää Hoganin osanotto sen illan joukkuematsiin, jossa Sting, Luger ja DDP ottelisivat Flairia, Hartia ja Hogania vastaan. Hart ja Flair olivat luonnollisesti alakynnessä mutta Flair sai Stingin Figure Fouriin. Luger purki Figure Fourin iskemällä Flairia mailalla, jolloin ottelu päättyi diskaukseen. Silloin Hogan nilkutti kehään ja onnistui iskemään yllätysiskuja Stingille ja Lugerille.

Seuraavaksi Flair ja Hogan liittoutuivat joukkueeksi otteluun Stingiä ja Lugeria vastaan. Sting ja Hogan alkoivat tapella keskenään jo ennen kehään nousua ja Sting heitti Hoganin selostuspöydästä läpi. Kaikki neljä miestä hakkasivat toisiaan kehässä mutta lopuksi Hogan otti voiton Leg Dropilla. Hogan sai mestaruusottelun Halloween Havociin mutta alkoi sitä edeltävinä päivinä osoittaa merkkejä kyllästymisestä WCW:iin. Samaa alkoi sanoa myös Hart, joka sanoi tulleensa WCW:iin taistelemaan Hoganin kanssa mutta näytti aina juuttuvan muualle henkilöstöpolitiikan takia. Sting ryhtyi värväämään Hartia puolelleen, koska huomasi tässä samanlaista katkeruutta kuin itsessäänkin. Lisäksi hän lupasi, että jos Hart torjuisi Hoganin, Hart saisi ottelun Stingin maailmanmestaruudesta. Hart suostui vaikka epäilikin Stingin motiiveja, koska mestaruuden lisäksi hänellä olisi voittaessaan mahdollisuus kohdata Hogan Havocissa.

Hartin epäilykset kävivät toteen, kun Sting hyökkäsi takaapäin hänen kimppuunsa backstagella ennen ottelua. Itse Nitrossa käydyssä ottelussa Sting kuristi Hartia kaapelilla ja murjoi tämän nurkkaukseen Stinger Splashilla. Hart sai Stingin Sharpshooteriin mutta Sting pääsi köysiin ja laittoi Hartin Sleeperiin. Hart käänsi sen Suplexiksi ja Luger juoksi ringsidelle. Luger iski Hartia mailalla päähän, minkä jälkeen Sting otti tämän Scorpion Deathlockiin ja Hart luovutti. Myöhemmin illalla Sting saapui auttamaan Lugeria tämän ottelussa Goldbergia vastaan. Sting tyrmäsi Goldbergin mailalla mutta Deathlockin johdosta ontuva Hart raahasi itsensä areenalle, otti mailan ja alkoi takoa sillä Stingiä. Hart laittoi Stingin Sharpshooteriin minkä aikana Goldberg päihitti Lugerin.

Halloween Havocissa Hogan osoitti, että aikoi protestoida WCW:n politiikkaa vastaan. Hän saapui paikalle puku päällä, herjasi Stingiä muutamalla sanalla ja asettui sitten maahan. Hän käski mestaria selättämään ja Sting totteli. Myöhemmin illalla Sting tuli kehään ja sanoi, ettei hän saapunut paikalle vapaailtaa varten. Hän heitti ilmaan avoimen haasteen kenelle tahansa ja kysyessään, kuka ottaisi sen vastaan, areenalle astui juuri USA-mestaruuden Sidiltä voittanut Goldberg. Heti kun Goldberg pääsi kehään, Sting kierähti ulos. Lopulta tuomari Charles Robinson saapui kehään ja määräsi Sting vs. Goldberg -ottelun alkavaksi. Goldberg hakkasi Stingiä sen verran vahvasti, että tämä putosi pois kehästä. Goldberg paiskasi mestarin pään pöytää vasten ja tämän jälkeen päin turvamuuria. Kun Goldberg aikoi paiskata Stingin kehätolppaan, tämä väisti ja Goldberg sinkoutui itse sitä päin. Kehässä Sting teki Goldbergille Splashin ja Spearin mutta ne eivät riittäneet selätykseen. Goldbergin Spearin epäonnistuttua Sting teki Goldbergille kolme perättäistä Stinger Splashia. Nämäkään eivät riittäneet ja lopulta Goldberg iski Stingille Spearin ja tämän jälkeen otti voiton Jackhammerilla. Yllättäen Robinson ojensi maailmanmestaruusvyön Goldbergille vaikka ottelun periaatteessa piti olla ei-mestaruusmatsi. Suunniltaan raivosta Sting laittoi Robinsonin Scorpion Deathlockiin.

