Foorumiarkisto

Itsellänihän armeija olisi edessä kolmen vuoden kuluttua ja miellelläni sinne menisin. Ongelmana on vain se, että minulla on reuma, joten mettässä rämpiminen ei tee hyvää nilkoille.

No, koska haluan todellakin käydä armeijan yritän lykätä sitä pitkään ja lopulta mennä myöhemmin, jos olen päässyt lääkikseen. Tällöin voisin viettää palvelusaikani lääkintäpuolella.

Mutta kuitenkin suurella mahdollisuudella minun ei tarvitse käydä armeijaa, koska omaan reuman ja astman.

"Merovingi" kirjoitti:
Itsellänihän armeija olisi edessä kolmen vuoden kuluttua ja miellelläni sinne menisin. Ongelmana on vain se, että minulla on reuma, joten mettässä rämpiminen ei tee hyvää nilkoille.

No, koska haluan todellakin käydä armeijan yritän lykätä sitä pitkään ja lopulta mennä myöhemmin, jos olen päässyt lääkikseen. Tällöin voisin viettää palvelusaikani lääkintäpuolella.

Mutta kuitenkin suurella mahdollisuudella minun ei tarvitse käydä armeijaa, koska omaan reuman ja astman.

Partio ajaa saman asian, joten voithan käydä sen. Varmasti tuntuu nyt, että kivaa tulee olemaan, mutta oleppas viikko siellä niin melko varmasti (jos suht normaalijärkinen olet) alkaa tulla ajatuksia, että kannattaako lippaan tyhjentää ohimon vai suun kautta.

Ja kuinka monta viikkoa on herra Shango itse viettänyt kasarmilla?

6 Päivän päästä omistan uudet vaatteet joiden pitämisestä minulle maksetaan päivittäistä palkkaa. Ei tarvi vuoteen tehdä mitään muutakuin totella käskyjä, yey.

"Kratos" kirjoitti:
6 Päivän päästä omistan uudet vaatteet joiden pitämisestä minulle maksetaan päivittäistä palkkaa. Ei tarvi vuoteen tehdä mitään muutakuin totella käskyjä, yey.

Itsekin ajatellin vain ja ainoastaan positiivista armeijasta vielä vuosi sitten. Sillä laitoksella on uskomattoman hyvä maine ja kansan tuki takanaan, nyt kun tietää millaista paskaa se oikeasti on. Mainettaan huonompi laitos selkeästi

Vitut, intistä riittää puhuttavaa kaikkien miesten kanssa varmaan eläkeikään asti ja pieni maailmankuvan laajennus ei varmasti ole pahitteeksi itse kullekin. Itkupillit sun muut periaatteen miehet lähtekööt sivariin jos ei touhu innosta, valinta on vapaa.

"Marshallsaaret" kirjoitti:
Vitut, intistä riittää puhuttavaa kaikkien miesten kanssa varmaan eläkeikään asti ja pieni maailmankuvan laajennus ei varmasti ole pahitteeksi itse kullekin. Itkupillit sun muut periaatteen miehet lähtekööt sivariin jos ei touhu innosta, valinta on vapaa.

Jep, minulla on se asenne että kyllä intti pitää käydä, se on velvollisuus.
Minunkin pitää kuntoani kasvattaa ennen inttiä, ja sen varmasti teenkin, sillä paljon mielummin menen inttiin kuin sivariin.

"PapaShango" kirjoitti:
Partio ajaa saman asian, joten voithan käydä sen. Varmasti tuntuu nyt, että kivaa tulee olemaan, mutta oleppas viikko siellä niin melko varmasti (jos suht normaalijärkinen olet) alkaa tulla ajatuksia, että kannattaako lippaan tyhjentää ohimon vai suun kautta.

Veljeni taitaa olla poikkeva yksilö. Ollut nyt puoli vuotta armeijassa ja mukavaa tuntuu olevan. Vapaaehtoisesti jäi vielä toiseksi puoleksi vuodeksi.

Armeijan mielekkyys on hyvin paljon omasta asenteesta kiinni. Jos osaa ottaa järjettömimmätkin asiat huumorilla, niin tulee selviämään todella helposti sen 180, 270 tai 362 päivää. Jos taas ei kestä pientä (ja välillä isompaakin) vittuilua ylempien taholta, satunnaisia paskanakkeja, "kiirettä odottamaan" ja muuta vastaavaa pikkukivaa, tulee äitiä varmasti hyvinkin pian ikävä.

