Foorumiarkisto

"Goner" kirjoitti:
Ei tavallisella venäläisellä ole yleensä halua tappaa suomalaista, joten miksi suomalaisen pitäisi haluta tappaa venäläinen? Enhän minä sodasta paljoa tiedä, mutta eiköhän silloin tappohalu tule kun herra yliherrat käskevät ja kun vihollinen on omia vahingoittanut. Ja vihollinen on taas vahingoittanut omia, koska sen herra yliherrat ovat niin käskeneet. Eli vihollisen joukkoja tuskin halutaan niin innokkaasti tappaa, koska he ovat useimmiten "viattomia" ihmisiä, jotka vaan sattuvat olemaan valtion käskettävinä, mutta eivät periaatteessa haluaisi aiheuttaa vahinkoa toisille.

Tassa vaiheessa jokin osa sotakoneistosta on epaonnistunut. Vastustajan sotilaista pitaa maalata uhka, joka haluaa tulla SINUN maallesi, polttaa SINUN talosi, raiskata SINUN naisesi ja syottaa SINUN lapsesi koirille, samalla kun istuu SINUN nahallasi verhoillulla tuolilla. Heista EI pida tehda inhimillisia yksiloita, joilla on omat perheet jossain pain heidan kotimaataan ja joka nyt puristaa kivaaria vain koska valtio kaskee. Mita epainhimillisemmaksi toisen valtion ihmiset tehdaan, sen helpompi heita on tappaa.

Vaikka patriotismi yleensa minut jattaa kylmaksi, en siltikaan keksi mitaan ihmeellista syyta miksi minun pitaisi jattaa armeija kaymatta. Jahka se ilmainen lukio on kayty (ja todellakin, jos ei mistaan muusta syysta osaa arvostaa Suomen koulujarjestelmaa, tulkkaa Jenkkilaan. Lounaat ovat kasittamattoman pienia ja maksavat kokoonsa nahden jumalattomasti, puhumattakaan siita mita high schoolin jalkeinen opiskelu maksaa ja mita koulujen yleinen taso on. Oppimisella ei niin valia, kunhan tyosi teet niin paaset lapi) niin sitten armeijaan, ja kaitpa se suvun perinteita noudattaen minustakin tulee tulemaan pioneeri (isa ja molemmat sedat pioneereja).

Ja muutenkin, en ymmarra tata "En halua oppia tappamaan ihmisia"-jutustelua. Ainakaan toistaiseksi Suomen armeija ei ole samanlainen aivopesulaitos kuin Jenkkilan vastaava, joka Vietnamin sodasta lahtien on keskittynyt tuottamaan yha paremmin tappamaan kykenevia sotilaita, joten ei varmaan hirveata pelkoa ole siita etta armeijassa opitut asiat yhtakkia valtaavat kadulla ja nirhaat lahimman pummin. Ja rehellisesti sanottuna, tassa maailmassa on ihmisia jotka ansaitsevat kuolla heti eika nyt.

"Goner" kirjoitti:
Onhan tuo lause itsessään tottakai itsestäänselvyys, mutta tuossa yhteydessä tarkoitin lähinnä sitä, että minä hyväksyn kumman tahansa ratkaisun, joten ihmettelin miksi esim. sinä et ilmeisesti sitä voi hyväksyä. Ja en todellakaan tarvitse tuohon vastausta

En varmaan osaa itseäni tässä asiassa kunnolla selittää, mutta yritän. Nam. Rouva on hyvä vaan.

Sivarit...Suomessa on murto-osa ihmisiä, jotka eivät siis todellakaan kykene tähän laitokseen ja sen vaatimuksiin. Murto-osa. Tunnen itsekkin yhden sellaisen. Homot myös, he menkööt suosiolla sivariin. En ole itse homovastainen, mutta moni muu on. Jokaisen kuitenkin tulisi mielestäni käydä kokeilemassa tätä pilailulaitosta. Siellä sen viimeistään huomaa, voiko siellä olla. Vai tuleeko äitiä liian kova ikävä?

Mutta mielestäni edelleen hyvin harva suomalainen voi sanoa, että ei voi mennä inttiin aatteen takia. Myönnän rajoittuneisuuteni, minä en tajua tätä " aatteen takia ei inttiin"-juttua. Itselleni uskonnot ovat yhdentekeviä, joten sieltä löytyy yksi syy ajatteluuni. Minä vahingoitan ja jopa tapan ilman omantunnontuskia jos siihen tarpeeksi aihetta löytyy. Ilman sotaa tai sitten sodassa.
Edelleen olen sitä mieltä, että suurin osa nykypäivän sivareista jättää intin väliin laiskuuttaan tai mikä pahempaa, " En mä halua leikata tukkaani!"-ajattelun takia. Itse pitkätukkana olen näihin ajattelumalleihin törmännyt turhan usein. Ja voin sanoa, että siinä vaiheessa Mr. Lappis poistuu paikalta.
Suomalaisille ei uskonto ole muutamaa prosenttia lukuunottamatta merkinnyt yleensä paskaakaan. Tapakristittyjä maa täynnä, eli ollaan kirkossa vain koska on kastettu. Muuten uskonnolla ei ole mitään tekemistä elämässä. Joten mistä tämä aate tulee? Pasifisti-ali-ihminen-Haloselta vai? Juu, en ole Halonen-fani.

Mielelläni tästä keskustelen kyllä ja luen täältä muita mielipiteitä. Valaiskaa tyhmää, en tajua, että mistä tämä Ns. aate tulee. Ihmiset ovat erilaisia ja tiedän varsin hyvin, että minä jos joku poikkean joukosta varsinkin ajattelultani ja maailmankatsomukseltani. Sen takia juuri haluan kuullä myös muita mielipiteitä.

Ja ei, en ole mikään ylitsepursuava patriootti, mutta tämä asia vain jotenkin meinaa aina ottaa hermon päälle. Ei enää siinä määrin kuin nuorempana mutta nähtävästi vieläkin se jotenkin minua koskettaa. Joten...

Areena on teidän. Hetken.

Enoni on yliluutnantti ja ukkini on entinen majuri. Täytyy tässä varmaankin sitten jossain vaiheessa tonne armeijaan mennä, vaikka olisi kuinka rasittavat mesta.

IMO: En usko tuntevani itseäni mieheksi, jos luistan armeijasta.