Seuraavan illan Nitrossa edelleen raivoisa Sting etsi käsiinsä johtaja J.J. Dillonin. Hän sanoi tälle halunneensa pelastaa Halloween Havocin illan ottelemalla Goldbergia vastaan. Mutta hän ei ollut aikonut pistää peliin mestaruuttaan ja halusi sen nyt takaisin. Dillon sanoi Stingin olevan oikeassa ja että Goldberg menettäisi vyön. Mutta Stingille mestaruutta ei palautettaisi, koska tämä oli käynyt WCW:n palveluksessa olevan tuomarin kimppuun. Dillon kertoi, että mestaruus on avoimena ja se annettaisiin järjestettävän turnauksen voittajalle. Sting hyökkäsi Dillonin kimppuun ja laittoi tämän Scorpion Deathlockiin mutta Goldberg saapui vapauttamaan Dillonin.

Sting lähti mukaan mestaruusturnaukseen ja voitti ensin Brian Knobsin, sitten Mengin ja lopuksi Lugerin päästen Mayhemin finaaliin, jossa vastustajana oli Bret Hart. Turnauksen aikana hänen välinsä Lugeriin katkesivat, kun Luger kääntyi häntä vastaan. Finaali Hartin kanssa oli kaaosmaista Lugerin alituisen häirinnän vuoksi. Luger hyökkäisi mailan kanssa Stingin kimppuun ja tuomari aikoi julistaa Hartin voittajaksi diskauksella. Hart kieltäytyi voittamasta sillä tavalla ja käski jatkaa ottelua mutta sai lopulta Stingin Sharpshooteriin. Sting luovutti ja Hart eteni loppuotteluun, jossa lopulta vei mestaruuden.

Stingin ja Lugerin sota huipentui Starrcadeen, missä ratkaisevaksi tekijäksi osoittautui Miss Elizabeth, joka petti Stingin vaikka oli aiemmin esiintynyt tämän puolella. Elizabeth löi Stingiä mailalla, jolloin Sting voitti ottelun diskauksella mutta joutui Elizabethin ja Lugerin silmittömän väkivallan kohteeksi. Seuraavana iltana Luger pilkkasi Stingiä häpeämättömästi mutta silloin valot sammuivat. Salamanvälähdykset valaisivat areenaa ja kun valot taas syttyivät, koko kehä oli täynnä mustia ruusuja. Sting oli selvästikin lähtenyt kostoretkelle Lugeria vastaan. Erään toisen kerran Luger huomasi Nitron lavasteissa oleskelevan mustan variksen. Sting hyökkäsi useasti Lugerin kimppuun ja kostoretki huipentui Uncensored 2000:een “Lumberjacks with Casts”-otteluun. Omituinen ottelumuoto johtui siitä, että Luger oli omilla hyökkäyksillään runnonut useiden painijoiden kädet kipsikuntoon. Jälleen Elizabeth koetti tulla Lugerin avuksi ja iski Stingiä mailalla. Silloin toinen kasvomaalia käyttävä painija, Vampiro, tuli paikalle ja otti mailan Elizabethilta. Vampiro löi Lugerin maahan juuri kun tämä piti Stingiä Torture Rackissa. Sting otti voiton vihollisestaan Scorpion Deathdropin jälkeen.

