Tag Team -painin kehitys
Kirjoittanut Genghis Khan, 13.10.2004
Olen jo pitemmän aikaa ajatellut kirjoittavani kolumnin joukkuepainin tämänhetkisestä tilasta ja siitä mihin suuntaan se on kehittynyt viime vuosina.
Katsoin runsas viikko sitten Unforgivenin (eli aika myöhässä olin) ja muuten huonosta PPV:stä jäi mieleen joukkuemestaruusmatsi. Olin sataprosenttisen varma, että Tajiri ja Rhyno vievät vyöt Vastarinnan pojilta. Mutta millä tavalla kävikään? La Resistance säilytti vyönsä ja mestaruuskaudella on pituutta jo lähes neljä kuukautta. Nykyaikana hyvin harvinaista että mestaruuskausi on noin pitkä edes WHW -tai WWE-mestarilla. Tämä luo toivoa faneille, kuten minulla, joka olen aina pitänyt 2 vs 2 -otteluista. Viime vuosien kehitys, oikeastaan jo 90-luvun puolenvälistä saakka, on lyönyt joukkuepaina maahan surutta. Lähivuosien kehitys on tehnyt yhä enemmän hallaa. Miettiessämme viime aikojen joukkuemestareita huomaamme, että mestarit ovat olleet tyyliä “ottelemme toisen ottelun joukkueena ja nappaamme mestaruuden”. Montako todellista tiimiä on syntynyt viimeisen parin vuoden aikana? Mieleeni tulee oikeastaan vain yksi, Benjaminin ja Haasin tiimi, joka nyttemmin on jo hajonnut. La Resistance on menossa hyvään suuntaan, tosin sekin on kokenut jäsenen vaihdoksen sitten viime vuoden. Rhynon ja Tajirin tiimin pushaamisessa on näkynyt sitä mitä olen toivonut joukkuedivisioonaan, eli pitkäjänteisyyttä.
Kun katsomme ajassa taaksepäin huomaamme, kuinka loistavia tiimejä painimaailmassa on ollut: Legion Of Doom, Hart Foundation, The Rockers ja British Bulldogs vain muutaman nimetäkseni. Tällä hetkellä ainoa pitkäaikainen joukkue on Dudley Boyz, jonka jäsenet ovat mielestäni näyttäneet kaiken, mitä heillä näytettävissä on. Turhan yksipuolista painia sekä Bubbalta että D-Vonilta. Tämän hetken yleiskuva WWE:n joukkuepainin tilanteesta on murheellinen. Löydettävissä ei ole yhtäkään pitkäaikaista joukkuetta Dudley Boyzin lisäksi. Tämä myös aiheuttaa sen, että kunnon joukkuefeudeja ei tapahdu koskaan. Nykyään joukkuedivisioonasta ei löydy taistelupareja, kuten esimerkiksi Bulldogit ja Hart Foundation olivat aikoinaan. SD!:n joukkuedivisioona näyttää murheellisemmalta kuin RAW:n vastaava. Kesällä vyöt voittanut pari Kidman-London luotiin lähes yhdessä yössä. Varsinkin London kyllä ansaitsi kultaa, mutta heidän tiiminsä olisi saatu näyttämään paljon paremmalta, jos olisivat raivanneet tieltään ensin muutaman “joukkueen” ja sen jälkeen feudanneet kunnolla Dudley Boyzien kanssa pari kuukauttakin ja lopulta voittaneet kultaa. London ja Kidman saatiin näyttämään onnekkailta heidän voittaessa tittelit, eikä niiden puolustus myöhemmin Dudleyja vastaan heitä juurikaan paremmilta saanut näyttämään. Kenellä tämä “tiimi” sitten hävisi vyönsä? Aivan, toiselle lähes samanlaiselle “joukkueelle”, eli Suzukille ja Dupree’lle. Suzuki ja Dupree olivat tainneet painia muutaman ottelun ennen mestaruutta. Molemmat heistä ovat single-painijoita ja nyt heille annettiin joukkuevyöt, koska heille ei ollut muuta käyttöä. Yksi tämänhetken valitettavista kehityssuunnista on juuri se, että kun painijalle ei keksitä mitään käyttöä, hänet lyödään yhteen toisen samanlaisen kanssa ja heille annetaan joukkuemestaruus. Ketä tämä palvelee? Ei joukkuepainin ystäviä ainakaan. Joukkuepainin rappio kuvastanee koko alan nykyistä suuntausta. Enää ei ole olemassa pitkäjänteisyyttä vaan kaiken täytyy tapahtua nopeasti etteivät nykyfanit kyllästyisi. Ja tämä ei ole vaikuttanut pelkästään vain joukkuepainiin, vaan matsien bookkauksissa näkyy nykyään tämä valitettava ilmiö.
RAW:n tilanne tällä hetkellä näyttää paremmalta kuin SD!:n vastaava. RAW:lla on mestarina tiimi, joka kerää koko ajan lisää uskottavuutta. La Resistancen mestaruuskaudelle toivoisin muutaman kuukauden jatkoa, joka tosin vaikuttaa epätodennäköiseltä. Heistä on kasvamassa todellinen joukkue, jollaista WWE:ssä ei ole vähään aikaan nähty. Tämän hetken kakkostiimin, Rhyno & Tajiri, kehitys on hyvällä mallilla, ja häviö Unforgivenissä teki heidän tiimin kehitykselle vain pelkkää hyvää. Kun he sitten aikoinaan La Resistancen voittavat, saavat he silloin vöiden lisäksi roppakaupalla uskottavuutta tiiminä. SD!:ssä Dudleyjen lisäksi pitkäaikaista joukkuetta ei löydy. Nykyisetkin mestarit ovat vain kaksi tekemisen puutteesta kärsivää painijaa. Ei hyvä. Nyt jännäämään kuka voittaa seuraavaksi SD!:n vyöt. Kenties WWE:n tämän hetken suurin tiimihoro Rob Van Dam jonkun upper midcard -tylsimyksen kanssa.
Ala muuttuu ja samalla painikin muuttuu. Mielestäni joukkuepaini on kehittynyt väärään suuntaan viime vuosina. Ei ole kunnon feudeja, kunnon tiimejä eikä kunnon otteluita. Joukkuepaini ei ole enää sitä mitä se joskus oli, mestaruuskin on pelkkä midcard-vyö. Ennen oli toisin, vai voisitteko kuvitella PPV:n pääotteluna olevan joukkuemaailmanmestaruusmatsin?