"Lappis" kirjoitti:
Mielelläni tästä keskustelen kyllä ja luen täältä muita mielipiteitä. Valaiskaa tyhmää, en tajua, että mistä tämä Ns. aate tulee. Ihmiset ovat erilaisia ja tiedän varsin hyvin, että minä jos joku poikkean joukosta varsinkin ajattelultani ja maailmankatsomukseltani. Sen takia juuri haluan kuullä myös muita mielipiteitä.

Luulenpa sen johtuvan puhtaasti tuosta, että ihmiset ovat erilaisia. Kovasti ihmettelen, jos joku on ottanut ratkaisevasti vaikutteita Halosen mielipiteistä. Itseasiassa luulen, että aika harvoille muidenkaan mielipiteet ovat kovin paljoa vaikuttaneet. Eiköhän tuokin asia kuulu usein ns. synnynnäiseen näkemykseen maailmasta.

Samaa mieltä olen osittain siinä, että luultavasti todella moni valitsee sivarin, koska on laiska. Tämän mielipiteen olisin voinut sanoa aikasemminkin, mutta tulipa nyt esille. En siis rupea väittämään, että kaikilla olisi oikea syy mennä sivariin, mutta uskon että melko suurella osalla on. Heitetään nyt taas Arndt Pekurisen nimi esille. Hänen kuolemastaan on jo yli 60 vuotta ja tuskin nyky-Suomesta löytyy yhtään yhtä vahvasti aatteensa takana olevaa aseistakieltäytyjää. Laiskuuden vuoksi hän ei ainakaan armeijasta kieltäytynyt, koska harva on valmis käymään läpi monen vuoden linnareissut, nälkälakon ja Lapuan liikkeen muilutukset, mutta silti kieltäytymään armeijasta. Erno Paasilinnan kirja hänestä on oikein mielenkiintoinen ja hyvää luettavaa, vaikka se ei tietenkään kerro mitään yleistä syytä ihmisten aatteeseen. Vaikka yhtä vahjoja mielipiteitä ei löytyisi nykyisin, niin uskoisin että vastaavia vahvoja mielipiteitä on silti monella. Etpä sitä vastaan väittänytkään, mutta kunhan sanoin, enkä jaksa nyt muotoilla tuota paremmin.

Mutta siis. Kaiken tuon ylipitkän tekstin jälkeen se ainut olennainen asia: aate on luultavasti useimmiten synnynnäinen näkemys ja suurella osalla sivareista ei tätä näkemystä oikeasti ole. Osalla on.

"Goner" kirjoitti:
Eiköhän tuokin asia kuulu usein ns. synnynnäiseen näkemykseen maailmasta.

Kuulostaa hiukan epäilyttävältä. Näkemykset muokkautuvat kuitenkin iän karttuessa... erilaisia ympäristöjä, erilaisia ihmisiä, erilaisia vaikutteita. Enkä tarkoita pelkästään mielipiteen muuttamista jostain syystä, vaan sitä, että on alusta alkaen saanut tietynlaista "propagandaa" kummalta aatesuunnalta tahansa.

"Vega" kirjoitti:
En usko tuntevani itseäni mieheksi, jos luistan armeijasta.

Jos sukupuolinen identiteetti on noinkin hukassa, kannattaisi miehisyyden tunnetta hakea ehkä muualtakin kuin armeijasta.

"Sarppi" kirjoitti:
Kuulostaa hiukan epäilyttävältä. Näkemykset muokkautuvat kuitenkin iän karttuessa... erilaisia ympäristöjä, erilaisia ihmisiä, erilaisia vaikutteita. Enkä tarkoita pelkästään mielipiteen muuttamista jostain syystä, vaan sitä, että on alusta alkaen saanut tietynlaista "propagandaa" kummalta aatesuunnalta tahansa.

Sen voin toki sanoa, että minun tietämys erilaisten ympäristöjen ja vastaavien vaikutuksesta lapsen ajatteluun on olematonta. Voi ihan hyvin olla mahdollista, että jotkin asiat voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen ajattelutapaan tässäkin asiassa. En kuitenkaan usko, että kovin moni sivari on elämänsä aikana kuullut merkittävästi "älä mene armeijaan" -tyyppisiä juttuja lähipiiriltään. Toki heitäkin tietysti on. Joka tapauksessa suurin osa saa lapsuutensa aikana kuulla enemmän "et ole mies jos et mene armeijaan" -kommentteja. Tässä tapauksessa tarkoitan siis lapsella ja lapsuudella suunnilleen ikävuosia 0-18.

Uskon silti, että näkemys johtuu osittain synnynnäisestä ajattelutavasta, mutta en halua väittää etteikö ihminen tässäkin asiassa saisi vaikutteita. Suora armeijavastainen propaganda lasta kohtaan on kuitenkin luultavasti harvinaista tai ainakaan itse en muista sellaista ikinä kohdanneeni.

"Natumania" kirjoitti:

"Vega" kirjoitti:
En usko tuntevani itseäni mieheksi, jos luistan armeijasta.

Jos sukupuolinen identiteetti on noinkin hukassa, kannattaisi miehisyyden tunnetta hakea ehkä muualtakin kuin armeijasta.

Kun armeija perheestä tullaan, niin eiköhän nuo asiat hieman periydy. Ja kyllä, ajattelutapakin.

Ei se intti mikään paha paikka ole olla. Itselläni meni erittäin rattoisasti 9kk armeijan "harmaissa". No olihan minulla mielenkiintoinen hommakin.
Olin nimittäin Lääkintämies. Voin suositella muillekkin sitä hommaa oli aika lepposat oltavat ja pääsi luistamaan aika monesta nakista. No kyllä siellä siltä piti tehdä kaikennäköistä kun olin samalla pioneeri sen pakollisen 6kk. Joten ei se ihan kokonaan lepoa ollut. Telluja tuli kannettua selkä vääränä.

Ja itse palvelin Kesr II/01 ja jokaisessa pioneerikomppaniassa.
Inttiin vain kaikki siellä pojista tehdään miehiä.

Itse vapauduin armeijasta noin vuosi sitten. 12 kuukautta tuota ihanuutta kesti minun kohdallani. Palveluspaikkana toimi Kotkan Rannikkoalueen Rankin linnake.