Huhtikuussa 2000, kun WCW:n johtoon tulleet Eric Bischoff ja Vince Russo julistivat kaikki mestaruudet avoimiksi, Sting pääsi mukaan turnaukseen WCW:n mestarin Jeff Jarrettin ykköshaastajan asemasta. Ensin Sting voitti Sid Viciousin, kun Wall sekaantui matsiin ja heitti Sidin pöydän läpi. Loppuottelussa Sting paini Diamond Dallas Pagea vastaan. Ottelun aikana Sting näytti taas saavan etulyöntiaseman kun Buff Bagwell saapui häiritsemään DDP:a. Silloin Stingin entinen joukkuetoveri Vampiro kääntyi häntä vastaan ja iski hänelle Nail in the Coffinin. DDP selätti Stingin ja vei haastajuuden.

Seuraavassa Thunderissa vihainen Sting sai mahdollisuuden päästä mukaan USA-mestaruusturnaukseen, mikäli onnistuisi selättämään kaikki kolme Villanos-tiimin jäsentä. Sting hoiteli helposti kaksi ensimmäistä mutta kolmas Villano osoittautuikin naamiokasvoiseksi Jarrettiksi. Mutta DDP tuli paikalle ja iski Jarrettille Diamond Cutterin, jolloin Sting selätti tämän ja pääsi mukaan turnaukseen. Turnauksen ensimmäisellä kierroksella Spring Stampedessa Sting kohtasi Booker T:n. Sting voitti Bookerin Scorpion Deathdropilla, minkä jälkeen Sting ja Booker T osoittivat molemminpuolista kunnioitusta kättelemällä toisiaan. Seuraavalla kierroksella vastassa oli Vampiro. Hänetkin Sting voitti Scorpion Deathlockin avulla. Finaalissa vastassa oli Scott Steiner. Ottelun aikana Vampiro sekaantui matsiin kehän lattiaan tekemänsä reiän kautta. Hän tarttui Stingiin ja veti tämän kehän alle. Hetken päästä Sting raahautui takaisin verisenä ja hakattuna ja Steinerille oli helppoa selättää hänet.

Seuraavina viikkoina Sting ja Vampiro kävivät keskenään hyvin veristä sotaa. Nitrossa he ottelivat First Blood-matsin, missä Vampiro otti yllätysvoiton tiputtamalla omaa vertaan katonrajasta Stingin päälle. Sitten Bischoffin ja Russon New Blood-ryhmittymä hakkasi Stingin. Kun Sting kohtasi Vampiron erään kerran hautausmaalla, Vampiro heitti hänet tyhjään hautaan ja paiskasi hautakiven perään. Kun Vampiro poistui nauraen, käsi nousi esiin haudasta ja pian Sting hyökkäsi Vampiron kimppuun. He kohtasivat toisensa jälleen Slamboreessa väkivaltaisessa, paljon aseita hyödyntävässä ottelussa. Sting sai hyväksi lopuksi perille kaksi Scorpion Deathdropia ja selätti Vampiron.

Vampiro vannoi eräässä haastattelussa “purevansa poikki variksen pään” mutta Sting hyökkäsi häntä vastaan takaapäin. Eräässä Nitrossa he ottelivat House of Pain-häkkimatsin, jossa voittajan piti kahlita toinen käsiraudoilla häkkiin. Sting voitti ottelun mutta sen tehtyään valot sammuivat, ja niiden sytyttyä Sting huomasi Vampiron kadonneen. Myöhemmin Vampiro sytytti Stingin auton tuleen ja haastoi Stingin Inferno-matsiin. Vampiro alkoi ilmaantua otteluihinsa bensakanisteri mukanaan yrittäen sytyttää vastustajansa mutta Sting tavallisesti pelasti nämä. Ottelu käytiin Great American Bash 2000:ssa ja kuten arvata saattoi, bensiini ja erinäiset aseet olivat suuressa osassa. Sting ja Vampiro veivät ottelunsa titan tronin huipulle asti, missä Vampiro sytytti Stingin palamaan ja pudotti sitten alas näyttämölle.