Vanha hyvä neuvo: älä ole missään ikinä paras, mutta älä ole myöskään huonoin, ja se intti on ohi ennen kuin huomaatkaan.

"Smark" kirjoitti:

Vanha hyvä neuvo: älä ole missään ikinä paras, mutta älä ole myöskään huonoin, ja se intti on ohi ennen kuin huomaatkaan.

Jep. Tuo pätee ainakin morttiaikana aika pirun hyvin, jos haluaa selvitä 6kk nakilla. Nohevimmat laitetaan väkisellä AUK:iin, paskimmat saatetaan nakittaa sinne rangaistuksena perseilystä, että kiintiöt saadaan täyteen. Sitten, kun paikka miehistössä on varma, niin kannattaa olla nohevana. Hommat tuntuu paljon mielekkäimmiltä, kun niihin lähtee kunnolla mukaan eikä vain pyöri mukana (kuten allekirjoittanut).

IMO, ne jotka kotiutuu korpraalina intistä ovat pelanneet korttinsa oikein

"ervo" kirjoitti:

"PapaShango" kirjoitti:
Partio ajaa saman asian, joten voithan käydä sen. Varmasti tuntuu nyt, että kivaa tulee olemaan, mutta oleppas viikko siellä niin melko varmasti (jos suht normaalijärkinen olet) alkaa tulla ajatuksia, että kannattaako lippaan tyhjentää ohimon vai suun kautta.

Veljeni taitaa olla poikkeva yksilö. Ollut nyt puoli vuotta armeijassa ja mukavaa tuntuu olevan. Vapaaehtoisesti jäi vielä toiseksi puoleksi vuodeksi.

Niin kai se sitten ihmisestä riippuu. En näe mitään nautinnollista siinä, että pitää tanssia toisten tahdissa jne. Vittuilu nyt tekee joillekkin hyvää ja olen kyllä sen verran saanut vittuiluja vastaan, ettei se hetkauta yhtään. Mutta jännintä onkin se, että kuulemma ne käskyttäjät ei itse pysty ottamaan vittuiluja vastaan kun heti vetävät herneet nenään.

"Marshallsaaret" kirjoitti:
Vitut, intistä riittää puhuttavaa kaikkien miesten kanssa varmaan eläkeikään asti ja pieni maailmankuvan laajennus ei varmasti ole pahitteeksi itse kullekin. Itkupillit sun muut periaatteen miehet lähtekööt sivariin jos ei touhu innosta, valinta on vapaa.

Maailmankuvan laajennus on ollut aika pientä mitä olen nähnyt noita armeijasta päässeitä. 6kk on aika pieni aika ihmisen elämästä ja mulla tod.näköinen vitutuskin tulee että samaan tupaan tulee kavereita joilla on pää vinksahtanut jo vuosia sitten.

Kyllä minä ainakin lähden vittuilemaan ja ottamaan iisisti sinne armeijaan. Ei sitä tosissaan kukaan ota ja jos ottaa, niin ne ovatkin yleensä ylempiä herroja. Armeijan kovuudestahan ei tarvitse jauhaa paskaa. Kyllähän se koville ottaa, jos syöt sipsejä 24/h ja pelaat vain nintendoa päivät pitkät. Sitten kun vielä "vittuilevat" päälle niin johan pamahtaa. Mitä olen neuvoja kuullut, niin kannattaa vaan vittuilla takaisin minkä kerkeää. Ja se, että tekeekö armeija miehen on taas kiistanalainen homma. Kyllä minä luulen, että kun tosi on kyseessä niin silloin alkaa puntti tutista itse kullakin.

Nyt vasta alkaa pieni hajoilun tunne hiipimään puseroon. Kommenttia sitten ekan loman aikana tulossa.

Ei sitä vielä kannata hajoilla, kun ei ole mitään syytä. Tottakai se ennakkoon jännittää, mutta kyllä se siitä lähtee rullaamaan alkujärkytyksen jälkeen.
Ihmisiä varten tuo paikka on kuitenkin, ei mikään vankileiri.

Itse ainakin menen mielenkiinnolla armeijaan. Ainut asia mikä minua tässä vaiheessa huolestuttaa on se, löydänkö oikean junan välivaihdossa matkalla sinne, aikaa kun on vain muutamia minuutteja ja tuntemattomat sokkeloiset isot asemat ahdistavat.