Muistan odotelleeni armeijaan menoa jokseenkin rauhallisin ja uteliain tunnelmin. Oli mielenkiintoista nähdä millaista siirtyminen normaalielämästä armeijaelämään tulisi olemaan. 14.7.2003 kaikki sitten alkoi. Minulle tuo kuuluisa ensimmäinen aamu ei ollut mikään shokki; kaikki siis lähti tältä osin varsin "iisisti" liikkeelle. Muutaman ensimmäisen viikon ajan opettelimme talon tavoille ja pääsimme aseitakin käsittelemään. Varsin mukavaa hommaa. Ensimmäiset hajoamiset tapahtuivat legendaarisella morttileirillä; vähä uni ja jatkuvat raskaat fyysiset suoritukset vaativat kyllä veronsa. Tämä jätkä oli välillä ihan naatti. Ensimmäiset poterovartiot keskellä yötä väsyneenä olivat "hieno" kokemus. Loppuen lopuksi "morttikauteni" oli varsin helppo. Kaikki on helpompaa kun lähtee mukaan vähän kevyemmällä asenteella.

Niinhän siinä sitten kävi, että tämä särmä sotilas lähti sitten AUKiin, puoliksi omasta ja puoliksi henkilökunnan tahdosta. Aselajiksi määräytyi ilmatorjunta ja määränpääksi Vekarajärven betonikompleksi. 23ITK61:n a.k.a Sergein saloja sitä sitten lähdettiin opettelemaan. AUK oli intin raskainta, mutta samalla antoisinta aikaa. Sergei tuli tutuksi, ja samoin IT:n viiden päivän taisteluleirit keskimäärin kahden tunnin yöunilla. Mieleen painui myös upea 60km pituinen tupamarssimme joka suoritettiin ilman unta. Aikaa tähän tuhraantui ryhmältämme hulppeat 21 tuntia. Myöskin Itäisen Maanpuolustusalueen loppusota jäi mieleen. 11 päivää silkkaa tuskaa -20 asteisessa Joensuussa. Tuolla huumori revittiin lähinnä siitä, kuinka rikki kaikki olivat ja kuinka huonot olosuhteet olivat. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, ja niinpä allekirjoittaneesta leivottiin tuore alikersantti hieman ennen joulua vuonna 2003. RUK:iin eivät minua lähettäneet. AUK:ssa parasta oli Tykkilinjan ja Tulenjohtolinjan välinen jatkuva "leikkimielinen" naljailu. Saatanan kekkuli-tj:t!

Sitten tapahtui paluu Rankkiin ja alkoi johtajakausi ja uusien tulokkaiden koulutus ja opetus. Tämä oli intin ehdottomasti tylsintä aikaa. Itselleni siunautui alokaskaudeksi ja myös erikoistumiskaudeksi täysin vässykkä ryhmä. Vaati minulta paljon huolenpitoa ja perseellepotkimista. Oli kuitenkin mukava nähdä, kuinka nämä sankarit sitten pikkuhiljaa kuitenkin alkoivat oppimaan talon tavoille ja kehittymään sotilaina. Tähän voisi jauhaa vielä monta sivua kakkaa kouluttamisesta ja muusta johtamisesta, mutta se ei ollut mielestäni mielenkiintoista eikä mieleenpainuvaa, joten en jauha.

Jossain vaiheessa huomasimme kaikki, että kesä alkoi lähestyä. Pikkuhiljaa jokainen ryhmänjohtaja alkoi gonahdella. Toiset vähemmän, toiset paljon enemmän. Ajatukset alkoivat kulkea yhä enemmän ja enemmän siviiliin paluussa. Oma gonahtamiseni ei tapahtunut nopeasti, mutta kun se tapahtui, niin se oli sitten menoa. Särmästä tuli kunnon gonapappa. Tämä kaiketi esti ylenemisen kersantiksi. Nooooh.. kukapa niitä saatanan kulmarautoja kahta enempää tarvitsisi.

9.7.2004 sitten lopulta "vapauduin". Ai että sitä päivää; se oli jotain niin mahtavaa lähteä siitä portista ulos viimeistä kertaa. Olo oli kuin 100 orgasmin jäljiltä. You will learn...

Kertauskutsua odotellessa,

Alikersantti W

Sivariin menossa, kutsunnat ensi marraskuussa. Armeijaan en siksi että olen leikkini leikkinyt lapsena, ja aatteelliset syyt painavat siinä mukana.

Saatana! Tälläinen thread olikin sitten jo. Tää ei ole enää kivaa.
Menen kiven alle häpeämään loppuvuodeksi. Kiitos ja anteeksi.

Jatkakaa! <o -TM

Ääh... mitä tuosta turhaan stressaamaan... ainahan tänne noita topicceja mahtuu ja tuo vanhakin on kuitenkin niin pölyyntynyt jo

EDIT: Ja aina niin ystävällinen *köhköh* ylläpito/modeporukka siirtää näitä kätevästi samaan topiciin jolloin huoli on turha... jatkakaamme, kuten sanottua.

Niin...Minut on siis, kuten joskus mainittua, vapautettu Diabeteksen takia armeijasta joten ei ole moista tarvinnut (tai saanut) käydä. Kutsunnat tuntuivat aika turhauttavilta kymmenine "tekeekö mielesi joskus näpistellä?" yms. toistuvine kysymyksinene. Tyhmää.

Tähän topicciin ei ole tullut vastattua, joten tehdäänpä nyt.

Natumanian kanssa samoilla linjoilla ollaan, eli sivariin. Miksi? Minulla ei ole mitään aatteellisia syitä.. voin tappaa jos tarve on enkä edusta mitään erikoista uskonlahkoa joka kieltää aseet. En myöskään ole vässykkä.. pärjäisin varmasti oikein hyvin armeijan harmaissa, en ole niin rapakunnossa.

Ja herranjumala, jos jättää armeijan käymättä se ei todellakaan tarkoita, etteikö olisi mies. Katsokaa housuihinne ja tehkää sitten omat päätelmänne. Armeijassa toki oppii kurin ja tälläiset ihan hyödylliset asiat, mutta minä en koe niitä tarpeelliseksi oppia. Syy: Koska osaan jo. Käyttäydyn mielestäni hyvin ja kohteliaasti kotona.. tietenkin edellytän sitä käytöstä myös minua kohtaan. Ei siis ole tarvetta käydä mitään isojen poikien käytöskoulua.

Vanhemmille en ole tätä kertonut, mutta ainakin äiti päätöksen hyväksyy. Muusta suvusta sitten en tiedä, mutten tasan välitäkään. Satun olemaan kotoisin Pohjanmaalta.. aivan se surullinen paikka jossa sivarit leimataan armotta homoiksi. Näin ainakin vanhemman väen keskuudessa. Olenkohan omalta paikkakunnalta ensimmäinen joka käy sivarin.. kaikki täällä tuntuvat olevan aika militaristeja. Oh well.

Liityn siis ylpeänä vähemmistöön, kutsunnat ovat lokakuussa.