Sting oli Inferno-matsin jälkeen poissa kuukauden verran mutta ei aikonut antaa rauhaa Vampirolle. Aina Vampiron otteluiden aikana areenalle alkoi ilmaantua joukko miehiä, joilla oli yllään Stingin näköiset Crow-naamarit. Kun Vampiro oli voittanut Demonin Graveyard- matsissa Bash at the Beachissa, hän alkoi kehuskella suurilla voitoillaan Stingistä ja Demonista. Mutta puheen aikana areenalle saapui lukuisa joukko Sting-naamaria pitäviä miehiä, jotka kantoivat mukanaan arkkua. Arkusta pomppasi esiin hiihtonaamariin ja suojalaseihin pukeutunut hahmo, joka hyökkäsi Vampiron kimppuun. Hahmo oli Sting, joka seuraavien viikkojen ajan piti maskia yllään pahojen Inferno-matsista johtuvien palovammojen vuoksi.

Vampiro ja Demon lähtivät yhdessä Stingiä vastaan ja heidän tuekseen ilmaantui Great Muta, joka oli vihoitellut Stingin kanssa NWA:ssa jo vuosikymmen aiemmin. Sting pääsi jälleen mukaan kilpailuun Booker T:n pitämästä maailmanmestaruudesta, kun wcw.com:issa järjestetyn kyselyn perusteella hänet äänestettiin suosikkihaastajaksi. Mutta ennen ottelua hänen kimppuunsa hyökkäsi Goldberg eikä mestaruusottelu toteutunut. Seuraavalla viikolla hänelle myönnettiin uusi mahdollisuus mutta sen aikana Demon ilmaantui esiin kehän alta, ja hyökkäsi häntä vastaan Vampiro ja Muta tukenaan. Kolmikko ahtoi Stingin arkkuun ja sytytti sen tuleen. Seuraavalla viikolla Sting hyökkäsi polttajiensa kimppuun mailan kanssa.

Sting alkoi ottaa yhteen Jeff Jarrettin kanssa oikeudesta maailmanmestaruuden ykköshaastajuuteen. Heidän välilleen määrättiin 2 out of 3 Falls-matsi haastajuudesta ja Sting onnistui voittamaan erin 2-1. Mutta ennen kuin saattoi otella Booker T:tä vastaan, Stingille määrättiin Fall Brawliin kolmiottelu Mutan ja Vampiron kanssa. Ottelun alla Jarrett mukiloi Stingin pahasti backstagella mutta Sting lähti silti ottelemaan. Kun Vampiro ja Muta alkoivat kiistellä, kumpi saisi selättää Stingin, tämä sai tilaisuuden tehdä Scorpion Deathdrop Mutalle ja ottaa voiton. Vampiro aikoi hakata Mutan mutta Sting pelasti tämän. Myöhemmin Fall Brawlissa Sting vielä kosti Jarrettille auttamalla Mike Awesomen voittoon näiden välisessä Bunkhouse Brawlissa.

Seuraavan illan Nitrossa käytiin Booker T:n ja Stingin mestaruusottelu. Sting oli jo voittamassa saatuaan Bookerin Scorpion Deathlockiin mutta Jarrett ja Scott Steiner keskeyttivät ottelun, joka julistettiin ratkaisemattomaksi. Tästä alkoi Booker T:n ja Stingin armoton sota Jarrettia ja Steineria vastaan. Sting keskittyi Jarrettiin, joka alkoi pilkata Stingiä saapumalla kehään Stingin entisen lookin näköisenä, tukka vaaleana ja lyhyenä sekä kasvot maalattuna. Jarrett iski myös lukuisia kertoja Stingiä kitarallaan. Miehet ottelivat Halloween Havocissa ja ottelun aikana monta kyseiseen Stingin entiseen lookiin sonnustautunutta miestä hyökkäsi kehään. Sting hakkasi heidät kaikki mutta häiriön vuoksi Jarrettin onnistui jälleen iskeä Stingiä kitaralla ja selättää tämä.

