Mannerten välinen kunnia
Kirjoittanut Vili Lehtoranta, 23.03.2005
Pat Patterson, Ricky Steamboat, Kerry von Erich, Roddy Piper… Alunperin näiden herrojen pitämä mestaruus, se vyö, joka nykyään tunnetaan Intercontinental- eli IC-mestaruutena, oli arvoasteikossa WWE:n mestaruutta korkeammalla. Kun Pattersonista syyskuussa 1979 tuli ensimmäinen IC-mestari, nykyinen maailmanmestaruus oli vain WWF Heavyweight Title. WWE kuului tuolloin vielä jäsenenä NWA:een eikä voinut ylläpitää omaa maailmanmestaruutta.
IC-vyön alkuperästä tehtiin tarunomainen. WWE:n Pohjois-Amerikan mestari Pattersonin sanottiin voittaneen vyöstä järjestetyn turnauksen Rio De Janeirossa ja nousseen näin mannertenväliseksi mestariksi. Koko turnaus käytiin ainoastaan paperilla mutta legendojen synnyssä eivät yleensä tosiasiat ole esteenä.
WWE:n erottua keskusfederaatio NWA:sta sen mestaruus nousi uudelleen maailmanmestaruudeksi. Hulk Hogan teki siitä maailman tavoitelluimman wrestling-mestaruuden. Mutta vielä pitkään aikaan IC-vyö säilyi vähintään yhtä kunniakkaana kuin ennenkin. Greg Valentine, Randy Savage ja Ricky Steamboat hallitsivat menestyksekkäästi mestareina Hoganin rinnalla. Koko wrestling-maailmaa kohahdutti Honky Tonk Manin shokkivoitto Steamboatista kesäkuussa 1987, mikä on yksi lajin historian suurimmista yllätyksistä. Honky kutsui itseään nimellä The Greatest Intercontinental Champion of All Time ja tänäänkin hänen kautensa on kirkkaasti pisin yhtäjaksoinen IC-mestaruuskausi. Honky Tonk Man nosti vyön yhtä suuren huomion kohteeksi kuin maailmanmestaruudenkin säilyttämällä sen hallussaan jatkuvien huijausten, diskausten ja uloslaskuhäviöiden johdosta.
WWE:n suuren fanisuosikin Ultimate Warriorin vietyä mestaruuden vyön arvo jatkoi nousemistaan. Warrior säilytti huomion mestaruudessa taistelemalla siitä useasti muun muassa Rick Ruden ja Dino Bravon kanssa. Kun Warrior voitti maailmanmestaruuden Hulk Hoganilta, IC- mestaruuden arvostus oli maailmanmestaruuteen verrattavissa. Se jatkui sellaisena myös uuden mestarin, Curt Hennigin myötä ja säilyi ennallaan seitsemisen vuotta. Tuona aikana IC-mestareita olivat muun muassa Roddy Piper, Marty Jannetty, Scott Hall sekä Shane Douglas.
Siihen mennessä kun WWE:n Attitude-kausi alkoi, rupesi IC-vyö jäämään entistä enemmän maailmanmestaruuden varjoon. Se joutui lisäksi kilpailemaan huomiosta ja lähetysajasta Light Heavyweight-, European- ja Hardcore-vöiden kanssa. Vaikka vyöllä oli edelleen suosittuja ja taitavia haltijoita, kuten Owen Hart, Chris Jericho, Chris Benoit ja Jeff Hardy, maailmanmestaruus oli selvästi jättänyt varjoonsa “kakkosmestaruudeksi” alenneen IC-mestaruuden.
Ei ole epäilystä, että WWE:n päätös karsia kovalla kädellä mestaruusvöitä vuonna 2002 oli oikea. Eric Bischoff järjesti vyölle huomiotaherättävän muistotilaisuuden kutsumalla RAW’ssa esiin ensimmäisen IC-mestarin Pat Pattersonin. Montrealilaisyleisön osoitettua hänelle suosiotaan Bischoff lähetti Roseyn ja Jamalin hakkaamaan hänet, kunnes myös entiset IC-mestarit D-Lo Brown ja Jeff Hardy ajoivat nämä pakosalle. No Mercy 2002:ssa maailmanmestari Triple H – itsekin entinen IC-mestari – voitti hallitsevan mestarin Kanen ja lopetti vyön olemassaolon. Vaikka vyöllä olikin runsaasti tunnearvoa, se oli jo pitkään ollut pahasti maailmanmestaruuden varjossa ja vaikka sitä tuli ikävä, WWE:n päätöksen ymmärsi erittäin hyvin.
Kun sitten vyö 2003 keväällä tuotiin takaisin, odotukset olivat ristiriitaiset. Christianin, Booker T:n ja Rob Van Damin käsissä mestaruus jäi edelleen maailmanmestaruuden varjoon mutta tilanne muuttui vähitellen, kun maailmanmestari Triple H:n ohella Evolutioniin kuulunut Randy Orton voitti sen.
IC-mestaruutta on ajoittain vaivannut “juniorivyön” maine, eli sen tarkoituksena olisi toimia välietappina nuorille tähdille ennen näiden nostamista main event-tasolle. Mutta Randy Orton onnistui osoittamaan, että oikeilla tähdillä ja bookkauksilla IC-vyön on mahdollista saavuttaa samanlainen kunniakas hohto kuin 80-luvulla. Kun Edge lopulta päätti Ortonin mestaruuskauden, voitto jätti varjoonsa Triple H:n ja Chris Benoit’n jo tutuksi käyneen mestaruusjahdin.
Shelton Benjamin, joka on pysytellyt sivussa maailmanmestaruuskahinoista, on onnistunut hyvin WWE:n IC-divisioonan hallitsemisessa. Nykyisellä mestaruudella ei ole rasitteenaan niin paljon kilpailijavöitä kuin viisi vuotta sitten. Mikäli IC-mestaria nähtäisiin useammin puolustusotteluissa RAW’n televisiolähetysten main eventissä, maailmanmestaruudesta erillisen mestaruusdivisioonan voi tehdä entistä kiinnostavammaksi. Legenda, joka käynnistyi Brasiliasta, on mahdollista valjastaa perinteen, tulevaisuuden ja hyvän painin hehkuttamiseen.