Joten eiköhän se ihan hyvin mene.

Itsellä olisi intti luvassa 2008 tammikuussa, silloin olen jo ollut hyvän matkaa 21v.. Tämä opiskeluista johtuen.. Kieltämättä hiukan ajatus siitä, että joutuu puoleksi vuodeksi eristäytymään mun tämän hetkisesti intohimosta ja melkein ainoasta rahanlähteestä (DJ-hommista siis) tuntuu osittain ikävältä. Mutta itsellä on se asenne nyt päällä, että kun sen hoitaa pois alta, niin sitten se on ohi, ja voi jatkaa elämää normaalisti. Kuitenkin mulla on yksi tuttu, joka suoraan sanottuna hajosi siellä henkisesti, ja käy nyt taistelua psykologien kautta saadakseen vapautuksen..

Mutta itse oletan selviäväni siitä, huolettaa vaan se, että miten paljon ehtii putoamaan musakuvioista pois, ja miten helposti niihin pääsee intin jälkeen takaisin kiinni.. Ja okei, myönnetään, että luultavasti en osaa koota minkäänlaista asetta, joten se ehkä huolestuttaa hiukan

"Moonlight" kirjoitti:
Ja okei, myönnetään, että luultavasti en osaa koota minkäänlaista asetta, joten se ehkä huolestuttaa hiukan

Älä huoli. Kyllä sinäkin opit sitten kun vedetään toista tuntia "LUKKO!-IRROITA!-LUKKO!-KIINNITÄ!" -rallia. Inttiin mennessä ei muutenkaan kannata huolehtia siitä mitä osaat ja mitä et. Kaikki tarvittava kyllä opetetaan kädestä pitäen ja tylsistymiseen saakka.

Haha, se nyt vielä puuttuisi että inttiin mentäessä vaadittaisiin rk:n purku -ja kokoamistaidot.
Ja harvinaisen yksinkertainen palapeli tuo Suomen armeijan ylpeys on, ei sitä hirveän montaa kertaa tarvitse harjoitella kun on jo homma selkäytimessä.

Ei se armeija niin paha paikka, että tarvitsisi pelätä. Ainoa asia mikä kunnolla rassasi oli sääolosuhteet. Pakkaset oli meikäläiselle melkein tappavia, mikään ei hajottanut enempää, kuin lähteä koko päiväksi kovaan pakkaseen. Armeijan jälkeen en ole kestänyt kylmää melkein yhtään. Kesä toi sitten sateet, eihän se muuta kuin maastoöissä haitannut. Tiedusteluyössä itse ja kamppeet litimärkänä, niin ei kun vain paljaaseen maahan nukkumaan. No mutta saapahan näistä louskuttaa turpaansa vaikka koko loppuelämänsä. Jos valtion poikakoulusta ei saa muuta, niin ainakin kokemuksia on tulossa. Kannattaa tosiaankin yrittää pitää se asenne positiivisena, muuten siitä tulee aika paskaa. Itsellä se ei ollut niitä parhaimpia, mutta toisaalta harvoilla on.

Huomenna klo 11.40 lähtee linjuri kohti Sodankylää. Yey!

"Kratos" kirjoitti:
Huomenna klo 11.40 lähtee linjuri kohti Sodankylää. Yey!

Kerro toki sitten minkälainen paikka se on, kun itsellä oli alunperin paperit sinne, mutta muutin käyntipaikan Kajaaniin. Itse veikkaisin, että viihtyisin paremmin Sodankylässä mutta se on harmittavan kaukana Oulusta.

Klo 10:38 lähtee taas meikäläisen juna seinäjoelta kohti Lahtea. Pakatakin pitäisi, laitanpa siis David Bowien Aladdin Sanen soimaan ja pirteänä pakkailemaan, jei!

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Klo 10:38 lähtee taas meikäläisen juna seinäjoelta kohti Lahtea. Pakatakin pitäisi, laitanpa siis David Bowien Aladdin Sanen soimaan ja pirteänä pakkailemaan, jei!

Onnea Ankalle, Kratokselle, C2W:lle ja kaikille muille, jotka huomenna tuonne valtion poikakouluun lähtevät. Kyllä sieltä hengissä selviää, vaikka välillä meinaa uskonpuute puseroon hiipiäkin. Intistä löytyy varmasti ainakin pari elinikäistä kaveria ja saapahan sitten papparaisena kaikki kyllästyttää inttijutuillaan.