Vaikka Jarrett ja Steiner olivat edelleen Stingin vihollisia, Steinerista tuli Stingin pari Lethal Lottery-turnaukseen, jossa parit arvottiin. Vaikka Sting ja Steiner olivat vihollisia, he voittivat yhdessä ensin Mike Awesomen ja Bam Bam Bigelow’n ja näiden jälkeen Kronikin. Sting ja Steiner voittivat Lotteryn mutta sen jälkeen Steiner alkoi hakkaamaan Stingiä. Koska Sting ja Steiner voittivat Lotteryn, he kohtasivat toisensa Thunderissa ja voittaja saisi maailmanmestaruusottelun Mayhemiin. Kiihkeän taistelun jälkeen Sting sai voiton Scorpion Deathdropilla. Mutta hävinnyt Steiner hakkasi hänet jälleen, laittoi hänen ylleen pakkopaidan ja lukitsi kiinni luovutusotteeseensa Steiner Reclineriin. Sting sai niin pahat vammat että ei voinut osallistua Mayhemin mestaruusotteluun vaan hänen paikkansa otti Steiner, joka lopulta voitti Booker T:n.

Sting palasi WCW:iin vasta aivan viimeisessä Nitron lähetyksessä maaliskuussa 2001. Ric Flair tuli areenalle puhumaan, että halusi WCW:n lopettavan huipulla ja kutsui monien vuosien aikaisen vihollisensa Stingin vielä yhteen otteluun kanssaan. Sting ilmaantui paikalle ja vastasi suostuvansa haasteeseen vielä kerran WCW:n kunniaksi. Viimeisen Nitron main eventinä oli Flair vs. Sting, joka oli klassista painia hyvin tasaväkisine ottelijoineen. Flair sai Stingin Figure Fouriin mutta tämä punnersi itsensä irti siitä ja pisti lopuksi Flairin luovuttamaan Scorpion Deathlockissa. Ottelun päätteeksi koettiin hyvin tunteikas hetki, kun kaksi pitkäaikaista vihollista halasivat toisiaan keskellä kehää ja päättivät yhdessä WCW:n kunniakkaan taipaleen.

Stingillä oli vielä jäljellä vuosi sopimustaan Time Warnerin kanssa ja WCW:n lopetettua hän vietti tuon ajan palkallista lomaa. Sopimuksen mentyä umpeen Stingiä ei kuulunut painikehiin, vaikka hänestä liikkuikin jatkuvasti huhuja, lähinnä että hän olisi solminut sopimuksen WWE:n kanssa.

Sting päätti lomapäivänsä vihdoin marraskuussa 2002, kun hän liittyi World Wrestling Allstarsin (WWA) Euroopan-kiertueelle. WWA:ssa paini myös hänen vanha ystävänsä Lex Luger ja ensimmäisessä ottelussaan Irlannissa Sting voitti Lugerin kanssa Buff Bagwellin ja Malicen.

WWA:n maailmanmestaruus oli jäänyt syksyllä avoimeksi, kun sen kantaja Scott Steiner oli liittynyt WWE:iin. Euroopan-kiertueen alkajaisiksi pidettiin joulukuun alussa Skotlannissa ottelu avoinna olevasta mestaruudesta. Ottelijoiksi määrättiin ystävykset Sting ja Luger. Sting oli ottelussa vahvoilla mutta toinen vanha tuttavuus, NWA:n mestaruutta kantava Jeff Jarrett sekaantui matsiin ja iski Stingiä kahdesti kitarallaan. Tämän ansiosta mestaruus meni Lugerille. Seuraavassa show’ssa Englannissa Sting ja Luger kohtasivat Jarrettin ja Bagwellin ottelussa, jossa sekä WWA- että NWA- mestaruudet olivat katkolla. Sting toi joukkueelleen voiton selättämällä Bagwellin Scorpion Deathdropin jälkeen mutta mestaruudet säilyivät kantajillaan, koska kumpaakaan mestaria ei selätetty. Euroopan-kiertueen viimeisellä etapilla Sveitsissä käytiin kolmiottelu WWA:n maailmanmestaruudesta osanottajina Luger, Malice ja Sting. Siellä Sting saavutti vielä kerran mestaruuden voittamalla ottelun ja nousemalla kymmenkertaiseksi maailmanmestariksi. Tämän jälkeen hänellä oli jälleen aikaa kerätä voimiaan pitkän kiertueen päätteeksi.