Kutsuntoihin meneville antimilitaristeille annan vinkin: kannattaa harkita vakavasti myös aseetonta varusmiespalvelusta. Itse olisin luultavasti valinnut sen aseellisen palveluksen sijasta, mikäli asiasta olisi informoitu riittävästi. Palvelusaika on maksimi mutta voi sentään sanoa olleensa armeijassa eikä joudu taisteluharjoituksiin. Kirjureita ei enää ole mutta joku kevyt sisätyö intistä aina löytyy.

Itselläni ei ole käytännössä muita vaihtoehtoja kuin armeija, vaikka olenkin sotaa vastustava henkilö.
Syynä ei todellakaan ole tuo miehisyys tai sivariksi leimautuminen. Menen armeijaan, koska haluan ja, vaikka toinen syy ei olekkaan tällä hetkellä todennäköinen mutta syy kuitenkin eli, jos joku ku**pää tänne hyökkäisi niin Suomi vaatii sotilaita puolustamaan itseään.

Lisäksi syy miksi menen armeijaan on yksin kertaisesti se, että siellä oppii monia asioita joista on myöhemmin elämassä ja oppiihan siellä sitä kuriakin tosin osaan käyttäytä lähes aina hyvin.

Ja herranjumala, jos jättää armeijan käymättä se ei todellakaan tarkoita, etteikö olisi mies.

Isoisäni sai luodin keuhkoihinsa. Hän ei pystynyt juurikaan hengittämään, mutta hän ei aikonut antaa sellaisen pienen sivuseikan estää häntä hoitamasta velvollisuuttaan. Hänet jouduttiin raahaamaan väkisin pois etulinjasta. Siitä hän sitten käveli itse lääkintämiesten luo.

Minä elelin valtion kustannuksella kahdeksan kuukautta nauttien kolme tai neljä lämmintä ateriaa päivittäin. Massani kasvoi 10 kiloa armeijan aikana, osin lihasta, mutta osin myös läskiä. Useimpina öinä nukuin ihan mukavat 7-8 tuntia. Tyypillisin valituksen aiheeni oli se, että tykistön puolella viesti tulkittiin raskasaselajiksi, joten en voinut saada naista esimiehekseni. Höh.

Ei tulisi mieleenkään pitää itseäni miehenä, koska tuli käytyä armeija.

Katsokaa housuihinne ja tehkää sitten omat päätelmänne.

Heh, eivät ne kenestäkään miestä tee. Pojan ehkä, mutta eivät todellakaan miestä. Suurin osa "miehistä" on vain isoja poikia. Ainut kehitys on tapahtunut fyysisessä koossa, niin henkilön, kuin hänen lelujensakin. Pikkuautoista onkin tullut isompia.

Todellinen miehuus on kyllä jossain aivan muualla.

Armeijassa toki oppii kurin ja tälläiset ihan hyödylliset asiat, mutta minä en koe niitä tarpeelliseksi oppia. Syy: Koska osaan jo. Käyttäydyn mielestäni hyvin ja kohteliaasti kotona.. tietenkin edellytän sitä käytöstä myös minua kohtaan. Ei siis ole tarvetta käydä mitään isojen poikien käytöskoulua.

Kuri on vain niitä varten, joilla ei ole itsekuria. Sitähän armeijakin opettaa ja se on aivan väärä lähestymistapa nyky-yhteiskunnassa. Toki on suuri joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat ulkoisia pelotteita toimiakseen "oikein", mutta samalla pitäisi tunnustaa, että se ei koske kaikkia. Jos kapiaiset eivät olisi noita kuria tarvitsevia, niin ehkä homma voisikin toimia, nyt sillä ei ole mitään mahdollisuuksia.

Liityn siis ylpeänä vähemmistöön, kutsunnat ovat lokakuussa.

Tunnet kuitenkin selvää tarvetta puolustella päätöstäsi. Miksi?

Jos sota syttyy, aion tehdä kaikkeni pysyäkseni siitä kaukana. Jos olen siinä vaiheessa jo tohtori, niin eipä taida olla edes kovin vaikeaa. Eiköhän tohtoreille aina löydy käyttöä rintaman takanakin.

"Ares" kirjoitti:
Heh, eivät ne kenestäkään miestä tee. Pojan ehkä, mutta eivät todellakaan miestä. Suurin osa "miehistä" on vain isoja poikia. Ainut kehitys on tapahtunut fyysisessä koossa, niin henkilön, kuin hänen lelujensakin. Pikkuautoista onkin tullut isompia.

Todellinen miehuus on kyllä jossain aivan muualla.

En nyt kirjaimellisesti tarkoittanut sitä. Ihmetyttää kyllä, että mihin se miehuuden ja poikuuden raja vedetään. Minulle sanottiin, että kun olen käynyt rippikoulun niin olen mies. Vähän jälkeenpäin sanottiin samaa asepalveluksesta. Itse sanoisin miehuuden alkavan siitä kun on työpaikka, vaimo (+mahdollisesti lapsia) ja on koulunsa käynyt (ne pakolliset siis, yliopistoa tai muita pitkän tähtäimen jatko-opiskeluja lukuunottamatta).

Tunnet kuitenkin selvää tarvetta puolustella päätöstäsi. Miksi?

Tuolla ajoin takaa sitä, etten todellakaan häpeä omaa päätöstäni. Puolustelu ei ehkä olisi ollut tarpeellinen, mutta se nyt vain tuli mukaan.

En nyt kirjaimellisesti tarkoittanut sitä. Ihmetyttää kyllä, että mihin se miehuuden ja poikuuden raja vedetään. Minulle sanottiin, että kun olen käynyt rippikoulun niin olen mies. Vähän jälkeenpäin sanottiin samaa asepalveluksesta. Itse sanoisin miehuuden alkavan siitä kun on työpaikka, vaimo (+mahdollisesti lapsia) ja on koulunsa käynyt (ne pakolliset siis, yliopistoa tai muita pitkän tähtäimen jatko-opiskeluja lukuunottamatta).

Onko sitä rajaa pakko vetää johonkin? Jos on, niin mielestäni siinä tapauksessa pitäisi tarkastella enemmänkin ihmisen ominaisuuksia ja kokemuksia, kuin sitä, mitä hänellä on.

On aika järjetöntä sanoa miehuuden alkavan jostain tietystä kohtaa. Varsinkaan siitä, kun on työpaikka ja vaimo. Kaikilla ei välttämättä ole koskaan kunnon työpaikkaa, saati sitten vaimoa. Eivätkö he siis ole koskaan miehiä? Sen rajan vetäminen myös armeijan käymiseen/käymättömyyteen on lähes yhtä järjetöntä.