Hajotkaa.

Moi oon sivarissa nyt D;

"Natumania" kirjoitti:
Moi oon sivarissa nyt D;

"Natumania" kirjoitti:
Moi oon sivarissa nyt D;

Onnea sinne! Kukin taaplaa tyylillään.

"What" kirjoitti:

"Natumania" kirjoitti:
Moi oon sivarissa nyt D;

Sieg heil!

"What" kirjoitti:

"Natumania" kirjoitti:
Moi oon sivarissa nyt D;

Mitäs se sinua haittaa jos joku on sivarissa armeijan sijaan?

Sivarijätkistä on enemmän hyötyä yhteiskunnalle kuin armeijan partiopojista. Ei mitään häpeämistä ole siinä siis.

"Tirkka" kirjoitti:

"What" kirjoitti:

"Natumania" kirjoitti:
Moi oon sivarissa nyt D;

Mitäs se sinua haittaa jos joku on sivarissa armeijan sijaan?

No, eipä se minun asia tietenkään ole. Toisaalta, koska olen itse käynyt intin niin se antaa minulle "oikeuden" ajatella ahdasmielisesti. Eli, jos minä jouduin tekemään sen, niin kaikkien muidenkin pitää kärsiä siitä.

Sori, tämä on vähän provo... toivottavasti kukaan ei vedä herneitä ja patonkeja nenään...

Elämä on täynnä päätöksiä.

Armeija laivaston muodossa on helpoin sellainen.

Maitojunalla kotiin.

"C2W" kirjoitti:
Maitojunalla kotiin.

No comments

Turha siellä on itseään hermoraunioksi tehdä, jos homma maistuu paskalta. Kaikkien kannalta parempi, että menee sinne minne ikinä meneekään inttiyrityksen jälkeen.

Noniin, ensimmäiset kaksi viikkoa inttiä takana ja ehkä jopa yllättävän positiiviset fiilikset on jäänyt. Toki alkuinnostus on aina vaikuttava tekijä ja luulenkin että pinkkojen ja punkkien tekeminen alkaa vituttamaan suuresti loppua kohden. Mutta hei, siinä se hienous onkin että tätä normi inttiä on vain se 8 viikkoa, sitten lainassa olevat alikessut lähtevät vittuun ja soittaminen alkaa. Yli-luutnantti totesi kyllä että sitä soittamista on sitten ihan vitusti ja painotti että se on raskasta hommaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Paljon matkustelua ja soittaminen vaatii sillä määrällä hyvän yleiskunnon. Mutta odotukset ovat helvetin kovat, ainakin Norjan Oslossa käymme keväällä heittämässä keikkaa, se jos mikä on mahtavaa.

Mitäs tästä ensimmäisestä parista viikosta nyt sitten sanoisi. Ensimmäiset päivät olivat helvetin jäätäviä, kun ei tiennyt mistään mitään ja olo oli kuin termiitillä muurahaispesässä. Varsinkin ensimmäisen aamun herätys oli täyttä kaaosta, kun alikessu huutaa komppaniassa herätys ja sekavana kaikki lähtee sängyistään ryntäilemään suuntaan ja toiseen. Kenelläkään ei ole mitään hajua missä mitkäkin tavarat kaapeissa ovat, kukaan ei osaa pedata vielä sänkyä oikein ja muuta mukavaa. Se oli hirveää. Mutta siitä ne rutiinit alkoivat luonnistumaan sitten, eikä ne aikamääreet tunnu enää niin pahoilta.