Vuoden 2003 keväällä WWA lähti kiertueelle Australiassa. Kiertueella oli mukana monia entisiä WCW:n nimiä ja maailmanmestarille maksettiin 20,000 dollaria jokaiselta show’lta. Stingin ensimmäiseksi haastajaksi tuli Rick Steiner mutta kun myös Shane Douglas vaati päästä mukaan mestaruusmatsiin, Andrew McManus teki siitä kolmiottelun. Ottelun lopuksi Sting säilytti mestaruuden selättämällä Douglasin Scorpion Deathdropin jälkeen. Seuraavana iltana Stingin haastoi Disco Inferno, joka sanoi tehneensä suunnitelman mestaruuden valloittamiseksi. Ottelussa Chris Sabin saapui häiritsemään Stingiä kuten teki myös Konnan, joka löi mestaria terästuolilla. Tästä huolimatta Stingin onnistui laittaa Disco Scorpion Deathlockiin, jolloin tämän oli pakko luovuttaa./

Toukokuun lopulle määrättiin ottelu Sting vs. Jeff Jarrett, jossa WWA- ja NWA-mestaruudet yhdistettäisiin. Jarrett koetti jälleen käyttää kitaraa tyrmätäkseen Stingin mutta Sting esti iskun mailallaan ja hakkasi kitaran palasiksi. Kun Sting koetti tehdä Stinger Splashin, Jarrett veti tuomarin eteensä. Sting teki Scorpion Deathdropin Jarrettille mutta tuomarin ollessa tajuttomana, Joe E. Legend juoksi paikalle toisen kitaran kanssa aikoen tyrmätä Stingin. Rick Steiner saapui estämään Legendia ja Sting otti Jarrettin Scorpion Deathlockiin. Silloin Steiner kuitenkin iski kitaran Stingin päähän ja kieritti Jarrettin Stingin päälle. Vironnut tuomari laski selätyksen ja Jarrett vei molemmat maailmanmestaruudet itselleen.

WWA-sopimuksen päätyttyä Sting on paininut joitakin kertoja NWA- TNA:ssa, jossa myös on ollut vastustajina monia WCW:n aikaisia tuttuja. Liikkeellä on edelleen ollut myös huhuja mahdollisesta WWE- sopimuksesta mutta toistaiseksi ne eivät ole toteutuneet, ainakaan televisioon asti.

Sting kuuluu erottamattomasti niiden painijoiden joukkoon, jotka loivat 1990-luvun wrestlingin. Hänen suosionsa fanien keskuudessa on aina ollut valtavaa ja hänen vihollisuutensa ovat aina olleet hyvin tunnerikkaita. Suosion karttuminen on ollut sitäkin merkittävämpää, koska Sting on niitä äärimmäisen harvoja – tai ainoa – todellisia wrestlingin suurnimiä, joka ei ole koskaan ollut WWE:n palveluksessa. Nykyään Stingin elämän pääasiallinen ja tärkein sisältö on hänen suhteensa perheeseensä ja Jumalaan, sillä hän koki vahvan uskonnollisen herätyksen elokuussa 1998. Hän pitää herätyskokouksia ympäri Yhdysvaltoja todistamassa uskostaan usein kymmenilletuhansille kuulijoille. Vaikka paluu painikehiin ei enää toteutuisi, Sting jää yli sadalla PPV-lähetyksellään, kymmenellä maailmanmestaruudellaan ja vuosia kestäneillä vihollisuuksillaan ikuisesti niihin kuuluisiin wrestlingin aikakirjoihin.

Kirjoittanut Vili Lehtoranta, 2004