Ylläoleva saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta en kuitenkaan sitä tässä hae. Sanon vaan, että älkää vedelkö niitä mustavalkoisia rajoja.

40 päivää intti ja sen jälkeen sivariin. intti oli mulle väärä paikka uskomattoman monestakin syystä.

Mutta pointti mitä halusin sanoa, että kun menin sivariin sain tukea juuri monelta veteraanilta, joiden suhtautuminen oli siihen varsin ymmärtävä ja kunnioittava. Shittiä tuli esim junassa, kun matkustin "sivari-lipulla". Vanhat vetaraanit katsoivat monesti asiaa, että tämän takia taistelimme, että ihmisillä on vara valita.

Näitä et ole mies, koska et käynyt inttiä ja muita militantteja yleensä juuri vedetään turpaan baarin ulkona illanpäätteeksi. Ovat ne niin pellejä.

'T_ing näköjään ehti ennen minua, mutta koska saivartelen häntä paremmin...

"Razorman" kirjoitti:
Itse sanoisin miehuuden alkavan siitä kun on työpaikka, vaimo (+mahdollisesti lapsia) ja on koulunsa käynyt (ne pakolliset siis, yliopistoa tai muita pitkän tähtäimen jatko-opiskeluja lukuunottamatta).

En oikein osaa ajatella asiaa noinkaan. Mielestäni ei ole mitään tapaa pistää ihmisiä riviin ja pystyä sanomaan tuollaisilla yksinkertaisilla perusteilla, että kuka on mies ja kuka ei. Onko joku nuija, joka meni roiskimaan siemennesteitään ympäriinsä harkitsematta enemmän mies kuin minä? Mielestäni ei. Olenko minä enemmän mies kuin joku, joka on nykyisten taloudellisten reaaliteettien takia menettänyt työpaikkansa? Ehkä, mutta en tuon takia.

Ensisijaisesti miehuus (tai aikuisuus, pitää ottaa myös naiset huomioon) tulee vastuunottamisesta, erityisesti omista tekemisistään ja omasta roolistaan yhteiskunnassa.

Minulla ei ole hajuakaan, että olenko mies. Sen verran kuitenkin osaan sanoa, että olen aika monta askelta lähempänä kuin useimmat, jotka tunnen.

Ares Jumaliste, mehän olemme samaa mieltä asiasta?!

Nimenomaan toi vastuunottaminen, siinä lienee se yksi suurimmista avainasioista puhuttaessa aikuisuudessa.

Lapsien määrällä tai duunipaikoilla ei ole mitään merkitystä, ainakaan minun silmissäni. Jokainen voi menettää duunipaikkansa, yllättäen, ilman mitään ihmeempää syytä, ja jäädä työttömäksi. Se on nykypäivää ja se ei kyllä vaikuta miehisyyteen/ Aikuisuuteen mitenkään.

Tosin, suomalaisen miehen itsetunnolle työttömyys ei ole kovin hyvä asia pidemmän päälle. Mutta se on eri aihe.

Vastuunottaminen, käyttäytyminen tilanteen vaatimalla tavalla etc. Viimeksi kirjoitettu lause siis kuvastaa sitä, että voi hullutella ja pelleillä mielensä mukaan, ihan kuten pikkupojat, mutta muistaa ensin katsoa sen paikan, missä sitä harrastaa. Työhaastattelu ei välttämättä ole paras paikka alkaa kujeilemaan.

Armeijasta puheen ollen, millä systeemillä valitaan että ketkä lähtevät armeijaan heinäkuussa ja ketkä tammikuussa? Käytetäänkö siinä jotain syntymäpäiviin perustuvaa kronologista järjestystä tmv, arvotaanko ne vai mith?

"wesnt" kirjoitti:
Armeijasta puheen ollen, millä systeemillä valitaan että ketkä lähtevät armeijaan heinäkuussa ja ketkä tammikuussa? Käytetäänkö siinä jotain syntymäpäiviin perustuvaa kronologista järjestystä tmv, arvotaanko ne vai mith?

Ei siinä ole mitään kummallista. Kun kyse on valtiosta, se voi periaatteessa määrätä mitä haluaa tuon suhteen, kuten minulle kävi, mutta siihen voi vaikuttaa kutsunnoissa. Itselleni kävi niin, että päädyin tammikuun erään vain sen takia, että olin yksi viimeisiä maakunnan kutsunnoissa ja heinäkuun erä oli jo käytännössä täynnä, eivätkä he halunneet pistää ketään niihin muutamaan jäljellä olleeseen paikkaan...

Useimmat pääsevät siis sen mukaan, kumpaan haluavat.

Ihan näin off-topicina kysyisin, että eikö vankilassa jo valmiiksi istuneiden tarvitse mennä armeijaan? isoveljeni (25) on periaatteessa 15-vuotiaasta asti ollut nuorisokodeissa, vanikloissa, suurimmaksi osaks Turun Lääninvankilassa. Eikö hänen tarvitse sitten käydä armeijaa. Anteeksi näin tyhmä kysymys.

"Moonlight" kirjoitti:
Ihan näin off-topicina kysyisin, että eikö vankilassa jo valmiiksi istuneiden tarvitse mennä armeijaan? isoveljeni (25) on periaatteessa 15-vuotiaasta asti ollut nuorisokodeissa, vanikloissa, suurimmaksi osaks Turun Lääninvankilassa. Eikö hänen tarvitse sitten käydä armeijaa. Anteeksi näin tyhmä kysymys.

Ei sellainen pikkujuttu kuin vankilassa käynti mitään vapauta... Kaverillani oli tupakaverina murhaaja.

EDIT: Vapautuksen saa siis siinä vaiheessa, kun on todettu niin epätasapainoiseksi, että saattaisi mennä tekemään jotain todella typerää, kuten räjäyttämään itsensä tai komppaniansa...

NOLLA! Kersantti Hätönen poistuu reserviin, mutta maanantaina takaisin Huovinrinteelle kouluttamaan äidin pikku talttahampaista sotilaita

"Moonlight" kirjoitti:
Ihan näin off-topicina kysyisin, että eikö vankilassa jo valmiiksi istuneiden tarvitse mennä armeijaan? isoveljeni (25) on periaatteessa 15-vuotiaasta asti ollut nuorisokodeissa, vanikloissa, suurimmaksi osaks Turun Lääninvankilassa. Eikö hänen tarvitse sitten käydä armeijaa. Anteeksi näin tyhmä kysymys.