Meillä on tuolla Hennalan kasarmilla siis soittokunnalle oma rakennuksensa, eli meidän komppania koostuu 80 sotilassoittajan häröpallosta. Odotukset olivat hiukan nihkeät sen suhteen millaista sakkia siellä olisi, mutta omassa tuvassa on aionakin helvetin mukava porukka. Paljon erilaisia persoonia ja toimeen tullaan erittäin hyvin, jo parin viikon jälkeen ollaan puhuttu henkeviä kuin parhaat kaverit. Yhden jampan kanssa tullaan helvetin hyvin toimeen, mennään aina yhdessä paskalle ja puhutaan rönseitä. Yksi jamppa on hirveä lukiohikari, kirjoitti pitkästä matikasta täydet ja on suoranainen kukkakeppi. Onneksi kaverilla on huumorintajua, heittelee jatkuvasti sarkastiseen malliin ylimielisiä kommentteja. Yksi tyyppi on hiukan erikoinen tapaus, hän on todellinen matikkaopisto muusikko. Hän kuuntelee vain Barokki ajan klassista musiikkia (pääasiassa Bachia), hän väsää käsin joka ilta omaabarokkisävellystään, hänen mielestään musiikissa pitää olla sävelkulku tai muuten se ei ole musiikkia, hänen mielestään rummut ovat tylsät soittimet koska niissä ei ole sävelkulkua ja tällaista. Olen monesti meinannut aloittaa hänen kunnon väännön siitä mikä on musiikin pohjimmainen tarkoitus, mutta tiedän että se on loputon vääntö joten en ole ikinä muutamaa kommenttia enempää jaksanut panostaa. Hän on nimittäin helvetin jääräpäinen, kirjakielellä puhuva konservatiivi hyypiö, jolle on mukava piilovittuilla. Mutta ihan mukava tyyppi hänkin on sitten muuten, aika erikoinen jamppa vaan.

Joo, sellaista. Kolmen päivän mettäleirikin oli tuossa keskiviikosta perjantaihin, veti aikalailla mehut pois. Alkoi siellä totisesti arvostamaan joitain arkisia itsestään selviä asioita, kuten vesi ja sähkö. Oli hiukan hermoja raastavaa olla kolme päivää lumettomassa märässä mutaisessa paikassa, jossa päivänvalo kestää ankeudessaan sen 4-5 tuntia ja sen jälkeen ollaan täydellisessä pimeydessä. Yksi öljylamppu palaa vaisusti jossain, eipä juuri muuta. Mutta siitäkin selvittiin, eikä tuo todellisuudessa ollut mettäleiriksi edes kovin raskas. Mutta alkuvaiheeseen kyllä.

Niin joo, erityismainintana vielä se, että Antero Mertarannan 86-vuonna syntynyt poika on myös tuolla soittokunnassa, itseasiassa samassa joukkueessa kuin minä. Todella asiallinen tyyppi, puhuu asioista suoraan ja ei käytä kaunisteluja vaan sanoo kaiken hyvin tylysti. Lisäksi hän tuli inttiin Dimebag paita päällä, sain heti vaikutelman että nyt on mies oikealla asialla. Ja ainiin, on hänellä oma äänentoistoon keskittynyt yrityskin, äänentoistoheebona hänet soittokuntaan on otettukin.

Jepjep, maanantaina sitten takaisin, on vähän pitennetty loma nyt. Siihen asti lepäillään, käydään bändireeneissä ja kenties vedetään vähän soppaakin.

No hyvä ettei ole alkanut homma vielä syömään miestä. Massive respect Ankalle siitä, että olet onnistunut junailemaan itsesi tuollaiseen paikkaan, jossa elämä ei ole koko ajan sitä alituista perusinttisäätämistä... nimim. kaupunkilaiskirjatoukka, joka luuli pärjäävänsä sissien seassa.
Yksi tuttu kävi inttinsä juuri soittokunnassa ja ihan mielellään tuo tuntuu muistelevan sitä edelleen, joten se on varmaan ihan jees paikka.

Totuus kuitenkin lienee, että niihin parhaisiinkin kavereihin ehtii jossain keikkamatkalla hajota niin totaalisesti ettei mitään rajaa, mutta kyllä siitäkin selviää hengissä.

"lhasafi" kirjoitti:

Totuus kuitenkin lienee, että niihin parhaisiinkin kavereihin ehtii jossain keikkamatkalla hajota niin totaalisesti ettei mitään rajaa, mutta kyllä siitäkin selviää hengissä.

Jokainen tyyppi käy rasittavaksi jossain vaiheessa. Oli se kuka tahansa niin joskus alkaa vituttaa. Cold truth.

Ensimmäiset 3 kiinni oltua viikkoa ovat nyt takana. Mitä tähän voisi sanoa, "I'm loving it!" Mukavaa on ollut ja niinedespäin. Mutta vittu että loma maistuu hyvälle. Ja PapaShango, Sodankylä on vitun mahtava paikka. Ja meillä on sarkapuvut, nännännää.

