WWE Hall of Fame 1996

Maltalaisen Sciclunan hartioita koristi sininen viitta, joka kuvasti hänen kuninkaallisia sukujuuriaan. Kehässä Sciclunan arvokkuudesta ei ollut tietoakaan, kun hän kukisti vastustajiaan kolikkorullansa avustuksella aina kun tuomarin katse vältti. Suurimmat saavutuksensa Scicluna sai tag team -painijana, mutta ajoittain hän haastoi myös WWE-mestareita koviin kamppailuihin.

Vaikka Albano olikin parhaimmillaan managerina, ei tämä entinen kehäkettu jättänyt käyttämättä tilaisuutta avustaa suojattejaan fyysisimmissäkään koitoksissa. Kaikkiaan 16 painijaa Tag Team -mestaruuteen johtanut Albano oli ainutlaatuinen näky harmaine partoineen ja kumilenkein lävistettyine kasvoineen.

“Superfly” Jimmy Snuka on ollut esimerkkinä nykypäivien robvandameille, reymysterioille ja jeffhardyille. Innovatiivisesta painityylistään tunnettu Snuka oli aikansa suosituin supertähti. Hänen kuuluisin hetkensä nähtiin vuonna 1983 Madison Square Gardenin Steel Cage -ottelussa pitkäaikaista vihollista Don Muracoa vastaan. Snuka hävisi kamppailun, mutta hänen hurja Superfly Splash -loikkansa teräshäkin huipulta sai aikaan lähtemättömän vaikutuksen koko lajin tulevaisuuteen.

Johnny Rodz ei kerännyt painijana kovin suurta menestystä, mutta sitäkin paremmin hänet muistetaan rajattomasta energiasta, pelottomuudesta ja intohimosta lajia kohtaan. Hänen ainutlaatuinen tyylinsä takasi katsojille viihdyttävän ottelun ja toikin miehelle lempinimen “Unpredictable”. Rodz toimi myös ansioituneena kouluttajana, auttaen alkuun monia nykypäivän tähtiä kuten Tommy Dreamerin, Tazzin sekä Dudley-kaksikon.

Kaksimetrinen kovanaama Kowalski aiheutti kauhistusta kaikkialla minne vain astui. 30-vuotisen painiuransa aikana Kowalski ehti otella yli 6 000 painiottelua. WWE:ssä hän saavutti vain pari Tag Team -mestaruutta, mutta muuten miehen tililtä löytyy kaikkiaan lähes neljäkymmentä titteliä. Painiuransa jälkeen Kowalski jakoi kovia oppejaan kuuluisassa vapaapainikoulussaan, jonka tuotoksia ovat mm. Triple H, Big John Studd sekä A-Train.

Ennen vuonna 1979 alkanutta WWE-uraansa Patterson oli jo menestyksekäs painija kymmenillä mestaruuksillaan ja parinkymmenen vuoden kokemuksellaan. Suuren yleisön tietoon hän nousi kuitenkin kaikkien aikojen ensimmäisenä WWE Intercontinental -mestarina, voittamalla Rio de Janeirossa pidetyn mestaruusturnauksen (jonka olemassaolosta ei edelleenkään ole varmuutta). Pitkän aktiiviuransa jälkeen Patterson siirtyi selostuspöydän taakse sekä täysipäiväiseksi road agentiksi.

Valiantin veljekset Jimmy ja Johnny muodostivat yhden 1970-luvun mahtavimmista tag teameista, voittaen joukkuemestaruuksia niin WWE:ssä kuin sen ulkopuolellakin. Joukkueuransa jälkeen miehet ajautuivat erilleen, Jimmyn päästäessä valloilleen uuden “Boogie Woogie Man” -olemuksensa ja Johnnyn siirtyessä tulevien Tag Team -mestareiden manageriksi.

Nykyisen WWE:n päämiehen isä Vincent J. McMahon sai oppinsa omalta isältään Jess McMahonilta. Vince jatkoi isänsä viitoittamaa tietä ja johti silloisen Capitol Wrestling Corporationin eroon NWA:sta, luoden World Wide Wrestling Federationin ja sitä kautta pohjan nykyiselle WWE:lle. Myöhemmin hän myi yhtiönsä eteenpäin pojalleen Vincent K. McMahonille, joka jatkaa McMahon-suvun voittokulkua maailman johtavan vapaapainipromootion kärjessä.