Pitää käydä, kuten Ares totesi. Mutta luonnollisestikaan ei pääse spol-komppaniaan, AUK:iin tai RUK:iin.

Bala mainitsi Huovinrinteen. Siellä oli aikanaan legendaarinen 5 JK, johon rivimiehet menivät ja sinne joutui myös automaattisesti, mikäli oli rikosrekisteri.

Sodankylässä kaikki joilla oli rikollinen tausta pistettiin panssarintorjuntakomppaniaan, jostain syystä. Kai niille jotain isoja leluja piti saada sen jälkeen, kun pioneerit siirtyivät Ouluun. Kyseessä saattoi tosin olla jonkinlainen oma rangaistusjärjestelmä, koska se on kuitenkin todennäköisesti fyysisesti raskain kaikista sodankylän yksiköistä.

Eikö olisi melko helppoa välttää armeija tekeytymällä mielisairaaksi?

"Henkka" kirjoitti:
Eikö olisi melko helppoa välttää armeija tekeytymällä mielisairaaksi?

Varmasti, mutta se "mielisairas" -leima pysyy siellä papereissa, jolloin se vaikeuttaisi aika lailla elämän muillakin aloilla.

Ehkä, mutta tuo ei ole aivan loppuun asti ajateltua.

Monet työnantajat ovat kiinnostuneita varusmiespalveluksesta. Eivät he välttämättä kaipaa armeijan käynyttä, mutta jos armeija on käymättä, niin se olisi hyvä selittää jollain.

Jos tosiaan onnistut esittämään mielisairasta, mitä valtio tekee sinulle? Mikään pieni mielisairaus ei kuitenkaan riitä, vaan vapautukseen pitää olla kunnolla sekaisin.

Se ei oikeasti ole niin helppoa. Testiin on vaikea vastata niin, että sen perusteella tulisi automaattisesti tulkituksi mielisairaaksi. Aika moni on yrittänyt ja armeija on todella paranoidi sellaisen suhteen. Kun vaihdoin sukunimeäni juuri ennen armeijaa, siellä pelättiin, että tein sen välttääkseni armeijan käymisen jollain ovelalla suunnitelmalla. Myös pitkäaikaisia passeja annetaan varovasti niille, joilla on armeija edessä lähitulevaisuudessa.

Mjaah, no eipä kai sitten...No, en mä sitä kyllä olisi yrittänytkään. Onko mitään muita keinoja armeija, kuin mielisairaus ja ilmeisen pitkä vankeusrangaistus?

Selvennetään nyt vielä, että itse en edes yritä luistaa harmaista, ei se nykyään nyt niin paha paikka ole.

Voit aina hankkia itsellesi sellaisen fyysisen vamman, joka estää palveluksen tai liittyä Jehovan todistajiin 30-vuotiaaksi asti.

"Henkka" kirjoitti:
Selvennetään nyt vielä, että itse en edes yritä luistaa harmaista, ei se nykyään nyt niin paha paikka ole.

Mitä itse olen kuullut, siellä ei ole lainkaan niin raskasta, kun jotkus väittävät. Se vaan, että inhoan talvea, lunta, ja pakkasta. Kun mulla on paha allergia siitepölylle, voi senkin asian kanssa tulla ongelmia.

"Moonlight" kirjoitti:
Mitä itse olen kuullut, siellä ei ole lainkaan niin raskasta, kun jotkus väittävät. Se vaan, että inhoan talvea, lunta, ja pakkasta. Kun mulla on paha allergia siitepölylle, voi senkin asian kanssa tulla ongelmia.

Ensimmäisen ongelman ratkaisu: Siperia opettaa.
Toisen ongelman ratkaisu: Cetiriziniä naamaan ja palvelukseen.
Intti on helppo nakki, turha sitä on pelätä, tekee vaan hyvää teille(kin).

Intti on helppo nakki, turha sitä on pelätä, tekee vaan hyvää teille(kin).

Tuosta voidaan kyllä olla montaa mieltä... Armeija on kuitenkin omiaan tuottamaan kaikenlaisia asennevammoja. Koko instituutio on ajastaan kymmeniä vuosia jäljessä, vaikka se teknologian suhteen olisikin kohtalaisesti mukana.

Yleensä ne intin tuottamat asennevammat johtuu itse asennevammaisista. Jos sinne lähtee semmosel haistvittu-asenteel niin sitä paskaa sataa niskaan sitten koko ajan. Meillä tehtiin viimeistä edellisenä päivänä viimeset esitutkinnat ja kun oltiin luokassa sotilaspassien jakoa varten niin komppanian päälikkö ilmoitta rangaistuksista. Kaverit jäi sitten sinne siivoamaan ku muut lähti kotiin. Illalla pääsivät sitten pois.

"Bala" kirjoitti:
Yleensä ne intin tuottamat asennevammat johtuu itse asennevammaisista.

Kysymyshän on siitä, että nykyään meille valehdellaan, että olemme kaikki kauniita ja arvokkaita yksilöitä. Samasta syystä useimmat olettavat, että heidän mielipiteillään on merkitystä tai että heillä on oikeasti jotain luonnollisia oikeuksia. Sorry, children, it just ain't so.

Joka tapauksessa, useimmat ajattelevat näin. Kun sitten sitä käsitystä tulee kumoamaan huutava, yleensä melko tyhmä, tyypillisesti häiriintynyt kapiainen, saattaa sopeutuminen olla aika hankalaa. Lisäksi, jos joku sattuu ymmärtämään jotain esim. kuntoilusta, sosiologiasta tai esim. matematiikasta, sitä huomaa melko nopeasti, että asiat tehdään armeijassa tyypillisesti väärin. Yleensä se johtuu siitä, että siellä pidetään raivotautisesti kiinni perinteistä, joilla ei ole enää mitään merkitystä.

Tzei-emin aika harmaisiin astumiseen koittaa huomenna viimeistään klo 18.00, mutta kavereiden kanssa ollaan suunniteltu, että menemme sinne viimeistään kolmeksi, jotta kerkeää tutustua paikkoihin yms.

En ole vielä varma mihin "tehtävään" joudun, mutta jollen pääse AUK:iin, pääsen todennäköisimmin taistelupioneerien jaloon joukkoon. Kuten siis edellisestä lauseesta ilmeni, olen menossa aliupseerikouluun, jonka johdosta armeija-aikani tulee kestämään 362 vuorokautta. Toisaalta vituttaa, mutta toisaalta ei. Siksi vituttaa, ettei kukaan kavereistani ole jäämässä missään nimessä pidemmäksi aikaa kuin on pakko. Siinä mielessä taas ei vituta, että AUK:iin menneillä on mahdollisuus päästä vaikkapa armeijaan töihin (tiedän ettei mikään häävi työpaikka, mutta parempi kuin ei mitään).