Noniin, yksi etappi armeijassa takana. Nyt sitä ollaan virallisesti ravintoketjussa mukana, jääkäreiksi ylennettiin lauantaina ja kiva hopeinen ampumataitomerkkikin löytyy. Harmittaa vain kun jäi yhden osuman päähän kultaisesta merkistä ja kuntoisuuslomasta, 10/12 siis sain tauluun. Ja vielä kun ne kaksi hutia meni sentin päähän rajasta, darn. Mutta nyt P-kausi alkaa olla ohi, enää seuraava viikko ja sitten alkaa E-kausi. Tai itseasiassa soittohommat alkavat jo ensi viikolla ja hyvä niin, sillä meillä on luvassa seuraavan 7 kuukauden aikana yhteensä 120 keikkaa orkesterin kanssa, joista tärkeimmät ovat Hamina Tattoo ja Norjan Oslossa järjestettävät kansainväliset Tattoot. Yleisöstäkin puhutaan siellä jo kymmenistä tuhansista, joten paineet ovat melkoiset. Joten sen voin kaikille teille epäilijöille sanoa, että soittokunnassa ei todellakaan pääse helpolla, henkinen rasitus on nimittäin helvetin kovaa, kun tulee matkarasituksia ja keikkoja ihan pirusti. Uskaltaisin jopa sanoa, että tulee meillä olemaan paljon raskaampaa kuin normi-intissä.

Ihan mielenkiintoinen tilanne muutenkin menossa nyt intissä, sillä meidän soittokunnan sählyjoukkue meni sitten ja voitti Hämeen rykmentin turnauksen. SM kisoihin ollaan siis suuntaamassa, kuljetus eskadroona, esikuntaeskadroona ja urheilujoukot kaatuivat meidän lapaan. No itseasiassa urheilujoukkojen sählynpelaajat olivat lomilla, joten he edes tehneet joukkuetta. Heillä olisi kyllä ollut tenniksen pelaajia sun muita, mutta he eivät halunneet pelata koska pelkäsivät loukkaantuvansa. Ihan naurettavaa, se on vähän sama asia kun minä sanoisin etten uskalla soittaa pasuunaa kun se voi mennä rikki. Anyway, yllättävän kova joukkue meillä on kasassa.

Alikessutkin sitten lähtevät ensi viikolla pois ja jäämme omillemme. Ikävä tulee, oli nimittäin helvetin mukavat alikessut meillä. Ihan oikeasti. Jokaisella heilläkin oli tietyt ennakkoluulot soittokunnan poppoosta, mutta uskon että moiset luulot on nyt viimeistään kumottu, meidän 80-päinen poppoo on nimittäin kaikessa erikoisuudessaan helvetin mukavaa porukkaa ja he myös tietävät tämän. Meidän motivaatio on nimittäin yllättävän korkea jokaisessa asiassa, eikä purnausta ole tapahtunut P-kauden aikana yhtään.

Ja mitä nyt tästä omasta inttisuunnitelmasta voisin vielä sanoa, niin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että RUK kutsuu. AUKkiin menen varmasti ja RUK on hyvin varteenotettava vaihtoehto myös. Päätinkin, että jos pisteeni vain riittävät RUKkiin pääsyyn, niin menen ehdottomasti. Mutta koska olen soittokunnassa, niin se tarkoittaisi sitä, että intti venyy 13 kuukautiseksi. Soittohommat nimittäin loppuvat vasta lokakuun alussa ja tämän jälkeen alkaa AUK. os jäisin vain sinne, niin olisin 3 kuukautta AUKissa ja tulisi vuoden nakki, mutta jos pääsen RUKkiin, niin olisin ensin kuukauden AUK ykkösessä ja sitten vielä kolmeksi kuukaudeksi Haminaan RUKiin. Ainut harmittava seikka tässä on vain se, että emme pääse konkreettiseen johtamiseen missään vaiheessa, mutta natsat saisimme toki.

Joten aika näyttäkööt, tällä hetkellä Vänrikin natsat ovat kuitenkin tähtäimessä. Motivaationi nimittäin riittäisi ainakin tässä vaiheessa ja uskon, että myöhemmässäkin vaiheessa.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Tai itseasiassa soittohommat alkavat jo ensi viikolla ja hyvä niin, sillä meillä on luvassa seuraavan 7 kuukauden aikana yhteensä 120 keikkaa orkesterin kanssa, joista tärkeimmät ovat Hamina Tattoo ja Norjan Oslossa järjestettävät kansainväliset Tattoot.

Wohoo tervetuloa Haminaan!

"Hautsi_" kirjoitti:
Wohoo tervetuloa Haminaan!

hehee, kiitos kiitos. Kaikki kynnelle kykenevät vain katsomaan meidän kuviomarssia sitten, taitaa TV:stäkin tulla.

Heillä olisi kyllä ollut tenniksen pelaajia sun muita, mutta he eivät halunneet pelata koska pelkäsivät loukkaantuvansa.

Jos teidän sählynne armeijassa muistuttaa edes vähän meidän urheiluamme armeijassa, niin pelko oli ihan oikeutettu.

Toisaalta, mitä vittua armeijassa pidetään jotain urheilujoukkoa, jos heillä ei ole siellä mitään virkaa? Eihän minullekaan järjestetty sinne tietokonetta kahdeksaksi kuukaudeksi, jotta olisin voinut pitää koodaustaitojani vireessä. Turhaa pelleilyä koko urheilujoukot. Soittokunnalla on ainakin jokin historiallinen syy, urheilujoukkojen olemassaololta puuttuu sekin merkitys.

kiva hopeinen ampumataitomerkkikin löytyy

Meillä ei edes jaeltu mitään hopeisia mekkejä. Kultaisista tippui KL, mutta lyhenteen merkitys muuttui aina tilanteen mukaan kuntoisuuslomasta kahvilippuun.

Soittokunnalla on myös se syy, että se todellakin on oiva mainostusväline Suomelle. Me edustamme Suomea ja sen armeijaa esiintymisillämme, se antaa vaikuttavan kuvan jos kaikki menee putkeen. Toki myös jos ryssimme, niin silläkin on omat vaikutuksensa...

Se ilmeisesti hiukan riippuu ajasta ja paikasta miten niitä merkkejä jaetaan. Olisi cooperin testistäkin pitänyt jakaa hopeisia ja pronssisia merkkejä, mutta ei niitä meillä kuitenkaan jaettu. Tosin olisi se nyt aika outoa antaa jokin merkki vain sen takia, että juoksee yli 2400 metriä 12 minuutissa. Kaippa se ampumiseenkin vaikuttaa...

Joo, keskiviikkona oli melkoinen myräkkä. Tiistaina jouduttiin takaisin Lahden Hennalan kasarmille, flunssa päällä ja unirytmi sekaisin, sitten aamulla herätys klo 5:20, lumipartioon mars! No ne tuli tehtyä, mutta arvatkaa oliko se piha ihan tukossa taas puolen tunnin päästä. Okei, ei se lumipartio niin paha ollut, mutta tässä on ollut koko viikon unirytmi ihan sekaisin flunssan, ilkeiden herätysten ja yöpäivystyksen takia. Plus ykkösjoukkue (me) pääsimme lomille vasta eilen, koska upseerikerholla oli soittokeikka. Kymmeneltä kotona, vähän töllöä katsottiin ja nukkumaan. Kellot siirtyvät kuin varkain yöllä ja herättyäni huomaan että minullahan on kuusi tuntia aikaa, ennenkuin pitää taas lähteä kasarmille.

Itsepähän olen paikkani valinnut, hah.

Natural

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Joo, keskiviikkona oli melkoinen myräkkä. Tiistaina jouduttiin takaisin Lahden Hennalan kasarmille, flunssa päällä ja unirytmi sekaisin, sitten aamulla herätys klo 5:20, lumipartioon mars! No ne tuli tehtyä, mutta arvatkaa oliko se piha ihan tukossa taas puolen tunnin päästä. Okei, ei se lumipartio niin paha ollut, mutta tässä on ollut koko viikon unirytmi ihan sekaisin flunssan, ilkeiden herätysten ja yöpäivystyksen takia. Plus ykkösjoukkue (me) pääsimme lomille vasta eilen, koska upseerikerholla oli soittokeikka. Kymmeneltä kotona, vähän töllöä katsottiin ja nukkumaan. Kellot siirtyvät kuin varkain yöllä ja herättyäni huomaan että minullahan on kuusi tuntia aikaa, ennenkuin pitää taas lähteä kasarmille.

Itsepähän olen paikkani valinnut, hah.