Letti lähti jo eilen, eikä oikeastaan haittaa yhtään vaikka jouduinkin überkauneista tummista puolipitkistä permiksen läpikäyneistä kutreistani luopumaan. Oikeastaan tälläinen lähes kalju on ihan kiva, ja ainakin käytännöllinen.

"Ares" kirjoitti:
Voit aina hankkia itsellesi sellaisen fyysisen vamman, joka estää palveluksen tai liittyä Jehovan todistajiin 30-vuotiaaksi asti.

Eivätkö Jehovan todistajat saa palveluksesta kieltäytymisestä linnaa siinä missä tavalliset kuolevaisetkin?

"wesnt" kirjoitti:

"Ares" kirjoitti:
Voit aina hankkia itsellesi sellaisen fyysisen vamman, joka estää palveluksen tai liittyä Jehovan todistajiin 30-vuotiaaksi asti.

Eivätkö Jehovan todistajat saa palveluksesta kieltäytymisestä linnaa siinä missä tavalliset kuolevaisetkin?

Eivät saa, vaan heille myönnetään lykkäystä kunnes he täyttävät tuon vaaditun 30 vuotta. Aiemmin saivat mutta joku oikeuslaitos muistaakseni määräsi muuttamaan käytäntöjä.

"Tzei-em" kirjoitti:
Siinä mielessä taas ei vituta, että AUK:iin menneillä on mahdollisuus päästä vaikkapa armeijaan töihin (tiedän ettei mikään häävi työpaikka, mutta parempi kuin ei mitään).

Tzei-em ei nyt ehdi lukea tätä mutta itselläni on vaikea kuvitella skapparia kurjempaa työpaikkaa. Ajatelkaa: joutuisitte vuodesta toiseen leikkimään sotaa parikybäisten kloppien kanssa, joista aivan valtaenemmistöä homma ei kiinnosta hiukkaakaan. Ellei hän sitten tarkoittanut siviilityöntekijöitä. Ennenhän heillä oli aika turvatut työpaikat ja aika hyvätkin sellaiset mutta nykyaikana, varuskuntia lakkautettaessa, ei sekään sarka enää juuri houkuttele.

Jehovan todistajista: kyllähän sitä liikkuu huhuja kavereista, jotka kääntyvät JT:ksi, jotta voisivat luistaa armeijasta. Olen vähän epäillyt sellaisia juttuja. JT:jana oleminen vaatii kuitenkin aika aktiivista uskonnollista toimintaa, joten tuskin heihin voi liittyä, ellei edes jossain määrin aate kiinnosta.

Tzei-em ei nyt ehdi lukea tätä :salut: mutta itselläni on vaikea kuvitella skapparia kurjempaa työpaikkaa. Ajatelkaa: joutuisitte vuodesta toiseen leikkimään sotaa parikybäisten kloppien kanssa, joista aivan valtaenemmistöä homma ei kiinnosta hiukkaakaan. Ellei hän sitten tarkoittanut siviilityöntekijöitä. Ennenhän heillä oli aika turvatut työpaikat ja aika hyvätkin sellaiset mutta nykyaikana, varuskuntia lakkautettaessa, ei sekään sarka enää juuri houkuttele.

Turvan saa vasta, jos koulutus on korkeakoulutasoa eli kadettikoulu tai mikä sen uuden ammattikorkean tarkka nimi nyt sitten olikaan... Lisäksi palkka on surkea, itse asiassa korkeakoulutetuista vain papit saavat heikompaa palkkaa.

Kun varuskuntia lakkautetaan, työ ei välttämättä mene alta, mutta voi joutua siirtymään paljonkin. Jos on perhe jossain tietyssä kaupungissa ja toiminnot siirretään muualle, ei siirtyminen ole ehkä aivan helppoa.

Jehovan todistajista: kyllähän sitä liikkuu huhuja kavereista, jotka kääntyvät JT:ksi, jotta voisivat luistaa armeijasta. Olen vähän epäillyt sellaisia juttuja. JT:jana oleminen vaatii kuitenkin aika aktiivista uskonnollista toimintaa, joten tuskin heihin voi liittyä, ellei edes jossain määrin aate kiinnosta.

Isäni sattuu olemaan sellainen, joten jotain tietoa minulla on asiasta...

Ensinnäkin, liittyminen vie kaiken ilon elämästä. Se on käytännössä kultti, joka vahtii jokaista jäsentään. Lisäksi se ei varsinaisesti vaadi mitään, mutta on melko selvää, että jos ei käytä PALJON aikaansa ryhmän hyväksi, on vaikea pysyä jäsenenä. Lisäksi valtakunnansaleja pitää jollain tapaa pitää yllä... eli lahjoituksilla. Niiden antaminen ei ole pakollista, mutta status voi olla aika heikko, jos rahaa ei löydy ja mielellään aika paljon.

Onhah sitä oppinut vaikka mitä armeijassa ja ihan mukava paikka se on. Pitää vaan muistaa kun sinne alokkaana menee, ettei ala stressaamaan turhia asioita. Koko homma on isojen poikien leikkiä. Sen huomaa viimeistään sitten myöemmin. Itsekkin otin asioita tosissaan vielä alokaskaudella, mutta homma löysääntyy todella paljon kun siitä päästään eteenpäin. Pääsin kokemaan P-kauden kauhut ja J-kauden vittuilut Upinniemessä, mutta kun kutsu tuli Turkuun, laivastoon, niin elämä alkoi hymyilemään. Ei enään potuttanut, kun piti lähteä takaisin lomien jälkeen. Laivaston tavat ovat vain yksinkertaisesti erinomaiset minulle. Ei ns. lipan heittoa, ei siisteystarkatsuksia, ei kaappitarkastuksia, ei pinkan särmäämistä, ei sängyn petaamista, ei herrottelua, ei rynkkyä, sulkeiset kerran kahdessa kuukaudessa, ei testaria eikä testaamista sekä lomat saa päättä itse. Merellä on mukavaa ja PIV:it pyöriii kerran viikossa, IV:t kaksi kertaa viikossa. Se vasta onkin parasta, kun pääsee vierassatamaan viettämään iltaa poikien kanssa. Naantali, Parainen, Taivassalo, Hamina, Helsinki, Pori - You name it! Tänään alkoi mehevä kymmenen päivän loma ja se onnistui tuosta vain, kynää heiluttamalla. Wooo!

TAAKSE POISTU!

o/

"Worst Technical Wrestler" kirjoitti:
Tzei-em ei nyt ehdi lukea tätä mutta itselläni on vaikea kuvitella skapparia kurjempaa työpaikkaa. Ajatelkaa: joutuisitte vuodesta toiseen leikkimään sotaa parikybäisten kloppien kanssa, joista aivan valtaenemmistöä homma ei kiinnosta hiukkaakaan. Ellei hän sitten tarkoittanut siviilityöntekijöitä. Ennenhän heillä oli aika turvatut työpaikat ja aika hyvätkin sellaiset mutta nykyaikana, varuskuntia lakkautettaessa, ei sekään sarka enää juuri houkuttele.

En tarkoittanutkaan ruveta luomaan uraa armeijassa vaikka siltä kuulostikin, vaan aikomukseni on jäädä armeijaan mahdollisesti vaikka vuodeksi sopimussotilaaksi mikäli en pääse mihinkään kouluun.

"Wankie" kirjoitti:
Ei ns. lipan heittoa, ei siisteystarkatsuksia, ei kaappitarkastuksia, ei pinkan särmäämistä, ei sängyn petaamista, ei herrottelua, ei rynkkyä, sulkeiset kerran kahdessa kuukaudessa, ei testaria eikä testaamista sekä lomat saa päättä itse.

Mitä vittua? Mitä te sitten oikein edes teette siellä? Tuo meinaan käsitti käytännössä 80% maavoimien päiväohjelmasta. Helvetin vässykät

No joo, mutta kyllä tuolla maavoimissakin on ihan kivaa. Aika ainakin kuluu nopeasti, kun koko ajan on jotain menossa. Kaikista mukavinta on varmaankin ollut maastoruokailu, koska nyt on olleet hyvät kelit. Tosin se ruoan jonottaminen puulta puulle korkeassa polviasennossa rynkky selässä kyllä tuntui alussa aika lapselliselta, mutta kyllä siihenkin tottuu.

"Tzei-em" kirjoitti:
Mitä v**tua? Mitä te sitten oikein edes teette siellä? Tuo meinaan käsitti käytännössä 80% maavoimien päiväohjelmasta. h**vetin vässykät :D

Miten pidät laivalla sulkeiset? Se kaikki hoidetaan peruskaudella, sen jälkeen sulkeiset ovat vähäisempiä. Meillä oli kerran viikossa, aina heti maanantaiaamuna, jos emme olleet metsässä. Nuokin jäivät sitten loppuajasta väliin.

Ja kyllä se muukin turha särmääminen jää vähemmälle, vaikka se onkin sitten vähemmän virallista. Sitä tapahtuu lähinnä silloin kuin päivystäjällä on huono päivä tai hän on muuten vain mulkku.

No joo, mutta kyllä tuolla maavoimissakin on ihan kivaa. Aika ainakin kuluu nopeasti, kun koko ajan on jotain menossa. Kaikista mukavinta on varmaankin ollut maastoruokailu, koska nyt on olleet hyvät kelit.

Toisilla on kyllä halvat huvit.

"Ares" kirjoitti:
Ja kyllä se muukin turha särmääminen jää vähemmälle, vaikka se onkin sitten vähemmän virallista. Sitä tapahtuu lähinnä silloin kuin päivystäjällä on huono päivä tai hän on muuten vain mul**u.

Joo, no tuon olen kyllä itsekin huomannut. Joka ilta pinkkojamme ja punkkiamme haukutaan paskoiksi vaikka ne olisivat kuinka hyviä. Kuitenkin eräällä rastilla (eli oppitunnilla) yhden johtajatuvan ovi oli auki ja vilkaisin sinne sisään. En ole nähnyt kertaakaan edes kenelläkään alokkaalla niin paskoja punkkia. Sen lisäksi alikessut makoilivat niillä punkillaan kengät jalassa ja osa pelasi tietokoneella Street Rod 2:ta.

"Ares" kirjoitti:
Toisilla on kyllä halvat huvit.

Yhtä lailla sinun harrastuksistasi voisi sanoa noin, tai ylipäänsä kenenkä tahansa tekemisistä ylipäänsä. Minun mielestäni nyt vaan on ihan kivaa syödä metsässä kun aurinko paistaa ja on lämmin keli yms.. Ja ruokatupakinkin voi polttaa siltä samalta istumalta. Sitä paitsi maastoruokailuissa ei ole koskaan niin kiire kuin perusruokailuissa.

Muonituskeskuksen ruokailuissa meille annetaan yleensä 10-20 minuuttia aikaa syödä, käydä tupakilla tupakkipaikassa ja mennä takaisin yksikköön. Maastoruokailussa aikaa on ollut tähän asti joka kerta 25 minuuttia, joista jokaisen minuutin voi käyttää siihen syömiseen ja tupakointiin ilman turhaa kiireellistä patikointia paikasta toiseen.

Sodankylään olisi tarkoitus mennä vuodeksi.
Vielä olisi pari vuotta koulua ja jos sen jälkeen vasta menisi ettei tarvitse kesken koulun mennä.

Jep, tänään oli sitten meikäläisellä vala ja siihen loppui alokkaana olo. Nyt meikä onkin pioneeri, oottex vähä kateellisii.

Nyt sitten odotetaan vaan jännityksellä mihin sitä joutuu p-kauden jälkeen. Kovasti toivon että saisin vasempaan hihaani kusirajan, eli aliupseerioppilaan merkin. Komppaniallamme on kyllä perhanan laiska päällikkö. Hänen piti jo maanantaina aloittaa alokkaiden viimeiset henk. kohtaiset haastattelut ennen valintoja, ja eilen hän lupasi että viimeistään tänä aamuna hän aloittaa haastattelut. Nyt sitten valan loputtua hän lupasi että ensi maanantaina ne sitten alkavat. Muissa komppanioissa melkein puolet jo tietävät mihin päätyvät, meillä ei vielä kukaan, ainakaan varmaksi.

Oli muuten ainakin harvinaisen hyvä säkä minulla tuon valan suhteen, sillä sehän pidetään joka saapumiserällä aina eri paikkakunnalla ja minun saapumiseräni valapaikaksi oli valittu Töysän Tuuri, ja valalta pääsi suoraan lomille eli lomamatkaa kertyi huikeat 1,0 kilometriä.