No nyyh ja sniff sniff. Me sentään olimme metsässä pienellä selviytymisleirillä. Yritimme nukkua lumimajassa josta aiemmin kaivuuvaiheessa tipahti suurin osa katostakin sisään. Ja arvatkaa kuka alla? Yön aikana ei nukuttu, silloin täristiin niin pirun kylmissään ja yritettiin saada nuotiolla kuivatettua kamppeita. Se helvetinmoinen tuuli pyöritteli savut varmasti kaikkien 2 metriä lähemmäs uskaltautuneiden silmiin. Siinä sitä istuttiin kypärälakki ja pipo tiukasti koko naaman eteen vedettynä ja yritettiin saada edes hanskoja kuivaksi. Siltikin silmät vuosivat niin perkeleesti ja hanskat paloivat. Oli ihana hetki kun huomasi että kello oli 6 ja oli herätyksen aika. Kamppeet pakattiin, aamupala vetäistiin äkkiä naamaan ja lähdettiin suunnistamaan kohti kaukana kaukana oleva komaniaa. Hyviä hommia... Jimmyhommia!

Kasat hei, menkää johonkin aamukampaan avautumaan ja jättäkää foorumi meille joille nollat ovat jo paukkuneet.

Heh. Ai niin. Unohdin, että jengi oli intissä tuon aikana.

No, ensi viikolla tulee kuluneeksi vuosi kotiutumisesta, joten ei voi syyttää. Tuntuu muuten, että tuosta olisi jotain 5 vuotta aikaa, vaikka todellisuudessa vielä vuosi sitten oli intissä. Miten muut palveluksenne lusineet, tuntuuko nyt jälkikäteen kuin koko inttiaika olisi ollut jonkinlainen unenomainen välähdys jostain entisestä elämästä?

"Jack DiBiase" kirjoitti:
Heh. Ai niin. Unohdin, että jengi oli intissä tuon aikana.

No, ensi viikolla tulee kuluneeksi vuosi kotiutumisesta, joten ei voi syyttää. Tuntuu muuten, että tuosta olisi jotain 5 vuotta aikaa, vaikka todellisuudessa vielä vuosi sitten oli intissä. Miten muut palveluksenne lusineet, tuntuuko nyt jälkikäteen kuin koko inttiaika olisi ollut jonkinlainen unenomainen välähdys jostain entisestä elämästä?

Ei vielä tässä vaiheessa. Kotiutumisesta siis aikaa kohta 7 kuukautta. Muistot ovat kyllä kultaantuneet. Esim. Timbalandin "The way I are" biisistä tulee aina mieleen "ihanat" tunnit Kainuun Prikatin pääportilla, takaportilla tai luolaston suulla. Myöskin toukokuinen Vuosangan leiri, jonka aikana yllättäen satoikin LUNTA (tai oikeastaan sellaista oikein vetistä, kaikki vaatteet kastelevaa räntäpaskaa) alkaa jo tuntua vain mukavalta inttimuistolta.

Jaa, että lähtisinkö vapaaehtoisesti takaisin? HELL NO!!!

Minullahan on seitsemän ja puoli vuotta kotiinpääsemisestä, joten armeija-aika tuntuu syystäkin olleen kuin jossain toisessa elämässä jonka elin pari reinkarnaatiota sitten. Jotenkin aika intin molemmin puolin tuntuu muistoissa paljon todellisemmalta kuin se armeijassa vietetty 9kk. Johtunee kai armeijan erilaisuudesta, tein ennen ja jälkeen armeijan aika pitkälti samaa kuin nytkin (opiskelin, vietin aikaa kavereiden kanssa jne.) jolloin niihin aikoihin voi samaistua paremmin. Armeija taasen eroaa niin totaalisesti muusta elämästä että se voisi ihan hyvin olla jostain unesta tai tv-sarjasta jota sattui katsomaan kevään aikana.

Itse en muista kuinka nopeasti muistojen kultaus alkoi mutta ei siinä tosiaan kauaa mennyt. Äkkiä sitä unohtaa sen äärimmäisen hajoamisen talviöiden vartiossa tai leirivarustuksen pakkaamisen lomilta takaisin tullessa. Niitä pahimpiakin hetkiä ajattelee vain naureskellen vaikka nauru oli käsittämättömän kaukana silloin kun ne tapahtuivat. Hyvä vain oikeastaan että ei ole kertauskutsua kuulunut, en minä kaipaa muistutusta minkälaista se oikeasti oli. Olen itse asiassa nähnyt pari kertaa unta että menin takaisin armeijaan, muuta en muista kuin että kaikki oli ihan älyttömän helppoa. Mikä lienee aika lähellä totuutta...